7.1
Pelastuslaki
2 a §.Määritelmät. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 kohta, jossa määriteltäisiin pelastustoiminnan yhteistyöalue. Yhteistyöaluejako vastaisi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöaluejakoa. Yhteistyöalueita olisi viisi.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 kohta, jossa määriteltäisiin pelastustoiminnan yhteistyön järjestämisestä vastaava pelastuslaitos. Pelastustoiminnan yhteistyön järjestämisestä vastaavalla pelastuslaitoksella tarkoitetaan sellaista hyvinvointialueen pelastuslaitosta, jonka alueella sijaitsee sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 34 §:ssä tarkoitettu yliopistollinen sairaala. Yhteistyöalueen puitteissa tapahtuvasta pelastustoiminnan suunnittelusta ja varautumisesta säädetään 45 §:ssä ja pelastustoiminnan johtamisesta 34 §:ssä.
6 §.Avotulen teko. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan nuotiota tai muuta avotulta ei saa sytyttää Ilmatieteen laitoksen antaman metsä- tai ruohikkopalovaroituksen aikana tai jos olosuhteet kuivuuden, tuulen tai muun syyn takia ovat sellaiset, että metsäpalon, ruohikkopalon tai muun tulipalon vaara on ilmeinen. Tämän lain 31 §:ää ehdotetaan muutettavaksi niin, että metsäpalovaroituksen ja ruohikkopalovaroituksen sijaan käytettäisiin termiä maastopalovaroitus. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava tekninen muutos.
Voimassa olevan pykälän 1 momentin perusteluiden mukaan avotulella tarkoitetaan säännöksessä nuotion lisäksi muuta vastaavaa tulen käyttöä, josta tulen on mahdollista päästä irti maapohjan kautta tai kipinöinnin vuoksi. Niin ikään nykyisten perustelujen mukaan avotuleksi ei katsota maapohjasta eristettyjä grillejä, tiilistä tai kiviaineksesta valmistettuja tulisijoja sekä edellisiä vastaavia laitteita, joista tuli ei voi päästä leviämään maapohjan kautta tai kipinöinnin vuoksi. Kevytrakenteisten, suoraan maapohjalle asetettavien ja helposti tuulessa kaatuvien grillien ja vastaavien muiden tulisijojen käyttö katsotaan säännöksessä tarkoitetuksi kielletyksi avotulen teoksi tulipalovaaran ollessa ilmeinen.
Metsäpalon, ruohikkopalon tai muun tulipalon vaaraa on pidettävä ilmeisenä maastopalovaroituksen aikana. Edellisessä pykälän 1 momentin muutoksessa (laki pelastuslain muuttamisesta 1353/2018) avotulentekokieltoa tarkennettiin siten, että nuotion tai muun avotulen sytyttäminen oli aina kiellettyä Ilmatieteen laitoksen antaman metsä- tai ruohikkopalovaroituksen aikana. Soveltamiskäytännössä on pykälää joissain tapauksissa tulkittu niin, että kaikki tulen käyttö olisi maastopalovaroituksen aikana kielletty. Pykälää ei kuitenkaan ole tarkoitettu ehdottomaksi tulentekokielloksi maastopalovaroituksen aikana.
Pykälän perusteluissa oleva avotulen määritelmä esitetään selkeyden vuoksi ja soveltamiskäytännön yhdenmukaistamiseksi siirrettäväksi pykälän 1 momenttiin. Säännöksen ei olisi tarkoitus estää sellaisenaan tulen hallittua käyttöä erityistä varovaisuutta noudattaen. Tulenteon muotojen sallimista tai kieltämistä maastopalovaroituksen aikana tulisi arvioida sen perusteella, onko tulen mahdollista päästä irti maapohjan kautta esimerkiksi tulisijan rakenteesta johtuen tai kipinöinnin vuoksi esimerkiksi käytetystä polttoaineesta tai voimakkaasta tuulesta johtuen.
Säännöksen tarkoittamaksi avotuleksi ei aikaisempaan tapaan katsottaisi tukevia maapohjasta eristettyjä grillejä tai muita vastaavia laitteita, tiilistä tai kiviaineksesta valmistettuja tulisijoja tai edellisiä vastaavia laitteita, joista tuli ei voi päästä leviämään maapohjan kautta tai kipinöinnin vuoksi. Rakennettujen tulentekopaikkojen käytön turvallisuus olisi arvioitava tapauskohtaisesti. Yhteiskäytössä olevien tulisijojen ja muiden tulentekopaikkojen osalta olisi noudatettava niiden omistajan ohjeita ja järjestyssääntöjä.
Tulisijan ja tulentekopaikkojen rakenteen lisäksi olisi arvioitava myös paikkaa, missä tulisija tai tulentekopaikka sijaitsee. Yhtenäisellä rakennetulla alueella kuten pihoilla tai vesialueilla tulen leviämisriskiä voidaan pitää pienempänä kuin metsässä tai muilla maa-alueilla. Arvioinnissa tulisi ottaa huomioon omatoimisen varautumisen taso ja erilaiset varotoimet kuten varautuminen omatoimisiin pelastus- ja sammutustoimenpiteisiin. Pelastuslain 14 §:n omatoimisen varautumisen velvoite koskee rakennusten lisäksi muualla kuin rakennuksessa harjoitettavaa toimintaa sekä yleisötilaisuuksia. Pelastustoimesta annetun valtioneuvoston asetuksen (407/2011) 1 §:ssä ja 3 §:ssa on säädetty, milloin omatoimisesta varautumisesta on laadittava pelastussuunnitelma.
Nykyiseen tapaan kevytrakenteisten, suoraan maapohjalle asetettavien ja helposti tuulessa kaatuvien grillien ja vastaavien muiden tulisijojen käyttö katsottaisiin säännöksessä tarkoitetuksi kielletyksi avotulen teoksi tulipalovaaran ollessa ilmeinen.
Vaikka tulen käyttö olisi 6 §:n perusteella sallittu, tulisi kuitenkin noudattaa, mitä muualla laissa säädetään tulipalojen ehkäisemisestä. Pelastuslain 4 §:n 1 momentin mukaan jokaisen on oltava huolellinen tulipalon tai muun onnettomuuden vaaran ja vahingon välttämiseksi. Pelastuslain 5 §:n 1 momentin mukaan tulta sekä syttyvää, räjähtävää tai muuta vaarallista ainetta on käsiteltävä huolellisesti ja riittävää varovaisuutta noudattaen. Pelastuslain 106 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, joka olennaisesti laiminlyö 4 §:n 1 momentissa säädetyn velvollisuuden osoittaa huolellisuutta tulipalon tai muun onnettomuuden vaaran ja vahingon välttämiseksi on tuomittava, jollei tekoa ole pidettävä vähäisenä tai jollei teosta muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, pelastusrikkomuksesta sakkoon.
17 §.Palovaroittimet. Pykälässä säädetään asuntojen sekä majoitus- ja hoitolaitostilojen palovaroittimista.
Pykälän 1 momentin mukaan rakennuksen omistaja olisi velvollinen huolehtimaan siitä, että asunto varustetaan riittävällä määrällä palovaroittimia tai suojaustasoltaan vastaavia muita laitteita, jotka mahdollisimman aikaisin havaitsevat alkavan tulipalon ja varoittavat asunnossa olevia. Tulipalon havaitseminen ja paikallaolijoiden varoittaminen voidaan toteuttaa tilasta riippuen erilaisilla teknisillä ratkaisuilla, kuten esimerkiksi paloilmoittimella. Palon mahdollisimman aikainen havaitseminen edellyttää yleensä savu- ja palokaasuihin reagoivien ilmaisimien käyttöä. Paikallaolijoiden varoittaminen puolestaan edellyttää, että laitteen antama hälytys kuuluu asunnossa niihin tiloihin, joissa normaalisti oleskellaan. Erityisryhmien osalta tulee varoitus antaa tarvittaessa muutenkin kuin äänimerkillä. Majoitustiloissa, hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisessa on varoittaminen toteutettava niin, että vaarassa olevat kuulevat tai näkevät hälytyksen. Hoitolaitoksissa voi joissakin tapauksissa olla kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa, että laitteen antama varoitusääni ohjataan tiloihin, joista henkilökunta sen kuulee ja voi ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin hoidettavien varoittamiseksi ja pelastamiseksi. Rakennuksen omistaja tarkoittaa tässä myös muun muassa asunto-osakeyhtiötä, asumisoikeusyhteisöä ja vuokratalon omistajaa. Voimassa olevassa pelastuslaissa vastaava palovaroittimien hankintavastuu on säädetty asunnon haltijalle. Uusiin asuinrakennuksiin asennetaan sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet jo rakentamisvaiheessa rakennusten paloturvallisuudesta annetun ympäristöministeriön asetuksen perusteella. Sähköverkkoon kytketty palovaroitin on osa rakennuksen yhteistä sähköjärjestelmää.
