1.1
Laki ylioppilastutkinnosta
1 §.Ylioppilastutkinto. Lukiolaissa (714/2018) tarkoitetun lukiokoulutuksen päätteeksi suoritetaan ylioppilastutkinto. Lukiokoulutus ja ylioppilastutkinto muodostavat tosiasiallisesti olennaisesti yhteen kuuluvan kokonaisuuden, vaikka ylioppilastutkinto ei jatkossakaan sisälly lukiokoulutuksen oppimäärään. Lähtökohtaisesti kaikki lukiokoulutuksen oppimäärää suorittavat opiskelijat osallistuvat ylioppilastutkintoon.
Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain (672/2005) 1 §:n 1 momenttia, sellaisena kuin se on 1 päivänä elokuuta 2019 voimaan tulevassa laissa 715/2018. Momentissa säädettäisiin, että ylioppilastutkinnon suorittanut opiskelija on omaksunut lukiokoulutuksen opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä saavuttanut lukiokoulutuksen tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden. Ylioppilastutkinnon kokeisiin osallistuvia kutsuttaisiin ehdotetussa laissa kokelaiksi. Muiden kuin lukiokoulutuksen oppimäärää suorittavien oikeudesta ylioppilastutkinnon suorittamiseen säädettäisiin erikseen lain 5 §:ssä.
Pykälän 2 momentin pääsäännön mukaan ylioppilastutkinto suoritettaisiin suomeksi tai ruotsiksi oppilaitoksen opetuskielen mukaisesti. Säännös vastaisi ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 1 §:n 2 momenttia, sellaisena kuin se on 1 päivänä elokuuta 2019 voimaan tulevassa laissa 715/2018. Lisäksi ylioppilastutkinto olisi kuitenkin jatkossa mahdollista suorittaa myös englanniksi. Mahdollisuus suorittaa ylioppilastutkinto englanniksi turvaisi sellaisten kokelaiden asemaa, joilla on heikot edellytykset menestyä suomen- tai ruotsinkielisessä tutkinnossa, ja voisi siten edistää toisen asteen koulutuksen läpäisyä ja sujuvoittaa siirtymistä korkea-asteen opintoihin. Tällaisia kokelaita voivat olla esimerkiksi englanninkielisessä tai kaksikielisessä perusopetuksessa ja lukio-opetuksessa opiskelleet, suomalaiset paluumuuttajat, joiden vahvin akateeminen kieli on englanti sekä vanhempien työn vuoksi Suomeen muuttaneet nuoret, joilla englanti on ollut koulukieli. Tarve suorittaa ylioppilastutkinto englanniksi voisi olla myös esimerkiksi opiskelijoilla, jotka eivät ole saaneet suoritettua International Baccalaureate -tutkintoa hyväksytysti. Tutkinto tulisi suorittaa yhdellä tutkintokielellä, kuten nykyisinkin. Tutkintoa voisi kuitenkin täydentää toisella kielellä. Myös englanninkielisessä tutkinnossa tulisi suorittaa äidinkielen ja kirjallisuuden koe kansallisessa kielessä, eikä tutkinnon rakenne tai sisältö muutenkaan poikkeaisi suomen- tai ruotsinkielisestä tutkinnosta. Oikeudesta suorittaa englanninkielinen ylioppilastutkinto säädettäisiin erikseen lain 6 §:ssä ja tutkinnon täydentämisestä 18 §:ssä.
Pykälän 3 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen ylioppilastutkinnon tuottamasta jatko-opintokelpoisuudesta. Säännös vastaisi ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 1 §:n 3 momenttia, sellaisena kuin se on 1 päivänä elokuuta 2019 voimaan tulevassa laissa 715/2018. Ylioppilastutkinnosta Ahvenanmaan maakunnassa annetun tasavallan presidentin asetuksen (433/2006) mukaan Ahvenanmaan maakunnassa suoritettu ylioppilastutkinto antaa saman pätevyyden kuin valtakunnassa suoritettu tutkinto. Tässä hallituksen esityksessä ei esitetä muutoksia edellä mainittuun asetuksen säännökseen.
2 §. Ylioppilastutkintolautakunta. Pykälän 1 momentin mukaan ylioppilastutkinnon johtamisesta, järjestämisestä ja toimeenpanosta vastaisi jatkossakin Ylioppilastutkintolautakunta, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö asettaisi kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Säännös vastaisi sisällöltään pääosin voimassa olevan lukiolain (629/1998) 18 b §:ää sekä ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 1 a §:ää, sellaisena kuin se on 1 päivänä elokuuta 2019 voimaan tulevassa laissa 715/2018. Momenttiin kuitenkin lisättäisiin maininta Ylioppilastutkintolautakunnan riippumattomuudesta. Riippumattomuudella tarkoitetaan erityisesti ylioppilastutkinnon kokeiden laadintaan ja arvosteluun liittyvää vapautta kolmansien osapuolien kuten valtionhallinnon muiden viranomaisten, lukiokoulutuksen järjestäjien, korkeakoulujen ja muiden asianosaisten vaikutuksesta. Ylioppilastutkintolautakunnan jäsenet ovat lautakunnassa toimiessaan riippumattomia asiantuntijoita eivätkä lautakunnassa toimiessaan edusta omaa taustaorganisaatiotaan. Ehdotetulla säännöksellä ei tosiasiallisesti muutettaisi Ylioppilastutkintolautakunnan asemaa nykyiseen nähden.
Ylioppilastutkintolautakunta ehdotetaan kirjoitettavaksi isolla alkukirjaimella lautakunnan omassa toiminnassaan omaksuman ja vakiintuneen käytännön mukaisesti. Kotimaisten kielten keskuksen viranomaisten, virastojen ja oppilaitosten nimien alkukirjainta koskevan ohjeen mukaan komiteoiden, neuvostojen, toimikuntien, lautakuntien, neuvottelukuntien, suunnittelukuntien ja valiokuntien nimet aloitetaan lähtökohtaisesti pienellä kirjaimella. Kun kyse on pysyvistä hallinnon elimistä, ohjeen mukaan voidaan käyttää myös isoa alkukirjainta, jolloin ne rinnastuvat erillistehtäväisiin, tieteellisiin, taloudellisiin tai muihin itsenäisiin laitoksiin.
Pykälän 2 momentti sisältäisi ylioppilastutkinnon kehittämistä koskevat säännökset. Momentin mukaan Ylioppilastutkintolautakunta kehittäisi ylioppilastutkintoa yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. Ylioppilastutkintolautakunta laatisi esityksen nelivuotiseksi ylioppilastutkinnon kehittämis- ja toimeenpanosuunnitelmaksi, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy. Momentin säännökset vastaisivat voimassa olevan ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen (915/2005) 10 §:n 3 momenttia sekä 10 a §:ää, jota sovelletaan valtioneuvoston asetuksen 784/2017 voimaantulosäännöksen mukaisesti 1 päivästä toukokuuta 2019. Mainitut säännökset ehdotetaan nostettavaksi lakiin.
Pykälän 3 momentin mukaan Ylioppilastutkintolautakunnalla olisi kanslia, joka hoitaa ja kehittää tutkinnon toimeenpanoa ja lautakunnan hallintoa. Kanslian esimiehenä toimisi pääsihteeri, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö nimittää lautakuntaa kuultuaan. Kansliaa ja sen pääsihteeriä koskevat säännökset vastaisivat voimassa olevan ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 13 §:n 1 ja 3 momentin säännöksiä, jotka ehdotetaan nostettavaksi lakiin, sillä kanslian asemasta Opetushallituksen erillisyksikkönä säädetään Opetushallituksesta annetussa laissa (564/2016). Tätä koskeva informatiivinen viittaussäännös ehdotetaan sisällytettäväksi ehdotettuun 3 momenttiin.
Pykälän 4 momentin mukaan Ylioppilastutkintolautakunnasta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää pääosin nykyistä vastaavasti Ylioppilastutkintolautakunnan jäsenten nimeämisestä, ohjesäännöstä ja palkkioista.
Ylioppilastutkinnosta Ahvenanmaan maakunnassa annetun tasavallan presidentin asetuksen mukaan Ylioppilastutkintolautakunta hoitaa myös ylioppilastutkinnon järjestämistä koskevat hallintotehtävät Ahvenanmaan maakunnassa. Tässä hallituksen esityksessä ei esitetä muutoksia edellä mainittuun asetuksen säännökseen.
3 §. Ylioppilastutkinnon kokeet. Pykälän 1 momentin mukaan ylioppilastutkintoon kuuluisi äidinkielessä ja kirjallisuudessa, toisessa kotimaisessa kielessä, vieraissa kielissä, matematiikassa sekä luonnontieteellisissä ja humanistis-yhteiskunnallisissa oppiaineissa (reaaliaineet) järjestettäviä kokeita. Säännös vastaisi ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 1 b §:n 1 momenttia, sellaisena kuin se on 1 päivänä elokuuta 2019 voimaan tulevassa laissa 715/2018.
Pykälän 2 momentin mukaan äidinkielen ja kirjallisuuden kokeet järjestettäisiin suomen, ruotsin ja saamen kielissä. Suomen ja ruotsin kielissä voitaisiin järjestää äidinkieleltään suomen- ja ruotsinkielisille tarkoitettujen kokeiden lisäksi kokeet, jotka perustuvat suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärään. Pykälän 3 momentin mukaan matematiikassa ja toisessa kotimaisessa kielessä järjestettäisiin vaativuudeltaan kahden eri tason mukaiset kokeet. Vieraissa kielissä voitaisiin järjestää kahden eri tason mukaiset kokeet. Pykälän 2 ja 3 momentin säännökset vastaisivat voimassa olevan ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 2 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiä.
Pykälän 4 momenttiin sisältyisivät ylioppilastutkinnon kokeita koskevat asetuksenanto- ja määräysvaltuudet. Kuten nykyisinkin, valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin siitä, missä reaaliaineissa kokeet järjestetään. Voimassa olevasta ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 2 §:n 3 momentista poiketen valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin jatkossa reaaliaineiden kanssa yhdenmukaisesti myös siitä, missä vieraissa kielissä kokeet järjestetään. Asetuksella säädettäisiin lisäksi ylioppilastutkinnon kokeiden laatimisesta. Ylioppilastutkintolautakunta määräisi edelleen, missä vieraissa kielissä järjestetään kahden eri tason mukaiset kokeet.
