1.1
Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta
1 luku Yleiset säännökset
3 §. Määritelmät. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan työttömänä pidettäisiin henkilöä, joka työllistyy päätoimisesti yritystoiminnassa tai omassa työssään yhdenjaksoisesti enintään kahden viikon ajan. Muutos tehtäisiin, koska työttömyysturvalain 2 luvun 5 §:ään ehdotetun muutoksen toteutuessa työ- ja elinkeinotoimisto ei enää seuraisi esimerkiksi toimeksiantosuhteessa tehtyjä lyhytkestoisia työjaksoja.
Muutoksella olisi vaikutusta erityisesti 4 luvussa säädetyn työkokeilun enimmäiskeston uudelleen alkamiseen ja 7 luvussa säädettyyn palkkatukeen. Palkkatuella palkattavan työnhakijan työttömyyden kesto vaikuttaa palkkatuen määrään, tukijakson enimmäiskestoon ja 7 luvun 12 §:ssä säädetyn ns. jäähysäännön täyttymiseen. Jos työnhakija tekee toistuvasti työtä toimeksiantosuhteessa, hänen työllistymistään ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista tukea palkkatuella.
3 a §. Valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltaminen. Pykälä olisi uusi. EU:n valtiontukisäännösten mukaan elinkeinotoimintaa harjoittavalle tuen hakijalle tuki myönnetään joko valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena tai de minimis -tukena. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että kaikkiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettuihin tukiin, jotka tämän lain mukaan myönnetään valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena, sovellettaisiin ryhmäpoikkeusasetuksen I luvussa säädettyjä yleisiä edellytyksiä ja sen lisäksi kyseessä olevalle tukimuodolle asetettuja erityisiä edellytyksiä.
Tässä laissa säädettyjä tukia, jotka voivat tulla myönnettäväksi valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena, ovat palkkatuki, työvoimakoulutuksen yhteishankinta (TäsmäKoulutus) ja työolosuhteiden järjestelytuki. Edellä mainittuihin tukiin sovelletaan seuraavia ryhmäpoikkeusasetuksessa tuelle asetettuja erityisiä edellytyksiä: 31 artikla koulutustuki, 32 artikla palkkatukien muodossa myönnettävä tuki epäedullisessa asemassa olevien työntekijöiden työhönottoon, 33 artikla palkkatukien muodossa myönnettävä tuki alentuneesti työkykyisten työntekijöiden työllistämiseen ja 34 artikla alentuneesti työkykyisten työntekijöiden työllistymisestä aiheutuvien lisäkustannusten korvaamiseen myönnettävä tuki.
Ehdotetun pykälän 2 momentti vastaisi osin voimassa olevan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 7 luvun 3 §:n 3 momentin 4 kohtaa, jossa on säädetty palkkatuen myöntämisen esteistä. Tässä esityksessä 3 §:n 3 momentin 4 kohta esitetään kumottavaksi. Kyseisen lainkohdan mukaan palkkatukea ei myönnetä, jos elinkeinotoimintaa harjoittava työnantaja on valtiontukien yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys tai työnantajaa koskee Euroopan komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys. Ehdotetun 2 momentin mukaan edellä mainitut edellytykset laajenisivat koskemaan palkkatuen lisäksi kaikkia niitä tukia, joita voidaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaan myöntää elinkeinotoimintaa harjoittavalle tuen hakijalle valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena. Käytännössä esitys merkitsisi sitä, ettei palkkatuen lisäksi myöskään työolosuhteiden järjestelytukea voitaisi myöntää eikä työvoimakoulutuksen yhteishankintaa (TäsmäKoulutus) järjestää, jos tuen hakija olisi vaikeuksissa oleva yritys tai sitä koskisi maksamaton perintämääräys.
Ehdotetun pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädettäisiin siitä, että julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaista tukea, joka myönnetään valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena, ei myönnettäisi eikä maksettaisi, jos elinkeinotoimintaa harjoittava tuen hakija on EU:n säännöksissä tarkoitetulla tavalla vaikeuksissa oleva yritys. Valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaan valtiontukea ei saa myöntää sellaiselle yritykselle, joka on vaikeuksissa oleva yritys. Vaikeuksissa olevan yrityksen määritelmästä säädetään asetuksen 2 artiklan 18 kohdassa. ’Vaikeuksissa olevalla yrityksellä’ tarkoitetaan yritystä, jonka tapauksessa vähintään yksi seuraavista olosuhteista on olemassa:
a) On kyse yhtiöstä, jonka osakkaiden vastuu on rajattu (ja joka ei ole alle kolme vuotta olemassa ollut pk-yritys, tai kun on kyse kelpoisuudesta riskirahoitustukeen, pk-yritys, jonka toteuttamasta ensimyynnistä markkinoilla on alle seitsemän vuotta ja joka on oikeutettu riskirahoitukseen valitun rahoituksen välittäjän due diligence -prosessin jälkeen), ja joka on menettänyt yli puolet merkitystä osakepääomastaan kertyneiden tappioiden vuoksi. Näin on silloin, kun kertyneiden tappioiden vähentäminen rahastoista (ja kaikista muista yhtiön omiin varoihin tavallisesti luettavista eristä) johtaa negatiiviseen tulokseen, joka on suurempi kuin puolet merkitystä osakepääomasta. Tässä säännöksessä ’yhtiöllä, jonka osakkaiden vastuu on rajattu’, tarkoitetaan erityisesti direktiivin 2013/34/EU (1) liitteessä I mainittuja yritysmuotoja ja ’osakepääoma’ sisältää tarvittaessa emissiovoitot.
b) On kyse yhtiöstä, jossa ainakaan joidenkin osakkaiden vastuuta yhtiön velasta ei ole rajattu (ja joka ei ole alle kolme vuotta olemassa ollut pk-yritys, tai kun on kyse kelpoisuudesta riskirahoitustukeen, pk-yritys, jonka toteuttamasta ensimyynnistä markkinoilla on alle seitsemän vuotta ja joka on oikeutettu riskirahoitukseen valitun rahoituksen välittäjän due diligence -prosessin jälkeen), ja joka on menettänyt yli puolet tilinpäätöksen mukaisista omista varoistaan kertyneiden tappioiden vuoksi. Tässä säännöksessä ’yhtiöllä, jossa ainakaan joidenkin osakkaiden vastuuta yhtiön velasta ei ole rajattu’, tarkoitetaan erityisesti direktiivin 2013/34/EU liitteessä II mainittuja yritysmuotoja.
c) Yritys on asetettu yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi tai täyttää kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut edellytykset yleistäytäntöönpanomenettelyyn asettamiselle velkojien pyynnöstä.
d) Yritys on saanut pelastamistukea eikä ole vielä maksanut lainaa takaisin tai lopettanut takausta, tai on saanut rakenneuudistustukea ja on vielä rakenneuudistussuunnitelman kohteena.
e) On kyse yrityksestä, joka ei ole pk-yritys, ja kahden viime vuoden ajan:
1) yrityksen velkaantumisaste on ollut yli 7,5 ja
2) yrityksen käyttökatteen (EBITDA) suhde nettorahoituskuluihin on ollut alle 1,0.
Ehdotetun pykälän 2 momentin 2 kohdassa säädettäisiin siitä, että julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaista tukea, joka myönnetään valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena, ei myönnettäisi eikä maksettaisi, jos elinkeinotoimintaa harjoittavaa tuen hakijaa koskee Euroopan komission perintämääräys sääntöjen vastaisen valtiontuen takaisinperinnästä. Valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan valtiontukea koskevassa hyväksyttävässä tukiohjelmassa tulee nimenomaisesti sulkea pois yksittäisen tuen maksaminen sellaiselle yritykselle, jolle on annettu komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys ja jossa tuki on julistettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi.
2 luku Työnhakija
4 §. Työnhakijan haastattelun järjestäminen. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 1 momenttia. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myöhempien työnhakijan haastattelujen järjestämisestä. Momentin ensimmäinen lause vastaisi voimassa olevaa säännöstä eli lähtökohtana olisi työnhakijan haastattelun järjestäminen työnhakijan yksilöllisen palvelutarpeen mukaisesti. Momenttia muutettaisiin siten, että työttömän työnhakijan haastattelu tulee aina järjestää työttömyyden jatkuttua yhdenjaksoisesti kolmen kuukauden ajan ja sen jälkeen aina kolmen kuukauden yhdenjaksoisen työttömyyden jälkeen. Työ- ja elinkeinoviranomainen ei voisi harkita, että haastattelun järjestäminen olisi tarpeetonta.
6 §. Työllistymissuunnitelman laatiminen ja tarkistaminen. Pykälän 1 ja 2 momentit vastaisivat voimassa olevan pykälän 1 ja 2 momentteja. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että työllistymissuunnitelmaa tai sitä korvaavaa suunnitelmaa olisi aina tarkistettava työnhakijan haastattelun yhteydessä tai työnhakijan pyynnöstä. Työ- ja elinkeinoviranomainen ei voisi harkita suunnitelman tarkistamisen tarpeellisuutta.
4 luku Tieto- ja neuvontapalvelut, asiantuntija-arvioinnit, ammatinvalinta- ja uraohjaus sekä valmennus ja kokeilu
5 §. Kokeilu. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin väliaikaisesti uusi 3 kohta. Työ- ja elinkeinotoimisto voisi ohjata henkilöasiakkaan työkokeiluun työpaikalle soveltuvuuden arvioimiseksi (rekrytointikokeilu). Rekrytointikokeiluun ohjaaminen edellyttäisi, että henkilöasiakas pyytää sitä yhdessä kokeilun järjestäjänä toimivan työnantajan kanssa. Kokeilun järjestäjänä toimivalla työnantajalla tulisi olla tosiasiallisesti tarjolla työtä, johon työkokeiluun osallistuva voitaisiin palkata, mikäli hän olisi työnantajan arvion mukaan sopiva kyseessä olevaan työhön ja työyhteisöön. Uusi 3 kohta olisi voimassa vuoden 2018 loppuun.
7 §. Työkokeilua koskevat rajoitukset. Pykälän 1 momentti ja 2 momentin 1 kohta kumottaisiin. Säännöksen kumoaminen ei vapauttaisi työnantajaa työsopimuslaissa säädetystä työntarjoamisvelvollisuudesta. Työnantaja vastaisi työsopimuslain nojalla edelleenkin siitä, ettei työkokeilijan ottaminen heikennä työsuhteessa olevien työntekijöiden oikeuksia tilanteissa, joissa työnantajan on irtisanonut, lomauttanut tai osa-aikaistanut työntekijöitään. Työ- ja elinkeinotoimiston ei tarvitsisi työkokeilun järjestämisen yhteydessä arvioida, voisiko työkokeilun järjestäminen aiheuttaa työnantajan palveluksessa olevan henkilöstön lomauttamisen, irtisanomisen tai osa-aikaistamisen.
