1.1
Tieliikennelaki
1 luku
Yleisiä säännöksiä
1 §.Lain soveltamisala.Pykälässä säädettäisiin, että lakia sovellettaisiin tiellä, ellei n soveltamisesta muualla laissa säädettäisi erikseen.
Uusi tieliikennelaki olisi voimassa tiellä. Kuitenkin lain 90 ja 92 – 96 §:n turvalaitteita ja suojalaitteita koskevia säännöksiä sekä 141 ja 144–149 §:n henkilökuormitusta koskevia säännöksiä sovellettaisiin moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettamiseen maastoliikennelain (1710/1995) 2 §:ssä tarkoitetussa maastossa. Soveltamisala vastaisi näiltä osin voimassa olevaa sääntelyä.
Tie määriteltäisiin 2 §:n 1 momentissa.
2 §.Määritelmät. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa määriteltäisiin tie.
Tiellä tarkoitettaisiin maantietä, katua, yksityistä tietä, moottorikelkkailureittiä tai muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua taikka yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta. Määritelmä vastaisi kansainvälisen tieliikennesopimuksen 1 artiklan d kohtaa.
Maantiestä säädetään maantielaissa (503/2005). Sen 4 §:n mukaan maantie on tie, joka on luovutettu yleiseen liikenteeseen ja jonka ylläpitämisestä huolehtii valtio. Liikenteellisen merkityksensä mukaan maantiet ovat valtateitä, kantateitä, seututeitä tai yhdysteitä.
Valtatiet palvelevat valtakunnallista ja maakuntien välistä pitkämatkaista liikennettä. Kantatiet täydentävät valtatieverkkoa ja palvelevat maakuntien liikennettä. Seututiet palvelevat seutukuntien liikennettä ja liittävät näitä valta- ja kantateihin. Muut maantiet ovat yhdysteitä. Liikenne- ja viestintäministeriö määrää, mitkä maantiet ovat valtateitä ja mitkä kantateitä sekä miltä osin ne ovat valtakunnallisesti merkittäviä runkoteitä. Liikennevirasto määrää, mitkä maantiet ovat seututeitä ja mitkä yhdysteitä.
Maantie voi olla moottori- tai moottoriliikennetie taikka tarkoitettu muuta, vain tietynlaista liikennettä varten. Moottori- ja moottoriliikenneteiden teknisistä ominaisuuksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Maantie voi olla myös tarkoitettu käytettäväksi vain talvella (erityinen talvitie).
Maantielain 5 §:n mukaan maantiehen kuuluvat:
- ajorata pientareineen ja muut liikenteen käyttöön tarkoitetut alueet, kuten jalkakäytävä ja pyörätie, erikoiskuljetustie, pysäköintipaikka ja -alue, joukkoliikennettä ja sen käyttöä palveleva alue sekä levähdys-, varasto- ja kuormausalue,
- edellä mainittujen alueiden säilymistä ja käyttämistä varten pysyvästi tarvittavat ja niihin välittömästi liittyvät rakenteet, rakennelmat ja laitteet,
- liikenteenohjauslaitteet ja muut tienkäyttäjien opastukseen tarvittavat rakenteet, rakennelmat ja laitteet,
- muut tienpitoa taikka liikennettä tai sen haittojen ehkäisemistä varten tarpeelliset alueet, rakenteet, rakennelmat ja laitteet, kuten melueste ja riista-aita.
Maantiehen kuuluu myös varalaskupaikka, joka on määrätty tiehen liitettäväksi, lautta väylineen ja laituri, sekä alue, joka tarvitaan valtakunnan rajan ylittävästä tieliikenteestä aiheutuvia toimintoja varten. Maantielain 7 §:n mukaan maanteihin kuuluviksi luetaan niiden liitännäisalueina tiealueen ulkopuoliset tienpitoaineen ottopaikat maantien rakentamista ja kunnossapitoa varten sekä maantietä ja tienpitoa varten tarpeelliset teknisen huollon alueet. Maantiehen kuuluu lisäksi tiehen välittömästi liittyvä alue, joka maantietä rakennettaessa tarvitaan sähkö- ja viestintäjohtojen sekä muiden yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamista varten.
Edellä mainitut alueet muodostavat maantien tiealueen. Tiealue, jonka rajoja ei ole kiinteistötoimituksessa määrätty, ulottuu kahden metrin etäisyydelle ojan ulkosyrjästä, tai missä ojaa ei ole, tieluiskan tai -leikkauksen ulkosyrjästä.
Kadusta ei ole tarkkarajaista määritelmää lainsäädännössä. Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa - ja puhtaanapidosta annetun lain (669/1978) 1 §:n mukaan velvollisuus pitää kunnossa ja puhtaana asemakaava-alueella olevat kadut, torit, katuaukiot, puistot, istutukset ja muut näihin verrattavat yleiset alueet kuuluu osaksi kunnalle, osaksi tontin tai muun alueen omistajalle.
Yksityistä tietä ei sitäkään ole määritelty täsmällisesti. Yksityisistä teistä annetun lain (358/1962) 5 §:n mukaan tiehen kuuluu ajorata, jalkakäytävä ja polkupyörätie sekä niiden säilymistä ja käyttämistä varten pysyvästi tarvittavat alueet, rakenteet ja laitteet, kuten piennar, luiska, pengermä, oja, väli- ja rajakaista, kohtaamis- ja kääntymispaikka, tiehen liittyvää tienpitoa varten tarvittava varastoimispaikka, valaistuslaitteet ja liikennevalot, silta, rumpu, melueste, lautta laitureineen ja väylineen, kaide ja tiemerkki.
Yksityinen tie voi olla myös polkutie tai sellainen tie, jota käytetään vain talvisaikaan. Metsätie on tarkoitettu pääasiassa metsätalouden edellyttämiä kuljetuksia varten. Yksityinen tie voi olla myös muu vain tietynlaista liikennettä varten tarkoitettu tie.
Moottorikelkkailureitit ovat maastoliikennelain mukaisessa reittitoimituksessa perustettuja moottorikelkkaliikenteeseen tarkoitettuja teitä, joilla liikkuminen perustuu maastoliikennelain 13 §:ssä säädettyyn yleiseen oikeuteen. Yleinen oikeus moottorikelkan kuljettamiseen perustetulla moottorikelkkailureitillä tarkoittaa yhtäältä sitä, että liikkumisesta ei peritä erillistä maksua. Toiseksi reittiä saa käyttää sillä edellytyksellä, että kuljettajalla on ajo-oikeus kuljetettavaan ajoneuvoon ja ajoneuvotyypillä saa ajaa kyseisellä tiellä.
Tietä olisi edelleen myös alue, joka olisi tarkoitettu yleiseen liikenteeseen tai se olisi yleisesti liikenteeseen käytetty. Tien tällainen määritteleminen on jossain määrin ongelmallista. Tieliikennelain soveltaminen tällaisella alueella jäisi edelleen oikeuskäytännön varaan. Määritelmään liittyviä ongelmia on käsitelty laajasti nykytilaa koskevassa esityksen jaksossa.
Yleiselle liikenteelle tarkoitetun alueen määrittelyssä olisi ensinnäkin ratkaisevaa alueen alkuperäinen käyttötarkoitus, toisin sanoen se, onko alue sitä muodostettaessa tarkoitettu yleisen ja rajoittamattoman henkilöpiirin liikkumiseen. Yleisesti liikenteeseen käytetyn alueen määrittelyssä arvioitaisiin alueella tosiasiallisesti esiintyvää liikennettä, siis sitä, onko alueella esiintyvä liikenne määriteltävissä yleiseksi liikenteeksi.
Sekä yleiselle liikenteelle tarkoitetun alueen että yleisesti liikenteeseen käytetyn alueen määrittelyssä merkityksellinen tekijä olisi se, onko alue avoin yleiselle liikenteelle, siis se, onko alueelle pääsevää henkilöpiiriä rajoitettu konkreettisin keinoin. Yleiselle liikenteelle tarkoitetun alueen ja yleisesti liikenteeseen käytetyn alueen edellytysten arviointi edellyttää tarkasteltavana olevan alueen yksittäistapauksellista tarkastelua. Maa-alueen omistussuhteella ei olisi ratkaisevaa merkitystä, mutta sillä, millä tavalla alueen omistaja tai haltija on tarkoittanut aluetta käytettävän, voisi olla merkitystä. Yleiselle liikenteelle tarkoitettu tai yleisesti liikenteeseen käytetty alue olisi joko yleinen (esimerkiksi valtion tai kunnan viraston pysäköintialue) tai yksityinen alue (esimerkiksi automarketin pysäköintialue).
Se, että jokin alue muistuttaa ulkoisilta ominaisuuksiltaan tietä tai katua, ei välttämättä tekisi siitä tietä. Edellytyksenä lain soveltamiselle olisi alueen tosiasiallinen käyttö yleiseen liikenteeseen. Toisaalta vaikka alue ei ulkoisesti näyttäisi yleiskielen mukaiselta tieltä, esimerkiksi torilta, se olisi tietä. Tämä on siksi, koska toria tosiasiassa käytetään yleiseen liikenteeseen. Liikenteen yleisyyden arviointi ratkaistaisiin tarvittaessa tapauksittain.
Sellaista väylää, jota käyttää vain rajattu henkilöpiiri, eikä tietä ole muuhun liikenteeseen tarkoitettu, ei pidettäisi tienä (KKO 1990:6). Sen arvioiminen, onko alue yleisesti liikenteeseen käytetty, edellyttää alueen ja sen käytön yksilökohtaista tarkastelua, muun muassa alueen liikenteen ja sen laadun sekä alueen asutuksen, tarkastelua. Näyttöä tieliikenteestä ja sen yleisyydestä voitaisiin saada esimerkiksi alueen asukkailta.
Suljettu tehdasalue ei olisi tietä, jos tehdasaluetta ei alkujaan olisi tarkoitettu, eikä sitä käytettäisi, yleiseen liikenteeseen (KKO 1989:22). Lain sovellettavuuden ulkopuolelle jäämistä korostaisi se, että alueelle olisi rajoitettu pääsyä esimerkiksi kulkuluvalla. Siksi suljettu varuskunta-alue, jolla oleskelu olisi kielletty ilman kulkulupaa tai vastaavaa, ei myöskään olisi tietä (KKO 1987:60). Tilapäisesti liikenteenohjauslaitteilla suljettu tie, esimerkiksi korjaustyön tai rallikilpailun vuoksi suljettu tie, ei olisi lain soveltamisalan piirissä..
Tässä laissa säädetyt liikenteenohjauslaitteet, esimerkiksi liikennemerkit ja tiemerkinnät, ovat tien tunnusmerkkejä. Maastoliikennettä tulisi ohjata muulla tavalla kuin tieliikenteelle tarkoitetuilla ohjauslaitteilla. Liikenteenohjauslaitteesta päättämisestä tielle säädettäisiin 72 §:ssä.
Pykälän 2 kohdan mukaan tienkäyttäjä olisi jokainen, joka olisi tiellä taikka kuljettaisi tiellä olevaa ajoneuvoa tai raitiovaunua. Määritelmä olisi sisällöllisesti laajempi kuin voimassa oleva tienkäyttäjän määritelmä. Esitettävän lain mukaan kaikki tiellä olevat olisivat tienkäyttäjiä riippumatta siitä, oltaisiinko tiellä ajoneuvossa kuljettajana tai matkustajana taikka jalankulkijana.
Tienkäyttäjä olisi ajoneuvon kuljettaja, joka ajaisi ajoneuvolla tiellä. Uutta olisi se, että tienkäyttäjä olisi myös se, joka kuljettaa ajoneuvoa tai raitiovaunua tien ulkopuolella. Esimerkiksi uusimmissa henkilöautoissa ajoneuvon pysäköinti on mahdollista ajoneuvon ulkopuolella. Säännöksellä otettaisiin huomioon ajoneuvojen automaatio.
Pykälän 3 kohdassa määriteltäisiin jalankulkija. Määritelmässä jalankulkija olisi ensinnäkin jalan liikkuva henkilö. Toiseksi jalankulkija olisi henkilö, joka käyttää kohdan luettelossa mainittua varustetta olemalla kiinni varusteessa, suksissa, luistimissa tai vastaavassa välineessä. Kolmanneksi jalankulkija olisi henkilö, joka käyttää jotakin luettelossa mainittua laitetta, potkukelkkaa, leikkiajoneuvoa, pyörätuolia, jalankulkua avustavaa tai korvaavaa liikkumisvälinettä. Kolmanneksi jalankulkija olisi henkilö, joka taluttaa polkupyörää tai mopoa.
Pykälän 4 kohdan mukaan liikenteenohjauslaite olisi liikennevalo, liikennemerkki tai tiemerkintä. Liikenteenohjauslaitteista säädettäisiin 4 luvussa.
Pykälän 5 kohdan mukaan ajorata tarkoittaisi ajoneuvoliikenteelle tarkoitettua, yhden tai useamman ajokaistan käsittävää tien osaa, pyörätietä lukuun ottamatta. Määritelmä vastaisi kansainvälisen tieliikennesopimuksen 1 artiklan e kohtaa.
Pykälän 6 kohdassa määriteltäisiin pientare. Pientare olisi ajoradasta reunaviivalla erotettu tien pituussuuntainen osa.
Pykälän 7 kohdassa määriteltäisiin ajokaista. Ajokaista olisi tiemerkinnöin osoitettu tai muu autolle riittävän leveä ajoradan pituussuuntainen osa tai pyöräkaista.
Määritelmä vastaisi kansainvälisen tieliikennesopimuksen 1 artiklan g kohtaa, mutta kohdassa määriteltäisiin lisäksi, että ajokaista tarkoittaisi myös pyöräkaistaa.
Pykälän 8 kohdan mukaan suojatie olisi voimassa olevan lain mukaisesti jalankulkijoiden käytettäväksi ajoradan, pyörätien tai raitiotien ylittämiseen tarkoitettu, liikennemerkillä taitiemerkinnöin osoitettu tien osa.
Pykälän 9kohdassa määriteltäisiin jalkakäytävä ja 10 kohdassa pyöräkaista. Pykälän 11 kohdassa olisipyörätien määritelmä. Jalkakäytävä voitaisiin osoittaa myös liikennemerkillä ja pyöräkaistan merkitsemistä voitaisiin tehostaa liikennemerkillä. Määritelmät olisivat voimassa olevan lain mukaiset.
Pykälän 12 kohdassa olisi raitiotien määritelmä. Raitiotie tarkoittaisi aluetta omassa määritellyssä tilassaan, tällöin raitiotieverkko ei olisi ajoradalla muun liikenteen joukossa.
Pykälän 13 kohdassa määriteltäisiin risteys. Määritelmä olisi uusi. Risteys olisi samassa tasossa oleva teiden risteämä, liittymä tai haarautuma. Risteykseen luettaisiin kuuluvaksi myös tällaisten risteämien, liittymien tai haarautumien muodostamat alueet. Määritelmä olisi yhdenmukainen kansainvälisen tieliikennesopimuksen 1 artiklan h kohdan kanssa.
Tien määritelmästä johtuen kaikissa tilanteissa ei ole mahdollista yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti todeta, onko risteävä väylä tietä vai ei; toisin sanoen, onko kyseessä risteys vai ei. Tätä arviota tehtäessä ei ole merkitystä sillä, risteääkö kaksi tietä samassa tasossa vai onko niiden välillä jokin rakenne, esimerkiksi jalkakäytävä. Tästä esimerkiksi seuraa, että liikennemerkki on toistettava risteyksen jälkeen, jos liikennemerkin vaikutusta halutaan jatkaa risteyksen jälkeen.
Pykälän 14 kohdassa määriteltäisiin tasoristeys. Määritelmä olisi uusi ja sillätarkoitettaisiin liikennemerkillä merkittyä samassa tasossa olevaa tien ja erillisen rautatien tai raitiotien risteämää. Erillisellä rautatiellä ja raitiotiellä tarkoitettaisiin edellä osittain määritellyllä tavalla kiskoja, jotka menevät erillään katutilasta tai tiealueesta.
Pykälän 15 kohdassa määriteltäisiin liikenneympyrä. Määritelmä olisi uusi. Liikenneympyrä olisi liikennemerkeillä osoitettu kahden tai useamman risteyksen muodostama kokonaisuus. Liikenneympyrä osoitettaisiin liikennemerkillä B5 ja D2.
Pykälän 16 kohdassa olisi pihakadun ja 17 kohdassa kävelykadun määritelmät. Ne vastaisivat voimassa olevaa lakia.
Pykälän 18 kohdassa olisi moottoritien ja moottoriliikennetien määritelmä, joka olisi uusi. Moottoritie ja moottoriliikennetie on tarkoitettu moottorikäyttöisille ajoneuvoille ja ne merkittäisiin liikennemerkeillä E 14 tai E 16.
Pykälän 19 kohdassa olisi taajaman määritelmä ja 20 kohdassa pysäköinnin määritelmä. Määritelmät olisivat voimassa olevan lain mukaiset. Pysäköinnin määritelmä vastaisi kansainvälisen tieliikennesopimuksen 1 artiklan k kohdan ii alakohtaa.
Pykälän 21 kohdassa olisi ajoneuvon määritelmä. Ajoneuvolla tarkoitettaisiin laitteita, joihin sovelletaan ajoneuvolain säännöksiä. Määritelmässä oleva ”maalla kulkeva laite” sulkee pois ajoneuvolaissa säädetyt muut laitteet ja laitteistot, jotka voivat esimerkiksi olla kiinnitettynä ajoneuvoon.
Pykälän 22 kohdassa määriteltäisiin raitiovaunu, määritelmä olisi uusi. Raitiovaunu olisi kiskoilla kulkeva pakko-ohjattu laite, joka liikennöi raitiorataverkolla. Pakko-ohjauksella tarkoitettaisiin raitiovaunun kulkemista raiteilla. Pakko-ohjaukseen ei kuitenkaan sisälly raitiovaunun nopeuden sääteleminen. Raitiorataverkko tarkoittaa kaikkia alueita, joilla raitiovaunu Suomessa kulkee.
Pykälän 23 kohdassa määriteltäisiin erikoiskuljetus. Voimassa olevan lain mukaista määritelmää tarkistettaisiin. Sillä tarkoitettaisiin yleisestitiellä yleisesti sallittuja mittoja tai massoja koskevista säännöksistä poikkeavaa kuljetusta silloin, kun poikkeaminen on välttämätöntä jakamattomasta kuormasta, kuorman laadusta tai ajoneuvon käyttötarkoituksen edellyttämästä rakenteesta johtuen.
2 luku
Tieliikenteen periaatteet
3 §. Tienkäyttäjän yleiset velvollisuudet. Pykälässä säädettäisiin tienkäyttäjän yleisistä velvollisuuksista.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ensinnäkin siitä, että tienkäyttäjän olisi noudatettava liikennesääntöjä. Liikennesäännöt tulee ymmärtää pykälässä laajasti: esimerkiksi liikenteenohjauslaitteisiin sisältyy paljon liikennesääntöjä. Sääntöjen lisäksi tulisi noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Pykälässä tarkoitetuista velvollisuuksista säädetään kansainvälisen tieliikennesopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa ja voimassa olevan tieliikennelain 3 §:n 1 momentissa.
Kun tienkäyttäjä noudattaa liikennesääntöjä, hän lähtökohtaisesti noudattaa myös liikenteen edellyttämää huolellisuutta. Liikennesäännöt eivät kuitenkaan täysin määrittele niitä rajoja, joissa tienkäyttäjän tulee liikenteessä toimia. Siksi periaatteet täydentäisivät sääntöjä. Periaatteet ovat tärkeitä, koska kaikkia mahdollisia liikennetilanteita ei ole ennakolta mahdollista säännellä yksityiskohtaisilla liikennesäännöillä.
Pykälän 2 momenttiin sisällytettäisiin tienkäyttäjääkoskeva kieltoestää tai haitata yleisesti liikennettä. Ajoneuvoa ei saisi ajaa aiheettoman hitaasti eikä ajoneuvolla saisi tarpeettomasti äkkiä jarruttaa. Vastaava kielto on voimassa olevassa tieliikennelain 3 §:n 2 momentissa.
4 §. Tienkäyttäjän ennakointivelvollisuus. Periaatetta ei ole aiemmin ilmaistu lainsäädännössä, mutta se on yleisesti tunnistettu oikeuskäytännössä. Pykälässä säädettäisiin tienkäyttäjän velvollisuudesta ennakoida toisten tienkäyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi. Tienkäyttäjän tulisi sovittaa oma toimintansa sujuvan ja turvallisen liikenteen edistämiseksi.
Ennakointivelvollisuuden noudattaminen edellyttää tienkäyttäjältä toimintansa mukauttamista vallitsevien olosuhteiden mukaiseksi. Esimerkiksi tienkäyttäjällä on paremmat mahdollisuudet pyrkiä estämään liikenneonnettomuus kuljettamalla ajoneuvoaan olosuhteisiin nähden oikealla tilannenopeudella, vaikka toinen tienkäyttäjä ei noudattaisi liikennesääntöjä tai riittävää huolellisuutta.
Jos tienkäyttäjällä on olosuhteisiin liittyvää erityistietämystä, esimerkiksi paikallistuntemusta tai ajoneuvonsa ominaisuuksiin liittyvää erityistietämystä, voidaan tienkäyttäjän velvollisuuksia arvioida nämä elementit huomioon ottaen. Erityistietämys voi velvoittaa tienkäyttäjää liikennetapahtumien ennakoimiseen keskimääräistä enemmän.
Esimerkiksi liikuttaessa koulun lähistöllä, on ennustettavaa, että alueella liikkuu lapsia. Tienkäyttäjällä on velvollisuus käyttää kaikkea hänellä olevaa tietämystä liikenneonnettomuuden estämiseksi.
Ennakointivelvollisuus ei sulje pois keskeisen tieliikenteen periaatteen, luottamusperiaatteen, merkitystä. Luottamusperiaatteen mukaan liikennesääntöjä noudattavalla tienkäyttäjällä on oikeus luotaa, että myös toinen tienkäyttäjä noudattaa liikennesääntöjä. Näin ei kuitenkaan ole, jos toisen tienkäyttäjän toiminnasta tai ominaisuuksista on selvästi havaittavissa, että toinen tienkäyttäjä ei tule noudattamaan liikennesääntöjä, tai että toisen tienkäyttäjän kyky liikennesääntöjen noudattamiseen on alentunut. Näissä tilanteissa luottamusperiaate edellyttää ennakointivelvollisuuden noudattamista.
Luottamusperiaatetta ei ole tietoisesti sisällytetty lakiin, ennakointivelvollisuus on. Tieliikennelainsäädännön noudattaminen on liikennekäyttäytymisen perusta, eikä siitä tarvitse erikseen säätää. Tienkäyttäjä ei kuitenkaan voi täysin sokeasti luottaa siihen, että toinen tienkäyttäjä noudattaa kaikissa tilanteissa liikennesääntöjä.
Kuten oikeuskirjallisuudessakin on todettu, tienkäyttäjän ennakointivelvollisuuden määrittelyllä on keskeinen merkitys sen kannalta, millaista toimintaa tienkäyttäjältä yksittäisessä liikennetilanteessa voidaan edellyttää. Siksi periaatteella on tärkeä merkitys tieliikenteessä.
5 §. Turvallinen ajoneuvon ja raitiovaunun ajaminen. Pykälä vastaisi pääosin kansainvälisen tieliikennesopimuksen 13 artiklan 1 kohtaa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta sovittaa ajoneuvon ja raitiovaunun nopeus ja etäisyys toiseen tienkäyttäjään niin, että liikenneturvallisuus ei vaarannu. Nopeutta ja etäisyyttä arvioitaessa tulisi ottaa huomioon ainakin tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Momentin mukaan ajoneuvon ja raitiovaunun hallinta olisi kyettävä ylläpitämään kaikissa liikennetilanteissa sääntöjen edellyttämällä alueella. Hallinta tarkoittaisi, että ajoneuvon voisi pysäyttää hallitusti tilanteesta riippumatta ja ajoneuvolla väistäminen olisi mahdollista kaikissa liikennetilanteissa.
Pykälän 2 momentin mukaan ajoneuvo ja raitiovaunu olisi kyettävä pysäyttämään edessä olevan tien näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 23 §:n 1 momentissa säädettyä.
6 §. Ajoneuvon käyttäminen tiellä. Pykälän 1 momentin mukaan moottorikäyttöistä ajoneuvoa olisi käsiteltävä siten, ettei sen moottorista tai muusta laitteesta aiheudu kohtuutonta melua, ilman pilaantumista tai muuta haittaa ajoneuvossa matkustavalle, muille tienkäyttäjille tai ympäristölle. Kohtuutonta olisi esimerkiksi muu kuin ajoneuvon normaalista käytöstä syntyvä haitta, melu tai ilman pilaantuminen. Kohtuutonta olisi myös helposti vältettävissä oleva pitkäaikainen melu, ilman pilaaminen tai muu haitta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ajoneuvon kuormaamisesta. Ajoneuvo olisi kuormattava siten, ettei kuorma voi vaarantaa henkilöä, vahingoittaa omaisuutta, laahata maata, pudota tielle, pölytä häiritsevästi tai aiheuttaa muuta siihen verrattavaa haittaa taikka synnyttää tarpeetonta melua. Tarpeeton melu olisi muuta kuin ajoneuvon normaalista kuormaamisesta syntyvää melua tai kuormaamisesta aiheutuvaa melua, joka olisi vältettävissä. Kuormaamiseen liittyvät säännökset koskisivat ajoneuvon tavanomaista käyttöä liikenteessä. Kuormaus olisi tehtävä niin, että edellä kerrotut vaatimukset täyttyvät esimerkiksi kaikissa jarrutustilanteissa, kiihdytyksissä ja kaarteissa ajettaessa sekä suurinta ajoneuvolle tieliikenteessä sallittua nopeutta ajettaessa. Törmäystilanteessa kuormaan kohdistuvat voimat muodostuvat niin suuriksi, että käytännössä ei voida edellyttää kuorman pysymistä paikoillaan ajoneuvossa. Pykälän 2 momentti vastaisi tieliikennesopimuksen 30 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohtia. Ajoneuvon kuormaamiseen liittyvistä käyttösäännöistä säädetään esityksen 5 luvussa.
7 §.Avustamisvelvollisuus. Pykälän mukaan tienkäyttäjän olisi jäätävä liikenneonnettomuuspaikalle ja kykynsä mukaan avustettava mahdollisia loukkaantuneita sekä muutoinkin osallistuttava niihin toimenpiteisiin, joihin onnettomuus antaisi aihetta.
Säännös on edelleen tarpeen säilyttää laissa. Se on perusteltua kuitenkin sisällyttää periaatteiden joukkoon, koska avustamistoimenpiteiden laiminlyömisestä säädetään tällä hetkellä rikoksena rikoslaissa. Heitteillepanosta säädetään rikoslain 21 luvun 14 §:ssä ja pelastustoimen laiminlyönnistä rikoslain 21 luvun 15 §:ssä.
3 luku
Liikennesäännöt
Yleiset säännöt
8 §.Liikennesääntöjen noudattaminen ja liikenteenohjaus. Pykälässä säädettäisiin velvollisuudesta noudattaa liikennesääntöjä. Liikennesääntöjä olisivat liikenteenvalvojan käsimerkit, liikenteenohjauslaitteisiin sisältyvät liikennesäännöt sekä lain 3 luvussa esitettävät varsinaiset liikennesäännöt. Sen lisäksi pykälässä säädettäisiin liikenteenvalvojan merkkien, liikenteenohjauslaitteiden ja liikennesääntöjen välisestä suhteesta, niiden noudattamisen järjestyksestä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tienkäyttäjän velvollisuudesta noudattaa ensin poliisin antamaa merkkiä, käskyä tai kieltoa. Poliisiin toimivallasta säädetään myös poliisilaissa. Säännöksellä korostettaisiin poliisin asemaa keskeisimpänä liikenteenohjaajana. Toiseksi säädettäisiin velvollisuudesta noudattaa muun liikenteenohjaajan antamaa merkkiä. Liikenteenohjaajalla ei olisi toimivaltaa antaa tienkäyttäjälle käskyjä tai kieltoja, vaan toimivalta rajoittuisi pysäytysmerkin C 1 käyttöön.
Liikenteenohjaajat olisi määritelty 65 §:ssä ja momentissa tarkoitetuista merkeistä olisi säädetty 69 §:ssä. Säännös vastaa pääosin kansainvälisen tieliikennesopimuksen 6 artiklaa.
Edelleen pykälän 2 momentissa säädettäisiin ohjauslaitteen ja liikennesäännön välisestä etusijajärjestyksestä. Liikenteenohjauslaitteella osoitettua velvollisuutta olisi noudatettava, vaikka se edellyttäisi poikkeamista liikennesäännöistä. Poikkeaminen tarkoittaisi myös liikennesäännön noudattamatta jättämistä. Jos liikennettä ohjataan liikennevaloin, valo-opastetta olisi noudatettava muulla ohjauslaitteella osoitetusta väistämisvelvollisuudesta huolimatta. Säännös vastaisi tieliikennesopimuksen 5 artiklaa.
9 §. Yleiset nopeusrajoitukset. Yleisistä nopeusrajoituksista taajamissa ja niiden ulkopuolella säädetään tällä hetkellä asetuksentasoisessa liikenneministeriön päätöksessä yleisistä nopeusrajoituksista (263/1988).
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin päätöksen 1 §:ää vastaavasti taajamien ulkopuolella ajoneuvojen suurimmaksi sallituksi nopeudeksi 80 kilometriä tunnissa, jos liikennemerkein ei ole osoitettu noudatettavaksi muuta nopeusrajoitusta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin taajamissa ajoneuvojen suurimmaksi sallituksi nopeudeksi 50 kilometriä tunnissa, jos liikennemerkein ei ole osoitettu noudatettavaksi muuta nopeusrajoitusta. Säännös vastaisi liikenneministeriön päätöksen 2 §:ä.
10 §. Esteetön kulku hälytysajoneuvolle ja kulkueelle. Esteettömän kulun antamisesta hälytysajoneuvolle ja kulkueelle säädetään tieliikennelain 6 §:ssä. Säännöksen soveltamisalaa hieman laajennettaisiin
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ääni- ja valomerkkejä antavalle hälytysajoneuvolle sekä sanottuja merkkejä antavan poliisiajoneuvon tai rajavartiolaitoksen ajoneuvon vetämälle saattueelle olisi liikenteenohjauslaitteilla annetuista velvollisuuksista riippumatta annettava esteetön kulku. Tällöin olisi tarvittaessa siirryttävä sivuun tai pysähdyttävä. Momentti vastaisi voimassa olevan kansainvälisen tieliikennesopimuksen 34 artiklan 1 kohtaa.
Esteettömän kulun antamisella korostetaan tässä esityksessä väistämisvelvollisuuden ehdottomuutta. Sitä käytetään ilmaisuna säännöksissä, joissa väistämisen velvollisuutta halutaan korostaa. Tarvittaessa väistämisvelvollisen olisi siirryttävä sivuun tai jopa pysähdyttävä. Esteetön kulku olisi esityksen mukaan annettava hälytysajoneuvon ja saattueen lisäksi junalle, raitiovaunulle tai muulle radalla kulkevalle laitteelle sekä suojatiellä, kävelykadulla ja pihakadulla olevalle jalankulkijalle.
