7.1
Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta
1 §.Lain soveltamisala. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi selvyyden vuoksi, että lakia sovelletaan myös alle 15-vuotiaaseen rikollisesta teosta epäiltyyn henkilöön. Voimassa olevan säännöksen sanamuodon mukaan sovittelua järjestetään rikoksesta epäillylle henkilölle. Koska alle 15-vuotiasta ei voida tuomita rikoksesta, voimassa olevat säännökset saattavat jättää epäselväksi, koskeeko laki myös alle 15-vuotiaita, joita epäillään rikollisesta teosta. Vastaavaa käsitettä käytetään esitutkintalaissa (805/2011). Esimerkiksi esitutkintalain 3 luvun 5 §:ssä säädetään rikollisen teon tutkinnasta.
Rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetussa laissa sovitteluun osallistumiselle ei ole säädetty ikärajaa eikä lain esitöiden (HE 93/2005 vp ja LaVM 13/2005 vp) perusteella ole pääteltävissä, että alle 15-vuotiaat rikollisesta teosta epäillyt henkilöt olisi ollut tarkoitus rajata lain soveltamisalan ulkopuolelle. Muutoksella ei olisi vaikutusta käytännön sovittelutoimintaan, koska alle 15-vuotiaat ovat osallistuneet vakiintuneen käytännön mukaan sovitteluun jo voimassa olevan lain aikana.
5 §.Yleinen johto, ohjaus ja valvonta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Esityksessä ehdotetaan, että rikos- ja riita-asioiden sovittelun järjestämistehtävä siirretään sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimivalta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta oikeusministeriön hallinnonalalla toimivalle Oikeuspalveluvirastolle. Oikeuspalveluvirastosta annetun lain 7 §:ssä säädetään, että viraston yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat oikeusministeriölle. Koska sovittelu kuuluu esityksen mukaan Oikeuspalveluviraston tehtäväksi, ei ole tarpeen erikseen säätää sovittelua koskevasta oikeusministeriön tehtävästä.
6 §.Neuvottelukunta. Esityksessä ehdotetaan, että 6 ja 7 §:n säännöksiä neuvottelukunnasta ja palvelujen järjestämisvelvollisuudesta muutetaan neuvottelukunnan ja Oikeuspalveluviraston vastuunjaon selkiinnyttämiseksi.
Esityksen 7 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelun järjestämisvelvollisuus kuuluisi Oikeuspalveluvirastolle Terveyden ja hyvinvointilaitoksen sijasta. Lisäksi 7 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi virke, jonka mukaan Oikeuspalveluvirastolle kuuluu osana palvelun järjestämisvelvollisuutta sovittelun ohjaaminen, seuranta ja kehittäminen. Voimassa olevassa laissa ei ole nimenomaista säännöstä näiden tehtävien kuulumisesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Rikosasioiden ja riita-asioiden sovittelusta annetun lain muuttamisesta annetun lain (680/2015) esitöissä (HE 329/2014 vp) palvelujen järjestämisvelvollisuuden on kuitenkin katsottu sisältävän muun muassa sovittelupalvelujen ohjaamisen, seurannan ja kehittämisen.
Toisaalta voimassa olevan lain 6 §:n mukaan rikosasioiden neuvottelukunnan tarkoituksena on sovittelun valtakunnallinen ohjaus, kehittäminen ja seuranta. Säännöksen taustalla ovat aiemmin voimassa olleet säännökset, joiden mukaan palvelujen järjestäminen kuului kuudelle aluehallintovirastolle. Koska järjestämisvastuu jakautui useammalle toimijalle, neuvottelukunnalla oli merkittävä rooli valtakunnallisen tason ohjauksessa ja kehittämisessä. Järjestämisvelvollisuuden siirtyessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle neuvottelukuntaa koskeva säännös jäi voimaan sellaisenaan.
Sovittelun ohjaukseen liittyvien säännösten selkeyttämiseksi ehdotetaan, että pykälään lisätään nimenomainen säännös, jonka mukaan järjestämisvelvollisuuteen kuuluu ohjaus, seuranta ja kehittäminen. Neuvottelukunnan tarkoitus puolestaan olisi yleisempi sovittelun valtakunnallisen kehittämisen tukeminen ja yhteistyön edistäminen. Muutoksella ei olisi vaikutusta Oikeuspalveluvirastolle siirtyviin tehtäviin, koska kyseisten tehtävien katsottaisiin kuuluvan ilman säännöstäkin järjestämistehtävän piiriin. Muutos on tarpeen kuitenkin neuvottelukunnan ja viraston vastuiden ja tehtäväjaon selkiinnyttämiseksi säädöstasolla.
Lisäksi ehdotetaan, että neuvottelukuntaa koskevaa säännöstä ajanmukaistetaan ja muutetaan joustavammaksi. Säännös on ollut muuttamattomana voimassa sovittelulain voimaantulosta lähtien.
Sovittelutoiminnan kehittäminen ja sujuvuus edellyttää tiivistä yhteistyötä eri hallinnonaloilla toimivien sovittelualoitteita tekevien viranomaisten kuten poliisin, sosiaaliviranomaisten ja koulujen sekä erilaisten palveluntuottajien ja järjestöjen välillä. Laissa säädettäisiin edelleen neuvottelukunnasta, mutta valtioneuvoston harkittavaksi jäisi, tehdäänkö yhteistyötä neuvottelukunnan muodossa vai jollain muulla tavalla. Siksi ehdotetaan nykyistä väljempää säännöstä, jonka mukaan oikeusministeriön yhteydessä voi toimia neuvottelukunta sovittelun valtakunnallisen kehittämisen tueksi ja yhteistyön edistämiseksi. Neuvottelukunta toimisi oikeusministeriön yhteydessä hallinnonalan muutoksen johdosta.
Neuvottelukuntaa koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi nykyistä joustavammaksi siten, että neuvottelukunnan tehtävän ja kokoonpanon lisäksi sen nimestä ja asettamisesta säädettäisiin lain sijasta valtioneuvoston asetuksella. Pykälään toisaalta lisättäisiin säännös, jonka mukaan toiminnan järjestämisestä säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Valtioneuvosto on 31.7.2025 asettanut rikosasioiden neuvottelukunnan toimikaudelle 1.8.2025-31.7.2028. Esityksen siirtymäsäännöksissä ehdotetaan, että neuvottelukunta jatkaisi 31.7.2025 valtioneuvoston tekemän päätöksen mukaisessa kokoonpanossa toimikautensa loppuun saakka. Neuvottelukunta kuitenkin toimisi lain voimaantulosta lähtien oikeusministeriön yhteydessä.
Pykälän nimi ehdotetaan muutettavaksi, koska neuvottelukunnan nimestä päättäminen jäisi esityksen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäväksi.
7 §.Palvelujen järjestämisvelvollisuus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelun järjestämisvelvollisuus kuuluisi Oikeuspalveluvirastolle Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sijasta. Perusteet muutokselle on selvitetty esityksen yleisperusteluissa.
Lisäksi pykälään lisättäisiin uusi 2 virke 6 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa esitetyin perustein.
7 a §.Palvelujen järjestämisen valvonta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.
