1
Lakiehdotusten perustelut
1.1
Laki verotusmenettelystä
2 §. Soveltamisalan täsmentäminen. Tuloverotuksen korkosäännöksiä muutettaisiin siten, että maksettavalle tuloverolle laskettaisiin viivekorkolaissa tarkoitettua huojennettua viivästyskorkoa ja palautettavalle tuloverolle veronkantolain 32 §:ssä tarkoitettua palautukselle laskettavaa korkoa. Tämän johdosta pykälän 2 momentissa olevat maininnat yhteisökorosta, jäännösveron korosta ja palautuskorosta korvattaisiin viittauksella viivekorkolain 5 a §:ssä tarkoitettuun huojennettuun viivästyskorkoon ja veronkantolain 32 §:ssä tarkoitettuun palautukselle laskettavaan korkoon. Huojennettuun viivästyskorkoon ja palautukselle laskettavaan korkoon sovellettaisiin verotusmenettelylain ja muualla laissa olevia veroja koskevia säännöksiä. Verotuksessa määrättyä korkoa koskevaan verotuksen oikaisuun ja muutoksenhakuun sovellettaisiin samoja määräaikoja ja menettelyjä kuin kyseisen verovuoden verotuksen oikaisuun ja muutoksenhakuun.
Viittauksella muun lain veroa koskeviin säännöksiin tarkoitettaisiin esimerkiksi sitä, että huojennettu viivästyskorko tilitettäisiin veronsaajille samalla tavalla kuin se vero, jolle korko lasketaan. Säännös vastaisi nykytilaa.
7 a §. Yhteisön ja yhteisetuuden veroilmoituksen antaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 a §. Pykälän 1 momentin mukaan tuloverolain 3 §:ssä tarkoitetun yhteisön ja 5 §:ssä tarkoitetun yhteisetuuden olisi annettava veroilmoitus sähköisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan Verohallinto voisi kuitenkin erityisestä syystä hyväksyä veroilmoituksen antamisen myös paperilomakkeella. Erityisenä syynä pidettäisiin tilanteita, joissa ei kohtuudella voitaisi edellyttää sähköisen veroilmoituksen antamista silloinkaan, kun veroilmoituksen antamiselle myönnettäisiin lisäaikaa. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi silloin, kun ulkomaisella kuolinpesällä, joka tuloverotuksessa katsotaan yhteisöksi, ei olisi mahdollisuutta antaa veroilmoitusta sähköisesti. Samoin erityisenä syynä veroilmoituksen antamiseen paperilla voitaisiin pitää tilannetta, jossa uuden yrityksen toiminta ei ole vielä käynnistynyt ja tarve Katso-tunnisteen hankkimiseen syntyy vasta toiminnan alkaessa. Erityisenä syynä voisivat olla myös tietotekniset rajoitteet. Säännös vastaisi oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain 18 §:ää.
Verohallinto antaisi tarkemmat määräykset veroilmoituksen antamisajankohdasta ja -tavasta sekä muusta menettelystä veroilmoituksen antamiseksi 8 §:ssä olevan valtuutussäännöksen nojalla. Tämän säännöksen nojalla Verohallinto voisi määrätä muun muassa siitä, mitä sähköistä menettelyä käyttäen veroilmoitus on annettava.
34 §.Verovuoden verotuksessa hyväksi luettavat ennakot. Pykälässä säädettäisiin verovuoden verotuksessa hyväksi luettavista ennakoista. Koska ennakon täydennysmaksusta ehdotetaan luovuttavaksi, pykälässä ei enää säädettäisi ennakon täydennysmaksun hyväksi lukemisesta. Ennakoiden hyväksi lukemista koskevan muutoksen johdosta verotuspäätöksellä ei määrättäisi maksettavaksi viivekorkolaissa tarkoitettua viivekorkoa maksamatta oleville ennakon erille. Suorittamatta olevalle ennakolle laskettaisiin viivekorkolaissa tarkoitettua viivästyskorkoa ennakon eräpäivää seuraavasta päivästä ennakon maksupäivään.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että kannettavaksi määrätyt ennakot luettaisiin verotuksessa hyväksi sen mukaisina kuin ne on määrätty. Verovuoden verotuksessa luettaisiin hyväksi ne verovuodelle määrätyt ennakot, jotka on määrätty ennen verovelvollisen verotuksen päättymistä.
Esimerkki 1: Verovelvolliselta ei ole toimitettu ennakonpidätystä. Verovelvolliselle on määrätty verovuonna maksettavaksi ennakoita yhteensä 12 000 euroa kuukausittain 12 yhtä suuressa 1 000 euron erässä. Verovelvollinen on maksanut kaikki ennakot eräpäivänä. Verovuodelta toimitettavassa verotuksessa verovelvolliselle määrättävien verojen ja maksujen määrä on yhteensä 12 500 euroa. Verovelvolliselle määrätään verotuksen päättyessä maksettavaksi jäännösveroa 500 euroa, koska määrätyt ennakot, 12 000 euroa, eivät riitä kattamaan verovelvollisen verojen ja maksujen kokonaismäärää, 12 500 euroa. Jäännösverolle määrätään maksettavaksi korkoa.
Esimerkki 2: Verovelvolliselta ei ole toimitettu ennakonpidätystä. Verovelvolliselle on määrätty verovuonna maksettavaksi ennakoita yhteensä 12 000 euroa kuukausittain 12 yhtä suuressa 1 000 euron erässä. Verovelvollinen maksaa ennakoista kymmenen erää ajallaan ja jättää kaksi erää maksamatta. Verovuodelta toimitettavassa verotuksessa verovelvolliselle määrättävien verojen ja maksujen määrä on yhteensä 15 000 euroa. Verovelvolliselle määrätään maksettavaksi jäännösveroa 3 000 euroa, koska määrätyt ennakot, 12 000 euroa, eivät riitä kattamaan verovelvollisen verojen ja maksujen kokonaismäärää, 15 000 euroa. Jäännösverolle määrätään maksettavaksi korkoa. Maksamattomien ennakon erien perintää jatketaan myös verotuksen päättymisen jälkeen. Maksamattomille erille lasketaan korkoa kummankin ennakon eräpäivää seuraavasta päivästä lukien siihen päivään asti, jona ne suoritetaan.
Pykälän 2 momentti vastaa muilta osin nykyistä 4 momenttia, mutta säännöksestä poistettaisiin vanhentunut maininta varallisuusverosta.
Pykälän 3 momentti vastaa nykyistä 5 momenttia.
34 a §. Maksamatta jätetyn ennakonpidätyksen jättäminen hyväksi lukematta. Pykälää ja sen otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että niissä käytetty ilmaisu ennakonpidätyksen jättäminen käyttämättä korvattaisiin ilmaisulla ennakonpidätyksen jättäminen hyväksi lukematta. Käsitteet vastaisivat 50 §:ssä käytettyjä käsitteitä. Pykälän sanamuotoa ehdotetaan selvennettäväksi myös korvaamalla käsite pidätys käsitteellä ennakonpidätys. Muutokset olisivat luonteeltaan teknisiä.
Pykälän viittaus viivekorkolaissa säädettyyn veronlisäykseen muutettaisiin viittaukseksi viivekorkolaissa säädettyyn viivästyskorkoon, koska verotuksen oikaisussa määrättäisiin jatkossa veronlisäyksen sijaan viivästyskorko.
35 §. Yhteisöä ja yhteisetuutta koskevat poikkeukset. Pykälässä säädettäisiin yhteisöä ja yhteisetuutta koskevasta poikkeussääntelystä, jonka mukaan ennakonpidätys luetaan sen verovuoden verojen hyväksi, jona ennakonpidätys on toimitettu. Säännös vastaa voimassa olevan pykälän 3 momentin säännöstä. Ennakoiden hyväksi lukemisesta säädettäisiin ehdotetussa 34 §:ssä myös yhteisön ja yhteisetuuden osalta, minkä vuoksi niistä ei olisi tarpeen säätää tässä pykälässä. Nykyisestä ennakon täydennysmaksua koskevasta sääntelystä ehdotetaan luovuttavaksi.
36 §. Ennakonpidätyksen lukeminen yhtymän osakkaiden hyväksi. Pykälän sanamuotoa muutettaisiin siten, että yhtymältä pidätetty ennakonpidätys luettaisiin yhtiömiesten verotuksessa hyväksi. Pykälässä käytetty käsite ennakko korvattaisiin käsitteellä ennakonpidätys. Muutos olisi luonteeltaan tekninen.
38 §. Ennakonpalautuksen siirto puolisoiden kesken. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Verotus- ja veronkantomenettelyjen yhtenäistämiseksi verovelvollisen ennakonpalautusta ei voitaisi enää käyttää hänen puolisonsa jäännösverojen suoritukseksi.
39 §. Tarkemmat määräykset. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä käytetty ilmaisu ennakon käyttäminen veron suoritukseksi korvattaisiin ilmaisulla ennakon hyväksi lukeminen verotuksessa ja pykälän sanamuotoa selkeytettäisiin. Muutokset olisivat luonteeltaan teknisiä.
40 §:n edellä oleva väliotsikko. Yhteisökorko, jäännösveron korko ja palautuskorko. Väliotsikko kumottaisiin, koska yhteisökorkoa, jäännösveron koroa ja palautuskoroa sekä niiden laskemista ja perustetta koskevat 40—48 §:t ehdotetaan kumottaviksi. Koron määräämisestä maksettavalle ja palautettavalle verolle säädettäisiin 50 ja 77 §:ssä. Maksettavalle verolle laskettavasta huojennetusta viivästyskorosta säädettäisiin viivekorkolain 5 a ja 5 c §:ssä ja palautettavalle verolle laskettavasta korosta veronkantolain 32 §:ssä.
40 §. Yhteisökorko. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana.
41 §. Yhteisökoron laskeminen. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana.
42 §. Yhteisökoron peruste. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana.
43 §. Jäännösveron korko ja palautuskorko. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana.
44 §. Jäännösveron ja palautuskoron laskeminen. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana.
45 §. Jäännösveron koron ja palautuskoron peruste. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana.
46 §. Korkojen veronalaisuus ja vähennyskelpoisuus. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Palautukselle laskettavan koron veronalaisuudesta säädettäisiin veronkantolain 32 §:ssä ja huojennetun viivästyskoron vähennyskelpoisuudesta viivekorkolain 10 §:ssä.
47 §. Korot verojen perinnässä. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Viivästysseuraamusten laskemisesta huojennetulle viivästyskorolle säädettäisiin viivekorkolain 5 a §:ssä. Sen mukaan huojennetulle viivästyskorolle ei laskettaisi viivästysseuraamuksia, mikä vastaisi nykytilaa jäännösveron koron ja maksettavan yhteisökoron osalta.
48 §. Tarkemmat määräykset. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Verohallinto voisi antaa tarkempia määräyksiä huojennetun viivästyskoron ja palautettavalle verolle suoritettavan koron laskemisesta viivekorkolain 12 §:n ja veronkantolain 36 §:n perusteella.
50 §. Veronpalautus ja jäännösvero. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, miten verovuodelta toimitettavassa verotuksessa hyväksi luettavat määrät, joita ei tarvita verovelvollisen verojen suoritukseksi verovuonna, hyvitettäisiin verovelvolliselle. Verovelvollisen hyväksi luettavat määrät ovat voineet muodostua hänelle määrätyistä ennakoista, ennakonpidätyksistä ja toisesta valtiosta Suomeen siirretyistä ennakoista. Palautuslaskentaa varten säädettäisiin siitä, missä järjestyksessä verovelvolliselle hyvitettävän määrän katsottaisiin muodostuvan hyväksi luetuista eristä. Säännös on tarpeen sen vuoksi, että verovelvolliselle määrätyt ennakot luettaisiin hyväksi sen mukaisesti kuin ne on määrätty. Se, mistä eristä verovelvolliselle hyvitettävän määrän katsottaisiin muodostuvan, vaikuttaa korkoseuraamuksiin ja verovelvolliselle verotuspäätöksen johdosta rahana palautettavaan määrään.
Pykälän 1 momentin mukaan hyvittäminen tapahtuisi ensisijaisesti alentamalla verovuoden verotuksessa hyväksi luettuja ennakoita niiden eräpäivien mukaisessa järjestyksessä uusimmasta vanhimpaan. Jos kaikille ennakon erille ei olisi kertynyt maksusuorituksia, olisivat ennakot tulleet suoritetuksi eräpäivien mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan ja hyvittäminen kohdistuisi siten ensisijaisesti suorittamatta oleviin ennakon eriin. Ennakon alenemisesta ei tällöin muodostuisi palautusta, joka voitaisiin maksaa verovelvolliselle tai käyttää hänen muiden verojensa suoritukseksi.
Jos hyvitettävä määrä ylittäisi verovelvolliselle verovuodelta määrättyjen ennakoiden määrän, verovelvolliselle palautettaisiin muita hyväksi luettuja eriä, joita voivat olla ennakonpidätykset ja toisesta valtiosta Suomeen siirretyt ennakot. Siltä osin kuin alennettavat ennakot olisi maksettu tai hyvitys kohdistuisi muihin hyväksi luettaviin eriin, hyvitettävä määrä palautettaisiin verovelvolliselle veronpalautuksena. Veronpalautus voitaisiin myös käyttää verovelvollisen verojen ja muiden saatavien suoritukseksi veronkantolaissa säädetyllä tavalla.
