7.1
Laki joukkorahoituspalvelun tarjoamisesta
1 luku Yleiset säännökset
1 §. Soveltamisala. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että lakia sovellettaisiin joukkorahoituspalvelun tarjoamiseen ja tällaisen palveluntarjoajan harjoittamaan muuhun toimintaan. Lain tarkoittama joukkorahoituspalvelu ehdotettaisiin määritettäväksi momentissa. Määritelmän mukaan joukkorahoituspalvelulla tarkoitettaisiin EU:n joukkorahoitusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua toimintaa ja sitä vastaavaan lainojen myöntämisen helpottamista, joka ylittää EU:n joukkorahoitusasetuksen 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun raja-arvon (muu lainamuotoinen joukkorahoitus). Lainamuotoisen joukkorahoituspalvelun osalta soveltamisala olisi yhdenmukainen joukkorahoituslain kanssa, koska joukkorahoituslaki ei aseta lainamuotoiselle joukkorahoitukselle raja-arvoa rekisteröitymisvelvollisuuden syntymiselle.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan osittain informatiivista säännöstä, jossa todettaisiin, että joukkorahoituspalvelun tarjoamiseen sovelletaan EU:n joukkorahoitusasetusta ja sen nojalla annettuja komission asetuksia ja päätöksiä. Samalla viittaus EU:n joukkorahoitusasetukseen ja sen perusteella annettuihin asetuksiin ja päätöksiin tarkoittaisi, että myös lainamuotoiseen joukkorahoitukseen, joka ylittää EU:n joukkorahoitusasetuksessa tarkoitetun raja-arvon, olisi sovellettava EU:n joukkorahoitusasetuksen ja sen perusteella annettujen komission asetusten ja päätösten säännöksiä. Tämä johtuu siitä, että käytetty ilmaus sitoisi EU:n joukkorahoitusasetuksen soveltamisen tässä laissa tarkoitettuun joukkorahoituspalvelun tarjoamiseen, joka kattaisi sekä raja-arvon ylittävän että sen mukaisen toiminnan.
2 §.Valvonta ja yhteistyö muiden viranomaisten kanssa. Pykälässä säädettäisiin, että Fiva valvoo EU:n joukkorahoitusasetuksessa tarkoitettua toimintaa ja tämän lain mukaista toimintaa. Lisäksi se valvoo EU:n joukkorahoitusasetuksen perusteella annettujen komission asetusten ja päätösten noudattamista. Ehdotus perustuisi EU:n joukkorahoitusasetuksen 29 artiklaan. Pykälään ehdotetaan lisäksi informatiivista säännöstä Fivan velvollisuudesta tehdä yhteistyötä kuluttaja-asiamiehen kanssa asiakkaansuojan valvonnassa, mistä säädetään FivaL:n 46 §:ssä.
3 §.Määritelmät. Pykälässä ehdotetaan, että lakiin otettaisiin 1 §:n 1 momentin lisäksi kolme muuta määritelmää, jotka olisivat tarpeen, jotta voitaisiin varmistaa, että tämä laki ja EU:n joukkorahoitusasetus sekä sen perusteella annetut komission asetukset ja päätökset soveltuisivat sekä EU:n joukkorahoitusasetuksen mukaiseen toimintaan että muuhun lainamuotoiseen joukkorahoitukseen. Pykälän 1 kohdassa joukkorahoituspalvelun tarjoajalla tarkoitettaisiin oikeushenkilöä, joka harjoittaa 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua joukkorahoituspalvelua. Fivan valvontavaltuuksien varmistamiseksi lakiin olisi lisäksi tarpeen ottaa määritelmä hankkeen toteuttajasta ja kolmannesta osapuolesta, jotta ei syntyisi epäselvyyttä sääntelykokonaisuuden soveltamisesta hankkeen toteuttajaan tai kolmanteen osapuoleen myös silloin, kun kyse on muusta lainamuotoisesta joukkorahoituksesta. Hankkeen toteuttajan määrittämiseksi pykälän 2 kohdassa viitattaisiin EU:n joukkorahoitusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan h alakohtaan ja otettaisiin määritelmän piiriin myös luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka hakevat joukkorahoitusalustan kautta muuta lainamuotoista joukkorahoitusta. Kolmannen osapuolen määrittely toteutettaisiin puolestaan 3 kohdassa viittaamalla EU:n joukkorahoitusasetuksen 9 artiklassa tarkoitettuun ulkoistetun toiminnan hoitajaan ja kattamalla vastaavanlaiset ulkoistetun toiminnan hoitajat muussa lainamuotoisessa joukkorahoituksessa. Muutoin tässä laissa käytetyt termit vastaisivat niitä, joita käytetään EU:n joukkorahoitusasetuksessa.
2 luku Joukkorahoituspalvelun tarjoajan toimilupa
4 §.Joukkorahoituspalvelua koskeva toimilupavelvollisuus ja -menettely. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan informatiivista säännöstä, jonka mukaan EU:n joukkorahoitusasetuksessa tarkoitetun joukkorahoituspalvelun tarjoaminen edellyttää EU:n joukkorahoitusasetuksen mukaisesti myönnettyä toimilupaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimiluvanvaraiseksi liiketoiminta, jossa tarjotaan EU:n joukkorahoitusasetuksessa tarkoitetulla tavalla muuta lainmuotoista joukkorahoitusta. Toimilupa myönnettäisiin tämän lain perusteella ja kyse olisi eri toimiluvasta kuin 1 momentissa ja samalla myös eri toimiluvan myöntämisperusteesta, mutta sitä koskevat velvoitteet ja siihen liittyvä toimilupamenettely noudattaisivat 1 momentissa tarkoitettuun toimilupaan ja toimilupamenettelyyn sovellettavia velvoitteita ja menettelyä. Tällainen toimilupa voitaisiin myöntää myös 1 momentissa tarkoitetulle oikeushenkilölle, jolloin kyse olisi EU:n joukkorahoitusasetuksen 12 artiklan 13 kohdassa tarkoitetusta kansallisessa lainsäädännössä säädetystä toiminnasta, jota EU:n joukkorahoitusasetuksessa tarkoitetut joukkorahoituspalvelun tarjoajat voisivat harjoittaa ja se tulisi merkitä 14 artiklan 2 kohdan f alakohdan perusteella joukkorahoituspalvelun tarjoajien rekisteriin. Toimilupa ei oikeuttaisi EU:n joukkorahoitusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettuun rajatylittävän joukkorahoituspalvelun tarjoamiseen. Estettä ei kuitenkaan olisi tarjota tässä tarkoitettua palvelua Suomesta toiseen valtioon, jos se on toisessa valtiossa sallittu. Hyvissä ajoin ennen palvelun tarjoamisen aloittamista Fivalle olisi ilmoitettava ne palvelut, joita on tarkoitus ryhtyä tarjoamaan, se valtio, johon niitä on tarkoitus tarjota ja ne keinot, joilla tarjoaminen tapahtuu. Myös suunnitellut muutokset, joilla on vaikutusta aiempaan ilmoitukseen, olisi ilmoitettava vastaavalla tavalla.