Sovittelupalvelujen järjestämistä on valvonut Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira). Lain esitöiden mukaan (HE 329/2014 vp) Valviran tehtävänä on käytännössä valvoa että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos täyttää laissa säädetyn velvollisuutensa huolehtia sovittelupalvelujen saatavuudesta ja asianmukaisesta toteuttamisesta koko maassa. Kyse on jälkikäteisestä, mahdollisiin kanteluihin perustuvasta valvonnasta ja siihen sovelletaan hallintolain 8 a luvun mukaisia säännöksiä hallintokantelusta. Valvirasta saadun tiedon mukaan säännöksen voimassaolon aikana Valviralla ei ole ollut yhtään sovittelutoiminnan järjestämisen valvontaa koskevaa kantelua käsiteltävänä.
Valviran tehtävät ovat siirtyneet 1.1.2026 lukien perustettavaan valtakunnalliseen Lupa- ja valvontavirastoon, josta säädetään laissa Lupa- ja valvontavirastosta (530/2025). Uusi Lupa- ja valvontavirasto on valtakunnallinen, monialainen valtion virasto. Viraston tehtävät koskevat sosiaali- ja terveysalaa, ympäristöasioita, työsuojelua, pelastustoimea, varautumista, koulutusta, kulttuuria ja varhaiskasvatusta sekä tiettyjen alojen yritystoimintaa.
Oikeuspalveluviraston valvonnasta ei ole erityissääntelyä, vaan sen yleinen valvonta kuuluu lain mukaan oikeusministeriölle ja valvontaan sovelletaan yleisiä hallintolain säännöksiä hallintokantelusta. Rikos- ja riita-asioiden sovittelun järjestämiseen liittyvät tehtävät ovat siinä määrin tavanomaisia valtion viranomaisen tehtäviä, että niiden johdosta ei arvioida olevan tarvetta määritellä erillistä valvontaviranomaista. Siksi esityksessä ehdotetaan, että pykälä kumotaan.
8 §.Palvelujen tuottaminen. Pykälän 1 momentin johdantokappaletta ja pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sijasta säännökset koskevat Oikeuspalveluvirastoa. Muilta osin pykälään ei ehdoteta muutoksia.
11 §.Täydennyskoulutuksen järjestäminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että koulutusta koskeva velvollisuus koskee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sijasta Oikeuspalveluvirastoa. Muilta osin pykälään ei ehdoteta muutoksia.
12 §.Valtion varoista maksettava korvaus. Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Valtion talousarviossa osoitetaan määräraha sovittelutoiminnalle ja valtion talousarvion tilijaottelussa määräraha kohdistetaan Oikeuspalveluvirastolle. Erillinen säännös korvauksen maksamisesta on tästä syystä tarpeeton.
Pykälän 3 ja 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännökset koskevat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sijasta Oikeuspalveluvirastoa. Muilta osin pykälään ei ehdoteta muutoksia.
12 a §.Kustannuksia koskevan selvityksen antaminen sekä valtion varoista maksetun korvauksen palautus ja uudelleen jakaminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että palveluntuottajan on annettava selvitys kustannuksista Oikeuspalveluvirastolle Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sijasta. Sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä käy selkeämmin esille säännöksen velvoittavuus.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että palautunutta määrärahaa voi jakaa Oikeuspalveluvirasto Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sijasta. Lisäksi ehdotetaan, että tieto uudelleen jaetusta osuudesta toimitetaan oikeusministeriölle sosiaali- ja terveysministeriön sijasta. Vastaava tietojen toimittamista koskeva muutos ehdotetaan tehtäväksi pykälän 3 momenttiin.
Muutoin pykälän sisältöön ei ehdoteta muutoksia.
12 b §.Valtionavustuslain soveltaminen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtionapuviranomaisena pidetään Oikeuspalveluvirastoa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sijasta.
14 §.Sovittelupaikka. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentissa tarkoitetun määräyksen tekee Oikeuspalveluvirasto Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sijasta.
15 §.Sovittelun edellytysten selvittäminen ja sovittelusta päättäminen. Esityksessä ehdotetaan, että pykälään lisätään uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin nimenomaisesti sovittelutoimiston tietojensaantioikeudesta. Toimistolla olisi oikeus saada salassapitosäännösten estämättä välttämättömät tiedot, joita se tarvitsee 1 momentissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Näitä tehtäviä ovat sen arvioiminen, soveltuuko asia soviteltavaksi sekä sovittelun aloittamisesta päättäminen. Säännös on tarpeen sovittelutoimiston tiedonsaantioikeuden turvaamiseksi. Voimassa olevassa laissa ei ole nimenomaisesti säädetty salassa pidettävää tietoa koskevasta tiedonsaantioikeudesta. Julkisuuslaista johtuvista syistä asiasta säädettäisiin nimenomaisesti ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön edellyttämällä tavalla.
Sovittelutoimistojen tarvitsemat tiedot ovat tyypillisesti sovitteluun ehdotettujen henkilöiden nimi, henkilötunnus, osoite, osapuolen asema, epäillyn rikosnimike, riita-asian kuvaus ja tapahtumapaikka. Merkittävin osa tiedoista on henkilötietoja. Osa tiedoista saattaa olla myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja kuten terveystietoja tai valtiosääntöoikeudellisesti arkaluontoisia tietoja kuten tieto epäillystä rikosnimikkeestä. Tarvittavat tiedot myös vaihtelevat tapauskohtaisesti, mistä syystä tiedoista ei ole mahdollista ottaa yksityiskohtaista ja kattavaa luetteloa lakiin. Rikosepäilyyn liittyvät tiedot kuitenkin mainittaisiin nimenomaisesti jäljempänä selostetusta yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklasta johtuen. Edellä mainituista syistä tietojensaantioikeus rajattaisiin koskemaan vain sovittelun edellytysten arvioinnin kannalta välttämättömiä tietoja.
Tiedonsaantioikeus olisi tässä vaiheessa rajallisempi kuin 16 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa, jossa tietoja tarvitaan sovitteluprosessin toteuttamiseksi sen jälkeen, kun asia on päätetty ottaa soviteltavaksi. Viranomainen voisi antaa tietoja 13 §:ssä tarkoitettua sovittelualoitetta tehdessään. Lisäksi sovittelutoimisto voisi tarvittaessa pyytää lain kohdan perusteella lisätietoja sovittelun edellytyksien arvioimiseksi. Tietojen maksuttomuudesta säädettäisiin edelleen lain 25 §:ssä.