Ennakon alentamisesta verotuspäätöksen yhteydessä ei tehtäisi erillistä päätöstä. Verotuspäätöksestä kävisi ilmi, mitä ennakon eriä on alennettu ja miten verovelvolliselle hyvitettävä määrä on muodostunut verotuksessa hyväksi luetuista eristä. Verovelvollinen ja muut muutoksenhakuun oikeutetut voisivat hakea muutosta verotuspäätökseen verotusmenettelylain mukaisessa järjestyksessä ja esittää tällöin vaatimuksen esimerkiksi siitä, että ennakoita on alennettava muussa järjestyksessä. Käytännössä muutoksenhaku voisi menestyä vain siinä tapauksessa, että Verohallinto olisi alentanut ennakoita teknisluontoisen virheen vuoksi muussa kuin laissa säädetyssä järjestyksessä. Ennakoiden alentamiseen haettaisiin muutosta samassa määräajassa kuin verotuspäätökseen ja muutoksenhakuaika alkaisi verotuksen päättyessä. Verohallinto voisi myös toimittaa verotuksen oikaisun verovelvollisen hyväksi tai vahingoksi, jos kävisi ilmi, että ennakoita on alennettu tai hyvitys on muodostettu virheellisesti.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että 1 momentissa tarkoitettujen alennettujen ennakoiden suoritetut määrät ja muut palautettavat hyväksi luetut määrät palautetaan veronpalautuksena korkoineen. Palautettavalle määrälle maksettavasta korosta säädetään veronkantolaissa. Veronpalautuksen yhteydessä palautettaisiin myös alennetuille ennakoille suoritetut viivästyskorot ja huojennetut viivästyskorot viivekorkolain 6 §:n mukaisesti. Verovelvolliselle ei maksettaisi korkoa siltä osin kuin 1 momentissa säädetty hyvitys kohdistuisi maksamatta oleviin ennakon eriin. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi, että toiselle valtiolle siirrettävää veronpalautusta ei palauteta. Säännös vastaisi nykyisen 50 §:n 1 momentin säännöstä.
Esimerkki: Verovelvolliselta ei ole toimitettu ennakonpidätystä. Verovelvolliselle on määrätty verovuonna maksettavaksi ennakoita yhteensä 12 000 euroa kuukausittain 12 yhtä suuressa 1 000 euron erässä. Verovelvollinen maksaa ennakoista kymmenen erää ajallaan ja jättää kaksi erää maksamatta. Verovuodelta toimitettavassa verotuksessa verovelvolliselle määrättävien verojen ja maksujen määrä on yhteensä 10 000 euroa. Verovuodelta määrättyjen verojen ja maksujen määrä on siten 2 000 euroa pienempi kuin verovelvolliselle määrättyjen ennakoiden määrä. Verohallinto alentaa määrättyjä ennakoita eräpäivän mukaisessa järjestyksessä uusimmasta vanhimpaan ja poistaa maksamatta olevat ennakon erät ja niille lasketut korot. Poistettavien ennakon erien perintä lopetetaan.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että jos hyväksi luettavat määrät eivät riitä verojen suoritukseksi, määrätään verovelvollisen maksettavaksi jäännösvero korkoineen. Jäännösverolle laskettavasta korosta säädettäisiin viivekorkolaissa. Momentissa säädettäisiin myös jäännösveron pienimmästä määrättävästä määrästä. Säännös estäisi nykyiseen tapaan pienten maksuerien muodostumisen veroa määrättäessä. Säännös olisi tarpeen veronkantolakiin ehdotetun muutoksen johdosta, jolla pienimmästä kannettavasta määrästä luovuttaisiin tuloverotuksessa muiden uudessa kantomenettelyssä käsiteltävien verojen tavoin. Pienin määrättävä määrä olisi kymmenen euroa, mikä vastaisi veronkantolaissa säädettyä pienintä kannettavaa määrä.
Lisäksi 3 momentissa säädettäisiin, että jäännösvero olisi maksettava, vaikka verotukseen haettaisiin muutosta. Säännös vastaisi nykyisen 50 §:n 2 momentin säännöstä.
57 §. Verotuksen oikaisua koskevia erityisiä säännöksiä. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että verotusta oikaistaessa verovelvollisen suoritettavaksi olisi määrättävä veronlisäyksen sijaan viivekorkolaissa tarkoitettu viivästyskorko. Viivästyskorko vastaisi korkokannaltaan nykyistä veronlisäystä. Sääntely yhtenäistäisi verotuksessa määrättäviä korkoseuraamuksia. Lisäksi pykälän sanamuotoa selkeytettäisiin.
57 a §. Verotuksen oikaisun johdosta lisättävän tulon siirto. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälässä oleva maininta veronlisäyksestä korvattaisiin maininnalla viivekorkolain mukaisesta viivästyskorosta. Lisäksi pykälän sanamuotoa tarkistettaisiin.
76 §. Verotuksen muuttaminen muutoksenhaun johdosta. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi ehdotettua 50 §:n 3 momenttia vastaava säännös pienimmän määrättävän veron määrästä silloin, kun verotusta muutetaan muutoksenhaun johdosta. Säännös estäisi nykyiseen tapaan pienten verojäämien muodostumisen myös silloin, kun verotusta muutetaan muutoksenhaun johdosta. Pienin määrättävä määrä olisi kymmenen euroa, mikä vastaisi veronkantolaissa säädettyä pienintä kannettavaa määrää.
77 §. Korkojen laskeminen muutostilanteessa. Pykälässä säädettäisiin korkojen laskemisesta muutostilanteissa. Nykyisistä verotusmenettelylaissa säädetyistä yhteisökorosta, jäännösveron korosta ja palautuskorosta luovuttaisiin ja korkojen laskemisesta säädettäisiin viivekorkolaissa ja veronkantolaissa.
Pykälän 1 momentin mukaan verotuksen muutoksen johdosta maksettavalle verolle laskettaisiin korkoa siten kuin viivekorkolaissa säädetään. Verotuksen muutoksen johdosta maksettavalle veroille laskettavasta korosta säädettäisiin viivekorkolain 5 a—5 c §:ssä.
Pykälän 2 momentin mukaan verotuksen muutoksen johdosta palautettavalle verolle ja veronkorotukselle laskettaisiin korkoa siten kuin veronkantolaissa säädetään. Verotuksen muutoksen johdosta palautettavalle verolle ja veronkorotukselle laskettavasta korosta säädettäisiin veronkantolain 32 §:ssä.
77 a §. Verotuksen muutoksesta johtuvan veron vähennyksen hyvittäminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 77 a §, jossa säädettäisiin tarkemmin siitä, missä järjestyksessä verotuksen muutoksesta johtuva veron vähennys hyvitettäisiin verovelvolliselle.
Verovelvolliselle on voitu määrätä verovuoden veroa esimerkiksi ennakkoina, jäännösverona ja verotuksen oikaisussa verovelvollisen vahingoksi. Lisäksi verovelvollisen hyväksi on voitu lukea ennakonpidätyksiä ja toisesta valtiosta Suomeen siirrettyjä ennakoita. Se, mistä eristä verovelvolliselle hyvitettävän määrän katsottaisiin muodostuvan, vaikuttaa korkoseuraamuksiin ja verovelvolliselle päätöksen johdosta rahana palautettavaan määrään.
Pykälässä säädettäisiin siitä, että verotuksen muutoksesta johtuva veron vähennys hyvitettäisiin ensisijaisesti alentamalla verovelvolliselle määrättyjä verovuoden veron eriä niiden eräpäivien mukaisessa järjestyksessä uusimmasta vanhimpaan. Verovelvolliselle määrättyjä veroja ovat ennakonkannossa maksettava ennakko, jäännösvero ja verotuksen muutoksen johdosta maksettava vero. Jos hyvitettävä määrä ylittäisi näiden erien määrän, verovelvolliselle palautettaisiin muita hyväksi luettuja eriä, joita voivat olla ennakonpidätykset ja toisesta valtiosta Suomeen siirretyt ennakot.
Verovuoden veron eriä alennettaisiin edellä mainitulla tavalla riippumatta siitä, ovatko erät perimiskelpoisia vai vanhentuneita. Jos alennettavalle verovuoden veron erälle ei olisi kertynyt maksusuorituksia, erän alenemisesta ei muodostuisi palautusta, jota voitaisiin maksaa verovelvolliselle tai käyttää hänen muiden verojensa suoritukseksi veronkantolaissa säädetyllä tavalla. Siltä osin kuin alennetut verovuoden veron erät olisi maksettu tai hyvitys kohdistuisi muihin hyväksi luettaviin eriin, hyvitettävä määrä palautettaisiin verovelvolliselle veronpalautuksena. Veronpalautus voitaisiin myös käyttää verovelvollisen verojen ja muiden saatavien suoritukseksi veronkantolaissa säädetyllä tavalla.
Esimerkki: Verovuodelta toimitettavassa säännönmukaisessa verotuksessa luonnolliselle henkilölle määrättävät verot ja maksut ovat yhteensä 12 000 euroa. Hyväksi luettavien ennakoiden ja ennakonpidätysten määrä on 10 000 euroa. Verovelvollisen maksettavaksi määrätään jäännösveroa 2 000 euroa kahdessa yhtä suuressa erässä siten, että 1. erä erääntyy joulukuussa ja 2. erä seuraavan vuoden helmikuussa.
Verotuksen oikaisupäätöksellä verovuodelta määrättyjen verojen ja maksujen määrä alennetaan 10 400 euroon. Verovuoden veron vähennys on siten 1 600 euroa. Verovelvollinen on suorittanut jäännösveron 1. erästä 650 euroa ja 350 euroa siitä on suorittamatta. Jäännösveron 2. erä on kokonaan suorittamatta.
Verotuksen oikaisun johdosta jäännösveron 2. erä 1 000 euroa poistetaan. Jäännösveron 1. erä alennetaan 400 euroon ja ylimenevä osa poistetaan. Verovelvolliselle palautetaan jäännösveron 1. erästä 250 euroa, jollei palautettavaa määrä ole käytettävä verovelvollisen muiden verojen ja velvoitteiden suoritukseksi [650 euroa (jäännösveron 1. erästä suoritettu määrä) – 400 euroa (jäännösveron 1. erän määrä verotuksen oikaisun jälkeen) = 250 euroa].
Ehdotetussa pykälässä tarkoitetusta ennakon alentamisesta ei tehtäisi erillistä päätöstä. Verotuksen muuttamista koskevasta päätöksestä kävisi ilmi, mitä ennakon eriä on alennettu ja miten verovelvolliselle hyvitettävä määrä on muodostunut verotuksessa hyväksi luetuista eri eristä. Verovelvollinen ja muut muutoksenhakuun oikeutetut voisivat hakea muutosta verotuspäätökseen verotusmenettelylain mukaisessa järjestyksessä ja esittää tällöin vaatimuksen esimerkiksi siitä, että ennakoita on alennettava muussa järjestyksessä. Verohallinto voisi myös verotusmenettelylaissa säädettyjen edellytysten täyttyessä toimittaa verotuksen oikaisun verovelvollisen hyväksi tai vahingoksi, jos kävisi ilmi, että ennakoita on alennettu tai hyvitys on muodostettu virheellisesti.
Ennakon eriä voitaisiin alentaa, vaikka ennakkoperintälain 24 §:ssä ennakon alentamiselle ja poistamiselle säädetyt määräajat olisivat jo päättyneet. Ennakkoa voitaisiin alentaa myös sen estämättä, että ennakkoperintälain 51 §:n mukaan kannossa maksettavaksi määrättyä ennakkoa ei enää muuteta ennakkoperintälaissa tarkoitetun muutoksenhaun johdosta, jos se on verotusmenettelylain mukaan käytetty verovelvolliselle tai hänen puolisolleen määrätyn veron tai maksun suoritukseksi.
Verovelvollisen oikaisuvaatimuksen tai valituksen johdosta verovuoden veron suoritukseksi määrättyjen ennakon ja jäännösveron erien täytäntöönpano voidaan ennen lopullista päätöstä määrätä keskeytettäväksi verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti. Jos verovuoden veron täytäntöönpano keskeytettäisiin vain osittain, myös täytäntöönpanon keskeytys kohdistettaisiin verovuoden veron erille 77 a §:ssä säädetyssä järjestyksessä.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että 1 momentissa tarkoitettujen alennettujen erien suoritetut määrät ja muut palautettavat hyväksi luetut määrät palautetaan veronpalautuksena korkoineen. Palautettavalle määrälle maksettavasta korosta säädetään veronkantolaissa. Veronpalautuksen yhteydessä palautettaisiin myös alennetuille ennakoille suoritetut viivästyskorot ja huojennetut viivästyskorot viivekorkolain 6 §:n mukaisesti. Alennetuille erille laskettujen viivästyskorkojen poistamisesta säädettäisiin viivekorkolaissa. Toiselle valtiolle siirrettävää veronpalautusta ei palautettaisi. Säännös vastaisi 50 §:n 2 momentin säännöstä.
Voimaantulosta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä marraskuuta 2017. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran yhteisöjen ja yhteisetuuksien verotuksessa verovuodesta 2017 alkaen ja muiden verovelvollisten verotuksessa verovuodesta 2018 alkaen. Aiempien vuosien verotuksessa sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Lain 7 a §:ssä tarkoitettua sähköistä ilmoittamisvelvollisuutta koskevia säännöksiä sovellettaisiin ensimmäisen kerran veroilmoituksiin, jotka annetaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Yhteisön ja yhteisetuuden olisi käytännössä annettava veroilmoitus sähköisesti heinäkuussa 2017 ja sen jälkeen päättyviltä verovuosilta. Ennen lain voimaantulopäivää paperilla annettua veroilmoitusta ei kuitenkaan tarvitsisi antaa uudelleen sähköisesti.
