1.1
Laki perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä
1 §. Perintätoiminta. Pykälässä määritellään perintätoiminnan käsite. Kuten nykyisinkin, perintätoiminnalla tarkoitetaan saatavien perintää toisen lukuun sekä omien saatavien perintää tapauksissa, joissa on ilmeistä, että saatavat on otettu vastaan yksinomaan perintätarkoituksessa.
Perinnällä tarkoitetaan perintälain 1 §:n mukaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada velallinen vapaaehtoisesti suorittamaan erääntynyt velkojan saatava. Esimerkiksi tuomioistuimessa tapahtuva perintämenettely ei ole tässä tarkoitettua perintää, eikä perintäoikeudenkäyntien hoitaminen edellytä ehdotetussa laissa tarkoitettua rekisteröitymistä. Toisin kuin perintälaki ehdotettu laki ei pääsääntöisesti koske velkojan itsensä suorittamaa saatavien perintää. Esimerkiksi luottokaupassa myyjälle jää velalliselta kauppahintasaatava, jonka hän yleensä perii velalliselta sen eräännyttyä. Se, että velkoja perii tällaisia alun perin velkojalle syntyneitä saatavia, ei edellytä velkojalta ehdotetun lain mukaista rekisteröitymistä.
Ehdotettu laki saattaa kuitenkin koskea sellaisten saatavien perintää, jotka velkoja on ottanut vastaan aikaisemmalta velkojalta. Perintätoiminnan harjoittajien rekisteröintiä koskevan sääntelyn kiertäminen olisi verrattain helppoa, jos myös velkojalle siirrettyjen saatavien perintä olisi poikkeuksettomasti rajattu rekisteröitymisvelvollisuuden ulkopuolelle. Sen vuoksi pykälässä ehdotetaan, että omien saatavien perintä edellyttää rekisteröitymistä tapauksissa, joissa on ilmeistä, että perittävät saatavat on otettu vastaan yksinomaan perintätarkoituksessa.
Omien saatavien perinnällä tapauksissa, joissa on ilmeistä, että saatavat on otettu vastaan yksinomaan perintätarkoituksessa, tarkoitetaan pykälässä samaa kuin voimassa olevassa laissa. Perintälupalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 178/1998 vp) on lain 1 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että yksinomaan perintätarkoituksessa vastaanotetuista saatavista on yleensä kysymys silloin, kun saatavat on siirretty niiden erääntymisen jälkeen. Uudelle velkojalle siirretyn erääntymättömän saatavan osalta ratkaisevaa on se, onko saatavan siirtämiselle ollut muu perusteltu syy kuin se, että saatavan voi periä uusi velkoja. Esimerkiksi irtaimen kaupassa maksuna hyväksytty erääntymättömän saatavan siirto ostajalta myyjälle tai factoring-toiminnassa tapahtuva laskusaatavien siirto velkojalta rahoittajalle ei ole yksinomaan perintätarkoituksessa tapahtuvaa saatavien siirtämistä. Kaupassa siirron tarkoituksena on kauppahinnan maksaminen ja factoring-toiminnassa yleensä vakuuden järjestäminen.
2 §.Soveltamisalan rajoitukset. Pykälässä säädetään tilanteista, jotka täyttäisivät 1 §:ssä säädetyt perintätoiminnan tunnusmerkit, mutta jäisivät silti lain soveltamisalan ulkopuolelle. Soveltamisalan rajoitukset vastaavat sisällöltään pääosin voimassa olevan lain 1 §:n 3 momenttia, jossa luetellaan ne tilanteet, joissa toimilupaa ei vaadita.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan lakia ei sovelleta satunnaiseen perintätoimintaan, jos perintätoimintaa ei markkinoida. Satunnaisen perintätoiminnan käsitteen sisällön arviointi on tapauskohtaista. Perintätoimintaa voidaan pitää satunnaisena, jos se on kertaluonteista tai vain hyvin harvoin toistuvaa. Luonteeltaan satunnaista on esimerkiksi yksittäisen saatavan perintä yhden tai kahden kerran vuoden aikana. Satunnaiseksi toiminnaksi ei kuitenkaan katsota esimerkiksi yksittäisenkään perintätoimeksiannon hoitamista, jos toimeksianto koskee saatavakantaa. Saatavakanta saattaa sisältää satoja tai tuhansia yksittäisiä saatavia.
Lain soveltamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, harjoitetaanko perintätoimintaa perintälaissa tarkoitetulla tavalla ammattimaisesti. Ammattimainen perintätoiminta ei tosin voine olla luonteeltaan satunnaista, mutta toisaalta satunnaista useammin harjoitettava perintätoiminta ei ole välttämättä kaikissa tapauksissa ammattimaista.
Lakia sovelletaan kuitenkin satunnaiseen perintätoimintaan, jos perintätoimintaa markkinoidaan. Markkinoinnilla tarkoitetaan erilaisten perintäpalvelujen tarjoamista, kuten saatavien perintää koskevaa mainontaa liikehuoneistossa, sanomalehdissä tai internetissä. Markkinoinnin voidaan katsoa osoittavan asianomaisen pyrkimystä laajamittaisempaan ja jatkuvampaan toimintaan. Siten esimerkiksi mainoksen julkaiseminen perintäalan palveluista sanomalehdessä tai internetissä on kohdassa tarkoitettua markkinointia. Tällainen ennalta määrittelemättömälle kohderyhmälle tarjotun perintäpalvelun markkinointi on aina lain soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa riippumatta siitä, kuinka laajaa perintätoiminta käytännössä on. Lain säännöksiä on voitava sen vuoksi soveltaa, vaikka perintätoimeksiantoja kertyisikin vain vähän. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 1 §:n 3 momentin ensimmäistä virkettä.
Momentin 2 kohdan mukaan lakia ei sovelleta perintätoimintaan, jota valtion, kunnan, kuntayhtymän tai seurakunnan määräysvallassa kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla oleva yhteisö tai säätiö harjoittaa toisen samassa asemassa olevan yhteisön tai säätiön taikka valtion, kunnan, kuntayhtymän tai seurakunnan lukuun. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 1 §:n 3 momentin 1 kohtaa.
Momentin 3 kohdan mukaan lakia ei sovelleta yhteisön tai säätiön saatavien perintään, jos toimeksiantaja ja perintätoiminnan harjoittaja kuuluvat samaan kirjanpitolaissa tarkoitettuun konserniin tai jos toimeksiantaja ja perintätoiminnan harjoittaja ovat saman luonnollisen henkilön määräysvallassa. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 1 §:n 3 momentin 2 kohtaa.
Momentin 4 kohdan mukaan lain soveltamisalaan eivät kuulu perintätoimintaa harjoittavat Finanssivalvonnan valvomat yhteisöt ja laitokset. Finanssivalvonnasta annettu laki (878/2008) tuli voimaan vuoden 2009 alusta. Lailla yhdistettiin kahden valvontaviranomaisen, Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston, toiminta Finanssivalvonnaksi. Finanssivalvonnasta annetun lain 4 §:ssä tarkoitettuihin valvottaviin kuuluvat esimerkiksi luottolaitokset, vakuutusyhtiöt ja työeläkevakuutusyhtiöt. Ehdotettu 4 kohta vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 1 §:n 3 momentin 3 kohtaa. Nykyisen säännöksen vanhentuneet lakiviittaukset muutettaisiin viittaukseksi Finanssivalvonnasta annetun lain 4 §:ään.
Momentin 5 kohdan mukaan lain soveltamisalan ulkopuolelle rajataan asianajajan tai hänen apulaisensa harjoittama perintätoiminta. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 1 §:n 3 momentin 4 kohtaa.
