1.1
Eläketukilaki
1 luku Yleiset edellytykset ja määräytymisperusteet
1 §. Lain tarkoitus. Lain tarkoituksena olisi toteuttaa kertaluonteinen järjestely, jossa pitkäaikaisen taloudellisen taantuman johdosta erityisen vaikeaan työmarkkina-asemaan joutuneille pitkäaikaistyöttömille turvataan toimeentulo eläketuki nimisellä etuudella ennen vanhuuseläkkeelle siirtymistä.
2 §. Oikeus eläketukeen. Tämän pykälän 1 momentin mukaan eläketuki voitaisiin myöntää ennen 1 päivä syyskuuta 1956 syntyneelle henkilölle. Henkilöllä, joka on syntynyt 1 päivä syyskuuta 1956 tai sen jälkeen, ei olisi oikeutta eläketukeen. Eläketuen saamisen edellytyksenä on myös, että eläketuen saajan olisi asuttava Suomessa. Työmarkkinatuen saajan on tarvittaessa osallistuttava työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin, jotka käytännössä edellyttävät Suomessa asumista. Tämän perusteella työttömän työnhakijan tulisi myös työmarkkinatuen korvaavan eläketuen saamiseksi täyttää Suomessa asumisen ehto. Eläketuen maksamista jatkettaisiin enimmillään sen kuukauden loppuun, jonka aikana henkilö täyttää 65 vuotta.
Pykälän 2 momentin mukaan eläketuen saamisen edellytyksenä olisi, että henkilö on ollut oikeutettu työmarkkinatukeen 31 päivä elokuuta 2016. Eläketuen myöntäminen edellyttäisi riittävän pitkän työttömyysjakson olemassa oloa ja siten tuen myöntäminen edellyttäisi, että henkilölle on maksettu 1 päivästä syyskuuta 2010 lukien 31 päivään elokuuta 2016 mennessä työttömyysturvalain mukaista työmarkkinatukea vähintään 1250 päivältä tai hänelle on maksettu enimmäisaika työttömyysturvalain mukaista päivärahaa ja sen lisäksi työmarkkinatukea vähintään 750 päivältä. Laskentajakso on kuuden vuoden mittainen, joten työttömyyden ei ole tarvinnut olla täysin yhtäjaksoista. Henkilö on siis voinut esimerkiksi työskennellä jonkin verran laskentajakson aikana.
Pykälän 3 momentissa laajennettaisiin niiden henkilöiden piiriä, jotka katsottaisiin 2 momentin mukaisesti 31 päivä elokuuta 2016 työmarkkinatukeen oikeutetuiksi eläketuen kannalta. Työmarkkinatukeen oikeutetuksi rinnastettaisiin sellainen henkilö, jolle ei työttömyysturvalain 10 luvun 2 §:n 3 momentin 1—2 tai 4—6 kohdissa mainituista syistä ole voitu maksaa työttömyysajalta työmarkkinatukea. Tällaisia maksamisen esteitä työttömyysturvalain mukaan ovat korvaukseton määräaika, työssäolovelvoite, omavastuuaika, työmarkkinatuen odotusaika sekä työmarkkinatuen tarveharkinta.
Korvaukseton määräaika tarkoittaa tilannetta, jossa työnhakija menettää työttömyysetuuden määräaikaisesti, koska on menetellyt työvoimapoliittisesti moitittavalla tavalla. Korvauksettoman määräajan pituus vaihtelee 15 päivästä 90 päivään sen perusteesta riippuen. Perusteita korvauksettoman määräajan asettamiselle ovat työstä eroaminen, työstä kieltäytyminen, työllistymissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jääminen, työllistymissuunnitelman laatimisesta kieltäytyminen, työllistymissuunnitelman toteuttamisen laiminlyönti sekä työllistymistä edistävästä palvelusta kieltäytyminen ja palvelun keskeyttäminen. Jos työnhakija ilman pätevää syytä toistuvasti menettelee työvoimapoliittisesti arvioituna moitittavasti, asetetaan työssäolovelvoite.