5 §.Joukkorahoituspalvelun tarjoajan muu toiminta. Pykälässä säädettäisiin joukkorahoituspalvelun tarjoajan muusta toiminnasta kuin joukkorahoituspalvelun tarjoamisesta. EU:n joukkorahoitusasetuksen 12 artiklan 13 kohta edellyttää, että muusta toiminnasta säädetään kansallisesti. Tarkoituksena olisi, että kaikesta siitä toiminnasta, jota EU:n joukkorahoitusasetuksessa tarkoitettu joukkorahoituspalvelun tarjoaja voisi harjoittaa kansallisen sääntelyn perusteella, olisi otettu maininta tähän lakiin.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että joukkorahoituspalvelun tarjoaja saisi tarjota yrityksille pääomarakenteita, liiketoimintastrategiaa ja muita niihin liittyviä kysymyksiä koskevaa neuvontaa sekä yritysten sulautumisia, yritysostoja ja muita yritysjärjestelyjä koskevaa neuvontaa ja palveluja. Ehdotettu säännös vastaa sijoituspalvelulain 2 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohtaa. Toiminta ei sellaisenaan harjoitettuna edellytä toimilupaa. Säännöksessä edellytettäisiin, että joukkorahoituspalvelun tarjoajan toimilupaan merkittäisiin, jos joukkorahoituspalveluntarjoaja olisi oikeutettu harjoittamaan momentissa tarkoitettua muuta toimintaa. Menettely mahdollistaisi se, että Fiva voisi toimilupamenettelyn yhteydessä varmistua toiminnan olevan säännöksessä tarkoitettua toimintaa. Muun toiminnan harjoittaminen merkittäisiin toimilupaan myös sen vuoksi, että EU:n joukkorahoitusasetuksen 14 artiklan 2 kohdan f alakohta edellyttää, että joukkorahoituspalvelun tarjoajia koskevaan rekisteriin merkitään kaikki sellaiset EU:n joukkorahoitusasetuksessa tarkoitetun joukkorahoituspalveluntarjoajan tarjoamat palvelut, jotka eivät kuulu EU:n joukkorahoitusasetuksen soveltamisalaan. Vastaavasti tämä tulee ilmaista tiedoissa, jotka toimitetaan toimivaltaisten viranomaisten välillä ja EAMV:lle rajatylittävän palveluntarjonnan käynnistämisen yhteydessä (18 artikla).
Pykälän 2 momentissa olisi informatiivinen säännös, jonka mukaan joukkorahoituspalvelun tarjoajan oikeudesta toimia joukkolainanhaltijoiden edustajana säädetään joukkolainanhaltijoiden edustajasta annetun lain 16 §:ssä. Joukkolainanhaltijoiden edustajana toimimista koskeva sääntely on kansallista. Myös toimintaan joukkolainanhaltijoiden edustajana soveltuisivat EU:n joukkorahoitusasetuksen 14 ja 18 artikla.
6 §.Muutoksenhaku. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tilanteesta, jossa kaikki vaadittavat tiedot sisältäneestä toimilupahakemuksesta ei ole tehty toimilupaa koskevaa päätöstä kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä. Hakija voisi tehdä valituksen Helsingin hallinto-oikeuteen. Valituksen katsotaan tällöin kohdistuvan hakemuksen hylkäävään päätökseen. Valituksen voi tehdä siihen asti, kunnes päätös on annettu. Fivan olisi ilmoitettava päätöksen antamisesta muutoksenhakuviranomaiselle, jos päätös on tehty valituksen tekemisen jälkeen. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Ehdotus perustuisi EU:n joukkorahoitusasetuksen 41 artiklaan.
3 luku Huomattavan omistusosuuden tai äänivallan hankinta ja luovutus sekä sen kieltäminen
7 §.Huomattavan omistusosuuden tai äänioikeuden hankintaa ja luovutusta koskeva ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi omistajavalvontaan liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan sen, joka aikoo hankkia vähintään EU:n joukkorahoitusasetuksen 12 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun osuuden joukkorahoituspalvelun tarjoajan osakkeiden tai osuuksien kokonaismäärästä tai äänioikeudesta, olisi ilmoitettava siitä etukäteen Fivalle, jotta Fivalla olisi ennakolta mahdollisuus suorittaa säännöksessä tarkoitettu arviointi. Artiklakohta kytkee määräosuuden osakeyhtiöiden osalta osakepääomaan. Jotta artiklakohdan tarkoitus toteutuisi, määräosuus olisi Suomen osakeyhtiöoikeudessa omaksutun nimellisarvottoman pääomajärjestelmän vuoksi kytkettävä osuuteen yhtiön osakkeista. Joukkorahoituspalvelun tarjoaja on EU:n joukkorahoitusasetuksen mukaan aina oikeushenkilö. Asetus ei kuitenkaan rajoita toiminnan harjoittamisessa valittavaa yhteisömuotoa. Sen vuoksi momentin piiriin ehdotetaan myös osuudet, joiden kokonaismäärästä määräosuus lasketaan.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että laskettaessa 1 momentissa tarkoitettua ääniosuutta sovelletaan arvopaperimarkkinalain 9 luvun 6 §:ää.
Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus olisi tehtävä myös, jos omistettujen osakkeiden tai osuuksien määrä taikka äänimäärä laskee säädetyn omistus- tai äänirajan alapuolelle.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan, että jos EU:n joukkorahoitusasetuksen 12 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa tapahtuu muutos, siitä 1 momentissa tarkoitetun henkilön olisi ilmoitettava viipymättä Fivalle.
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan, että joukkorahoituspalvelun tarjoajan olisi ilmoitettava Fivalle vähintään kerran vuodessa 1 momentissa tarkoitettujen omistusosuuksien omistajat, omistusten suuruudet ja äänimäärät sekä ilmoitettava viivytyksettä tietoonsa tulleet muutokset näissä.
8 §.Omistusosuuden ja äänivallan hankinnan arvioinnissa noudatettava menettely ja hankinnan kieltäminen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kirjallisesta vahvistusmenettelystä, jota Fivan on noudatettava vastaanotettuaan 7 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen. Ilmoittajalle olisi viipymättä vahvistettava kirjallisesti ilmoituksen vastaanottaminen ja siitä tulisi käydä ilmi 4 momentissa tarkoitettu käsittelyaika.
Pykälän 2 momentin mukaan Fivan olisi saatuaan 7 §:ssä tarkoitettu ilmoitus kiellettävä mainituissa lainkohdissa tarkoitetun omistusosuuden tai äänivallan hankkiminen joukkorahoituspalvelun tarjoajasta EU:n joukkorahoitusasetuksen 12 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että Fiva voi tehdessään tässä pykälässä tarkoitetun päätöksen asettaa samalla määräajan, jonka kuluessa ilmoitettu hankinta on toteutettava.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan, että Fivan on tehtävä 2 momentissa tarkoitettu päätös 60 arkipäivässä siitä, kun se on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vahvistanut saaneensa ilmoituksen. Fiva voisi käsittelyaikana, kuitenkin viimeistään viidentenäkymmenentenä arkipäivänä käsittelyajan alkamisesta, kirjallisesti pyytää tarpeellisia yksilöityjä lisätietoja. Lisätietojen pyytäminen keskeyttäisi käsittelyajan siihen, kunnes pyydetyt lisätiedot on saatu, kuitenkin enintään 20 arkipäivän ajaksi tai, jos ilmoitusvelvollisen kotipaikka on Euroopan talousalueen ulkopuolella tai ilmoitusvelvollinen on muu kuin Euroopan talousalueella toimiluvan saanut luottolaitos, sijoituspalveluyritys, sähkörahayhteisö, vakuutusyhtiö, rahastoyhtiö tai joukkorahoituspalvelun tarjoaja, enintään 30 arkipäivän ajaksi. Päätös käsittelyajan jatkamisesta olisi annettava viivytyksettä tiedoksi ilmoitusvelvolliselle.
