7.1
Laki eräiden rajat ylittävien hybridijärjestelyjen verotuksesta
1 § Soveltamisala. Hybridilain 1 §:n mukaan laissa säädetään rajat ylittäviin hybridijärjestelyihin liittyvien menojen vähennyskelpoisuudesta ja tulojen veronalaisuudesta. Lain 2 momenttiinehdotetaan lisättäväksi 3 kohta, jonka mukaan lakia sovellettaisiin myös rajoitetusti verovelvolliseen yksikköön, jolla on suoraan tai välillisesti osuus käänteisessä hybridiyksikössä.
Kuten edellä nykytilan kuvauksen yhteydessä on todettu, sekä hybridilain 4 § että nyt ehdotettu sääntely koskevat elinkeinoyhtymiä, jotka ovat käänteisiä hybridiyksiköitä. Muutosdirektiivin johdantokappaleen 29 mukaan tämän direktiivin 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä verokohtelun eroavuuksia koskevia sääntöjä sovelletaan vain, jos verovelvollisen tilanteessa syntyy eroavuus. Eroavuutta ei pitäisi syntyä, jos järjestelyyn sovelletaan 9 artiklan 5 kohdan tai 9 a artiklan mukaisia oikaisuja, ja vastaavasti järjestelyihin, joihin sovelletaan tämän direktiivin mainittujen säännösten mukaisia oikaisuja, ei olisi sovellettava muita verokohtelun eroavuuksia koskevien sääntöjen mukaisia oikaisuja. Mikäli samaan tilanteeseen voisi lähtökohtaisesti soveltua sekä hybridilain 4 § että ehdotettu uusi 8 a §, sovellettaisiin ensisijaisesti uutta 8 a §:ää. Lisäksi hybridilain 4 §:n sääntely voisi kuitenkin soveltua myös silloin, kun hybridilaissa tarkoitettu verovelvollinen eli suorituksenmaksaja on elinkeinoyhtymä itse, sillä hybridilain 2 §:n 5 kohdan mukaan verovelvollisella tarkoitetaan kaikkia lain soveltamisalaan kuuluvia tahoja.
2 §. Määritelmät. Hybridilain 2 §:ään ehdotetaan lisättäväksi 6 kohta, jossa määriteltäisiin ne käänteisen hybridiyksikön tilanteet, joissa ehdotettu hybridilain säännös voisi tulla sovellettavaksi.
Esityksen mukaan käänteisen hybridiyksikön säännöksiä olisi tarkoitus soveltaa tuloverolain 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin elinkeinoyhtymiin ja niiden yhtiömiehiin. Tuloverolain 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan elinkeinoyhtymiä ovat laivanisännistöyhtiöt, avoimet yhtiöt, kommandiittiyhtiöt sekä sellaista kahden tai useamman henkilön elinkeinotoiminnan harjoittamista varten perustamat muuta kuin yhteisönä pidettävät yhteenliittymät, jotka on tarkoitettu toimimaan osakkaiden yhteiseen lukuun.
Määritelmässä tarkoitetulla toisella lainkäyttöalueella, jonka lakien mukaan elinkeinoyhtymän verotusstatusta tarkastellaan, tarkoitettaisiin ensinnäkin yhtymän rajoitetusti verovelvollisen yhtiömiehen tai etuyhteydessä olevien yhtiömiesten asuinvaltiota tai asuinvaltioita. Asuinvaltioita voisi olla yksi tai useampi, kunhan säännöksen soveltamisedellytykset täyttyvät jokaisen asuinvaltion kohdalla. Säännöksen soveltaminen edellyttää näiden lainkäyttöalueiden verotusta koskevan sääntelyn vertailua sen osalta, pidetäänkö käänteisen hybridin yksikköä verotuksessa erillisenä verovelvollisena.
