1.1  Tausta

Aluevalvontalaki (755/2000) tuli voimaan 1.1.2001. Lakia on sen voimassaolon aikana muutettu useita kertoja.  

Tasavallan presidentti päätti 17.5.2022 valtioneuvoston esityksestä, että Suomi ilmoittaa Pohjois-Atlantin liitolle (jäljempänä Nato) kiinnostuksensa käydä keskustelut Suomen liittymisestä Natoon. Naton jäsenvaltioiden valtionpäämiesten tehtyä asiaa koskevan päätöksen 29.6.2022 käytiin liittymiskeskustelut 4.7.2022 ja Suomen liittymispöytäkirja allekirjoitettiin 5.7.2022. Kaikkien jäsenvaltioiden ratifioitua Suomen liittymispöytäkirjan ja Suomen hyväksyttyä jäsenyyden kansallisesti Suomesta tuli Naton jäsen 4.4.2023. 

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa (jakso 8.1. Aktiivinen ja kansainvälinen Nato-Suomi) on useita kirjauksia, joilla on liittymäkohtia puolustusministeriön hallinnonalan lainsäädäntöön ja siten myös aluevalvontalainsäädäntöön. Hallitusohjelman mukaan Naton jäsenenä Suomi varautuu vastaanottamaan apua liittolaisiltaan sekä antamaan apua liittolaisilleen. Suomi osallistuu täysimääräisesti Naton kaikkeen toimintaan mukaan lukien Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin sekä sitoutuu Naton 360-asteiseen eli koko liittokunnan kattavaan pelotteeseen ja yhteiseen puolustukseen. Nato-jäsenenä Suomi on turvallisuuden tuottaja ja luotettava yhteistyökumppani, joka omalta osaltaan edistää Naton uskottavuutta ja toimintakykyä niin lähialueillamme kuin globaalisti. Lisäksi hallitus arvioi Nato-jäsenyyteen liittyvät lainsäädäntömuutostarpeet ja käynnistää välittömästi niihin tarvittavat valmistelut. 

Suomen Nato-jäsenyys aiheuttaa muutostarpeita kansalliseen lainsäädäntöön, myös aluevalvontalakiin. 

1.2  Valmistelu

Puolustusministeriö asetti 2.2.2023 työryhmän, jonka tehtävänä on arvioida Suomen Pohjois-Atlantin liittoon liittymisestä johtuvia säädösmuutostarpeita ja valmistella tarvittavat puolustusministeriön toimialan säädösluonnokset. Työryhmässä ovat edustettuina puolustusministeriön hallintopoliittisen osaston lainvalmistelu- ja oikeusyksikkö, puolustuspoliittinen osasto sekä Pääesikunta. Lisäksi työryhmässä toimii pysyvä asiantuntija puolustusministeriöstä. Työryhmässä on tunnistettu tarve muuttaa aluevalvontalakia Suomen Nato-jäsenyyden johdosta. 

Hallituksen esitys on valmisteltu puolustusministeriössä virkatyönä yhteistyössä Pääesikunnan kanssa osana edellä kerrotun työryhmän työtä. 

Esitysluonnos oli lausuntokierroksella 26.6-21.8.2024. Lausunto pyydettiin kaikilta ministeriöiltä, tasavallan presidentin kanslialta, Pääesikunnalta, Rajavartiolaitoksen esikunnalta, Poliisihallitukselta, eduskunnan oikeusasiamiehen kanslialta, valtioneuvoston oikeuskanslerilta sekä Liikenne- ja viestintävirasto Traficomilta. 

2.1  Aluevalvontalaki

2.2  Valtioneuvoston asetus aluevalvonnasta

Aluevalvonnasta annettu valtioneuvoston asetus (971/2000, jäljempänä aluevalvonta-asetus) tuli voimaan 1.1.2001. Asetuksessa annetaan tarkempia säännöksiä muun muassa maahantuloa koskevaan hakemukseen liittyen, hakemuksessa annettavista tiedoista sekä muihin aluevalvontalaissa tarkoitettuihin lupa-asioihin liittyen. 

Aluevalvonta-asetuksen 3 §:ssä säädetään toistuvaan maahantuloon oikeuttavasta luvasta ja sitä koskevasta hakemuksesta. Säännöksen 1 momentin mukaan Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion tai Schengenin säännöstöä soveltavan valtion sotilaalle ja sotilasajoneuvolle, valtionilma-alukselle tai valtionalukselle lupa Suomen alueelle tuloon voidaan myöntää olemaan voimassa enintään yhden kalenterivuoden pituisen määräajan kerrallaan.  

Suomen Nato-jäsenyyden myötä ei ole tarkoituksenmukaista, että voimassa olevan sääntelyn vuoksi keskeisistä liittolaisista esimerkiksi Kanadalle ja Isolle-Britannialle ei ole mahdollista myöntää toistuvaan maahantuloon oikeuttavaa lupaa. Tämän vuoksi säännöstä toistuvaan maahantuloon oikeuttavasta luvasta tulisi muuttaa. Lisäksi on katsottu, että säännös tulisi valtioneuvoston asetuksen sijaan nostaa lain tasolle aluevalvontalakiin.  

Suomi osallistuu myös Euroopan unionin puitteissa maahantulon prosessien keventämiseen liittyviin järjestelyihin. Näiden puitteissa on myös mahdollisuus yhteisesti sovituin menettelyin helpottaa sotilaallisen maahantuloon liittyviä menettelyjä muun muassa hakemusaikojen ja hakemuksissa edellytettävien tietojen sekä hakemusvaatimusten osalta. Nämä menettelyt tukevat myös Suomen toimintaa Naton jäsenmaana. Hakemusaikoihin liittyvä menettelyn joustavoittaminen huomioitaisiin valtioneuvoston asetuksessa aluevalvonnasta. 

2.3  Sotilasajoneuvolaki

Sotilasajoneuvolaki (332/2023) tuli voimaan 1.7.2023. Laissa säädetään sotilasajoneuvojen ja niiden yhdistelmien luokituksesta, rakenteesta, hallintalaitteista, järjestelmistä, komponenteista, erillisistä yksiköistä, osista ja varusteista, ympäristöominaisuuksista, hyväksymisestä ja rekisteröinnistä sekä katsastuksesta. Lisäksi laissa säädetään Puolustusvoimien ajoneuvojen käytön valvonnasta sekä niiden kunnon ja rekisteriin merkittyjen tietojen tarkastamisesta. Laissa säädetään myös vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön aluevalvontalain mukaisen luvan perusteella Suomessa olevan kansainvälisen sotilasajoneuvon vaatimusten mukaisuuden toteamisesta ja liikennekelpoisuuden valvonnasta. 

2.4  Laki puolustustarvikkeiden viennistä

Laki puolustustarvikkeiden viennistä (282/2012) tuli voimaan 30.6.2012. Laissa säädetään puolustustarvikkeiden viennin, siirron, välityksen ja kauttakuljetuksen valvonnasta ja valvontamenettelystä. Lain 2 §:ssä säädetään lain soveltamisalan rajauksista. Lain 2 §:n 4 kohdan mukaan lakia ei sovelleta, jos toimintaan on myönnetty lupa aluevalvontalain nojalla.  

Lain 3 §:n mukaan puolustustarvikkeella tarkoitetaan Euroopan unionin yhteisessä puolustustarvikeluettelossa (puolustustarvikeluettelo) määriteltyjä, ominaisuuksiensa perusteella 22 tuoteluokkaan jaoteltuja, erityisesti sotilaskäyttöön suunniteltuja tuotteita ja niitä varten suunniteltuja komponentteja, lisälaitteita, lisävarusteita, varustusta ja järjestelmiä. Puolustustarvikkeella tarkoitetaan myös puolustustarvikkeen valmistukseen liittyvää tietotaitoa ja valmistusoikeutta. 

2.5  Ampuma-aselaki

Ampuma-aselaki (1/1998) on tullut voimaan 1.3.1998. Lain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan ampuma-aseisiin, aseen osiin ja patruunoihin, lukuun ottamatta paukkupatruunoita, sekä erityisen vaarallisiin ammuksiin. Lakia sovelletaan myös ohjus- ja raketinheitinjärjestelmiin, kaasusumuttimiin ja tehokkaisiin ilma-aseisiin. 

Lain 17 §:ssä säädetään lain soveltamisalaa koskevista poikkeuksista. Pykälän 10 kohdan c alakohdan mukaan laki ei koske vieraan valtion asevoimille kuuluvien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirtoa Suomeen tai Suomesta, tuontia, vientiä, valmistamista, korjaamista, muuntamista tai hallussapitoa, jos toimintaan on myönnetty lupa aluevalvontalain (755/2000) nojalla. Lisäksi lain 17 §:n 10 kohdan a alakohtaa on ampuma-aselain muutoksella (486/2024) muutettu siten, että laki ei myöskään koske vieraan valtion asevoimille kuuluvien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirtoa Suomeen tai Suomesta, tuontia, vientiä, valmistamista, korjaamista, muuntamista tai hallussapitoa, jos toimintaan sovelletaan Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehtyä sopimusta (SopS 24/2024), Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaisesti perustettujen kansainvälisten sotilasesikuntien asemasta tehtyä pöytäkirjaa (SopS 26/2024), Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta tehtyä sopimusta (SopS 65/1997) tai sen toista lisäpöytäkirjaa (SopS 73/2005) tai puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehtyä sopimusta. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Tällä esityksellä on tarkoitus toteuttaa etenkin Nato-jäsenyyden vuoksi lisääntyvän kansainvälisen toiminnan johdosta tarkoituksenmukaisina pidettävät muutokset aluevalvontalakiin. Lakiin sisätyvien yksittäisten säännösten muuttamisen vaihtoehtona tarkasteltiin lain kokonaisuudistusta, mutta asian valmistelun edetessä päätettiin, että kokonaisuudistuksen tarve arvioidaan myöhemmin, kun tässä esityksessä ehdotettavien muutosten soveltamiskäytännöstä on saatu kokemusta. 