Esimerkki 1: Verovelvollisen verovuosi 2017 päättyy heinäkuussa. Veroilmoitus on annettava viimeistään 30.11.2017. Verovelvollinen antaa veroilmoituksen paperilla 31.10.2017. Verovelvollisen ei tarvitse antaa veroilmoitusta uudelleen sähköisesti 1.11.2017 jälkeen.
Esimerkki 2: Verovelvollisen verovuosi 2017 muodostuu kahdesta tilikaudesta. Ensimmäinen tilikausi päättyy tammikuussa 2017 ja toinen tilikausi elokuussa 2017. Verovelvollinen antaa veroilmoituksen ensimmäiseltä tilikaudelta paperilla 31.5.2017. Toiselta tilikaudelta verovelvollinen antaa veroilmoituksen sähköisesti 31.12.2017. Verovelvollisen ei tarvitse antaa veroilmoitusta ensimmäiseltä tilikaudelta uudelleen sähköisesti.
Esimerkki 3: Verovelvollisen verovuosi 2017 päättyy kesäkuussa. Verovelvollinen antaa veroilmoituksen myöhässä 15.11.2017. Verovelvollisen tulee antaa veroilmoitus sähköisesti.
Yhteisö ja yhteisetuus voisivat ennen lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti täydentää ennakkoperintää maksamalla ennakon täydennysmaksua 31 päivään lokakuuta 2017 saakka ja muut verovelvolliset 31 päivään lokakuuta 2018 saakka. Ennakon täydennysmaksua voisi siten maksaa myös sellaisille verovuosille, joiden verotuksessa ennakon täydennysmaksu ei kuuluisi hyväksi luettaviin eriin tämän lain voimaantulon jälkeen. Tämän vuoksi siirtymäsäännöksessä säädettäisiin siitä, että ennakon täydennysmaksut käsiteltäisiin verotuksessa ennakon tavoin. Ennen lain voimaantuloa suoritettu ennakon täydennysmaksu rinnastettaisiin ennakkoon, joka olisi erääntynyt ja suoritettu ennakon täydennysmaksun suorittamispäivänä. Ennakon täydennysmaksu esimerkiksi luettaisiin verotuksessa hyväksi ennakon tavoin tämän lain 34 §:n mukaisesti ja verovuoden päättymisen jälkeen suoritettua ennakon täydennysmaksua palautettaessa palautuskorkoa laskettaisiin täydennysmaksun suorittamista seuraavasta päivästä alkaen. Verovuodelle 2017 maksetulle yhteisön ja yhteisetuuden ennakon täydennysmaksulle ei kuitenkaan siirtymäaikana määrättäisi maksettavaksi huojennettua viivästyskorkoa.
Esimerkki 1: Yhtiön verovuosi päättyy 31.1.2017. Yhtiön verovuoden vero on 100 000 euroa. Yhtiö maksaa ennakon täydennysmaksua 90 000 euroa 30.9.2017. Yhtiölle määrätään jäännösveroa 10 000 euroa. Ennakon täydennysmaksuna suoritetulle verovuoden verolle ei lasketa huojennettua viivästyskorkoa. Huojennettua viivästyskorkoa lasketaan viivekorkolain siirtymäsäännösten nojalla 10 000 euron jäännösverolle veroilmoituksen viimeistä antopäivää seuraavasta päivästä eli 1.6.2017 lukien jäännösveron eräpäivään, jolloin myös huojennettu viivästyskorko erääntyy maksettavaksi.
Esimerkki 2: Yhtiön verovuosi päättyy 31.1.2017. Yhtiön verovuoden vero on 10 000 euroa. Yhtiö maksaa ennakon täydennysmaksua 15 000 euroa 30.9.2017. Ennakontäydennysmaksu rinnastetaan vastaavana päivänä erääntyneeseen ja suoritettuun ennakkoon. Yhtiölle palautettavalle verolle 5 000 euroa maksetaan veronkantolain siirtymäsäännösten nojalla palautuskorkoa ennakon täydennysmaksun suorittamispäivää seuraavasta päivästä palautuksen maksupäivään. Yhtiölle ei määrätä huojennettua viivästyskorkoa.
1.2
Laki veronlisäyksestä ja viivekorosta
2 §. Veronlisäys. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus verotusmenettelylain 57 §:ssä tarkoitettuun verotuksen oikaisuun. Viittaus verotusmenettelylain 57 §:n mukaiseen verotuksen oikaisuun lisättäisiin viivästyskorkoa koskevaan 5 a §:n 1 momenttiin.
Verotusmenettelylain 57 §:ssä tarkoitetussa verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta toimitettavassa verotuksen oikaisussa laskettaisiin veronlisäyksen sijaan viivästyskorkoa. Viivästyskoron korkoprosentti olisi samansuuruinen kuin veronlisäyksen. Viivästyskorkoon ei kuitenkaan sovellettaisi 2 §:ssä tarkoitettua kolmen euron vähimmäismäärää. Muissa kuin verotusmenettelylain 57 §:ssä tarkoitetuissa verotuksen oikaisuissa määrättävälle verolle ei laskettaisi viivästyskorkoa, vaan 5 a §:ssä ehdotettua huojennettua viivästyskorkoa.
3 §. Veronlisäyksen laskeminen. Pykälän 3 momentista poistettaisiin maininta verotusmenettelylain 57 §:ssä tarkoitetusta verotuksen oikaisusta. Verotusmenettelylain 57 §:ssä tarkoitetussa verotuksen oikaisussa ei laskettaisi veronlisäystä, vaan 5 a §:ssä tarkoitettua viivästyskorkoa.
4 §. Viivekorko. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että viivekoron soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät veronkantolain 7 §:ssä tarkoitettujen oma-aloitteisten verojen lisäksi veronkantolain 4 §:ssä tarkoitetut verotusmenettelylain soveltamisalaan kuuluvat verot, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätty ennakko tai muu määrä, perintövero, lahjavero, tonnistovero sekä tulonsaajalle määrättävä lähdevero. Näiden verolajien osalta sovellettaisiin uuden kantomenettelyn säännöksiä, joiden mukaan maksamattomalle verolle laskettaisiin eräpäivän jälkeen viivästyskorkoa.
5 §. Viivekoron laskeminen. Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Ennakoiden hyväksi lukemisen menettelyyn ehdotetun muutoksen johdosta verovelvolliselta ei jatkossa kannettaisi jäännösveroa ennakon maksamatta jättämisen vuoksi. Maksamatta olevia ennakoita, jotka tarvittaisiin verovuoden veron suoritukseksi, ei poistettaisi ennen verotuksen päättymistä, vaan niiden perintää jatkettaisiin ja niille kertyisi viivästyskorkoa maksupäivään saakka. Maksamatonta ennakkoa, jota ei tarvittaisi verovuoden veron suoritukseksi, alennettaisiin verotusmenettelylain 50 tai 77 a §:n mukaisesti, ja sille maksetut viivästyskorot palautettaisiin veronpalautuksen yhteydessä.
5 a §. Viivästyskorko ja huojennettu viivästyskorko. Pykälässä säädettäisiin viivästyskorosta ja huojennetusta viivästyskorosta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin viivästyskorosta maksamatta olevalle veronkantolain 4 ja 7 §:ssä tarkoitetuille veroille, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätylle ennakolle tai muulle määrälle, perintöverolle, lahjaverolle, tonnistoverolle ja tulonsaajalle määrättävälle lähdeverolle. Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin, että verotusmenettelylain 57 §:ssä tarkoitetun verotuksen oikaisun yhteydessä määrättävälle verolle laskettaisiin viivästyskorkoa. Viivästyskorolla korvattaisiin näissä verotuksen oikaisutilanteissa nykyisin määrättävä veronlisäys.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin huojennetusta viivästyskorosta.
Huojennetulla viivästyskorolla korvattaisiin voimassa oleva verotusmenettelylain 40 §:ssä tarkoitettu maksettava yhteisökorko ja kyseisen lain 43 §:ssä tarkoitettu jäännösveron korko. Huojennettua viivästyskorkoa laskettaisiin verotusmenettelylaissa tarkoitetulle jäännösverolle, verotuksen muutoksen johdosta maksettavalle verolle ja verovuoden päättymistä seuraavan kuukauden jälkeen erääntyvälle ennakolle. Verotusmenettelylain 57 §:ssä tarkoitetun verotuksen oikaisun yhteydessä määrättävälle verolle laskettaisiin lisäksi viivästyskorkoa ehdotetun 1 momentin mukaisesti.
Huojennettu viivästyskorko olisi kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä, kuitenkin vähintään 0,5 prosenttia (huojennettu viivästyskorko). Koron vähimmäismäärä 0,5 prosenttia voisi tulla sovellettavaksi, jos viitekorko olisi negatiivinen.
Säännös muuttaisi nykytilaa yhteisön ja yhteisetuuksien jäännösverolle maksettavan koron osalta, koska maksettavalle yhteisökorolle ei nykyisin ole säädetty vähimmäismäärää. Käytännössä viitekorko ei ole kuitenkaan ollut niin alhainen, että maksettava yhteisökorko olisi ollut vähemmän kuin 0,5 prosenttia.
Pykälän 3 momentin mukaan viivästyskorkoa ei laskettaisi veronlisäykselle, viivästyskorolle eikä huojennetulle viivästyskorolle.
5 b §. Viivästyskoron laskeminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin viivästyskoron laskennan pääsäännöstä. Pääsäännön mukaan viivästyskorkoa laskettaisiin maksamatta olevalle verolle eräpäivää seuraavasta päivästä veron suorittamispäivään.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin veronkantolain 7 §:ssä tarkoitetuille oma-aloitteisille veroille laskettavasta viivästyskorosta sekä niihin liittyvälle Verohallinnon määräämälle myöhästymismaksulle, veronkorotukselle, laiminlyöntimaksulle ja veronkantolain 34 §:n nojalla takaisin perittävälle palautukselle laskettavasta viivästyskorosta. Säännös vastaisi voimassa olevaa sääntelyä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin verotusmenettelylain 57 §:ssä tarkoitetun verotuksen oikaisun yhteydessä määrättävän viivästyskoron laskemisesta. Viivästyskorkoa laskettaisiin jäännösveron ensimmäistä eräpäivää seuraavasta päivästä muutoksen johdosta määrättävän veron eräpäivään. Sääntelyllä korvattaisiin nykyinen veronlisäystä koskeva sääntely vastaavassa tilanteessa. Viivästyskorkoa laskettaisiin veronlisäyksen laskennan alkupäivää varhemmasta ajankohdasta, mutta viivästyskoron laskenta päättyisi määrättävän veron eräpäivään, kuten veronlisäyksen laskenta nykyisin. Jos verotuksen oikaisussa määrättävää veroa ei maksettaisi eräpäivänä, maksamatta jääneelle verolle laskettaisiin lisäksi viivästyskorkoa 1 momentissa säädetyllä tavalla.
5 c §. Huojennetun viivästyskoron laskeminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 c §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ajasta, jolta huojennettua viivästyskorkoa laskettaisiin jäännösverolle. Säännöstä sovellettaisiin kaikille verovelvollisille määrättävään jäännösveroon. Huojennettua viivästyskorkoa laskettaisiin verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen jäännösveron ensimmäisen erän eräpäivään. Koronlaskenta alkaisi yhteisön ja yhteisetuuden verotuksessa kolme kuukautta aikaisemmin kuin nykyisen maksettavan yhteisökoron laskenta. Muiden verovelvollisten jäännösveron koronlaskentajakson alkuajankohta säilyisi ennallaan. Koronlaskenta päättyisi samaan päivään kuin jäännösveron koronlaskenta nykyisin. Korko laskettaisiin nykyisestä poiketen koko verovuodelta määrättävälle tai palautettavalle verolle verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen myös silloin, kun yhteisön tai yhteisetuuden verovuosi koostuisi useammasta kuin yhdestä tilikaudesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin huojennetun viivästyskoron laskennasta verovuoden päättymistä seuraavan kuukauden jälkeen erääntyvälle ennakolle. Ennakolle laskettaisiin korkoa verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä ennakon eräpäivään. Täydennettäessä ennakkoperintää verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen olisi siten lähtökohtaisesti maksettava myös korkoa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin huojennetun viivästyskoron laskemisesta verotuksen muutoksesta johtuvalle verolle. Korkoa laskettaisiin verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä verolle määrättävään eräpäivään. Korkoa laskettaisiin muutostilanteissa yhteisöille ja yhteisetuuksille kolme kuukautta aikaisemmasta ajankohdasta kuin nykyisin. Muiden verovelvollisten osalta koron laskentajakson alkuajankohta säilyisi ennallaan.