Sääntelyä sovellettaisiin myös silloin, kun rajoitetusti verovelvollisen yksikön omistus muodostuisi sellaisen välillisen omistusrakenteen kautta, jossa elinkeinoyhtymän välitön yhtiömies olisi ulkomainen verotuksellisesti läpivirtaava yksikkö. Tällaisessa tilanteessa rajoitetusti verovelvollinen ei ole suoraan itse elinkeinoyhtymän yhtiömies. Yhtiömies olisi läpivirtaava ulkomainen yksikkö, jonka kohdalla asuinvaltiolla tarkoitettaisiin sijaintivaltiota. Tarkastelussa otettaisiin huomioon sekä yhtiömiehen sijaintivaltion että sitä omistavan yksikön asuinvaltion sääntely.
8 a §. Käänteiseen hybridiyksikköön liittyvät tilanteet. Pykälän 1 momentin mukaan soveltamisedellytysten täyttyessä käänteisen hybridiyksikön tulo-osuus verotettaisiin rajoitetusti verovelvollisen yhtiömiehen tulona. Ehdotettavaa säännöstä on tarkoitus soveltaa vain ehdotetussa sääntelyssä tarkoitettuihin käänteisen hybridiyksikön tilanteisiin eikä sillä ole tarkoitus muuttaa sitä, miten yhtymäverotus muutoin toteutetaan rajat ylittävissä tilanteissa pääsäännön mukaan.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan säännöstä olisi tarkoitus soveltaa vain tilanteisiin, joissa yhtymän rajoitetusti verovelvollinen yhtiömies on hybridilain 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettu yksikkö. Säännös perustuisi muutosdirektiivin 9 a artiklan sanamuotoon, jonka mukaan artiklaa sovelletaan tilanteisiin, joissa yksi tai useampi yksikkö käyttää määräysvaltaa käänteisessä hybridiyksikössä.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan säännöstä olisi tarkoitus soveltaa vain tilanteisiin, joissa rajoitetusti verovelvollinen yhtiömies yksin tai yhdessä toisen etuyhteydessä olevan vastaavan yhtiömiehen kanssa käyttää määräysvaltaa käänteisessä hybridiyksikössä. Määräysvalta vallitsisi tilanteissa, joissa yhtiömiehellä on vähintään 50 prosentin osuus äänioikeuksista tai pääomaosuuksista taikka oikeus vähintään 50 prosentin osuuteen voitosta käänteisessä hybridiyksikössä. Tämä vastaisi myös muutosdirektiivin 9 a artiklan sanamuotoa.
Termillä ”vastaava yhtiömies” tarkoitettaisiin, että kyse on 1 kohdassa säädetyllä tavalla yksiköstä, jonka tuloa yhtiömiehen asuinvaltio ei 3 kohdassa säädetyllä tavalla verota. Arvioitaessa määräysvallan muodostumista etuyhteydessä olevien yhtiömiesten yhteenlaskettujen äänioikeuksien, pääomaosuuksien tai voitto-osuuksien perusteella otettaisiin huomioon vain käänteisen hybridiyksikön tilanteessa olevat yhtiömiehet.
Yhtiömiehen osuus yhtymän äänioikeuksista ja pääomaosuuksista on ehdotettavaa säännöstä sovellettaessa tarkoitus arvioida siten kuin yhtiösopimuksessa määrätään ja avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetussa laissa (389/1988), jäljempänä AKYL, säädetään. Avoimen yhtiön tulo jaetaan verotettavaksi yhtiömiesten tulona rekisteröidyn yhtiösopimuksen voitonjakomääräyksen mukaisesti. Mikäli rekisteröidyssä yhtiösopimuksessa ei ole voitonjakomääräystä, noudatetaan verotuksessa AKYL:n säännöksiä. Verohallinnon kannanotto Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön verotuksellisen tulon jakaminen VH/455/00.01.00/2019. Kommandiittiyhtiön tulo jaetaan verotettavaksi yhtiömiesten tulona yhtiösopimuksen tai muun sopimuksen voitonjakomääräyksen mukaisesti. Mikäli yhtiösopimuksessa tai muussa sopimuksessa ei ole sovittu voitonjaosta, noudatetaan AKYL:n 7 luvun 4 §:n voitonjakoa koskevaa säännöstä. Verohallinnon kannanotto Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön verotuksellisen tulon jakaminen VH/455/00.01.00/2019. Direktiivissä ei määritellä sitä, kuinka välillinen omistus lasketaan määräysvaltaa määriteltäessä. Omistus laskettaisiin suhteellisesti kertomalla jokaisen portaan omistukset. Mikäli suhteellinen omistus olisi alle 50 prosenttia, kyse ei olisi momentissa tarkoitetusta määräysvallasta.
