1.1  Tausta

1.2  Valmistelu

Esitys perustuu Rikosseuraamuslaitoksen maaliskuussa 2025 oikeusministeriölle tekemään esitykseen Rikosseuraamuslaitoksen uudeksi organisaatiorakenteeksi ja rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmäksi. Rikosseuraamuslaitoksessa kyseistä esitystä valmisteltiin seuraavasti. 

Rikosseuraamuslaitoksen esityksen perustana on Rikosseuraamuslaitoksen vuonna 2023 asettama Rise 3.0 -hanke, jossa arvioitiin rikosseuraamuskeskusten, vankiloiden ja yhdyskuntaseuraamustoimistojen sekä Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen sisäisiä rakenteita ja toimintojen järjestämistä. Lisäksi arvioitiin rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistamistarpeita. 

Rikosseuraamuslaitoksen strateginen johtoryhmä asetti Rise 3.0 -hankkeelle ja organisaatiouudistukselle seuraavat tavoitteet: 1) organisaatiorakenne, johtaminen ja ohjaus tukevat Rikosseuraamuslaitoksen perustehtävää ja strategiaa, 2) rangaistuksen suorittaminen on lainmukaista ja turvallista, 3) Rikosseuraamuslaitos toimii yhtenäisesti ja yhdenmukaisesti ja sen perustehtävää selkiinnytetään, 4) Rikosseuraamuslaitos kiinnittyy aikaisempaa tiiviimmin yhteiskunnan yleiseen palvelujärjestelmään ja turvaa asiakkaiden palvelujatkumot, 5) jokaiselle Rikosseuraamuslaitoksessa työskentelevälle varmistetaan turvallinen ja lainmukainen työskentely, tehtävänkuvan mukainen työ ja mahdollisuus kehittyä työssään, luottamukseen perustuvaa toimintakulttuuria vahvistetaan, 6) resurssit kohdennetaan oikein ottaen huomioon perustehtävän täyttäminen ja toimitaan vaikuttavuudeltaan näyttöön perustuvien toimintamallien mukaisesti sekä 7) rikosseuraamusalan joustavalla koulutusjärjestelmällä saadaan osaavaa henkilökuntaa perustehtäviin. 

Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiorakenteen ja koulutusjärjestelmän muutostarpeiden arvioinnin pohjaksi Rise 3.0 -hankkeessa tehtiin kolme esiselvitystä, joissa laadittiin nykytilan kuvaukset sekä arviot nykytilanteen ongelmakohdista ja kehittämistarpeista. Ensimmäisessä esiselvityksessä Kamppila, Eija–Kiuru, Petri: Lähityö ja rikosseuraamuskeskusten henkilöstörakenne. kartoitettiin rikosseuraamuskeskuksissa tarvittavan henkilöstön määrää ja osaamista sekä henkilöstörakenteen kehittämistarpeita. Lisäksi selvityksessä laadittiin tilannekuva lähityön toteutumisesta ja vastuuvirkamiesmallin toimivuudesta sekä arvioitiin nykytilanteen ongelmakohtia ja kehittämistarpeita. Toisessa esiselvityksessä Kärkkäinen, Raimo−Schugk-Laulumaa, Susanna: Rikosseuraamuskeskusten johtamisjärjestelmä ja esihenkilötyö. laadittiin nykytilan kuvaus rikosseuraamuskeskuksissa tehtävästä esihenkilö- ja johtamistyöstä sekä arvioitiin tähän työhön liittyviä ongelmakohtia ja kehittämistarpeita. Kolmannessa esiselvityksessä Sunimento, Kati–Tsharkov, Satu–Lindström, Anu: Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän kehittämistarpeet. kartoitettiin ja arvioitiin eri vaihtoehtoja järjestää ja kehittää tutkinto- ja täydennyskoulutusta sekä eri koulutusvaihtoehtojen vastaavuutta Rikosseuraamuslaitoksen lähityötehtävien osaamistarpeisiin. Selvityksessä tarkasteltiin Rikosseuraamuslaitoksen pitkän ja lyhyen aikavälin työvoima- ja osaamistarpeita sekä ennakoitiin työvoiman ja koulutuksen kysynnän muutoksia. Näiden esiselvitysten lisäksi hankkeessa otettiin huomioon Rikosseuraamuslaitoksen aikaisemmassa organisaatiouudistusvaiheessa eli vuonna 2020 tehty esitys ja laaditut taustaselvitykset. 

Edellä todetun esiselvitysaineiston perusteella Rikosseuraamuslaitos asetti neljä valmistelutyöryhmää, joiden tehtäväksi annettiin laatia Rise 3.0 -hankkeen ohjausryhmälle ehdotukset tarvittavista muutoksista. Työryhmien tehtävänä oli 1) laatia strateginen henkilöstösuunnitelma Dnro RISE/5822/2023., 2) laatia esitys operatiiviseksi johtamisjärjestelmäksi Dnro RISE/5409/2023., 3) laatia esitys vankiloiden ja yhdyskuntaseuraamustoimistojen tehtäväpaketeiksi sekä vankiloiden luokitteluksi Dnro RISE/5821/2023. sekä 4) laatia esitys rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmäksi ja Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen organisaatio- ja virkarakenteeksi Dnro RISE/1255/2024.. Lisäksi Rikosseuraamuslaitoksessa toimivalle lähityön kehittämisryhmälle annettiin tehtäväksi laatia esitys vastuuvirkamiesmallin ja lähityötä koskevan toimintamallin uudistamiseksi. 

Esiselvityksiä laadittaessa kuultiin laajasti Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstöä. Valmistelutyöryhmissä oli mukana rikosseuraamusalan henkilöstöjärjestöjen edustajat. Henkilöstön edustaja kuului hankkeen ohjausryhmään ja osallistui sen päätöksentekoon. Esiselvitys- ja valmisteluryhmien toimeksiannot ja selvitykset sekä Rikosseuraamuslaitoksen esityksen antamista koskevat ehdotukset käsiteltiin Rikosseuraamuslaitoksen yhteistyötoimikunnassa. 

Rise 3.0 -hankkeen ohjausryhmä käsitteli edellä todetut esiselvitykset ja työryhmien ehdotukset sekä päätti ehdotusten edistämisestä. 

Rikosseuraamuslaitoksen tehtäviä tukevien ja avustavien toimintojen hankkimista yksityiseltä palveluntuottajalta koskevan sääntelyn valmistelu perustuu perustuslain 124 §:ään, jonka mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla sekä eduskunnan perustuslakivaliokunnan tästä asiasta antamiin lausuntoihin. Oikeusministeriö on saanut Rikosseuraamuslaitokselta esityksen siitä, mitä toimintaansa avustavia ja tukevia palveluita Rikosseuraamuslaitoksen on tarkoituksenmukaista hankkia yksityisiltä palveluntuottajilta. 

Organisaatio- ja koulutusuudistusta koskevan säädösvalmistelun pohjana on Rikosseuraamuslaitoksessa tehty laaja selvitys- ja valmistelutyö sekä uudistusta koskeva esitys. Esitys on valmisteltu oikeusministeriössä virkatyönä. Valmistelun tueksi on asetettu seurantaryhmä ajalle 7.10.2025-31.3.2026. Seurantaryhmään kuuluu oikeusministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, Rikosseuraamuslaitoksen, Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen, Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y:n, Rikosseuraamusalan Henkilöstöyhdistys RikHe r.y:n, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia r.y:n sekä Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO r.y:n edustus. 

Virkatyönä valmisteltu hallituksen esityksen luonnos lähetettiin lausunnolle tammikuun 2026 alussa. Lakiesitys on viimeistelty oikeusministeriössä lausuntopalaute huomioon ottaen. Lausuntopalautetta ja lausuntojen huomioon ottamista jatkovalmistelussa on selostettu jäljempänä lausuntopalautetta koskevassa jaksossa. 

https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM033:00/2025 

2.1  Rikosseuraamuslaitoksen operatiivisten tehtävien järjestäminen

Rikosseuraamuslaitoksen operatiivisten tehtävien järjestämistä koskeva lainsäädäntö 

Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 3 §:ssä säädetään Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiosta. Pykälän 1 momentin mukaan oikeusministeriön hallinnonalaan kuuluva, oikeusministeriön ohjauksessa ja valvonnassa toimiva Rikosseuraamuslaitos on valtakunnallisesti toimiva virasto, jonka toimialueena on koko maa. 

Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitos muodostuu kehittämisestä ja ohjauksesta, asiakasprosesseista, hallinto- ja tukipalveluista sekä operatiivisesta toiminnasta vastaavista vastuualueista. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan rangaistusten täytäntöönpanemiseksi ja tutkintavankeuden toimeenpanemiseksi Rikosseuraamuslaitoksen operatiivisesta toiminnasta vastaavaan vastuualueeseen kuuluu rikosseuraamuskeskuksia. Rikosseuraamuskeskuksessa on yhdyskuntaseuraamustoimistoja, vankiloita ja muita yksiköitä. Rikosseuraamuskeskuksista ja niiden toimialueista annetaan tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella. 

Lain 4 § koskee rikosseuraamuskeskusten tehtäviä. Pykälän 1 momentissa säädetään, että rikosseuraamuskeskus vastaa omalla toimialueellaan rangaistusten täytäntöönpanosta ja tutkintavankeuden toimeenpanosta sekä muista sille laissa säädetyistä ja Rikosseuraamuslaitoksen työjärjestyksessä määrätyistä tehtävistä. Rikosseuraamuskeskus vastaa toimintansa laillisuudesta, yhdenmukaisuudesta ja tuloksellisuudesta sekä rangaistusten täytäntöönpanon ja tutkintavankeuden toimeenpanon kehittämisestä Rikosseuraamuslaitoksen vastuualueiden ohjauksessa. Rikosseuraamuskeskus tekee toimialueellaan yhteistyötä muiden viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa. Pykälän 2 momentin mukaan rikosseuraamuskeskuksen tehtävänä on lisäksi suorittaa muut Rikosseuraamuslaitoksen vastuualueiden sille erikseen määräämät tehtävät. Vastuualueet voivat määrätä rikosseuraamuskeskuksen tehtäväksi toisen rikosseuraamuskeskuksen tehtäviä, jos se on tarpeen rangaistusten täytäntöönpanon tai tutkintavankeuden toimeenpanon tavoitteiden saavuttamisen, työn tasaamisen, erityisosaamisen tai muun erityisen syyn vuoksi. 

Lain 5 §:n mukaan Rikosseuraamuslaitosta johtaa pääjohtaja. Rikosseuraamuslaitoksen vastuualuetta johtaa vastuualueen johtaja. Vastuualueen yksikköä johtaa yksikönpäällikkö. Rikosseuraamuskeskusta johtaa rikosseuraamuskeskuksen johtaja. Yhdyskuntaseuraamustoimistoa, vankilaa ja rikosseuraamuskeskuksen muuta yksikköä johtaa yksikönpäällikkö. 

Lain 6 §:ssä säädetään asioiden ratkaisemisesta. Pääjohtaja ratkaisee koko Rikosseuraamuslaitosta koskevat, vastuualueen johtaja vastuualuetta koskevat, rikosseuraamuskeskuksen johtaja rikosseuraamuskeskusta koskevat ja rikosseuraamuskeskuksen yksikönpäällikkö yksikköä koskevat asiat, jollei niitä ole säädetty taikka Rikosseuraamuslaitoksen tai rikosseuraamuskeskuksen työjärjestyksessä määrätty muun virkamiehen ratkaistaviksi. Pykälässä säädetään myös pääjohtajan, vastuualueen johtajan sekä rikosseuraamuskeskuksen johtajan ja yksikönpäällikön mahdollisuudesta yksittäistapauksessa pidättää itselleen päätösvalta asiassa, jonka ratkaiseminen on muualla kuin laissa uskottu hänen alaiselleen virkamiehelle. 

Lain 11 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan säännökset muun muassa asioiden käsittelemisestä ja ratkaisemisesta, henkilöstöstä, virkamiesten erityisistä kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävien järjestämisestä toimintayksiköiden välillä. Lain 12 §:ssä säädetään työskentelyn järjestämisestä työjärjestyksen määräyksin. Kyse on muun muassa rikosseuraamuskeskusten, yhdyskuntaseuraamustoimistojen ja vankiloiden sisäistä organisaatiota, työnjakoa ja johtamista sekä tehtäviä ja niiden järjestämistä, virkamiesten tehtäviä, toimivallan jakoa sekä asioiden valmistelua ja ratkaisemista koskevista määräyksistä. 

Rikosseuraamuslaitoksesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (290/2022) säädetään nyt käsiteltävänä olevan organisaatiouudistuksen kannalta useista keskeisistä asioista, kuten henkilöstöstä (5 §), vankeuslaissa (767/2005) tarkoitetuista päätösvaltaa käyttävistä virkamiehistä (6 §) ja virkamiesten erityisistä kelpoisuusvaatimuksista (7 §). 

Rikosseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa lainsäädännössä säädetään myös päätöksentekotoimivaltuuksista. Vankeuslain 1 luvun 8 §:ssä säädetään toimivallan määräytymisestä Rikosseuraamuslaitoksessa. Rikosseuraamuskeskusten osalta kyse on rikosseuraamuskeskuksen johtajan, vankilan yksikönpäällikön, yhdyskuntaseuraamustoimiston yksikönpäällikön, vankilan toimintojen järjestämisestä vastaavan virkamiehen, vankilan järjestyksestä ja turvallisuudesta vastaavan virkamiehen, ohjauksen tai valvonnan esimiestehtävissä toimivan virkamiehen, ohjaus- tai valvontatehtävissä toimivan virkamiehen sekä muun Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen päätösvallasta. Edellä todettuja rikosseuraamuskeskuksen johtajaa ja yksikönpäälliköitä lukuun ottamatta päätösvallasta ei ole vankeuslaissa säädetty liittäen päätösvalta tiettyyn virkanimikkeeseen. Vankeuslain 1 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitoksen virkamiesten virkanimikkeistä ja kelpoisuusvaatimuksista säädetään erikseen. Kuten edellä todetaan, kyseiset säännökset ovat Rikosseuraamuslaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:ssä. Vankeuslain kunkin luvun lopussa on luvussa käsiteltyä asiaa koskevat päätösvaltasäännökset. Esimerkiksi vankeuslain 13 luvun 17 §:ssä säädetään vankien tapaamista koskevasta päätösvallasta seuraavasti. Valvomattomasta tapaamisesta, asiamiehen tapaamisesta, lapsen tapaamisesta, vankien välisestä tapaamisesta, 3 §:n 2 momentissa tarkoitetusta valvotusta tapaamisesta, yhteydenpidosta videoyhteyden välityksellä sekä niiden peruuttamisesta päättää toiminnoista tai turvallisuudesta vastaava virkamies taikka ohjauksen tai valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies. Valvotun tapaamisen 2 §:n 3 momentin mukaisesta kuuntelusta teknisellä laitteella ja tallentamisesta päättää turvallisuudesta vastaava virkamies. Tapaamiskiellon määräämisestä päättää vankilan yksikönpäällikkö taikka toiminnoista tai turvallisuudesta vastaava virkamies. Tapaamisen epäämisestä ja keskeyttämisestä päättää ohjauksen tai valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies tai, jos asia ei siedä viivytystä, ohjaus- tai valvontatehtävissä toimiva virkamies. Tutkintavankeuslaissa (768/2005) on vastaavan kaltaiset päätöksentekotoimivaltaa koskevat säännökset. 

Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain (400/2015) 30 §:ssä, valvotusta koevapaudesta annetun lain (629/2013) 32 §:ssä ja yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain (801/2017) 29 §:ssä säädetään muun muassa yhdyskuntaseuraamustoimiston yksikönpäällikön, apulaisjohtajan, rikosseuraamusesimiehen ja täytäntöönpanosta vastaavan virkamiehen päätösvallasta kyseistä seuraamusta täytäntöön pantaessa. Yksikönpäällikköä koskevia säännöksiä on myös pakkokeinolaissa (806/2011), Vankiterveydenhuollon yksiköstä annetussa laissa (1635/2015), oikeudenkäymiskaaressa (4/1734) sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä annetussa laissa (1379/2010). 

Rikosseuraamuslaitoksen operatiivisten tehtävien järjestämistä koskevat käytännöt ja niissä todetut ongelmat 

Vankien määrä on lisääntynyt viime vuosina. Vuosina 2023 ja 2024 vankien päivittäinen keskimäärä oli 3 056 ja 3 143. Vuonna 2025 vankeja oli 3 545. Vankimäärän on arvioitu edelleen lisääntyvän lähivuosina. Vankimäärän on ennakoitu nousevan yli 4 000 vankiin jo vuonna 2029. Myös täytäntöönpantavana olevien yhdyskuntaseuraamusten määrä on lisääntynyt. Vuoden 2023 alkaessa yhdyskuntaseuraamusta suoritti 3 947 henkilöä. Vastaavat lukumäärät vuosina 2024 ja 2025 olivat 4 239 ja 4 330. 

Vankien määrän selvä nousu on merkinnyt vankiloiden yliasutustilannetta ja sen vaikeutumista edelleen. Yliasutustilanteessa turvallisuuden varmistaminen korostuu. Suljettujen vankiloiden käyttöaste oli vuonna 2025 keskimäärin 113,6 prosenttia ja avovankiloiden 97,3 prosenttia. Kaikkien vankikoiden keskimääräinen käyttöaste oli 108,3 prosenttia. Julkisen talouden suunnitelman 2026–2029 mukaisella rahoituksella saadaan noin 450 vankipaikkaa lisää. Pirkanmaalle rakennetaan suljettu vankila, josta toteutetaan aluksi satapaikkainen osasto vuosina 2031–2033. Turun suljetun vankilan yhteyteen rakennetaan uudisosa (143 vankipaikkaa), jonka pitäisi olla käytössä viimeistään vuoden 2028 alusta. Lisäksi suljettuja vankipaikkoja saadaan lisää siirtämällä siirtokelpoinen selliosasto Pelson vankilasta (32 paikkaa) Hämeenlinnan vankilan yhteyteen sekä rakentamalla uusia moduulivankiloita (180 paikkaa) Helsingin ja Kylmäkosken vankiloiden yhteyteen. Uudenmaan vankilahankkeen suunnittelu on käynnissä. 

Edellä todetuista ongelmista huolimatta Rikosseuraamuslaitokselle on asetettu velvollisuus laatia pitkän tähtäimen tuottavuusohjelma, jossa arvioidaan toimintakyvyn ja -edellytysten kehitystä sekä mahdollisia talouden sopeuttamistoimia. Heikentynyt taloustilanne edellyttää keskittymistä laitoksen ydintehtäviin. 

Vuoden 2025 alusta lukien toteutetussa uudistuksessa siis yhdistettiin rikosseuraamuskeskuksia niin, että niitä on aikaisemman 11 sijasta seitsemän. Samalla selkiinnytettiin rikosseuraamuskeskusten johtajan tehtäviä suhteessa alaisiinsa yhdyskuntaseuraamustoimistojen ja vankiloiden yksikönpäälliköihin. Tässä järjestelyssä rikosseuraamuskeskuksen johtaja johtaa ja kehittää keskuksen toimintaa sekä vastaa sen toiminnan tuloksellisuudesta ja yhdenmukaisuudesta. Tehtävässä korostuu strateginen johtaminen, verkostojohtaminen ja henkilöstön osaamisen kehittäminen. Rikosseuraamuskeskuksen yksikönpäälliköt vastaavat yksikkönsä toiminnan lainmukaisuudesta ja tuloksellisuudesta sekä seuraavat ja valvovat toiminnan yhdenmukaisuutta. 

Rikosseuraamuskeskusten johtamisjärjestelmä ei kuitenkaan ole täysin selkeä. Nykyiset rikosseuraamuskeskusten sisäiset ohjaus- ja johtamissuhteet ovat osittain epäyhtenäiset. Tähän vaikuttaa keskeisesti se, että yhdyskuntaseuraamustoimistojen ja vankiloiden yksikönpäälliköiden tehtävissä on eroja. Esimerkiksi pienen avovankilan ja suuren suljetun vankilan yksikönpäällikön tehtävät poikkeavat toisistaan paljonkin ja edellyttävät yksikönpäälliköiltä erilaisia valmiuksia. Muun muassa yksikönpäällikön päätettäviksi tulevien asioiden määrä ja laatu poikkeavat erityyppisissä yksiköissä huomattavasti. Johtamisjärjestelmässä keskeistä on toimiva ja riittävä lähiesihenkilötyö. Tämä korostuu merkittävää julkista valtaa käyttävän viranomaisen toiminnassa. Rikosseuraamuslaitoksessa on todettu lähiesihenkilöiden roolin vahvistamisen tarve. 

Suljetuissa vankiloissa on johtoon luettavaksi olevaa henkilöstöä noin kolme prosenttia ja muita esihenkilöitä noin kymmenen prosenttia koko henkilöstöstä. Avovankiloissa vastaavat prosenttimäärät ovat noin kuusi ja yhdeksän. Yhdyskuntaseuraamustoimistoissa luvut ovat noin seitsemän ja kahdeksan. 

Rikosseuraamusten täytäntöönpanosta annetuissa laeissa säädettyjen täytäntöönpanon tavoitteiden toteuttamisessa keskeistä on rikoksesta epäillyn, tutkintavangin, tuomitun ja vangin kanssa tehtävä lähityö. Tämän työn organisointi on johtamis- ja lähiesihenkilötyössä tärkeää. Rikosseuraamuslaitoksessa on käytössä vastuuvirkamiesmalli, jossa vangin asioiden hoitamiseen nimetty lähityötä tekevä vastuuvirkamies muun muassa perehdyttää vangin vankilan oloihin ja käytäntöihin, tekee tulohaastattelun, yhdessä vangin kanssa suunnittelee ja seuraa rangaistusajan suunnitelman toteutumista, valmistelee vangin erilaisia lupia koskevia asioita, on mukana valvottuun koevapauteen sijoittamisen valmistelussa sekä seuraa vangin hyvinvointia. 

Johtamisen ja esihenkilötyön kannalta on keskeistä, millä organisaation tasolla ja millä valmiuksilla tehdään merkittävää julkista valtaa sisältäviä päätöksiä. Yhtäältä yksikön johdolla on kokonaisvastuu laitoksen tai sen tietyn osan toiminnan laillisuudesta ja muusta asianmukaisuudesta. Toisaalta erityisesti yksittäistä rikoksesta epäiltyä, tuomittua, tutkintavankia ja vankia koskevan päätöksenteon tulisi olla mahdollisimman lähellä kyseistä henkilöä. Rikosseuraamuslaitoksessa on todettu, että vankilan yksikönpäällikön ja apulaisjohtajan päätöksentekotehtäviä olisi tarpeen vähentää, jotta johtamis- ja esihenkilötyö olisi nykyistä selväpiirteisempää ja jotta yksikönpäällikkö, apulaisjohtaja ja lähiesihenkilöt voisivat nykyistä enemmän keskittyä nimenomaan esihenkilötyöhön. Toimivallan delegoimisen mahdollisuutta pohdittaessa voidaan todeta, että esimerkiksi poistumislupahakemuksia tehdään vuosittain noin 19 400, joista avovankiloissa noin 16 600 ja suljetuissa vankiloissa noin 2 800. Poistumislupa myönnetään avovankiloissa noin 90 prosentissa ja suljetuissa vankiloissa noin 55 prosentissa hakemuksista. Poistumislupaehdot rikotaan noin 1,5 prosentissa myönnetyistä luvista. Noin puolessa rikkomuksista on kyse määräaikana palaamatta jättämisestä. 

Päätöksentekotoimivallan käyttämiseen liittyy kysymys virkamiehiltä edellytetyistä kelpoisuusvaatimuksista. Tarkoituksena on varmistaa, että merkittävää julkista valtaa käyttävillä virkamiehillä on riittävät valmiudet tehdä tällaisia tehtäviä. Myös virkanimikkeillä on tässä oma merkityksensä, koska lähtökohtaisesti päätösvalta säädetään tiettyihin virkanimikkeisiin liittyväksi. Valtioneuvoston asetuksessa säädettävää Rikosseuraamuslaitoksen virkanimikkeistöä on uudistettu laitoksen organisaatiouudistusten yhteydessä. Rikosseuraamuslaitoksessa on todettu, että nykyisessä tilanteessa virkanimikkeitä on liikaa eivätkä ne selkeästi kerro kyseiseen virkaan sisältyvistä tehtävistä eikä vastuista. 

2.2  Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmä

Rikosseuraamusalan koulutuskeskusta koskeva lainsäädäntö 

Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 3 §:n 4 momentissa säädetään, että Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisestä ja ohjauksesta vastaavaan vastuualueeseen kuuluu Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetussa laissa (1316/2006) tarkoitettu Rikosseuraamusalan koulutuskeskus. 

Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 1 §:n mukaan Rikosseuraamusalan koulutuskeskus on Rikosseuraamuslaitoksen yksikkö. Koulutuskeskuksen tehtävänä on järjestää rikosseuraamusalan ammatilliseen tutkintoon johtavaa koulutusta ja täydennyskoulutusta sekä harjoittaa toimialaansa liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1448/2006) 1 §:ssä säädetään koulutuskeskuksen tehtäviksi myös muun muassa osallistua koulutusta ja työelämää palvelevaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä kehittää alan henkilöstökoulutusta, tuottaa ja julkaista koulutukseen tarvittavaa opetusaineistoa sekä osallistua rikosseuraamusalan ammattikorkeakouluopetuksen järjestämiseen. Lisäksi koulutuskeskus voi tuottaa rikosseuraamusalan opetuspalveluja muille oppilaitoksille. 

Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 2 §:ssä säädetään koulutuskeskuksen johtokunnasta, jonka Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja asettaa neljäksi vuodeksi kerrallaan. Johtokunnan tehtävänä on kehittää, seurata ja tukea koulutuskeskuksen toimintaa sekä ratkaista oikaisuvaatimukset ja muut sen toimivaltaan säädetyt asiat. Johtokuntaan kuuluu puheenjohtaja ja enintään yhdeksän muuta jäsentä, joista jokaisella on henkilökohtainen varajäsen. Jäsenet edustavat opetusalaa, rikosseuraamusalaa ja sen sidosryhmiä sekä muuta koulutuskeskuksen toiminnan kannalta keskeistä asiantuntemusta. Yksi jäsen ja hänen varajäsenensä edustaa koulutuskeskuksen henkilöstöä. Lain 3 §:ssä säädetään asioiden käsittelystä ja päätöksenteosta johtokunnassa. 

Lain 4 §:n mukaan koulutuskeskuksella on yksikönpäällikkö, jonka Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja nimittää. Yksikönpäällikön tehtävänä on johtaa ja kehittää koulutuskeskuksen toimintaa sekä vastata toiminnan tuloksellisuudesta, laadusta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:ssä yksikönpäällikön tehtäviksi on lisäksi säädetty muun muassa tehdä esitys koulutuskeskuksen toiminta- ja taloussuunnitelmaksi ja talousarvioiksi sekä päättää koulutuskeskuksen resurssien käytöstä. Lain 5 §:ssä säädetään päätösvallasta: koulutuskeskukselle kuuluvat asiat ratkaisee yksikönpäällikkö, jollei kyseisessä laissa tai sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa toisin säädetä. Laissa säädetään koulutuskeskuksen johtokunnalle kuuluvasta päätösvallasta. Rikosseuraamuslaitoksen työjärjestyksessä voidaan yksikönpäällikön toimivaltaan kuuluva asia antaa koulutuskeskuksen muun virkamiehen ratkaistavaksi lukuun ottamatta laissa tai valtioneuvoston asetuksessa yksikönpäällikön ratkaistavaksi säädettyjä asioita. Asiat ratkaistaan esittelystä, jollei työjärjestyksessä toisin määrätä. 

Lain 6 §:n mukaan koulutuskeskus antaa rikosseuraamusalan ammatilliseen tutkintoon johtavaa koulutusta. Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisen ja ohjauksen vastuualue vahvistaa vuosittain tutkintoon johtavan koulutuksen aloituspaikkojen määrän koulutuskeskuksen yksikönpäällikön esityksestä. Lain 7 §:ssä säädetään koulutuksen perusteita ja opetussuunnitelmaa koskevasta alemmanasteisesta sääntelystä ja päätöksenteosta: tutkintoon johtavan koulutuksen tavoitteista, laajuudesta, rakenteesta ja muista koulutuksen perusteista säädetään valtioneuvoston asetuksella ja määrätään tarkemmin johtokunnan vahvistamassa tutkintosäännössä. Valtioneuvoston asetuksen 7 §:n mukaan rikosseuraamusalan tutkinto valmistaa rikosseuraamusalan ohjaus- ja valvontatehtäviin. Tutkinnon tavoitteena on antaa valmiudet rangaistusten tavoitteelliseen, turvalliseen, vaikuttavaan sekä yksilön ihmisarvoa ja -oikeuksia kunnioittavaan täytäntöönpanoon. Valtioneuvoston asetuksen 8 §:ssä säädetään tutkinnon laajuudeksi 90 opintopistettä. Tutkinto koostuu perusopinnoista, ammattiopinnoista, työssäoppimisesta, opinnäytetyöstä ja valinnaisista opinnoista. Keskeisinä osaamistavoitteina ovat laillisuus ja eettisyys, kuntoutus ja ohjaus sekä turvallisuus ja valvonta. Valtioneuvoston asetuksen 9 §:n mukaan koulutuskeskuksen tutkintosäännössä määrätään tarkemmin tutkinnosta, opetussuunnitelmasta, opetukseen osallistumisesta, muiden opintojen ja osaamisen hyväksi lukemisesta, työssäoppimisesta, opinnäytetyöstä, arvioinnista ja todistuksista. Valtioneuvoston asetuksen 10 §:ssä säädetään, että rikosseuraamusalan tutkinnon opetussuunnitelmassa määrätään opintojaksojen osaamistavoitteet, käsiteltävä asiakokonaisuus, laajuus opintopisteinä, opetuksen ja työssäoppimisen määrä opintopisteinä sekä vaadittavat suoritukset. 

Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 4 luvussa säädetään opiskelijan oikeuksista ja velvollisuuksista. Lain 9 §:n mukaan opiskelijaksi ammatilliseen tutkintoon johtavaan koulutukseen voidaan ottaa 18 vuotta täyttänyt henkilö, joka on suorittanut vähintään toisen asteen ammatillisen tutkinnon, lukion oppimäärän tai ylioppilastutkinnon tai niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon taikka edellä tarkoitettuja tutkintoja vastaavat ulkomaiset opinnot. Lisäksi edellytetään, että henkilö on terveydentilaltaan ja muilta ominaisuuksiltaan rikosseuraamusalan työhön sopiva, että hän on suorittanut hyväksytysti valintakokeen ja että hänellä on vähintään B-luokan ajo-oikeus. Koulutuskeskuksen yksikönpäällikkö voi myöntää poikkeuksen edellä todetuista vaatimuksista, jos hakijalla voidaan muuten katsoa olevan riittävät tiedot ja taidot asianomaisia opintoja varten. 

Lain 10 §:n mukaan koulutuskeskuksen johtokunta päättää tutkintoon johtavan koulutuksen valintamenettelystä sekä valinnassa lisäpisteitä antavasta koulutuksesta ja työkokemuksesta. Koulutuskeskuksen yksikönpäällikkö valitsee opiskelijat tutkintoon johtavaan koulutukseen. Lain 12 §:ssä säädetään koulutuskeskuksen mahdollisuudesta tutkintosäännön mukaisesti lukea opiskelijalle hyväksi opetussuunnitelman tavoitteita ja sisältöä keskeisiltä osiltaan vastaavat aikaisemmat opinnot tai muutoin hankittu osaaminen. Hyväksi lukemista koskevaan päätökseen tyytymätön opiskelija voi pyytää oikaisua päätöksen tehneeltä opettajalta. 

Lain 13 §:n mukaan rikosseuraamusalan ammatilliseen tutkintoon johtava koulutus on opiskelijalle maksutonta. Pykälän mukaan opintososiaalisista eduista tutkintoon johtavassa koulutuksessa säädetään oikeusministeriön asetuksella. Oikeusministeriö on antanut asetuksen rikosseuraamusalan ammatilliseen tutkintoon johtavaan koulutukseen sisältyvistä opintososiaalisista eduista (501/2012). Asetuksen 1 §:n mukaan Rikosseuraamusalan koulutuskeskus korvaa opiskelijalle opiskeluun kuuluvien matkojen matkakustannukset valtion matkustussäännön mukaisesti työharjoittelujaksoja lukuun ottamatta. Työharjoittelujaksojen palkkauksesta säädetään Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetussa laissa. Asetuksen 2 §:n perusteella koulutuskeskus järjestää virkasuhdetta vailla olevalle opiskelijalle opetuspäivinä maksuttoman aterian sekä tarvittaessa maksuttoman majoituksen siten, että etusijalla ovat opiskelijat, joiden vakituinen asunto on yli 80 kilometrin päässä koulutuskeskuksesta. Asetuksen 3 §:ssä säädetään opiskelijan terveydenhuollosta sekä vamman ja sairauden korvaamisesta viittaussäännöksellä terveydenhuoltolakiin (1326/2010) sekä opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta annettuun lakiin (1318/2002). Virkasuhteessa oleva opiskelija on oikeutettu työterveyshuollon palveluihin. 

Lain 15 §:ssä säädetään, että koulutuskeskus voi määrätä tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelevan suorittamaan koulutuksen aikana opintoihin liittyviä koulutuksellisia tehtäviä. 

Lain 15 a ja 16 §:ssä säädetään opintosuoritusten arvioinnista. Opiskelijan opintosuoritusten arvioinnista päättää arvioitavien opintojen opetuksesta vastaava opettaja. Työssäoppimisjaksolla järjestettävän koulutuksen arviointiin osallistuu myös työpaikkaohjaaja. Opiskelijalla on oikeus saada tieto arviointiperusteiden soveltamisesta opintosuoritukseensa. Arviointiin tyytymätön opiskelija voi pyytää oikaisua arvioinnin suorittaneelta opettajalta. 

Lain 17 §:n mukaan koulutuskeskus voi määrätä tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelevan päihdetestiin, jos on perusteltua aihetta epäillä, että opiskelija on päihtyneenä koulutuksessa tai työssäoppimisjakson aikana. 

Lain 18 §:ssä säädetään työssäoppimisesta: opiskelija on velvollinen suorittamaan tutkintoon kuuluvat työssäoppimisjaksot hänelle osoitetussa Rikosseuraamuslaitoksen yksikössä. Työssäoppimisjaksoon voidaan sisällyttää työskentelyä myös muulla alalla. Työssäoppimisjakson ajalta maksettavasta palkkauksesta päättää Rikosseuraamuslaitoksen hallinto- ja tukipalveluista vastaava vastuualue. 

Lain 19 §:ssä on opiskelijan työturvallisuutta koskeva viittaussäännös työturvallisuuslakiin (738/2002). Lain 20 §:ssä säädetään opiskelijan vaitiolovelvollisuudesta ja tietojen hyväksikäyttökiellosta. 

Lain 21 §:ssä edellytetään, että tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskeleva suorittaa opinnot opetussuunnitelmassa määritellyssä enimmäisajassa. Koulutuskeskuksen yksikönpäällikkö voi opiskelijan pyynnöstä siirtää tämän opiskeluoikeutta siihen asti, kun kyseinen koulutus seuraavan kerran aloitetaan, kuitenkin enintään yhdellä vuodella. 

Lain 22 §:n perusteella koulutuskeskuksen yksikönpäällikkö voi määrätä opiskeluoikeuden tutkintoon johtavassa koulutuksessa menetetyksi, jos 1) opiskelijaksi hyväksytty ei ole ilmoittautunut koulutuskeskuksen opiskelijaksi säädetyllä tavalla eikä koulutuskeskus perustellusta syystä hyväksy asetetun määräajan jälkeen tapahtunutta ilmoittautumista, 2) opiskelijan sairaus tai vamma on ilmeisesti pysyvänä esteenä koulutukseen osallistumiselle ja tutkinnon suorittamiselle tai 3) opiskelija ei ole suorittanut opintojaan opetussuunnitelmassa määritellyssä enimmäisajassa eikä koulutuskeskus erityisestä syystä myönnä hänelle lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseen. Lain 23 §:ssä säädetään koulutuskeskuksen yksikönpäällikön mahdollisuudesta keskeyttää tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelevan opinnot joko opiskelijan hakemuksesta taikka yksikönpäällikön aloitteesta. 

Lain 24 §:n mukaan koulutuskeskuksen yksikönpäällikkö voi, jollei suullista huomautusta katsota riittäväksi seuraamukseksi, antaa tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelevalle kirjallisen varoituksen, jos tämä on käyttäytynyt koulutuksen aikana Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehelle sopimattomalla tavalla, on laiminlyönyt opetukseen osallistumisen tai on rikkonut koulutuskeskuksen järjestyssääntöä. Edellä tarkoitettuna sopimattomana käytöksenä on pidettävä erityisesti tekoa tai käytöstä, joka on omiaan vaarantamaan luottamusta rikosseuraamusalalla toimivalle virkamiehelle kuuluvien tehtävien rehelliseen, luotettavaan ja oikeudenmukaiseen hoitoon. Yksikönpäällikkö voi antaa tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelevalle kirjallisen varoituksen myös, jos tämä kieltäytyy päihdetestauksesta tai antaa päihteiden väärinkäytön osoittavan näytteen. 

Lain 25 §:ssä säädetyin edellytyksin koulutuskeskuksen yksikönpäällikkö voi erottaa tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijan koulutuksesta. Tämä on mahdollista, jos opiskelija 1) on koulutukseen pyrkiessään antanut sellaisia vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka on jättänyt kertomatta sellaisen itseään koskevan olennaisen seikan, jotka olisivat voineet estää koulutukseen valinnan, 2) on syyllistynyt koulutuksen aikana rikokseen, joka osoittaa sopimattomuutta rikosseuraamusalalle taikka on muutoin käyttäytynyt Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehelle sopimattomalla tavalla eikä kirjallista varoitusta ole pidettävä riittävänä seuraamuksena, 3) tutkintoa suorittaessaan kieltäytyy päihdetestauksesta taikka antaa päihteiden väärinkäytön osoittavan näytteen eikä kirjallista varoitusta ole pidettävä riittävänä seuraamuksena, 4) ei jatka opiskeluaan 23 §:ssä tarkoitetun määräajan päätyttyä taikka perusteita koulutuksen jatkamiselle ei enää ole, 5) laiminlyö toistuvasti tai olennaisella tavalla opetukseen osallistumisen taikka 6) on toistuvasti tai olennaisella tavalla rikkonut koulutuskeskuksen järjestyssääntöä. Myös tässä yhteydessä rikoksena tai sopimattomana käytöksenä on pidettävä erityisesti tekoa tai käytöstä, joka on omiaan vaarantamaan luottamusta rikosseuraamusalalla toimivalle virkamiehelle kuuluvien tehtävien rehelliseen, luotettavaan ja oikeudenmukaiseen hoitoon. Erottamista koskeva päätös voidaan panna heti täytäntöön, jollei koulutuskeskus tai hallinto-oikeus toisin määrää. 

Lain 26 §:n mukaan ennen opiskeluoikeuden menettämistä, keskeyttämispäätöksen tekemistä, huomautuksen tai varoituksen antamista taikka opiskelijan erottamista on päätöksen perusteena oleva asia, teko tai laiminlyönti yksilöitävä, kuultava opiskelijaa sekä hankittava muu tarpeellinen selvitys. 

Lain 27 §:ssä säädetään koulutuskeskuksen yksikönpäällikön vahvistamasta järjestyssäännöstä, jossa voidaan antaa koulutuskeskuksessa opiskeleville opiskeluyhteisön turvallisuuden ja viihtyvyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä järjestelyistä ja käyttäytymisestä koulutuskeskuksessa sekä suoritettaessa koulutukseen liittyviä tehtäviä. Opiskelijoilla on velvollisuus noudattaa järjestyssääntöä. 

Lain 5 luvussa on säännökset ammattikorkeakoulututkinnosta. Lain 28 §:n mukaan ammattikorkeakoulututkintoon johtavan rikosseuraamusalan koulutuksen järjestää Laurea-ammattikorkeakoulu yhteistyössä koulutuskeskuksen kanssa. Koulutuksessa noudatetaan soveltuvin osin ammattikorkeakoululain (351/2003) säännöksiä. Opiskelijat ovat ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Kyseiset oppilaitokset huolehtivat koulutuksesta siten kuin siitä tarvittaessa tarkemmin valtioneuvoston asetuksella säädetään ja oppilaitokset keskenään sopivat. Lain 29 §:ssä viitataan ammattikorkeakoululle maksettavasta rahoituksesta opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettuun lakiin (635/1998). Ammattikorkeakoulu puolestaan maksaa koulutuskeskukselle korvauksen sen antamasta opetuksesta siten kuin ammattikorkeakoulu ja koulutuskeskus siitä sopivat. 

Lain 5 luvussa säädetään myös oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhausta. Lain 30 §:n mukaan oikaisua voi hakea opiskelijavalintaa, aikaisempien opintojen ja osaamisen hyväksi lukemista, opintosuorituksen arviointia, opiskeluoikeuden menettämistä, opiskelun keskeyttämistä, varoituksen antamista tai koulutuksesta erottamista koskevaan päätökseen. Päätökseen, johon saa hakea oikaisua, ei saa hakea muutosta valittamalla. Lain 31 §:n mukaan opintosuorituksen arviointia tai aikaisempien opintojen ja osaamisen hyväksi lukemista koskevaan oikaisumenettelyssä annettuun päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. Muutoin muutoksenhaussa hallintotuomioistuimeen sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään. Hallinto-oikeuden tässä laissa tarkoitetussa asiassa antamaan päätökseen ei saa kuitenkaan hakea muutosta valittamalla. 

Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annettu laki sisältää useita valtioneuvoston asetuksen antamisvaltuuksia, jotka koskevat muun muassa koulutuskeskuksen sekä sen johtokunnan ja yksikönpäällikön tehtäviä, ammatillisen tutkinnon tuottamaa kelpoisuutta, tutkintosäännön ja opetussuunnitelman tarkempaa sisältöä sekä koulutuskeskuksen organisaatiota, asioiden käsittelemistä, virkoja ja niiden kelpoisuusvaatimuksia sekä opetuksen antamista. Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n mukaan Rikosseuraamuslaitoksen työjärjestyksessä määrätään tarkemmin koulutuskeskuksen tehtävistä, organisaatiosta, johtamisesta, virkamiesten tehtävistä ja sijaisista sekä asioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta koulutuskeskuksessa. 

Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen säännöksiä on käsitelty edellä kunkin laissa säädetyn asiakokonaisuuden yhteydessä. Lisäksi valtioneuvoston asetuksen 12 §:ssä säädetään koulutuskeskuksen henkilöstön erityisistä kelpoisuusvaatimuksista. Koulutuskeskuksen yksikönpäälliköltä edellytetään lisensiaatin tutkintoa tai tohtorin tutkintoa, perehtyneisyyttä henkilöstökoulutukseen ja koulutuskeskuksen toimialaan sekä käytännössä osoitettua johtamistaitoa ja johtamiskokemusta. Lisäksi erityisiä kelpoisuusvaatimuksia ovat yliopettajalla opetusalaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, opettajalla opetustehtävään soveltuva korkeakoulututkinto tai vankeinhoitoalan tutkinto, koulutuspäälliköllä ja koulutussuunnittelijalla ylempi korkeakoulututkinto, kirjastonhoitajalla ylempi korkeakoulututkinto ja kirjasto- tai informaatioalan koulutus sekä talousjohtajalla korkeakoulututkinto. Yliopettajan ja opettajan virkaan pysyvästi nimitettävältä edellytetään lisäksi vähintään 35 opintoviikon laajuisen opettajankoulutuksen suorittamista niin, että koulutus tulee suoritettua viimeistään kolmen vuoden kuluessa virkasuhteen alkamisesta. Valtioneuvoston asetuksessa säädetään lisäksi muun muassa virkojen täyttämisestä ja muun henkilöstön ottamisesta (13 §) sekä virkavapauden myöntämisestä (14 §). 

Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmää koskevat käytännöt ja niissä todetut ongelmat 

Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän tilannetta ja uudistamistarpeita on selvitetty useita kertoja 2000-luvulla. Rikosseuraamusalan koulutuksesta viime aikoina tehtyjä taustaselvityksiä ovat erityisesti Jyri Paasosen tekemä Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuden ja valvontatyön ulkoinen arviointi (Rikosseuraamuslaitoksen monisteita 2/2021), Jussi Pajuojan tekemä Rikosseuraamuslaitoksen valvonta- ja ohjaustehtävissä toimivan henkilökunnan rekrytointi- ja koulutusjärjestelmän kehittämistarpeita koskeva selvitys 12.1.2022 sekä Kati Sunimenton, Satu Tsharkovin ja Anu Lindströmin tekemä rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistamistarpeita koskeva esiselvitys (Dnro RISE/3240/2023) ja siinä mainitut muut selvitykset. Keskeisiä johtopäätöksiä sisältyy Eija Kamppilan ja Petri Kiurun henkilöstörakennetta sekä lähityötä ja vastuuvirkamiesmallia koskeviin esiselvitysraportteihin vuodelta 2023. Kyseiset raportit ovat usean vuoden vanhoja, joten niissä esitetyt tilasto- ja havaintotiedot eivät kaikilta osin ole täysin ajantasaisia. Vuosina 2007 ja 2009 valmistuneet selvitykset käsittelivät erityisesti sitä, kuinka valvontahenkilöstön tutkintokoulutus tulisi rakenteellisesti järjestää. Vuonna 2007 toimineen työryhmän näkemyksen mukaan ammattitaitoisten vartijoiden saatavuus oli parhaiten turvattavissa joko jatkamalla omaa tutkintokoulutusta tai järjestämällä vartijan tehtäviin pätevöittävä koulutus opetushallinnon alaisen sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon tai turvallisuusalan perustutkinnon koulutusohjelmana. Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistamistarpeita koskeva esiselvitys. Anu Lindström, Kati Sunimento, Satu Tsharkov. Raportti. Julkinen. RISE/3240/2023. 31.1.2024. 

Vuonna 2009 valmistuneessa selvityksessä opetusministeriön näkemys oli, että vankeinhoidon perustutkinnon kehittäminen osana opetusministeriön alaista yleistä koulutusjärjestelmää ei ollut luontevaa. Selvitykseen sisältyi kuitenkin kehittämisehdotuksia, joiden avulla vankeinhoidon ammatillinen koulutus olisi voitu kytkeä tiiviimmin opetusministeriön alaiseen yleiseen koulutusjärjestelmään. Selvityksessä katsottiin, että vankeinhoidon tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastaamisen näkökulmasta vartijoiden koulutusta olisi luontevaa kehittää niin, että vartijan tehtäviin pätevöittävään koulutukseen valitaan sellaisen yleisen koulutusjärjestelmän tutkinnon suorittaneita henkilöitä, joiden aikaisempaa osaamista voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla vartijan työssä. Selvityksen mukaan vankeinhoitotyötä tukevaa turvallisuus- ja kuntoutusosaamista tuottavat erityisesti turvallisuusalan ja sosiaali- ja terveysalan ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot sekä ammattikorkeakoulututkinnot. Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistamistarpeita koskeva esiselvitys. Anu Lindström, Kati Sunimento, Satu Tsharkov. Raportti. Julkinen. RISE/3240/2023. 31.1.2024. 

Vuonna 2011 valmistunut selvitys käsitteli laajasti rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän kehittämistarpeita sekä Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen asemaa. Näitä asioita selvittänyt työryhmä esitti Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen hallinnollisen aseman muutettavaksi siten, että siitä muodostettiin Rikosseuraamuslaitoksen valtakunnallinen yksikkö. Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistamistarpeita koskeva esiselvitys. Anu Lindström, Kati Sunimento, Satu Tsharkov. Raportti. Julkinen. RISE/3240/2023. 31.1.2024. 

Koulutuskeskuksen antaman opetuksen sisältöä on 2000-luvulla kehitetty vastaamaan rikosseuraamusalan laajentuvia tehtäviä ja henkilöstön osaamisvaatimuksia. Vuonna 2007 vankeinhoidon perustutkinnon sisältö uudistettiin perusteellisesti. Koulutuksen tavoitteena oli tarjota opiskelijoille aikaisempaa laajempaa osaamista ja valmiuksia rikosseuraamusalan muuttuvassa toimintaympäristössä. Koulutukseen sisällytettiin perus- ja ammattiopintojen lisäksi työssäoppiminen ja opinnäytetyö. Uudistetun koulutuksen kestoksi määritettiin 13 kuukautta. Vuonna 2013 tutkintokoulutus yhdistettiin aikaisempaa tiiviimmin Laurea-ammattikorkeakoulun järjestämään sosionomitutkintoon. Koulutuskeskuksen ja Laurea-ammattikorkeakoulun yhteistyössä koulutuksen sisältöä kehitettiin vastaamaan Rikosseuraamuslaitoksen tarvetta saada korkeakoulutettua henkilöstöä. Tavoitteena on ollut, että yhä useampi Rikosseuraamuslaitoksen valvonnan ja ohjauksen tehtävissä toimiva virkamies olisi suorittanut korkeakoulututkinnon. 

Vuonna 2022 voimaan tulleessa Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiouudistuksen ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena oli, että Rikosseuraamusalan koulutuskeskus ei enää olisi muusta Rikosseuraamuslaitoksen toiminnasta erillinen toimintakokonaisuus, vaan sen tulisi toimia aikaisempaa kiinteämmässä yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen kehittämistoiminnan kanssa. Tavoitteena oli, että koulutuskeskus osallistuisi rikosseuraamusalan kehittämistyöhön muun muassa ennakoimalla tulevaisuuden osaamistarpeita ja varmistamalla tarpeiden mukainen koulutustarjonta. Siksi koulutuskeskus liitettiin osaksi Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisen ja ohjauksen vastuualuetta. Tällä toimella koulutuskeskus kytkettiin aikaisempaa tiiviimmin Rikosseuraamuslaitoksen strategiseen ja operatiiviseen johtamiseen. Tarkoituksena oli varmistaa koulutuskeskuksen toiminnan ja koko viraston tavoitteiden yhdenmukaisuus. Uudistuksessa koulutuskeskuksen henkilöstö- ja taloushallinnon tukipalvelujen järjestäminen siirrettiin Rikosseuraamuslaitoksen vastuualueille. 

Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän kehittäminen edellyttää koulutuskeskuksen toiminnan uudistamista. Koulutuskeskusta koskeva voimassa oleva sääntely on osittain hyvin yksityiskohtaista. 

Koulutuskeskuksen organisaation ja toiminnan eräänlaisena jäänteenä voitaneen pitää johtokuntaa, joka käyttää julkista valtaa, esimerkiksi ratkaisee oikaisuvaatimuksia sekä päättää opiskeluoikeuden menettämisestä, opiskeluoikeuden keskeyttämisestä, varoituksen antamisesta ja koulutuksesta erottamisesta. Johtokunta toimii kollegiona ja äänestää ratkaisuista. Rikosseuraamuslaitoksessa ei mikään muu kollegiomuotoinen toimielin käytä päätösvaltaa hallintoasioissa. Näin ollen Rikosseuraamuslaitoksen johtamisjärjestelmän yhdenmukaisuuden takia kollegiomuotoista päätöksentekoa ei voitane pitää tarkoituksenmukaisena viranomaisen päätösvallan käyttämisen järjestelynä myöskään rikosseuraamusalan koulutusta järjestettäessä. 

Rikosseuraamuslaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan erityisenä kelpoisuusvaatimuksena vartijan virkaan on rikosseuraamusalan ammatillinen tutkinto tai soveltuva korkeakoulututkinto. Kyseisen ammatillisen tutkinnon suorittamismahdollisuus on ainoastaan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan vartijan kelpoisuusvaatimuksesta voidaan työharjoittelun turvaamiseksi, työvoiman kausiluonteisen saatavuuden varmistamiseksi tai muusta vastaavasta syystä poiketa määräaikaisessa, yhteensä enintään kahden vuoden pituisessa virkasuhteessa. Tällöinkin vartijalta vaaditaan sellainen taito ja kyky, jota tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää. Kahden vuoden määräaikaan ei lueta määräaikaisessa vartijan virkasuhteessa toteutettavaa rikosseuraamusalan tutkinnon suorittamiseen liittyvää työssäoppimista eikä työharjoittelua. Näin ollen erityisiä kelpoisuusvaatimuksia koskevan sääntelyn perusteella vakituiseen vartijan virkaan voidaan nimittää korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, jolla ei ole turvallisuuden tai ohjauksen tehtävien koulutusta tai kokemusta ja kahden vuoden pituiseen vartijan määräaikaiseen virkasuhteeseen voidaan nimittää alan koulutusta vailla oleva henkilö. 

Viimeaikaisissa rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmää koskevissa selvityksissä on todettu järjestelmän kehittämistarpeita. Valvonta- ja ohjaushenkilöstön lisääntyvä tarve, kouluttamattoman henkilöstön kasvanut määrä sekä henkilöstön vaihtuvuus ja eläköityminen edellyttävät koulutettavien määrän lisäämistä. Tämä vähentää vakituisten virkamiesten määrää erityisesti valvontatehtävissä, joissa on työvoimapulaa ja tilanteen arvioidaan vaikeutuvan entisestään. Vartijan tehtävissä vaihtuvuus on keskimäärin kahdeksan prosenttia, mikä nykyisellä henkilöstömäärällä tarkoittaa keskimäärin 120–130 vartijaa vuosittain. Tulevina vuosina vartijoita arvioidaan siirtyvän eläkkeelle noin 30–45 henkilöä vuosittain. Tällä hetkellä jo päätettyjen lisävankipaikkojen myötä alustava arvio on, että Rikosseuraamuslaitos rekrytoi vuosina 2027 ja 2028 noin 200 uutta vartijaa. Pirkanmaalle rakennetaan suljettu vankila, josta toteutetaan aluksi satapaikkainen osasto vuosina 2031–2033. Vankilaan arvioidaan rekrytoitavan noin 60–70 vartijaa. Rikosseuraamuslaitoksen kysyntäennuste eli uusien vartijoiden arvioitu tarve on tulevina vuosina noin 200 vartijaa vuosittain. Tutkintokoulutuksesta valmistuu keskimäärin 154 vartijaa vuosittain. Vuosien 2023–2026 aikana on lisätty vartijahenkilöstön määrää noin 170 henkilötyövuodella. Vuonna 2026 Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa koulutettavien vartijoiden määrä on nostettu 160 opiskelijaan. 

Koulutuksen järjestämistä koskeva yhteistyö Laurean kanssa on tuonut hyötyä henkilöstön osaamisen kehittämisessä korkeakoulutasolle, mutta se on myös siirtänyt painopistettä pois ammatillisesta koulutuksesta. On todettu, että Rikosseuraamuslaitoksen rajalliset koulutusresurssit olisi kohdennettava täysimääräisesti ammatilliseen tutkintokoulutukseen ja henkilöstön täydennyskoulutukseen. 

Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuden ja valvontatyön ulkoista arviointia koskevassa raportissa kuvattiin vankiloiden valvontatyön nykytilanne, haasteet, riskit ja toimivat käytännöt sekä annettiin suositukset turvallisuuden ja valvontatyön kehittämiseksi. Keskeisenä johtopäätöksenä todettiin tarve lisätä valvontahenkilöstön määrää ja turvallisuutta koskevaa henkilöstökoulutusta. Jyri Paasosen tekemä Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuden ja valvontatyön ulkoinen arviointi (Rikosseuraamuslaitoksen monisteita 2/2021), 

Rikosseuraamuslaitoksen valvonta- ja ohjaustehtävissä toimivan henkilökunnan rekrytointi- ja koulutusjärjestelmän kehittämistarpeita koskeva selvitys keskittyi erityisesti tilanteeseen, jossa valvonta- ja ohjaustehtävissä on yhä enemmän kouluttamatonta henkilöstöä. Vuonna 2021 kouluttamattomien osuus valvontahenkilöstöstä oli 10,3 prosenttia. Vuonna 2023 vastaava osuus oli 13,6 prosenttia ja vuonna 2025 se oli 13,1 prosenttia. Valvontahenkilöstön ikäjakauma on melko tasainen, mutta arvioitavissa olevat muutokset edellyttävät ennakoivaa suunnittelua ja toimenpiteitä koulutuskapasiteetin varmistamiseksi. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan saada riittävä ja kelpoisuusvaatimukset täyttävä valvontahenkilöstö sekä nykyisin jo olemassa olevan henkilöstövajauksen korjaamiseksi että tulevaisuudessa lisääntyvän vankimäärän edellyttämän valvontahenkilöstön määrän saamiseksi. Jussi Pajuojan tekemä Rikosseuraamuslaitoksen valvonta- ja ohjaustehtävissä toimivan henkilökunnan rekrytointi- ja koulutusjärjestelmän kehittämistarpeita koskeva selvitys 12.1.2022. 

Edellä todetun raportin mukaan rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmä vastaa hyvin kansainvälisiä sopimuksia ja suosituksia eli Euroopan neuvoston vankilasääntöjä, CDPC-komiteansuosituksia ja Yhdistyneiden kansakuntien vankeinhoidon vähimmäissääntöjä. Esimerkiksi Euroopan neuvoston CDPC-komitean suosituksissa rikosseuraamusalan valvontahenkilöstön koulutuksesta esitetään luettelo osa-alueista, jotka valvontahenkilöstön koulutukseen tulisi sisältyä European Committee on Crime Problems. CM(2019)111 Guidelines regarding recruitment, selection, education, training and professional development of prison and probation staff.. Osa-alueet ovat: rikosseuraamusalan tavoitteet, oikeudellinen viitekehys, toimintakäytännöt ja niitä koskevat säännökset, perus- ja ihmisoikeudet, ammatillinen etiikka, vankilaturvallisuus, voimankäyttö, itsemurhat ja itsensä vahingoittaminen, psykologiset, sosiaaliset ja kriminologiset näkökohdat, riskinarviointi, rangaistusajan suunnittelu ja toteutus, raporttien kirjoittaminen, luottamuksellisuus, sosiaalisen median käyttö ja tietosuoja, tietojärjestelmien käyttäminen, työskentely nuorten vankien kanssa, sukupuolivaikutusten tunnistaminen, mielenterveyteen, heikkolahjaisuuteen ja päihderiippuvuuteen liittyvien ongelmien tunnistaminen, syrjivien käytäntöjen tunnistaminen sekä ammatillisen tuen merkitys henkilöstölle. 

