1.1
Laki biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä
2 §.Määritelmät. RES-direktiivin liitteessä III säädetään liikennepolttoaineiden energiasisällöstä. Pykälän 1 momentin 6 kohdan k alakohdassa biometanolin lämpöarvo korjattaisiin RES-direktiivin liitteen III mukaiseksi ja se olisi 16 megajoulea litralta. Lisäksi 6 kohtaan lisättäisiin uusi m alakohta, jonka mukaan bionestekaasun lämpöarvo olisi 46 megajoulea kilogrammalta. Tämä lämpöarvo vastaisi Tilastokeskuksen ylläpitämän polttoaineluokituksen mukaista nestekaasun lämpöarvoa. Bionestekaasu on biopolttoaine kestävyyslain 4 §:n 5 kohdan mukaisesti. Muutoin alakohtiin ei tehtäisi muutoksia.
4 §.Toimivaltaiset viranomaiset ja tietojen salassapito. Pykälän 1 momentti olisi vastaava kuin laissa 1188/2016.
Pykälän 2 momenttia täydennettäisiin siten, että Verohallinto voisi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoidettaessa saatuja tietoja työ- ja elinkeinoministeriölle myös energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden valmistelua ja toimeenpanoa varten. Asetettaessa biopolttoaineita koskevia tavoitteita ja kannustimia sekä arvioitaessa niiden vaikutuksia tarvitaan yksityiskohtaista tietoa käytetyistä biopolttoaineiden raaka-aineista sekä niiden osuuksista ja alkuperästä.
Pykälään lisättäisiin Energiavirastoa koskeva uusi 3 momentti. Energiaviraston tehtäväksi ehdotetaan ennakkotietoon liittyvät tehtävät, joista säädettäisiin 5 a §:ssä. Energiavirastoon sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999). Energiavirasto voisi kuitenkin salassapitosäännösten estämättä luovuttaa tehtävää hoidettaessa saatuja tietoja Verohallinnolle verotuksen toimittamista ja valvontaa ja tässä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamista varten sekä työ- ja elinkeinoministeriölle 2 momentissa tarkoitettujen tehtävien hoitamista varten.
5 §. Biopolttoaineiden kulutukseen toimittaminen. Pykälän 2 momentti muutettaisiin ja pykälään lisättäisiin uusi 4 ja 5 momentti. Pykälän 2 momentin muutoksella pantaisiin täytäntöön RES-direktiivin 3 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan uusi f alakohta ja otetaan huomioon, että ILUC-direktiivillä on kumottu RES-direktiivin 21 artikla, jonka toiseen kappaleeseen sisältyi nykyistä 5 §:n 2 momenttia vastaava säännös. Pykälän 4 momentilla pantaisiin täytäntöön RES-direktiivin 3 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan uusi e alakohta ja 5 momentilla uusi d alakohta.
Pykälän 2 momentin nojalla biopolttoaineen energiasisällön laskettaisiin täyttävän 1 momentissa säädettyä jakeluvelvoitetta kaksinkertaisena, jos se on valmistettu liitteessä mainitusta raaka-aineesta. Muutoksen seurauksena tuplalaskentaan oikeuttavat raaka-aineet yksilöitäisiin tarkemmin. Nykyisin tuplalaskentaan oikeuttavista raaka-aineista eli jätteeksi, tähteeksi, syötäväksi kelpaamattomaksi selluloosaksi tai lignoselluloosaksi luokitelluista raaka-aineista suuri osa olisi myös jatkossa tuplalaskennan piirissä. Uuden liitteen A osan b—d, f ja o alakohdassa mainitut raaka-aineet ovat esimerkiksi jätteitä ja etenkin o alakohdassa sellaisia raaka-aineita, jotka nykyisin on luokiteltu tähteiksi. Muiden kuin ruokakasvien selluloosa on mainittu liitteen A osan p alakohdassa ja lignoselluloosa q alakohdassa. Nykyisin Suomessa kulutukseen toimitetuissa biopolttoaineissa merkittävässä määrin käytettyjä yksittäisiä prosessitähteisiin kuuluvia raaka-ainejakeita (esimerkiksi rasvahappotisle) on kuitenkin jäämässä tuplalaskennan ulkopuolelle.