Pelastuslain 12 §:ssä on säädetty yleinen velvoite pitää säädöksissä vaaditut tai viranomaisen määräämät palonilmaisulaitteet toimintakunnossa sekä huoltaa ja tarkastaa ne asianmukaisesti. Kunnossapidosta vastaa 12 §:n 2 momentin mukaan rakennuksen yleisten tilojen ja koko rakennusta palvelevien järjestelyiden osalta rakennuksen omistaja, haltija ja toiminnanharjoittaja kukin osaltaan sekä huoneiston haltija hallinnassaan olevien tilojen osalta. Ehdotetussa uudessa 2momentissa kunnossapitovelvollisuutta täsmennettäisiin palovaroittimien ja palovaroittimien sijasta asennettujen laitteiden osalta niin, että kunnossapitovastuu olisi rakennuksen omistajalla. Asukas puolestaan vastaisi siitä, että ilmoittaa omistajalle palovaroittimien ja muiden laitteiden vioista kuten pariston loppumisesta, heti vian havaittuaan. Asukkaalla tarkoitettaisiin sekä taloyhtiöiden asukkaita että esimerkiksi vuokralle annetun pientalon asukkaita.
Palovaroittimen toimintakunnossa pitäminen tarkoittaa käytännössä pariston vaihtamista sekä palovaroittimen uusimista, kun sen käyttöikä päättyy tai jos se vikaantuu. Palovaroittimet on pidettävä aina toimintakunnossa, joten pariston loppuessa tai palovaroittimen vikaantuessa korjaavat toimet on tehtävä viipymättä. Myös sähköverkkoon kytketyissä palovaroittimissa on paristo varmentamassa varoittimen toimintaa. Käytännössä paristojen vaihto on tarkoituksenmukaista tehdä säännöllisesti ja palovaroittimien uusiminen suunnitellusti. Palovaroittimen käyttöikä on yleensä enintään 10 vuotta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyiseen tapaan toiminnanharjoittajan velvollisuudesta varustaa majoitustilat, hoitolaitokset sekä palvelu- ja tukiasumisen asunnot palovaroittimilla. Lisäksi säännöksessä täsmennettäisiin, että vastuu palovaroittimien toimintakunnossa pitämisestä olisi toiminnanharjoittajalla.
Pykälän 4 momentin mukaan rakennuksen omistajalla tai hänen edustajallaan olisi oikeus päästä huoneistoon, kun se on tarpeellista palovaroittimen hankinta- ja kunnossapitovelvollisuuden toteuttamista varten. Käynti huoneistossa olisi järjestettävä huoneiston haltijalle sopivana aikana kohtuullisen ajan kuluessa, jollei työn kiireellisyys tai laatu muuta vaadi. Momentin säännös vastaisi mitä eräissä voimassa olevissa asumista koskevissa laeissa säädetään rakennuksen omistavan tahon tai sen edustajan oikeudesta tietyissä tapauksissa päästä asuntoon.
Asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) 8 luvun 1 §:n mukaan yhtiön hallituksen jäsenellä ja isännöitsijällä sekä hallituksen tai isännöitsijän valtuuttamalla on oikeus päästä osakehuoneistoon, kun se on tarpeellista osakehuoneiston kunnon ja hoidon valvomista tai osakehuoneistossa suoritettavaa kunnossapito- tai muutostyötä taikka niiden valvomista varten. Käynti osakehuoneistossa on järjestettävä osakkeenomistajalle ja osakehuoneiston haltijalle sopivana aikana, jollei työn kiireellisyys tai laatu sitä estä.
Asumisoikeusasunnoista annetun lain (393/2021) 26 §:n mukaan asumisoikeusyhteisön edustajalla on oikeus päästä huoneistoon, kun se on tarpeellista huoneiston hoidon, kunnon tai kunnossapito- tai muutostyön valvontaa taikka korjaustyön suorittamista varten. Käynti huoneistossa on järjestettävä asumisoikeuden haltijalle sopivana aikana kohtuullisen ajan kuluessa, jollei työn kiireellisyys tai laatu muuta vaadi.
Asuinhuoneiston vuokrauksesta annettua lakia (481/1995) sovelletaan sopimukseen, jolla rakennus tai sen osa (huoneisto) vuokrataan toiselle käytettäväksi asumiseen (asuinhuoneiston huoneenvuokrasopimus). Lain 22 §:n mukaan huoneiston kunnon ja hoidon valvomista varten vuokralaisen on viivytyksettä sopivana aikana päästettävä vuokranantaja huoneistoon.
Pykälässä ehdotetun velvoitteen on tarkoitus koskea kaikkia asuntoja ja asumismuotoja silloinkin, kun velvoitteesta ei olisi säädetty erikseen asumismuotoa koskevassa erityislainsäädännössä. Siksi olisi perusteltua, että oikeudesta säädettäisiin kattavasti pelastuslaissa.
Pelastuslain 78 §:n mukaan pelastuslaitoksen on alueellaan valvottava 2 ja 3 luvun säännösten noudattamista. Valvonnan suorittamiseksi pelastuslaitoksen on tehtävä palotarkastuksia ja muita valvontatehtävän edellyttämiä toimenpiteitä. Ehdotettu pelastuslain 17 § on sijoitettu lain 3 lukuun, joten se kuuluu 78 §:ssä säädetyn valvontavelvollisuuden piiriin. Pelastuslain mukaisessa valvontatehtävässä noudatetaan hallintolakia mm. asianosaisuuden, kuulemisen ja tiedoksiannon osalta.
Koska pelastuslain 17 §:n velvoite on kohdistettu rakennuksen omistajaan, hän on sellainen hallintolain 11 §:ssä tarkoitettu asianosainen, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee ja hallintolain 39 §:n 1 momentin mukaiset oikeudet tulisivat sovellettavaksi rakennuksen omistajaan.
Pykälän 5 momentti sisältäisi nykyistä vastaavan asetuksenantovaltuuden. Palovaroittimien riittävästä määrästä, asianmukaisesta sijoittamisesta ja toimintakunnossa pitämisestä on annettu tarkemmat säännökset 1.1.2010 voimaan tulleella sisäasiainministeriön asetuksella (239/2009). Asetus on annettu kumotun pelastuslain (468/2003) nojalla ja asetus on jätetty voimaan nykyisen pelastuslain siirtymäsäännöksellä.
Hankinta- ja kunnossapitovastuun muutosten voimaantulolle ehdotetaan kahden vuoden siirtymäaikaa. Siirtymäaika tarvitaan, jotta rakennusten omistajat, kuten taloyhtiöt, voivat suunnitella, miten muutoksen käytännössä järjestävät. Esimerkiksi jos asunnoissa on paristopalovaroittimet, taloyhtiöllä ei yleensä ole tietoa millaiset varoittimet asunnoissa on tai onko niitä riittävä määrä. Palovaroittimien uusiminen voi myös olla tarpeen. Kunnossapitovastuun hoitamisen kannalta käytännössä on helpompaa, jos asunnoissa on taloyhtiön hankkimat ja asentamat palovaroittimet, koska silloin ne ovat samanlaiset ja saman ikäiset kaikissa asunnoissa.
23 a §. Siviilivalmiusneuvottelukunta. Pelastustoimen järjestämisestä annetun lain 9 §:n nojalla asetettaisiin pelastustoimen neuvottelukunta. Pelastustoimen neuvottelukunnan tehtävät kohdistuisivat hyvinvointialueesta annetussa laissa (611/2021) tarkoitetun hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevan pelastustoimen järjestämiseen, kehittämiseen, ohjaukseen ja valvontaan. Pelastuslakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 23 a §, jossa säädetään siviilivalmiusneuvottelukunnasta. Ehdotetun 1 momentin mukaan pelastustoimen suunnittelua, kehittämistä ja seurantaa varten sisäministeriön apuna olisi siviilivalmiusneuvottelukunta. Neuvottelukunta olisi yhteistoimintaelin, jonka tehtävänä olisi edistää sisäministeriön ja ministeriöiden sekä muiden toimialojen yhteistoimintaa ja toiminnan kokonaisvaltaista kehittämistä pelastustoimessa. Nyt perustettavaksi ehdotetun siviilivalmiusneuvottelukunnan tehtävä olisi valtakunnallinen, laajempi ja se ulottuisi myös muihin pelastustoimen toimijoihin kuin hyvinvointialueisiin.
Ehdotetun 2 momentin mukaan neuvottelukunnan tehtävistä, kokoonpanosta, toimikaudesta ja jaostoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.