Momentissa säädettäisiin myös siitä, ettei huojennettua viivästyskorkoa lasketa ajalta, jolta verolle lasketaan viivästyskorkoa. Säännös koskisi käytännössä verotusmenettelylain 57 §:ssä tarkoitettua verotuksen oikaisua, jonka yhteydessä verovelvollisen suoritettavaksi määrättäisiin viivästyskorkoa ehdotetun 5 a §:n 1 momentin nojalla. Sääntely vastaisi nykytilaa, jossa verolle ei lasketa maksettavaa yhteisökorkoa ja jäännösveron korkoa samalta ajalta, jolta verolle lasketaan veronlisäystä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin huojennetun viivästyskoron laskennan alkuajankohdasta sellaisessa muutostilanteessa, jossa muutoksen johdosta määrättävä vero on aiemmin palautettu veronpalautuksena. Huojennettua viivästyskorkoa laskettaisiin tällaisessa tilanteessa veronpalautuksen palautuspäivää seuraavasta päivästä alkaen. Sääntely vastaisi tältä osin nykytilaa. Säännös vastaisi kumottavaksi ehdotetun verotusmenettelylain 77 §:n 5 momentin säännöstä, jonka mukaan, jos perittävää veroa on palautettu verovelvolliselle ennakonpalautuksena, jäännösveron korko tai maksettava yhteisökorko peritään verotuksen muutostilanteessa tältä osin ennakonpalautuksen palautuspäivästä määrättävään eräpäivään.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin verotuksen päättyessä määrättävälle jäännösverolle laskettavasta huojennetusta viivästyskorosta vähennettävästä määrästä. Vähennyksen enimmäismäärä olisi 20 euroa. Säännös koskisi kaikkia verovelvollisia verovelvollisen oikeudellisesta muodosta riippumatta. Nykytilassa jäännösveron korosta vähennettävän määrän sääntely ei koske yhteisöjä ja yhteisetuuksia.
Vähennyksen voisi saada vain jäännösverolle laskettavasta huojennetusta viivästyskorosta. Vähennystä ei tehtäisi verotuksen muutoksen johdosta suoritettavalle verolle lasketusta huojennetusta viivästyskorosta. Vähennys poikkeaisi siten nykyisestä jäännösveron korosta tehtävästä vähennyksestä, jota sovelletaan kumulatiivisesti kaikissa vaiheissa, joissa verovuoden verolle lasketaan jäännösveron korkoa.
Jos jäännösvero ja sille laskettu huojennettu viivästyskorko kannettaisiin useammassa kuin yhdessä erässä, vähennys tehtäisiin huojennetun viivästyskoron lasketusta määrästä ennen sen jakamista jäännösveron erille. Verovelvollinen saisi siis vähennyksen hyväkseen saman määräisenä veron eräjaosta riippumatta.
Pykälän 6 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, ettei veronkorotukselle laskettaisi huojennettua viivästyskorkoa. Sääntely vastaisi nykytilaa, jossa veronkorotukselle ei lasketa jäännösveron korkoa eikä maksettavaa yhteisökorkoa.
6 §. Viivekoron ja viivästyskorkojen palauttaminen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että viivästyskorko-sana muutetaan monikkoon. Näin otsikko kattaisi sekä viivästyskoron että huojennetun viivästyskoron. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi huojennettua viivästyskorkoa koskeva maininta. Kertyneellä korolla tarkoitetaan maksettua korkoa.
7 §. Veronlisäyksen, viivekoron ja viivästyskorkojen perimättä jättäminen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että viivästyskorko-sana muutetaan monikkoon. Näin otsikko kattaisi sekä viivästyskoron että huojennetun viivästyskoron. Sekä pykälän 2 että 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi huojennettua viivästyskorkoa koskeva maininta.
7 a §. Tarkemmat säännökset veronlisäyksen, viivekoron ja viivästyskorkojen perimättä jättämisestä. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että viivästyskorko-sana muutetaan monikkoon. Näin otsikko kattaisi sekä viivästyskoron että huojennetun viivästyskoron. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi huojennettua viivästyskorkoa koskeva maininta. Lisäksi pykälän käsite verovelvollisesta korvattaisiin käsitteellä verovelvollisista. Uusi sanamuoto selkeyttäisi sitä, että pykälä on tarkoitettu sovellettavaksi tilanteessa, jossa veron maksaminen on viivästynyt yleisestä verovelvollisista riippumattomasta syystä, kuten maksuliikenteen häiriöstä.
8 §. Veronlisäyksen, viivekoron ja viivästyskorkojen periminen ulosottotoimin. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että viivästyskorko muutetaan monikkoon. Näin otsikko kattaisi sekä viivästyskoron että huojennetun viivästyskoron. Myös otsikon ulosottoperintää koskeva termi uudistettaisiin. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi huojennettua viivästyskorkoa koskeva maininta.
9 §. Veronlisäyksen, viivekoron ja viivästyskorkojen tilittäminen veronsaajille. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että viivästyskorko-sana muutetaan monikkoon. Näin otsikko kattaisi sekä viivästyskoron että huojennetun viivästyskoron. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi huojennettua viivästyskorkoa koskeva maininta.
10 §. Veronlisäys, viivekorko ja viivästyskorot tuloverotuksessa. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että viivästyskorko-sana muutetaan monikkoon. Näin otsikko kattaisi sekä viivästyskoron että huojennetun viivästyskoron. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi huojennettua viivästyskorkoa koskeva maininta.
11 §. Palauttaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi huojennettua viivästyskorkoa koskeva maininta. Lisäksi pykälässä käytetyt käsitteet hakemuksesta ja hakemuksetta korvattaisiin käsitteillä vaatimuksesta ja vaatimuksetta.
12 §. Tarkemmat määräykset. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi huojennettua viivästyskorkoa koskeva maininta.
Voimaantulosta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä marraskuuta 2017. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran yhteisöjen ja yhteisetuuksien verotuksessa verovuodesta 2017 alkaen ja muiden verovelvollisten verotuksessa verovuodesta 2018 alkaen. Aiempien verovuosien verotuksessa sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Esimerkiksi verotusmenettelylain 57 §:ssä tarkoitettujen oikaisujen yhteydessä luovuttaisiin veronlisäyksen määräämisestä ja määrättäisiin viivästyskorkoa yhteisöjen ja yhteisetuuksien verotuksessa verovuodesta 2017 alkaen ja muiden verovelvollisten verotuksessa verovuodesta 2018 alkaen. Myös jäännösverolle ja muutoksen johdosta määrättävälle verolle laskettaisiin huojennettua viivästyskorkoa ja maksamattoman ennakon erillisestä viivekorosta luovuttaisiin samasta ajankohdasta alkaen.
Maksamatta jätetylle veronkantolain 4 §:ssä tarkoitetulle verolle, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätylle ennakolle tai muulle määrälle, perintöverolle, lahjaverolle, tonnistoverolle ja tulonsaajalle määrättävälle lähdeverolle laskettaisiin viivästyskorkoa yhteisöjen ja yhteisetuuksien veronkannossa 1 päivästä marraskuuta 2017 alkaen ja muiden velallisten veronkannossa 1 päivästä marraskuuta 2018 alkaen. Tätä edeltävältä ajalta laskettaisiin korkoa lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Näitä ajankohtia edeltävältä ajalta maksamatta jätetylle verolle laskettaisiin viivekorkoa kuitenkin siten, että viivekoron kolmen euron vähimmäismäärää ei sovellettaisi, jos saatava olisi suorittamatta soveltamisajan alkaessa.
Lain 5 b §:n 2 momenttia ja 6—12 §:ää sovellettaisiin lain voimaantulopäivästä alkaen.
Verovuoden päättymisen jälkeen erääntyneelle yhteisön ja yhteisetuuden ennakolle laskettaisiin huojennettua viivästyskorkoa, jos ennakko määrätään maksettavaksi 1 päivänä marraskuuta 2017 tai sen jälkeen. Muulle veroverovelvolliselle määrättävälle verovuoden päättymisen jälkeen erääntyvälle ennakolle laskettaisiin huojennettua viivästyskorkoa, jos ennakko on määrätty 1 päivänä marraskuuta 2018 tai sen jälkeen.
Niiden yhteisöjen ja yhteisetuuksien verotuksessa, joilla verovuoden 2017 verotuksessa laskettaisiin huojennettua viivästyskorkoa lain voimaantuloa edeltävältä ajalta, huojennettua viivästyskorkoa laskettaisiin ennakolle, jäännösverolle ja verotuksen muutoksen johdosta määrättävälle verolle veroilmoituksen viimeistä antopäivää seuraavasta päivästä kuitenkin viimeistään lain voimaantulopäivästä. Jos verovelvollisen verovuosi päättyy 30 päivänä syyskuuta 2017 jälkeen, huojennettua viivästyskorkoa lasketaan kuitenkin uusien säännösten mukaan verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden alusta alkaen. Korkoa ei siten laskettaisi pidemmältä ajalta, jolta ennen lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan laskettaisiin maksettavaa yhteisökorkoa. Yhteisöjen ja yhteisetuuksien verovuoden 2016 ja muiden verovelvollisten verovuoden 2017 ja sitä aiempien verovuosien verotuksen muutoksissa sovellettaisiin ennen lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.
Esimerkki 1: Yhteisön verovuosi päättyy 31.1.2017. Yhteisön verovuoden vero on 100 000 euroa. Yhteisölle määrätään lain voimaantulon jälkeen sen vaatimuksesta ennakkoa 60 000 euroa, joka erääntyy maksettavaksi 15.11.2017. Ennakolle lasketaan sen määräämisen yhteydessä huojennettua viivästyskorkoa veroilmoituksen viimeistä antopäivää seuraavasta päivästä eli 1.6.2017 lukien ennakon eräpäivään 15.11.2017, jolloin myös ennakolle laskettu huojennettu viivästyskorko erääntyy maksettavaksi.
Yhtiölle määrätään jäännösveroa 40 000 euroa. Jäännösverolle lasketaan viivekorkolain siirtymäsäännösten nojalla huojennettua viivästyskorkoa veroilmoituksen viimeistä antopäivää seuraavasta päivästä eli 1.6.2017 lukien jäännösveron eräpäivään, jolloin myös jäännösverolle laskettu huojennettu viivästyskorko erääntyy maksettavaksi.
Esimerkki 2: Yhteisön verovuosi päättyy 31.8.2017 ja verovuodelta annettavan veroilmoituksen määräpäivä on 31.12.2017. Yhteisölle määrätään lain voimaantulon jälkeen 10 000 euron jäännösvero. Jäännösverolle lasketaan huojennettua viivästyskorkoa 1.11.2017 alkaen.
7 §. Erityissäännösten soveltamisala. Pykälän 2 momentin 1 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi säännös, jonka mukaan lain 2 luvun säännöksiä ei sovelleta ennakkoperintälain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuun ennakon täydennysmaksuun, koska kyseinen ennakkoperintälain momentti ehdotetaan kumottavaksi.
11 §.Maksun tai palautuksen käyttäminen Verohallinnon muiden saatavien suoritukseksi. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi ne muutokset, joita 4 §:ssä tarkoitettujen verojen, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätyn ennakon tai muun määrän, tonnistoveron sekä tulonsaajalle määrättävien lähdeverojen käsittelyn siirtyminen uuteen kantomenettelyyn edellyttää.
Pykälän 2 momentissa säädetään niistä veroista, joille 7 §:ssä tarkoitettujen verojen maksuja ja palautuksia ensisijaisesti käytetään, jos 7 §:ssä tarkoitettuja veroja ei ole suorittamatta. Momenttiin lisättäisiin 4 §:ssä tarkoitetut verot, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätty ennakko ja muu määrä, tonnistoveron sekä tulonsaajalle muutoin kuin liikaa palautetun määrän johdosta määrätty lähdevero. Vasta tämän jälkeen maksu tai palautus käytettäisiin vanhassa kantomenettelyssä käsiteltävien muiden Verohallinnon saatavien suoritukseksi.
Pykälän 2 momentin mukaan maksu tai palautus käytetään veroille niiden vanhentumispäivän mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös myös siitä, miten maksu tai palautus käytettäisiin silloin, kun samana päivänä vanhentuvat verot myös erääntyvät samana päivänä. Tällöin maksu tai palautus käytettäisiin ensin 4 §:ssä tarkoitettujen verojen ja niiden suorittamiseksi määrättyjen ennakoiden sekä ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätyn ennakon tai muun määrän suoritukseksi, ja sen jälkeen ne käytettäisiin 9 §:n 2 momentissa säädetyssä järjestyksessä.
Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, säännös 10 §:n nojalla säilytetyn palautuksen käyttämisestä veron suoritukseksi aikaisintaan kalenterikuukauden lopussa koskisi myös 4 §:ssä tarkoitettuja veroja, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrättyä ennakkoa tai muuta määrää, tonnistoveroa sekä tulonsaajalle muutoin kuin liikaa palautetun määrän johdosta määrättyä lähdeveroa.
2 a luku.Yhteenveto ja kantomenettelyssä tapahtuneen virheen korjaaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi 14 §:n edelle uusi luvun otsikko. Lukuun siirtyisivät nykyisin 2 luvussa olevat 14—17 §:t. Säännökset koskevat tietoja, jotka Verohallinto antaa verovelvolliselle yhteenvedolla, sekä yhteenvedon tiedoksiantoa ja kantomenettelyssä tapahtuneen virheen korjaamista. Aikaisemmin nämä säännökset ovat sisältyneet veronkantolain 2 lukuun, jonka säännöksiä kuitenkin sovelletaan vain 7 §:ssä tarkoitettuihin veroihin. Ehdotetun muutoksen jälkeen yhteenvetoa ja kantomenettelyssä tapahtuneen virheen korjaamista koskevien säännösten soveltaminen laajenisi kaikkiin uudessa kantomenettelyssä käsiteltäviin veroihin.