Työssäolovelvoite tarkoittaa, että oikeus työttömyysetuuteen palautuu, kun henkilö on ollut vähintään 12 kalenteriviikkoa työssäoloehtoon luettavassa työssä, työvoimakoulutuksessa, työllistymistä edistävässä palvelussa, päätoiminen opiskelija, päätoiminen yrittäjä tai työllistynyt omassa työssä. Omavastuuaika puolestaan tarkoittaa sitä, että työttömyyspäivärahaa ja työmarkkinatukea maksetaan sen jälkeen, kun henkilö on ollut työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeinotoimistossa yhteensä viittä täyttä työpäivää vastaavan ajan enintään kahdeksan peräkkäisen kalenteriviikon aikana. Omavastuuaika asetetaan kerran työttömyyspäivärahan enimmäisaikaa kohti. Työmarkkinatuen osalta omavastuuaika on voimassa siihen asti, kun henkilö täyttää työssäoloehdon.
Työmarkkinatuen odotusajan myötä työmarkkinatukea maksetaan vasta 21 viikon odotusajan jälkeen. Odotusaikaa ei aseteta, jos henkilö on suorittanut peruskoulun tai lukion jälkeisen tutkintoon johtavan, ammatillisia valmiuksia antavan koulutuksen, työnhakijan oikeus työmarkkinatukeen alkaa välittömästi työttömyyspäivärahan enimmäisajan täytyttyä tai henkilö on saanut vammaisuuden, sairauden, kehityksessä viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai muun syyn vuoksi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 20 §:ssä tarkoitettuja erityisiä opetus- tai opiskelijahuollon palveluja ja suorittanut hänelle laaditun henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman mukaiset opinnot. Työmarkkinatuen tarveharkinta tarkoittaa sitä, että henkilön saamat pääomatulot ja muut tulot otetaan huomioon. Pääomatuloja ovat esimerkiksi vuokra-, metsä-, korko- ja osinkotulot. Muita kuin ansiotuloja ovat eräät sosiaalietuudet, esimerkiksi omaishoidon tuki.
Pykälän 3 momentin mukaan työmarkkinatukeen oikeutettuun henkilöön rinnastettaisiin myös toimeentulotukea saadessaan kuntouttavassa työtoiminnassa ollut henkilö, työttömyysturvalaissa tarkoitettu työkyvytön henkilö, joka saisi tarkasteluhetkellä sairauspäivärahaa tai henkilö, joka saa eläkelainsäännön perusteella kuntoutustukea. Koska oikeus eläketukeen ratkeaa tietyn tarkasteluhetken perusteella, on kohtuullista, että tuona ajankohtana sairauden vuoksi sairauspäivärahalla tai kuntoutustuella oleva henkilö ei jäisi tästä syystä ilman eläketukea. Myös Kelasta kuntoutusrahaa saava henkilö rinnastettaisiin työmarkkinatuen saajaan.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin niistä tilanteista, joiden osalta päivät, joilta henkilö ei ole saanut työmarkkinatukea voitaisiin kuitenkin rinnastaa päiviin, joilta henkilö on saanut työmarkkinatukea. Laskettaessa 2 momentissa tarkoitettua 1250 tai 750 työmarkkinatuen maksupäivää otettaisiin huomioon myös työttömyysturvalain 10 luvun 2 §:n 3 momentin 4—6 kohdissa tarkoitettu omavastuuaika, työmarkkinatuen odotusaika sekä työmarkkinatuen tarveharkinnan piiriin jäänyt aika. Lisäksi päiviin, joilta henkilölle on maksettu työmarkkinatukea, rinnastettaisiin päivät, joilta henkilö on ollut toimeentulotukea saadessaan kuntouttavassa työtoiminnassa tai saanut sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaista sairauspäivärahaa sekä päivät, joilta henkilölle ei ole ennen vuotta 2013 maksettu tukea puolison tuloja koskevan tarveharkinnan perusteella.
Kelalla on lähtökohtaisesti käytössään edellä mainitut rinnasteisia tilanteita koskevat tiedot. Ajasta, jonka henkilö on ollut toimeentulotukea saadessaan kuntouttavassa työtoiminnassa, Kela saisi tiedot henkilöltä itseltään tai tarpeen mukaan asianomaisesta kunnasta. Kuntouttavaan työtoimintaan osallistumispäivien merkityksen sekä selvitystyön määrän arvioidaan kuitenkin jäävän tuen myöntämisharkinnassa vähäiseksi, erityisesti, koska viiden vuoden työttömyys voi ajoittua kuuden vuoden ajalle.