5.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

6.1  Johdanto

Luonnos hallituksen esitykseksi oli lausuntokierroksella 26.6-21.8.2024. Lausuntopyyntö on ollut julkisesti saatavana lausuntopalvelu.fi-sivustolla. Lausunnot ja lausunnoista laadittu yhteenveto ovat saatavilla hankenumerolla PLM003:00/2023 säädösvalmistelu- ja kehittämishankkeet valtioneuvostossa -sivulta .  

Lausuntopyyntö lähetettiin kaikille ministeriöille, tasavallan presidentin kansliaan, Pääesikuntaan, Rajavartiolaitoksen esikuntaan, Poliisihallitukseen, eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan, valtioneuvoston oikeuskanslerille sekä Liikenne- ja viestintävirasto Traficomiin. 

Esityksestä annetiin yhteensä 10 lausuntoa. Lausunnon antoivat seuraavat tahot: ulkoministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sisäministeriö, oikeusministeriö, Pääesikunta, Suojelupoliisi, Poliisihallitus, Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, Väylävirasto sekä Fintraffic Lennonvarmistus Oy. Lausunnonantajat ovat lausunnoissaan lähtökohtaisesti kannattaneet aluevalvontalakiin ehdotettavia muutoksia. Tässä jaksossa selostetaan saatujen lausuntojen päälinjat. 

6.2  Vieraan valtion sotilaan, sotilasajoneuvon, valtionilma-aluksen tai valtionaluksen maahantulo ja maassaolo (4 §)

Sisäministeriö on lausunnossaan todennut, että hallituksen esityksessä ehdotetaan, että vieraan valtion sotilaaseen ei sovelleta ampuma-aselakia sellaisessakaan tapauksessa, jossa ampuma-aseen hallussapitoon ei edellytetä aluevalvontalain mukaista lupaa. Sisäministeriö näkee, että hallituksen esityksen jatkovalmistelussa tulee vielä varmistaa, että valvontaviranomaisella on tosiasialliset mahdollisuudet selvittää, onko vieraan valtion sotilaspuvussa oleva henkilö oikeutettu pitämään hallussaan ampuma-asetta. Vastaava koskee siviilivaatetuksessakin kulkevaa vieraan valtion sotilasta. Lisäksi sisäministeriö kiinnittää huomiota siihen, että ampuma-aselaki jää näissä tapauksissa soveltamatta kokonaan eikä kantamiseen, kuljettamiseen ja säilyttämiseen voi antaa määräyksiä lupaehdoillakaan. Ääritapauksissa aseita voisi teoriassa säilyttää ilman normiohjausta ja kantaa asetta esimerkiksi vapaa-aikana. Tästä syystä olisi vielä jatkovalmistelussa hyvä selvittää, että aseen kantamiseen voidaan kuitenkin asettaa säännöksiä ja lupamääräyksiä.  

Poliisihallitus on lausunnossaan, kannattanut luonnoksessa ehdotettavaa sääntelyä. Poliisihallitus kuitenkin toteaa, että ampuma-aseiden maahantuonnissa ja hallussapidossa tulisi olla jonkinlaista kontrollia, vaikka mitään erillistä lupaa ei edellytettäisiinkään. Voisiko yksi vaihtoehto ollakin vieraan valtion asevoimilta edellytettävä ilmoitus, mitä ampuma-aseita sillä on ja mitä tarkoitusta varten. 

Edellä kerrottujen lausuntojen johdosta säännöksen perusteluita on täydennetty. Lisäksi ampuma-aseisiin liittyviä huomioita koskien voidaan todeta, että mikäli kyse olisi esimerkiksi tilanteesta, jossa aluevalvontalain mukaista lupaa ei edellytettäisi, koska vieraan valtion sotilasta, olisi Suomen alueella sellaisen päätöksen perusteella, joka liittyy Suomen pyytämän avun vastaanottamiseen tai Suomen alueella tapahtuvaan yhteistoimintaan, josta on päätetty kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain nojalla, kyseisessä päätöksessä on mahdollisuus määrittää esimerkiksi sotilaalliset voimavarat ja siten tilanteet, joissa sotilaalla voi olla hallussaan ampuma-ase. 

6.3  Poikkeus lupavelvollisuudesta (5 §)

Ulkoministeriö on lausunnossaan todennut, että se pitää tavoitetta kansainvälisen avun vastaanottamiseen ja yhteistoimintaan liittyvien järjestelyjen selkeyttämistä tärkeänä. Tämä vastaisi myös kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain valmistelussa esillä ollutta käsitystä lupamenettelyjen soveltamisesta kyseisen lain mukaisissa avunpyyntötilanteissa ja selventäisi asian myös säädöstasolla. 

Liikenne- ja viestintävirasto Traficom on lausunnossaan todennut, että ehdotetun 5 §:n mukaan vieraan valtion ilma-alukselta ei edellytettäisi lentosuunnitelman toimittamista, jos maahantulo liittyy Suomen pyytämän avun vastaanottamiseen tai Suomen alueella tapahtuvaan yhteistoimintaan, josta on päätetty kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain tai puolustusvoimista annetun lain nojalla. Muutosehdotusta perustellaan sillä, että esimerkiksi Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyösopimuksen 11 artiklassa ei nimenomaisesti edellytetä ilma-aluksilta lentosuunnitelman toimittamista. 

Ilmaliikennepalvelun tarjoajaa valvovana viranomaisena Liikenne- ja viestintävirasto pitäisi välttämättömänä, että esityksen perusteluista kävisi selkeästi ilmi, miten ilmaliikennepalvelun tarjoajan odotetaan jatkossa toimivan, jos/kun yleisen ilmaliikenteen käytössä olevaan valvottuun ilmatilaan jatkossa saapuu vieraan valtion ilma-alus ilman lentosuunnitelmaa. Samoin esityksen vaikutusten arvioinnissa olisi kuvattava muutoksen vaikutuksia siviili-ilmailun turvallisuuteen ja sujuvuuteen. 

Finntraffic Lennonvarmistus Oy toteaa lausunnossaan, että lentosuunnitelman vapautukseen liittyvää pykälää tulisi täsmentää siten, että vapautus koskee vain Suomen suvereniteetin turvaamista ja tunnistustoimenpiteitä koskevia lentoja. Lennonvarmistuspalvelun alaisille lennoille tulee laatia lentosuunnitelma ICAO:n säädösten mukaisesti.  

Esityksen jatkovalmistelussa on katsottu, ettei säännöstä ole tarkoituksenmukaista rajata vain tilanteisiin, joita Finntraffic Lennonvarmistus Oy on lausunnossaan esittänyt. Finntraffic Lennonvarmistus Oy:n sekä Liikenne- ja Viestintäviraston lausuntojen johdosta 5 §:ää on esityksen jatkovalmistelussa täydennetty siten, että Puolustusvoimat on velvollinen yhteen sovittamaan ilmaliikenteen yhdessä ilmaliikennepalvelun tarjoajan kanssa. Samalla 5 §:n säännöskohtaisia perusteluita on täydennetty. 

6.4  Lupaviranomaiset sekä lupa- ja ilmoitusmenettely (10 §)

Pääesikunta on esittänyt 10 §:n ensimmäisen momentin osalta harkittavaksi, että Pääesikunta korvataan Puolustusvoimilla. Muutos mahdollistaisi sen, että Puolustusvoimat voisi lain puitteissa sisäisesti päättää ja määrittää lupa-asioiden ratkaisusta vastuullisen tahon. 

Esityksen jatkovalmistelussa on katsottu, ettei säännöksen sanamuotoa ole tarkoituksenmukaista muuttaa niin, että Pääesikunta korvattaisiin Puolustusvoimilla. Koska Pääesikunta on säännöksen tarkoittama lupaviranomainen, on täten myös täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksen vuoksi selkeämpää, että lupaviranomaisena toimii nimenomaan Pääesikunta. 

6.5  Luvan myöntämisen ja peruuttamisen edellytykset (19 §)

Sisäministeriö on todennut, että 19 §:n perustelujen mukaan Suojelupoliisille tulisi laatimaan yritysturvallisuusselvityksen pykälän tarkoittamassa tilanteessa. Sisäministeriö toteaa, että perusteluissa on viitattu turvallisuusselvityslain 9 §:ään, jossa myös Pääesikunta on säädetty toimivaltaiseksi viranomaiseksi. Esitysluonnoksen vaikutusten arvioinnissa ei ole otettu kantaa siihen, mitä sääntely mahdollisesti tarkoittaisi Suojelupoliisin kannalta. 

Myös Suojelupoliisi on lausunnossaan todennut, että esitysluonnoksessa ei ole esitetty tarkempia perusteluja sille, miksi kyseisessä tilanteessa Suojelupoliisi olisi toimivaltainen viranomainen päättämään yritysturvallisuusselvityksen laatimisesta. Suojelupoliisi on todennut lisäksi, että esitysluonnoksen vaikutuksissa ei millään tavalla kuvata yritysturvallisuusselvitysten laatimista koskevan säännösesityksen vaikutuksia eikä esitetä arviota säännösluonnoksen perustella laadittavien yritysturvallisuusselvitysten lukumäärästä. 

Esityksen jatkovalmistelussa 19 §:n perusteluja on täydennetty siltä osin, miksi Pääesikunta ei olisi toimivaltainen viranomainen laatimaan yritysturvallisuusselvitystä pykälän tarkoittamassa tilanteessa. Lisäksi esityksen vaikutusarviointia on täydennetty liittyen viranomaisvaikutuksiin sekä siihen, kuinka paljon yritysturvallisuusselvityksiä tultaisiin hakemaan Suojelupoliisilta. 

