2.1.1  2.1.1 Perustuslaki

Perustuslain 2 luvussa säädetään perusoikeuksista. Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. 

Perustuslain 16 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta ja kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. 

Perustuslain perusoikeussäännösten muuttamiseksi annetun hallituksen esityksen (309/1993 vp.) perustelujen mukaan julkisen vallan toimet, joilla edistetään yksilön mahdollisuuksia kehittää itseään, liittyvät paitsi opetukseen, myös esimerkiksi tiedon hankintaan, tieteelliseen ja taiteelliseen toimintaan ja taiteesta nauttimiseen. Julkinen valta luo edellytyksiä yksilön mahdollisuudelle kehittää itseään muun muassa siten, että se ylläpitää ja tukee kirjastoja. Julkisen vallan velvollisuuksista säädetään tarkemmin lailla. Säännös ei velvoita pitämään voimassa nykyistä lainsäädäntöä sinänsä, mutta edellyttää, että itsensä kehittämisen mahdollisuutta edistäviä järjestelmiä, kuten erityisesti kirjastolaitos, on riittävästi olemassa. 

Perustuslain 17 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Pykälän 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. 

Perustuslain 121 §:n mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla. 

2.1.2  2.1.2 Kirjastolaki

Kirjastolaissa säädetään kuntien yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalveluista sekä näiden palvelujen valtakunnallisesta ja alueellisesta edistämisestä. Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on kirjastolain 2 §:n mukaan edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Kirjastotoiminnassa tavoitteena on edistää myös virtuaalisten ja vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä. 

2.1.3  Kirjasto- ja tietopalvelujen järjestäminen

Kirjastolain 3 §:n mukaan kunnan tehtävänä on kirjastolaissa tarkoitettujen kirjasto- ja tietopalvelujen järjestäminen. Kirjastopalvelut ovat kunnallisia peruspalveluja. Kunta voi järjestää kirjasto- ja tietopalvelut itse taikka osittain tai kokonaan yhteistyössä muiden kuntien kanssa tai muulla tavoin. Kunta kuitenkin vastaa siitä, että palvelut ovat kirjastolain mukaisia. 

Kunnallisena peruspalveluna kirjasto- ja tietopalvelut on suunniteltu ensisijaisesti palveluja järjestävän kunnan omille asukkaille. Asukkaiden käytettävissä tulee olla kirjasto- ja tietopalvelualan henkilöstöä sekä uusiutuva kirjastoaineisto ja -välineistö. Kaksikielisessä kunnassa molempien kieliryhmien tarpeet tulee ottaa huomioon yhtäläisin perustein. Saamelaisten kotiseutualueen kunnissa tulee ottaa sekä saamenkielisen että suomenkielisen väestöryhmän tarpeet huomioon yhtäläisin perustein. 

2.1.4  Kirjasto- ja tietopalveluverkko

Kirjastolain 4 §:n 1 momentin mukaan yleinen kirjasto toimii yhteistyössä muiden yleisten kirjastojen sekä tieteellisten kirjastojen ja oppilaitoskirjastojen kanssa osana kansallista ja kansainvälistä kirjasto- ja tietopalveluverkkoa. 

Verkkona toimiminen on ollut yleisille kirjastoille ominainen toimintatapa. Kirjastot muodostavat vuorovaikutteisen, organisoidun verkon, joka hyödyntää yhteentoimivia tietoja, tietojärjestelmiä ja -verkkoja sekä huolehtii siitä, että kirjastojen aineistot ovat saatavilla maanlaajuisesti. 

Suurin osa yleisistä kirjastoista on muodostanut ensisijaisesti kirjastojärjestelmien osalta yhteenliittymiä, jolloin alueen kirjastot näyttäytyvät kirjaston käyttäjille yhtenäisenä kirjastopalvelun tuottajana. Yhteistyö koskee usein myös aineistohankintaa, logistiikkaa, kirjastoautopalveluja ja kehittämistoimintaa. 

Yleiset kirjastot eivät toimi yhteistyössä ainoastaan keskenään, vaan myös muiden kirjastojen, esimerkiksi Kansalliskirjaston, Varastokirjaston ja Näkövammaisten kirjaston, sekä erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Yhteistyö on sekä kansallista että kansainvälistä. 

Vankeuslain (767/2005) 11 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan vankilassa on oltava kirjasto tai vangeille tulee järjestää mahdollisuus käyttää yleisiä kirjastopalveluja. Vankilan kirjaston on toimittava yhteistyössä yleisten kirjastojen kanssa ja sen toiminnan tulee vastata yleisten kirjastojen toimintaperiaatteita. Euroopan neuvoston vankeinhoidon vähimmäissäännöt edellyttävät, että jokaisessa vankilassa tulee olla kirjasto, jota kaikkiin vankiryhmiin kuuluvat vangit saavat käyttää ja jossa on kunnolliset valikoimat kauno- ja tietokirjallisuutta. 

Keskus- ja maakuntakirjastojärjestelmä 

Yleisten kirjastojen keskuskirjasto ja maakuntakirjastot täydentävät yleisten kirjastojen palveluja. Kirjastolain 4 §:n 3 momentin mukaan yleisten kirjastojen keskuskirjastona toimii opetus- ja kulttuuriministeriön määräämän kunnan yleinen kirjasto kunnan suostumuksella. Keskuskirjaston toiminta-alueena on koko maa. Helsingin kaupunginkirjasto on toiminut opetus- ja kulttuuriministeriön määräyksestä yleisten kirjastojen keskuskirjastona vuodesta 1981. 

Yleisten kirjastojen keskuskirjaston tehtävistä säädetään kirjastoista annetun valtioneuvoston asetuksen (406/2013) 1 §:ssä. Sen mukaan keskuskirjaston tehtäviä ovat seuraavat: 1) kehittää ja tarjota yhteistyössä muiden kirjastojen kanssa kirjasto- ja tietopalvelujen järjestämisessä tarpeellisia palveluja ja työmenetelmiä; 2) edistää yleisten kirjastojen keskinäistä sekä yleisten kirjastojen, korkeakoulukirjastojen ja muiden kirjastojen välistä yhteistoimintaa; 3) ylläpitää ja kehittää harvinaisia kieliä äidinkielenään puhuvien tarvitsemia kirjastopalveluja; 4) kehittää yleisten kirjastojen valtakunnallista kaukopalvelutoimintaa yhteistyössä muiden kirjastojen kanssa; sekä 5) suorittaa opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa sovitut muut tehtävät. 