14 §. Verovelvolliselle annettavat tiedot. Säännöksen soveltamisala laajennettaisiin koskemaan kaikkia uudessa kantomenettelyssä käsiteltäviä veroja. Säännöstä sovellettaisiin 7 §:ssä tarkoitettujen verojen lisäksi myös 4 §:ssä tarkoitettuihin veroihin, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrättyyn ennakkoon ja muuhun määrään, tonnistoveroon, perintöveroon, lahjaveroon sekä tulonsaajalle määrättävään ja palautettavaan lähdeveroon.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan verovelvollisella olisi oikeus saada säännöllisesti 7 §:ssä tarkoitettuja veroja koskevien tietojen lisäksi vastaavat tiedot myös muista uudessa kantomenettelyssä käsiteltävistä veroista.
15 §. Yhteenvedon tiedoksianto. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uudet 2 ja 3 momentit, joissa säädettäisiin siitä, milloin luonnollinen henkilö ja kuolinpesä saisivat yhteenvedon tiedot postitse. Yhteenvedon tiedot olisivat aina saatavilla myös sähköisesti. Pykälän nykyiset 2 ja 3 momentit siirtyisivät 4 ja 5 momenteiksi.
Pykälän 2 momentin mukaan yhteenvetoon sisältyvät tiedot lähetettäisiin postitse sellaiselle luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle, jota ei ole merkitty ennakkoperintälain 31 §:ssä tarkoitettuun Verohallinnon työnantajarekisteriin ja jota ei ole merkitty arvonlisäverolain 172 §:ssä tarkoitettuun arvonlisäverovelvollisten rekisteriin tai joka ei harjoita muuta arvonlisäverollista toimintaa kuin metsätaloutta. Yhteenvedon tiedot annettaisiin tiedoksi 1 momentissa säädetyllä tavalla sähköisesti myös silloin, kun luonnollinen henkilö tai kuolinpesä on antanut suostumuksen tietojen sähköiseen tiedoksiantoon. Suostumuksella tarkoitettaisiin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) mukaista suostumusta.
Pykälän 3 momentin mukaan yhteenveto lähetettäisiin postitse hallintolain 59 §:ssä tarkoitettuna tavallisena tiedoksiantona. Lisäksi momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa yhteenvedolle merkittäviä tietoja ei kuitenkaan annettaisi tiedoksi postitse, vaan pykälän 1 momentissa säädetyllä tavalla sähköisesti. Näin meneteltäisiin silloin, kun yhteenvedolle ei merkitä muita 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja kuin tietoja maksun käyttämisestä veron suoritukseksi tai suorittamatta olevasta verosta. Tiedoksianto postitse ei näissä tilanteissa olisi verovelvollisen oikeusturvan kannalta erityisesti tarpeen, koska yhteenvedolle ei tällöin merkittäisi tietoa muutoksenhakukelpoisesta päätöksestä eikä tietoa sellaisesta verovelasta, jota koskisi 45 §:ssä säädetty maksukehotus ja jonka perimiseksi Verohallinto voisi siten ryhtyä perintätoimiin.
16 §. Virheen korjaaminen. Säännöksen soveltamisala laajennettaisiin koskemaan kaikkia uudessa kantomenettelyssä käsiteltäviä veroja. Säännöstä sovellettaisiin 7 §:ssä tarkoitettujen verojen lisäksi myös 4 §:ssä tarkoitettuihin veroihin, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrättyyn ennakkoon ja muuhun määrään, tonnistoveroon, perintöveroon, lahjaveroon sekä tulonsaajalle määrättävään ja palautettavaan lähdeveroon.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos asiaa ei ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu, Verohallinto korjaisi omasta aloitteestaan taikka verovelvollisen tai verosta vastuussa olevan pyynnöstä sellaisen virheen, joka on tapahtunut uudessa kantomenettelyssä. Virhe korjattaisiin viipymättä sen jälkeen, kun virhe on havaittu edellyttäen, että virheellisen palautuksen takaisin perimistä koskevasta 34 §:stä ei muuta johtuisi. Lain 34 §:ssä säänneltyyn virheellisen palautuksen takaisin perimiseen ei sovellettaisi 16 §:n säännöksiä.
24 §. Veron suoritusjärjestys. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi ne muutokset, jotka johtuvat jäännösveron korkoa ja maksettavaa yhteisökorkoa koskevien säännösten korvaamisesta huojennettua viivästyskorkoa koskevilla säännöksillä. Lisäksi säännöksessä huomioitaisiin 4 §:ssä tarkoitettujen verojen, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätyn ennakon tai muun määrän, tonnistoveron sekä tulonsaajalle määrättyjen lähdeverojen käsittelyn siirtyminen uuteen kantomenettelyyn.
Pykälän 1 momentissa säädetään vanhassa kantomenettelyssä käsiteltävien verojen suoritusjärjestyksestä. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että maksu tai palautus käytettäisiin ensin muiden verolle laskettujen ja kertyneiden viivästysseuraamusten kuin huojennetun viivästyskoron suoritukseksi, sitten veronkorotuksen suoritukseksi ja sen jälkeen veron pääoman suoritukseksi. Huojennetun viivästyskoron suoritukseksi maksu ja palautus käytettäisiin viimeisenä. Huojennettu viivästyskorko olisi suoritusjärjestyksessä samalla sijalla kuin jäännösveron korko ja maksettava yhteisökorko ovat olleet, joten ehdotus ei tältä osin muuttaisi nykytilaa. Pykälän 1 momentin säännös, joka koskee maksun kohdistamista verovelvollisen ilmeisen tarkoituksen perusteella tietylle veron erälle, jäisi sovellettavaksi vain kiinteistöveroon ennen verolajin siirtymistä uuteen kantomenettelyyn.
Pykälän 2 momentin uudessa kantomenettelyssä kannettavia muita kuin 7 §:ssä tarkoitettuja veroja koskeva säännös veronkorotuksen viimesijaisuudesta suoritusjärjestyksessä laajennettaisiin koskemaan myös 4 §:ssä tarkoitetulle verolle, tonnistoverolle sekä tulonsaajalle määrätylle lähdeverolle määrättyä veronkorotusta. Vastaava sääntely sijaitsisi 7 §:ssä tarkoitettujen verojen osalta 9 §:ssä. Koska ennakkoperintälain tai sairausvakuutuslain nojalla määrätylle ennakolle ja muulle määrälle ei voida määrätä veronkorotusta, näitä veroja ei mainittaisi 2 momentin verolajien luettelossa.
24 a §. Verolajille kohdistetun maksun käyttöjärjestys. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 24 a §, jossa säädettäisiin maksun käytöstä eri verolajien suoritukseksi silloin, kun maksaja on kohdistanut maksunsa tietyn 4 §:ssä tarkoitetun veron, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätyn ennakon tai muun määrän, perintöveron, lahjaveron, tonnistoveron tai tulonsaajalle määrättävän lähdeveron suoritukseksi. Maksaja käyttäisi tällöin maksun yhteydessä Verohallinnon hänelle tätä tarkoitusta varten antamaa verolajikohtaista viitettä, jolloin maksu käytettäisiin kyseisen verolajin verojen suoritukseksi.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että maksaja voisi kohdistaa maksunsa 4 §:ssä tarkoitettujen verojen, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätyn ennakon tai muun määrän, perintöveron, lahjaveron, tonnistoveron tai tulonsaajalle määrättävän lähdeveron suoritukseksi.
Pykälän 2 momentin mukaan maksu käytettäisiin tällöin ensin sen verolajin verojen suoritukseksi, johon maksaja on sen kohdistanut. Maksu voitaisiin käyttää sekä erääntyneiden että erääntymättömien verojen suoritukseksi. Maksu käytettäisiin kohteena olevan verolajin veroille ensisijaisesti vanhentumispäivän mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Samana päivänä vanhentuvat verot suoritettaisiin eräpäivien mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Jos verovelvollinen esimerkiksi maksaisi veron verovuodelta 2018 määrätyn jäännösveron verotuspäätökseen liitettyjen maksutietojen mukaisesti ja hänellä olisi maksuhetkellä suorittamatta verovuodelta 2017 määrätty jäännösvero, hänen maksunsa käytettäisiin ensisijaisesti verovuodelta 2017 määrätyn jäännösveron suoritukseksi. Verovelvollinen saisi suoritetuksi vuodelta 2018 määrätyn jäännösveron maksamalla määrän, joka kattaa molemmilta vuosilta määrätyt jäännösverot sekä niille määrätyt ja kertyneet korot. Uudessa kantomenettelyssä verovelvollisen tuloveroja ja niihin liittyviä veroja käsiteltäisiin yhtenä kokonaisuutena. Tämän johdosta pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että 4 §:ssä tarkoitettuja veroja sekä ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrättyä ennakkoa ja muuta määrää pidettäisiin 1 momenttia sovellettaessa yhtenä verolajina.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin maksun käyttämisestä silloin, kun sen verolajin veroja, jonka suoritukseksi maksaja on maksun kohdistanut, ei ole suorittamatta. Tällaisessa tilanteessa maksu käytettäisiin ensin muiden uudessa kantomenettelyssä käsiteltävien verojen suoritukseksi. Maksu voitaisiin käyttää tällöin vain erääntyneiden verojen suoritukseksi. Maksu käytettäisiin muiden uudessa kantomenettelyssä käsiteltävien verojen suoritukseksi niiden vanhentumispäivän mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Jos verot vanhentuvat samana päivänä, maksu käytettäisiin niiden suoritukseksi eräpäivien mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Jos verot erääntyvät samana päivänä, maksu käytettäisiin ensin 4 §:ssä tarkoitettujen verojen sekä ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätyn ennakon tai muun määrän suoritukseksi ja sen jälkeen 9 §:n 2 momentissa säädetyssä järjestyksessä. Oma-aloitteisten verojen lisäksi myös tulonsaajalle määrättävä lähdevero, perintövero ja lahjavero sisältyisivät 9 §:n 2 momentissa säädettyyn verolajijärjestykseen yksin valtiolle tulevina veroina.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä, miten maksu käytettäisiin, jos suorittamatta ei ole 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja eli uudessa kantomenettelyssä käsiteltäviä veroja. Tällaisessa tilanteessa maksu käytettäisiin Verohallinnon muiden saatavien eli vanhassa kantomenettelyssä käsiteltävien saatavien suoritukseksi 40 §:ssä säädetyssä järjestyksessä.
24 b §.Useille veroille kohdistetun maksun käyttöjärjestys. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 24 b §, jossa säädettäisiin maksun käytöstä silloin, kun maksaja on kohdistanut maksunsa sen kohteena olevaa veroa tarkemmin määrittelemättä kaikkien uudessa kantomenettelyssä käsiteltävien verojen suoritukseksi. Käytännössä tämä tarkoittaisi niitä tilanteita, joissa Verohallinto on antanut maksajalle tätä tarkoitusta varten maksun yksilöintitiedon, jonka avulla maksut kohdistuvat kyseisen asiakkaan kaikkien edellä mainittujen verojen suoritukseksi. Tällaista maksun yksilöintitietoa käyttäen maksaja voisi varmistua, että hänen suorittamansa maksu käytettäisiin uudessa kantomenettelyssä aina vanhimman käsiteltävän Verohallinnon saatavan suoritukseksi, minkä jälkeen kyseiselle Verohallinnon saatavalle ei enää kertyisi viivästysseuraamuksia.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että maksaja voisi kohdistaa maksunsa uudessa kantomenettelyssä käsiteltävien verojen eli 4 §:ssä tarkoitettujen verojen, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätyn ennakon tai muun määrän, 7 §:ssä tarkoitettujen verojen, perintöveron, lahjaveron, tonnistoveron ja tulonsaajalle määrättävän lähdeveron suoritukseksi. Verovelvollinen ei voisi määrätä sitä, minkä veron suoritukseksi maksu käytetään.
Pykälän 2 momentin mukaan maksu käytettäisiin tällöin näiden kaikkien verojen suoritukseksi vanhentumispäivän mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Jos verot vanhentuvat samana päivänä, maksu käytettäisiin eräpäivien mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Jos verot ovat erääntyneet samana päivänä, maksu käytettäisiin ensin 4 §:ssä tarkoitettujen verojen sekä ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätyn ennakon tai muun määrän suoritukseksi ja sen jälkeen 9 §:n 2 momentissa säädetyssä järjestyksessä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin maksun käyttöjärjestyksestä silloin, kun 1 momentissa mainittuja veroja ei olisi suorittamatta. Tällöin maksu käytettäisiin Verohallinnon muiden saatavien suoritukseksi siten kuin 40 §:ssä säädetään. Maksu käytettäisiin silloin vanhassa kantomenettelyssä käsiteltävien Verohallinnon saatavien suoritukseksi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että maksu voitaisiin käyttää muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen verojen suoritukseksi aikaisintaan sen kalenterikuukauden viimeisenä päivänä, jona maksu on suoritettu. Tietoteknisistä syistä maksuja ei siten käytettäisi vanhassa kantomenettelyssä kannettaville veroille ajantasaisesti, vaan täsmäytys tehtäisiin kerran kuukaudessa.
Lisäksi 4 momentissa säädettäisiin, että jos verovelvollinen pyytää maksun palauttamista tai Verohallinto palauttaisi oma-aloitteisesti esimerkiksi aiheettoman maksun, palautus maksettaisiin verovelvolliselle siten kuin 5 luvussa säädetään. Tällöin maksu voitaisiin käyttää muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen verojen suoritukseksi jo ennen sen kalenterikuukauden viimeistä päivää, jona maksu on suoritettu.