Sovitteluun liittyvään henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus). Henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta, eli käsittely olisi tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Yleistä etua koskeva tehtävä, johon henkilötietojen käsittely liittyy, on riita-asian tai rikosasian sovittelu, josta säädetään laissa ja jota hoitavat julkiset tai yksityiset palveluntuottajat. Ehdotetulla tiedonsaantioikeutta koskevalla säännöksellä käytettäisiin kansallista sääntelyliikkumavaraa yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti antamalla täsmällisempiä säännöksiä e alakohdan mukaisesta henkilötietojen käsittelystä.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan erityisten henkilötietoryhmien käsittely on pääsääntöisesti kiellettyä, jollei kyseeseen tule jokin artiklan 2 kohdassa säädetyistä poikkeuksista käsittelykiellolle. Sovittelun yhteydessä ei kaikissa tapauksissa käsiteltäisi tällaisia henkilötietoja. Niissä tapauksissa, joissa sovittelun yhteydessä olisi välttämätöntä käsitellä yksittäiseen erityiseen henkilötietoryhmään kuuluvia tietoja, esimerkiksi terveystietoja, käsittelyyn sovellettaisiin suoraan yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain (1050/2018) säännöksiä. Sovittelun yhteydessä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittely olisi 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaisesti tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä jäsenvaltion lainsäädännön, eli sovittelulain nojalla. Kyseinen alakohta lisäksi edellyttää, että lainsäädäntötoimi on oikeasuhteinen tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi. Yleisen tietosuoja-asetuksen kohtaa täydentää tässä tapauksessa tietosuojalain (1050/2018) 6 §:n 1 momentin 2 kohta, jonka mukaisesti 9 artiklan 1 kohdan käsittelykieltoa ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Pykälän 2 momentissa säädetään 9 artiklan vaatimusten mukaisesti käsittelyyn liittyvistä erityisistä suojatoimenpiteistä, joiden toteuttaminen on rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän velvollisuus. Ehdotetun momentin mukaisesti erityiseen henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittelyn edellytyksenä olisi lisäksi tietojen välttämättömyys sovittelun edellytysten arvioinnin kannalta, mikä toimisi ylimääräisenä suojatoimena.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan mukaan rikostuomioihin ja rikoksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyvien henkilötietojen käsittely 6 artiklan 1 kohdan perusteella suoritetaan vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Kattavaa rikosrekisteriä pidetään vain julkisen viranomaisen valvonnassa. Ehdotettu tiedonsaantioikeutta koskeva momentti loisi sovittelutoimistoille oikeuden käsitellä sovittelun kannalta merkityksellisiä rikosepäilyihin liittyviä henkilötietoja siltä osin kuin ne olisivat välttämättömiä sen tehtävien hoitamiseksi. Nämä tiedot mainittaisiin 10 artiklan vaatimuksesta johtuen nimenomaisesti säännöksessä. Lisäksi tietojen käsittelyoikeus perustuisi tietosuojalain 7 §:n 1 momentin 2 kohtaan. Saman pykälän 2 momentin mukaisesti tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuja suojatoimia sovellettaisiin myös rikosepäilyjä koskevien henkilötietojen käsittelyyn.
Rikosepäilyihin liittyvässä sovittelutoimistojen suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä poikettaisiin niiden keräämisen alkuperäisestä tarkoituksesta, josta säädetään henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain (1054/2018, rikosasioiden tietosuojalaki) 1 §:n 1 momentissa. Rikosasioiden tietosuojalain säännöksiä sovelletaan esimerkiksi poliisiin ja Syyttäjälaitokseen, jotka voisivat olla momentissa tarkoitettuja sovittelualoitteen tehneitä viranomaisia. Rikosasioiden tietosuojalain 5 §:ssä säädetään käyttötarkoitussidonnaisuuden vaatimuksesta. Pykälän 2 momentin mukaan lain 1 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyä tarkoitusta varten kerättyjä henkilötietoja saa käsitellä muuhun kuin kyseisessä momentissa säädettyyn tarkoitukseen vain, jos käsittelystä säädetään laissa. Tässä tapauksessa laissa säätämisen edellytys täyttyisi ehdotetulla tiedonsaantioikeutta koskevalla sääntelyllä.
Riita-asioiden osalta ehdotetuilla säännöksillä poikettaisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetystä käyttötarkoitussidonnaisuuden vaatimuksesta. Ehdotetut tiedonsaantioikeutta koskevat säännökset tarkoittaisivat, että sovittelutoimistot saisivat viranomaisen riita-asian käsittelyä varten keräämiä henkilötietoja oman tehtävänsä hoitamista varten. Ehdotetuilla säännösten rajauksilla siihen, että tietojen tulee olla välttämättömiä, varmistettaisiin, että momentti olisi samalla yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdan ja 23 artiklan 1 kohdan f ja i kohdan edellyttämällä tavalla välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide sovittelumenettelyn ja rekisteröityjen oikeuksien takaamiseksi. Edellä mainitut tietosuojalain 6 §:n 2 momentin säännöksissä tarkoitetut suojatoimet täyttäisivät myös tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 2 kohdan vaatimuksen suojatoimista.
16 §.Sovittelumenettelyyn liittyvät sovittelutoimiston tehtävät. Pykälän 2 kohdassa säädetään niiden tietojen hankkimisesta, jotka tarvitaan sovittelun toteuttamiseksi sen jälkeen, kun päätös asian ottamisesta sovitteluun on tehty. Esityksessä ehdotetaan, että pykälän 2 kohtaa täsmennetään siten, että tiedot voidaan hankkia salassapitosäännösten estämättä. Täsmennys on tarpeen, jotta säännöksestä nimenomaisesti ilmenee sen salassapitovelvollisuuden murtava vaikutus. Lisäksi hankittavien tietojen tulisi perustuslaista johtuvien vaatimusten huomioimiseksi rajoittua koskemaan vain niitä tietoja, jotka sovittelun toteuttamiseksi välttämättä tarvitaan. Koska sovittelussa tarvittavat tiedot vaihtelevat tapauskohtaisesti, lainkohdassa ei ole mahdollista luetella kaikkia tarvittavia tietoja. Rikosasioihin liittyvät tiedot ovat myös arkaluonteisia, ja lisäksi niihin voisi ajoittain sisältyä yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja. Tästä syystä säännökseen lisättäisiin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti välttämättömyysedellytys.
Sovittelua varten tarvittavat tiedot voidaan saada esimerkiksi rikosilmoituksesta, lääkärinlausunnosta, vakuutusyhtiön asiakirjoista tai tuomioistuimen päätöksestä. Tyypillisesti tällainen asiakirja on esimerkiksi lääkärinlausunto aiheutuneesta vammasta. Kysymys on siten esimerkiksi tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesta terveystietojen käsittelystä, joka artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaisesti edellyttää ylimääräisiä suojatoimia. Tästä syystä voimassa olevan säännöksen mukainen suostumusedellytys ehdotetaan säilytettäväksi. Lisäksi henkilötietojen käsittelyä ja ylimääräisiä suojatoimia koskevat 15 §:n 2 momentin perustelut ovat merkitykselliset myös ehdotetun 16 §:n 1 momentin 2 kohdan osalta.
Lisäksi suostumusta koskevaa säännöstä täydennettäisiin lisäämällä pykälään uusi 2 momentti. Siinä olisi aineellinen viittaus, jonka mukaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun suostumuksen edellytyksiin sovellettaisiin, mitä tietosuoja-asetuksen 7 artiklassa säädetään. Koska suostumus ei olisi henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste, vaan ylimääräinen suojatoimi, yleisen tietosuoja-asetuksen 7 artiklan mukaiset edellytykset eivät lähtökohtaisesti tulisi sovellettaviksi. Tästä johtuen aineellinen viittaus olisi tarpeen.
Ruotsinkielisen pykälän 2 momentissa sana medgivande ehdotetaan muutettavaksi sanaksi samtycke, jota on käytetty muualla voimassa olevassa laissa sekä ruotsinkielisen tietosuoja-asetuksen 7 artiklassa.
20 §.Salassapito ja vaitiolovelvollisuus. Pykälän 1 momentin muotoilua ehdotetaan täsmennettäväksi ja selkeytettäväksi. Esityksessä ehdotetaan, että viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) soveltamisesta säädettäisiin erikseen palveluntuottajien ja vapaaehtoisten sovittelijoiden osalta. Vapaaehtoisten sovittelijoiden osalta säännöksen sisältöön ei ehdoteta muutosta.