Maakuntakirjastona toimii kirjastolain 4 §:n 4 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön määräämän kunnan yleinen kirjasto kunnan suostumuksella. Maakuntakirjaston toiminta-alueen määrää opetus- ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriö on 26 päivänä tammikuuta 2011 tekemällä päätöksellään määrännyt maakuntakirjaston tehtävän 18 yleiselle kirjastolle Manner-Suomessa. Päätöksen mukaan kaikissa maakunnissa on maakuntakirjasto. Maakuntakirjastojen toiminta-alueisiin kuuluvien kuntien määrä vaihtelee seitsemästä kolmeenkymmeneen ja asukasmäärä vajaasta 70 000 asukkaasta yli 1,5 miljoonaan asukkaaseen. 

Maakuntakirjaston tehtäviä ovat kirjastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n mukaan seuraavat: 1) kehittää toiminta-aluettaan koskevia verkko- ja tietopalveluja; 2) perehdyttää toiminta-alueensa kirjastojen henkilöstöä kirjastotyön uusiin toimintamuotoihin ja kehittämishankkeisiin; 3) toteuttaa yhteistyössä muiden kirjastojen kanssa yleisten kirjastojen alueellisia ja valtakunnallisia kehittämishankkeita; 4) tukea ja kehittää toiminta-alueensa yleisten kirjastojen tieto- ja kaukopalvelua sekä kirjastoaineiston muuta välitystä; 5) edistää toiminta-alueensa kirjastojen yhteistyötä; sekä 6) suorittaa opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa sovitut muut tehtävät. Maakuntakirjastotehtäviä hoitava yleinen kirjasto ei ole velvollinen järjestämään kirjastolaissa tarkoitettuja kirjasto- ja tietopalveluja toiminta-alueensa muiden kuntien asukkaille, vaan sen tehtävät rajoittuvat edellä selostettuihin kirjastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:ssä säädettyihin tehtäviin. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö voi kuntaa kuultuaan perustellusta syystä peruuttaa määräyksen toimia keskuskirjastona tai maakuntakirjastona. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei kuitenkaan ole kertaakaan käyttänyt tätä mahdollisuutta. 

Yleisten kirjastojen keskuskirjasto ja maakuntakirjastot ovat edustettuina yleisten kirjastojen neuvostossa. Yleisten kirjastojen neuvosto on yleisten kirjastojen yhteistyötä koordinoiva ja yhteisiä kannanottoja muodostava, kuntia edustava elin. Se edustaa yleisiä kirjastoja kirjastoverkon yhteistyössä. Keskuskirjaston ja maakuntakirjastojen sekä yli 150 000 asukkaan kunnan kirjaston lisäksi neuvostossa ovat edustettuina kunkin maakuntakirjastoalueen kirjastot keskuudestaan valitsemansa edustajan kautta. 

Yleisten kirjastojen valtakunnallisen yhteistyön edistämisen yhtenä esimerkkinä on myös yleisten kirjastojen konsortio, jonka toiminta perustuu kuntien sopimuksiin. Konsortion toimintaa koordinoi Helsingin kaupunginkirjasto. Tavoitteena on edistää yleisten kirjastojen yhteistyötä etenkin elektronisten aineistojen hankinnassa sekä koulutuksessa ja viestinnässä. 

2.1.5  Kirjastopalvelujen maksuttomuus

Yleisen kirjaston peruspalvelut ovat maksuttomia. Kirjastolain 5 §:n mukaan kirjaston omien kokoelmien käyttö kirjastossa ja niiden lainaus on maksutonta. Myös yleisten kirjastojen keskuskirjaston ja maakuntakirjastojen yleisille kirjastoille antamat kaukolainat ovat maksuttomia. 

Kirjastopalvelujen maksuttomuuden periaate on perustunut ajatukselle, että kirjaston kokoelmat ja neuvontapalvelut ovat yhteiskunnallista sivistyspääomaa. Kirjastotoimen perimmäisen tarkoituksen kannalta henkisen pääoman tuottoa on pidetty tärkeämpänä kuin mahdollista rahallista tuottoa. Sivistysvaliokunta on kirjastolakia koskevassa mietinnössään (SiVM 10/1998) korostanut, että kirjaston omien kokoelmien käyttöön kirjastossa ja kirjojen lainaukseen liittyvä neuvonta ja opastus kuuluvat maksuttomien palvelujen piiriin. 

Kirjastolain 5 §:n 3 momentin mukaan kunta voi muista suoritteista periä enintään suoritteen omakustannusarvoa vastaavan maksun. Erityisestä syystä maksu, joka muuten määrättäisiin suoritteen omakustannusarvoa vastaavaksi, saadaan määrätä tätä korkeammaksi. Maksuja kunnat ovat perineet pääsääntöisesti myöhässä palautetuista aineistoista, kirjastotilojen vuokraamisesta ja kopioinnista. 

2.1.6  Arviointi

Kirjasto- ja tietopalvelujen arvioinnista säädetään kirjastolain 6 §:ssä. Arvioinnin tarkoituksena on 6 §:n 2 momentin mukaan parantaa kirjasto- ja tietopalvelujen saatavuutta ja tukea niiden kehittämistä. Arvioinnilla seurataan yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen toteutumista sekä palvelujen laatua ja taloudellisuutta. Arvioinnin keskeiset tulokset tulee julkistaa. 

Arviointitasoja ovat kunnan itsearviointi, valtakunnallinen arviointi ja kansainvälinen arviointi. Pykälän 1 momentin mukaan kunnan tulee arvioida järjestämäänsä kirjasto- ja tietopalvelua. Valtakunnallisesta arvioinnista ja valtakunnallisesta osallistumisesta kansainväliseen arviointiin päättää opetus- ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa valtakunnallisen arvioinnin toteutuksesta yhdessä aluehallintoviraston kanssa. Kunta on velvollinen osallistumaan sekä valtakunnalliseen arviointiin että kansainväliseen arviointiin. 

Kirjastopalvelujen valtakunnallista arviointia on toteutettu vuosittaisena tilastoseurantana ja osana joka toinen vuosi tehtävää aluehallintovirastojen peruspalvelujen arviointia. Kirjastotoimen peruspalvelujen arviointikohteina ovat olleet kirjastojen palveluverkko, aineistot, henkilöstö ja tilat. Lisäksi on arvioitu ajankohtaisia teemoja, kuten esimerkiksi verkko- ja mobiilipalvelujen sekä elektronisten aineistojen saatavuutta. Arviointikohteet on sovittu opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Arvioinnin tuloksia on käytetty hallinnon ja päätöksenteon tietopohjana valtionhallinnossa, aluehallinnossa ja kunnissa. 

Valtakunnallisen arvioinnin lisäksi on toteutettu kirjastopalvelujen alueellisia arviointeja kirjastojen yhteistyönä. Arviointiverkostoja on muun muassa Oulun seudulla, Itä-Suomessa sekä Hämeenlinnan, Kouvolan ja Lahden kirjastojen alueella. 