Pykälän 4 momentin 1 kohdan nojalla jakeluvelvoitteesta olisi täytettävä 0,5 prosenttiyksikköä liitteen A osassa mainituista raaka-aineista valmistetuilla biopolttoaineilla. Tätä alatavoitetta olisi 2 kohdan nojalla mahdollista täyttää myös sellaisista raaka-aineista tuotetuilla tai valmistetuilla biopolttoaineilla, jotka Energiavirasto on kestävyyslain nojalla tekemällään päätöksellä määritellyt jätteeksi, tähteeksi, syötäväksi kelpaamattomaksi selluloosaksi tai lignoselluloosaksi. Lisäksi edellytetään tällöin, että mainittua raaka-ainetta on käytetty toiminnassa olevassa laitoksessa ennen 9 päivää syyskuuta 2015. Tuotantolaitos voi sijaita myös muualla kuin Suomessa. Säännöksen tarkoituksena on turvata ennen ILUC-direktiivin voimaantuloa tehtyjä biopolttoaineiden tuotantoinvestointeja.
Pykälän 4 momentin mukaista alatavoitetta sovellettaessa biopolttoaineiden energiasisältö lasketaan todellisena eikä 2 momentin mukaista tuplalaskentaa koskevan säännöksen mukaisesti.
Pykälän 5 momentin nojalla jakeluvelvoitteesta enintään 7 prosenttiyksikköä olisi mahdollista täyttää tietyistä peltoviljellyistä raaka-aineista tuotetuilla tai valmisteluilla biopolttoaineilla. Biopolttoaine kuuluisi tähän ryhmään, jos se on tuotettu paljon tärkkelystä sisältävistä viljelykasveista taikka sokerikasveista, öljykasveista tai maatalousmaalla pääasiassa energiakäyttöön viljellyistä pääviljelykasveista. Tavoitteena on rajoittaa epäsuoria maankäytön muutoksia ja niistä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. RES-direktiivin 2 artiklan toisen kohdan uuden q alakohdan mukaan paljon tärkkelystä sisältävillä viljakasveilla tarkoitetaan lähinnä viljakasveja, mukulakasveja, juurikasveja ja varsimukulakasveja. Viljelyskasveja pidettäisiin paljon tärkkelystä sisältävinä riippumatta siitä, käytetäänkö koko kasvi vai vain jyvät.
Pykälän 5 momentissa mainituista raaka-aineista tuotettua tai valmistettua biopolttoainetta ei kuitenkaan otettaisi huomioon 7 prosenttiyksikön enimmäisosuutta sovellettaessa, jos kyseessä on liitteessä mainittu raaka-aine. Tarkoitus ei ole rajoittaa liitteessä mainituista raaka-aineista valmistettujen biopolttoaineiden hyödyntämistä jakeluvelvoitteen täyttämisessä. Pykälän 5 momentissa säädetty enimmäisosuus ei myöskään koske sellaisia biopolttoaineita, jotka on tuotettu tai valmistettu muista kuin tietyistä peltoviljellyistä raaka-aineista, riippumatta siitä on kyseinen raaka-aine liitteessä mainittu raaka-aine.
ILUC-direktiivin mukaan jäsenvaltioille asetetussa liikenteen uusiutuvana energian velvoitteessa, joka on kaikille jäsenvaltioille 10 prosenttia vuonna 2020, tietyistä peltoviljellyistä raaka-aineista tuotettuja tai valmistettuja biopolttoaineita koskeva 7 prosenttiyksikön enimmäisosuus lasketaan liikenteen energian loppukulutuksesta. Lisäksi ILUC-direktiivin mukaan jäsenvaltioille asetetussa kansallisessa uusiutuvan energian velvoitteessa, joka Suomen osalta on 38 prosenttia vuonna 2020, tietyistä peltoviljellyistä raaka-aineista tuotettujen tai valmistettujen biopolttoaineiden ja bionesteiden yhteenlaskettu energiamäärä saa vastata enintään 7 prosenttia liikenteen energian loppukulutuksesta. Jakeluvelvoitelaissa säädetty rajoitus koskisi ainoastaan nestemäisiä biopolttoaineita, mutta ei kaasumaisia liikenteessä käytettäviä biopolttoaineita eikä bionesteitä, koska jakeluvelvoite ei koske niitä. Tietyistä peltoviljellyistä raaka-aineista tuotetuilla tai valmistetuilla kaasumaisilla biopolttoaineilla tai bionesteillä ei toistaiseksi ole juurikaan merkitystä Suomessa. Tästä syystä Suomelle ILUC-direktiivissä asetetut velvoitteet voidaan täyttää, vaikka 5 momentin mukaan enimmäisosuus koskee ainoastaan nestemäisiä biopolttoaineita. Jos tietyistä peltoviljellyistä raaka-aineista tuotettujen tai valmistettujen kaasumaisten liikenteessä käytettävien biopolttoaineiden tai bionesteiden osuus kasvaisi Suomessa, olisi 5 momentissa säädettyä prosenttiyksikköä tarpeen tarkistaa, jotta kyseisistä raaka-aineista tuotettujen tai valmistettujen biopolttoaineiden ja bionesteiden yhteenlaskettu osuus ei ylittäisi 7 prosenttia liikenteen energian loppukulutuksesta.