27 §.Hyvinvointialueen pelastustoimen ja pelastuslaitoksen tehtävät. Pykälän voimassa olevan 4 momentin mukaan tämän lain 32 §:n mukaisessa pelastustoiminnassa voidaan käyttää apuna sopimuspalokuntaa tai muuta pelastusalalla toimivaa yhteisöä sen mukaan kuin hyvinvointialue niiden kanssa sopii. Hyvinvointialueesta annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaan, jollei lailla toisin säädetä, hyvinvointialue voi tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut itse, yhteistoiminnassa muiden hyvinvointialueiden kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muilta palvelujen tuottajilta. Pelastuslailla ei kuitenkaan ole tarkoitus rajoittaa hyvinvointialueen päätösvaltaa tuottamistavan valinnassa. Tämän johdosta momentti ehdotetaan muutettavaksi seuraavaan muotoon: Hyvinvointialue voi tuottaa pelastustoimintaan kuuluvat palvelut itse tai hankkia ne sopimukseen perustuen sopimuspalokunnalta tai muulta pelastusalalla toimivalta yhteisöltä, ei kuitenkaan tehtävissä, joihin sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä. Pelastuslakiin ehdotettava säännös olisi informatiivinen ja tuottamistavasta päättämisestä säädettäisiin hyvinvointialueesta annettavassa laissa.
31 §.Vastuu metsäpalojen tähystyksestä ja maastopalovaroituksen antamisesta. Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan Ilmatieteen laitoksen tulee antaa metsä- tai ruohikkopalovaroitus alueelle, jossa metsä- tai ruohikkopalon vaaran arvioidaan maanpinnan kuivuuden ja sääolosuhteiden johdosta olevan ilmeinen. Momenttia ehdotetaan muutetavaksi niin, että termit metsäpalovaroitus ja ruohikkopalovaroitus yhdistetään maastopalovaroitukseksi. Ehdotetulla muutoksella ei kuitenkaan olisi kuitenkaan vaikutusta varoituksesta johtuviin velvoitteisiin tai vastuisiin. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti.
31 a §.Tilannekuvatoiminta. Pelastuslakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös pelastustoimen tilannekuvatoiminnasta. Kukin pelastustoiminnasta ja sen johtamisesta vastaava taho vastaisi oman tilannekuvansa kokoamisesta, ylläpitämisestä ja jakamisesta. Tilannekuva koottaisiin hyvinvointialueilla, pelastustoiminnan yhteistyöalueilla ja valtakunnallisesti. Tilanne- ja johtokeskustoiminnon tarkoitus on tukea pelastustoimintaa johtavaa pelastusviranomaista pelastustoiminnan johtamisessa.
Tapahtuneeseen onnettomuuteen reagoivan tilannekuvan lisäksi paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti ylläpidettävän tilannekuvan tulee olla jatkuva ja sen tulee kuvata ennakoivasti pelastustoiminnan valmiutta ja suorituskykyä. Tilannekuvan tulisi sisältää tiedot uhkaavista tai tapahtuneista onnettomuuksista sekä sellaista häiriötilanteista, muista tapahtumista ja niiden uhkista, joilla voi olla vaikutusta pelastustoiminnan tehtäviin tai valmiuteen sekä pelastustoiminnan palvelujärjestelmän valmiudesta, joka sisältää tiedot muun muassa pelastustoiminnan palvelujärjestelmän toiminnasta ja kuormituksesta, henkilöstö- ja materiaaliresursseista sekä tukipalveluiden toiminnasta.
Ehdotetun 1 momentin mukaan pelastustoimen viranomaisten tulisi pelastustoimintaan varautumiseksi, pelastustoimen valmiuden säätelemiseksi sekä pelastustoimen palvelujen tuottamisen turvaamiseksi järjestää tilannekuvatoiminta. Pelastustoimen viranomaisilla tarkoitettaisiin sisäministeriötä, aluehallintovirastoja ja hyvinvointialueiden pelastustoimia.
Ehdotetun 2 momentin mukaan sisäministeriö vastaisi pelastustoimen valtakunnallisen tilannekuvatoiminnan järjestämisestä yhteistoiminnassa hyvinvointialueiden valtakunnallisesta pelastustoiminnan tilannekuvan järjestämisestä vastaavan hyvinvointialueen pelastuslaitoksen kanssa. Pelastuslain 23 §:n 1 momentin mukaan sisäministeriö huolehtii pelastustoimen valtakunnallisista valmisteluista ja järjestelyistä. Tähän tehtävään liittyvä valtakunnallinen tilannekuvatoiminta kuuluisi sisäministeriön vastuulle.
Ehdotetun 3 momentin mukaan aluehallintovirastot tukisivat sisäministeriötä edellä 2 momentissa säädetyssä tehtävässä. Aluehallintovirastoilla ei olisi kuitenkaan olisi velvollisuutta järjestää tässä pykälässä tarkoitettua pelastustoimintaan liittyvää tilannekuvatoimintaa. Aluehallintovirastot täydentäisivät kuitenkin osaltaan tilannekuvaa pelastustoimen järjestämisestä annetun lain 14 §:n mukaisella asiantuntija-arviolla sekä pelastustoimesta annetun valtioneuvoston asetuksen (407/2011) 5 §:n 1 kohdan nojalla huolehtimalla pelastustoimen palvelujen saatavuuden ja tason raportoinnista sisäministeriölle
Ehdotettu 4 momentti olisi informatiivinen. Momentin mukaan valtakunnallisten ja alueellisten tilanne- ja johtokeskusjärjestelyiden kokoamisesta yhden tai useamman hyvinvointialueen järjestettäväksi säädettäisiin pelastustoimen järjestämisestä annetun lain 5 §:ssä. Alueellinen tilannekeskus voisi tuottaa johtokeskus- ja tilannekuvapalveluita myös pelastustoiminnan yhteistyöalueen muille pelastuslaitoksille. Tämä tulisi kyseeseen esimerkiksi silloin kun pienimpien pelastuslaitosten ei olisi tarkoituksenmukaista ylläpitää jatkuvasti toimivaa omaa tilanne- ja johtokeskusta.
Ehdotetun 5 momentin mukaan pelastuslaitos vastaisi pelastustoimen tilannekuvatoiminnan järjestämisestä hyvinvointialueella yhteistoiminnassa pelastustoiminnan yhteistyöalueen muiden pelastuslaitosten kanssa.
Ehdotetun 6 momentin mukaan tilannekuvan sisällöstä, kokoamisesta, analysoinnista, ylläpitämisestä ja jakamisesta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä sisäministeriön asetuksella. Sen mukaan kuin sisäministeriön asetuksella tarkemmin säädetään, alueellisten tilanne- ja johtokeskusten tehtävänä olisi muodostaa ja ylläpitää jatkuvaa tilannekuvaa toimialueensa onnettomuuksista ja sellaista häiriötilanteista, muista tapahtumista ja niiden uhkista, joilla voi olla vaikutusta pelastustoiminnan tehtäviin tai valmiuteen sekä muodostaa ja ylläpitää pelastustoiminnan palvelujärjestelmän valmiutta kuvaavaa tilannekuvaa, joka sisältää tiedot pelastustoiminnan palvelujärjestelmän toiminnasta ja kuormituksesta, henkilöstö- ja materiaaliresursseista sekä tukipalveluiden toiminnasta sekä jakaa salassapitosäännösten estämättä valtakunnalliselle tilanne- ja johtokeskukselle sekä sisäministeriön pelastusviranomaiselle sen tehtävien hoitamista varten tarvittavat tiedot.
34 §.Pelastustoiminnan johtaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin pelastustoiminnan yhteistyöalueen puitteissa tapahtuvasta pelastustoiminnan johtamisesta. Pykälän nykyiset 3 ja 4 momentit siirtyisivät 4 ja 5 momenteiksi.
