2.1
Yleistä
Kuka on työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä?
Yrittäjä -käsite kattaa työttömyysturvajärjestelmässä laajemman joukon henkilöitä kuin minkä käsite kattaa muussa sosiaaliturvassa, työoikeudessa taikka kuinka yrittäjyys yleisesti mielletään. Työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:ssä määritellään, kuka on työttömyysturvajärjestelmässä yrittäjä.
Yrittäjämääritelmä muodostuu kahdesta elementistä, jotka voidaan tiivistää työskentelyksi ja riittävän suuruiseksi omistusosuudeksi. Tässä yhteydessä omistusosuudella tarkoitetaan paitsi osakeomistusta ja äänimäärää myös vastaavaa määräysvaltaa muussa yhteisössä kuin osakeyhtiössä. Työskentelyn ja riittävän omistusosuuden elementtien tulee toteutua yhtä aikaa, jotta henkilö voisi olla työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Jos henkilö yksinomaan omistaa osuuden yrityksestä, hän on omistaja ja/tai sijoittaja. Jos henkilö yksinomaan työskentelee yrityksessä, hän on työntekijä. Kun henkilö sekä omistaa yritystä että työskentelee siinä, hän voi olla yrittäjä, jos työttömyysturvalaissa säädetyt, alla kuvatut edellytykset täyttyvät.
Kaikki henkilöt, jotka yrittäjän eläkelain (1272/2006) tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) perusteella ovat yrittäjiä ja kuuluvat mainittujen lakien soveltamisalaan, ovat yrittäjiä myös työttömyysturvajärjestelmässä. Tästä säädetään työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:n 1 momentissa, joka viittaa yrittäjän eläkelain 3 §:ään ja maatalousyrittäjän eläkelain 3—5 §:ään. Kun yrittäjän eläkelain 3 §:n 1 momentin perusteella yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa, yrittäjän perusmääritelmä sisältää sekä omistamisen että työskentelyn. Kun yrittäjän eläkelain 3 §:n 2 momentin perusteella henkilö on yrittäjä, jos hän on muussa yrityksessä kuin osakeyhtiössä henkilökohtaisessa vastuussa yhteisön tai yhtymän velvoitteista ja sitoumuksista, määritelmä sisältää sekä omistamisen että työskentelyn.
Edelleen yrittäjän eläkelain mukaan henkilö on yrittäjä, jos hän on osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevä osakas tai muussa yhteisössä johtavassa asemassa työskentelevä henkilö, joka:
1. omistaa yksin yli 30 prosenttia yhtiön osakepääomasta tai hänellä on yksin yli 30 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai
2. omistaa yhdessä perheenjäsentensä kanssa yli 50 prosenttia yhtiön osakepääomasta tai heillä on yhdessä yli 50 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, tai
3. muun yhteisön kuin osakeyhtiön kohdalla johtavassa asemassa työskentelevällä henkilöllä on edellä tarkoitettua vastaava määräämisvalta kyseisessä yhteisössä.
Jälleen määritelmät sisältävät sekä omistamisen että työskentelyn elementit. Näissä tilanteissa henkilö on yrittäjän eläkelain soveltamisalaan kuuluva yrittäjä, mistä seuraa, että työttömyysturvalain säännöksen perusteella hän on yrittäjä myös työttömyysturvajärjestelmässä.
Työttömyysturvajärjestelmässä yrittäjän käsite on kuitenkin eläkejärjestelmän määritelmää laajempi. Työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:n perusteella yrittäjäksi katsotaan edellä todetun lisäksi henkilö, joka työttömyysturvalaissa on määritelty yrityksen osaomistajaksi. Myös osaomistajuus edellyttää työskentelyä kyseisessä yrityksessä. Lainkohdan 2 momentissa säädetään, että henkilö on osaomistaja ja tämän vuoksi työttömyysturvajärjestelmässä yrittäjä, jos hän työskentelee:
1. johtavassa asemassa osakeyhtiössä, jossa hänellä itsellään on vähintään 15 prosenttia tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään 30 prosenttia osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta,
2. osakeyhtiössä, jossa hänellä itsellään tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään puolet osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta tai
3. muussa yrityksessä tai yhteisössä, jossa hänellä tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa katsotaan olevan mainituissa kohdissa sanottua vastaava määräämisvalta.