5 a §.Ennakkotieto. Uudessa 5 a §:ssä säädettäisiin ennakkotiedosta, joka liittyisi 5 §:n 2, 4 ja 5 momentin soveltamiseen. Energiavirasto hoitaisi ennakkotietoon liittyvät tehtävät. Sääntely olisi vastaava kuin kestävyyslain 38 §:ssä ja 40 §:n 2 momentissa, mutta kestävyyslain 38 §:n 1 momenttiin ehdotetun muutoksen mukaan jatkossa ei enää tehtäisi tuplalaskentaan liittyviä ennakkotietopäätöksiä kestävyyslain nojalla. Kestävyyslain 38 §:ssä mainitut jäte, tähde, syötäväksi kelpaamaton selluloosa ja lignoselluloosa eivät ILUC-direktiivillä RES-direktiiviin tehdyn muutoksen seurauksena ole enää peruste tuplalaskennalle.
Pykälän 1 momentin nojalla Energiavirasto voisi hakemuksesta päättää antaa ennakkotiedon siitä, onko kyseessä 5 §:ssä tarkoitettu raaka-aine. Hakemuksen voisi tehdä jakelija tai kestävyyslain 4 §:n 9 kohdassa tarkoitettu toiminnanharjoittaja, mutta hakemuksen tekemistä olisi rajoitettu. Jakelijan hakemus voisi koskea vain sellaisia raaka-aineita, joita käytettäisiin jakelijan oman jakeluvelvoitteen täyttämiseen tarkoitettujen biopolttoaineiden tuottamisessa tai valmistuksessa. Toiminnanharjoittajan hakemus voisi koskea vain sellaisia raaka-aineita, joita toiminnanharjoittaja käyttää tai aikoo käyttää biopolttoaineiden tuotannossaan tai valmistuksessaan.
Pykälän 2 momentin nojalla hakemuksessa tulisi olla tiedot käytettävästä raaka-aineesta ja sen hyödyntämiseksi tehdyistä yksityiskohtaisista suunnitelmista sekä asian arvioimiseksi ja ratkaisemiseksi tarvittava selvitys. Hakemus olisi mahdollista tehdä, kun jakelijalla tai toiminnanharjoittajalla on käytettävissä riittävän tarkat tiedot raaka-aineesta ja sen hyödyntämistä koskevasta suunnitelmasta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ennakkotietoa koskevan päätöksen voimassaolosta ja peruuttamisesta vastaavasti kuin kestävyyslain 38 §:n 3 momentissa. Päätöksen peruuttaminen erityisestä syystä voi tulla kyseeseen esimerkiksi EU:n sääntelyn muuttumisen takia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin ennakkotietoa koskevan päätöksen noudattamisesta vastaavasti kuin kestävyyslain 40 §:n 2 momentissa. Lisäksi Energiavirastolle säädettäisiin mahdollisuus päättää, että ennakkotietoa koskevaa päätöstä olisi muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää. Ainoastaan jakelijalla tai toiminnanharjoittajalla, johon ennakkotietoa koskeva päätös on kohdistettu, voidaan katsoa olevan hallintolain (434/2003) 11 §:ssä tarkoitettu asianosaisen asema. Hallintolainkäyttölain (586/1996) 6 §:n mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Kilpailija voi kuitenkin saattamalla muutoksenhakuprosessin vireille yrittää hidastaa ennakkotietoa koskevan päätöksen lainvoimaiseksi tuloa, vaikka kilpailijalla ei voida katsoa olevan muutoksenhakuoikeutta asiassa. Etenkin tällaisia tilanteita varten Energiavirastolla olisi tarpeen olla mahdollisuus päättää ennakkotietoa koskevan päätöksen noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuus.