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan, että päätös hankinnan vastustamisesta olisi annettava tiedoksi ilmoitusvelvolliselle viimeistään toisena arkipäivänä päätöksen tekemisestä ylittämättä käsittelyaikaa. Jos Fiva ei tässä pykälässä tarkoitettuna käsittelyaikana olisi tehnyt 2 momentissa tarkoitettua päätöstä, sen katsottaisiin hyväksyneen hankinnan.
4 luku Salassapito- ja tietosuojasäännökset
9 §.Salassapitovelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin salassapitovelvollisuudesta tavalla, joka noudattaa muualla rahoituspalvelun tarjoajia koskevassa sääntelyssä omaksuttua tapaa. Niin kutsutun pankkisalaisuuden lähtökohtana on se, että kun asiakas antaa tietojaan rahoituspalvelun tarjoajalle saadakseen hankkimaansa palvelua, tämä voi luottaa siihen, että tiedot eivät kulkeudu ulkopuolisille. Niin kutsuttu pankkisalaisuus on suojana henkilötietojen suojaa laajempi ja pitää sisällään myös oikeushenkilöjen asiakassuhteessaan palveluntarjoajalle antamia tietoja. Säädöksessä huomioidaan se, että joukkorahoituspalvelun tarjoaja saattaa kuulua johonkin konserniin. On mahdollista, että joukkorahoituspalvelun tarjoaja kuuluu johonkin konsolidointiryhmään, luottolaitosten yhteenliittymään tai rahoitus- ja vakuutusryhmittymään. Sillä saattaa samanaikaisesti olla lupa toimia myös muun unionin oikeuden perusteella.
10 §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen viranomaisille. Pykälässä säädettäisiin joukkorahoituspalvelun tarjoajan, sen kanssa samaan konserniin tai konsolidointiryhmään kuuluvan yrityksen taikka yhteenliittymän velvollisuudesta antaa 9 §:ssä tarkoitettuja tietoja syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi sekä muulle viranomaiselle, jolla on lain nojalla oikeus saada sellaisia tietoja.
11 §.Salassa pidettävien tietojen muu luovuttaminen. Pykälässä säädettäisiin poikkeuksesta ainoastaan kansallisiin salassapitosäännöksiin. Ehdotettavista säännöksistä ilmenee, että tietosuoja-asetuson aina ensisijainen suhteessa kansalliseen lainsäädäntöön. Tietojen luovuttamisessa olisi aina varmistettava, että henkilötietojen käsittely ja luovutus ovat tietosuoja-asetuksen mukaisia. Säännöksissä täsmennettäisiin, mihin käyttötarkoituksiin tietoja voitaisiin luovuttaa. Säännöksissä huomioitaisiin lisäksi se, että joukkorahoituspalvelun tarjoajan muodolle ei ole EU:n joukkorahoitusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan e alakohdassa asetettu muuta edellytystä kuin, että se on oikeushenkilö ja se, että joukkorahoituspalvelun tarjoajalla saattaa samanaikaisesti olla lupa toimia myös muun unionin oikeuden perusteella. On mahdollista, että joukkorahoituspalvelun tarjoaja kuuluisi johonkin konserniin, konsolidointiryhmään, yhteenliittymään tai rahoitus- ja vakuutusryhmittymään.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että joukkorahoituspalvelun tarjoaja ja sen konsolidointiryhmään kuuluva yritys voisi luovuttaa 9 §:ssä tarkoitettuja tietoja joukkorahoituspalvelun tarjoajan kanssa samaan konserniin, konsolidointiryhmään, yhteenliittymään ja rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa tarkoitettuun rahoitus- ja vakuutusryhmittymään kuuluvalle yhteisölle asiakaspalvelua ja muuta asiakassuhteen hoitamista, markkinointia sekä konsernin, konsolidointiryhmän, yhteenliittymän tai rahoitus- ja vakuutusryhmittymän riskienhallintaa varten, jos tietojen vastaanottajaa koskee tässä laissa säädetty tai vastaava salassapitovelvollisuus. Pykälässä tarkoitetut tiedot, silloin kun ne koskevat luonnollista henkilöä, ovat henkilötietoja. Tällöin tietojen käsittelyyn sovelletaan aina ensisijaisesti tietosuoja-asetusta ja sen ohella tietosuojalakia. Momentissa ehdotettu poikkeus ei koskisi tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettujen tietojen luovuttamista. Kyse on rikostuomioihin ja rikoksiin liittyvien henkilötietojen käsittelystä ja siten arkaluonteisista henkilötiedoista. Tietosuoja-asetus ei sisällä varsinaisesti tietojen luovuttamista koskevia säännöksiä, mutta sen säännöksiä on sovellettava myös henkilötietoja luovutettaessa. Vaikka perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntö koskee pääasiassa viranomaisten tiedonluovutus- ja tiedonsaantioikeuksia, salassa pidettäviä tai arkaluonteisia tietoja luovutettaessa on silti myös muissa tilanteissa syytä säätää asiasta yksityiskohtaisesti ja tarkkarajaisesti. Tätä tarkoitusta varten ehdotettavassa momentissa tietojen luovuttaminen on rajattu samaan konserniin, konsolidointiryhmään, yhteenliittymään ja rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa tarkoitettuun rahoitus- ja vakuutusryhmittymään kuuluvaan yhteisöön. Lisäksi luovutettavien tietojen käyttötarkoitus on rajoitettu muualla rahoituspalveluja koskevassa sääntelyssä vakiintuneen mukaisesti siten, että kyseessä on asiakaspalvelu ja muu asiakassuhteen hoitaminen, markkinointi tai konsernin tai konsolidointiryhmän riskienhallinta. Tietojen luovuttamisesta voidaan tietosuoja-asetuksen 6 artiklan perusteella säätää kansallisesti, jos henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena on joko 1 kohdan c alakohta (rekisterinpitäjän lakisääteinen velvoite) tai 1 kohdan e alakohta (yleistä etua koskevan tehtävän suorittaminen tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttäminen). Sääntelyliikkumavara perustuisi 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan mukaan kaiken henkilötietojen käsittelyn on oltava asianmukaista ja sen on tapahduttava tiettyä tarkoitusta varten ja asianomaisen henkilön suostumuksella tai muun laissa säädetyn oikeuttavan perusteen nojalla.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan toista poikkeusta salassapitovelvollisuuteen. Sen mukaan joukkorahoituspalvelun tarjoaja ja joukkorahoituspalvelun tarjoajan konsolidointiryhmään kuuluva yritys voisivat luovuttaa asiakasrekisterissään olevia markkinointia sekä asiakaspalvelua ja muuta asiakassuhteen hoitamista varten tarpeellisia tietoja sellaiselle yritykselle, joka kuuluu joukkorahoituspalvelun tarjoajan kanssa samaan taloudelliseen yhteenliittymään, jos tietojen vastaanottajaa koskee tässä laissa säädetty tai sitä vastaava salassapitovelvollisuus. Poikkeus ei koskisi tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettujen tietojen luovuttamista. Henkilötietojen käsittelyä ja luovuttamista koskevia periaatteita on kuvattu edellä 1 momentin perusteluissa.