Nykyiset 2 momentin 2—5 kohdat siirtyisivät sisällöltään muuttamattomina 1 momentin 1—4 kohdiksi ja 3 momentti 2 momentiksi.
10 §. Valmennuksen ja kokeilun keskeyttäminen. Työ- ja elinkeinotoimisto voisi keskeyttää valmennuksen ja koulutuskokeilun poissaolojen lisäksi myös muusta painavasta syystä. Painavana syynä pidettäisiin esimerkiksi valmennukseen tai koulutuskokeiluun osallistuvan väkivaltaista tai uhkaavaa käytöstä. Säännös asiasta lisättäisiin 1 momenttiin.
Pykälän 2 momentista poistettaisiin mainita henkilöasiakkaan kuulemisesta ja päätöksestä ilmoittamisesta tarpeettomana. Kuulemisessa ja tiedoksi antamisessa noudatettaisiin hallintolain (434/2004) säännöksiä.
Pykälän 3 momentti vastaisi nykyistä.
12 §. Rekrytointikokeilua koskevat poikkeukset. Pykälä olisi uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun rekrytointikokeilun enimmäiskestosta. Rekrytointikokeilun kesto laskettaisiin 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun työkokeilun 12 kuukauden enimmäiskestoon. Eri tarkoituksessa järjestetyt työkokeilut otettaisiin huomioon enimmäiskestoa laskettaessa. Jos henkilöasiakas olisi esimerkiksi ollut aiemmin työkokeilussa neljä kuukautta uravaihtoehtojen selvittämiseksi, eikä hän olisi ollut työkokeilun jälkeen yhdenjaksoisesti työttömänä vähintään 12 kuukautta, olisi rekrytointikokeiluun ja muuhun työkokeiluun käytettävissä vielä yhteensä kahdeksan kuukautta.
Rekrytointikokeilusta tehtäisiin sopimus siten kuin 9 §:ssä säädetään. Koska rekrytointikokeilu perustuisi vapaaehtoisuuteen, siihen ei sovellettaisi 9 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädettyä työkokeilun päivittäistä vähimmäiskestoa. Rekrytointikokeilun päivittäinen vähimmäiskesto voisi siten olla alle neljä tuntia, jos kokeilun järjestäjä ja kokeiluun osallistuva katsovat sen tarkoituksenmukaiseksi. Päivittäinen enimmäiskesto olisi enintään kahdeksan tuntia ja viikoittainen kesto enintään viisi päivää.
Rekrytointikokeilun järjestäjällä ei olisi velvollisuutta ilmoittaa poissaoloista työttömyysetuuden maksajalle. Työ- ja elinkeinotoimisto ei keskeyttäisi rekrytointikokeilua poissaolojen takia, joten velvollisuutta ilmoittaa poissaoloista myöskään työ- ja elinkeinotoimistolle ei olisi. Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin siitä, että työ- ja elinkeinotoimisto ja rekrytointikokeilun järjestäjä voisivat purkaa rekrytointikokeilua koskevan sopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti muille osapuolille. Kokeilun järjestäjä voisi purkaa sopimuksen myös poissaolojen takia. Purkaminen ei saisi perustua laissa kiellettyyn syrjintäperusteeseen eikä epäasialliseen syyhyn. Työ- ja elinkeinotoimisto voisi purkaa sopimuksen tilanteissa, joissa sopimuksen hyväksymisen jälkeen kävisi ilmi, ettei kokeilua olisi voitu järjestää.
Rekrytointikokeiluun sovellettaisiin edellä mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta 4 luvun työkokeilua koskevia säännöksiä. Soveltuvuuden arvioimiseksi järjestettävässä työkokeilussa sovellettaisiin 7 §:ää työkokeilun rajoituksista, 8 §:ää työkokeilussa olevan oikeusasemasta, työturvallisuudesta ja tietosuojasta sekä 11 §:ää vakuutusturvasta.
Työ- ja elinkeinotoimisto ei hyväksyisi rekrytointikokeilua koskevaa sopimusta, jos kokeilusta aiheutuisi kokeilun järjestäjälle sellaista etua, joka vääristäisi yritysten tai yksityisten elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua. Työ- ja elinkeinotoimisto arvioisi kilpailun vääristymistä samoin kuin muussa tarkoituksessa järjestetyn työkokeilun kohdalla. Työ- ja elinkeinotoimiston tulisi kiinnittää rekrytointikokeilun kohdalla huomiota erityisesti siihen, ettei työnantaja perusteettomasti ”ketjuta” työkokeilijoita palkkaamatta ketään työsuhteeseen kokeilun jälkeen.
Pykälä olisi voimassa väliaikaisesti vuoden 2018 loppuun.
5 luku Työvoimakoulutus
7 §Koulutuksen yhteishankinta. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti. Valtion rahoittama osuus koulutuksen yhteishankinnasta katsottaisiin elinkeinotoimintaa harjoittavan työnantajan saamaksi valtiontueksi, jos koulutus hankitaan rahoitukseen osallistuvan työnantajan tehtävissä työskenteleville henkilöille ja koulutuksen tarkoituksena on, että koulutuksen suorittaneet voisivat jatkaa työnantajan tehtävissä koulutuksen jälkeen. Edellä mainitulla koulutuksella tarkoitetaan niin sanottua TäsmäKoulutusta. Valtion rahoittamaan osuuteen sovellettaisiin EU:n valtiontukien yleistä ryhmäpoikkeusasetusta. Säännös vastaisi voimassa olevaa käytäntöä.
Pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat nykyistä.
6 luku Työttömyysetuudella tuettu työnhakijan omaehtoinen opiskelu
3 §. Opintoja koskevat edellytykset. Nykyisin 2 momentissa säädetyistä alempaan tai ylempään yliopistossa suoritettavaan tutkintoon liittyvistä vaatimuksista ei enää säädettäisi. Muutoksen jälkeen yliopistossa suoritettavien tutkintoon johtavien opintojen tuen tarkoituksenmukaisuutta harkittaisiin vain 2 §:n perusteella. Muutos ei vaikuttaisi opiskelun tukemisen edellytyksiin.
Jos työnhakija on aloittanut opinnot työnantajan maksaman työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun taloudellisen etuuden jaksotuksen aikana, opiskelun tukeminen työttömyysetuudella ei edellyttäisi, että opinnot ovat olleet keskeytyneenä vähintään vuoden. Asiasta säädettäisiin pykälän 2 momentissa. Muulta osin 2 momentti vastaisi sisällöltään nykyistä 3 momenttia.
Nykyinen 4 momentti siirrettäisiin sisällöllisesti muuttamattomana uudeksi 3 momentiksi.
4 §. Sopiminen opiskelusta työllistymissuunnitelmassa. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin maininta, että opiskelun tukemisesta voidaan sopia suunnitelmassa opintojen alkamisen jälkeen, jos opinnot on aloitettu työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun taloudellisen etuuden jaksotuksen aikana. Muutos liittyy 3 §:ään ehdotettuun muutokseen.
5 §. Tukiaika. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti. Opintojen muodostamaa kokonaisuutta voitaisiin tukea enintään 48 kuukauden ajan, jos opintojen tavoitteena on perusopetuksen oppimäärän suorittaminen. Ehdotettu muutos koskisi etenkin oppivelvollisuusiän ylittäneitä maahanmuuttajanuoria ja nuoria aikuisia, joiden kohdalla opintojen nykyinen enimmäistukiaika 24 kuukautta ei puutteellisen koulutustaustan vuoksi ole ollut riittävä perusopetuksen loppuunsaattamiseen.
Nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi ja nykyinen 3 momentti uudeksi 4 momentiksi. Uuden 3 momentin mukaan työnhakija voisi pyytää työ- ja elinkeinotoimistoa keskeyttämään opiskelun tukemisen vain, jos keskeyttämiselle on pätevä syy. Pätevänä syynä pidettäisiin esimerkiksi työhön menemistä, sairautta, perhevapaata ja muita vastaavia tilanteita. Ylipäätään kyse olisi pitkähköistä, esimerkiksi useita kuukausia tai vähintään useita viikkoja kestävistä tilanteista. Henkilö voisi opiskella keskeytyksen aikana haluamassaan laajuudessa, mutta työttömyysetuuteen hänellä ei yleensä olisi oikeutta.
Työnhakijan esittämän syyn pätevyyden harkitsisi työ- ja elinkeinotoimisto. Asiasta ei annettaisi päätöstä. Jos työnhakija ei ehdi suorittaa opintojaan loppuun 1 momentin mukaisessa enimmäisajassa tai työ- ja elinkeinotoimiston määräämässä tätä lyhyemmässä ajassa, hän voi saattaa tukemisen päättymisen työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden tutkittavaksi valittamalla työttömyysetuuden maksajan antamasta päätöksestä.
7 luku Palkkatuki
2 §. Palkkatuen myöntämisen yleiset edellytykset. Palkkatuen myöntäminen edellyttäisi, että henkilön työttömyyden arvioidaan johtuvan ammatillisen osaamisen puutteista. Lisäksi palkkatuetun työn tulisi työ- ja elinkeinotoimiston arvion mukaan parantaa henkilön ammatillista osaamista ja hänen mahdollisuuksiaan työllistyä avoimille työmarkkinoille. Arviota henkilön tuottavuuden alentumisesta tarjolla olevassa työtehtävässä ei enää edellytettäisi.
Jos henkilö on ollut työttömänä välittömästi ennen palkkatuen myöntämistä yhdenjaksoisesti alle 12 kuukautta, palkkatuen myöntäminen edellyttäisi edellä mainitun lisäksi, että henkilön työttömyys ilman palkkatuen myöntämistä pitkittyisi ja kestäisi todennäköisesti yli 12 kuukautta. Työ- ja elinkeinotoimisto käyttäisi työttömyyden pitkittymisen arvioinnissa apuna asiakastietojärjestelmän profilointityökalua ja muuta asiakkaasta käytettävissä olevaa tietoa.
Edellä mainittuja pykälän 1 momentin 1 kohdassa ja 2 momentissa säädettäviä edellytyksiä ei sovellettaisi, jos palkkatuella palkattavan henkilön tuottavuus on olennaisesti sekä pysyvästi tai pysyväisluonteisesti alentunut vamman tai pitkäaikaissairauden johdosta tai tuella palkattava henkilö on täyttänyt 60 vuotta ja ollut yhtäjaksoisesti työttömänä vähintään vuoden välittömästi ennen palkkatuen myöntämistä. Näistä poikkeuksista säädettäisiin 1 momentin 2 ja 3 kohdassa ja ne vastaisivat sisällöllisesti nykyistä 1 momenttia.
Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevaa 2 momenttia.