Kirjastojen paikallinen arviointi on toteutettu yleensä osana kunnan talousarvioseurantaa sekä kuntatason strategian toteutumisen seurantaa ja palvelujen kehittämistä. Kunnissa seurataan kirjastojen koskevia tunnuslukuja, kuten lainausten ja kirjastokäyntien määrä. Tunnuslukujen perusteella kunnissa arvioidaan kirjastotoiminnan saavutettavuutta, palvelukykyä ja taloudellisuutta. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole tehnyt päätöksiä valtakunnallisesta osallistumisesta kansainväliseen arviointiin. Kansainvälisiä arviointeja on toteutettu lähinnä osallistumalla eri maita koskeviin tilastovertailuihin. 

2.1.7  Kirjasto- ja tietopalvelujen valtionhallinto

Kirjasto- ja tietopalvelujen valtion hallintoviranomaisena toimii kirjastolain 7 §:n mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriö on vastannut valtakunnallisesta kirjastopolitiikasta. Valtakunnallisen kirjastopolitiikan keskeisenä tavoitteena on ollut edistää väestön sivistyksellisiä oikeuksia sekä tiedon ja kulttuurin saatavuutta. Valtakunnallista kirjastopolitiikkaa on toteutettu eri ohjauskeinoin ja rahoittamalla yleisten kirjastojen kehittämistoimia. 

Yleisten kirjastojen toimialalla ei ole keskusvirastoja. Valtion alueellisena hallintoviranomaisena kirjasto- ja tietopalveluasioissa on toiminut vuodesta 2014 aluehallintovirasto. Aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) 4 §:n mukaan aluehallintovirastot hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä koulutus- ja muussa sivistystoimessa. Aluehallintovirastoista annetun valtioneuvoston asetuksen (906/2009) 2 §:n mukaan kaikissa aluehallintovirastoissa on opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue, joka hoitaa koulutus- ja sivistystoimen tehtäviä muun muassa kirjastotoimen osalta. 

Kirjastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n mukaan aluehallintovirastojen tehtäviä ovat seuraavat: 1) yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa seurata ja edistää väestön tarvitsemia kirjasto- ja tietopalveluja sekä arvioida niiden saatavuutta ja laatua; 2) edistää kirjasto- ja tietopalvelualan paikallisia, alueellisia, valtakunnallisia ja kansainvälisiä kehittämishankkeita; sekä 3) suorittaa opetus- ja kulttuuriministeriön antamat muut tehtävät. 

Aluehallintovirastot ovat käytännössä edistäneet kansallisen kirjastopolitiikan tavoitteiden toteutumista toimialueellaan sekä seuranneet ja arvioineet kirjasto- ja tietopalvelujen saatavuutta ja laatua kirjastojen käyttäjien perus- ja lähipalveluna. 

2.1.8  Henkilöstö ja kelpoisuus

Kirjastolaitoksessa tulee olla kirjastolain 8 §:n 1 momentin mukaan riittävä määrä kirjasto- ja tietopalvelualan koulutuksen saanutta ja muuta henkilöstöä. Säännös koskee kunnan tai kuntien yhteistä kirjastolaitosta hallinnollisena kokonaisuutena, ei yksittäistä toimipaikkaa. 

Kirjastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:ssä säädetään henkilöstön koulutusrakenteesta ja kelpoisuusvaatimuksista. Pykälän 1 momentin mukaan kunnan kirjastolaitoksen henkilöstöstä vähintään 70 prosentilla tulee olla: 1) yliopistossa suoritettu korkeakoulututkinto, johon sisältyvät tai jonka lisäksi on suoritettu vähintään 60 opintopisteen laajuiset korkeakoulutasoiset kirjasto- ja informaatioalan opinnot; 2) ammattikorkeakoulussa suoritettu korkeakoulututkinto, johon sisältyvät tai jonka lisäksi on suoritettu vähintään 60 opintopisteen laajuiset korkeakoulutasoiset kirjasto- ja informaatioalan opinnot; 3) ammatillinen perustutkinto, johon sisältyvät tai jonka lisäksi on suoritettu vähintään 35 opintoviikon laajuiset kirjasto- ja informaatioalan opinnot; taikka 4) tieto- ja kirjastopalvelujen ammattitutkinto. Pykälän 2 momentin mukaan kunnan kirjastolaitoksen henkilöstöstä vähintään 45 prosentilla tulee olla 1 momentin 1 tai 2 kohdan mukainen koulutus. 

Kirjastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 3 momentin mukaan kunnan kirjastolaitosta johtavalta vaaditaan virkaan tai tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyvät tai jonka lisäksi on suoritettu vähintään 60 opintopisteen tai 35 opintoviikon laajuiset korkeakoulutasoiset kirjasto- ja informaatioalan opinnot. Pykälän 4 momentin mukaan yhtä tai useampaa toimipistettä johtavalta vaaditaan virkaan tai tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto, johon sisältyvät tai jonka lisäksi on suoritettu vähintään 3 momentissa tarkoitetut kirjasto- ja informaatioalan opinnot. 

Vuonna 2015 yleisten kirjastojen henkilöstön kokonaismäärä oli 4 473 henkilötyövuotta, joista kirjaston palkkaamia oli 4 046 henkilötyövuotta. Kirjastoalan koulutuksen saaneen henkilöstön määrä oli 3 475 henkilötyövuotta, joista korkeakoulutetun henkilöstön määrä oli 1 648 henkilötyövuotta. Pääsääntöisesti kirjastolaitoksen henkilöstö täyttää kirjastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:ssä säädetyt edellytykset. 

Rahoitus 

Kirjastolain 9 §:ssä säädetään yleisten kirjastojen rahoituksesta. Pykälän 1 momentin mukaan kunta saa valtionosuutta kirjaston käyttökustannuksiin siten kuin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa (1704/2009) säädetään. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (1705/2009), jäljempänä rahoituslaki, 2 §:n 1 momentin mukaan valtionosuuden myöntämisestä kirjastolaissa tarkoitettujen yleisten kirjastojen käyttökustannuksiin säädetään kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa. Vuoden 2016 alusta yleisten kirjastojen perustamishankkeita tai kirjastoautojen hankintaa varten ei ole erillistä määrärahaa, vaan rahoitus on osa peruspalvelujen valtionosuutta. 

Yleisten kirjastojen toimintamenot ovat vuonna 2014 olleet yhteensä 331 miljoonaa euroa, mikä on asukasta kohden 61 euroa. Käyttökustannukset ovat olleet keskimäärin alle prosentin kunnan kokonaismenoista. Kuntien peruspalvelujen valtionosuuden valtionosuusprosentti vuonna 2016 on 25,47 prosenttia. 