Pykälän 2 momentin mukaan tienkäyttäjä ei saisi keskeyttää tai muuten estää saattueen, valvotun lapsiryhmän tai järjestäytyneen kulkueen etenemistä. Voimassa olevassa laissa on mainittu sotilasosasto, joka tarkoittaisi tässä esityksessä järjestäytynyttä kulkuetta. Estämisellä tarkoitettaisiin esimerkiksi kulkemista kulkueen poikki. Tämä ei kuitenkaan koskisi hälytysääni- ja valomerkkejä antavan hälytysajoneuvon kuljettajaa.
Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan kansainvälisen tieliikennesopimuksen 26 artiklan 1 kohtaa.
11 §. Esteetön kulku junalle ja raitiovaunulle sekä tasoristeyksen ylittäminen. Pykälän 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan junalle tai muulle rautatiekiskoilla kulkevalle laitteelle olisi annettava esteetön kulku. Uutta olisi tällöin se, että myös raitiovaunulle olisi annettava esteetön kulku, jos laissa ei toisin säädettäisi.
Esityksen 27 §:n 1 momentin mukaan raitiovaunulla olisi annettava esteetön kulku suojatiellä olevalle tai sille menossa olevalle jalankulkijalle. Säännöllä halutaan hillitä raitiovaunujen nopeutta suojateillä ja niiden läheisyydessä ja korostaa suojatien merkitystä turvallisena tienylityspaikkana.
Lakiesityksen 64 §:n 1 momentin mukaan raitiovaunun olisi kuitenkin annettava esteetön kulku suojatielle menevälle tai siellä olevalle jalankulkijalle. Momentti vastaisi voimassaolevan tieliikennesopimuksen 18 artiklan 7 kohtaa ja 29 artiklaa.
Muiden tienkäyttäjien on usein vaikeaa arvioida raitiovaunujen turvallista pysähtymismatkaa. Siksi lähtökohtana tulisi olla esteettömän kulun antaminen raitiovaunuille, jolloin muiden tienkäyttäjien ei tarvitse arvioida raitiovaunujen pysähtymismatkoja, ainoastaan jättää niille esteetön kulku. Siksi esitetään pääsäännöksi, että muiden tienkäyttäjien, kuin suojatiellä olevien jalankulkijoiden, olisi väistettävä raitiovaunua kaikissa liikennetilanteissa.
Liikennepoliittiset tavoitteet edellyttävät joukkoliikenteen kilpailukyvyn parantamista. Raitioliikenteen sujuvuuden ja luotettavuuden edistäminen on keskeinen keino joukkoliikenteen kilpailukyvyn parantamiseksi. Jotta raitioliikenne voi olla sujuvaa ja häiriötöntä, sille on lainsäädännössä taattava riittävät toimintaedellytykset. Väistämisvelvollisuuksien ja pysäköintimääräysten on oltava selkeitä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tienkäyttäjän olisi lähestyessään rautatien tai raitiotien tasoristeystä noudatettava erityistä varovaisuutta ja mahdollisista suojalaitteista huolimatta tarkkailtava, onko juna tai muu rautatiekiskoilla kulkeva laite taikka raitiovaunu tulossa. Tienkäyttäjän olisi käytettävä sellaista nopeutta, että ajoneuvon voisi tarvittaessa pysäyttää ennen rataa. Momentti vastaisi tieliikennesopimuksen 19 artiklan a ja c kohtia.
Pykälän 3 momentin mukaan tasoristeystä ei saisi lähteä ylittämään, jos juna tai muu rautatiekiskoilla kulkeva laite tai raitiovaunu lähestyisi. Toiseksi ylitystä ei saisi tehdä, jos valo-opaste velvoittaisi pysähtymään, erityinen ääniopaste kuuluisi tai risteyksessä olisi puomi alhaalla tai se liikkuisi. Tällöin olisi pysähdyttävä turvalliselle etäisyydelle radasta. Kun tasoristeyksen saisi ylittää, se olisi tehtävä viivyttelemättä. Momentti vastaisi kansainvälisen tieliikennesopimuksen 19 artiklan b kohtaa ja 29 artiklaa.
12 §. Tiellä oleva este. Pykälän 1 momentin mukaan tielle ei saisi panna eikä jättää mitään, mikä voisi vaarantaa liikennettä. Tielle ei saisi siten esimerkiksi heittää metsästä kivenmurikkaa, joka voisi vaarantaa liikennettä. Säännöstä siten sovellettaisiin muihinkin kuin tienkäyttäjiin.
Jos tielle olisi joutunut pykälän 2 momentin mukaan este, jota ei voitaisi heti poistaa, tienkäyttäjän olisi merkitsemällä tai muulla tavalla kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomio esteeseen, kunnes se on saatu poistettua. Sen lisäksi jos esteestä voisi aiheuta vakavaa vaaraa liikenteelle, esteestä olisi mahdollisuuksien mukaan pyrittävä ilmoittamaan hätäkeskukseen.
Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan tieliikennelain 62 §:ää.
Jalan kulkeminen
13 §. Jalankulkijan paikka tiellä ja heijastimen käyttäminen. Esitettävän pykälän 1 momentin mukaan jalankulkijan olisi käytettävä jalkakäytävää tai piennarta kuten nykyisinkin. Sen lisäksi hän ei saisi tarpeettomasti estää tai haitata muuta liikennettä. Jalankulkijan paista tiellä säädetään voimassa olevan tieliikennelain 40 §:ssä.
Erilaista jalankulkua kuvaavien etenemismuotojen luetteloinnista laissa luovuttaisiin, koska jalankulun erilaiset muodot lisääntyvät. Tarpeetonta haittaa voisi olla esimerkiksi normaalista jalankulusta poikkeava liikkuminen tai toiminta, esimerkiksi suhteettoman kovalla tai hitaalla nopeudella eteneminen suhteessa tavanomaiseen jalan tapahtuvaan jalankulkuun. Tällaista voi aiheutua polkupyörän tai mopon taluttamisesta, potkukelkan kuljettamisesta, hiihtämisestä rullasuksilla, luistelemisesta tai kookkaan taakan kantamisesta, jotka on mainittu voimassa olevassa laissa.
Momentti vastaisi tieliikennesopimuksen 20 artiklan 2 kohtaa.
Pykälän 2 momentin mukaan jalankulkijan olisi käytettävä pyörätietä tai ajoradan reunaa, jos jalkakäytävää tai piennarta ei olisi tai milloin sillä kulkeminen ei kävisi haitatta päinsä.
Suomessa on paljon yhdistettyä jalkakäytävää ja pyörätietä. Velvollisuudella käyttää pyörätien reunaa ei edelleenkään estettäisi sitä, että esimerkiksi pariskunta voisi kävellä käsi kädessä pyörätiellä. Reunassa on mahdollista kävellä rinnakkain. Jos väylällä on paljon jalankulkua, suunnittelun ja rakentamisen pääsääntö on, että väylät pitää erotella toisistaan.
Momentti vastaisi tieliikennesopimuksen 20 artiklan 3 ja 4 kohtaa.
Pykälän 3 momentin mukaan ajoradalla jalankulkijan olisi käytettävä sen vasenta reunaa, jollei oikean reunan käyttäminen ole kulkureitin tai muiden syiden vuoksi turvallisempaa. Esimerkiksi uusien jalankulkua avustavien liikkumisvälineiden käyttäminen voi olla turvallisempaa ajoradan oikeassa reunassa. Polkupyörää tai mopoa taluttava saisi kuitenkin käyttää ajoradan oikeaa reunaa muissakin tapauksissa. Momentti vastaisi voimassa olevan tieliikennesopimuksen 20 artiklan 5 kohtaa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että jalankulkijan olisi yleensä käytettävä heijastinta liikkuessaan tiellä pimeään aikaan. Momentti vastaisi voimassa olevan tieliikennelain 42 §:ää.
14 §. Jalankulku pihakadulla ja kävelykadulla. Pykälässä säädettäisiin, että ehdotetun 13 §:n estämättä pihakadulla tai kävelykadulla jalankulkija saisi kulkea kadun kaikilla osilla. Säännöksessä kävelykatu rinnastettaisiin pihakatuun. Hän ei kuitenkaan saisi tarpeettomasti estää ajoneuvoliikennettä eikä raitiovaunuliikennettä. Tarpeeton estäminen olisi ajoneuvon tai raitiovaunun pitkäaikaista edessä kulkemista muusta kuin pakottavasta syystä. Jalankulkijan tulisi suosia piha- ja kävelykadulla kadun reunoja, jolloin tilaa jäisi myös raitiovaunu- ja ajoneuvoliikenteelle. Raitiovaunuliikenteen haittaamisen kielto olisi uutta sääntelyä.
15 §. Jalankulkijaryhmät ja kulkueet. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että valvottu jalankulkijaryhmä tai järjestäytynyt kulkue saisi käyttää ajoradan oikeaa puolta. Enintään kaksi rinnan kulkevan lapsiryhmän olisi, mikäli mahdollista, käytettävä jalkakäytävää, piennarta tai pyörätietä. Jalkakäytävän, pientareen tai pyörätien käyttäminen on katsottava mahdolliseksi silloin, kun se ei vaaranna lapsiryhmän tai muiden tienkäyttäjien turvallisuutta. Momentti vastaa voimassa olevan tieliikennelain 43 §:n 1 momenttia ja tieliikennesopimuksen 20 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja 5 kohtaa.
Pykälän 2 momentin mukaan valvotulla jalankulkijaryhmällä tai järjestäytyneellä kulkueella, joka käyttää valaisemattomalla tiellä piennarta tai ajorataa tai pyörätietä, olisi oltava pimeän tai hämärän aikana taikka sääolosuhteiden sitä edellyttäessä tien keskilinjan puolella edessä vähintään yksi valkoista tai keltaista valoa eteenpäin näyttävä valaisin ja takana yksi taaksepäin punaista valoa näyttävä valaisin. Momentti vastaisi voimassa olevaa tieliikennelain 43 §:n 2 momenttia ja tieliikennesopimuksen 32 artiklan 7 kohtaa.
16 §.Ajoradan ylittäminen. Pykälän 1 momentin mukaan jalankulkijan olisi ylitettävä ajorata suojatietä kulkien tai ali- tai ylikulkua käyttäen, jos sellainen on lähellä. Muuten ajorata olisi ylitettävä kohtisuoraan, ja risteyksen vierestä, jos sellainen on lähellä. Ylittäminen olisi suoritettava viivyttelemättä ja muuta liikennettä tarpeettomasti haittaamatta.
Ali- tai ylikulun käyttövelvollisuus olisi uutta sääntelyä. Tarkan metrimäärän määritteleminen laissa, milloin ali- tai ylikulku on lähellä, on epätarkoituksenmukaista. Asiaa on arvioitava tapauskohtaisesti suhteellisuusperiaate huomioon ottaen.
Momentti vastaisi voimassa olevan tieliikennelain 44 §:n 1 momenttia ja tieliikennesopimuksen 20 artiklan 6 kohdan a ja c alakohtia.
Pykälän 2 momentin mukaan ajoradalle menevän jalankulkijan olisi noudatettava sitä varovaisuutta, jota lähestyvän ajoneuvon tai raitiovaunun etäisyys ja nopeus edellyttävät. Momentti vastaisi voimassa olevan tieliikennelain 44 §:n 2 momenttia ja tieliikennesopimuksen 20 artiklan 6 kohdan a, c ja d alakohtia.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että pykälää sovellettaessa ajorataan rinnastettaisiin pyörätie ja raitiotie.
Ajoneuvolla ajaminen
17 §. Ajoneuvon kuljettajaa koskevat yleiset vaatimukset. Pykälään sisällytettäisiin voimassa olevan tieliikennelain 63 §:ää kuljettajaa koskevat säännökset. Kuljettajan päihtymystila lisättäisiin ominaisuudeksi, jolloin ajoneuvoa ei saisi ajaa. Päihtyneen kuljettajan ajon keskeyttämisestä säädettäisiin 183 §:ssä
Pykälää sovellettaisiin 64 §:n mukaan myös raitiovaunun kuljettajaan.
18 §.Tien eri osien käyttö. Pykälässä säädettäisiin ajoneuvon paikasta tien eri osilla. Nykyisin siitä säädetään tieliikennelain 8 §:ssä. Pykälän sanamuotoa täsmennettäisiin ja sen sisältöä laajennettaisiin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yleisesti, että ajoneuvoja on kuljetettava ajoradalla. Myös polkupyörä on ajoneuvoa ja sen paikka on ajoradalla, jos muuta ei esimerkiksi liikennemerkillä osoiteta.
Pykälän 2 momentin mukaan polkupyörää tai muuta moottoritonta ajoneuvoa olisi kuitenkin kuljetettava oikealla pientareella. Sen edellytys olisi, että ajo olisi mahdollista ilman haittaa.
Pykälän 3 momentissa oli säädös mopolle. Taajaman ulkopuolella mopoa olisi kuljetettava pientareella tai ajoradan reunalla, jos ajo kävisi haitatta päinsä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin alle 12-vuotiaalle edelleen mahdollisuus edelleen kuljettaa polkupyörää jalkakäytävällä, jos siitä ei aiheudu vaaraa eikä huomattavaa haittaa.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin ajoneuvon tilapäisestä kuljettamisesta muuallakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla. Se olisi mahdollista, jos erityiset olosuhteet sitä vaatisivat eikä siitä aiheutuisi vaaraa eikä huomattavaa haittaa. Säännös on tietyissä tilanteissa välttämätön, jotta ajoneuvoliikenne olisi mahdollista joissakin erityistilanteissa. Joskus on mahdollista, että esimerkiksi autolla on ajettava suojatietä pitkin ajoradalle.
Pykälän 6 momentti olisi uusi. Säännös mahdollistaisi kadun ylittämisen suojatien kohdalla. Ajoneuvon kuljettamisella ei saisi aiheuttaa vaaraa eikä estettä jalankulkijoille. Tärkeää on tällöin se, että ajoneuvon kuljettaja olisi väistämisvelvollinen.
On yleistä, että kadulla oleva suojatie ylitetään polkupyörällä jalankulkijoiden ylityssuunnassa, vaikka suojatien yhteydessä ei ole pyörätien jatketta. On hyväksyttävää, että pyöräilijät pääsevät etenemään tarvittaessa suojatietä pitkin, se helpottaa pyöräilyä. Joissakin tilanteissa myös autojen on pakko tulla ajoradalle suojatietä pitkin.
19 §.Ajoneuvon paikka ajoradalla. Pykälä on nykyisin tieliikennelain 9 §:ssä ja se vastaa tieliikennesopimuksen 10 artiklaa.
Pykälän 1 momentin mukaan ajoneuvoa olisi kaksisuuntaisella ajoradalla kuljetettava muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen niin lähellä ajoradan oikeaa reunaa kuin turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista.
Pykälän 2 momentin mukaan, jos ajosuunnassa olisi vähintään kaksi ajokaistaa, ajoneuvoa olisi kuljetettava oikeanpuoleisimmalla ajokaistalla, taikka muuta kaistaa pitkin, jos siitä ei aiheutuisi vaaraa eikä haittaa. Kaistaa ei saisi vaihtaa tarpeettomasti.
Erityisesti taajamassa on suotavaa käyttää vasenta kaistaa tilanteessa, jossa ollaan kääntymässä risteyksessä jonkin matkan päässä vasemmalle. Säännös mahdollistaisi järkevän ajoradan käytön. Momentti vastaisi tieliikennesopimuksen 10 artiklaa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että ajoneuvoa ei saisi kuljettaa vastaan tulevalle liikenteelle tarkoitetulla ajokaistalla ellei siitä olisi toisin säädetty esitettävässä laissa. Esimerkiksi ohittamisesta säädettäisiin 31 §:ssä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että kaksisuuntaisella ajoradalla oleva ajosuunnat erottava koroke tai muu vastaava laite on sivuutettava oikealta.
20 §.Ajoneuvojen välinen etäisyys. Pykälän 1 momentin mukaan edellä kulkevaan ajoneuvoon tai raitiovaunuun olisi pidettävä sellainen etäisyys, ettei peräänajon vaaraa olisi. Etäisyyttä arvioitaessa olisi huomioitava, mitä ehdotetun lain 6 §:ssä säädetään ajoneuvon turvallisesta kuljettamisesta. Momentti vastaisi voimassa olevan tieliikennesopimuksen 13 artiklan 5 kohtaa.
Pykälän 2 momentin mukaan taajaman ulkopuolella muuta liikennettä selvästi hitaammin ajavien moottorikäyttöisten ajoneuvojen olisi pidettävä toisiinsa sellaiset etäisyydet, että ohittava ajoneuvo voisi turvallisuutta vaarantamatta ajaa niiden väliin. Ohittajan ja ohitettavan välille olisi jäätävä ehdotetun 1 momentin mukainen etäisyys. Momentti vastaa voimassa olevan tieliikennelain 10 §:ää.
21 §. Ryhmittyminen. Ryhmittymisestä säädetään voimassa olevan tieliikennelain 11 §:ssä. Pykälä vastaa tieliikennesopimuksen 14 artiklaa. Ryhmittymisellä tarkoitettaisiin ajokaistan tai paikan valintaa ajoradalla ennen kääntymistä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että oikealle kääntyvän olisi ryhmityttävä ajoradan oikeaan reunaan. Ryhmittymisessä tulisi olla niin lähellä reunaa, kun se turvallisuuden vaarantumatta olisi mahdollista. Vasemmalle kääntyvän olisi ryhmityttävä välittömästi ajoradan keskiviivan tai, jos keskiviivaa ei ole, keskilinjan oikealle puolelle tai yksisuuntaisella ajoradalla sen vasempaan reunaan.
Ryhmittyminen ei saisi tarpeettomasti haitata tai vaarantaa vastaantulevaa liikennettä. Yksisuuntaisella ajoradalla tulisi ryhmittyä niin lähelle reunaa kuin se turvallisuuden vaarantumatta olisi mahdollista.
Pykälän 2 momentissa edellytetään, ettäryhmittyminen kääntymistä varten olisi tehtävä hyvissä ajoin.
22 §. Kääntyminen. Pykälän 1 momentin mukaan kääntyvä ei saisi aiheuttaa vaaraa eikä tarpeetonta estettä muille samaan suuntaan kulkeville. Vaaran välttämiseksi tulisi aikeesta kääntyä ilmoittaa ajoissa ja suorittaa ryhmittyminen kääntymistä varten, kuten ehdotetussa 22 §:ssä säädetään. Momentti vastaisi tieliikennesopimuksen 14 artiklan 1 ja 3 kohtaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että risteyksessä oikealle käännyttäessä olisi ohjattava mahdollisimman lähelle risteävän ajoradan oikeata reunaa. Risteyksessä vasemmalle käännyttäessä olisi ohjattava siten, että ajoneuvo jättää risteyksen välittömästi risteävän ajoradan keskiviivan tai, jos keskiviivaa ei ole, keskilinjan oikealla puolella tai yksisuuntaisen ajoradan vasemmalla reunalla. Momentti vastaisi voimassa olevan tieliikennesopimuksen 16 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtia.
Pykälän 3 momentti olisi uusi kansallinen liikennesääntö, sen mukainen käyttäytyminen on nykyisin yleistä. Momentin mukaan risteyksestä saisi poistua sopivinta ajokaistaa käyttäen muu liikenne huomioon ottaen, jos risteävällä ajoradalla olisi ajosuunnassa kaksi tai useampia ajokaistoja. Pääsääntö olisi 2 momentissa säädetty kääntyminen ja 3 momentin mukaisesti kääntyvä olisi väistämisvelvollinen 2 momentin mukaan kääntyvään nähden. ”Muu liikenne huomioon ottaen” osoittaa, että kääntyjä olisi vastuussa turvallisesta kääntymisestä suhteessa muuhun liikenteeseen.
23 §. Polkupyöräilijän sekä taajaman ulkopuolella mopoilijan kääntyminen. Pykälän mukaan sen estämättä, mitä ehdotetuissa 21 ja 22 §:ssä säädettäisiin, vasemmalle kääntyvä polkupyöräilijä ja taajaman ulkopuolella myös mopoilija saa jatkaa oikealla ajaen risteävän ajoradan yli. Hän ei saa kuitenkaan kääntyä vasemmalle ennen kuin se voisi tapahtua muuta liikennettä estämättä ja turvallisuutta vaarantamatta. Hänen olisi poistuttava risteyksestä oikeanpuoleista reunaa käyttäen. Liikenteenohjauslaitteet D1.3-1.9 määräävät ajosuunnan.
Pykälä vastaisi tieliikennesopimuksen 16 artiklaa.
24 §. Väistäminen. Väistäminen on merkityksellisimpiä liikennesääntöjä. Väistämissäännöt koottaisiin yhteen pykälään, ja se vastaisi tieliikennesopimuksen 18 artiklaa.
Pykälän 1 momentissa olisi väistämisen perussääntö: oikealta lähestyvää ajoneuvoa olisi väistettävä. Voimassa olevan lain14 §:n 1 momentissa säädetty samanaikaisuus-edellytys poistettaisiin säännöksestä, koska edellytystä on pidettävä tienkäyttäjän kannalta jossain määrin epämääräisenä.
Säännön kohteena olisi tiealueella toisiaan lähestyvät ajoneuvot, ja se koskisi tilanteita, joissa ajoneuvo lähestyy toista ajoneuvoa tekemättä sivuttaista siirtymää. Sääntöä ei sovellettaisi vain risteyksissä, koska ajoneuvot voivat kohdata muuallakin tiealueella kuin risteyksessä, esimerkiksi pysäköintialueella ja torilla.
Pykälän 2 momentin mukaan käännyttäessä olisi väistettävä:
1) risteävää tietä ylittävää jalankulkijaa, polkupyöräilijää ja mopoilijaa
2) ajorataa tai piennarta käyttävää jalankulkijaa, polkupyöräilijää ja mopoilijaa poistuttaessa ajoradalta
3) vasemmalle käännyttäessä myös vastaantulevaa liikennettä
4) tietä ylittävää jalankulkijaa, polkupyöräilijää ja mopoilijaa ajoradalta poistuttaessa.
Vasemmalle käännyttäessä vastaantulevan liikenteen väistäminen tulkitaan sisältyvän myös 1 kohdassa säädettävään velvollisuuteen. Liikenneturvallisuussyystä on kuitenkin perusteltua, että tarkoitettu 3 kohdan väistämisvelvollisuus säädettäisiin omana erillisenä liikennesääntönään.
Jossain määrin epäselvää on ollut, onko liikenneympyrästä poistuva risteyksessä kääntyvä. Esityksen mukaan olisi nyt selvää, että olisi.
Tieliikennesopimuksen mukaan tulee kansallisesti määritellä, miten väistämisvelvollisuus vähäiseltä tieltä tultaessa toteutetaan. Säännökset olisi sisällytetty pykälän 3 momenttiin. Väistämissäännöt ovat näiltä osin samantyyppiset kaikkialla Euroopassa.
Pykälän 3 momentin mukaan edellä mainittujen 1 ja 2 momentin sääntöjen lisäksi olisi aina väistettävä myös:
1) muita tienkäyttäjiä tultaessa tielle pihakadulta, kävelykadulta tai moottorikelkkailureitiltä tai muulta vastaavalta tieltä;
2) muita tienkäyttäjiä tultaessa tielle kiinteistön pihasta, pysäköintipaikalta, huoltoasemalta tai muulta vastaavalta tiehen liittyvältä alueelta, taikka tien ulkopuolelta;
3) muita tienkäyttäjiä tultaessa tielle polulta tai muulta vastaavalta vähäiseltä tieltä;
4) muita tienkäyttäjiä tultaessa ajoradalle jalkakäytävän tai pyörätien ylityksen jälkeen;
5) jalkakäytävää tai pyörätietä käyttävää jalankulkijaa, pyöräilijää ja mopoilijaa ylitettäessä jalkakäytävää tai pyörätietä;
6) pihakatua tai kävelykatua käyttäviä tienkäyttäjiä tultaessa pihakadulle tai kävelykadulle taikka ylittäessään sitä.
Momenttia sovellettaisiin ensisijaisesti pykälän 1 ja 2 momenttiin nähden. Tämä on osoitettu aina-sanalla.
Momentin 4 kohdassa säädetty väistämisvelvollisuus olisi uusi. Se on käytössä useissa Euroopan valtiossa. Kyse on siitä, että väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki voitaisiin korvata tien rakenteella. Koska momentin 5 kohta velvoittaa väistämään jalkakäytävää tai pyörätietä käyttävää jalankulkijaa, pyöräilijää ja mopoilijaa ylitettäessä ajoneuvolla jalkakäytävää tai pyörätietä, on luontevaa, että sama velvollisuus on myös ylityksen jälkeen ajoradan liikennettä kohtaan.
Momentin 5 kohdassa säädetty väistämisvelvollisuus olisi laajempi kuin voimassa olevassa lainsäädännössä, joka kohdistuu vain jalkakäytävää käyttäviin jalankulkijoihin. Velvoite selkeyttäisi nykytilannetta.
Momentin 6 kohdan sääntö olisi myös uusi. Velvoite selkeyttäisi nykytilannetta.
Pykälän 4 momentissa olisi erityisesti pyöräilijöille tarkoitettu väistämissääntö: tultaessa pyörätieltä ajoradalle olisi väistettävä muita tienkäyttäjiä, jos toisella ei olisi väistämisvelvollisuutta edellä 2 momentin tai 3 momentin nojalla. Sääntö liittyy tilanteisiin, joissa pyörätieltä tullaan ajoradalle jota käyttää 2 ja 3 momentissa säädetty ehdoton väistämisvelvollinen.
Pykälän 5 momentin mukaan sivuutettaessa oikealta raitiovaunu tai linja-auto pysäkin kohdalla olisi annettava esteetön kulku raitiovaunusta tai linja-autosta poistuvalle taikka siihen nousevalle matkustajalle. Sääntö on voimassa olevan tieliikennelain 31 §:n mukainen.
Pykälän 6momentissa säädettäisiin pyöräilijän velvollisuudesta antaa esteetön kulku ajoneuvosta tai raitiovaunusta poistuvalle tai siihen nousevalle matkustajalle. . Väistämissääntö olisi tärkeä, koska kaksisuuntaisella pyörätiellä pyöräilijä sivuuttaa ajoneuvon tai raitiovaunun myös vasemmalta puolelta.
25 §.Väistämisen osoittaminen. Pykälän mukaan väistämisvelvollisen olisi selvästi osoitettava aikovansa noudattaa velvollisuuttaan hyvissä ajoin nopeutta vähentämällä tai pysähtymällä. Velvoitteesta on säädetty tällä hetkellä tieliikennelain 15 §:ssä.
26 §.Linja-auton pysäkiltä lähtevän linja-auton väistäminen. Voimassa olevan tieliikennelain 22 §:ssä säädetään tien antamisesta pysäkiltä lähtevälle linja-autolle. Esitettävässä pykälässä puhuttaisiin linja-auton väistämisestä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tilanteessa, jossa pysäkillä oleva linja-auto tiellä, jolla suurin sallittu nopeus on enintään 60 kilometriä tunnissa, osoittaa suuntamerkillä aikovansa lähteä liikkeelle, samalla tai viereisellä ajokaistalla pysäkkiä lähestyvällä ajoneuvolla olisi väistettävä pysäkiltä lähtevää linja-autoa.
Pykälän 2 momentti olisi uusi. Kun pysäkin viereinen ajokaista on pyöräkaista, myös pyöräkaistan viereistä ajokaistaa pysäkkiä lähestyvällä ajoneuvolla olisi väistettävä pysäkiltä lähtevää linja-autoa.
Pykälä vastaisi kaikilta osin tieliikennesopimuksen 15 artiklaa.
27 §.Ajoneuvon kuljettaminen suojatien yli. Suojatie on tarkoitettu jalankulkijan ylityspaikaksi tietä ylitettäessä.
Suomessa on paljon suojateitä. Suojateiden lukumäärään on kiinnitetty huomiota uusimmissa suunnitteluohjeissa ja siksi uusien suojateiden rakentamiseen suhtaudutaan kriittisemmin kuin aiemmin. Myös olemassa olevia suojateitä arvioidaan tienpidossa uudella tavalla. Jos suojatie arvioidaan tarpeelliseksi, se tulee merkitä, valaista ja osoittaa niin, että se on kaikille tienkäyttäjille selvästi havaittavissa. Yli 50 kilometriä tunnissa nopeusrajoitusalueella suojatietä ei pitäisi olla lainkaan.
Pykälässä säädettäisiin suojatien lähestymisestä ajoneuvolla ja väistämisestä ajoneuvolla suojatietä lähestyttäessä. Säännön sisältö pykälän 1 momenteissa on seuraava: 1) Suojatietä lähestyvän on noudatettava erityistä varovaisuutta ja ajettava sellaisella nopeudella, että ajoneuvon voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. 2) Jalankulkijalle on annettava esteetön kulku. Nimenomaan ajoneuvon kuljettajan on ennakoitava käyttäytymistään ennen suojatietä ja suojatietä ylittäessään. Säännöt vastaavat vastaa nykytilannetta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nykytilanteen mukaisesti, että suojatien eteen pysähtynyttä ajoneuvoa tai raitiovaunua ei saisi ohittaa pysähtymättä, ellei ohittajan ja ohitettavan väliin jäisi suojakoroketta tai vapaata ajokaistaa. Suojakorokkeella momentissa tarkoitettaisiin korotetuin reunatuin tehtyä, liikennevirtoja ohjaavaa tai niitä erottavaa ajoradan aluetta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vielä, että ennen suojatietä olisi hidastettava ja tarvittaessa pysäytettävä, jos näkyvyys suojatielle on rajoittunut muulla tavoin.
Pykälä vastaisi tieliikennesopimuksen 21 artiklaa.
28 §.Ajaminen risteyksessä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin erityisestä varovaisuusvelvollisuudesta risteystä lähestyttäessä. Pykälän 2 momentin mukaan lähestyttäessä risteystä tai sinne ajettaessa olisi ajotapa sovitettava niin, ettei risteävän tien liikenteelle aiheudu haittaa, jos ajoneuvo jouduttaisiin pysäyttämään risteykseen.
Risteysajosta säädetään voimassa olevan tieliikennelain 14 ja 15 §:ssä. Pykälä vastaisi tieliikennesopimuksen 18 artiklaa.
29 §. Turvallisen tilan antaminen ja varovaisuusvelvollisuus. Pykälässä säädetään turvallisen tilan antamisesta ja varovaisuusvelvollisuudesta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ajoneuvolla ajettaessa on annettava jalankulkijalle, pyöräilijälle tai tienkäyttäjän kuljettamalle eläimelle turvallinen tila tiellä. Turvallisen tilan antaminen sisältää ajoneuvon tilannenopeuden ja ajoneuvon koon huomioon ottamisen. Jonkin erityisen metrimäärän säätäminen osoittamaan turvallista tilaa ei ole pidetty lainvalmistelussa tarpeellisena. Turvallinen etäisyys riippuu siitä, millaisella tiellä ollaan, millaista ajonopeutta käytetään ja millaista ajoneuvoa ajetaan. Maantiellä, jossa nopeusrajoitus on 100 kilometriä tunnissa, on lähtökohtaisesti erilainen etäisyysvaatimus kuin taajamassa 30 kilometriä tunnissa nopeusrajoitusalueella.