4 §. Kokeiden järjestäminen. Pykälän 1 momentin mukaan ylioppilastutkinnon kokeet järjestettäisiin samanaikaisesti kaksi kertaa vuodessa, kuten nykyisinkin. Vuoden aikana järjestettäisiin siis edelleen kaksi ylioppilastutkinnon tutkintokertaa. Säännöksen sanamuotoa täsmennettäisiin voimassa olevan ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 3 §:n 1 momenttiin nähden siten, että siitä kävisi selvästi ilmi, että kokeet voidaan järjestää myös oppilaitoksen omien tilojen ulkopuolella, esimerkiksi kunnan muissa tiloissa tai vuokratiloissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta järjestää ylioppilastutkinnon kokeet myös koulutuksen järjestäjän lukiossa aiemmin ylioppilastutkinnon suorittaneelle henkilölle, joka uusii tutkintoon sisältyvän kokeen tai täydentää tutkintoaan, sekä henkilölle, joka on aiemmin opiskellut koulutuksen järjestäjän lukiossa ja suorittaa erillisen kokeen. Koetta ei välttämättä saisi suorittaa samassa lukiossa, jossa lukio-opinnot ja ylioppilastutkinto on suoritettu, vaan koulutuksen järjestäjä osoittaisi kokeen suorittamispaikan. Ylioppilastutkinnon kokeet tulisi koulutuksen järjestäjän toimintaedellytysten, esimerkiksi olemassa olevien tilojen ja käytettävissä olevien valvontaresurssien, salliessa järjestää myös muille henkilöille. Mikäli koulutuksen järjestäjä, jonka lukiossa henkilö on suorittanut ylioppilastutkinnon, ei enää järjestä lukiokoulutusta, on henkilöllä oikeus suorittaa koe asuinpaikkaansa lähinnä olevassa lukiossa. Momentin säännökset vastaisivat sisällöllisesti ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 3 §:n 2 momenttia, sellaisena kuin se on 1 päivänä elokuuta 2019 voimaan tulevassa laissa 715/2018.
Pykälän 3 momentin mukaan ylioppilastutkinnon ja sen kokeiden järjestämisestä oppilaitoksessa vastaisi lukiolaissa tarkoitettu toiminnasta vastaava rehtori, kuten nykyisinkin.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti, että tutkinnon kokeet järjestettäisiin kirjallisesti tai sähköisesti ja niihin voisi sisältyä suullisia tehtäviä. Ylioppilastutkinnon digitalisointi on edennyt siten, että vuonna 2019 tutkinto toteutetaan kaikkien kokeiden osalta digitaalisesti. Laissa olisi kuitenkin mahdollisia poikkeuksellisia tilanteita varten tarpeellista säilyttää mahdollisuus myös perinteisten paperimuotoisten kokeiden järjestämiseen. Ylioppilastutkintolautakunta määräisi tarkemmin kokeiden järjestämisestä ja siihen liittyvistä aikatauluista ja koejärjestelyistä, esimerkiksi kokeiden ajankohdista ja kestosta. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että Ylioppilastutkintolauta voisi kokeiden järjestämisen olosuhteita koskevasta erittäin painavasta syystä päättää, että oppilaitoksen kokeet järjestetään toisin kuin muissa oppilaitoksissa. Säännös olisi voimassaolevaan lainsäädäntöön nähden uusi ja se olisi tarkoitettu sovellettavaksi esimerkiksi tilanteissa, joissa tulipalon, odottamattoman ja pitkäkestoisen sähkökatkoksen tai muun niihin verrattavan koetilan ja -järjestelyjen häiriötilanteen vuoksi oppilaitos ei voisi järjestää kokeita samoin kuin muissa oppilaitoksissa. Ylioppilastutkintolautakunta voisi tällaisissa tilanteissa esimerkiksi päättää, että kokeen suorittamisaikaa siirretään tai jatketaan siten, että kokelaat voivat käyttää kokeen suorittamiseen Ylioppilastutkintolautakunnan määräysten mukaisen ajan. Säännös olisi tarkoitettu sovellettavaksi vain sellaisissa poikkeuksellisissa tilanteissa, joihin ei ole voitu valmistautua esimerkiksi Ylioppilastutkintolautakunnan määräysten mukaisin teknisin järjestelyin.
5 §. Muun henkilön kuin lukiokoulutuksen oppimäärää suorittavan oikeus ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Pykälässä säädettäisiin muun kuin lukiokoulutuksen oppimäärää suorittavan opiskelijan oikeudesta suorittaa ylioppilastutkinto. Pykälän 1 momentti vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan lukiolain 18 a §:n 1 momenttia sekä ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 4 a §:n 1 momenttia, sellaisena kuin se on 1 päivänä elokuuta 2019 voimaan tulevassa laissa 715/2018. Pykälän 2 momentin mukaan ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) tarkoitettua ammatillista perustutkintoa suorittava opiskelija voisi osallistua ylioppilastutkintoon ollessaan vielä opiskelijana asianomaisessa perustutkintokoulutuksessa, kuten nykyisinkin. Kokeisiin osallistumisen edellytyksistä säädettäisiin erikseen 8 §:ssä.
6 §. Oikeus englanninkielisen ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Pykälän 1 momentin mukaan englanninkielisen ylioppilastutkinnon voisi suorittaa opiskelija, joka suorittaa lukiokoulutuksen oppimäärää tai ammatillista perustutkintoa pääosin englannin kielellä sekä henkilö, joka on suorittanut ehdotetun 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun tutkinnon tai koulutuksen pääosin englannin kielellä. Suomen- tai ruotsinkieliseen ylioppilastutkintoon osallistutaan oppilaitoksen opetuskielen mukaisesti, joten englanninkielisen tutkinnon osalta olisi perusteltua noudattaa vastaavaa pääsääntöä. Näin varmistettaisiin opiskelijan tutkinnon suorittamisen kannalta riittävä englannin kielen taito ja mahdollisuudet suoriutua englanninkielisestä tutkinnosta. Lukio-opetuksen tai ammatillisen opetuksen toteuttaminen pääosin englannin kielellä edellyttää käytännössä sitä, että englanti on koulutuksen järjestämisluvassa määrätty kyseisen koulutuksen järjestäjän opetuskieleksi. Englanninkieliseen ylioppilastutkintoon voisi lisäksi osallistua ulkomailla englannin kielellä suoritetun tutkinnon tai koulutuksen perusteella.
Kokelaalla voi kuitenkin olla tarve suorittaa ylioppilastutkinto englanniksi riippumatta siitä, millä kielellä annettuun opetukseen hän on osallistunut, eikä kaikilla halukkailla todennäköisesti ole mahdollisuutta päästä englanninkieliseen opetukseen. Parhaat edellytykset henkilön tilanteen ja kielitaidon arviointiin olisivat hänen oman oppilaitoksensa henkilöstöllä. Siksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että rehtorin päätöksellä englanninkielisen ylioppilastutkinnon voisi erityisestä syystä suorittaa myös muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö, jolla muutoin voidaan katsoa olevan riittävät kielelliset edellytykset englanninkielisen tutkinnon suorittamiseen. Säännöksessä tarkoitettu erityinen syy englanninkielisen ylioppilastutkinnon suorittamiselle voisi olla esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö on asunut aiemmin ulkomailla ja ollut englanninkielisessä opetuksessa ja englanti on tosiasiallisesti henkilön vahvin kieli. Erityisenä syynä ei toisaalta olisi pidettävä esimerkiksi pelkästään kokelaan erityistä kiinnostuneisuutta englanninkielisen tutkinnon suorittamista kohtaan tai menestymistä englannin kielen opinnoissa.
7 §.Erillisten kokeiden suorittaminen. Pykälän 1 momentin mukaan henkilö, joka ei ole suorittanut ylioppilastutkintoa, voisi suorittaa ylioppilastutkinnon kokeita erillisinä. Erillisiä kokeita ei kuitenkaan voimassa olevan ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 9 §:n 2 momentista poiketen voisi suorittaa henkilö, joka on otettu lukiolain 20 §:n 2 momentin nojalla suorittamaan lukiokoulutuksen oppimäärää ja ylioppilastutkintoa tai ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 43 §:n nojalla suorittamaan ammatillista perustutkintoa. Mainittu muutos on tarpeen, koska ehdotetun 2 momentin mukaan erillisinä kokeina suoritetut hyväksytyt kokeet voisi jatkossa sisällyttää myöhemmin suoritettavaan ylioppilastutkintoon. Tutkinnon suorittamisen enimmäisaika menettäisi käytännössä merkityksensä, mikäli säännöksessä tarkoitettu opiskelija voisi suorittaa erillisiä kokeita ja sisällyttää ne myöhemmin tutkintoonsa. Sen sijaan henkilö, joka on otettu lukiolain 20 §:n 2 momentin nojalla suorittamaan lukiokoulutuksen oppimäärää ja erityisen koulutustehtävän mukaista ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavaa kansainvälistä tutkintoa, voisi edelleen suorittaa ylioppilastutkinnon kokeita erillisinä. Näiden opiskelijoiden opinnot tähtäävät ylioppilastutkinnon sijasta International Baccalaureate -tutkinnon tai muun ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavan tutkinnon suorittamiseen, mutta he saattavat suorittaa ylioppilastutkinnon erillisenä kokeena toisen kotimaisen kielen kokeen tai muita kokeita. Tämä olisi jatkossakin mahdollista. Erillisiä kokeita voisivat edelleen suorittaa myös esimerkiksi lukiokoulutuksen aineopiskelijat ja ehdotetun 5 §:n 1 momentissa tarkoitetut henkilöt, jotka haluavat suorittaa yksittäisiä kokeita suorittamatta koko ylioppilastutkintoa. Erillisen kokeen suorittamisesta annettaisiin lain 20 §:n 3 momentin mukaisesti todistus.
Pääsääntöisesti lukiokoulutuksen oppimäärää suorittavien opiskelijoiden tai ylioppilastutkintoon tähtäävien ammatillista perustutkintoa suorittavien opiskelijoiden ei nykyisinkään ole kannattanut suorittaa erillisiä kokeita, koska niitä ei voimassa olevan lainsäädännön mukaan voi sisällyttää tutkintoon. Ehdotettu 1 momentti ei siis tosiasiallisesti muuttaisi näiden opiskelijoiden asemaa. Jos kokelas ei suorita koko ylioppilastutkintoa, hyväksytysti suoritetuista kokeista annetaan todistus, joka oikeusvaikutuksiltaan vastaa erillisten kokeiden suorittamisesta annettavaa todistusta.