12 §.Merkintä rikosrekisteriotteen esittämisestä, otteen palauttaminen ja otteen kelpoisuusaika. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin merkinnästä rikosrekisteriotteen esittämisestä ja otteen palauttamisesta. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 3 kohdan edellytys joukkorahoituspalvelun tarjoajan tarpeelle käsitellä tässä tarkoitettujen hankkeen toteuttajien rikosrekisteritietoja perustuu unionin oikeuteen, josta käsittelyn tarkoitus ilmenee. Kyse on yhdestä EU:n joukkorahoitusasetuksen suojakeinosta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi. Tietosuoja-asetuksen 10 artiklan mukaan rikostuomioihin ja rikkomuksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyvien henkilötietojen käsittely 6 artiklan 1 kohdan perusteella suoritetaan vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Oikeasuhtaisuuden vaatimus yksityisyyden suojan näkökulmasta toteutuisi ehdotuksessa siten, että joukkorahoituspalvelun tarjoajalle ilmenisi rikosrekisteriotteen esittämisen yhteydessä ainoastaan tieto sellaisista päätöksistä, joita EU:n joukkorahoitusasetuksen 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetaan ja jotka ovat tarpeen joukkorahoituspalvelun tarjoajan huolellisuusvelvollisuuden täyttämiseksi. Muita tietosuoja-asetuksen 10 artiklan tarkoittamia suojakeinoja ehdotuksen mukaan olisi se, että joukkorahoituspalvelun tarjoaja voisi tehdä rikosrekisteriotteen nähtäväksi esittäneen luonnollisen henkilön asiakirjoihin merkinnän vain otteen esittämisestä ja otteen päiväyksestä, jotta tämä voisi osoittaa täyttäneensä EU:n joukkorahoitusasetuksen 5 artiklassa tarkoitetun huolellisuusvelvoitteensa. Suojakeinona toimisi myös se, että ehdotuksella ei annettaisi oikeutta merkitä rikosrekisteriotteen sisältöä asiakirjoihin, ei sen kopioimista, eikä sen liittämistä asianomaista henkilöä koskeviin asiakirjoihin. Suojakeinona olisi lisäksi vielä se, että nähtäväksi pyydetty ote olisi viipymättä palautettava sen luovuttaneelle luonnolliselle henkilölle tai tuhottava ja se, että rikosrekisteristä ilmeneviä tietoja ei saisi ilmaista muille kuin sellaisille henkilöille, jotka välttämättä tarvitsevat tällaisen tiedon.
Pykälän 2 momentin mukaan EU:n joukkorahoitusasetuksen 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan perusteella esitettävä rikosrekisteriote ei saisi olla kuutta kuukautta vanhempi silloin, kun se esitetään joukkorahoituspalvelun tarjoajalle.
5 luku Valvontavaltuudet
Luvussa säädettäisiin sellaista Fivan valvontavaltuuksista, jotka liittyvät erityisesti joukkorahoituspalvelun tarjoamiseen. Yleisemmistä velvoitteista otettaisiin säännökset FivaL:iin tai täsmennettäisiin sen nykyisiä säännöksiä. Luvussa tarkoitetut valvontavaltuudet soveltuisivat myös 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun EU:n joukkorahoitusasetuksessa tarkoitetun raja-arvon ylittävään joukkorahoituspalvelun tarjoamiseen, koska EU:n joukkorahoitusasetuksessa tarkoitettuja säännöksiä ehdotetaan sovellettavaksi myös kyseisten palveluntarjoajien toimintaan soveltuvin osin.
13 §.Joukkorahoitustarjouksen lykkääminen ja kieltäminen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että Fiva voisi määrätä, että joukkorahoitustarjousta lykätään kerrallaan enintään kymmenellä perättäisellä pankkipäivällä, jos on perusteltu syy epäillä, että EU:n joukkorahoitusasetusta on rikottu. EU:n joukkorahoitusasetuksen suomenkielisessä käännöksessä käytetään sanaa ”työpäivä” ja ruotsinkielisessä ”arbetsdag”. Ehdotuksessa on kuitenkin omaksuttu yhtenäisyyden vuoksi esiteasetuksen myötä arvopaperimarkkinalain 17 luvun 1 §:ään otettu ilmaus ”pankkipäivä” suomeksi ja ”bankdag” ruotsiksi. Ehdotus perustuisi EU:n joukkorahoitusasetuksen 30 artiklan 2 kohdan a alakohtaan.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että Fiva voisi kieltää joukkorahoitustarjouksen, jos se toteaa, että EU:n joukkorahoitusasetusta on rikottu tai on perusteltu syy epäillä, että sitä voidaan rikkoa. Ehdotus perustuisi EU:n joukkorahoitusasetuksen 30 artiklan 2 kohdan c alakohtaan.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että ennen 1 ja 2 momentissa tarkoitetun lykkäämistä tai kieltämistä koskevan päätöksen antamista Fivan olisi annettava päätöksen kohteelle tilaisuus tulla kuulluksi, jollei asian kiireellisyydestä tai muusta erityisestä syystä muuta johdu.
14 §.Markkinointiviestinnän kieltäminen. Pykälässä ehdotetaan, että Fiva voi kieltää tai lykätä markkinointiviestinnän taikka vaatia joukkorahoituspalvelun tarjoajaa tai joukkorahoituspalvelun tarjoamiseen liittyviä tehtäviä hoitamaan nimettyä kolmatta osapuolta lopettamaan markkinointiviestinnän taikka lykkäämään sitä kerrallaan enintään kymmenellä perättäisellä pankkipäivällä, jos on perusteltu syy epäillä, että EU:n joukkorahoitusasetusta on rikottu. Ehdotus perustuisi EU:n joukkorahoitusasetuksen 30 artiklan 2 kohdan b alakohtaan.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että ennen 1 momentissa tarkoitetun lykkäämistä tai kieltämistä koskevan päätöksen antamista Fivan olisi annettava päätöksen kohteelle tilaisuus tulla kuulluksi, jollei asian kiireellisyydestä tai muusta erityisestä syystä muuta johdu.
15 §.Joukkorahoituspalvelun tarjoamisen keskeyttäminen tai kieltäminen. Pykälän 1 momentin mukaan Fiva voisi keskeyttää tai vaatia joukkorahoituspalvelun tarjoajaa keskeyttämään joukkorahoituspalvelun tarjoamisen kerrallaan kymmeneksi perättäiseksi pankkipäiväksi, jos on perusteltu syy epäillä, että EU:n joukkorahoitusasetusta on rikottu. Ehdotus perustuisi EU:n joukkorahoitusasetuksen 30 artiklan 2 kohdan d alakohtaan.