Kirjastolain 9 §:n 2 momentin mukaan kunnalle myönnetään valtionavustusta valtion talousarvioon otetun määrärahan rajoissa kirjastolain 4 §:ssä tarkoitetun keskuskirjasto- ja maakuntakirjastotehtävän hoitamiseen ja kirjastolain mukaiseen toimintaan siten kuin rahoituslaissa säädetään sekä kirjaston investointihankkeisiin ja toimitilojen kehittämiseen siten kuin valtionavustuslaissa (688/2001) säädetään. Valtionapuviranomainen investointiavustuksissa on opetus- ja kulttuuriministeriö. Valtionavustusta voidaan myöntää myös muun kunnalle tai palvelun järjestäjälle annetun erityisen tehtävän hoitamiseen. 

Rahoituslain 1 §:n 3 momentin mukaan rahoituslaissa säädetään myös kirjastolain toiminnan mukaisten perustamishankkeiden valtionavustusten ja -osuuksien maksamisesta, käytön valvonnasta ja palauttamisesta. Rahoituslain 2 §:n 3 momentin mukaan rahoituslaissa säädetään myös kunnalle kirjastolain 4 §:ssä tarkoitettuun keskuskirjasto- ja maakuntakirjastotehtävään tai muuhun erityiseen tehtävään sekä kehittämis- ja kokeilutoimintaan myönnettävistä valtionavustuksista. 

Valtion vuoden 2016 talousarviossa yleisten kirjastojen valtionavustuksiin on varattu yhteensä 3 900 000 euroa, josta keskuskirjasto- ja maakuntakirjastojen tehtävän hoitamiseen on varattu yhteensä 2 580 000 euroa. Muita erityistehtäviä, kuten esimerkiksi monikielistä kirjastoa ja saamelaiskirjastoa varten on varattu yhteensä 262 000 euroa. Lisäksi määrärahaa on varattu kirjastojen sisältötuotantoon, tietokanta- ja aineistopalvelun tuottamiseen sekä viittomakielisen kirjaston toimintaan yhteensä 1 058 000 euroa. 

Yleisten kirjastojen perustamishankkeiden vuosierien maksatusta varten on varattu 3 500 000 euroa. Vuosierien maksatukset päättyvät arviolta vuonna 2025. Määräraha on valtion talousarviossa valtiovarainministeriön pääluokassa. 

Yleisten kirjastojen kehittämis- ja kokeilutoimintaan on valtion vuoden 2016 talousarviossa varattu 4 887 000 euroa. Valtionavustusta myönnetään hakemuksesta kansallisiin, kaikkia yleisiä kirjastoja koskeviin hankkeisiin ja muihin kehittämistoimiin. Aluehallintovirastojen käyttöön on vuonna 2016 asetettu 2 760 000 euron määräraha jaettavaksi edelleen alueellisiin ja paikallisiin kehittämishankkeisiin sekä lisäkoulutuksen järjestämiseen yleisten kirjastojen henkilöstölle. Venäjänkielistä kirjastoa varten on varattu 353 000 euroa. 

2.1.9  Käyttösäännöt

Kirjastolain 10 §:n mukaan kirjastolla voi olla käyttösäännöt, joissa on määräyksiä kirjaston käytöstä sekä kirjaston käyttäjien oikeuksista ja velvollisuuksista. Pykälän 2 momentin mukaan käyttösääntöjen rikkomisesta peritään kunnan päättämät maksut, joiden tulee olla kohtuulliset suhteessa käyttösääntöjen rikkomiseen. 

Käyttösääntöjä ovat laatineet joko yksittäiset kunnat tai useamman kunnan verkostot. Käyttösäännöissä on määräyksiä yhtäältä lainauksesta, varaamisesta, palauttamisesta, uusimisesta ja maksuista ja toisaalta lainausoikeuden ja kirjaston käyttöoikeuden menetyksestä. 

2.2.1  2.2.1 Ruotsi

Ruotsissa vuoden 2014 alusta voimaan tulleessa kirjastolaissa (bibliotekslag 2013:801) säädetään yleisestä kirjastotoimesta. Yleisellä kirjastotoimella tarkoitetaan julkisesti rahoitettua kirjastotoimea, johon kuuluvat yleiset kirjastot (folkbibliotek), koulukirjastot, alueelliset kirjastot, korkeakoulukirjastot, lainauskeskukset (lånecentraler) ja muut julkisesti rahoitettavat kirjastot. Yleisen kirjastotoimen tarkoituksena on tietoa jakamalla ja mielipiteenvapaudella tukea demokraattisen yhteiskunnan kehitystä. Yleiseen kirjastotoimeen kuuluvien kirjastojen tavoitteena on lisäksi edistää kirjallisuuden asemaa sekä väestön kiinnostusta sivistykseen, koulutukseen, tutkimukseen ja kulttuuriin. 

Jokaisessa kunnassa on kirjastolain mukaan oltava yleinen kirjasto. Kunnat vastaavat yleisistä kirjastoista ja niiden toiminnasta. Kirjastojen tulee olla kaikkien saatavilla ja vastata käyttäjien tarpeita. Yleisten kirjastojen tehtävänä on etenkin edistää lukemista ja kirjallisuuden saatavuutta. Lisäksi niiden tulee lisätä tietämystä siitä, miten tietotekniikkaa voi käyttää tiedonhakuun ja oppimiseen. Yleisten kirjastojen on toiminnassaan kiinnitettävä erityistä huomiota lapsiin ja nuoriin. 

Yleisten kirjastojen on tarjottava maksutta kirjallisuutta käyttäjien lainattavaksi tai muuten käytettäväksi tietyksi ajaksi. Aineisto tulee olla saatavilla fyysisessä tai digitaalisessa muodossa. Yleinen kirjasto voi periä myöhästymismaksuja sekä maksuja postimaksuista, valokopioista tai muista vastaavista palveluista. Kirjastojen henkilöstöstä ja kelpoisuusvaatimuksista ei kirjastolaissa ole säännöksiä. 

Ruotsissa vastuu alueellisesta kirjastotoimesta on maakäräjäkunnilla (landsting). Maakäräjäkunnan ja kuntien, jotka eivät kuulu maakäräjäkuntaan, tulee harjoittaa alueellista kirjastoyhteistyötä. Alueellisen kirjastotoimen tavoitteena on edistää samassa läänissä toimivien yleisten kirjastojen yhteistyötä, kehittämistä ja laatua. Maakäräjäkuntien ja kuntien tulee lain mukaan laatia yhteistyöstään kirjastosuunnitelma (biblioteksplan), josta päättää kunnanvaltuusto. Kirjastosuunnitelman toteutumista seuraa paikallisviranomaisten ohella ministeriön määräämä viranomainen. 

