4.1
Taloudelliset vaikutukset
Taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa on käytetty Tilastokeskuksen vuoden 2014 oppilaitos- ja järjestäjätason oppilaat ja opiskelijat –tiedonkeruun tietoja, Kuntatyönantajien laskelmaa opetuksen vuosiviikkotuntien kustannuksista vuodelta 2016, mikä pohjautuu Tilastokeskuksen vuoden 2014 kuntasektorin palkkatilastoihin, Kuntasektorin vuoden 2015 palkkatietoja, jotka on muutettu vuoden 2016 tasoon, Opetushallituksen 20.09.2014 tiedonkeruun opiskelijamäärätietoja, Opetushallituksen vuoden 2014 yksikköhintatietoja, Opetushallituksen vuoden 2016 valtionosuusrahoitustietoja, Opetushallituksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttaman lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevan vuoden 2014 tiedonkeruun tuloksia, THL:n Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen peruskouluissa 2013 –tiedonkeruun tuloksia sekä Tilastokeskuksen vuoden 2015 kuntasektorin palkkatilastoa.
Esityksessä ehdotetaan poistettavaksi perusopetuslain 29 §:n säännös velvoitteesta laatia suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Esityksessä on arvioitu, että koska kyseessä on rinnakkaisen sääntelyn poistaminen, ja koulutuksen järjestäjä on edelleen velvoitettu kirjaamaan suunnitelma oppilas- ja opiskeluhuoltolain mukaiseen opiskeluhuoltosuunnitelmaan, säännöksen poistamisella ei ole taloudellisia vaikutuksia koulutuksen järjestäjille.
Esityksessä ehdotetaan määräaikaisen erottamisen hallinnollista menettelyä kevennettäväksi siten, että lukiolaissa ja ammatillisesta peruskoulutuksessa annetussa laissa säädetystä oppilaitoksesta erottamisesta määräajaksi, enintään yhdeksi vuodeksi, sekä erottamisesta asuntolasta määräajaksi tai opintojen jäljellä olevaksi ajaksi voisi päättää rehtori, koulutuksen järjestäjän asianomaisen monijäsenisen toimielimen sijasta tai lisäksi. THL:n terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tiedonkeruussa 2014 selvitettiin toisen asteen oppilaitosten määräaikaisten oppilaitoksesta erottamisten ja asuntolasta erottamisten lukumääriä lukuvuonna 2013—2014. Ammatillisissa oppilaitoksissa oppilaitoksesta erottamisia oli noin 210 ja asuntolasta erottamisia 270. Lukiokoulutuksen oppilaitoksissa oppilaitoksesta erottamisia oli 2 ja asuntolasta erottamisia 6. Laskelmissa on arvioitu, että päätöksentekoprosessin nopeuttaminen vähentäisi hallinnollista työtä noin neljä tuntia erottamista kohden. Kun lukuvuoden 2013—2014 erottamisten määrät suhteutetaan kaikkien oppilaitosten lukumäärään, kustannussäästöä syntyisi ammatillisten oppilaitosten osalta arviolta 0,12 miljoonaa euroa. Koska lukiokoulutuksen oppilaitoksissa erottamisten lukumäärä jää hyvin pieneksi, esityksellä ei arvioida olevan taloudellisia vaikutuksia lukiokoulutukseen.
Poistamalla oppilas- ja opiskelijahuoltolain 13 §:n mukainen velvoite oppilaitoskohtaisen opiskeluhuoltosuunnitelman tarkastamiseen vuoden kuluessa lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman tarkastamisesta vähennettäisiin tarkastamisesta johtuvaa hallinnollista työtä perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen oppilaitosten osalta. Laskelmissa on arvioitu, että tarkastukseen kuluu oppilaitokselta noin 40 tuntia työaikaa yhden valtuustokauden, eli neljän vuoden aikana. Rehtorin keskimääräisellä palkkakustannuksella laskettuna kaikkien oppilaitosten osalta kokonaissäästö tarkastusvelvoitteesta luopumisella olisi neljältä vuodelta arviolta 6,2 miljoonaa euroa, eli vuosittain noin 1,55 miljoonaa euroa. Vuosittaisesta säästöstä 1,2 miljoonaa euroa kohdentuisi perusopetukseen, 0,18 miljoonaa euroa lukiokoulutukseen ja 0,12 miljoonaa euroa ammatilliseen koulutukseen.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi oppilas- ja opiskelijahuoltolain 14 §:n opiskeluhuoltoryhmää koskevaa säännöstä niin, että monialaisen oppilaitoskohtaisen opiskeluhuoltoryhmän lisäksi opiskeluhuoltoryhmänä voisi toimia myös muu oppilaitoskohtainen ryhmä. Koska säännöksen muuttamisella ei poisteta opiskeluhuoltoryhmän tarvetta tai sen tehtäviä, on arvioitu että esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia koulutuksen järjestäjille.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi oppilas- ja opiskelijahuoltolain 7 §:ää siten, että kuraattorin kelpoisuusehtoa väljennettäisiin. Koska kelpoisuusehtona jatkossakin olisi tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu sosiaalityön aineopinnot, ei muutoksella arvioida olevan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Muutos voi vähentää joiltain osin rekrytointikertojen määrää, jos henkilöstöä saadaan palkattua aiempaa paremmin suoraan vakinaisiin työ- tai virkasuhteisiin.