Pykälän 2 momentin mukaan Fiva voisi keskeyttää tai vaatia joukkorahoituspalvelun tarjoajaa tai joukkorahoituspalvelujen tarjoamiseen liittyviä tehtäviä suorittamaan nimettyä kolmatta osapuolta keskeyttämään joukkorahoituspalvelujen tarjoamisen, jos joukkorahoituspalvelun tarjoajan tilanne huomioiden joukkorahoituspalvelun tarjoaminen ei ole sijoittajien etujen mukaista. Ehdotus perustuisi EU:n joukkorahoitusasetuksen 30 artiklan 2 kohdan h alakohtaan.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että Fiva voisi kieltää joukkorahoituspalvelun tarjoamisen, jos EU:n joukkorahoitusasetusta on rikottu. Ehdotus perustuisi EU:n joukkorahoitusasetuksen 30 artiklan 2 kohdan e alakohtaan.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan, että ennen 1–3 momentissa tarkoitetun keskeyttämistä koskevan, keskeyttämisen vaatimista koskevan tai kiellon antamista koskevan päätöksen antamista Fivan olisi annettava päätöksen kohteelle tilaisuus tulla kuulluksi, jollei asian kiireellisyydestä tai muusta erityisestä syystä muuta johdu.
16 §.Yleiseen tietoon saattaminen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että Fiva voi saattaa yleiseen tietoon, että joukkorahoituspalvelun tarjoaja tai joukkorahoituspalvelujen tarjoamiseen liittyviä tehtäviä hoitamaan nimetty kolmas osapuoli ei noudata velvoitteitaan. Ehdotus perustuisi EU:n joukkorahoitusasetuksen 30 artiklan 2 kohdan f alakohtaan.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että ennen 1 momentissa tarkoitetun yleiseen tietoon saattamista koskevan päätöksen antamista Fivan on annettava päätöksen kohteelle tilaisuus tulla kuulluksi, jollei asian kiireellisyydestä tai muusta erityisestä syystä muuta johdu.
17 §.Olennaisten tietojen julkaiseminen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että Fiva voisi varmistaakseen sijoittajan suojan toteutumista tai markkinoiden moitteetonta toimintaa julkaista tai vaatia joukkorahoituspalvelun tarjoajaa tai joukkorahoituspalvelujen tarjoamiseen liittyviä tehtäviä suorittamaan nimettyä kolmatta osapuolta julkaisemaan kaikki olennaiset tiedot, joilla voi olla vaikutusta joukkorahoituspalvelun tarjoamiseen. Ehdotus perustuisi EU:n joukkorahoitusasetuksen 30 artiklan 2 kohdan g alakohtaan.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että ennen 1 momentissa tarkoitetun julkaisemista koskevan päätöksen tai vaatimuksen antamista Fivan olisi annettava päätöksen kohteelle tilaisuus tulla kuulluksi, jollei asian kiireellisyydestä tai muusta erityisestä syystä muuta johdu.
18 §.Asiakassopimusten siirtäminen toimiluvan peruuttamisen yhteydessä. Pykälässä ehdotetaan, että Fiva voisi siirtää voimassa olevat asiakassopimukset toiselle joukkorahoituspalvelun tarjoajalle, jolla on toimilupa tarjota joukkorahoituspalveluja Suomessa, kun se peruuttaa joukkorahoituspalvelun tarjoajan toimiluvan EU:n joukkorahoitusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaisesti. Siirto edellyttää asiakkaiden ja vastaanottavan joukkorahoituspalvelun tarjoajan suostumusta. Toimiluvan peruuttamista koskeva menettely pitää sisällään tarpeelliset kuulemismenettelyt, minkä vuoksi niistä ei ole tarpeen säätää erikseen.
19 §.Kielto- ja oikaisupäätös ja uhkasakko. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että Fiva voisi kieltää sitä, joka toimii tämän lain tai EU:n joukkorahoitusasetuksen taikka sen perusteella annetun asetuksen tai päätöksen vastaisesti, jatkamasta tai uudistamasta tällaista menettelyä sekä samalla velvoittaa tämän peruuttamaan, muuttamaan tai oikaisemaan menettelyn, jos sitä on pidettävä tarpeellisena finanssimarkkinoiden valvonnalle säädettyjen tavoitteiden toteutumiseksi. Valtuuksilla on myös merkitystä luvattoman palveluntarjonnan valvonnassa. Ehdotus perustuu EU:n joukkorahoitusasetuksen 39 artiklan 2 kohdan b alakohtaan.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että Fiva voisi tehostaa 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai päätöksen noudattamista uhkasakolla.
6 luku Hallinnolliset seuraamukset
20 §. Seuraamusmaksu. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi FivaL:n 40 §:n 1 momentissa tarkoitetun seuraamusmaksun soveltamisesta EU:n joukkorahoitusasetuksessa tarkoitetuissa tilanteissa. Ehdotetut seuraamusmaksusäännökset perustuvat EU:n joukkorahoitusasetuksen 39 artiklaan.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että FivaL:n 40 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä olisivat myös 1 momentissa tarkoitettuja säännöksiä koskevat tarkemmat EU:n joukkorahoitusasetuksen perusteella annetut komission asetusten ja päätösten säännökset. EU:n joukkorahoitusasetuksen perusteella annettujen ja niitä tarkentavien komission asetusten ja päätösten säännösten lisääminen on tarpeen, koska kyseinen asetus sisältää useita valtuuksia komissiolle antaa asetusta tarkentavaa sääntelyä. Kyse on ehdotuksen osalta lähinnä selventävästä ja täsmentävästä sääntelystä, koska lain tai EU:n joukkorahoitusasetuksen rikkomisena on lähtökohtaisesti pidettävä myös sitä, että rikotaan kyseisten säädösten perusteella annettua tarkempaa säännöstä.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että seuraamusmaksua ei saa määrätä 1 momentin 25 kohdan nojalla muulle kuin Fivan valvottavalle tai muulle henkilölle, joka on velvollinen noudattamaan tätä lakia tai EU:n joukkorahoitusasetusta. Lisäksi siinä ehdotetaan säädettäväksi itsekriminointisuojaan liittyvästä rajoituksesta. Momentissa tarkoitetun seuraamusmaksusäännöksen soveltamisala ehdotetaan itsekriminointisuojan vuoksi rajattavaksi vain sellaisiin Fivan tietojensaanti- ja tarkastusoikeussäännösten rikkomistilanteisiin, joissa ei ole kyse rikosepäilyistä. Ehdotettu säännös vastaa tältä osin FivaL:n 33 a §:n 3 momentin uhkasakon asettamisen ja sijoituspalvelulain 15 luvun 2 §:n 9 momentin osalta jo nykyisin säädettyä. Euroopan unionin tuomioistuimen viimeaikaisessa oikeuskäytännössä on annettu tuomio asiassa C-481/19 ennakkoratkaisupyyntöön, joka koskee vaikenemisoikeutta ja oikeutta olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä toteamiseen ja joka on otettava huomioon säännöstä sovellettaessa. Kyseisen tuomion mukaan vaikenemisoikeuden mukaisesti toimivaltainen viranomainen ei voi määrätä luonnolliselle henkilölle seuraamuksia siitä, että hän kieltäytyy antamasta tälle vastauksia, joista saattaa ilmetä, että hän vastaa rikkomuksesta, josta voidaan määrätä luonteeltaan rikosoikeudellisia hallinnollisia seuraamuksia, tai että hän on rikosoikeudellisessa vastuussa.