Lähtökohtaisesti pelastuslain 34 §:n 1 momentin mukaan pelastustoiminnan johtajana toimii sen hyvinvointialueen pelastusviranomainen, jossa onnettomuus tai vaaratilanne on saanut alkunsa. Hyvinvointialueet voivat kuitenkin sopia pelastustoiminnan johtajasta myös toisin. Pelastustoiminnan tarkoituksenmukainen ja tehokas alueellinen johtaminen edellyttää pelastuslaitosten keskinäiseen avunantoon varautumista ja sen suunnittelua. Pelastuslain 45 §:ään ehdotetun muutoksen mukaan pelastuslaitosten tulee varautua pelastustoiminnassa tarvittavan avun antamiseen yhteistyöalueen puitteissa ja tarvittaessa myös toiseen pelastustoiminnan yhteistyöalueen kuuluvan pelastuslaitoksen kanssa. Pelastuslain 47 §:ään ehdotetun uuden 2 momentin mukaan pelastuslaitosten tulee laatia pelastustoiminnan yhteistyöalueen puitteissa tapahtuvaa johtamista ja pelastustoiminnassa tarvittavan avun antamista koskevat suunnitelmat yhteistoiminnassa keskenään ja pelastustoiminnan yhteistyön järjestämisestä vastaavien pelastuslaitosten johdolla. Pelastustoiminnan alueellisesta johtamisesta sopiminen ja avunantamiseen varautuminen sekä näiden ennalta tehty suunnittelu ovat ensisijaisia toimenpiteitä varauduttaessa pelastustoiminnan johtamiseen ja yhteensovittamiseen esimerkiksi sellaisia tilanteita varten, joissa myrsky, tykkylumi tai muu sään ääri-ilmiö aiheuttaisi laajoja ja vakavia seuraamuksia yhteistyöalueella ja tilanne edellyttäisi pelastustoiminnan voimavarojen käytön yhteensovittamista ja tehtävien asettamista kiireellisyysjärjestykseen.
Pelastustoiminnan johtaminen on kuitenkin välttämätöntä turvata myös sellaisissa tilanteissa, joihin ei ole ollut mahdollista varautua ennakkoon. Tämän johdosta ehdotetun 3 momentin mukaan pelastustoiminnan yhteistyön järjestämisestä vastaavan pelastuslaitoksen pelastusviranomainen voisi yhteistyöalueella ottaa tilanteen johtaaksensa, jos se on välttämätöntä yhteistyöalueen puitteissa tapahtuvan pelastustoiminnan yhteensovittamiseksi. Sisäministeriö voisi lisäksi määrätä pelastustoiminnan alueellisesta johtajasta tarvittaessa toisinkin.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan täsmennettäväksi sisäministeriön pelastusviranomaisen tehtäviä pelastustoiminnan johtamisessa. Sisäministeriön pelastusviranomainen voisi ottaa tilanteen johtaaksensa, jos se on välttämätöntä tarvittavien valtakunnallisten järjestelyjen, onnettomuuden laadun tai laajuuden takia. Tämä voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin kun Rajavartiolaitoksen tai Puolustusvoimien valtakunnallisia suorituskykyjä tarvittaisiin saman aikaisesti useammalla hyvinvointialueella. Sisäministeriön pelastusviranomainen vastaisi tilannekuvan ylläpitämisestä ja toiminnan yhteensovittamisesta. Sisäministeriön pelastusviranomaisella olisi lisäksi oikeus antaa pelastustoimintaa koskevia käskyjä ja määrätä pelastustoiminnan johtajasta ja hänen toimialueestaan toisin kuin 1 ja 3 momentissa on säädetty. Sisäministeriö voisi valtakunnallisessa tilanteessa esimerkiksi tarkoituksenmukaisen johtamisjänteen järjestämiseksi määrätä pelastustoiminnan yhteistyön järjestämisestä vastaavien pelastuslaitosten pelastusviranomaiset johtamaan pelastustoimintaa yhteistyöalueellaan. Tämän toimivaltuuden käyttö voisi myös tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteessa, jossa onnettomuus olisi tapahtunut Suomen alueen ulkopuolella, mutta se vaikutukset ilmenisivät Suomessa tai tilanne laajenee toiselle yhteistyöalueelle. Tämä toimivaltuus on jo voimassa olevassa laissa ja sitä voitaisiin käyttää myös silloin kun sisäministeriön pelastusviranomainen ei ottaisi varsinaista johtovastuuta.
Ehdotetut 3 ja 4 momentin säännökset olisivat välttämättömyysarvion perusteella tehtävä pelastustoiminnan johtajan määräytymistä koskeva poikkeus pääsäännöstä ja ehdotetuissa momenteissa säädettäisiin, missä olosuhteissa johtovastuu voisi siirtyä yhteistyöalueen tai sisäministeriön pelastusviranomaiselle. Voimassa olevassa pelastuslaissa ei säädetä pelastustoiminnan johtamisen sisällöstä. Pelastustoimen johtamisen sisällöstä ei ole perusteltua myöskään säätää erikseen pelastustoiminnan yhteistyön järjestämisestä vastaavan pelastuslaitoksen pelastusviranomainen tai sisäministeriön pelastusviranomaisen osalta, vaan se määräytyisi jatkossakin kunkin johtamistilanteen tarpeiden mukaisesti.
Moniviranomaistilanteiden yleisjohtamisesta säädetään kuitenkin erikseen pelastuslain voimassa olevassa 35 §:ssä, jossa on määritelty myös yleisjohtamisen sisältö: Jos pelastustoimintaan osallistuu useamman toimialan viranomaisia, tilanteen yleisjohtajana toimii pelastustoiminnan johtaja. Yleisjohtaja vastaa tilannekuvan ylläpitämisestä ja toiminnan yhteensovittamisesta. Eri toimialojen yksiköt toimivat oman johtonsa alaisuudessa siten, että niiden toimenpiteet kokonaisuudessaan edistävät onnettomuuden tai tilanteen seurausten tehokasta torjuntaa. Eri viranomaisten velvollisuudesta osallistua pelastustoimintaan säädetään pelastuslain 46 §:ssä. Pykälässä viitataan informatiivisesti kunkin viranomaisen tehtäviin niiden osallistuessa pelastustoimintaan. Pelastustoimintaan osallistuvien muiden viranomaisten tehtävistä ei säädetä pelastuslaissa, vaan kunkin viranomaisen omassa lainsäädännössä säädetään aina erikseen, mitä tämä viranomainen tekee osallistuessaan pelastustoimintaan.
Voimassa olevan pelastuslain 34 §:n 4 momentin mukaan, jos eri viranomaisille ja tahoille kuuluvien vastuiden ja toimivaltuuksien selkiyttämiseksi on tarpeen, pelastustoiminnan johtajan tulee tehdä pelastustoiminnan aloittamisesta tai lopettamisesta nimenomainen päätös. Päätöksestä on ilmoitettava asianomaisille viranomaisille ja asianosaisille heti, kun se on mahdollista. Pyydettäessä päätös on vahvistettava kirjallisesti.
Päätös pelastustoiminnan lopettamisesta voi edellä sanotun mukaan olla hallintopäätös. Hallintopäätöksen tehdessään viranomainen soveltaa lainsäädäntöä yksittäistapaukseen. Kyse on yleensä yksipuolisesta julkisen vallan käytöstä, joka kohdistuu hallinnon ulkopuolisen henkilön oikeuksiin, velvollisuuksiin tai etuihin. Viranomainen päättää hallintoasian käsittelyn tekemällä hallintopäätöksen.
Hallintolain (434/2003) 43 §:n mukaan hallintopäätös on annettava kirjallisesti. Päätös voidaan antaa suullisesti, jos se on välttämätöntä asian kiireellisyyden vuoksi. Suullinen päätös on viipymättä annettava myös kirjallisena oikaisuvaatimusohjeineen tai valitusosoituksineen. Määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiseen tai muutoksenhakuun alkaa kirjallisen päätöksen tiedoksisaannista siten kuin siitä erikseen säädetään. Pelastuslain 40 §:n 1 momentin mukaan kohteen omistaja on velvollinen huolehtimaan tulipalon jälkiraivauksesta ja -vartioinnista sen jälkeen, kun tilanne ei enää vaadi pelastuslaitoksen toimenpiteitä. Ajankohdan ratkaisee pelastustoiminnan johtaja. Pelastustoiminnan johtajan tulee tehdä 34 §:n 4 momentissa tarkoitettu päätös pelastustoiminnan lopettamisesta ja ilmoittaa siitä kohteen omistajalle.
Tosiasiallisella hallintotoiminnalla ei ole suoranaista vaikutusta yksityisen oikeuksiin tai velvollisuuksiin kuten hallintopäätöksillä, vaan se on konkreettisempaa toimintaa. Valtaosa pelastustoimintaan kuuluvista tehtävistä on luonteeltaan tosiasiallista hallintotoimintaa. Pelastuslaitos käy esimerkiksi sammuttamassa maastopalon eikä tilanteesta johdu hallinnon ulkopuoliselle henkilölle oikeuksia, velvollisuuksia tai etuja.
Säännöstä esitetään muutettavaksi niin, että päätös tulisi pyytämisen lisäksi antaa kirjallisesti erillisen pyynnön lisäksi tarvittaessa. Päätös olisi tarpeen antaa kirjallisesti silloin kun päätöksellä on vaikutusta toisen henkilön, viranomaisen tai muun toimijan oikeuksiin tai velvollisuuksiin, kuten velvollisuus jälkiraivaukseen ja vartiointiin ja öljyvahingon jälkitoimiin.