Verohallinolla olisi 4 §:ään ehdotetun 3 momentin nojalla oikeus saada laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä tietoja Energiaviraston ennakkotietoa koskevista päätöksistä, kun tiedon saanti on peruteltua verotuksen toimittamista tai valvontaa taikka jakeluvelvoitelaissa tarkoitettuja tehtäviä varten. Lisäksi hallintolain 10 §:n mukaan Energiaviraston on toimivaltansa rajoissa ja asian vaatimassa laajuudessa avustettava toista viranomaista tämän pyynnöstä hallintotehtävän hoitamisessa sekä muutoinkin pyrittävä edistämään viranomaisten välistä yhteistyötä. Hallintolain viranomaisten yhteistyötä koskeva säännös voisi tulla sovellettavaksi etenkin tilanteissa, joissa ei ole ennakkotietoa koskevaa päätöstä, mutta 5 §:n soveltamisessa tarvitaan Energiaviraston asiantuntemusta.
5 b §. Jakeluvelvoitteen ylittäminen. RES-direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa säädetään kaikille jäsenmaille yhteinen sitova velvoite nostaa uusiutuvan energian osuus liikenteen energian loppukulutuksesta 10 prosenttiin vuonna 2020. Liikenteessä käytettävä uusiutuva energia koostuu nestemäisistä ja kaasumaisista biopolttoaineista sekä sähköautoissa ja raideliikenteessä käytetystä uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä. Pykälää muutettaisiin siten, että varmistettaisiin kansallisesti tämän velvoitteen toteutuminen. Jakelijalla ei enää olisi mahdollisuutta rajoituksetta ottaa huomioon ylimenevää osuutta seuraavan kalenterivuoden jakeluvelvoitetta laskettaessa. Siirtyvä määrä voisi olla enintään puolet sen kalenterivuoden jakeluvelvoitetta vastaavasta energiamäärästä, jolloin ylitys tapahtui.
7 §.Ilmoittamisvelvollisuus. Pykälän 3 momenttia täydennettäisiin siten, että ilmoituksessa vaadittaisiin lisäksi tieto 5 §:n 4 ja 5 momentissa tarkoitettujen biopolttoaineiden osuudesta.
13 §. Muutoksenhaku. Pykälän 1 momenttia täydennettäisiin siten, että Energiaviraston tämän lain nojalla tekemään päätökseen haettaisiin muutosta samalla tavoin kuin työ- ja elinkeinoministeriön tekemään päätökseen. Energiaviraston tehtävänä olisi käsitellä ja ratkaista ennakkotietoa koskevat hakemukset 5 a §:n mukaisesti. Näihin päätöksiin ei voida asian laadun ja oikeusturvan kannalta katsoa olevan tarvetta saada hakea muutosta valittamalla suoraan hallinto-oikeuteen. Valituslupasäännöksen käyttöön otolle ei myöskään olisi estettä ottaen huomioon asian laadun ja merkityksen lisäksi se, että korkeinta hallinto-oikeutta edeltäviä oikeussuojakeinoja voidaan pitää riittävinä.
Päätökseen, jolla Energiavirasto on päättänyt olla antamatta ennakkotiedon, ei saisi hakea muutosta. Muutoksenhakukielto olisi vastaava kuin verolainsäädännössä säädetään, esimerkiksi valmisteverotuslain 104 §:n 4 momentin nojalla päätökseen olla antamatta ennakkoratkaisua ei saa vaatia oikaisua eikä hakea muutosta valittamalla.
14 §. Liikennepolttoaineiden laatuvaatimukset. Pykälä vastaisi nykyisen pykälän 1 momenttia. Pykälän 2 momentin tiedottamista myyntipisteissä koskeva säännös kumottaisiin, ja pykälän otsikko muutettaisiin vastaavasti. ILUC-direktiivillä on kumottu RES-direktiivin 21 artikla, jonka ensimmäisessä kappaleessa oli tiedottamista myyntipisteissä koskeva säännös.