21 §.Hallinnollisten seuraamusten määrääminen ja täytäntöönpano. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittaussäännöksen FivaL:iin, jonka 4 luvussa säädetään seuraamusmaksun ja muiden hallinnollisten seuraamusten määräämisestä, julkistamisesta ja täytäntöönpanosta ja EU:n joukkorahoitusasetuksen VII lukuun, jossa säädetään hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä.
7 luku Rangaistussäännökset
22 §.Joukkorahoitusrikos. EU:n joukkorahoitusasetuksen 12 artiklan 1 kohta ja tämän lain 4 §:n 2 momentti edellyttävät, että joukkorahoituspalvelua voi tarjota vain toimiluvalla. Pykälässä ehdotetaan, että ilman toimilupaa tapahtuva joukkorahoituspalvelun tarjoaminen olisi rangaistava teko. Luvattomasta joukkorahoituspalvelun tarjoamisesta olisi kysymys myös EU:n joukkorahoitusasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa, jossa toimintaa harjoitettaisiin myönnettyä toimilupaa laajemmin hakematta siihen asianmukaista toimiluvan laajennusta. Vastaavasta tilanteesta olisi kysymys myös silloin, jos joukkorahoituspalvelun tarjoamista jatkettaisiin FivaL:n 26 §:n mukaisen toimiluvan perumista koskevan päätöksen tai FivaL:n 27 §:n mukaisen toiminnan rajoittamista koskevan päätöksen vastaisesti. Ehdotuksen täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden varmistamiseksi pykälässä viitattaisiin EU:n joukkorahoitusasetuksen, tämän lain ja FivaL:n tiettyihin säännöksiin siten, että erityyppisiä velvoitteita sisältävien säännösten osalta ei olisi epäselvyyttä, mitä osaa säännöksestä tarkoitetaan. Rangaistusasteikko noudattaisi muualla rahoituspalvelujen tarjoamista koskevassa sääntelyssä omaksuttua käytäntöä ja nykyisen joukkorahoituslain vastaavaa rangaistussäännöstä. Rangaistussäännöksen tarpeellisuus perustuu rahoituspalveluissa yleisen rahoitusmarkkinoita kohtaan tunnettavan luottamuksen ylläpitämiseen ja turvaamiseen. Rikosoikeudellisen seuraamuksen voidaan katsoa tehostavan toimilupavalvontaa ja ehkäisevän ennalta luvatonta palveluntarjontaa. Rangaistavaksi säätämiselle on painava yhteiskunnallinen tarve, joten rikosoikeudellista seuraamusta voidaan pitää esityksen mukaisissa tilanteissa välttämättömänä. EU:n joukkorahoitusasetuksen 39 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat päättää, että ne eivät vahvista hallinnollisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä koskevia säännöksiä sellaisten rikkomusten osalta, joihin sovelletaan kansallisen lainsäädännön nojalla rikosoikeudellisia seuraamuksia. Kuten muualla rahoituspalveluja koskevassa kansallisessa sääntelyssä täytäntöönpanossa rikosoikeudelliset seuraamukset kohdistettaisiin joukkorahoitusrikoksen osalta vain luonnollisiin henkilöihin. Oikeushenkilöiden tekojen ja laiminlyöntien seuraamus olisi edellä ehdotetun 20 §:n 1 momentin mukainen luvattomasta joukkorahoituspalvelun tarjoamisesta johtuva hallinnollinen seuraamus.
23 §.Salassapitovelvollisuuden rikkominen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Säädös vastaa muualla rahoituspalvelujen tarjoajia koskevassa sääntelyssä omaksuttua käytäntöä ja joukkorahoituslain salassapitovelvollisuuden rikkomisesta koskevaa säännöstä.
8 luku Vastuu avaintietoasiakirjoissa annetuista tiedoista ja vahingonkorvausvelvollisuus
24 §.Vastuu avaintietoasiakirjassa annetuista tiedoista. Pykälässä ehdotetaan, että EU:n joukkorahoitusasetuksen 23 artiklassa tarkoitetussa avaintietoasiakirjassa annetuista tiedoista vastaa hankkeen toteuttaja. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön EU:n joukkorahoitusasetuksen 23 artiklan 9 kohta.
25 §.Vastuu avaintietoasiakirjasta alustatasolla annetuista tiedoista. Pykälässä ehdotetaan, että EU:n joukkorahoitusasetuksen 24 artiklassa tarkoitetussa alustatasolla annettavassa avaintietoasiakirjassa annetuista tiedoista vastaa joukkorahoituspalvelun tarjoaja. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön EU:n joukkorahoitusasetuksen 24 artiklan 4 kohta.
26 §.Vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että hankkeen toteuttaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka se on tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut sijoittajalle EU:n joukkorahoitusasetuksen 23 artiklassa tarkoitetun avaintietoasiakirjan harhaanjohtavilla tai epätarkoilla tiedoilla taikka sillä, että sijoitusta koskevassa avaintietoasiakirjassa ei ole keskeisiä tietoja, joiden avulla sijoittajat voivat harkita joukkorahoitushankkeen rahoittamista. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön EU:n joukkorahoitusasetuksen 23 artiklan 10 kohta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että joukkorahoituspalvelun tarjoaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka se on tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut sijoittajalle EU:n joukkorahoitusasetuksen 24 artiklassa tarkoitetun avaintietoasiakirjan harhaanjohtavilla tai epätarkoilla tiedoilla taikka sillä, että sijoitusta koskevassa avaintietoasiakirjassa ei ole keskeisiä tietoja, joiden avulla sijoittajat voivat harkita yksilöllisen lainasalkunhoidon kautta sijoittamista. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön EU:n joukkorahoitusasetuksen 24 artiklan 5 kohta.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että joukkorahoituspalvelun tarjoaja on velvollinen korvaamaan muun kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetun vahingon, jonka se on tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut joukkorahoituspalvelun tarjoajan asiakkaalle tai muulle henkilölle ehdotetun lain tai EU:n joukkorahoitusasetuksen tai sen nojalla annettujen komission asetusten ja päätösten vastaisella menettelyllä. Säännös vastaa joukkorahoituspalvelun tarjoajan osalta joukkorahoituslain 16 §:n 1 momentissa omaksuttua periaatetta. Viittaus tähän lakiin ja EU:n joukkorahoitusasetukseen sekä sen perusteella annettuihin komission asetuksiin ja päätöksiin noudattaa samaa yksityiskohtaisuuden asetetta kuin muualla rahoituspalveluja koskevassa sääntelyssä on vastaavissa tilanteissa omaksuttu. Hankkeen toteuttajan vahingonkorvausvelvoitteesta säädettäisiin pykälän 1 momentissa. Vaikka 1 momentin vahingonkorvausvelvollisuus koskee vain hankkeen toteuttajaa, joukkorahoituspalvelun tarjoaja voisi tulla korvausvelvolliseksi 3 momentin perusteella, jos se ei olisi toteuttanut EU:n joukkorahoitusasetuksen 23 artiklan 11 kohdassa säädettyjä velvoitteita ottaa käyttöön asianmukaisia menettelyjä avaintietoasiakirjan tietojen täydellisuuden, oikeellisuuden ja selkeyden tarkastamiseksi tai olisi laiminlyönyt niiden soveltamisen siten kuin 23 artiklassa edellytetään, koska 23 artiklan 11 kohdan edellytystä asianmukaisista menettelyistä on pidettävä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna menettelynä.