35 §.Johtaminen yhteistoimintatilanteessa. Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan öljy- ja kemikaalivahinkojen pelastustoimintaa varten perustettavaan johtoryhmään tulee kutsua ympäristönsuojelun asiantuntija tai varata tällaiselle asiantuntijalle tilaisuus tulla kuulluksi. Ympäristönsuojelun asiantuntijan kuuleminen voi olla perusteltua myös pienemmissä vahingoissa, joissa ei välttämättä ole tarvetta johtoryhmän perustamiselle. Momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että ympäristönsuojelun asiantuntijaa olisi tarvittaessa kuultava silloinkin, kun johtoryhmää ei aseteta. Muutoksella vahvistettaisiin ympäristönsuojelun asiantuntijan roolia öljy- ja kemikaalivahinkojen pelastustoiminnassa ja varmistettaisiin ympäristönäkökohtien riittävä huomioiminen.
Ympäristönsuojelun asiantuntijan kuuleminen voi olla tarpeellista esimerkiksi onnettomuusalueen erityisten luonnonolosuhteiden vuoksi tai silloin, jos vahinkoaineen vaikutuksia ei tunneta. Onnettomuusalueen erityisillä luonnonolosuhteilla tarkoitetaan esimerkiksi tilanteita, joissa vahingon vaikutukset kohdentuvat tai uhkaavat kohdentua pohjavesialueelle tai muulle vedenottoon käytetylle alueelle tai jos vahinko tapahtuu virtaavan vesistön äärellä, Natura-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä. Varsinaisen pelastustoiminnan aikana kuuleminen voisi olla tarpeen lisäksi silloin, kun vaihtoehtoisia torjuntamenetelmiä on tarpeen arvioida tai laajassa vahingossa toimenpiteitä edellyttävät alueet on asetettava kiireellisyysjärjestykseen. Asiantuntemusta ympäristönsuojelullisten näkökulmien huomioon ottamisessa saatetaan tarvita myös esimerkiksi pelastuslain 40 §:n 1 momentin nojalla tehtävässä päätöksessä pelastustoiminnan lopettamisesta. Sen sijaan yleisemmin toistuvissa pelastustoimintaan kuuluvissa tehtävissä ympäristönsuojelun asiantuntijan kuuleminen ei olisi välttämätöntä. Pelastuslaitos ja ympäristönsuojelun asiantuntija voisivat sopia pelastuslain 47 §:ssä tarkoitetun suunnittelun yhteydessä tarkemmin, minkälaisissa tilanteissa kuuleminen olisi tarpeellista. Ympäristönsuojelun asiantuntijana toimisi ensisijaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Asiantuntijana voitaisiin tilanteesta riippuen kuulla myös kunnan asianomaista ympäristönsuojelu- tai muuta viranomaista, taikka tutkimuslaitosta, kuten Suomen ympäristökeskusta, Luonnonvarakeskusta tai Ilmatieteen laitosta.
36 §.Pelastusviranomaisen toimivaltuudet. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi selkeyden vuoksi uusi 4 momentti, jonka mukaan pykälässä tarkoitettuja toimivaltuuksia voitaisiin käyttää myös, silloin kun se on välttämätöntä, onnettomuuden ilmeisesti uhatessa. Tämä voisi olla esimerkiksi tarpeen tilanteessa, jossa onnettomuus tai muu pelastusviranomaisten toimenpiteitä edellyttävä tapahtuma ei olisi vielä konkreettisesti tapahtunut, mutta sen toteutuminen olisi ilmeinen ja tarvittaisiin toimenpiteitä, joiden toteuttaminen vaatii pidempää aikaa. Tällainen tarve voi olla esimerkiksi 36 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella annettava määräys väestönsuojien käyttökuntoon laittamiseksi. Toimivaltuuksia voi käyttää pelastustoiminnan johtajan lisäksi muukin pelastusviranomainen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan tämän johdosta täsmennettäväksi.
36 b §.Alusta ja sen lastia koskevat toimenpiteet. Voimassa olevassa 36 b §:ssä säädetään Rajavartiolaitoksen mahdollisuudesta ryhtyä sellaisiin alukseen ja sen lastiin kohdistuviin pelastus- ja muihin toimenpiteisiin, jotka se katsoo välttämättömiksi vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi.
Merilain (674/1994) uudessa 11 a luvussa säädetään vastuusta merenkulkuonnettomuudesta aiheutuvan vaarallisen hylyn poistamisesta niin sanotun Suomen ratifioiman Nairobin hylkysopimuksen nojalla. Merilain 11 a luvun 5 §:n mukaan vastuuviranomainen hylkyjen osalta on Traficom. Vaaralla tarkoitetaan hylkysopimuksen 1 artiklan 5 kohdan mukaan tilannetta tai uhkaa, joka muodostaa vaaran tai esteen merenkululle tai josta voidaan kohtuudella olettaa seuraavan huomattavia haittavaikutuksia meriympäristölle tai vahinkoa rannikolle tai yhden tai useamman valtion tähän liittyville eduille. Pelastuslain 36 b § ei koske aluksia, joista on tullut hylky. Pelastuslain 36 b §:n 1 momenttiin ehdotetaan työnjaon ja vastuun selkeyttämiseksi lisättäväksi viittaus merilain 11 a luvun soveltamisesta hylkyihin.
37 §.Velvollisuus osallistua pelastustoimintaan. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan viittaus kumottuun 25 §:ään poistettavaksi.
45 §.Pelastuslaitosten avunanto. Voimassa olevan pykälän mukaan pelastuslaitoksen tulee tarvittaessa antaa apua toiselle pelastuslaitokselle pelastustoiminnassa ja laatia yhteistyössä tarpeelliset pelastuslaitosten yhteistyösuunnitelmat avun antamiseen varautumisesta sekä avun pyytämisestä ja antamisesta. Pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi niin, että pelastuslaitokset olisivat velvollisia varautumaan antamaan toisilleen pelastustoiminnassa tarvittavaa apua yhteistyöalueen ja yhteistyösuunnitelman puitteissa. Tarvittaessa tulisi varautua myös avun antamiseen toiseen yhteistyöalueeseen kuuluvalle pelastuslaitokselle. Tämä tulisi kyseeseen esimerkiksi silloin kun yhteistyöalueella sijaitsee riskikohteita, jotka voivat uhata yhteistyöaluetta laajempia maantieteellisiä alueita. Tarve apuun voisi perustua paitsi tilanteen laajuuteen, myös sen pitkäkestoisuuteen. Pelastustoiminnan yhteistyöalueet määriteltäisiin uudessa 2 a §:n 1 momentin 7 kohdassa, jonka mukaan pelastustoiminnan yhteistyöalueella tarkoitetaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 35 §:ssä tarkoitettua maantieteellistä aluetta. Pelastustoimintaa koskevista suunnitelmista säädetään 47 §:ssä. Pelastuslaitoksen toiselle pelastuslaitokselle antamasta kalusto- ja miehistöavusta sekä muusta avusta on apua saanut laitos velvollinen 98 §:n nojalla suorittamaan täyden korvauksen, jollei toisin sovita.
47 §.Pelastustoiminnan suunnitelmat. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uudet 2 ja 3 momentit, joissa säädettäisiin pelastustoiminnan yhteistyöalueen puitteissa tapahtuvasta pelastustoiminnassa tarvittavan avun antamisen ja pelastustoiminnan valtakunnallisen johtamisen ja yhteistoiminnan suunnittelusta. Pykälän nykyiset 2-5 momentit siirtyisivät 4-7 momenteiksi.
Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin pelastustoiminnan alueellisesta suunnittelusta. Pelastuslaitosten tulisi laatia pelastustoiminnan yhteistyöalueen puitteissa tapahtuvaa johtamista ja pelastustoiminnassa tarvittavan avun antamista koskevat suunnitelmat yhteistoiminnassa keskenään ja pelastustoiminnan yhteistyön järjestämisestä vastaavien pelastuslaitosten johdolla.
Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin pelastustoiminnan valtakunnallisesta suunnittelusta. Pelastustoimen valtakunnallista johtamista ja yhteistoimintaa koskevat suunnitelmat tulisi laatia sisäministeriön johdolla ja yhteistyössä pelastuslaitosten kanssa.
53 §.Sopimuspalokuntaan ja muuhun vastaavaan yhteisöön kuuluvan terveystarkastukset. Pykälässä ehdotetaan viittaus kumottuun 25 §:ään poistettavaksi.
54 §.Sopimuspalokuntaan kuuluvan ja vapaaehtoishenkilöstön työturvallisuus. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan viittaus kumottuun 25 §:ään poistettavaksi.