Ehdotettavan säännöksen soveltuminen edellyttäisi, että määräysvalta vallitsee käänteisen hybridiyksikön ja sen yhtiömiehen tai yhtiömiesten välillä, jonka tai joiden tulo-osuuden verottamisesta tämän säännöksen nojalla on kyse. Määräysvallan muodostumista tarkasteltaessa huomioitaisiin kuitenkin muutosdirektiivin 9 a artiklassa kuvatulla tavalla osakkaan kanssa etuyhteydessä olevien ja yhdessä toimivien yksiköiden omistus yhtymässä. Etuyhteyden muodostumisesta tätä säännöstä sovellettaessa säädettäisiin erikseen pykälän 4 momentissa. Lisäksi määräysvaltaa arvioitaessa otettaisiin huomioon 2 momentti, jossa säädettäisiin yhdessä toimimisesta.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan säännöksen soveltuminen edellyttäisi, että yhtiömiehen asuinvaltio ei verota ehdotettavan säännöksen nojalla veronalaista käänteisen hybridiyksikön tulo-osuutta. Mikäli ehdottava säännös soveltamisedellytystensä mukaisesti soveltuisi useampaan yhtiömieheen sillä perusteella, että he käyttävät yhdessä määräysvaltaa käänteisessä hybridiyksikössä, tarkastellaan tulo-osuuden veronalaisuutta yhtiömiehen asuinvaltiossa kunkin yhtiömiehen osalta erikseen. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan säännöstä on tarkoitus soveltaa vain tilanteisiin, joissa näitä tuloja ei muutoin veroteta Suomen tai muun lainkäyttöalueen lainsäädännön mukaisesti. Säännöstä sovellettaisiin tilanteissa, joissa verokohtelun eroavuus johtaa tulo-osuuden verottamatta jäämiseen ja tämä perustuu yhtymän erilaiseen luokitteluun sen sijaintivaltiossa eli Suomessa ja tulonsaajan sijaintivaltiossa. Mikäli tulo-osuus jäisi verottamatta muusta syystä kuin verokohtelun eroavuudesta johtuen ei ehdotettavaa säännöstä olisi tarkoitus soveltaa. Säännöksen soveltamisalaan eivät kuuluisi tilanteet, joissa tulon verottamatta jääminen johtuu siitä, että yhtiömies on asuinvaltiossaan verotuksesta vapautettu yksikkö.
Direktiivin 9 a artiklan mukaan käänteisen hybridin tilannetta tulee verottaa siltä osin kuin näitä tuloja ei muutoin veroteta jäsenvaltion tai muun lainkäyttöalueen lainsäädännön mukaisesti. OECD:n 2015 raportin mukaan verotettaviksi tulevat ne käänteisen hybridin tilanteet, joissa sijoittajan valtion lakien mukaan käänteisen hybridin tuloa ei veroteta. Ehdotettavan momentin sisältö vastaisi muutosdirektiivin 9 a artiklan sanamuotoa ja OECD:n 2015 raportissa asetettuja tavoitteita.
Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin 2 kohdan määräysvallan muodostumista arvioitaessa yhtiömiehellä, joka toimii yhdessä toisen yhtiömiehen kanssa käänteisen hybridiyksikön äänioikeuksien tai pääomaomistuksen suhteen, katsotaan olevan tämän toisen yhtiömiehen kaikki äänioikeudet tai koko pääomaomistus kyseisessä yksikössä. Tarkasteltaessa määräysvallan muodostumista yhdessä toimimisen perusteella olisi tarkoitus huomioida vain 1 momentin 1 ja 3 kohdan edellytykset täyttävien yhdessä toimivien yhtiömiesten äänioikeudet ja pääomaosuudet eli arvioinnissa olisi tarkoitus ottaa huomioon vain käänteisen hybridiyksikön tilanteessa olevat yhtiömiehet.