Kirjastolain 4 §:n mukaan yleiseen kirjastotoimeen kuuluvien kirjastojen toiminnassa ja niiden aineistojen tarjoamisessa on otettava huomioon tietyt erityisryhmät. Tällaisia erityisryhmiä ovat toimintarajoitteiset henkilöt, kansalliset kielivähemmistöt ja muuta kuin ruotsia äidinkielenään puhuvat henkilöt. Kirjallisuutta tulee tarjota kansallisilla vähemmistökielillä, muilla kielillä kuin kansallisilla vähemmistökielillä tai ruotsilla sekä helppolukuisella ruotsinkielisellä kirjallisuudella. Kirjallisuutta ja apuvälineitä on tarjottava toimintarajoitteisille henkilöille tiedon saamiseksi. 

2.2.2  2.2.2 Norja

Norjan voimassa oleva kirjastolaki (lov om folkebibliotek) tuli voimaan vuoden 2014 alusta, ja se koskee kunnallisia yleisiä kirjastoja, maakunnallista kirjastotoimintaa ja tiettyjä valtion vastuulla olevia kirjastotehtäviä. Lain mukaan yleisistä kirjastoista vastaa kunta yksin taikka kokonaan tai osittain yhteistyössä toisen kunnan, läänin tai valtionlaitoksen kanssa. 

Yleisten kirjastojen tehtävänä on edistää sivistystä, koulutusta ja muuta kulttuuritoimintaa välittämällä ja asettamalla kirjoja ja muita aineistoja maksutta kaikkien Norjassa asuvien käyttöön. Lain mukaan jokaisessa kunnassa tulee olla yleinen kirjasto. Yleisten kirjastojen on tehtävä kokoelmiaan ja palveluitaan tunnetuksi sekä toimittava riippumattomina kohtaamispaikkoina ja julkisen keskustelun areenoina. Kunta määrittelee yleisessä kirjastossa noudatettavat säännöt. 

Yleisten kirjastojen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädetään yleisten kirjastojen työntekijöiden kelpoisuusvaatimuksia koskevassa kulttuuriministeriön asetuksessa (forskrift om kvalifikasjonskrav for ansette i folkebibliotek). Asetuksen mukaan kirjaston kirjastonhoitajalla ja -johtajalla tulee olla kandidaatintutkinto tai ylempi korkeakoulututkinto. Tutkinnon tulee sisältää kirjastoalan opintoja vähintään 120 opintopistettä tai 60 opintoviikkoa. Kirjastojohtajan kelpoisuusvaatimuksista voidaan poiketa tai myöntää erivapaus, jos kunnassa on riittävä määrä asetuksessa säädetyt kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöstöä (viisi kelpoisuusvaatimusta täyttävää henkilöä). Myös maakunnallisia kirjastotehtäviä johtavalta henkilöltä edellytetään kirjastoammatillista kelpoisuutta. 

Maakunnilla on vastuu tietyistä kirjastotehtävistä. Maakunnallisissa tehtävissä painottuvat alueellinen kehittäminen ja neuvonta. Maakunnallisesti hoidetaan myös palvelut erityistarpeita omaaville. 

2.2.3  2.2.3 Tanska

Tanskan voimassa olevassa kirjastolaissa (lov om biblioteksvirksomhed) säädetään sekä valtion kirjastojen että yleisten kirjastojen tehtävistä ja tavoitteista. Laki on muita pohjoismaisia kirjastolakeja laajempi ja yksityiskohtaisempi. 

Kirjastolain mukaan yleisten kirjastojen tarkoituksena on edistää sivistystä, koulutusta ja kulttuuritoimintaa tarjoamalla käyttöön kirjoja, lehtiä, äänikirjoja ja muuta sopivaa aineistoa, kuten musiikkiaineistoja ja elektronisia tiedonlähteitä (ml. internet ja multimedia). Yleisten kirjastojen tehtävänä on välittää tietoa yhteiskunnasta sekä muuta valtiollista ja kunnallista tietoa. Uskonnolliset, moraaliset tai poliittiset näkökohdat eivät saa vaikuttaa aineistojen valintaan. Kirjastonjohtajalta edellytetään ammatillista koulutusta. 

Yleiset kirjastot ovat kirjastolain mukaan kaikkien käytettävissä ja kirjastossa tulee olla osastot lapsille sekä aikuisille. Aineiston lainaaminen ja muut kirjaston palvelut ovat käyttäjille ilmaisia. Maksuja voi periä toiminnasta, joka ylittää tavanomaiset käyttö-, lainaus- ja neuvontapalvelut. Lisäksi kunnat voivat periä maksun myöhässä olevasta aineistosta. Kunta voi veloittaa maksun myös toisen kunnan käyttäjän lainatessa aineistoa. Maksu tulee tällöin osoittaa käyttäjän kotikunnalle. 

Valtion tehtävänä on kannustaa kirjastoja keskinäiseen yhteistyöhön ja toimia niin, että kansalaisilla on pääsy yleisten kirjastojen kautta valtiolliseen tai julkisella rahoituksella hankittuun aineistoon (yleinen kaukolainapalvelu). Yleisen kaukolainapalvelun kautta kirjastot tarjoavat käyttäjille aineistoja, joita kirjastolla itsellään ei ole tarjota. Keskuskirjastot toimivat yleisten kirjastojen lainakeskuksina pyrkien varmistamaan aineistojen saatavuuden. Yleiset kirjastot tekevät yhteistyötä paikallisten koulukirjastojen kanssa. Kulttuuriministeri voi antaa tarkempia määräyksiä yleisten kirjastojen aineistosta ja niiden käyttämisestä. 

Kunnat ylläpitävät yleisiä kirjastoja. Kunnat voivat toimia yksin tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Kunnat voivat nimetä neuvoston vastaamaan kuntien välisestä kirjastoyhteistyöstä. 

Kirjastoasetuksessa säädetään yleisten kirjastojen aineistosta, yksityisten yritysten kanssa kilpailevien palvelujen myynnistä, yleisten kirjastojen lainayhteistyöstä ja toisiltaan perimistä maksuista sekä lainaamisen rajoituksista, käyttäjiin kohdistuvista maksuista sekä niiden suuruudesta. Kunta voi edellyttää esimerkiksi pantin tai takuun antamista käyttäjältä, joka lainaa aineistoa ja jolla ei ole vakituista asuinpaikkaa kyseisessä kunnassa. 