3 §. Työnantajaan liittyvät palkkatuen edellytykset. Ehdotetun pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa 1 momenttia. Pykälän 2 momentti ja 3 momentin 1 kohta kumottaisiin. Koska työsopimuslaissa säännellään työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden oikeusturvasta, julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa ei enää viitattaisi työsopimuslain säännöksiin palkkatuen myöntämisen edellytyksissä. Työ- ja elinkeinotoimistolla ei enää olisi 3 momentin kumoamisen jälkeen velvollisuutta arvioida, miten tuella palkkaaminen mahdollisesti vaikuttaa jo olemassa oleviin työsuhteisiin.
Ehdotetun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädettäisiin siitä, että elinkeinotoimintaa harjoittavalle työnantajalle, joka on tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanonut työntekijän ja työntekijän irtisanomisaika on päättynyt palkkatuen hakemista edeltäneiden 12 kuukauden aikana, ei myönnettäisi palkkatukea. Ehdotetun 3 §:n 3 momentin mukaan palkkatuki voitaisiin kuitenkin myöntää, jos työnantaja on ottanut irtisanotun työntekijän takaisin työsuhteeseen ennen palkkatukihakemuksen tekemistä. Ehdotettu säännös perustuu EU:n valtiontukisäännöksiin.
Ehdotetun pykälän 3 momentin 3 kohtaa muutettaisiin siten, että palkkatuen myöntämisen esteenä olisi työnantajan verojen ja lakisääteisten maksujen laiminlyöntien lisäksi myös palkanmaksuvelvollisuuden laiminlyönti. Palkkatukea ei olisi tarkoituksenmukaista myöntää muun muassa työnantajalle, jonka palkkasaatavia työntekijät ovat joutuneet hakemaan palkkaturvasta. Jos palkanmaksuvelvollisuuden laiminlyönti on ollut vähäinen tai siitä on kulunut jo kauan aikaa ja työnantaja on korjannut laiminlyöntinsä suorittamalla palkkasaatavat työntekijöilleen, työ- ja elinkeinotoimisto voisi harkintansa mukaan myöntää tuen. Pykälän 3 momentin 4 kohta kumottaisiin. Asiasta säädettäisiin uudessa 1 luvun 3 a §:ssä. Voimassa oleva 3 §:n 3 momentti siirtyisi ehdotetun 3 §:n 2 momentiksi.
4 §. Työsuhteeseen liittyvät palkkatuen edellytykset. Pykälään lisättäisiin uusi 4 ja 5 momentti. Palkkatuki voitaisiin myöntää alkaneen työsuhteen estämättä, jos kyse on tuella palkatun siirtymisestä liikkeen luovutuksen, yhteisön sulautumisen tai jakautumisen tai yhteisöjen yhdistymisen johdosta toisen työnantajan palvelukseen. Edellytyksenä olisi, että liikkeen luovutuksensaaja tai vastaanottava yhteisö täyttää 3 §:ssä säädetyt työnantajaa koskevat palkkatuen myöntämisedellytykset. Liikkeen luovutuksensaajan tai vastaanottavan yhteisön olisi toimitettava palkkatukihakemus työ- ja elinkeinotoimistolle kuukauden kuluessa tuella palkatun siirtymisestä uuden työnantajan palvelukseen. Palkkatukea ei myönnettäisi vuorotteluvapaasijaisen palkkaamiseen.
Pykälän 1—3 momentit vastaisivat voimassa olevan pykälän 1—3 momentteja.
5 §. Tuella palkatun siirtäminen. Voimassa olevan säännöksen mukaan tuella palkatun siirtäminen käyttäjäyrityksen tehtäviin edellyttää, että palkkatuen saaja ilmoittaa siirrosta työ- ja elinkeinotoimistolle ennen siirron tapahtumista ja liittää ilmoitukseen käyttäjäyrityksen vakuutuksen siitä, että se on työsopimuslain edellyttämällä tavalla täyttänyt työntarjoamisvelvollisuutensa tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanotuille ja lomautetuille sekä osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen, ja ettei tuella palkatun työhön ottaminen aiheuta muiden työntekijöiden irtisanomista, lomauttamista tai osa-aikaistamista. Elinkeinotoimintaa harjoittavan käyttäjäyrityksen on lisäksi vakuutettava, että se on tarjonnut työtä sellaiselle tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanomalleen työntekijälle, jonka irtisanomisaika on päättynyt palkkatuen hakemista edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Koska tässä esityksessä voimassa olevan 7 luvun 3 §:n 2 momentti ja 3 momentin 1 kohta ehdotetaan kumottavaksi, viittaus edellä mainittuihin lainkohtiin siirron edellytyksenä olisi tarpeeton.
Voimassa olevan 7 luvun 3 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan palkkatukea ei myönnetä, jos työnantaja on olennaisesti laiminlyönyt velvollisuuksiaan suorittaa veroja tai lakisääteisiä maksuja, ellei työ- ja elinkeinotoimisto tuella palkattavaan liittyvistä erityisistä syistä pidä tuen myöntämistä tarkoituksenmukaisena. Edellä mainittu edellytys koskee palkkatukea hakevaa työnantajaa, mutta ei käyttäjäyritystä. Tässä esityksessä ehdotetaan 7 luvun 3 §:n 2 momentin 3 kohdassa säädettäväksi, ettei palkkatukea voitaisi myöntää myöskään, jos työnantaja olisi olennaisesti laiminlyönyt palkanmaksuvelvollisuuttaan. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, ettei myöskään käyttäjäyrityksellä saisi olla vastaavia laiminlyöntejä kuin palkkatukea hakevalla ja saavalla varsinaisella työnantajalla. Siirron edellytyksenä olisi, että käyttäjäyritys ei ole olennaisesti laiminlyönyt palkanmaksuvelvollisuuttaan eikä sillä ole olennaisia laiminlyöntejä verojen tai lakisääteisten maksujen maksamisessa. Lisäksi siirron edellytyksenä olisi, että elinkeinotoimintaa harjoittava käyttäjäyritys on ottanut takaisin työsuhteeseen sellaisen työntekijän, jonka se on tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanonut ja jonka irtisanomisaika on päättynyt siirtoa edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Palkkatuen saajan olisi liitettävä työ- ja elinkeinotoimistolle tehtävään ilmoitukseen tuella palkatun siirrosta käyttäjäyrityksen vakuutus siitä, että käyttäjäyritys täyttää säädetyt edellytykset.
7 §. Palkkatuella katettavat palkkauskustannukset. Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin siten, että palkkauskustannuksiin luettaisiin nimenomaan tuella palkatusta aiheutuvat palkan sivukulut. Palkkauskustannuksiin ei luettaisi esimerkiksi työnantajan lakisääteisiä eläkemenoperusteisia maksuja.
Pykälän 2 momentin 2 kohtaa muutettaisiin siten, että kumotun tapaturmavakuutuslain (608/1948) 26 §:n sijasta viitattaisiin tapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 139 §:ään. Lisäksi pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 4 kohta, jonka mukaan verovapaita korvauksia ei luettaisi palkkatuella katettaviin palkkauskustannuksiin. Säännöksellä selkeytettäisiin palkkatuella katettavien palkkauskustannusten sisältöä. Verovapaita korvauksia ei ole soveltamiskäytännössä luettu palkkatuella katettaviin palkkauskustannuksiin.
8 §. Palkkatuen määrä ja enimmäiskesto. Pykälä vastaisi osin voimassa olevaa 7 luvun 8 §:ää. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että kiinteän tukiprosentin sijaan tuen määrä olisi enintään 30, 40 tai 50 prosenttia palkkauskustannuksista. Edellä mainitun vuoksi tuen enimmäismäärää koskevalla muutoksella ’enintään prosenttia’ ei ole tarkoitus muuttaa tuen enimmäismäärää niissä tilanteissa, joissa työllisyysmäärärahaa on käytettävissä enimmäismääräiseen tukeen. Työnantajien ja työttömien yhdenvertaisen kohtelun kannalta on tärkeää, että tuen määrä on nykyiseen tapaan sama kaikille työnantajille tilanteissa, joissa tuen määrä perustuu tuella palkattavan työttömyyden kestoon tai vammaan tai sairauteen. Ehdotettu muutos mahdollistaisi enimmäistukiprosenttia alhaisemman tukiprosentin käytön tilanteissa, joissa työ- ja elinkeinotoimiston käytettävissä olevat työllisyysmäärärahat eivät mahdollista enimmäismääräisen tuen myöntämistä.
Ehdotetun pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan palkkatuen määrä olisi enintään 50 prosenttia palkkauskustannuksista enintään 12 kuukauden ajan, jos tuella palkattava on ollut työtön vähintään 24 kuukautta palkkatuen myöntämistä välittömästi edeltäneiden 28 kuukauden aikana. Voimassa olevan lainkohdan mukaan tuen kesto on enintään 24 kuukautta siten, että jälkimmäisen 12 kuukauden ajalta tuen määrä on 30 prosenttia palkkauskustannuksista. Tuen enimmäiskesto lyhenisi 24 kuukaudesta 12 kuukauteen.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin siitä, että 1 momentissa säädetty palkkatuen määrä voisi olla enintään valtion talousarvion mukainen enimmäismäärä. Valtion talousarviossa säädettyä kuukausikohtaista enimmäismäärää ei voitaisi missään tilanteessa ylittää. Nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi.
9 §. Palkkatuen määrä ja enimmäiskesto eräissä tapauksissa. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevaa pykälää. Pykälän 1 momentin mukaan myös rekisteröidylle uskonnolliselle yhdyskunnalle voitaisiin myöntää enintään 12 kuukauden ajalta palkkatukena 100 prosenttia niistä tuella palkattavasta aiheutuvista palkkauskustannuksista, jotka vastaavat enintään 65 prosentin työaikaa alan säännöllisestä enimmäistyöajasta, jos rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta palkkaa vähintään 24 kuukautta palkkatuen myöntämistä välittömästi edeltäneiden 28 kuukauden aikana työttömänä olleen muihin kuin elinkeinotoiminnaksi katsottaviin tehtäviin. Tuen määrä olisi kuitenkin enintään valtion talousarvion mukainen enimmäismäärä. Pykälän 2 momenttia täsmennettäisiin siten, että momentissa viitattaisiin 11 luvun 1 §:n sijasta 11 luvun 1 §:n 3 momenttiin, jossa säädetään työllistämisvelvoitteesta.
Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin lause, jossa säädettäisiin 60 vuotta täyttäneen ja yhtäjaksoisesti vähintään 12 kuukautta välittömästi ennen palkkatuen myöntämistä työttömänä olleen palkkaamiseen myönnettävän tuen määrästä ensimmäisten 12 kuukauden jälkeiseltä ajalta. Voimassa olevan säännöksen mukaan tuen määrä on ensimmäisten 12 kuukauden jälkeiseltä ajalta 30 prosenttia palkkauskustannuksista. Ehdotetun muutoksen mukaan tuen määrä olisi kuitenkin joko 40 prosenttia tai 50 prosenttia palkkauskustannuksista, jos henkilö olisi ollut työtön ensimmäisten 12 kuukauden palkkatuetun työn jälkeen vähintään 12 kuukautta tai 24 kuukautta. Muutos tarkoittaisi sitä, että 60 vuotta täyttäneen yhtäjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä olleen kohdalla tuen suuruus määräytyisi edellä mainitussa tilanteessa siten kuin 8 §:n 1 momentissa säädettäisiin.
8 luku Yritystoiminnan käynnistämis- ja kehittämispalvelut
1 §. Starttiraha. Starttirahaa olisi mahdollista myöntää nykyistä vastaavasti henkilöasiakkaalle, joka aloittaa uuden päätoimisen yritystoiminnan. Lisäksi starttirahaa voitaisiin myöntää henkilöasiakkaalle, joka laajentaa aiemmin aloitetun sivutoimisen yritystoiminnan päätoimiseksi. Yritystoiminnan aloittamista ja päätoimisuutta arvioitaisiin työttömyysturvalain 2 luvun 5 §:n mukaan.
Starttirahan enimmäiskesto olisi 12 kuukautta. Starttiraha myönnettäisiin nykyistä vastaavasti jaksoissa siten, että ensimmäisen jakson pituus olisi enintään kuusi kuukautta. Ennen jatkojakson myöntämistä työ- ja elinkeinotoimiston tulisi arvioida starttirahan jatkon tarve.
Pykälän 2 momentti vastaisi nykyistä.
2 §. Starttirahan myöntämisen edellytykset. Pykälän 1 momentin 2 kohdasta poistettaisiin maininta siitä, että yritystoiminnan on oltava luonteeltaan päätoimista. Asiasta säädettäisiin 1 §:ssä. Muilta osin 1 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevaa. Pykälän 2 momentti vastaisi nykyistä.
3 §. Starttirahan myöntämisen ja maksamisen esteet. Koska starttirahaa voitaisiin 1 §:n mukaan myöntää henkilöasiakkaalle, joka laajentaa sivutoimisena harjoittamansa yritystoiminnan päätoimiseksi, 1 momentin 1 ja 3 kohtaan lisättäisiin maininta yritystoiminnan päätoimisuudesta. Starttirahaa hakevan henkilöasiakkaan toimeentulon tarvetta arvioitaisiin päätoimisen yritystoiminnan käynnistämis- ja vakiinnuttamisvaiheessa. Starttirahaa ei voitaisi myöntää, jos päätoiminen yritystoiminta olisi alkanut ennen kuin starttirahan myöntämisestä olisi päätetty. Tämä koskisi myös sivutoimisen yritystoiminnan laajentamista päätoimiseksi.
Nykyinen 1 momentin 4 kohta kumottaisiin. Starttirahaa voitaisiin myöntää, vaikka yrittäjäksi ryhtyvän pääasiallinen toimeksiantaja olisi hänen aiempi työnantajansa.
Nykyinen 1 momentin 5 kohta siirrettäisiin muutettuna 4 kohdaksi. Starttirahaa hakevan henkilöasiakkaan velvoitteisiin liittyvien laiminlyöntien lisäksi otettaisiin huomioon myös kyseessä olevan yrityksen laiminlyönnit. Yrityksen laiminlyönnit huomioitaisiin silloin, kun sivutoimisesti harjoitettu yritystoimintaa laajennettaisiin päätoimiseksi.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi. Uuden 2 momentin mukaan starttirahaa voitaisiin myöntää enimmäiskestoon sisältyvän tukikauden jatkoksi päätoimisen yritystoiminnan alkamisesta huolimatta. Säännös vastaisi vakiintunutta käytäntöä.
Pykälän 3 momentin 1—3 kohta vastaisivat nykyistä 2 momenttia. Momenttiin lisättäisiin uusi 4 kohta. Starttirahaa ei maksettaisi, jos starttirahaa hakevan henkilöasiakkaan toimeentulo olisi turvattu jollakin muulla kuin 3 kohdassa tarkoitetulla etuudella. Tällaisia etuuksia olisivat esimerkiksi työnantajan järjestämä lisäeläke tai rikosvahinkolaissa (1204/2005) tarkoitettu ansionmenetyskorvaus. Etuuden katsottaisiin turvaavan starttirahaa hakevan henkilöasiakkaan toimeentulon, jos se vastaisi määrältään vähintään starttirahaa.
Etuutena ei kuitenkaan otettaisi huomioon työttömyysturvalain 4 luvun 7 §:ssä tarkoitettuja etuoikeutettuja tuloja. Edellä tarkoitettuja etuoikeutettuja tuloja ovat perhe-eläkkeet, vammaisetuuksista annetun lain (570/2007) mukainen eläkettä saavan hoitotuki, työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) ja maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015) mukainen haittaraha, sotilasvammalain mukainen elinkorko ja täydennyskorko, vammaisetuuksista annetun lain mukainen vammaistuki, eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain (571/2007) ja yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014) mukainen asumistuki, lapsilisälain (796/1992) mukainen lapsilisä, toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukainen toimeentulotuki, sotilasavustuslain (781/1993) mukainen sotilasavustus, työtapaturma- ja ammattitautilain, maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain sekä sotilasvammalain mukaiset kustannusten korvaukset ja työeläkelakien mukainen osittainen varhennettu vanhuuseläke.
4 §. Starttirahan määrä ja korvauspäivät. Starttirahan määrä olisi päivää ja henkilöä kohti työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun peruspäivärahan suuruinen ilman peruspäivärahan korotusosaa. Asiasta säädettäisiin 1 momentissa.
Nykyinen 2 momentti kumottaisiin. Starttirahaan ei olisi enää mahdollista myöntää lisäosaa. Nykyinen 3 momentti siirrettäisiin sisällöltään muuttamattomana uudeksi 2 momentiksi.
9 luku Kulukorvaus
1 §. Oikeus kulukorvaukseen. Kulukorvausta ei enää maksettaisi 6 luvussa tarkoitetun työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun ajalta. Tästä syystä pykälän 1 momentin 2 kohta kumottaisiin.
Soveltuvuuden arvioimiseksi järjestettävän työkokeilun ajalta ei maksettaisi kulukorvausta. Tämän vuoksi 1 momentin 6 kohtaa täydennettäisiin viittaamalla 4 luvun 5 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaan, joissa säädetään muussa tarkoituksessa järjestetyistä kokeiluista. Tämä muutos olisi väliaikainen ja voimassa vuoden 2018 loppuun.
4 §. Kulukorvauksen rajoitukset ja lakkauttaminen. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta työttömyysetuudella tuetusta työnhakijan omaehtoisesta opiskelusta, koska sen ajalta ei enää maksettaisi kulukorvausta.
Pykälän nykyinen 2 momentti kumottaisiin. Alle 25-vuotiaalle ammatillista koulutusta vailla olevalle nuorelle voitaisiin maksaa kulukorvausta työllistymistä edistävien palveluiden ajalta samoin edellytyksin kuin muillekin työnhakijoille.
Nykyinen 3 momentti siirrettäisiin uudeksi 2 momentiksi sisällöllisesti muuttamattomana.
10 luku Palveluihin ja asiantuntija-arviointeihin liittyvät harkinnanvaraiset etuudet
1 §. Matka- ja yöpymiskustannusten korvaus. Matka- ja yöpymiskustannusten korvausta ei voitaisi myöntää työttömälle henkilöasiakkaalle, joka hakeutuu soveltuvuuden arvioimiseksi järjestettävään työkokeiluun. Edellä mainitun vuoksi 1 momenttia muutettaisiin väliaikaisesti siten, että matka- ja yöpymiskustannusten korvausta voitaisiin myöntää työttömälle henkilöasiakkaalle, joka hakeutuu 4 luvun 5 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun kokeiluun.
2 §. Muuttokustannusten korvaus. Pykälä kumottaisiin. Erillinen nimenomaan muuttokustannuksiin tarkoitettu tuki lopetettaisiin. Työnhakijan alueellista liikkuvuutta voitaisiin tukea myöntämällä liikkuvuusavustusta, jonka myöntämisedellytyksistä ehdotetaan säädettäväksi työttömyysturvalain 8 luvussa. Liikkuvuusavustusta voisi käyttää myös työn vuoksi muuttamisesta aiheutuviin kustannuksiin.
3 §. Työolosuhteiden järjestelytuki. Työolosuhteiden järjestelytuki myönnettäisiin elinkeinotoimintaa harjoittavalle työnantajalle valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena. Asiasta säädettäisiin 1 momentissa.
12 luku Julkisen työvoima- ja yrityspalvelun toimeenpano ja siihen liittyvä yhteistyö
6 §. Tiedonsaantioikeus. Myös elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksella olisi oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta julkisen työvoima- ja yrityspalvelun toimeenpanossa välttämättömät tiedot säännöksessä mainituilta tahoilta. Kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviin kuuluu 8 §:n mukaan työ- ja elinkeinotoimiston myöntämien tukien ja korvausten maksaminen sekä valtion virastoille tai laitoksille osoitettujen määrärahojen käytön seuranta.
Pykälän 2 ja 4 momentti vastaisivat nykyistä. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin 7 luvun 3 §:n muutosta vastaava muutos pykäläviittaukseen.
9 §. Tukien ja korvausten rahoitus. Pykälä olisi uusi. Siinä säädettäisiin palkkatuen ja starttirahan sekä valtion virastolle ja laitokselle osoitettavan määrärahan rahoittamisesta.
Palkkatuesta ja valtion virastolle ja laitokselle osoitettavasta määrärahasta rahoitettaisiin enintään peruspäivärahaa vastaava määrä sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan työttömyysetuusmäärärahoista. Jos peruspäivärahaa vastaava määrä olisi pienempi kuin maksettava palkkatuki tai valtion virastolle ja laitokselle osoitettu määräraha, loppuosa rahoitettaisiin työ- ja elinkeinoministeriön pääluokan työllisyysmäärärahoista. Työttömyysetuusmäärärahoista tuleva rahoitus olisi aina peruspäivärahan määrä riippumatta siitä, olisiko palkkatuella palkattava tai valtion virastoon tai laitokseen palkattava työtön työnhakija oikeutettu ansiopäivärahaan, peruspäivärahaan tai työmarkkinatukeen.