Pykälän 2 momentin mukaan erillisistä kokeista ei muodostuisi ylioppilastutkintoa. Jos erillisiä kokeita suorittanut henkilö suorittaa myöhemmin ylioppilastutkinnon, erillisinä kokeina suoritetut hyväksytyt kokeet voitaisiin kuitenkin sisällyttää tutkintoon kolmen vuoden ajan erillisen kokeen hyväksymisestä. Säännös perustuisi Gaudeamus igitur -työryhmän ehdotukseen ja sillä edistettäisiin ylioppilastutkinnon suorittamismahdollisuuksia, kun erillisinä kokeina jo suoritettuja kokeita ei tarvitsisi suorittaa uudelleen. Hyväksilukemisen määräaika ei voisi olla esitettyä kolmea vuotta pidempi, jotta tutkinnon suorittamiseen käytettävä enimmäisaika ei muodostuisi epätarkoituksenmukaisen pitkäksi.
8 §.Kokeisiin osallistumisen edellytykset. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 4 §:n 1 ja 3 momenttia, sellaisina kuin ne ovat 1 päivänä elokuuta 2019 voimaan tulevassa laissa 715/2018. Lukiokoulutuksen oppimäärää suorittava voisi 1 momentin mukaan osallistua ylioppilastutkinnon kokeeseen opiskeltuaan lukiolain 11 §:ssä tarkoitetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetyt pakolliset opinnot oppiaineessa, jonka kokeeseen hän osallistuu. Reaaliaineen kokeeseen aineessa, jossa ei ole pakollisia opintoja, lukiokoulutuksen oppimäärää suorittava voisi osallistua opiskeltuaan neljä opintopistettä oppiaineen opintoja. Jos vieraan kielen koe perustuu oppimäärään, jossa ei ole pakollisia opintoja, lukiokoulutuksen oppimäärää suorittava voisi osallistua kokeeseen opiskeltuaan kuusi opintopistettä oppiaineen opintoja. Pykälän 2 momentin mukaan kokeeseen voisi rehtorin päätöksellä erityisestä syystä osallistua myös lukiokoulutuksen oppimäärää suorittava, joka ei ole opiskellut 1 momentissa tarkoitettuja opintoja, mutta jolla muutoin voidaan katsoa olevan riittävät edellytykset kokeesta suoriutumiseen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ammatillista perustutkintoa suorittavan osallistumisesta tutkinnon kokeisiin vastaavasti kuin siitä säädetään ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 4 a §:ssä, sellaisena kuin se on 1 päivänä elokuuta 2019 voimaan tulevassa laissa 715/2018.
9 §.Ilmoittautuminen kokeisiin. Pykälässä säädettäisiin kokeisiin ilmoittautumisesta aiempaa joustavammin. Kokelaan tulisi pykälän 1 momentin mukaan ilmoittautua kirjallisesti kutakin tutkintokertaa ja suoritettavaa koetta varten viimeistään Ylioppilastutkintolautakunnan määräämänä päivänä siihen lukioon, jossa aikoo suorittaa kokeen. Mikäli tutkintoaineessa järjestetään kahden eri tason mukaiset kokeet, tulisi kokelaan samalla ilmoittaa, minkä tasoisen kokeen hän suorittaa. Rehtorin tehtävänä olisi varmistaa, että kokelas täyttää 5—8 §:n mukaiset tutkintoon ja sen kokeisiin osallistumiselle säädetyt edellytykset. Tältä osin säännökset vastaisivat ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 5 §:n 1 momenttia sekä 4 §:n 2 momenttia, sellaisena kuin se on 1 päivänä elokuuta 2019 voimaan tulevassa laissa 715/2018. Selvyyden vuoksi säädettäisiin lisäksi, että osallistumisoikeuden epäämisestä tulee antaa perusteltu kirjallinen päätös. Muutoksenhausta mainittuun päätökseen säädettäisiin lain 22 §:ssä.
Toisin kuin nykyisin, kokelaan ei tarvitsisi enää etukäteen ilmoittautumisen yhteydessä sitovasti päättää, suorittaako hän kokeen pakollisena vai ylimääräisenä. Ehdotetussa laissa ei ylipäätään säädettäisi pakollisista tai ylimääräisistä kokeista, ainoastaan ylioppilastutkinnon suorittamisen vähimmäisvaatimuksista. Myöskään kokeen vaativuustason valinta ei olisi jatkossa kokelasta sitova. Kokelas päättää itse, minkä tasoiseen kokeeseen haluaa osallistua. Ilmoittautumista eritasoisiin kokeisiin samassa tutkintoaineessa ei rajoitettaisi. Ehdotetun 11 §:n mukaisesti tutkintoon tulisi kuitenkin edelleen sisältyä vähintään yksi vaativampi koe. Gaudeamus igitur -työryhmän ehdotuksen mukaisella ilmoittautumiskäytäntöjen joustavoittamisella on tarkoitus edistää ylioppilastutkinnon suorittamista, kun kokelaan syystä tai toisesta mahdollisesti tekemät virheelliset valinnat eivät muodostuisi tutkinnon suorittamisen esteeksi. Kokelas voisi myös nykyistä joustavammin muuttaa ylioppilastutkinnon suorittamista ja koevalintoja koskevia suunnitelmiaan tutkinnon suorittamisen aikana. Mahdollisuus kokeen vaativuustason vaihtamiseen voisi myös kannustaa pitkän oppimäärän kokeiden suorittamiseen ja vähentää pitkän oppimäärän kokeiden henkistä kuormittavuutta. Ehdotetuista muutoksista huolimatta ylioppilastutkinnon suorittaminen edellyttäisi kokelaalta edelleen suunnitelmallisuutta kokeisiin valmistautumisessa ja tutkinnon suorittamisessa. Kokelaan valintoja tuettaisiin uuden lukiolain 25 §:n mukaisella opintojen ohjauksella. Ylioppilastutkintoa koskeva suunnitelma sisältyy lukiolain 26 §:n mukaiseen opiskelijan henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan, joka laaditaan ja jota päivitetään säännöllisesti opintojen edetessä oppilaitoksen opetushenkilöstön tuella.
Pykälän 2 ja 3 momentin säännökset vastaisivat pääosin voimassa olevan ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 5 §:n 2 ja 3 momenttia. Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan Ylioppilastutkintolautakunta voisi kokelaan sairauden tai muun siihen rinnastettavan erityisen painavan syyn vuoksi hyväksyä määräajan päätyttyä tapahtuneen ilmoittautumisen. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 5 §:n 2 momentissa olevaa säännöstä, jota kuitenkin täsmennettäisiin erityisen painavan syyn osalta. Toisin kuin voimassa olevassa laissa, ehdotetussa laissa ei säädettäisi, että ilmoittautumisen voi peruuttaa ennen ilmoittautumisajan päättymistä. Tämän on katsottava olevan selvää ilman asiaa koskevaa nimenomaista säännöstäkin.
Pykälän 3 momentin mukaan Ylioppilastutkintolautakunta voisi hakemuksesta erityisen painavan syyn vuoksi mitätöidä kokeeseen tehdyn ilmoittautumisen. Voimassa olevan lain mukaista säännöstä kuitenkin täsmennettäisiin siltä osin, mitä pidettäisiin erityisen painavana syynä. Tällainen syy voisi olla esimerkiksi kokelaan sairaus tai ulkomailla tapahtuva opiskelu tai työskentely. Ehdotetun säännöksen luettelo syistä ei kuitenkaan olisi tyhjentävä, vaan Ylioppilastutkintolautakunta voisi mitätöidä sitovan ilmoittautumisen myös muusta niihin rinnastettavasta erityisen painavasta syystä. Mainittuihin syihin rinnastettavana syynä voitaisiin pitää esimerkiksi asevelvollisuuslain (1438/2007), siviilipalveluslain (1446/2007) tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain (194/1995) mukaisesta palveluksesta aiheutuvaa erityistä estettä. Mitätöintiä koskevaan hakemukseen olisi liitettävä riittävä selvitys esteestä, esimerkiksi lääkärintodistus, josta sairaus ja työkyvyttömyysaika ilmenevät, todistus ulkomailla opiskelusta tai ulkomailla työskentelystä kokeiden aikana tai todistus siitä, että edellä mainittujen lakien mukaisesta palveluksesta ei ole myönnetty lomaa tutkintoon osallistumista varten. Koska säännöksessä on kyse ilmoittautumisen mitätöinnistä, koetta, johon ilmoittautuminen on mitätöity, ei laskettaisi kyseisen aineen kokeen suorituskerraksi. Tästä ei olisi kuitenkaan tarpeen erikseen säätää laissa. Ilmoittautumisen mitätöinti ei pidentäisi tutkinnon suorittamiselle säädettyä enimmäisaikaa. Jos ilmoittautuminen mitätöidään eikä kokelas ole osittainkaan osallistunut kokeeseen, kokeesta ei 21 §:n mukaisesti perittäisi maksua tai peritty maksu palautettaisiin Ylioppilastutkintolautakunnan määräämässä ajassa tehdystä hakemuksesta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lisäksi, että Ylioppilastutkintolautakunta voisi hakemuksesta hyväksyä muutoksen ilmoittautumiseen sisältyviin tietoihin, jos ylioppilastutkinnon suorittaminen hyväksytysti sitä edellyttää tai siihen on muu erityisen painava syy. Säännöstä voitaisiin siis soveltaa esimerkiksi tilanteissa, joissa kokelaan tutkinto muuten jäisi suorittamatta 14 §:n mukaisessa enimmäisajassa. Ilmoittautumisessa todistettavasti tapahtunut virhe sen sijaan ei olisi säännöksen soveltamisen edellytyksenä, toisin kuin voimassa olevan lain 5 §:n 3 momentin mukaan. Virheen tapahtumisen osoittaminen voi käytännössä usein olla äärimmäisen hankalaa tai mahdotonta, eikä kokelaiden tai Ylioppilastutkintolautakunnan voimavarojen ohjaaminen ilmoittautumistilanteen olosuhteiden selvittämiseen tältä osin ole tarkoituksenmukaista.
Ylioppilastutkintolautakunta määräisi pykälän 4 momentin mukaan tarkemmin ilmoittautumiseen liittyvistä menettelyistä. Säännös olisi voimassa olevaan lainsäädäntöön nähden uusi, mutta vastaisi nykyistä käytäntöä.