Oppilas- ja opiskelijahuoltolain 12 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan kirjattaisiin vain, miten kunnan alueella sijaitsevissa oppilaitoksissa opiskeluhuolto toteutuu. Ehdotettu muutos keventäisi suunnitelman laatijoiden työmäärää, kun kunta voisi harkita suunnitelmaan kirjattavat asiat paikallisten tarpeiden mukaan. Lastensuojelulain 12 §:n mukaan suunnitelma hyväksytään kunnanvaltuustossa ja tarkistetaan vähintään kerran neljässä vuodessa. Laskelmissa on arvioitu, että työaikaa säästyisi suunnitelman laatijoilta muutoksen myötä yhden työviikon verran neljän vuoden aikana. Koska lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa on usein laatimassa useita eri henkilöitä, on laskelmissa arvioituna työaikakustannuksena käytetty tuntikustannusta, joka muodostuu opiskeluhuoltoryhmään kuuluvien henkilöiden arvioiduista keskimääräisistä palkkakustannuksista. Kustannussäästön arvioidaan olevan neljän vuoden osalta noin 0,34 miljoonaa euroa, kun työaikaa säästyy yhden työviikon verran kunnissa. Vuosittaiseksi kustannussäästöksi muodostuu arviolta 84 000 euroa.
Tilastoinnin mukaan vuonna 2014 lukiokoulutuksen aikuisten oppimäärän mukaisessa koulutuksessa opiskeli noin 7 700 opiskelijaa. Aikuisille tarkoitetussa koulutuksessa lukion oppimäärä sisältää vähintään 44 kurssia. Opiskelijan, joka on aloittanut lukio-opintonsa alle 18-vuotiaana aikuisten oppimäärän mukaisena, tulee opiskella 44 kurssin lisäksi vähintään yksi kurssi liikuntaa ja yksi kurssi terveystietoa sekä kaksi kurssia kuvataidetta tai musiikkia tai yksi kurssi kumpaakin viimeksi mainittua ainetta, jolloin heidän vähimmäiskurssimääränsä on vähintään 48 kurssia. Alle 18-vuotiaana lukio-opintonsa aloittaneita, aikuisten oppimäärän mukaan opiskelevia opiskelijoita arvioidaan olleen vuonna 2014 noin 1 330. Arvio perustuu Tilastokeskuksen 20.9.2014 henkilötunnuspohjaiseen opiskelijatiedonkeruuseen ja arviossa on käytetty niitä aikuisten oppimäärää opiskelevia opiskelijoita, jotka ovat opintonsa aloittaessaan olleet alle 18-vuotiaita ja jotka on ilmoitettu opiskelijoiksi enintään neljänä vuotena. Opetushallituksen tiedonkeruuaineiston perusteella tiedetään, että yli 18-vuotiaana opintonsa aloittaneiden opiskelijoiden määrä ei merkittävästi poikkea 20.9. ja 20.1. laskentapäivinä, joten säästöarvio on tehty suoraan Tilastokeskuksen 20.9.2014 opiskelijamäärien perusteella.