Säännöksen tarkoituksena on, että säännösten soveltuminen ei estyisi pelkästään sen vuoksi, että 1 momentin 2 kohdan määräysvaltaa koskevat edellytykset eivät täyty omistuksen tai äänivallan ollessa hajautuneena usealle henkilölle, jotka kuitenkin toimivat yhteisymmärryksessä tämän omistuksen suhteen esimerkiksi hybridijärjestelyssä. Ilman tässä kohdassa tarkoitettua erityissäännöstä hybridisäännöksen soveltaminen saattaisi estyä sen vuoksi, ettei tilanteessa muodollisesti ole 4 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettua etuyhteyttä.
Direktiivissä ei kuvata tarkemmin tilannetta, jossa henkilöiden voidaan katsoa toimivan yhdessä. OECD:n 2015 raportin luvussa 11 on kuvaus tilanteista, joissa säännös voisi tulla sovellettavaksi sekä esimerkkejä näistä tilanteista. Raportissa on viitattu malliverosopimuksen 9 artiklaan, jonka kohdan b mukaan yksiköt toimivat yhdessä silloin, kun samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltion yrityksen että toisen sopimusvaltion yrityksen johtoon tai valvontaan tai omistavat osan niiden pääomasta.
Yhdessä toimiminen voisi siten perustua esimerkiksi osakassopimukseen tai muuhun vastaavaan järjestelyyn. Säännöksessä tarkoitettu yhdessä toimiminen edellyttää kuitenkin, että osakassopimuksella tai muulla järjestelyllä olisi olennaista vaikutusta suhteessa kyseessä olevaan omistukseen tai äänivaltaan.
Pykälän 2 momentissa tarkoitettu yhdessä toimiminen voisi täyttyä myös perheenjäsenten toimiessa yhdessä. Perheenjäseniin voitaisiin katsoa kuuluvan henkilön aviopuoliso tai häneen avioliitonomaisessa suhteessa oleva henkilö, sisarus, sisar - ja velipuoli, henkilön ja hänen aviopuolisonsa tai häneen avioliitonomaisessa suhteessa olevan henkilön ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva sukulainen sekä mainittujen henkilöiden aviopuolisot tai heihin avioliitonomaisessa suhteessa olevat henkilöt. Perheenjäseniin voitaisiin lukea lisäksi kuolinpesä, jossa luonnollisella henkilöllä tai edellä mainituilla henkilöillä on osuus.
Pykälän 3 momentin mukaan tulo olisi kuitenkin veronalaista vain siltä osin kuin tätä tulo-osuutta ei veroteta Suomessa muiden säännösten nojalla. Kun pykälän 3 momenttia on tarkoitus soveltaa yhtiömieskohtaisesti, olisi myös momentin soveltumista tarkoitus tarkastella yhtiömieskohtaisesti. Ratkaisevaa olisi, verotetaanko juuri kyseisen yhtiömiehen tulo-osuutta Suomessa muun säännöksen nojalla. Säännös ei soveltuisi esimerkiksi, jos tulo on Suomessa veronalaista tuloa tuloverolain 9 ja 10 §:n nojalla. Tyypillisesti esimerkiksi rajoitetusti verovelvollisen äänettömän yhtiömiehen tulo-osuus on kiinteän toimipaikan muodostumisen perusteella Suomesta saatua tuloa ja Suomessa veronalaista eikä ehdotettava uusi 8 a § siten tulisi sovellettavaksi.
Pykälän 3 momentin sisältö vastaisi muutosdirektiivin 9 a artiklan sanamuotoa, jonka mukaan hybridiyksikköä verotetaan sen tuloista siltä osin kuin näitä tuloja ei muutoin veroteta jäsenvaltion tai muun lainkäyttöalueen lainsäädännön mukaisesti.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, milloin yhtiömiesten katsotaan olevan pykälässä tarkoitetulla tavalla etuyhteydessä. Ehdotettu säännös sisältää kolme kohtaa, joissa kuvatuissa tilanteissa etuyhteyden katsottaisiin vallitsevan säännöstä sovellettaessa.