Tutkintokoulutuksena järjestetyn koulutuksen sisältöön ei tältä kannalta ole nähtävissä tarvetta tehdä olennaisia muutoksia. Kuitenkin käytäntö on osoittanut, että koulutuksen järjestämistä, houkuttelevuutta ja saavutettavuutta tulisi kehittää, jotta Rikosseuraamuslaitos voisi saada riittävän määrän asianmukaisesti koulutettua valvontahenkilöstöä. Raportissa korostetaan tarvetta järjestää rikosseuraamusalan tutkintokoulutus joustavalla tavalla, jotta sekä vankiloiden nykyinen kyseistä tutkintoa suorittamaton henkilökunta että uudet rikosseuraamusalasta kiinnostuneet hakeutuisivat koulutukseen. Raportissa painotetaan sitä, että valvontahenkilöstön tehtävien asianmukainen hoitaminen edellyttää erityistä rikosseuraamusalan koulutusta. Yleinen koulutus ei yksin anna riittäviä valmiuksia hoitaa rikosseuraamusalan vaativia valvontatehtäviä. Jussi Pajuojan tekemä Rikosseuraamuslaitoksen valvonta- ja ohjaustehtävissä toimivan henkilökunnan rekrytointi- ja koulutusjärjestelmän kehittämistarpeita koskeva selvitys 12.1.2022. 

Vierailtuaan Suomessa syksyllä 2020 Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea (CPT) suositteli raportissaan Suomea tehostamaan toimia henkilöstön ja vankien välisen vuorovaikutuksen lisäämiseksi ja tarjoamaan tässä yhteydessä henkilöstölle asianmukaista perehdytys- ja jatkokoulutusta (raportin kohta 37). Niin ikään komitea suositteli Suomen viranomaisia varmistamaan muun muassa riittävän rahoituksen avulla, että kaikissa vankiloissa on riittävästi asianmukaisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa, erityisesti valvontahenkilöstöä (raportin kohta 57). Raportti Suomen hallitukselle vierailusta, jonka kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi toimiva eurooppalainen komitea (CPT) teki Suomeen 7.‒18. syyskuuta 2020 Strasbourg, 26. maaliskuuta 2021, CPT (2021). 

Rikosseuraamusalan tutkintokoulutukseen voi nykyisin hakea kahdesti vuodessa. Rikosseuraamusalan tutkintokoulutukseen jätettiin vuoden 2023 kahdessa haussa yhteensä 664 hakemusta. Vuonna 2024 hakemuksia jätettiin 743. Vuonna 2022 järjestettiin vain yksi haku, jossa hakijoita oli 393. Hakuajan päätyttyä kutsutaan joka vuosi erikseen päätettävä määrä hakijoita kuntokokeeseen. Kuntokokeen läpäisseet kutsutaan soveltuvuuskokeeseen ja lopullinen valinta tehdään Suojelupoliisin laatiman turvallisuusselvityksen jälkeen. Hakijoita tutkintokoulutukseen on ollut runsaasti, mutta valintakokeisiin osallistuneiden lukumäärä on ollut merkittävästi hakijamäärää alempi. Vuosina 2000–2009 valintakokeisiin osallistui keskimäärin 65 prosenttia hakijoista, mutta vuosina 2010–2019 enää vain 41 prosenttia. Vuonna 2020 valintakokeisiin osallistui 53 prosenttia hakijoista ja 51 prosenttia vuonna 2021. Vuonna 2023 tutkintokoulutukseen hakijoista 33–35 prosenttia osallistui valintakokeeseen. Vuonna 2023 aloituspaikkoja oli 120 jakautuen puoliksi kahteen hakukertaan ollen siten 60 ja 60 aloituspaikkaa. Kumpaankin valintakokeeseen saapui 114 hakijaa. Koulutukseen hyväksymisprosentti on siten hieman yli 50. Vuosien 2001–2020 aikana opiskelun aloittaneista keskimäärin kahdeksan prosenttia ei valmistunut. Tällä hetkellä keskeyttämisprosentti on noin 4 prosenttia. Karsinta alalle on siis vähäistä. Voidaan päätellä, että käytännössä tutkinnon suorittaja saa vakituisen viran Rikosseuraamuslaitoksesta. Se, että kaikki hakijat eivät läpäise pääsyvaatimuksiin kuuluvaa kuntokoetta, vähentää osaltaan potentiaalista sisään pääsevien joukkoa karsien yksittäisen fyysisen suorituksen perusteella valittavien joukkoa entisestään. Toisaalta voidaan todeta, että kuntokokeen läpäisseiden osuus on korkea (85–90 prosenttia). Selvityksissä kuntokoetta on yleisesti pidetty suhteellisen helppona. Kuntokoetta ei vaadita korkeakoulututkintotaustaisilta virkaan nimitettäviltä eikä määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitettäviltä.  

Rikosseuraamuslaitoksen ja Laurea-ammattikorkeakoulun yhteistyönä järjestettävän sosionomitutkinnon järjestelyt poikkeavat tavanomaisista ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisen järjestelyistä. Rikosseuraamuslaitoksen tekemä sopimus Laurean kanssa erillisestä, yhteishakua helpommin saavutettavasta väylästä rikosseuraamusalan sosionomiopintoihin voi tarkoittaa rikosseuraamusalan ammatillisen tutkinnon suorittaneista vartijoista korkeintaan 40 henkilön vuosittaista hakeutumista työn ohella hoidettaviin rikosseuraamusalan ammattikorkeakouluopintoihin. Vuonna 2025 toteutunut vastaava määrä oli 20. 

Myös Savonia-ammattikorkeakoulu on erillishakujärjestelyin järjestänyt rikosseuraamusalapainotteista sosionomitutkintoon johtavaa koulutusta. Koulutettavien määrät ovat kuitenkin olleet varsin vähäiset, 0–12 vuodessa. Vuonna 2025 Savonia-ammattikorkeakoulussa on käytössä ainoastaan yhteishaku, joten opetus ei vaikuta Rikosseuraamuslaitoksen resursseihin. 

Rikosseuraamuslaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 1 momentin 6 ja 7 kohdan mukaan erityisenä kelpoisuusvaatimuksena vartijan virkaan on siis vankeinhoitoalan ammatillinen tutkinto tai soveltuva korkeakoulututkinto ja ohjaajan virkaan soveltuva toisen asteen ammatillinen tutkinto tai soveltuva korkeakoulututkinto. Vartijan virkaan säädetty erityinen kelpoisuusvaatimus on tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä annetun valtioneuvoston asetuksen (120/2017) mukainen tason 4 tutkinto. Myös kansainvälisissä suosituksissa vartijan osaamis- tai koulutustaso olisi 4. Taso 6, mihin ammattikorkeakoulututkinto sijoittuu, ei ole esiselvitysten mukaan ehdoton koulutustasovaatimus valvonnan tehtävissä, ei myöskään kaikissa valvontaa ja ohjausta yhdistävissä tai kaikissa ohjauksellisissa tehtävissä. 

Tehtyjen selvitysten perusteella ei ole nähtävissä sellaista muutostarvetta, että Rikosseuraamuslaitoksen valvonta- ja ohjaustehtävien ainoaksi erityiseksi kelpoisuusvaatimukseksi säädettäisiin korkeakoulututkinto. Pikemminkin on nähtävissä, että nimenomaan ammatillisen koulutuksen saaneita virkamiehiä tarvitaan sekä nyt että tulevaisuudessa yhä enemmän. Rikosseuraamuslaitoksen koulutusresurssien riittävyyden turvaamisen näkökulmasta on huomionarvoista, että ammattikorkeakoulutasoisen sosionomitutkinnon tutkinnon suorittaneita henkilöitä valmistuu vuosittain 2 300–2 500. Heitä on työmarkkinoilla hyvin saatavilla, mikä ei puolla tarvetta kohdentaa Rikosseuraamuslaitoksen koulutusresurssia sosionomikoulutuksen järjestämiseen. 

Nyt käsiteltävänä olevan uudistuksen valmistelua varten laaditun rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistamistarpeita koskevan esiselvityksen mukaan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen järjestämän opetuksen erityinen vahvuus on laadukas teoriaopetus ja käytännön opetusharjoitteet. Useimmilla opettajilla on työkokemusta vankilasta tai yhdyskuntaseuraamustoimistosta, joten he tuntevat laajasti rikosseuraamusalaa. Esiselvityksen mukaan nykyinen koulutusmalli ei kuitenkaan vastaa tulevaisuuden tarpeisiin, vaikka se tuottaa tasalaatuista osaamista, täyttää kansainväliset suositukset ja opetus on laadukasta. Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistustarve korostuu, jotta voidaan varmistaa tulevaisuudessa vaadittava koulutettujen vartijoiden määrä. Koulutusjärjestelyissä keskeisiä seikkoja ovat joustavuus sekä opiskelijoiden yksilöllisten osaamistarpeiden ja työelämän vaatimusten huomioon ottaminen. Rikosseuraamusalan lainsäädäntökoulutusta ja turvallisuuskoulutusta pidettiin esiselvityksessä tutkintokoulutuksen tärkeimpinä osa-alueina. Myös täydennyskoulutuksen merkitys korostuu osaamisen ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Kati Sunimenton, Satu Tsharkovin ja Anu Lindströmin tekemä rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistamistarpeita koskeva esiselvitys (Dnro RISE/3240/2023). 

Edellä kuvattujen selvitysten perusteella voidaan todeta, että nykyisellä rikosseuraamusalan koulutusmallilla alan tutkintokoulutuksesta ei valmistu riittävästi kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöstöä vastaamaan Rikosseuraamuslaitoksen tulevaisuuden henkilöstötarpeisiin. Huomioon tulisi ottaa myös se, että vankimäärän on arvioitu edelleen nousevan. Tässä tilanteessa Rikosseuraamuslaitoksen tulee keskittyä perustehtäviensä hoitamiseen. Tämä edellyttää sitä, että alan koulutusjärjestelmässä painottuu aikaisempaa enemmän ammatillinen tutkintokoulutus ja henkilöstön täydennyskoulutus. 

2.3  Rikosseuraamusten täytäntöönpanoon liittyvien toimintojen hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta

Rikosseuraamusten täytäntöönpanoon liittyvien toimintojen hankkimista yksityiseltä palveluntuottajalta koskeva lainsäädäntö 

Rikosseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa lainsäädännössä on säännöksiä, joilla tehdään mahdolliseksi tuomitun täyttää osallistumis- tai toimintavelvollisuutensa taikka osallistua vapaa-ajan toimintaan tai uskonnolliseen toimintaan yksityisen palveluntuottajan toteuttamassa toiminnassa. Sekä julkisyhteisöt että yksityiset palveluntuottajat järjestävät toimintoja näiden säännösten nojalla. Tällaisia säännöksiä ovat esimerkiksi seuraavat. 

Vankeuslain 8 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan vangille voidaan antaa lupa varsinaisena työaikana tehdä työtä tai osallistua työharjoitteluun vankilan ulkopuolella. Vankeuslain 8 luvun 8 §:n 1 momentin nojalla vanki voi osallistua vankilassa tai sen ulkopuolella järjestettävään koulutukseen. Rikosseuraamuskeskus tai vankila sopii vankilassa toteutettavasta tutkintoon johtavasta tai muusta koulutuksesta koulutuksen järjestäjien kanssa. Vankeuslain 8 luvun 9 §:ssä säädetään toimintaan osallistumisesta vankilan ulkopuolella. Ensinnäkin vangille voidaan antaa lupa opiskella vankilan ulkopuolella. Lisäksi vanki, jolla on päihdeongelma tai jolla arvioidaan olevan erityisiä vaikeuksia selviytyä vapaudessa, voidaan sijoittaa määräajaksi vankilan ulkopuoliseen laitokseen tai vastaavaan yksikköön, jossa hän osallistuu päihdehuoltoon tai hänen selviytymismahdollisuuksiaan parantavaan muuhun tavoitteelliseen toimintaan. Vangille voidaan myös antaa lupa osallistua vankilan ulkopuolella riittävän valvonnan alaisena vankilan järjestämään tai hyväksymään toimintaan, joka tukee vangin kuntoutumista, yhteyksiä ja sijoittumista yhteiskuntaan. 

Vankeuslain 8 luvun 10 §:n mukaan luvun 6 §:n mukainen lupa voidaan antaa tai 9 §:n mukainen päätös voidaan tehdä muun muassa, jos lupa tai sijoitus edistää rangaistusajan suunnitelman toteutumista, jos päihteettömyyttä, liikkumisrajoituksia ja toimintaan osallistumista koskevien ehtojen noudattamista voidaan pitää todennäköisenä ja jos ehtojen noudattamista voidaan soveltuvin tavoin valvoa. Ulkopuoliseen laitokseen sijoituksen edellytyksenä on lisäksi, että vankila, sijoituspaikka ja vanki ovat tehneet kirjallisen sijoitussopimuksen. Sijoituksen edellytyksenä on myös, että vanki suostuu siihen, että vankeinhoitoviranomaiset saavat antaa sijoituksen kannalta tarpeellisia tietoja sijoituspaikalle ja että sijoituspaikka saa ilmoittaa vankeinhoitoviranomaisille ehtojen rikkomisesta. 

Vankeuslain 11 luku koskee vapaa-ajan toimintaa. Luvun 1 §:n mukaan vankilassa on järjestettävä vankilan oloihin soveltuvaa vapaa-ajan toimintaa. Vankilan ulkopuolisille henkilöille, yhteisöille ja säätiöille voidaan antaa lupa järjestää vankilan oloihin soveltuvaa vapaa-ajan toimintaa. Luvun 3 § koskee vankien uskonnonharjoitusta: vankilassa on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vankien tarpeiden mukaan jumalanpalveluksia, hartaushetkiä ja muita uskonnollisia tilaisuuksia. Vangeille on annettava mahdollisuus tavata oman uskontokuntansa sielunhoitajaa tai muuta edustajaa. 

Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 37 §:n 2 momentin mukaan enintään 30 tuntia yhdyskuntapalvelurangaistuksesta voidaan suorittaa osallistumalla Rikosseuraamuslaitoksen järjestämään tai hyväksymään toimintaan taikka sosiaali- tai terveydenhuollon julkisen tai yksityisen palveluntuottajan järjestämään avohoitoon. Tämän toiminnan tai hoidon tarkoituksena on vähentää tuomitun uusintarikollisuuden riskiä tai päihdeongelmia sekä lisätä tuomitun edellytyksiä suorittaa yhdyskuntapalvelurangaistus. Lain 41 §:n 3 momentin mukaan valvontarangaistuksen sisältämä toimintavelvollisuus on Rikosseuraamuslaitoksen järjestämää tai hyväksymää toimintaa taikka sosiaali- tai terveydenhuollon julkisen tai yksityisen palveluntuottajan järjestämää, laitoksessa tai avohoitona toteutettavaa hoitoa. Lain 60 §:n 3 momentin mukaan rikoksen 21 vuotta täytettyään tehneen ehdollisen vankeuden tehosteeksi määrätty valvonta voi sisältää enintään 30 tuntia osallistumista Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymällä tavalla julkisen tai yksityisen palveluntuottajan järjestämään kuntoutukseen tai avohoitoon. 

Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen (551/2015) 15 §:n 2 momentissa säädetään, että jos toimintavelvollisuuden sisältönä on tuomitun tekemä palkaton työ, Rikosseuraamuslaitoksen on tehtävä toimintavelvollisuuden suorittamispaikan edustajan kanssa toimintavelvollisuuden toteuttamisesta sopimus. Sopimuksessa määritellään osapuolten oikeudet ja velvollisuudet sekä toimintavelvollisuuspaikan yhdyshenkilö. Asetuksen 26 §:n mukaan yhdyskuntapalvelupaikan järjestäjänä voi olla julkisyhteisö tai julkisoikeudellinen yhdistys taikka muu voittoa tavoittelematon yhteisö tai säätiö. Palvelupaikan järjestäjänä voi lisäksi olla sellainen yhteisö tai säätiö, joka julkisen valvonnan alaisena tuottaa palveluja julkisyhteisölle, vaikka yhteisö tai säätiö tavoittelisi voittoa. Palvelupaikan järjestäjänä voi olla myös sosiaalisista yrityksistä annetussa laissa (1351/2003) tarkoitettu elinkeinonharjoittaja. Rikosseuraamuslaitoksen yhdyskuntaseuraamustoimisto hyväksyy palvelupaikan järjestäjän. 

Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen 34 §:n mukaan nuorisorangaistukseen tuomittu perehtyy työelämään ja työn tekemiseen julkisyhteisön tai julkisoikeudellisen yhdistyksen taikka muun voittoa tavoittelemattoman yhteisön tai säätiön tehtävissä. Perehtymispaikan järjestäjänä voi lisäksi olla sellainen yhteisö tai säätiö, joka julkisen valvonnan alaisena tuottaa palveluja julkisyhteisölle, vaikka yhteisö tai säätiö tavoittelisi voittoa. Rikosseuraamuslaitoksen yhdyskuntaseuraamustoimisto hyväksyy perehtymispaikan järjestäjän. Rikosseuraamuslaitoksen yhdyskuntaseuraamustoimisto tekee 1 momentissa tarkoitetun yhteisön tai säätiön kanssa työelämään ja työn tekemiseen perehtymisestä sopimuksen, jossa määritellään osapuolten oikeudet ja velvollisuudet sekä perehtymispaikan yhdyshenkilö. 

Valvotusta koevapaudesta annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan koevapaus voidaan panna täytäntöön koevapauteen sijoitetun asunnon sijasta muussakin sopivassa paikassa, johon koevapauteen sijoitettu hoidon, kuntoutuksen tai muun vastaavan syyn perusteella sijoitetaan. Lain 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa, 12 §:n 1 momentissa ja 13 §:n 2 momentissa viitataan Rikosseuraamuslaitoksen ja tässä tarkoitettujen yksityisten tahojen väliseen yhteydenpitoon tällaisia järjestelyjä toteutettaessa. 

Yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan yhdistelmärangaistuksen valvonta-aika voidaan panna täytäntöön paitsi tuomitun asunnossa myös muussa sopivassa paikassa, johon valvottava hoidon, kuntoutuksen tai muun vastaavan syyn perusteella sijoitetaan. Lain 8 §:n 4 momentissa, 9 §:n 2 momentissa ja 18 §:n 2 momentissa viitataan Rikosseuraamuslaitoksen ja tässä tarkoitettujen yksityisten tahojen väliseen yhteydenpitoon tällaisia järjestelyjä toteutettaessa. 

Edellä kuvattua lainsäädäntöä ei kaikilta osiltaan voida pitää perustuslain 124 §:n mukaisesti riittävänä sääntelynä Rikosseuraamuslaitoksen mahdollisuudesta hankkia palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. 

Rikosseuraamusten täytäntöönpanoon liittyvien toimintojen hankkimista yksityiseltä palveluntuottajalta koskevat käytännöt 

Rikosseuraamuslaitos hankkii nykyisin erilaisia rikosseuraamusten täytäntöönpanoon liittyviä palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. Kyse on rikosseuraamusta suorittavien rikoksettoman elämän valmiuksien parantamiseen tähtäävistä, Rikosseuraamuslaitoksen itsensä järjestämiä toimia tukevasta ja avustavasta toiminnasta. Kyse on rikosseuraamusta suorittavan henkilön rangaistusajan suunnitelman mukaisesta toiminnasta, esimerkiksi päihdekuntoutuksesta, psykologisesta ja sosiaalisesta kuntoutuksesta, terveyden ja hyvinvoinnin tuesta, hengellisestä tuesta, koulutuksesta, työelämän ja arkielämän taitojen valmennuksesta sekä lasten ja perheiden tuesta. 

Rikosseuraamuslaitoksen tekemän luokittelun mukaan yksityisten palveluntuottajien toteuttamat toiminnot jakautuvat tällä hetkellä seitsemään työskentelyalueeseen: 1) päihteet ja riippuvuudet, toimintamuotoina esimerkiksi päihdekuntoutus, peliriippuvuuksien käsittely ja vertaistoiminta; 2) arvot, ajattelu ja toiminta, toimintamuotoina esimerkiksi väkivaltatyö, seksuaalikasvatus ja -terapia, neuropsykiatriset palvelut, hengellinen toiminta ja psykologiset palvelut; 3) arkielämän taidot, toimintamuotoina esimerkiksi talous- ja velkaneuvonta, asumisen taidot, ystävätoiminta ja sosiaalinen kuntoutus; 4) koulutus ja työelämän taidot, toimintamuotoina esimerkiksi oppimisvalmennus, työpajatoiminta, tutkintoon valmentava koulutus sekä taide- ja kulttuuritoiminta; 5) terveys ja hyvinvointi, toimintamuotoina esimerkiksi mielenterveyden ensiapu -kurssit, seksuaaliterveys, kriisityö sekä liikunta- ja hyvinvointipalvelut; 6) lapset, vanhemmuus ja ihmissuhteet, toimintamuotoina esimerkiksi vanhemmuuden tuki sekä perhe-, parisuhde- ja lapsityö sekä 6) yhteiskuntaan integroituminen ja rikoksettomuus, toimintamuotoina esimerkiksi kokemusasiantuntijapalvelut, tukihenkilötoiminta, erityisryhmien tukeminen sekä asumiseen, kuntoutukseen, työllistymiseen ja vastaaviin liittyvät palvelujatkumot. 

Vuonna 2023 kartoitettiin Rikosseuraamuslaitoksen yksityisiltä palveluntuottajilta vangeille hankkimia toimintoja ja palveluita. Päihteisiin ja riippuvuuksiin liittyviä toimintoja järjesti 54 yksityistä palveluntuottajaa. Näistä 34:ssä toiminta järjestettiin palveluntuottajan yksikössä vankilan ulkopuolella. Arvoihin, ajatteluun ja käyttäytymiseen liittyviä toimintoja järjesti 27 palveluntuottajaa. Arjen taitoja koski 11 palveluntuottajan toiminta. Koulutusta ja työtä koskevia yksilöityjä palveluntuottajia oli 37. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyi 10 palveluntuottajan palvelut. Lapsiin, vanhemmuuteen ja ihmissuhteisiin liittyviä toimintoja järjesti kuusi palveluntuottajaa. Yhteiskuntaan integroitumista ja rikoksettomuutta koski 15 palveluntuottajan järjestämät palvelut. 

Rikosseuraamuslaitos hankkii myös valvotun koevapauden toimintavelvoitteen järjestämiseksi toimintoja yksityisiltä palveluntuottajilta. Vuoden 2023 kartoituksen mukaan tällaisia palveluntuottajia oli 56. Lisäksi Rikosseuraamuslaitos hankkii yksityisiltä palveluntuottajilta yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanoon liittyviä toimintoja. Esimerkiksi osa yhdyskuntapalvelun palvelupaikoista on yksityisten palveluntuottajien järjestämiä. Rikosseuraamuslaitoksen mukaan vuonna 2023 tällaisia palveluntuottajia oli 36. 

Edellä kuvattu yksityisen palveluntuottajan toiminta tapahtuu vankilassa, yhdyskuntaseuraamustoimistossa, palveluntuottajan toimipaikassa tai videoyhteyden välityksellä. Palveluita toteutetaan sekä yksilö- että ryhmämuotoisesti. 

Suurin osa rangaistusajan suunnitelman mukaisesta toiminnasta on kuitenkin Rikosseuraamuslaitoksen virkamiesten järjestämää. 

Edellä mainittuja palveluita hankitaan useilta kolmannen sektorin järjestöiltä, säätiöiltä, seurakunnilta ja oppilaitoksilta sekä joiltakin yksityisiltä yrityksiltä. Osa vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon aikana toteutetuista, yksityisten palveluntuottajien järjestämistä päihdehuollon palveluista toteutetaan vankilan ulkopuolisessa päihdekuntoutuslaitoksessa. Kyse on kuntoutus- ja hoitojatkumoiden luomisesta. 

Pääosa hankituista palveluista on Rikosseuraamuslaitokselle maksuttomia. 

Rikosseuraamuslaitos hankkii myös vankiloiden ruokahuollon, vankien elintarvikkeiden ja henkilökohtaisten käyttöesineiden ostomahdollisuuden sekä yhden vankilan vanginkuljetuksen ajoneuvon ja kuljettajapalvelun yksityiseltä palveluntuottajalta. 

Edellä todetut tehtävät eivät sisällä merkittävää julkisen vallan käyttöä, vaan ne ovat luonteeltaan julkisia hallintotehtäviä tai julkisen hallintotehtävän piirteitä sisältäviä, Rikosseuraamuslaitoksen omaa työtä avustavia ja tukevia tehtäviä. 

Rikosseuraamuslaitoksessa toimii valtakunnallinen työryhmä, joka arvioi yhteistyökumppanuuksia ja niiden tarjoaman toiminnan soveltumista Rikosseuraamuslaitokselle. Rikosseuraamuslaitoksen yksiköillä on kuitenkin itsenäistä päätäntävaltaa ulkopuolisten palvelujen käytössä. 

Suurin osa Rikosseuraamuslaitoksen ja yksityisten palveluntuottajien tässä tarkoitetusta yhteistyöstä perustuu sopimuksiin. Paikallistasolla sopimuksia on tehty paitsi kirjallisesti myös suullisesti. Valtakunnallisista palveluista on pääsääntöisesti sovittu kirjallisesti. Tällaisia sopimuksia on tehty esimerkiksi A-klinikkasäätiön, Autismisäätiön, Kriminaalihuollon tukisäätiön, Marttojen, Siltavalmennuksen ja Suomen punaisen ristin kanssa. 

Rikosseuraamuslaitoksen ohjeistuksen mukaan, kun hankitaan palvelua yksityiseltä palveluntuottajalta, tälle selvitetään rikosseuraamusalalla noudatettavat lainsäädännön vaatimukset esimerkiksi salassapitovelvollisuudesta ja turvallisuusnäkökohdista. Lähtökohtaisesti kaikista ulkopuolisen palveluntuottajan työntekijöistä, jotka käyvät vankilassa, tehdään turvallisuusselvityslain (726/2014) mukainen turvallisuusselvitys. 

Täyttääkseen laissa säädetyn rikoksettoman elämän valmiuksien parantamisen tehtävänsä Rikosseuraamuslaitos siis hankkii oman toimintansa tueksi palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. Tätä on pidetty välttämättömänä, koska Rikosseuraamuslaitoksen resurssit eivät ole kaikilta osin riittävät järjestämään sen lakisääteisen tehtävän täyttämisessä tarvittavaa monipuolista toimintaa ja osaamista. Yleinen palvelujärjestelmä on keskittynyt omaan tehtäväalueeseensa ja pystyy toteuttamaan sen mukaiset toimet erityisellä ammattitaidollaan. Myös rikosseuraamusta suorittavien on syytä päästä näistä toiminnoista osallisiksi. Yksityiset järjestöt ovat täydentäneet palveluntuotantoa siltä osin kuin julkinen sektori ei ole kyennyt järjestämään rikoksista vapautuneiden jälkihuoltoa. Näiden palvelujen käyttö jo rangaistusaikana edistää vangin palvelujen jatkumista vapautumisen jälkeen. Kyse on myös siitä, että tarvittavat toiminnot pitää järjestää alueellisesti mahdollisimman yhdenvertaisesti. Merkittävä yksityisten palveluntuottajien käytön peruste on myös se, että niiden järjestäessä toimintoja jo seuraamuksen täytäntöönpanon aikana, edistetään seuraamusta suorittavan henkilön integroitumista yhteiskuntaan ja sen tavanomaisten palveluiden käyttäjäksi. Tuomitulla voi myös olla käynnissä yksityisen palveluntuottajan järjestämä toiminta, kun hän alkaa suorittaa rangaistusta. Kyse on myös sidosryhmäyhteistyön lisäämisestä. 

Rikosseuraamuslaitoksen tarkoituksena on edelleen hankkia edellä kuvatun kaltaisia palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. 

3.1  Rikosseuraamuslaitoksen operatiivisten tehtävien järjestäminen

Rikosseuraamuslaitoksen operatiivisten tehtävien järjestämisessä on kyse rikosseuraamuskeskusten, vankiloiden, yhdyskuntaseuraamustoimistojen ja muiden yksiköiden sisäisten rakenteiden ja toimintojen järjestämisestä. 

Uudistuksen tavoitteena on ensinnäkin kehittää Rikosseuraamuslaitoksen operatiivista johtamisjärjestelmää niin, että rikosseuraamuskeskusten toiminnan suunnittelu, kehittäminen ja ohjaus toteutettaisiin nykyistä kiinteämmässä yhteydessä Rikosseuraamuslaitoksen kaikkien neljän vastuualueen kanssa. 