Asianajaja on lakimies, joka on hyväksytty maan yleisen asianajajayhdistyksen eli Suomen Asianajajaliiton, jäljempänä Asianajajaliitto, jäseneksi. Asianajajien toimintaa sääntelevät asianajajista annettu laki (496/1958), sen nojalla oikeusministeriön päätöksellä (934/2004) vahvistetut Asianajajaliiton säännöt sekä Asianajajaliiton hyväksymät hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet. Asianajajaksi pääsemisen edellytyksenä on laissa säädetyn oikeustieteen tutkinnon suorittamisen lisäksi muun muassa vähintään neljän vuoden oikeudellinen työkokemus, josta kuitenkin vähintään kaksi vuotta avustavana lakimiehenä asianajotoimistossa, ja asianajajatutkinnon suorittaminen. Asianajaja on Asianajajaliiton hallituksen ja Asianajajaliiton yhteydessä toimivan valvontalautakunnan valvonnan alainen. Asianajotoimintaa valvoo myös oikeuskansleri, jolla on oikeus panna vireille asianajajista annetun lain 7 c §:ssä tarkoitettu valvonta-asia, jos hän katsoo, että asianajaja laiminlyö velvollisuutensa. Oikeuskanslerilla on oikeus hakea muutosta kurinpitoasioissa annettuihin ratkaisuihin.
Asianajajan tehtäviin kuuluu valvoa hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden mukaisesti asianajajan toimistossa työskenteleviä avustavia lakimiehiä ja muuta henkilökuntaa. Asianajajan on erityisesti huolehdittava siitä, että myös toimiston palveluksessa oleva henkilökunta noudattaa hyvää asianajajatapaa. Koska asianajajia koskevat säännöt ja ohjeet koskevat kaikenlaisten toimeksiantojen hoitamista ja koska valvontalautakunta ja Asianajajaliiton hallitus valvovat asianajajien toimintaa, ei ole pidetty tarpeellisena ulottaa edellä mainittujen tahojen suorittaman valvonnan lisäksi myös ehdotetun lain mukaista valvontaa koskemaan asianajajaa tai hänen apulaisiaan.
Nykyisistä perintätoimintaa harjoittavista toimiluvan haltijoista 10—15 on luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia eli nk. lupalakimiehiä. Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa (715/2011) tarkoitettu oikeustieteen tutkinnon suorittanut henkilö, jolle oikeudenkäyntiavustajalautakunta on myöntänyt luvan. Luvan saamisen edellytyksenä on muun muassa riittävä perehtyneisyys oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävään. Riittäväksi perehtyneisyydeksi katsotaan muun muassa se, että lupaa hakeva henkilö on oikeustieteen maisterin tutkinnon suoritettuaan suorittanut asianajajatutkinnon tai tuomioistuinharjoittelun tai toiminut vuoden ajan muussa tehtävässä, joka perehdyttää oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan toimeen. Kelpoisuusvaatimusten lisäksi lain 8 §:n 1 momentissa on luettelo luvan saaneelle oikeudenkäyntiavustajalle asetetuista oikeudenkäyntiasioiden hoitoon liittyvistä velvollisuuksista. Lain esitöiden mukaan edellä mainitusta momentista ilmenee, että luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on velvollinen noudattamaan siinä säädettyjä velvollisuuksia vain oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävissään. Näin ollen oikeudenkäynteihin liittymättömien oikeudellisten palvelujen tarjoaminen, esimerkiksi asiakirjojen laatiminen ja neuvonanto jää velvollisuuden ulkopuolelle (HE 318/2010 vp).
Lain 9 §:n mukaan luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on 8 §:ssä tarkoitetuissa tehtävissään oikeuskanslerin, asianajajista annetussa laissa tarkoitetun valvontalautakunnan ja oikeudenkäyntiavustajalautakunnan valvonnan alainen. Pykälän perustelujen mukaan valvonta toisin sanoen koskee ainoastaan luvan saaneen oikeudenkäyntiasiamiehen toimintaa oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana. Valvontaa ei siten uloteta esimerkiksi luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan mahdollisten muunlaisten oikeudellisten palvelujen tarjontaan (HE 318/2010 vp).
Luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain mukainen valvonta ei ulotu luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan harjoittamaan perintätoimintaan. Tämän takia on perusteltua, että sellainen luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja, joka harjoittaa perintätoimintaa, on vastaisuudessakin perintäalaa koskevan sääntelyn ja valvonnan piirissä.
Momentin 6 kohdan mukaan lakia ei sovelleta kuolinpesän osakkaan tai pesänselvittäjän suorittamaan kuolinpesän saatavien perintään. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 1 §:n 3 momentin 5 kohtaa.
Momentin 7 kohdan mukaan lakia ei sovelleta konkurssipesän pesänhoitajan suorittamaan pesän saatavien perintään. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 1 §:n 3 momentin 6 kohtaa.
Momentin 8 kohta on uusi. Sen mukaan lakia ei sovelleta toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon sijoittautuneeseen elinkeinonharjoittajaan, joka harjoittaa tilapäisesti perintätoimintaa Suomessa. Tilapäisellä perintätoiminnan harjoittamisella tarkoitetaan perintäpalvelujen tarjoamista ilman, että sijoittautumista koskevat kriteerit täyttyvät. Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan kyse on sijoittautumisesta, jos taloudellista toimintaa harjoitetaan tosiasiallisesti kiinteästä toimipaikasta määräämättömän ajan. Toiminnan tilapäisyyttä arvioitaessa otetaan EU:n tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan huomioon palveluntarjonnan keston lisäksi myös sen määrä, toistuvuus ja jatkuvuus. Sijoittautumisen ja tilapäisen palveluntarjonnan rajanveto on viime kädessä tehtävä kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Palveluntarjonnan kestolle ei ole asetettu tiettyä ylärajaa, vaan se voi vaihdella tapauksesta riippuen paljonkin. Toiminnan tilapäisyys ei sulje myöskään pois mahdollisuutta luoda itselleen tiettyjä toimintaedellytyksiä, esimerkiksi hankkimalla käyttöönsä työhuone, vastaanottopaikka tai liikehuoneisto, jos ne ovat tarpeellisia kyseisen palvelun tarjoamiseksi (muun muassa asia C—215/01 Bruno Schnitzer, Kok. 2003, s. I—14847).
On kuitenkin syytä huomata, että EU:n tuomioistuimen vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan (muun muassa asia 33/74, Van Binsbergen, ECR 1974, s. 1299) jäsenvaltio säilyttää oikeuden toteuttaa toimenpiteitä sellaista palvelun tarjoajaa vastaan, jonka toiminta kohdistuu joko kokonaisuudessaan tai suurimmaksi osaksi kyseiseen jäsenvaltioon, mutta joka on jäsenvaltion lainsäädännön kiertämiseksi sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon. Tämän ratkaisukäytännön mukaisesti lakia voitaisiin siis tällaisissa tapauksissa 8 kohdan estämättä soveltaa myös toiseen ETA-valtioon sijoittautuneisiin elinkeinonharjoittajiin.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että 1 momentin 3, 6 ja 7 kohtaa ei kuitenkaan sovelleta, jos on ilmeistä, että saatava on siirretty toimeksiantajalle, kuolinpesälle tai konkurssipesälle yksinomaan perintätarkoituksessa. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 1 §:n 4 momenttia.
3 §.Oikeus harjoittaa perintätoimintaa. Pykälän mukaan perintätoimintaa saa harjoittaa vain sellainen yksityinen elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka on rekisteröity perintätoiminnan harjoittajaksi ehdotetun lain mukaisesti. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavaa säännöstä.
4 §.Vastaava henkilö. Pykälässä säädetään perintätoiminnasta vastaavan henkilön yleisestä kelpoisuudesta, ammattipätevyydestä ja velvollisuuksista. Pykälän 1 momentti korvaa nykyiset vastaavalle henkilölle asetetut kelpoisuusvaatimukset ja pätevyysvaatimukset. Ehdotuksen mukaan vastaavan henkilön on oltava täysi-ikäinen ja luotettava henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jolle ei ole määrätty edunvalvojaa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu.
Jos perintätoiminnan harjoittaja on luonnollinen henkilö, hän voi itse toimia vastaavana henkilönä. Lain 9 §:ssä säädetään tarkemmin, mitä luotettavuudella tarkoitetaan. Oikeusrekisterikeskuksen konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä saa tiedon konkurssista. Henkilön toimintakelpoisuuden rajoittamista koskevat tiedot aluehallintovirastolla on oikeus saada holhoustoimilain 67 §:n 4 momentin nojalla holhousasioiden rekisteristä.