2.2.4  2.2.4 Alankomaat

Alankomaissa yleisten kirjastojen toimintaa koskeva kirjastolaki (wet stelsel openbare bibliotheekvoorzieningen) tuli voimaan vuoden 2015 alusta. Sen mukaan yleisten kirjastojen tehtävänä on tarjota tietoa ja informaatiota sekä mahdollisuuksia kehittymiseen ja oppimiseen. Yleisten kirjastojen tulee myös edistää lukuharrastusta, järjestää tapaamisia ja keskusteluita sekä tutustuttaa taiteeseen ja kulttuuriin. Yleisten kirjastojen toiminnan tulee perustua yhteisiin arvoihin, joita ovat riippumattomuus, luotettavuus, saatavuus, monimuotoisuus sekä aitous. 

Ministeri, maakuntien hallitukset ja kunnat vastaavat yhdessä yleisten kirjastojen välisestä yhteistyöstä. Paikalliset kirjastot, maakunnat sekä kansalliskirjasto toimivat yhteistyössä. Jokaisella tulee lain mukaan olla pääsy yleiseen kirjastoon sekä fyysisesti että digitaalisesti. Kaikkien yleisten kirjastojen tulee osallistua kaukolainapalveluiden järjestämiseen. Laissa ei edellytetä, että jokaisessa kunnassa tulisi olla yleinen kirjasto. Myöskään kirjaston henkilöstöstä ei ole säädetty laissa. 

Kirjastolailla perustettiin kansallinen digitaalinen kirjasto, jota kansalliskirjasto (Koninklijke Bibliotheek) ylläpitää. Digitaalisen kirjaston alaisuuteen kootaan aineisto sähköisessä muodossa. Kansalliskirjasto laatii neljän vuoden välein suunnitelman aineistojen kokoamisesta. Aineistojen kokoamisen lisäksi kansalliskirjasto vastaa digitaalisen aineiston hankinnasta. Kirjastolain mukaan kansalliskirjasto voi määrätä maksuja digitaalisten aineistojen ja lähteiden käyttämisestä. Maksujen asettaminen edellyttää neuvotteluita paikallisten kirjastojen kanssa. 

Yleisten kirjastojen tavoitteena on ottaa käyttöön kansallinen kirjastokortti, jolla kirjaston käyttäjä voisi asioida kaikissa Alankomaiden kirjastoissa. 

2.3.1  2.3.1 Yleisten kirjastojen tehtävä

Vuonna 1999 voimaan tulleessa kirjastolaissa säädetään kuntien yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalveluista. Yleisten kirjastojen toiminta on kuitenkin käytännössä kirjasto- ja tietopalveluja laajempi kokonaisuus. Kirjastolaissa ei myöskään ole säännöstä yleisten kirjastojen tehtävistä, vaikka yleiset kirjastot ovat kuntien käytetyimpiä palveluja. Kirjastopalvelut ovat yksi kuntien perus- ja lähipalveluista. 

Yleisten kirjastojen tehtävä ja merkitys on muuttunut vuodesta 1999. Kirjastossa ei enää ainoastaan hankita tietoa sekä käytetä ja lainata aineistoja, vaan siellä myös opitaan, harrastetaan ja kokoonnutaan. Kirjastoissa järjestetyillä tapahtumilla on aiempaa suurempi merkitys. Kirjastot ovat aktiivisia digitaalisten teknologioiden hyödyntäjiä. Ne pitävät saatavilla sähköisiä aineistoja, tuottavat monipuolisia digitaalisia palveluja, kehittävät käyttäjien aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä tukevia toimintamuotoja sekä huolehtivat digitaalisen välineistön ajantasaisuudesta. Myös kunta- ja aluerakenteen muutokset, muutokset ikärakenteessa sekä maan sisäinen muuttoliike ja maahanmuutto edellyttävät yleisiltä kirjastoilta aiempaa monimuotoisempaa ja moniarvoisempaa toimintaa ja palveluja. 

Yleisten kirjastojen toimintaympäristössä ja tehtävissä tapahtuneiden muutosten vuoksi nykyisen kirjastolain soveltamisalan rajaus edellä selostetun mukaisesti kirjasto- tietopalveluihin on liian kapea, eikä se anna oikeaa kuvaa yleisten kirjastojen nykyisestä toiminnasta. Tämän vuoksi on pidettävä tarkoituksenmukaisena, että lain tavoitetta koskevaa säännöstä muutetaan vastaamaan muuttuneen toimintaympäristön tarpeita ja lakiin lisätään säännös yleisten kirjastojen tehtävästä. Uusi tehtävälähtöinen ajattelutapa korostaisi yleisten kirjastojen perustoiminnan tarkoitusta. 

2.3.2  2.3.2 Maakuntakirjastot

Maakuntakirjastotoiminta käynnistyi 1960-luvulla täydentämään yleisten kirjastojen verkkoa ja tukemaan pienten maaseutukuntien kirjastojen kehittämistä. Maakuntakirjastotehtävät ovat niin sanottuja ammatillisia tukitehtäviä, ja ne ovat säilyneet samoina pitkään. Maakuntakirjastotehtäviä hoitavan yleisen kirjaston toiminta rajoittuu kirjastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:ssä säädettyjen tehtävien hoitamiseen, eikä sillä ole velvollisuutta järjestää kirjastolaissa tarkoitettuja kirjasto- ja tietopalveluja toiminta-alueensa muiden kuntien asukkaille. Maakuntakirjastotehtäviä hoitavilla yleisillä kirjastoilla ei myöskään ole toimivaltaa toiminta-alueensa kirjastoihin nähden. Aluehallintovirastot käyvät vuosittain seurantaneuvottelut maakuntakirjastotehtäviä hoitavien yleisten kirjastojen kanssa. 

Vuoden 2010 aluehallintovirastojen peruspalveluiden arvioinnin mukaan maakuntakirjastojen rooli ja tehtävien tunnettuus on viime vuosina heikentynyt. Maakuntakirjastotehtävät ovat osittain sekoittuneet maakuntakirjastotehtävää hoitavien yleisten kirjastojen muuhun kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Lisäksi on havaittu, ettei maakuntakirjastotehtäviä ole hoidettu riittävän yhteismitallisesti. Maakuntakirjasto on nykyisin osin itse päättänyt maakuntakirjastotehtävän yksityiskohtaisesta sisällöstä ja tehtävän toteutustavasta. 

Aluehallintovirastojen peruspalvelujen arvioinnin mukaan alueelliselle kirjastotoiminnalle on edelleen tarve. Yleiset kirjastot odottavat maakuntakirjastolta vahvaa toiminnan kehittäjän suunnannäyttäjää. Arvioinnin mukaan maakuntakirjastojen toimintaa on tarpeen kehittää. 