Uudistuksen toisena tavoitteena on selkiinnyttää rikosseuraamusten täytäntöönpanon perustehtävää sekä varmistaa, että täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa toimitaan yhtenäisesti ja yhdenmukaisesti. Tähän liittyen rikosseuraamuskeskusten organisaatiorakennetta, johtamista, ohjausta ja tehtävärakennetta tulisi kehittää niin, että ne tukevat Rikosseuraamuslaitoksen perustehtävän hoitamista. Vankiloissa ja yhdyskuntaseuraamustoimistoissa on paljon yhtäläisyyksiä, mutta niissä on myös eroja. Yhdenmukaisuuden saavuttamisessa olennaisia tavoitteita ovat toimivien rakenteiden vahvistaminen sekä eri toimijoiden organisatorisen aseman ja tehtävien selkiyttäminen. Kyse on myös virkoihin liitettävien toimivaltuuksien määrittämisestä niin, että ne vastaisivat viran asemaa organisaatiossa ja virkaan kuuluvia tehtäviä. Näihin tavoitteisiin liittyvät myös selkeät virkanimikkeet ja virkamiesten kelpoisuusvaatimukset. 

Uudistuksen kolmantena tavoitteena on turvata Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstölle tehtävänkuvaansa vastaava työ ja mahdollisuus kehittyä työssään. Tähän liittyen tavoitteena on myös esihenkilötyön kehittäminen. Neljänneksi pyritään edistämään Rikosseuraamuslaitoksen kiinnittymistä aikaisempaa tiiviimmin yhteiskunnan muuhun palvelujärjestelmään. Tällä tuettaisiin muun muassa palvelujatkumoiden tosiasiallista toteutumista. 

Rikosseuraamuslaitoksen taloustilanne ja ennakoitu edelleen lisääntyvä vankien ja yhdyskuntaseuraamusta suorittavien määrä ovat edellyttäneet ja edellyttävät edelleen toiminnan sopeuttamista. Uudistuksen viidentenä, toiminnan sopeuttamiseen liittyvänä tavoitteena on, että yhdyskuntaseuraamustoimistoissa ja vankiloissa kyetään keskittymään laissa säädettyjen perustehtävien tekemiseen. Kyse on turvallisesta ja rikoksettoman elämän valmiuksia lisäävästä seuraamusten täytäntöönpanosta. Siksi Rikosseuraamuslaitoksen johtamisjärjestelmää tulisi kehittää niin, että rikosseuraamuskeskukset voivat keskittyä hoitamaan seuraamusten lainmukaisen täytäntöönpanon. Rikosseuraamuslaitoksen vastuualueiden tehtävänä puolestaan on tukea ja ohjata rikosseuraamuskeskusten työtä niin, että niillä on tässä työssä tarvittavat resurssit ja että työ on valtakunnallisesti yhdenmukaista. Olennaisena tavoitteena on luoda järjestelyt, joilla voidaan varmistaa, että valvonnan ja ohjauksen tehtäviin saadaan tarvittava määrä koulutettua henkilökuntaa. Myös Rikosseuraamuslaitoksen virkarakenteessa tämä tulisi ottaa huomioon. Tavoitteena on myös resurssien tehokas käyttö. 

3.2  Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmä

Rikosseuraamuslaitoksen valvontahenkilöstön työssä tarvittavaa osaamista määrittävät muun muassa kansainväliset ja kansalliset säädökset ja suositukset, Rikosseuraamuslaitoksen strategia ja vankien tarpeet.  

Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmää koskevan uudistuksen tavoitteena on, että Rikosseuraamuslaitos saa riittävästi koulutettua, säädetyt kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöstöä erityisesti vartijan tehtäviin. Koulutusjärjestelmää kehitettäessä tavoitteena on myös ottaa huomioon Rikosseuraamuslaitoksen muuttunut ja muuttuva toimintaympäristö, kuten yhä lisääntyvän vankimäärän mukaiset henkilöstön osaamisvaatimukset. Tavoitteena on lisätä vartijan kelpoisuusvaatimuksen mukaisen rikosseuraamusalan tutkinnon suorittaneiden määrää niin, että tutkinnon voisi suorittaa myös työn ohella opiskellen. Tarkoituksena on edelleen lisätä opiskelun saavutettavuutta ja joustavuutta sekä opintojen suorittamisen monimuotoisuutta, kuten etäopiskelua ja jo hankitun osaamisen hyväksi lukemisen mahdollisuuksia. Yhä lisääntyviin turvallisuusvaatimuksiin vastaamiseksi tavoitteena on myös rikosseuraamusalan täydennyskoulutuksen lisääminen ja koulutussisältöjen kehittäminen. 

Uudistuksen tarkoituksena on rikosseuraamusalan koulutuksen järjestämisen ja Rikosseuraamuslaitoksen vastuualueiden yhteyden lisääminen. Tavoitteena on varmistaa koulutuskeskuksen toiminnan ja koko viraston tavoitteiden yhdenmukaisuus ja hyödyntää resursseja aikaisempaa tehokkaammin. Tavoitteena on myös selkiinnyttää Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisestä ja ohjauksesta vastaavan vastuualueen ja Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen välistä sääntelyä. 

3.3  Rikosseuraamusten täytäntöönpanoon liittyvien toimintojen hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta

Esityksen tavoitteena on saada aikaan perustuslain 124 §:n edellyttämä sääntely, jonka perusteella Rikosseuraamuslaitos voisi rikosseuraamusten täytäntöönpano- ja tutkintavankeuden toimeenpanotehtäviensä hoitamisen avuksi ja tueksi hankkia laissa yksilöitäviä julkisia hallintotehtäviä ja julkisen hallintotehtävän piirteitä sisältäviä tehtäviä yksityisiltä palveluntuottajilta. Laissa säädettäisiin hankinnan edellytyksistä ja järjestelyistä. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Rikosseuraamuslaitoksen operatiivisten tehtävien järjestäminen

Rikosseuraamuslaitoksen operatiivisten tehtävien järjestäminen perustuu syyskuussa 2022 toteutettuun organisaatiouudistuksen ensimmäiseen vaiheeseen, jossa Rikosseuraamuslaitoksen yhteiset tehtävät organisoitiin neljällä vastuualueella tehtäviksi. Operatiiviselle vastuualueelle kuuluvat rikosseuraamuskeskukset huolehtivat rikosseuraamusten täytäntöönpanotehtävistä. Tuon uudistuksen mukaiset järjestelyt esitetään tehtäviksi nyt myös rikosseuraamuskeskustasolle, jotta Rikosseuraamuslaitoksen organisaatio olisi tasapainoinen kokonaisuus, jossa laitoksen tehtävät voidaan hoitaa lainmukaisesti ja tehokkaasti. Tämä korostuu nykyisessä tilanteessa, jossa vankimäärä on noussut huomattavasti ja nousupaineita on arvioitavissa olevan myös lähitulevaisuudessa. 

Uudistuksessa keskeistä on esihenkilötyön kehittäminen muun muassa siten, että esihenkilöillä on tosiasialliset, kuten ajankäyttöä koskevat mahdollisuudet tehdä heille kuuluvat tehtävät. Uudistusta Rikosseuraamuslaitoksessa valmistellut operatiivisen johtamisjärjestelmän -valmistelutyöryhmä ehdotti, että yhdyskuntaseuraamustoimistojen ja avolaitosten johtamisjärjestelmä olisi kaksitasoinen ja suljettujen vankiloiden joko kaksi- tai kolmitasoinen vankilan koosta riippuen. Kaksitasoisessa johtamismallissa poistettaisiin nykyinen apulaisjohtajataso. Ehdotusta perusteltiin organisaation läpinäkyvyyden ja selkeyden lisäämisellä. Esitys operatiiviseksi johtamisjärjestelmäksi, valmistelutyöryhmän taustamuistio 3.6.2024. Nyt käsiteltävänä olevassa esityksessä on kuitenkin päädytty kattavasti vankiloiden kolmiportaiseen johtamismalliin erityisesti, koska vankiloissa tehdään merkittävästi yksilön oikeusasemaan puuttuvia päätöksiä ja päätöksentekojärjestelmän tulee olla päätöksentekijä- ja sijaisketjun sekä päätöksentekijöiltä edellytettyjen valmiuksien osalta riittävä. Voimassa olevassa valtioneuvoston asetuksessa säädetty apulaisjohtajan erityinen kelpoisuusvaatimus on korkeakoulututkinto. Nyt käsiteltävänä olevassa uudistuksessa tuo kelpoisuusvaatimus on tarkoitus nostaa ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi erityisesti siksi, että johtajan sijaisena päätöksiä tekevällä apulaisjohtajalla olisi samantasoinen koulutus kuin johtajalla. Vankiloiden kokoon ja avoimuuteen perustuva johtamismallin eroavaisuus olisi toiminnallisesti riittämätön ja säädösteknisesti sekava. Eriluonteisissa ja erikokoisissa vankiloissa johtoon kuuluvien virkamiesten tehtävänkuvat voisivat olla ja olisivatkin erilaisia sen mukaan, missä määrin tehtävät sisältävät johtamis- ja esihenkilötyötä ja missä määrin tehtäviin voidaan sisällyttää asiantuntijatehtäviä. Yhdyskuntaseuraamustoimistoissa kaksiportainen johtamismalli olisi toimiva henkilöstön vähäisemmän määrän ja tehtävien päätösten vähäisemmän yksilön oikeusasemaan puuttumisen perusteella. 

Edellä todettu valmistelutyöryhmän ehdotus kaksitasoisesta johtamismallista merkitsisi myös sitä, että turvallisuudesta vastaavan virkamiehen ja toiminnoista vastaavan virkamiehen tehtävät lakkautettaisiin. Rikosseuraamuslaitos päätyi kuitenkin esittämään, että turvallisuudesta vastaavan virkamiehen ja toiminnoista vastaavan virkamiehen tehtävät säilytetään. Näitä tehtäviä hoitaisi apulaisjohtaja. Kummassakin näistä tehtävistä olisi samanlainen päätösvalta. Vankilan koosta, valvontatasosta ja muista vastaavista seikoista riippuen vankilassa voisi olla erilainen määrä apulaisjohtajia: suurimmissa vankiloissa, joissa henkilöstö- ja vankimäärä, turvallisuustaso tai vankilan sisäiset rakenteet tätä edellyttävät, olisi useita apulaisjohtajia. Heidän tehtävänkuvansa voisivat olla joko keskenään samanlaisia kohdistuen eri osastoihin tai toimintoihin taikka erilaisia päätöstyyppien ja muiden vastuutehtävien mukaisesti. 

Uudistukseen liittyvissä selvityksissä on todettu, ettei nykyisin käytössä oleva vastuuvirkamiesmalli toimi vankiloissa alkuperäisen tavoitteensa mukaisesti eli niin, että vangin rangaistusajan suunnitelman seuraamisesta ja toteutumisesta lähtökohtaisesti vastaisi vastuuvirkamies. Järjestely on osoittautunut toimimattomaksi muun muassa virkamiesten vaihtuvuuden, epäselvien ja laajojen tehtävänkuvien sekä tiedonkulun puutteiden vuoksi. Tilanteen korjaaminen edellyttäisi esityksen mukaisesti tehtävänkuvien selkiinnyttämisiä sekä eräiltä osin virkamiesten nykyistä laajempaa keskittymistä oman erityisosaamisensa mukaisiin tehtäviin. Rikosseuraamuslaitoksen resurssitilanteen vuoksi vaihtoehtona ei olisi nykyisen tilanteen säilyttäminen. Tilanteen korjaaminen toteutettaisiin pääosin työjärjestyksen määräysten ja virkamiesten tehtävänkuvien tasolla. 

Rikosseuraamuslaitoksesta annetussa laissa ja valtioneuvoston asetuksessa sekä rikosseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa lainsäädännössä säädetään muun muassa tuomittuja, vankeja ja tutkintavankeja koskevasta päätöksenteosta ja eräistä muista toimista todeten, minkä nimikkeiset virkamiehet ovat toimivaltaisia tekemään mitäkin päätöksiä ja hoitamaan mitäkin tehtäviä. Nykyisin rikosseuraamuskeskuksessa käytössä olevia kyseisiä virkanimikkeitä ovat rikosseuraamuskeskuksen johtaja, vankilan yksikönpäällikkö ja yhdyskuntaseuraamustoimiston yksikönpäällikkö. Edellä mainittujen virkanimikkeiden lisäksi rikosseuraamuskeskuksissa käytettävä päätösvalta ja eräät muut toimivallat on vankeuslain 1 luvun 8 §:ssä määritelty yleispiirteisesti siten, että toimivaltaisia ovat vankilan toimintojen järjestämisestä vastaava virkamies (toiminnoista vastaava virkamies), vankilan järjestyksestä ja turvallisuudesta vastaava virkamies (turvallisuudesta vastaava virkamies), ohjauksen tai valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies taikka ohjaus- tai valvontatehtävissä toimiva virkamies. Rikosseuraamuslaitoksesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetään, millä virkanimikkeillä hoidetaan edellä tarkoitettuja tehtäviä. 

Ei ole todettu tarvetta muuttaa rikosseuraamuskeskuksen johtajan nimikettä. Uudistusta koskevassa esityksessään Rikosseuraamuslaitos esittää, että vankilan yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin päälliköksi. Kyse olisi kielellisestä selkiinnytyksestä. Lisäksi vankila voi koostua useammasta laitosyksiköstä, kuten Vanaja-Ojoisen vankila. Rikosseuraamuslaitoksen esityksen mukaan yhdyskuntaseuraamustoimistossa olisi edelleen käytössä yksikönpäällikkö-nimike. Kuitenkin uudistuksen valmistelun edetessä todettiin, että ennen vuoden 2022 organisaatiouudistusta käytössä olleiden vankilan johtaja ja yhdyskuntaseuraamustoimiston johtaja -virkanimikkeiden selkeys ja kyseisen tehtävän kuvaavuus puoltaisivat sitä, että nämä nimikkeet palautettaisiin. Vuonna 2022 tehdyssä uudistuksessa mainituista johtaja-päätteisistä nimikkeistä luovuttiin, ja johtaja-nimike on nykyisin käytössä ainoastaan rikosseuraamuskeskuksen johtajalla. Tuota muutosta perusteltiin sillä, että voitaisiin korostaa rikosseuraamuskeskuksen asemaa täytäntöönpanotehtävistä vastaavana yksikkönä, johon vankilat ja yhdyskuntaseuraamukset kuuluvat. Nykyisessä tilanteessa tämän organisatorisen asetelman voidaan arvioida olevan selkeä, vaikka rikosseuraamuskeskuksen lisäksi myös vankilaa ja yhdyskuntaseuraamustoimistoa johtaisi johtaja-nimikkeinen virkamies. Lisäksi pelkkä päällikkö-nimike ei kertoisi edes yhtä selvästi kuin yksikönpäällikkö-nimike, että kyse on nimenomaan vankilan johtamisen tehtävästä. Vankilan ja yhdyskuntaseuraamustoimiston johdossa toimivien virkamiesten nimikkeiden tulisi olla toisiaan vastaavat. Lisäksi todetaan, että vankilan johtaja -nimikettä vastaava nimike on käytössä useissa keskeisissä yhteistyövaltioissa. 

Nykyisin vankiloiden apulaisjohtajien työssä painottuu vangeille myönnettävistä erilaisista luvista päättäminen. Järjestely ei ole apulaisjohtajan tehtävänkuvan kannalta tarkoituksenmukainen, koska aikaa erityisesti esihenkilötyöhön ei jää riittävästi. Tilanteen korjaamiseksi Rikosseuraamuslaitos on esittänyt apulaisjohtajan hallinnollisten tehtävien vähentämistä lupaprosesseja sujuvoittamalla ja eräiden päätöstoimivaltojen siirtämistä organisaatiossa alaspäin. Päätöstoimivaltojen mahdollista siirtämistä valmistellaan myöhemmässä vaiheessa käynnistettävässä vankeuslain ja tutkintavankeuslain muuttamista koskevassa hankkeessa. 

5.2  Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmä

Esityksessä ehdotetun koulutusjärjestelmän vaihtoehtona on selvitetty myös mallia, jossa Rikosseuraamuslaitos ei enää järjestäisi rikosseuraamusalan tutkintoon johtavaa koulutusta, vaan vartijan työssä tarvittava koulutus toteutettaisiin henkilöstökoulutuksena jokaiselle vartijan virkaan tai virkasuhteeseen nimitetylle virkamiehelle. Tavoitteena oli, että Rikosseuraamuslaitoksen järjestämän koulutuksen painopiste siirtyisi omasta rikosseuraamusalan tutkinnon tuottamisesta yleistä tutkintokoulutusjärjestelmää täydentävään henkilöstön perehdyttämiseen, henkilöstökoulutukseen ja koko henkilöstön kattavaan täydennyskoulutusjärjestelmään. Tässä mallissa vartijan viran erityistä kelpoisuusvaatimusta olisi pitänyt muuttaa siten, että nyt säädettyjen lisäksi turvallisuusalan sekä sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittanut olisi kelpoinen tehtävään. Molemmat koulutukset tarjoavat perusosaamisen joko turvallisuus- tai sosiaalialalta. Tuon koulutuksen suorittaneet olisivat olleet määräaikaisessa virkasuhteessa Rikosseuraamuslaitokseen, ja virkasuhteen koeaikana he olisivat suorittaneet vartijan tehtävään kelpoisuuden antavan henkilöstökoulutuksen. Henkilöstökoulutuksen olisi järjestänyt edelleen Rikosseuraamusalan koulutuskeskus. Tarkoitus oli erityisesti kiinnittää huomiota voimakeinojen käytön koulutuksen laajentamiseen. Tämän mallin etuna olisi vahva kiinnittyminen yleiseen koulutusjärjestelmään. Kuitenkin rikosseuraamusalan erityisten osaamisvaatimusten perusteella on pidetty tärkeänä sitä, että Rikosseuraamuslaitos edelleen antaisi koulutusta vartijan tehtäviin. Tämän koulutuksen järjestäminen tukee myös alan täydennyskoulutuksen järjestämistä. Esityksessä ehdotetussa työssäoppimismallissa yleisen koulutusjärjestelmän tarjoama koulutus yhdistettäisiin rikosseuraamusalan koulutukseen tarkoituksenmukaisella tavalla. 

Ylä-Savon ammattiopisto YSAO ja Rikosseuraamuslaitos aloittivat keväällä 2022 yhteisen suunnittelun vankiloissa toteutettavasta oppisopimuskoulutuksesta. Tavoitteena oli tarjota turvallisuusalan perustutkintokoulutus (turvallisuusvalvoja) vankiloissa työskenteleville rikosseuraamusalalle kouluttamattomille ja rekrytointitilanteissa uusille määräaikaisille vartijoille verkko-opintoja hyödyntäen. Oppisopimuskoulutus käynnistyi toukokuussa 2023. Koulutuksen aloitti 19 opiskelijaa ja ryhmää täydennettiin syksyllä 2023 neljällä uudella opiskelijalla. Opiskelijat ovat seitsemästä eri vankilasta. Kokeilu ei kuitenkaan ole ollut onnistunut, koska koulutukseen osallistuneet eivät valmistuessaan saavuta vartijan virkaan edellytettyä erityistä kelpoisuusvaatimusta. Näin ollen oppisopimuskoulutus on ainoastaan pidentänyt mahdollisuutta työskennellä määräaikaisena vartijana. Järjestely on sitonut muun valvontahenkilöstön aikaa työpaikalla tapahtuvaan ohjaukseen. Nyt ehdotettua työssäoppimisena toteutettavaa mallia voitaneen pitää oppisopimuskoulutusta tehokkaampana mallina. 

Rikosseuraamuslaitoksessa kouluttamattomien vartijoiden määrä on suuri ja määrän on arvioitu edelleen kasvavan. Nykyinen koulutusjärjestelmä ei pysty tuottamaan läheskään riittävästi koulutettuja vartijoita. Ehdotetussa työn ohella suoritettavassa tutkintokoulutuksessa kyettäisiin tarkoituksenmukaisella tavalla hyödyntämään toisen asteen ammatillisen tutkinnon jo suorittaneiden henkilöiden osaamista, jota täydennettäisiin rikosseuraamusalan tehtäviin pätevöittävillä opinnoilla. Näin ollen pelkästään rikosseuraamusalan nykyisen koulutusjärjestelmän säilyttäminen ei olisi toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. 

Rikosseuraamuslaitoksen osallistuminen ammattikorkeakoulututkinnon järjestämiseen on merkinnyt sitä, että Rikosseuraamuslaitos osallistuu koulutuksen kustannuksiin, muttei juurikaan saa työhönsä kyseisen tutkinnon suorittaneita henkilöitä. Rikosseuraamuslaitoksen niukkojen koulutusresurssien vuoksi tämän järjestelyn jatkaminen olisi epätarkoituksenmukaista. 

Koska Rikosseuraamusalan koulutuskeskus liitettiin vuoden 2022 Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisestä ja ohjauksesta vastaavan vastuualueen yksiköksi, Rikosseuraamuslaitos esitti, että Rikosseuraamusalan koulutuskeskus nimettäisiin koulutusyksiköksi. Kuitenkin rikosseuraamusalan tutkintoon johtavan koulutuksen osalta, tunnettuuden ja koulutuksen markkinoinnin vuoksi se voisi käyttää tutkintokoulutusta koskevissa asioissa edelleen Rikosseuraamusalan koulutuskeskus -nimeä. Valmistelun edetessä todettiin, että selvyyden ja tunnettuuden vuoksi kuitenkin olisi perusteltua säilyttää Rikosseuraamusalan koulutuskeskus -nimi yksikön varsinaisena nimenä. Koulutuskeskuksen tehtävän kuvaavaa nimeä voitaneen pitää tärkeämpänä tavoitteena kuin organisaation sisäisen nimistön yhdenmukaisuutta. Koulutuskeskus on myös luonteeltaan hyvin erilainen kuin kyseisen vastuualueen muut yksiköt. 

Esityksessä siis ehdotetaan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen johtokunnan lakkauttamista ja sille kuuluvien tehtävien siirtämistä pääosin Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisestä ja ohjauksesta vastaavan vastuualueen johtajalle ja koulutuskeskuksen yksikönpäällikölle. Johtokunnan säilyttämistä ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena, koska sen kollegiaalinen luonne ei olisi tarkoituksenmukainen koulutuskeskuksen toiminnan kehittämisen kannalta ja koska virkamiehille säädetty päätösvalta yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskevissa asioissa on asianmukaisempi kuin kollegiaaliselle toimielimelle säädetty päätösvalta. Esimerkiksi koulutuskeskuksen toiminnan kehittämisessä tarvittava yhteistyö opetusalan muiden toimijoiden kanssa olisi toteuttavissa yhteistoimielimellä, josta ei olisi tarpeen säätää lain tasolla. 

5.3  Rikosseuraamusten täytäntöönpanoon liittyvien toimintojen hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta

Perustuslain 124 § edellyttää, että Rikosseuraamuslaitoksen mahdollisuudesta hankkia yksityisiltä palveluntuottajilta julkisia hallintotehtäviä ja julkisen hallintotehtävän piirteitä sisältäviä, toimintaansa avustavia ja tukevia palveluita on säädettävä asianmukaisesti. Voimassa olevasta lainsäädännöstä puuttuu tätä asiaa koskeva selkeä sääntely. Se, että asiasta säätäminen jätettäisiin voimassa olevan, riittämättömän sääntelyn varaan, ei ole kestävä vaihtoehto. 

Kyseiset säännökset olisi mahdollista säätää joko kussakin rikosseuraamusten täytäntöönpanoa koskevassa laissa ja tutkintavankeuslaissa tai vaihtoehtoisesti Rikosseuraamuslaitoksesta annetussa laissa. Ensiksi mainitussa vaihtoehdossa sääntely tarvittaisiin vankeuslakiin, tutkintavankeuslakiin, valvotusta koevapaudesta annettuun lakiin, yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annettuun lakiin ja yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annettuun lakiin. Selkeänä ja tarkoituksenmukaisena sääntelytapana pidetään sitä, että sääntely tulisi ainoastaan yhteen lakiin, Rikosseuraamuslaitoksesta annettuun lakiin. Asiassa on pitkälti kyse Rikosseuraamuslaitoksen hallinnollisesta sääntelystä, joten sekin seikka puoltaisi jälkimmäistä säätämisen tapaa. 

7.1  Laki Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain muuttamisesta

1 lukuRikosseuraamuslaitoksen tehtävät ja organisaatio 

2 §.Rikosseuraamuslaitoksen tehtävät. Samanaikaisesti tämän esityksen kanssa eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys laiksi varmuusvankeudesta (HE 14/2026 vp). Kyse olisi ehdottoman vankeuden erityisestä järjestelystä, jossa kaikkein vaarallisimpien vankien vankeutta voitaisiin jatkaa niin pitkään kuin heidän arvioidaan edelleen olevan vaarallisia toisen hengelle tai terveydelle. Nyt käsittelyssä olevassa esityksessä Rikosseuraamuslaitoksesta annettuun lakiin lisättäisiin Rikosseuraamuslaitoksen tehtäväksi myös varmuusvankeuden täytäntöönpano. Kyse olisi teknistyyppisestä lisäyksestä. 

3 §.Rikosseuraamuslaitoksen organisaatio. Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiota koskevan 3 §:n 4 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisestä ja ohjauksesta vastaavaan vastuualueeseen kuuluu Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetussa laissa (1316/2006) tarkoitettu Rikosseuraamusalan koulutuskeskus. Esityksessä ehdotetaan mainitun lain kumoamista, joten viittaus kyseiseen lakiin poistettaisiin. Esityksessä ehdotetaan, että kumottavan lain korvaisi rikosseuraamusalan tutkinnosta annettava laki siltä osin kuin kyse on koulutuksen järjestelyistä, sisällöstä, opiskelijan oikeuksista ja velvollisuuksista sekä muista laintasoista sääntelyä edellyttävistä seikoista. Koulutuskeskuksen hallintoa koskeva sääntely siirrettäisiin kumottavasta laista Rikosseuraamuslaitoksesta annettuun lakiin. Kumottavaksi ehdotetun Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 1 §:ssä säädetään koulutuskeskuksen tehtävistä. Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan vastuualueista ja niiden tehtävistä annetaan tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella, joten mainittu säännös tulisi Rikosseuraamuslaitoksesta annettuun valtioneuvoston asetukseen. 

Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 3 §:n 4 momentissa todettaisiin erikseen, että Rikosseuraamusalan koulutuskeskus on Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisestä ja ohjauksesta vastaavan vastuualueen yksikkö, jotta varmistettaisiin se, että koulutuskeskus rinnastetaan Rikosseuraamuslaitoksen vastuualueiden muihin yksiköihin esimerkiksi yksikönpäällikön nimittämistä ja toimivaltaa koskevassa sääntelyssä. Koulutuskeskus on vastuualueen muihin yksikköihin verrattuna erityislaatuinen, joten siitä olisi siksikin perusteltua mainita laissa erikseen. 

4 §.Rikosseuraamuskeskuksen tehtävät. Voimassa olevan lain 4 §:n 2 momentin mukaan pykälän 1 momentissa säädettyjen rikosseuraamuskeskuksen tehtävien lisäksi rikosseuraamuskeskuksen tehtävänä on suorittaa muut Rikosseuraamuslaitoksen vastuualueiden sille erikseen määräämät tehtävät. Rikosseuraamuslaitoksen vastuualueet voivat määrätä rikosseuraamuskeskuksen tehtäväksi toisen rikosseuraamuskeskuksen tehtäviä, jos se on tarpeen rangaistusten täytäntöönpanon tai tutkintavankeuden toimeenpanon tavoitteiden saavuttamisen, työn tasaamisen, erityisosaamisen tai muun erityisen syyn vuoksi. Edellä mainitussa tehtävän siirrossa voi olla kyse esimerkiksi erityisten turvallisuusvaatimusten huomioon ottamisesta vankeja sijoitettaessa tai erityisen toimintaohjelman toteutuksesta vain harvoissa rikosseuraamuskeskuksissa. Lisäksi toinen rikosseuraamuskeskus voi hoitaa toisen rikosseuraamuskeskuksen tehtäviin kuuluvia vankilan ulkopuolelle sijoittamisten valmistelutehtäviä, laatia ennen täytäntöönpanon alkua tehtäviä arviointeja ja seuraamusselvityksiä sekä huolehtia vapaudessa olevien rikosseuraamuksen suorittajien päihdevalvonnasta. 

Esityksessä lain 4 §:n 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset, joiden perusteella vastuualueet voisivat määrätä rikosseuraamuskeskuksen tehtäväksi myös vastuualueen tehtäviä ja vastuualueen tehtäväksi rikosseuraamuskeskuksen tehtäviä. Tämä tehtävien siirron laajentamisen mahdollisuus olisi perusteltua, jotta yksiköiden välistä kuormitusta voitaisiin väliaikaisesti tasata tilanteen niin vaatiessa eli käsillä olevan työmäärän ja resurssien ollessa toisessa yksikössä riittämättömät ja toisen yksikön voidessa ottaa tehtäviä hoidettavakseen. 