14 a §.Maksut. Pykälän 1 momentissa olisi informatiivinen viittaus valtion maksuperustelakiin (150/1992), jonka nojalla määräytyvät Energiaviraston suoritteiden maksullisuuden ja suoritteista perittävien maksujen määrän yleiset perusteet sekä maksujen muut perusteet.
Pykälän 2 momentin nojalla tämän lain mukaiset maksut ja kustannukset ovat suoraan ulosottokelpoisia, ja niiden perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007). Siten esimerkiksi Energiaviraston antamasta ennakkotietoa koskevasta päätöksestä perittävä maksu olisi suoraan ulosottokelpoinen.
Liite. Biopolttoaineiden raaka-aineita. Uusi liite vastaisi sisällöltään ILUC-direktiivillä RES-direktiiviin lisättyä liitettä IX. Sen A osan r—t alakohtaa ei kuitenkaan sisällytettäisi uuteen liitteeseen, koska r alakohdassa tarkoitetut polttoaineet, s alakohdassa tarkoitettu hiilidioksidin talteenotto ja t alakohdassa tarkoitetut bakteerit eivät kuulu jakeluvelvoitelain soveltamisalaan. RES-direktiivissä vuodelle 2020 asetetussa liikenteen 10 prosentin uusiutuvan velvoitteessa ja Suomelle asetetussa 38 prosentin uusiutuvan energian velvoitteessa nämä kuitenkin otetaan huomioon. Uuden liitteen A osan p ja q alakohtaa tarkennettaisiin siten, että samalla pantaisiin täytäntöön ILUC-direktiivillä RES-direktiivin 2 artiklan toisen kappaleen r ja s alakohtaan lisätyt määritelmät.
Liitettä sovellettaessa tulee ILUC-direktiivillä muutetun RES-direktiivin 3 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan e alakohdan mukaan ottaa asianmukaisesti huomioon jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (jäljempänä jätedirektiivi) 4 artiklassa vahvistettu jätehierarkia sekä sen säännökset elinkaariajattelusta erilaisen jätteen syntymistä ja jätehuoltoa koskevien kokonaisvaikutusten osalta. Kansallisesti jätehuollon etusijajärjestyksestä säädetään jätelain (646/2011) 8 §:ssä. Ensisijaisesti on vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. Jos jätettä kuitenkin syntyy, jätteen haltijan on ensisijaisesti valmisteltava jäte uudelleenkäyttöä varten tai toissijaisesti kierrätettävä se. Jos kierrätys ei ole mahdollista, jätteen haltijan on hyödynnettävä jäte muulla tavoin, mukaan lukien hyödyntäminen energiana. Jos hyödyntäminen ei ole mahdollista, jäte on loppukäsiteltävä. Polttoaineen valmistaminen jätteestä rinnastuu jätehierarkiassa energiana hyödyntämiseen.
Jäsenvaltioiden on lähtökohtaisesti noudatettava etusijajärjestystä jätteen synnyn ehkäisemistä ja jätehuoltoa koskevassa lainsäädännössä ja politiikassa. Jätedirektiivin 4 artiklan 2 kohtaan ja jätelain 8 §:ään sisältyy kuitenkin mahdollisuus poiketa jätehierarkiasta, jos tätä voidaan pitää elinkaariajattelun mukaisesti perusteltuna jätteen syntymistä ja jätehuoltoa koskevien kokonaisvaikutusten kannalta. Keskeistä on, että jäsenvaltiot jätehierarkiaa soveltaessaan toteutettavat toimenpiteitä sellaisten vaihtoehtojen edistämiseksi, joilla päästään ympäristön kannalta parhaaseen mahdolliseen kokonaistulokseen. Etusijajärjestyksestä poikkeamisen edellytyksiä on arvioitava useiden eri vaikutusten kokonaisarvioinnin ja keskinäisen punninnan perusteella. Elinkaariajattelua ei ole sidottu minkään tietyn arviointimenetelmän käyttöön, vaan kokonaisvaikutusten arviointi voidaan tehdä tilanteeseen sopivimmalla luotettavalla tavalla. Arvioinnissa voidaan ottaa yhtenä keskeisenä tekijänä huomioon myös toiminnan merkitys energia- ja ilmastopolitiikassa asetettujen Suomea sitovien velvoitteiden saavuttamisen kannalta.