Määräysvallan muodostumista etuyhteyden perusteella arvioitaessa on tarkoitus huomioida vain pykälässä tarkoitettujen yhtiömiesten määräysvalta eli sellaisten yhtiömiesten, jotka täyttävät ehdotettavan pykälän 1 momentin 1 ja 3 kohdan edellytykset.
Pykälän 4 momentin 1 kohdan mukaan etuyhteys olisi olemassa silloin, kun luonnollisella henkilöllä tai yksiköllä on suoraan tai välillisesti yhtiömiehissä vähintään 50 prosentin osuus äänioikeuksista tai pääomasta tai oikeus saada vähintään 50 prosenttia voitoista tai yhtiömiehellä on suoraan tai välillisesti toisesta yhtiömiehestä vähintään 50 prosentin osuus äänioikeuksista tai pääomasta tai oikeus saada vähintään 50 prosenttia voitoista. Etuyhteyden määritelmän mukaan etuyhteydessä toisiinsa voisivat olla useampi yksikkö keskenään.
Etuyhteys olisi olemassa esimerkiksi kahden yhtiömuotoisen yhtiömiehen välillä, jos luonnollinen henkilö omistaisi molemmista yrityksistä vähintään 50 prosenttia joko suoraan tai välillisesti esimerkiksi holdingyhtiön kautta.
Pykälän 4 momentin 2 kohdan mukaan etuyhteys vallitsisi yhtiömiesten välillä silloin, kun luonnollisella henkilöllä tai yksiköllä on huomattava vaikutus yhtiömiesten johdossa tai yhtiömiehellä on huomattava vaikutusvalta yhtiömiehen tai yhtiömiesten johdossa. Momentin 2 kohdassa huomattavalla vaikutusvallalla tarkoitettaisiin tilanteita, joissa osakas voi käyttää yhtiömiehissä määräysvaltaa esimerkiksi tekemänsä merkittävän sijoituksen johdosta.
Säännöksessä tarkoitetun huomattavan vaikutusvallan katsottaisiin olevan olemassa myös verotusmenettelylain 31 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa. Mainitun säännöksen mukaan määräysvalta voi perustua siihen, että osapuolia johdetaan yhteisesti tai osapuoli muutoin tosiasiallisesti käyttää määräysvaltaa toisessa osapuolessa.
Pykälän 4 momentin 3 kohdan mukaan etuyhteys olisi olemassa myös silloin, kun yhtiömiehet kuuluvat samaan liikekirjanpidolliseen konserniin. Liikekirjanpidollisella konsernilla tarkoitettaisiin konsernia, joka koostuu kaikista niistä yksiköistä, jotka on täysimääräisesti sisällytetty kansainvälisten tilinpäätösstandardien tai kirjanpitolain (1997/1336) mukaisesti laadittuun konsernitilinpäätökseen.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin yhdessä toimimisen vaikutuksesta etuyhteyden muodostumiseen. Sovellettaessa 4 momenttia katsotaan henkilöllä, joka toimii yhdessä toisen henkilön kanssa jonkin yksikön äänioikeuksien tai pääomaomistuksen suhteen, olevan toisen henkilön kaikki äänioikeudet tai koko pääomaomistus kyseisessä yksikössä. Yhdessä toimimisella tarkoitettaisiin samaa kuin edellä 2 momentissa.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin eräitä vaihtoehtorahastoja koskevasta poikkeuksesta. Säännöksen soveltuessa rajoitetusti verovelvollisen yhtiömiehen osuutta suomalaisesta yhtymästä verotettaisiin kuten nykyisinkin eli ehdotettu uusi sääntely ei muilta osin soveltuisi. Rajoitetusti verovelvollisen yhtiömiehen tulo-osuuteen voisi siten edelleen soveltua tuloverolain 9 §:n 5 ja 6 momentin mukainen läpivirtausperiaatteeseen pohjautuva tulotyyppikohtainen verotus.