Työttömyysetuusmäärärahoista rahoitettava osuus palkkatuesta ja valtion virastolle ja laitokselle osoitettavasta määrärahasta vastaisi tukijakson kestoa ja työttömyysetuuden viikoittaisten maksupäivien määrää. Esimerkiksi tilanteessa, jossa palkkatuki tulisi maksettavaksi kahdelta viikolta, sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan työttömyysetuusmäärärahoista rahoitettaisiin 10 päivältä maksettavaa peruspäivärahaa vastaava osuus. Vuoden 2016 peruspäivärahan määrällä laskettuna työttömyysetuusmäärärahoista rahoitettaisiin esimerkkitilanteessa 326,80 euroa, (10 x 32,68 euroa).
Peruspäivärahan määrä tarkoittaisi pykälän 2 momentin mukaan työttömyysturvalain 6 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua peruspäivärahan määrää ilman korotusosia.
Palkkatukea voidaan kansallisten määrärahojen lisäksi osarahoittaa Euroopan sosiaalirahastosta. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tällaisissa tapauksissa palkkatuen rahoitukseen ei sovellettaisi 1 momenttia. Tällaista palkkatukea ei rahoitettaisi osittain sosiaali- ja terveysministeriön työttömyysturvamäärärahoista ja osittain työ- ja elinkeinoministeriön työllisyysmäärärahoista, vaan rahoitus tulisi kokonaisuudessaan työ- ja elinkeinoministeriön pääluokan momentilta EU:n ja valtion rahoitusosuus EU:n rakennerahasto-, ulkorajayhteistyö- ja muihin koheesiopolitiikan ohjelmiin.
Starttirahan rahoituksesta säädettäisiin 3 momentissa. Työ- ja elinkeinotoimiston työttömälle työnhakijalle myöntämä starttiraha rahoitettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan työttömyysetuusmäärärahoista. Starttirahan määrä olisi esitetyn 8 luvun 4 §:n mukaan peruspäivärahan suuruinen, joten työttömien starttiraha rahoitettaisiin aina kokonaan koko starttirahakauden ajan työttömyysetuusmäärärahoista. Muulle kuin työttömälle työnhakijalle myönnetty starttiraha rahoitettaisiin aina kokonaan koko starttirahakauden ajan työ- ja elinkeinoministeriön pääluokan työllisyysmäärärahoista.
Pykälä olisi voimassa määräajan vuoden 2018 loppuun.
13 luku Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmä
5 §. Käyttöoikeuden myöntäminen ja salassa pidettävien henkilötietojen luovuttaminen eräissä tilanteissa. Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin siten, että myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen virkamies, jonka virka- tai työtehtävien hoitaminen sitä edellyttää, saa salassapitosäännösten estämättä hakea ja käyttää työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään talletettuja tietoja.
Pykälän 2 ja 3 momentti vastaisivat nykyistä.
14 luku Muutoksenhaku
1 §. Oikaisuvaatimus ja valitus. Ehdotetun pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat voimassa olevia 1 ja 2 momenttia. Pykälän 3 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että päätökseen ei saisi vaatia oikaisua eikä siitä saisi valittaa myöskään, jos palkkatuki on evätty 7 §:n 2 §:n 2 momentin perusteella. Mainitussa lainkohdassa säädettäisiin siitä, että palkkatukea voitaisiin myöntää alle 12 kuukautta työttömänä olleen palkkaamiseen, jos työ- ja elinkeinotoimisto arvioi henkilöllä olevan todennäköisen riskin työttömyyden pitkittymisestä yli 12 kuukauden ajaksi.
Pykälän 3 momentin 3 kohtaan tehtäisiin muuttokustannusten korvausta koskevan säännöksen kumoamisesta johtuva muutos.
Pykälän 4 kohdassa säädetty asiantuntija-arviointeja, ammatinvalinta- ja uraohjausta, valmennusta ja kokeilua sekä työnhakijan omaehtoisen opiskelun tukemista koskeva muutoksenhakukielto siirrettäisiin uuteen 5 momenttiin sisällöltään muuttumattomana. Muutoksella selkeytettäisiin säännöksen rakennetta. Yritystoiminnan kehittämispalveluja koskevasta kielteisestä ratkaisusta tehdään päätös, ja sitä koskeva muutoksenhakukielto säilyisi 4 kohdassa. Uudessa 5 momentissa säädettäisiin lisäksi uudesta muutoksenhakukiellosta, joka koskisi työ- ja elinkeinotoimiston ratkaisua olla hyväksymättä työnhakijan omaehtoisen opiskelun tukemisen keskeyttämistä koskevaa ilmoitusta. Työ- ja elinkeinotoimisto ei anna näissä tilanteissa työnhakijalle päätöstä, mutta ratkaisun perustelut ilmoitetaan työnhakijalle kirjallisesti.
Jos työnhakija ei saa suoritettua opintoja loppuun 6 luvun 5 §:ssä tarkoitetun tukiajan kuluessa, tukemisen päättymisestä annetaan työttömyysturvalain 11 luvun 4 §:n mukaisesti työvoimapoliittinen lausunto. Työttömyysetuuden maksaja antaa työvoimapoliittisen lausunnon perusteella päätöksen, josta voi valittaa työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan työttömyysturvalain mukaisesti. Tässä yhteydessä tutkittaisiin myös se, olisiko tukiajan kuluminen tullut keskeyttää.
Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin uusi kohta 5, jossa säädettäisiin siitä, että päätökseen ei saa vaatia oikaisua eikä siitä saa valittaa, jos päätös koskee tuen, etuuden tai korvauksen epäämistä määrärahasyistä.
Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan päivänä kuuta 20 .
Työ- ja elinkeinoviranomaiselle varattaisiin lyhyt siirtymäaika työnhakijan haastattelun järjestämistä koskevien muutosten täytäntöönpanoa varten. Lain voimaantullessa työttöminä työnhakijoina oleville, joiden yhdenjaksoinen työttömyys olisi lain voimaan tullessa kestänyt vähintään kolme kuukautta, tulee järjestää haastattelu viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2017.
Työnhakijan omaehtoisen työttömyysetuudella tuetun opiskelun ja työkokeilun ajalta maksettaisiin kulukorvausta nykyisin voimassa olevien säännösten perusteella, jos työttömyysetuudella tuettu opiskelu tai työkokeilu on alkanut viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016. Omaehtoisen työttömyysetuudella tuetun opiskelun osalta ratkaisevaa olisi 6 luvussa tarkoitetun tukikauden alkaminen, vaikka opinnot olisi aloitettu jo tätä aiemmin. Työkokeilun osalta mahdollisella kokeilun jatkamisella ei olisi merkitystä edes silloin, kun kokeilua jatketaan yhdenjaksoisesti saman järjestäjän palveluksessa.
Muuttokustannusten korvausta voitaisiin myöntää sellaisen työsuhteen perusteella, joka on alkanut viimeistään 31.12.2016. Koska muuttokustannusten korvaamisen edellytyksenä on, että muutto on tapahtunut viimeistään kuuden kuukauden kulussa työsuhteen alkamisesta, muuttokustannuksia voisi vielä tulla korvattavaksi kesäkuun 2017 lopussa tehdyistä muutoista. Siirtymäsäännös tarkoittaisi, että muuttokustannusten korvauksen hakemiseen, myöntämiseen, maksamiseen, takaisinperintään, muutoksenhakuun sovellettaisiin lain voimaantulessa voimassa olleita säännöksiä.
Palkkatuen ja starttirahan rahoitusta koskeva 12 luvun 9 § olisi voimassa määräajan 1 päivästä tammikuuta 2017 31 päivään joulukuuta 2018. Palkkatuki ja starttiraha maksetaan jälkikäteen ja siksi osa vuoteen 2016 kohdistuvasta palkkatuesta ja starttirahasta tulee maksettavaksi vuonna 2017. Tällöin ei sovellettaisi uutta rahoitusmallia, vaan ne rahoitettaisiin kokonaan työllisyysmäärärahoista. Vuoteen 2016 kohdistuvien, mutta vuonna 2017 maksettavien tukien rahoitukseen käytettäisiin työ- ja elinkeinoministeriön pääluokan momentilta 32.30.51 vuodelle 2017 siirtyviä määrärahoja. Vuosiin 2017 ja 2018 kohdistuvien tukien rahoitukseen käytettäisiin työttömyysetuusmäärärahoja riippumatta siitä, minkä vuoden määrärahalla palkkatuki- tai starttirahapäätös on alun perin tehty.
1.2
Työttömyysturvalaki
1 luku Yleiset säännökset
5 §. Määritelmät. Soveltuvuuden arvioimiseksi järjestettävään työkokeiluun (rekrytointikokeiluun) ei sovellettaisi työttömyysturvalain työllistymistä edistäviä palveluja koskevia säännöksiä. Tästä syystä työllistymistä edistävän palvelun määritelmää täydennettäisiin viittaamalla julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 5 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtiin, joissa säädetään muussa tarkoituksessa järjestettävistä kokeiluista.
2 luku Etuuden saamisen yleiset työvoimapoliittiset edellytykset
1 §. Työtön työnhakija. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että työttömänä pidettäisiin myös päätoimisesti yritystoiminnassa tai omassa työssä työllistyvää henkilöä, jos yritystoiminta tai omassa työssä työllistyminen kestää enintään kaksi viikkoa. Nykyisin tällainen henkilö ei ole työtön. Työttömän määritelmää on muutettava, jotta se ei ole ristiriidassa 2 luvun 5 §:ään esitetyn muutoksen kanssa.
Päätoimisen yritystoiminnan ja omassa työssä työllistymisen vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysetuutta säädetään 2 luvun 5 §:ssä, eikä työttömän määritelmän muuttaminen sen vuoksi suoraan vaikuttaisi työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta. Työttömän määritelmän muuttaminen vaikuttaisi kuitenkin työttömyyspäivärahan ja työmarkkinatuen omavastuuajan kertymiseen.
5 §. Yritystoiminta ja oma työ. Työnhakijalla olisi oikeus työttömyysetuuteen muiden edellytysten täyttyessä, jos hänen työllistymisensä yritystoiminnassa kestää yhdenjaksoisesti enintään kaksi viikkoa. Tästä säädettäisiin pykälän 1 momentissa. Käytännössä muutos tarkoittaa sitä, että työ- ja elinkeinotoimisto ei enää selvittäisi lyhytkestoisen yrittäjänä tehdyn työjakson vaikutusta oikeuteen saada työttömyysetuutta eikä tällaisen yritystoiminnan tai omassa työssä työllistymisen päätoimisuus estäisi työttömyysetuuden saamista.
Työttömyyskassa tai Kansaneläkelaitos toteaisi työjakson keston työnhakijan ilmoituksen tai muun saatavilla olevan selvityksen perusteella ja maksaisi hakijalle soviteltua työttömyysetuutta 4 luvussa tarkoitetulla tavalla. Koska yrittäjän työaikaa ei seurata, tehtyjen työtuntien määrällä ei olisi merkitystä työttömyysetuuden maksajan selvittäessä, täyttyvätkö sovitellun työttömyysetuuden maksamisen edellytykset.