Liitteen A osassa lueteltaisiin ne raaka-aineet, joiden vaikutus jakeluvelvoitteen saavuttamiseen laskettaisiin 5 §:n 2 momentin nojalla kaksinkertaisena niiden energiasisältöön verrattuna ja joista tuotetun tai valmistetun biopolttoaineen laskettaisiin täyttävän jakeluvelvoitteen alatavoitetta 5 §:n 4 momentin 1 kohdan nojalla. Liitteen B osassa lueteltaisiin ne raaka-aineet, joiden vaikutus jakeluvelvoitteen saavuttamiseen laskettaisiin 5 §:n 2 momentin nojalla kaksinkertaisena niiden energiasisältöön verrattuna.
Jakeluvelvoitetta olisi mahdollista täyttää myös muista kuin liitteessä mainituista raaka-aineista. Jakeluvelvoitelain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti kysymykseen tulevat kaikki biomassasta tuotetut tai valmistetut nestemäiset liikenteessä käytettävät polttoaineet.
Liitteen A osan b alakohdassa tarkoitetusta erilliskeräyksestä ja kierrätyksestä säädetään jätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen (179/2012), jäljempänä jäteasetus, 14 §:ssä. Säännöksellä on kansallisesti pantu täytäntöön jätedirektiivin 11 artiklan 2 kohdan a alakohdassa asetetut kierrätystavoitteet. Liitteen A osan b alakohdan soveltamisalaan kuuluisi sekalaisen yhdyskuntajätteen mekaanis-biologisessa käsittelyssä syntyvä biomassajäte, mutta siihen ei kuuluisi kotitalouksien lajiteltu puu-, paperi- ja kartonkijäte.
Liitteen A osan c alakohdassa biojätteellä tarkoitettaisiin jäteasetuksen 1 §:n 3 kohdan mukaisesti kotitalouksissa, ravintoloissa, ateriapalveluissa ja vähittäisliikkeissä syntyvää biologisesti hajoavaa elintarvike- ja keittiöjätettä, elintarviketuotannossa syntyvää vastaavaa jätettä sekä biologisesti hajoavaa puutarha- ja puistojätettä. Säännöksellä on kansallisesti pantu täytäntöön jätedirektiivin 3 artiklan 4 kohta. Lisäksi c alakohdassa viitattaisiin jätelain 6 §:n 1 momentin 10 a kohtaan, jolla on kansallisesti pantu täytäntöön jätedirektiivin 3 artiklan 11 kohdan mukainen erilliskeräyksen määritelmä. Suomessa kotitalouksien biojäte kerätään usein yhdessä muista lähteistä peräisin olevan biojätteen kanssa. Erilliskerätty biojäte katsotaan voitavan tulkita laajasti c alakohdan soveltamisalaan, jolloin varsinaisen kotitalouksien biojätteen lisäksi siihen kuuluisi myös muista lähteistä peräisin oleva biojäte.
Liitteen A osan d alakohta ja B osa koskevat elintarvike- ja rehuketjujen käyttöön kelpaamattomia teollisuusjätteiden biomassaosuuksia. Tarkoitus on näiden osalta pyrkiä direktiivin tavoitteiden kannalta optimaaliseen tulkintaan ottaen huomioon muun muassa teknis-taloudellisia näkökohtia sekä biomassojen elintarvike- ja rehukäyttöä rajoittavat terveysriskit.
Liitteen A osan p alakohdassa mainittaisiin muiden kuin ruokakasvien selluloosa, ja alakohtaa tarkennettaisiin ILUC-direktiivillä muutetun RES-direktiivin 2 artiklan toisen alakohdan s alakohdan mukaisesti. Nurmikasveja ei ole nimenomaisesti mainittu, mutta niiden voidaan katsoa kuuluvan tämän alakohdan soveltamisalaan.