Pykälän 2 momentin mukaan polkupyörällä ajettaessa on annettava jalankulkijalle turvallinen tila tiellä. Säännös turvaisi jalankulkijan liikkumista erityisesti silloin, kun polkupyöräilijät ja jalankulkijat liikkuvat samassa tilassa.
Pykälän 3 momentin mukaan ajoneuvon kuljettajan olisi erityisesti varottava lähestyessään pysäytettyä koululaiskuljetusautoa tai päivähoitokuljetusautoa, linja-autoa tai raitiovaunua taikka lasta, vanhusta, vammaista tai muuta henkilöä, jolla on ilmeisiä vaikeuksia selviytyä turvallisesti liikenteessä. Säännöksellä korostettaisiin varovaisuusvelvollisuutta ajettaessa mahdollisten jalankulkijoiden lähettyvillä; erityisesti lasten, vanhusten, vammaisten tai muiden näiden kaltaisten henkilöryhmien läheisyydessä ajettaessa.
30 §.Kohtaaminen. Pykälässä säädettäisiin ajoneuvon kohtaamisesta.
Pykälän 1 momentin mukaan kohtaavien ajoneuvojen olisi sivuutettava toisensa oikealta. Risteykseen vastakkaisilta suunnilta saapuvat ajoneuvot, jotka kumpikin aikovat kääntyä vasemmalle, saisivat sivuuttaa toisensa vasemmalta erityistä varovaisuutta noudattaen.
Pykälän 2 momentti edellyttäisi jättämää riittävästi tilaa ajoneuvojen välille kohdattaessa. Erityisen tärkeää se olisi kohdattaessa polkupyöräilijä. Myöskään pyöräilijän kohtaamistilanteeseen ei ole tarkoituksenmukaista asettaa metri- tai senttimäärää, koska turvallisuus riippuu liikennetilanteesta.
Jos ajoradalla on este, sen, jonka puoleisella ajoradan osalla este on, olisi väistettävä vastaantulevaa liikennettä.
Pykälä vastaa tieliikennesopimuksen 12 artiklaa, kohtaamisesta säädetään voimassa olevan tieliikennelain 16 §:ssä.
31 §.Ohittaminen. Ohittamiseen liittyvistä liikennesäännöistä säädettäisiin kolmessa pykälässä. Ohittamisen sääntöjä selkeytettäisiin.
Ohittamisen perussäännöt olisivat 31 §:ssä pykälässä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että edellä kulkevan ajoneuvon ohitettaisiin vasemmalta. Ohituksessa saisi käyttää myös vastaan tulevan liikenteen puolta sen estämättä, mitä 19 §:n 3 momentissa säädetään, jos ajosuunnassa on vain yksi ajokaista. Momentti vastaisi tieliikennesopimuksen 11 artiklan 1 a alakohtaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että ajoneuvon saisi ohittaa vain oikealta, jos edellä kulkeva ajoneuvo kääntyy tai selvästi valmistautuu kääntymään vasemmalle. Oikealta saisimyösohittaa, jos ajosuunnassa olisi vähintään kaksi ajokaistaa ja ajoneuvot kulkevat rinnakkaisilla ajokaistoilla. Lisäksi polkupyöräilijä saisi ohittaa muun ajoneuvon kuin polkupyörän oikealta. Momentti vastaisi tieliikennesopimuksen 11 artiklan 1 b alakohtaa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin raitiovaunun ohittamisesta. Raitiovaunun ohittamiseen liittyy riskejä sen pakko-ohjautuvuudesta ja pituudesta johtuen. Siksi ohittajalle on momentissa säädetty erityinen varovaisuusvelvollisuus. Raitiovaunun saisi 3 momentin pääsäännön mukaan ohittaa vain oikealta. Sen saisi kuitenkin ohittaa myös vasemmalta, jos kiskojen sijainti sitä edellyttäisi ja ohittaminen ei vaarantaisi turvallisuutta eikä haittaisi liikennettä. Yksisuuntaisella ajoradalla raitiovaunun saisi muutenkin ohittaa vasemmalta, jos ohittaminen ei vaaranna turvallisuutta eikä haittaa liikennettä.
32 §.Ohituskiellot. Ohituskieltoja koskeva sääntely vastaisi osittain tieliikennesopimuksen 11 artiklaa. Voimassa olevassa tieliikennelaissa kielloista säädetään 18 §:ssä. Esitettävässä pykälässä ei enää ilmaistaisi sallittuja ohituspaikkoja, koska tällainen sääntelymalli on epätarkoituksenmukainen.
Pykälän 1 momentin mukaan vastaan tulevan liikenteen puolta käyttäen ei saisi ohittaa suojatien kohdalla, risteyksessä tai tasoristeyksessä eikä välittömästi niitä ennen. Ohituskielto ei kuitenkaan koskisi taajaman ulkopuolella muuta kuin liikennemerkistä ennakolta ilmenevää risteystä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että vastaan tulevan liikenteen puolta käyttäen ei myöskään saisi ohittaa, jos:
- näkyvyys on mäen tai kaarteen vuoksi tai muusta syystä turvalliseen ohitukseen riittämätön,
- ohitukseen käytettävä ajokaista ei ole riittävän pitkälti vapaa ja esteetön turvalliseen ohitukseen,
- ohittaja ei voi palata takaisin kaistalleen ohituksen jälkeen turvallisuutta vaarantamatta ja muuta liikennettä oleellisesti haittaamatta,
- edellä ajava osoittaa suuntamerkillä aikovansa ohittaa, tai
- takaa tuleva on aloittanut ohituksen.
33 §.Ohittajan ja ohitettavan keskinäiset velvollisuudet. Ohittajan ja ohitettavan välinen sudetta on määritelty tällä hetkellä tieliikennelain 19 §:ssä ja tieliikennesopimuksen 11 artiklassa.
Pykälän 1 momentin mukaan ohittajan on pidettävä turvallinen väli ohitettavaan ajoneuvoon ja muutenkin huolehdittava, että ohitus ei vaaranna turvallisuutta. Ensisijainen vastuu ohitustilanteen onnistumisesta on näiltä osin ohittajalla.
Myös ohitettavalta on tärkeää edellyttää tarkkuutta ja vastuullisuutta turvallisuuden ja sujuvuuden ylläpitämiseksi. Tästä olisi nykytilaa tarkentava säännös pykälän 2 momentissa. Sen mukaan havaittuaan vastaantulevan liikenteen puolelta vasemmalta tapahtuvan ohituksen, ohitettavan on pysyteltävä niin oikealla kuin se muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista, eikä se saa lisätä nopeutta tai muulla tavoin vaikeuttaa ohitusta. Säännös koskisi vain tilanteita, joissa ajosuunnassa on yksi ajokaista.
Pykälän 3 momentti velvoittaisi muita ajoneuvoja olennaisesti hitaammin kulkevaa. Kapealla tai mutkaisella ajoradalla, taikka vastaan tulevan liikenteen ollessa vilkasta, ohituksen helpottamiseksi olisi tarvittaessa vähennettävä nopeutta ja mahdollisuuksien mukaan annettava tietä. Ajoneuvoa saisi tällöin tilapäisesti kuljettaa pientareella, jos se ei vaarantaisi turvallisuutta eikä estä tarpeettomasti muuta liikennettä. Säännös edistää liikenteen sujuvuutta maantieolosuhteissa.
34 §.Ajoneuvon peruuttaminen ja kääntäminen. Peruuttamisesta ja kääntämisestä on säädetty voimassa olevan lain 20 §:ssä ja tieliikennesopimuksen 14 artiklassa.
Pykälän sisältö pysyisi sisällöllisesti ennallaan nykytilaan verrattuna. Pykälän mukaan ajoneuvoa ei saisi peruuttaa tai kääntää, jos se vaarantaisi turvallisuutta tai haittaisi tarpeettomasti muuta liikennettä.
35 §.Ajoneuvon siirtäminen sivusuunnassa. Ajoneuvon siirtämisestä ajoradalla on säädetty voimassa olevan lain 21 §:ssä sekä tieliikennesopimuksen 14 artiklassa. Esitettävässä pykälässä säädettäisiin, että ajoneuvo saisi lähteä liikkeelle tien reunasta, vaihtaa ajokaistaa tai muuten siirtyä sivusuunnassa vain, jos se ei vaarantaisi turvallisuutta eikä haittaisi tarpeettomasti muuta liikennettä.
36 §.Pysäyttäminen ja pysäköinti. Ajoneuvon pysäyttämiseen ja pysäköintiin liittyvät sääntöjä tarkastettaisiin. Säännöt koottaisiin laissa yhdeksi kokonaisuudeksi.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pysäyttämisen ja pysäköinnin pääsäännöksi se, että ajoneuvo olisi pysäytettävä ja pysäköitävä tien oikealle puolelle. Uutta olisi, että myös Suomessa vasemmalle puolelle tietä pysäköinti sallittaisiin kaksisuuntaisella tiellä taajamassa. Edellytyksenä olisi, että pysäköinti toimenpiteenä tapahtuisi muuta liikennettä vaarantamatta ja haittaamatta. Yksisuuntaisella tiellä olisi pysäyttäminen ja pysäköinti edelleen myös vasemmalle puolelle sallittua.
Kaksisuuntaisella tiellä pysäköinti tien vasempaan reunaan on mahdollista muun muassa Norjassa, Virossa ja useissa Keski-Euroopan valtiossa. Tieliikennesopimus mahdollistaa tällaisen pysäköinnin. Vasemmalle pysäköinti voisi helpottaa jakeluliikennettä ja se voisi olla jakeluliikenteen kuljettajalle turvallisempi vaihtoehto pysäköidä. Se voisi vähentää autoilua kaupunkien keskustoissa, jos pysäköintipaikka olisi helpoimmin saavutettavissa. Sähköajoneuvoissa latauspistoke sijaitsee missä tahansa osassa ajoneuvoa; vasemmalle pysäköinnillä voisi helpottaa latauspisteen saavutettavuutta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että ajoneuvo olisi pysäytettävä tai pysäköitävä tien suuntaisesti ja mahdollisimman lähelle tien reunaa. Näiltä osin ei esitetä voimassa olevaan lakiin muutoksia.
Pysäyttämistä ja pysäköintiä koskevat säännöt vastaavat tieliikennesopimuksen 23 artiklaa.
37 §.Pysäyttämistä ja pysäköintiä koskevat kiellot. Pysäyttämistä ja pysäköintiä koskevat yleiskiellot koottaisiin yhteen säännökseen. Niiden lisäksi, pääosin lakiteknisistä syistä johtuen 38 §:ssä säädettäisiin erikseen pysäköintiä koskevista kielloista.
Pykälän 1 momentin perussäännön mukaan ajoneuvoa ei saisi pysäyttää eikä pysäköidä siten, että pysäyttäminen tai pysäköinti vaarantaisi turvallisuutta tai haittaisi muuta liikennettä.
Pykälän 2 momenttiin listattaisiin erityiset pysäyttämis- ja pysäköintikiellot. Pysäyttää tai pysäköidä ei saisi:
- jalkakäytävällä, suojatiellä, pyörätiellä, pyörätien jatkeella eikä viiden metrin matkalla ennen suojatietä, risteävää pyörätietä tai risteävää pyörätien jatketta,
- risteyksessä viittä metriä lähempänä risteävän ajoradan lähintä reunaa tai sen ajateltua jatkoa ajoradalla,
- niin lähellä rautatien tai raitiotien kiskoja, että siitä on haittaa kiskoliikenteelle,
- siten, että liikennemerkki tai liikennevaloihin kuuluva opastin peittyy,
- alikäytävässä eikä tunnelissa,
- mäenharjalla tai näkyvyydeltään rajoitetussa kaarteessa taikka sellaisen läheisyydessä,
- siellä, missä ajorata ennen risteystä on sulkuviivoin tai ryhmitysmerkein jaettu eri ajokaistoihin, eikä niin lähelle tällaista sulkuviivaa tai merkkiä, että ajo asianomaiselle ajokaistalle vaikeutuu,
- maksulliselle pysäköintipaikalle maksua suorittamatta,
- sulkuviivan kohdalle, josajoneuvon ja sulkuviivan väliin jää vähemmän kuin kolme metriä eikä ajoneuvon ja sulkuviivan välissä ole katkoviivaa,
- liikenneympyrässä,
- pyöräkaistalla tai linja-autokaistalla,
- moottoritiellä tai moottoriliikennetiellä muualle kuin liikennemerkillä osoitetulle pysäköintipaikalle, palvelualueelle tai levähdysalueelle taikka liikennemerkillä merkitylle linja-auton pysäkille matkustajan ottamista tai jättämistä varten. Sääntö olisi voimassa moottoritieliikennemerkin vaikutusalueella.
Uutta sääntelyä olisi se, että pysäyttäminen ja pysäköinti olisi kielletty liikenneympyrässä, pyöräkaistalla, linja-autokaistalla ja esityksen 38 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetulla erotusalueella.
Pykälän 3 momentti olisi myös uusi. Sen mukaan pysäyttäminen olisi kuitenkin sallittua pakollisen liikenne-esteen, väistämisvelvollisuuden noudattamisen tai hätätilanteen vuoksi.
Pykälän 4 momentin mukaan polkupyörän tai mopon saisi edelleen pysäyttää tai pysäköidä jalkakäytävälle ja pyörätielle. Myös muun ajoneuvon saisi edelleen erityistä varovaisuutta noudattaen pysäyttää lyhyeksi ajaksi jalkakäytävälle tai pyörätielle ajoneuvoon nousemista, siitä poistumista, sen kuormaamista tai kuorman purkamista varten, jos läheisyydessä ei ole käytettävissä muuta pysäyttämiseen sopivaa paikkaa ja pysäyttämiseen on pakottavia syitä. Pysäytetty ajoneuvo ei saisi kuitenkaan kohtuuttomasti haitata jalkakäytävällä eikä pyörätiellä kulkemista. Ajoneuvo olisi tällöin tarvittaessa siirrettävä paikkaan, jossa se ei häiritse muuta liikennettä. Kuljettajan olisi pysyteltävä ajoneuvonsa läheisyydessä.
Mahdollisuus pysäyttää ja pysäköidä hetkellisesti jalkakäytävälle ja pyörätielle on arvioitu edelleen tarpeelliseksi tavara- ja henkilökuljetusten sujuvuuden kannalta.
38 §.Pysäköimistä koskevat kiellot. Pysäköintikielloista säädetään voimassa olevan lain 28 §:ssä. Myös esitettävään lakiin esitetään listaa erillisistä pysäköintikielloista.
Pykälän 1 momentin mukaan pysäköidä ei saisi:
- kolmeakymmentä metriä lähempänä rautatien tasoristeystä;
- kiinteistölle johtavan ajotien kohdalla tai muutenkaan siten, että ajoneuvoliikenne kiinteistölle tai sieltä pois oleellisesti vaikeutuu;
- ajoradan reunan suuntaisesti pysäköidyn muun ajoneuvon kuin kaksipyöräisen polkupyörän tai mopon rinnalla;
- siten, että pääsy toiseen ajoneuvoon tai sen kuljettaminen pois paikalta estyy;
- taajaman ulkopuolella ajoradalla, jos tie on liikennemerkillä osoitettu etuajo-oikeutetuksi;
- siten, että ajoneuvo on osittain liikenteenohjauslaitteella osoitetun pysäköintipaikan ulkopuolella;
- pysäköintialueella muulla kuin liikenteenohjauslaitteella osoitetulla paikalla;
- pelastuslain (379/2011) 11 §:ssä säädetyllä liikennemerkillä merkityllä pelastustiellä
- tien toisistaan erottavalla alueella eli erotusalueella.
Pykälässä olisi uutta sääntelyä se, että ajoradan reunan suuntainen pysäköinti olisi mahdollista myös sivuvaunuttoman moottoripyörän rinnalla polkupyörän ja mopon lisäksi. Taajamassa olevalla erotusalueella olisi mahdollista pysäyttää esimerkiksi matkustajan ottamista tai matkustajan poistumista varten.
39 §.Liikkumisesteisen pysäköintitunnus. Vammaisen pysäköintiluvasta käsitteenä luovuttaisiin. Sen sijaan säädettäisiin liikkumisesteisen pysäköintitunnuksesta, jolla voisi pykälän 1 momentin mukaan pysäköidä ajoneuvon liikennemerkissä osoitetusta kiellosta tai rajoituksesta huolimatta:
- maksulliselle pysäköintipaikalle maksua suorittamatta;
- pysäköintialueelle, jossa on pysäköinti liikennemerkillä C38 ja C39 kielletty;
- rajoitusta pidemmäksi ajaksi pysäköintipaikalle, jossa pysäköinnin enimmäisaikaa on rajoitettu;
- pyöräkadulla jalkakäytävälle, joka olisi uusi sääntö. Muutoin momentin sisältö vastaisi pääosin voimassa olevan tieliikennelain 28 b §:ä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että pysäköintitunnuksella ei kuitenkaan saisi pysäköidä sellaiselle alueelle tai paikalle, joka on osoitettu liikennemerkillä vain tiettyjen, erityisten ajoneuvojen pysäköintiin. Tällaisia paikkoja on varattu esimerkiksi valtion ja kuntien autoille, takseille tai diplomaattisilla tunnuksilla varustetuille autoille.
Pykälän 3 momentin mukaan pysäköintitunnuksella pysäköitäessä ei tarvitsisi osoittaa pysäköinnin alkamisaikaa 41 §:ssä säädetyllä tavalla.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tunnuksen paikasta ajoneuvossa. Se olisi pysäköinnin ajaksi sijoitettava näkyvälle paikalle ajoneuvon tuulilasin sisäpuolelle niin, että se on ulkoapäin luettavissa. Jos ajoneuvossa ei ole tuulilasia, tunnus tulisi olla muulla tavalla ajoneuvon sisällä siten, että se olisi ulkopuolelta luettavissa.
Pykälän 5 momentin mukaan maksulliselle pysäköintipaikalle maksua suorittamatta saisi liikkumisesteisen ottamista tai jättämistä varten pysäyttää taksin ja invataksin.
Pysäköintitunnuksen myöntämiseen liittyvästä menettelystä säädettäisiin esitettävän lain 188 §:ssä.
40 §.Pysäköinnin alkamisaika. Hallitus esittää luovuttavaksi määrämuotoisen pysäköintikiekon käyttövelvollisuudesta. Esitettävä pykälä korvaisi voimassa olevan pysäköintikiekon käyttövelvollisuutta koskevan säännöksen tieliikennelain 28 a §:ssä.
Uuden säännöksen mukaan pysäköinnin alkamisaika ilmoitettaisiin selvästi havaittavalla tavalla, jos pysäköinnin enimmäisaikaa olisi rajoitettu liikennemerkillä H20. Pysäköinnin alkamisajalla tarkoitettaisiin ajankohtaa, jolloin ajoneuvo olisi pysäköity. Pysäköinnin alkamisajaksi merkittäisiin aika, jolloin ajoneuvo pysäköidään.
Mikä tahansa selkeästi havaittava tapa ilmoittaa pysäköinnin alkamisaika olisi mahdollinen. Alkamisaika voitaisiin ilmoittaa esimerkiksi voimassa olevan lain mukaisella pysäköintikiekolla tai digitaalisella pysäköintijärjestelmällä. Pysäköinnin alkamisaika voisi olla myös merkitty paperille kynällä. Riippumatta merkintätavasta alkamisajan tulisi olla merkitty selvästi ja sen tulisi olla helposti havaittavissa ajoneuvon ulkopuolelta.
Alkamisaikaa osoittava tunnus, järjestelmä tai muu vastaava olisi sijoitettava näkyvälle paikalle ajoneuvon tuulilasin sisäpuolelle niin, että pysäköinnin alkamisaika olisi ulkoapäin luettavissa. Näkyvä paikka voisi olla esimerkiksi tuulilasin kadunpuoleinen alakulma. Näkyvä paikka tarkoittaisi, että pysäköinnin alkamisaika olisi ajoneuvon ulkopuolelta selvästi nähtävissä. Näkyvä paikka ei ole esimerkiksi ajoneuvon jalkatila.
Pysäköinnin alkamisaika voitaisiin ilmoittaa sähköisellä etäluettavalla palvelulla tai järjestelmällä. Palvelun tai järjestelmän käyttö edellyttäisi, että kunnassa olisi vahvistettu kyseisen ilmoitustavan käyttökelpoisuus. Järjestelmä tai palvelu voisi olla esimerkiksi älylaitesovellus. Kunta voisi ilmoittaa palvelun käyttömahdollisuudesta esimerkiksi kunnan internet-sivustolla.
Pykälän 2 momentin mukaan pysäköinnin alkamisajaksi merkittäisiin aika, jolloin ajoneuvo olisi pysäytetty paikalleen. Alkamisaika merkittäisiin, vaikka pysäköinnin enimmäisajan rajoitus olisi voimassa vain osan pysäköintiajasta. Pysäköintiaika laskettaisiin alkavaksi merkittyä alkamisaikaa seuraavasta tasa- tai puolitunnista.
Pykälän 3 momentin mukaan alkamisaikaa ei tarvitsisi merkitä, jos pysäköinti tapahtuisi kokonaisuudessaan pysäköinnin enimmäisaikarajoituksen voimassaolon ulkopuolella.
Pykälän 4 momentin mukaan pysäköinnin alkamisaikaa ei saisi muuttaa pysäköinnin aikana. Muuttamisella tarkoitettaisiin esimerkiksi pysäköinnin aikana tapahtuvaa uuden pysäköintikiekon asettamista vanhan kiekon tilalle tai uuden alkamisajan tallentamista, merkitsemistä tai kirjoittamista.
41 §.Ajoneuvon pysäyttämiseen liittyvät toimet. Ajoneuvon pysäyttämiseen liittyvistä toimista säädetään kansainvälisen tieliikennesopimuksen 23 ja 24 artikloissa ja voimassa olevan tieliikennelain 29 §:ssä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ajoneuvon pysäyttäneen tai pysäköineen olisi huolehdittava siitä, ettei ajoneuvo voi lähteä hallitsemattomasti liikkeelle, kun ajoneuvo on pysäytetty tai pysäköity. Täysin poikkeuksellista ei ole, että pysäköity ajoneuvo lähtee liikkeelle käsijarruun tai vaihteenvalitsimeen liittyvistä unohduksista ja teknisistä vioista johtuen.
Pykälän 2 momentissa olisi lisäksi säädetty, että ajoneuvon ovea ei saisi avata eikä ajoneuvoon nousta, siitä poistua taikka sitä kuormata tai sen kuormaa purkaa siten, että siitä aiheutuisi vaaraa tai haittaa muulle liikenteelle tai ympäristölle. Näiltä osin voimassa olevan säännöksen sanamuotoa hieman täsmennettäisiin.
42 §.Ajoneuvon säilyttäminen tiellä. Pykälän mukaan tielle ei saisi jättää eikä tiellä saisi säilyttää tai varastoida ajoneuvoa, jota ei käytetä liikenteeseen. Pykälä vastaisi voimassa olevan tieliikennelain 28 §:ää, joka on sisällytetty tieliikennelakiin vuonna 2008 romuajoneuvolainsäädännön yhteydessä. Säännös on estänyt katutilan käyttöä autojen varastona ja myyntitilana.
43 §.Pihakadulla ajaminen ja pysäköinti. Voimassa olevan lain 33 §:n pihakadulla ajamista ja pysäköintiä koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin hieman.Pykälän 1 momentin mukaan jalankulkijalle olisi annettava pihakadulla esteetön kulku. Ajonopeus olisi sovitettava jalankulun mukaiseksi eikä se saa ylittää 20 kilometriä tunnissa.
Pykälän 2 momentin mukaan pysäköinti pihakadulla olisi sallittua vain merkityllä pysäköintipaikalla. Polkupyörän, mopon tai vammaisen pysäköintiluvalla varustetun ajoneuvon saisi kuitenkin pysäköidä pihakadulla muuallekin, jos siitä ei aiheutuisi huomattavaa haittaa pihakadun liikenteelle eikä muulle käyttämiselle.
44 §.Kävelykadulla ajaminen, pysäyttäminen ja pysäköinti. Pykälässä säädettäisiin kävelykadulla ajoneuvolla toimimisesta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kävelykadulla jalankulkijalle olisi annettava esteetön kulku.
Pykälän 2 momentin mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon saisi kuljettaa vain kävelykadun varrella olevalle kiinteistölle, jos sille ei olisi muuta ajokelpoista yhteyttä. Kävelykadun ylittäminen olisi kuitenkin sallittua. Myös huoltoajo olisi edelleen sallittua, jos liikennemerkillä niin osoitettaisiin. Ajonopeus kävelykadulla olisi sovitettava jalankulun mukaiseksi eikä se saisi ylittää 20 kilometriä tunnissa.
Pykälän 3 momentin mukaan moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai sen perävaunua ei saisi pysäyttää eikä pysäköidä kävelykadulla. Kielto pysäyttää tai pysäköidä perävaunua olisi uusi liikennesääntö. Kielto olisi perusteltu kävelyliikenteen sujuvuuden kannalta. Pysäyttäminen olisi kuitenkin sallittu pakollisen liikenne-esteen, väistämisvelvollisuuden noudattamisen tai hätätilanteen vuoksi.
Pykälän 4 momentti mahdollistaisi huoltoajon pysäyttämisen, jos se olisi osoitettu liikennemerkillä.
45 §.Liikennemerkillä osoitetulla pyöräkadulla ajaminen, pysäyttäminen ja pysäköinti. Pykälä olisi uusi. Sen tarkoituksena olisi parantaa pyöräilyn mahdollisuuksia taajamaolosuhteissa. Kyseessä olisi katu, jossa olisi ajorata ja jalkakäytävä. Pyöräkadulla voisi ajaa autolla, mutta pyöräilijöille annettaisiin etuoikeus tien käyttöön.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että polkupyöräilijälle olisi annettava liikennemerkillä osoitetulla pyöräkadulla esteetön kulku. Ajonopeus olisi sovitettava pyöräilyn mukaiseksi. Erityistä nopeusrajoitusta pyöräkadulle ei tarvittaisi, vaan rajoitus osoitettaisiin liikenteenohjauslaitteella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että pysäköinti pyöräkadulla olisi sallittu vain merkityllä pysäköintipaikalla. Polkupyörän, mopon tai liikkumisesteisen pysäköintitunnuksella varustetun ajoneuvon saisi kuitenkin pysäköidä pyöräkadulla muuallekin, jos siitä ei aiheudu huomattavaa haittaa pyöräkadun liikenteelle eikä muulle käyttämiselle.
Pykälän 3 momentin mukaan polkupyörän ja mopon saisi pysäköidä pyöräkadulla myös jalkakäytävälle, jos se ei kohtuuttomasti haittaisi jalkakäytävällä kulkemista.
46 §. Liikennemerkillä osoitetussa tunnelissa ajaminen, pysäyttäminen ja pysäköinti. Pykälässä säädettäisiin ajoneuvolla ajamisesta tunnelissa. Pykälä on sisällytetty voimassa olevan tieliikennelain 33 b §:ksi vuonna 2006 Euroopan laajuisen tieverkon tunneleitten turvallisuutta koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2004/54/EU; tunnelidirektiivi) myötä. Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat yli 500 metrin pituiset tunnelit. Tunneleista säädetään myös tieliikennesopimuksen 25 bis artiklassa. Pykälään ei esitetä sisällöllisiä muutoksia.
Pykälän mukaan liikennemerkillä osoitetussa tunnelissa ajoneuvoa ei saisi peruuttaa eikä kääntää tulosuuntaan. Ajoneuvon saisi pysäyttää ja pysäköidä vain hätätilanteessa, jolloin olisi pyrittävä käyttämään erityisiä alueita. Ajoneuvon moottori olisi sammutettava, jos pysäytys tai pysäköinti pitkittyy. Tunnelissa ajettaessa olisi käytettävä ajovaloja.
47 §. Ääni- ja valomerkki. Pykälässä säädettäisiin ajoneuvolla annettavasta ääni- ja valomerkistä. Voimassa olevassa tieliikennelaissa niistä säädetään 34 §:ssä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ääni- tai valomerkki olisi annettava taikka muulla tavalla kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota, milloin se olisi vaaran välttämiseksi tarpeen. Muutoin äänimerkin saisi antaa vain taajaman ulkopuolella ohitettaessa. Äänimerkki ei saisi kestää pidempään kuin olisi tarpeen.
Pykälä vastaisi tieliikennesopimuksen 28 artiklaa.
48 §. Suuntamerkki. Suuntamerkin käyttämistä koskevaa liikennesääntöä hieman täsmennettäisiin. Käyttövelvoitteet luetteloitaisiin esitettävän pykälän 1 momenttiin. Suuntamerkki olisi annettava suuntavalaisimella, tai jollei ajoneuvossa olisi sellaista, muulla näkyvällä tavalla 1) lähdettäessä liikkeelle tien reunasta, 2) käännyttäessä risteyksessä tai tiellä, 3) vaihdettaessa ajokaistaa, 4) poistuttaessa liikenneympyrästä tai 5) muuten siirrettäessä ajoneuvoa sivusuunnassa.
Tien reunalla tarkoitettaisiin 1 kohdan mukaan koko tiealueen reunaa, ei vain yksittäisen tien osan reunaa. Lähdettäessä tien reunasta siirrytään usein 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla sivusuunnassa, ei kuitenkaan välttämättä.
Pykälän 2 momentin mukaan suuntamerkin olisi oltava näkyvä ja ymmärrettävä. Se olisi annettava hyvissä ajoin ennen 1 momentissa tarkoitettua toimenpidettä ja sen tulisi kestää 1 momentissa tarkoitetun toimenpiteen ajan.
Suuntamerkistä säädetään voimassa olevan tieliikennelain 35 §:ssä ja säännös vastaa tieliikennesopimuksen 14 artiklaa.
49 §.Valojen käyttö ajettaessa. Pykälässä säädettäisiin valaisimien käytöstä ajossa. Pykälä vastaisi osittain sisällöltään voimassa olevan tieliikennelain 36 §:ää. Pykälän soveltamisalaa laajennettaisiin hieman.
Pykälän 1 momentin mukaan moottorikäyttöisessä ajoneuvossa olisi ajon aikana käytettävä ajovaloja tai huomiovaloja. Moottorikäyttöisenä ajoneuvona pidettäisiin ajoneuvolain 3 §:ssä määriteltyä moottorikäyttöistä ajoneuvoa. Siten esimerkiksi ajoneuvolain 11 §:ssä mainittua moottorilla varustettua polkupyörää (L1e-A-luokan ajoneuvo) ei pidettäisi moottorikäyttöisenä ajoneuvona.