Yritystoiminnan alkamisajankohta määräytyisi pykälän 3 momentin perusteella ja päättyminen lähtökohtaisesti 2 luvun 8 §:n perusteella. Viimeksi mainitun säännöksen sanamuoto mahdollistaa sen, että muodollisten lopettamisedellytysten täyttymisestä huolimatta yritystoiminnan voidaan katsoa jatkuvan esimerkiksi henkilön pyrkiessä selvästi kattamaan yritystoimintaan liittyvää taloudellista riskiä työttömyysetuudella. Edellä mainitun lisäksi yritystoiminta voi päättyä myös 2 luvun 6 ja 7 §:ssä tarkoitettuun henkilön oman työskentelyn päättymiseen.
Työnhakijalla voi olla useita samanaikaisia tai peräkkäisiä toimeksiantoja. Jos toimeksiannot seuraavat toisiaan yhdenjaksoisesti ilman päivänkään katkosta, yritystoiminta ei ole päättynyt 2 luvun 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Poikkeuksena ovat 2 luvun 6 §:ssä tarkoitetut palkansaajaan rinnastettavat yrittäjät, joiden kohdalla kutakin toimeksiantoa tarkastellaan erikseen.
Jos työttömyysetuuden maksaja havaitsee, että etuuden hakija työllistyy yrittäjänä tai omassa työssään yhdenjaksoisesti yli kahden viikon ajan, se pyytäisi työ- ja elinkeinotoimistolta asiaa koskevaa työvoimapoliittista lausuntoa 11 luvun 4 §:n perusteella. Jos taas työ- ja elinkeinotoimisto havaitsee työnhakijan työllistyvän yrittäjänä tai omassa työssä yhdenjaksoisesti yli kahden viikon ajan, toimisto selvittäisi nykyistä vastaavasti, onko kyse pää- vai sivutoimisesta työllistymisestä. Työttömyysetuuden maksajaa sitova työvoimapoliittinen lausunto annettaisiin työllistymisen alkamisesta lukien.
2 a luku Työvoimapoliittisesti moitittava menettely
12 b §. Tämän lain poikkeava soveltaminen työkokeiluun. Työnhakijalla ei olisi velvollisuutta osallistua soveltuvuuden arvioimiseksi järjestettävään työkokeiluun työttömyysetuuden menettämisen uhalla. Asiasta säädettäisiin 2 a luvun väliaikaisesti voimassa olevassa uudessa 12 b §:ssä. Jos työnhakija kieltäytyy soveltuvuuden arvioimiseksi järjestetyn työkokeilun yhteydessä tarjotusta työstä, työstä kieltäytymisen vaikutus oikeuteen saada työttömyysetuuteen ratkaistaisiin muiden 2 a luvun säännösten perusteella.
Työ- ja elinkeinotoimisto ei arvioisi ennen kokeilun alkamista, onko soveltuvuuden arvioimiseksi järjestettävään työkokeiluun osallistuminen työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaista. Työ- ja elinkeinotoimisto voi tarjota soveltuvuuden arvioimiseksi järjestetyssä työkokeilussa olevalle työnhakijalle työsuhteessa tehtävää työtä ja muita työllistymisedellytyksiä parantamiseen palveluja. Työnhakijan velvollisuutta hakea ja ottaa vastaan tarjottu työ ja osallistua muihin palveluihin työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä arvioitaisiin 2 ja 2 a luvussa säädetyllä tavalla. Arvioinnissa otettaisiin huomioon muun muassa tarjotun työn ja palveluiden vaikutus myöhempiin työllistymismahdollisuuksiin ja se, että soveltuvuuden arvioimiseksi järjestettävän työkokeilun tavoitteena on työllistyminen avoimille työmarkkinoille.
3 luku Etuuden saamisen yleiset rajoitukset
4 §. Estävät sosiaalietuudet. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että liikkuvuusavustuksen myöntäminen ei estäisi ansiopäivärahan, peruspäivärahan tai työmarkkinatuen maksamista. Työttömyysetuutta liikkuvuusavustuksena voitaisiin myöntää myös osa-aikatyön vastaanottavalle henkilölle ja ilman 1 momentin muutosta hänelle ei voitaisi maksaa soviteltua ansio- tai peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea liikkuvuusavustuskauden aikana.
4 luku Soviteltu ja vähennetty työttömyysetuus
7 §.Sosiaalietuuksien vaikutus työttömyysetuuteen. Pykälään lisättäisiin uusi 13 kohta, jonka mukaan liikkuvuusavustuksena maksettavaa työttömyysetuutta ei otettaisi huomioon vähennettävänä etuutena.
5 luku Työttömyyspäivärahan saamisen edellytykset
3 §. Palkansaajan työssäoloehto. Esityksen mukaan palkkatuettu työ luettaisiin työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaan työssäoloehtoon pääsääntöisesti vain osittain. Siltä osin kun palkkatuettua työtä ei luettaisi työssäoloehtoon, työ olisi työssäoloehdon tarkastelujaksoa pidentävää aikaa.
4 §. Palkansaajan työssäoloehtoon luettava työ. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta työllistymistä edistävien palveluiden lukemisesta työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaan työssäoloehtoon. Asiasta säädettäisiin uudessa 4 a §:ssä.
4 a §. Työssäoloehdon kertyminen palkkatuetussa työssä ja työllistymistä edistävässä palvelussa. Pykälä olisi uusi. Pykälässä säädettäisiin työssäoloehdon kertymisestä palkkatuetussa työssä. Pykälän 1 momentin mukaan palkkatuetussa työssä työssäoloehtoon luettaisiin 75 prosenttia työssäoloehdon täyttävistä kalenteriviikoista. Jos palkkatuettu työ on järjestetty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 §:n nojalla, työssäoloehtoon luettaisiin kuitenkin kaikki työssäoloehdon täyttävät kalenteriviikot.
Jos työnhakija täyttää sovitellun työttömyysetuuden saamisen edellytykset, työssäoloehdon täyttymistä seurattaisiin palkkatuetun työn kestäessä kalenteriviikko kerrallaan, kuten mitä tahansa työssä oloa. Laskettaessa työssäoloehtoon luettavia viikkoja pyöristys täyteen kalenteriviikkoon suoritettaisiin tarvittaessa alaspäin.
Ehdotetun 2 momentin mukaan työssäoloehtoon luettaisiin nykyistä 4 §:n 1 momenttia vastaavasti myös sellaiset täydet kalenteriviikot, joina henkilö on ollut 60 vuotta täytettyään työ- ja elinkeinotoimiston julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella järjestämässä työllistymistä edistävässä palvelussa.
10 §. Työssäoloehdon voimassaolo. Henkilön katsottaisiin olevan työmarkkinoilla myös silloin, kun hän on palkkatuetussa työssä, jota ei 4 a §:ään ehdotetun rajoituksen takia luettaisi työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaan työssäoloehtoon. Edellytyksenä olisi kuitenkin, että palkkatuettu työ täyttää muut työssäoloehtoon lukemisen edellytykset.
13 §. Omavastuuaika. Työttömyyspäivärahaa maksetaan sen jälkeen, kun henkilö on ollut työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeinotoimistossa yhteensä viittä täyttä työpäivää vastaavan ajan enintään kahdeksan peräkkäisen kalenteriviikon aikana. Jos henkilö on osa-aikatyössä, omavastuuaikaa kertyy päivittäisen työttömyysajan perusteella. Omavastuuaika voi tällaisessa tilanteessa olla pitempi kuin viisi päivää. Jos työtä tehdään työsuhteessa, työnantaja seuraa työaikaa. Jos työ tehdään yrittäjänä, työaikaa ei seurata. Tästä syystä omavastuuajan kertymistä ei yrittäjien osalta voida laskea tehtyjen työtuntien perusteella.
Jos työnhakija työllistyy yrittäjänä tai omassa työssä yhdenjaksoisesti enintään kahden viikon ajan, työllistymisen pää- ja sivutoimisuutta ei esitetyn 2 luvun 5 §:n mukaan enää selvitettäisi. Yhdenjaksoisesti enintään kaksi viikkoa kestävää pää- ja sivutoimista yritystoimintaa ja omassa työssä työllistymistä on sen vuoksi käsiteltävä samalla tavalla laskettaessa omavastuuajan täyttymistä. Koska lyhytkestoinen työllistyminen tosiasiallisesti yleensä estää muun samanaikaisen kokoaikatyön vastaanottamisen, omavastuuaika ei kertyisi lainkaan yhdenjaksoisesti enintään kaksi viikkoa kestävän yritystoiminnan tai omassa työssä työllistymisen ajalta riippumatta toiminnan vaatimasta työmäärästä.
Omavastuuajan kertymisestä yritystoiminnan ja omassa työssä työllistymisen ajalta säädettäisiin pykälän 3 momentin uudessa 2 kohdassa. Muulta osin 3 momentti vastaisi nykyistä 3 momentin ensimmäistä virkettä. Nykyisen 3 momentin toinen ja kolmas virke siirrettäisiin uudeksi 4 momentiksi ja nykyinen 4 momentti uudeksi 5 momentiksi.
6 luku Työttömyyspäivärahan määrä ja kesto
4 §. Palkansaajan ansiopäivärahan perusteena oleva palkka. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin lisäämällä siihen säännös, joka koskee määräaikaista palkanalentamista. Kilpailukykysopimuksessa on sovittu, että työttömyysturvalainsäädäntöön tehdään muutos, jotta työttömyysturvan taso työttömyystilanteessa määräytyy mahdollista selviytymissopimusta edeltävän tason mukaan. Tarkoituksena on, että tuotannollisista tai taloudellisista syistä tehty palkanalennus ei vaikuttaisi ansiopäivärahaan alentavasti, jos työntekijä myöhemmin lomautetaan tai hänen työsuhteensa päättyy. Työsuhteen päättymisen syyllä ei olisi merkitystä säännöstä sovellettaessa. Jotta säännöstä voitaisiin soveltaa, palkanalennuksen tulisi olla määräaikainen ja sen tulisi perustua tuotannollisiin tai taloudellisiin syihin.
Säännöstä sovellettaisiin myös tilanteisiin, joissa palkan alentaminen perustuu työnantajan työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaisten irtisanomisperusteiden nojalla tekemään yksipuoliseen päätökseen. Palkanmäärittelyä koskeva poikkeussäännös on ollut käytössä tässä muodossa vuosina 2010, 2011 ja 2013.