Perintätoiminnasta vastaavan henkilön tehtävän asianmukainen hoitaminen edellyttää, että vastaava henkilö on perintätoiminnan harjoittajan palveluksessa. Vastaavalta henkilöltä ei kuitenkaan edellytettäisi itse perintätoimeksiantojen hoitamista. Palveluksessa olemisella tarkoitetaan ensisijaisesti sitä, että vastaava henkilö on työsuhteessa perintätoiminnan harjoittajaan. Palveluksessa olemiseen rinnastetaan se, että vastaavana henkilönä voi olla myös perintätoimintaa harjoittavan oikeushenkilön toimielimen jäsen. Siten esimerkiksi osakeyhtiömuotoisen perintätoiminnan harjoittajan hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja olisi perintätoiminnan harjoittajan palveluksessa säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Henkilön olisi kuitenkin oltava sellaisessa asemassa perintätoiminnan harjoittajan organisaatiossa, että vastaavan henkilön tehtävien hoitaminen olisi tosiasiallisesti mahdollista.
Perintätoiminnasta vastaavan henkilön tehtävän vaativuuden vuoksi ehdotetaan, että vastaavalle henkilölle nykyisin asetettuja ammattipätevyysvaatimuksia täsmennetään ja tiukennetaan. Ehdotuksen mukaan vastaavalla henkilöllä on oltava soveltuvalla tutkinnolla osoitettu perintätoiminnan harjoittamisen kannalta tarpeellisen lainsäädännön tuntemus. Vastaavan henkilön on tunnettava perintäalaan liittyvä lainsäädäntö ja yksittäistapauksissa myös erityislainsäädäntö. Tämän takia on perusteltua, että vastaavalta henkilöltä edellytetään soveltuvan korkeakoulututkinnon kuten oikeustieteen tai kauppatieteiden kandidaatin tai maisterin taikka vara- tai oikeusnotaarin tutkinnon suorittamista. Jos vastaavalla henkilöllä ei ole edellä tarkoitettua soveltuvaa korkeakoulututkintoa, ammattipätevyyden voi osoittaa suoritetulla luottotutkinnolla. Luottotutkintoja järjestää valtakunnallisena ammatillisena erikoisoppilaitoksena toimiva Markkinointi-instituutti. Luottotutkinnon suorittaminen kestää noin yhdeksän kuukautta.
Pykälän 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan vastaava henkilö on velvollinen huolehtimaan siitä, että perintätoiminnassa noudatetaan hyvää perintätapaa ja että toimintaa muutoinkin harjoitetaan lainmukaisesti. Ehdotus on sama kuin voimassa olevan lain 5 §:n ensimmäinen virke. Hyvästä perintätavasta säädetään perintälain 4 §:ssä. Hyvän perintätavan sisältöä on täsmennetty kuluttaja-asiamiehen vuonna 2014 laatimassa ohjeessa. Ammattitaitonsa ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi vastaavan henkilön tulee seurata perintäalaa koskevaa lainsäädäntöä, soveltamiskäytäntöä, kirjallisuutta ja muita julkaisuja sekä osallistua alan koulutustilaisuuksiin. Velallisen oikeusturvan kannalta on tärkeää, että yrityksen koko henkilökunta harjoittaa perintätoimintaa laissa edellytetyllä tavalla. Vastaavan henkilön suorittama hyvän perintätavan mukaisuuden ja toiminnan muun lainmukaisuuden valvonta ei voi olla passiivista, vaan hänen on oma-aloitteisesti ohjeita antamalla huolehdittava siitä, että perintätoimintaan osallistuvat henkilöt noudattavat lain säännöksiä. Jos yritys harjoittaa perintätoimintaa useissa toimipaikoissa, vastaavan henkilön on huolehdittava siitä, että kussakin toimipaikassa toimintaa harjoitetaan lainmukaisesti.
Momentin toinen virke on uusi. Ehdotuksen mukaan vastaavan henkilön on huolehdittava siitä, että perintätoimintaan osallistuvilla henkilöillä on tehtävän edellyttämä riittävä ammattitaito. Käytännössä vastaava henkilö on velvollinen huolehtimaan siitä, että kussakin toimipaikassa jokaisella perintätoimintaan osallistuvalla henkilöllä on tehtävässä tarvittava riittävä ammattitaito. Jos esimerkiksi perintätoiminnan harjoittajan palvelukseen palkataan henkilö, jolla ei ole tehtäviensä hoitamiseen riittävää kokemukseen perustuvaa ammattitaitoa, vastaavan henkilön on huolehdittava siitä, että henkilö asianmukaisesti perehdytetään tehtäviinsä. Tässä 2 momentissa vastaavalle henkilölle asetettujen velvollisuuksien laiminlyönti saattaa johtaa 16 §:n mukaisiin hallinnollisiin seuraamuksiin.
5 §.Perintätoiminnan harjoittajien rekisteri. Pykälän 1 momentissa säädetään Etelä-Suomen aluehallintoviraston velvollisuudesta pitää rekisteriä perintätoiminnan harjoittajista. Rekisteriä kutsuttaisiin perintätoiminnan harjoittajien rekisteriksi. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavaa säännöstä.
Pykälän 2 momentissa säädetään perintätoiminnan harjoittajien rekisteriin merkittävistä tiedoista. Momentin 1 kohdan mukaan rekisteriin merkitään yksityisen elinkeinonharjoittajan täydellinen nimi ja henkilötunnus. Jos yksityisellä elinkeinonharjoittajalla ei ole suomalaista henkilötunnusta, rekisteriin merkitään hänen syntymäaikansa. Lisäksi rekisteriin merkitään toiminimi, mahdollinen aputoiminimi, yritys- ja yhteisötunnus tai muu vastaava tunniste ja jokaisen toimipaikan käyntiosoite, jossa perintätoimintaa harjoitetaan. Toimipaikalla tarkoitetaan rakennusta, huonetta tai muuta tilaa, jota perintätoiminnan harjoittaja käyttää asiakaspalvelun hoitamiseen. Perintätoimintaa harjoittavalla yrityksellä on aina oltava ainakin yksi käyntiosoite.
Jos perintätoiminnan harjoittaja on oikeushenkilö, momentin 2 kohdan mukaan rekisteriin merkitään oikeushenkilön toiminimi, mahdollinen aputoiminimi, yritys- ja yhteisötunnus tai muu vastaava tunniste ja jokaisen toimipaikan käyntiosoite, jossa perintätoimintaa harjoitetaan.
Momentin 3 kohdan mukaan rekisteriin merkitään perintätoiminnasta vastaavan henkilön ja niiden muiden henkilöiden täydellinen nimi ja henkilötunnus, joiden luotettavuus on rekisteri-ilmoitusta käsiteltäessä selvitetty. Jos tällaisella henkilöllä ei ole suomalaista henkilötunnusta, rekisteriin merkitään hänen syntymäaikansa. Ehdotetun lain 9 §:ssä säädetään tarkemmin, mitä luotettavuudella tarkoitetaan.
Momentin 4 kohdan mukaan rekisteriin merkitään päivä, jona perintätoiminnan harjoittaja on merkitty rekisteriin.
Momentin 5 kohdan mukaan rekisteriin merkitään perintätoiminnan harjoittajalle määrätyt varoitukset sekä sellaiset kehotukset ja kiellot, joiden tehosteeksi on asetettu uhkasakko. Näistä sanktioista säädetään 16 §:n 2 momentissa.
Momentin 6 kohdan mukaan rekisteriin merkitään rekisteristä poistamisen syy ja ajankohta. Rekisteristä poistamisesta säädetään 17 §:ssä.
Pykälän 3 momentin mukaan rekisteriin merkitään tiedot myös niistä, joille on 16 §:n 1 momentin nojalla määrätty kielto harjoittaa perintätoimintaa ilman rekisteröintiä. Tiedot ovat tarpeen, jotta aluehallintovirasto voi seurata kiellon noudattamista. Tietoja saa säilyttää rekisterissä kuitenkin vain rajoitetun ajan. Tieto kiellosta sekä tieto perintätoiminnan harjoittajalle määrätyistä varoituksista ja sellaisista kehotuksista ja kielloista, joiden tehosteeksi on asetettu uhkasakko, on ehdotuksen mukaan poistettava rekisteristä viiden vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jona kielto tai muu sanktio on määrätty.