Moottorikäyttöisessä ajoneuvossa olisi ajon aikana käytettävä ajovaloja ja takavaloja silloin, kun liikutaan pimeän tai hämärän aikaan taikka näkyvyyden ollessa sään vuoksi tai muusta syystä huonontunut. Pelkkien huomiovalojen käyttö näissä olosuhteissa ei olisi sallittu, koska niiden valoteho ei useinkaan riitä esimerkiksi jalankulkijan heijastimen tai muissa ajoneuvoissa ja liikenneympäristössä olevien heijastavien pintojen valaisuun. Ajovalojen kytkeminen päälle kytkee lähes kaikissa moottorikäyttöisissä ajoneuvoissa myös takavalot päälle, mutta takavalojen käyttövelvollisuudesta edellä kerrotuissa olosuhteissa säädettäisiin kuitenkin selvyyden vuoksi erikseen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että muussa kuin moottorikäyttöisessä ajoneuvossa olisi käytettävä eteenpäin valkoista tai vaaleankeltaista valoa näyttävää valaisinta ja taaksepäin punaista valoa näyttävä valaisinta, kun sitä kuljetetaan tiellä pimeän tai hämärän aikaan taikka näkyvyyden ollessa sään vuoksi tai muusta syystä huonontunut. Eteenpäin suunnattuja valaisimia ei kuitenkaan edellytettäisi perävaunussa eikä hinattavassa laitteessa silloin, kun tällaisia valaisimia ei edellytetä asennettavan hinattavaan ajoneuvoon. Näille valaisimille ei tällöin ole tarvetta, koska vetoajoneuvon valaisimet näkyvät eteenpäin. Perävaunu kuitenkin tulisi kytkeä vetoajoneuvoon niin, että siinä toimivat ne siinä olevat valaisimet, joita vastaavat valaisimet toimivat vetoajoneuvossa.
Säännöksen ala laajenisi. Myös esimerkiksi polkupyörissä olisi edellä kerrotuissa olosuhteissa jatkossa käytettävä valkoisen tai vaaleankeltaisen etuvalaisimen lisäksi punaista valoa taaksepäin osoittavaa valaisinta. Polkupyörän takavalaisin parantaisi pyöräilyn turvallisuutta pimeän ja hämärän aikana liikuttaessa.
Polkupyörän valaisimien teknisistä vaatimuksista ja sijoituksesta määrätään ajoneuvolain nojalla annettavilla Liikenteen turvallisuusviraston määräyksillä. Määräyksissä sallitaan polkupyörään kiinnitettävien valaisimien vaihtoehtona kuljettajaan kiinnitettävät valaisimet. Pykälän 2 momentin vaatimukset voitaisiin siten polkupyörän osalta täyttää esimerkiksi pyöräilijän kypärään kiinnitetyillä valaisimella.
Pykälän 3 momentti kieltäisi kaukovalojen käytön valaistulla tiellä ja niin lähellä kohtaavaa ajoneuvoa tai raitiovaunua, että tämän kuljettaja voi häikäistyä sekä ajettaessa lähellä toisen ajoneuvon takana.
Pykälän 4 momentin mukaan etusumuvaloja ja takasumuvaloja saisi käyttää vain sumun tai voimakkaan sateen aikana. Etusumuvaloja saisi tällöin käyttää lähivalojen asemesta, jos etuvalot ovat samanaikaisesti kytketyt. Takasumuvaloa saisi käyttää myös milloin ajoviiman tiestä nostama lumi, pöly tai loka oleellisesti rajoittaa ajoneuvon näkymistä taaksepäin.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin pääsäännöstä, jonka mukaan ajoneuvosta ei saa näyttää tai heijastaa eteenpäin punaista valoa eikä taaksepäin valkoista tai vaaleankeltaista valoa. Pääsäännöllä pyritään varmistamaan se, että muille tienkäyttäjille syntyy nopeasti käsitys ajoneuvon kulkusuunnasta. Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen ajoneuvoissa saisi kuitenkin jatkossakin käyttää punaista vilkkuvaa pysäytysvaloa. Pääsäännöstä poikettaisiin myös esimerkiksi silloin, kun peruuttavan ajoneuvon peruutusvalot näyttävät taaksepäin valkoista valoa ja silloin, kun ajoneuvon käyttö tiellä tehtävään työhön edellyttää taaksepäin suunnattujen työvalaisimien käyttöä. Momentin säännökset vastaisivat voimassa olevan tieliikennelain 38 §:n 2 momentin säännöksiä.
Pykälä vastaisi kokonaisuutena tieliikennesopimuksen 32 ja 33 artikloja.
50 §. Valojen käyttö pysäytetyssä tai pysäköidyssä ajoneuvossa. Pykälä vastaisi pääsääntöisesti voimassa olevan tieliikennelain 37 §:ää ja tieliikennesopimuksen 32 artiklaa. Pykälän soveltamisalaan kuuluisivat: 1) moottorikäyttöisen ajoneuvon ja perävaunun yhdistelmä, 2) yksittäinen moottorikäyttöinen ajoneuvo ja 3) yksittäinen perävaunu.
Pykälän 1 momentin mukaan tielle pysäytetyssä tai pysäköidyssä moottorikäyttöisessä ajoneuvossa ja sen perävaunussa olisi pimeän tai hämärän aikana tai näkyvyyden ollessa sään vuoksi tai muusta syystä huonontunut käytettävä etu- tai lähivaloja Jos edellä mainittuja valoja ei olisi, tulisi käyttää säädösten tai määräysten mukaisia muita valoja. Valojen käyttäminen ei olisi kuitenkaan välttämätöntä, jos tie olisi niin hyvin valaistu tai näkyvyys sellainen, että ajoneuvon voisi muutoinkin selvästi havaita riittävän etäältä.
Autojen ja niiden perävaunujen valoista säädetään EU-asetuksen nojalla pakollisena sovellettavassa E-säännössä n:o 48 (yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat ajoneuvojen hyväksyntää valaisimien ja merkkivalolaitteiden asennuksen osalta). Uusien L-luokkien ajoneuvojen vastaavat vaatimukset löytyvät E-säännöstä n:o 53 (L3-luokan ajoneuvojen valaisimien ja merkkivalolaitteiden asennus) ja traktorien ja niillä hinattavien ajoneuvojen vaatimukset E-säännöstä n:o 86 (maatalous- ja metsätaloustraktorien valaisimien ja merkkivalolaitteiden asennus). E-sääntöä 86 ei sovelleta vielä täysimääräisesti, vaan sen ohella sovelletaan EU:n komission delegoitua asetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 167/2013 täydentämisestä maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen tyyppihyväksynnässä sovellettavien ajoneuvon toimintaturvallisuutta koskevien vaatimusten osalta ((EU) 2015/208, 8.12.2014). Liikenteessä voi olla myös vanhoja moottorikäyttöisiä ajoneuvoja, joihin sovelletaan kansallisia käyttöönottoajankohdan vaatimuksia tai EU-lainsäädännöstä johtuvia, joko suoraan tai kansallisesti täytäntöön pantuja säännöksiä.
Pykälän 2 momentissa mahdollistettaisiin 1 momentissa mainittujen valojen sijasta käytettäväksi pysäköintivaloa, jos ajoneuvo olisi pysäköity ajoradan suuntaisesti eikä siihen olisi kytketty muuta ajoneuvoa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että edellä 1 momentin velvoitteita ei sovellettaisi ajoneuvoon, joka olisi pysäytetty tai pysäköity ajoradan ulkopuolella olevalle pysäköintipaikalle. Sitä ei myöskään sovellettaisi mopoon, joka pysäytetään tai pysäköidään ajoradan ulkopuolelle.
51 §.Hätävilkkukytkennän käyttäminen. Pykälässä säädettäisiin hätävilkkukytkennän käyttämisestä ajoneuvossa. Pysäytetyssä tai pysäköidyssä ajoneuvossa voisi käyttää suuntavalojen hätävilkkukytkentää, jos ajoneuvo olisi onnettomuuden, vaurion tai muun pakottavan syyn johdosta jouduttu pysäyttämään sellaiseen paikkaan, jossa se voi aiheuttaa erityistä vaaraa muulle liikenteelle.
Uutta sääntelyä olisi se, että hätävilkkuja olisi mahdollista käyttää myös liikkuvassa ajoneuvossa varoittamaan muita tienkäyttäjiä välittömästä vaarasta. Säännös olisi uusi ja se olisi tieliikennesopimuksen 32 artiklan mukainen. Joissakin ajoneuvoissa hätävilkut kytkeytyvät hätäjarrutuksessa automaattisesti.
52 §. Kevyt sähköajoneuvon ja moottorilla varustetun polkupyörän kuljettaminen. Kevyet sähköajoneuvoista tulivat säännökset ajoneuvolakiin vuoden 2016 alussa. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain 45 a §:ää. Pykälässä säädettäisiin kevyen sähköajoneuvon lisäksi moottorilla varustetun polkupyörän kuljettamisesta.
Kevyellä sähköajoneuvolla tarkoitetaan sellaista muuta sähkömoottorilla varustettua ajoneuvoa kuin ajoneuvolain 19 §:n 1 momentissa tarkoitettua sähköavusteista polkupyörää tai 11 §:ssä tarkoitettua L-luokan ajoneuvoa, jonka moottorin suurin nimellisteho on enintään 1 kilowattia ja rakenteellinen nopeus enintään 25 kilometriä tunnissa. Kevyeen sähköajoneuvoon sovelletaan moottorittoman ajoneuvon vaatimuksia.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kevyen sähköajoneuvon ja moottorilla varustetun polkupyörän kuljettamiseen sovellettaisiin polkupyöräilijää koskevia liikenteenohjauksen merkkejä, liikenteenohjauslaitteita ja liikennesääntöjä.
Pykälän 2 momentin mukaan kevyttä sähköajoneuvo voisi kuljettaa kävelynopeudella jalkakäytävällä, jos ajoneuvo on riittävän vakaa eli pysyy tasapainossa myös paikalla ollessaan. Jalankulkijoille olisi kaikissa liikennetilanteissa annettava esteetön kulku, jalankulkijaa olisi esimerkiksi kohtaamistilanteissa väistettävä. Vastaava vaatimus koskee pihakadulla liikkujaa. Esteetön kulku tarkoittaisi myös, että jalankululle ei saa aiheuttaa mitään haittaa tai estettä. Tasapainottuva laite mahdollistaa paikallaan seisomisen, jolloin esteettömän kulun antaminen on mahdollista.
53 §.Eläimen kuljettaminen. Eläimen kuljettamista koskeva säännös sijoitettaisiin ajoneuvon kuljettamista koskevien liikennesääntöjen yhteyteen.
Pykälän 1 momentin mukaan tienkäyttäjän, joka kuljettaa tiellä eläintä, olisi pidettävä eläin kytkettynä. Toissijaisesti eläintä olisi valvottava niin, ettei se aiheuttaisi vaaraa tai huomattavaa haittaa muille tienkäyttäjille. Eläintä tulisi kuljettaa niin lähellä tien reunaa kuin turvallisuutta vaarantamatta olisi mahdollista. Säännöt ovat voimassa olevan tieliikennelain 46 §:n 2 momentin mukaiset.
Pykälän 2 momentin mukaan ratsastajan, suurikokoisen eläimen taluttajan ja eläimen vetämän ajoneuvon olisi noudatettava moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettamista koskevia liikenteenohjauksen merkkejä, liikenteenohjauslaitteita ja liikennesääntöjä. Säännös ei mahdollistaisi esimerkiksi jalkakäytävien tai pyöräteiden säännönmukaista käyttämistä. Tilapäisesti niiden käyttö olisi mahdollista esityksen 19 §:n 5 momentissa säädetyllä tavalla.
Eläintä kuljetettaessa ei kaikissa tilanteissa ole mahdollista noudattaa ajoneuvon ajamisen sääntöjä, esimerkiksi käännyttäessä eläimellä risteyksessä vasemmalle. Eläin ei välttämättä ole samalla tavalla ohjattavissa kuin ajoneuvo.
Pykälä vastaisi tieliikennesopimuksen 8, 9, 10, 23 ja 25 artiklaa.
54 §. Tarpeettoman ja häiritsevän ajon kielto. Pykälässä säädettäisiin, että tarpeeton ja häiritsevä ajo olisi kielletty. Voimassa olevan ajoneuvojen käytöstä annetun asetuksen 4 §:n sanamuotoa näiltä osin yksinkertaistettaisiin.
Tarpeetonta ja häiritsevää ajoa voisi olla esimerkiksi moottorikäyttöisen ajoneuvojen niin sanottu kortteliralli tai muu vastaava taajamassa tapahtuva päämäärätön ja tarpeeton ajo. Tällainen ajaminen aiheuttaa muun muassa melua ja muita ajoneuvoista johtuvia ilman saasteita. Meluaminen voi korostua äänentoistolaitteita voimakkaasti käytettäessä. Järjestyslain (612/2003) 3 §:ssä lisäksi säädetään, että yleisen järjestyksen häiritseminen tai turvallisuuden vaarantaminen yleisellä paikalla on kielletty metelöimällä ja muulla vastaavalla tavalla.
Liikenteen päästöjä ei ole mahdollista kokonaan poistaa. Siksi kaikkea sellaista ajamista, jonka ulkopuolinen voi kokea tarpeettomaksi tai häiritseväksi, ei ole mahdollista kieltää. Säännöksen soveltamisen tulee näiltä osin olla selvästi korkeampi.
Pykälä vastaisi tieliikennesopimuksen 13 ja 17 artiklaa.
55 §. Moottorikäyttöisen ajoneuvon tarpeettoman joutokäynnin kielto. Joutokäynnin kielto siirtyisi uuteen tieliikennelakiin ajoneuvojen käytöstä annetun asetuksen 5 §:n 1 momentista. Sen sisältöön ei tehtäisi muutoksia. Kielto on edelleen perusteltu tarpeettoman ilman saastumisen estämiseksi.
Pykälän 1 momentin mukaanmoottorikäyttöisen ajoneuvon seistessä muusta syystä kuin pakollisen liikenne-esteen vuoksi ei ajoneuvon moottoria saisi käyttää enempää kuin kaksi minuuttia. Jos lämpötilan olisi alle - 15 celsiusastetta voisi moottoria ennen ajoon lähtemistä käyttää enintään neljä minuuttia. Traktorin, moottorityökoneen tai auton alustalle rakennetun työkoneen moottoria voisi kuitenkin käyttää ennen ajoneuvolla tai koneella tehtävän työn alkamista ajoneuvon tai koneen toimintavalmiiksi saattamiseen tarvittavan ajan. Kielto ei koskisi myöskään ajoneuvoa, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus tai pääasiallisen käyttötarkoituksen edellyttämä lisälaite vaatisi moottorin käyttämistä. Tällainen lisälaite voisi olla esimerkiksi ajoneuvon käyttämä kompressori.
Joutokäynnin kielto ei pykälän 2 momentin mukaan koskisi kiireellisessä tehtävässä olevan hälytysajoneuvojen, liikenteenvalvojan tehtävässä käyttämän ajoneuvon sekä ajoneuvolaissa säädetyn katsastuksen osana toimitettavaan pakokaasumittaukseen odottavaa ajoneuvoa.
56 §. Ajoneuvon hinaaminen. Pykälässä olisi liikennesäännöt ajoneuvojen hinaamisesta. Hinaamisella ei tarkoitettaisi ajoneuvoon kytketyn perävaunun tai hinattavan laitteen vetämistä. Hinattavan ajoneuvon kuljettaminen edellyttää asianomaisen ajoneuvoluokan ajo-oikeutta.
Pykälän 1 momentin mukaan hinattaessa ajoneuvolla köyttä käyttäen ajoneuvoa, jota ei voisi tai saa kuljettaa sen omalla moottorilla, tulee ajoneuvojen välin olla vähintään kolme ja enintään kuusi metriä. Ajoneuvoa, jonka jarrut ovat epäkunnossa, saisi hinata vain tankoa tai puomia käyttäen. Ajoneuvoa, jonka ohjaus on epäkunnossa, saisi hinata vain hinauspuomin varaan nostettuna.
Pykälän 2 momentissa kiellettäisiin usean ajoneuvon hinaaminen samanaikaisesti samalla vetävällä ajoneuvolla. Voimassa olevan ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen 14 §:n 2 momentin tarkan sanamuodon mukaan vain kahden ajoneuvon samanaikainen hinaaminen on kiellettyä. On perusteltua, että myös kolmen tai sitä useamman hinaaminen kiellettäisiin. Hinattavana oleva ajoneuvo ei ilman pakottavaa syytä saisi olla vetävää ajoneuvoa painavampi. Tällainen pakottava syy olisi esimerkiksi se, että ajoneuvo olisi siirrettävä muun liikenteen tieltä ajoradan keskeltä sen sivuun.
Pykälän 3 momentti olisi uusi. Sen mukaan polkupyörällä, mopolla tai moottoripyörällä hinaaminen olisi kiellettyä, jos hinaaminen haittaisi ajoa tai vaarantaisi muuta liikennettä. Säännöksessä olisi uudet kriteerit siitä, milloin hinaaminen olisi mahdollista. Momentissa tarkoitettuja ajoneuvoja on erilaisia ja joillakin niistä ei haittaisi ajamista tai vaarantaisi muuta liikennettä. Momentti vastaisi tieliikennesopimuksen 27 artiklaa.
57 §. Tienkäyttäjän varoittaminen. Tienkäyttäjän varoittamisesta säädetään voimassa olevan tieliikennelain 61 §:ssä.
Pykälän 1 momentin mukaan varoituskolmiota olisi käytettävä taajaman ulkopuolelle pysähtyneestä ajoneuvosta varoittamiseen, jos ajoneuvo on pysähtynyt sellaiseen paikkaan, että se voi riittämättömän näkyvyyden vuoksi tai muusta syystä olla vaarana liikenteelle. Pääsääntö olisi luonnollisesti se, että ajoneuvo on pyrittävä siirtämään mahdollisimman nopeasti sopivaan paikkaan; toisin sanoen varoituskolmion asettaminen ei esimerkiksi ajoneuvon rikkoutumistilanteessa vapauta vastuusta ryhtyä siirtämään ajoneuvo mahdollisimman nopeasti asianmukaiseen paikkaan, joka ei vaaranna tai haittaa muiden tienkäyttäjien liikkumista.
Edellytyksenä varoituskolmion käyttämiselle olisi se, että kolmio on ajoneuvossa varusteena. Tästä säädetään ajoneuvolaissa. Esimerkiksi henkilöautoissa kolmio on pakollinen. Mikään ei estä käyttämästä varoituskolmiota sellaisenkaan ajoneuvosta varoittamisesta, jossa kolmio ei ole varusteena. Jos ajoneuvo olisi jäänyt rautatie- tai raitiotiekiskoille, kuljettajan olisi ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin junan tai raitiovaunun kuljettajan varoittamiseksi tarpeellisiin toimiin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin varoituskolmion sijoittamisesta: se olisi sijoitettava riittävän etäälle pysähtyneestä ajoneuvosta niin, että muut tienkäyttäjät voivat hyvissä ajoin huomata varoituksen. Erityistä metrimäärä ei ole tarkoituksenmukaista säätää. Sijoittamisen lähtökohta on, että muilla tienkäyttäjillä olisi tosiasiallinen mahdollisuus havaita poikkeukselliseen paikkaan jäänyt ajoneuvo. Kolmio tulisi poistaa kun pysähtyneestä ajoneuvosta ei olisi enää vaaraa muulle liikenteelle.
Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaminen moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä
Moottoritieliikenteestä säädetään voimassa olevassa tieliikenneasetuksessa. Asetuksen moottoritietä koskeva pääasiallinen sisältö siirtyisi uuteen lakiin. Samalla moottoritietä koskevat säännökset laajennettaisiin koskemaan moottoritieliikennettä.
58 §. Sallittu ajoneuvoliikenne moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä sallitusta liikenteestä. Moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä olisi mahdollista liikennöidä vain moottorikäyttöisellä ajoneuvolla. Moottoritie tai moottoriliikennetie osoitettaisiin liikennemerkillä.
Pykälän 2 momentin mukaan moottoriteillä tai moottoriliikennetiellä ei kuitenkaan saisi kuljettaa ajoneuvoa, jonka suurin sallittu tai rakenteellinen nopeus olisi vähemmän kuin 70 kilometriä tunnissa. Vaatimus ei koskisi puolustusvoimien ajoneuvoja eikä erikoiskuljetuksissa käytettäviä ajoneuvoja.
Hallitus esittää moottori- ja moottoriliikennetien suurimman sallitun tai rakenteellisen nopeusvaatimuksen nostamista 50 kilometristä tunnissa 70 kilometriin tunnissa. Suomessa on tieliikennekäyttöön tullut pienikokoisia traktoreita, joiden rakenteellinen nopeus on 60 kilometriä tunnissa. Tällaisten niin sanottujen mönkijätraktoreiden kuljettaminen esimerkiksi 120 kilometriä tunnissa nopeusrajoitusalueella olisi liikenneturvallisuuden kannalta ongelmallista. Oletettavaa on, että tällaisten traktoreiden määrä Suomessa lisääntyy.
Pykälä vastaisi kansainvälisen tieliikennesopimuksen 25 artiklaa. Nopeusvaatimus olisi kansallinen säännös.
59 §. Moottoritielle ja moottoriliikennetielle liittyminen ja sieltä poistuminen. Pykälään siirrettäisiin tieliikenneasetuksen 5 §:n liittymistä ja poistumista koskeva säännökset. Säännöksiä täsmennettäisiin joiltain osin.
Pykälän 1 momentin mukaan ajoneuvon saisi ajaa moottoritielle ja moottoriliikennetielle vain tien alkamiskohdasta ja liittymistieltä. Edelleen 2 momentin mukaan moottori- tai moottoriliikennetielle aikovan olisi väistettävä moottori- ja moottoriliikennetietä kulkevia ajoneuvoja. Käytännössä tielle aikovan olisi varmistuttava siitä, että siirtyminen tapahtuisi vaaratta ja muita tarpeettomasti estämättä. Ajonopeus olisi sopeutettava muuhun liikenteeseen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että moottoritieltä tai moottoriliikennetieltä saisi poistua vain tien päättymiskohdasta tai käyttäen ajosuunnassa liikennemerkillä osoitettua erkanemistietä.
Moottoritieltä tai moottoriliikennetieltä poistuvan olisi 4 momentin mukaan riittävän ajoissa siirryttävä lähinnä erkanemistietä olevalle ajokaistalle taikka ajokaistalle, joka on liikennemerkillä osoitettu poistuvalle liikenteelle. Jos tiellä olisi hidastuskaista, olisi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa siirryttävä sille.
Pykälän 2 ja 4 momentti vastaisivat tieliikennesopimuksen 25 artiklaa.
60 §. Ajoneuvon kääntäminen ja peruuttaminen moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä. Ajoneuvon kääntämisestä ja peruuttamisesta moottoritiellä säädetään tieliikenneasetuksen 6 §:n 2 momentissa. Pykälässä säädettäisiin saman sisältöisesti, että ajoneuvoa ei saisi kääntää tulosuuntaan eikä peruuttaa moottoritiellä tai moottoriliikennetiellä. Tulosuuntaan kääntämisellä tarkoitettaisiin niin sanottua u-käännöstä.
61 §. Ajoneuvon paikka moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä. Voimassa olevassa tieliikenneasetuksen 7 §:ssä on säännöt ajoneuvon paikasta moottoritiellä. Säännöt sisällytettäisiin esitettävään lakiin pykälään joiltain osin täsmentäen. Velvoitteet osoitettaisiin luonnollisesti koskemaan myös liikennettä moottoriliikennetiellä.
Pykälän 1 momentin mukaan ajoneuvoa olisi ajettava moottoritiellä eniten oikealla olevalla vapaalla ajokaistalla. Jos jokin ajokaista olisi ajosuunnassa osoitettu liikennemerkillä tarkoitetuksi tietylle liikennesuunnalle, saisi käyttää olosuhteisiin ja matkan jatkamiseen parhaiten soveltuvaa ajokaistaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin liikenteestä yli kolme ajokaistaisella tiellä. Jos ajosuunnassa olisi vähintään kolme ajokaistaa, kuorma-autoa tai yli seitsemän metrin pituista ajoneuvoyhdistelmää saisi kuljettaa vain jommallakummalla kahdesta oikeanpuoleisesta ajokaistasta, jollei 1 momentista ja 59 §:n 3 ja 4 momentin säännöksistä muuta johtuisi.
Edellä kulkevan ajoneuvon saisi 3 momentin mukaan ohittaa vain vasemmalta. Jos ajoneuvot kuitenkin ajavat jonossa tai jos jokin ajokaista olisi ajosuunnassa opastusmerkillä osoitettu tarkoitetuksi tietylle liikennesuunnalle, taikka jos ohittava ajoneuvo käytäisi linja-autokaistaa, olisi edellä kulkevan ajoneuvon ohittaminen oikealta ajokaistaa vaihtamatta myös sallittua.
Pykälän 4 momentti kieltäisi ajoneuvon kuljettamisen moottoritien tai moottoriliikennetien ajoratoja yhdistävällä poikittaistiellä. Kielto on liikenneturvallisuuden kannalta tärkeä. Kunnossapito- ja hälytysajoneuvot käyttävät poikittaistietä tilanteissa, joissa onnettomuuden vuoksi ajoratoja joudutaan sulkemaan ja liikenne ohjaamaan kiertojärjestelynä poikittaistien kautta vastaan tulevan liikenteen ajoradalla.
62 §. Ajoneuvon hinaaminen moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä. Ajoneuvon hinaamisesta moottoritiellä tai moottoriliikennetiellä on tarpeellista säätää erikseen. Pykälän mukaan ajoneuvoa ei saisi hinata köyttä, vaijeria tai vastaavaa välinettä käyttäen. Tämä olisi siksi, että nopeus moottoritiellä tai moottoriliikennetiellä on niin suuri, että säännöksessä kiellettävien hinausvälineiden käytöstä voi aiheutua vakavaa vaaraa. Rikkoutuneen ajoneuvon voisi hinata pois moottoritieltä tai moottoriliikennetieltä lähimmän poistumiskohdan kautta. Tällaiseen hinaamisessa tulee noudattaa varovaisuutta ja asianmukaista tilannenopeutta.
Hinaamisesta moottoritiellä säädetään voimassa olevassa tieliikenneasetuksen 4 §:n 2 momentissa.
Raitiovaunun kuljettaminen
Kuten esityksessä on tullut aiemmin ilmi, raitiovaunun kuljettamista koskevien säännösten sisällyttäminen omaksi kokonaisuudeksi uuteen lakiin on tarpeellista. Voimassa olevat liikennesäännöt ovat raitiovaunun kuljettamisen kannalta joltain osin puutteelliset ja tulkinnanvaraiset. Voimassa olevassa tieliikennelaissa 47 §:ssä säädettyä velvollisuutta noudattaa ajoneuvoja koskevaa sääntelyä soveltuvin osin ei voida lainsäädännön tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta ongelmatonta. Näiltä osin säädettäisiin raitiovaunun paikasta tiellä sekä raitiovaunun kuljettamista koskevista muista liikennesäännöistä mahdollisimman täsmällisesti.
Raitiovaunujen ajo-ominaisuudet poikkeavat ajoneuvojen ajo-ominaisuuksista. Kisko-ohjauksen takia raitiovaunu ei voi samalla tavalla väistää. Suuren massan, kiskojen pienen kitkan ja seisovien matkustajien takia raitiovaunu ei myöskään voi pysähtyä yhtä nopeasti kuin kumipyöräinen ajoneuvo. Magneettisilla kiskojarruilla hätäjarrutusmatkaa voidaan lyhentää, mutta äkkijarrutuksen seurauksena matkustaja voi loukkaantua vaunussa. Siksi raitiovaunuja koskeva sääntely ja liikenneympäristö on toteutettava sellaisina, ettei äkillistä pysähtymistarvetta synny.
63 §. Raitiovaunun paikka. Pykälän mukaan raitiovaunua saisi ajaa kiskoilla niiden sijainnista riippumatta. Joissakin tilanteissa kiskot on sijoitettu vasemmalle puolelle ajorataa ja siksi on säädettävä, että raitiovaunua voi ajaa myös vasemmalla.
Muun liikenteen kanssa yhteisellä ajokaistalla raitiovaunua olisi kuljetettava kaistan mukaiseen ajosuuntaan. Raitiovaunua saisi peruuttaa tai kuljettaa muuta liikennettä vastaan vain, jos erityiset olosuhteet sitä vaatisivat ja peruuttaminen ei vaarantaisi turvallisuutta eikä haittaisi tarpeettomasti muuta liikennettä.
64 §. Raitiovaunun kuljettamista koskevat muut liikennesäännöt.Pykälään olisi listattu raitiovaunun kuljettamista koskevat säännöt. Näitä sääntöjä olisi noudatettava yhdessä kaikkia tienkäyttäjiä koskevien periaatteiden kanssa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin raitiovaunuja koskeva suojatiesääntö. On tärkeää, että raitiovaunun kuljettamisen suojatiesäännöstä säädetään erikseen. Esitettävän lain 11 §:n mukaan raitiovaunulle tulisi antaa esteetön kulku, mutta raitiovaunun tulisi antaa esteetön kulku suojatietä käyttävälle jalankulkijalla tai jalankulkijalle, joka on valmistautumassa menemään suojatielle. Myös raitiovaunun nopeuden olisi oltava suojatietä lähestyttäessä sellainen, että raitiovaunun voi pysäyttää ennen suojatietä. Säännös hidastaisi raitiovaunuliikennettä, mutta jalankulkijaturvallisuuden kannalta säännös on välttämätön.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että pihakadulla tai kävelykadulla raitiovaunun nopeus olisi sovitettava jalankulun mukaiseksi eikä se saisi ylittää 20 kilometriä tunnissa. Tällaisia katuja on toistaiseksi vain muutama, mutta raitioliikenteen kasvaessa niiden lisääntyminen on oletettavaa.
Pykälän 3 momentiksi koottaisiin muut raitiovaunun kuljettamista koskevat liikennesäännöt. Momentin mukaan 1 ja 2 momentissa säädetyn lisäksi olisi noudatettava seuraavia sääntöjä:
17 §:ssä säädettyjä kuljettajaa koskevia vaatimuksia;
20 §:ssä säädettyä velvollisuutta ajoneuvojen välisestä etäisyydestä,
25 §:ssä säädettyjä velvollisuuksia väistämisestä,
27 §:n 2 momentissa säädettyä velvollisuutta pysähtyneen raitiovaunun tai ajoneuvon ohittamisesta;
28 §:ssä säädettyjä velvollisuuksia ajamisesta risteyksessä;
41 §:ssä säädettyjä velvollisuuksia pysäyttämiseen liittyvistä toimista;
46 §:ssä säädettyjä velvollisuuksia tunnelissa ajamisesta;
47 ja 48 §:ssä säädettyjä velvollisuuksia ääni-, valo- ja suuntamerkkien käyttämisestä;
49 ja 50 §:ssä säädettyjä velvollisuuksia valojen käyttämisestä.