3 §. Eläketuen saamisen estävät sosiaalietuudet. Pykälässä säädettäisiin etuuksista, jotka estäisivät eläketuen saamisen. Pykälän 1 momentin mukaan eläketukeen ei olisi oikeutta henkilöllä, joka saa kansaneläkettä, takuueläkettä, työeläkettä tai luopumistukea. Eläketukea ei siten myönnettäisi henkilölle, joka saa esimerkiksi työkyvyttömyyseläkettä tai osittaista varhennettua vanhuuseläkettä. Eläketukea ei myönnettäisi myöskään samalle ajalle, jolta henkilö saa vanhuuseläkettä. Eläketuen saaja voisi hakea normaalisti vanhuuseläkkeen työeläkejärjestelmästä työeläkelakien mukaisessa alimmassa vanhuuseläkeiässä ja varhennetun vanhuuseläkkeen kansaneläkejärjestelmästä kansaneläkelain mukaan määräytyvässä iässä, mutta tällöin eläketuen maksaminen lakkautettaisiin. Eläketuen saaja voisi siis valita, jatkaako hän eläketuella 65 vuoden ikään saakka, jolloin hän täyttää kansaneläkelain mukaisen vanhuuseläkeiän, vai ottaako hän jo tätä ennen maksuun työeläkkeensä ja mahdollisesti myös varhennusvähennyksellä pienennetyn vanhuuseläkkeen kansaneläkejärjestelmästä. Eläketukea ei maksettaisi samanaikaisesti myöskään sairauspäivärahan tai kuntoutusrahan kanssa. Eläketuen estäviä etuuksia olisivat myös edellä mainittuja etuuksia vastaavat ulkomailta maksettavat etuudet.
Pykälän 2 momentin mukaan perhe-eläke ei estäisi eläketuen saamista. Perhe-eläke vähennettäisiin kuitenkin eläketuesta 4 §:n mukaisesti. Pykälän 3 momentin mukaan henkilöllä, jonka eläke on eläkelaitoksen toimesta jätetty lepäämään tai joka on itse jättänyt työkyvyttömyyseläkkeensä sekä mahdollisen takuueläkkeensä lepäämään, ei olisi oikeutta eläketukeen.
4 §. Eläketuesta vähennettävät etuudet ja korvaukset. Pykälässä säädettäisiin täysimääräisestä eläketuen määrästä vähennettävistä hakijan jatkuvasti tai vuosittain toistuvasti saamista eläkkeistä ja korvauksista. Pykälässä säädetyt eläkkeet ja korvaukset olisivat eläketukeen nähden ensisijaisia. Huomioitavat eläkkeet ja korvaukset olisivat lähtökohtaisesti samoja, jotka vähennetään myös takuueläkkeestä annetun lain (703/2010) 9 §:n perusteella takuueläkkeen täydestä määrästä.
5 §. Eläketuen vaikutus muihin sosiaalietuuksiin. Pykälässä säädettäisiin eläketuen vaikutuksesta muihin sosiaalietuuksiin. Vaikka eläketuki ei olisikaan varsinainen eläke, niin eläketukea saava henkilö rinnastuisi muussa sosiaalivakuutuksessa lähtökohtaisesti takuueläkkeellä olevaan henkilöön.
Pykälän 1 momentin mukaan eläketuen saajalla olisi oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan vastaavasti kuin vanhuuseläkettä saavalla henkilöllä on sairausvakuutuslain 8 luvun 6 §:n mukaan. Eläketuella olevalla henkilöllä ei olisi oikeutta sairauspäivärahaan muulla perusteella. Toisin kuin vanhuuseläke, eläketuen maksaminen voi päättyä työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen johdosta. Tästä syystä momentissa säädettäisiin myös siitä, että päivärahan maksaminen lakkautettaisiin sen kuukauden alusta, josta lukien eläketukea saaneelle henkilölle on myönnetty työkyvyttömyyseläke.
Pykälän 2 momentin perusteella eläketuen saajalla olisi oikeus eläkkeensaajan asumistukeen, lapsikorotukseen sekä eläkettä saavan hoitotukeen vastaavasti kuin vanhuuseläkettä ja takuueläkettä saavalla henkilöllä. Eläketuki rinnastuisi näiden etuuksien osalta takuueläkkeeseen.