Oikeusministeriö on todennut lausunnossaan, että ehdotetun 19 §:n 3 momentin mukaan lupaviranomainen voisi hakea luvanhakijasta turvallisuusselvityslaissa tarkoitetun yritysturvallisuusselvityksen laatimista, mikäli luvan perusteella harjoitettavassa toiminnassa muodostuu maanpuolustuksen kannalta sellaista tietoa, joka viranomaisen asiakirjaan merkittynä olisi lain mukaan salassa pidettävää. Ehdotus merkitsee asiallisesti laajennusta turvallisuusselvityslain 33 §:ään, jossa säädetään yritysturvallisuusselvityksen hakemiseen oikeutetuista. Ehdotus muistuttaa kyseisen pykälän 1 momentin 2 kohtaa, jonka mukaan yritysturvallisuusselvitystä voi hakea ”viranomainen, jonka on tarkoitus tehdä sopimus selvityksen kohteen kanssa, jos sopimuksen yhteydessä yritykselle annetaan tai sopimuksen johdosta syntyy turvallisuusluokkaan I–III kuuluvaksi luokiteltuja asiakirjoja tai muita salassa pidettäviä asiakirjoja, jos näihin asiakirjoihin sisältyvän salassa pidettävän tiedon oikeudeton paljastuminen tai oikeudeton käyttö voi aiheuttaa vahinkoa salassapitosäännöksessä tarkoitetulle yleiselle tai yksityiselle edulle”. Tässä säännöksessä ja aluevalvontalakiin ehdotettavassa säännöksessä olisi molemmissa kyse samankaltaisesta suojattavasta intressistä. Turvallisuusselvityslain lähtökohtiin nähden ehdotus on siten hyväksyttävissä. 

Oikeusministeriö on lausunnossaan esittänyt myös huomioita koskien ehdotetun säännöksen sanamuotoon. Oikeusministeriön lausunnon johdosta 19 §:n sanamuotoa on täsmennetty. 

6.6  Aluevalvontayhteistyö (24 d §)

Pääesikunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että 24 d §:n esitetty muotoilu rajaa aluevalvontayhteistyön Naton kanssa kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain tai puolustusvoimista annetun lain päätöksenteon piiriin. Pykälässä olisikin syytä täsmentää Naton kanssa tehtävän aluevalvontatoiminnan päätöksentekoa. Kuten yllä on kuvattu, Naton johtamaa tai Naton ja sen jäsenvaltioiden kanssa yhteistyönä tehtävää AKV/AKT-toimintaa ei Pää-esikunnan näkemyksen mukaan tule eriyttää kansallisesta Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonnasta ja turvaamisesta. Pykälää tulisi täydentää säännöksillä, jotka erityislakina syrjäyttäisivät yleislakina olevan kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain mukaisen päätöksenteon. Päätöksentekosäännökset olisivat rajattuja Natoon ja sen jäsenvaltioihin sekä vain aluevalvontayhteistyöhön. 

Pääesikunnan huomioon liittyen voidaan todeta, että tarve säännöksen muuttamiselle on tunnistettu. Tällä esityksellä ei kuitenkaan tehdä muutoksia nykyisiin päätöksentekoon liittyviin toimivaltajärjestelyihin. Päätöksentekojärjestelmää on tarkoitus tarkastella erillisessä hankkeessa yhdessä muiden keskeisten toimijoiden kanssa. 

Ulkoministeriö on lausunnossaan todennut, että se tukee periaatteessa esitettyä tarvetta nostaa ”Pohjois-Atlantin liitto” EU:n ja kansainvälisen järjestön rinnalle aluevalvontalain 24 d §:ssä, mutta esittää puolustusministeriön harkittavaksi, olisiko asianmukaisempaa muuttaa aluevalvontalain 24 d §:ää vasta samassa yhteydessä mahdollisen tulevan kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain muutoksen yhteydessä, jotta kokonaisuutta käsiteltäisiin johdonmukaisesti. 

Esityksen jatkovalmistelussa katsottiin, että säännösmuutos on tarkoituksenmukaista tehdä Pohjois-Atlantin liiton puolustuspoliittisen merkittävyyden ja säännöksen soveltamisalan selkeyttämisen vuoksi. 

6.7  Muut huomiot

Ulkoministeriö on lausunnossaan todennut, että se pitää esityksen tavoitetta Suomen Nato-jäsenyyden huomioimisesta maahantuloon ja maahantulolupiin liittyvissä säännöksissä tärkeänä. Lisäksi ulkoministeriö pitää hyvänä, että ehdotetuilla säännöksillä pyritään joustavoittamaan yhteistyötä Naton jäsenvaltioiden kanssa niiden joukkojen saapuessa Suomeen, esimerkiksi harjoitustoiminnasta johtuen.  

Ulkoministeriö toteaa lausunnossaan, että se esitettyjä muutoksia sinänsä perusteltuina, mutta soveltajan kannalta selkeämpää olisi voinut olla sääntelytapa, jossa kansainväliset velvoitteet ja kansainväliseen apuun ja yhteistoimintaan liittyvät poikkeukset koottaisiin omiin erillisiin säännöksiin. Lausuntokierroksella olevassa versiossa kyseisiä poikkeuksia ei ole kaikilta osin käsitelty säännöksissä johdonmukaisesti. Esimerkiksi esitysluonnoksessa 5 §:n 4 momentista puuttuu viittaus kansainvälisiin velvoitteisiin. 

Ulkoministeriö esitti lausunnossaan myös, että olisi hyödyllistä, jos hallituksen esityksen jaksossa 2.1 käsiteltäisiin myös aluevalvontalain 3 §:ää ja sen suhdetta lain muihin pykäliin otettuihin Suomen kansainvälisiä velvoitteita koskeviin poikkeuksiin. Ulkoministeriö esitti myös, että myös Nato SOFAn suhdetta aluevalvontalakiin avattaisiin esityksessä sekä että olisiko Suomen ja Yhdysvaltojen välistä puolustusyhteistyösopimusta ja sen mukaisia aluevalvontalain soveltamisen piiriin kuuluvia määräyksiä hyödyllistä käsitellä lyhyesti esitysluonnoksen jaksossa 2.1. Ulkoministeriön huomioiden johdosta hallituksen esityksen jaksoa 2.1 on täydennetty näiltä osin. 

Lisäksi ulkoministeriön huomioon koskien esityksessä valittua sääntelytapaa todetaan, että tässä hallituksen esityksessä valittiin kyseinen sääntelytapa johtuen voimassa olevan aluevalvontalain systematiikasta, jossa lupasäännökset sisältyvät moneen eri säännökseen. Ulkoministeriön huomion vuoksi esitystä on täydennetty siten, että siinä johdonmukaisesti huomioitaisiin poikkeukset, jotka johtuvat kansainvälisistä velvoitteista sekä kansainväliseen avusta ja yhteistoiminnasta. 

Oikeusministeriö on lausunnossaan todennut, että ehdotettaviin pykäliin ei sisälly lupaharkintaa ohjaavia aineellisia säännöksiä esimerkiksi siihen liittyen, millaisesta määrästä sotilaita, ajoneuvoja tai aluksia Suomen alueelle tulisi ja missä tarkoituksessa. Viranomaisen harkintavalta lupien myöntämisessä vaikuttaisi siten olevan hyvin laaja. Oikeusministeriön mukaan esitysluonnoksessa kuvataan varsin vähäisesti, minkä kokoisen sotilasosaston maahantuloon lupa voitaisiin myöntää 10 §:n mukaisesti, missä tarkoituksessa ja kuinka pitkälle ajanjaksolle.  

Oikeusministeriö on viitannut voimassa olevaa aluevalvontalakia koskevaan perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 21/2000 vp). Oikeusministeriö on todennut, että perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön voi tulkita ilmentävän lähtökohtaa, jonka mukaan suurempien sotilasosastojen maahantuloa koskevassa päätöksenteossa pitää huomioida valtioneuvoston ja tasavallan presidentin toimivallasta ja eduskunnan vaikutusmahdollisuuksista perustuslaissa säädetty. 

Oikeusministeriön huomioon liittyen voidaan todeta, että voimassa oleva laki kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta on velvoittavaa lainsäädäntöä, jota tulee soveltaa sen 1 §:n tarkoittamissa tilanteissa. Näin ollen esimerkiksi aluevalvontalain maahantulolupaa koskevilla säännöksillä ei voida kiertää kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain säännöksiä. Aluevalvontalain tulee mahdollistaa tietyissä tilanteissa luvan myöntäminen esimerkiksi vieraan valtion sotilaiden pitkäaikaiseenkin maassaoloon Suomen alueella. Täten laissa ei ole tarkoituksenmukaista rajoittaa sitä, kuinka pitkäksi ajaksi maahantulolupa voidaan myöntää olemaan voimassa. Oikeusministeriön huomion johdosta 4 §:n säännöskohtaisia perusteluita on täsmennetty. 

Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo lausunnossaan, että esitetyt muutokset ovat perusteltuja myös huoltovarmuuden kannalta. Osana huoltovarmuutta sotilaallinen huoltovarmuus tukee puolustuskykyämme. Sotilaallinen huoltovarmuus limittyykin yleiseen huoltovarmuuteen, siviiliyhteiskunnan varautumiseen ja siviiliyhteiskunnasta saataviin resursseihin, johon muun muassa digitaalisuus, hybridivaikuttaminen ja kybertoimintaympäristö tuovat haasteen. Turvallisuusympäristön muutokseen ja yleiseen teknologioiden kehitykseen liittyvä tarve reagoida entistä nopeammin erilaisiin häiriötilanteisiin korostaa hallinnonalojen välisten ennakoivien varautumistoimien, ajantasaisen lainsäädännön, riittävien viranomaisten toimivaltuuksien ja viranomaisprosessien tehokkuuden merkitystä. Logistiikan, materiaalisen varautumisen ja näiden osana sotilaallisen liikkuvuuden merkitys on kasvanut turvallisuusympäristön muutosten ja Suomen Nato-jäsenyyden myötä. Naton resilienssityö liittyy vahvasti kokonaismaanpuolustuksen kehittämiseen ja sotilaalliseen liikkuvuuteen, jossa huomioitava paitsi uudet uhkakuvat, myös syvenevän puolustusyhteistyön mahdollisuudet. Osaltaan ehdotetut muutokset tukevat myös kriittisen infrastruktuurin ja kuljetuslogistiikan suojaamisen kehittämistä. Tämä edellyttää konkreettisia kehittämistoimia ja normiohjauksen (lupamenettelyt, tullit ym.) kehittämistä paitsi puolustushallinnossa, myös hallinnonalojen välisessä yhteistyössä, kansainvälisten kumppanimaiden kanssa ja suhteissa elinkeinoelämään. 