57 §.Pelastustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimukset. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin ammattipätevyyden tunnustamisesta ja informatiivisesti sitä koskevasta päätöksenteosta. Momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetun tutkintovaatimuksen täyttäisi myös henkilö, jolla on ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa laissa tarkoitettu päätös muussa EU- tai ETA-valtiossa saavutettua muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tuottamasta kelpoisuudesta. Päätöksenteosta säädettäisiin Pelastusopistosta annetussa laissa. Pykälän nykyiset 2 ja 3 momentti siirtyisivät 3 ja 4 momenteiksi.
63 §.Nuohoojan kelpoisuus. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin ammattipätevyyden tunnustamisesta ja informatiivisesti sitä koskevasta päätöksenteosta. Momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetun tutkintovaatimuksen täyttäisi myös henkilö, jolla on ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa laissa tarkoitettu päätös muussa EU- tai ETA-valtiossa saavutettua muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tuottamasta kelpoisuudesta. Päätöksenteosta säädettäisiin Pelastusopistosta annetussa laissa.
81 §.Korjausmääräys ja toiminnan keskeyttäminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täsmennettävän valvonnassa havaittuihin puutteisiin reagoimisen osalta. Jos pelastusviranomainen valvontaa tehdessään havaitsee puutteita pelastuslaissa säädettyjen velvoitteiden noudattamisessa, on viranomaisen niihin puututtava. Tämä tarkoittaa niin palotarkastuksia ja muita valvontakäyntejä kuin myös asiakirjavalvontaa. Jos puutteet ovat pieniä tai merkitykseltään vähäisempiä ja ne korjataan saman tien, ei niistä olisi aina tarpeellista antaa kirjallista korjausmääräystä. Palotarkastuksesta on 80 §:n 4 momentin mukaan laadittava pöytäkirja, johon nämä puutteet ja tehdyt korjaavat toimenpiteet kuitenkin kirjattaisiin. Jos puutteita ei voi heti korjata, annettaisiin niistä kuten nykyisinkin korjausmääräys ja puutteiden korjaamiselle annettaisiin määräaika. Menettelyssä on noudatettava hallintolakia ja hyvän hallinnon vaatimuksia.
81 a §.Tarkastus rakennushankkeen aikana. Pykälässä säädettäisiin tarkastuksista, joita pelastusviranomainen voi tehdä rakennushankkeen aikana. Säännös olisi uusi.
Pykälän 1 momentin mukaan hyvinvointialueen pelastusviranomainen voisi tehdä rakennuskohteeseen tarkastuksen rakennushankkeen aikana, jos rakennusvalvontaviranomainen ja pelastusviranomainen arvioivat tällaisen tarkastuksen tarpeelliseksi lupamääräysten, suunnitelmien tai rakentamista koskevien säännösten noudattamisen valvomiseksi. Rakennushankkeen aikaisia tarkastuksia ei olisi tarve tehdä kaikissa rakennuskohteissa, vaan tarkastuksen tarve arvioitaisiin yhdessä rakennusvalvonnan kanssa ja tarkastuksen tekemisestä voitaisiin päättää nykyiseen tapaan joustavasti rakentamisen lupakäsittelyssä.
Käytännössä toimintatavat olisi tarkoituksenmukaista sopia esimerkiksi hyvinvointialueesta annetun lain 14 §:n tarkoittamassa hyvinvointialueen ja kuntien neuvottelussa. Tämä tarkoittaisi ensi sijassa yhteisiä, ennakolta sovittuja toimintatapoja siitä millaisissa rakennushankkeissa tai missä asioissa pelastusviranomaisen tekemä tarkastus voi olla tarpeellinen. Tarkastukset ja niihin käytettävät voimavarat tulisi lisäksi ottaa huomioon pelastustoimen palvelutasopäätöksessä ja pelastuslaitoksen valvontasuunnitelmassa.
Pelastusviranomaisen tarkastus painottuisi säädösten ja rakentamisen lupamääräysten sellaisten vaatimusten ohjaukseen ja valvontaan, mitkä koskevat poistumisturvallisuutta, paloturvallisuuslaitteita, pelastustoiminnan edellytyksiä ja väestönsuojia. Kyse ei olisi katsastustyyppisestä tarkastamisesta, vaan tarkastuksessa valvottaisiin asetettujen vähimmäisvaatimusten toteutumista pistokokeen omaisesti sekä asiakirjojen perusteella.
Rakennushankkeen aikana rakennuskohteeseen tehtävä tarkastus olisi tavoitteiltaan ja sisällöltään osin toisenlainen kuin pelastuslain 78 §:ssä säädettyyn pelastusviranomaisen valvontatehtävään sisältyvät palotarkastukset ja muut toimenpiteet, jotka kohdentuvat käytössä oleviin rakennuksiin ja tiloihin. Rakennushankkeen aikana tehtävä tarkastus olisi osa rakentamisen lupakäsittelyä ja tarkastuksessa mahdollisesti esille tulevat puutteet käsiteltäisiin rakentamisen lupaprosessissa, eikä erillisinä pelastusviranomaisen antamina korjausmääräyksinä.
Ehdotetun 2 momentin mukaan tarkastuksesta laadittaisiin kirjallinen lausunto rakennusvalvontaviranomaiselle, joka päättää mahdollisista lausunnon johdosta tarvittavista toimenpiteistä siten kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään. Lisäksi lausunto annettaisiin tiedoksi rakennushankkeeseen ryhtyvälle.
Pelastusviranomaisen lausunto tallennettaisiin pelastuslain 93 §:n mukaiseen valvontarekisteriin.
Koska pelastusviranomaisen lausunto olisi osa rakentamisen lupakäsittelyä, ei lausunnosta voisi erikseen valittaa, vaan valituskelpoisen päätöksen antaisi rakennusvalvontaviranomainen.
Pelastusviranomaisen toimivaltuuksiin, tietojensaantioikeuksiin ja tarkastuksesta perittävään maksuun sovellettaisiin muilta osin pelastuslakia. Pelastuslaitos voisi periä tarkastuksesta maksun pelastuslain 96 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti, jos tarkastukset rakennushankkeen aikana on sisällytetty pelastuslaitoksen valvontasuunnitelmaan. Ehdotettu pykälä vastaisi tarkoitukseltaan maankäyttö- ja rakennuslain 150 a §:ää, jossa on säädetty rakennustyön aikana tehtävistä viranomaistarkastuksista, joita rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä tehtäväksi lupamääräysten, suunnitelmien tai rakentamista koskevien säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi.
89 §.Tiedonsaantioikeus pelastustoimintaa ja valvontatehtäviä varten. Pykälän 2 momentin 3 kohta ehdotetaan muutettavan niin, että pelastusviranomaisella olisi oikeus saada tietoja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston rekistereistä valvontatehtävien hoitamista varten ja pelastustoiminnan suunnittelua ja toteuttamista varten. Muutoksella varmistettaisiin tarvittavien tietojen saanti rekisterien muuttuessa. Pelastusviranomaiset tarvitsevat lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseen muun muassa tietoja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kemikaalikohteiden valvontarekisteristä ja kemikaalituoterekisteristä.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 11 kohta, jossa säädettäisiin pelastusviranomaisen oikeudesta saada Hätäkeskuslaitokselta tietoja hätäkeskuksiin liitetyistä paloilmoittimista ja muista laitteistoista, joiden paloilmoitukset on liitetty hätäkeskukseen. Pelastusviranomaiset tarvitsevat lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseksi tietoja esimerkiksi laitteiston haltijasta, sijainnista ja yhteyshenkilöistä, sijainti-, tunniste- ja yhteystiedot rakennuksesta, laitteistosta, laitteiston haltijasta ja hälytystilanteissa tavoitettavista yhteyshenkilöistä. Laitteiston haltijan yhteystiedot pelastusviranomainen saattaa tarvita myös erheellisten paloilmoitusten laskutusta varten.
Liittymissopimusten tiedoista muodostuu Hätäkeskuslaitoksen ylläpitämä henkilötietorekisteri, jonka tietoja käytetään sopimusten mukaisten palveluiden laskuttamiseen, laitteistojen testaamiseen ja käyttötiedotteiden lähettämiseen. Pelastusviranomainen tarvitsee hätäkeskuksiin liitettyjen laitteistojen tietoja pelastuslaissa ja pelastustoimen laitteista annetussa laissa säädetyn valvontatehtävän hoitamiseksi sekä pelastustoimintaa ja pelastustoiminnan suunnittelua ja kohdekohtaista vastemäärittelyä varten. Uuden laitteiston osalta laitteiston haltija voi toimittaa nämä tiedot suoraan pelastuslaitokselle rakennuksen kohdekortin muiden tietojen antamisen yhteydessä, mutta esitetyn muutoksen johdosta ajantasaiset tiedot olisi jatkossa mahdollista saada suoraan Hätäkeskuslaitokselta.