Pykälän 3 momentin mukaan eläketuen saajalla olisi oikeus Kansaneläkelaitoksen maksamaan kuntoutusrahaan. Eläketuki luettaisiin eläkkeensaajan kuntoutusrahan perusteeksi Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) 34 §:n mukaisesti. Eläketuen saaja saisi tällöin eläkkeensaajan kuntoutusrahana 10 prosenttia eläketuen määrästä kannustimeksi kuntoutukseen.
Pykälän 4 momentin mukaan eläketuen saajalla ei olisi oikeutta työttömyysturvalain mukaiseen työttömyysetuuteen, kuten työmarkkinatukeen. Koska eläketuen tarkoituksena on huolehtia pitkään työttömänä olleiden henkilöiden toimeentulosta, ei henkilöllä voisi samaan aikaan olla oikeutta työttömyysetuuteen.
Pykälän 5 momentin mukaan eläketukea saavalla henkilöllä ei olisi oikeutta työeläkelakien perusteella maksettavaan lykkäyskorotukseen samalta ajalta, jolta hän on saanut eläketukea. Lykkäyskorotuksesta säädetään muun muassa työntekijän eläkelain (395/2006) 12 §:n 2 momentissa. Lykkäyskorotuksen tarkoituksena on kannustaa työntekijöitä jatkamaan työssä yli oman alimman vanhuuseläkeiän. Lykkäyskorotukseen ei ole oikeutta työttömyysetuuden ajalta, joten lykkäyskorotukseen ei tulisi olla oikeutta myöskään eläketuen ajalta. Lisäksi määrättäessä työeläkelakien mukaiseen eläkkeeseen liittyvää tulevan ajan ansiota eläketuki rinnastettaisiin työmarkkinatukeen. Tulevan ajan ansion määräämisestä työmarkkinatukea saaneelle henkilölle säädetään yksityisten alojen työntekijöiden osalta työntekijän eläkelain 76 §:n 4 momentissa, jonka mukaan tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan tulona huomioon 1 047,22 euroa (1437,83 euroa vuoden 2016 tasossa) jokaiselta täydeltä kuukaudelta, jolta työntekijälle on tarkasteluaikana maksettu työttömyysturvalain mukaista peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea. Tulevan ajan ansiota määrättäessä otettaisiin tulona huomioon sama määrä jokaiselta kuukaudelta, jolta työntekijälle on maksettu eläketukea. Eläketuki huomioitaisiin siten työeläkejärjestelmässä työmarkkinatuen tapaan.
6 §. Suomessa asuminen. Pykälän mukaan Suomessa asuminen ratkaistaisiin asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) perusteella. Kansaneläkelaitos ratkaisee henkilön asumista koskevan asian eläketuen myöntämisvaiheessa.
7 §. Eläketuen määrä. Eläketuen määrä vastaisi täysimääräistä takuueläkettä. Eläketukea saavan henkilön asema rinnastuisi tältä osin takuueläkettä saavan henkilön tilanteeseen ja henkilö saisi määrältään työmarkkinatukea suuremman tuen ennen varsinaiselle vanhuuseläkkeelle siirtymistään. Takuueläkkeeseen tehtävät indeksitarkistukset sekä mahdolliset tasokorotukset koskisivat myös eläketukea.
Pykälän 2 momentin mukaan eläketukea ei kuitenkaan maksettaisi, jos maksettavaksi tarkoitettu määrä jäisi alle takuueläkkeestä annetun lain 2 luvun 8 §:n 4 momentin mukaisen määrän.
2 luku Menettelysäännökset
8 §. Eläketuen hakeminen. Eläketukea haettaisiin Kansaneläkelaitokselta, joka esityksen mukaan hoitaisi tämän lain toimeenpanoon liittyvät tehtävät. Eläketuen hakijan olisi annettava eläketuen myöntämiseksi ja maksamiseksi tarvittavat tiedot. Sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta eläketuelle siirtymisen tulisi olla viimesijainen ratkaisu ja koska kyse on henkilön koko loppuelämää ohjaavasta ratkaisusta, tuelle siirtymisen tulisi perustua yksilön omaan tahdonilmaisuun. Tukea ei myönnettäisi automaattisesti ilman tuen hakemista. Sosiaaliturvaetuuksien saamisen yleisenä edellytyksenä on lähtökohtaisesti aina se, että niitä pitää hakea. Näin ollen on perusteltua, että eläketuen saaminen edellyttää tuen hakemista.