Lisäksi joissain lausunnoissa on esitetty joitakin teknisluonteisia huomioita esitykseen, jotka on otettu esityksen jatkovalmistelussa huomioon. 

7.1  Aluevalvontalaki

4 §.Vieraan valtion sotilaan, sotilasajoneuvon, valtionilma-aluksen tai valtionaluksen maahantulo ja maassaolo. Voimassa olevan pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan pykälän sisältöä, koska pykälässä säädettäisiin vieraan valtion sotilaan, sotilasajoneuvon, valtionilma-aluksen tai valtioaluksen maahantulosta. Voimassa olevan 4 §:n 1 momenttiin yhdistettäisiin voimassa olevan lain 5 §:n 1 momentin säännös siitä, että vieraan valtion valtionilma-alus saa tulla Suomen alueelle ja olla maassa vain Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen tai maahantuloa koskevan luvan perusteella. Sama koskee vieraan valtion valtionalusta, jollei kysymys ole viattomasta kauttakulusta.  

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että jollei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu, vieraan valtion sotilas, sotilasajoneuvo, valtionilma-alus ja valtionalus saa tulla Suomen alueelle ja olla maassa vain sille hakemuksesta myönnetyn maahantuloluvan perusteella. Valtionalus ei tarvitse lupaa maahantuloon, jos kyse on viattomasta kauttakulusta. Pääsääntönä laissa säilyisi edelleen siten se, että vieraan valtion sotilas, sotilasajoneuvo, valtionilma-alus ja valtionalus tarvitsee luvan tullakseen Suomeen ja ollakseen Suomen alueella, ellei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.  

Tällainen momentissa tarkoitettu kansainvälinen sopimus voi olla esimerkiksi Suomen ja toisen valtion kahdenvälinen puolustusyhteistyösopimus, jos sopimuksessa on sovittu oikeudesta tulla Suomen alueelle. Tällainen puolustusyhteistyösopimus on edellä jaksossa 2.1.2 kuvattu Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus. Toisaalta esimerkiksi Nato SOFA ei ole momentissa tarkoitettu Suomea velvoittava kansainvälinen sopimus, koska Nato SOFA ei itsessään muodosta vieraan valtion joukoille oikeutta maahantuloon vastaanottajavaltion alueelle, vaan tämä edellyttää aina vastaanottajavaltion suostumusta kuten jaksossa 2.1.1 on kuvattu.  

Kuten voimassa olevassa laissa, säännöksessä ei säädettäisi nimenomaisesti siitä, kuinka kauan lupa voi olla voimassa. Aluevalvontalain tulee mahdollistaa luvan myöntäminen esimerkiksi Puolustusvoimiin tai Naton komentorakenteeseen komennettujen vieraan valtion sotilaiden pitkäaikaiseenkin maassaoloon Suomen alueella. Täten laissa ei ole tarkoituksenmukaista rajoittaa sitä, kuinka pitkäksi ajaksi maahantulolupa voidaan myöntää olemaan voimassa. Tilanteet arvioitaisiin tapauskohtaisesti. 

Pykälän 2 momentin mukaan Pohjois-Atlantin liiton jäsenvaltion, Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion tai Schengenin säännöstöä soveltavan valtion sotilaalle, sotilasajoneuvolle, valtionilma-alukselle ja valtionalukselle voidaan myöntää Suomen alueelle tuloon lupa ilman hakemusta. Pääesikunnan on ennen luvan myöntämistä tehtävä ilmoitus puolustusministeriölle.  

Momentti olisi kokonaan uusi. Muutos olisi tarpeellinen etenkin ennakoimattomissa kiireellisissä tilanteissa. Mahdollisuus myöntää maahantulolupa ilman hakemusta voisi liittyä esimerkiksi tilanteeseen, jossa vieraan valtion sotilaita sekä valtion ilma-aluksia toimii Suomen lähialueella kansainvälisessä harjoituksessa ja Suomessa tapahtuvaan harjoitustoimintaan tarvittaisiinkin esimerkiksi sellaisia ilma-aluksia, joilla ei ole maahantulolupaa valmiina. Tällaisessa tilanteessa Pääesikunta voisi tarvittaessa myöntää maahantuloluvan ilman nimenomaista hakemusta menettelyn joustavoittamiseksi. Myös mahdollisen valmiuden kohottamisen tilanteessa voisi syntyä tarve joustavasti myöntää esimerkiksi vieraan valtion ilma-alukselle maahantulolupa ilman että odotetaan kyseisen valtion lähetystön tekemää nimenomaista hakemusta. Momentissa myös säädettäisiin, että Pääesikunnan on tehtävä puolustusministeriölle ilmoitus ennen luvan myöntämistä. Tämä olisi tarkoituksenmukaista, koska aluevalvontalain 10 §:n mukaan puolustusministeriö voi pidättää itselleen päätösvallan muutoin Pääesikunnan ratkaistavaksi kuuluvassa lupa-asiassa. Näin ollen ennen luvan myöntämistä annettavalla ilmoituksella turvattaisiin aluevalvontalain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla se, että puolustusministeriö voisi tarvittaessa pidättää itsellään päätösvallan muutoin Pääesikunnan ratkaistavaksi kuuluvassa lupa-asiassa. 

Vaikka säännöksessä mahdollistettaisiin maahantuloluvan myöntäminen ilman nimenomaista hakemusta, lähtökohtana kuitenkin säilyisi, että maahantulolupa myönnettäisiin Pääesikunnalle toimitetun hakemuksen perusteella.  

Aluevalvonta-asetuksen 1 §:n mukaan hakijavaltion sotilaan, sotilasosaston, sotilasajoneuvon, valtionilma-aluksen ja valtionaluksen Suomen alueelle tuloa koskeva lupahakemus toimitetaan pääesikunnalle hyvissä ajoin ja viimeistään kuusi työpäivää ennen suunniteltua Suomen alueelle saapumista, jollei jäljempänä toisin säädetä. Säännöksessä tarkoitetun hakijavaltion on tulkittu tarkoittavan valtion lähetystöä tai Suomeen akkreditoitua sotilasasiamiestoimistoa. Koska näin ollen on edellytetty, että lupahakemus tulee vieraan valtion lähetystöltä tai Suomeen akkreditoidulta sotilasasiamiestoimistolta, ehdotettavalla sääntelyllä pystyttäisiin tarvittavissa tilanteissa helpottamaan maahantuloprosessia sekä poistamaan turhaa byrokratiaa.  

Luvan myöntäminen ilman nimenomaista hakemusta ei kuitenkaan estäisi maahantuloon liittyvien tarvittavien tietojen saamista. Lisäksi ennen luvan myöntämistä Pääesikunta arvioisi jokaisessa tilanteessa, että sillä on tarvittavat tiedot, esimerkiksi ilma-aluksen saapumisaika ja -paikka, luvan myöntämiseksi. Mikäli vaadittavissa tiedoissa olisi puutteita, ei lupaa myönnettäisi. Näin ollen aluevalvontaviranomaisella olevaan tilannetietoon ei kevennetyllä menettelyllä olisi vaikutuksia. 

Pykälän 3 momentin mukaan, ellei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu, vieraan valtion sotilaalla ei saa olla ampuma-asetta Suomen alueella, ellei siihen ole myönnetty lupaa. Momentti vastaisi voimassa olevan lain 4 §:n 2 momenttia. Momentissa on maininta Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta. Esimerkiksi Nato SOFA on Suomea velvoittava kansainvälinen sopimus, joilla sopimuspuolet ovat sopineet asevoimiensa oikeudellisesta asemasta niiden oleskellessa toisen sopimuspuolen alueella. Nato SOFAn VI artiklassa määrätään joukkojen jäsenten oikeudesta kantaa aseita. Artiklan mukaan joukkojen jäsenet voivat pitää hallussaan ja kantaa aseita sillä ehdolla, että niillä on siihen määräystensä nojalla oikeus. Vastaanottajavaltio voi lisäksi esimerkiksi pyytää ennakkoilmoitusta maahantuotavista ja siellä kannettavista aseista. Sopimus ei siten itsessään anna oikeutta tuoda aseita toisen valtion alueelle.  

Pykälän 4 momentin mukaan mitä 3 momentissa säädetään, ei koske vieraan valtion sotilasta, joka on Suomen alueella sellaisen päätöksen perusteella, joka liittyy Suomen pyytämän avun vastaanottamiseen tai Suomen alueella tapahtuvaan yhteistoimintaan ja josta on päätetty kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain (418/2017) tai puolustusvoimista annetun lain (551/2007) nojalla.  

Ei ole tarkoituksenmukaista, että tilanteissa, joissa olisi olemassa päätös sellaisesta Suomen alueella tapahtuvasta yhteistoiminnasta tai avun vastaanottamisesta, edellytettäisiin vielä erikseen aluevalvontalain mukainen lupa sille, että vieraan valtion sotilaalla saisi olla ampuma-ase Suomen alueella. Kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain tai puolustusvoimista annetun lain nojalla tehtävässä päätöksessä määriteltäisiin reunaehdot yhteistoiminnalle tai avun antamiselle. 

Lisäksi Pääesikunta sopii Poliisihallituksen kanssa Poliisihallitukselle ilmoitettavista tiedoista, 

esimerkiksi Suomeen tulevien sotilaiden mukana tulevista ampuma-aseista sekä aseiden ja ampumatarvikkeiden kuljetuksista. Aluevalvonnan lupaviranomainen huolehtii tiedonkulusta poliisin kanssa. Tarvittaessa poliisi voi olla yhteydessä tilannekuvaa ylläpitävään Puolustusvoimien osoittamaan yhteyspisteeseen poliisin johtokeskuksen kautta. Pääesikunta ilmoittaa myös 

oma-aloitteisesti poliisin tehtäviin vaikuttavista tapahtumista. Huomionarvioista on myös, että 

esimerkiksi Nato SOFAn perusperiaatteisiin kuuluu vastaanottajavaltion lainsäädännön kunnioittaminen. Nato SOFAn II artiklan mukaan joukot, siviilihenkilöstö ja niiden jäsenet sekä näiden huollettavat ovat velvollisia kunnioittamaan vastaanottajavaltion lakia ja pidättymään kaikista sopimuksen hengen vastaisista toimista. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuus, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset lupahakemuksen jättämisestä, hakemukseen liitettävistä selvityksistä, luvan voimassaolosta sekä muista lupamääräyksistä ja ehdoista. 