91 §.Toimenpiderekisteri. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan viittaus kumottuun 25 §:ään muutettavaksi viittaukseksi 27 §:n 4 momenttiin.
92 §.Varautumistehtävien rekisteri. Pelastuslain 92 §:ssä säädetään varautumistehtävien rekisteristä. Pelastuslain 92 §:n 1 momentin mukaan pelastuslaitos ja yhteisö, joka on 46 §:n mukaisesti velvollinen osallistumaan pelastuslaitoksen johdolla pelastustoiminnan suunnitteluun ja hoitamaan lakisääteisiä tehtäviään pelastustoiminnan yhteydessä sekä varautumaan näiden tehtävien hoitamiseen normaali- ja poikkeusoloissa, saavat pitää tehtäviensä hoitamista ja niihin varautumista varten henkilörekisteriä tehtäviin varatuista henkilöistä ja voimavaroista.
Koska rekisteri on nykyisin vapaaehtoinen, vaihtelee sen pitäminen pelastuslaitoksittain. Rekisteri ja sen tietosisältö eivät palvele valtakunnallisia tarpeita. Yhtenäisen ja yhdenmukaisen rekisterin puute vaikeuttaa merkittävästi pelastustoimen ja muiden siihen osallistuvien keskeisten toimijoiden henkilöresurssien valtakunnallisen tilanteen arviointia. Käytännössä erilliset rekisterit eivät myöskään mahdollista esimerkiksi väestönsuojeluvelvollisuutta suorittamaan määrättävien tietojen poimimista keskitetysti kansallisen tason rekisteriajona. Pakollinen rekisterinpito mahdollistaisi nykyistä paremmin käytettävissä olevien voimavarojen arvioinnin ja hyödyntämisen sekä rekisteröidyille henkilöille selvittää heitä koskevat velvoitteet ja varaukset. Varautumistehtävien rekisterin pitäminen ehdotetaan muutettavaksi pakolliseksi.
93 §.Valvontarekisteri. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi, että valvontarekisteriin saisi tallentaa myös 8 §:ssä tarkoitetut kulotusta koskevat tiedot. Ilmoituksen laiminlyönnistä voidaan tuomita pelastusrikkomuksena sakkoa lain 106 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla.
Valvontarekisteriin tallennettaviin tietoihin ehdotetaan lisättäväksi myös tiedot, jotka pelastustoimen laitteista annetun lain, laitelain, mukaan on toimitettava alueen pelastusviranomaiselle ja 1.1.2023 lähtien hyvinvointialueen pelastusviranomaiselle. Laitelain 13 §:n mukaan palonilmaisulaitteistojen ja automaattisten sammutuslaitteistojen tarkastuksia tekevän tarkastuslaitoksen tulee ilmoittaa tarkastustoiminnassaan laitteistoissa havaitsemistaan vakavista puutteista hyvinvointialueen pelastusviranomaiselle. Tarkastuslaitosten tarkastuspöytäkirjojen avulla hyvinvointialueen pelastusviranomainen pystyy kohdentamaan valvontaansa riskiperusteisesti ja osaa ottaa tarkastuslaitoksen havainnot huomioon pelastuslain 12 §:n mukaisen laitteistojen kunnossapitovelvoitteen toteutumisen valvonnassa.
Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005), jäljempänä kemikaaliturvallisuuslain, mukaan hyvinvointialueen pelastusviranomainen valvoo vaarallisten kemikaalien vähäistä teollista käsittelyä, varastointia ja säilytystä. Kemikaaliturvallisuuslain mukaiseen valvontatehtävään kuuluu myös yksityiseen kulutukseen tarkoitettujen ilotulitteiden varastoinnin valvonta ja luovuttaminen asiakkaille kaupan yhteydessä sekä erikoistehosteiden käytön valvonta yleisötilaisuuksissa. Kemikaaliturvallisuuslain 24 §:n mukaan vaarallisen kemikaalin vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia saa harjoittaa vain tekemällä siitä ilmoituksen pelastusviranomaiselle.
Kemikaaliturvallisuuslain 63 §:n mukaan yksityiseen kulutukseen hyväksyttyjen ilotulitteiden ja vähäistä vaaraa aiheuttavien muiden pyroteknisten tuotteiden varastoinnista kaupan yhteydessä on tehtävä ilmoitus pelastusviranomaiselle ennen varastoinnin aloittamista. Kemikaaliturvallisuuslain 81 §:n mukaan räjähteiden tai vaarallisten kemikaalien käytöstä erikoistehosteena yleisissä kokouksissa ja yleisötilaisuuksista on tehtävä ilmoitus pelastusviranomaiselle viimeistään 14 vuorokautta ennen tilaisuuden järjestämistä.
Esityksen mukaan pelastusviranomainen voisi tallentaa valvontarekisteriinsä kemikaaliturvallisuuslain nojalla saamansa tiedot, valvontakohteiden ilmoitukset ja niihin liittyvät päätökset sekä tarkastusten tiedot.
Lisäksi valvontarekisteriin saisi tallentaa pelastusviranomaisen 81 a §:n nojalla antama lausunnon.
94 §.Sopimuksen perusteella pelastustoimintaan osallistuvien henkilörekisteri. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan viittaus kumottuun 25 §:ään poistettavaksi.
95 §.Vastuu pelastustoimen kustannuksista. Pykälään esitetään lisättäväksi uusi2 momentti, jossa viitattaisiin lakiin hyvinvointialueiden rahoituksesta. Ehdotetun säännöksen mukaan hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluvan pelastustoimen kustannusten rahoituksesta säädetään laissa hyvinvointialueiden rahoituksesta. Säännös olisi informatiivinen. Hyvinvointialueiden rahoituslain lähtökohtana on, että valtion rahoitus olisi kattava hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluvien kaikkien tehtävien hoitamiseen (1 §). Kullekin hyvinvointialueelle myönnettäisiin valtion rahoituksena euromäärä, joka saadaan laskettaessa yhteen sosiaali- ja terveydenhuollon laskennalliset kustannukset ja pelastustoimen laskennalliset kustannukset (3 §). Rahoitus olisi yleiskatteellista ja hyvinvointialue päättäisi saamansa valtion rahoituksen kohdentamisesta tehtäviensä hoitamiseen (4 §). Valtion rahoituksen perusteena käytettäisiin hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen käyttökustannuksia, rahoituskustannuksia sekä suunnitelman mukaisia poistoja ja arvonalentumisia (5 §). Valtion rahoituksen taso kullekin varainhoitovuodelle perustuisi hyvinvointialueiden edellisen vuoden laskennallisiin kustannuksiin (6 §).
Valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä kustannustason muutos otettaisiin huomioon hyvinvointialueiden hintaindeksin mukaisesti (8 §). Valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä otettaisiin täysimääräisesti huomioon hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluvien tehtävien laajuuden tai laadun muutos, jos se aiheutuisi asianomaista tehtävää koskevasta laista tai asetuksesta, lakiin tai asetukseen perustuvasta valtion viranomaisen määräyksestä tai valtion talousarviosta. Valtion rahoitusta voitaisiin korottaa tai alentaa tehtävien laajuuden tai laadun muutoksen perusteella (9 §). Valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä otettaisiin huomioon vuosittain jälkikäteen hyvinvointialueiden Valtiokonttorille toimittamien tilinpäätöstietojen mukaiset 5 §:ssä tarkoitetut kustannukset (toteutuneet kustannukset) varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneeltä vuodelta siten, että kyseisen vuoden laskennallisten kustannusten ja toteutuneiden kustannusten erotus lisättäisiin rahoitukseen tai vähennetään rahoituksesta (10 §).
Kaikki hyvinvointialueen pelastustoimen kustannukset tulisi lähtökohtaisesti kattaa tällä laskennallisella rahoituksella.