Pykälä vastaisi asiallisesti takuueläkkeestä annetun lain11 §:ää.
9 §. Hakemuksen ratkaiseminen käytettävissä olevien tietojen perusteella. Pykälä koskisi tilanteita, joissa Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus ratkaista asia käytettävissään olevien tietojen perusteella. Pykälä vastaisi asiallisesti takuueläkkeestä annetun lain 15 §:ää.
10 §. Eläketuen myöntäminen. Eläketuki myönnettäisiin henkilölle siitä lähtien, kun oikeus eläketukeen olisi henkilölle syntynyt. Lain voimaantulosäännöksen mukaisesti eläketuki voitaisiin myöntää kuitenkin vasta lain voimaantulosta lukien. Eläketukea ei ilman erityistä syytä myönnettäisi pidemmältä ajalta kuin 6 kalenterikuukaudelta ennen eläketuen hakemista.
11 §. Eläketuen maksaminen. Pykälässä säädettäisiin eläketuen maksamisesta. Pykälä vastaisi sisällöltään takuueläkkeestä annetun lain 16 §:ää.
Pykälän 3 momentin mukaan eläketuki maksettaisiin kalenterikuukauden 4 päivänä.
12 §. Eläketuen väliaikainen myöntäminen ja maksaminen. Pykälän 1 momentin mukaan eläketuki voitaisiin maksaa tai myöntää väliaikaisena silloin, kun eläketuessa tulona huomioon otettavasta tai eläketuen estävästä eläkkeestä, korvauksesta tai muusta jatkuvasta eläketuen määrään vaikuttavasta etuudesta on muutoksenhaku vireillä.
Pykälän 2 momentin mukaan väliaikainen myöntäminen ja maksaminen olisi mahdollista myös sellaisissa tilanteissa, joissa eläketuen hakijan eläke- tai korvausasian käsittely on kesken muussa valtiossa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin menettelystä, jonka mukaan Kansaneläkelaitoksen tulisi 1 momentin mukaisessa tilanteessa ilmoittaa eläkelaitokselle tai muulle korvauksen maksajalle vähintään kaksi viikkoa ennen eläkkeen tai korvauksen maksamista, että eläke tai korvaus tai osa siitä on maksettava Kansaneläkelaitokselle.
Pykälä vastaisi sisällöltään takuueläkkeestä annetun lain 20 §:ää.
13 §. Eläketuen periminen takautuvasti maksettavasta eläkkeestä tai korvauksesta. Pykälässä säädettäisiin niistä tilanteista, joissa Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus periä eläketuen estävän tai sen määrää vähentävän eläkkeen tai korvauksen maksajalta tämän takautuvasti suorittama eläke tai korvaus. Kansaneläkelaitos voisi periä eläkkeen tai korvauksen siltä osin kuin se vastaa liikaa maksettua eläketukea. Pykälä vastaisi takuueläkkeestä annetun lain 21 §:ää.
14 §. Eläketuen maksamisen keskeyttäminen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon aikana. Pykälän 1 momentin mukaan eläketuen maksaminen keskeytettäisiin, kun eläkkeensaajan vankeusrangaistus on kestänyt kolme kuukautta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin keskeytetyn eläketuen maksamisen aloittamisesta. Eläketukea maksettaisiin pääsääntöisesti vapautumista seuraavan kuukauden alusta. Silloin, kun vapautuminen tapahtuu kuukauden ensimmäisenä päivänä, maksaminen alkaisi saman kuukauden alusta. Rikoslain (39/1889) 2 c luvun 8 §:ssä tarkoitettuun valvottuun koevapauteen pääseminen rinnastetaan vapautumiseen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin keskeytetyn eläketuen tai sen osan maksamisesta etuudensaajan avio- tai avopuolisolle ja 16 vuotta nuoremmille lapsille. Eläketukea voitaisiin maksaa vankeusrangaistusta suorittavan henkilön omaisille, jos heidän toimeentulonsa turvaaminen sitä edellyttäisi. Pykälä vastaisi kansaneläkelain 66 §:ää.