Voimassa olevaa säännöstä ehdotetaan selkeytettäväksi siten, että julkisuuslakia ei rajattaisi palveluntuottajien osalta koskemaan pelkästään asiakirjan salassapitoa ja vaitiolovelvollisuutta, vaan julkisuuslakia sovellettaisiin palveluntuottajiin kokonaisuudessaan silloin, kun ne suorittavat sovittelulain mukaisia tehtäviä.
Julkisuuslaki on hallinnon yleislaki, jota sovelletaan myös ilman erityissäännöstä yksityiseen palveluntuottajaan ja viranomaiseen julkisuuslain yleisten soveltamissäännösten mukaan. Yksityiseen palveluntuottajaan sitä sovelletaan kuitenkin vain, kun se käyttää julkista valtaa. Viranomaisten osalta tällaista rajoitusta ei ole. Koska sovittelupalveluja tuottavat sekä yksityiset palveluntuottajat että viranomaiset kuten kunnat ja hyvinvointialueet, julkisuuslakia sovellettaisiin kaikkiin palveluntuottajiin samassa laajuudessa riippumatta siitä, onko palveluntuottaja yksityinen vai viranomainen. Tämä on perusteltua, koska niillä on sovittelun osalta samat laissa säädetyt tehtävät.
Vapaaehtoisten sovittelijoiden vaitiolovelvollisuudesta ja heidän hallussaan olevien asiakirjojen salassapidosta säädettäisiin edelleen asiasisällöltään samoin kuin voimassa olevassa säännöksessä. Vapaaehtoiset sovittelijat eivät ole sovittelutoimiston palveluksessa eikä sovittelijoiden laissa säädettyjen tehtävien arvioida edellyttävän julkisen vallan käyttämistä ainakaan siten, että julkisuuslaki tulisi lähtökohtaisesti soveltamisalansa perusteella sovellettavaksi vapaaehtoisen sovittelijan tehtäviin. Toisaalta vapaaehtoisten sovittelijoiden tehtävien ei myöskään arvioida edellyttävän viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain soveltamista kokonaisuudessaan, koska vapaaehtoisen sovittelijan tehtävä rajoittuu sovittelutoimiston osoittamiin yksittäisiin sovitteluihin. Tehtävä edellyttää kuitenkin luottamuksellisuutta, mistä syystä esityksessä ehdotetaan, että vapaaehtoisten sovittelijoiden sovittelutehtävään liittyvään vaitiolovelvollisuuteen ja heidän hallussaan oleviin salassa pidettäviin asiakirjoihin sovelletaan näiltä osin julkisuuslain säännöksiä.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Terveyden ja hyvinvointilaitoksen sijasta momentin 2 virkkeessä säädettäisiin tietojen antamisesta Oikeuspalveluvirastolle.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin tutkimusluvan myöntämisestä niiltä osin kuin on kysymys valtakunnallisesta sovittelutoimistojen käytössä olevan tietojärjestelmän tietokannasta.
Voimassa olevan käytännön mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kehittää ja ylläpitää asiakastietojärjestelmää, jota palveluntuottajien tulee käyttää sovitteluasiakkaita koskevien tietojen ja päätösten sekä sovitteluprosessin kulun kirjaamiseen. Palveluntuottajat ovat itsenäisiä rekisterinpitäjiä ja vastaavat tietojärjestelmässä olevien tietojen oikeellisuudesta. Palveluntuottajat myös säilyisivät edelleen itsenäisinä rekisterinpitäjinä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos saa tietojärjestelmästä tarpeelliset anonyymit tilastotiedot, mutta sillä ei ole pääsyä asiakkaiden henkilötietoihin. Sovittelutehtävien siirtyessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta Oikeuspalveluvirastolle myös tietojärjestelmän ylläpito ja kehittäminen siirtyvät Oikeuspalveluviraston vastuulle. Rekisterinpitovastuun jakautumista selvitetään tarkemmin kohdassa 4.2.2.8. Vaikutukset tiedonhallintaan.
Julkisuuslain 28 §:n nojalla tarvittava lupa tietojärjestelmän tietokannassa olevien tietojen käyttämiseksi tieteellisen tutkimuksen tekemiseen tulee voimassa olevien säännösten mukaan saada jokaiselta 17 palveluntuottajalta erikseen. Tämä hidastaa tutkimuksen tekemistä ja vaikuttaa tutkijoiden halukkuuteen osallistua sovittelua koskeviin tutkimushankkeisiin. Tutkimushankkeita on ollut viime vuosina muutamia ja voidaan pitää todennäköisenä, että sovittelua koskevalle tutkimustoiminnalle on tarvetta edelleen. Tutkimuslupaprosessin jouduttamiseksi ehdotetaan, että Oikeuspalveluvirasto voisi palveluntuottajien sijasta antaa luvan tietojen saamiseksi valtakunnallisen tietojärjestelmän tietovarannosta. Muiden tutkimushankkeissa tarvittavien tietojen osalta lupa tulisi edelleen pyytää palveluntuottajilta.
Tutkimusluvan antamisen edellytyksenä olisi edelleen julkisuuslain 28 §:ssä säädetyt edellytykset, miltä osin ei ehdoteta muutoksia nykytilaan. Oikeuspalveluviraston tehtäviin kuuluu järjestelmän ylläpito ja kehittäminen, minkä vuoksi sillä on riittävä tuntemus tietokannassa olevien tietojen luonteesta luvan myöntämisen edellytysten arvioimiseksi. Sen, että luvan antaminen keskitettäisiin Oikeuspalveluvirastolle, ei siten arvioida aiheuttavan muutoksia asiakkaiden yksityisyyden suojaan. Kun luvan antamista koskevan arvion tekee yksi taho 17 eri palveluntuottajan sijasta, lupakäytäntö samalla yhtenäistyy.
21 a §.Palveluntuottajan palveluksessa olevan henkilöstön ja sovittelijan vastuu. Esityksessä ehdotetaan, että lakiin lisätään uusi pykälä, jossa säädetään sovittelijoiden ja palveluntuottajan palveluksessa olevien sovittelulain mukaisiin tehtäviin osallistuvien henkilöiden rikosoikeudellisesta vastuusta ja vahingonkorvausvelvollisuudesta.
Perustuslakivaliokunta on korostanut, että hankittaessa julkisen vallan järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta, perustuslain 124 §:n oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten noudattaminen tulee taata säännösperusteisesti. Tämä edellyttää, että asian käsittelyssä noudatetaan hallinnon yleislakeja ja että asioita käsittelevät toimivat virkavastuulla (PeVL 11/2006 vp, PeVL8/2014, PeVL16/2016 vp).
Lakivaliokunta on sovittelulakia koskeneessa mietinnössään (LaVM 13/2005, vp) todennut käsityksenään, että sovittelutoiminnan vastuuhenkilö, sovittelun ohjaaja ja sovittelija ovat rikoslain 40 luvun 11 §:n 5 kohdassa tarkoitettuja julkista valtaa käyttäviä henkilöitä ja että heihin voidaan soveltaa rikoslain 40 lukuun sisältyviä virkamiehiä koskevia virkarikossäännöksiä. Lainkohdan nojalla rikosvastuun piiriin kuuluu muun muassa sovittelutoimistojen laissa säädettyjen päätösten tekeminen sovittelun aloittamisesta ja keskeyttämisestä.