6 §.Tietojen luovuttaminen. Pykälä on uusi, ja siinä säädetään rekisteritietojen luovuttamisesta. Ehdotetulla sääntelyllä pyritään siihen, että perintätoiminnan harjoittajien rekisterin tiedot ovat helposti kaikkien saatavilla. Säännös on tarpeen, jotta toimeksiantajat voisivat halutessaan varmistua perintätoiminnan harjoittajien aikaisemman toiminnan asianmukaisuudesta. Tämä parantaisi myös velallisten asemaa.
Rekisteriin talletetaan myös luonnollisia henkilöitä koskevia henkilötietoja, kuten nimi ja henkilötunnus. Perintätoiminnan harjoittajien rekisteri olisi siis osittain henkilörekisteri. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 3 momentin mukaan viranomaisen henkilörekisteristä saa luovuttaa tietoja tulosteena tai sähköisesti vain, jos luovutuksensaajalla on henkilötietolain mukaan oikeus käsitellä pyydettyjä henkilötietoja. Tällaisen ehdon toteuttamista ei voida soveltaa annettaessa tietoja sähköisen tietoverkon kautta. Rajoituksen toteuttaminen ei ole myöskään tarpeen yksityisyyden suojan vuoksi, jos sähköisen tietoverkon kautta ei luovuteta rekisteröityjen henkilötunnuksia.
Pykälän 1 momentin mukaan rekisteritietoja saisi luovuttaa tulosteena taikka saattaa ne yleisesti saataville sähköisen tietoverkon kautta tai luovuttaa ne muutoin sähköisessä muodossa. Luonnollista henkilöä koskevista ehdotetun lain nojalla määrätyistä varoituksista sekä uhkasakolla tehostetuista kehotuksista ja kielloista tietoja olisi mahdollista hakea yleisestä tietoverkosta vain yksittäisinä hakuina käyttäen hakuperusteena henkilön nimeä.
Pykälän 2 momentin mukaan henkilötunnuksen saisi kuitenkin luovuttaa vain annettaessa tietoja tulosteena tai teknisenä tallenteena. Luovuttamisen edellytyksenä olisi tällöin se, että luovutuksensaajalla on henkilötietolain 13 §:n tai muun lain mukaan oikeus käsitellä henkilötunnuksia koskevia tietoja.
7 §.Rekisteri-ilmoitus ja muutoksista ilmoittaminen. Pykälän 1 momentissa säädetään ilmoitusvelvollisuudesta. Ehdotuksen mukaan rekisteri-ilmoituksen tekemiseen velvollinen on se, joka aikoo harjoittaa perintätoimintaa. Ilmoitusvelvollista kutsutaan ehdotetussa laissa ilmoituksen tekijäksi. Ilmoitus tehdään Etelä-Suomen aluehallintovirastolle. Lisäksi momentissa säädetään rekisteri-ilmoituksen sisällöstä.
Momentin 1 kohdan mukaan ilmoituksessa on mainittava yksityisen elinkeinonharjoittajan täydellinen nimi ja henkilötunnus tai sen puuttuessa syntymäaika. Lisäksi on mainittava toiminimi, mahdollinen aputoiminimi, yritys- ja yhteisötunnus tai muu vastaava tunniste ja jokaisen toimipaikan käyntiosoite, jossa perintätoimintaa harjoitetaan.
Jos ilmoituksen tekijä on oikeushenkilö, ilmoituksessa on mainittava oikeushenkilön toiminimi, mahdollinen aputoiminimi, yritys- ja yhteisötunnus tai muu vastaava tunniste ja jokaisen toimipaikan käyntiosoite, jossa perintätoimintaa harjoitetaan. Ehdotettu 1 kohta vastaa voimassa olevan lain 6 §:n 1 momenttiin sisältyvää säännöstä.
Momentin 2 kohdan mukaan ilmoituksessa on mainittava perintätoiminnasta vastaavan henkilön täydellinen nimi ja henkilötunnus tai sen puuttuessa syntymäaika. Vastaavalla henkilöllä on oltava 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu soveltuvalla tutkinnolla osoitettu perintätoiminnan harjoittamisen kannalta tarpeellisen lainsäädännön tuntemus. Ilmoitukseen sisällytettävä selvitys lainsäädännön tuntemuksesta osoitetaan tutkintotodistuksella. Ehdotus vastaa muuten voimassa olevan lain 6 §:n 1 momenttiin sisältyvää säännöstä ja 6 §:n 2 momentin 5 kohtaa, mutta sitä on täydennetty ja täsmennetty vastaavan henkilön henkilötietojen ja ammattipätevyyttä koskevan selvityksen osalta.
Momentin 3 kohdan mukaan ilmoitukseen on sisällytettävä vastaavan henkilön kirjallinen suostumus tehtävään. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavaa säännöstä.
Momentin 4 kohdan mukaan ilmoituksessa on annettava selvitys niistä 9 §:n 3 momentissa tarkoitetuista henkilöistä, joiden luotettavuus tulee arvioitavaksi, jos ilmoituksen tekijä on oikeushenkilö. Ilmoituksesta on käytävä ilmi oikeushenkilön toimitusjohtaja ja hänen sijaisensa, hallituksen jäsen ja varajäsen, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsen ja varajäsen, vastuunalainen yhtiömies sekä muu ylimpään johtoon kuuluva samoin kuin se, jolla on suoraan tai välillisesti enemmän kuin 25 prosenttia osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta taikka vastaava omistus- tai määräämisvalta muussa yhteisössä. Ehdotus vastaa eräin oikeushenkilön toimielimiä ja omistajia koskevin tarkistuksin voimassa olevan lain 6 §:n 2 momentin 2 kohtaa.
Momentin 5 kohdan mukaan ilmoituksessa on annettava selvitys siitä, miten ilmoituksen tekijä aikoo huolehtia toimeksiantajan lukuun perittävien varojen ja omien varojensa pitämisestä erillään ja toimeksiantajan lukuun perittävien varojen säilyttämisestä luotettavalla tavalla. Toimeksiantajan lukuun perittävistä varoista käytetään nimitystä ”asiakasvarat”. Ilmoituksen tekijän on esitettävä selvitys siitä, että asiakasvarat ohjataan ja talletetaan erityiselle asiakasvaroja varten avatulle tilille luottolaitokseen. Tili, jolla asiakasvarat tullaan säilyttämään, on myös yksilöitävä selvityksessä. Lisäksi on esitettävä selvitys muista keinoista, joilla pyritään estämään asiakasvarojen sekoittaminen ilmoituksen tekijän omiin varoihin. Tällaisia keinoja voivat olla esimerkiksi erilaiset asiakashallinta- ja kirjanpitojärjestelmät. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 6 §:n 2 momentin 6 kohtaan sisältyvää säännöstä.
Momentin 6 kohdan mukaan ilmoitukseen on sisällytettävä selvitys siitä, miten ilmoituksen tekijä aikoo huolehtia toimeksiantajaa ja velallista koskevien tietojen asianmukaisesta suojaamisesta. Selvitykseksi riittää henkilötietolain 36 §:n 3 momentissa ja 37 §:n 3 momentissa tarkoitettu tietosuojavaltuutetulle tehdyn toimintailmoituksen jäljennös, kuten nykyisinkin. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 6 §:n 2 momentin 7 kohtaa.
Pykälän 2 momentissa säädetään aluehallintoviraston oikeudesta saada ilmoituksen tekijältä lisätietoja ja -selvityksiä. Näiden tietojen ja selvitysten on oltava tarpeen rekisteröinnin edellytysten täyttymisen arvioimiseksi. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavaa säännöstä. Lisätietojen ja -selvitysten pyytäminen voi olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun aluehallintovirasto ei saa ilmoituksen tekijän luotettavuuden selvittämiseksi tarpeellisia rikosrekisteritietoja. Rikosrekisterilain (770/1993) 4 a §:n nojalla aluehallintovirastolle voidaan luovuttaa rikosrekisteristä tietoja ilmoituksen tekijän luotettavuuden selvittämiseksi. Jos perintätoimintaa harjoittavan yrityksen omistajina tai sen johdossa on ulkomaalaisia tai ulkomailla asuvia henkilöitä, rikosrekisteritiedoista ei välttämättä käy ilmi näiden henkilöiden rikostausta. Tässä tilanteessa ilmoituksen tekijän on toimitettava aluehallintoviraston pyynnöstä muun valtion viranomaisen myöntämä ote tai vastaava selvitys henkilön rikostaustasta. Jos rikosrekisteriotetta tai vastaavaa selvitystä ei saada kyseisen valtion viranomaiselta, olisi riittävää, että ilmoituksen tekijä toimittaa viranomaisen antaman todistuksen tai muun selvityksen siitä, ettei rikosrekisteriotetta tai vastaavaa selvitystä ole mahdollista saada.