Kun omistusosuutta, ääniosuutta tai määräysvaltaa koskeva raja ylittyy perheenjäsenen omistuksen taikka henkilön ja perheenjäsenen yhteisomistuksen perusteella, merkitystä on sillä, milloin kyse on perheenjäsenestä. Perheenjäsen määritellään työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:n 4 momentissa, ja on yrityksessä työskentelevän henkilön puoliso ja henkilö, joka on yrityksessä työskentelevälle henkilölle sukua suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa ja asuu henkilön kanssa samassa taloudessa.
2.1.1
Kuka on yrittäjän ei omistava perheenjäsen?
Sekä yrittäjän eläkelaissa ja maatalousyrittäjän eläkelaissa että työttömyysturvalaissa omistusosuutta, äänivaltaa ja määräysvaltaa tutkitaan samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten yhteenlaskettuna omistus- ym. osuutena. Toisin kuin yrittäjän eläkelaissa, työttömyysturvalaissa säädettyä yrittäjämääritelmää tutkittaessa merkitystä ei ole sillä, onko henkilöllä itsellään omistusosuus, osuus äänivallasta taikka määräysvallasta siinä yrityksessä, jossa hän työskentelee. Tämä käy ilmi edellä olevan luettelon kursivoiduista kohdista. Siksi henkilö, jolla itsellään ei ole lainkaan omistusosuutta perheen yrityksessä ja joka tämän vuoksi vakuutetaan työntekijän eläkelain mukaisesti, voi työttömyysturvalakia sovellettaessa olla yrittäjä. Tällaista omistusosuutta vailla olevaa yrittäjää kutsutaan tässä esityksessä yrittäjän ei omistavaksi perheenjäseneksi.
Yrittäjän eläkelaissa yrittäjänä pidetään myös ammatinharjoittajan tai toiminimellä yritystoimintaa harjoittavan yrittäjän puolisoa ja samassa taloudessa asuvaa yrittäjän tai puolison lasta. Edellytyksenä yrittäjänä pitämiseksi kuitenkin on, että puoliso tai lapsi työskentelee palkatta. Näissä tilanteissa yrittäjäksi katsominen ei edellytä, että perheenjäsenellä on omistusosuus yrityksestä. Yrittäjätoiminnassa palkatta työskentelevälle perheenjäsenelle on otettava YEL-vakuutus, jos muutkin vakuuttamista koskevat edellytykset täyttyvät.
Maatalousyrittäjänä osakeyhtiössä tai muussa yhteisössä toimivaa pidetään samoin edellytyksin yrittäjänä kuin yrittäjän eläkelaissa. Lisäksi maatalousyrittäjän perheenjäsenen, joka asuu yhteistaloudessa, viljelmällä tai sen välittömässä läheisyydessä, on otettava MyEL-vakuutus, jos perheenjäsenelle maksetaan palkkaa yli 3 828,13 euroa vuodessa (vuoden 2018 tasossa). Pakollinen MyEL-vakuutus ei perheenjäsenen kohdalla edellytä omistusta maatilataloudesta. Jos palkkaa maksetaan alle 3 823, 13 euroa vuodessa, voi perheenjäsen ottaa vapaaehtoisen MyEL-vakuutuksen. Jos palkkaa ei makseta ollenkaan, arvioidaan työpanoksen arvoa, jonka mukaan työtulo määräytyy.
2.1.2
Työvoimapoliittisista edellytyksistä
Jos työnhakijaa pidetään työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:n mukaan yrittäjänä, työ- ja elinkeinotoimisto ratkaisee, voidaanko henkilölle maksaa työttömyysetuutta eli täyttyvätkö työttömyysturvalain 2 luvussa säädetyt yrittäjän työttömyysetuutta koskevat työvoimapoliittiset edellytykset.
Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen siltä ajalta, jona hän työllistyy päätoimisesti yrittäjänä yhdenjaksoisesti yli kahden viikon ajan. Henkilön katsotaan työllistyvän yrittäjänä päätoimisesti, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle. Ellei muuhun arvioon ole aihetta, työllistyminen katsotaan sivutoimiseksi eikä työttömyysetuuden maksamiselle ole yritystoiminnasta johtuvaa estettä ainakin silloin, kun henkilö on ollut vähintään kuusi kuukautta kyseiseen yritystoimintaan liittymättömässä kokoaikatyössä.
Työttömyysturvajärjestelmässä on vakiintuneesti pidetty lähtökohtana, ettei työttömyysetuudella tueta yritystoimintaan liittyvää taloudellista riskiä tai toimintaan liittyvää esimerkiksi kysynnästä johtuvaa vaihtelua. Jos työnhakija on työllistynyt yritystoiminnassa päätoimisesti, työttömyysetuuden saaminen edellyttää lähtökohtaisesti koko yritystoiminnan lopettamista. Joissakin tilanteissa koko yritystoiminnan lopettamisen edellyttäminen ei ole tarkoituksenmukaista. Lopettamista ei edellytetä, jos työttömyysetuutta hakevan henkilön työkyky on alentunut pysyvästi ja olennaisesti tai kyse on luonnonolosuhteista johtuen kausiluonteisesti harjoitettavasta yritystoiminnasta ja toimintakausi on päättynyt. Nämä poikkeukset koskevat myös perheyrityksessä työskenteleviä yrittäjän perheenjäseniä. Muita kuin perheenjäseniä voidaan lisäksi pitää niin sanottuina palkansaajaan rinnastettavina yrittäjinä.
Työttömyysturvalaissa on lisäksi säädetty muistakin poikkeuksista, joiden perusteella perheyrityksessä työskennellyt yrittäjän perheenjäsen voi saada työttömyysetuutta oman työskentelynsä päätyttyä, vaikka yritystoimintaa muuten jatkettaisiin. Nämä poikkeukset koskevat perheenjäsentä, jolla itsellään ei ole eikä kahden edellisen vuoden aikana ole ollut vähintään 15 prosenttia yrityksen osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta eikä muutoinkaan vastaavaa määräysvaltaa yrityksessä.
Mainitut edellytykset täyttävä perheyrityksessä työskennellyt yrittäjän perheenjäsen voi saada työttömyysetuutta, kun hänen työskentelynsä yrityksessä on päättynyt ja hän on työllistynyt päätoimisesti yritystoiminnassa enintään kuuden kuukauden ajan kahden vuoden tarkastelujakson aikana tai työskentely on johtunut yksinomaan työllistymistä edistävään palveluun osallistumisesta tai muihin omaehtoisiin opintoihin liittyvästä harjoittelusta. Myös yritystoiminnan uudelleenjärjestelyt ja yritystoiminnan edellytysten pysyvä heikentyminen voivat olla seikkoja, joiden perusteella perheyrityksessä työskennellyt yrittäjän perheenjäsen voi saada työttömyysetuutta.
Perheyrityksessä työskennelleellä yrittäjän perheenjäsenellä on oikeus työttömyysetuuteen lomautuksen perusteella, jos yritys on lomauttanut tai irtisanonut taloudellisella tai tuotannollisella perusteella myös sellaisia työntekijöitä, jotka eivät ole työttömyysturvalaissa tarkoitettuja yrittäjän perheenjäseniä. Lomautuksen ajalta työttömyysetuuden maksamisen tavoite on välttää tilanne, jossa esimerkiksi perheenjäsenen työllistänyt tuotantosuunta vaihtoehtoisesti lopetettaisiin ja työ loppuisi näin kokonaan.
Työttömyysetuutta voidaan maksaa yrittäjän perheenjäsenelle myös, kun perheenjäsenen työnteko on estynyt ja palkanmaksu päättynyt työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetusta syystä, toisin sanoen esimerkiksi työpaikkaa kohdanneen tulipalon takia. Tällöinkin edellytetään, että yrityksessä on myös muita samassa asemassa olevia työntekijöitä, jotka eivät ole yrittäjän perheenjäseniä.