Kuntatyönantajien laskelman perusteella lukio-opintojen vuosiviikkokohtaiset palkkakustannukset sivukuluineen ovat vuoden 2016 tasolla liikunnan, terveystiedon, musiikin ja kuvataiteen osalta seuraavat:
Kurssi | euroa / vuosiviikkotunti |
Liikunta | 2 237,63 |
Terveystieto | 2 450,61 |
Kuvataide | 2 573,32 |
Musiikki | 2 573,32 |
Laskelmissa on oletettu, että aikuisten oppimäärän mukaisesti opiskeltavien kurssien keskimääräinen ryhmäkoko on 7 opiskelijaa. Neljän kurssin opiskelijakohtaiseksi palkkakustannukseksi sivukuluineen tulee tällöin 1 404,98 euroa. Ryhmäkoon oletetaan olevan melko pieni, koska alle 18-vuotiaita voi valita lainsäädännön mukaan opiskelemaan aikuisten oppimäärän mukaisesti vain hakijaan liittyvästä erityisestä syystä johtuen. Yli 18-vuotiaan opintonsa aloittaneiden aikuisten oppimäärän mukaan opiskelevilla kyseiset kurssit eivät ole pakollisia, eikä koulutuksen järjestäjän tarvitse tuntijaon mukaan niitä järjestää. Kustannussäästö arvioidaan olevan 1 330 opiskelijan osalta vuosittain noin 0,62 miljoonaa euroa, kun oletetaan yhden opiskelijan suorittavan kyseiset kurssit kolmen vuoden aikana. Laskelmassa on huomioitu vain kurssin suorat palkkakustannukset sivukuluineen. Säästöjä voi syntyä myös tarvike-, palvelu- ja tilakustannuksista.
Sisäoppilaitoksessa opiskelevat opiskelijat saavat nuorten lukiokoulutuksen yksikköhinnan mukaista rahoitusta riippumatta siitä, minkä ikäisenä ovat opintonsa aloittaneet ja opiskelevatko nuorten vai aikuisten oppimäärän mukaisesti. Sisäoppilaitosmuotoisesti järjestettävään lukiokoulutukseen kohdistuva kustannussäästö 4 kurssin osalta on arviolta 0,07 miljoonaa euroa. Koska säästön vaikutus sisäoppilaitosmuotoisen lukiokoulutuksen yksikköhintaan olisi vain noin yksi prosentti, nykyistä yksikköhintaa ei kannata muuttaa, sillä uudet erilliset yksikköhinnat monimutkaistavat rahoitusjärjestelmää ja aiheuttavat lisätyövaiheita, jolloin taloudellinen hyöty jää pieneksi. Näin ollen kokonaissäästö ilman sisäoppilaitosopiskelijoita on 0,553 miljoonaa euroa.
Oppimäärän muutoksella on myös vaikutuksia opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslaissa säädetyn yksikköhinnan laskemiseen. Nykyisen rahoituksen suuruuteen vaikuttaa se, ovatko opiskelijat alle vai yli 18-vuotiaita aloittaessaan lukiokoulutuksen. Yli 18-vuotiaana aloittaneiden yksikköhinta on 58 prosenttia alle 18-vuotiaana aloittaneiden yksikköhinnasta lukuun ottamatta sisäoppilaitoksessa opiskelevia. Aineopetuksena suoritetut kurssit muunnetaan laskennallisiksi opiskelijoiksi ja otetaan huomioon yli 18-vuotiaana aloittaneiden määrässä, jolloin käytännössä aineopetuksen yksikköhinta on 58 prosenttia alle 18-vuotiaana aloittaneiden yksikköhinnasta. Nykyinen rahoitus ei huomioi sitä, että tosiasiassa koulutuksen järjestäjien kustannuksiin vaikuttaa iän sijasta enemmän se, opiskellaanko nuorten vai aikuisten oppimäärää. Lukiokoulutuksessa 66 prosenttia valtionosuuteen oikeuttavista kustannuksista syntyy opetuksen palkkauskuluista. Jatkossa yksikköhinta ei perustuisi opintojen aloittamisikään, vaan siihen, opiskellaanko nuorten vai aikuisten oppimäärän mukaisesti. Seuraavassa on kuvattu opetuksen määrän eroja nuorten ja aikuisten oppimäärässä.