15 §. Ilmoitusvelvollisuus. Eläketuen saajan olisi ilmoitettava eläketuen maksamiseen vaikuttavista muutoksista, kuten ulkomaille muuttamisesta tai eläkkeen tai muun eläketukeen vaikuttavan korvauksen myöntämisestä. Pykälä vastaisi takuueläkkeestä annetun lain 13 §:ää.
16 §. Eläketuen saajan oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos eläketukea saava henkilö tulee 3 §:ssä mainituissa laeissa tai kansaneläkelain 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla työkyvyttömäksi, eläketuen saajalle voidaan myöntää hakemuksesta työkyvyttömyyseläke työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kuukauden alusta. Tältä osin säännös poikkeaisi ja olisi eläketuen saajien osalta ensisijainen niihin työeläkelakien säännöksiin sekä kansaneläkelain 15 §:ään nähden, joissa säädetään työkyvyttömyyseläkeoikeuden alkamisesta. Eläketuki lakkautetaan työkyvyttömyyseläkkeen alkamisajankohdasta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kuntoutustuelta eläketuelle palaavan henkilön oikeudesta saada eläketuki takaisin maksuun henkilön ilmoituksen perusteella ilman uuden hakemuksen käsittelyä ja ilman uutta päätöstä. Jos aiemmin eläketukea saaneelle henkilölle on myönnetty työkyvyttömyyseläke kuntoutustukena, henkilöllä olisi oikeus eläketukeen kuntoutustuen päättymistä seuraavan kuukauden alusta lukien, jollei asiassa ole ilmennyt tarkistamista edellyttävää muutosta.
17 §. Takautuvasti myönnetyn eläketuen maksaminen. Pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa takautuvasti myönnetty eläketuki olisi pidätettävä Kansaneläkelaitokselle tai maksettava työttömyyskassalle näiden maksamaa etuutta vastaavilta osin. Näin toimittaisiin, jos Kansaneläkelaitos myöntää eläketuen takautuvasti ajalle, jona eläketuensaaja on saanut työttömyysetuutta. Eläketuen maksaminen työttömyyskassalle edellyttäisi kuitenkin, että asiaa koskeva ilmoitus on tehty vähintään kaksi viikkoa ennen eläketuen maksupäivää.
18 §. Eläketuen tarkistaminen. Pykälän 1 momentin mukaan eläketuki tarkistettaisiin, jos eläketuen saajalle myönnetään eläketukeen vaikuttava 4 §:n mukainen eläke tai korvaus taikka eläketulona huomioon otettavassa eläkkeessä tai korvauksessa tapahtuu muu kuin indeksisidonnaisuudesta johtuva muutos. Jos tulon määrä vaihtelee jatkuvasti, eläketuki tarkistetaan viimeistään kahden vuoden kuluttua eläketuen alkamisesta tai edellisestä tarkistamisesta.
Pykälän 2 momentin mukaan eläketuki voitaisiin tarkistaa ilman hakemusta, mutta eläketuensaajaa olisi ensin kuultava silloin, kun eläketuen määrää ollaan tarkistuksen johdosta pienentämässä.
Pykälän 3 momentin mukaan, jos muutos tapahtuisi kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä, eläketuki tarkistettaisiin kyseisen kuukauden alusta. Muutoin eläketuki tarkistettaisiin muutosta seuraavan kuukauden alusta.
Pykälä vastaisi takuueläkkeestä annetun lain 10 §:ää.
19 §. Eläketuen keskeyttäminen. Pykälän 1 momentin mukaan tilanteessa, jossa olisi perusteltu syy olettaa, että eläketuki olisi lakkautettava tai sen määrää vähennettävä tai jos eläketuensaaja ei ilmoita maksuosoitetta, eläketuen maksaminen voitaisiin keskeyttää tai eläketuen määrää väliaikaisesti vähentää, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu. Eläketuki voitaisiin myöhemmin laittaa maksuun, mutta sitä ei ilman erityistä syytä maksettaisi kuin enintään 6 kuukauden ajalta takautuvasti. Pykälä vastaisi takuueläkkeestä annetun lain 22 §:ää.