2.1.3
Muutokset omistuksessa tai perheenjäsentä koskevan säännöksen täyttämisessä
Muutokset omistuksessa tai perheenjäsentä koskevan säännöksen täyttämisessä vaikuttavat työttömyysturvaoikeuteen silloin, kun muutoksen perusteella henkilöä ei enää voida lainkaan pitää yrittäjänä. Työnhakijalla voi olla oikeus työttömyysetuuteen silloin, kun hän on luopunut omistusosuudestaan yrityksessä eikä häntä sen vuoksi pidetä työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:ssä tarkoitettuna yrittäjänä, tai silloin, kun asema yrityksessä muuttuu, eikä häntä muutoksen jälkeen enää pidetä yrittäjänä. Omistuksesta luopumisen osalta on huomattava, ettei omistuksen järjestäminen perheen sisäisesti välttämättä tarkoita sitä, ettei henkilöä enää pidettäisi yrittäjänä.
Muutokset perheenjäsenyydessä vaikuttavat puolestaan yhteisomistuksen muodostumiseen. Henkilöstä voi tulla palkansaaja, kun hän ei enää asu samassa taloudessa varsinaisen yrittäjän kanssa.
2.1.4
Rinnakkainen työskentely yrittäjänä ja ulkopuolisen palveluksessa ja työttömyysturvaoikeus
Vaikka henkilö täyttäisi työttömyysturvalain mukaisen yrittäjämääritelmän, eli työskentelisi yrityksessä jossa hänen oma omistusosuutensa, perheenjäsenen omistusosuus taikka hänen ja perheenjäsenen yhteenlaskettu omistusosuus täyttäisi yrittäjämääritelmässä säädetyt rajat, oikeus työttömyysturvaan voi perustua palkansaajana tehtyyn työhön. Näin on silloin, jos henkilö on työskennellyt ns. kolmannelle, eli ulkopuoliselle työnantajalle vähintään kuuden kuukauden ajan tai yritystoiminnan vaatima työmäärä on vähäinen ja ulkopuoliselle työnantajalle tehty työ päättyy.
Perheen yrityksessä työskentely voidaan katsoa sivutoimiseksi ulkopuolisen palveluksessa työskentelemisen tai yritystoiminnan vaatiman työmäärän vähäisyyden perusteella ja henkilö on sivutoiminen yrittäjä. Oikeus työttömyysturvaan perustuu kokonaisuudessaan tälle ulkopuoliselle tehtyyn työhön. Henkilön työssäoloehto on palkansaajan työssäoloehdon mukainen kuusi kuukautta, ja ansiopäiväraha perustuu kyseisestä ulkopuolisen palveluksessa olleesta työsuhteesta tai virkasuhteesta ansaittuun palkkaan, kunhan henkilö on vakuuttanut itsensä palkansaajia vakuuttavassa työttömyyskassassa. Jos sivutoiminen työskentely yrittäjänä jatkuu edelleen, siitä saatu ansio sovitellaan yhteen palkansaajan työttömyysturvan kanssa.
2.1.5
Työttömyyskassan jäsenyydestä ja sen merkityksestä yrittäjän ei omistavalle perheenjäsenelle
Työttömyyskassalain (603/1984) 1 §:n 1 momentin mukaan työttömyyskassat jakautuvat palkansaajia ja yrittäjiä vakuuttaviin työttömyyskassoihin. Työttömyyskassan on säännöissään valittava toimialansa, mikä pitää myös sisällään sen, vakuuttaako se palkansaajia vai yrittäjiä. Henkilö ei voi olla samanaikaisesti vakuutettuna kahdessa työttömyyskassassa.
Työttömyyskassan jäseneksi pääseminen edellyttää, että henkilö työllistyy. Työttömyyskassalain 3 §:n 1 momentin mukaan yrittäjäkassan jäseneksi pääsee työttömyysturvalain soveltamisalaan kuuluva yrittäjä, joka ei ole täyttänyt 68 vuotta. Koska yrittäjän ei omistava perheenjäsen katsotaan työttömyysturvajärjestelmässä yrittäjäksi, hänen tulee vakuuttaa itsensä yrittäjiä vakuuttavassa työttömyyskassassa tullakseen oikeutetuksi ansiopäivärahaan.