24 c §. Maksun erityinen kohdistaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 24 c §, jossa säädettäisiin maksajan oikeudesta kohdistaa maksu ensisijaisesti tiettyjen Verohallinnon yksilöimien saatavien suoritukseksi. Säännös olisi tarpeen esimerkiksi perinnän erityistilanteissa, kuten yrityssaneeraus- ja maksujärjestelytilanteissa, jolloin verovelvollinen voisi kohdentaa maksun niiden piirissä oleville veroille.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin maksajan oikeudesta kohdistaa maksu tietyille Verohallinnon yksilöimille uudessa kantomenettelyssä käsiteltävien verojen saataville. Maksaja kohdistaisi maksun näille saataville käyttämällä maksun yhteydessä Verohallinnon tähän tarkoitukseen antamaa viitettä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin maksun käyttöjärjestyksestä niiden saatavien kesken, joille maksu on kohdistettu. Tietyille saataville kohdistettu maksu käytettäisiin näiden saatavien suoritukseksi ensisijaisesti niiden vanhentumispäivän mukaisessa järjestyksessä ja toissijaisesti eräpäivän mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Samana päivänä vanhentuvat ja erääntyvät saatavat suoritettaisiin verolajin mukaisessa järjestyksessä siten, että maksu käytettäisiin ensin 4 §:ssä tarkoitettujen verojen sekä ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätyn ennakon tai muun määrän suoritukseksi ja sen jälkeen 9 §:n 2 momentissa säädetyssä järjestyksessä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin maksun käyttämisestä silloin, kun tietyille saataville kohdistettu maksu ylittäisi näiden saatavien määrän. Tällöin maksu käytettäisiin 24 b §:ssä säädetyllä tavalla.
24 d §. Käyttöjärjestyksestä poikkeaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 24 d §, jossa säädettäisiin Verohallinnon oikeudesta poiketa lain 24 a—24 c §:ssä säädetystä maksun käyttöjärjestyksestä.
Pykälän 1 momentin mukaan Verohallinto voisi käyttää maksun viimeisenä maksujärjestelyyn kuuluvalle tai ulosottoon perittäväksi lähetetylle saatavalle. Maksu voitaisiin kohdistaa tietyille saataville viimeisenä myös muissa vastaavissa tilanteissa, jos asiasta on sovittu maksajan kanssa tai jos maksun käyttäminen tietyille saataville olisi maksajan edun vastaista.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valtuutussäännös, jonka nojalla Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä käyttöjärjestyksestä poikkeamisesta.
26 §.Ulkomailta Suomeen siirretyn veron käyttäminen. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, koska ulkomailta siirretty ennakko luettaisiin ehdotetun verotusmenettelylain 34 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisen hyväksi.
28 §.Palautuksen maksaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin yhteisön ja yhteisetuuden sekä muun verovelvollisen, joka on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, velvollisuudesta ilmoittaa tilinumero Verohallinnolle sähköisesti. Verohallinto voisi erityisestä syystä hyväksyä tilinumeron ilmoittamisen paperilomakkeella. Erityisenä syynä voitaisiin pitää tilanteita, joissa ei kohtuudella voitaisi edellyttää vaatimuksen tekemistä sähköisesti. Säännös vastaisi tältä osin verotusmenettelylain 7 a §:ää. Ehdotettu sääntely koskisi tilinumeron ilmoittamistapaa, eikä se rajoittaisi 3 momentissa säädettyä mahdollisuutta maksaa palautus erityisistä syistä muutoin kuin pankkitilille.
28 a §. Eräitä veroja koskevien palautusten säilyttäminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 28 a §, joka koskisi muiden uudessa kantomenettelyssä käsiteltävien verojen kuin 7 §:ssä tarkoitettujen verojen palautuksen säilyttämistä verovelvollisen pyynnöstä. Vastaava sääntely 7 §:ssä tarkoitettujen verojen osalta on lain 10 §:ssä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että verovelvollisen pyynnöstä Verohallinto voi säilyttää myös 4 §:ssä tarkoitetun veron, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätyn ennakon tai muun määrän, perintöveron, lahjaveron, ja tonnistoveron palautuksen sekä tulonsaajalle palautettavan lähdeveron tulevien maksuvelvoitteiden suoritukseksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä palautusten säilyttämiseen liittyvistä verovelvollisia koskevista rajoituksista, aikarajoituksista ja euromääräisistä rajoituksista sekä muusta menettelystä palautusten säilyttämisessä.
30 §.Palautuksen maksamista koskevat rajoitukset. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että palautus voidaan jättää maksamatta myös silloin, kun se säilytetään tulevien maksuvelvoitteiden suoritukseksi ehdotetun 28 a §:n nojalla.
32 §.Korko palautusta maksettaessa. Pykälässä säädettäisiin koron maksamisesta palautukselle. Säännös vastaisi pääosin voimassa olevaa lakia, mutta siihen lisättäisiin säännökset verotusmenettelylain 50 §:ssä tarkoitetulle veronpalautukselle laskettavan koron ja verotuksen muutoksen johdosta palautettavalle määrälle ja veronkorotukselle laskettavan koron laskentatavasta.
Pykälän 1 momentti vastaisi pääosin nykyistä veronkantolain säännöstä, mutta säännös palautettavalle verolle maksetun koron veronalaisuudesta siirrettäisiin 4 momenttiin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että verotusmenettelylain 50 §:ssä tarkoitetulle veronpalautukselle laskettaisiin korkoa verovelvollisen verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä siihen päivään, jona palautettava määrä veloitetaan Verohallinnon tililtä tai käytetään veron suoritukseksi. Jos vero olisi suoritettu mainittua päivää myöhemmin, korkoa laskettaisiin kuitenkin maksupäivää seuraavasta päivästä. Veronpalautukselle ja jäännösverolle laskettaisiin nykytilaa vastaavasti korkoa samasta ajankohdasta alkaen. Nykytilasta poiketen yhteisön ja yhteisetuuden veronpalautukselle laskettaisiin korkoa verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin verotuksen muutoksen johdosta palautettavalle verolle ja veronkorotukselle laskettavasta korosta. Niille laskettaisiin korkoa veronpalautuksen tavoin verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä. Jos vero olisi suoritettu mainitun päivän jälkeen, korkoa laskettaisiin maksupäivää seuraavasta päivästä. Korkoa laskettaisiin siihen päivään saakka, jona palautettava määrä veloitetaan Verohallinnon tililtä tai käytetään veron suoritukseksi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että palautettavalle verolle maksettava korko ei ole tuloverotuksessa veronalaista tuloa. Säännös vastaisi nykyistä 1 momentin säännöstä.
Pykälän 5 momentin mukaan korko laskettaisiin tässä pykälässä säädetyn mukaisesti myös silloin, kun palautettava vero on peritty verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain perusteella ulosottotoimin. Säännös vastaisi nykyistä pykälän 2 momentin säännöstä.
36 §.Tarkemmat säännökset ja määräykset veron palauttamisesta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka nojalla Verohallinto määräisi siitä, mitä sähköistä menettelyä käyttäen ja millä tavoin varmennettuina ilmoituksia ja muita asiakirjoja voidaan toimittaa Verohallinnolle sähköisesti.
37 §.Palautuksen käyttäminen Verohallinnon saatavan suoritukseksi. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi ne muutokset, joita 4 §:ssä tarkoitettujen verojen, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätyn ennakon tai muun määrän ja tonnistoveron sekä tulonsaajalle määrättävien lähdeverojen käsittelyn siirtyminen uuteen kantomenettelyyn edellyttää.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että alle viiden euron suuruinen palautus käytetään verojen suoritukseksi myös silloin, kun kyse on 4 §:ssä tarkoitettua veroa, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrättyä ennakkoa tai muuta määrää, tonnistoveroa koskevasta palautuksesta taikka tulonsaajalle palautettavasta lähdeverosta. Palautus voitaisiin sen määrästä riippumatta käyttää myös näiden verojen osalta uudessa kantomenettelyssä käsiteltävien verojen suoritukseksi.
39 §.Palautuksen käyttämisen esteet. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan ennakon täydennysmaksua koskeva sääntely tarpeettomana.
40 §. Palautuksen käyttöjärjestys. Pykälässä säädettäisiin vanhassa kantomenettelyssä käsiteltävien verojen palautusten käyttöjärjestyksestä sekä muiden uudessa kantomenettelyssä käsiteltävien verojen kuin 7 §:ssä tarkoitettujen verojen palautuksen käyttöjärjestyksestä niissä tilanteissa, joissa verovelvollisella on suorittamatta eri veroja, eikä palautettava määrä riitä kattamaan niitä kaikkia.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vanhassa kantomenettelyssä olevien verojen kesken noudatettavasta käyttöjärjestyksestä. Momentin soveltamisalasta poistettaisiin uuteen kantomenettelyyn siirtyvät verot.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin palautusten käyttämisestä samana vuonna vanhentuvien verojen suoritukseksi. Säännös vastaisi voimassa olevaa 2 momenttia mutta vanhassa kantomenettelyssä kannettavien verojen keskinäisestä käyttöjärjestyksestä poistettaisiin verotusmenettelylain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetut verot ja maksut, jotka vastaavat sisällöltään tämän lain 4 §:ssä tarkoitettuja veroja, sekä ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätty ennakko tai muu määrä, jotka siirtyisivät uuteen kantomenettelyyn.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin palautuksen käyttämisestä silloin, kun vanhassa kantomenettelyssä käsiteltäviä veroja ei ole suorittamatta. Tällöin palautus käytettäisiin uudessa kantomenettelyssä käsiteltävien erääntyneiden verojen suoritukseksi vanhentumispäivän mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Jos verot vanhentuvat samana päivänä, palautus käytettäisiin eräpäivien mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Jos verot erääntyvät samana päivänä, palautus käytettäisiin 4 §:ssä tarkoitettujen verojen sekä ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätyn ennakon tai muun määrän jälkeen 9 §:n 2 momentissa säädetyssä järjestyksessä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin muiden uudessa kantomenettelyssä käsiteltävien verojen kuin 7 §:ssä tarkoitettujen verojen palautusten käyttöjärjestyksestä. Näiden verojen palautuksia ei kohdistettaisi ensisijaisesti saman verolajin veroille, vaan ne käytettäisiin kaikkien uudessa kantomenettelyssä käsiteltävien verojen suoritukseksi vanhentumispäivän mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Jos verot vanhentuvat samana päivänä, palautus käytettäisiin eräpäivien mukaisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Jos verot ovat erääntyneet samana päivänä, palautus käytettäisiin 4 §:ssä tarkoitettujen verojen, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätyn ennakon tai muun määrän jälkeen 9 §:n 2 momentissa säädetyssä järjestyksessä. Jos uudessa kantomenettelyssä käsiteltäviä veroja ei olisi suorittamatta, palautus käytettäisiin Verohallinnon muiden saatavien suoritukseksi siten kuin 1 ja 2 momentissa säädetään.
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi 28 a §:n nojalla säilytetyn palautuksen käyttämisestä. Palautusta voitaisiin käyttää muun Verohallinnon saatavan kuin 4 tai 7 §:ssä tarkoitettujen verojen, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrätyn ennakon tai muun määrän, perintöveron, lahjaveron, tonnistoveron taikka tulonsaajalle määrättävän lähdeveron suoritukseksi aikaisintaan kalenterikuukauden lopussa.
41 §. Korkojen laskeminen. Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska veronpalautukselle maksettavan koron laskennasta säädettäisiin 32 §:ssä.
42 §.Ilmoitus palautuksen käyttämisestä. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että palautuksen käyttämistä koskeva ilmoitus annettaisiin kaikkien uudessa kantomenettelyssä käsiteltävien verojen osalta 14 §:ssä tarkoitetulla yhteenvedolla. Säännöstä sovellettaisiin 7 §:ssä tarkoitettujen verojen lisäksi myös 4 §:ssä tarkoitettuihin veroihin, ennakkoperintälain ja sairausvakuutuslain nojalla määrättyyn ennakkoon ja muuhun määrään, tonnistoveroon, perintöveroon, lahjaveroon sekä tulonsaajalle määrättävään ja palautettavaan lähdeveroon.
53 §.Vanhentuminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin ennakon vanhentumisesta.
Pykälän 1 momentin mukaan verojen ja niiden liitännäiskustannusten vanhentumiseen sovelletaan verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 20 ja 20 a §:ää sekä 21 §:n 1 ja 2 momenttia. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että ennakkoperintälain nojalla toimitetussa ennakonkannossa määrätty ennakko vanhentuisi verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 20 ja 20 a §:ssä säädetystä poiketen viiden vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana sen verovuoden verotus viimeistään päättyy, jonka veron suoritukseksi ennakko on määrätty.
Säännös ei käytännössä muuttaisi nykytilaa. Ennakon vanhentumista koskeva säännös olisi kuitenkin tarpeen sen vuoksi, että ennakoiden hyväksiluku ei olisi enää riippuvainen siitä, minkä määräisinä ne ovat kertyneet, vaan ennakot ehdotetaan luettavaksi hyväksi sen suuruisina kuin ne on määrätty. Säännöksellä varmistettaisiin, ettei verovuodelle määrätty ennakko vanhene ennen verovuodelta määrättyä jäännösveroa.