10 §.Kokelasta koskevat erityisjärjestelyt. Pykälässä säädettäisiin ylioppilastutkinnon kokeissa käytettävistä erityisjärjestelyistä. Pykälän 1 momentin mukaan kokelas, joka on sairauden, vamman, lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeuden, vieraskielisyyden taikka muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi estynyt suorittamasta ylioppilastutkinnon kokeita samalla tavalla kuin muut kokelaat, voisi suorittaa kokeen poikkeavasti. Säännöksen tarkoituksena on turvata sellaisten kokelaiden asemaa, jotka ovat muita kokelaita heikommassa asemassa koetta suorittaessaan. Erityisjärjestelyiden tarkoituksena on luoda kokelaille kohtuulliset ja yhdenvertaiset mahdollisuudet kokeiden suorittamiseen. Kokeiden järjestämisestä poikkeavasti säädetään nykyisin ylioppilastutkinnosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa. Sen 6 §:n mukaan kokelaan koe voidaan järjestää poikkeavasti, jos hänellä on vamma taikka luku- tai kirjoitushäiriö. Sama koskee kokelasta, joka on sairauden tai siihen rinnastettavan syyn vuoksi estynyt suorittamasta kokeita samalla tavalla kuin muut kokelaat. Ylioppilastutkintolautakunta päättää järjestelyjen käytöstä kokelaan tai hänen huoltajansa tekemän hakemuksen perusteella. Erityisjärjestelyitä koskeva sääntely koskee keskeisesti yksilön oikeuksien perusteita, minkä vuoksi siitä ehdotetaan säädettäväksi laissa. Lisäksi vammaisten henkilöiden oikeuksista tehty yleissopimus velvoittaa muun muassa siihen, että vammaisia henkilöitä varten tehdään heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaiset kohtuulliset mukautukset.
Ehdotetussa 1 momentissa mainitut perusteet kokeen poikkeavalle suorittamiselle vastaisivat pääosin ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:ää. Voimassa olevasta sääntelystä poiketen ylioppilastutkinnon kokeen voisi suorittaa poikkeavasti myös vieraskielisyyden perusteella. Kokelaiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi myös vieraskielisille, jotka ovat estyneet suorittamasta kokeita samalla tavalla kuin muut kokelaat, voitaisiin myöntää tarpeellisia erityisjärjestelyitä. Vieraskielisyyteen rinnastettavana voitaisiin pitää sitä, että suomenkielinen kokelas suorittaa ylioppilastutkinnon ruotsiksi, tai päinvastoin. Vammaisten kokelaiden osalta säännös täydentäisi yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 15 §:n säännöstä, jonka mukaan koulutuksen järjestäjän on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa saada koulutusta. Kokelaan sairaus, vamma tai muu niihin rinnastettava erityisen painava peruste voitaisiin lisäksi ottaa huomioon kokeen arvostelussa ehdotetun 19 §:n 3 momentin mukaisin edellytyksin.
Pykälän 1 momentissa mainitut syyt eivät automaattisesti oikeuttaisi erityisjärjestelyiden käyttöön, vaan edellytyksenä olisi, että säännöksessä mainittu tai muu niihin rinnastettava syy estää kokelasta suorittamasta koetta samalla tavoin kuin muut kokelaat.
Erityisjärjestelyiden sisältö määräytyisi tapauskohtaisesti momentissa mainittujen syiden luonteen ja niiden aiheuttamien vaikeuksien asteen mukaisesti. Lukio-opinnoissa tai muissa opinnoissa havaittu tuen tarve ja toteutetut tukitoimet voisivat toimia yhtenä osoituksena erityisjärjestelyiden tarvetta arvioitaessa, mutta ne eivät olisi edellytyksenä erityisjärjestelyiden myöntämiselle. Erityisjärjestelynä voitaisiin esimerkiksi myöntää lisäaikaa kokeen suorittamiseen tai kokelas voisi suorittaa kokeen erillisessä koetilassa. Erityisjärjestelyt voisivat olla myös sähköisen kokeen erityispiirteisiin liittyviä, kuten oikeus käyttää suurempaa näyttöä tai suurentaa kirjasinkokoa. Kuulovamman ja kuurouden perusteella olisi mahdollista saada vapautus kuullun ymmärtämistä mittaavista tehtävistä. Tilanteissa, joissa kokelas on saanut vapautuksen osasta koetta, olisi tarpeen hyödyntää myös 19 §:n 3 momentin mukaista poikkeavaa arvostelua.
Pykälän 2 momentin mukaan Ylioppilastutkintolautakunta päättäisi 1 momentissa tarkoitettujen erityisjärjestelyiden käytöstä hakemuksesta. Hakemuksen voisi, kuten nykyisinkin, tehdä kokelas tai alle 18-vuotiaan kokelaan huoltaja. Voimassa olevasta laista poiketen ehdotetaan säädettäväksi, että äkillisessä ja ennakoimattomassa tilanteessa erityisjärjestelyiden käytöstä voisi päättää myös rehtori. Rehtori päättäisi erityisjärjestelyistä vain sellaisissa äkillisissä ja ennakoimattomissa tilanteissa, joissa erityisjärjestelyitä koskevaa hakemusta ei ole mahdollista tehdä Ylioppilastutkintolautakunnalle. Säännös vastaisi tosiasiallisesti vakiintunutta nykykäytäntöä.
Pykälän 3 momentin mukaan Ylioppilastutkintolautakunta määräisi tarkemmin erityisjärjestelyiden hakemisesta ja käyttämisestä. Säännös olisi voimassa olevaan lainsäädäntöön nähden uusi, mutta vastaisi nykyistä käytäntöä.
11 §.Ylioppilastutkinnossa suoritettavat kokeet. Pykälässä säädettäisiin ylioppilastutkinnon rakenteesta eli siitä, mitä kokeita tutkinnossa tulee suorittaa. Ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 1 b §:n 2 momentin mukaan, sellaisena kuin se on 1 päivänä elokuuta 2019 voimaan tulevassa laissa 715/2018, kokelaan on suoritettava äidinkielessä ja kirjallisuudessa järjestettävä koe sekä valintansa mukaan kolme koetta ryhmästä, johon kuuluvat toisessa kotimaisessa kielessä, yhdessä vieraassa kielessä, matematiikassa ja reaaliaineissa järjestettävä koe (pakolliset kokeet). Pykälän 1 momentin mukaan ylioppilastutkintoa suorittavan kokelaan olisi suoritettava viisi koetta, joihin sisältyy äidinkielessä ja kirjallisuudessa järjestettävä koe sekä kokelaan valinnan mukaan vähintään kolme koetta ryhmästä, johon kuuluvat matematiikassa, toisessa kotimaisessa kielessä, vieraassa kielessä ja reaaliaineessa järjestettävä koe. Äidinkielen ja kirjallisuuden koe olisi siis jatkossakin tutkinnon ainoa kaikille pakollinen koe. Vastaavasti kuin nykyisin, kokelas voisi jättää suorittamatta itselleen epämieluisimman kokeen. Kokelas päättäisi itse, minkä viidennen kokeen suorittaa. Ehdotettava muutos nostaisi jonkin verran tutkinnon vaatimustasoa, mutta sen tarkoituksena olisi ohjata kokelaita osoittamaan osaamistaan ja suorittamaan eri kokeita aiempaa monipuolisemmin. Tutkinnon valinnainen rakenne kuitenkin säilyisi ja kokelailla olisi jatkossakin joustavat mahdollisuudet osoittaa osaamistaan eri tavoin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että pykälän 1 momentissa tarkoitettuihin kokeisiin voisi kuulua vain yksi koe samassa oppiaineessa. Kokelas voisi lisäksi suorittaa yhden tai useamman muun kokeen. Kokeiden enimmäismäärää ei siten jatkossakaan rajoitettaisi, vaan kokelas voisi suorittaa tutkinnon suorittamisajan puitteissa niin monta koetta kuin haluaa. Kokelas voisi myös suorittaa eritasoisia kokeita samassa aineessa. Tutkinnon suorittamisen jälkeen tutkintoa olisi edelleen mahdollista myös täydentää. Tutkinnon täydentämisestä säädettäisiin lain 18 §:ssä.
Pykälän 3 momentin mukaan tutkintoon olisi nykyistä vastaavasti sisällyttävä vähintään yksi 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu vaativampi koe. Vaatimuksen vaativamman kokeen suorittamisesta voisi nykyiseen tapaan täyttää myös suorittamalla toisen kotimaisen kielen kokeen sijasta äidinkieleltään ruotsin- tai suomenkielisille kokelaille tarkoitetun äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen kyseisessä kielessä sekä lisäksi suorittamalla ehdotetun 12 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla vieraan kielen kokeen sijasta äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen saamen kielessä.
12 §.Äidinkielen ja kirjallisuuden ja kielten kokeiden suorittamista koskevat erityissäännökset. Pykälä sisältäisi äidinkielen ja kirjallisuuden sekä toisen kotimaisen ja vieraan kielen kokeiden suorittamista koskevat erityissäännökset. Pykälän 1 momentin mukaan kokelas voisi jatkossakin suorittaa äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärään perustuvana kokeena, jos hänen äidinkielensä ei ole suomi, ruotsi tai saame tai jos hän on viittomakieltä äidinkielenään tai ensikielenään käyttävä. Pykälän 2 momentin mukaan kokelas voisi suorittaa toisen kotimaisen kielen kokeen sijasta äidinkieleltään ruotsin- tai suomenkielisille kokelaille tarkoitetun äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen kyseisessä kielessä. Ehdotetut säännökset vastaavat sisällöllisesti voimassa olevan ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 6 §:n 1 momentin säännöksiä.
Pykälän 3 momentin mukaan kokelas voisi suorittaa vieraan kielen kokeen sijasta äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen saamen kielessä. Tällä hetkellä saamen kielen osaamista voi osoittaa äidinkielen kokeena ja vieraan kielen lyhyen oppimäärän kokeena. Kokeet laaditaan erikseen pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea varten. Jos kokelas haluaa nykyisin suorittaa äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen saamen kielessä, ainoastaan toisen kotimaisen kielen kokeet ovat korvattavissa vastaavan kielen äidinkielen kokeella. Säännös perustuisi Gaudeamus igitur -työryhmän ehdotukseen ja se joustavoittaisi mahdollisuuksia osoittaa saamen kielen osaamista.
13 §.Ylioppilastutkinnon suorittaminen. Pykälässä säädettäisiin edellytyksistä, joilla ylioppilastutkinto tulee suoritetuksi. Pykälän 1 momentin mukaan tutkinto tulisi suoritetuksi, kun kokelas on suorittanut hyväksytysti 11 §:ssä tarkoitetut kokeet sekä lukiokoulutuksen oppimäärän tai 5 §:ssä tarkoitetun muun tutkinnon tai koulutuksen. Säännös vastaa ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 6 §:n 3 momentissa olevaa säännöstä, sellaisena kuin se on 1 päivänä elokuuta 2019 voimaan tulevassa laissa 715/2018.