Pykälän 6 momentin mukaan poikkeuksen soveltaminen edellyttäisi ensinnäkin, että yhtymä olisi vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettu vaihtoehtorahasto. Lisäksi momentissa säädettäisiin muista tarkemmista muutosdirektiivin edellyttämistä vaatimuksista. Koska poikkeus koskisi vaihtoehtorahastoja, joista säännellään tarkemmin erityisesti yksityisoikeudellisessa lainsäädännössä, myös poikkeuksen tarkempaa sisältöä olisi perusteltua lähestyä yksityisoikeudellisen sääntelyn kautta ottaen kuitenkin samalla huomioon direktiivin sanamuodon nimenomaisesti asettamat rajat. Direktiivin sanamuodot eivät kaikilta osin ole yksiselitteisiä. Direktiivin tavoitteiden näkökulmasta 6 momentin säännöksessä olisi kyse poikkeuksesta pääsääntöön, joten siihen liittyviä käsitteitä olisi perusteltua tulkita suppeasti.
Lainkohdassa edellytettäisiin, että vaihtoehtorahasto olisi laajaomisteinen. Pykälän 6 momentin määritelmässä irtauduttaisiin suoraan AIFM-direktiivistä ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetusta laista seuraavasta soveltamisalasta. Vaihtoehtorahastolla on AIFM-direktiivin mukaisesti oltava pääsääntöisesti useita sijoittajia. Mahdollista on, että vaihtoehtorahastolla riittää tosiasiassa vain yksi sijoittaja eikä esimerkiksi tosiasiallisesti yhden tai muutaman sijoittajan rahastoa voitaisi pitää muutosdirektiivin sanamuodon edellyttämällä tavalla laajaomisteisena. Laajaomisteisuuden määritteleminen kyseessä olevaa säännöstä varten ei kuitenkaan olisi perusteltua, sillä rahastorakenteet voivat vaihdella merkittävästi.
Momentin kolmas soveltamisedellytys olisi, että vaihtoehtorahastolla on hajautettu arvopaperisalkku. Arvopaperia ei ole määritelty muutosdirektiivissä tarkemmin. Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 2 luvun 6 §:n 4 momentin 1 kohdan mukaan arvopaperilla tarkoitetaan arvopaperimarkkinalain (746/2012) 2 luvun 1 §:ssä tarkoitettua arvopaperia. Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopaperilla tarkoitetaan sellaista arvopaperia, joka on vaihdantakelpoinen ja joka on saatettu tai saatetaan yleiseen liikkeeseen useiden saman sisältöisistä oikeuksista annettujen arvopaperien kanssa. Tällainen voi olla esimerkiksi:
1) osakeyhtiön osake ja muun yhteisön vastaava osuus sekä tällaisesta oikeudesta annettu talletustodistus
2) joukkovelkakirja tai muu velkasitoumus sekä tällaisesta oikeudesta annettu talletustodistus
3) muu arvopaperi, joka oikeuttaa hankkimaan tai myymään 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun arvopaperin, taikka arvopaperi, jonka perusteella voi saada arvopaperin, valuutan, koron tai tuoton, hyödykkeen taikka muun indeksin tai arvon perusteella määräytyvän käteissuorituksen
4) sijoitusrahastolaissa (48/1999) Sijoitusrahastolaki 48/1999 on kumottu sijoitusrahastolailla 213/2019. tarkoitettu rahasto-osuus tai muu siihen rinnastettava yhteissijoitusyrityksen osuus.
Arvopaperina ei kuitenkaan arvopaperimarkkinalaissa pidetä oikeutta, joka yksin tai yhdessä muiden arvopaperien kanssa tuottaa oikeuden hallita määrättyä huoneistoa, muuta tilaa tai kiinteistöä taikka kiinteistön osaa.