Opetuksen määrä nuorten ja aikuisten oppimäärässä tällä hetkellä
| Nuorten oppimäärä | Aikuisten oppimäärä |
Kursseja vähintään | 75 kurssia | 44 (48 alle 18-vuotiaana aloittaneille) |
Opetusta keskimäärin/ kurssi | 38 tuntia | 28 tuntia |
Lähiopetus /oppitunti | vähintään 45 min | vähintään 40 min |
Muussa kuin sisäoppilaitoksessa opiskelevien aikuisten oppimäärää suorittavien yksikköhinta olisi jatkossa sama alle ja yli 18-vuotiaana opintonsa aloittaneiden opiskelijoiden osalta ja aineopetuksen osalta. Laskelmassa on arvioitu, että vuoden 2014 valtionosuusrahoituksen perusteena olleiden alle 18-vuotiaana lukiokoulutuksen aloittaneiden, aikuisten oppimäärää suorittavien lukumäärä oli noin 1 180 opiskelijaa, kun sisäoppilaitoksissa opiskelevia ei huomioida.
Aikuisten oppimäärän nykyinen oppilasmäärä Tilastokeskuksen 20.9.2014 aineiston mukaan ja siitä laskettu laskennallinen kokonaisrahoitustaso
| Kokonaisrahoitustaso | Opiskelijamäärä |
Yli 18-vuotiaana aloittaneet | 23,1 miljoonaa euroa | 6 900 |
Alle 18-vuotiaana aloittaneet | 8,2 miljoonaa euroa | 1 330 |
YHTEENSÄ | 31,2 miljoonaa euroa | 8 230 |
Taulukossa on käytetty Tilastokeskuksen 20.9.2014 opiskelijamääriä. Aineopiskelun laskennalliset opiskelijamäärät lukuvuodelta 2013—2014 on otettu Opetushallituksen tiedonkeruun tiedoista. Kokonaisrahoitustaso on saatu kertomalla opiskelijamäärä vuoden 2016 yksikköhinnoilla. Taulukossa mainitut opiskelijamäärät sisältävät ne opiskelijat, jotka ovat olleet enintään neljättä kertaa läsnä 20.9.2014 tilastoinnissa, sillä rahoitusta maksetaan enintään 4 vuoden ajan.
Mikäli säästö tehtäisiin alentamalla aikuisten oppimäärää suorittavien yksikköhintaa 100 prosentista 58 prosenttiin alle 18-vuotiaana aloittaneiden osalta, aikuisten yksikköhinta alenisi aivan liikaa, sillä vähimmäiskurssimäärä muuttuu 48 kurssista 44 kurssiin eli kurssimäärä alenee noin 8 prosenttia. Tämän takia esitetään aikuisten oppimäärän kokonaisrahoituksen pienentämistä vain siltä osin kuin säästöjä arvioidaan syntyvän 4 kurssin palkkauskustannusten osalta. Tästä syystä aikuisten oppimäärän rahoituksen taso esitetään muodostettavaksi siten, että nykyistä aikuisten oppimäärän kokonaisrahoitusta lasketaan 0,55 miljoonalla eurolla ja näin muodostetaan uusi aikuisten oppimäärän mukainen yksikköhinta. Jos nykyistä rahoitusta pudotetaan 0,55 miljoonalla eurolla, uusi rahoitus on 30,7 miljoonaa euroa. Kun tämä jaetaan 8 230 opiskelijalla, saadaan yhden opiskelijan uudeksi yksikköhinnaksi 3 731 euroa. Tällä hetkellä yli 18-vuotiaiden yksikköhinta on 3 349 euroa eli uusi aikuisten oppimäärän rahoitustaso olisi noin 11 % korkeampi kuin nykyinen yli 18-vuotiaiden rahoitustaso, mutta vastaavasti huomattavasti matalampi kuin alle 18-vuotiaana aikuisten oppimäärän opiskelun aloittaneen opiskelijan rahoitustaso. Koska nykyinen yli 18-vuotiaiden rahoitus on 58 prosenttia keskimääräisestä yksikköhinnasta, uusi aikuisten oppimäärän yksikköhinta olisi 65 prosenttia keskimääräisestä yksikköhinnasta.
Yksikköhintoja laskettaessa myös lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen opiskelijoiden kohdalla sovelletaan muun lukiokoulutuksen tapaan samaa pykälää siitä, että yksikköhinta on 58 prosenttia 18-vuotiaana aloittaneiden osalta. Kun jatkossa aikuisten koulutukseen tarkoitetun opetussuunnitelman mukaan opiskelevilla rahoitus olisi 65 prosenttia keskimääräisestä yksikköhinnasta, tämä koskisi myös lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen aikuisille suunnattua opetusta. Aikuisille tarkoitetun opetuksen rahoituksen tason korottaminen on perusteltua, sillä kurssien määrä on kaikille sama lukioon valmistavassa koulutuksessa, vaikka opetuksen kesto eroaakin toisistaan ollen nuorilla keskimäärin 38 tuntia kurssia kohden ja aikuisilla keskimäärin 28 tuntia kurssia kohden.