Jos rahoituksen taso muutoin vaarantaisi perustuslain 7, 15 ja 20 §:ssä tarkoitettuihin perusoikeuksiin liittyvien pelastustoimen palvelujen järjestämisen, hyvinvointialueella olisi oikeus saada edellä säädetyn lisäksi valtiolta rahoitusta se määrä, joka on tarpeen mainittujen pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi (lisärahoitus) ottaen huomioon hyvinvointialueen edellytykset järjestää muut lakisääteiset tehtävät (11 §). Hyvinvointialueen lisärahoituksen tarve tulisi arvioida siten, että hyvinvointialueiden velvollisuus edellä mainittujen perustuslaissa tarkoitettujen palvelujen järjestämiseen ei vaarannu. Arviointi perustuisi kokonaisarvioon, jossa hyödynnetään hyvinvointialueiden ohjausprosessissa saatua tietoa sekä muuta ajantasaista tietoa hyvinvointialueen taloudesta ja toiminnasta. Sisäministeriö neuvottelisi pelastustoimen järjestämisestä annetun lain 10 §:n nojalla erikseen kunkin hyvinvointialueen kanssa vuosittain hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen kuuluvien pelastustoimen tehtävien toteuttamisesta. Ministeriö laatisi lain 15 §:n nojalla vuosittain valtakunnallisen selvityksen, jossa arvioitaisiin tarpeita ja uhkia vastaavien pelastustoimen palveluiden toteutumista ja rahoituksen tason riittävyyttä. Jos olisi arvioitavissa, että esille tuodut ongelmat eivät johdu siitä, että hyvinvointialueen rahoituksen taso lähtökohtaisesti olisi liian alhainen, vaan hyvinvointialue pystyisi omilla päätöksillään turvaamaan palvelujen järjestämisen, hyvinvointialueita tulisi ohjata toteuttamaan valtion ja hyvinvointialueiden ohjaus- ja neuvotteluprosessissa todettuja hyvinvointialueilla toteutettavissa olevia kustannusten hallinnan kannalta välttämättömiä toimenpiteitä ja muita mahdollisia toimenpiteitä.
Lisäksi hyvinvointialueelle voitaisiin myöntää valtionavustusta valtionavustuslain (688/2001) mukaisesti. Valtionavustusta olisi tarkoituksenmukaista myöntää erityisesti tarkoituksiin, joissa ei ole kyse hyvinvointialueiden pysyvien tehtävien rahoittamisesta, vaan esimerkiksi määräaikaisesta hankkeesta tai muutoin tilapäisesti poikkeuksellisia kustannuksia aiheuttavien tehtävien korvaamisesta. Valtionavustusrahoitusta voitaisiin käyttää tapauskohtaisesti luonteeltaan poikkeuksellisiin ja tilapäisiin kustannuksiin esimerkiksi suuronnettomuuden kohdatessa yksittäisiä hyvinvointialueita.
97 §.Valtion osallistuminen valmiuden ylläpitämiseen. Pykälässä säädetään valtion osallistumisesta pelastustoimessa tarvittavan valmiuden ylläpitämiseen. Tämä voisi olla erityiskaluston hankkimista tai sellaisen toiminnan rahoittamista, jotka voitaisiin katsoa erityisestä syystä tarkoituksenmukaiseksi rahoittaa valtion varoista. Hankintojen rahoittaminen valtion varoista voisi olla tarkoituksenmukaista esimerkiksi silloin kun kalusto palvelee suurta osaa hyvinvointialueista, eikä hankinta ole tarkoituksenmukaisesti toteutettavissa pelastuslaitosten yhteishankintana sekä silloin kun kotimaisen tarpeen lisäksi kalustoa voitaisiin käyttää myös kansainväliseen pelastustoimintaan kuuluvissa tehtävissä.
Pykälän 1 momentin mukaan valtion varoilla voitaisiin hankkia myös nimenomaan poikkeusolojen pelastustoimintaa sekä kansainvälistä pelastustointa palvelevaa kalustoa, varusteita ja materiaalia. Kalustohankintojen lisäksi säännöksen perusteella olisi mahdollista rahoittaa valmiuden ylläpitämiseen tähtääviä laajoja alueita palvelevia toimintoja kuten poikkeuksellisten onnettomuuksien torjunnan suunnittelua ja torjuntavalmiuden ylläpitämistä.
Pelastuslain 27 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan hyvinvointialueen pelastuslaitos osallistuu 38 §:ssä tarkoitettuun pelastustoimeen kuuluvan ulkomaille annettavan avun ja pelastustoimeen kuuluvan kansainvälisen avun vastaanottamisen edellyttämään valmiuden ylläpitoon. Hyvinvointialueille kuuluvia ulkomaille annettavan ja Suomeen vastaanotettavan kansainvälisen avun edellyttämän valmiuden ylläpitoon liittyviä tehtäviä voidaan pelastustoimen järjestämisestä annetun lain 5 §:n nojalla koota yhdelle tai useammalle hyvinvointialueelle. Valmiuden ylläpito voisi tarkoittaa esimerkiksi kansainvälisen avun antamiseen tarvittavan materiaalin ja kaluston ylläpitoon ja varastointiin sekä logististen järjestelyjen suunnitteluun liittyviä tehtäviä.
Pykälän ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan valtion varoilla hankittua kansainväliseen pelastustoimeen soveltuvaa kalustoa voidaan luovuttaa hyvinvointialueiden haltuun ja käyttöön edellyttäen, että luovutettu kalusto sijoitetaan ja varastoidaan siten, että se on viivytyksettä käytettävissä tämän lain 38 §:ssä tarkoitettuun pelastustoimeen kuuluvan avun antamiseen ulkomaille. Hyvinvointialueiden pelastuslaitokset vastaisivat niiden hallussa ja käytössä olevien kansainvälisessä avunannossa hyödynnettävien varusteiden ja kaluston varastoinnista ja ylläpidosta siten, että nämä erityisvalmiudet, mukaan lukien henkilöstön osaaminen, ovat tarvittaessa sisäministeriön päätöksen mukaisesti käytettävissä kansainvälisiin tehtäviin Suomea sitovien sopimusten ja sitoumusten edellyttämällä tavalla.
98 §.Pelastustoimintaa varten saadun avun korvaaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan apua saanut pelastuslaitos olisi velvollinen suorittamaan täyden korvauksen myös avusta, joka perustuu yhteistyösuunnitelmaan tai pelastustoiminnan yhteistyön järjestämisestä vastaavan pelastuslaitoksen pelastusviranomaisen määräykseen. Avun antaminen perustuisi ensisijaisesti yhteistyöalueen puitteissa tapahtuvaan varautumiseen ja yhteistyösuunnitelmaan. Yhteistyöalueen puitteissa tapahtuvan avun antamisen kustannukset tulisivat otetuksi huomioon hyvinvointialuerahoituksessa.
104 §.Muutoksenhaku. Pelastuslain 58 §:n mukaan sisäministeriö voi erityisistä syistä antaa erivapauden tässä laissa säädetyistä kelpoisuusvaatimuksista pelastuslaitoksen virkaan tai tehtävään.
Voimassa olevan pelastuslain 104 §:n 1 momentin mukaan pelastuslain 102 §:ssä ja 96 §:n 1 momentissa tarkoitettuun valtion viranomaisen päätökseen saa vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään.
Sisäministeriön pelastuslain 58 §:n nojalla tekemästä päätöksestä ei 104 §:n mukaan voi tehdä oikaisuvaatimusta, vaan muutosta haetaan suoraan hallinto-oikeudelta.
Pelastuslain 104 §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi myös 58 §:ssä tarkoitetut erivapauspäätökset sellaisiksi ratkaisuiksi, joista voidaan tehdä oikaisuvaatimus. Oikaisuvaatimusta on pidettävä erivapauden hakijan näkökulmasta kevyempänä menettelynä ja sen käyttöönotto lisäisi todennäköisesti hakijan oikeusturvaa.
Lain on tarkoitus tulla voimaan 1. päivänä tammikuuta 2024. Lain 2 a §:n 1 momentti, 27 §:n 4 momentti ja 95 §:n 2 momentti tulisivat kuitenkin voimaan 1. tammikuuta 2023 tai mahdollisimman pian sen jälkeen. Nämä säännökset liittyvät hyvinvointialueiden perustamiseen ja pelastustoimen järjestämisvastuun siirtymiseen kunnilta hyvinvointialueille 1. tammikuuta 2023 lukien.
Lain 17 §:ssä tarkoitettu rakennuksen omistajan palovaroittimien hankintaa ja kunnossapitoa koskeva velvollisuus tulisi voimaan kahden vuoden kuluttua lain voimaan tulosta eli 1. päivänä tammikuuta 2026.
Lain 47 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetut pelastustoiminnan suunnitelmat olisi päivitettävä ja tarvittaessa uusittava vuoden kuluessa lain voimaantulosta.
Joka tämä lain voimaan tullessa voimassa olleiden säädösten mukaan on ollut kelpoinen toimimaan 57 §:n 1 momentissa ja 63 §:ssä tarkoitetuissa tehtävissä, olisi edelleen kelpoinen toimimaan kyseisissä tehtävässä tämän lain voimaan tultua.
Samoin kelpoinen toimimaan 57 §:n 1 momentissa ja 63 §:ssä tarkoitetuissa tehtävissä olisi se, joka ennen tämän lain voimaan tuloa on saanut Opetushallituksen ehdollisen ammattipätevyyden tunnustamispäätöksen kelpoisuudesta kyseisiin tehtäviin ja saa lopullisen tunnustamispäätöksen 31 päivään joulukuuta 2025 mennessä.