Maakuntakirjastojen toimintaympäristössä on viime vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kuntien määrä on vuosina 2000—2016 vähentynyt Manner-Suomessa 436 kunnasta 297 kuntaan ja väkiluku on eri maakunnissa kehittynyt eri tavoin. Suhteellisesti väestönkasvu on ollut suurinta Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. Etelä-Savossa, Kainuussa ja Etelä-Karjalassa väestön määrä puolestaan väheni suhteellisesti eniten. 

Väestörakenteessa tapahtuneiden muutosten ja digitaalisten teknologioiden kehityksen ohella maakuntakirjastojen toimintaan ovat vaikuttaneet myös kirjastokentässä tapahtuneet muutokset. Maakuntakirjastojen rinnalle alueelliseen kirjastokehittämiseen on tullut muita toimijoita, etenkin seutukirjastot ja alueelliset kirjastoyhteistyöverkostot (kirjastokimpat). Kirjastojärjestelmäyhteistyöhön liittyneet yleiset kirjastot muodostavat nykyisin laajoja alueellisia yhteenliittymiä, ja niiden toiminta on osittain päällekkäistä maakuntakirjastojen toiminnan kanssa. 

Aluehallintovirastojen peruspalvelujen vuoden 2010 arvioinnin mukaan maakuntakirjastojen lainsäädännössä säädetyt tehtävät ovat osoittautuneet osittain vanhentuneiksi. Arvioinnin mukaan tehtävien toteutuminen ja maakuntakirjastojen palvelut yleisemminkin ovat myös vaihdelleet alueellisesti sisällöltään ja määrältään. Esimerkiksi alueellisten yhteistyöverkostojen aineistonkuljetukset ovat osittain korvanneet perinteistä kaukopalvelutoimintaa. 

Maakuntakirjastojen tehtäviä, rakennetta ja verkkoa on niiden muuttuneen aseman ja roolin sekä toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten johdosta tarpeen uudistaa. Maakuntakirjasto voi kattaa aiempaa laajemman toiminta-alueen, minkä vuoksi maakuntakirjastojen lukumäärää on syytä arvioida uudelleen. Myös maakuntakirjastojen tehtäviä on tarkoituksenmukaista suunnata nykyistä enemmän toimialueensa yleisten kirjastojen toiminnan kehittämisen tukijaksi ja kehittämistyön niin sanotuksi veturiksi. 

Vuosien 2015—2018 julkisen talouden suunnitelman mukaan kunta- ja aluerakennemuutosten myötä vähennetään maakuntakirjastojen määrää. Vastaavasti vuoden 2016 valtion talousarviossa on todettu, että maakuntakirjastojen määrää vähennetään. 

2.3.3  2.3.3 Keskitetyt palvelut ja yhteistyö

Voimassa olevan kirjastolain 4 §:n 1 momentin mukaan yleinen kirjasto toimii yhteistyössä muiden yleisten kirjastojen sekä tieteellisten kirjastojen ja oppilaitoskirjastojen kanssa osana kansallista ja kansainvälistä kirjasto- ja tietopalveluverkkoa. Digitalisaation laajenemisen myötä kirjastoverkon yhteistyössä painottuu aiempaa voimakkaammin metatietojen, palvelujen ja järjestelmien yhteentoimivuudesta huolehtiminen. 

Yleisen kirjaston yhteistyötahot on kirjastolain 4 §:ssä rajattu toisiin yleisiin kirjastoihin sekä tieteellisiin kirjastoihin ja oppilaitoskirjastoihin. Säännöksen ei voida katsoa riittävällä tarkkuudella kuvaavan yleisten kirjastojen nykyisiä yhteistyötahoja, joita ovat etenkin Kansalliskirjasto, Varastokirjasto ja Näkövammaisten kirjasto. Yhteistyötahojen merkitys yleisille kirjastoille on viime vuosina kasvanut erityisesti palvelutuotannossa. Kansalliskirjasto esimerkiksi tuottaa yleisille kirjastoille yhteisiä tiedonkuvailu-, metatietovaranto- ja asiakasliittymäpalveluja. Varastokirjasto puolestaan vastaanottaa tieteellisistä ja yleisistä kirjastoista vähän käytettyä aineistoa ja asettaa sen tiedontarvitsijoiden käyttöön. 

Digitaalisten prosessien vakiintuminen on käytännössä tarkoittanut myös uudenlaisten kumppanuusmallien käyttöönottamista. Kumppanuusmalleilla yleiset kirjastot ovat laajentaneet palvelutarjontaansa vastaamaan aiempaa kattavammin kirjaston käyttäjän tarpeita. Esimerkkinä kumppanuusmallista on lukemisesteisten ohjaaminen Näkövammaisten kirjaston palveluiden käyttäjiksi yleisten kirjastojen kautta. 

Edellä selostettujen toimintatapojen ja yhteistyötahojen muuttumisen vuoksi voimassa olevaa yleisten kirjastojen yhteistyötä koskevaa säännöstä on tarpeen uudistaa. 

2.3.4  2.3.4 Henkilöstö ja osaaminen

Digitaalisten teknologioiden hyödyntäminen muuttaa yleisten kirjastojen palveluprosesseja, vähentää rutiinityötä sekä mahdollistaa kirjaston henkilöstön työn painottumisen asiantuntemusta ja vuorovaikutusta edellyttäviin tehtäviin. Henkilöstön asiantuntemuksessa korostuu aineisto- ja sisältöosaamisen lisäksi asiakastarpeiden ja toimintaympäristön tuntemus. Perinteisten kirjasto- ja tietopalvelujen rinnalle on tullut kaikenikäisten sekä eri kieli- ja kulttuuritaustoja edustavien kirjaston käyttäjien ja käyttäjäryhmien monipuolisten lukutaitojen sekä tietoon pääsyn tukeminen. 

Edellä selostetun muutoksen vuoksi kirjaston henkilöstöltä edellytetään aiempaa laajempaa ja syvempää ohjauksellista osaamista sekä tieto- ja kulttuurisisältöjen tuntemusta ja hallintaa. Kirjaston toiminnasta vastaavan johtajan osaamisessa puolestaan korostuu johtamistaito, muutoksenhallinta, kumppanuuksien rakentaminen sekä hyvät yhteistyö- ja verkostoitumistaidot. 

Vuoden 2013 aluehallintovirastojen peruspalvelujen arvioinnin mukaan kirjastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:ssä säädetyt kelpoisuusehdot täyttävä johtaja puuttui yhdeksästä prosentista kuntia. Eniten kelpoisuusehdot täyttäviä johtajia oli Lounais-Suomessa, jossa vain neljä prosenttia johtajista ei täyttänyt valtioneuvoston asetuksen mukaisia kelpoisuusvaatimuksia. Itä-Suomessa oli puolestaan eniten johtajia, jotka eivät täyttäneet säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia. 