Yksittäisen koulutuksen järjestäjän uusi rahoitus aikuisten oppimäärän mukaan opiskelevista eroaa nykyisestä sen mukaan, kuinka paljon koulutuksen järjestäjällä on alle ja yli 18-vuotiaina aloittaneita opiskelijoita. Rahoituksen muutos tulisi voimaan 1.1.2018 alkaen, kun taas lukiolain muutos tulee voimaan 1.8.2017 uusien opiskelijoiden osalta. Koska todelliset kustannukset alenevat vaiheittain uusien opiskelijoiden myötä, kokonaisrahoitusta pienennetään vaiheittain siten, että vuonna 2018 säästö on 261 000 euroa, vuonna 2019 säästö kasvaa 446 000 euroon ja vuodesta 2020 alkaen kokonaissäästö kertyy täysimääräisesti ollen 553 000 euroa. Kokonaissäästöstä noin 321 000 euroa on kuntarahoitusosuutta ja 232 000 euroa valtion rahoitusosuutta.
Niillä koulutuksen järjestäjillä, joiden lukiokoulutuksen (nuoret ja aikuiset) kokonaisrahoitustaso laskee yli 5 prosenttia nykyisestä rahoitustasosta muutoksen johdosta, koulutuksen järjestäjien haettavaksi varataan harkinnanvaraista rahoitusta siten, että vuonna 2018 enimmäiskompensaatio on 67 prosenttia rahoituksen alenemisesta ja vuonna 2019 33 prosenttia rahoituksen alenemisesta.
Kokonaisuudessaan esityksen arvioidut kustannussäästöt ovat yhteensä noin 2,3 miljoonaa euroa. Kustannussäästöjen summat ovat tarkentuneet kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämisen toimenpideohjelman laatimisen jälkeen, mistä johtuen osa säästösummista poikkeaa ohjelmassa esitetyistä säästöistä. Kustannussäästöistä perusopetukseen kohdistuu noin 1,34 miljoonaa euroa, lukiokoulutukseen noin 0,73 miljoonaa euroa ja ammatilliseen koulutukseen 0,24 miljoonaa euroa. Kustannussäästöistä arviolta 1,56 miljoonaa euroa kohdistuu suoraan kunnille. Valtiolle kustannussäästöjä syntyy 0,74 miljoonaa euroa. Momentin 29.10.30 (Valtionosuus ja –avustus yleissivistävän koulutuksen käyttökustannuksiin) säästö vuodelle 2017 on 0,074 miljoonaa euroa, vuonna 2018 säästö kasvaa 0,184 miljoonaan euroon, vuonna 2019 säästö on 0,261 miljoonaa euroa ja vuodesta 2020 alkaen 0,306 miljoonaa euroa. Momentin 28.90.30 (Valtionosuus kunnille peruspalvelujen järjestämiseen) säästö on vuodesta 2017 alkaen 0,34 miljoonaa euroa ja momentin 29.20.30 (Valtionosuus ja –avustus ammatillisen koulutuksen käyttökustannuksiin) säästö on 0,1 miljoonaa euroa vuodesta 2017 alkaen. Vuoden 2017 säästöt otetaan huomioon vuoden 2017 täydentävässä talousarvioesityksessä.
4.3
Vaikutukset lapsiin ja lapsiperheisiin
Esitystä on arvioitava myös lasten ja lapsiperheiden kannalta. Lukiolain 7 §:n muutoksen jälkeen taito- ja taideaineet sekä terveystieto olisivat vapaaehtoisia aineita niille opiskelijoille, jotka suorittavat lukiokoulutusta aikuisille tarkoitetun oppimäärän mukaan. Pakollisella terveystiedon kurssilla on opetussuunnitelman mukaan syvennetty perusopetuksen aikana opittua terveysosaamista ja ymmärrystä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Lisäksi kurssin tavoitteena on ollut oppia tunnistamaan ja arvioimaan terveyden edellytysten toteutumista omassa elämässä, lähiyhteisöissä ja ympäristöissä sekä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Mainittuja oppiaineita on opiskeltu laajemmin perusopetuksessa ja lukiossa niitä on pakollisina tullut opiskella vain yhden kurssin verran. Terveystiedon sekä taide- ja taitoaineiden yhden kurssin laajuisten oppimäärien poistamisen pakollisista kursseista ei kokonaisuudessaan arvioida aiheuttavan haittaa alle 18-vuotiaina aikuisille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa aloittaneiden kouluviihtyvyydelle ja edellytyksille huolehtia hyvinvoinnistaan. Koulutuksen järjestäjien voidaan arvioida tarjoavan opetusta vastaisuudessa valinnaisina kursseina.