Sovittelijoilla on myös tehtäviä, joihin ei sisälly välttämättä julkisen vallan käyttämistä. Lain 17 §:n mukaan sovittelijan tehtävänä on muun muassa järjestää sovittelutapaamiset, sovitella puolueettomasti ja osapuolia kunnioittavasti, antaa osapuolille tietoa saatavissa olevasta oikeusavusta ja muista palveluista sekä laatia sovittelussa syntyneestä osapuolten välisestä sopimuksesta asiakirja ja varmentaa se omalla allekirjoituksellaan. Tehtäviin ei kuulu esimerkiksi ratkaista sovittelun osapuolten välistä riitaa tai syyllisyyskysymyksiä taikka tehdä muita osapuolia koskevia päätöksiä, vaan sopimuksista päättävät osapuolet itse. He voivat itse myös päättää osallistuvatko sovitteluun.
Sovittelussa on kuitenkin piirteitä, joiden vuoksi julkisen vallan vastuu sovittelusta tulee arvioitavaksi. Sovittelijan säädettynä velvollisuutena on toimia sovittelutilanteessa puolueettomasti ja hänellä on laissa säädetty salassapito- ja vaitiolovelvollisuus. Sovittelijan tehtävän luonteeseen kuuluu huolehtia, että laissa säädetyt sovittelun edellytykset ovat voimassa sovittelun aikanakin ja tarvittaessa saattaa sovittelutoimiston päätettäväksi sovittelun mahdollinen keskeyttäminen. Lisäksi, vaikka sovittelulaissa ei säädetä siitä, miten sovittelumenettelyssä saavutettu sovinto vaikuttaa rikosprosessiin, sovinnolla sinänsä voi olla vaikutusta rikosprosessin kulkuun. Tämä voi olla merkityksellistä seuraamuksen kannalta. Sovinnon perusteella voidaan muun muassa rajoittaa esitutkintaa tai rangaistusta voidaan lieventää (HE 130/2024 vp s.5). Sovittelun järjestäminen ja rahoittaminen on säädetty julkisen vallan tehtäväksi samoin kuin siihen liittyvä koulutus. Edellä esitettyjen seikkojen arvioidaan korostavan siinä määrin sovittelijalle kuuluvaa lakiin perustuvaa vastuuta, että osapuolten oikeusturvan takaamiseksi sovittelutehtäviä hoitavien rikosoikeudellisen vastuun tulisi ulottua myös muihin sovittelijan tehtäviin kuin julkisen vallan käyttöä koskeviin tehtäviin. Tämä koskisi sekä palveluntuottajien palveluksessa olevia henkilöitä että vapaaehtoisia sovittelijoita heidän hoitaessaan sovittelulaissa tarkoitettuja tehtäviä.
Sovittelupalvelujen toteuttaminen perustuu laajasti vapaaehtoisten sovittelijoiden toimintaan. Arvioidaan, että rikosvastuun ulottamisella muihinkin kuin julkisen vallan käyttöä sisältäviin tehtäviin, ei olisi merkittävää vaikutusta vapaaehtoisten halukkuuteen ryhtyä sovittelijoiksi. Sovittelijoiden vastuu tai tehtävät eivät muutu säännöksen johdosta ja sovittelutoimistot järjestävät vapaaehtoisille koulutusta, jossa sovittelijoiden velvollisuuksia ja vastuuta kuten puolueetonta toimintaa ja vaitiolo- ja salassapitovelvollisuutta on korostettu tähänkin saakka. Myös uusien vapaaehtoisten rekrytointi on moniportainen prosessi, jossa tehtävät ja vastuut käydään läpi. Kokemusten mukaan sovittelijat myös suhtautuvat tehtäväänsä vastuullisesti. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle saapuu sovittelijoita koskevia kanteluita erittäin harvoin, viime vuosina määrät ovat vuosittain vaihdelleet nollasta kahteen. Jatkossa järjestettävään koulutukseen on tarpeen sisällyttää myös rikosoikeudellista virkavastuuta koskevat kysymykset.
Vahingonkorvausvelvollisuuden osalta ehdotetaan, että säännökseen lisätään informatiivinen viittaus vahingonkorvauslakiin (412/1974).
22 §.Sovittelun järjestämisestä tehtyä sopimusta koskevan riidan käsittely. Rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetun lain säätämisen jälkeen hallintolainkäyttölaki (586/1996) on kumottu oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetulla lailla (808/2019). Pykälän viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin viittaukseksi voimassa olevaan lakiin.
23 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentti muutettaisiin informatiiviseksi säännökseksi muutoksenhausta. Sekä Oikeuspalveluviraston että sovittelutoimiston tekemien hallintopäätösten muutoksenhakuun sovelletaan suoraan muutoksenhausta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia eikä aineellinen erityissäännös muutoksenhausta ole tarpeen. Sovittelulain nojalla tehtyyn hallintopäätökseen haetaan edelleen muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen eikä säännös siten muuttaisi nykytilaa. Voimassa olevassa laissa on eräitä muutoksenhakua koskevia poikkeussäännöksiä. Näitä ovat 15 b §:n 1 momentin 15 kohdan mukainen valtionapua koskeva muutoksenhaku ja 20 §:n 3 momentin mukainen julkisuuslaissa säädetty muutoksenhaku. Niihin ei tässä esityksessä ehdoteta muutoksia.
Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, koska vastaava säännös sisältyy jo voimassa olevan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 107 §:n 1 momenttiin. Sen mukaan hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
25 §.Asiakirjojen maksuttomuus. Esityksessä ehdotetaan, että pykälän sisältö rajataan koskemaan vain oikeutta saada asiakirjat maksutta. Muutos on tarpeen muun muassa siksi, että voimassa olevan pykälän muotoilu saattaa jättää epäselväksi sen, onko kysymys samalla myös tietojensaantioikeutta koskevasta säännöksestä. Sovittelutoimistojen oikeudesta saada tietoja säädettäisiin esityksen mukaan nimenomaisesti uudessa 15 §:n 2 momentissa ja muutettavaksi ehdotettavassa 16 §:n 1 momentin 2 kohdassa.
Maksuttomia asiakirjoja olisivat edelleen poliisilta, syyttäjältä ja tuomioistuimilta saatavat 16 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat. Muutoksen johdosta maksuttomuuden piiriin tulisivat myös muut tahot, joilta saataviin tietoihin toimistoilla on oikeus. Tällaisia ovat esimerkiksi vakuutusyhtiöt. Koska kysymyksessä on varsin harvoin tarvittavat yksittäiset asiakirjat, muutoksella ei arvioida olevan vaikutuksia asiakirjoja toimittaviin tahoihin. Tarvittavat asiakirjat on käytännössä saatu maksutta jo voimassa olevan lain aikanakin.
Lisäksi maksuttomuuden piiriin kuuluisivat sovittelualoitteita tekeviltä viranomaisilta saatavat asiakirjat, joiden osalta tiedon saannista säädettäisiin uudessa 15 §:n 2 momentissa. Myöskään niiltä osin muutoksella ei arvioida olevan vaikutusta viranomaisten toimintaan, koska tiedot on käytännössä saatu maksutta jo voimassa olevan lain aikana.
Vaikka asiakirjojen maksukysymykset eivät ole osoittautuneet käytännön työssä ongelmallisiksi, pykälä on edelleen tarpeen sujuvan tiedon saannin varmistamiseksi. Myös pykälän nimi ehdotetaan muutettavaksi.