4 luku
Liikenteenohjaus
Liikenteenohjaaja
65 §.Liikenteenohjaaja. Pykälässä säädettäisiin liikenteenohjaajista, sekä lueteltaisiin henkilöt, jotka toimisivat liikenteenohjaajina. Liikenteenohjaus edellyttää useimmin ammattimaisuutta. Joissakin tilanteissa liikenteenohjaajana voisi edelleen toimia vapaaehtoisuuden pohjalta, esimerkiksi urheilutapahtumissa. Tällainen liikenteenohjaus tarkoittaisi liikenteenohjausta esimerkiksi pysäköinnin järjestämiseksi.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin liikenteenohjaajina toimivista henkilöistä. Momentin mukaan liikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden varmistamiseksi sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi liikenteen ohjaajana toimisi poliisi ja pelastusviranomainen. Pelastusviranomaiselle laissa säädetty tehtävä liikenteenohjaajana olisi uusi, mutta on yleistä, että pelastustoimintaan osallistuvat ohjaavat myös liikennettä.
Liikenteenohjaajana voisi toimia edelleen myös puolustusvoimien harjoitusten aikana sotilas. Ohjaaja voisi olla mikä tahansa sotilas, ei vain sotilaspoliisi.
Uusia liikenteenohjaajia olisivat rajavartiomies ja tullimies. Rajavartiomies toimisi liikenteenohjaajana rajavartiolaissa (578/2005) säädetyissä tehtävissä ja tullimies tullilaissa (304/2016) säädetyissä tehtävissä. Liikenteenohjaajien ryhmään sisällytettäisiin myös maantielautoista annetun liikenne- ja viestintäministeriön asetuksen (20/2006) 12 §:ssä nykyisin säädetyt liikenteenohjaajat, lautta-aluksen päällikkö ja lossin tai railolossin kuljettaja.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muista liikenteenohjaajista. Momentissa lueteltaisiin ne tilanteet, joissa viranomainen tai tienpitäjä voisi määrätä muun kuin 1 momentissa tarkoitetun henkilön toimimaan liikenteen ohjaajana.
Erityisesti lyhytaikaisissa ja tilapäisissä liikennetilanteissa ammattimainen liikenteenohjaus voi olla mahdotonta tai epätarkoituksenmukaista järjestää ja liikenteenohjaus on järjestettävä saatavilla olevin voimin. Tällaisia tilanteita voisivat olla esimerkiksi pelastustilanteet tai liikenneonnettomuudet. Näissä tilanteissa liikenteen ohjaustarpeen voidaan katsoa olevan välitön ja tehtävään olisi valittava tilanteeseen parhaiten soveltuva täysi-ikäinen henkilö.
Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan liikenteenohjaajana olisi henkilö, jonka poliisi määräisi liikenneruuhkan, onnettomuuden, yleisötapahtuman tai muun vastaavan syyn vuoksi taikka yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi ohjaaman liikennettä. Lähtökohtaisesti poliisi voisi määrätä liikenteenohjaajan vain, jos ammattimaisen liikenteenohjauksen järjestäminen olisi mahdotonta tai tilanteen kiireellisyys muuten edellyttäisi sitä.
Momentin 2 kohdan mukaan liikenteenohjaaja olisi henkilö, jonka poliisi määräisi moottoriajoneuvon kuljettajan ajo- ja lepoaikavalvonnassa ohjaaman liikennettä. Kohdan mukaista ajo- ja lepoaikamääräysten noudattamisen valvontaa tekee työsuojeluviranomaisen ja poliisi yhteistyössä. On perusteltua että myös työsuojelutarkastajalla on tarve toimia liikenteenohjaajana valvontatoiminnassa.
Momentin 3 kohta olisi uusi. Sen mukaan liikenteenohjaajana olisi pelastusviranomaisen tai muun pelastuslaissa (379/2011) tarkoitetun pelastustoiminnan johtajan määräämä henkilö, joka pelastuslaissa tai muussa laissa pelastustoimelle säädetyssä tehtävässä ohjaisi liikennettä. Toimivallalla mahdollistettaisiin vapaaehtoisen palokunnan henkilöstön mahdollisuus toimia onnettomuuspaikan liikenteenohjaajana muissakin kuin pelastuslain 37 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa. Pelastuslain 51 §:n mukaan pelastustoimen koulutus-, neuvonta- ja valistustehtävissä sekä pelastustoiminnassa voidaan käyttää apuna vapaaehtoisia organisaatioita ja henkilöitä, ei kuitenkaan tehtävissä, joihin sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä, kuten viranomaistoimivaltuuksien käyttöä taikka tarkastus- tai valvontatoimintaa. Vapaaehtoisen palokunnan merkitys pelastustoiminnan avustajana on merkittävä etenkin alueilla, joissa varsinaisen pelastusviranomaisen toimintamatkat ovat pitkiä.
Momentin 4 kohdan mukaan liikenteenohjaajana olisi maantienpitäjän tai kunnan määräämä henkilö, joka ohjaisi liikennettä tiellä tai sen läheisyydessä tehtävän työn, tutkimuksen tai pitkäkestoisen liikennehäiriön vuoksi. Myös Liikennevirasto olisi kohdassa tarkoitettu tienpitäjä. Kohdassa tarkoitettu pitkäkestoinen häiriö voisi aiheutua esimerkiksi liikenteen ruuhkautumisesta.
Momentin 5 kohdan mukaan erikoiskuljetuksen liikenteenohjaaja olisi liikenteen turvallisuusviraston valtuuttama tai poliisin määräämä henkilö. Erikoiskuljetuksen liikenteen ohjaustehtävä on vaativa ja ammattitaitoa edellyttävä tehtävä. Siksi erikoiskuljetuksen liikenteenohjaajaan tehtävään valtuuttaa Liikenteen turvallisuusvirasto tai määrää poliisi. Valtuuttaminen tarkoittaisi käytännössä erikoiskuljetusten liikenteenohjausoikeuden myöntämistä, josta säädettäisiin esityksen 67 §:ssä.
Pykälän 3 momentin mukaan liikenteenohjaaja määrättäisiin yksittäistä tehtävää varten tai määräajaksi. Määräaikaisuudella tarkoitettaisiin edellä 2 momentissa tarkoitettua pysyväisluonteisempia liikenteenohjaustarpeita. Momentin mukaan ohjaajana toimivan henkilön olisi oltava 18 vuotta täyttänyt. Hänen olisi lisäksi annettava suostumuksensa tehtävään ja hänelle olisi annettava tehtävän edellyttämä ohjeistus. Näiltä osin lainsäädäntöön ei esitetä muutoksia.
Liikenteenohjaajan määräävä viranomainen arvioisi, minkälaista asiantuntemusta liikenteenohjaustehtävä edellyttäisi. Ohjeistus voisi olla kirjallista tai suullista, tilanteesta ja tehtävän luonteesta riippuen. Mitään erityistä koulutusvaatimusta ei edellytettäisi, pois lukien erikoiskuljetusten liikenteenohjaajanoikeus.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiinpienoiskokoisen liikennemerkkien C1 ja C45 käytöstä liikenteenohjaajan pysäytysmerkkinä. Myös merkkiä C 46 voisi käyttää esimerkiksi siviilivaatetuksessa oleva poliisi ja rajavartiomies sekä merkkiä C 45 tullimies. Merkkien käyttö poistettiin laista tieliikennelain muutoksessa (523/2009), mutta sääntelyä on pidettävä tarpeellisena. Liikenteenohjaajat antavat tehtävässään muutakin kuin liikennemerkillä tapahtuvaa ohjausta, esimerkiksi suullista opastusta tai suuntaa osoittavia käsimerkkejä tienkäyttäjille, mutta tällaisella ohjauksella ei ole oikeudellista velvoittavuutta.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että Liikenteen ohjaajalla on oltava selvästi erottuva vaatetus, joka vastaa standardin SFS-EN 471 tai SFS-EN ISO 20471 vaatimuksia. Lisäksi Liikenteen turvallisuusvirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä erikoiskuljetuksen liikenteen ohjaajan vaatetuksen näkyvyysvaatimuksista.
Määräykset voisivat koskea esimerkiksi suojavaatetuksen näkyvyysluokkaa, joka perustuu vaatetuksessa olevan fluoresoivan ja heijastavan materiaalin määrään.
Pykälän 6 momentin mukaan liikenteenohjaajaksi määrättyyn tai valtuutettuun henkilöön sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen toimiessaan liikenteenohjaajana. Liikenteen ohjaaminen on julkisen vallan käyttöä: ohjaaja antaa tienkäyttäjälle liikenteenohjauslaiteella oikeudellisesti velvoittavia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan julkisen hallintotehtävän hoitaminen edellyttää, että henkilöt toimivat tehtävässään virkavastuulla (PeVL 18/2007 vp, PeVL 20/2006 vp ja PeVL 33/2004 vp). Vahingonkorvausvastuusta tehtävässä säädettäisiin vahingonkorvauslaissa.
66 §.Erikoiskuljetusten liikenteenohjaajan kelpoisuus. Pykälässä säädettäisiin erikoiskuljetusten liikenteenohjaajan kelpoisuudesta. Edellä on todettu, että erikoiskuljetuksen liikenteenohjaus on vaativaa liikenteenohjausta, siksi henkilöltä edellytettäisiin erityistä kelpoisuutta. Erikoiskuljetusten liikenteenohjaajalla olisi oltava tehtävän edellyttämä ammattitaito ja hänen olisi oltava muutenkin tehtävään sopiva. Ammattitaidon saavuttamiseksi kuljettajan olisi suoritettava erikoiskuljetusten liikenteenohjaajan koulutus ja hyväksytty loppukoe. Oikeus osoitettaisiin erikoiskuljetusten liikenteenohjauskortilla, joka on käytännössä fyysinen kortti. Kortti voisi olla myös mobiilikortti.
67 §. Erikoiskuljetusten liikenteenohjaajanoikeuden myöntäminen. Pykälässä säädettäisiin erikoiskuljetusten liikenteenohjaajanoikeuden myöntämisestä.
Pykälän 1 momentin mukaan luvan ohjata erikoiskuljetusta myöntäisi Liikenteen turvallisuusvirasto. Oikeus myönnettäisiin viiden vuoden määräajaksi ja sen saaneelle annetaan erikoiskuljetusten liikenteenohjaajakortti.
Luvan uusiminen edellyttäisi täydennyskoulutusta. Voimassaoloa voitaisiin jatkaa viidellä vuodella kerrallaan. Täydennyskoulutuksen tarkoituksena olisi ylläpitää erikoiskuljetusten liikenteenohjaajien ammattitaitoa ja pitää erikoiskuljetusten liikenteenohjaajien tietoja ajan tasalla. Täydennyskoulutuksella varmistettaisiin, että erikoiskuljetusten liikenteenohjaus tapahtuu turvallisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin oikeuden myöntämisen yleisistä edellytyksistä. Edellytyksissä yhdistyisivät koulutuksessa saatava ammattitaito sekä henkilön yleinen sopivuus tehtävään. Tällainen sopivuus tarkoittaisi, ettei henkilö olisi osoittanut välinpitämättömyyttä liikenneturvallisuutta kohtaan.
Momentin 1 kohdan mukaan koulutuksessa annettaisiin perustiedot erikoiskuljetusten liikenteenohjaajan ammatin harjoittamisen vaatimuksista sekä kuljetusten ja liikenteen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä.
Momentin 2 kohdan mukaan hakijalla olisi oltava vähintään voimassaoleva B-luokan ajo-oikeus. Luvan voimassaolo on perusteltua kytkeä voimassaolevaan ajo-oikeuteen. Ajo-oikeus on välttämätön edellytys, koska erikoiskuljetusten liikenteenohjaaja liikkuu usein kuljetuksen mukana liikenteenohjausautolla. Momentin 3 kohdan mukaan hakijan olisi lisäksi oltava henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva erikoiskuljetusten liikenteenohjaajaksi.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niistä henkilökohtaisista ominaisuuksista, jotka tekisivät hakijasta sopimattoman erikoiskuljetusten liikenteenohjaajaksi. Vaadittavat henkilökohtaiset ominaisuudet vastaisivat liikennerikosten osalta ajokorttilaissa liikenneopettajalta vaadittavia henkilökohtaisia ominaisuuksia.
Momentin 1 kohdan mukaan henkilö olisi sopimaton, jos hän olisi oikeuden hakemista edeltäneen viiden vuoden aikana syyllistynyt rattijuopumukseen, törkeään rattijuopumukseen, törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen tai sellaiseen rikoslain 23 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun tekoon, joka osoittaa vakavaa piittaamattomuutta liikenneturvallisuutta kohtaan, tai olisi tänä aikana ollut mainittujen tekojen johdosta ajokiellossa.
Momentin 2 kohdan mukaan henkilö olisi myös sopimaton, jos hänet olisi oikeuden hakemista edeltäneen vuoden aikana muuten määrätty ajokieltoon tai hän olisi ollut ajokiellossa muihin liikennerikoksiin syyllistymisen perusteella.
Momentin 3 kohdan mukaan henkilö olisi sopimaton myös, jos hän poliisin pitämästä rekisteristä ilmenevien tietojen perusteella muutoin toiminnallaan olisi osoittanut olevansa elämäntavaltaan tai henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan ilmeisen sopimaton toimimaan liikenteenohjaajana.
Pykälän 4 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirastolla ja poliisilla olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada tarpeellisia tietoja ajoneuvoliikennerekisteristä erikoiskuljetusten liikenteenohjaajille asetettujen vaatimusten toteamiseksi.
Pykälän 5 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä erikoiskuljetusten liikenteen ohjaajan koulutuksesta. Liikenteen turvallisuusvirasto voisi antaa tarkemmat määräykset kouluttajista, perus- ja jatkokoulutusten sisällöstä, määräykset koulutusten vähimmäismääristä ja toteutuksesta sekä liikenteenohjaajaoikeuden uudistamisesta koulutuksen kautta.
68 §.Erikoiskuljetusten liikenteenohjaajanoikeuden peruuttaminen. Pykälässä säädettäisiin luvan peruuttamisesta. Ehdotuksen mukaan lupa voitaisiin peruuttaa määräajaksi tai toistaiseksi. Lupa olisi peruutettava, jos oikeuden haltija ei enää täyttäisi esitettävän lain 67 §:ssä säädettyjä luvan myöntämisen edellytyksiä. Se olisi myös peruutettava, jos henkilö pyytäisi oikeutensa peruuttamista.
Peruuttamisharkinnan kannalta keskeistä olisi, että henkilöllä olisi oltava erikoiskuljetuksen liikenteenohjaajana toimiessaan voimassa oleva B-luokan ajo-oikeus. Jos ajo-oikeus ei ole voimassa, ei olisi toimivaltaa erikoiskuljetuksen liikenteenohjaukseen.
Liikenteenvalvojan merkit
69 §.Käsimerkit ja ajoneuvosta annettavat merkit. Pykälässä säädettäisiin liikenteenvalvojan liikenteenohjauksen käsimerkeistä ja ajoneuvosta annettavista merkeistä sekä niiden merkityksestä.
Liikenteenvalvojilla olisi toimivalta käsimerkkien käyttämiseen. Liikenteenvalvojista säädettäisiin 181 §:ssä.
Liikenteenvalvojan liikenteenohjauksessa käytettävien käsimerkkien ja ajoneuvosta annettavien merkkien kuvat ja merkitys ovat lakiehdotuksen liitteessä 1.
Velvoittavia käsimerkkejä antaisi vain tarkasti rajattu henkilöpiiri, koska lain 8 §:n mukaan liikenteenohjaajan merkit ovat tienkäyttäjän kannalta kaikkein velvoittavimpia. Poliisin osalta sääntely vastaisi nykytilannetta. Käsimerkkejä voisivat antaa myös liikenteenvalvontaa omilla toimialoillaan tekevät rajavartiomies ja tullimies.
Sotilailla ei olisi toimivalaa käsimerkkien käyttöön. Puolustusvoimien liikenteenohjaus on järjestettävissä 65 §:n liikenteenohjausvaltuuksin. Muutoksella ei olisi käytännön vaikutuksia.
Käsimerkkien lukumäärä vähensi neljästä kahteen. Laissa säädettäisiin tienkäyttäjän pysäyttämisestä edestä sekä käsimerkistä liikkeen jatkumiselle.
Liikenteenvalvojan moottoriajoneuvosta antama käsimerkki merkitsisi, että takana ajavan ajoneuvon olisi pysähdyttävä. Merkki voitaisiin antaa myös pienoisliikennemerkillä C1, C45 ja C46. Pimeän aikana ja näkyvyyden ollessa muuten heikentynyt näiden liikennemerkkien sijaan voitaisiin käyttää punaista valoa näyttävää valaisinta.
Poliisin saattuetta vetävästä tai saattueen kulkua turvaavasta poliisiajoneuvosta antama käsimerkki tarkoittaisi, että tienkäyttäjän on annettava saattueelle esteetön kulku ja tarvittaessa pysähdyttävä. Momentti vastaisi tieliikenneasetuksen 47 §:n 3 momenttia.
Liikenteenvalvojan moottoriajoneuvosta samanaikaisesti sinisen vilkkuvan hälytysvalon kanssa näyttämä punainen vilkkuva valo merkitsisi, että edellä ajavan ajoneuvon olisi siirryttävä tien reunaan ja pysähdyttävä. Momentti vastaisi tieliikenneasetuksen 48 §:n 2 momenttia.
Liikenteenohjauslaitteet
70 §.Liikenteenohjauslaitteet. Pykälän 1 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarpeelliset säännökset liikenteenohjauslaitteiden käytöstä. Valtioneuvoston asetus olisi tarpeellinen ohjausväline silloin, kun liikenneturvallisuussyistä liikenteenohjauslaitteen käyttö olisi harmonisoitava samanlaiseksi koko Manner-Suomen alueella. Joidenkin liikenteenohjauslaitteiden käyttämisestä olisi kuitenkin säädettävä lailla, koska käytöstä aiheutuisi välittömiä kustannuksia yksityiselle tienpitäjälle.
Pykälän 2 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirastolle esitetään toimivaltaa vahvistaa kokeilutarkoituksessa käytettäväksi esitettävässä laissa määritellystä liikenteenohjauslaitteesta poikkeava ohjauslaite. Kokeiluluvan myöntää nykyisin liikenne- ja viestintäministeriö. Kokeiltava ohjauslaiteei kuitenkaan saisi olla tienkäyttäjää velvoittava tai määräävä liikennevalo-opastin, etuajo-oikeus tai väistämismerkki, kielto- tai rajoitusmerkki, määräysmerkki, sääntömerkki taikka velvoittava tai määräävä tienmerkintä Kokeiltava laite ei myöskään voisi olla sellainen, että tienkäyttäjä voisi erehtyä sen velvoittavan tai määräävän jotakin, tai ulkomuodoltaan sellainen, että sen voisi sekoittaa laissa säädetyksi liikenteenohjauslaitteeksi.
Pykälän 3 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voisi kokeilutarkoituksessa myöntää luvan poiketa 1 momentissa mainitusta liikenteenohjauslaitteen käytöstä annetuista säännöksistä. Lupa myönnettäisiin tienpitäjän hakemuksesta. Kokeiluilla ei kuitenkaan saisi muuttaa esitettävässä laissa vahvistetun liikenteenohjauslaitteen olemassa olevaa merkitystä, eikä siitä saisi aiheutua vaaraa tai haittaa tienkäyttäjille.
Pykälän 4 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä liikenteenohjauslaitteiden väreistä, rakenteesta ja mitoituksesta. Määräykset olisivat luonteeltaan teknisiä. Määräyksissä voitaisiin muun muassa määrätä liikennemerkissä käytettävän materiaalin heijastuvuuden vähimmäisarvo, tai tiemerkinnän vaikutuksen tehostamiseksi käytettävän ääntä tai tärinää aiheuttavien rakenteiden sekä heijastimien tai valojen ominaisuudet.
Pykälän 5 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voisi antaa määräyksiä esitettävässä laissa sääntelemättömistä raitiovaunuliikenteen ohjaukseen tarvittavista laitteista. Tällaisia laitteita voisi käyttää esimerkiksi vaihteiden ohjaamiseen tai nopeusrajoituksen osoittamiseen.
71 §.Liikenteenohjauslaitteen asettaminen. Pykälässä säädettäisiin liikenteenohjauslaitteesta asettamisesta. Säännös vastaisi pääosin nykytilannetta.
Pykälässä käytetään käsitettä asettaminen. Asettamisella tarkoitetaan yhtäältä hallintopäätöksen tekemisestä ja toisaalta ohjauslaitteen fyysistä pystyttämistä.
Voimassa olevan tieliikennelain 5 §:n mukaan poliisia on kuultava liikenteenohjauslaitteesta päätettäessä. Kuulemisesta ei enää säädettäisi.
Pykälän 1 momentin mukaan liikenteenohjauslaitteen asettaisi:
Maantielle tienpitäjä: Maantielain (503/2016) 11 §:n mukaan tienpitoviranomaisena toimii Liikennevirasto siten kuin maantielaissa erikseen säädetään. Liikennevirasto vastaa maantieverkosta ja sen kustannuksista sekä käyttää tienpitoa varten saatuja oikeuksia. Muutoin tienpitäjänä toimii tätä esitystä laadittaessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Myös jokin muu valtion viranomainen kuin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella tienpitoviranomaiseksi, jos sitä tienpidon kannalta on pidettävä tarkoituksenmukaisena. Maantienpitoa ollaan uudistamassa maakuntauudistuksen yhteydessä.
Kadulle ja muulle kunnan hallinnoimalle tielle kunta: Kunta päättäisi liikenteenohjauslaitteen asettamisesta esimerkiksi torille, pysäköintialueelle tai muulle yleisesti käytetylle kunnan hallinnoimalle tielle. Kunta päättäisi liikenteenohjauslaitteen asettamisesta kiinteistölle myös maankäyttö- ja rakennuslain 161–163 §:ssä säädetyllä tavalla.
Muulle kuin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulle tielle tienpitäjä satuaan kunnan suostumuksen: Tienpitäjä olisi näissä tilanteissa tieosakas tai kiinteistö, jonka piiriin tie kuuluu, sen omistaja tai haltija. Liikenteen ohjauslaitteen asettaminen on perustuslain 124 §:ssä säädettyä julkisen vallan käyttämistä. Ohjauslaite velvoittaa, määrää tai ohjaa tienkäyttäjää tekemään tiellä jotakin. Liikenteenohjauslaite on säännöshierarkiassa lain 2 luvussa säädettyjä liikennesääntöjä velvoittavampi ja määräävämpi. Velvoittavan tai määräävän ohjauslaitteen noudattamatta jättämisestä voidaan määrätä esitettävästä laista tai rikoslaista ilmenevä rangaistus. Siksi yksityisen tienpitäjän olisi edelleen hankittava kunnalta suostumus liikenteenohjauslaitteen asettamiseen. Suostumusasia tulee kunnassa vireille hakemuksesta. Suostumuksen antamiseen sovelletaan hallintolakia.
Momentin 4 kohdan mukaantilapäistä käyttöä varten liikenteenohjauslaitteen asettaisi poliisi, rajavartiomies, tullimies tai pelastusviranomainen: Tilapäisellä tarpeella tarkoitettaisiin välitöntä ja akuuttia liikenteenohjaustarvetta, joka voisi johtua esimerkiksi liikenneonnettomuudesta. Kohta ei sulkisi pois momentin 1-3 kohdassa tarkoitettua tienpitäjien toimivaltaa asettaa liikenteenohjauslaitetta. Tilapäinen asettaminen ei edellyttäisi erityisen päätöksen tekemistä tai suostumuksen hankkimista. Kohtaa sovellettaisiin kaikkiin 1-3 kohdissa tarkoitettuihin tiealueisiin.
Pykälän 2 momentin mukaan yksityisen tienpitäjän ei tarvitsisi hankkia kunnan suostumusta tiellä tai sen vieressä tehtävän työn vuoksi tarpeellisten ja tilapäisten liikenteenohjauslaitteiden asettamiseen. Kyse on tällöin tilanteesta, joissa tilanteen poikkeuksellisuus tai kiireellisyys ei mahdollista suostumuksen hankkimista. Tilapäiset laitteet tulee poistaa heti, kun niille ei ole enää tarvetta. Mikäli tilanteesta tulee pysyvämpi, 2 momentissa tarkoitettu suostumus olisi hankittava.
Momentissa säädettäisiin lisäksi, että kunta voisi periä maksun suostumuksen käsittelystä aiheutuneista kustannuksista.
Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetun tienpitäjän päätös olisi toimitettava Liikennevirastolle ohjauslaitetta koskevan tiedon tallentamiseksi tietojärjestelmään. Järjestelmään voisi tallentaa varsinaisen ohjauslaitetiedon lisäksi esimerkiksi sen paikkatieto. Avoin tieto liikenteenohjauslaitteista mahdollistaa osaltaan optimaalisten reittivalintojen tekemisen ja varoitusten saamisen ajoneuvon tietojärjestelmään. Pidemmän ajan kuluessa tietoa on mahdollista hyödyntää automaattisessa ajamisessa. Liikenneviraston tietojärjestelmä sisältää tällä hetkellä tietoa valtion liikenteenohjauslaitteista. Liikennevirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä siitä, mitä tietoa ja millä tavalla tai missä muodossa tieto Liikennevirastolla toimitettaisiin.
Pykälän 4momentissa säädettäisiin, että poliisilla ja tienpitäjällä olisi toimivalta poistaa lain vastaisesti asetettu laite.
72 §. Poikkeukset liikenteen ohjauslaitteesta päätettäessä. Pykälän 1 momentin mukaan liikenteenohjauslaitteesta päättäisi edellä 71 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu tienpitäjä, kun väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki asetettaisiin tien ja maantien liittymäkohtaan. Tehtävä olisi maantienpitäjälle uusi. On kuitenkin perusteltua, että maantienpitäjä huolehtii maantien ja siihen liittyvän pienemmän tien väistämistä osoittavien liikennemerkkien asettamisesta. Näitä liikennemerkkejä olisivat B5 ja B6.
Edelleen saman pykälän 2 kohdassa mainittu tienpitäjä, kunta, asettaisi väistämisvelvollisuutta osoittavan liikennemerkin kadun ja yksityisen tienpitäjän hallinnoiman tien liittymäkohtaan. Säännös vastaisi nykytilannetta.
Pykälän 2 momentin mukaan kunta päättäisi taajamaa osoittavasta liikennemerkistä. Liikennemerkin asettaisi fyysisesti maantielle kuitenkin maantienpitäjä, muulle tielle kunta. Taajamat ovat kuntien maantieteellistä aluetta. On kuitenkin tarkoituksenmukaista, että maantienpitäjä huolehtisi taajamamerkin pystyttämisestä maantielle. Pystyttämisellä tarkoitetaan tässä laitteen fyysistä laittamista paikalleen.
Pykälän 3 momentin mukaan vaarallisten aineiden kuljetusrajoitusta osoittavan liikennemerkistä päättäisi Liikenteen turvallisuusvirasto. Liikennemerkin asettaisi fyysisesti maantielle tienpitoviranomainen, muulle tielle kunta. Vaarallisten aineiden kuljetusreitteihin liittyy harkintaa ja on tärkeää, että kuljetusten reititys tapahtuu valtion viranomaisen linjausten mukaisesti. Muuten reittien muodostaminen voisi olla hankalaa.
Pykälän 4 momentin mukaan rautatien tasoristeyksen kohdalla olevien liikenteenohjauslaitteiden, muun muassa liikennevalojen, sulku- ja varoituslaitteiden sekä tasoristeystä osoittavien liikennemerkkien ja pakollista pysäyttämistä osoittavien liikennemerkkien asettamisesta, kunnossapidosta ja kustannusvastuusta säädettäisiin ratalain (110/2007) 89 §:ssä. Momentti vastaisi voimassa olevaa lakia.
Pykälän 5 momentissa vahvistettaisiin nykykäytäntö, jonka mukaan tienpitäjä voi päättää, että hakija saisi asettaa kustannuksellaan esitettävän lain liitteen 3 taulukossa 7 tarkoitetun opastusmerkin. Tienpitäjällä tarkoitettaisiin 71 §:n 2 momentin 1-3 kohdissa tarkoitettuja tahoja ja hakijalla ketä tahansa, yleensä yritystoimintaa tai vastaavaa toimintaa harjoittavaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä.
Yrittäjät tekevät hakemuksia Liikennevirastolle opastemerkin saamisesta tien varteen. Edellytyksenä tällöin on, että yrittäjä hankkii omalla kustannuksellaan liikennemerkin ja asentaa sen myös omalla kustannuksellaan tienpitäjän tekemän päätöksen mukaisesti. Harkintavalta olisi esitettävän lain mukaan edelleen näiltä osin tienpitäjällä, esimerkiksi Liikennevirastolla.
Säännöstä olisi mahdollista soveltaa kaikkien tienpitäjien, myös muun kuin maantienpitäjän tai kunnan tekemiin opastusmerkkejä koskeviin päätöksiin. Näissä tilanteissa liikennemerkin asettaminen edellyttää kunnan suostumusta 71 §:n 2 momentin 3 kohdassa säädetyllä tavalla. Opasteen pystyttäminen edellyttää myös maantielain 42 §:ssä säädettyä työskentelylupaa.
73 §.Häiritsevän tai luvattoman laitteen asettaminen tielle. Pykälässä säädettäisiin häiritsevän tai luvattoman laitteen asettamisesta tielle. Lähtökohtaisesti tielle tai sen läheisyyteen saisi asettaa vain liikenteenohjauslaitteita. Ylimääräiset kilvet, merkinnät tai laitteet, esimerkiksi mainokset ja ilmoitukset, voivat häiritä tienkäyttäjän keskittymistä tai valppautta. Mikäli tällaisia häiritseviä laitteita tielle tai liikenteenohjauslaitteeseen laitettaisiin, olisi ne poistettava mahdollisimman pian liikenteen turvallisuuden varmistamiseksi.
Pykälän 1 momentin mukaan tielle tai sen välittömään läheisyyteen ei saisi asettaa kilpeä, merkintää tai laitetta, joka voitaisiin sekoittaa liikenteenohjauslaitteeseen tai joka voisi heikentää sen näkyvyyttä tai tehokkuutta, häikäistä tienkäyttäjiä tai häiritä heidän tarkkaavaisuuttaan. Häiritsevä laite voisi olla esimerkiksi liikenteenohjauslaitteen muotoinen tai värinen liikennemerkki tai tiemerkintä. Häiritsevä laite voisi myös olla tielle tai tien välittömään läheisyyteen sijoitettu mainos. Liikenteenohjauslaitteeseen tai sen kannattajaan ei saisi kiinnittää mitään, mikä ei vastaisi laitteen tarkoitusta tai mikä vaikeuttaisi liikenteenohjausta. Tällaisia olisivat esimerkiksi mainokset tai muut ylimääräiset kyltit.
Momentti vastaisi voimassa olevan kansainvälisen tieliikennesopimuksen 4 artiklan i ja ii kohtia.
Esitettävään pykälään sisältyy liikenteenohjauslaitteen vahingoittamisen kielto. Uudessa tieliikennelaissa ei säädettäisi enää ohjauslaitteen vahingoittamisesta, koska teko on kriminalisoitu rikoslain 35 luvussa sekä 34 luvun 2 ja 3 §:ssä.
Pykälän 2 momentissa säädetäisiin, että poliisi tai tienpitäjä voisi poistaa 1 momentissa tarkoitetun laitteen.
Liikennevalot
Liikennevaloista säädetään voimassa olevan tieliikenneasetuksen 4 luvussa. Liikennevalojen merkitystä ja käyttöä täsmennettäisiin ja täydennettäisiin nykyisestä. Liikennevaloja koskeva uusi sääntely vastaisi liikennevaloja ja -opasteita koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 23 luvun sisältöä.