Rikosseuraamuslaitoksen työjärjestyksen mukaan vastuualueiden yleisiä tehtäviä ovat muun muassa: 1) toiminnan ja talouden valvonta, suunnittelu ja raportointi, 2) rekrytointi ja palkkaus, 3) osaamisen kehittäminen, 4) yhteistoiminta henkilöstön kanssa yhteistoimintasopimuksen ja työsuojelusopimuksen mukaisesti, 5) viestintä toiminnasta, määräyksistä ja päätöksistä sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tarkoitetun tiedonsaannin edistäminen, 6) palvelujen kehittäminen, 7) varautumisen suunnittelu ja kehittäminen, 8) hallussaan olevien asiakirjojen ja tietojärjestelmien tietoturvallisuudesta ja tietosuojasta huolehtiminen sekä 9) asiakaspalautteen käsittely. Edellä kuvattuja vastuualueen tehtäviä tai tehtäväkokonaisuuksien osia voitaisiin tarvittaessa hoitaa rikosseuraamuskeskuksissa. Konkreettisena esimerkkinä olisi henkilökunnan kouluttamiseen liittyvät tehtävät, joita vastuualueen ohella tai sijaan voitaisiin toteuttaa rikosseuraamuskeskusten yksiköissä.  

Rikosseuraamuskeskusten työjärjestyksessä painottuvat rangaistusten täytäntöönpanon operatiiviset tehtävät. Jo nykyisin tavoitteena on, että vastuualueen virkamiehet omia valtakunnallisia asiantuntija- ja kehittämistehtäviä tehdessään tekevät osan työajastaan operatiivisen vastuualueen yksiköissä eli vankiloissa ja yhdyskuntaseuraamustoimistoissa ja siellä käytännön asiakastyössä. Tällä varmistetaan se, että kehittämistyö ja ohjaus varmasti vastaavat operatiivisen toiminnan tarpeita. Osin se auttaa myös resurssipulasta kärsivän operatiivisen toiminnan järjestämistä. Tällaista toimintatapaa halutaan edistää jatkossakin. Keskusteluissa on ollut esillä myös uudenlaisen työnjaon löytäminen seuraamusselvitysten ja siviiliarviointien tekemiseen. 

Ehdotetulla järjestelyllä voitaisiin turvata Rikosseuraamuslaitoksen lakisääteisten tehtävien hoitaminen sekä lisätä yksiköiden toiminnan joustavuutta ja yhdenvertaisuutta. Kyse olisi myös nykyistä tarkoituksenmukaisemmasta resurssien käytöstä yli vastuualue- ja yksikkörajojen. Tehtävien siirtämistä koskevien määräysten antamisen edellytyksiä ei muutettaisi eli myös ehdotetut määräykset voitaisiin antaa, jos se on tarpeen rangaistusten täytäntöönpanon tai tutkintavankeuden toimeenpanon tavoitteiden saavuttamisen, työn tasaamisen, erityisosaamisen tai muun erityisen syyn vuoksi. Tehtävien siirtämisestä päättäisi vastuualue. 

2 lukuRikosseuraamuslaitoksen johtaminen ja asioiden ratkaiseminen 

5 §.Johtaminen. Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 5 §:n 3 momentissa säädetään rikosseuraamuskeskuksen johtamisesta. Säännöksen mukaan rikosseuraamuskeskusta johtaa rikosseuraamuskeskuksen johtaja. Yhdyskuntaseuraamustoimistoa, vankilaa ja rikosseuraamuskeskuksen muuta yksikköä johtaa yksikönpäällikkö. Mainittu yksikönpäällikön virkanimike otettiin käyttöön nyt käsiteltävänä olevan organisaatiouudistuksen ensimmäisessä vaiheessa vuonna 2022. Sitä ennen käytössä oli yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan ja vankilan johtajan virkanimikkeet. Muutoksen keskeinen sisältö oli Rikosseuraamuslaitoksen johtamisjärjestelmän uudistaminen. Siihen liittyen korostettiin sitä, että rikosseuraamuskeskus muodostuu yhdyskuntaseuraamustoimistoista, vankiloista ja muista yksiköistä ja että tämän kokonaisuuden johtamisvastuu on rikosseuraamuskeskuksen johtajalla. Siksi johtaja-nimike otettiin käyttöön yksinomaan rikosseuraamuskeskuksen johtajan nimikkeessä. 

On todettu, että yksikönpäällikkö-virkanimike on erityisesti vankilan johtamisen tehtävässä epäselvä ja vakiintumaton. Virkanimikkeiden tulisi olla selkeitä ja kertoa kyseisen viran tehtävistä. Lisäksi vankilassa on useita osastoja ja muita yksiköitä, minkä perusteella on ajateltavissa, että vankilan yksikönpäällikkö ei johda koko vankilaa vaan ainoastaan jotakin sen osaa. Tässä yhteydessä yksikönpäällikön virkanimike aiheuttaa sekaannusta myös sikäli, että 5 §:n 2 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitoksen vastuualueen yksikköä johtaa yksikönpäällikkö. Vaikka yhdyskuntaseuraamustoimistot ovat organisaatioltaan, virkarakenteeltaan ja kooltaan erilaisia kuin vankilat, ne ovat kuitenkin rikosseuraamuskeskuksen organisaatiossa tasavertaisesti rikosseuraamusten täytäntöönpanosta vastaavia yksiköitä. Siksi yhdyskuntaseuraamustoimiston ja vankilan johtamista koskevien virkanimikkeiden tulisi olla verrannolliset. Yhdyskuntaseuraamustoimiston ja vankilan johtotehtävän asianmukaiseksi kuvaamiseksi esitetään, että yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan ja vankilan johtajan virkanimikkeet otetaan jälleen käyttöön. Rikosseuraamuskeskuksen muun yksikön, esimerkiksi vapauttamisyksikön johdossa toimivan virkamiehen virkanimike olisi edelleen yksikönpäällikkö. 

6 §. Asioiden ratkaiseminen. Edellä 5 §:n 3 momentin säännöskohtaisissa perusteluissa todetuin syin lain 6 §:ään tehtäisiin vastaavat yhdyskuntaseuraamustoimiston yksikönpäällikön ja vankilan yksikönpäällikön virkanimikkeiden muutokset: yksikönpäällikkö-virkanimike muutettaisiin yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan ja vankilan johtajan virkanimikkeiksi. 

2 a lukuJulkisen hallintotehtävän siirtäminen yksityiselle palveluntuottajalle 

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Perustuslain esitöiden mukaan perustuslaissa tarkoitettuihin julkisiin hallintotehtäviin kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä ei perustuslain 124 §:n mukaan voida siirtää julkisen hallinnon ulkopuolelle. Merkittävää julkisen vallan käyttöä ovat esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuva oikeus käyttää voimakeinoja tai puuttua muulla merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin. 

Perustuslain esitöiden mukaan perustuslain 124 §:n lähtökohtana olisi, että julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle säädetään lailla. Koska etenkin julkisten palvelutehtävien hoitaminen on kuitenkin voitava järjestää joustavasti eikä tällaisten tehtävien siirtämisestä ole tarpeen edellyttää säädettäväksi yksityiskohtaisesti lailla, voitaisiin hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle säätää tai päättää myös lain nojalla. Arvioitaessa perustuslain 124 §:ssä edellytettyä tehtävän siirron tarkoituksenmukaisuutta tulee kiinnittää erityistä huomiota sekä yksityisten henkilöiden että yhteisöjen tarpeisiin sekä sisäisiin tarpeisiin, kuten hallinnon tehokkuuteen. 

7 a §.Palvelun hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta. Ehdotetun 7 a §:n 1 momentissa säädettäisiin Rikosseuraamuslaitoksen mahdollisuudesta sopimuksella siirtää omaa toimintaansa tukevia ja avustavia tehtäviä yksityiselle palveluntuottajalle. Siirrettävät tehtävät yksilöitäisiin viittauksilla rikosseuraamusten täytäntöönpanosta ja tutkintavankeuden toimeenpanosta annetuissa laeissa olevaan sääntelyyn, joka koskee Rikosseuraamuslaitoksen järjestämisvastuulla olevia vangeille, yhdyskuntaseuraamusta suorittaville ja tutkintavangeille järjestettäviä toimintoja. Kyse olisi työhön, opiskeluun, kuntoutukseen, vapaa-ajantoimintaan tai muuhun vastaavaan toimintaan liittyvistä palveluista. Rikosseuraamusta suorittavien osalta kyse olisi rangaistusajan suunnitelman tavoitteiden toteutumisen edistämisestä. Rikosseuraamuslaitos hankkii kaikkiin edellä mainittuihin toimintoihin liittyviä palveluita paitsi julkisoikeudellisilta myös yksityisiltä toimijoilta. Esimerkiksi järjestöjen toteuttamat päihde- ja muun kuntoutuksen toiminnot ovat erittäin tärkeitä Rikosseuraamuslaitoksen täyttäessä tehtäväänsä tukea rikoksesta tuomittua rikoksettoman elämän valmiuksien parantamisessa. Kyseisiä toimintoja järjestetään vangeille ja tutkintavangeille vankiloissa ja vankilan ulkopuolella sekä valvottuun koevapauteen sijoitetuille ja yhdyskuntaseuraamusta suorittaville omassa yhteisössään. Kyse voisi olla myös esimerkiksi suljetussa päihdehuollon laitoksessa saatavasta päihdekuntoutuksesta. 

Ehdotetun 1 momentin mukaan kyse olisi Rikosseuraamuslaitoksen omaa toimintaa tukevista ja avustavista tehtävistä, esimerkiksi säätiömuotoisen oppilaitoksen opettajan antamasta opetuksesta, kolmannen sektorin järjestön toteuttamasta kuntoutuksesta, urheiluseuran järjestämistä liikuntakerhoista, muun kuin julkisoikeudellisen uskonnollisen yhdyskunnan järjestämistä hartaushetkistä ja järjestön järjestämistä ruuanlaittokursseista. Mainitun kaltaiset toiminnot ovat rikoksettoman elämän valmiuksien parantamisessa tärkeitä. Rikosseuraamuslaitoksella ei ole riittävästi resursseja eikä kaikilta osin riittävää osaamistakaan kyseisten toimintojen järjestämiseen, joten toimintojen hankkiminen yksityisiltä palveluntuottajilta täyttäisi perustuslain 124 §:ssä edellytetyn tarkoituksenmukaisuusvaatimuksen. Momentin lopussa todettaisiin vielä selkeyden vuoksi se, ettei yksityisen palveluntuottajan tehtäviin voisi kuulua rikosseuraamusten täytäntöönpanoa tai tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaa päätöksentekovaltaa. Siten esimerkiksi rangaistusajansuunnitelman laatimisesta, toteuttamisen tavoista ja seurannasta vastaisi Rikosseuraamuslaitos. 

Ehdotetun 7 a §:n 1 momentin ulkopuolelle rajautuisivat yksityisen palveluntuottajan järjestämät tavanomaiset toiminnot, joihin vangit ja tutkintavangit osallistuvat vankilan ulkopuolella Rikosseuraamuslaitoksen myöntämän luvan perusteella. Kyse on esimerkiksi urheiluseuran järjestämään harrastukseen osallistumisesta, kirkossa käymisestä sekä vankeuslaissa säädetyn siviilityöluvan mukaisesta työssä käymisestä ja opintoluvan mukaisesta opiskelusta. Rikosseuraamuslaitos ei siis hanki tätä toimintaa, vaan myöntää luvan poistua vankilasta ja osallistua kyseiseen toimintaan. Kyseinen säännös ei koskisi myöskään yhdyskuntapalvelun palvelupaikkaa, koska siinä on kyse yhdyskuntapalvelun nimenomaisesta sisällöstä, josta on yksityiskohtaisesti säädetty yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa lainsäädännöstä. Siinä kyse ei ole rangaistusajan suunnitelman edistämisestä siinä merkityksessä kuin mitä edellä tarkoitetaan. Yhdyskuntapalveluun voi muun kuin työpalvelun toimintana sisältyä esimerkiksi päihdehuollon palveluita, jotka voisivat olla tässä tarkoitettuja hankintoja. 

Ehdotetun 7 a §:n 2 momentin perusteella Rikosseuraamuslaitos voisi hankkia vankeuslaissa ja tutkintavankeuslaissa tarkoitetun ruokahuollon, vankien elintarvikkeiden ja henkilökohtaisten käyttöesineiden ostamismahdollisuuden sekä vankien ja tutkintavankien kuljettamisessa tarvittavan kuljetuspalvelun ja ajoneuvon yksityiseltä palveluntuottajalta. Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehet osallistuisivat edellä tarkoitettuun vanginkuljetukseen, vastaisivat kuljetuksen valvonnasta ja vartioinnista sekä käyttäisivät heille laissa säädettyjä toimivaltuuksia, joilla varmistetaan kuljetuksen asianmukainen sujuminen. Toimivaltuuksissa olisi kyse esimerkiksi turvatarkastuksen tai henkilöntarkastuksen tekemisestä, sijoittamisesta kuljetusvälineessä, säilytystilojen tarkastamisesta, kuljetettavan sitomisesta, esineiden tai aineiden hallussapidon rajoittamisesta, kuljetettavan terveydentilan valvonnasta ja sairaanhoitoon toimittamisesta sekä kuljetettavan ravinnosta, vaatetuksesta ja ulkoilusta päättämisestä. Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehet siis käyttäisivät kuljetuksessa tarvittavaa merkittävää julkista valtaa. Yksityinen palveluntuottaja puolestaan vastaisi siitä, että kyseisiä vanginkuljetustehtäviä hoitavilla työntekijöillä on näissä tehtävissä tarvittava ajotaito ja että palveluun kuuluva kuljetuskalusto täyttää tehtävän edellyttämät turvallisuustekniset vaatimukset. Turun seudulla vanginkuljetus on nykyisin osittain järjestetty niin, että ajoneuvo ja kuljettaja hankitaan yksityiseltä liikennöitsijältä ja Rikosseuraamuslaitos vastaa kuljetuksen vartioinnista ja muista toimista. Tällainen yksityiseltä palveluntuottajalta hankittava Rikosseuraamuslaitoksen vanginkuljetustoimintaa täydentävä ja avustava palvelu olisi Rikosseuraamuslaitokselle tarpeen tilanteissa, joissa sillä ei olisi mahdollisuutta esimerkiksi omien kuljettajaresurssien vähäisyyden vuoksi järjestää kuljettamistyötä virkamiestensä tekemänä työnä. Rikosseuraamuslaitos on nykyisin järjestänyt vankien ruokahuollon ja vankien elintarvikkeiden ja henkilökohtaisten käyttöesineiden ostamismahdollisuuden hankkimalla nämä palvelut yksityisiltä palveluntuottajilta. Tämä järjestely on vakiintunut. Myös 2 momentissa tarkoitetut järjestelyt perustuisivat tarkoituksenmukaisuuteen: Rikosseuraamuslaitoksella ei ole riittävästi resursseja kyseisten toimintojen järjestämiseen, kun otetaan huomioon sen tarve keskittyä ydintehtäviinsä. 

Rikosseuraamuslaitoksella olisi tarve hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta myös hallinnollisten tehtäviensä hoitamista tukevia ja avustavia toimia. Kyse olisi esimerkiksi hallinto- ja tukipalveluissa tarvittavasta assistenttitehtävistä tai erilaisissa hankkeissa tarvittavista erityisasiantuntemusta edellyttävistä asiantuntijatehtävistä. Näiltäkin hankinnoilta edellytettäisiin, että tehtävissä ei käytetä julkista valtaa ja että järjestely olisi tarkoituksenmukaista ja sopimukseen perustuvaa. Näihin tehtäviin olisi mahdollista käyttää myös vuokrattua henkilöstöä.  

Edellä 1–3 momentissa todettuja tehtäviä voitaisiin tehtäväkokonaisuuksina pitää julkisina hallintotehtävinä, vaikka kaikki kokonaisuuteen sisältyvät tehtävät eivät välttämättä olisikaan yksiselitteisesti julkisen hallintotehtävän hoitamista. Esimerkiksi yksityiseltä palveluntuottajalta hankittu vapaa-ajantoiminnan toteuttaminen vankilassa ei mahdollisesti sellaisenaan olisi julkinen hallintotehtävä, mutta se liittyisi osaltaan Rikosseuraamuslaitoksen laissa säädettyyn tehtävään järjestää vankilan oloihin soveltuvaa vapaa-ajantoimintaa. 

Ehdotetun 4 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitos ohjaisi ja valvoisi yksityiseltä palveluntuottajalta hankkimaansa palvelua. Tämä olisi välttämätöntä, jotta palveluntuottajan toimet sujuisivat rikosseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lainsäädännön mukaisesti. Kyse on esimerkiksi erityisistä yksityisyyden suojaa ja turvallisuutta koskevista asioista. Lisäksi Rikosseuraamuslaitoksen edellytettäisiin pitävän luetteloa tässä luvussa tarkoitetuista palveluntuottajista, jotta sillä olisi ajantasainen tieto palveluntuottajista ja niiden tehtävistä. 

Pykälässä tarkoitettujen järjestelyjen asianmukainen toteutuminen edellyttää yksityisen palveluntuottajan vastuuta tehtävänsä suorittamisessa. Ehdotetun 5 momentin mukaan yksityinen palveluntuottaja vastaisi tuottamansa palvelun lainmukaisesta sekä Rikosseuraamuslaitoksen kanssa palvelun hankinnasta tekemänsä sopimuksen ja Rikosseuraamuslaitoksen ohjeiden mukaisesta tuottamisesta. 

7 b §.Yksityistä palveluntuottajaa koskevat vaatimukset. Ehdotetussa 7 b §:ssä säädettäisiin siitä, mitkä vaatimukset yksityisen palveluntuottajan olisi täytettävä, jotta Rikosseuraamuslaitos voisi siirtää sille 7 a §:ssä tarkoitettuja tehtäviä. Ensinnäkin yksityisellä palveluntuottajalla olisi oltava palvelun sisältöön ja laajuuteen nähden riittävä osaaminen, palveluksessaan toiminnan edellyttämä ammattihenkilöstö sekä muut riittävät toimintaedellytykset. Yksityisellä palveluntuottajalla olisi näin ollen oltava sellaiset toimintaedellytykset, että se pystyy huolehtimaan siltä hankittavien palvelujen asianmukaisesta tuottamisesta. Vaikka kyse olisi Rikosseuraamuslaitoksen omaa toimintaa täydentävistä ja avustavista tehtävistä, kyse olisi monin osin erityistä ammattitaitoa edellyttävistä tehtävistä – erityisen asiantuntemuksen tarvehan eräs tehtävän siirron tarkoituksenmukaisuutta osoittava seikka. Esimerkiksi päihdekuntoutuksen järjestäminen tai linja-auton kuljettaminen ovat riittävää osaamista edellyttävää toimintaa, johon tarvitaan kyseisen alan ammattihenkilöstöä. Muiden riittävien toimintaedellytysten esimerkkinä voidaan todeta ruokahuollossa tarvittavat laitteet ja välineet siltä osin kuin vankila ei niitä järjestä. Palveluntuottajan riittäviin toimintaedellytyksiin sisältyisi myös toiminnan laajuuteen ja laatuun nähden riittävä vakavaraisuus, jotta se pystyy huolehtimaan toiminnasta, sen jatkuvuudesta sekä lakisääteisten ja palveluiden hankinnasta tehdyn sopimuksen mukaisten velvollisuuksiensa täyttämisestä. Ehdotetun 7 c §:n 5 kohdan mukaan Rikosseuraamuslaitoksen ja yksityisen palvelun tuottajan hankinnasta tekemässä sopimuksessa sovittaisiin yksityisen palveluntuottajan vakavaraisuuden ehdoista ja toteamisesta. Vakavaraisuuden ehdoksi voitaisiin sopia esimerkiksi, että palveluntuottaja ei ole konkurssissa, ei ole viimeisten kolmen vuoden aikana laiminlyönyt veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin liittyviä velvollisuuksiaan eikä ole ulosotossa vähäistä suurempien velkojen takia. Sopimuksessa voitaisiin sopia vakavaraisuuden toteamisen tapoina esimerkiksi, että palveluntuottaja toimittaa Rikosseuraamuslaitokselle tietyt vakavaraisuuden osoittavat dokumentit, kuten yrityksen taloudellisesta tuloksesta kertovat asiakirjat tai ulosottorekisterin otteen. 

Yksityisen palveluntuottajan olisi myös nimettävä toiminnasta vastaava vastuuhenkilö, jonka tehtävänä on varmistaa, että lain- ja sopimuksenmukaiset vaatimukset täyttyvät palvelua tuotettaessa. Ehdotetun 7 a §:n 4 momentin nojalla Rikosseuraamuslaitoksella olisi vastuu valvoa palveluntuottajan toimintaa. Mainitun pykälän 5 momentin mukaan palveluntuottajalla kuitenkin olisi kokonaisvastuu sopimuksella hankitun palvelun lainmukaisesta sekä hankinnasta tehdyn sopimuksen ja Rikosseuraamuslaitoksen ohjeiden mukaisesta tuottamisesta. 

7 c §. Hankittavan palvelun sopimusehdot. Rikosseuraamuslaitos ja yksityinen palveluntuottaja tekisivät sopimuksen palvelun tuottamisen yksityiskohdista. Sopimuksessa sovittaisiin palvelun tuottamisen ehdoista ja mitä niiden toteuttaminen edellyttää. Sopimusehdoissa keskeistä olisi se, että niiden avulla voidaan mahdollisimman pitkälle varmistaa palvelun toteutuminen asianmukaisesti. 

Ehdotettu 7 c §:n 1 momentti koskisi järjestelyjä, joissa Rikosseuraamuslaitos hankkii vastiketta vastaan palvelun yksityiseltä palveluntuottajalta. Momentissa säädettäisiin asioista, joiden ainakin tulisi sisältyä sopimukseen. Momentin 1 kohdan mukaan sopimuksessa olisi sovittava yksityiseltä palveluntuottajalta hankittavien palvelujen sisällöstä, määrästä, laadusta ja toteutuksesta. Kyse voisi olla esimerkiksi sopimusehdosta, jonka mukaan päihdehuoltoa järjestävän järjestön työntekijä tulisi kerran viikossa kahden tunnin ajaksi vankilaan toteuttamaan tietyn päihdehuollollisen toimintaohjelman mukaisen palvelun. Momentin 2 kohdan mukaan sopimuksessa todettaisiin, miten menetellään varmistettaessa, että yksityisen palveluntuottajan kyseistä palvelua toteuttavilla työntekijöillä on kyseisten tehtävien hoitamisessa tarvittava riittävä ammattitaito. Esimerkiksi vaativan päihdehuollollisen toimintaohjelman toteuttajalta voitaisiin edellyttää tietyn sosiaali- tai terveydenhuollon koulutuksen suorittamista. 

Ehdotetun 7 c §:n 1 momentin 3 kohdassa edellytettäisiin, että sopimuksessa todettaisiin yksityiskohtaisesti, miten palveluntuottajan toiminnan yhteydessä syntyneitä henkilötietoja käsitellään lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Koska yksityisen palveluntuottajan toiminta olisi Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa tukevaa ja avustavaa, Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehet hoitaisivat henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain (1301/2021) mukaisen henkilötietojen käsittelyn. Palveluntuottajan työntekijät ilmoittaisivat rekisteriin merkittävät tiedot kyseisille virkamiehille, jotka veisivät tiedot Rikosseuraamuslaitoksen Roti-tietojärjestelmään edellä todetun lain mukaisesti. Esimerkiksi päihdehuollon toiminnassa voi olla kyse palvelun tuottamisen yhteydessä syntyvistä sosiaali- tai terveydenhuollon tiedoista, joita kyseisen palvelun toteuttava työntekijä on velvollinen käsittelemään kyseisen alan lainsäädännön mukaisesti ja joista voi olla säädettynä kyseisen alan salassapitovelvollisuus. Ammattitaitonsa perusteella työntekijä ilmaisee tiedot Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehelle sillä tavoin yleispiirteisesti, ettei kyse enää ole sosiaali- tai terveydenhuollollisista tiedoista. Kyse voisi olla myös tilanteesta, jossa esimerkiksi vanki olisi jo ennen vankeusrangaistuksen suorittamista ollut kyseisen palveluntuottajan asiakkaana ja toiminta jatkuisi vankeuden aikana. Silloin palveluntuottajan työntekijä käsittelisi syntyviä tietoja myös järjestön toimintaan liittyvinä tietoina. 

Rikosseuraamuslaitos vastaa rikosseuraamusten täytäntöönpanon ja tutkintavankeuden toimeenpanon lainmukaisuudesta. Yksityisen palveluntuottajan toiminta olisi siis ainoastaan Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa tukevaa ja avustavaa. Rikosseuraamuslaitoksella tulisi olla tehokkaat ja tosiasialliset mahdollisuudet vaikuttaa siihen, miten palveluntuottaja toteuttaa siltä hankittua palvelua. Ehdotetun 7 c §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan Rikosseuraamuslaitoksen ja yksityisen palveluntuottajan sopimuksen ehdoissa todettaisiin, mitkä ovat ne käytännön järjestelyt, joilla Rikosseuraamuslaitos huolehtii yksityisen palveluntuottajan toteuttaman toiminnan ohjaamisesta ja valvonnasta. Kyse olisi esimerkiksi palveluntuottajan ja palveluja toteuttavien työntekijöiden riittävästä ohjaamisesta työhön, jossa työskennellään rikosseuraamusta suorittavien kanssa. Erityinen ohjeistettava seikka olisi työskentely vankilassa. Rikosseuraamuslaitos valvoisi palvelun toteuttamista tavanomaisin havainnoin. Sopimuksessa voitaisiin sopia myös siitä, että palveluntuottajan työntekijä raportoisi toiminnastaan Rikosseuraamuslaitokselle säännöllisin väliajoin. Jos valvonnassa havaitaan tehtävien hoidon vähäisiä puutteita, ne saattaisivat olla korjattavissa juuri ohjeistuksella. 

Rikosseuraamuslaitoksen hankkiessa yksityisen palveluntuottajan palveluita vaativien täytäntöönpano- ja toimeenpanotehtäviensä tueksi ja avuksi, on tärkeää, että se voi luottaa palveluntuottajan toiminnan jatkuvuuteen. Tässä mielessä ehdotetun 7 b §:n mukaisiin palveluntuottajalta edellytettyihin riittäviin toimintaedellytyksiin voisi toiminnan luonteen ja laajuuden perusteella kuulua myös vakavaraisuus. Esimerkiksi vankien ruokahuolto ei saa keskeytyä yllättäen. Lisäksi esimerkiksi, jos vankilassa järjestettävä pitkäkestoinen, strukturoitu toimintaohjelma jouduttaisiin lopettamaan kesken siksi, että toiminnan järjestäneellä yksityisellä palveluntuottajalla ei enää ole taloudellisia mahdollisuuksia jatkaa toimintaansa, tilanne olisi toimintaohjelmaan osallistuneiden vankien ja Rikosseuraamuslaitoksen kannalta hyvin vaikea. Toisaalta palveluntuottajan järjestämä toiminta voi olla luonteeltaan sellaista, ettei sen vakavaraisuutta olisi välttämätöntä kovin perusteellisesti selvittää. Ehdotetun 7 c §:n 1 momentin 5 kohdassa säädettäisiin, että sopimuksessa sovitaan yksityisen palveluntuottajan vakavaraisuuden ehdoista ja toteamisesta. Tämän perusteella osapuolet sopisivat, mitä juuri kyseisessä hankinnassa palveluntuottajan vakavaraisuudelta edellytetään ja miten vakavaraisuus todetaan. 

Ehdotetun 7 c §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan Rikosseuraamuslaitoksen ja yksityisen palveluntuottajan välisessä sopimuksessa olisi sovittava sopimuksen mukaisesta korvauksesta sekä korvauksen alentamisesta ja sen maksamisesta pidättäytymisestä yksityisen palveluntuottajan virheen perusteella. Olisi välttämätöntä, että korvauksen maksamisen perusteet ja määrä kirjataan sopimukseen. Siltä osin kuin palveluntuottajan toiminta ei olisi lain, sopimuksen tai Rikosseuraamuslaitoksen ohjeiden mukaista eikä palveluntuottaja korjaisi toiminnassaan olevia puutteita asetetussa määräajassa, Rikosseuraamuslaitos voisi ainakin vähäistä vakavammissa virhe- tai laiminlyöntitapauksissa sopia mahdollisuudesta alentaa maksettavan korvauksen määrää tai pidättäytyä kokonaan korvauksen maksamisesta. Näistä tilanteista sovittaisiin sopimuksessa. 

Ehdotetun 7 c §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan sopimuksessa olisi sovittava myös Rikosseuraamuslaitoksen ja yksityisen palveluntuottajan velvollisuudesta ilmoittaa sellaisista palvelua koskevista muutoksista, joilla voi olla olennaista vaikutusta sopimuksen mukaisten tehtävien hoitamiseen. Kyse voisi olla Rikosseuraamuslaitoksen puolelta esimerkiksi vankilan tietyn osaston lakkauttamisesta, jolloin sopimuksen mukainen toimintakin lakkaisi. Yksityisen palveluntuottajan osalta kyse voisi olla esimerkiksi siitä, että sen palveluksesta olisi lähdössä vankilassa vaativaa toimintaohjelmaa toteuttanut ammattihenkilö eikä palveluntuottajalla ole mahdollisuutta saada palvelukseensa uutta kyseisen alan ammattihenkilöä. Sopimuksessa sovittaisiin, miten tällaisissa tilanteissa toimitaan. 