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset.
Säännösten 1 momentissa säädettäisiin lain voimaantulosta. Tarkoituksena on, että laki tulisi voimaan 1.1.2027.
Säännösten 2 momentin mukaan Oikeuspalveluvirastoon siirrettäviä tehtäviä hoitavien työsopimussuhteisten työntekijöiden asemaan sovellettaisiin valtion virkamieslain (750/1994) 5 a ja 5 c §:ää. Lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta Oikeuspalveluvirastoon siirtyvien työsopimussuhteisten työntekijöiden palvelussuhdelaji muuttuisi ehdotettavan säännöksen mukaan virkasuhteeksi lain voimaantullessa.
Muutos koskisi käytännössä sovittelutehtäviä päätoimisesti hoitavia kehittämispäällikköä ja erityisasiantuntijaa, jotka ovat työsopimussuhteessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos huolehtii lisäksi sovittelutoimistojen ja sovittelijoiden käytössä olevan tietojärjestelmän (Sopu) ylläpidosta ja kehittämisestä. Tietojärjestelmään liittyvistä tehtävistä huolehtii tiimi, joka vastaa myös muista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen käytössä olevista järjestelmistä. Ylläpito- ja kehittämistehtäviin Sopu-järjestelmän osalta ei ole nimetty henkilöä, joten siirto ei koskisi näitä tehtäviä hoitavia henkilöitä.
Ehdotettava säännös on tarpeen, koska kyseisiä tehtäviä hoitavat henkilöt ovat työsopimussuhteisia eikä heihin ilman siirtymäsäännöstä tulisi sovellettavaksi valtion virkamieslain säännökset valtionhallinnon toimintojen uudelleen järjestelyistä. Tarkoituksena on turvata henkilöstön yhdenvertaisuus muutoksissa siten, että muutosturva toteutuisi valtion virkamieslain mukaisesti riippumatta palvelussuhdelajista.
Oikeuspalveluvirastossa henkilöstö toimii virkasuhteisena. Koska on tarkoituksenmukaista, että valtion organisaatiossa on vain yksi palvelussuhdelaji, esityksessä ehdotetaan, että siirtyvän henkilöstön palvelussuhdelaji muuttuisi suoraan säännöksen nojalla virkasuhteeksi ilman erillisiä toimenpiteitä. Valtion virkamieslain 5 a §:n soveltamisen johdosta henkilöstö siirtyisi valtion toimintojen uudelleenjärjestelyjen yhteydessä Oikeuspalveluvirastoon, jonne tehtävät siirtyvät. Määräaikaiseen tehtävään nimetyt henkilöt siirtyisivät virastoon määräaikaisuutensa keston ajaksi. Henkilöstö voitaisiin siirtää ilman suostumusta, jos virka siirrettäisiin henkilön työssäkäyntialueella tai työssäkäyntialueelle. Työssäkäyntialueella tarkoitetaan työvoimapalvelujen järjestämisestä annetun lain (380/2023) 10 §:ssä tarkoitettua aluetta.
Lisäksi siirtyviin henkilöihin tulisi sovellettavaksi valtion virka- ja työehtosopimuksen määräykset, jolla turvattaisiin tehtäviensä mukana siirtyvien työsopimussuhteisten työntekijöiden palvelussuhde-etuudet. Muun muassa lomaoikeuden ja lomarahaoikeuden määräytymisen kannalta palvelussuhteen katsottaisiin jatkuvan yhdenjaksoisena.
Säännösten 3 momentissa säädettäisiin vireillä olevien asioiden siirtymisestä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa vireillä olevat asiat, tehdyt sopimukset ja sitoumukset oikeuksineen ja velvollisuuksineen siirtyvät lain voimaan tullessa Oikeuspalveluvirastolle. Tämä koskee muun muassa palveluntuottajien kanssa tehtyjä sopimuksia sovittelupalvelujen tuottamisesta. Sopimukset siirtyvät suoraan lain nojalla Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta Oikeuspalveluvirastolle.
Säännösten 4 momentissa ehdotetaan selvyyden vuoksi, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeudet ja velvollisuudet sovittelua koskevissa asioissa lakkaavat lain voimaan tullessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vastaa kuitenkin kaikista velvoitteista, jotka aiheutuvat sen toiminnasta ennen tämä lain voimaantuloa.
Säännösten 5 momentissa säädettäisiin, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen omistusoikeus sovittelutoimistojen käytössä olevaan valtakunnalliseen tietojärjestelmään siirtyisi Oikeuspalveluvirastolle lain voimaan tullessa. Samalla siirtyisivät tietojärjestelmään liittyvät velvollisuudet kuten sen ylläpito ja kehittäminen.
Säännökseen ehdotetaan poikkeusta, jonka mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella säilyisi omistusoikeus ja velvollisuus huolehtia tietojärjestelmän välttämättömästä ylläpidosta korkeintaan kahden vuoden ajan, jos Oikeuspalveluvirasto vaatii sitä. Edellytyksenä vaatimukselle olisi, että palvelujen jatkuvuuden turvaaminen sitä edellyttää. Säännös on tarpeen, koska oikeushallinnossa, toisin kuin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella, järjestelmän tekninen ylläpito ja kehittäminen hankitaan toimittajalta, joka määräytyy julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016) (hankintalaki) mukaisella kilpailutuksella. Tietojärjestelmän hankinta toteutetaan osana sovittelun siirtoa koskevaa hanketta ja tavoitteena on, että tietojärjestelmä on käytössä heti lain voimaan tultua.
Hankintojen valmistelussa on kuitenkin syytä varautua myös esimerkiksi mahdollisten valitusten käsittelystä aiheutuvaan viivästykseen. Sovittelutoimistojen tehtävät edellyttävät, että tietojärjestelmän toimivuus turvataan myös muutostilanteessa. Siirtymäaikana Terveyden ja hyvinvoinnin laitos huolehtisi välttämättömistä järjestelmän ylläpitoon ja transitioon liittyvistä tehtävistä.
Vaihtoehtona erityissääntelylle on arvioitu hankintalain 153 §:n mukaista väliaikaista järjestelyä. Sen mukainen hankinta olisi todennäköisesti suorahankinta, jolloin kustannukset saattava olla korkeammat. Väliaikaisen järjestelyn vuoksi transitio saatettaisiin myös joutua tekemään kahteen kertaan. Tästä aiheutuisi valtiolle ylimääräisiä kustannuksia, mikä valtion kokonaistalouden näkökulmasta ei ole tarkoituksenmukainen ratkaisu.
Lisäksi hankintalaissa säädetty väliaikainen järjestely ei sovellu mahdollisiin muihin hankintatilanteista johtuviin viivästyksiin kuten siihen, että hankintayksikkö ei saa yhtään tarjouspyynnön edellytykset täyttävää tarjousta esimerkiksi muotovirheen vuoksi tai että saadut tarjoukset ovat kustannuksiltaan liian korkeita. Myös transitiovaiheeseen voi liittyä ongelmia, jotka viivästyttävät siirtoa.