Pykälän 3 momentin mukaan perintätoiminnan harjoittajan on viipymättä ilmoitettava aluehallintovirastolle rekisteriin merkittyjen tietojen muutoksista. Perintätoiminnasta vastaavan henkilön vaihtumisesta on ilmoitettava aluehallintovirastolle viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun edellisen tehtävä on päättynyt. Aluehallintovirastolle on ilmoitettava myös perintätoiminnan lopettamisesta. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavia säännöksiä. Tässä momentissa säädettyjen velvollisuuksien laiminlyönnin seuraamuksista säädetään 16 §:ssä.
8 §.Rekisteröinnin edellytykset. Pykälän 1 momentissa säädetään niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä aluehallintoviraston on merkittävä rekisteri-ilmoituksen tekijä perintätoiminnan harjoittajien rekisteriin. Aluehallintovirasto ei saa käyttää tarkoituksenmukaisuusharkintaa rekisteröinnistä päättäessään, vaikka tapauskohtaisesti erityisesti ilmoituksen tekijän vakavaraisuuden arviointiin saattaa liittyä tietynasteista tulkinnanvaraisuutta. Ehdotus vastaa sisällöltään pitkälti voimassa olevan lain 2 §:ää. Ehdotus poikkeaa kuitenkin nykyisestä säännöksestä siten, että toimiluvan myöntämisen edellytysten sijasta ehdotuksessa säädetään rekisteröinnin edellytyksistä.
Momentin 1 kohdan mukaan rekisteröinti edellyttää, että ilmoituksen tekijällä on oikeus harjoittaa elinkeinoa Suomessa. Elinkeinon harjoittamisen oikeudesta säädetään elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain (122/1919) 1 §:ssä. Kohta vastaa voimassa olevan lain 2 §:n 1 momentin 1 kohtaa.
Momentin 2 kohta on uusi. Kohdassa edellytetään, että ilmoituksen tekijä ei ole konkurssissa ja, jos ilmoituksen tekijä on luonnollinen henkilö, hän on täysi-ikäinen ja hänen toimintakelpoisuuttaan ei ole rajoitettu eikä hänelle ole määrätty edunvalvojaa.
Momentin 3 ja 4 kohdassa rekisteröinnin edellytyksenä on, että ilmoituksen tekijä on luotettava ja vakavarainen. Kohdat vastaavat asiallisesti voimassa olevan lain 2 §:n 1 momentin johdantokappaletta. Luotettavuudesta säädetään 9 §:ssä ja vakavaraisuudesta 10 §:ssä.
Momentin 5 kohdassa edellytetään, että ilmoituksen tekijä on ilmoittanut 4 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttävän perintätoiminnasta vastaavan henkilön. Kohta vastaa voimassa olevan lain 2 §:n 1 momentin 2 kohtaan sisältyvää säännöstä.
Ilmoituksen tekijän on huolehdittava siitä, että toimeksiantajan lukuun perittävät varat (asiakasvarat) ja ilmoituksen tekijän omat varat pidetään erillään ja että asiakasvarat säilytetään luotettavalla tavalla. Momentin 6 kohdassa rekisteröinnin edellytyksenä on, että ilmoituksen tekijä kykenee huolehtimaan asiakasvaroista. Kohta vastaa voimassa olevan lain 2 §:n 1 momentin 3 kohtaan sisältyvää säännöstä.
Momentin 7 kohdassa rekisteröinnin edellytyksenä on, että ilmoituksen tekijä kykenee huolehtimaan toimeksiantajaa ja velallista koskevien tietojen asianmukaisesta suojaamisesta. Kohta vastaa voimassa olevan lain 2 §:n 1 momentin 3 kohtaan sisältyvää säännöstä.
Pykälän 2 momentissa säädetään rekisteröinnin epäämisestä. Jos olosuhteet huomioon ottaen on ilmeistä, että ilmoituksen tekijä aikoo harjoittaa perintätoimintaa toisen välikätenä, aluehallintovirasto voi evätä rekisteröinnin. Säännöksen tarkoituksena on estää ehdotetussa laissa tarkoitetun toiminnan harjoittaminen sellaisilta henkilöiltä, jotka esimerkiksi epäilyttävän taustansa takia eivät luultavasti tulisi täyttämään rekisteröimisen edellytyksiä, mutta jotka pyrkivät alalle välikäden avulla.
9 §.Luotettavuus. Pykälässä määritellään, mitä luotettavuudella 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetaan.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan ilmoituksen tekijää ja perintätoiminnasta vastaavaa henkilöä ei pidetä luotettavana, jos hänet on lainvoiman saaneella tuomiolla viiden arviota edeltäneen vuoden aikana tuomittu vankeusrangaistukseen tai kolmen arviota edeltäneen vuoden aikana sakkorangaistukseen rikoksesta, jonka voidaan katsoa osoittavan hänen olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan perintätoimintaa, omistamaan perintätoimintaa harjoittavaa yhteisöä tai säätiötä taikka toimimaan sen hallituksen jäsenenä tai varajäsenenä, toimitusjohtajana tai toimitusjohtajan sijaisena taikka muussa ylimmässä johdossa tai toimimaan perintätoiminnasta vastaavana henkilönä.
Luotettavuusarvioinnissa on merkitystä sellaisella rikoksella, joka osoittaa henkilön ilmeistä sopimattomuutta perintätoimintaan. Sopimattomuuden katsotaan ilmenevän erityisesti sellaisista lainvastaisista toimista, joilla pyritään hyödyn tavoitteluun toimeksiantajien kustannuksella. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi petos ja kavallus. Myös liiketoimintavelvollisuuksien laiminlyönteihin liittyviä rikoksia, esimerkiksi kirjanpitorikosta, voidaan yleensä pitää sellaisina, jotka osoittavat henkilön ilmeistä sopimattomuutta harjoittamaan perintätoimintaa.
Momentin 2 kohdan mukaan ilmoituksen tekijää ja vastaavaa henkilöä ei pidetä luotettavana myöskään silloin, jos hän on muutoin aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut olevansa ilmeisen sopimaton toimimaan 1 kohdassa tarkoitetussa tehtävässä. Esimerkiksi lainvoimaa vailla oleva tuomio 1 kohdassa tarkoitetusta rikoksesta voisi osoittaa henkilön olevan ilmeisen sopimaton toimimaan kyseisessä tehtävässä.
Henkilön ilmeinen sopimattomuus ei välttämättä edellytä sitä, että hänet on tuomittu rikoksesta rangaistukseen. Hänet on voitu määrätä liiketoimintakiellosta annetun lain (1059/1985) mukaiseen liiketoimintakieltoon. Kieltoon ovat saattaneet johtaa esimerkiksi verovelvollisuuteen tai kirjanpitoon liittyvät laiminlyönnit. Selvää on, että jos kielto on edelleen voimassa, perintätoimintaa ei voida harjoittaa, mutta myös päättynyt liiketoimintakielto voidaan ottaa huomioon arvioitaessa henkilön luotettavuutta.
Pykälän 2 momentin mukaan ilmoituksen tekijää ei myöskään pidetä luotettavana, jos tämä on toistuvasti tai huomattavassa määrin laiminlyönyt lainkohdassa yksilöityjen rekisteröitymis-, ilmoitus ja maksuvelvollisuuksien hoitamisen. Arviossa otetaan huomioon kolmen arviota edeltävän vuoden aikana tapahtuneet laiminlyönnit.
Luotettavuutta arvioidessa tulee antaa merkitystä laiminlyöntien sisällölle, toistuvuudelle ja niiden euromääräiselle arvolle. Yksittäiset taikka rahamäärältään pienet laiminlyönnit eivät tyypillisesti osoittaisi ilmoituksen tekijää epäluotettavaksi.