Vuoden 2015 tilastotietojen mukaan suurin osa kunnista täyttää kirjastoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetyn edellytyksen, että 70 prosentilla kirjastohenkilöstöllä tulee olla kirjastoalan koulutus. Korkeakoulutettujen määrää koskeva kelpoisuusvaatimus täyttyi viidessä maakunnassa (Pohjois-Pohjanmaa, Pirkanmaa, Satakunta, Pohjanmaa ja Varsinais-Suomi). Korkeakoulutettujen määrä oli pienin Etelä-Savon, Kainuun, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntien yleisissä kirjastoissa. Korkeakoulutetun kirjastohenkilöstön rekrytointi on ollut vaikeinta itäisessä ja pohjoisessa Suomessa. 

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman mukaan kuntien henkilöstön yksityiskohtaisista ja kapea-alaisista kelpoisuusvaatimuksista luovutaan ja korostetaan tehtävään valittavan henkilön osaamista. Kelpoisuusehtoja uudistetaan hallitusohjelman mukaan niin, että korkea-asteen koulutusta vaativissa asiantuntijatehtävissä kelpoisuusehto on pääsääntöisesti korkeakoulututkinto. 

Edellä selostettujen yleisten kirjastojen tehtävien samoin kuin kirjastohenkilöstöltä edellytetyn osaamisen muuttumisen vuoksi on tarpeen muuttaa yleisten kirjastojen henkilöstöltä edellytettyjä kelpoisuusvaatimuksia ja luopua henkilöstöä koskevasta koulutusrakennesäännöksestä. Jotta yleinen kirjasto voisi vastata laajentuneeseen tehtäväkenttään muutosten edellyttämällä tavalla, kunnalla tulisi olla mahdollisuus aiempaa joustavammin määritellä yleisen kirjaston henkilöstöltä edellytettävä osaaminen ja henkilöstön koulutusrakenne. Koska yleisen kirjaston toimintaympäristö muuttuu koko ajan, kunnalla tulisi olla myös mahdollisuus rekrytoida henkilöstöä aiempaa tarkoituksenmukaisemmin kunnan tilanteen ja tarpeiden mukaisesti. Osaava henkilöstö on jatkossakin yleisten kirjastojen toiminnan laadun keskeinen edellytys. 

Kunnan kirjastolaitoksen johtajalta edellytetään tulevaisuudessa puolestaan laajaa yleisen kirjaston toiminnan suunnittelu- ja kehittämistaitoa, minkä vuoksi on pidettävä tarkoituksenmukaisena, että johtajalta edellytetään jatkossakin ylempää korkeakoulututkintoa. 

2.3.5  2.3.5 Maksuttomuus

Voimassa olevan kirjastolain mukaan kirjaston omien kokoelmien käyttö kirjastossa ja niiden lainaus on maksutonta. Yleisten kirjastojen keskuskirjaston ja maakuntakirjastojen yleisille kirjastoille antamat kaukolainat ovat myös maksuttomia. Muista kirjaston suoritteista kunta voi periä enintään suoritteen omakustannusarvoa vastaavan maksun. 

Maksuttomuuden periaate on perustunut ajatukselle kirjaston kokoelmista ja neuvontapalveluista yhteiskunnallisena sivistyspääomana, jonka käyttöä tulee lisätä ja rohkaista. Voimassa olevan kirjastolain eduskuntakäsittelyn yhteydessä sivistysvaliokunta (SiVM 10/1998) totesi, että kirjastotoimen perimmäisen tarkoituksen kannalta henkisen pääoman tuotto on tärkeämpi kuin mahdollinen rahallinen tuotto. Sekä hallintovaliokunta (HaVL 4/1998) että sivistysvaliokunta (SiVM 10/1998) pitivät selvänä, että kirjaston omien kokoelmien käyttöön kirjastossa ja kirjojen lainaukseen liittyvä neuvonta ja opastus kuuluvat maksuttomien palvelujen piiriin. 

Eduskunnan sivistysvaliokunta ja hallintovaliokunta ovat voimassa olevan kirjastolain sanamuodosta riippumatta katsoneet, että maksuttomiin palveluihin kuuluvat kirjaston omien kokoelmien käyttöön kirjastossa ja kirjojen lainaukseen liittyvä neuvonta ja opastus. Sen sijaan epäselväksi on jäänyt, onko kirjaston aineiston varaaminen maksullista vai maksutonta toimintaa. Apulaisoikeuskansleri on päätöksessään (21.5.2004, dnro 973/1/02) päätynyt siihen, että säännöstä -”kirjaston omien kokoelmien lainaus on maksutonta”- olisi tulkittava niin, että sillä tarkoitetaan myös sanotun aineiston varaamista. 

Etenkin aineiston varaamisen maksuttomuuteen liittyvien tulkinnanvaraisuuksien vuoksi on tarkoituksenmukaista, että voimassa olevan kirjastolain maksuttomuutta koskevaa säännöstä selkeytetään ja täsmennetään. 

2.3.6  2.3.6 Käyttösäännöt

Yleisellä kirjastolla voi kirjastolain 10 §:n mukaan olla käyttösäännöt, joissa on määräyksiä kirjaston käytöstä sekä kirjaston käyttäjien oikeuksista ja velvollisuuksista. Kirjastojen laatimissa nykyisissä käyttösäännöissä on määräyksiä sekä lainaamisesta, varaamisesta ja palauttamisesta että lainausoikeuden ja kirjaston käyttöoikeuden menetyksestä. 

Perustuslain 80 §:n mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiassa säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. 

Voimassa oleva kirjastolaki on tullut voimaan ennen nykyistä perustuslakia. Kirjastolain esitöiden mukaan (HE 210/1997 vp) lain 10 §:ää on pidetty tarpeellisena kirjastojen korkeasta käyttöasteesta johtuen ja sen vuoksi, että kaikille voitaisiin turvata yhtäläiset oikeudet kirjastopalveluihin. Valtiopäiväasiakirjoissa ei muutoin ole otettu kantaa asiaan, eikä eduskuntakäsittelyn yhteydessä ollut pyydetty perustuslakivaliokunnan lausuntoa asiasta. Koska kirjastolain käyttösääntöjä koskevia säännöksiä ei voida pitää kirjaston käyttäjän oikeusturvan näkökulmasta riittävän täsmällisinä, säännöksi on tältä osin tarkoituksenmukaista muuttaa ja täsmentää. Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies on 20 päivänä elokuuta 2007 (dnro 1009/2/07) ja 24 päivänä syyskuuta 2013 (dnro 2628/2/13) antamissa päätöksissään kiinnittänyt huomiota käyttösääntöjä koskevan valtuutussäännöksen asianmukaisuuteen.