Pykälän 2 momentin mukaan tutkinto voisi tulla suoritetuksi 11 §:n 1 momentin mukaisessa kokeessa annetun hylätyn arvosanan estämättä, jos kokelaan suorittamien muiden kokeiden arvosanat osoittavat 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja ja taitoja sekä riittävää kypsyyttä, eikä kokelas ole kirjallisesti kieltänyt hylätyn arvosanan merkitsemistä todistukseen. Menettelyä on vakiintuneesti kutsuttu kompensaatioksi. Tutkinto ei kuitenkaan voisi tulla suoritetuksi, jos koe katsotaan ehdotetun 15 tai 16 §:n nojalla hylätyksi. Kompensaatiomenettelyn soveltaminen siis edellyttäisi, että kokelas on jättänyt koesuorituksen arvosteltavaksi. Säännös vastaisi voimassa olevaa sääntelyä ja käytäntöä.
Pykälän 3 momentin mukaan Ylioppilastutkintolautakunta määräisi tarkemmin tutkinnon suorittamiseen liittyvistä käytännön menettelyistä sekä perusteista, joiden nojalla tutkinto tulee suoritetuksi hylätyn arvosanan estämättä. Ylioppilastutkintolautakunta voisi valtuuden perusteella antaa määräyksiä esimerkiksi siitä, miten kokelas voi jatkaa tutkinnon suorittamista, jos hän on suorittanut 11 §:n mukaiset kokeet, mutta 14 §:n mukaisia tutkinnon suorittamiskertoja on vielä jäljellä. Ylioppilastutkintolautakunta voisi antaa määräyksiä myös ehdotetun 14 §:n 3—5 momentissa tarkoitettuihin tilanteisiin liittyvistä menettelyistä.
14 §.Ylioppilastutkinnon suorittamiseen käytettävä enimmäisaika. Pykälän 1 momentin pääsäännön mukaan ylioppilastutkinto tulisi nykyistä vastaavasti suorittaa enintään kolmena peräkkäisenä tutkintokertana. Kokelas saisi edelleen päättää ylioppilastutkinnon suorittamisen aloittamisesta, tutkinnon suorittamisesta yhtenä, kahtena tai kolmena tutkintokertana sekä kokeiden suorittamisjärjestyksestä.
Voimassa olevan ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 7 §:n mukaan mahdollisuudesta suorittaa tutkinto kolmea tutkintokertaa pitemmän ajan kuluessa säädetään valtioneuvoston asetuksella. Ehdotetussa laissa tutkinnon suorittamisajan pidentymisestä säädettäisiin kuitenkin kokelaan oikeuksia koskevana asiana lain tasolla. Pykälän 2 momentin mukaan kokelas, joka on saanut hylätyn arvosanan kokeesta, joka ehdotetun 11 §:n 1 momentin mukaisesti olisi tutkinnon suorittamisen edellytyksenä, voisi jatkaa tutkinnon suorittamista käyttämällä kyseisen kokeen uusimiseen hylätyn arvosanan saamista välittömästi seuraavat kolme tutkintokertaa. Säännös vastaisi nykyistä ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 1 kohtaa. Kokelaalla olisi lain 17 §:n 2 momentin mukaan oikeus uusia hylätty koe tutkinnon suorittamisen aikana kolme kertaa. Kokelas päättäisi uusimiskertojen käyttämisestä. Käytettyään pykälän 1 momentin mukaiset kolme tutkintokertaa kokelas voisi uusia ainoastaan ylioppilastutkinnon suorittamisen edellytyksenä olevia hylättyjä kokeita. Tarkoituksena on, että kokelas saa mahdollisimman nopeasti suoritettua tutkinnon hyväksytysti. Tämän jälkeen tutkintoon sisältyviä kokeita voisi uusia ja tutkintoa täydentää parhaaksi katsomallaan tavalla lain 17 ja 18 §:n mukaisesti.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ylioppilastutkinnon suorittamisajan pidentymisestä tilanteissa, joissa kokelas on estynyt osallistumasta ylioppilastutkinnon kokeisiin. Voimassa olevan ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 2 kohdan mukaan suorittamisaika pidentyy, jos kokelas, joka on osallistunut yhteen tutkintokertaan, menettää kaksi tutkintokertaa ulkomailla tapahtuvan päätoimisen opiskelun tai siihen rinnastettavan syyn vuoksi. Ylioppilastutkintolautakunnan yleisten määräysten ja ohjeiden mukaan ulkomailla tapahtuvaan opiskeluun rinnastettavia syitä ovat esimerkiksi vuoden pituisen varusmiespalveluksen suorittaminen tai vuoden kestänyt sairaus. Jos kokelas menettää säännöksessä tarkoitetun syyn vuoksi vain yhden tutkintokerran, ylioppilastutkinnon suorittamisaika ei pidenny. Näin ollen esimerkiksi kokelas, joka vakavan sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi menettää yhden tutkintokerran, joutuu suorittamaan tutkinnon tosiasiassa kahdella tutkintokerralla.
Tutkinnon suorittamisajan pidentymisen edellytyksiä lievennettäisiin ehdotetussa 3 momentissa nykyiseen nähden. Lisäksi sairastuminen mainittaisiin laissa nimenomaisesti perusteena tutkinnon suorittamisajan pidentymiselle. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että kokelas, joka on osallistunut vähintään yhteen tutkintokertaan ja sairastumisen, ulkomailla tapahtuvan päätoimisen opiskelun tai muun niihin rinnastettavan painavan syyn vuoksi on estynyt osallistumasta tutkintokerran kokeisiin, voisi jatkaa tutkinnon suorittamista pykälän 1 momentin mukaisen enimmäisajan päättymistä välittömästi seuraavana tutkintokertana. Jos kokelas on edellä tarkoitetun syyn vuoksi estynyt osallistumasta kahden peräkkäisen tutkintokerran kokeisiin, hän voisi jatkaa tutkinnon suorittamista 1 momentin mukaisen enimmäisajan päättymistä välittömästi seuraavina kahtena tutkintokertana. Näin kokelaat olisivat nykyistä yhdenvertaisemmassa asemassa. Ehdotettu säännös myös tukisi lukion aikaista vaihto-opiskelua nykyistä paremmin. Säännöksessä tarkoitettuja muita painavia syitä voisivat olla esimerkiksi asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palveluksen suorittaminen ja vanhempainvapaat.
Momentti koskisi kokelaita, jotka ovat jo osallistuneet vähintään yhteen tutkintokertaan ja ovat estyneitä osallistumasta yhteenkään tutkintokerran kokeeseen. Jos kyseessä olisi kokelaan ensimmäinen tutkintokerta, ilmoittautumiset tutkintokerran kokeisiin voitaisiin mitätöidä ehdotetun 9 §:n 3 momentin nojalla, mikäli kyseisen säännöksen mukaiset edellytykset täyttyvät, jolloin ylioppilastutkinnon suorittamisaika ei alkaisi kulua. Jos kokelas puolestaan olisi estynyt osallistumasta vain osaan tutkintokerran kokeista, ja joku tai jotkut kyseisistä kokeista olisivat tutkinnon suorittamisen edellytyksenä, tutkinnon suorittamisaika pidentyisi pykälän 2 momentin nojalla.
Kuten nykyisinkin, kokelas säilyttäisi 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa oikeutensa hylätyn kokeen uusimiseen siten, että menetettyjä tutkintokertoja ei luettaisi pykälän 2 momentissa tarkoitettuihin tutkintokertoihin.
Jos kokelas ei saisi tutkintoa suoritetuksi ehdotetussa 1—3 momentissa säädetyssä ajassa, tutkinto katsottaisiin pykälän 4 momentin mukaan hylätyksi. Kuten nykyisinkin, tutkinnon suorittamisen voisi kuitenkin aloittaa uudelleen. Voimassa olevan lain 7 §:n 2 momentin mukaan aiemmin suoritettuja ylioppilastutkinnon kokeita ei voi sisällyttää aloitettavaan uuteen tutkintoon, vaan kaikki kokeet tulee tällöin suorittaa uudelleen. Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin Gaudeamus igitur -työryhmän ehdotuksen mukaisesti, että kokelas voi sisällyttää hylättyyn tutkintoon sisältyneet hyväksytyt kokeet uuteen tutkintoon kolmen vuoden ajan aiemmin suoritetun kokeen hyväksymisestä. Näin turvattaisiin ja nopeutettaisiin tutkinnon hyväksyttyä suorittamista ja siirtymistä korkea-asteen opintoihin. Ehdotettu kolmen vuoden aikaraja ohjaisi hyödyntämään säännöksen mukaista hyväksyttyjen kokeiden sisällyttämismahdollisuutta nopeasti.
Pykälän 5 momentin mukaan Ylioppilastutkintolautakunta voisi hakemuksesta erityisen painavan syyn vuoksi päättää, että kokelas voi tutkinnon ollessa kesken aloittaa tutkinnon suorittamisen alusta. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 7 §:n 3 momenttia. Säännöksen merkityksen voidaan jatkossa arvioida olevan nykyistä vähäisempi muun muassa siksi, että ylioppilastutkinnon kokeisiin ilmoittautumiseen liittyviä menettelyitä joustavoitettaisiin. Säännöksen soveltaminen voisi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteessa, jossa kokelas vaihtaa kesken ylioppilastutkinnon suorittamisen suomenkielisestä lukiosta ruotsinkieliseen tai päinvastoin.
15 §. Koetilaisuuteen saapumatta jääminen ja keskeytynyt koe. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan lain 10 §:ää. Ylioppilastutkinnon koe katsottaisiin hylätyksi, jos kokeeseen ilmoittautunut henkilö jää saapumatta koetilaisuuteen tai ei jätä koesuoritusta arvosteltavaksi. Ehdotetun 13 §:n 2 momentissa säädettäisiin, että tutkinto ei tällöin voisi tulla suoritetuksi hylätyn arvosanan estämättä.