Jos palkanalennuksesta sovitaan työpaikalla, sopimuksen tulisi perustua tuotannollisiin tai taloudellisiin syihin ja sopimusta tehtäessä olisi noudatettava työpaikalla noudatettavaa neuvottelumenettelyä. Useissa työehtosopimuksissa on määräyksiä siitä, mistä asioista voidaan paikallisesti sopia, ja sopimusmenettelyssä noudatettavasta menettelystä. Sopimuksen olisi oltava myös kirjallinen, jolloin sen olemassaolo ja sisältö on myöhemmin helposti selvitettävissä.
Momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus vuorotteluvapaakokeilusta annettuun lakiin, koska enää ei voi olla soveltamistilanteita, jossa mainitun lain mukaisella vapaalla olisi vaikutusta päivärahan perusteena olevan palkan määrään.
Muutoin momentti vastaa voimassa olevaa lakia.
7 luku Työmarkkinatukea koskevat yleiset säännökset
3 §. Oikeus työmarkkinatukeen matka-avustuksena. Pykälä kumottaisiin ja työnhakijoiden alueellista liikkuvuutta tukevasta liikkuvuusavustuksesta säädettäisiin 8 luvussa.
4 §. Työmarkkinatuen määrä. Pykälästä kumottaisiin matka-avustuksen määrää koskeva 4 momentti.
6 §. Tarveharkinnassa huomioon otettavat tulot. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 9 kohta, jonka mukaan liikkuvuusavustuksena myönnettyä työttömyysetuutta ei otettaisi tarveharkinnassa huomioon tulona.
10 §. Omavastuuaika. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 2 kohta, jolloin nykyiset 2—4 kohta siirtyvät 3—5 kohdaksi. Uusi 2 kohta vastaisi työttömyyspäivärahan omavastuuaikaa koskevaan 5 luvun 13 §:ään esitettyä muutosta.
12 §. Työmarkkinatuen kesto. Pykälästä kumottaisiin matka-avustusta koskeva 2 momentti.
8 luku Alueellisen liikkuvuuden tukeminen
Luvun otsikko muutettaisiin vastaamaan luvun sisältöä.
1 §. Oikeus liikkuvuusavustukseen. Pykälässä säädettäisiin liikkuvuusavustuksen myöntämisen edellytyksistä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työsuhdetta koskevista edellytyksistä. Työttömyysetuutta myönnettäisiin liikkuvuusavustuksena työttömyysetuuteen oikeutetulle henkilölle, joka ottaa vastaan vähintään kaksi kuukautta kestävän työsuhteessa tehtävän työn, jossa säännöllinen työaika on keskimäärin vähintään 18 tuntia viikossa.
Työttömyysturva on vastikkeellinen etuus, ja työttömyysetuutta saadakseen työnhakija on velvollinen hakemaan ja vastaanottamaan työtä. Työttömyysturvajärjestelmän kannalta ei olisi tarkoituksenmukaista myöntää liikkuvuusavustusta sellaisen työsuhteen perusteella, jonka työnhakija olisi työttömyysetuuden menettämisen uhalla velvollinen ottamaan vastaan. Tämän vuoksi 1 momentissa säädettäisiin avustuksen edellytyksenä, että henkilön päivittäisen työmatkan kesto työsuhteen alkaessa ylittää kokoaikatyössä keskimäärin kolme tuntia ja osa-aikatyössä keskimäärin kaksi tuntia. Liikkuvuusavustuksen tarkoituksena on kannustaa työn vastaanottamiseen kauempaa kuin mitä työttömyysetuuden saaminen edellyttäisi. Työmatkan keston muuttumisella työsuhteen aikana, esimerkiksi henkilön muuttaessa lähemmäs työpaikkaa, ei olisi vaikutusta liikkuvuusavustuksen maksamiseen.
Työmatkaan kuluvaa aikaa laskettaessa huomioitaisiin aika, joka henkilöllä kuluu matkaan hänen asuinpaikastaan vastaan ottamansa työpaikan osoitteeseen yleistä tietä pitkin normaaleissa sää- ja muissa olosuhteissa. Keskimääräinen matka-ajan tarkastelu tarkoittaa sitä, että tarkastelussa otettaisiin huomioon työmatkaan normaalitilanteessa keskimäärin kuluva aika. Matka-ajassa huomioitaisiin myös kulkuvälineiden vaihtaminen odotusaikoineen. Sen sijaan aikaa, joka työmatkaan kaikkiaan kuluu, kun siihen yhdistetään esimerkiksi lasten vieminen hoitopaikkaan, ei huomioitaisi.
Liikkuvuusavustusta voisi käyttää työmatkasta aiheutuviin tai muutosta aiheutuviin kustannuksiin, jos henkilö muuttaa työn perässä, taikka muihin työn vastaanottamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Pykälässä ei säädettäisi rajoituksia liikkuvuusavustuksen käyttötarkoitukselle.
Liikkuvuusavustusta voitaisiin myöntää 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttävän työsuhteen perusteella myös silloin, kun työnantajalle on myönnetty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 7 luvussa tarkoitettua palkkatukea työttömän työnhakijan palkkaamiseen. Liikkuvuusavustuksen myöntämiseen ei vaikuttaisi myöskään se, onko henkilö löytänyt työpaikan itse vai esimerkiksi työ- ja elinkeinotoimiston tekemän työtarjouksen perusteella.
Työttömyysetuuteen oikeutettu henkilö määriteltäisiin 2 momentissa. Työttömyysetuutta saavan henkilön lisäksi liikkuvuusavustus voitaisiin myöntää henkilölle, jolle ei makseta työttömyysetuutta 10 luvun 2 §:ssä mainitusta syystä. Tällaisia syitä ovat korvaukseton määräaika, työssäolovelvoite, nuorten alle 25-vuotiaiden ammatilliseen koulutukseen liittyvä rajoitus, omavastuuaika, työmarkkinatuen odotusaika ja työmarkkinatuen tarveharkinta. Jos henkilölle ei jostakin muusta syystä makseta työttömyysetuutta, hänelle ei voitaisi myöntää liikkuvuusavustusta.
Liikkuvuusavustusta tulisi hakea ennen työsuhteen alkamista, jotta työttömyyskassa tai Kansaneläkelaitos voi selvittää, täyttyvätkö liikkuvuusavustuksen myöntämisen edellytykset. Liikkuvuusavustuksen hakemisesta ennen työsuhteen alkamista säädettäisiin 3 momentissa.
2 §. Liikkuvuusavustuksen määrä ja kesto. Liikkuvuusavustuksen määrä olisi aina peruspäivärahan suuruinen ilman korotusosaa. Tästä säädettäisiin pykälän 1 momentissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin liikkuvuusavustuksen kestosta. Liikkuvuusavustuskauden pituus olisi porrastettu työsuhteen keston mukaan. Liikkuvuusavustusta maksettaisiin enintään viideltä päivältä kalenteriviikossa 30 päivän ajan työsuhteen alkamisesta lukien, kun henkilö ottaisi vastaan vähintään kaksi kuukautta kestävän työn. Tämä tarkoittaisi, että liikkuvuusavustusta maksettaisiin yhteensä 20—22 päivältä 30 päivän ajanjaksolta.
Jos työsuhteen kesto olisi vähintään kolme kuukautta, liikkuvuusavustusta maksettaisiin 45 päivän ajalta enintään viideltä päivältä kalenteriviikossa. Jos työsuhteen kesto olisi vähintään neljä kuukautta, liikkuvuusavustuskauden kesto olisi 60 päivää työsuhteen alkamisesta, jolloin avustusta maksettaisiin 40—44 päivältä. Jos työsuhteen kesto olisi pidempi kuin neljä kuukautta, se ei vaikuttaisi liikkuvuusavustuksen kestoon. Tällöinkin avustuskauden kesto olisi 60 päivää työsuhteen alkamisesta lukien.
Työsuhteen alkaessa keskellä kalenteriviikkoa voi käydä niin, että henkilölle maksetaan työttömyysetuutta työttömyyden perusteella esimerkiksi maanantailta ja tiistailta ja liikkuvuusavustusta työsuhteen alkamisesta lukien viideltä päivältä eli keskiviikosta sunnuntaihin. Liikkuvuusavustusta maksettaisiin kuitenkin aina enintään 30, 45 tai 60 päivän ajanjaksolta työsuhteen alkamisesta lukien.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin työsuhteen päättymisen vaikutuksesta liikkuvuusavustuksen maksamiseen. Liikkuvuusavustusta maksettaisiin kuitenkin aina enintään työsuhteen ajan. Lisäksi momentissa säädettäisiin siitä, että liikkuvuusavustusta ei maksettaisi ajalta, jona työnteko ja palkanmaksu keskeytyisivät lomautuksen tai lomautukseen rinnastettavan syyn vuoksi.
3 §. Tämän lain poikkeava soveltaminen liikkuvuusavustukseen. Lain 1 luvun 8 a §:n mukaan työttömyysetuuden saaminen edellyttää, että henkilö on Suomessa asuva työtön työnhakija. Liikkuvuusavustuksen osalta näiden edellytysten olisi täytyttävä avustusta ennen työn alkamista liikkuvuusavustusta myönnettäessä. Jos nämä edellytykset täyttyvät, liikkuvuusavustuksen maksamista ei estäisi se, ettei henkilö välttämättä ole enää työn alkamisen jälkeen Suomessa asuva työtön työnhakija. Tästä säädettäisiin pykälän 1 momentissa.
Liikkuvuusavustuksen maksamista ei myöskään estäisi työsuhteen aikana tapahtuva 2 tai 2 a luvussa tarkoitettu työttömyysetuuden maksamisen estävä seikka. Esimerkiksi työnhaun voimassaolon lakkaaminen tai työsuhteen aikana aloitettu yritystoiminta tai opiskelu ei estäisi liikkuvuusavustuksen maksamista avustuskauden loppuun asti, jos työsuhde edelleen jatkuu.
Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin siitä, että 3 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettu työmarkkinoilla olon este ei vaikuttaisi liikkuvuusavustuksen maksamiseen. Lain 3 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan voidaan maksaa vain yhtä lain mukaista työttömyysetuutta. Työttömyysetuus liikkuvuusavustuksena voitaisiin myöntää myös osa-aikatyön vastaanottavalle henkilölle tai soviteltua etuutta saavalle henkilölle. Liikkuvuusavustuksen maksamista ei estäisi se, että työnhakija saisi samaan aikaan soviteltua työttömyysetuutta.
Liikkuvuusavustuskauden aikana tapahtuvat muut kuin 1 momentissa mainitut työttömyysetuuden maksamisen estävät seikat estäisivät myös liikkuvuusavustuksen maksamisen. Esimerkiksi 3 luvun 3 §:ssä tarkoitettu työkyvyttömyys tai 4 §:ssä tarkoitettu oikeus äitiysrahaan estäisivät myönnetyn liikkuvuusavustuksen maksamisen.