Pykälän 3 momentissa selvitetään, keitä 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu vaatimus luotettavuudesta koskee silloin, kun ilmoituksen tekijänä on oikeushenkilö. Jotta vaatimus luotettavuudesta oikeushenkilön kohdalla täyttyy, kaikkien säännöksessä lueteltujen tahojen on oltava luotettavia. Ehdotuksen mukaan vaatimus luotettavuudesta koskee toimitusjohtajaa ja hänen sijaistaan, hallituksen jäsentä ja varajäsentä, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsentä ja varajäsentä, vastuunalaista yhtiömiestä sekä muuta ylimpään johtoon kuuluvaa samoin kuin sitä, jolla on suoraan tai välillisesti enemmän kuin 25 prosenttia osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta taikka vastaava omistus- tai määräämisvalta muussa yhteisössä.
Pykälän 3 momentissa säädetään mahdollisuudesta ottaa luotettavuuden arvioinnissa huomioon myös ilmoituksen tekijään ja sen vastuuhenkilöihin välittömästi tai välillisesti kytköksissä olevien yritysten ja yhteisöjen velvoitteidenhoito. Tältä osin selvitys tulisi tehdä ilmoituksen tekemistä edeltävältä kolmelta vuodelta. Tätä vanhempien kytkösten selvittäminen ei siis olisi tarpeen. Momentti sisältää viittauksen yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 3 §:ään, jossa luetellaan kyseisen lain mukaisesti rekisteröitävät yksiköt eli yritykset ja yhteisöt.
Luotettavuuden selvittämisen laajentaminen ilmoituksen tekijään tai ilmoituksen tekijänä olevan oikeushenkilön vastuuhenkilöiden muuhun yritystoimintaan olisi harkinnanvaraista ja tarpeen erityisesti silloin, kun pelkästään ilmoituksen tekijän taikka tämän vastuuhenkilöiden tietojen perusteella ei olisi muodostettavissa riittävää kuvaa luotettavuuden arvioimiseksi. Esimerkiksi tilanteessa, jossa ilmoituksen tekijä on vasta perustettu osakeyhtiö tai yrityksen vastuuhenkilöissä on tapahtunut huomattavia muutoksia, voisi luotettavuuden arvioimiseksi olla tarpeen selvittää sen vastuuhenkilöiden ja omistajien muu tai aikaisempi yritystoiminta. Mikäli ilmoituksen tekijän taikka tämän vastuuhenkilön muussa tai aikaisemmassa yritystoiminnassa on toistuvasti tai huomattavassa määrin laiminlyöty 2 momentissa tarkoitettuja velvoitteita, ilmoituksen tekijää tai tämän vastuuhenkilöä ei voitaisi pitää säännöksessä tarkoitetulla tavalla luotettavana.
Luotettavuuden selvittämisen laajentaminen momentissa kuvatulla tavalla ei olisi tarpeen, jos ilmoituksen tekijän ja sen vastuuhenkilöiden toiminta on ollut usean vuoden ajan vakiintunutta eikä ole muutoinkaan syytä epäillä näiden luotettavuutta.
10 §.Vakavaraisuus. Pykälässä määritellään, mitä vakavaraisuudella 8 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetaan. Pykälän 1 momentin mukaan ilmoituksen tekijää ei pidettäisi vakavaraisena, jos tämä on ulosottorekisterin tietojen tai muun selvityksen mukaan kykenemätön vastaamaan veloistaan.
Pykälän 2 momentin mukaan vakavaraisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon ilmoituksen tekijän taloudellinen asema. Taloudellista asemaa kuvaavat esimerkiksi ilmoituksen tekijän tuloslaskelman ja taseen tiedot sekä muut taloutta kuvaavat tiedot, kuten konkurssi- ja yrityssaneerausasiat. Henkilön taloudellista asemaa arvioitaessa olennaisia tietoja ovat esimerkiksi tämän tulo- ja varallisuustiedot.
Taloudellista asemaa arvioitaessa merkitystä tulee antaa taloudellisten vaikeuksien ajalliselle kestolle ja sille, miten tuntuvista taloudellisista vaikeuksista on kyse. Ilmoituksen tekijä ei täytä vakavaraisuusvaatimusta esimerkiksi silloin, kun ilmoituksen tekijällä on taustalla peräkkäisiä tappiollisia tilikausia tai kun velkaantuminen on merkittävää. Merkittävänä velkaantumisena on yleensä pidettävä esimerkiksi, kun yrityksen verovelan määrä suhteessa liikevaihtoon on yli 10 prosenttia eikä verovelan hoitamisesta ole tehty verottajan kanssa maksusuunnitelmaa.
Pykälän 3 momentti on uusi, ja siinä säädetään keitä vaatimus vakavaraisuudesta koskee siinä tapauksessa, että ilmoituksen tekijä on oikeushenkilö. Jotta vakavaraisuusvaatimus oikeushenkilön kohdalla täyttyy, kaikkien säännöksessä lueteltujen tahojen on oltava vakavaraisia. Ehdotuksen mukaan vaatimus vakavaraisuudesta koskee oikeushenkilön lisäksi toimitusjohtajaa, hänen sijaistaan, hallituksen jäsentä ja varajäsentä, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsentä ja varajäsentä, vastuunalaista yhtiömiestä sekä muuta ylimpään johtoon kuuluvaa samoin kuin sitä, jolla on suoraan tai välillisesti enemmän kuin 25 prosenttia osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta taikka vastaava omistus- tai määräämisvalta muussa yhteisössä.
11 §.Tilintarkastus sekä tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen rekisteröiminen. Pykälän 1 momentin mukaan perintätoiminnan harjoittajan on toimitettava tilintarkastus. Tilintarkastukseen sovelletaan mitä tilintarkastuslaissa (1141/2015) säädetään.
Ehdotetun lain 8 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan rekisteröinnin edellytyksenä on, että ilmoituksen tekijä kykenee huolehtimaan asiakasvaroista. Asiakasvarojen erillään pitämisen varmistamiseksi pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että tilintarkastajan tulee lausua tilintarkastuskertomuksessaan erityisesti siitä, onko perintätoiminnan harjoittaja pitänyt asiakasvarat erillään omista varoistaan ja säilyttänyt ne luotettavalla tavalla. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 9 §:n 2 momenttia.
Pykälän 3 momentissa säädetään perintätoiminnan harjoittajan velvollisuudesta ilmoittaa tilinpäätös ja toimintakertomus rekisteröitäviksi kaupparekisteriin kahden kuukauden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamisesta. Ilmoitukseen on liitettävä jäljennös tilintarkastuskertomuksesta. Ehdotus poikkeaa voimassa olevan lain 10 §:n 2 momenttiin sisältyvästä säännöksestä siten, että nykyisin tilinpäätösasiakirjat on toimitettava aluehallintovirastolle.
Lisäksi momenttiin otettaisiin informatiivinen viittaussäännös, jonka mukaan jos perintätoiminnan harjoittaja on osakeyhtiö, osuuskunta tai säätiö, tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen rekisteröimisessä kaupparekisteriin noudatetaan, mitä osakeyhtiölaissa (624/2006), osuuskuntalaissa (421/2013) ja säätiölaissa (487/2015) säädetään. Osakeyhtiön tilinpäätösasiakirjojen rekisteröimisestä kaupparekisteriin säädetään osakeyhtiölain 8 luvun 10 §:ssä. Osuuskunnan osalta vastaava säännös on osuuskuntalain 8 luvun 10 §:ssä. Säätiön tilinpäätösasiakirjojen rekisteröimisestä säätiörekisteriin säädetään säätiölain 5 luvun 5 §:ssä.
12 §.Perintätoimintaan liittyvien asiakirjojen ja tietojen säilyttäminen. Pykälä on uusi, ja siinä säädetään perintätoiminnan harjoittajan velvollisuudesta säilyttää perintätoimintaan liittyvät asiakirjat ja tiedot. Säännös täydentää muualla lainsäädännössä, kuten kuluttajansuojalaissa, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa ja kirjanpitolaissa olevia säilyttämisvelvoitteita. Säännöksen tarkoituksena on turvata aluehallintoviraston tiedonsaantioikeuden toteutuminen sen valvoessa perintätoiminnan harjoittajia.