71 §.Pienin kannettava määrä. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että pienintä kannettavaa määrää koskevia säännöksiä ei sovellettaisi 7 §:ssä tarkoitettuihin veroihin eikä myöskään muihin uudessa kantomenettelyssä kannettaviin veroihin. Uudessa kantomenettelyssä verot kannettaisiin yhdenmukaisessa menettelyssä niiden määrästä riippumatta. Ehdotettu sääntely ei vaikuttaisi veron määräämiseen niissä tilanteissa, joissa tiettyä euromäärää pienempää veroa ei lain mukaan määrätä maksettavaksi. Verotusmenettelylakiin ehdotettujen muutosten johdosta jäännösveroa ja muutoksenhaun johdosta määrättävää veroa ei määrättäisi maksettavaksi alle 10 euron suuruisena, minkä vuoksi nykyistä pienintä kannettavaa määrää pienempää veroa ei tulisi näissä tilanteissa kannettavaksi, vaikka tuloveroihin ei sovellettaisi pienintä kannettavaa määrää koskevaa sääntelyä.
Voimaantulosta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä marraskuuta 2017. Uusia säännöksiä sovellettaisiin lain voimaantulon jälkeen myös sellaisten veroerien käsittelyssä, jotka ovat muodostuneet ennen lain voimaantuloa tai jotka koskevat lain voimaantuloa edeltänyttä aikaa. Lain 28 §:n 4 momentti ja 36 §:n 3 momentti ehdotetaan kuitenkin tulemaan voimaan mahdollisimman pian, jotta tilinumeron paperi-ilmoittamiseen liittyviä petollisia menettelyjä voidaan ehkäistä mahdollisimman tehokkaasti.
Lakia sovellettaisiin yhteisöjen ja yhteisetuuksien veronkannossa 1 päivästä marraskuuta 2017 ja muiden verovelvollisten veronkannossa 1 päivästä marraskuuta 2018. Tätä edeltävältä ajalta sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Perintöveron, lahjaveron ja tulonsaajalle palautettavan korosta, osingosta ja rojaltista perityn lähdeveron osalta lakia sovellettaisiin kuitenkin kaikkien verovelvollisten veronkannossa lain voimaantulosta alkaen.
Palautuksessa maksettavaa korkoa koskevaa 32 §:n säännöstä sovellettaisiin ensimmäisen kerran yhteisön ja yhteisetuuden verovuodelta 2017 ja muun verovelvollisen verovuodelta 2018 maksettavaan korkoon. Aiemmilta verovuosilta palautukselle maksettavaan korkoon sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Niiden yhteisöjen verotuksessa, joilla verovuoden 2017 verotuksessa veronpalautukselle laskettaisiin korkoa lain voimaantuloa edeltävältä ajalta, korkoa laskettaisiin veroilmoituksen viimeistä antopäivää seuraavasta päivästä kuitenkin viimeistään lain voimaantulopäivästä alkaen. Jos vero on suoritettu myöhemmin, korko lasketaan suorittamispäivää seuraavasta päivästä alkaen. Jos verovelvollisen verovuosi päättyy 30 syyskuuta 2017 jälkeen, veronpalautuksella lasketaan korkoa kuitenkin uusien säännösten mukaan verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden alusta. Korkoa ei siten laskettaisi pidemmältä ajalta, jolta ennen lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan laskettaisiin palautettavaa yhteisökorkoa. Yhteisöjen ja yhteisetuuksien verovuoden 2016 ja muiden verovelvollisten verovuoden 2017 ja sitä aiempien verovuosien verotuksen muutoksissa sovellettaisiin ennen lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.
Lain 53 §:n säännöstä ennakon vanhentumisajasta ehdotetaan sovellettavan ensimmäistä kertaa yhteisön ja yhteisetuuden verovuodelta 2017 määrättyyn ennakkoon ja muulle verovelvolliselle verovuodelta 2018 määrättyyn ennakkoon.
Lain 41 §:n 2 momentin veron suoritukseksi käytetyn palautuksen koronlaskentaa koskevaa säännöstä sovellettaisiin viimeisen kerran yhteisön ja yhteisetuuden verovuodelta 2016 ja muun verovelvollisen verovuodelta 2017 palautettavaan veronpalautukseen.
Lain 26 §:ää sovellettaisiin viimeisen kerran muun verovelvollisen kuin yhteisön ja yhteisetuuden verovuoden 2017 verotuksessa.
1 §.Lain soveltamisala. Pykälän 2 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että ennakonpidätys ja ennakko luettaisiin verotuksessa hyväksi. Ennakoiden hyväksi lukemisesta verotusta toimitettaessa säädettäisiin verotusmenettelylain 34 §:ssä.
2 §.Ennakkoperinnän toimittamisen tavat. Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska ennakon täydennysmaksua koskevat säännökset kumottaisiin. Jatkossa verovelvollinen voisi täydentää ennakkoperintää 24 §:ssä säädetyllä tavalla.
4 §.Vastaavuusvaatimuksesta poikkeaminen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan ennakon täydennysmaksua koskeva sääntely tarpeettomana.
6 §.Verohallinnon toimivalta. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Verohallinto määräisi ennakonkannon eräjaon lisäksi myös ennakonkannon alarajasta. Ehdotus ei muuttaisi nykytilaa, koska Verohallinto on voinut eräjaosta päättäessään käytännössä määrätä myös erien muodostamisen kynnysarvosta eli ennakonkannon alarajasta. Ennakonkannon alarajalla voidaan pienentää verovelvollisen hallinnollista taakkaa ja estää ennakon määrääminen esimerkiksi silloin, kun ennakonkannon alainen tulo on huomioitu ennakonpidätysprosenttia määrättäessä, mutta ennakonpidätysprosentin pyöristyksen vuoksi ennakonkannon alaisen tulon ennakonpidätys jää veron tarvetta pienemmäksi. Kun verovelvollisen ennakonkannossa kannettavan veron määrä ylittää ennakonkannon alarajan ja ennakkoa on määrätty maksettavaksi, sovelletaan ennakon korottamiseen 24 §:n säännöstä pienimmästä määrättävästä ennakon määrästä.
6 a §.Sähköinen asiointi ja allekirjoittaminen. Pykälän 3 momentin valtuutussäännöstä ehdotetaan täydennettäväksi siten, että momenttiin lisättäisiin säännös, jonka nojalla Verohallinto voisi määrätä myös siitä, mitä sähköistä menettelyä käyttäen ilmoituksia ja muita asiakirjoja voidaan toimittaa Verohallinnolle sähköisesti.
23 §.Ennakonkannon toimittaminen. Pykälän 1 momentissa käsite maksuunpano ehdotetaan korvattavaksi käsitteellä veron määrääminen.
Pykälän 2 momentin sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että ennakonkannossa maksettava vero maksettaisiin yhteen tai useampaan erään jaettuna Verohallinnon päätöksen mukaisesti. Verohallinto määrää eräjaosta lain 6 §:ssä olevan valtuussäännöksen nojalla. Muutos olisi luonteeltaan tekninen.
24 §.Ennakonkannossa maksettavan veron määrääminen, muuttaminen ja poistaminen. Pykälässä säädettäisiin ennakon määräämisestä, muuttamisesta ja poistamisesta. Pykälän 1 ja 6 momentit vastaisivat voimassa olevia 1 ja 6 momentteja. Pykälässä ei säädettäisi voimassa olevaa 5 momenttia vastaavasti palautettavan ennakon maksamisesta. Palautusten maksamisesta säädetään kattavasti veronkantolain 28 §:ssä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nykyistä 2 ja 4 momenttia vastaavasti ennakon muuttamisesta ja poistamisesta.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi määräajoista, joiden puitteissa Verohallinto voisi viran puolesta määrätä, korottaa, poistaa tai alentaa ennakon. Muutoksena nykytilaan ennakkoa voitaisiin määrätä tai korottaa vielä verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden loppuun saakka ja poistaa tai alentaa aina verovuoden verotuksen päättymiseen saakka. Samat määräajat koskisivat kaikkien verovelvollisten verotusta. Verovuoden päättymisen jälkeen määrättävät ennakot koskisivat yleensä tilanteita, joissa lopullisten verojen ja maksujen määrään vaikuttavat seikat ilmenevät aivan verovuoden lopussa. Myös ennakon poistamisen ja alentamisen määräaika pitenisi nykyisestä.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi määräajoista, joiden puitteissa ennakko voitaisiin määrätä tai poistaa tai ennakkoa voitaisiin alentaa tai korottaa verovelvollisen vaatimuksesta. Verohallinto voisi verovelvollisen vaatimuksesta tehdä ennakon määräämistä tai muuttamista koskevan päätöksen verovuoden verotuksen päättymiseen saakka. Verovelvollisen vaatimuksesta tehtävän ennakon määräämisen, muuttamisen ja poistamisen määräajat pitenisivät nykyisestä. Verovelvollisen verovuoden päättymisen jälkeen esittämästä vaatimuksesta Verohallinto voisi määrätä tai korottaa ennakon myös muun kuin ennakonkannon alaisen tulon perusteella. Verovelvollinen voisi siten täydentää ennakkoperintää verovuoden päättymisen jälkeen myös niiden tulojen osalta, joista verovuoden aikana toimitettaisiin ennakonpidätys.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin pienimmän määrättävän ennakon määrästä. Säännös olisi tarpeen, sillä veronkantolakiin ehdotetun muutoksen johdosta ennakoiden veronkannossa ei muiden uudessa kantomenettelyssä käsiteltävien verojen tavoin sovellettaisi veronkantolain sääntelyä pienimmästä kannettavasta määrästä. Pienin määrättävä ennakon määrä ennakonkannossa olisi kymmenen euroa, mikä vastaisi veronkantolaissa säädettyä pienintä kannettavaa määrää sekä tuloverotukseen ehdotettua sääntelyä. Ehdotettu säännös estäisi pienten ennakon erien muodostumisen myös ennakoita korotettaessa.
Pykälän 7 momentin mukaan verovuoden päättymistä seuraavan kuukauden jälkeen erääntyvälle ennakolle määrättäisiin huojennettua viivästyskorkoa siten kuin viivekorkolaissa säädetään. Momentissa säädettäisiin myös siitä, että Verohallinto voisi oikaista verovuoden ennakolle määrättyä huojennettua viivästyskorkoa siten kuin verotusmenettelylaissa säädetään verotuksen oikaisusta sen verovuoden verotukseen, jonka verojen suoritukseksi ennakko on määrätty. Ennakon määräämisen yhteydessä määrättyyn huojennettuun viivästyskorkoon haettaisiin kuitenkin muutosta samalla tavalla kuin ennakkoon, jonka määräämisen yhteydessä korko on määrätty.
24 a §.Yhteisön ja yhteisetuuden ennakon määräämistä, muuttamista ja poistamista koskevan vaatimuksen esittäminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 24 a §, jonka mukaan tuloverolain 3 §:ssä tarkoitetun yhteisön ja 5 §:ssä tarkoitetun yhteisetuuden olisi tehtävä ennakon määräämistä, muuttamista tai poistamista koskeva vaatimus sähköisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan Verohallinto voisi erityisestä syystä hyväksyä vaatimuksen esittämisen myös paperilomakkeella. Erityisenä syynä voitaisiin pitää tilanteita, joissa ei kohtuudella voitaisi edellyttää vaatimuksen tekemistä sähköisesti. Säännös vastaisi oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain 18 §:ää.
Verohallinto määräisi 6 a §:n 3 momentin valtuutussäännöksen nojalla, mitä sähköistä menettelyä käyttäen vaatimus olisi tehtävä.
48 §. Muutoksenhaku. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan maininta ennakonpidätyksen tai ennakon käyttämisestä verovelvollisen puolisolle määrätyn veron suoritukseksi. Säännös on tarpeeton, koska verotusmenettelylain 38 §:n säännös ennakonpalautuksen siirrosta puolisoiden kesken ehdotetaan kumottavaksi.
Voimaantulosta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä marraskuuta 2017.
Lain 1 §:ää sovellettaisiin ensimmäisen kerran yhteisön ja yhteisetuuden verovuoden 2017 verotuksessa ja muun verovelvollisen verovuoden 2018 verotuksessa. Tätä aikaisempien vuosien verotukseen sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Yhteisö ja yhteisetuus ei voisi täydentää ennakkoperintää maksamalla ennakon täydennysmaksua lain voimaantulon jälkeen. Tämän lain mukaisia ennakon määräämisen, korottamisen, alentamisen ja poistamisen määräaikoja sekä pienintä määrättävää ennakon määrää ja ennakolle laskettavaa korkoa koskevia säännöksiä sovellettaisiin yhteisön ja yhteisetuuden ennakkoperinnässä lain voimaantulosta alkaen ja muiden verovelvollisten ennakkoperinnässä 1 päivästä marraskuuta 2018. Ennen tätä ajankohtaa tehtäviin päätöksiin sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Lain 48 §:n säännöstä sovellettaisiin ensimmäisen kerran muutoksenhakuun, joka koskee verovuodelle 2018 määrättyä ennakkoa. Tätä aiemmille vuosille määrätyn ennakon muutoksenhakuun sovellettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
1.5
Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta
3 f §. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus verotusmenettelylain palautettavaa yhteisökorkoa koskevaan säännökseen muutettaisiin viittaukseksi veronkantolain 32 §:ään, jossa säädetään korkokannasta palautusta maksettaessa. Muutos olisi tarpeen siksi, että verotusmenettelylain palautettavaa yhteisökorkoa ja palautuskorkoa koskevat säännökset ehdotetaan korvattavaksi veronkantolain palautukselle laskettavaa korkoa koskevilla säännöksillä. Muutoksesta huolimatta palautettavalle verolle laskettavan koron korkokanta säilyisi samana.