Liikkuvuusavustuksen määrä olisi peruspäivärahanmäärä ilman korotusosia. Liikkuvuusavustuksen määrään eivät vaikuttaisi 4 luvun 7 §:ssä tarkoitetut työttömyysetuudesta vähennettävät etuudet eikä 8 §:ssä tarkoitettu kotihoidontuki. Näistä poikkeuksista säädettäisiin pykälän 2 momentissa.
11 luku Toimeenpanoa koskevat säännökset
1 §. Työttömyysetuuden hakeminen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin matka-avustuksen lakkauttamisesta ja uudesta liikkuvuusavustuksesta johtuva muutos. Liikkuvuusavustusta haettaisiin Kansaneläkelaitokselta tai työttömyyskassalta riippuen siitä, mihin työttömyysetuuteen henkilö olisi työttömänä ollessaan oikeutettu.
4 §. Työvoimapoliittinen lausunto. Työ- ja elinkeinotoimisto ei antaisi liikkuvuusavustusta koskevia lausuntoja, vaan asian ratkaisisi työttömyyskassa tai Kansaneläkelaitos. Tästä syystä 1 momentin 3 kohta kumottaisiin ja nykyiset 3—7 kohdat siirrettäisiin sisällöllisesti muuttamattomina 1 momentin 2—6 kohdaksi.
Työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskuksen oikeutta antaa työvoimapoliittisia lausuntoja laajennettaisiin muuttamalla 2 momentin 1 kohtaa. Asiakaspalvelukeskus, käytännössä valtakunnallinen Työlinja -palvelu, voisi antaa työvoimapoliittisia lausuntoja tilanteista, joihin ei liity työvoimapoliittista harkintaa. Asiakaspalvelukeskus ei antaisi työvoimapoliittisia lausuntoja esimerkiksi yritystoiminnan pää- ja sivutoimisuudesta eikä 2 a luvussa tarkoitetuista korvauksettomista määräajoista, mutta esimerkiksi yritystoiminnan päättymisestä se voisi tarvittaessa antaa lausunnon.
Työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus voisi myös tarvittaessa korjata työ- ja elinkeinotoimiston antamassa työvoimapoliittisessa lausunnossa olevan virheen. Edellytyksenä olisi, että lausunto koskee tilannetta, johon ei liity työvoimapoliittista harkintaa. Näin voitaisiin toimia esimerkiksi silloin, kun työttömyysetuuden maksaja ilmoittaa uusia tietoja, joiden perusteella lausuntoa tulisi korjata. Asiakaspalvelukeskuksen tulisi tarvittaessa kuulla työnhakijaa hallintolaissa (434/2003) tarkoitetulla tavalla. Työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus voisi siirtää asian käsittelemisen kokonaisuudessaan työ- ja elinkeinotoimistolle.
Työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskuksen oikeutta antaa työvoimapoliittisia lausuntoja täsmennettäisiin työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella. Asetuksenantovaltuudesta säädettäisiin 5 momentissa.
Nykyinen 2 momentin 2 kohta kumottaisiin tarpeettomana, koska työttömyysetuudella tuetun opiskelun keskeyttämiseen liittyisi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 6 luvun 5 §:ään ehdotetun muutoksen jälkeen aina työvoimapoliittista harkintaa ja asian ratkaisisi työ- ja elinkeinotoimisto.
Pykälän 2 momentin 2—4 kohta vastaisivat pääosin nykyistä 3–5 kohtaa, mutta työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus voisi muuttaa työ- ja elinkeinotoimiston antaman työttömyyspäivärahaa koskevan lausunnon koskemaan työmarkkinatukea, kun nykyisin asiakaspalvelukeskus voi muuttaa vain työmarkkinatukea koskevan lausunnon koskemaan työttömyyspäivärahaa. Muutos tehtäisiin, koska työttömyysturvalakiin aiemmin tehtyjen muutosten jälkeen työttömyyspäivärahan ja työmarkkinatuen työvoimapoliittiset edellytykset ovat nykyisin yhdenmukaiset. Aiemmin työmarkkinatuen saamisen edellytyksiin liittyi työttömyyspäivärahaa enemmän työ- ja elinkeinotoimiston selvittämistä vaativia seikkoja ja työvoimapoliittista harkintaa.
12 §. Liikkuvuusavustuksen takaisinperintä. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan uutta liikkuvuusavustusta.
Liikkuvuusavustuksen myöntämisen edellytyksenä olisi vähintään kahden kuukauden työsuhde. Pykälässä säädettäisiin liikkuvuusavustuksen takaisinperinnästä niissä tilanteissa, joissa työsuhde, jonka perusteella on maksettu liikkuvuusavustusta, päättyy kahden kuuluessa sen alkamisesta. Jos takaisinperinnälle olisi jokin muu peruste, takaisinperintään sovellettaisiin 10 §:ää.
Liikkuvuusavustus perittäisiin takaisin työsuhteen alkamisesta lukien, jos työsuhde, jonka perusteella on maksettu liikkuvuusavustusta, päättyisi kahden kuukauden kuluessa sen alkamisesta. Takaisinperintää ei tehtäisi, jos se olisi kohtuutonta. Tästä säädettäisiin pykälän 1 momentissa.
Työ, joka alun perin täytti työsuhteen keston osalta liikkuvuusavustuksen myöntämisen edellytykset, voi päättyä kahden kuluessa työsuhteen alkamisesta ilman, että työsuhteen päättymiseen liittyisi liikkuvuusavustusta saaneen henkilön työvoimapoliittisesti arvioituna moitittavaa menettelyä. Tällaisessa tilanteessa henkilölle on aiheutunut kustannuksia työn vastaanottamisesta eikä liikkuvuusavustusta sen vuoksi perittäisi takaisin. Tästä säädettäisiin 2 momentissa.
15 §. Työttömyysetuuden ulosmittaus. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin lisäämällä ulosottokiellon piiriin 8 luvussa tarkoitettu liikkuvuusavustus. Työmarkkinatukena maksettavaa matka-avustusta ei saa ulosmitata. Ulosottoa koskevan rajoituksen tulisi koskea myös matka-avustuksen korvaavaa uutta liikkuvuusavustusta, jotta valtion varoista maksettavaa etuutta ei käytettäisi henkilön velkojen maksuun.
13 luku Tietojen saamista ja luovuttamista koskevat säännökset
6 §. Oikeus tietojen oma-aloitteiseen luovuttamiseen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Momentissa säädetään Kansaneläkelaitoksen oikeudesta antaa oma-aloitteisesti kunnille salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä henkilötunnukset ja muut yksilöintitiedot niistä henkilöistä, jotka saatuaan työmarkkinatukea työttömyyden perusteella yhteensä 300 päivän ajalta tulevat kunnan rahoitusvastuun piiriin. Kansaneläkelaitoksen oikeutta luovuttaa oma-aloitteisesti henkilöiden yksilöintitietoja ehdotetaan laajennettavaksi. Tietojen anto-oikeus koskisi myös niitä työmarkkinatuen saajia, joille on maksettu työmarkkinatukea työttömyyden perusteella yhteensä 200 päivältä sekä niitä henkilöitä, joiden oikeus työmarkkinatukeen alkaa välittömästi 6 luvun 7 §:ssä tarkoitetun enimmäisajan täytyttyä. Yksilöintitiedot voitaisiin antaa henkilön kotikunnan sosiaalihuollon tai työllisyyden hoidon tehtäviä hoitavalle viranomaiselle. Kunnan viranomaisella olisi oikeus käyttää yksilöintitietoja työttömien henkilöiden palvelutarpeen selvittämisessä ja työllistymistä edistävien palvelujen kohdistamisessa. Yksilöintitietojen saaminen parantaisi kunnan mahdollisuuksia vaikuttaa ajoissa työttömien henkilöiden työllistymiseen ja edistäisi näiden henkilöiden työllistymistä. Mainittujen tietojen saaminen antaisi kunnalle myös mahdollisuuden ennakoida rahoitusvastuulleen tulevien henkilöiden määrää.
14 luku Erinäisiä säännöksiä
3 a §. Työmarkkinatuen rahoitus. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin matka-avustusta koskevien säännösten kumoamisesta johtuva muutos.
3 d §. Muita rahoitusta koskevia säännöksiä. Liikkuvuusavustus rahoitettaisiin valtion varoista. Tästä säädettäisiin pykälän 1 momentissa lisäämällä siihen liikkuvuusavustusta koskeva maininta.
Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan päivänä kuuta 20 .
Jos yritystoiminta tai omassa työssä työllistyminen on alkanut ennen esitettyjen muutosten voimaantuloa, yritystoiminnassa työllistymisen pää- ja sivutoimisuutta arvioitaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten perusteella. Uusia säännöksiä sovellettaisiin sen jälkeen, kun aiemmin harjoitettu yritystoiminta tai oma työskentely yrityksessä taikka omassa työssä työllistyminen on päättynyt 2 luvun 6–9 §:ssä tarkoitetulla tavalla ja alkaa myöhemmin uudelleen.
Palkkatuettu työ luettaisiin työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaan työssäoloehtoon kokonaisuudessaan, jos työsuhde on alkanut viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016. Työnantaja voi tehdä palkkatuen jatkohakemuksen ja jos tuki myönnetään, palkkatuettu työ jatkuu keskeytyksettä. Jos jatkohakemus koskee palkkatuen myöntämistä 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen tai sen jälkeen, kyse ei tältä osin olisi siirtymäsäännöksessä tarkoitetusta ennen lain voimaantuloa alkaneesta palkkatuetusta työstä.
Jos työmarkkinatukeen oikeutetulle henkilölle myönnetty matka-avustuskausi on alkanut ennen lain voimaan tuloa ja jatkuu lain voimaan tulon jälkeen, sovelletaan matka-avustusta koskevia säännöksiä avustuksen päättymiseen saakka.
Jos henkilö on jättänyt hakemuksen matka-avustuksesta viimeistään 31.12.2016 sellaisen työsuhteen perusteella, joka alkaisi viimeistään 31.1.2017, hakemus käsitellään lain voimaantullessa voimassa olleiden työmarkkinatukena maksettavaa matka-avustusta koskeneiden säännösten mukaan. Työnhakijan hakemus käsiteltäisiin hakemuksen tekoajankohtana voimassa olleiden säännösten mukaan työ- ja elinkeinotoimistossa. Jos hakemus jätetään 1.1.2017 jälkeen tai jos työsuhde alkaa 1.2.2017 tai sen jälkeen, sovelletaan liikkuvuusavustusta koskevia säännöksiä ja työ- ja elinkeinotoimistolle jätetty hakemus siirretään työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle.
Jos henkilölle on myönnetty lain voimaantullessa voimassa olleiden säännösten mukainen matka-avustus, niin hänellä ei saman työsuhteen perusteella ole oikeutta 8 luvussa säädettyyn liikkuvuusavustukseen.