16 §. Seuraamus järjestyksen rikkomisesta ja vilpillisestä menettelystä. Järjestyksen rikkomisesta ja vilpillisestä menettelystä ylioppilastutkinnon kokeissa määrättävistä seuraamuksista säädettäisiin voimassa olevaa lainsäädäntöä täsmällisemmin. Ehdotettu sääntely huomioisi nykyistä paremmin kokelaiden oikeusturvan ja seuraamusten oikeasuhtaisuuden vaatimuksen toteutumisen sekä turvaisi kokeiden turvallista ja häiriötöntä järjestämistä ja suorittamista. Oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen keskeistä on, että seuraamukset porrastetaan asianmukaisesti rikkomuksen vakavuuden perusteella.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin järjestyksen rikkomiseen koetilaisuudessa liittyvistä seuraamuksista. Voimassa olevan lain 11 §:n 1 momentin mukaan kokelas, joka törkeästi rikkoo järjestystä, menettää oikeutensa osallistua kokeisiin kyseisenä tutkintokertana. Kokeet, joihin kokelas on samalla tutkintokerralla ilmoittautunut, katsotaan hylätyiksi. Muusta kuin törkeästä järjestyksen rikkomisesta ylioppilastutkinnon kokeissa ei nykyisin ole säädetty seuraamuksia. Ehdotetussa momentissa säädettäisiin eriasteisista seuraamuksista ja seuraamus määrättäisiin menettelyn vakavuuden perusteella. Kokelaan koesuoritus katsottaisiin hylätyksi, jos hän häiritsee koetilaisuutta tai muuten rikkoo järjestystä koetilaisuudessa, eikä rehtorin tai opettajan kehotuksesta huolimatta lopeta menettelyä. Kokelasta tulisi siis aina ensin kehottaa lopettamaan koetilaisuutta häiritsevä menettely ja antaa tosiasiallinen mahdollisuus toimintansa korjaamiseen ennen seuraamuksen määräämistä. Jos menettely on toistuvaa tai aiheuttaa merkittävää haittaa muiden kokelaiden koesuorituksille, kokelaan kaikki tutkintokerran koesuoritukset katsottaisiin hylätyiksi ja hän menettäisi oikeutensa osallistua myöhempiin saman tutkintokerran kokeisiin. Kokelas menettäisi lisäksi oikeutensa osallistua seuraavan tutkintokerran kokeisiin, jos menettely on erityisen vakavaa ja haitallista. Tämän säännöksen soveltaminen voisi tulla kyseeseen esimerkiksi, jos kokelaan menettely koetilaisuudessa aiheuttaa vaaraa muiden kokelaiden turvallisuudelle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vilpilliseen menettelyyn liittyvistä seuraamuksista. Vilpillinen menettely ylioppilastutkinnon kokeessa on erittäin moitittavaa ja siihen suhtauduttaisiin ehdotetussa laissa tiukasti. Jos kokelas syyllistyy kokeessa vilpilliseen menettelyyn tai vilpin yritykseen taikka avustaa siinä, kaikki hänen koesuorituksensa kyseiseltä tutkintokerralta katsottaisiin hylätyksi ja hän menettäisi oikeutensa osallistua myöhempiin saman tutkintokerran kokeisiin. Tältä osin säännös vastaisi voimassa olevan lain 11 §:n 1 momenttia. Lisäksi säädettäisiin, että jos menettely on toistuvaa tai muuten erityisen vakavaa ja haitallista, kokelas menettäisi oikeutensa osallistua myös seuraavan tutkintokerran kokeisiin. Tällaisen seuraamuksen mahdollisuudella olisi myös nykyistä tehokkaampi vilpillistä menettelyä ennalta estävä vaikutus. Erityisen vakavana ja haitallisena voitaisiin pitää esimerkiksi poikkeuksellisen suunnitelmallista tai laajamittaista vilpillistä menettelyä.
Ennen edellä mainittujen seuraamusten määräämistä olisi pykälän 3 momentin mukaan yksilöitävä toimenpiteeseen johtava menettely, kuultava kokelasta ja hankittava muu tarpeellinen selvitys. Säännös vastaisi lukiolain 42 §:n 1 momentin mukaista kurinpitoasiaa koskevaa menettelyä.
Pykälän 4 momentin mukaan päätöksen seuraamuksen määräämisestä tekisi pääsääntöisesti lukion rehtori. Päätöksen siitä, että kokelas menettää oikeutensa osallistua 1 tai 2 momentissa tarkoitetun menettelyn tapahtuessa meneillään olevaa tutkintokertaa seuraavan tutkintokerran kokeisiin, tekisi kuitenkin koulutuksen järjestäjän monijäseninen toimielin. Tällaisen päätöksen voitaisiin katsoa rinnastuvan lukiolaissa tarkoitettuun opiskelijan määräaikaiseen erottamiseen, joiden osalta eduskunnan sivistysvaliokunta on katsonut, että päätösvallan tulisi pääsääntöisesti olla monijäsenisellä toimielimellä (SiVM 18/2016 vp). Yli kolme kuukautta kestävästä oppilaitoksesta tai asuntolasta erottamisesta päättää lukiolain 42 §:n 4 momentin mukaisesti aina monijäseninen toimielin.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin lisäksi, että koetilaisuutta häiritsevä kokelas voidaan määrätä poistumaan tilaisuudesta. Rehtori tai opettaja voisi poistaa kokelaan, joka ei noudata poistumismääräystä, siten kuin lukiolain 43 §:ssä säädetään. Säännös olisi ylioppilastutkintoa koskevassa lainsäädännössä uusi ja sillä turvattaisiin koetilaisuuksien turvallista ja häiriötöntä järjestämistä.
17 §. Kokeiden uusiminen. Kokeiden uusimista koskevat säännökset vastaisivat ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 1 päivänä elokuuta 2019 voimaan tulevaa uutta 6 a §:ää. Pykälän 1 momentin mukaan hyväksytyn kokeen saisi uusia rajoituksetta.
Pykälän 2 momentin mukaan tutkinnon suorittamisen aikana kokelaalla olisi oikeus uusia hylätty koe kolme kertaa. Momentissa säädettäisiin lisäksi voimassa olevan ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 2 momenttia vastaavasti kokeen vaativuustason ja kokeen vaihtamisesta uusittaessa hylättyä koetta. Kokelaan oikeuksia koskevana asiana vaativuustason ja kokeen vaihtamisesta säädettäisiin lain tasolla. Säännöksissä huomioitaisiin lisäksi ehdotetun lain 12 §:n 3 momentin mukainen mahdollisuus suorittaa vieraan kielen kokeen sijasta äidinkielen ja kirjallisuuden koe saamen kielessä. Kuten edellä on todettu, ehdotetun 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun tutkinnon suorittamisen enimmäisajan puitteissa kokelas saisi valintansa mukaan suorittaa eritasoisia kokeita samassa aineessa. Vaativuustason ja kokeen vaihtamista koskevia säännöksiä sovellettaisiin tilanteissa, joissa kokelas on käyttänyt 14 §:n 1 momentin mukaiset tutkintokerrat, mutta mainitun pykälän 2 momentin mukaisia tutkintokertoja on vielä jäljellä.
Pykälän 3 momentin mukaan tutkinnon suorittanut henkilö saisi uusia hylätyn kokeen rajoituksetta.
18 §. Tutkinnon täydentäminen. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 9 §:n 1 momenttia. Ylioppilastutkinnon hyväksytysti suorittanut henkilö voisi edelleen täydentää tutkintoa sellaisten oppiaineiden kokeilla, jotka eivät sisälly hänen suorittamaansa tutkintoon, ja sellaisten oppiaineiden kokeilla, jotka ovat eritasoisia kuin hänen suorittamaansa tutkintoon sisältyvät samojen oppiaineiden kokeet.
19 §. Koesuoritusten arvostelu. Pykälän 1 momentin mukaan ylioppilastutkinnon kokeista annettaisiin erilliset arvosanat. Kokeista voitaisiin antaa myös arvosanaa yksityiskohtaisempi arvostelu, millä tarkoitetaan esimerkiksi tehtäväkohtaisten pisteiden antamista osana arvostelua. Ehdotettu momentti vastaisi ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 8 §:n uudessa 1 päivänä elokuuta 2019 voimaan tulevassa 2 momentissa säädettyä.
Koesuoritusten tarkastaminen olisi pykälän 2 momentin mukaan edelleen kaksitasoista, mikä turvaa arvostelun luotettavuutta. Voimassa olevan lain 8 §:n 1 momentin mukaan koesuoritukset tarkastaa ja arvostelee valmistavasti lukiokoulutusta järjestävän oppilaitoksen asianomaisen aineen opettaja ja lopullisesti Ylioppilastutkintolautakunta. Ehdotetussa momentissa käytettäisiin yhtenäisesti käsitettä alustava arvostelu. Alustava arvostelu ei nykyisin aina ole mahdollista esimerkiksi tilanteissa, jossa oppiaineen opetusta on järjestetty yhteistyössä toisen koulutuksen järjestäjän kanssa tai hankittu koulutuksen hankkimista koskevien lukiolain säännösten mukaisesti. Jos oppilaitoksessa ei ole kyseisen oppiaineen opettajaa, joka voisi arvostella suorituksen, alustavaa arvostelua ei tehdä. Alustavan arvostelun toteuttamista joustavoitettaisiin siten, että arvostelijan ei välttämättä tarvitsisi olla kyseisen oppilaitoksen opettaja, vaan koesuorituksen voisi arvostella alustavasti myös muu koulutuksen järjestäjän osoittama asianomaisen aineen opettaja. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että jos koulutuksen järjestäjä ei pysty osoittamaan kyseisen oppiaineen opettajaa, joka voisi arvostella suorituksen, alustava arvostelu tehdään Ylioppilastutkintolautakunnassa. Kaikki kokelaat olisivat näin kaksitasoisen arvostelun osalta yhdenvertaisessa asemassa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin koesuorituksen poikkeavasta arvostelusta. Sääntelyä täsmennettäisiin voimassa olevan lain 8 §:n 3 momenttiin nähden. Jos kokelaan koesuoritusta on heikentänyt sairaus, vamma tai muu niihin rinnastettava erityisen painava peruste, eikä ehdotetussa 10 §:ssä tarkoitettujen erityisjärjestelyjen voitaisi katsoa olevan riittäviä turvaamaan kokelaan edellytykset suorittaa koe yhtäläisesti muihin kokelaisiin nähden, Ylioppilastutkintolautakunta voisi ottaa tämän arvostelussa huomioon. Tarkoituksena on turvata sellaisten kokelaiden asemaa, jotka mainittujen perusteiden vuoksi ovat muita kokelaita heikommassa asemassa koetta suorittaessaan. Säännöksen soveltamiseen tulisi kuitenkin suhtautua pidättyvästi, sillä se muodostaa poikkeuksen kokelaiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta. Momentin sanamuoto ilmaisisi, että lain 10 §:n mukaiset erityisjärjestelyt olisivat aina poikkeavaan arvosteluun nähden ensisijaisia. Ehdotettu 3 momentti voisi tulla sovellettavaksi vain, jos erityisjärjestelyitä ei voida pitää riittävinä turvaamaan kokeen yhtäläisiä suorittamismahdollisuuksia, riippumatta siitä, onko erityisjärjestelyitä haettu tai käytetty. Säännöksen mukaisen perusteen huomioiminen arvostelussa ei myöskään saisi vaikuttaa heikentävästi muiden kokelaiden arvosteluun tai arvosanoihin. Toisin kuin voimassa olevassa laissa, säännöksessä ei nimenomaisesti mainittaisi arvostelussa huomioon otettavana seikkana sitä, että kokelaan äidinkieli on muu kuin se kieli, jolla hän suorittaa tutkinnon tai erillisen kokeen, tai kokelaan äidinkieli on muu kuin se kieli, jolla hän suorittaa äidinkielen kokeen. Lähtökohtaisesti näissä tapauksissa tulisi hyödyntää ehdotetussa 10 §:ssä tarkoitettuja erityisjärjestelyjä, kuten lisäaikaa kokeen suorittamiseen.