11 §. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus 2 momentissa tarkoitetulle lähdeveron palautukselle maksettavasta verotusmenettelylain mukaisesta korosta muutettaisiin viittaukseksi veronkantolain 32 §:n palautukselle laskettavaa korkoa koskeviin säännöksiin. Muutos olisi tarpeen siksi, että verotusmenettelylain palautettavaa yhteisökorkoa ja palautuskorkoa koskevat säännökset ehdotetaan korvattavaksi veronkantolain palautukselle laskettavaa korkoa koskevilla säännöksillä. Muutoksesta huolimatta palautettavalle verolle laskettavan koron korkokanta säilyisi samana.
Pykälän 4 momenttia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi siten, että lain 3 f §:ssä tarkoitetulle palautukselle korkoa laskettaisiin veroilmoituksen viimeistä antopäivää seuraavan päivän sijaan verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä taikka päivästä, jolloin on kulunut vuosi 3 f §:ssä tarkoitetun lähdeverohakemuksen ja vahvistustietojen saannista, riippuen siitä, kumpi näistä päivämääristä on ensimmäinen. Muutos vastaisi verotusmenettelylain mukaisessa verotuksessa yhteisön ja yhteisetuuden veronpalautukselle maksettavan koron koronlaskennan alkuajankohtaan ehdotettua muutosta.
16 §. Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Pienimpään maksettavaksi määrättävään veroon sovellettaisiin viittaussäännösten nojalla verotusmenettelylakiin ehdotettua sääntelyä, jonka nojalla veroa ei määrätä maksettavaksi, jos sen määrä olisi alle kymmenen euroa. Verotusmenettelylain pienimmän määrättävän määrän sääntelyä sovellettaisiin pykälän 1 ja 2 momentin viittaussäännösten nojalla sekä verotusmenettelylain mukaisessa järjestyksessä määrättävään veroon että tulonsaajalle määrättävään lähdeveroon.
Voimaantulosta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä marraskuuta 2017. Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran yhteisön ja yhteisetuuden vuodelta 2017 palautettaviin lähdeveroihin ja muun verovelvollisen vuodelta 2018 palautettaviin lähdeveroihin. Tätä aiemmilta vuosilta palautettaviin lähdeveroihin sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Niiden yhteisöjen ja yhteisetuuksien verotuksessa, joilla vuodelta 2017 palautettavalle lähdeverolle laskettaisiin korkoa lain voimaantuloa edeltävältä ajalta, korkoa laskettaisiin veroilmoituksen viimeistä antopäivää tai päivää, jolloin yhteisön tai yhteisetuuden olisi yleisesti verovelvollisena tullut antaa veroilmoitus, seuraavasta päivästä alkaen kuitenkin viimeistään lain voimaantulopäivästä alkaen. Jos vero on suoritettu myöhemmin, korko lasketaan suorittamispäivää seuraavasta päivästä alkaen. Jos verovelvollisen verovuosi päättyy 30 syyskuuta 2017 jälkeen, veronpalautuksella lasketaan korkoa kuitenkin uusien säännösten mukaan verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden alusta. Palautuskorkoa laskettaisiin siten samalta ajalta kuin yleisesti verovelvollisen verotuksessa.
Kumottavaksi ehdotettavaa pienintä määrättävää määrää koskevaa sääntelyä sovellettaisiin viimeisen kerran korosta osingosta ja rojaltista vuodelta 2016 perityn lähdeveron liikaa maksetun palautuksen määräämiseen. Muilta osin sääntelyä sovellettaisiin viimeisen kerran yhteisöjen ja yhteisetuuksien vuodelta 2016 määrättävään lähdeveroon ja muiden verovelvollisten vuodelta 2017 määrättävään lähdeveroon.
1.6
Laki korkotulon lähdeverosta
12 §.Lähdeveron määrääminen koronsaajalle. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että lähdeveron määräämisen yhteydessä olisi määrättävä veronlisäyksen sijaan viivästyskorko. Muutos vastaisi verotusmenettelylakiin ehdotettua muutosta.
13 §.Lähdeveron määrääminen koronsaajalle verotuksen oikaisun yhteydessä. Pykälässä käytetty käsite veronlisäys korvattaisiin käsitteellä viivästyskorko. Muutos vastaisi verotusmenettelylakiin ehdotettua muutosta.
Voimaantulosta: Laki ehdotetaan tulevan voimaan 1 päivänä marraskuuta 2017. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2018 koronsaajalle määrättävään korkotulon lähdeveroon. Aiemmilta verovuosilta määrättävään korkotulon lähdeveroon sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
1.7
Laki eräiden asuntojen vuokraustoimintaa harjoittavien osakeyhtiöiden veronhuojennuksesta
17 §. Verotusta koskevien säännösten soveltaminen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin verotusmenettelylakiin ehdotettujen muutosten vuoksi siten, että yhteisökoron käsite korvattaisiin jäännösverolle määrättävän koron ja veronpalautukselle maksettavan koron käsitteillä. Jäännösverolle määrättävään ja palautukselle maksettavaan korkoon sovellettaisiin verotusmenettelylakia. Jäännösverolle määrättävän koron laskemiseen sovellettaisiin viivekorkolain säännöksiä ja veron palauttamiseen ja palautukselle maksettavan koron laskemiseen veronkantolain säännöksiä.
Voimaantulosta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä marraskuuta 2017. Jäännösverolle ja veronpalautukselle maksettavia korkoja koskevien säännösten voimaantulosta säädettäisiin asianomaisissa laeissa.
31 §.Verotuksen toimittaminen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin verotusmenettelylakiin ehdotettujen muutosten vuoksi siten, että yhteisökoron käsite korvattaisiin jäännösverolle määrättävän ja veronpalautukselle maksettavan koron käsitteillä. Veronoikaisun ja jälkiverotuksen käsitteet korvattaisiin verotuksen oikaisun käsitteellä. Käsitteet vastaisivat verotusmenettelylaissa käytettyjä käsitteitä. Koron määräämisestä ja maksamisesta säädettäisiin verotusmenettelylaissa ja niiden laskentaan sovellettaisiin viivekorkolakia ja veronkantolakia.
32 §.Verotuksen toimittaminen hyväksymisen peruuttamisen ja yhtiön purkautumisen jälkeen. Pykälän 3 momentin yhteisökoron määräämistä koskeva sääntely korvattaisiin huojennetun viivästyskoron määräämistä koskevalla sääntelyllä. Huojennetun viivästyskoron laskemisesta säädettäisiin viivekorkolaissa. Koronlaskennan alkuajankohtaa koskeva säännös muutettaisiin vastaamaan ehdotettua jäännösverolle laskettavan huojennetun viivästyskoron laskennan alkuajankohtaa.
33 §.Tonnistoveron ennakonkanto. Pykälän viittaussäännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että ennakkoperintälakiin säädettäväksi ehdotettu velvollisuus esittää ennakkoa koskeva vaatimus sähköisesti ei koskisi tonnistoveron ennakkoa. Tonnistoverovelvollisten vähäisestä määrästä ja tonnistoveron erityisluonteesta johtuen sähköisen palvelun tarjoaminen ja siten myöskään sähköisen ilmoittamisen edellyttäminen ei olisi tarkoituksenmukaista.
34 §.Tuloverotusta koskeva ilmoittamisvelvollisuus. Pykälän 1 momentin viittaussäännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että verotusmenettelylakiin säädettäväksi ehdotettu sähköinen ilmoittamisvelvollisuus ei koskisi tonnistoverotettavasta toiminnasta annettavaa veroilmoitusta. Tonnistoverovelvollisten vähäisestä määrästä ja tonnistoveron erityisluonteesta johtuen sähköisen palvelun tarjoaminen ja siten myöskään sähköisen ilmoittamisen edellyttäminen ei olisi tarkoituksenmukaista.
Pykälän 2 momentin vanhentunut valtuussäännös ehdotetaan muutettavaksi siten, että tuloverotuksen toimittamista varten tarpeelliset tiedot ja selvitykset olisi annettava sen mukaan kuin Verohallinto tarkemmin määrää. Ilmoittamisvelvollisuudesta on verotusmenettelylain nojalla määrätty Verohallinnon päätöksessä jo verovuodesta 2006 alkaen.
39 §. Muutoksenhaku. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin verotusmenettelylain muutoksenhakusäännökseen lailla 772/2016 tehdystä muutoksesta johtuva tarkistus. Muutoksenhausta tonnistoverovelvollisuutta koskevaan päätökseen säädetään verotusmenettelylain 65 a §:ssä. Muutosta haetaan ensiasteena verotuksen oikaisulautakunnalta, jonka vuoksi momentissa säädettäisiin myös oikaisuvaatimuksen käsittelystä kiireellisenä.
Voimaantulosta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä marraskuuta 2017. Lain 32 §:n koronlaskentaa koskevaa sääntelyä sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2017 määrättävän veroon. Aiemmilta verovuosilta määrättävään veroon sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Jäännösverolle ja veronpalautukselle maksettavia korkoja koskevien säännösten voimaantulosta säädettäisiin asianomaisissa laeissa.
3 §. Kertymisjakso ja tilitysajankohta. Pykälän 3 momentissa käytetty käsite ennakonpalautus korvattaisiin käsitteellä veronpalautus. Muutos olisi tarpeen verotusmenettelylain 50 §:ään ehdotetun muutoksen johdosta.
14 §. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin veronkantolain säädöskokoelmanumero. Lisäksi pykälän sanamuotoa tarkistettaisiin.
18 §. Pykälästä poistettaisiin teknisenä muutoksena veronkantolain säädöskokoelmanumero. säädöskokoelmanumero. Lisäksi pykälän sanamuotoa tarkistettaisiin.
1.11
Laki Verohallinnosta annetun lain muuttamisesta
34 §.Muutoksenhakua koskevien asiakirjojen säilyttäminen. Lakiin lisättäisiin kumotun 34 §:n tilalle säännös, jossa säädettäisiin arkiston muodostavasta viranomaisesta verovalitusasioissa. Säännös ei muuttaisi nykytilaa, koska verotusmenettelystä annetun asetuksen 10 §:ssä säädetään nykyisinkin siitä, että tuomioistuimet palauttavat verovalitusta koskevat asiakirjat Verohallintoon arkistoitavaksi, jolloin Verohallinto toimii arkistonmuodostajana näissä asioissa. Mainittua asetuksen säännöstä on käytännössä sovellettu myös muissa kuin verotusmenettelylain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Kun asiasta säädettäisiin nyt Verohallinnosta annetussa laissa, sääntely koskisi kaikkia Verohallinnon tehtäväalaan kuuluvia veroja. Tuomioistuin lähettäisi asiakirjat Verohallintoon heti, kun se on tehnyt päätöksen. Tuomioistuimet ja Verohallinto sopisivat tarkoituksenmukaisista asiakirjojen lähettämisen menettelyistä.
1.12
Laki tuulivoiman kompensaatioalueista
7 §.Tuulivoimamaksun palauttaminen. Pykälän 2 momentin viittaus veronkantolakiin muutettaisiin vastaamaan voimassa olevaa veronkantolakia.
1.13
Laki katsastustoiminnan valvontamaksusta
9 §. Maksun kanto. Pykälän viittaukset veronkantolakiin muutettaisiin vastaamaan voimassa olevaa veronkantolakia. Rahalaitokselle suoritettavasta tiedonsiirtokorvauksesta ja rahalaitoksen maksujen siirtämistä koskevan laiminlyönnin johdosta määrättävästä viivästyskorosta ei enää säädetä veronkantolaissa, joten näitä koskevat vanhentuneet maininnat poistettaisiin pykälästä.
1.14
Laki lentoliikenteen valvontamaksusta
11 §.Maksupaikat. Pykälän viittaukset veronkantolakiin muutettaisiin vastaamaan voimassa olevaa veronkantolakia. Rahalaitokselle suoritettavasta tiedonsiirtokorvauksesta ja rahalaitoksen maksujen siirtämistä koskevan laiminlyönnin johdosta määrättävästä viivästyskorosta ei enää säädetä veronkantolaissa, joten näitä koskevat vanhentuneet maininnat poistettaisiin pykälästä.
18 §. Palautettavalle määrälle suoritettava korko. Pykälän viittaus palautettavalle määrälle maksettavan koron korkokantaa koskevaan säännökseen korjattaisiin. Korkokannasta ehdotetaan säädettäväksi verotusmenettelylain sijaan veronkantolain 32 §:ssä. Muutos olisi luonteeltaan tekninen.
1.15
Laki perintö- ja lahjaverolain 52 a §:n kumoamisesta
1 §. Pykälässä säädettäisiin perintö- ja lahjaverolain 52 a §:n kumoamisesta. Säännös kumottaisiin, koska ehdotetun viivekorkolain 5 a §:n mukaan maksamatta olevalle perintöverolle ja lahjaverolle laskettaisiin muiden uudessa kantomenettelyssä käsiteltävien maksamatta olevien verojen tavoin viivekoron sijaan viivästyskorkoa. Muutos olisi luonteeltaan tekninen, koska viivästyskoron laskentasäännökset vastaisivat perintöverolle ja lahjaverolle laskettavan viivekoron laskentasäännöksiä.
2 §. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä marraskuuta 2017. Ajalta ennen lain voimaantuloa laskettavaan korkoon sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