Lukiolain ja opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain muutokset saattavat vähentää alle 18-vuotiaiden ottamista aikuisille tarkoitettuun lukiokoulutukseen. Esityksen yhteydessä ei ole tarkoitus muuttaa opiskelijaksi ottamisen perusteista lukiokoulutuksessa annettua opetusministeriön asetusta, vaan aikuisten lukiokoulutukseen voitaisiin edelleen valita alle 18-vuotiaita hakijoita ainoastaan hakijaan liittyvästä erityisestä syystä. Erityisten syiden painavuuteen oppilaaksi otossa tulee kiinnittää lukioissa tarkasti huomiota. Tavoitteena on, että alle 18-vuotiaat pääsääntöisesti suorittaisivat lukio-opintoja nuorille tarkoitetun oppimäärän mukaisesti.
Voimassa olevassa laissa kuraattorin kelpoisuusvaatimuksena on vähintään sosiaalihuollon ammatillisista kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 6 §:n mukainen kelpoisuus eli sosiaalialalle suuntaava sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto (sosionomi). Nykyistä kelpoisuussäännöstä on arvosteltu liian kapea-alaiseksi ja käytännössä kuraattorin tehtävissä on toiminut myös muun koulutuksen omaavia henkilöitä. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kuraattorin kelpoisuusvaatimuksia siten, että kelpoinen kuraattorin tehtävään olisi myös henkilö, jolla on tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu sosiaalityön aineopinnot. Vastaavan kuraattorin kelpoisuusvaatimuksena olisi edelleen sosiaalityöntekijän kelpoisuus.
Hallituksen tavoitteena on joustavoittaa kelpoisuusvaatimuksia julkisella sektorilla ja hallituksen näkemyksen mukaan kuntien henkilöstön yksityiskohtaisista ja kapea-alaisista kelpoisuusvaatimuksista tulisi luopua. Julkisen vallan käyttöön kuuluvien tehtävien kelpoisuusehdot säädettäisiin kuitenkin edelleen lainsäädännössä, mutta muilta osin lainsäädäntötasoisista koulutusvaatimuksista luovuttaisiin ilman erityisen painavia perusteita. Kelpoisuusehtoja on tavoitteena uudistaa niin, että korkea-asteen koulutusta vaativissa asiantuntijatehtävissä kelpoisuusehto olisi pääsääntöisesti korkeakoulututkinto.
Kouluissa ja oppilaitoksissa on lapsia ja nuoria, joilla on moninaisia hyvinvoinnin ja oppimisen ongelmia ja myös perhetilanteet saattavat olla haastavia. Siksi kouluissa ja oppilaitoksissa tarvitaan ammattitaitoisia kuraattoreita. Vaikka esityksellä laajennetaan kuraattorin kelpoisuusvaatimuksia, esityksen tarkoituksena on huolehtia soveltuvan koulutuksen ja osaamisen omaavien kuraattoreiden saatavuudesta. Kun kelpoisuusehtoja joustavoitetaan, voidaan kuraattoreiden saatavuutta parantaa ja siten turvata, että tärkeät kuraattoripalvelut ovat kaikkien koulujen ja oppilaitosten käytössä. Lapsille, nuorille ja perheille on tärkeää, että ammattitaitoisen kuraattorin apua saa nopeasti ja helposti ja mahdollisimman läheltä.
Vastaavan kuraattorin kelpoisuusvaatimuksia ei esitetä muutettavaksi, koska vastaava kuraattori joutuu työssään kohtaamaan usein vaikeasti oireilevia tai vaikeissa olosuhteissa eläviä lapsia ja nuoria. Yhteistyö lastensuojelun ja muidenkin lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja niitä koskevista palveluista vastaavien tahojen kanssa on keskeistä. Sen vuoksi on tärkeää, että vastaavana kuraattorina toimii sosiaalityöntekijänkelpoisuuden omaava henkilö, joka tuntee lasten ja nuorten hyvinvoinnin palvelut ja tukijärjestelmät laaja-alaisesti.