Kokelaalla ja alle 18-vuotiaan kokelaan huoltajalla olisi pykälän 4 momentin mukaan oikeus saada tieto arvosteluperusteiden soveltamisesta kokelaan koesuoritukseen. Heille olisi varattava tilaisuus tutustua arvosteltuun kirjalliseen tai muuten tallennettuun koesuoritukseen. Säännös olisi voimassa olevaan lainsäädäntöön nähden uusi ja se turvaisi kokelaan ja hänen huoltajansa tosiasiallisia mahdollisuuksia tehdä ehdotetussa 23 §:ssä tarkoitettu koesuorituksen arvostelua koskeva oikaisuvaatimus. Vastaava säännös sisältyy yliopistolain (558/2009) 44 §:n 1 momenttiin.
Pykälän 5 momentin mukaan arvosanoista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Arvosana-asteikko on tarkoitus säilyttää nykyisellään. Vastaavasti kuin ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 8 §:n 2 momentin mukaan, sellaisena kuin se on 1 päivänä elokuuta 2019 voimaan tulevassa laissa 715/2018, Ylioppilastutkintolautakunta määräisi kokeiden arvostelussa noudatettavista periaatteista.
20 §. Tutkintotodistus ja kokeiden suorittamisesta annettavat todistukset. Voimassa olevassa lainsäädännössä lakiin ja asetukseen sisältyvät ylioppilastutkinnon todistuksia koskevat säännökset koottaisiin ehdotettuun pykälään ja säännöksiä yksinkertaistettaisiin nykyiseen nähden. Nykyisin ylioppilastutkintotodistuksesta säädetään ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 12 §:ssä ja ylioppilastutkinnon kokeista annettavista muista todistuksista kuin ylioppilastutkintotodistuksesta ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:ssä.
Pykälän 1 momentin mukaan Ylioppilastutkintolautakunta antaisi tutkintotodistuksen kokelaalle, joka on ehdotetussa 13 §:ssä säädetyllä tavalla suorittanut tutkinnon.
Englanninkielisestä ylioppilastutkinnosta annettaisiin pykälän 2 momentin mukaan suomen- tai ruotsinkielisen ylioppilastutkintotodistuksen lisäksi englanninkielinen todistus. Kielilain (423/2003) 19 §:n lähtökohtana on, että tuomio, päätös ja muu viranomaisen antama asiakirja laaditaan asian käsittelykielellä, suomeksi tai ruotsiksi. Englanninkielisestä tutkintotodistuksesta on siksi tarpeen säätää erikseen ehdotetussa laissa.
Pykälän 3 momentin mukaan muulle ylioppilastutkinnon kokeen hyväksytysti suorittaneelle henkilölle annettaisiin todistus kokeen suorittamisesta. Ehdotetun säännöksen nojalla annettaisiin todistukset esimerkiksi henkilöille, jotka ovat tutkinnon suorittamisen enimmäisajassa suorittaneet vain osan edellytetyistä kokeista, tai ovat suorittaneet kaikki tarvittavat ylioppilastutkinnon kokeet, mutta eivät ole suorittaneet lukiokoulutuksen oppimäärää, eivätkä siten saa ylioppilastutkintotodistusta, sekä erillisen kokeen suorittajille.
Todistusten antaminen edellyttäisi pykälän 4 momentin mukaan, että ehdotetussa 21 §:ssä säädetyt maksut tutkintokertoihin ja kokeisiin osallistumisesta on suoritettu. Vastaava säännös sisältyy voimassa olevan lain 12 §:n 3 momenttiin.
Pykälän 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin ylioppilastutkintotodistukseen merkittävistä arvosanoista. Todistukseen merkittävistä arvosanoista on tarkoitus säätää asetuksella vastaavasti kuin nykyisin ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 8 §:ssä. Tutkintotodistuksen päiväämisestä sen sijaan ei enää nykyistä vastaavasti ehdoteta säädettävän asetuksella, vaan asia olisi Ylioppilastutkintolautakunnan päätösvallassa. Myöskään muussa koulutusta koskevassa lainsäädännössä ei säädetä todistusten päiväämisestä. Todistusten tarkemmasta sisällöstä ja muodosta päättäisi edelleen Ylioppilastutkintolautakunta.
21 §. Ylioppilastutkinnosta perittävät maksut. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat sisällöltään pääosin ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 1 päivänä elokuuta 2019 voimaan tulevaa uutta 12 a §:ää. Ylioppilastutkintolautakunta voisi periä ylioppilastutkinnosta ja sen kokeisiin osallistumisesta maksuja, joista säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Maksuista säädetään ylioppilastutkintolautakunnan suoritteiden maksullisuudesta annetussa opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa (908/2010). Vanhan lukiolain nojalla annettu asetus jää uuden lukiolain voimaantullessa lain siirtymäsäännösten mukaan edelleen voimaan.
Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin lisäksi, että Ylioppilastutkintolautakunta määrää maksujen perimiseen liittyvistä menettelyistä. Säännös olisi nykyiseen lainsäädäntöön nähden uusi. Voimassa olevan ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 17 §:n mukaan lukiokoulutuksen järjestäjä perii maksut, jotka on säädetty osallistumisesta ylioppilastutkintoon ja siihen kuuluviin kokeisiin, sekä tilittää maksut Ylioppilastutkintolautakunnalle. Teknisluonteisena tutkinnon toimeenpanoon liittyvänä asiana maksujen perimiseen liittyvä menettely voitaisiin kuitenkin siirtää Ylioppilastutkintolautakunnan määrättäväksi.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin maksujen palauttamisesta vastaavasti kuin voimassa olevan lain 5 §:n 3 momentissa. Mainittu säännös ehdotetaan maksuja koskevana sisällytettävän ylioppilastutkinnosta perittäviä maksuja koskevaan pykälään. Kokeesta ei perittäisi maksua tai peritty maksu palautettaisiin Ylioppilastutkintolautakunnan määräämässä ajassa tehdystä hakemuksesta, jos ilmoittautuminen on ehdotetun 9 §:n 3 momentin nojalla mitätöity eikä kokelas ole osittainkaan osallistunut kokeeseen.
22 §. Muutoksenhaku rehtorin ja koulutuksen järjestäjän monijäsenisen toimielimen päätökseen. Ehdotettu pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain 15 §:ää, jossa säädetään muutoksenhausta rehtorin päätökseen. Pykälän otsikossa ja 2 momentissa kuitenkin mainittaisiin koulutuksen järjestäjän monijäseninen toimielin, koska monijäseninen toimielin voisi ehdotetun 16 §:n nojalla määrätä tiettyjä seuraamuksia järjestyksen rikkomisesta ja vilpillisestä menettelystä ylioppilastutkinnon kokeissa. Päätökseen, jolla on määrätty seuraamus järjestyksen rikkomisesta tai vilpillisestä menettelystä ylioppilastutkinnon kokeessa, haettaisiin muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Oikaisuvaatimusmenettelyä ei edelleenkään ulotettaisi mainittuihin asioihin. Hallinnollisen seuraamuksen määräämistä koskevissa asioissa on kokelaan oikeusturvan kannalta perusteltua, että asian voi nopeasti saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Sääntely olisi tältä osin linjassa lukiolain muutoksenhakusäännösten kanssa.
Lisäksi ehdotetaan otettavaksi käyttöön valituslupamenettely muutoksenhaussa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituslupamenettelyn soveltamisala muutoksenhaussa korkeimpaan hallinto-oikeuteen on vähitellen laajentunut niin, että nykyisin sen piiriin kuuluu suurin osa korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuvista valitusasioista. Ehdotetussa laissa tarkoitettujen asioiden on luonteeltaan ja merkitykseltään katsottava olevan sellaisia, että korkeinta hallinto-oikeutta edeltäviä oikeussuojakeinoja voidaan useimmissa tapauksissa pitää riittävinä. Sääntely olisi myös tältä osin linjassa lukiolain muutoksenhakusäännösten kanssa.
23 §.Koesuorituksen arvostelua koskeva oikaisumenettely. Voimassa olevan ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 14 §:ssä säädetään tarkistusarvostelun hakemisesta Ylioppilastutkintolautakunnan päätökseen, jolla koesuoritus on arvosteltu. Tarkistusarvostelun hakemisessa on tosiasiassa kyse oikaisun vaatimisesta, joten tarkistusarvostelun sijasta ehdotetussa pykälässä säädettäisiin koesuorituksen arvostelua koskevasta oikaisumenettelystä. Ylioppilastutkintolautakunnan päätökseen, jolla koesuoritus on arvosteltu, saisi vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimusmenettelyyn sovelletaan hallintolain 7 a lukua. Nykyisestä poiketen ei säädettäisi siitä, kuka oikaisua saa vaatia. Oikaisua saa hallintolain 49 b §:n 2 momentin mukaan vaatia se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Hallintolain 14 §:n 3 momentin mukaan viisitoista vuotta täyttäneellä alaikäisellä ja hänen huoltajallaan tai muulla laillisella edustajallaan on kummallakin oikeus erikseen käyttää puhevaltaa asiassa, joka koskee alaikäisen henkilöä taikka henkilökohtaista etua tai oikeutta. Näin ollen myös alle 18-vuotiaan kokelaan huoltaja voisi vaatia oikaisua koesuorituksen arvostelua koskevaan päätökseen. Koesuorituksen alustavasti arvostelleella opettajalla puolestaan ei enää tällaista oikeutta olisi, koska kokelaan koesuorituksen arvostelu ei vaikuta opettajan oikeuteen, etuun tai velvollisuuteen eikä muutenkaan kohdistu opettajaan.
Pykälän 2 momentin mukaan oikaisuvaatimus olisi toimitettava Ylioppilastutkintolautakunnalle 14 päivän kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin oikaisuvaatimuksen tekemiseen oikeutetulla on ollut tilaisuus saada tieto arvostelun tuloksesta ja arvosteluperusteiden soveltamisesta kokelaan koesuoritukseen. Nykyisin tarkistusarvostelua koskeva hakemus on toimitettava lukion rehtorille. Perusteltua olisi, että oikaisuvaatimus toimitettaisiin suoraan toimivaltaiselle viranomaiselle. Oikaisuvaatimusaika ei alkaisi kulua, ennen kuin kokelaalla ja alle 18-vuotiaan kokelaan huoltajalla on ollut tilaisuus saada tieto myös arvosteluperusteiden soveltamisesta kokelaan koesuoritukseen. Ilman tätä tietoa kokelaalla ja hänen huoltajallaan ei ole tosiasiallisia edellytyksiä arvioida oikaisuvaatimuksen tarvetta eikä yksilöidä ja perustella oikaisuvaatimusta. Ylioppilastutkintolautakunta määräisi oikaisuvaatimuksen käsittelijöiksi vähintään kaksi arvostelijaa, joista kukaan ei ole aikaisemmin arvostellut kohteena olevaa koevastausta.
Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin pykälän 3 momentin mukaan ylioppilastutkintotodistuksen ja muun 20 §:ssä tarkoitetun todistuksen antamisesta silloin, kun koesuorituksen arvosteluun vaaditaan oikaisua sekä oikaisumenettelyssä annettavan päätöksen ilmoittamisesta. Tarkistusarvosteluun liittyvästä todistuksen antamisesta ja tuloksen ilmoittamisesta säädetään voimassa olevan ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 16 §:ssä. Asetuksella on tarkoitus säätää nykyistä vastaavasti, että kokelaalle annetaan ylioppilastutkintotodistus tai todistus kokeiden suorittamisesta sen estämättä, että hänen suorituksensa arvosteluun on vaadittu oikaisua. Jos arvosana oikaisumenettelyn tuloksena muuttuu, palautetun ylioppilastutkintotodistuksen tai muun todistuksen tilalle annetaan maksutta uusi todistus. Oikaisumenettelyn tulos ilmoitettaisiin kokelaan ja alle 18-vuotiaan kokelaan huoltajan lisäksi lukion rehtorille.
24 §.Muutoksenhaku Ylioppilastutkintolautakunnan päätökseen. Pykälä vastaisi sisällöltään pääosin voimassa olevan ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 13 §:ää. Muuhun kuin koesuorituksen arvostelua koskevaan Ylioppilastutkintolautakunnan päätökseen haettaisiin muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeudelle siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Pykälässä tarkoitettuja päätöksiä olisivat esimerkiksi päätökset ehdotetussa 10 §:ssä tarkoitettujen erityisjärjestelyiden myöntämisestä ja ehdotetussa 14 §:n 3 momentissa tarkoitetusta ylioppilastutkinnon suorittamisajan pidentymisestä. Lisäksi ehdotetaan otettavaksi käyttöön valituslupasääntely muutoksenhaussa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tältä osin sääntely olisi linjassa lukiolain muutoksenhakusäännösten kanssa. Pykälässä ei olisi tarpeen säätää valituskiellosta Ylioppilastutkintolautakunnan päätökseen, jolla koesuoritus on arvosteltu, koska ehdotetussa 23 §:ssä säädettäisiin, että mainittuun päätökseen saa vaatia oikaisua.
25 §. Tietojensaantioikeus. Henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan unionin yleistä tietosuoja-asetusta (EU 2016/679), jota on alettu soveltaa 25 päivänä toukokuuta 2018. Henkilötietojen käsittelyä koskevia periaatteita koskevan asetuksen 5 artiklan mukaan henkilötiedot on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla (käyttötarkoitussidonnaisuus) ja henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään (tietojen minimointi). Ylioppilastutkinnon ja sen kokeiden järjestäminen ovat Ylioppilastutkintolautakunnan ja lukiokoulutuksen järjestäjän lakisääteisiä velvoitteita, ja tehtävään liittyvien henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste on tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta. Asetuksen 9 artiklassa tarkoitettujen erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely on lähtökohtaisesti kielletty, minkä vuoksi näiden tietojen käsittelyyn tarvitaan jokin 9 artiklan 2 kohdan mukainen peruste. Tietosuoja-asetusta täydentävässä kansallisessa tietosuojalaissa on tarkoitus säätää, että tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä (HE 9/2018 vp). Ylioppilastutkintolautakunta ja koulutuksen järjestäjä saisivat siis käsitellä tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja tietoja, esimerkiksi terveydentilaa koskevia tietoja, lakisääteisten tehtäviensä toteuttamiseksi. Kansallisen liikkumavaran puitteissa voidaan tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti säätää niistä tahoista ja tarkoituksista, joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa. Viranomaisten välisten henkilötietojen luovutusten edellytyksiä on arvioitava käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatetta vasten, siten kuin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa säädetään. Ehdotetun 25 §:n mukaisessa tietojen luovuttamisessa tietojen käyttötarkoitus ei muuttuisi.
Pykälän 1 momenttiin sisältyisi yleissäännös koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta toimittaa Ylioppilastutkintolautakunnalle pyynnöstä ylioppilastutkinnon järjestämisen ja toimeenpanon edellyttämät tiedot. Nykyisin ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 15 §:ssä säädetään rehtorin ilmoitusvelvollisuudesta. Tietojen toimittamisessa hyödynnettäisiin mahdollisuuksien mukaan valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetussa laissa (884/2017) tarkoitettua opinto- ja tutkintotietojen luovutuspalvelua. Säännöksessä tarkoitettuja tietoja olisivat esimerkiksi suoritettua lukiokoulutuksen oppimäärää tai ammatillista tutkintoa koskevat tiedot, ehdotetussa 9 §:ssä tarkoitetut ilmoittautumiset ja osallistumisoikeuden epäämistä koskevat päätökset, tieto siitä, että kokeeseen ilmoittautunut henkilö ei ole saapunut koetilaisuuteen sekä tiedot ehdotetun 16 §:n nojalla määrätyistä seuraamuksista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjällä on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada tieto ylioppilastutkinnon koetta suorittamaan ilmoittautunutta kokelasta koskevista 10 §:ssä tarkoitettua erityisjärjestelyiden käyttöä ja 14 §:n 3 momentissa tarkoitettua ylioppilastutkinnon suorittamisajan pidentymistä koskevista Ylioppilastutkintolautakunnan päätöksistä siltä osin, kuin se on välttämätöntä kokeiden järjestämiseksi.
26 §.Eräät ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavat tutkinnot. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 17 §:ää.
27 §.Voimaantulo. Ehdotetun lain on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä elokuuta 2019.
Pykälän 2 momentin mukaan ehdotetulla lailla kumottaisiin voimassa olevat ylioppilastutkinnon järjestämisestä annettu laki ja ylioppilastutkinnosta annettu valtioneuvoston asetus.
Pykälän 3 momentti sisältäisi tavanomaisen viittaussäännöksen, jonka mukaan muualla lainsäädännössä olevalla viittauksella kumottuun lakiin tarkoitettaisiin ehdotetun lain voimaantulon jälkeen viittausta ehdotettuun lakiin.
28 §. Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentin mukaan kokelaat, jotka ovat aloittaneet ylioppilastutkinnon suorittamisen kumottavaksi ehdotetun ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain ollessa voimassa, jatkaisivat tutkinnon suorittamista ehdotetun lain nojalla. Ylioppilastutkintolautakunnalle olisi varattava kohtuullinen aika toteuttaa ehdotetusta laista johtuvat tarpeelliset muutokset ylioppilastutkinnon toimeenpanon käytäntöihin ja ylioppilastutkintorekisteriin. Ylioppilastutkinnon rakenteen ja muiden tutkinnon suorittamista koskevien vaatimusten olisi myös oltava opiskelijoiden tiedossa jo heidän hakeutuessaan lukio-opintoihin. Ehdotetun lain 6—7, 9 ja 11 §:ää, 12 §:n 3 momenttia, 14 §:ää ja 22 §:n 1 momenttia sovellettaisiin siksi kokelaisiin, jotka aloittavat tutkinnon suorittamisen kevään 2022 tutkintokerralla tai sen jälkeen. Kyseiset säännökset merkitsisivät muutoksia nykyisen lainsäädännön mukaisiin ylioppilastutkinnon kokeisiin ilmoittautumista, tutkinnon rakennetta sekä tutkinnon ja sen kokeiden suorittamista koskeviin käytäntöihin. Mainituissa lainkohdissa säädettäisiin oikeudesta englanninkielisen ylioppilastutkinnon suorittamiseen, ylioppilastutkinnon erillisten kokeiden suorittamisesta, tutkinnon kokeisiin ilmoittautumisesta, ylioppilastutkinnon rakenteesta, saamen äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen suorittamisesta vieraan kielen kokeen sijasta, ylioppilastutkinnon suorittamiseen käytettävästä enimmäisajasta ja hylättyyn tutkintoon sisältyneiden kokeiden sisällyttämisestä aloitettavaan uuteen tutkintoon. Kokelaisiin, jotka aloittavat tutkinnon suorittamisen ennen kevään 2022 tutkintokertaa, sovellettaisiin edelleen voimassa olevien säädösten asianomaisia säännöksiä. Näiden kokelaiden osalta säädettäisiin vielä selvyyden vuoksi, että ehdotetussa 13 §:ssä tarkoitettaisiin lain 11 §:ssä tarkoitetuilla kokeilla vanhan lukiolain 18 §:n 2 momentin mukaisia kokeita, koska he suorittaisivat tutkintoa nykyisen tutkintorakenteen mukaisesti.
Edellä sanotusta huolimatta ehdotetun lain 10, 16, 19 ja 23 §:ää sovellettaisiin lain tultua voimaan yhtäläisesti kaikkiin kokelaisiin riippumatta ylioppilastutkinnon suorittamisen aloittamisajankohdasta. Mainituissa pykälissä säädettäisiin kokelasta koskevista erityisjärjestelyistä, järjestyksen rikkomisesta ja vilpillisestä menettelystä määrättävistä seuraamuksista, koesuoritusten arvostelusta ja koesuorituksen arvostelua koskevasta oikaisumenettelystä. Tämä olisi tarpeellista kokelaiden yhdenvertaisen kohtelun ja Ylioppilastutkintolautakunnan toiminnan kannalta.
Pykälän 2 momenttiin sisältyisi vastaava ylioppilastutkinnon kokeisiin osallistumisen edellytyksiä koskeva siirtymäsäännös kuin lakiin 715/2018. Lisäksi ylioppilastutkinnon kokeiden laatimisessa momentissa tarkoitetuille kokelaille sovellettaisiin voimassa olevan ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:ää.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että ehdotetun lain 17 §:ää sovelletaan ennen lain voimaantuloa ilmoittauduttaessa syksyllä 2019 järjestettäviin ylioppilastutkinnon kokeisiin.
Pykälän 4 momentin mukaan vanhan lukiolain nojalla asetettu Ylioppilastutkintolautakunta jatkaisi toimikautensa loppuun.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 10 a §:n nojalla ennen ehdotetun lain voimaantuloa laaditun ylioppilastutkinnon kehittämis- ja toimeenpanosuunnitelman pysymisestä voimassa.