Ehdotetussa 7 c §:n 1 momentin 8 kohdassa edellytettäisiin, että Rikosseuraamuslaitoksen ja yksityisen palveluntuottajan välisessä sopimuksessa sovittaisiin sopimuksen voimassaoloajasta. Sopimus voisi olla voimassa sovitun määräajan tai toistaiseksi. Niin ikään tulisi sopia sopimuksen irtisanomisesta. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus voitaisiin irtisanoa esimerkiksi siksi, että Rikosseuraamuslaitoksella ei enää ole tarvetta järjestää kyseistä toimintaa tai siksi, että palveluntuottaja ei enää olisi halukas tai sillä ei olisi enää valmiuksia toteuttaa kyseistä toimintaa. Sopimus voitaisiin irtisanoa myös sopimusmääräyksen rikkomisen perusteella. Kyse voisi olla esimerkiksi siitä, että strukturoidun toimintaohjelman ohjaaja ei olisi pätevä toteuttamaan ohjelmaa eikä palveluntuottaja Rikosseuraamuslaitoksen huomautettua asiasta pystyisi järjestämään pätevää ohjaajaa. Sopimuksessa määriteltäisiin sopimuksen irtisanomisaika. Sopimuksessa sovittaisiin myös siitä, millä edellytyksillä ja millä menettelyllä sopimus voitaisiin purkaa. Purkamistilanne voisi tulla kyseeseen esimerkiksi, jos vankilan ruokahuolto olisi toistuvasti selkeästi puutteellista eikä palveluntuottaja pystyisi korjaamaan tilannetta Rikosseuraamuslaitoksen esittämistä reklamaatioista huolimatta tai jos palveluntuottajan työntekijän todettaisiin tuoneen vankilaan luvattomia esineitä tai aineita. 

Ehdotetun 7 c §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan sopimuksessa olisi sovittava myös siitä, miten varaudutaan sopimuksen päättymiseen, sopimuksen rikkomis- ja häiriötilanteeseen, muihin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin sekä miten näissä tilanteissa turvataan toiminnan jatkuvuus. Rikosseuraamuslaitoksen on pystyttävä järjestämään lainmukaiset tehtävänsä kaikissa tilanteissa. Rikosseuraamuslaitoksen olisi otettava huomioon erilaiset tilanteet, joissa sopimus voi päättyä tai joissa sopimukseen perustuva yksityisen palveluntuottajan palvelutoiminta voi päättyä tai häiriintyä. Sopimus voi päättyä sopimuksessa sovittuna ajankohtana tai osapuolet voivat sopimuksessa sovitulla tavalla irtisanoa sopimuksen. Sopimuksen irtisanomistilanteessa lähtökohtaisesti noudatetaan irtisanomisaikaa, jonka kuluessa on mahdollista pyrkiä järjestämään korvaava toiminta. Sopimus voitaisiin purkaa sopimusrikkomuksen perusteella. Sopimus saatetaan myös purkaa sopimuksen vastaisesti. Yksityinen palveluntuottaja voi myös menettää edellytyksensä hoitaa sovitut tehtävät. Rikosseuraamuslaitoksen olisi jo ennakollisesti sopimusehtojen avulla varmistuttava siitä, että rikosseuraamusta suorittavat saavat lainmukaiset palvelunsa ja että Rikosseuraamuslaitos pystyy huolehtimaan laissa säädetyistä velvoitteistaan. Yhtäkkiset häiriötilanteet ja poikkeusolot olisivat vaativia erityisesti vankilan ruokahuollon ja vankien elintarvikkeiden ja henkilökohtaisten käyttöesineiden ostamismahdollisuuden järjestämisen kannalta. 

Ehdotetun 7 c §:n 2 momentin mukaan, kun Rikosseuraamuslaitos hankkii 7 a §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetun palvelun vastikkeettomana tai 3 momentissa tarkoitettuna henkilöstön vuokrauksena, Rikosseuraamuslaitoksen ja palveluntuottajan väliseltä sopimukselta ei edellytettäisi kaikkia niitä yksityiskohtia, joista tulee sopia 1 momentissa tarkoitetuissa vastikkeellisissa palvelun hankinnoissa. Tämä jaottelu olisi perusteltu, koska vastikkeettomat ja henkilöstön vuokrauksena toteutetut palvelut eroavat luoteeltaan 1 momentin mukaisista palveluista. Pykälän 2 momentin mukaan näissä tilanteissa sopimuksessa olisi sovittava 1 momentin 1, 3, 4, 7 ja 8 kohtien mukaisista asioista. 

Ehdotetun 7 c §:n 3 momentti koskisi Rikosseuraamuslaitoksen yksityiseltä palveluntuottajalta hankkimia vähäisinä pidettäviä hankintoja, joita Rikosseuraamuslaitos hankkisi vain kerran tai sillä tavoin satunnaisesti, että kyse olisi kertaluonteiseksi luonnehdittavasta hankinnasta. Tässä tarkoitettu hankinta voisi olla esimerkiksi vangille järjestettävä taksikyyti tai ulkopuolisen liikunnanohjaajan järjestämä yksittäinen liikuntatilaisuus. Näissä tilanteissa ei olisi tarpeen yhtä yksityiskohtaiset sopimusmääräykset kuin 1 ja 2 momentin hankinnoissa. Siten Rikosseuraamuslaitos sopisi palveluntuottajan kanssa juuri kyseisen palvelun järjestämisen kannalta riittävistä rikosseuraamusta suorittavien ja tutkintavankien valvontaa koskevista seikoista. Valvontaa koskevat seikat voisivat olla esimerkiksi yksittäisen kuljetustehtävän suorittamisessa sopimuksessa määrättävä velvollisuus ilmoittaa Rikosseuraamuslaitokselle kuljetuksessa mahdollisesti tapahtuvista ongelmista tai vankilassa järjestettävään liikuntatilaisuuteen liittyen sopimuksessa todettava velvollisuus noudattaa turvallisuuden varmistamisesta vankilassa annettuja sääntöjä. Lisäksi tulisi sopia riittävistä rikosseuraamusta suorittavien ja tutkintavankien yksityisyydensuojaa koskevista seikoista, kuten esimerkiksi siitä, että tieto vankeusrangaistuksen suorittajista on salassa pidettävä tieto. 

Rikosseuraamuslaitos voisi tässä tarkoitettuja sopimuksia tehdessään soveltuvin osin käyttää julkisten hankintojen yleisiä sopimusehtoja. 

7 d §.Yksityisen palveluntuottajan ja sen henkilöstön velvollisuudet. Rikosseuraamusten täytäntöönpanotehtävissä Rikosseuraamuslaitos käyttää yksilön oikeusasemaan merkittävästi puuttuvaa julkista valtaa. Vaikka yksityisen palveluntuottajan toteuttamat palvelut olisivat siis Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa tukevia ja avustavia, olisi välttämätöntä varmistaa näiden palveluiden toteuttamisen asianmukaisuus. Tässä tarkoituksessa ehdotetussa 7 d §:ssä säädettäisiin palveluntuottajan ja sen palveluksessa olevan henkilöstön velvollisuuksista. Pykälän 1 momentin mukaan yksityisen palveluntuottajan ja sen henkilöstön olisi Rikosseuraamuslaitoksen hankkimaa palvelua toteuttaessaan noudatettava omaa toimialaansa, rikosseuraamusten täytäntöönpanoa, tutkintavankeuden toimeenpanoa ja henkilötietojen käsittelyä koskevassa sekä muussa lainsäädännössä säädettyjä toiminnan sisältö- ja laatuvaatimuksia. Palveluntuottajan oman toimialan sääntely voisi koskea esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon toteuttamisen sisältöä ja henkilötietojen käsittelyä tai ruokahuollon järjestämisessä noudatettavaa hygieniaa. Henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava esimerkiksi luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 sekä tietosuojalakia (1050/2018). Palveluntuottajan olisi noudatettava myös palvelujen tuottamisesta tehtyä sopimusta sekä Rikosseuraamuslaitoksen antamia ohjeita. 

Ehdotetun pykälän 2 momentissa edellytettäisiin, että palveluntuottaja antaa Rikosseuraamuslaitokselle sopimuksen noudattamisen valvontaa varten tarpeelliset tiedot toiminnastaan. Tämä olisi välttämätöntä, jotta kyseisestä toiminnasta kokonaisvastuussa oleva Rikosseuraamuslaitos voisi asianmukaisesti valvoa hankkimansa ja vastuullaan olevan toiminnan toteuttamista. Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin palveluntuottajan ja sen palveluksessa olevan henkilön salassapitovelvollisuudesta tässä luvussa tarkoitettua tehtävää hoidettaessa. Vaikka kyse olisi tukevista ja avustavista tehtävistä, niitä hoidettaessa voitaisiin saada esimerkiksi rikosseuraamusta suorittavia henkilöitä tai vankilan järjestystä koskevia salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja. 

7 e §.Oikeus saada tietoja. Rikosseuraamuslaitoksessa on kokonaisvastuu lainmukaisesta rikosseuraamusten täytäntöönpanosta ja tutkintavankeuden toimeenpanosta. Kun se velvollisuuksiensa täyttämiseksi hankkii toimintaansa tukevia ja avustavia tehtäviä yksityiseltä palveluntuottajalta, sillä tulee olla mahdollisuus saada palveluntuottajalta tiedot, jotka ovat tarpeen sen omien tehtäviensä hoitamiseksi. Tämän vuoksi ehdotetussa 7 e §:n 1 momentissa säädettäisiin, että Rikosseuraamuslaitoksella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada yksityisen palveluntuottajan työntekijältä kyseiseen toimintaan osallistuvaa rikosseuraamusta suorittavaa henkilöä tai tutkintavankia koskevia tietoja, jotka ovat tarpeen Rikosseuraamuslaitoksen kyseiselle henkilölle järjestämän toiminnan toteuttamiseksi tai rikosseuraamuksen täytäntöönpanon taikka tutkintavankeuden toimeenpanon turvallisuuden varmistamiseksi. Näissä tiedoissa voisi olla kyse esimerkiksi palveluntuottajan toteuttamista kuntoutusohjelman osista, joiden toteutuksen sujumisesta yksittäisten vankien osalta palveluntuottajan työntekijän tulisi raportoida Rikosseuraamuslaitokselle. Kyse voisi olla sosiaalihuollollisista tai terveydenhuollollisista tiedoista, joista on kyseisten alojen omassa lainsäädännössä säädetty salassapitovelvollisuus. Näissä tapauksissa työntekijä ilmaisisi tiedot Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehille sellaisessa muodossa, jossa ne olisivat täytäntöönpanoa koskevia, eivät enää sosiaali- tai terveydenhuollon tietoja. Nämä tiedot olisivat Rikosseuraamuslaitokselle tarpeen, jotta se voisi huolehtia esimerkiksi vangin rangaistusajan suunnitelman seurantatehtävästään. 

Ehdotetussa 7 e §:n 2 momentissa säädettäisiin yksityisen palveluntuottajan työntekijän oikeudesta salassapitosäännösten estämättä saada Rikosseuraamuslaitokselta rikosseuraamusta suorittavaa henkilöä tai tutkintavankia koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä 7 a §:ssä tarkoitetun toiminnan toteuttamiseksi. Sinänsä jo tieto vangin vankilassa olosta on salassa pidettävä tieto. Kyse voisi olla myös esimerkiksi kuntoutusohjelman toteuttamisessa tarvittavista rikosta, vankilakertaisuutta tai rangaistusajan suunnitelman sisältöä koskevista tiedoista taikka ruokahuollon järjestämisessä ruoka-aineallergiaa koskevista tiedoista. Käytännössä vankilassa palveluntuottajan toimintaa toteuttava työntekijä saa pelkästään näkemällä ja kuulemalla tietoonsa salassa pidettäviä asioita. 

7 f §.Yksityiseltä palveluntuottajalta hankittavaa palvelua koskevat viittaussäännökset. Ehdotetussa 7 f §:ssä säädettäisiin viittaussäännökset eräisiin lakeihin. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että yksityiselle palveluntuottajalle ja hänen palveluksessaan oleville, tässä luvussa tarkoitetuissa tehtävissä toimiville työntekijöille tehtävästä turvallisuusselvityksestä säädetään turvallisuusselvityslaissa (726/2014). Yksityisen palveluntuottajan ja sen työntekijän työskentely rikosseuraamusta suorittavien ja tutkintavankien kanssa sekä vankilassa voisi sisältää sellaisia yksilön turvallisuuteen tai vankilan järjestykseen liittyviä seikkoja, joiden vuoksi olisi välttämätöntä selvittää palveluntuottajan ja sen työntekijän luotettavuus. Tässä tarkoitetun työskentelyn esteenä voisivat olla esimerkiksi vakavista rikoksista saadut tuomiot tai yhteydet rikollisjärjestöihin. 

Perustuslain 124 §:n mukaan julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle ei saa vaarantaa perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutuminen varmistettaisiin muiden ehdotetun lain säännösten lisäksi siten, että yksityisen palveluntuottajan palveluksessa oleviin henkilöihin ulotettaisiin rikosoikeudellinen virkavastuu. Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan yksityisen palveluntuottajan palveluksessa olevien hoitaessa 7 a §:ssä tarkoitettuja tehtäviä heihin sovelletaan rikoslain (39/1889) 40 luvun rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä, viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta. Rikoslain 40 luvussa on rangaistussäännökset muun muassa lahjuksen ottamisesta, virkasalaisuuden rikkomisesta, virka-aseman väärinkäyttämisestä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Säännöksessä tarkoitetut tehtävät voisivat olla paitsi kyseisen palvelun, esimerkiksi kuntoutuksen konkreettista järjestämistä, myös palvelun edellytysten järjestämistä, kuten varmistamista, että palvelua varsinaisesti hoitava henkilö on asianmukaisesti koulutettu kyseiseen tehtävään. 

Ehdotetussa 3 momentissa olisi informatiivinen viittaus siitä, että vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974). Ehdotetussa 4 momentissa viitattaisiin palvelun hankinnan osalta julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettuun lakiin (1397/2016). 

Perustuslain 124 §:n mukaan julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle ei saa vaarantaa perusoikeuksia, oikeusturvaa eikä muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaan hallinnon yleislakien soveltamisesta viranomaisen työtä tukevien ja avustavien yksityisten palveluntuottajien toimintaan ei kuitenkaan tarvitse erikseen säätää. Hallintoa koskevan lainsäädännön mukaisesti hyvän hallinnon noudattamista koskeva sääntely velvoittaa yksityisiäkin toimijoita kyseisten tehtävien luonteen perusteella. Siten yksityisen palveluntuottajan on ilman viittaussäännöstäkin noudatettava muun muassa hallintolakia (434/2003), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003), kielilakia (423/2003), julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annettua lakia (424/2003) sekä julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettua lakia (1397/2016). 

Edellä todetuin tavoin yksityisellä palveluntuottajalla on velvollisuus noudattaa myös viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999, jäljempänä julkisuuslaki). Julkisuuslaissa säädetään oikeudesta saada tieto viranomaisten julkisista asiakirjoista sekä vaitiolovelvollisuudesta, asiakirjojen salassapidosta ja muista tietojen saantia koskevista yleisten ja yksityisten etujen suojaamiseksi välttämättömistä rajoituksista samoin kuin viranomaisten velvollisuuksista lain tarkoituksen toteuttamiseksi. Julkisuuslakia sovelletaan yksityiseen palveluntuottajaan julkisuuslaissa säädettyjen toimeksiantoa koskevien säännösten perusteella. Julkisuuslain mukaan asiakirjan julkisuuteen ei vaikuta, käyttääkö viranomainen tehtäviä hoitaessaan ostopalveluja vai hoitavatko tehtäviä viranomaisen palveluksessa olevat henkilöt. Toimeksiantotehtävää suorittavaa ei kuitenkaan rinnasteta julkisuuslaissa viranomaiseen, vaan lain 5 §:n 2 momentissa säädetään, että viranomaisen laatimana pidetään myös asiakirjaa, joka on laadittu viranomaisen antaman toimeksiannon johdosta ja viranomaiselle toimitettuna asiakirjana asiakirjaa, joka on annettu viranomaisen toimeksiannosta tai muuten sen lukuun toimivalle toimeksiantotehtävän suorittamista varten. Myös julkisuuslain 14, 23 ja 26 §:ssä on toimeksiantotehtävää erityisesti koskevaa sääntelyä. Ehdotetun lain 7 a §:ssä tarkoitetussa yksityisen palvelutuottajan toiminnassa tuottamat asiakirjat ovat siis Rikosseuraamuslaitoksen asiakirjoja ja kuuluvat sillä perusteella julkisuuslain soveltamisalaan. 

Julkisuuslain 23 §:n mukaan viranomaisen palveluksessa oleva samoin kuin luottamustehtävää hoitava ei saa paljastaa asiakirjan salassa pidettävää sisältöä tai tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä, eikä muutakaan viranomaisessa toimiessaan tietoonsa saamaa seikkaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus. Julkisuuslain 26 §:n mukaan viranomainen voi antaa salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tiedon, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty tai se, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty, antaa siihen suostumuksensa. Tietosuojasääntelyn kehityttyä suostumukseen perustuvaa tietojen antamista ei enää pidetä asianmukaisena. 

Ilman viittaussäännöstäkin yksityisen palvelutuottajan toimintaan ehdotetun 7 a §:n mukaisten tehtävien hoitamisessa sovellettaisiin myös julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettua lakia (906/2019, jäljempänä tiedonhallintalaki) ja digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annettua lakia (306/2019, jäljempänä digipalvelulaki) mainittujen lakien soveltamisalojen mukaisesti. Tiedonhallintalaissa säädetään tiedonhallinnan järjestämisestä, tietoturvallisuudesta, tietoaineistojen sähköisestä luovutustavasta, asianhallinnasta ja palvelujen tiedonhallinnasta. Digipalvelulaissa säädetään digitaalisten palvelujen saavutettavuudesta ja viranomaisten digitaalisten palvelujen järjestämisestä.  

7 g §.Palvelun hankkimisesta päättäminen. Ehdotetun 7 g §:n mukaan Rikosseuraamuslaitoksen puolesta päätöksen valtakunnallisen palvelun hankkimisesta yksityiseltä palveluntuottajalta tekisi asianomaisen vastuualueen johtaja ja rikosseuraamuskeskusta koskevan palvelun hankkimisesta kyseisen rikosseuraamuskeskuksen johtaja. Esimerkiksi vankilan ruokahuolto on valtakunnallisesti järjestettävä hankinta. Rikosseuraamuskeskuskohtaisia ovat esimerkiksi päihdekuntoutuksen tai koulutuksen hankinnat. Pykälän viimeisen virkkeen mukaan hankintapäätöksessä tulisi perustella palvelun hankinnan tarkoituksenmukaisuus. Hankinnan tarkoituksenmukaisuusvaatimuksesta säädetään perustuslain 124 §:ssä. Tämän vaatimuksen täyttymisen varmistamiseksi asiasta säädettäisiin myös ehdotetussa pykälässä. 

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset 

Voimaantulo. Laki tulisi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2027. 

Viittaussäännös. Tässä yhteydessä esitetään muutettavaksi rikosseuraamusten täytäntöönpanosta annettujen lakien säännöksiä, joissa säädetään yhdyskuntaseuraamustoimiston yksikönpäälliköstä ja vankilan yksikönpäälliköstä. Kyseisten virkanimikkeiden muutoksen huomioon ottamisen varmistamiseksi säädettäisiin viittaussäännös, jonka mukaan, mitä muualla laissa säädetään yhdyskuntaseuraamustoimiston yksikönpäälliköstä, koskee tässä laissa tarkoitettua yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajaa ja mitä muualla laissa säädetään vankilan yksikönpäälliköstä, koskee tässä laissa tarkoitettua vankilan johtajaa. 

Siirtymäsäännökset. Yhdyskuntaseuraamustoimiston yksikönpäällikön ja vankilan yksikönpäällikön virkanimikkeiden muutoksen takia säädettäisiin siirtymäsäännös, jolla varmistettaisiin se, että lain voimaan tullessa mainitulla virkanimikkeellä toimivilla virkamiehillä käsiteltävinä olevat asiat siirtyvät yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan tai vankilan johtajan käsiteltäviksi. 

Siirtymäsäännöksissä säädettäisiin muutoksen edellyttämien virkojen muuttamisen ja henkilöstön sijoittamisen päätöksentekotoimivallasta ennen muutoslain voimaan tuloa niin, että kyseiset päätökset tekee Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja tai Rikosseuraamuslaitoksen työjärjestyksessä määrätty Rikosseuraamuslaitoksen muu virkamies. 

Siirtymäsäännöksissä säädettäisiin myös siitä, että lain voimaan tullessa Rikosseuraamuslaitoksen yksityisten palveluntuottajien kanssa tekemät voimassa olevat sopimukset tulee tehdä ehdotetun 7 c §:n mukaisiksi vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Rikosseuraamuslaitoksella on suuri määrä tällaisia sopimuksia tehtyinä yksityisten palveluntuottajien kanssa. Niiden uusimisen on arvioitu vievän useiden kuukausien ajan. 

7.2  Laki rikosseuraamusalan tutkinnosta

1 lukuYleiset säännökset 

1 §.Rikosseuraamusalan tutkinnon tarkoitus ja tavoitteet. Vankeuslain 1 luvun 2 §:n mukaan vankeuden täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan sekä estää rikosten tekeminen rangaistusaikana. Kyseisen luvun 3 §:n 2 momentin mukaan vankeus on pantava täytäntöön siten, että täytäntöönpano on turvallista yhteiskunnalle, henkilökunnalle ja vangeille. Rikoksettoman elämän valmiuksien lisäämisen ja turvallisuuden varmistamisen tavoitteista säädetään myös muissa rikosseuraamusten täytäntöönpanosta annetuissa laeissa ja tutkintavankeuslaissa. 

Edellä todetut rikosseuraamusten täytäntöönpanolle säädetyt tavoitteet edellyttävät Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstöltä erityisiä valmiuksia ja taitoja, joita opiskellaan rikosseuraamusalan tutkintoa suoritettaessa. Ehdotetussa 1 §:n 1 momentissa säädettäisiin rikosseuraamusalan tutkinnon tarkoituksena olevan valmistaa opiskelija rikosseuraamusalan ohjaus- ja valvontatehtäviin. Tutkinnon tavoitteena olisi antaa ohjaus- ja valvontatehtävissä toimiville Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehille valmiudet rangaistusten tavoitteelliseen, turvalliseen, vaikuttavaan sekä yksilön ihmisarvoa ja -oikeuksia kunnioittavaan täytäntöönpanoon. Kyseiset virkamiehet työskentelevät täytäntöönpanolainsäädännön mukaisten vaativien tavoitteiden toteuttamiseksi rikoksesta epäiltyjen, tuomittujen ja vankien kanssa tehtävässä lähityössä. Vastaava säännös on voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:ssä. Käsiteltävänä olevassa esityksessä ehdotetaan siis annettavaksi oma lakinsa rikosseuraamusalan tutkinnosta, joten kyseisen tutkinnon tarkoituksesta ja tavoitteista olisi perusteltua säätää tässä laissa. 

Ehdotetun 1 §:n 2 momentissa viitattaisiin siihen, että rikosseuraamusalan tutkinto antaa Rikosseuraamuslaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (290/2022) 7 §:n 1 momentin 6 kohdassa säädetyn kelpoisuuden vartijan virkaan. Kyseisen kelpoisuusvaatimussäännöksen mukaan sen lisäksi, mitä valtion virkamieslain (750/1994) 8 §:ssä säädetään, vartijan kelpoisuusvaatimuksena on vankeinhoitoalan ammatillinen tutkinto tai soveltuva korkeakoulututkinto. Tässä yhteydessä muutettaisiin valtioneuvoston asetuksen kyseinen kohta vastaamaan esitettyä tutkinnon nimeä seuraavasti: vartijan kelpoisuusvaatimuksena on rikosseuraamusalan tutkinto tai soveltuva korkeakoulututkinto. 

2 §.Koulutuksen järjestäminen. Lain 2 §:n 1 momentissa säädettäisiin, että rikosseuraamusalan tutkintoon johtavaa koulutusta järjestäisi Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisen ja ohjauksen vastuualueeseen kuuluva Rikosseuraamusalan koulutuskeskus. Säännös vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 6 §:n 1 momenttia. Momentin jälkimmäisessä virkkeessä viitattaisiin siihen, että koulutuskeskuksen hallinnosta säädettäisiin Rikosseuraamuslaitoksesta annetussa laissa. Tämä olisi muutos verrattuna voimassa olevaan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annettuun lainsäädäntöön, jossa säädetään sekä alan koulutuksesta että koulutuskeskuksen hallinnosta. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Rikosseuraamusalan tutkintoon johtavaan koulutukseen sisältyvä työssäoppiminen järjestetään nimenomaan rikosseuraamuskeskuksen yksikössä, ei esimerkiksi turvallisuusalan muun viranomaisen palveluksessa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisen ja ohjauksen vastuualueen johtaja vahvistaisi tutkintoon johtavan koulutuksen aloituspaikkamäärän vuosittain koulutuskeskuksen yksikönpäällikön esityksestä. Voimassa olevassa Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 6 §:n 1 momentissa aloituspaikkamäärän vahvistaminen on säädetty kyseisen vastuualueen päätettäväksi. Vahvistamistoimivallan säätäminen nimenomaan vastuualueen johtajan toimivaltaan kuuluvaksi selkiinnyttäisi sääntelyä. 

3 §.Opetuskieli. Lain 3 §:ssä säädettäisiin voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 8 §:n mukaisesti koulutuksen opetuskielestä. Pykälään tehtäisiin kuitenkin tarkennus, jonka mukaan tutkinnon opetuskieli on suomi, kun voimassa olevassa säännöksessä kyse on koulutuskeskuksen opetuskielestä. Voimassa olevan sääntelyn mukaisesti opetusta annettaisiin myös ruotsin kielellä ja tilapäisesti muullakin kielellä. Opiskelijavalinnassa ja kokeissa opiskelija saisi käyttää joko suomen tai ruotsin kieltä. 

4 §.Opetuksen maksuttomuus. Rikosseuraamusalan tutkintoon johtava koulutus olisi opiskelijalle maksutonta. Voimassa olevassa Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 13 §:ssä on vastaava säännös. Kyseisessä 13 §:ssä säädetään myös, että tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoiden opintososiaalisista eduista säädetään oikeusministeriön asetuksella. Vastaava säännös otettaisiin ehdotetun 4 §:n 2 momentiksi. Voimassa olevassa opintososiaalisista eduista rikosseuraamusalan ammatilliseen tutkintoon johtavassa koulutuksessa annetussa oikeusministeriön asetuksessa (501/2012) säädetään opiskelijoiden matkakustannusten korvaamisesta, palkkauksesta, työharjoittelujaksojen palkkauksesta, maksuttomista aterioista ja majoituksesta, terveydenhuollosta sekä vamman ja sairauden korvaamisesta. 

2 lukuRikosseuraamusalan tutkinto 

5 §.Tutkinnon laajuus, rakenne ja tavoitteet. Koska ehdotetun lain mukainen tutkinto antaisi kelpoisuuden merkittävää julkista käyttävään Rikosseuraamuslaitoksen vartijan virkaan, tutkinnon laajuudesta, rakenteesta ja keskeisitä osaamistavoitteista säädettäisiin kyseistä tutkintoa koskevassa laissa. 

Ehdotetun 5 §:n 1 momentin mukaan rikosseuraamusalan tutkinnon laajuus olisi 90 opintopistettä. Säännös vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 8 §:n 1 momenttia. Koulutusuudistuksen yhteydessä ei ole todettu tarvetta muuttaa tutkinnon laajuutta. 

Lain 5 §:n 2 momentissa säädettäisiin rikosseuraamusalan tutkinnon rakenteeksi perusopinnot, ammattiopinnot ja työssäoppiminen sekä valinnaiset opinnot. Nykyiset rikosseuraamusalan tutkinnon perusopinnot ovat kymmenen opintopisteen laajuiset. Perusopinnot koostuvat orientoivista opinnoista, digiturvallisuutta, tietojärjestelmiä ja tutkimusmenetelmiä koskevista opinnoista sekä englannin kielen opinnoista. Ammattiopinnot ja työssäoppiminen ovat 72 opistopisteen laajuiset ja ne koostuvat rangaistuksia ja etiikkaa, turvallisuutta ja valvontaa sekä rikolliseen käyttäytymiseen vaikuttamista käsittelevistä opinnoista. Valinnaisiin opintoihin kuuluu muun muassa opinnäytetyö. Ehdotettua sääntelyä pääosiltaan vastaavat tutkintorakennetta koskevat säännökset ovat voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 8 §:n 2 momentissa. 