Perintätoimintaan liittyvillä asiakirjoilla ja tiedoilla tarkoitetaan ensinnäkin kirjallista aineistoa, esimerkiksi toimeksiantosopimuksia, saatavan perustetta koskevia asiakirjoja, maksumuistutuksia, maksuvaatimuksia ja maksusuunnitelmia. Säilytettävään kirjalliseen aineistoon rinnastetaan sellainen sähköinen aineisto, joka on tallennettavissa ja tulostettavissa valvontaviranomaisen saataville, kuten esimerkiksi perintätoiminnan harjoittajan ja velallisen väliset sähköpostiviestit.
Asiakirjat ja tiedot on säilytettävä viiden vuoden ajan siitä, kun perintätoimenpiteet ovat päättyneet. Jos asiakirjat ja tiedot olisi muun lain nojalla säilytettävä ehdotettua ajanjaksoa pidempään, noudatetaan tuota pitempää säilyttämisaikaa.
13 §.Vaitiolovelvollisuus. Pykälä on uusi, ja siinä säädetään vaitiolovelvollisuudesta soveltuvin osin yhdenmukaisesti muun muassa eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetun lain (853/2016) 13 §:n kanssa. Vaitiolovelvollisuus koskisi kaikkia tahoja, jotka perintätoimintaa harjoittaessa ovat saaneet tietoonsa toimeksiantajan, velallisen tai jonkun muun taloudellista asemaa tai henkilökohtaisia oloja, kuten terveydentilaa, koskevia seikkoja taikka liike- tai ammattisalaisuuksia. Vaitiolovelvollisuus sisältää sekä asiakirjojen salassapitovelvollisuuden että kiellon ilmaista muussa kuin kirjallisessa muodossa oleva tieto. Poikkeuksen muodostavat tilanteet, joissa se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, antaa suostumuksen tietojen ilmaisemiseen taikka joissa laissa säädetään asiasta toisin. Vaitiolovelvollisuuden rikkominen voi tulla arvioitavaksi esimerkiksi rikoslain (39/1889) 38 luvun 1 §:n mukaisena salassapitorikoksena tai 2 §:n mukaisena salassapitorikkomuksena.
14 §.Valvonta ja valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus. Pykälän 1 momentin mukaan perintätoiminnan lainmukaisuutta valvoo Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Ehdotus vastaa voimassa olevan lain 10 §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentissa säädetään perintätoiminnan harjoittajan velvollisuudesta antaa salassapitosäännösten estämättä aluehallintovirastolle sen pyynnöstä valvontaa varten tarvittavat asiakirjat ja tiedot. Vaikka asiakirjoihin ja tietoihin sisältyisi esimerkiksi liike- tai ammattisalaisuuksia, asiakirjat ja tiedot on annettava aluehallintovirastolle, jos se tarvitsee näitä valvontaa varten. Ehdotusta vastaava säännös on voimassa olevan lain 13 §:n 2 momentissa.
15 §.Oikeus saada tietoja eräistä viranomaisten rekistereistä. Pykälän 1 momentissa säädetään aluehallintoviraston oikeudesta salassapitosäännösten estämättä saada tietoja sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 46 §:ssä tarkoitetusta sakkorekisteristä. Tiedonsaannin edellytyksenä on, että ne ovat tarpeen ilmoituksen tekijän ja vastaavan henkilön luotettavuuden selvittämiseksi tai 17 §:ssä tarkoitettua rekisteristä poistamista varten. Rikosrekisteritiedot voidaan luovuttaa aluehallintovirastolle rikosrekisterilain 4 a §:n nojalla. Ehdotus vastaa täsmennettynä voimassa olevan lain 13 §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentti on uusi. Sen mukaan aluehallintovirastolla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä ja maksutta viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta tietoja ilmoituksen tekijän veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työkyvyttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisesta, toiminnasta, taloudesta sekä kytkennöistä, jotka ovat tarpeen 9 §:ssä tarkoitetun luotettavuuden ja 10 §:ssä tarkoitetun vakavaraisuuden arvioimiseksi tai 17 §:ssä tarkoitettua rekisteristä poistamista varten.
Aluehallintovirasto voisi hyödyntää luotettavuuden ja vakavaraisuuden arviointia tai rekisteristä poistamista koskevissa tehtävissään myös Harmaan talouden selvitysyksikön laatimia velvoitteidenhoitoselvityksiä. Pykälän uuden 3 momentin mukaan aluehallintovirastolla on oikeus saada 2 momentissa tarkoitettuja tietoja vastaavat tiedot myös ilmoituksen tekijään liittyvästä Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain (1207/2010) 2 §:ssä tarkoitetusta organisaatiosta ja ehdotetun lain 9 §:n 3 momentissa 10 §:n 3 momentissa tarkoitetuista henkilöistä. Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 2 §:n mukaan organisaatiolla tarkoitetaan yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 3 §:ssä mainittuja rekisteröitäviä yksiköitä eli yrityksiä ja yhteisöjä.
Harmaan talouden selvitysyksikkö laatii velvoitteidenhoitoselvityksiä vain viranomaisen pyynnöstä laissa säädettyihin käyttötarkoituksiin. Velvoitteidenhoitoselvitystä pyytänyt aluehallintovirasto arvioi itse, mikä merkitys selvitykselle on annettava arvioidessaan perintätoiminnan harjoittajan vakavaraisuutta tai rekisteristä poistamista.
Pykälän 4 momentti uusi. Sen mukaan 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja tietoja saa hakea teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.
16 §.Pakkokeinot. Pykälän 1 momentin mukaan aluehallintoviraston on kiellettävä tämän lain vastaisesti ilman rekisteröintiä harjoitettu perintätoiminta. Erityisestä syystä aluehallintovirasto voi kohdistaa kiellon myös perintätoimintaa harjoittavan palveluksessa olevaan henkilöön tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa. Ehdotusta vastaava säännös on voimassa olevan lain 11 §:n 1 momentissa.
Pykälän 2 momentissa säädetään aluehallintoviraston käytössä olevista pakkokeinoista. Pykälän 2 momentin ensimmäinen virke vastaa pääosin sisällöltään voimassa olevan lain 11 §:n 2 momenttia. Ehdotuksen mukaan aluehallintovirasto voi kehottaa perintätoiminnan harjoittajaa määräajassa täyttämään velvollisuutensa, jos perintätoiminnan harjoittaja laiminlyö 7 §:n 3 momentissa säädetyn velvollisuuden ilmoittaa rekisteriin merkittyjen tietojen muutoksista tai uudesta perintätoiminnasta vastaavasta henkilöstä tai 11 §:n 1 momentissa säädetyn tilintarkastusta koskevan velvoitteen.
Momentin toinen ja kolmas virke ovat uusia. Ehdotuksen mukaan aluehallintovirasto voi antaa perintätoiminnan harjoittajalle varoituksen, jos vastaava henkilö on laiminlyönyt 4 §:n 2 momentin mukaisen valvontavelvollisuuden tai jos perintätoiminnan harjoittaja on laiminlyönyt 12 §:ssä säädetyn velvollisuuden säilyttää perintätoimintaan liittyviä asiakirjoja ja tietoja taikka 14 §:n 2 momentista johtuvan tiedonantovelvollisuuden aluehallintovirastolle. Jos laiminlyönnit ovat vakavia ja jos ne annetusta kehotuksesta tai varoituksesta huolimatta toistuvat, aluehallintovirasto voi kieltää osaksi tai kokonaan perintätoiminnan harjoittajan toiminnan määräajaksi. Vakavissa laiminlyöntitapauksissa aluehallintovirasto voi siis määrätä heti perintätoiminnan harjoittajalle määräaikaisen toimintakiellon. Toimintakiellon enimmäiskesto on kuusi kuukautta. Määräaikainen toimintakielto voi olla aiheellinen esimerkiksi silloin, kun perintätoiminnan harjoittaja on kokonaan laiminlyönyt velvollisuuden säilyttää perintätoimintaan liittyviä asiakirjoja ja tietoja tai kun vastaava henkilö on annetusta varoituksesta huolimatta toistuvasti laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.