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan, että joukkorahoituspalvelun tarjoajan toimitusjohtaja, hallituksen jäsen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäsen sekä vastuunalainen yhtiömies ovat velvolliset korvaamaan vahingon, jotka he ovat tehtävässään tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaneet joukkorahoituspalvelun tarjoajalle taikka osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle rikkomalla EU:n joukkorahoitusasetuksen 4 artiklan 1–3 kohtaa. Joukkorahoituslain 16 §:n 2 momentti pitää sisällään joukkorahoituspalvelun tarjoajan johdon vahingonkorvausvastuuta koskevan säännöksen, mutta se on soveltamisalaltaan ehdotettavaa suppeampi ja kattaa vain asiakasvarojen vastaanottoa, säilyttämistä ja käsittelyä koskevien velvoitteiden laiminlyönnin ja siitä aiheutuneen vahingon. Ehdotuksen mukaan joukkorahoituspalveluntarjoajan tarjoajan vastuu aiheutetusta vahingosta kattaisi toiminnan järjestämistä koskevat velvoitteet yleisesti. Vastuu syntyisi EU:n joukkorahoitusasetuksen 4 artiklan 1–3 kohdan velvoitteiden laiminlyönnistä. Sisällöltään ja viittaustavaltaan säännös olisi rinnastettavissa sijoituspalvelulain vastaavaan säännökseen, mitä puoltaa se, että tarjottavat palvelut ovat joko identtisiä tai samankaltaisia. Lisäksi asiakaskunnan luonne rahoitusta hakevina pk-yrityksinä tai luonnollisina henkilöinä ja sijoittajapuolella enenevässä määrin kotitalouksina ja yksityishenkilöinä puoltaa tuottamusolettaman säilyttämistä myös uudessa laissa ja sen laajentamista ehdotetussa laajuudessa. Säännös pitää sisällään velvoitteen ottaa käyttöön riittävät toimintaperiaatteet ja menettelyt tehokkaan ja vakaan hallinnon varmistamiseksi ja valvoa niiden täytäntöönpanoa. Säännöstä täydentää muualla EU:n joukkorahoitusasetuksessa asetetut velvoitteet erilaisten menettelyjen käyttöönotosta, jotka ovat osa 4 artiklassa tarkoitettua kokonaisuutta ja siten myös tässä tarkoitettua vahingonkorvausvastuuta. Tällaista sääntelyä on esimerkiksi EU:n joukkorahoitusasetuksen 23 artiklan 11 kohdassa, josta on esimerkki edellä ehdotettavassa 3 momentissa. Vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti. Joukkorahoituspalvelun tarjoajan on EU:n joukkorahoitusasetuksen mukaan oltava oikeushenkilö. Momentissa muulla henkilöllä tarkoitetaan siten esimerkiksi myös erilaisten oikeushenkilöiden jäseniä, kuten osuuskunnan jäseniä tai muita omistavia tahoja, kuten henkilöyhtiöiden yhtiömiehiä.
Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan informatiivista viittausta vahingonkorvauslakiin vahingonkorvauksen sovittelusta ja korvausvastuun jakaantumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken.
9 luku Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
27 §.Voimaantulo. Ehdotuksen mukaan tämä laki tulisi voimaan päivänä kuuta 2021. Joukkorahoituslaki kumottaisiin tämän lain tullessa voimaan.
28 §.Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan siirtymäsäännöstä, jonka mukaan kumottua joukkorahoituslakia sovellettaisiin EU:n joukkorahoitusasetuksen 48 artiklan 1 kohdan siirtymäajan sellaisiin EU:n joukkorahoitusasetuksessa tarkoitettuihin joukkorahoituspalvelun tarjoajiin jotka tarjoavat joukkorahoituspalvelua kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Sen mukaan EU:n joukkorahoitusasetuksessa tarkoitetut joukkorahoituspalvelun tarjoajat voivat jatkaa sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti EU:n joukkorahoitusasetuksen soveltamisalaan kuuluvien joukkorahoituspalvelujen tarjoamista 10 päivään marraskuuta 2022 tai siihen saakka, kunnes niille myönnetään EU:n joukkorahoitusasetuksen 12 artiklassa tarkoitettu toimilupa, sen mukaan kumpi näistä ajankohdista on aikaisempi. Lisäksi ehdotetaan, että kyseistä siirtymäaikaa sovellettaisiin myös tällaisen palveluntarjoajan muuhun lainamuotoiseen joukkorahoitukseen. Näin nykyiset palveluntarjoajat voisivat jatkaa joukkorahoituslain mukaista toimintaa sen tarkoittamassa laajuudessa nykyisen sääntelyn velvoitteita noudattaen yhdenmukaisen siirtymäsäännöksen mukaisesti. Niin pitkään kuin joukkorahoituslaki soveltuisi tällaiseen palveluntarjoajaan ja sen tarjoamaan palveluun, myös valtiovarainministeriön asetus joukkorahoituksen saajan tiedonantovelvollisuuden sisällöstä ja rakenteesta (1045/2016) tulisi sovellettavaksi. Kyseinen asetus kumoutuisi muutoin joukkorahoituslain ehdotetun kumoutumisen yhteydessä.
7.6
Laki rikosrekisterilain 6 §:n muuttamisesta
6 §. Pykälään ehdotetaan uutta 6 momenttia, jossa säädettäisiin luonnollisen henkilön oikeudesta saada itseään koskeva ote rikosrekisteristä EU:n joukkorahoitusasetuksen 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua joukkorahoituspalvelun tarjoajan asianmukaiseen huolellisuuteen liittyvää näytönhankkimista varten. Lisätyn 6 momentin johdosta nykyinen 6–8 momentti siirtyvät 7–9 momentiksi ja uuteen 7 momenttiin tehdään lakitekniset viittauskorjaukset edellisiin momentteihin.
Ehdotuksessa tarkoitettu rekisteriote annettaisiin ja toimitettaisiin vain henkilölle, joka on oikeutettu sen saamaan. Rekisteriotetta pyydettäessä olisi ilmoitettava tarkoitus, johon sitä tar-vitaan. Rikosrekisteriotteeseen on rikosrekisterilain 7 §:n 2 momentin perusteella merkittävä, mitä tarkoitusta varten se on annettu. Säännöksillä pyritään osaltaan vaikuttamaan siihen, ettei otetta käytettäisi muuhun tarkoitukseen kuin mihin se on annettu. Tällä menettelyllä turvattaisiin hankkeen toteuttajan, joka on luonnollinen henkilö, oikeutta yksityisyyteen.