4 a §.Toistuvaan maahantuloon oikeuttava lupa. Pykälän 1 momentin mukaan Pohjois-Atlantin liiton jäsenvaltion, Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion tai Schengenin säännöstöä soveltavan valtion sotilaalle, sotilasajoneuvolle, valtionilma-alukselle ja valtionalukselle voitaisiin myöntää Suomen alueelle tuloon lupa, joka on voimassa enintään yhden kalenterivuoden pituisen määräajan kerrallaan. Säännös vastaisi muuten voimassa olevan aluevalvonnasta annetun asetuksen 3 §:n 1 momenttia, mutta siinä säädettäisiin myös, että toistuvaan maahantuloon oikeuttava lupa voitaisiin Suomen Nato-jäsenyydestä johtuen myöntää myös Pohjois-Atlantin liiton jäsenvaltiolle. Nyt tehtävällä lainmuutoksella asetustasoinen sääntely nostettaisiin lain tasolle.  

Vaikka säännöksessä mainituille valtioille olisi mahdollista myöntää toistuvaan maahantuloon oikeuttava lupa, eli niin sanottu vuosilupa, säilyisi harkinta luvan myöntämisestä sekä siihen perustuvista maahantuloista aina jokaisessa yksittäisen maahantulon tapauksessakin Suomella. Vuosiluvan saaneen valtion tulee ilmoittaa Pääesikunnalle aikomuksestaan käyttää vuosilupaa maahantuloon. Tämä vaatimus asetetaan lupaehdoissa. Lisäksi Euroopan puolustusviraston rajanylityksiä koskevien lupamenettelyjen tehostamista koskevan projektisopimuksen puitteissa tehtyjen ilma- ja pintaliikkuvuuden lupamenettelyjen teknisiin järjestelyasiakirjoihin (CBMP SURFACE TA ja CBMP AIR TA) sisältyy vaatimus ilmoittaa tulovaltiolle vuosilupaan perustuvasta maahantulosta kaksi vuorokautta ennen aiottua maahantuloa. Näin ollen Pääesikunnalla olisi aina tieto mahdollisesta maahantulosta.  

Vuosiluvan myöntämiselle sekä sen käyttämiselle tulee olla selkeä peruste, joka yleensä on yhteistoiminta Suomen kanssa. Vuosilupia myönnetään lähtökohtaisesti esimerkiksi kuljetuslentoja (logistiset kuljetukset Suomeen tai Suomen kautta) ja kauttakulkua varten, sotilaallisia harjoituksia varten sekä humanitäärisiä lentoja sekä ympäristövalvontaa ja siihen liittyviä lentoja varten. 

Lupa- ja aluevalvontaviranomaisella olisi edelleen aina tarvittaessa mahdollisuus puuttua tai antaa tarkentavia ohjeita maahantuloon liittyen. 

Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetun luvan voimassaoloa voitaisiin jatkaa ilman hakemusta, jos luvan myöntämisen edellytyksissä ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia. Säännös mahdollistaisi vuosilupien uusimisen joustavammin niin lupaviranomaisen kuin sen valtion, jolle lupa myönnetään, näkökulmasta, koska Pääesikunta kykenee tarvittaessa uusimaan vuosiluvan ilman nimenomaista hakemusta.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuus, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset lupahakemuksen jättämisestä, hakemukseen liitettävistä selvityksistä, luvan voimassaolon jatkamisesta sekä muista lupamääräyksistä ja -ehdoista.  

5 §.Poikkeus lupavelvollisuudesta. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan pykälän aineellista sisältöä, koska siinä säädettäisiin tilanteista, jolloin vieraan valtion sotilas, sotilasajoneuvo, valtionilma-alus tai valtionalus saisi tulla Suomeen ja olla maassa ilman sille myönnettyä maahantulolupaa.  

Pykälän 1 momentin mukaan Suomeen viralliselle käynnille saapuvaa vieraan valtion päämiestä kuljettava valtionilma-alus tai valtionalus saa tulla Suomen alueelle ja olla maassa ilman 4 §:n 1 momentissa tai 4 a §:n 1 momentissa tarkoitettua lupaa. Pykälä vastaisi muuten voimassa olevan lain 5 §:n 2 momenttia, mutta siinä viitattaisiin nyt muutettavaksi ehdotettavaan 4 §:n 1 momenttiin sekä uuteen 4 a §:n 1 momenttiin. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että vieraan valtion sotilaalta, sotilasajoneuvolta, valtionilma-alukselta tai valtionalukselta ei edellytetä 4 §:n 1 momentissa tai 4 a §:n 1 momentissa tarkoitettua lupaa, jos maahantulo liittyy Suomen pyytämän avun vastaanottamiseen tai Suomen alueella tapahtuvaan yhteistoimintaan, josta on päätetty kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain tai puolustusvoimista annetun lain nojalla. 

Kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetussa laissa säädetään ylempien valtionelinten päätöksenteosta erilaisissa merkittävissä kansainvälisen avun tai yhteistoiminnan tilanteissa. Lakia sovelletaan sen 1 §:n mukaan ylimpien valtionelinten päätöksentekoon, jos kyse on avusta, joka 1) joka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklaan; 2) joka perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohtaan; 3) johon sisältyy merkittäviä sotilaallisia voimavaroja; 4) johon voi sisältyä sotilaallisten voimakeinojen käyttöä; 5) joka on ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävää tai 6) laajakantoista ja periaatteellisesti tärkeää. 

Puolustusvoimista annetun lain 4 a §:n mukaan jollei kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetussa laissa (418/2017) muuta säädetä, puolustusministeriö voi ulkoministeriötä kuultuaan pyytää Puolustusvoimien toimialaan kuuluvaa apua toiselta valtiolta, Euroopan unionilta tai kansainväliseltä järjestöltä taikka päättää Puolustusvoimien yhteistoiminnasta toisen valtion, Euroopan unionin tai kansainvälisen järjestön kanssa Suomen alueella ottaen huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan (SopS 1/1956) päämäärät ja periaatteet sekä muut kansainvälisen oikeuden säännöt. Hallituksen esityksen HE 193/2022 vp mukaan säännöksen mukainen puolustusministeriön päätöksenteko olisi tarkoitettu vähämerkityksellisempiin tilanteisiin kuin kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain soveltamisalaan kuuluvat. 

Voimassa olevan aluevalvontalain 24 d §:ssä säädetään aluevalvontayhteistyöstä. Säännöksen mukaan tuen pyytämisestä toiselta valtiolta, Euroopan unionilta tai kansainväliseltä järjestöltä aluevalvontaa varten ja yhteistoiminnasta toisen valtion, Euroopan unionin tai kansainvälisen järjestön kanssa aluevalvonnassa säädetään kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetussa laissa ja puolustusvoimista annetussa laissa. Puolustusvoimat voi 1 momentissa tarkoitetun päätöksen perusteella ryhtyä päätöksen toimeenpanoa koskeviin toimiin. 

Tapaukset, joissa vieraan valtion sotilas, sotilasajoneuvo, valtionilma-alus tai valtionalus saisi tulla Suomen alueelle ilman 4 §:n 1 momentissa tai 4 a §:n 1 momentissa tarkoitettua maahantulolupaa voisivat siten koskea esimerkiksi tilannetta, jossa olisi tehty päätös aluevalvontayhteistyöstä kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain nojalla. Tilanne voisi koskea myös muutakin yhteistoimintaa tai avun antamista Suomelle, mikä edellyttäisi vieraan valtion sotilaan, sotilasajoneuvon, valtionilma-aluksen tai valtionaluksen tulemista Suomen alueelle. Kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain nojalla tehtävässä päätöksessä määriteltäisiin myös reunaehdot yhteistoiminnalle tai avun antamiselle. 

Kuten edellä jaksossa 2.1 on kuvattu, lähtökohtana on pidetty, että aluevalvontalain 24 d §:n tarkoittamissa tilanteissa erillistä aluevalvontalain mukaista lupaa Suomen alueelle tuloon ei edellytetä. Selvyyden vuoksi asiasta ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi nimenomaisesti laissa. 

Pykälän 3 momentin mukaan vieraan valtion valtionilma-alus tai valtionalus saa aluevalvontaviranomaisen tai muun viranomaisen pyynnöstä tulla kiireelliseen pelastustehtävään, rajaturvallisuustehtävään tai ympäristövahinkojen torjuntatehtävään taikka talvimerenkulun avustustehtävään Suomen alueelle ilman 4 §:n 1 momentissa tai 4 a §:ssä tarkoitettua lupaa. Muun kuin aluevalvontaviranomaisen on viipymättä ilmoitettava pyynnöstään Pääesikunnalle. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 5 §:n 3 momenttia, eikä siihen esitetä muutoksia.  

Pykälän 4 momentin mukaan, jollei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu, vieraan valtion valtionilma-aluksen lennosta on toimitettava ilmaliikennepalvelun tarjoajalle asianmukainen lentosuunnitelma ennen ilma-aluksen tuloa Suomen alueelle Lisäksi vieraan valtion valtionaluksen, joka tulee Suomen alueelle muussa kuin viattoman kauttakulun tarkoituksessa, on ennen Suomen alueelle tuloa ilmoitettava aluevalvontaviranomaiselle aluevesirajan ylityspaikka ja -aika. Säännös vastaisi muuten voimassa olevan lain 5 §:n 4 momenttia, mutta siihen lisättäisiin maininta Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta. Säännöstä olisi tarkoituksenmukaista täsmentää edellä kerrotulla tavalla, koska esimerkiksi Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyösopimuksen 11 artiklassa ei nimenomaisesti edellytetä ilma-aluksilta lentosuunnitelman toimittamista tai aluksilta ilmoitusta aluevesirajan ylittämisestä.  