Valitusasioiden käsittelyaika tuomioistuimessa vaihtelee, mutta saatujen kokemusten perusteella on syytä varautua yli vuoden käsittelyaikaan ja lisäksi tuomioistuimen päätöksen jälkeen suoritettaviin toimenpiteisiin. Tästä syystä ehdotetaan, että siirtymäaika jatkuisi enintään kaksi vuotta lain voimaan tulon jälkeen. Jos laki tulee voimaan 1.1.2027, siirtymäaika päättyisi 31.12.2028.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella olisi oikeus saada Oikeuspalveluvirastolta kohtuullinen korvaus siirtymäaikana syntyneistä kustannuksista. Näitä olisivat esimerkiksi henkilöstö- ja palvelukustannukset kuten Valtorin käyttöpalvelukustannukset. Virastot sopisivat keskenään tarkemmin välttämättömistä tehtävistä ja kustannusten korvaamisesta.
Valmistelun aikana on arvioitu, että tarve mahdollisen siirtymäajan käytölle käy ilmi vuoden 2026 aikana tai alkuvuonna 2027.
Säännösten 6 momentin mukaan päätökseen, joka on tehty ennen lain voimaantuloa, haettaisiin muutosta lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.
Säännösten 7 momentissa säädettäisiin sovellettavasta laista tuomioistuimissa vireillä olevissa asioissa. Ehdotuksen mukaan lain voimaan tullessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyyn muutoksenhaussa sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Lisäksi säädettäisiin, että jos tuomioistuin kumoaa päätöksen, joka on tehty ennen lain voimaantuloa, ja palauttaa asian kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi, asia käsitellään ja ratkaistaan tämän lain mukaisesti.
Säännösten 8 momentissa olisi säännös rikosasioiden neuvottelukunnan toimikauden jatkumisesta. Valtioneuvosto on 31.7.2025 asettanut rikosasioiden sovittelun neuvottelukunnan toimikaudelle 1.8.2025-31.7.2028. Esityksessä ehdotetaan, että neuvottelukunta jatkaa toimintaansa toimikautensa loppuun saakka. Neuvottelukunta toimisi kuitenkin oikeusministeriön yhteydessä.
7.2
Laki Oikeuspalveluvirastosta
1 §.Oikeuspalveluvirasto. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että oikeusavun, talous- ja velkaneuvonnan ja yleisen edunvalvonnan palvelujen järjestämisen lisäksi virasto järjestää rikos- ja riita-asioiden sovittelupalveluja. Oikeuspalveluviraston velvollisuudesta järjestää palveluja säädettäisiin rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetussa laissa (1015/2005), johon viitattaisiin uudessa 2 §:n 2 momentissa. Perustelut muutokselle on esitetty yleisperusteluissa.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että virastossa on oikeusaputoimistojen ja edunvalvontatoimistojen lisäksi talous- ja velkaneuvontatoimistoja. Kysymys on talous- ja velkaneuvontapalvelujen siirtämisestä omiin toimistoihinsa. Perustelut ehdotettavalle muutokselle on esitetty yleisperusteluissa.
2 §.Oikeuspalveluviraston tehtävät. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa olisi informatiivinen viittaus rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annettuun lakiin Oikeuspalveluviraston sovitteluun liittyvistä velvollisuuksista säädettäisiin rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetussa laissa, jota esityksessä ehdotetaan muutettavaksi siten, että sovittelun järjestämisvelvollisuus siirtyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta Oikeuspalveluviraston tehtäväksi.
3 §.Palvelujen tuottaminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että talous- ja velkaneuvontapalveluja tuottavat talous- ja velkaneuvontatoimistot. Tehtävät siirtyisivät oikeusaputoimistoilta talous- ja velkaneuvontatoimistoille yleisperusteluissa esitetyillä perusteluilla.
Pykälän 2 momentin sanamuotoa muutettaisiin siten, että oikeusaputoimistoja ja edunvalvontatoimistoja ei lueteltaisi erikseen, vaan niiden sijasta käytettäisiin ilmaisua toimisto, joka sisältäisi myös talous- ja velkaneuvontatoimistot. Pykälään lisättäisiin selvyyden vuoksi uusi momentti, jossa olisi informatiivinen viittaus siihen, että sovittelupalvelujen tuottamisesta säädetään rikosasioiden ja riita-asioiden sovittelusta annetussa laissa.
4 §.Johtaminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että talous- ja velkaneuvontatoimistoja johtaa johtava talous- ja velkaneuvoja. Vastaavat säännökset ovat voimassa olevassa laissa jo oikeusavun ja edunvalvonnan osalta. Lisäksi ehdotetaan, että Ahvenanmaan oikeusapu- ja edunvalvontatoimistoa johtaisi johtavan julkisen oikeusavustajan sijasta vaihtoehtoisesti johtava julkinen oikeusavustaja, johtava yleinen edunvalvoja tai johtava talous- ja velkaneuvoja siten kuin viraston työjärjestyksessä määrätään. Johtavan julkisen oikeusavustajan rekrytoiminen Ahvenanmaalle on käytännössä osoittautunut vaikeaksi, mikä on vaikeuttanut toimiston johtamisjärjestelyjen asianmukaista hoitamista. Koska toimiston tehtävänä on kaikkien kolmen palvelun tuottaminen, on perusteltua, että johtajana voisi toimia myös taustaltaan muidenkin palvelujen kuin oikeusavun asiantuntija. Virasto määräisi työjärjestyksessään tarkemmin, mikä toimiston johtajan virkanimike on, perustaisi viran ja huolehtisi virkamiehen rekrytoinnista säännösten ja määräysten mukaisesti.
9 §.Oikeuspalveluviraston virat. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin oikeusaputoimistojen virkojen osalta siten, että talous- ja velkaneuvonnan virat olisivat oikeusaputoimiston sijasta talous- ja velkaneuvontatoimistoissa. Momentin rakennetta muutettaisiin siten, että kaikkien toimistojen muusta henkilökunnasta olisi yksi yhteinen virke. Lisäksi Ahvenanmaan oikeusapu- ja edunvalvontatoimiston osalta säännöstä muutettaisiin siten, että se vastaisi 4 §:n 2 momenttiin ehdotettua muutosta.
13 §.Julkisen oikeusavustajan esteellisyys. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti. Lisäys on tarpeen selvyyden vuoksi, koska käytännön toiminnassa on osoittautunut olevan epäselvää, kuinka laajalle 1 momentissa tarkoitettu asianajajien esteellisyys ulottuu silloin, kun oikeusaputoimiston henkilöstö työskentelee samoissa toimitiloissa muiden valtion viranomaisten kanssa tai muiden Oikeuspalveluviraston toimistojen kuten edunvalvontatoimiston kanssa.
Oikeusaputoimistojen toimitilat sijaitsevat valtion hallinnon linjausten mukaan yhä useammin samoissa toimitiloissa muiden viranomaisten kanssa. Valtion toimitilastrategian (Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2021, VN/2650/2021) tavoitteena on, että valtion viranomaisten työtilat ovat kaikkien valtion virastojen ja laitosten kesken yhteiskäyttöisiä. Lisäksi osa oikeusaputoimistoista on jo useiden vuosien ajan toiminut samoissa toimitiloissa edunvalvontatoimistojen kanssa.