74 §.Liikennevalo-opastimet. Pykälässä säädettäisiin liikennevalo-opastimista. Niiden kuvat ja tarkoitus esitettäisiin lain liitteessä 2.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ajoneuvon pääopastimesta. Pääopastin olisi nykytilanteen mukaisesti ennen risteystä ensimmäinen opastin ajoradan oikealla puolella tai asianomaisen ajoradan osan yläpuolella. Jos tulosuunnan vasemmanpuoleisen ajokaistan tai vasemmanpuoleisten ajokaistojen liikennettä ohjataan liikennevaloilla tämän tulosuunnan muusta valo-ohjauksesta erillään, tämän liikenteen pääopastin on kuitenkin asianomaisen ajoradan osan vasemmalla puolella tai kaksisuuntaisen ajoradan keskikorokkeella taikka asianomaisen ajoradan osan yläpuolella.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että kullakin opastimella näytetty valo koskee vain opastimen tarkoittamaa ajokaistaa käyttävien ajoneuvojen kuljettajia, jos tässä pykälässä tarkoitetut opastimet on sijoitettu ajokaistoittain ajoradan yläpuolelle,
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että jalankulkijan on noudatettava erityistä jalankulkijaopastinta. Jos sellaista ei olisi, jalankulkija on noudatettava kulkusuuntansa ajoneuvoliikenteelle tarkoitettuja valoja.
Pykälän 5 momentin mukaan polkupyöräilijän olisi ensisijaisesti noudatettava polkupyöräopastimella näytettävää valoa. Muutoin polkupyöräilijän olisi noudatettava kulkusuuntansa ajoneuvoliikenteelle tarkoitettuja valoja. Pyörätietä käyttävän polkupyöräilijän ja mopoilijan olisi, missä erityistä polkupyöräopastinta ei ole, noudatettava jalankulkijaopastimen, tai jollei sitä ole, kulkusuuntansa ajoneuvoliikenteelle tarkoitettuja valoja.
Uutena opastintyyppi olisi joukkoliikenneopastin. Opastimen ulkonäkö ja tarkoitus vastaisivat tieliikenteen liikennevaloista (102/2001) annetussa liikenneministeriön asetuksessa määriteltyä raitiovaunujen ohjaamiseen tarkoitettua opastinta. Opastimella voitaisiin ohjata raitiovaunujen lisäksi linja-autoja.
Polkupyöräopastimen ulkonäkö muuttuisi niin, että valo on polkupyörän muotoinen. Polkupyöräopastimen yhteydessä voitaisiin käyttää nuolivaloa.
Liikennemerkit
Liikennemerkeistä säädetään voimassa olevan tieliikenneasetuksen 3 luvussa. Liikennemerkkien lukumäärä lainsäädännössä lisääntyisi. Merkkien merkityksiä ja käyttöä liikenteenohjauksessa täsmennettäisiin ja täydennettäisiin. Liikennemerkkejä koskeva uusi sääntely vastaisi liikennevaloja ja -opasteita koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 2 lukua.
75 §. Liikennemerkkien jaottelu. Pykälän 1 momentin mukaan liikennemerkit jaettaisiin varoitusmerkkeihin, etuajo-oikeus- ja väistämismerkkeihin, kielto- ja rajoitusmerkkeihin, määräysmerkkeihin, sääntömerkkeihin, opastusmerkkeihin ja lisäkilpiin ja muihin liikennemerkkeihin. Uutena liikennemerkkiryhmänä pykälässä olisivat sääntömerkit ja muut liikennemerkit. Sääntömerkit vastaisivat voimassaolevan tieliikenneasetuksen 19 §:n ohjemerkkejä. Nimenmuutos on perusteltu, koska ohjemerkeissä ei ole kyse ohjaavista vaan velvoittavista liikennemerkeistä.
Muut liikennemerkit ovat Liikenneviraston voimassa olevan tieliikenneasetuksen 55 §:n nojalla vahvistamia liikenteenohjauslaitteita. Merkit sisällytettäisiin uuteen lakiin omana liikennemerkkiryhmänään.
Pykälän 2 momentin mukaan liikenteenohjaukseen voitaisiin käyttää suorakaiteen muotoista tekstillistä merkkiä, jos liikenteenohjauksessa tarvittaisiin liikennemerkkiä, josta tässä laissa ei olisi säädetty. Momentin ”merkki” korvaisi ilmaisun ”kilpi”. Koska laissa muutoin käytetään käsitettä liikennemerkki, olisi soveltuvampaa, että laissa vahvistamaton liikennemerkki olisi merkki, ei kilpi.
Pykälän 3 momentin mukaan liikennemerkkien kuvat sekä niiden tarkoitus ja sijoittaminen olisi esitetty lain liitteessä 3.
76 §. Varoitusmerkki. Pykälässä säädettäisiin varoitusmerkistä. Varoitusmerkkiä käytettäisiin osoittamaan tiessä olevaa liikenteelle vaarallista kohtaa tai tieosuutta.
Pykälän 2 momentin mukaan varoitusmerkki olisi sijoitettava siten, että tienkäyttäjälle jää aikaa toimia merkin edellyttämällä tavalla. Merkin etäisyyteen vaarapaikasta vaikuttaisi muun muassa nopeusrajoitus. Varoitusmerkki sijoitettaisiin ajoradan oikealle puolelle tai ajoradan yläpuolelle. Erityisestä syystä merkki voitaisiin sijoittaa ajoradalla olevalle korokkeelle, ajoradan vasemmalle puolelle tai ajoradan yläpuolelle. Tällainen erityinen syy voisi olla esimerkiksi merkin näkyvyyden varmistaminen tai liikenneturvallisuus.
Pykälän 3 momentin mukaan varoitusmerkit esitettäisiin esitettävän lain liitteessä 3. Liitteessä olisi kuva merkistä. Liitteessä olisi myös kerrottu merkin tarkoitus, ja sääntö merkin sijoittamisesta, jos se poikkeaisi 2 momentin pääsäännöistä. Merkissä ja sen lisäkilvessä, joiden kuvio on vaihtuva, kuvio voisi olla vaalea ja pohja musta. Tällaisia vaihtuvia merkkejä käytetään esimerkiksi moottori- ja moottoriliikenneteiden ohjauksessa.
Merkkien kuvia yksinkertaistettaisiin ja niihin tehtäisiin teknisiä muutoksia merkkien ymmärrettävyyden ja luettavuuden parantamiseksi.
Uusia varoitusmerkkejä olisivat merkit A16 (jalankulkijoita) ja A20.3 (kauriseläin). Muiden merkkien tarkoitus vastaisi voimassa olevien säännösten mukaisia varoitusmerkkejä.
77 §.Etuajo-oikeus- ja väistämismerkit. Pykälässä säädettäisiin etuajo-oikeus- ja väistämismerkeistä. Etuajo-oikeus- ja väistämismerkillä osoitettaisiin väistämisvelvollisuus.
Pykälän 2 momentin mukaan etuajo-oikeus- ja väistämismerkki olisi sijoitettava ajoradan tai se osan oikealle puolelle. Merkki olisi tarkoitettu ajokaistaa tai piennarta käyttävillä ajoneuvoille, joiden oikealla puolella merkki sijaitsee. Erityisestä syystä merkki voitaisiin sijoittaa ajoradalla olevalle korokkeelle, ajoradan vasemmalle puolelle tai ajoradan yläpuolelle. Erityinen syy voisi olla esimerkiksi merkin näkyvyyden varmistaminen tai liikenneturvallisuus. Pyörätien käyttäjille tarkoitettu merkki sijoitettaisiin pyörätien oikealle puolelle.
Pykälän 3 momentin mukaan etuajo-oikeus- ja väistämismerkit esitettäisiin liitteessä 3. Liitteessä olisi merkkien kuvat ja kerrottaisiin asianomaisen merkin tarkoitus. Liitteessä olisi myös sääntö merkin sijoittamisesta, jos se poikkeaisi 2 momentin pääsäännöstä.
Merkkien nuolikuvioita selkeytettäisiin merkin ymmärrettävyyden ja luettavuuden parantamiseksi.
Uusi liikennemerkki olisi merkki B7 (väistämisvelvollisuus pyöräilijän tienylityspaikassa.) Merkkiä voitaisiin käyttää liikenneturvallisuuden vuoksi vain rakenteellisesti korotetuissa tien ylityspaikoissa. Merkkien käyttötilanteita olisivat esimerkiksi pyöräilyn pääreitti, jos sitä risteävää liikennettä ei voida osoittaa väistämisvelvolliseksi merkillä B5 risteyksen järjestelyjen vuoksi.
Merkin B5 (väistämisvelvollisuus risteyksessä) tarkoitusta muutettaisiin niin, että merkki velvoittaa väistämään ajoneuvoja riippumatta siitä, mistä suunnasta ajoneuvot ovat risteykseen saapuneet. Muutoksella yhtenäistettäisiin merkin tarkoitusta erityyppisissä risteyksissä. Jos väistämisvelvollista suuntaa risteää kaksisuuntainen pyörätie, merkin B5 yhteydessä käytettäisiin lisäkilpeä H23.1 (kaksisuuntainen pyörätie). Lisäkilpi ei muuttaisi merkin tarkoitusta, vaan sillä annettaisiin kuljettajalle tieto kaksisuuntaisesta pyöräliikenteestä.
Merkillä B6 (pakollinen pysäyttäminen) osoitettu väistämisvelvollisuus vastaisi merkin B5 väistämisvelvollisuutta.
Muiden merkkien tarkoitus vastaisi voimassa olevien säännösten mukaisia etuajo-oikeus ja väistämismerkkejä.
78 §. Kielto- ja rajoitusmerkit. Pykälän mukaan kielto- ja rajoitusmerkillä kielletään tai rajoitetaan tienkäyttäjän toimintaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kielto- ja rajoitusmerkin sijoittamisesta. Kielto- ja rajoitusmerkki sijoitettaisiin ajoradan tai sen osan oikealle puolelle. Merkki olisi tarkoitettu ajokaistaa tai piennarta käyttävillä ajoneuvoille, joiden oikealla puolella merkki sijaitsee. Erityisestä syystä merkki voitaisiin lisäksi sijoittaa ajoradalla olevalle korokkeelle, ajoradan vasemmalle puolelle tai ajoradan yläpuolelle. Tällainen erityinen syy voisi olla merkin näkyvyyden varmistaminen tai muu liikenneturvallisuussyy. Pyörätien käyttäjille tarkoitettu merkki sijoitettaisiin pyörätien oikealle puolelle.
Pykälän 3 momentin mukaan kielto- ja rajoitusmerkit esitettäisiin liitteessä 3. Liitteessä olisi merkkien kuvat ja kerrottaisiin asianomaisen merkin tarkoitus. Sääntö sijoittamisesta olisi myös liitteessä, jos sijoittaminen poikkeaisi 2 momentin pääsäännöstä.
Merkkien kuvia yksinkertaistettaisiin ja niihin tehtäisiin teknisiä muutoksia merkin ymmärrettävyyden ja luettavuuden parantamiseksi.
Uusia liikennemerkkejä olisivat C11 (polkupyörällä ajo kielletty), C27.2 (ajoneuvon suurin sallittu telille kohdistuva massa), C43 kuormauspaikka ja C48 (nastarenkailla varustetulla moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajo kielletty).
Polkupyöräilyn ja mopoilun kieltävien merkkien C11, C12, C14, C15 tarkoitusta ja ulkonäköä selkeytettäisiin siten, että kielto koskee vain merkin kuvassa esitettyä ajoneuvoa. Voimassa olevassa säännöksessä polkupyöräsymboli tarkoittaa myös mopoa.
Merkillä C43 osoitettaisiin paikka, jossa pysäyttäminen on sallittu vain kuormaavilta ja kuormaa purkavilta ajoneuvoilta sekä matkustajan ottamista tai jättämistä varten. Vain tietylle ajoneuvoryhmälle sallittu pysäyttäminen osoitettaisiin lisäkilvellä E12.
Merkillä C48 kiellettäisiin nastarenkailla varustetulla moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajo. Merkin käyttökohteita olisivat esimerkiksi yksittäiset kadut jossa on tarve rajoittaa katupölyn syntymistä. Kielto ei koskisi ajoa kadun varrella olevalle kiinteistölle, jos sille ei ole muuta ajokelpoista yhteyttä.
Merkillä C5 (traktorilla ajo kielletty) osoitettu kielto laajennettaisiin koskemaan myös kevyttä nelipyörää. Kielto ei koskisi traktoreita, joiden rakenteellinen nopeus on yli 60 kilometriä tunnissa.
Merkin C17 (kielletty ajosuunta) sivuuttaminen polkupyörällä voitaisiin sallia lisäkilvellä H12.10 varustettuna tekstillä "Ei koske".
Merkissä C27 (ajoneuvon suurin sallittu telille kohdistuva massa) osoitetun luvun saisi ylittää kolmi- tai useampiakselisella telillä esitetyn taulukon mukaisesti.
Merkin C28 (ohituskielto) ja C30 (ohituskielto kuorma-autolla) vaikutusaluetta tarkennettaisiin niin, että risteys ei enää päätä merkillä osoitettua kieltoa. Merkistä huolimatta olisi sallittua ohittaa liittymiskaistalla kulkeva ajoneuvo.
Merkin C33 (nopeusrajoitus päättyy) merkitystä tarkennettaisiin niin, että merkin jälkeen on voimassa 10 §:n yleinen nopeusrajoitus.
Merkkien C38 (pysäköinti kielletty), C39 (pysäköintikieltoalue) ja C 44 (vuoropysäköinti) merkitystä tarkennettaisiin niin, että merkki ei koske 37 §:ssä sallittua pysäköintiä jalkakäytävälle polkupyörällä tai mopolla.
Muiden merkkien tarkoitus vastaisi voimassa olevien säännösten mukaisia kielto- ja rajoitusmerkkejä.
79 §.Määräysmerkki. Määräysmerkillä tienkäyttäjä määrätään toimimaan merkin osoittamalla tavalla.
Pykälän 2 momentin mukaan määräysmerkit esitettäisiin liitteessä 4. Liitteessä olisi merkkien kuvat, sekä kerrottaisiin asianomaisen merkin tarkoitus ja sääntö sen sijoittamisesta.Merkkien kuvia yksinkertaistettaisiin ja niihin tehtäisiin teknisiä muutoksia merkin ymmärrettävyyden ja luettavuuden parantamiseksi.
Uusia liikennemerkkejä olisivat D10 (vähimmäisnopeus) ja D11 (vähimmäisnopeus päättyy). Merkissä D10 oleva luku osoittaisi nopeuden, jota ei saa alittaa, ellei liikennetilanne sitä edellytä
Merkillä D5 (pyörätie) osoitetun pyörätien kaksisuuntaisuus osoitettaisiin lisäkilvellä. Jos kaksisuuntainen pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa, polkupyöräilijä saisi käyttää piennarta tai ajoradan oikeaa reunaa riippumatta matkan pituudesta.
Merkillä D8 (moottorikelkkailureitti) voisi ajaa myös polkupyörällä ja lain 52 §:ssä tarkoitetulla ajoneuvolla, johon sovelletaan polkupyöräilijää koskevia liikennesääntöjä.
Muiden määräysmerkkien tarkoitus vastaisi voimassa olevien säännösten mukaisia määräysmerkkejä.
80 §.Sääntömerkki. Sääntömerkillä annettaisiin pykälän 1 momentin mukaan tienkäyttäjille sääntö tai osoitetaan tienkohta, jossa merkkiin liittyvää liikennesääntöä sovellettaisiin.
Pykälän 2 momentin mukaan sääntömerkit esitettäisiin liitteessä 3. Liitteessä olisi merkkien kuvat, sekä kerrottaisiin asianomaisen merkin tarkoitus ja sääntö sen sijoittamisesta.
Merkkien kuvia yksinkertaistettaisiin ja niihin tehtäisiin teknisiä muutoksia merkin ymmärrettävyyden ja luettavuuden parantamiseksi.
Uusia merkkejä olisivat merkki E3.4 (liityntäpysäköintipaikka), merkki E13 (pyöräkaista), merkki E14.1 (yksisuuntainen tie), merkki E28 (pyöräkatu), merkki E29 (pyöräkatu päättyy) ja merkki E30 (ajokaistojen yhdistyminen).
Merkillä E3.4 voitaisiin osoittaa pysäköintipaikat, jotka ovat tarkoitettu useamman eri joukkoliikennevälineen käyttäjille. Merkillä E13 voitaisiin osoittaa pyöräkaista. Pyöräkaista voitaisiin myös merkitä pelkästään tiemerkinnöin. Merkkiä 14.1 käytettäisiin, kun yksisuuntainen tie on suoraan jatkuvassa suunnassa. Merkkien E28 ja E29 rajoittamalla alueella olisi noudatettava 46 §:ssä säädettyjä pyöräkadulla voimassa olevia liikennesääntöjä.
Merkillä E30 osoitettaisiin kahden ajokaistan yhdistyminen, jossa ajoneuvot toisensa huomioon ottaen vuorotellen siirtyvät jatkuvalle ajokaistalle niin sanotun vetoketjuperiaatteen mukaisesti.
Merkillä E14 osoitetulla yksisuuntaisella tiellä voitaisiin sallia kaksisuuntainen polkupyöräliikenne lisäkilvellä H12.10 varustettuna tekstillä "Ei koske".
Merkki E6 (linja-auton pysäkki) korvaisi voimassa olevan säännöksen mukaiset liikennemerkit 531 (paikallisliikenteen linja-auton pysäkki ja 532 (kaukoliikenteen linja-auton pysäkki). Linja-auton pysäkille voisi pysäyttää ajoneuvon myös muussa tarkoituksessa kuin siihen nousemista tai siitä poistumista varten, jos se voi tapahtua linja-autoliikennettä estämättä.
Muiden merkkien tarkoitus vastaisi voimassa olevien säännösten mukaisia ohjemerkkejä.
81 §.Opastusmerkki. Pykälän mukaan tienkäyttäjän opastamista ja suunnistamista varten käytettäisiin opastusmerkkejä.
Pykälän 2 momentin mukaan opastusmerkit esitettäisiin liitteessä 3. Liitteessä olisi merkkien kuvat, sekä kerrottaisiin asianomaisen merkin tarkoitus ja sääntö sen sijoittamisesta. Merkkien kuvia yksinkertaistettaisiin ja niihin tehtäisiin teknisiä muutoksia merkin ymmärrettävyyden ja luettavuuden parantamiseksi.
Uusia merkkejä olisivat merkit F9 (viitoituksen koontimerkki), F21 (pyöräilyn suunnistustaulu), F22 (pyöräilyn etäisyystaulu), F23 (pyöräilyn paikannimi), F33 (kehätien numero), F34 (liittymän numero), F36 (varareitti), F41 (matkustajasatama), F43 (tavaraterminaali), F45 (kaupan suuralue) ja F49 (keskusta).
Merkillä F9 osoitettaisiin viitoituskohteita, jotka ovat saavutettavissa seuraamalla merkin alaosassa esitettyä viitoituskohdetta, tiennumeroa tai liikennemerkkiä. Merkin käytöllä voitaisiin vähentää opastusmerkissä esitetyn tiedon määrää, mikä parantaisi merkin luettavuutta.
Merkit F21, F22 ja F23 ovat jo käytössä liikenne- ja viestintäministeriön myöntämän kokeiluluvan nojalla. Merkillä F36 voitaisiin osoittaa merkissä numeroidulle tielle varareitti poikkeustilanteessa. Merkit F42, F43 ja F49 olisivat uusia tunnuksia, joilla voitaisiin selkeyttää viitoitusta.
Uusia merkkejä olisivat myös palvelukohteiden opastusmerkit G10 (polttoaineen jakelu), G31 (maastohiihtokeskus) ja G41 (tilapäinen opastusmerkki).
Merkki G11 korvaisi nykyisen merkin 722 (huoltoasema) Merkillä voitaisiin osoittaa myös kaasun, vedyn ja sähkön jakelupaikka. Merkki G42 on ollut käytössä Liikenneviraston vahvistamana muuna liikenteen ohjauslaitteena.
Muiden merkkien tarkoitus vastaisi voimassa olevien säännösten mukaisia palvelukohteiden opastusmerkkejä
82 §.Lisäkilpi. Liikennemerkin alapuolella voisi käyttää suorakaiteen muotoista lisäkilpeä, jolla selvennettäisiin liikennemerkin tarkoitusta tai kohdetta. Lisäkilpeä voitaisiin käyttää myös merkin vaikutusalueen tai voimassaoloajan määrittelemiseksi taikka vaikutuksen rajoittamiseksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että kilpien kuvat sekä niiden tarkoitus ja sijoittaminen olisi esitetty liitteessä 3. Liitteessä olisi merkkien kuvat, sekä kerrottaisiin asianomaisen merkin tarkoitus ja sääntö sen sijoittamisesta.
Pykälän 3 momentissa olisi säännökset lisäkilven väreistä.
Merkkien kuvia yksinkertaistettaisiin ja niihin tehtäisiin teknisiä muutoksia merkin ymmärrettävyyden ja luettavuuden parantamiseksi.
Uusia lisäkilpiä olisivat lisäkilvet H21 (latauspaikka) ja H23.2 (kaksisuuntainen pyörätie).
Lisäkilvellä H21 osoitettaisiin ladattaville sähkökäyttöiselle ajoneuvolle tarkoitettu latauspaikka. Lisäkilpeä käytettäisiin merkkien C38 (pysäköinti kielletty) tai E2 (pysäköintipaikka) yhteydessä.
Lisäkilpeä H23.2 käytettäisiin pyörätietä osoittavien merkkien D5-D7 yhteydessä.
Lisäkilvellä H12 (ajoneuvoryhmä) osoitettaviin ajoneuvoryhmiin lisättäisiin moottorikelkka, traktori ja vähäpäästöinen ajoneuvo. Vähäpäästöisellä ajoneuvolla tarkoitettaisiin ajoneuvoa, jonka hiilidioksidipäästöt alittavat lisäkilvessä merkityn lukeman (g/km). Hiilidioksidipäästöllä tarkoitetaan ajoneuvoliikennerekisteriin merkittyä yhdistettyä hiilidioksidipäästöä. Jos kielto, rajoitus, määräys tai sääntö ei koske lisäkilvessä ilmaistua ajoneuvoluokkaa, lisäkilvessä käytettäisiin tekstiä ”Ei koske”.
Lisäkilven H17.3 (voimassaoloaika) merkitystä tarkennettaisiin siten, että käsitteen ”muu pyhäpäivä” sijasta käytettäisiin käsitettä ”muu kirkollinen juhlapäivä”.
Muiden lisäkilpien tarkoitus vastaisi voimassa olevien säännösten mukaisia lisäkilpiä
83 §.Muut liikenteenohjaukseen tarkoitetut merkit. Muiden liikenteenohjaukseen käytettävien merkkien kuvat sekä niiden tarkoitus ja sijoittaminen esitettäisiin lain liitteessä 3. Liitteessä olisi merkkien kuvat, sekä kerrottaisiin asianomaisen merkin tarkoitus ja sääntö sen sijoittamisesta.
Uutena merkkinä olisi I14 (paikannusmerkki) jota käytettäisiin moottorikelkkailureitillä. Merkillä osoitettaisiin pelastuspisteen koordinaatit.
Merkissä 115 (automaattinen liikennevalvonta) ei käytettäisi tekstiä kamerasymbolin yhteydessä. Merkin I16 (tekninen videovalvonta) kamerasymboli uudistuisi nykyisestä ja merkissä oleva teksti jäisi pois.
Tiemerkinnät
Tiemerkinnöistä säädetään nykyisin tieliikenneasetuksen 5 luvussa. Tiemerkintöjen lukumäärä laissa lisääntyisi. Tiemerkintöjen tarkoitus täsmentyisi ja täydentyisi. Sääntely vastaisi liikennevaloja ja -opasteita koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 4 luvussa säädettyä.
84 §.Tiemerkintä. Pykälässä säädettäisiin, että tiemerkinnöillä tarkoitettaisiin maalaamalla tai muilla menetelmillä tienpintaan tehtyjä merkintöjä, joita käytetään joko yksin tai yhdessä liikennemerkkien kanssa liikenteenohjaamiseen.
85 §.Pituussuuntaiset merkinnät. Pykälässä säädettäisiin pituussuuntaisista tiemerkinnöistä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että pituussuuntaiset merkinnällä tie voitaisiin jakaa ajokaistoihin ja muihin alueisiin.
Pykälän 2 momentin mukaan pituussuuntaisten merkintöjen kuvat sekä niiden tarkoitus ja sijoittaminen esitettäisiin lain liitteen 4 taulukossa 1.
Tilapäisissä liikennejärjestelyissä käytettävät pituussuuntaiset merkinnät olisivat kuitenkin 3 momentin mukaan keltaisia. Jos samanaikaisesti näkyisi sekä keltaisia että valkoisia pituussuuntaisia merkintöjä, olisi noudatettava ensisijaisesti keltaisia merkintöjä.
Uutta sääntelyä olisi se, että tiemerkinnän K1 (keskiviiva) voisi korvata kahdella rinnakkaisella keskiviivalla. Rinnakkainen keskiviiva on jo käytössä liikenne- ja viestintäministeriön myöntämän kokeiluluvan nojalla. Rinnakkaisella keskiviivalla pyritään vähentämään kohtaamisonnettomuuksien riskiä kasvattamalla vastakkaisten liikennesuuntien etäisyyttä toisistaan.
Tiemerkintöjen K3 (sulkuviiva), K4 (varoitusviiva) ja K5 (sulkualue) väri olisi valkoinen myös kun merkintä erottaa vastakkaiset liikennesuunnat.
Muiden pituussuuntaiset tiemerkintöjen tarkoitus vastaisi voimassa olevien säännösten mukaisia tiemerkintöjä
86 §.Poikkisuuntaiset merkinnät. Pykälässä säädettäisiin poikkisuuntaisista tiemerkinnöistä.
Pykälän 1 momentin mukaan tien poikkisuuntaisilla merkinnöillä voitaisiin tehostaa liikenteenohjauslaitteella osoitettua väistämisvelvollisuutta, osoittaa suojatie sekä tienkohta, jossa tulisi noudattaa erityistä tarkkaavaisuutta ja kiinnittää huomiota muun ohella ajonopeuteen.
Pykälän 2 momentin mukaan poikittaissuuntaiset merkintöjenkuvat sekä niiden tarkoitus ja sijoittaminen olisi esitetty lain liitteen 4 taulukossa 2.
Tiemerkintä L4 (pyörätien jatke) merkittäisiin vain jos väistämisvelvollisuus ajorataa ylittäviä kohtaan on osoitettu liikennemerkillä B5, B6 tai B7 tai liikennevalo-ohjatussa ajoradan ylityskohdassa.
Muiden poikkisuuntaisten tiemerkintöjen tarkoitus vastaisi voimassa olevien säännösten mukaisia tiemerkintöjä.
87 §.Muut tiemerkinnät. Pykälässä säädettäisiin muista liikenteenohjaukseen tarkoitetuista tiemerkinnöistä. Niiden kuvat sekä tarkoitus ja sijoittaminen olisi esitetty liitteen 4 taulukossa 3.
Uusia tiemerkintöjä olisivat M5 (pysäyttämisrajoitus), M15 (lataus), M18 (risteysruudutus) ja M19 (liikennemerkki). Tiemerkintä M5 on jo käytössä liikenne ja viestintäministeriön kokeiluluvan nojalla. Merkinnällä voitaisiin tehostaa liikennemerkillä osoitettua pysäyttämiskieltoa, joka ei koske kaikkia ajoneuvoryhmiä.
Tiemerkinnällä M15 voitaisiin osoittaa liikennemerkillä osoitettu ladattaville sähkökäyttöiselle ajoneuvolle tarkoitettu latauspaikka.
Tiemerkintä M18 on jo käytössä liikenne- ja viestintäministeriön kokeiluluvalla. Merkinnällä osoitettaisiin, että ajoneuvoa ei saa pysäyttää merkinnän kohdalle. Kielto koskisi myös pysähtyneen jonon vuoksi pysäyttämistä merkinnän kohdalle.
Tiemerkinnällä M19 voitaisiin tehostaa liikennemerkin vaikutusta. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin merkinnässä käytetyistä liikennemerkeistä.
Tiemerkintä M2 (ajokaistan vaihtamisnuoli) vastaa voimassa olevan säännöksen mukaista ajokaistan päättymisnuolta, mutta vastakkaisille ajosuunnille tarkoitettujen ajokaistojen väliin sijoitettuna merkintää voitaisiin käyttää tehostamaan varoitusviivan K3 vaikutusta.
Tiemerkintää M3 (pysäköintialue) ja M11 (P-merkintä) voitaisiin pihakadulla käyttää ilman liikennemerkkiä.
Muiden liikenteenohjaukseen tarkoitettujen tiemerkintöjen tarkoitus vastaisi voimassa olevien säännösten mukaisia tiemerkintöjä.
5 luku
Ajoneuvon käyttäminen
Yleiset säännökset
88 §.5 luvun määritelmät. Pykälän 1 momentin 1-3 kohtien kytkentämassaa, jakamatonta kuormaa ja työvälinettä koskevat määritelmät sekä kohtien 10 ja 11 mitta- ja massadirektiiviä ja vaihtoehtoisia käyttövoimia koskevat määritelmät vastaisivat käyttöasetuksen 2 §:n määritelmiä. Autojen perävaunujen osalta termi kytkentämassa vastaisi ajoneuvolaissa käytettävää termiä luokittelumassa ja vastaisi siten myös autojen ja perävaunujen puitedirektiivin 2007/46/EY liite II:n mukaisessa ajoneuvojen pääluokittelussa käytettävää massaa.
Kohdan 4 telin määritelmällä selvennettäisiin puhekielessä eri merkityksissä käytettävän termin tarkoitusta. Teli olisi peräkkäisten etu- tai taka-akselien muodostama akseliryhmä, jossa kuormitus jakautuu telin akselien välillä joko jousituksen rakenteesta johtuvassa vakiosuhteessa tai ajoneuvon valmistajan tarkoittamassa suhteessa kuormitustilanteesta riippuen. Jälkimmäinen rakenne on viime aikoina yleistynyt, koska valmistajat haluavat akseleiden oikealla kuormituksella varmistaa, että vetävälle akselille saadaan jo osakuormatilanteessa riittävästi painoa niin, että ajoneuvon eteneminen erityisesti liukkaalla voidaan varmistaa. Kun ajoneuvon kuormitusta kasvatetaan, joudutaan tällaisessa rakenteessa muuttamaan akselien välisten kuormien suhdetta, että ei ylitetä yksittäiselle akselille sallittua enimmäispainoa. Telin määritelmä ei olisi sidottu akselien välisiin etäisyyksiin, vaan pelkästään akselien jousitusten toteutustapaan.