Ehdotuksen mukaan otteeseen merkittäisiin tiedot päätöksestä, jolla luonnollinen henkilö on tuomittu arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain 8 luvun 11 §:ssä tarkoitetusta luvattomasta arvopaperikeskuksen toiminnan harjoittamisesta, 8 luvun 12 §:ssä tarkoitetusta luvattomasta keskusvastapuolen toiminnan harjoittamisesta, eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetun lain 19 §:n 1 momentissa tarkoitetusta luotonantajarikoksesta, 19 §:n 2 momentissa tarkoitetusta vertaislainanvälittäjärikoksesta, joukkolainanhaltijoiden edustajasta annetun lain 22 §:ssä tarkoitetusta edustajarikoksesta, ehdotettavassa joukkorahoituspalvelun tarjoamisesta annetun lain 22 §:ssä tarkoitetusta joukkorahoitusrikoksesta, kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 13 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta luvattomasta kaupankäynnin järjestämisestä rahoitusvälineillä, kiinnitysluottopankkitoiminnasta annetun lain 32 §:ssä tarkoitetusta kiinnitysluottopankkirikoksesta, kiinteistörahastolain 25 §:ssä tarkoitetusta kiinteistörahastorikoksesta, luottolaitostoiminnasta annetun lain 21 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta luottolaitosrikoksesta, 21 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta luottolaitoksen varojen jakamista koskevien säännösten rikkomisesta, maksulaitoslain 49 §:ssä tarkoitetusta maksulaitosrikoksesta, osakeyhtiölain 25 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta osakeyhtiörikoksesta, osuuskuntalain 27 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta osuuskuntarikoksesta, panttilainauslaitoksista annetun lain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetusta panttilainausrikoksesta, rikoslain 16 luvun 7 §:ssä tarkoitetusta rekisterimerkintärikoksesta, 16 luvun 11 §:ssä tarkoitetusta liiketoimintakiellon rikkomisesta, 16 luvun 13 §:ssä tarkoitetusta lahjuksen antamisesta, 16 luvun 14 §:ssä tarkoitetusta törkeästä lahjuksen antamisesta, 16 luvun 14 a §:ssä tarkoitetusta lahjuksen antamisesta kansanedustajalle, 16 luvun 14 b §:ssä tarkoitetusta törkeästä lahjuksen antamisesta kansanedustajalle, 28 luvun 4 §:ssä tarkoitetusta kavalluksesta, 28 luvun 5 §:ssä tarkoitetusta törkeästä kavalluksesta, 29 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta veropetoksesta, 29 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta törkeästä veropetoksesta, 29 luvun 4 §:ssä tarkoitetusta verorikkomuksesta, 29 luvun 4 a §:ssä tarkoitetusta työeläkevakuutusmaksupetoksesta, 29 luvun 4 b §:ssä tarkoitetusta törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta, 29 luvun 4 c §:ssä tarkoitetusta tapaturmavakuutusmaksupetoksesta, 29 luvun 5 §:ssä tarkoitetusta avustuspetoksesta, 29 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta törkeästä avustuspetoksesta, 29 luvun 7 §:ssä tarkoitetusta avustuksen väärinkäytöstä, 29 luvun 7 a §:ssä tarkoitetusta törkeästä avustuksen väärinkäytöstä, 30 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta markkinointirikoksesta, 30 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta kilpailumenettelyrikoksesta, 30 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta kuluttajaluottorikoksesta, 30 luvun 7 §:ssä tarkoitetusta lahjomisesta elinkeinotoiminnassa, 30 luvun 7 a §:ssä tarkoitetusta törkeästä lahjomisesta elinkeinotoiminnassa, 30 luvun 8 §:ssä tarkoitetusta lahjuksen ottamisesta elinkeinotoiminnassa, 30 luvun 8 a §:ssä tarkoitetusta törkeästä lahjuksen ottamisesta elinkeinotoiminnassa, 30 luvun 9 §:ssä tarkoitetusta kirjanpitorikoksesta, 30 luvun 9 a §:ssä tarkoitetusta törkeästä kirjanpitorikoksesta, 30 luvun 10 §:ssä tarkoitetusta tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta, 30 luvun 10 a §:ssä tarkoitetusta tilintarkastusrikoksesta, 32 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta kätkemisrikoksesta, 32 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta törkeästä kätkemisrikoksesta, 32 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta ammattimaisesta kätkemisrikoksesta, 32 luvun 4 §:ssä tarkoitetusta tuottamuksellisesta kätkemisrikoksesta, 32 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta rahanpesusta, 32 luvun 7 §:ssä tarkoitetusta törkeästä rahanpesusta, 32 luvun 8 §:ssä tarkoitetusta salahankkeesta törkeän rahanpesun tekemiseksi, 32 luvun 9 §:ssä tarkoitetusta tuottamuksellisesta rahanpesusta, 34 a luvun 5 §:ssä tarkoitetusta terrorismirikoksen rahoittamisesta, 34 a luvun 5 a §:ssä tarkoitetusta terroristin rahoittamisesta, 34 a luvun 5 b §:ssä tarkoitetusta terroristiryhmän rahoittamisesta, 36 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta petoksesta, 36 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta törkeästä petoksesta, 36 luvun 4 §:ssä tarkoitetusta vakuutuspetoksesta, 36 luvun 5 §:ssä tarkoitetusta luottamusaseman väärinkäytöstä, 37 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta rahanväärennyksestä, 37 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta törkeästä rahanväärennyksestä, 37 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta lievästä rahanväärennyksestä, 37 luvun 4 §:ssä tarkoitetusta rahanväärennyksen valmistelusta, 37 luvun 5 §:ssä tarkoitetusta väärän rahan käytöstä, 37 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta väärän rahan hallussapidosta, 37 luvun 7 §:ssä tarkoitetusta rahajäljitelmän levityksestä, 37 luvun 8 §:ssä tarkoitetusta maksuvälinepetoksesta, 37 luvun 9 §:ssä tarkoitetusta törkeästä maksuvälinepetoksesta, 37 luvun 11 §:ssä tarkoitetusta maksuvälinepetoksen valmistelusta, 38 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta salassapitorikoksesta, 39 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta velallisen epärehellisyydestä, 39 luvun 1 a §:ssä tarkoitetusta törkeästä velallisen epärehellisyydestä, 39 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta velallisen petoksesta, 39 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta törkeästä velallisen petoksesta, 39 luvun 4 §:ssä tarkoitetusta velallisen vilpillisyydestä, 39 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta velkojansuosinnasta, 40 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta lahjuksen ottamisesta, 40 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta törkeästä lahjuksen ottamisesta, 40 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta lahjusrikkomuksesta, 40 luvun 4 §:ssä tarkoitetusta lahjuksen ottamisesta kansanedustajana, 40 luvun 4 a §:ssä tarkoitetusta törkeästä lahjuksen ottamisesta kansanedustajana, 40 luvun 8 a §:ssä tarkoitetusta Euroopan unionin varojen väärinkäytöstä kansanedustajana, 40 luvun 8 b §:ssä tarkoitetusta törkeästä Euroopan unionin varojen väärinkäytöstä kansanedustajana, 51 luvussa tarkoitetuista arvopaperimarkkinarikoksista, sijoituspalvelulain 16 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta sijoituspalvelurikoksesta, 16 luvun 4 §:ssä tarkoitetusta sijoituspalveluyrityksen varojen jakamista koskevien säännösten rikkomisesta, sijoitusrahastolain 27 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta sijoitusrahastorikoksesta, säästöpankkilain 127 §:ssä tarkoitetusta säästöpankkirikoksesta sekä vaihtoehtoehtorahaston hoitajista annetun lain 22 luvun 5 §:ssä tarkoitetusta vaihtoehtorahastorikoksesta. Otteeseen merkitään myös tiedot päätöksestä, jolla hänet on ennen edellä mainittujen lainkohtien voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla tuomittu edellä mainittua tekoa vastaavasta rikoksesta.