20 §. Eläketuen lakkauttaminen. Pykälässä säädettäisiin eläketuen lakkauttamisesta. Pykälän 1 momentti koskisi tilanteita, joissa eläketuen saajalle myönnettäisiin eläketuen estävä eläke tai muu etuus. Tällöin eläketuki lakkautettaisiin sen kuukauden alusta, kun eläke tai muu korvaus on myönnetty.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muista lakkautustilanteista. Tukea ei maksettaisi ulkomaille, koska kyseessä ei ole eläke vaan tuki, jonka tarkoitus on Suomessa vakinaisesti asuvan ikääntyneen pitkäaikaistyöttömän pysyväisluontoisen toimeentulon turvaaminen. Eläketuki korvaisi henkilön työmarkkinatuen saamisen, jonka saaminen myös edellyttää vakinaista Suomessa asumista.
Pykälä vastaisi takuueläkkeestä annetun lain 23 §:ää.
21 §. Eläketuen maksaminen kunnan toimielimelle. Pykälä vastaisi takuueläkkeestä annetun lain 18 §:ää.
22 §. Eläketukea koskevat menettelysäännökset ja muutoksenhaku. Pykälän 1 momentin mukaan eläketukiasian käsittelyn osalta noudatettaisiin, mitä takuueläkkeestä annetussa laissa säädetään annettavasta etuuspäätöksestä, viivästyskorotuksesta, tietojen saamisesta, tietojen luovutuksesta, tietojen käytöstä ja teknisestä käyttöyhteydestä, kuoleman jälkeen aiheetta maksettujen etuuksien palauttamisesta, takaisinperinnästä ja sen vanhentumisesta sekä eläkepäätöstä koskevasta oikaisusta, muutoksenhakumenettelystä ja lainvoimaisen päätöksen poistamisesta.
Eläketukeen sovellettaisiin samoja tietojen saamista, luovutusta ja käyttöä koskevia säännöksiä kuin takuueläkkeeseen. Takuueläkkeestä annetun lain 32 §:n 2 momentin perusteella kansaneläkelain 13 luvun säännöksiä tietojen saamisesta, luovuttamisesta ja salassapidosta sovelletaan soveltuvin osin myös takuueläkkeeseen. Viittauksen kautta nämä säännökset tulisivat sovellettaviksi myös eläketukeen. Kansaneläkelain 86 §:n mukaan Kansaneläkelaitoksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada käsiteltävänä olevan kansaneläkelain mukaisen etuuden ratkaisemista varten välttämättömät tiedot muun muassa valtion ja kunnan viranomaiselta ja työttömyyskassalta. Tämän säännöksen perusteella Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada eläketuen ratkaisemista varten esimerkiksi tietoja hakijan ansiopäivärahasta työttömyyskassalta ja työvoimapoliittisesta tilanteesta työ- ja elinkeinotoimistolta.
Muutoksenhaun osalta noudatettaisiin myös takuueläkkeestä annetun lain säännöksiä. Kansaneläkelaitoksen eläketukea koskevaan päätökseen tyytymätön saisi hakea muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta kirjallisella valituksella. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen tyytymätön saisi hakea siihen muutosta vakuutusoikeudelta kirjallisella valituksella. Eläketukea koskeva muutoksenhaku olisi kaksiportainen. Vakuutusoikeuden päätökseen ei saisi hakea muutosta.
Kansaneläkelaitoksen päätöstä olisi muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.
3 luku Erinäiset säännöt
23 §. Ulosmittaus- ja siirtokielto. Pykälä vastaisi kansaneläkelain 111 §:ää.
24 §. Toimeenpano. Pykälän 1 momentin mukaan eläketukilain mukaiset lakisääteiset toimeenpanotehtävät hoitaisi Kansaneläkelaitos.
25 §. Rahoitus. Eläketuet rahoitettaisiin valtion varoista. Tämä olisi myös hallinnollisesti tarkoituksenmukaista, koska eläketukilain mukaisista tehtävistä huolehtisi Kansaneläkelaitos. Tarkoituksenmukaista olisi myös se, että eläketukien rahoitus- ja veloitusmenettely hoidettaisiin kuten takuueläkkeissä. Eläketuesta aiheutuvat kustannukset maksettaisiin kansaneläkerahastosta.
26 §. Voimaantulo. Laki tulisi voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2017.