Palkansaajia vakuuttavan työttömyyskassan jäseneksi pääsee puolestaan palkansaaja-asemassa työskentelevä henkilö. Koska palkansaajakassa ei voi maksaa yritystoiminnan työtuloon perustuvaa ansiopäivärahaa, palkansaajakassaan kuuluvalla yrittäjän ei omistavalla perheenjäsenellä ei ole oikeutta saada palkansaajakassasta ansiopäivärahaa yrityksestä ansaitsemansa tulon ja tämän työskentelyn perusteella kerryttämänsä työssäoloehdon perusteella. Kyseessä on virhe vakuuttamisessa. Sen sijaan vakuuttamisessa olevasta virheestä ei ole kyse silloin, jos henkilö päätoimekseen työskentelee ulkopuolisella, ja yrittäjän ei omistavan perheenjäsenen statuksella työskentely on henkilön sivutyö. Näissä tilanteissa ansiopäivärahaoikeus voi perustua ulkopuoliselle tehtyyn palkkatyöhön ja kyseinen henkilö on palkansaaja.
Yrittäjän ei omistavalla perheenjäsenellä, joka ei kuulu työttömyyskassaan tai joka on vakuuttanut itsensä virheellisesti palkansaajakassassa, voi olla oikeus saada peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea Kansaneläkelaitokselta
2.1.6
Työssäoloehdosta
Palkansaajan ja yrittäjän työttömyyspäivärahan saannin edellytyksenä olevasta työssäoloehdosta säädetään työttömyysturvalain 5 luvussa. Palkansaajan työssäoloehto täyttyy, kun henkilö on 28 lähinnä edellisen kuukauden aikana (tarkastelujakso) ollut vähintään 26 kalenteriviikkoa 4 §:ssä tarkoitetussa työssä (5 luku 3 §) ja yrittäjän työssäoloehto täyttyy, kun henkilö lähinnä edellisten 48 kuukauden aikana (tarkastelujakso) on työskennellyt vähintään 15 kuukautta yrittäjänä (5 luku 7 §). Jotta työttömyyspäiväraha voidaan maksaa ansiopäivärahana, työssäoloehdon tulee täyttyä työttömyyskassan jäsenenä — palkansaajan kohdalla palkansaajakassassa ja yrittäjän kohdalla yrittäjiä vakuuttavassa työttömyyskassassa.
Kertaalleen täytetyn työssäoloehdon voimassaoloa on rajoitettu. Työttömyysturvalain 5 luvun 10 §:n mukaan jos henkilö on työskennellyt yrittäjänä yli 18 kuukautta tai jos hän on täyttänyt yrittäjäkassan jäsenenä yrittäjän työssäoloehdon, hänelle ei myönnetä palkansaajakassasta työttömyyspäivärahaa ennen kuin hän on yritystoiminnan jälkeen täyttänyt palkansaajan työssäoloehdon. Tällöin työssäoloehdon tarkastelujakso alkaa siitä, kun henkilö yritystoiminnan jälkeen on mennyt työhön. Jos yrittäjän työssäoloehdon yrittäjäkassan jäsenenä täyttänyt henkilö puolestaan siirtyy palkansaajakassan jäseneksi, hänen oikeutensa yrittäjän työttömyyspäivärahaan päättyy, kun hän täyttää palkansaajakassan jäsenenä palkansaajan työssäoloehdon.
Työttömyysturvalain 5 luvun 10 a §:n mukaan jos yrittäjiä vakuuttavasta työttömyyskassasta palkansaajakassaan siirtynyt jää työttömäksi ennen kuin hän on täyttänyt palkansaajan työssäoloehdon, hänellä on oikeus siihen työttömyyspäivärahaan, joka hänelle maksettaisiin, jos hän olisi edelleen yrittäjäkassan jäsen. Tätä jälkisuojaa sovelletaan, jos henkilö on kassasta erottuaan kuukauden kuluessa liittynyt toiseen työttömyyskassaan.