Pykälän 5 momentin mukaan vieraan valtion valtionilma-alukselta ei edellytettäisi lentosuunnitelman toimittamista, jos maahantulo liittyy 3 momentissa tarkoitettuun tilanteeseen taikka Suomen pyytämän avun vastaanottamiseen tai Suomen alueella tapahtuvaan yhteistoimintaan, josta on päätetty kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain tai puolustusvoimista annetun lain nojalla. Puolustusvoimat olisi velvollinen yhteensovittamaan ilmaliikenteen yhdessä ilmaliikennepalvelun tarjoajan kanssa. Momentti olisi kokonaan uusi. 

Lentosuunnitelma on lennonvalmisteluun liittyvä tavanomainen toimi, jolla varmistetaan muun muassa se, että ilma-alus saa tarvitsemansa ilmaliikennepalvelun ja ettei ilma-aluksen saapuminen ilmatilaan käynnistä ylimääräistä viranomaisvalvontaa. Sotilasilmailussa lentosuunnitelmia käytetään yleisesti pitkälti siviili-ilmailun säännöin erityisesti silloin kun toimitaan yleisen ilmaliikenteen periaatteiden pohjalta (esimerkiksi miehistönkuljetus ja rahdinkuljetus). Sen sijaan operatiivisten lentotehtävien, kuten alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen tehtävien sekä sotilastiedusteluun liittyvien lentojen, yhteydessä lentosuunnitelmia ei välttämättä laadita. Lisäksi valmiuden sääntelyyn liittyvä sotilaallisten suorituskykyjen projisointi saattaa edellyttää, ettei toiminnan yksityiskohtia paljastavia lentosuunnitelmia voida tehdä. 

Näin ollen olisi tarkoituksenmukaista säätää, ettei lentosuunnitelman toimittamista edellytettäisi tilanteissa, joissa vieraan valtion ilma-aluksen maahantulo liittyy 3 momentissa tarkoitettuun tilanteeseen taikka Suomen pyytämän avun vastaanottamiseen tai Suomen alueella tapahtuvaan yhteistoimintaan, josta on päätetty kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain tai puolustusvoimista annetun lain nojalla. Tällöin toiminnassa voi olla kyse esimerkiksi yhteistyöstä liittyen alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen, jolloin lentosuunnitelmia ei välttämättä laadita. Pykälän 3 momentissa tarkoitetut tilanteet ovat puolestaan jo säännöksen sanamuodonkin mukaan kiireellisiä, jolloin lentosuunnitelmaa ei välttämättä ehdittäisi edes toimittaa. 

Vaikka tietyistä lennoista ei nimenomaista lentosuunnitelmaa toimitettaisi, on lentoturvallisuuden vuoksi varmistettava tiedon kulkeminen Puolustusvoimien sekä ilmaliikennepalvelun tarjoajan välillä. Siksi ehdotetaan, että Puolustusvoimat olisi velvollinen yhteensovittamaan ilmaliikenteen yhdessä ilmaliikennepalvelun tarjoajan kanssa. Tällöin ilmatilanhallintayksikkö pystyy varmistamaan siviili-ilmailun turvallisuuden ja sujuvuuden. Lisäksi kaikissa tapauksissa Puolustusvoimat pitää yllä tilannekuvaa Suomeen saapuvista sotilaslennoista sekä tällaisista lennoista Suomen alueella. Yhteensovittamismenettelyllä varmistetaan tilannetietoisuus sekä koordinaatio Puolustusvoimien ja ilmaliikennepalvelun tarjoajan välillä.  

Pykälän 6 momentin mukaan vieraan valtion sotilaan, sotilasajoneuvon, valtionilma-aluksen ja valtionaluksen Suomen alueelle tulosta ja maassaolosta 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa olisi tehtävä ennalta ilmoitus Pääesikunnalle. Momentti vastaisi muuten voimassa olevan lain 5 §:n 2 momentin sisältämää säännöstä ilmoituksen tekemisestä Pääesikunnalle, mutta lisäksi momentissa säädettäisiin ilmoituksen tekemisestä myös pykälän 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa.  

Pykälän 7 momentissa säädettäisiin lisäksi asetuksenantovaltuus antaa valtioneuvoston asetuksella säännöksiä 6 momentissa tarkoitetun ilmoituksen jättämisestä ja ilmoitukseen liitettävistä selvityksistä. 

6 §.Valtionilma-alusta koskevat erityisrajoitukset. Pykälän johdantokappaleeseen ehdotetaan lisättäväksi maininta Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta. Kuten jaksossa 2.1.2 on kerrottu, puolustusyhteistyöstä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehty sopimus on Suomea velvoittava kansainvälinen sopimus. Sopimuksen 11 artiklassa säädetään ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen liikkumisesta. Artiklan mukaan USA:n joukkojen käytössä olevat ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot voivat asianmukaisten yhteensovittamis- ja ilmoitusmenettelyjen mukaisesti vapaasti tulla Suomen alueelle, poistua sieltä ja liikkua siellä. Puolustusyhteistyösopimusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 58/2024 vp) on todettu, että Yhdysvaltojen joukkojen käytössä olevilta ilma-aluksilta, aluksilta ja ajoneuvoilta ei edellytettäisi aluevalvontalain mukaisia lupia, vaan Suomen alueelle tulo ja maassaolo olisi mahdollista suoraan puolustusyhteistyösopimuksen perusteella. Näin ollen aluevalvontalain säännöksiä valtionilma-alusta, valtionalusta sekä sukellusvenettä koskevista erityisrajoituksista ja luvista olisi tarkoituksenmukaista täydentää nimenomaisella maininnalla Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta.  

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan mitä 1 momentissa säädetään, ei koske valtionilma-alusta, joka on Suomen alueella sellaisen päätöksen perusteella, joka liittyy Suomen pyytämän avun vastaanottamiseen tai Suomen alueella tapahtuvaan yhteistoimintaan ja josta on päätetty kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain tai puolustusvoimista annetun lain nojalla.  

Ei ole tarkoituksenmukaista, että tilanteissa, joissa olisi olemassa päätös Suomen alueella tapahtuvasta yhteistoiminnasta tai avun vastaanottamisesta, edellytettäisiin vielä erikseen 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu lupa valtionilma-alukselle olla varustettuna ampumatarvikkeilla tai taisteluaineilla, olla varustettuna sotilaallisen tiedustelun välineillä tai laskea maihin aseistettua sotilasta tai sotilasosastoa. Kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain tai puolustusvoimista annetun lain nojalla tehtävässä päätöksessä määriteltäisiin reunaehdot yhteistoiminnalle tai avun antamiselle. 

7 §.Valtionalusta koskevat erityisrajoitukset. Pykälän johdantokappaleeseen ehdotetaan lisättäväksi maininta Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta. Perustelut ovat vastaavat kuin 6 §:n johdantokappaleeseen ehdotetun muutoksen osalta.  

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan mitä 1 momentissa säädetään, ei koske valtionalusta, joka on Suomen alueella sellaisen päätöksen perusteella, joka liittyy Suomen pyytämän avun vastaanottamiseen tai Suomen alueella tapahtuvaan yhteistoimintaan ja josta on päätetty kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain tai puolustusvoimista annetun lain nojalla. Perustelut ovat vastaavat kuin edellä 6 §:ään ehdotettavan uuden 3 momentin osalta, koska momentissa säädettäisiin samasta asiasta valtionaluksen osalta kuin 6 §:n 3 momentissa valtionilma-aluksen osalta. 

8 §.Sukellusvenettä koskevat erityisrajoitukset. Pykälän muutettaisiin ensinnäkin siten, että siihen lisättäisiin maininta Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta. Perustelut ovat vastaavat kuin 6 §:n johdantokappaleeseen ehdotetun muutoksen osalta.  

Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättävän uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin, että mitä 1 momentissa säädetään, ei koske sukellusvenettä, joka on Suomen alueella sellaisen päätöksen perusteella, joka liittyy Suomen pyytämän avun vastaanottamiseen tai Suomen alueella tapahtuvaan yhteistoimintaan ja josta on päätetty kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain tai puolustusvoimista annetun lain nojalla. 

Perustelut ovat vastaavat kuin edellä 6 §:ään ehdotettavan uuden 3 momentin osalta, koska momentissa säädettäisiin vastaavasta tilanteesta sukellusveneen osalta. 

10 §.Lupaviranomaiset sekä lupamenettely. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, ettei siinä enää viitattaisi ilmoitusmenettelyyn, koska siitä säädettäisiin vastaisuudessa 5 §:ssä. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos siten, että momentista poistettaisiin viittaus 5 §:ään, koska 5 §:ssä ei enää säädettäisi maahantuloluvasta. Uuden samamuodon mukaan momentissa viitattaisiin lain 4, 4 a ja 6—8 §:iin.  

Lisäksi pykälän 2 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos siten, että siitä poistettaisiin viittaus 5 §:n 2 momenttiin, koska ilmoituksen jättämiseen liittyvä asetuksenantovaltuudesta ehdotetaan säädettäväksi 5 §:n 7 momentissa. Sen sijaan momentissa viitattaisiin lain 6—8 §:iin, koska näissä säännöksissä säädettäisiin lupa-asioista.  

14 §. Maanpuolustuksen kannalta merkityksellisten kohteiden tutkiminen ilma-aluksesta. Pykälän 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että kohdassa kasarmialueiden sijasta säädettäisiin Puolustusvoimien käytössä olevista alueista. Nyt ehdotettavalla aluevalvontalain 14 §:n 1 momentin 2 kohdan sanamuodon muutoksella aluevalvontalain 14 §:n säännös koskisi siten sekä Puolustusvoimien pysyvässä että tilapäisessä käytössä olevia alueita. Voimassa olevan puolustusvoimista annetun lain 14 §:n 1 momentin mukaan puolustusvoimilla on oikeus tilapäisesti käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä, jos se on sotilaallisen harjoitustoiminnan tai puolustusvalmiuden kohottamisen kannalta välttämätöntä.  