Vaihtoehtorahastot voivat sijoittaa myös kiinteistöomaisuuteen tai kiinteistöarvopapereihin. Kiinteistörahastolain (1173/1997) 3 §:n mukaan kiinteistöarvopaperilla tarkoitetaan osaketta tai muuta arvopaperia taikka sijoituspalvelulaissa (747/2012) tarkoitettua rahoitusvälinettä, joka yksin tai yhdessä muiden arvopapereiden tai rahoitusvälineiden kanssa tuottaa oikeuden hallita määrättyä huoneistoa, muuta tilaa tai kiinteistöä taikka kiinteistön osaa.
Momentissa edellytettäisiin, että vaihtoehtorahaston arvopaperisalkku on hajautettu. Muutosdirektiivin sanamuoto ei määrittele myöskään hajautusta koskevaa vaatimusta tarkemmin. Muutosdirektiivistä ei kuitenkaan ole pääteltävissä, että sitä ei voitaisi soveltaa myös vaihtoehtorahastoihin, mikäli soveltamisedellytykset muutoin täyttyisivät. Tähän nähden muutosdirektiivin hajauttamista koskevaa vaatimusta ei olisi syytä tulkita niin, että myös vaihtoehtorahastojen kohdalla tulisi määrätä sijoitustoimintaa koskevien riskien hajauttamisesta yhtä yksityiskohtaisesti kuin UCITS-direktiivissä tarkoitettujen sijoitusrahastojen kohdalla. Tätä puoltaisi myös direktiivin englanninkielinen sanamuoto, joka voi viitata myös sijoitusten monipuolisuuteen (diversified). Toisaalta direktiivin sanamuodon voidaan katsoa asettavan vaatimuksia myös vaihtoehtorahastojen sijoitustoiminnalle. Vaihtoehtorahaston sijoitustoiminnassa otetaan huomioon riskien hajauttamisen periaate. Pykälän 6 momentissa tarkoitettu hajautus edellyttäisi, että riskien hajauttamista on tosiasiassa myös toteutettu esimerkiksi siten, että vaihtoehtorahaston varoja ei ole sijoitettu ainoastaan yhden kohteen arvopapereihin. Hajautusta tarkasteltaisiin kokonaisarviointina koko verovuoden tilanteesta.
Pykälän 7 momentissa säädettäisiin eräistä välillisen omistuksen tilanteista. Kuten edellä on todettu, ehdotettua säännöstä sovellettaessa on tarkoitus huomioida direktiivissä edellytetyllä tavalla sekä suora että välillinen omistus. Momentissa säädettäisiin, että mikäli elinkeinoyhtymän välitön yhtiömies olisi ulkomainen verotuksellisesti läpivirtaava yksikkö, rajoitetusti verovelvolliseen yksikköön, jolla on osuus tästä läpivirtaavasta yksiköstä, sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin pykälässä muutoin on säädetty rajoitetusti verovelvollisesta yhtiömiehestä. Momentin tarkoituksena olisi, että ehdotetusta sääntelystä ei voisi vapautua sillä perusteella, että välitön yhtiömies ei olisi erillinen verovelvollinen sijaintivaltiossaan ja toisaalta, että tulo ei tulisi verotetuksi useaan kertaan, sillä useaan kertaan verottamista voitaisiin pitää direktiivin tavoitteiden vastaisena. Momentissa ei viitattaisi rajoitetusti verovelvollisen yksikön osalta termiin ”yhtiömies”, sillä tällaisissa tilanteissa rajoitetusti verovelvollisen osuus käänteisen hybridiyksikön tuloon olisi välillinen. Rajoitetusti verovelvollisen osuus käänteisen hybridiyksikön äänioikeuksista, pääomasta tai oikeudesta voittoon laskettaisiin suhteellisesti. Kuten pykälässä säädetään yhtiömiehistä, myös momentissa tarkoitettujen välillisten omistusten määräysvaltaa koskevien säännösten tulisi täyttyä ja säännös tulisi sovellettavaksi vain siltä osin kuin tuloa ei veroteta Suomen tai muun lainkäyttöalueen lainsäädännön mukaisesti.