Kohdan 5 ohjaavaksi akseliksi katsottaisiin akseli, jonka pyöriä voi kääntää aktiivisesti ajoneuvon liikkeen suunnan määräämiseksi. Moottoriajoneuvossa ohjaava akseli olisi tyypillisesti etuakseli tai muu akseli, jonka pyöriä voi kääntää ohjaamosta käsin. Nivelohjatun moottoriajoneuvon, esimerkiksi pyöräkuormaajan kaikkia akseleita pidettäisiin ohjaavina akseleina. Ohjaava akseli olisi myös esimerkiksi varsinaisen perävaunun etuakseli, joka kääntyy perävaunun runkoon nähden vetoaisasta käännettäessä ja puoliperävaunun akseli, joka saa ohjauksensa esimerkiksi hydraulisesti vetoajoneuvon ja perävaunun välisen kulman muuttumisesta. Aiemmin joissain ajoneuvon käyttöä koskevissa säännöksissä esiintynyt termi pakko-ohjattu korvattaisiin termillä ohjaava.
Kohdan 6 ohjautuvana akselina pidettäisiin akselia, jonka pyörät pääsevät kääntymään renkaan ja tienpinnan välisen kitkavoiman vaikutuksesta siten, että ajoneuvon kääntyminen helpottuu ja renkaiden sivusuuntainen liukuminen vähenee. Ohjautuvana akselina pidettäisiin myös sellaista edellä kerrottua akselia, jonka pyörät lukittuvat suoraan ajoa vastaavaan asentoon nopeuden noustessa.
Kohdissa 7 ja 8 määriteltäisiin ETA-valtio ja E-sääntö. Määritelmät vastaisivat ajoneuvolaissa käytettyjä.
Kohdan 9 lasten turvalaitteen määritelmä olisi pääosin yhtenevä moottoriajoneuvojen lapsimatkustajien turvalaitteiden hyväksyntää koskevan E-säännön n:o 44 vastaavan määritelmän kanssa. Määritelmä kattaisi melko väljästi erilaisia rakenteita, joilla voidaan oleellisesti pienentää riskiä lasten turvalaitteen käyttäjän henkilövahingolle onnettomuus- tai jarrutustilanteessa. Määritelmän muotoilulla pyrittäisiin siihen, että ei rajata pois mahdollisia uusia toteutustapoja vaaran vähentämiseksi.
Kohdan 10 mukaan mitta- ja massadirektiivillä tarkoitettaisiin tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista annettua neuvoston direktiiviä 96/53/EY, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2015/719;
Kohdan 11 mukaan vaihtoehtoisilla käyttövoimilla tarkoitettaisiin mitta- ja massadirektiivin 2 artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia polttoaineita.
Pykälän 2 momentissa olisi tarkentava säännös siitä, että ulkomaille vietävään tai sieltä tuotavaan tyhjään tai lähtöpaikalla valmiiksi kuormattuun, momentissa tarkoitettuun merikuljetuskonttiin, sovellettaisiin jakamattomaa kuormaa koskevia säännöksiä.
89 §.Maastoliikenne ja sotilasajoneuvot. Pykälän 1 momentin mukaan lain 90 ja 92 – 96 §:n turvalaitteita ja suojalaitteita koskevia säännöksiä sekä 141 ja 144–149 §:n henkilökuormitusta koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettamiseen maastoliikennelain (1710/1995) 3 §:n 2 kohdassa tarkoitetussa maastossa. Säännöksissä on kyse ajoneuvon kuljettajien ja matkustajien henkilökohtaisesta turvallisuudesta. Niiden tarkoituksena olisi varmistaa henkilöiden turvallinen liikkuminen myös maasto-olosuhteissa. Soveltamisala vastaisi näiltä osin nykytilannetta. Sääntöjen noudattamattomuudesta rangaistaisiin esityksen 6 luvun rikkomussäännösten mukaan liikennevirhemaksulla.
Pykälän 2 momentissa olisi viittaus sotilasajoneuvojen käyttämiseen. Olisi edelleen välttämätöntä, että puolustusministeriö ja Pääesikunta voisivat antaa määräyksiä sotilasajoneuvon käytöstä tiellä puolustusvoimien käytössä olevien erityisajoneuvojen ja -laitteiden vuoksi.
90 §.Turvavyö ja muut istuinpaikan turvalaitteet. Pykälässä olisi yleissäännös istumapaikalle asennetun turvavyön ja lasten turvalaitteiden käyttövelvollisuudesta, joka koskee henkilö-, linja-, paketti- ja kuorma-autojen kuljettajia ja matkustajia ajon aikana. Ajon aikana tarkoittaisi ajoneuvon kuljettamista tai matkustamista ajoneuvon sisällä.
Säännöksessä puhuttaisiin yleisesti autoista, millä poistettaisiin nykyisessä säännöksessä oleva tulkinnanvaraisuus siitä, koskeeko turvavyön käyttövelvollisuus esimerkiksi erikoisauton kuljettajaa ja matkustajaa. Erikoisauton kuljettajan ja matkustajan vapauttamiselle turvavyön käyttövelvollisuudesta ei ole perusteita.
Vaatimus koskisi myös korilla varustettujen kolmi- ja nelipyörien sekä korilla varustettujen kevyiden nelipyörien kuljettajia ja matkustajia. Vuoden 2016 alusta lukien käyttövelvoite ulotettiin myös kevyeen nelipyörään, nelipyörään, raskaaseen nelipyörään ja maastoajoneuvoon, jos ajoneuvon alkuperäisiin varusteisiin kuuluu turvavyö. Jatkossa turvavyötä tulisi näissäkin ajoneuvoissa käyttää silloin, kun sellainen on asennettu, jos käyttövelvollisuudesta ei ole säädetty poikkeusta.
Vaatimus istuinpaikalle asennetun turvavyön käyttämisestä koskisi jatkossa myös traktorin ja moottorityökoneen kuljettajaa ja matkustajaa. Ilman turvavyötä olevan henkilön putoaminen traktorin hytistä ja jääminen traktorin takapyörän alle erottuu selvänä riskitekijänä traktorien onnettomuustilastoissa. Vaatimus turvavyön käytöstä koskisi 89 §:n mukaisesti tie- ja maastoliikennettä, mutta käyttövelvollisuudesta säädettäisiin poikkeuksia 93 §:ssä. Turvavöitä ei useinkaan ole asennettu vanhempiin traktoreihin ja moottorityökoneisiin, mutta uudehkoissa traktoreissa niitä on varsin yleisesti ja kaatumissuojalla varustetuissa mönkijätyyppisissä traktoreissa lähes aina.
Valtuus säätää asetuksella kuljetuksen tai ajotehtävän erityislaadusta johtuvia vapautuksia turvavyön käytöstä poistettaisiin. Sen sijaan poikkeuksista turvavyön käytöstä säädettäisiin 93 §:ssä.
Turvavyöstä ja turvalaitteesta säädetään voimassa olevan lain 88 §:ssä.
91 §. Turvavyön käytöstä ilmoittaminen linja-autossa. Pykälässä säädettäisiin turvavyön käytöstä ilmoittamisesta linja-autossa. Samasta velvoitteesta säädetään nykyisin tieliikennelain 88 d §:ssä ja se perustuu vähemmän kuin 3,5 tonnia painavien ajoneuvojen turvavöiden pakollista käyttöä koskeva jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 91/671/ETY muuttamisesta annetun neuvoston direktiiviin 2003/20/EY (jäljempänä turvavyödirektiivi). Turvavyödirektiivillä laajennettiin turvavöiden käyttö kaikkeen autokalustoon.
Pykälän mukaan linja-auton matkustajien olisi heidän matkansa alkaessa saatava tieto turvavyön käyttövelvollisuudesta vähintään yhdellä seuraavista tavoista:
- kuljettajalta;
- rahastajalta, matkaoppaalta tai ryhmänjohtajaksi nimetyltä henkilöltä;
- audiovisuaalisin keinoin; tai
- jokaiselta istuinpaikalta selvästi näkyvällä kuvamerkillä. Kuvamerkki olisi esitetty pykälän yhteydessä.
Pykälässä on säädetty kaikki turvavyödirektiivissä sallitut tavat ilmoittaa turvavyön käyttövelvollisuudesta. Jos ilmoituksesta vastaavat kuljettaja, rahastaja, matkaopas tai ryhmänjohtaja taikka ilmoitus tehdään audiovisuaalisia keinoja, kuten videota, käyttäen, on ilmoitus tehtävä kullekin matkustajalle tämän matkan alkaessa. Jos ilmoittamiseen käytetään yhteisön mallin mukaista kuvamerkkiä, on kuljettajan varmistettava, että kuvamerkit ovat paikoillaan ennen ajoon lähtöä. Jos kuvamerkkejä ei ole, on kuljettajan vastuulla, että turvavyön käyttövelvollisuudesta ilmoitetaan muulla tavalla.
92 §.Suojakypärä. Suojakypärän käyttövelvoitteeseen moottorikäyttöisissä ajoneuvoissa ei esitetä muutoksia. Säännökseen lisättäisiin vaatimus kypärän asianmukaisesta kiinnittämisestä, koska puutteellisesti kiinnitetty kypärä voi irrota tai kääntyä väärään asentoon törmäystilanteessa. Pykälän mukaan ajoneuvon kuljettajan ja matkustajan olisi käytettävä tyypiltään hyväksyttyä suojakypärää ajettaessa:
- moottoripyörällä;
- sellaisella kolmipyörällä, nelipyörällä, raskaalla nelipyörällä ja kevyellä nelipyörällä, jota ei ole varustettu korilla tai suojakaarella;
- mopolla;
- moottorikelkalla;
- sellaisella ohjaustangolla ja satulamallisella istuimella varustetulla maastoajoneuvolla ja traktorilla, jota ei ole varustettu korilla tai suojakaarella.
Ajettaessa tarkoittaisi ajoneuvon tosiallista kuljettamista tai sillä matkustamista ajoneuvon sisällä tai ajoneuvon päällä.
Pykälän 2 momentin mukaan ajoneuvon kuljettajan olisi huolehdittava siitä, että alle 15-vuotias käyttää suojakypärää.
Pykälän 3 momentissa tarkennettaisiin, että silloin, kun henkilöitä kuljetetaan 1 momentissa tarkoitetun ajoneuvon perävaunussa, tulisi myös perävaunussa matkustavien käyttää kypärää, ellei kypärän käytöstä olisi säädetty poikkeusta. Koska henkilökuljetus perävaunussa on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kielletty, säännöstä sovellettaisiin käytännössä lähinnä silloin, kun henkilöitä kuljetetaan avonaisessa moottorikelkan perävaunussa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin voimassa olevan tieliikennelain 90 §:n mukaisesti, että polkupyöräilijän ja polkupyörän matkustajan olisi yleensä käytettävä ajossa suojakypärää.
93 §. Poikkeukset turvavyön ja suojakypärän käyttövelvollisuudesta. Voimassa olevan tieliikennelain turvavyön ja suojakypärän käyttöä koskevista poikkeussäännöistä luovuttaisiin joiltain osin.
Taksin kuljettajat velvoitettaisiin jatkossa turvavyön käyttöön. Auton turvajärjestelmät ovat kokonaisuus, jossa keskeisin turvatekijä on turvavyö. Jos turvavyö ei ole kytketty, muista turvalaitteista, kuten turvatyynyistä, voi olla kuljettajalle jopa vaaraa.
Katsastajalle ei sallittaisi enää poikkeuksia turvalaitteiden käytössä. Kypärän hankkimista katsastajan varusteeksi ei voida pitää kohtuuttomana rasitteena työsuojelunäkökohdat huomioon ottaen. Myös invalidimoottoripyörän ja invalidimopon kuljettaja olisivat jatkossa velvollisia käyttämään kypärää.
Pykälän 1 momentin mukaan turvavyön käyttövelvoite ei koskisi ajoneuvoa hiljaisella nopeudella kuljettavaa postin, sanomalehtien tai muiden useaan paikkaan jaettavien tavaroiden jakajaa, taikka jätteiden tai muiden useasta paikasta kerättävien tuotteiden kerääjää, jos turvavyön käyttämisestä olisi kuljettajalle huomattavaa haittaa.
Onnettomuustutkintakeskus on suosittanut (suositus S227; tutkintaselostus B1/2007R, 23.11.2007) turvavyön käyttöpakkoa laajennettavaksi jakeluauton kuljettajille ja matkustajille ajomatkasta riippumatta. Keskuksen mukaan turvavyön käyttö pienilläkin nopeuksilla ajettaessa saattaa estää vammautumisen tai kuoleman.
Esityksen mukaan jakelua suorittavalla tai kerättävien tuotteiden kerääjällä ei kuitenkaan olisi ehdotonta velvoitetta turvavyön käyttöön. Myös näissä tilanteissa se on erittäin suositeltavaa. Käyttöä ei olisi kytketty enää kuljettavaan matkaan, vaan hiljaiseen nopeuteen, ja siihen, että turvavyön käyttämisestä voisi olla huomattavaa haittaa. Hiljaista nopeutta ei ole tarkoituksenmukaista määritellä, vaan se tapahtuisi kuljettajan toimesta ja harkintaa käyttäen liikenneturvallisuus huomioon ottaen.
Traktorin ja moottorityökoneen kuljettajalle ja matkustajalle ehdotettu istuinpaikalle asennetun turvavyön käyttöpakko olisi tarkoitettu lähtökohtaisesti tilanteisiin, joissa ajoneuvoa kuljetetaan tiellä. Työkäytössä, esimerkiksi pelto- tai kaivuutöissä, joudutaan usein poistumaan ajoneuvosta tai liikkumaan ohjaamossa työsuorituksen aikana. Koska turvavyön käyttämättömyys ei tällaisissa tilanteissa ole osoittautunut erityiseksi riskitekijäksi, turvavyön käyttöä ei säädettäisi pakolliseksi tilanteissa, jossa käyttö haittaa työn tekemistä.
Momentin mukaan myöskään Rikosseuraamuslaitoksen palveluksessa olevalla kuljettajalla tai matkustajalle ei olisi turvavyön käyttövelvollisuutta, jos sen käyttämisestä virkatehtävässä voisi olla vaaraa tai huomattavaa haittaa. Poikkeusääntö vastaisi nykytilannetta.
Pykälän 2 momentissa olisi poikkeussäännös turvalaitteista terveydellisten syiden perusteella. Nykyisin asiasta säädetään tieliikennelain 88 b §:ssä. Turvavyön, muun istuinpaikan turvalaitteen tai suojakypärän käyttövelvollisuus ei koskisi henkilöä, jolta terveydellinen syy estäisi turvalaitteen tai suojakypärän käytön. Terveydellisen syyn määrittelisi lääkäri. Syytä koskeva lääkärintodistus olisi pidettävä ajossa mukana.
Suojakypärän käyttövelvollisuutta ei myöskään olisi 3 momentissa säädetyllä korirakenteella varustetun ajoneuvon taikka turvavöin ja suojakaarella tai -katoksella varustetun ajoneuvon suojakaaren tai -katoksen suojassa olevalla kuljettajalla tai matkustajalla. Korirakenne sekä suojakaari tai -katos suojaa sekä kuljettajaa että matkustajaa eikä kypärän käyttö tällöin ole tarpeen. Kypärän käyttövelvollisuus ei koskisi myöskään moottorikelkan avonaisessa perävaunussa olevia matkustajia silloin, kun käytettävä ajonopeus on enintään 20 kilometriä tunnissa ja tämä on osoitettu 102 §:ssä tarkoitetulla nopeuskilvellä. Tällaisia kuljetuksia tehdään usein Pohjois-Suomessa, kun kuljetetaan matkailijoita esimerkiksi hotellin ja laskettelurinteen välillä. Kuljetuksiin ei liity kypärän käyttöä edellyttävää riskiä.
Edelleen pykälän 4 momentissa olisi poikkeussäännös kypärän käyttövelvollisuudesta kuljetettaessa mopoksi luokiteltavaa, polkimin varustettua sähköpolkupyörää, jonka massa ajokunnossa on enintään 35 kilogrammaa ja moottorin nimellisteho enintään 1 kilowattia. Tällöin kuljettajan olisi kuitenkin käytettävä polkupyöräilijän suojakypärää. EU-lainsäädäntö mahdollistaa tiettyjen tehokkaiden sähköpolkupyörien tyyppihyväksynnän moposta poikkeavin teknisten vaatimusten mukaisesti sähkömoottorilla varustettuina polkupyörinä ja näin ne voidaan sallia liikenteessä ja asettaa samalle vaatimustasolle polkupyörien käytön kanssa.
Pykälän 5 momentissa olisi poikkeussäännös, joka sallisi vanhempien vaatimusten mukaisten turvavarusteiden käytön näytösajossa ja sitä vastaavassa tapahtumassa, jossa käytetään ajoneuvon käyttöönottoajankohdan mukaisia ajovarusteita. Tällöin voitaisiin käyttää ajoneuvon käyttöönottoajankohtana voimassa olleita vaatimuksia vastaavaa kypärää. Tässä tarkoitetuissa tapahtumissa käytetään tyypillisesti alhaisia ajonopeuksia, jolloin riski loukkaantumiselle ja kuolemalle on huomattavasti pienempi. Tapahtumissa myös ajetaan usein kulkueissa joiden alku- ja loppupäissä käytetään turva-ajoneuvoja parantamaan kulkueen havaittavuutta ja pienentämään kohtaamisonnettomuuden riskiä.
Pykälän 6 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä 2 momentissa mainitun lääkärintodistuksen sisällöstä.
94 §. Lasten turvalaitteet. Pykälässä säädettäisiin lasten turvalaitteista.
Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan tieliikennelain 88 a §:n 5 momenttia. Momentissa säädettäisiin siitä, millainen tyyppihyväksyntä autossa käytettävältä lasten turvalaitteelta edellytetään. Momentin sisältö vastaisi autoasetuksen 39 §:n 5 momentin vaatimuksia, jolla on saatettu kansalliseen lainsäädäntöön komission täytäntöönpanodirektiivi 2014/37/EU turvavöiden ja lasten turvalaitteiden pakollisesta käytöstä ajoneuvoissa annetun neuvoston direktiivin 91/671/ETY muuttamisesta.
Sen lisäksi säädettäisiin, että muussa ajoneuvossa kuin autossa käytettävän lasten turvalaitteen on oltava ajoneuvolaissa (1090/2002) sekä sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä asetettujen vaatimusten mukaisesti tyypiltään hyväksyttyjä.
Kaikkien käytössä olevien lasten turvalaitteiden on täytettävä tiettyyn tyyppihyväksyntään liittyvät vähimmäisvaatimukset. Lasten turvalaitteiden kohdalla poiketaan yleisestä säännöstä, jonka mukaan osaa tai erillistä teknistä yksikköä saa määräysten muuttumisesta huolimatta käyttää liikenteessä, jos se käyttöönottohetkellä on ollut voimassa olleiden määräysten mukainen. Lasten turvalaitteita koskevista määräyksistä säädettäisiin autojen ja perävaunujen rakenteesta ja varusteista annetulla liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella (1248/2002), jäljempänä rakenne- ja varusteasetus. Kaikkien käytössä olevien lasten turvalaitteiden on oltava myös YK:n Euroopan talouskomission säännössä 44/03 tai 129 taikka moottoriajoneuvojen turvavöitä ja turvajärjestelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetussa komission direktiivissä 77/541/ETY tai kyseistä sääntöä tai direktiiviä myöhemmin muutettaessa asetettujen standardien mukaisesti hyväksyttyjä.
Pykälän 2 momentin mukaan alle 135 senttimetrin pituista lasta kuljetettaessa henkilö- paketti- ja kuorma-autossa olisi käytettävä lasten turvalaitetta, jos ajoneuvossa on turvavyöt tai lasten turvalaite on muuten ajoneuvoon asennettavissa. Alle 3-vuotiasta lasta ei kuitenkaan saisi kuljettaa ajoneuvossa ilman turvalaitetta. Sääntely vastaa turvavöiden ja lasten turvalaitteiden pakollisesta käytöstä ajoneuvoissa annettua EU:n neuvoston direktiivin (91/671/ETY) sääntelyä.
Pykälän 3 momentin mukaan lasta ei saisi kuljettaa etuturvatyynyllä suojatulla istuinpaikalla selkä menosuuntaan suunnatussa turvaistuimessa, ellei turvatyynyä olisi tehty toimintakyvyttömäksi.
Pykälän 4 momentin mukaan ohjaustangolla ja satulamallisella istuimella varustetussa ajoneuvossa saisi kuljettaa lasta vain, jos ajoneuvossa on lapsen käyttöön soveltuva istuin taikka lasten turvalaite. Momentti korvaisi vuoden 2016 alusta voimaan tulleen säännöksen, jonka mukaan ohjaustangolla ja satulamallisella istuimella varustetussa ajoneuvossa lasta saa kuljettaa ainoastaan, jos lapsen paikallaan pysyminen voidaan luotettavasti varmistaa. Nykyisen lain sanamuoto on epämääräinen ja sitä on tarpeen tarkentaa.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin tarkentavasti, että linja-autossa lapsen on omalla istumapaikalla istuessaan käytettävä istumapaikalle asennettua turvavyötä tai lasten turvalaitetta.
Pykälän 6 momentin mukaan alle 135 senttimetrin pituista lasta saa kuljettaa muussa kuin edellä tässä pykälässä tarkoitetussa ajoneuvossa vain, jos ajoneuvossa on lapsen kuljettamiseen soveltuva istuin ja turvavyö taikka lasten turvalaite. Tällaisia ajoneuvoja olisivat useimmat traktorit sekä rinnakkaisilla istumapaikoilla varustetut maastoajoneuvot ja L-luokan ajoneuvot. Lapsen kuljettaminen näissä olisi sallittua, jos ajoneuvo on varustettu sellaisella istumapaikalla ja turvavöillä taikka turvalaitteella, jotka ovat mitoitukseltaan lapselle sopivat.
95 §. Lasten turvalaitteen käyttöä ja henkilöiden kuljetuksia koskevat vastuusäännökset. Pykälän 1 momentin mukaan lapsen mukana matkustava holhooja tai huoltaja olisi ensisijaisesti vastuussa siitä, että alle 15-vuotias lapsi kuljetetaan asianmukaista turvalaitetta käyttäen. Jos holhooja ei olisi lapsen mukana, ajoneuvon kuljettajan olisi huolehdittava siitä, että lapsi matkustaa asianmukaista turvalaitetta käyttäen. Velvoite ei kuitenkaan koskisi linja-auton kuljettajaa. Momentti vastaisi tieliikennelain 88 c §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että ajoneuvon kuljettajan olisi huolehdittava siitä, että matkustavat voivat siirtyä turvallisesti ajoneuvoon ja siitä ulos ja että tähän tarvittavia laitteita käytettäisiin asianmukaisesti. Lisäksi olisi huolehdittava siitä, että matkustajien pyörätuolit ja paarit on kiinnitetty ajoneuvoon asianmukaisesti. Velvoite koskisi vain ajoneuvoja, jotka on rekisteröity kuljettajan lisäksi enintään 16 matkustajalle.
Pykälän 2 momenttia muutettiin vuonna 2015 niin, että se kattaa kaikkien niiden kuljettajien vastuun, jotka ylimalkaan kuljettavat vammaisia henkilöitä henkilöautolla tai enintään 16 matkustajalle rekisteröidyllä linja-autolla. Myös kuljetettavien piiri laajennettiin kattamaan paareilla matkustavat henkilöt, joita ei voi pitää vammaisina henkilöinä. Invataksin määritelmä sisältyy ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen (1256/1992) 13 §:ään.
Vammaiset henkilöt käyttävät invataksia, esteetöntä taksia, tavallista henkilöautotaksia ja linja-autoa. Kunnat käyttävät kuljetuspalveluihin pienikokoisia linja-autoja. Kunnat voivat käyttää kuljetuksiin myös omaa kalustoaan. Vammaisia henkilöitä voidaan luonnollisesti kuljettaa myös muussa kuin ammattimaisessa liikenteessä.
Kuljettajan on huolehdittava siitä, että matkustajat voisivat siirtyä turvallisesti ajoneuvoon ja siitä ulos, ja että tähän tarvittavia laitteita, kuten pyörätuolinostinta tai luiskaa käytetään asianmukaisesti.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että ajoneuvon kuljettajan on huolehdittava siitä, että matkustajien pyörätuolit ja paarit on kiinnitetty ajoneuvoon asianmukaisesti.
96 §.Moottorikelkan hätäkatkaisin. Pykälässä säädettäisiin nykyistä käyttöasetuksen 12 §:ää vastaavasti, että moottorikelkan hätäkatkaisin olisi kiinnitettävä kuljettajaan ennen moottorin käynnistämistä, jos hätäkatkaisimen toimintaperiaate edellyttää kiinnittämistä. Tällainen hätäkatkaisin olisi pidettävä kiinnitettynä kuljettajaan ajon aikana sen varmistamiseksi, että moottorikelkka ei jatka matkaansa, jos kuljettaja putoaa kyydistä.
97 §.Sammutin ja ensiaputarvikkeet linja-autossa. Pykälän 1 momentti vastaisi tieliikennelain nykyistä 88 e §:ää ja siinä edellytettäisiin, että linja-autossa on oltava tulensammutin ja ensiaputarvikkeet. Ensiaputarvikkeiden tulisi olla mitoitettu ajoneuvolle sallittua henkilömäärää vastaavasti.
Pykälän 2 momentissa valtuutettaisiin Liikenteen turvallisuusvirasto antamaan tarvittaessa tarkempia määräyksiä sammuttimesta ja ensiaputarvikkeista. Määräyksissä voitaisiin tarkentaa linja-auton sammuttimen kokoa siten, että sammutin olisi suhteessa linja-auton kokoon. Sammuttimien mitoituksen riittävyyttä on arvioitu esimerkiksi Liikenteen turvallisuusviraston julkaisemassa Bussipalot Suomessa 2010-2012 -hankkeen loppuraportissa: HYPERLINK "https://www.trafi.fi/tietopalvelut/julkaisut/2013_julkaisut/bussipalot_2010-2012_-_loppuraportti" https://www.trafi.fi/tietopalvelut/julkaisut/2013_julkaisut/bussipalot_2010-2012_-_loppuraportti. Lisäksi turvallisuusviraston määräyksessä voitaisiin tarvittaessa tarkentaa erilaisissa linja-autoissa edellytettävien ensiapupakkausten sisältöä.
Tekninen laite ajon aikana
98 §.Teknisen laitteen käyttäminen. Pykälä olisi osittain uusi. Siihen sisällytettäisiin osin voimassa olevan tieliikennelain 24 a §:n viestintälaitteen käyttöä koskevia sääntöjä.
Pykälän 1 momentin pääsäännönmukaan ajoneuvon tai raitiovaunun kuljettaja ei saisi ajon aikana käyttää teknistä laitetta tai järjestelmää siten, että sen käyttäminen haittaa ajoneuvon tai raitiovaunun kuljettamista.
Momentti kuitenkin mahdollistaisi laitteiden ja järjestelmien käytön, jos käyttö ei haittaisi ajoneuvon tai raitiovaunun kuljettamista. Tällainen laite voisi olla esimerkiksi radio, telepäätelaite kuten älypuhelin tai muu älylaite, jonka avulla käytetään esimerkiksi applikaatiota tai järjestelmää ajoneuvon ohjaamiseen tai hallintaan. Se voisi olla esimerkiksi navigaattori tai muu karttaohjelma, jota käytetään älylaitteen avulla. Säännös mahdollistaisi myös ajoneuvon automaattisten ohjausjärjestelmien käytön. Uusimpia ajoneuvojärjestelmiä ovat esimerkiksi ajoneuvon avaimeen yhdistetyt mobiilit pysäköintiavustimet, jotka eivät edellytä ohjaamista ohjauspyörästä ajoneuvon sisällä.
Haittaamisella momentissa tarkoitetaan esimerkiksi tilannetta, että teknisen laitteen käytön vuoksi ajoneuvo ei pysy omalla kaistallaan tai käyttämisestä aiheutuu onnettomuus.
Automaattiset ohjausjärjestelmät yleistyvät ajoneuvoissa ja raitiovaunuissakin. Arvioiden mukaan ne parantavat liikenneturvallisuutta. Siksi niiden käyttöä ei tule estää, vaan edistää. Kuljettajan tehtävä on varmistaa ajoneuvon liikenneturvallinen käyttäminen. On myös tärkeää, että järjestelmien kehitystä seurataan ja kyetään reagoimaan muun ohella lainsäädäntötoimin, jos järjestelmien käyttöönotto sitä kokeiluissa tai vastaavissa edellyttää.
Pykälän 2 momentin mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja ei kuitenkaan saisi ajon aikana käyttää viestintävälinettä, esimerkiksi telepäätelaitetta, älypuhelinta tai tablettia siten, että pitää sitä kädessään. Esimerkiksi älypuhelimen käyttö puhumiseen, viestin kirjoittamiseen kädessä pitämällä olisi siten edelleen kiellettyä ajon aikana. Rannekelloa, jossa on viestintätoimintoja, saisi kuitenkin pitää ranteessa myös ajon aikana. Sallittua olisi myös käyttää esimerkiksi ajoneuvoon hyväksyttyä automaattista pysäköintitoimintoa, vaikka sen käyttö edellyttäisi esimerkiksi telepäätelaitteen, esimerkiksi matkapuhelimen pitämistä kädessä. Momentti vastaisi kansainvälisen tieliikennesopimuksen muutoksen 6 kohtaa (17/2006), jonka mukaan matkapuhelimen käyttäminen ajossa kädessä pitämällä on kielletty.
Pykälässä ”ajon aikana” tarkoittaisi moottorikäyttöisen ajoneuvon tai raitiovaunun tosiasiallista kuljettamista; tilannetta, jolloin ajoneuvo tai raitiovaunu on liikkeessä. Ajoneuvon tai raitiovaunun ollessa pysähdyksissä, esimerkiksi liikennevalojen johdosta tai muun ajoneuvoliikenteen vuoksi viestintävälineen käyttö ei olisi kiellettyä. Viestintävälineen käyttö ei kuitenkaan saisi haitata kuljettajan valmistautumista liikennevalojen vaihtumista seuraavaan liikennetilanteeseen.
Ajoneuvokohtaiset nopeusrajoitukset
99 §. Ajoneuvon suurin sallittu nopeus. Ajoneuvojen luokituksesta ja rakenteesta johtuvista suurimmista sallituista nopeuksista säädettäisiin lain liitteen 5 taulukossa 1. Vastaavasti ajoneuvoyhdistelmien suurimmista sallituista nopeuksista säädettäisiin liitteen 5 taulukossa 2.
Pykälän 1 momentissa rajattaisiin ajoneuvolle sallittu suurin nopeus enintään ajoneuvon valmistajan sallimaan taikka rakenteesta tai kuormauksesta määräytyvään suurimpaan nopeuteen. Ajoneuvon valmistaja voi rajata suurinta sallittua nopeutta esimerkiksi siksi, että ajoneuvon hallittavuus halutaan varmistaa tai siksi, että ajoneuvon jarruja ei ole mitoitettu tätä suuremmalle nopeudelle. Joissain tapauksissa myös esimerkiksi ajoneuvon renkaat voivat olla sellaiset, että niitä ei ole hyväksytty sellaisille nopeuksille, jotka ajoneuvolle muuten olisivat sallittuja. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi traktorissa, kun siihen on kytketty hinattava ajoneuvo, jonka renkaita ei ole mitoitettu maantienopeuksia ajatellen. Erikoiskuljetuksissa ajoneuvolle sallittu nopeus voi olla yleisesti sallittua pienempi esimerkiksi kuorman painon vuoksi. Erikoiskuljetuksille sallituista nopeuksista määrättäisiin 158 §:n nojalla annettavilla Liikenteen turvallisuusviraston määräyksillä.