Tarkoituksenmukaista olisi muuttaa aluevalvontalain 14 §:n 1 momentin 2 kohdan sanamuoto vastaamaan puolustusvoimista annetussa laissa käytettyjä sanamuotoja. 

Lisäksi puolustusvoimista annetun lain 15 a §:n 1 momentin mukaan Puolustusvoimilla on oikeus ottaa ilmailulain (864/2014) 2 §:n 21 kohdassa tarkoitettu miehittämätön ilma-alus teknistä laitetta tai voimakeinoa käyttäen tilapäisesti haltuunsa, estää sen käyttö tai muutoin puuttua sen kulkuun, jos se saapuu oikeudetta puolustusvoimien pysyvässä käytössä tai tämän lain 14 §:ssä tarkoitetussa käytössä olevan alueen yläpuoliseen ilmatilaan tai luvatta sellaiselle ilmailulain 11 §:ssä tai 11 a §:ssä tarkoitetulle ilmailulta rajoitetulle tai kielletylle alueelle, joka sijaitsee edellä tarkoitetun alueen yläpuolella. 

Lisäksi pykälän 1 momentin 4 ja 5 kohtiin ehdotetaan tehtäväksi tekniset muutokset siten, että Puolustusvoimat kirjoitettaisiin isolla alkukirjaimella. 

Pykälän 1 momentin 6 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että voimassa oleva sanamuoto puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen maastoharjoituksista korvattaisiin sanamuodolla Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen sotilaallisista harjoituksista. Muutos olisi lähinnä teknisluonteinen, mutta sana sotilaallinen harjoitus kattaisi laajemmin kyseisten viranomaisten harjoitustoiminnan kuin sana maastoharjoitus, koska harjoitustoimintaa tapahtuu myös merellä.  

Pykälän voimassa olevaa 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen sanamuoto muuttuisi. Samalla voimassa olevaan 2 momenttiin sisältyvä sääntely siirrettäisiin uuteen 3 momenttiin. Ehdotettavan 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös taltiointia, joka kohdistuu vieraan valtion Suomen alueella oleviin asevoimiin. Sääntelyn tavoitteena on suojata esimerkiksi Suomessa vieraana olevien vieraiden valtioiden asevoimia ja niiden toimintaa 1 momentissa tarkoitetulta taltioinnilta samalla tavalla kuin Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen joukkoja ja toimintaa. 

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske tiedon taltioimista yleisessä liikenteessä olevasta ilma-aluksesta yksityiseen tarkoitukseen. Momentti vastaisi muuten voimassa olevan lain 14 §:n 2 momenttia, mutta siinä huomioitaisiin myös uusi ehdotettava 2 momentti. 

Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske valtionilma-alusta, joka on Suomen alueella sellaisen päätöksen perusteella, joka liittyy Suomen pyytämän avun vastaanottamiseen tai Suomen alueella tapahtuvaan yhteistoimintaan ja josta on päätetty kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain tai Puolustusvoimista annetun lain nojalla. Tällaisiin tilanteisiin voi liittyä tarve sille, että vieraan valtion ilma-alus suorittaisi esimerkiksi ilmakuvausta 14 §:n 1 momentissa tarkoitettujen kohteiden osalta. Ei ole tarkoituksenmukaista, että tilanteissa, joissa olisi olemassa päätös Suomen alueella tapahtuvasta yhteistyöstä tai avun vastaanottamisesta, kyseiselle toiminnalle edellytettäisiin vielä erikseen lupa. 

19 §.Luvan myöntämisen ja peruuttamisen edellytykset. Pykälässä säädetään tutkimustoimintaan liittyvän luvan myöntämisen ja peruuttamisen edellytyksistä. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin maininta siitä, että lupaviranomainen voi hakea luvanhakijasta turvallisuusselvityslaissa (726/2014) tarkoitetun yritysturvallisuusselvityksen laatimista, jos luvan perusteella harjoitettavassa toiminnassa muodostuu sellaista maanpuolustusta koskevaa tietoa, joka viranomaisen asiakirjaan merkittynä olisi lain mukaan salassa pidettävää.  

Yritysturvallisuusselvityksen tekemisestä päättäisi Suojelupoliisi turvallisuusselvityslain 9 §:n 1 momentin nojalla. Pääesikunta ei olisi toimivaltainen tekemään yritysturvallisuusselvitystä, koska turvallisuusselvityslain 9 §:n 3 momentin mukaan Pääesikunta päättää yritysturvallisuusselvityksen tekemisestä yrityksestä, joka hoitaa tai jonka on tarkoitus hoitaa puolustusvoimien antamaa tehtävää, taikka yrityksestä, joka liittyy puolustusvoimien hankintoihin. Esimerkiksi aluevalvontalain mukaisessa luvan myöntämisessä merenpohjan tutkimiseen ja kartoittamiseen ei siten ole kyse yritysturvallisuusselvityslain 9 §:n 3 momentissa tarkoitetusta tilanteesta. Turvallisuusselvityslain 33 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan yritysturvallisuusselvitystä voi hakea se, joka tarvitsee selvitystä laissa tai sen nojalla säädetyn taikka kansainvälisestä tietoturvallisuusvelvoitteesta johtuvan velvoitteen toteuttamiseksi. Viranomaiselle asetetuista salassapitovelvoitteista ja asiakirjojen julkisuudesta säädetään laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999, jäljempänä julkisuuslaki) ja laissa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista (588/2004). Julkisuuslain 22 §:n mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se julkisuuslaissa tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla määrätty vaitiolovelvollisuus. Pykälän 2 momentin mukaan salassa pidettävää viranomaisen asiakirjaa tai sen kopiota tai tulostetta siitä ei saa näyttää eikä luovuttaa sivulliselle eikä antaa sitä teknisen käyttöyhteyden avulla tai muulla tavalla sivullisen nähtäväksi tai käytettäväksi. 

Esimerkiksi merenpohjan tai sen sisustan muodon, rakenteen tai koostumuksen selvittäminen geologisilla tai geofyysisillä tutkimuksilla voi synnyttää tietoa, joka voi olla maanpuolustuksen kannalta tärkeää ja asiakirjaan merkittynä olla salassa pidettävää. Merenmittauksessa muodostuu kasaantumisvaikutusta (turvaluokitellun materiaalin osalta) riippuen mitä, mistä ja kuinka laajalla otannalla kartoitusta tehdään. Materiaalia käsitellään pääsääntöisesti sähköisessä muodossa. Aluevalvontalaissa tarkoitettu lupaviranomainen ei voi myöntää lain 12 §:ssä tarkoitettua tutkimuslupaa, jos tutkimuksella hankittava tieto viranomaisen asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävää ja jos lupaa hakevalla ei ole todistusta tosiasiallisesta kyvystään käsitellä tällaista aineistoa. 

Yritysturvallisuusselvityksessä pyritään selvittämään yrityksen vastuuhenkilöiden luotettavuutta sekä havaita mahdollisia poikkeamia toiminnassa. Lisäksi yrityksen vastuuhenkilöt saadaan turvallisuusselvitysmenettelyn kautta nuhteettomuuden seurannan piiriin.  

Lähtökohtaisesti viranomainen ei voi hakea yritysturvallisuusselvitystä, ellei sen tarpeesta ole mainintaa erityislaissa. Tämä ongelma on noussut esille muun muassa merituulivoimapuistojen suunnitteluun- ja rakentamiseen liittyen. Tämä voi hidastaa merituulivoimahankkeita Suomessa. Tilanne voi myös asettaa yritykset kilpailullisesti epätasa-arvoiseen asemaan, koska joillain yrityksillä on voimassa oleva yritysturvallisuusselvitys, koska ne ovat aiemmin olleet sopimussuhteessa Puolustusvoimiin tai muuhun viranomaiseen, ja tämän toiminnan perusteella yrityksestä on jo laadittu yritysturvallisuusselvitys. 

Voimassa olevan lain 19 §:n 3 momentin mukaan luvan perusteella otetut tallenteet voidaan lupamääräysten noudattamisen valvomiseksi määrätä esitettäviksi lupaviranomaiselle. Lupaviranomainen voi rajoittaa tallenteiden julkaisemista tai kieltää sen, jos materiaaliin sisältyy maanpuolustuksen kannalta tärkeää tietoa, jonka julkistaminen voisi vahingoittaa tai vaarantaa maanpuolustuksen etua. Momentti soveltuisi siten myös sellaiseen toimintaan, johon liittyvän luvan myöntämistä varten luvanhakijasta on laadittu yritysturvallisuusselvitys. Lisäksi yritysturvallisuusselvityksen tekemisellä pyrittäisiin varmistamaan nimenomaan se, että yritys kykenee käsittelemään turvallisuusluokiteltua tietoa. 

22 §.Muutoksenhaku. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että sen sisältämä viittaus kumottuun hallintolainkäyttölakiin (586/1996) muutettaisiin viittaukseksi voimassa olevaan lakiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019).  

23 §.Aluevalvontaviranomaiset. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos siten, että voimassa olevan säännöksen sanamuoto sotilas-, rajavartio-, poliisi- ja tulliviran-omaisista korvattaisiin sanamuodolla Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos, poliisi ja Tulli. Koska voimassa olevassa aluevalvontalaissa ei ole määritelty, mitä sotilas-, rajavartio-, poliisi- ja tulliviranomaisilla tarkoitetaan, olisi selkeämpää, että säännöksessä nimenomaisesti mainittaisiin ne viranomaiset, jotka toimivat aluevalvontaviranomaisina.  

24 §.Aluevalvontaviranomaisten tehtävät. Pykälän 1 ja 3 momentteihin tehtäisiin tekninen muutos siten, että voimassa olevien säännösten sanamuoto liittyen sotilas- tai rajavartioviranomaisiin korvattaisiin sanamuodolla Puolustusvoimat tai Rajavartiolaitos. Perustelut ovat vastaavat kuin 23 §:n osalta.  