2.1.7
Ansiopäivärahan rahoituksesta
Ansioperusteisen työttömyysturvan rahoituksesta säädetään työttömyysetuuksien rahoituksesta annetussa laissa (555/1998) ja työttömyyskassalaissa (603/1984). Näistä jälkimmäisen lain 25 §:n nojalla yrittäjien ansioperusteinen työttömyysturva, osaomistajien ja tämän ryhmän sisällä yrittäjän ei omistavien perheenjäsenten ansioturva mukaan lukien, rahoitetaan valtion peruspäivärahan suuruisella valtionosuudella ja työttömyyskassan jäsenmaksuilla Ansiopäivärahan ansio-osuutta ei näiden henkilöiden kohdalla rahoiteta lainkaan työttömyysvakuutusmaksuista kertyvillä varoilla..
Jos yrittäjän ei omistava perheenjäsen on vakuuttanut itsensä oikein eli yrittäjiä vakuuttavassa työttömyyskassassa, ja jos palkanmaksussa työttömyysvakuutusmaksu on peritty oikein eli osaomistajan työttömyysvakuutusmaksuna Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 16 §, hänen työttömyysvakuutusmaksunsa on vuonna 2018 0,92 %, kun palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on 1,9 %. Osaomistajan työttömyysvakuutusmaksulla katetaan pääasiassa ansiosidonnaisen päivärahan ajalta (niin sanottu palkaton aika) kertyvän työntekijän eläkelain mukaisen eläkkeen eläkemaksu. Maksua määrättäessä huomioidaan myös muut työttömyysvakuutusrahaston menot, joihin osaomistajilla on oikeus (aikuiskoulutustuki, työttömyyskassaan kuulumattomien palkansaajien Kansaneläkelaitokselle tilitettävä osuus, palkkaturva ja hallintokulut). Osaomistajan työttömyysvakuutusmaksua ei käytetä palkansaajalle tai yrittäjälle (osaomistajat mukaan lukien) maksettavan ansiopäivärahan ansio-osan rahoittamiseen.
Palkansaajan ansioperusteinen työttömyysturva rahoitetaan työnantajien ja palkansaajien lakisääteisillä työttömyysvakuutusmaksuilla, valtion peruspäivärahan suuruisella valtionosuudella ja työttömyyskassan jäsenmaksuilla Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 7 §. Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksulla rahoitetaan siitä palkansaajan ansioturvaan tilitettävän osuuden lisäksi ansiosidonnaisen päivärahan ajalta (niin sanottu palkaton aika) kertyvän työntekijän eläkelain mukaisen eläkkeen eläkemaksu, aikuiskoulutustuki, työttömyyskassaan kuulumattomien palkansaajien maksusta Kansaneläkelaitokselle tilitettävä osuus, palkkaturva ja hallintokulut.
2.2
Nykytilan arviointi
Yrittäjien ei omistavien perheenjäsenten työttömyysturvaoikeudesta on viime vuosina ollut runsaasti keskustelua. Osa kysymyksistä liittyy siihen, millä ehdoilla perheen yrityksessä työskentelevälle yrittäjän ei omistavalle perheenjäsenelle tulisi myöntää työttömyysturvaa. Tämä koskee erityisesti keskustelua työttömyysturvan työvoimapoliittisista edellytyksistä. Julkisessa keskustelussa esiintyy käsitys, jonka mukaan koko yritystoiminta tulee lopettaa, jotta yrityksessä työskennellyt perheenjäsen saisi oikeuden työttömyysturvaan. Kuten nykytilan kuvauksessa on todettu, tämä käsitys ei pidä paikkaansa. Virheellinen käsitys voi kuitenkin johtaa siihen, että perheenjäseniä ei palkata yritykseen työhön tai että perheenjäsen ei halua työllistyä perheen yrityksessä.
Työvoimapoliittisten edellytysten kohdalla on arvioitu myös, että osa koetuista ongelmista johtuu siitä, että perheenjäsenen työskentely päätetään tunnistamatta niitä työttömyysturvan saannin edellytyksiä, jotka koskevat paitsi yrittäjää itseään myös lievennettyinä yrittäjän perheenjäseniä. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa yrityksessä työskentelee myös muita työntekijöitä kuin perheenjäseniä.