Aluehallintovirasto voi laiminlyöntien laadusta ja laajuudesta riippuen kieltää joko perintätoiminnan harjoittajan koko toiminnan tai vain sen osan, esimerkiksi määrätyssä toimipaikassa harjoitetun perintätoiminnan.
Pykälän 3 momentissa säädetään uhkasakosta. Ehdotus vastaa pääosin voimassa olevan lain 11 §:n 3 momenttia. Ehdotuksessa toistetaan ensinnäkin selvyyden vuoksi aluehallintovirastolle aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) 20 §:n mukaan kuuluva toimivalta asettaa kehotuksen tai kiellon tehosteeksi uhkasakko. Kyseisen pykälän mukaan aluehallintovirastolla on oikeus mutta ei velvollisuutta asettaa uhkasakkoa. Lisäksi 3 momentissa säädetään, että aluehallintovirastolla on velvollisuus asettaa uhkasakko 1 momentissa tarkoitetun kiellon tehosteeksi, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta tai aluehallintovirasto katso, että menettely tulisi saattaa arvioitavaksi 18 §:n 1 momentin mukaisesti. Koska kiellon tarkoituksena on keskeyttää lain säännösten vastaisesti harjoitettu perintätoiminta, on myös perusteltua, että kiellon noudattamiselle asetetaan lyhyt määräaika. Aluehallintovirastolla on harkintavalta sen suhteen, tulisiko lainvastaisesti ilman rekisteröintiä harjoitettavaan perintätoimintaan puuttua uhkasakolla tehostetulla kiellolla vai olisiko asia syytä saattaa tutkittavaksi mahdollisena perintätoimintarikkomuksena. Momentin viittaussäännöksen mukaan uhkasakkoon sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään. Viittaus koskee myös uhkasakon määrää. Uhkasakkolain 8 §:n mukaan uhkasakon suuruutta harkittaessa on otettava huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun maksukyky ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Uhkasakon määrään vaikuttaisivat näin ollen ainakin perintätoiminnan laajuus ja liikevaihdon suuruus sekä perintätoiminnan harjoittajan suhtautuminen valvontaviranomaisen tälle ehdotetun lain nojalla aiemmin antamiin kehotuksiin.
Uhkasakkolain 23 §:ssä säädetään uhkasakolla tehostetun kiellon tiedoksiantamisesta. Tarkoituksenmukaisin tiedoksiantotapa lienee yleensä saantitodistusmenettely. Aluehallintovirasto voi päätöksessään asettaa perintätoiminnan harjoittajalle määräajan, jonka kuluessa tämän tulee toimeenpanna kieltopäätöksen vaatimat muutokset.
17 §.Rekisteristä poistaminen. Pykälässä säädetään rekisteristä poistamisesta. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavaa säännöstä. Pykälän 1 kohdan mukaan aluehallintoviraston on poistettava rekisteristä perintätoiminnan harjoittaja, joka on lopettanut toimintansa. Sama koskee pykälän 2 kohdan mukaan perintätoiminnan harjoittajaa, joka ei enää täytä 8 §:n 1 momentin 1—4 ja 6 ja 7 kohdassa säädettyjä rekisteröinnin edellytyksiä. Rekisteristä on poistettava esimerkiksi perintätoiminnan harjoittaja, jonka kotipaikka on siirtynyt Euroopan talousalueen ulkopuolelle, paitsi jos perintätoiminnan harjoittaja saa Patentti- ja rekisterihallituksen erikseen myöntämän luvan harjoittaa elinkeinoa Suomessa. Samoin rekisteristä on poistettava perintätoiminnan harjoittaja, joka on tuomittu lainvoimaisella tuomiolla vankeusrangaistukseen rikoksesta, jonka voidaan katsoa osoittavan hänen olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan perintätoimintaa.
Perintätoiminnan harjoittaja on pykälän 3 kohdan mukaan poistettava rekisteristä myös, jos perintätoiminnan harjoittaja harjoittaa perintätoimintaa toisen välikätenä. Toisen välikätenä toimiminen on 8 §:n 2 momentin mukaan myös rekisteröinnin este.
Pykälän 4 kohdan mukaan aluehallintoviraston on poistettava perintätoiminnan harjoittaja rekisteristä, jos perintätoiminnan harjoittajan palveluksessa ei ole enää 8 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua perintätoiminnasta vastaavaa henkilöä, joka täyttää 4 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset, eikä perintätoiminnan harjoittaja ole aluehallintoviraston kehotuksessa asetetussa määräajassa ilmoittanut uutta vastaavaa henkilöä.
Pykälän 5 kohdan mukaan perintätoiminnan harjoittaja on poistettava rekisteristä myös siinä tapauksessa, että perintätoiminnan harjoittajalle on jo aiemmin asetettu 16 §:n 2 momentin nojalla määräaikainen toimintakielto, mutta perintätoiminnan harjoittajan tai sen vastaavan henkilön toiminnassa ilmenevät vakavat tai toistuvat laiminlyönnit jatkuvat sen jälkeenkin, kun perintätoiminnan harjoittaja on voinut jatkaa toimintaansa.
18 §. Muutoksenhaku aluehallintoviraston päätökseen. Pykälän 1 momentin mukaan aluehallintoviraston päätökseen 16 ja 17 §:ssä tarkoitetussa asiassa saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Ehdotusta vastaava säännös on voimassa olevan lain 14 §:n 1 momentissa.
Pykälän 2 momentin mukaan muuhun aluehallintoviraston päätökseen saa vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Muutoksenhausta uhkasakon asettamiseen ja maksettavaksi tuomitsemiseen säädetään uhkasakkolaissa. Ehdotus on sama kuin voimassa olevan lain 14 §:n 2 momentti.
Pykälän 3 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Ehdotus on sama kuin voimassa olevan lain 14 §:n 3 momentti.
Pykälän 4 momentin mukaan päätöstä rekisteristä poistamisesta ja määräaikaisesta toimintakiellosta on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavaa säännöstä.
19 §. Voimaantulo ja siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa on säännös lain voimaantuloajankohdasta ja 2 momentissa perintätoiminnan luvanvaraisuudesta annetun lain kumoamisesta.
Pykälän 3 momentin mukaan Etelä-Suomen aluehallintovirasto voi ottaa rekisteri-ilmoituksen käsiteltäväkseen ennen lain voimaantuloa ja ilmoituksen tekijä voidaan rekisteröidä perintätoiminnan harjoittajien rekisteriin lain tullessa voimaan. Säännöksellä pyritään estämään rekisteri-ilmoitusten ruuhkautumista lain voimaantuloajankohtaan.
Pykälän 4 momentin mukaan se, joka lain voimaan tullessa harjoittaa tämän lain mukaan rekisteröintiä edellyttävää toimintaa, saa jatkaa toimintaansa siihen saakka, kunnes päätös rekisteriin merkitsemisestä tai sen epäämisestä on tehty. Edellytyksenä toiminnan jatkamiselle kuitenkin on, että 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu rekisteri-ilmoitus on tehty kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. Säännöksen tarkoituksena on varata perintätoimintaa nykyisten säännösten nojalla harjoittaville riittävä aika rekisteröinnin hoitamiseksi ilman, että toimintaa tarvitsisi keskeyttää.
Pykälän 5 momentin mukaan aluehallintovirasto voi pyynnöstä rekisteröidä perintätoiminnan harjoittajan, vaikka tämän perintätoiminnasta vastaavalla henkilöllä ei ole 4 §:n 1 momentissa säädettyä soveltuvalla tutkinnolla osoitettua perintätoiminnan harjoittamisen kannalta tarpeellisen lainsäädännön tuntemusta. Lisäksi edellytetään, että perintätoiminnan harjoittaja on perintälupalain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimiluvan haltija.
Vastaavalle henkilölle asetettu vaatimus lainsäädännön tuntemuksesta on nykyisiä ammattipätevyysvaatimuksia tiukempi, eikä kaikilla perintätoiminnan harjoittajilla ole soveltuvan tutkinnon suorittanutta henkilöä. Momentin siirtymäsäännös koskee vain vastaavan henkilön ammattipätevyyttä, mutta ei sen sijaan 4 §:n 1 momentissa asetettuja yleisiä kelpoisuusvaatimuksia.