Ehdotetun 5 §:n 3 momentissa säädettäisiin rikosseuraamusalan tutkinnon keskeisiksi osaamistavoitteiksi laillisuus ja eettisyys, kuntoutus ja ohjaus sekä turvallisuus ja valvonta. Näissä asioissa on kyse Rikosseuraamuslaitokselle säädettyjen, rikoksettoman elämän valmiuksien edistämisen ja turvallisuuden varmistamisen tehtävän toteuttamisen kokonaisuudesta. Kyseinen sääntely on nykyisin Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 8 §:n 3 momentissa. 

6 §.Tutkinnon suoritusaika. Ehdotetun 6 §:n mukaan opiskelijalta edellytettäisiin, että hän suorittaa rikosseuraamusalan tutkintoon johtavat opinnot opetussuunnitelmassa määritellyssä enimmäisajassa ja opetussuunnitelman mukaisesti. Koulutuskeskuksen yksikönpäällikkö voisi kuitenkin opiskelijan pyynnöstä siirtää tämän opiskeluoikeutta siihen asti, että kyseinen koulutus seuraavan kerran aloitetaan, kuitenkin enintään yhdellä vuodella. Rikosseuraamusalan tutkintokoulutuksen järjestelyjen lähtökohtana on, että samaan aikaan opinnot aloittaneet opiskelijat etenevät opinnoissa mahdollisimman tasatahtisesti. Säännöksen tarkoituksena olisi estää se, että opiskelija jäisi jälkeen opetuksen etenemisen tahdista ja että opintojen loppuun saattaminen viivästyisi. Säännös vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 21 §:ää. 

7 §. Tutkintosääntö ja opetussuunnitelma. Tutkintosääntö ja opetussuunnitelma ovat keskeiset asiakirjat määrittämään rikosseuraamusalan tutkinnon sisällön ja järjestämisen yksityiskohtia. Ehdotetun 7 §:n 1 momentissa säädettäisiin, mistä asioista tutkintosäännössä määrättäisiin. Kyse olisi opetussuunnitelmaa, opiskelijaksi ottamisessa käytettäviä valintaperusteita, valintamenettelyä sekä valinnassa lisäpisteitä antavaa koulutusta ja työkokemusta, opetukseen osallistumista, muiden opintojen ja osaamisen hyväksi lukemista, työssäoppimista, arviointia ja todistuksia koskevista asioista. Ehdotettu säännös vastaisi pääosin voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:ää. 

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan opetussuunnitelmassa määrättäisiin kunkin opintojakson osaamistavoitteet, käsiteltävä asiakokonaisuus, laajuus opintopisteinä, opetuksen ja työssäoppimisen määrä opintopisteinä sekä vaadittavat suoritukset. Osa opetuksesta voitaisiin järjestää työpaikalla sen mukaan kuin koulutuskeskuksen tutkintosäännössä määrätään. Opetussuunnitelma olisi tutkintosääntöön nähden alemmanasteinen määräys. Se laadittaisiin rikosseuraamusalan tutkinnosta annetussa laissa ja valtioneuvoston asetuksessa säädettyjen sekä tutkintosäännössä määrättyjen tavoitteiden ja rakenteen perusteella. Säännös vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:ää. 

Ehdotetun 7 §:n 3 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisestä ja ohjauksesta vastaavan vastuualueen johtaja päättäisi tutkintosäännöstä ja opetussuunnitelmasta koulutuskeskuksen yksikönpäällikön esityksestä. Voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaan koulutuskeskuksen johtokunta vahvistaa tutkintoon johtavaa koulutusta varten tutkintosäännön ja opetussuunnitelman. Nyt käsiteltävänä olevassa esityksessä ehdotetaan johtokunnan lakkauttamista, koska kollegiomuotoinen, myös julkista valtaa käyttävä toimielin ei vastaa nykyisiä hallinnon järjestämisen periaatteita. Koulutuskeskuksen johtokunta muun muassa ratkaisee oikaisuvaatimuksia sekä päättää opiskeluoikeuden menettämisestä, opiskeluoikeuden keskeyttämisestä, varoituksen antamisesta ja koulutuksesta erottamisesta. Tämän kaltainen päätöksentekotoimivalta on nykyisin säädetty lähtökohtaisesti viranhaltijoille. Rikosseuraamuslaitoksessa ei enää ole johtokuntia. Esityksessä ehdotetaan koulutuskeskuksen johtokunnalle kuuluvan toimivallan siirtämistä pääosin Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisen ja ohjauksen vastuualueen johtajalle. Laissa olisi selkeyden vuoksi tarpeen säätää myös siitä, että kyseinen vastuualueen johtaja tekee tutkintosääntöä ja opetussuunnitelmaa koskevan päätöksen koulutuskeskuksen yksikönpäällikön esityksestä. 

3 lukuHakeutuminen ja opiskelijaksi ottaminen 

8 §.Hakumenettely. Hakumenettely vaikuttaa osaltaan siihen, että koulutukseen hakeutuisi opiskelijoita. Hakumenettelyn tulisi olla riittävän joustava ja kunkin hetkisen tilanteen huomioon ottava, joten ehdotetun 8 §:n mukaan hakuajoista ja -menettelyistä päättäisi Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen yksikönpäällikkö. 

9 §.Opiskelijaksi ottamisen edellytykset. Esityksessä ehdotetaan, että rikosseuraamusalan tutkinnon suorittamiseksi otetaan nykyisen opiskelijaväylän rinnalle työssäoppimisväylä. Momentin 1 kohdan opiskelijaväylän mukaan opiskelijaksi rikosseuraamusalan tutkintoon johtavaan koulutukseen voitaisiin ottaa henkilö, joka on hakuajan päättymiseen mennessä suorittanut vähintään ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) tarkoitetun toisen asteen ammatillisen tutkinnon (ammatillinen perustutkinto, ammattitutkinto tai erikoisammattitutkinto), lukiolaissa (714/2018) tarkoitetun lukion oppimäärän tai ylioppilastutkinnosta annetussa laissa (502/2019) tarkoitetun tutkinnon tai niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon taikka edellä tarkoitettuja tutkintoja vastaavat ulkomaiset opinnot. Lisäksi edellytettäisiin, että hakija on suorittanut hyväksytysti valintamenettelyn mukaisen kokeen tai muun suorituksen. Säännös vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 9 §:ää. 

Ehdotetun 9 §:n 1 momentin 2 kohta koskisi työssäoppimisväylälle opiskelijaksi ottamista. Edellytyksenä olisi, että henkilö on suorittanut toisen asteen ammatillisen tutkinnon ja toimii Rikosseuraamuslaitoksen määräaikaisessa vartijan virkasuhteessa. Tutkinnon suorittamismahdollisuutta työssäoppimisväylällä perustellaan Rikosseuraamuslaitoksen tarpeella saada riittävästi valvontahenkilöstöä. Henkilöstön määrä on jo nykyisellään riittämätön ja lähivuosina esimerkiksi eläkkeelle siirtymisten takia tilanne vaikeutuu edelleen. Kyse on myös siitä, että rikosseuraamusalan valvontatehtävissä tarvitaan monipuolista osaamista. Siksikin olisi välttämätöntä hyödyntää alalle aikovien jo hankkimaa osaamista. Esimerkiksi turvallisuusalan tai sosiaali- ja terveysalan tutkinnon jo suorittaneilla henkilöillä on rikosseuraamusalalla välttämättä tarvittavaa osaamista. Tätä koulutusta ja osaamista täydennettäisiin rikosseuraamusalan koulutuksella. Jotta henkilö hyväksyttäisiin opiskelemaan työssäoppimismallin mukaisesti rikosseuraamusalan tutkintoa, hänen tulisi toimia määräaikaisessa Rikosseuraamuslaitoksen vartijan virkasuhteessa. Virkasuhteen aikana arvioitaisiin, soveltuuko henkilö vartijan tehtäviin. Opintojen alkaessa hänet nimitettäisiin määräaikaiseen vartijan virkaan, koska tässä tarkoitettujen opintojen suorittaminen ei täyttäisi valtion virkamieslain 9 §:ssä säädettyjä määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämisen edellytyksiä. Hänen tulisi olla koko opintojen ajan virkasuhteessa Rikosseuraamuslaitokseen. Jos virkasuhde lakkaisi esimerkiksi irtisanomisen takia, henkilöllä ei enää olisi mahdollisuutta suorittaa rikosseuraamusalan tutkinto työssäoppimismallin mukaisesti. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, mitä 1 momentissa säädetyn lisäksi edellytetään rikosseuraamusalan tutkintoon johtavaan koulutukseen valittavalta henkilöltä. Ehdotetut säännökset vaatimuksista, jotka koskisivat täysi-ikäisyyttä, terveydentilaa ja muuta rikosseuraamusalan työhön sopivuutta sekä vähintään B-luokan ajo-oikeutta, vastaisivat voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 9 §:n 1 momentin 1, 3 ja 5 kohtaa. Rikosseuraamusalan tutkinnon suorittaminen ja työskentely Rikosseuraamuslaitoksessa edellyttävät hyvää suomen kielen taitoa. Siksi opiskelijaksi hyväksymisen edellytykseksi lisättäisiin suomen kielen hyvä suullinen ja kirjallinen taito. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan koulutuskeskuksen yksikönpäällikkö voisi myöntää poikkeuksen 1 momentin 1 kohdan mukaisista edellytyksistä, jos hakijalla voidaan muuten katsoa olevan riittävät tiedot ja taidot asianomaisia opintoja varten. Säännös vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 9 §:n 2 momenttia. Poikkeusmahdollisuus ei siis koskisi 1 momentin 2 kohdassa säädettyä työssäoppimisväylän mukaista tutkinnon suorittamista. 

Pykälän 4 momentin mukaan opiskelijaksi pyrkivän tulisi antaa koulutuskeskukselle opiskelijaksi ottamisen arvioinnissa tarvittavat terveydentilaansa koskevat tiedot. Säännös vastaisi Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 9 §:n 3 momenttia. Rikosseuraamusalan ohjaus- ja valvontatehtävien vaativuuden vuoksi terveydentilaa koskeva vaatimus olisi edelleen perusteltu. Momentissa edellytettäisiin lisäksi, että opiskelijaksi pyrkivän tulee pyynnöstä antaa tarvittavat tiedot, joiden perusteella voidaan arvioida, onko hän 2 momentin 2 kohdan edellyttämällä tavalla sopiva rikosseuraamusalan työhön. Säännöksen mukaan tällaisia tietoja olisivat tiedot henkilön yhteyksistä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, rikollisryhmittymiin, vapautensa menettäneisiin tai rikosmyönteisiin henkilöihin, päihdeongelmasta sekä muista sellaisista seikoista, jotka voivat perustellusti vaikuttaa arvioon siitä, onko opiskelijaksi hakeutuva sopiva työskentelemään rikosseuraamusalalla. Käytännössä on todettu tilanteita, joissa esimerkiksi rikollisryhmiin kiinnittynyt henkilö on pyrkinyt suorittamaan rikosseuraamusalan tutkintoa. Edellä mainittujen tietojen saamista ja arvioimista pidetään välttämättömänä, jotta tältäkin osin voitaisiin varmistaa, että Rikosseuraamuslaitos voi tehdä vaativat rikosseuraamusten täytäntöönpanotehtävänsä asianmukaisesti. 

Pykälän 5 momentin mukaan turvallisuusselvityksen hakemisesta säädettäisiin turvallisuusselvityslaissa. Rikosseuraamusalan erityisen turvallisuutta koskevan luonteen vuoksi turvallisuusselvityksen hankkiminen olisi edelleen perusteltua. Ehdotettu momentti vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 9 §:n 3 momenttia. 

10 §.Opiskelijaksi ottaminen. Ehdotetun 10 §:n 1 momentin mukaan opiskelijaksi ottamisessa käytettävistä valintaperusteista, valintamenettelystä sekä valinnassa lisäpisteitä antavasta koulutuksesta ja työkokemuksesta päättäisi Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisestä ja ohjauksesta vastaavan vastuualueen johtaja koulutuskeskuksen yksikönpäällikön esityksestä. Kyseiset päätökset tehtäisiin siten ja niillä perusteilla, mitä niistä tutkintosäännössä määrätään. Voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan kyseisen päätöksen tekee koulutuskeskuksen johtokunta. Kuten edellä on todettu, esityksessä ehdotetaan koulutuskeskuksen johtokunnan lakkauttamista. Pääosa muistakin johtokunnalle nykyisin kuuluvista tehtävistä siirtyisi Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisestä ja ohjauksesta vastaavan vastuualueen johtajalle. 

Pykälän 2 momentin mukaan koulutuskeskuksen yksikönpäällikkö valitsisi opiskelijat tutkintoon johtavaan koulutukseen. Säännös vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 10 §:n 2 momenttia. 

Pykälään, sen 3 momentiksi lisättäisiin opiskelijan oikeusturvaa koskeva säännös, jonka mukaan opiskelijavalinnan tuloksia julkistettaessa olisi ilmoitettava, miten hakija voi saada tiedon valinnassa noudatettujen perusteiden soveltamisesta häneen ja miten valintaan voi hakea oikaisua. 

11 §.Opiskelijaksi ilmoittautuminen. Ehdotetussa 11 §:ssä edellytettäisiin, että tutkintoon johtavaan koulutukseen opiskelijaksi hyväksytty ilmoittautuu koulutuskeskukseen siten kuin koulutuskeskus määrää. Ilmoittautumisen jälkeen hänet merkittäisiin opiskelijaksi. Säännös vastaisi voimassa olevaa Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 11 §:ää. 

4 lukuOpiskelijan oikeudet ja velvollisuudet 

12 §. Opintojen ja osaamisen hyväksi lukeminen. Pykälän 1 momentin mukaan opiskelijan aikaisemmin suorittamat opinnot tai muulla tavoin hankkimansa osaaminen olisivat luettavissa kokonaan tai osin hyväksi rikosseuraamusalan tutkintoa suoritettaessa, jos ne keskeisiltä osiltaan vastaavat opetussuunnitelman tavoitteita ja sisältöä. Työn ohella tutkintoa suorittavien osalta työssäoppimisen hyväksiluku tapahtuu opetussuunnitelman ja tutkintosäännön mukaisesti vaiheittain, osaamisen osoittamiseen perustuen. Osaamisen osoittamiseen liittyvät näytöt annetaan työaikana. Päätöksen hyväksi lukemisesta tekisi kyseisen oppiaineen lehtori tai opettaja siten kuin siitä tutkintosäännössä tarkemmin määrätään. Tutkintosääntöä uudistettaisiin niin, että varmistettaisiin yhdenmukaiset hyväksi lukemisen periaatteet ja vaatimukset. Tutkintosäännön uudistamisessa olisi keskeistä ottaa huomioon 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun työssäoppimismallin mukaisesti opiskelevan opintojen ja osaamisen hyväksi lukeminen. Säännös vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 12 §:n 1 momenttia paitsi, että hyväksi lukemista koskevaa päätöksentekoa täsmennettäisiin niin, että siitä päättäisi koulutuskeskuksen lehtori tai opettaja. Voimassa olevassa laissa päätöksentekijäksi on säädetty koulutuskeskus. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin hyväksilukemispäätökseen tyytymättömän opiskelijan mahdollisuudesta pyytää päätökseen oikaisua suullisesti tai kirjallisesti. Pyyntö osoitettaisiin päätöksen tehneelle lehtorille tai opettajalle 14 päivän kuluessa siitä, kun opiskelija sai päätöksen tiedoksi. Lehtorin tai opettajan olisi ratkaistava asia viipymättä. Säännös vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 12 §:n 2 momenttia paitsi, että oikaisuvaatimuksen ratkaisijaksi lisättäisiin opettajan ohelle lehtori. 

Ehdotetun 24 §:n 3 momentissa säädettäisiin siitä, että aikaisempien opintojen ja osaamisen hyväksi lukemisen oikaisemista koskevaan lehtorin tai opettajan päätökseen tyytymätön opiskelija voisi hakea päätökseen kirjallisesti oikaisua koulutuskeskuksen yksikönpäälliköltä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. 

13 §.Työssäoppiminen. Ehdotetun 5 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan rikosseuraamusalan tutkintoon kuuluu työssäoppimisen osuus. Lain 13 §:n 1 momentissa säädettäisiin opiskelijan velvollisuudesta suorittaa tutkintoon sisältyvät työssäoppimisjaksot hänelle osoitetussa Rikosseuraamuslaitoksen yksikössä. Kyse olisi vankilassa suoritettavasta työssäoppimisesta. Ehdotetun lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti työn ohella tutkintoa suorittamaan otettu opiskelija ei suorittaisi erillistä työssäoppimisjaksoa, vaan hän suorittaisi työssäoppimisen siinä Rikosseuraamuslaitoksen yksikössä, jossa hänellä on määräaikainen vartijan virka. Kyseisen työssäoppimisen hyväksi lukemisessa noudatettaisiin ehdotetun 12 §:n säännöksiä. Lisäksi koulutuskeskus voisi määrätä tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelevan suorittamaan koulutuksen aikana päivystystehtäviä ja muita vastaavia opintoihin liittyviä koulutuksellisia tehtäviä. Tässä voisi olla kyse esimerkiksi koulutuskeskuksen toimitiloissa tehtävistä päivystystehtävistä. Säännökset vastaisivat voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 15 §:ää ja 18 §:n 1 momenttia sillä erolla, ettei työssäoppimisjaksoon enää voitaisi sisällyttää työskentelyä myös muulla alalla. Muutosta perustellaan sillä, että muulla alalla suoritettu työssäoppiminen ei riittävästi toteuta tutkinnon tarkoitusta pätevöittää nimenomaan Rikosseuraamuslaitoksen vartijan tehtäviin. 

Ehdotetussa 13 §:n 2 momentissa edellytettäisiin, että työssäoppimisen järjestävä yksikkö nimeää opiskelijalle Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen kouluttaman työpaikkaohjaajan. Tästä nimenomaisesti säätämisellä korostettaisiin työssäoppimisen ohjauksen tärkeyttä. 

Ehdotetun 13 §:n 3 momentin mukaan työssäoppimisen aikana opiskelija olisi virkasuhteessa asianomaiseen laitokseen. Voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 18 §:n 1 momentin mukaan työssäoppimisjakson aikana opiskelija voi olla virkasuhteessa asianomaiseen laitokseen. Muutosta eli virkasuhteen välttämätöntä käyttöä pidettäisiin perusteltuna, koska työssäoppimiseen voi sisältyä ja usein sisältyisikin tilanteita, joissa opiskelija voi käyttää merkittävää julkista valtaa, kuten yksilöön kohdistuvia voimakeinoja. Niin ikään Roti-tietojärjestelmän käyttö edellyttää virkasuhdetta. 

Ehdotetun 13 §:n 4 momentin mukaan työssäoppimisen ajalta maksettavasta palkasta päättäisi Rikosseuraamuslaitoksen hallinto- ja tukipalveluista vastaava vastuualue. Vastaava säännös on voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 18 §:n 2 momentissa. 

Ehdotetun 13 §:n 5 momentin mukaan opiskelijan työssäoppimisen aikana häneen sovellettaisiin tässä laissa säädettyjä opiskelijaa koskevia säännöksiä, ja hänen työssäoppimiseensa liittyvistä asioista päättää koulutuskeskuksen yksikönpäällikkö. 

14 §.Opintosuoritusten arviointi. Ehdotetun 14 §:n 1 momentin mukaan opiskelijan suorittamien opintojen arvioinnista päättäisi kyseisten opintojen opetuksesta vastaava lehtori tai opettaja. Työssäoppimisjaksolla järjestettävän koulutuksen arviointiin osallistuisi myös työnantajan nimeämä työpaikkaohjaaja. Pykälä vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 15 a §:ää sillä erolla, että opintosuoritusten arvioijaksi lisättäisiin opettajan ohelle lehtori. 

Ehdotetun 14 §:n 2 momentin mukaan opiskelijalla olisi oikeus saada tieto siitä, miten arviointiperusteita on sovellettu hänen opintosuoritukseensa. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että jos opiskelija on tyytymätön opintosuoritustensa arviointiin, hän voi pyytää suullisesti tai kirjallisesti oikaisua arvioinnin suorittaneelta lehtorilta tai opettajalta. Oikaisupyyntö olisi tehtävä 14 päivän kuluessa siitä, kun opiskelijalla on ollut tilaisuus saada tieto arvioinnin tuloksesta ja arviointiperusteiden soveltamisesta opintosuoritukseensa. Lehtorin tai opettajan olisi ratkaistava asia viipymättä. Pykälän 2 ja 3 momentti vastaisivat voimassa olevan lain 16 §:ää sillä erolla, että 3 momenttiin opintosuoritusten arvioinnin oikaisijaksi lisättäisiin opettajan ohelle lehtori. Ehdotetun 24 §:n 3 momentissa säädettäisiin siitä, että opintosuoritusten arviointia koskevaan lehtorin tai opettajan päätökseen tyytymätön opiskelija voisi hakea päätökseen kirjallisesti oikaisua koulutuskeskuksen yksikönpäälliköltä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. 

15 §.Työturvallisuus. Opiskelijan työturvallisuutta koskevissa asioissa sovellettaisiin yleistä lainsäädäntöä eli työturvallisuuslakia (738/2002). Pykälä vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 19 §:ää. 

16 §.Salassapitovelvollisuus ja tietojen hyväksikäyttökielto. Rikosseuraamusalan työssä käsitellään hyvin arkaluonteisia tietoja, jotka ovat esimerkiksi viranomaistoiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 5 ja 26–28 kohdan perusteella salassa pidettäviä. Kyse on muun muassa Rikosseuraamuslaitoksen taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevista tiedoista, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden taikka rangaistuslaitoksen järjestyksen ylläpitämistä sekä hallintoviranomaisen asiakirjojen ja rekisterien tiedoista, jotka koskevat rikoksesta epäiltyä, tuomittua tai rikosseuraamusta suorittavaa henkilöä. 

Ehdotetun 16 §:n 1 momentin mukaan rikosseuraamusalan tutkintoa suorittava opiskelija ei saisi paljastaa salassa pidettävää asiakirjan tietoa, ei myöskään koulutuksen yhteydessä muilla tavoin tietoon saamaansa seikkaa, josta lailla on säädetty salassapitovelvollisuus. Salassapitovelvollisuus säilyisi, kun koulutus tai toiminta viranomaisessa on päättynyt. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin salassa pidettävien tietojen hyväksikäyttökiellosta eli opiskelija ei saisi käyttää salassa pidettäviä tietoja omaksi tai toisen hyödyksi eikä toisen vahingoksi. Pykälän 3 momentti sisältäisi säännöksen, jonka mukaan salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain (39/1889) 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Mainituissa rikoslain säännöksissä on kyse salassapitorikoksesta, salassapitorikkomuksesta, virkasalaisuuden rikkomisesta ja tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta. Ehdotettu 16 § vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 20 §:ää. 

17 §.Päihdetestaus. Rikosseuraamusalan työskentelyn vaativuuteen liittyy päihteettömyysvaatimus. Ehdotetun 17 §:n 1 momentin perusteella opiskelija olisi koulutuskeskuksen määräyksestä velvollinen osallistumaan terveydenhuollon ammattihenkilön tekemään päihdetestiin, jos on perusteltua aihetta epäillä, että opiskelija on päihtyneenä koulutuksen aikana. Päihdetestin tuloksessa on kyse terveystiedosta. Siksi momentissa säädettäisiin testin tehneen tai tulosta käsitelleen terveydenhuollon ammattihenkilön mahdollisuudesta luovuttaa koulutuskeskukselle opiskelijan päihdetestiä koskevan kirjallisen johtopäätöksen. Niin ikään säädettäisiin siitä, että Rikosseuraamuslaitoksessa kyseistä tietoa saavat käsitellä ainoastaan ne, jotka valmistelevat tai tekevät päätöksen opiskelijan kurinpitoasiassa. Selvyyden vuoksi pykälän viimeisessä virkkeessä säädettäisiin koulutuskeskuksen velvollisuudesta maksaa päihdetestauksen kustannukset. Edellä todetut säännökset vastaisivat voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 17 §:ää sillä erolla, että 1 momentin oppilaitos-ilmaisua täsmennettäisiin niin, että päihdetestin johtopäätös luovutettaisiin nimenomaan koulutuskeskukselle. Lisäksi momentin lopussa oleva oppilas-ilmaisu muutettaisiin opiskelijaksi. Pykälässä ei enää erikseen säädettäisi siitä, että koulutuskeskuksen on säilytettävä terveydentilaa koskevat tiedot erillään muista henkilötiedoista, koska asiaan sovellettaisiin yleisiä henkilötietojen käsittelyä koskevia säännöksiä. 

18 §.Järjestyssääntö. Koulutuksen järjestämisen toimivien käytäntöjen varmistamiseksi koulutuskeskuksella olisi järjestyssääntö, jossa voitaisiin antaa koulutuskeskuksessa opiskeleville opiskeluyhteisön turvallisuuden ja viihtyvyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä. Pykälän 1 momentin mukaan kyse olisi käytännön järjestelyistä ja käyttäytymisestä koulutuskeskuksessa sekä suoritettaessa koulutukseen liittyviä tehtäviä ja harjoituksia, esineistä tai aineista, joiden tuominen koulutuskeskukseen ja hallussapito työpäivän aikana on muussa laissa kielletty tai joilla voidaan vaarantaa omaa tai toisen turvallisuutta taikka jotka erityisesti soveltuvat omaisuuden vahingoittamiseen ja joiden hallussapidolle ei ole hyväksyttävää syytä, aseistuksesta, koulutuskeskuksen omaisuuden käsittelystä sekä oleskelusta ja liikkumisesta koulutuskeskuksessa ja sen läheisyydessä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin koulutuskeskuksen opiskelijoiden velvollisuudesta noudattaa järjestyssääntöä heidän ollessaan koulutuskeskuksessa tai sen alueella taikka suorittaessaan koulutukseen liittyviä tehtäviä, harjoituksia ja tutustumiskäyntejä. Pykälän 3 momentin mukaan järjestyssäännön vahvistaisi koulutuskeskuksen yksikönpäällikkö. Pykälä vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamuslaitoksen koulutuskeskuksesta annetun lain 27 §:ää sillä erolla, että 1 momentin 2 kohdan säännös kielletyistä esineistä ja aineista olisi uusi. 

5 lukuOpiskelun keskeyttäminen, opiskeluoikeuden menettäminen ja kurinpito 

19 §. Opiskelun keskeyttäminen. Rikosseuraamusalan tutkinnon suorittamisessa lähtökohtana olisi, että tutkinto suoritetaan opetussuunnitelman mukaisesti mahdollisimman joutuisasti. Joissakin tilanteissa olisi kuitenkin perusteltua keskeyttää opiskelu. Ehdotetun 19 §:n 1 momentin mukaan koulutuskeskuksen yksikönpäällikkö voisi opiskelijan hakemuksesta keskeyttää tämän opiskelun enintään kahdeksi vuodeksi. Kyse voisi olla opiskelijan sairaudesta tai perhesyistä johtuvasta tai muusta vastaavankaltaisesta syystä hakea opiskelun keskeyttämistä. 

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan opiskelijan opintojen keskeyttäminen voisi tapahtua myös koulutuskeskuksen yksikönpäällikön aloitteesta tietyin edellytyksin. Keskeytys voisi tulla kyseeseen opiskelijan pitkäaikaisen sairauden vuoksi, opiskelijan ollessa kykenemätön suorittamaan opintojaan hyväksytysti opetussuunnitelman mukaisesti, opiskelijan tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinnan ajaksi tai muusta vastaavasta painavasta syystä. Kun kyse olisi opiskelijan sairauteen liittyvästä keskeytyksestä, hänen tulisi pyydettäessä antaa koulutuskeskukselle terveydentilansa arviointiin tarvittavat tiedot. Näissä tilanteissa kyseeseen voisi tulla enintään yhden vuoden pituinen keskeytys kerrallaan. Pykälän 3 momentin mukaan opiskelun keskeyttämistä koskeva päätös voitaisiin panna heti täytäntöön, jollei koulutuskeskus tai muutoksenhakutilanteissa hallinto-oikeus toisin määrää. 

Ehdotetun 19 §:n 4 momentin mukaan, kun opiskelijan opinnot olisivat 1 tai 2 momentin nojalla keskeytettyinä, kyseisen oppiaineen lehtori tai opettaja päättäisi opiskelijan aikaisempien opintojen hyväksi lukemisesta opiskelijan tullessa jatkamaan opintojaan. Hyväksi lukemisesta määrättäisiin tarkemmin tutkintosäännössä. Sitä aikaa, jona opinnot olisivat keskeytyneinä, ei laskettaisi opintojen enimmäisaikaan. 

Pykälä vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 23 §:ää sillä erolla, että 4 momentin mukaista aikaisempien opintojen hyväksi lukemista koskevaa toimivaltasäännöstä täsmennettäisiin siten, että asiasta päättäisi kyseisen oppiaineen lehtori tai opettaja. Lisäksi kyseistä päätöksentekoa täsmennettäisiin niin, että päätöksen tulee perustua tutkintosäännön määräyksiin. 