On myös arvioitu, että yrittäjän ei omistava perheenjäsen ei tunnista niitä tilanteita, joissa hän perheen yrityksessä työskentelyn perusteella on työttömyysturvajärjestelmässä yrittäjä, ja että tämän vuoksi työttömyyskassan jäsenyyttä koskeva sääntely ei ole yrittäjillä ja heidän perheenjäsenillään kattavasti tiedossa. Tiedon puutteesta seuraa virheellistä vakuuttautumista palkansaajakassassa. Virheellistä vakuutusta ei voi korjata. Tämä johtaa ansiopäivärahaoikeuden menettämiseen. Mahdollisuus saada peruspäivärahaa ei korvaa tätä menetystä.
Kaikissa edellä kuvatuissa tilanteissa voidaan arvioida, että omaan työttömyysturvalain mukaiseen asemaan liittyvät virhekäsitykset voivat johtua siitä, että työttömyysturvajärjestelmässä yrittäjäksi katsottava ei omistava perheenjäsen on muussa lainsäädännössä työntekijä.
Osassa tilanteita henkilöstä tulee yrittäjä tai yrittäjäasemassa työllistyminen päättyy perhesuhteissa ja/tai samassa taloudessa asumisessa tapahtuvien muutosten vuoksi. Yrittäjän kanssa samaan talouteen muuttamisen myötä aiemmin palkansaajana työskennelleestä henkilöstä voi tulla yrittäjä. Toisaalta yrityksessä työskennellyt yrittäjän ei omistava perheenjäsen muuttuu palkansaajaksi, kun samassa taloudessa asuminen päättyy. Myös muutokset omistusosuudessa vaikuttavat siihen, tuleeko yrityksessä työskentelevästä henkilöstä yrittäjä, säilyykö hän yrittäjänä vai päättyykö yrittäjänä työllistyminen, mikä on erotettava työskentelyn päättymisestä Jos yrityksen kokonaisuudessaan omistava henkilö työskentelee yrityksessä, hän on yrittäjä. Jos hän luopuu kokonaan omistuksesta, ja myy sen ulkopuoliselle henkilölle jatkaen työskentelyä, hän on omistuksen päättymisestä lukien palkansaaja. Toisaalta, jos yrityksessä työskentelevä henkilö ostaa yrityksen osakekannan, aiemmin palkansaajana työskennelleestä tulee yrittäjä, jos hän jatkaa työskentelyä kyseisessä yrityksessä. Nämä muutokset palkansaaja-yrittäjä -statuksessa soveltuvat myös osaomistajaan.. Kaikissa näissä tilanteissa muutos vaikuttaa sen tapahtumisesta lukien, henkilön työllistyminen palkansaajana tai yrittäjänä ei siis muutu takautuvasti. Muutostilanteet voivat kuitenkin olla erityisen vaikeita tunnistaa, ja niihin voi liittyä se, että esimerkiksi palkansaajia vakuuttavan työttömyyskassan aikanaan valinnut henkilö ei tietämättömyyden vuoksi edes pyri selvittämään, onko hän vakuutettu oikeassa kassassa vai onko perhesuhteissa tai omistuksessa tapahtunut muutos sellainen, että hänen tulisi vaihtaa työttömyyskassaa.
Työttömyyskassat ohjeistavat jäsenyyttä hakevia henkilöitä jäsenyyden ehdoista. Tietoa siitä, mikä on yrittäjän ei omistavan perheenjäsenen tilanne työttömyysturvajärjestelmässä, on annettu myös Työttömyysvakuutusrahaston tiedotuskampanjoissa, ja Suomen Yrittäjät ry. antaa asiasta ohjeita verkkosivuillaan. Tarjolla olevasta tiedosta huolimatta virheellistä vakuuttamista tapahtuu. Työttömyyskassojen tilastotiedoista ei kerry niin kutsuttuun etuudensaajarekisteriin tietoa, kuinka monelta henkilöltä ansiopäivärahaoikeus on hylätty virheellisen vakuuttamisen vuoksi.