1.2
Laki biopolttoaineista ja bionesteistä
4 §. Määritelmät. Pykälän 3 kohdassa määriteltäisiin tarkemmin maatalouden, vesiviljelyn, kalastuksen ja metsätalouden tähteet. Näitä tähteitä olisivat suoraan tällaisesta toiminnasta peräisin olevat tähteet. Suoraan tällaisesta toiminnasta peräisin olevina tähteinä ei pidettäisi niihin liittyvästä jalostus- tai muusta teollisuudesta peräisin olevia tähteitä, jotka ovat kuitenkin prosessitähteitä. Muutoksella pantaisiin täytäntöön RES-direktiivin 2 artiklan toisen kappaleen v alakohtaan lisätty tarkennus. Kestävyyslain 5 §:n nojalla 7—9 §:ssä säädettyjä kestävyyskriteerejä sovelletaan muihin raaka-aineisiin kuin jätteisiin ja prosessitähteisiin.
6 §. Kasvihuonekaasupäästövähennys. Pykälän 1 momentti muutettaisiin vastaamaan RES-direktiivin 17 artiklan 2 kohdan muutettua ensimmäistä kappaletta. Sekä biopolttoaineen että bionesteen elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen tulisi olla vähintään 60 prosenttia pienemmät verrattuna korvaavan fossiilisen polttoaineen kasvihuonekaasupäästöihin. Kasvihuonekaasupäästövähennystä koskeva kestävyyskriteeri tiukentuisi nykyiseen verrattuna.
Pykälän 2 momentissa tarkennettaisiin, että biopolttoaineiden ja bionesteiden raaka-aineina käytettävien jätteiden ja tähteiden ei katsota aiheuttavan elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä ennen niiden keräämistä. Säännös vastaisi RES-direktiivin V liitteen C osan 18 kohdan kolmatta kappaletta.
31 §.Kestävyyskriteeriselvitys. Pykälän 1 ja 2 momenttia täydennettäisiin siten, että kestävyyskriteeriselvitys koskisi myös sellaisia biopolttoaine- ja bioneste-eriä, joita toiminnanharjoittaja on kalenterivuoden aikana tuottanut tai valmistanut Suomessa. Nykyisin velvoite koskee ainoastaan toiminnanharjoittajan kulutukseen luovuttamia biopolttoaine- ja bioneste-eriä. RES-direktiivin 18 artiklan 3 kohdassa jäsenvaltioille asetettu velvollisuus edellyttäisi sääntelyn täydentämistä.
Pykälän 1 momenttia muutettaisiin lisäksi siten, että kestävyyskriteeriselvitys olisi toimitettava Energiavirastolle vasta kalenterivuotta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Tämä antaisi toiminnanharjoittajalle kuukauden lisäaikaa laatia selvitys.
33 §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen toiselle viranomaiselle. Pykälän johdantokappaleessa muutettaisiin Energiamarkkinavirasto Energiavirastoksi. Virasto nimi muuttui 1 tammikuuta 2014. Pykälän 2 kohdassa muutettaisiin tulliviranomainen Verohallinnoksi. Tulliviranomaisen verotukseen liittyvät tehtävät ja jakeluvelvoitelaissa säädetyt tehtävät siirtyivät Verohallinnolle 1 tammikuuta 2017. Lisäksi pykälän 5 kohtaa täydennettäisiin siten, että Energiavirasto voisi laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä luovuttaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoidettaessa saatuja tietoja työ- ja elinkeinoministeriölle energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden valmistelua ja toimeenpanoa varten. Perustelut ovat vastaavat kuin jakeluvelvoitelain 4 §:n muutoksen osalta. Pykälän 1, 3 ja 4 kohta pysyisivät nykyisinä.
38 §.Ennakkotieto. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että ennakkotieto ei enää koskisi jakeluvelvoitelain soveltamista. ILUC-direktiivin mukaan tuplalaskenta ei enää perustu siihen, että raaka-aineena on käytetty jätettä, tähdettä, syötäväksi kelpaamatonta selluloosaa tai lignoselluloosaa. Polttoaineverolain mukaan kyseessä on kuitenkin edelleen T tuote, kun mainittuja raaka-aineita käytetään. Lisäksi 1 momenttia tarkennettaisiin siten, että hakemuksen voisi tehdä ainoastaan toiminnanharjoittaja, mikä vastaa noudatettua käytäntöä.