Oikeusaputoimistojen julkisia oikeusavustajia sitoo Oikeuspalveluvirastosta annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan hyvä asianajajatapa, joka määräytyy muun muassa asianajajien tapaohjeiden perusteella. Asianajajien tapaohjeiden kohdan 6.5. mukaan asianajajien esteellisyyttä koskevia ohjeita sovelletaan myös muihin, asianajajan kanssa samassa asianajotoimistossa työskenteleviin henkilöihin (Suomen Asianajajaliiton valtuuskunta 23.1.2023). Sama ohje koski 31.5.2023 saakka myös asianajotoimiston kanssa samassa toimistoyhteisössä toimivia asianajajia. Toimistoyhteisöksi katsotaan muun muassa samoissa toimitiloissa toimivat asianajotoimistot. Oikeusaputoimistot ja edunvalvontatoimistot ovat toteuttaneet ohjeen edellyttämät esteellisyystarkastukset, jos ne ovat toimineet samoissa toimitiloissa, koska edunvalvontatoimistojen on katsottu toimivan asianajajien tapaohjeiden tarkoittamalla tavalla samassa toimistoyhteisössä oikeusaputoimistojen kanssa.
Asianajajien tapaohjeiden esteellisyyttä koskeva kohta 6.5. on muutettu Suomen Asianajajaliiton valtuuskunnan 26.1.2023 antamalla päätöksellä. Muutos on tullut voimaan 1.6.2023 lukien. Uuden ohjeen mukaan esteellisyys rajoittuu asianajotoimiston omaan henkilöstöön eikä ulotu enää toimistoyhteisöihin.
Siitä, onko tapaohjeiden muutos sovellettavissa oikeusaputoimistoihin ja muihin samassa toimitilassa toimiviin toimistoihin tai valtion viranomaisiin, ei ole olemassa oikeuskäytäntöä tai ohjeistusta. Tästä on aiheutunut epäselvyyttä käytännön toiminnassa. Ongelma korostuu, kun yhä useamman toimiston toimitilat tullaan sijoittamaan muiden valtion viranomaisten kanssa samoihin tiloihin. Tilanteen selkiinnyttämiseksi ehdotetaan, että pykälään lisätään nimenomainen uusi säännös, jonka mukaan 1 momentin säännös ei estä oikeusaputoimiston henkilöstön työskentelyä samoissa tiloissa Oikeuspalveluviraston muun henkilökunnan tai muiden viranomaisten kanssa.
Asianajajaliiton hallituksen 17.3.2023 antaman tapaohjeiden muutosta koskevan kannanoton mukaan edellytyksenä on, että tapaohjeita ja asianajajia koskevaa sääntelyä noudatetaan asianmukaisesti ja että asianajosalaisuudet eivät vaarannu. Kannanoton mukaan lähtökohtaisesti jokaisella toimistoyhteisöön kuuluvalla tulisi olla erilliset järjestelmät esteellisyyksien tarkastamiseksi. Tästä syystä momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan salassa pidettävät tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot tulee rajata tietoteknisillä ratkaisuilla ja muilla tarvittavilla toimenpiteillä siten, että ne ovat vain oikeusaputoimiston käytettävissä. Käytännössä oikeusaputoimistojen tietojärjestelmiin on pääsy jo nyt ainoastaan kunkin oikeusaputoimiston omalla henkilöstöllä. Oikeusaputoimistojen tulee myös muilta osin huolehtia hyvän asianajajatavan noudattamisesta ja siihen sisältyvästä asianajosalaisuudesta, mistä säädetään pykälän 1 momentissa.
14 §.Oikeusavun hakijan ohjaus erityistilanteissa. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että asiakkaita voitaisiin ohjata aiempaa useammin toiseen oikeusaputoimistoon ennen ohjaamista yksityisen avustajan puoleen. Oikeusapulain 8 §:n mukaan oikeusapua saava voi valita itse, kuka toimii hänen oikeusavustajanaan silloin, kun on kysymys tuomioistuimessa hoidettavasta asiasta. Sen sijaan muissa kuin tuomioistuinasioissa (ulkoprosessuaaliset asiat) avustajana toimii oikeusapulain mukaan julkinen oikeusavustaja. Ulkoprosessuaalisilla asioilla tarkoitetaan asioita, joita ei ole mahdollista saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi kuten kauppakirjan tai perukirjan laatiminen taikka hallinto- tai hallintolainkäyttöasiat, jotka käsitellään lautakunnassa tai vastaavissa elimissä.
Pykälän 2 momentissa säädetään asiakkaan ohjaamisesta ulkoprosessuaalisissa asioissa muuhun oikeusaputoimistoon tai yksityisen oikeusavustajan puoleen. Voimassa olevan säännöksen mukaan muissa kuin tuomioistuinasioissa asiakas voidaan ohjata 1 momentissa mainituissa tilanteissa, kuten toimiston ollessa esteellinen, lähimpään toimistoon, jos asiointimatka on kohtuullinen. Muussa tapauksessa hänet ohjataan yksityiselle avustajalle.
Esityksessä ehdotetaan, että ennen yksityisen avustajan puoleen ohjaamista asiakas voitaisiin ohjata myös muuhun kuin lähimpänä ja kohtuullisen asiointimatkan päässä sijaitsevaan toimistoon. Toimiston sijainnin merkitys on pienentynyt puhelin- ja videoyhteyksien käytön lisääntyessä. Tästä syystä esityksessä ehdotetaan, että asiakas voitaisiin ohjata myös kauempana sijaitsevan toimiston asiakkaaksi. Kaikki asiat eivät kuitenkaan ole luonteeltaan sellaisia, että ne olisivat hoidettavissa etäyhteyksin. Kaikilla asiakkailla ei myöskään ole mahdollisuutta käyttää etäyhteysvälineitä. Siksi edellytyksenä olisi, että asiakkaalla on mahdollisuus hoitaa asia etäyhteyksin. Oikeusaputoimiston tulisi ennen toiseen toimistoon ohjaamista arvioida asian soveltuvuus ja asiakkaan käytännön mahdollisuudet asian hoitamiseen kauempana sijaitsevassa toimistossa.
Lisäksi momentin viimeistä virkettä täydennettäisiin siten, että yksityiselle avustajalle ohjaaminen edellyttää kirjallista muotoa. Oikeuspalveluvirastolta saadun tiedon mukaan käytännöt siinä, annetaanko ohjaus kirjallisesti vai suullisesti, vaihtelevat ja yksityiselle avustajalle on saattanut jäädä epäselväksi, milloin hän voi ottaa ulkoprosessuaalinen asian hoidettavakseen. Ehdotettavalla muutoksella pyritään selkiyttämään tätä tilannetta.
15 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti. Ehdotettavan 4 §:n 2 momentin mukaan toimiston johtajana voisi toimia muukin kuin johtava julkinen oikeusavustaja. Siksi ehdotetaan, että johtavan julkisen oikeusavustajan ratkaisuvalta Ahvenanmaan oikeusapu- ja edunvalvontatoimistossa kuuluisi ehdotettavalle 4 §:n 2 momentissa tarkoitetulle virkamiehelle eli johtavalle julkiselle oikeusavustajalle, johtavalle yleiselle edunvalvojalle tai johtavalle talous- ja velkaneuvojalle sen mukaan kuin viraston työjärjestyksessä määrätään. Lisäksi, jos toimistossa ei ole julkista oikeusavustajaa ja oikeusapuhakemusta koskevan asian ratkaiseminen tulisi siirtää 1 momentin nojalla julkiselle oikeusavustajalle, päätös tulisi siirtää edellä mainitulle toimiston johtamisesta vastuussa olevalle virkamiehelle.
Voimaantulosäännös.
Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2027.