24 b §.Aluerikkomuksesta ja alueloukkauksesta ilmoittaminen. Pykälään tehtäisiin tekninen muutos siten, että voimassa olevan säännöksen sanamuoto liittyen sotilas- tai rajavartioviranomaisiin korvattaisiin sanamuodolla Puolustusvoimat tai Rajavartiolaitos. Perustelut ovat vastaavat kuin 23 §:n osalta.  

24 d §.Aluevalvontayhteistyö. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään nimenomainen maininta Pohjois-Atlantin liitosta. Vaikka jo voimassa ole-van sanamuodon mukaan tuen pyytämisestä kansainväliseltä järjestöltä aluevalvontaa varten sekä yhteistoiminnasta kansainvälisen järjestön kanssa aluevalvonnassa säädetään kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetussa laissa ja puolustusvoimista annetussa laissa, voidaan Naton katsoa olevan Suomelle niin keskeinen ja lain soveltamisen kannalta merkityksellinen kansainvälinen järjestö, että aluevalvontayhteistyötä koskevaan säännökseen olisi tarkoituksenmukaista selvyyden vuoksi lisätä kansainvälisenä järjestönä Euroopan unionin rinnalle nimenomaisesti myös Nato.  

Puolustusministeriössä on valmistelussa hallituksen esitys laiksi puolustusvoimista annetun lain muuttamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. Esitysluonnos on ollut lausuntokierroksella 19.4.-31.5.2024. Tässä hallituksen esityksessä on tarkoitus muuttaa puolustusvoimista annetun lain 4 a §:ää siten, että siihen lisättäisiin ”Pohjois-Atlantin liitto” toisen valtion, Euroopan unionin ja kansainvälisen järjestön rinnalle, koska Suomi on liittynyt Naton jäseneksi. Myös tämä muutosehdotus perustelee sitä, että aluevalvontalain 24 d §:n 1 momenttiin tehtäisiin vastaava lisäys. 

34 §.Vihamielisen toiminnan torjuminen. Voimassa olevan lain 34 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan vihamielisellä toiminnalla tarkoitetaan vieraan valtion tai tunnuksettoman sotilaallisen ryhmän aseistetun sota-aluksen tai sotilasilma-aluksen taikka vieraan valtion tai tunnuksettoman sotilaallisen ryhmän sotilasajoneuvon tuloa Suomen alueelle aluevalvontaviranomaisen antamasta varoituksesta huolimatta.  

Momentin 2 kohtaa muutettaisiin siten, että siitä poistetaan sana aseistetun. Nykyaikaisista sota-aluksista, sotilasilma-aluksista ja sotilasajoneuvoista ei voida ulkoapäin tarkastellen varmistaa, ovatko ne aseistettuja. Jokaista edellä mainittua kohdetta on operaatioturvallisuudesta johtuen käsiteltävä siten kuin ne olisivat aseistettuja ja siten vihamielisenä toimintana tulisi pitää vieraan valtion tai tunnuksettoman sotilaallisen ryhmän sota-aluksen tai sotilasilma-aluksen taikka vieraan valtion tai tunnuksettoman sotilaallisen ryhmän sotilasajoneuvon tuloa Suomen alueelle aluevalvontaviranomaisen antamasta varoituksesta huolimatta, vaikka niistä ei voisi ulkoapäin tarkastellen varmistaa, ovatko ne aseistettuja. 

35 §.Aluerikkomuksen ja alueloukkauksen tutkinta. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos siten, että voimassa olevan säännöksen sanamuoto liittyen sotilas- ja rajavartioviranomaisiin korvattaisiin sanamuodolla Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos. Perustelut ovat vastaavat kuin 23 §:n osalta.  

7.2  Sotilasajoneuvolaki

1 §.Soveltamisala. Voimassa olevan sotilasajoneuvolain 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan laissa säädetään vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön aluevalvontalain (755/2000) mukaisen luvan perusteella Suomessa olevan kansainvälisen sotilasajoneuvon vaatimusten mukaisuuden toteamisesta ja liikennekelpoisuuden valvonnasta.  

Pykälän 1 momentin 3 kohta esitetään muutettavaksi siten, että sotilasajoneuvolaki soveltuisi vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön Suomessa olevan kansainvälisen sotilasajoneuvon vaatimusten mukaisuuden toteamiseen ja liikennekelpoisuuden valvontaan. 

Koska aluevalvontalakia ehdotetaan tässä hallituksen esityksessä muutettavaksi siten, että vieraan valtion sotilas, sotilasajoneuvo, valtionilma-alus ja valtionalus voisivat tietyissä tapauksissa tulla Suomeen ja olla Suomessa myös ilman aluevalvontalain mukaista maahantulolupaa, olisi tarkoituksenmukaista muuttaa sotilasajoneuvolain 1 §:n 3 kohta siten, ettei lain soveltumista Suomessa olevan vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön kansainvälisen sotilasajoneuvon vaatimusten mukaisuuden toteamiseen ja liikennekelpoisuuden valvontaan sidottaisi siihen, että kyseinen sotilasajoneuvo on Suomessa aluevalvontalain mukaisen luvan perusteella. Kansainvälinen sotilasajoneuvo voi aluevalvontalain lisäksi olla Suomessa esimerkiksi kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain nojalla. Tästä syystä ei ole tarkoituksenmukaista säännöksen sanamuodossa sitoa kansainvälisen sotilasajoneuvon Suomessa oloa nimenomaan aluevalvontalakiin.  

Huolimatta ehdotetusta muutoksesta, lakia ei kuitenkaan sovellettaisi täysimääräisesti USA:n joukkojen virallisiin, muihin kuin taktisiin ajoneuvoihin, koska sotilasajoneuvolain 1 §:n 2 momentin mukaan puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen, jäljempänä puolustusyhteistyösopimus, 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin USA:n joukkojen virallisiin, muihin kuin taktisiin ajoneuvoihin sovelletaan ainoastaan lain 23 a §:ssä säädettyjä vaatimuksia. 

2 §.Määritelmät. Sotilasajoneuvolain 2 §:n 2 kohdassa säädetään kansainvälisen sotilasajoneuvon määritelmästä. Säännöksen 2 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteinen muutos lain 1 §:n 1 momentin 3 kohtaan ehdotettavan muutoksen vuoksi siten, ettei siinä mainittaisi erikseen aluevalvontalakia. Lisäksi voimassa olevasta sanamuodosta poistettaisiin viittaus saman lain 40 §:ään, koska 40 §:ssä säädetään nimenomaan vaatimuksista, jotka koskevat kansainvälistä sotilasajoneuvoa. Tämän vuoksi termin määritelmässä ei voida toistaa tätä vaatimusta.  

7.3  Laki puolustustarvikkeiden viennistä

2 §.Soveltamisalan rajaukset. Voimassa olevan puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain 2 §:n 4 kohdan mukaan lakia ei sovelleta, jos toimintaan on myönnetty lupa aluevalvontalain (755/2000) nojalla. Pykälän 4 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin myös, että lakia ei sovelleta, jos lupaa ei aluevalvontalain lain mukaan edellytetä.  

Tässä esityksessä ehdotetaan aluevalvontalakiin lisättäväksi uusia säännöksiä, joiden mukaan vieraan valtion sotilaalta ei edellytettäisi lupaa pitää ampuma-asetta Suomessa ollessaan tai vieraan valtion ilma-alukselta tai valtionalukselta ei edellytettäisi tiettyihin toimintoihin (voimassa olevan lain 6 §:n 1 momentti ja 7 §) lupaa, mikäli vieraan valtion sotilaan, valtionilma-aluksen tai valtionaluksen maahantulo Suomen alueelle liittyy Suomen pyytämän avun vastaanottamiseen tai Suomessa tapahtuvaan yhteistoimintaan, josta on päätetty kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain tai puolustusvoimista annetun lain nojalla. 

Näiden aluevalvontalakiin ehdotettavien muutosten johdosta puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain 2 §:n 4 kohdan säännöstä lain soveltamisalan rajauksista ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännös kattaisi nimenomaisesti myös sellaiset tilanteet, joissa toimintaan ei edellytettäisi lupaa aluevalvontalain mukaan. 

Pääministeri Orpon hallituksen ohjelman mukaan (s. 163) hallituskauden aikana tarkastellaan puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain uudistamistarpeet. Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi puolustustarvikkeiden viennistä annettua lakia vain siltä osin kuin aluevalvontalakiin esitettävät muutokset edellyttävät. 

7.4  Ampuma-aselaki

17 §.Soveltamisalaa koskevat poikkeukset. Voimassa olevan ampuma-aselain 17 §:n 1 momentin 10 kohdan c alakohdan mukaan laki ei koske vieraan valtion asevoimille kuuluvien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirtoa Suomeen tai Suomesta, tuontia, vientiä, valmistamista, korjaamista, muuntamista tai hallussapitoa, jos toimintaan on myönnetty lupa aluevalvontalain (755/2000) nojalla.  

Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan aluevalvontalakiin lisättäväksi uusia säännöksiä, joiden mukaan vieraan valtion sotilaalta ei edellytettäisi lupaa pitää ampuma-asetta Suomessa ollessaan tai vieraan valtion ilma-alukselta tai valtionalukselta ei edellytettäisi tiettyihin toimintoihin (voimassa olevan lain 6 §:n 1 momentti ja 7 §) lupaa, mikäli vieraan valtion sotilaan, valtionilma-aluksen tai valtionaluksen maahantulo Suomen alueelle liittyy Suomen pyytämän avun vastaanottamiseen tai Suomessa tapahtuvaan yhteistoimintaan, josta on päätetty kansainvälistä apua, yhteistoimintaa ja muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain tai puolustusvoimista annetun lain nojalla. 

Näiden aluevalvontalakiin ehdotettavien muutosten johdosta ampuma-aselain 17 §:n 1 momentin 10 kohdan c alakohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että kyseinen säännös lain soveltamisalan rajauksista kattaisi nimenomaisesti myös sellaisen toiminnan, johon lupaa ei aluevalvontalain mukaan edellytetä.