Pykälän 2 momentissa tarkennettaisiin, että ajoneuvoyhdistelmän nopeus ei saa ylittää millekään yhdistelmän ajoneuvolle sallittua suurinta nopeutta.Säännöksellä yksinkertaistettaisiin erityisesti ajoneuvoyhdistelmien suurimpia sallittuja nopeuksia koskevaa liitteen 5 taulukkoa 2, jossa lueteltaisiin vain ne ajoneuvoyhdistelmät, joissa nopeus on rajattu pelkälle vetoajoneuvolle sallittua nopeutta pienemmäksi.
Pykälän 3 momentissa tarkennettaisiin eräiden kevyiden ajoneuvojen suurimpia sallittuja nopeuksia. Moottorilla varustettua polkupyörää, sähköavusteista polkupyörää ja kevyttä sähköajoneuvoa ei luokitella ajoneuvolaissa moottorikäyttöisiksi ajoneuvoiksi. Siten niiden suurimmista sallituista nopeuksista ei säädettäisi liitteessä 5. Suurin sallittu moottorin avustuksella saavutettava nopeus 25 kilometriä tunnissa määräytyy näiden ajoneuvojen luokituksesta. Kyseisillä ajoneuvoilla saisi kuitenkin ylittää nopeuden 25 kilometriä tunnissa esimerkiksi alamäessä tai pelkällä lihasvoimalla liikuttaessa. Nopeuden rajoittaminen esimerkiksi pyörätiellä alamäessä ajettaessa ei olisi tarpeen, koska ajoneuvojen luokituksesta johtuvaa perustetta nopeuden rajoittamiselle ei ole. Lisäksi tavanomaisia polkupyöriä pienempi nopeus esimerkiksi alamäessä aiheuttaisi vaaratilanteita.
Pykälän 4 momentissa viitattaisiin liitteen 5 taulukkoon 1, jossa säädettäisiin moottorikäyttöisen ajoneuvon suurimmasta sallitusta nopeudesta ilman hinattavaa ajoneuvoa. Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla tarkoitettaisiin ajoneuvolaissa tarkoitettuja moottorikäyttöisiä ajoneuvoja. Ajoneuvojen luokitukseen perustuvat suurimmat sallitut nopeudet säilyisivät pääosin ennallaan, mutta niihin tehtäisiin joitakin muutoksia sen johdosta, että ajoneuvojen tekniikka on kehittynyt ja mahdollistaa turvallisesti myös aiempaa suuremmat nopeudet. Ajoneuvojen nopeuksien yhtenäistämisellä voidaan myös jonkin verran vähentää ohituksia ja niistä aiheutuvia vaaratilanteita.
Kuorma-auton suurin sallittu nopeus olisi jatkossakin 80 kilometriä tunnissa.
Paketti-, ruumis-, huolto- ja matkailuautolle ei enää säädettäisi muita ajoneuvoja alempaa suurinta sallittua nopeutta, koska kyseisentyyppisten yleisesti käytössä olevien autojen rakenne ja turvallisuusvarusteet ovat viime aikoina kehittyneet eikä ajoneuvojen käyttöön liikennemerkeillä rajoitetuilla nopeuksilla liity tavanomaisesta poikkeavaa riskiä. Tällaisista ajoneuvoista saisi poistaa niihin aiemmin edellytetyt keltapohjaiset nopeuskilvet. Nopeuskilpien poistamista ei säädettäisi pakolliseksi, mutta erityisesti ulkomailla liikuttaessa niiden poistaminen selkeyttäisi tulkintaa ajoneuvolle sallitusta suurimmasta nopeudesta. Ajoneuvojen rekisteritiedoissa olevat merkinnät yleisesti säädetystä poikkeavista nopeuksista poistettaisiin ja ajoneuvojen omistajat voisivat halutessaan pyytää uuden rekisteröintitodistuksen tulostamista esimerkiksi määräaikaiskatsastuksen yhteydessä. Uudelle tulosteelle voi olla tarvetta esimerkiksi ulkomaanmatkoilla. Matkailuautoon, jonka suurin teknisesti sallittu massa on yli 3500 kg, sovellettaisiin kuitenkin linja-autolle säädettyjä suurimpia sallittuja nopeuksia 80 ja 100 kilometriä tunnissa. Raskaimpien matkailuautojen suurin sallittu nopeus olisi siten jatkossakin muita henkilöautoja alempi, koska tällaiset matkailuautot valmistetaan useimmiten käytettyä linja-autoa muuttamalla tai ne muuten perustuvat raskaammissa ajoneuvoissa käytettyyn tekniikkaan.
Erikoisautoilla säilytettäisiin nykyiset, muita ajoneuvoja alemmat nopeusrajoitukset, koska kyseistä luokitusta ei ole enää vuoden 1992 jälkeen käytetty uusille autoille. Käytössä olevat erikoisautot ovat siten selvästi keskimääräistä iäkkäämpiä eivätkä niiden turvallisuusominaisuudet ole nykyautojen tasolla. Erikoisautojen sallittua nopeutta koskevaa säännöstä kuitenkin yksinkertaistettaisiin poistamalla käyttöönottoajankohtaan sidotut rajaukset, joilla ei ole nykyisinkään käytännössä vaikutusta ajoneuvon suurimpaan sallittuun nopeuteen.
Traktorien suurimmat sallitut nopeudet säilyisivät pääosin ennallaan. Muun kuin liikennetraktorin ja EU-asetuksessa (EU) N:o 167/2013 tarkoitetun b-luokan traktorin suurin sallittu nopeus olisi 40 kilometriä tunnissa. Liikennetraktorin suurin sallittu nopeus olisi jatkossakin 50 kilometriä tunnissa ja mainitussa EU-asetuksessa tarkoitettujen b-luokan traktorien 60 tai 80 kilometriä tunnissa. Jälkimmäisen nopeuden edellytyksenä olisi edelleen, että traktorin kaikki pyörät ovat varustetut lukkiutumattomin jarruin ja jousitetut. Käytännössä erityisesti maatalouskäyttöön tarkoitetuissa traktoreissa on usein renkaat, joille ei ole sallittu nopeutta 80 kilometriä tunnissa. Tällöin myös 1 momentin säännös voi rajata sallittua nopeutta. Uutena vaatimuksena sallittaisiin levikepyörin varustetulle traktorille ja traktorille, johon on kiinnitetty leveä työväline enintään nopeus 40 kilometriä tunnissa silloin, kun traktorin leveys levikepyöristä tai työvälineestä mitattuna on yli 2,6 metriä. Tällaisen traktorin leveys on usein selvästi yli kolme metriä ja sitä käytetään tyypillisesti kapeilla ja mutkaisilla teillä, joilla vastaantulevan ajoneuvon kohtaaminen edellyttää usein ajamista aivan tien reunaan tai jopa ajoneuvon pysäyttämistä. Alempi nopeus antaa lisää aikaa tällaisen toimenpiteen suorittamiselle. Nykyisistä leveyssäännöksistä seuraa, että levikepyörien käyttö ei ole sallittua nykyisissä liikennetraktoreissa, joiden sallittu nopeus on yli 40 kilometriä tunnissa. Levikepyörien käyttö on kuitenkin jatkossa tarkoitus sallia kaikissa maataloustraktoreissa, joten tässä yhteydessä on perusteltua säätää suurimmasta sallitusta nopeudesta levikepyöriä käytettäessä. Taulukon h kohdassa säädettyä, työvälineen leveyteen liittyvää nopeusrajoitusta ei sovellettaisi tienpitoon käytettävään traktoriin. Suurimmalta rakenteelliselta nopeudeltaan yli 40 kilometriä tunnissa olevia traktoreita käytetään yleisesti esimerkiksi teiden auraukseen talvella. Lumiauran leveyden on oltava selvästi suurempi kuin 2,6 metriä, jotta voidaan aurata koko ajokaista kerralla. Tällaisessa työssä on tärkeää, että voidaan tarvittaessa käyttää suurempia nopeuksia, jolloin saadaan tasainen työnjälki ja aurattava lumi riittävän etäälle tiestä. Tienpitoon tarkoitetun traktorin suurinta sallittua nopeutta ei rajattaisi traktoriin kiinnitetyn työvälineen leveyden vuoksi myöskään silloin, kun traktoriin on kytketty hinattava ajoneuvo. Hinattavaa ajoneuvoa voidaan käyttää esimerkiksi tien suolaukseen tai hiekoitukseen aurauksen yhteydessä.
Yhdellä tai useammalla jousittamattomalla akselilla varustetun ajoneuvon suurin sallittu nopeus olisi jatkossakin 60 kilometriä tunnissa. Rajaus ei jatkossakaan koskisi moottoripyörää, koska moottoripyöristä osa on hyväksytty liikenteeseen ilman takajousitusta. Tällaisen ajoneuvon liikennekelpoisuus ja suurin rakenteellinen nopeus määritetään tyyppihyväksynnässä tai rekisteröintikatsastuksessa.
Moottorityökoneen ja maastoajoneuvon suurin sallittu nopeus tiellä olisi edelleen yleisesti 40 kilometriä tunnissa. Tästä poikkeuksena olisi moottorikelkalle jatkossakin moottorikelkkailureitillä sallittava nopeus 60 kilometriä tunnissa.
Metallipintaisilla telaketjuilla varustetun ajoneuvon osalta nopeusrajoitus 20 kilometriä tunnissa säilyisi ennallaan. Tällä pyrittäisiin vähentämään teloista tiehen aiheutuvia vaurioita ja vaaratilanteita, jotka aiheutuvat telojen luistamisesta asfaltilla. Rajoitus ei jatkossakaan koskisi kumisilla eikä kumipäällysteisillä telaketjuilla varustettuja ajoneuvoja, koska tällaisten ajoneuvojen nopeuksia ei ole tarpeen rajoittaa kumipyörin varustettujen ajoneuvojen nopeuksia alemmaksi. Yleensä kumipintaisilla teloilla varustetut ajoneuvot ovat moottorityökoneita tai maastoajoneuvoja, joiden suurin sallittu nopeus on enintään 40 kilometriä tunnissa.
Linja-autojen suurimmat sallitut nopeudet säilytettäisiin entisellään. Ne olisivat yleisesti 80 kilometriä tunnissa sekä 100 kilometriä tunnissa silloin, kun autossa ei ole seisovia matkustajia ja kun auto täyttää sitä koskevat erityiset turvallisuusvaatimukset. Nämä turvalaitteita ja -varusteita koskevat vaatimukset annettaisiin jatkossa Liikenteen turvallisuusviraston määräyksinä. Vaatimukset vastaisivat pääpiirteissään nykyisiä käyttöasetuksen 3 §:ssä säädettyjä ehtoja sisältäen esimerkiksi vaatimuksen lukkiutumattomista jarruista. Turvavöitä koskevaa vaatimusta päivitettäisiin niin, että kaikilla istumapaikoilla edellytettäisiin turvavyöt. Vaatimus ei käytännössä muuttaisi nykytilannetta merkittävästi, koska uusissa pitkän matkan linja-autoissa on ollut vaatimus turvavöistä 1 päivästä lokakuuta 1999 alkaen. Nopeampia linja-autoja koskevia teknisiä vaatimuksia päivitettäisiin tarvittaessa myös jatkossa Liikenteen turvallisuusviraston määräyksillä sen estämiseksi, että esimerkiksi kilpailusyistä käytettäisiin linja-autokalustoa, joka ei turvallisuusominaisuuksiltaan vastaa yleisesti käytössä olevaa.
Kaksi- ja kolmipyöräisen mopon sekä kevyen nelipyörän suurin sallittu nopeus olisi jatkossakin ajoneuvon luokituksesta määräytyvä 45 kilometriä tunnissa ja pienitehoisen mopon vastaavasti 25 kilometriä tunnissa.
Pykälän 5 momentissa viitattaisiin liitteen 5 taulukkoon 2, jossa säädettäisiin moottorikäyttöisen ajoneuvon suurimmasta sallitusta nopeudesta silloin, kun siihen on kytketty hinattava ajoneuvo. Liitteen 5 taulukossa 2 lueteltaisiin vain ne ajoneuvoyhdistelmät, joissa moottorikäyttöisen ajoneuvon ja hinattavan ajoneuvon suurin sallittu nopeus on yleisesti pienempi kuin pelkälle moottorikäyttöiselle ajoneuvolle sallittu nopeus. Koska 99 §:n 2 momentin säännös kieltäisi ylittämästä millekään ajoneuvoyhdistelmän ajoneuvolle sallittua suurinta nopeutta, taulukossa 2 ei toistettaisi niitä ajoneuvoyhdistelmien nopeuksia, jotka määräytyisivät taulukossa 1 vetoajoneuvolle säädetyn nopeuden mukaisesti. Lain 99 §:n säännökset voisivat rajoittaa ajoneuvoyhdistelmän suurimman sallitun nopeuden taulukoissa säädettyjä nopeuksia pienemmäksi myös esimerkiksi silloin, kun jollekin yhdistelmän ajoneuvon renkaille ei ole sallittu suurinta ajoneuvon luokituksesta määräytyvää nopeutta.
Auton tai L-luokan ajoneuvon sekä siihen kytketyn hinattavan ajoneuvon muodostaman ajoneuvoyhdistelmän suurin sallittu nopeus olisi jatkossakin lähtökohtaisesti 80 kilometriä tunnissa. L-luokan ajoneuvolla tarkoitettaisiin kaksi- tai kolmipyöräistä moottoripyörää, kolmipyörää, nelipyörää ja raskasta nelipyörää, joille ei ole säädetty pelkkää moottorikäyttöistä ajoneuvoa koskevaa suurinta sallittua nopeutta.
Henkilö- tai pakettiauton sekä tähän kytketyn, luokittelumassaltaan enintään 750 kilogramman painoisen perävaunun muodostaman yhdistelmän suurin sallittu nopeus olisi jatkossa edellä kerrotusta poiketen 100 kilometriä tunnissa. Luokittelumassalla tarkoitettaisiin ajoneuvolain 3 §:ssä määriteltyä, ajoneuvon pääluokittelussa käytettävää massaa. Tässä tarkoitetut perävaunut kuuluvat ajoneuvoluokkaan O1. Käytännössä tällaiset perävaunut ovat useimmiten jarruttomia kappaletavaran tai kevyehkön veneen kuljettamiseen tarkoitettuja ajoneuvoja. Muutoksella pyrittäisiin sujuvoittamaan liikennettä sekä vähentämään jononmuodostusta ja ohitustilanteita.
Moottorikäyttöisen ajoneuvon ja jousittamattoman hinattavan ajoneuvon muodostaman ajoneuvoyhdistelmän suurin sallittu nopeus olisi jatkossakin 60 kilometriä tunnissa. Jousittamaton hinattava ajoneuvo voi suuremmassa nopeudessa pomppia tien epätasaisuuksissa, joten suuremman nopeuden sallimiselle ei ole perusteita.
Traktorin ja hinattavan ajoneuvon muodostaman ajoneuvoyhdistelmän suurimmaksi sallituksi nopeudeksi rajattaisiin 40 kilometriä tunnissa silloin, kun yhdistelmän ajoneuvoille tai kytkentälaitteille ei ole saatavissa tietoa sallituista massoista. Tässä tarkoitetut ajoneuvot ovat tyypillisesti vanhoja traktoreita ja niiden perävaunuja tai hinattavia laitteita, joiden rakenteellinen nopeus on enintään 40 kilometriä tunnissa.
Tällaisissa ajoneuvoyhdistelmissä käytetään usein omavalmisteisia perävaunuja ja kytkentälaitteita, joille ei ole saatavissa tietoa siitä, minkälaisille massoille ne on suunniteltu. Näiden ajoneuvojen renkaat ovat myös usein sellaisia, että ne on tarkoitettu pääasiassa maatalouskäyttöön eikä niitä ole tarkoitettu tiekäyttöön suurilla nopeuksilla. Ajoneuvojen käyttö tiellä ei, ilmeisesti alhaisesta nopeudesta johtuen, ole osoittautunut erityiseksi riskiksi, joten niiden käyttö on perusteltua sallia jatkossakin.
Ei myöskään ole perusteita kieltää esimerkiksi traktorin perävaunujen omavalmistusta. Alhainen nopeus tiellä johtaa usein siihen, että ajoneuvolle ja sen kytkentälaitteille kohdistuvat rasitukset ovat suurimmillaan muualla kuin yleisellä tiellä, jolloin esimerkiksi kytkennän pettäminen tapahtuu muualla kuin tieliikenteessä, esimerkiksi kippaustilanteessa. Rajaamalla näiden ajoneuvojen sallittu nopeus enintään 40 kilometriin tunnissa edistettäisiin tieliikenteeseen tarkoitettujen ajoneuvojen käyttöä vilkkaasti liikennöidyillä teillä ja vähennettäisiin teknisistä vioista johtuvia vaaratilanteita tieliikenteessä.
Traktorin ja hinattavan ajoneuvon muodostaman ajoneuvoyhdistelmän suurimmaksi sallituksi nopeudeksi rajattaisiin 40 kilometriä tunnissa myös silloin, kun hinattavan ajoneuvon leveys on suurempi kuin 2,6 metriä. Tilakokojen kasvu ja liikenteen lisääntyminen ovat johtaneet siihen, että muun ajoneuvon sekä traktorin ja siihen kytketyn yleisesti sallittua leveämmän hinattavan ajoneuvon kohtaamistilanteet ovat aiempaa yleisempiä. Tällaisia ajoneuvoyhdistelmiä käytetään tyypillisesti kapeilla ja mutkaisilla teillä, joilla vastaantulevan ajoneuvon kohtaaminen edellyttää usein ajamista aivan tien reunaan tai jopa ajoneuvon pysäyttämistä. Alempi nopeus antaa lisää aikaa tällaisen toimenpiteen suorittamiselle.
Tätä rajoitusta ei kuitenkaan sovellettaisi erikoiskuljetukseen eikä tienpitoon käytettävään traktorin ja hinattavan ajoneuvon muodostamaan ajoneuvoyhdistelmään. Erikoiskuljetuksessa sallittavista nopeuksista määrättäisiin 158 §:n nojalla annettavilla Liikenteen turvallisuusviraston määräyksillä. Tienpitoon käytettävän traktorin ja hinattavan ajoneuvon muodostaman ajoneuvoyhdistelmän suurinta sallittua nopeutta ei rajattaisi hinattavan ajoneuvon leveyden vuoksi, koska esimerkiksi lumenaurauksen yhteydessä on usein tarvetta suolata tai hiekoittaa aurattu tie. Suolan tai hiekan tasainen levittäminen koko auratulle leveydelle edellyttää usein leveän hinattavan ajoneuvon käyttöä.
Traktorin ja hinattavan ajoneuvon muodostaman ajoneuvoyhdistelmän suurimmaksi sallituksi nopeudeksi rajattaisiin 40 kilometriä tunnissa myös silloin, kun traktoriin on kytketty hinattava ajoneuvo, jota ei ole hyväksytty käytettäväksi suuremmalla nopeudella kuin 40 kilometriä tunnissa. Traktoriin kytkettäviä ajoneuvoja, jotka on hyväksytty käytettäväksi suuremmalla nopeudella kuin 40 kilometriä tunnissa, ovat ajoneuvolain 14 §:ssä tarkoitetut R1b-, R2b-, R3b- ja R4b-luokan perävaunut sekä S1b- ja S2b-luokan vedettävät vaihdettavissa olevat laitteet. Edellä tarkoitettujen luokitusten mukaisiksi ajoneuvoiksi katsottaisiin myös rakenteelliselta nopeudeltaan yli 40 kilometriä tunnissa olevat, traktoriin kytkettävät hinattavat ajoneuvot, joita ei niiden liikenteeseen hyväksymisen yhteydessä ole luokiteltu R- tai S-luokan ajoneuvoiksi. Tässä tarkoitettuja ajoneuvoja ei toistaiseksi ole rekisteröity ennen niiden hyväksymistä liikenteeseen, joten liikenteeseen hyväksymiseksi katsotaan EU-asetusten sekä ajoneuvolain ja sen nojalla annettujen säädösten ja määräysten mukaisen ajoneuvon ensimmäinen käyttöönotto. Ajoneuvon valmistaja määrittää ajoneuvolle sallitun suurimman nopeuden esimerkiksi kytkentälaitteiden ja jarrujen mitoituksen sekä renkaille sallittujen nopeuksien perusteella.
100 §.Ohjautuva akseli. Pykälä vastaisi nykyistä käyttöasetuksen 13 §:ää. Pykälän 1 momentissa edellytettäisiin, että autossa tai perävaunussa oleva ohjautuva akseli on pidettävä lukittuna suoraan ajoa vastaavaan asentoon nopeuden ollessa yli 60 kilometriä tunnissa. Vaatimuksella pyrittäisiin turvaamaan ajoneuvon vakaa käyttäytyminen maantienopeuksissa, joissa ohjautuvalla akselilla saavutettavasta paremmasta kääntyvyydestä ei ole etua. Vaatimusta ei sovellettaisi ajoneuvoon, jolle on säädetty tai määrätty sellaisia ohjauslaitetta koskevia vaatimuksia, jotka edellyttävät myös ajoneuvon käyttäytymisen arviointia maantienopeuksissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että niin sanotulla rapuohjauksella varustetulla ajoneuvolla, jossa on mahdollista ohjata kaikkia pyöriä, tiellä liikuttaessa on ajoneuvo pidettävä tien suuntaisena. Tällöin ajoneuvo antaa mahdollisimman paljon tilaa muulle liikenteelle eikä anna muille tiellä liikkujille väärää kuvaa ajoneuvon etenemissuunnasta.
101 §.Suurin sallittu nopeus hinattaessa. Pykälä vastaisi nykyistä käyttöasetuksen 3 §:n 4 kohtaa muuten, mutta siinä ei enää olisi mainintaa apuvaunusta.
Moottorikäyttöistä, yleensä epäkuntoista ajoneuvoa omilla pyörillään hinattaessa suurin sallittu nopeus olisi jatkossakin 60 kilometriä tunnissa. Nopeus ei kuitenkaan saisi olla suurempi kuin mitä on sallittu hinattavalle ja hinaavalle ajoneuvolle. Maininta apuvaunulla avulla toteuttavasta moottorikäyttöisen ajoneuvon hinaamisesta jätettäisiin pois lainsäädännöstä, jolloin apuvaunua ei enää saisi käyttää moottorikäyttöisen ajoneuvon hinaamiseen. Tässä tarkoitettu apuvaunu kiinnitetään vetävän ajoneuvon vetokoukkuun ja sen avulla hinataan moottorikäyttöistä ajoneuvoa, jonka etu- tai takapyörät on nostettu apuvaunun päälle. Hinattavassa moottorikäyttöisessä ajoneuvossa ei tällöin ole kuljettajaa, joten hinaavan ajoneuvon kannalta tilanne on sama kuin jos vetokoukkuun olisi kytketty jarruton perävaunu.
Autoon kytketyn jarruttoman perävaunun suurin sallittu massa on jo pitkään määritetty ajoneuvon hyväksynnän yhteydessä niin, että se on enintään 750 kilogrammaa. Apuvaunuja kuitenkin käytetään tyypillisesti henkilöauton hinaamiseen, jolloin mainittu massa käytännössä aina ylittyy ja syntyy epäselvä tilanne sen suhteen, saako vetoajoneuvoon tehdä tällaisen kytkennän ja onko asia huomioitu kytkentälaitteen ja esimerkiksi vetoajoneuvon jarrujen mitoituksessa. Apuvaunua ei ole määritelty nykyisessä lainsäädännössä eikä sille ole säädetty tai määrätty teknisiä vaatimuksia.
102 §.Nopeuskilpi. Nopeuskilpeä ei jatkossa edellytettäisi asennettavaksi pakettiautoon, koska niille ei enää säädettäisi muita ajoneuvoja alempaa suurinta sallittua nopeutta. Käytössä olevista pakettiautoista saisi sekaannusten välttämiseksi poistaa niihin asennetut nopeuskilvet, mutta tätä ei säädettäisi pakolliseksi. Useissa pakettiautoissa tällä hetkellä olevaa, suurinta sallittua nopeutta 80 kilometriä tunnissa osoittavaa nopeuskilpeä ei jatkossa käytettäisi missään ajoneuvossa merkkinä suurimmasta sallitusta nopeudesta, joten nopeuskilven jättäminen paikoilleen ei aiheuttaisi sekaannusta liikennevalvonnassa Suomessa. Nopeuskilpi tulisi 1 momentin mukaisesti myös jatkossa asentaa sellaiseen autoon, jonka nopeus on rajattu alemmaksi kuin 80 kilometriä tunnissa. Tällaisia olisivat esimerkiksi eräät jousittamattomilla akseleilla varustetut nosturiautot, joiden suurin sallittu nopeus olisi liitteen 2 taulukon 1 mukaisesti 60 kilometriä tunnissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nopeuskilven asentamisesta hinattavaan ajoneuvoon. Nopeuskilpi tulisi asentaa silloin, kun ajoneuvoyhdistelmälle sallittu nopeus on pienempi kuin 80 kilomeriä tunnissa ja hinattava ajoneuvo rajaa sallitun nopeuden pelkälle vetoajoneuvolle sallittua nopeutta pienemmäksi. Tällainen tilanne syntyy yleisimmin silloin, kun traktoriin kytketään perävaunu tai hinattava laite, joka rajaa ajoneuvoyhdistelmän nopeuden pelkälle traktorille sallittua nopeutta pienemmäksi. Säännöstä olisi jatkossa sovellettava nykyistä useammin, koska traktorien suurimmat nopeudet kasvavat ja niihin kytketyille ajoneuvoille sallittu nopeus on entistä useammin määräävä. Nopeuskilpi tulisi jatkossakin asentaa myös esimerkiksi erikoiskuljetusyhdistelmässä hinattavaan ajoneuvoon silloin, kun kuljetuksen ehtona on pelkälle vetoajoneuvolle sallittua nopeutta alempi ja nopeutta 80 kilometriä tunnissa alempi nopeus. Säännöstä sovellettaisiin myös auton tai L-luokan ajoneuvon ja jousittamattoman perävaunun yhdistelmään.
Nopeuskilven asentamista ei kuitenkaan edellytettäisi moottorikelkan perävaunuun, jossa kuljetetaan matkustajia, vaikka ajoneuvoyhdistelmän sallittu nopeus olisi pelkälle moottorikelkalle sallittua nopeutta alempi. Moottorikelkan perävaunut ovat rakenteeltaan sellaisia, että niissä olevat matkustajat on helppo nähdä esimerkiksi liikenteenvalvonnassa ja sallittu nopeus voidaan päätellä sillä perusteella. Perävaunun taakse asennettu nopeuskilpi sen sijaan olisi käytännössä usein lumipölyn peitossa. Nopeuskilven asentamista kuitenkin edellytettäisiin myös moottorikelkan perävaunuun 93 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa, jossa matkustajat eivät käytä kypärää ja heitä kuljetetaan pienellä nopeudella. Perävaunuun asennettu nopeuskilpi kertoisi tällöin myös matkustajille, että kuljetuksessa ei saa ylittää nopeutta 20 kilometriä tunnissa. Ajoneuvoyhdistelmässä, jossa on useita hinattavia ajoneuvoja, ei edellytettäisi nopeuskilven asentamista jokaiseen hinattavaan ajoneuvoon. Riittäisi, että kilpi asennetaan ajoneuvoyhdistelmän takimmaiseen ajoneuvoon.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle annettavasta valtuudesta määrätä nopeuskilven ulkomuodosta ja muusta teknisestä toteutuksesta. Nykyisen kaltainen nopeuskilpi olisi jatkossakin sallittu, mutta sen sijasta voitaisiin jatkossa sallia käytettävän muunlaisia nopeuskilpiä, jos käytännöt muissa maissa muuttuvat.
103 §.Hitaan ajoneuvon kilpi. Pykälän 1 momentissa kiellettäisiin hitaan ajoneuvon kilven asentaminen muuhun kuin tässä pykälässä tarkoitettuun ajoneuvoon. Hitaan ajoneuvon kilven tarkoituksena on kertoa muille tienkäyttäjille, että ajoneuvo voi liikkua muuta liikennettä hitaammin, joten kilven käyttö on syytä sallia vain tällaisissa ajoneuvoissa. Hitaan ajoneuvon kilvestä säädetään ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetussa valtioneuvoston asetuksen (1270/2014) 4 §:ssä. Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa tarkempia määräyksiä hitaan ajoneuvon kilvestä ajoneuvolain 27 a §:n nojalla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, mihin ajoneuvoihin on asennettava hitaan ajoneuvon kilpi. Asennusvelvollisuus ei enää riippuisi siitä, mikä on kolmipyöräisen mopon leveys tai moottorityökoneen massa, vaan lähtökohtaisesti kilpi tulisi asentaa kaikkiin kolmipyöräisiin mopoihin ja muihin kuin kävellen ohjattaviin moottorityökoneisiin riippumatta moottorityökoneen omamassasta. Kolmipyöräisellä mopolla tarkoitettaisiin mopoa, joka on kolmipyöräisyyden vuoksi kaksipyöräistä mopoa leveämpi. Siten esimerkiksi mopoon, jossa on kaksi lähellä toisiaan olevaa etupyörää, ei tulisi asentaa hitaan ajoneuvon kilpeä, jos mopon leveys ei poikkea kaksipyöräisen mopon leveydestä. Omamassaan liittyvän rajauksen poistuminen toisi hitaan ajoneuvon kilven asentamisvelvollisuuden esimerkiksi ajettavalle ruohonleikkurille, jolla ajetaan tiellä. Tällaisen ajoneuvon vapauttamiselle hitaan ajoneuvon kilven asentamisvelvollisuudesta ei ole perusteita.
Hitaan ajoneuvon kilven saisi 3 momentin mukaan jatkossa asentaa myös traktoriin, jonka rakenteellinen nopeus on yli 50 kilometriä tunnissa, mutta enintään 60 kilometriä tunnissa. Tällaiset traktorit tulevat jatkossa yleistymään liikennetraktoreiden korvaajina myös maatalouskäytössä, joten niihin kytketään usein hinattavia ajoneuvoja, joiden suurin sallittu nopeus on enintään 50 kilometriä tunnissa ja jotka siten edellyttävät hitaan ajoneuvon kilven asentamista joko hinattavaan ajoneuvoon tai traktoriin. Sallimalla hitaan ajoneuvon kilven asentaminen tällaiseen traktoriin voidaan vähentää usein toistuvia kilven irrottamisia ja kiinnittämisiä. Tällainen traktori liikkuu myös ilman siihen kytkettyä hinattavaa ajoneuvoa usein muuta liikennettä hitaammin, joten ajoneuvon varustaminen hitaan ajoneuvon kilvellä on useassa tapauksessa turvallisuuden kannalta perusteltua.
Pykälän 4 momentissa sallittaisiin hitaan ajoneuvon kilven käyttö myös t