20 §.Opiskeluoikeuden menettäminen. Tietyissä säädetyissä tilanteissa saatu opiskeluoikeus voitaisiin määrätä menetetyksi. Kyse olisi tilanteista, joissa opiskelijalla ei katsottaisi olevan edellytyksiä suorittaa rikosseuraamusalan tutkintoa. Pykälän 1 momentin mukaan tällainen tilanne olisi ensinnäkin, jos opiskelijaksi hyväksytty henkilö ei olisi ilmoittautunut koulutuskeskuksen opiskelijaksi siten kuin 11 §:ssä säädetään eikä koulutuskeskus perustellusta syystä olisi hyväksynyt asetetun määräajan jälkeen tapahtunutta ilmoittautumista. Toiseksi kyse voisi olla tilanteesta, jossa opiskelijalla on todettu sellainen sairaus tai vamma, joka voidaan perustellusti katsoa pysyväksi esteeksi osallistua koulutukseen ja suorittaa tutkinto. Kolmantena opiskeluoikeuden menettämisen perusteena olisi se, että opiskelija ei ole suorittanut opintojaan opetussuunnitelmassa määritellyssä enimmäisajassa eikä koulutuskeskus erityisestä syystä myönnä hänelle lisäaikaa opintojen loppuun suorittamiseen. Edellä opiskelijan sairauteen tai vammaan liittyen pykälän 2 momentissa säädettäisiin opiskelijalle velvollisuus pyydettäessä antaa koulutuskeskukselle terveydentilansa arvioinnissa tarvittavat tiedot. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 22 §:ää. Lisäksi ehdotetun 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen työssäoppimisväylän opiskelijan opiskeluoikeus voitaisiin määrätä menetetyksi, jos hänen virkasuhteensa Rikosseuraamuslaitokseen päättyy. Tämäkin syy olisi harkinnanvarainen eli virkasuhteen päättyminen ei ilman muuta merkitsisi opiskeluoikeuden menettämistä, jos opiskelija esimerkiksi perhesyistä, kuten perheenjäsenen pitkäaikaisen sairauden vuoksi joutuu luopumaan työskentelystä Rikosseuraamuslaitoksessa, mutta hän olisi rikosseuraamusalan työhön sopiva ja halukas työskentelemään alalla myöhemmässä vaiheessa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin opiskelijan mahdollisuudesta saada sairautta tai vammaa koskevalla perusteella menettämänsä opiskeluoikeus palautettua. Kyse olisi tilanteesta, jossa opiskeluoikeuden palauttamista hakeva henkilö pystyy osoittamaan, ettei opiskeluoikeuden menettämisen aiheuttaneita syitä enää ole. Tilanteen muuttuminen osoitettaisiin esimerkiksi lääkärintodistuksella. Opiskeluoikeuden palauttamista haettaisiin koulutuskeskuksen yksikönpäälliköltä. 

21 §.Kirjallinen varoitus. Jos rikosseuraamusalan tutkintoa suorittava ei toimi asianmukaisella tavalla, tilanteeseen on voitava puuttua. Ensisijaisena puuttumiskeinona olisi huomautuksen antaminen. Jos sen ei katsota olevan tekoon tai laiminlyöntiin nähden riittävä toimenpide, asiaan puututtaisiin kurinpidon keinoin. Kurinpitokeinoja olisivat kirjallinen varoitus ja koulutuksesta erottaminen. Ehdotetun 21 §:n 1 momentin mukaan, jos huomautusta ei pidettäisi riittävänä seuraamuksena, kurinpitotoimena voitaisiin opiskelijalle antaa kirjallinen varoitus ensinnäkin, jos opiskelija on koulutuksen aikana käyttäytynyt Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehelle sopimattomalla tavalla. Pykälän 2 momentin mukaan sopimattomana käytöksenä olisi pidettävä erityisesti tekoa tai käytöstä, joka on omiaan vaarantamaan luottamusta rikosseuraamusalalla toimivalle virkamiehelle kuuluvien tehtävien rehelliseen, luotettavaan ja oikeudenmukaiseen hoitoon. Edelleen 1 momentissa säädettäisiin kirjallisen varotuksen antamisen perusteeksi opetukseen osallistumisen laiminlyönti ja koulutuskeskuksen järjestyssäännön rikkominen. Niin ikään kirjallinen varoitus olisi annettavissa tilanteessa, jossa opiskelija on kieltäytynyt 17 §:ssä tarkoitetusta päihdetestauksesta tai antanut näytteen, joka osoittaa päihteiden väärinkäytön. Kirjallisen varoituksen antaisi koulutuskeskuksen yksikönpäällikkö. Ehdotetun pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 24 §:ää. 

22 §.Koulutuksesta erottaminen. Lain 22 §:n 1 momentissa säädetyin edellytyksin opiskelija voitaisiin kurinpitotoimena erottaa rikosseuraamusalan tutkintoon johtavasta koulutuksesta. Tällaisia tilanteita olisi seitsemän. Erottaminen voisi tulla kyseeseen ensinnäkin, jos opiskelija on koulutukseen pyrkiessään antanut sellaisia vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, jotka olisivat voineet estää koulutukseen valinnan taikka on jättänyt kertomatta sellaisen itseään koskevan olennaisen seikan, joka olisi voinut muodostua valinnan esteeksi. Kyse voisi olla esimerkiksi rikollisyhteyksistä kertomatta jättäminen. Toiseksi koulutuksesta erottaminen voisi tulla kyseeseen, jos opiskelija on syyllistynyt koulutuksen aikana sellaiseen rikokseen, joka osoittaa sopimattomuutta rikosseuraamusalalle taikka muutoin käyttäytynyt Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehelle sopimattomalla tavalla eikä kirjallista varoitusta ole pidettävä riittävänä seuraamuksena. Pykälän 2 momentissa todettaisiin, että tässä tarkoitettuna rikoksena tai sopimattomana käytöksenä on pidettävä erityisesti tekoa tai käytöstä, joka on omiaan vaarantamaan luottamusta rikosseuraamusalalla toimivalle virkamiehelle kuuluvien tehtävien rehelliseen, luotettavaan ja oikeudenmukaiseen hoitoon. Pykälän 1 momentin mukaan kolmantena koulutuksesta erottamisen perusteena voisi olla se, että opiskelija tutkintoa suorittaessaan kieltäytyy 17 §:ssä tarkoitetusta päihdetestauksesta taikka antaa päihteiden väärinkäytön osoittavan näytteen eikä kirjallista varoitusta ole pidettävä riittävänä seuraamuksena. Neljänneksi erottaminen voisi tulla kyseeseen, jos opiskelija ei jatka opiskeluaan 19 §:ssä tarkoitetun määräajan päätyttyä taikka perusteita koulutuksen jatkamiselle ei enää ole. Viidenneksi erottaminen olisi mahdollista, jos opiskelija laiminlyö toistuvasti tai olennaisella tavalla opetukseen osallistumisen. Kuudenneksi opiskelija voitaisiin erottaa koulutuksesta, jos hän on toistuvasti tai olennaisella tavalla rikkonut koulutuskeskuksen järjestyssääntöä. Momentin 7 kohta olisi voimassa olevaan lakiin nähden uusi. Siinä säädettäisiin koulutuksesta erottamisen perusteeksi rikosseuraamusalalle soveltumattomuus siksi, että opiskelijalla on rikollisyhteyksiä tai päihdeongelma tai hänen elämäntilanteessaan on muita vastaavia seikkoja, jotka voivat perustellusti vaikuttaa arvioon siitä, onko hän sopiva työskentelemään rikosseuraamusalalla. Säännöstä pidetään välttämättömänä, jotta voitaisiin tältäkin osin varmistaa Rikosseuraamuslaitoksen mahdollisuudet hoitaa lakisääteiset tehtävänsä asianmukaisesti. Koulutuksesta erottamisesta päättäisi koulutuskeskuksen yksikönpäällikkö. 

Ehdotetun 22 §:n 3 momentin mukaan erottamispäätös olisi pantavissa välittömästi täytäntöön, jollei koulutuskeskus tai opiskelijan haettua päätökseen muutosta hallinto-oikeus määrää toisin. Jos erottamispäätös kumottaisiin, kyseisen oppiaineen lehtori tai opettaja päättäisi, miten siihen mennessä suoritetut luetaan hyväksi opintojen jatkuessa. 

Ehdotetun pykälän 4 momentissa säädettäisiin vielä siitä, että erotetulle, 9 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella opiskelijaksi otetulle opiskelijalle työssäoppimisen suorittamista varten osoitettu määräaikainen virkasuhde, päättyy ilman eri päätöstä siitä lukien, kun hänet on erotettu koulutuksesta. 

Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 25 §:ää sillä erolla, että 1 momenttiin lisättäisiin 7 kohta rikosseuraamusalalle soveltumattomuudesta koulutuksesta erottamisen perusteena ja että 3 momentissa täsmennettäisiin jo suoritettujen opintojen hyväksi lukemista koskevaa päätösvaltaa niin, että se olisi kyseisen oppiaineen lehtorilla tai opettajalla. 

23 §.Menettely opiskeluoikeutta koskevassa asiassa ja kurinpitoasiassa. Perustuslain (731/1999) 21 §:ssä ja hallintolaissa (434/2003) säädetään hyvän hallinnon periaatteiden noudattamisesta. Ehdotetun lain 23 §:ssä säädettäisiin asian selvittämisestä, päätöksen perustelemisesta ja opiskelijan kuulemisesta, kun kyse on opiskeluoikeuden menettämisestä tai keskeyttämisestä, kirjallisen varoituksen antamisesta tai opiskelijan erottamisesta. Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijan oikeudesta käyttää suomen tai ruotsin kieltä 1 momentissa tarkoitetussa asiassa säädettäisiin kielilaissa (423/2003). Pykälä vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 26 §:ää. 

6 lukuMuutoksenhaku 

24 §.Oikaisuvaatimus. Ehdotetussa 24 §:n momentissa säädettäisiin opiskelijan mahdollisuudesta hakea oikaisua opiskelijaksi ottamista (10 §:n 2 momentti), opiskelun keskeyttämistä (19 §:n 2 momentti), opiskeluoikeuden menettämistä (20 §:n 1 momentti), kirjallisen varoituksen antamista (21 §:n 1 momentti) ja koulutuksesta erottamista (22 §:n 1 momentti) koskeviin koulutuskeskuksen yksikönpäällikön päätöksiin. Oikaisua haettaisiin kirjallisesti Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisestä ja ohjauksesta vastaavan vastuualueen johtajalta 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista, opiskelijavalinnassa valinnan julkaisemisesta. Momentti vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 30 §:n 1 ja 3 momenttia sillä erolla, että koulutuskeskuksen johtokunnan oikaisuvaatimuksen ratkaisutoimivalta siirrettäisiin Rikosseuraamuslaitoksen kehittämisestä ja ohjauksesta vastaavan vastuualueen johtajalle. 

Ehdotettu 3 momentti koskisi oikaisun hakemista oppiaineen lehtorin tai opettajan tekemään aikaisempien opintojen ja osaamisen hyväksi lukemista (12 §:n 2 momentti) ja opintosuoritusten arviointia (14 §:n 3 momentti) koskeviin päätöksiin. Näissä tapauksissa oikaisua haettaisiin kirjallisesti koulutuskeskuksen yksikönpäälliköltä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Momentti vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 30 §:n 2 momenttia sillä erolla, että momenttiin lisättäisiin lehtori hyväksi lukemista koskevaksi päätöksentekijäksi. 

Ehdotetun 24 §:n 4 momentin mukaan päätökseen, johon saa hakea oikaisua, ei saisi hakea muutosta valittamalla. Säännös vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 30 §:n 4 momenttia. 

25 §.Muutoksenhaku. Ehdotettu 25 §:n 1 momentti sisältäisi muutoksenhakukieltoa koskevan säännöksen: aikaisempien opintojen ja osaamisen hyväksi lukemista tai opintosuorituksen arviointia koskevaan oikaisumenettelyssä annettuun päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. Kyse olisi siis kyseisen oppiaineen lehtorin tai opettajan tekemästä päätöksestä, johon voitaisiin 23 §:n perusteella hakea oikaisua koulutuskeskuksen yksikönpäälliköltä. Pykälän 2 momentin mukaan muutoin muutoksenhaussa hallintotuomioistuimeen sovellettaisiin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään. Hallinto-oikeuden tässä laissa tarkoitetussa asiassa antamaan päätökseen ei saa kuitenkaan hakea muutosta valittamalla. Kyse olisi siis valitusoikeuden rajoituksesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Pykälä vastaisi voimassa olevan Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain 31 §:ää. 

7 lukuErinäiset säännökset 

26 §.Tarkemmat säännökset. Ehdotettu 26 § sisältäisi toimivaltuuden antaa valtioneuvoston asetuksella tarkemmat säännökset koulutuksen tarkoituksesta, tavoitteista ja sisällöstä, tutkinnon rakenteesta, mitoitusperusteista, laajuudesta ja suoritusajasta sekä tutkintosäännön ja opetussuunnitelman tarkemmasta sisällöstä. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin myös koulutukseen valitsemisen menettelystä ja opetuksen antamisesta. Momentin perusteella valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää myös rikosseuraamusalan tutkinnon tuottamasta kelpoisuudesta. Tästä säädetään nykyisin ja säädettäisiin myös jatkossa Rikosseuraamuslaitoksesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa. 

8 lukuVoimaantulo- ja siirtymäsäännökset 

27 §.Voimaantulo. Ehdotettu rikosseuraamusalan koulutusuudistus tulisi voimaan vuoden 2027 alusta lukien. Ehdotettavalla lailla kumottaisiin voimassa oleva Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annettu laki 1316/2006. 

28 §.Viittaussäännös. Ehdotetun 28 §:n mukaan, jos muussa laissa tai sen nojalla annetussa säännöksessä viitattaisiin kumottuun Rikosseuraamuslaitoksen koulutuskeskuksesta annettuun lakiin, viittauksen katsottaisiin tarkoittavan viittausta nyt ehdotettavan lain vastaavaan säännökseen. 

29 §. Siirtymäsäännökset. Ehdotetun lain 29 §:ssä säädettäisiin koulutusuudistuksen yhteydessä tarvittavat siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentin mukaan ennen uuden lain voimaantuloa aloitetut rikosseuraamusalan tutkintoon tähtäävät opinnot suoritettaisiin loppuun uuden lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten ja määräysten mukaan. Pykälän 2 momentin mukaan, jos opiskelijaa koskeva päätös on tehty ennen lain voimaantuloa, sitä koskevan oikaisuvaatimuksen käsittelyssä ja muutoksenhaussa noudatettaisiin Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta annetun lain säännöksiä. 

7.3  Laki vankeuslain muuttamisesta

1 lukuYleiset säännökset vankeuden täytäntöönpanosta 

8 §.Toimivallan määräytyminen Rikosseuraamuslaitoksessa. Pykälässä säädetään vankeuslaissa tarkoitettua päätösvaltaa käyttävistä Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehistä. Pykälän 1 momentin 5 ja 6 kohtaan tehtäisiin Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 5 §:n 3 momentin muuttamista koskevan ehdotuksen mukainen muutos, jossa vankilan yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin vankilan johtajaksi ja yhdyskuntaseuraamustoimiston yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajaksi. Muutoksen perustelut on todettu edellä mainitun pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. Lisäksi asiakasarvioinnin yksikön nimi muutettaisiin asiakasarviointiyksiköksi. 

Sääntelyn selkiinnyttämiseksi pykälän 1 momentin 7 kohta ja 8 kohta yhdistettäisiin niin, että vankilan toimintojen järjestämisestä vastaava virkamies (toiminnoista vastaava virkamies) sekä vankilan järjestyksestä ja turvallisuudesta vastaava virkamies (turvallisuudesta vastaava virkamies) olisi jatkossa apulaisjohtaja. Nykyisin nimenomaan apulaisjohtajat toimivat kyseisissä tehtävissä. Lisäksi Rikosseuraamuslaitos on todennut, ettei olisi tarpeen jaotella toiminnoista vastaavaa virkamiestä ja turvallisuudesta vastaavaa virkamiestä. Erityisesti pienissä vankiloissa tämä jaottelu voi vaikeuttaa tehtävien tarkoituksenmukaista hoitamista. Suuremmissa vankiloissa voi olla useampia apulaisjohtajia, jolloin tämä jaottelu tehtäisiin rikosseuraamuskeskuksen työjärjestyksessä tarpeen mukaan. Vastaavalla tavalla muutettaisiin pykälän 2 momenttia sekä useita muitakin vankeuslain ja tutkintavankeuslain päätösvaltaa koskevia säännöksiä. 

9 §. Toimivalta virka-ajan ulkopuolella 

2 lukuTäytäntöönpanon aloittaminen 

10 §.Päätösvalta 

5 lukuSijoittaminen vankilassa 

9 §.Päätösvalta 

6 lukuSiirtäminen vankilasta toiseen 

2 §.Siirtäminen avolaitoksesta suljettuun vankilaan 

6 §.Päätösvalta 

7 lukuPerushuolto ja asuminen 

7 §. Päätösvalta 

8 lukuToimintaan osallistuminen 

14 §.Päätösvalta 

9 lukuVangin omaisuus ja tulot 

9 §.Päätösvalta 

10 lukuSosiaali- ja terveydenhuolto 

10 §.Päätösvalta 

11 lukuVapaa-aika 

8 §.Päätösvalta 

12 lukuKirjeenvaihto, puhelut ja sähköinen viestintä 

11 §.Päätösvalta 

13 lukuTapaamiset ja muut yhteydet vankilan ulkopuolelle 

17 §.Päätösvalta 

14 lukuPoistumislupa 

11 §.Päätösvalta 

15 lukuVankilan järjestys ja kurinpito 

16 §. Päätösvalta 

16 luku Vankilan tilojen ja vangin tarkastaminen 

10 §.Päätösvalta 

17 lukuMuun henkilön tarkastaminen 

8 §.Päätösvalta 

18 lukuTurvaamistoimenpiteet ja voimakeinojen käyttö 

8 §.Päätösvalta 

19 lukuIlmoitukset ja tiedon antaminen 

11 §.Päätösvalta 

20 lukuMuutoksenhaku 

3 §.Oikaisuvaatimuksen päätösvalta ja käsittely 

21 luku Vapauttaminen 

2 §.Päätösvalta 

Pykäliin tehtäisiin Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 5 §:n 3 momentin muuttamista koskevan ehdotuksen mukainen muutos, jossa vankilan yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin vankilan johtajaksi. Muutoksen perustelut on todettu edellä mainitun pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. Osaan pykälistä tehtäisiin edellä 1 luvun 8 §:n muutoksen perusteluissa todettu toiminnoista vastaavan virkamiehen ja turvallisuudesta vastaavan virkamiehen muutos apulaisjohtajaksi. Lisäksi osassa näistä pykälistä asiakasarvioinnin yksikön nimi muutettaisiin asiakasarviointiyksiköksi. 

4 lukuSaapuminen ja sijoittaminen vankilaan 

11 §.Päätösvalta. Pykälään tehtäisiin Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 5 §:n 3 momentin muuttamista koskevan ehdotuksen mukainen muutos, jossa yhdyskuntaseuraamustoimiston yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajaksi. Lisäksi asiakasarvioinnin yksikön nimi muutettaisiin asiakasarviointiyksiköksi. 

8 lukuToimintaan osallistuminen 

8 §. Koulutus. Pykälän 1 momentista korjattaisiin Rikosseuraamuslaitoksen aikaisemman organisaatiorakenteen mukainen rikosseuraamusalue-käsite voimassa olevan organisaatiorakenteen mukaisella rikosseuraamuskeskus-käsitteellä. 

7.4  Laki tutkintavankeuslain muuttamisesta

3 lukuSijoittaminen vankilassa, perushuolto ja siirtäminen 

9 §.Päätösvalta 

4 lukuToiminta 

4 §. Päätösvalta 

5 lukuTutkintavangin omaisuus ja tulot 

8 §.Päätösvalta 

6 lukuSosiaali- ja terveydenhuolto 

7 §.Päätösvalta 

8 lukuKirjeenvaihto, puhelut ja sähköinen viestintä 

9 §.Päätösvalta 

9 lukuTapaamiset ja muut yhteydet vankilan ulkopuolelle 

15 §.Päätösvalta 

10 lukuVankilan järjestys ja kurinpito 

16 §.Päätösvalta 

11 lukuVankilan tilojen ja tutkintavangin tarkastaminen 

10 §.Päätösvalta 

12 lukuMuun henkilön tarkastaminen 

6 §.Kiinniottaminen ja säilössäpito 

8 §.Päätösvalta 

13 lukuTurvaamistoimenpiteet ja voimakeinojen käyttö 

8 §.Päätösvalta 

Pykäliin tehtäisiin Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 5 §:n 3 momentin muuttamista koskevan ehdotuksen mukainen muutos, jossa vankilan yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin vankilan johtajaksi. Muutoksen perustelut on todettu edellä mainitun pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. Osaan pykälistä tehtäisiin edellä vankeuslain 1 luvun 8 §:n muutoksen perusteluissa todettu toiminnoista vastaavan virkamiehen ja turvallisuudesta vastaavan virkamiehen muutos apulaisjohtajaksi. Lisäksi osassa näistä pykälistä asiakasarvioinnin yksikön nimi muutettaisiin asiakasarviointiyksiköksi. 

7.5  Laki yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta

30 §. Päätösvalta. Pykälään tehtäisiin Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 5 §:n 3 momentin muuttamista koskevan ehdotuksen mukainen muutos, jossa vankilan yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin vankilan johtajaksi ja yhdyskuntaseuraamustoimiston yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajaksi. Muutoksen perustelut on todettu edellä mainitun pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. 

Pykälän voimassa oleva 2 momentti jaettaisiin 2 ja uudeksi 3 momentiksi, jotta vähemmän yksilön oikeusasemaan puuttuvat päätökset olisivat paitsi yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan myös rikosseuraamuskeskuksen työjärjestyksessä määrätyn vastaavan rikosseuraamustyöntekijän päätöksentekotoimivallassa. Yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajalla säilytettäisiin yksinomainen päätöksentekotoimivalta lain 16 §:ssä tarkoitetusta täytäntöönpanon lykkäyksestä ja keskeytyksestä sekä lykkäyksen ja keskeytyksen peruuttamisesta, 22 §:ssä tarkoitetun verinäytteen ottamisesta, 24 a §:n 1 momentissa tarkoitetusta huomautuksesta ja varoituksesta, 25 §:n 2 momentissa tarkoitetusta täytäntöönpanon aloittamisen kieltämisestä tai täytäntöönpanon keskeyttämisestä sekä 60 §:n 4 momentissa ja 76 §:ssä tarkoitetusta valvonnan lakkauttamisesta. Sen sijaan lain 15 §:ssä tarkoitetusta rangaistuksen suorittamisen alkamisajasta, 17 ja 46 §:ssä tarkoitetusta täsmennetystä rangaistusajan suunnitelmasta sekä 24 §:ssä tarkoitetun noudon pyytämisestä voisi yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan ohella päättää rikosseuraamuskeskuksen työjärjestyksessä määrätty vastaava rikosseuraamustyöntekijä. 

Edellä todetun uuden 3 momentin lisäämisen perusteella sitä seuraavat momentit siirtyisivät yhdellä eteenpäin. Pykälän 4 momentiksi siirrettävässä momentissa säädettäisiin yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan päätösvaltaan kuuluvan asian ratkaisemisesta kiireellisissä tilanteissa. Säännöstä muutettaisiin niin, että apulaisjohtaja ja rikosseuraamusesimies poistettaisiin päätöksentekijöistä, koska yhdyskuntaseuraamustoimistoissa ei jatkossa enää olisi näitä virkoja. Niiden tilalle päätöksentekijäksi säädettäisiin rikosseuraamuskeskuksen työjärjestyksessä määrätyn vankilan johtajan ohelle vastaava rikosseuraamustyöntekijä. Näistä molemmat, sekä johtaja että vastaavarikosseuraamustyöntekijä olisivat siis rikosseuraamuskeskuksen työjärjestyksessä määrättyjä. 

87 §.Oikaisuvaatimuksen päätösvalta ja käsittely. Pykälään tehtäisiin Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 5 §:n 3 momentin muuttamista koskevan ehdotuksen mukainen muutos, jossa vankilan yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin vankilan johtajaksi ja yhdyskuntaseuraamustoimiston yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajaksi. Muutoksen perustelut on todettu edellä mainitun pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. 

Voimassa olevan yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 87 §:n mukaan täytäntöönpanoyksikön yksikönpäällikkö käsittelee lain 47 §:n 2 momentissa tarkoitettua valvontarangaistuksen rangaistusaikaa koskevan oikaisuvaatimuksen. Rikosseuraamuslaitos pitää tarpeellisena keskittää yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanoa koskevien oikaisuvaatimusten ratkaisutoimivalta kehittämisestä ja ohjauksesta vastaavan vastuualueen johtajalle. Tätä voidaan pitää päätöksentekotoimivallan yhdenmukaisuuden varmistamisen kannalta perusteltuna. Pykälään tehtäisiin kyseiset muutokset. 

91 §. Oikaisuvaatimuksen ja valituksen vaikutus täytäntöönpanoon. Edellä 87 §:n perusteluissa todetuin syin myöskään 91 §:ssä täytäntöönpanoyksikön yksikönpäällikkö ei olisi oikaisuvaatimuksen käsittelijä. 

7.6  Laki valvotusta koevapaudesta annetun lain 13 ja 32 §:n muuttamisesta

13 §. Elinkautisvangin koevapauden valmistelu. Asiakasarvioinnin yksikön nimi muutettaisiin asiakasarviointiyksiköksi. 

32 §. Päätösvalta. Pykälään tehtäisiin Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 5 §:n 3 momentin muuttamista koskevan ehdotuksen mukainen muutos, jossa vankilan yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin vankilan johtajaksi ja yhdyskuntaseuraamustoimiston yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajaksi. Muutoksen perustelut on todettu edellä mainitun pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. Lisäksi pykälän 4 momentissa rikosseuraamusesimiehelle säädetty toimivalta muutettaisiin ylivartijan toimivallaksi, koska Rikosseuraamuslaitos on pitänyt perusteltuna organisaatiouudistuksen yhteydessä muuttaa rikosseuraamusesimiehen virkanimike ylivartijaksi. 

7.7  Laki yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta

9 §. Valvonta-ajan täytäntöönpanoajan valmistelu 

28 §. Vankeudeksi muunnetun valvonta-ajan suorittaminen 

29 §.Päätösvalta 

35 §.Muutoksenhaku 

Pykäliin tehtäisiin Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 5 §:n 3 momentin muuttamista koskevan ehdotuksen mukainen muutos, jossa vankilan yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin vankilan johtajaksi ja yhdyskuntaseuraamustoimiston yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajaksi. Muutoksen perustelut on todettu edellä mainitun pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. Lisäksi päätösvaltaa koskevan 29 §:n 3 momentista poistettaisiin yhdyskuntaseuraamustoimiston päätöksentekijöistä rikosseuraamuskeskuksen työjärjestyksessä määrätty apulaisjohtaja, koska organisaatiouudistuksessa kevennettäisiin yhdyskuntaseuraamustoimiston organisaatiota niin, että apulaisjohtajataso poistetaan. Apulaisjohtajan tilalle päätöksentekijäksi säädettäisiin rikosseuraamuskeskuksen työjärjestyksessä määrätty vastaava rikosseuraamustyöntekijä. Lisäksi 9 §:n 4 momentissa sekä 28 ja 29 §:ssä asiakasarvioinnin yksikön nimi muutettaisiin asiakasarviointiyksiköksi. 

7.8  Laki pakkokeinolain muuttamisesta

2 lukuKiinniottaminen, pidättäminen, vangitseminen ja tutkinta-aresti 

12 h §. Poikkeuslupa ja tutkinta-arestin sisällön muuttaminen. Pykälään tehtäisiin Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 5 §:n 3 momentin muuttamista koskevan ehdotuksen mukainen muutos, jossa vankilan yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin vankilan johtajaksi ja yhdyskuntaseuraamustoimiston yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajaksi. Muutoksen perustelut on todettu edellä mainitun pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. 

12 i §.Velvollisuuksien rikkominen. Pykälään tehtäisiin Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 5 §:n 3 momentin muuttamista koskevan ehdotuksen mukainen muutos, jossa yhdyskuntaseuraamustoimiston yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajaksi. Muutoksen perustelut on todettu edellä mainitun pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. 

4 lukuYhteydenpidon rajoittaminen 

4 §.Yhteydenpidon rajoittamisesta päättäminen. Pykälään tehtäisiin Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 5 §:n 3 momentin muuttamista koskevan ehdotuksen mukainen muutos, jossa vankilan yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin vankilan johtajaksi. Muutoksen perustelut on todettu edellä mainitun pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. 

7.9  Laki Vankiterveydenhuollon yksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta

6 §.Potilasrekisterissä olevien tietojen luovuttaminen. Pykälään tehtäisiin Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 5 §:n 3 momentin muuttamista koskevan ehdotuksen mukainen muutos, jossa vankilan yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin vankilan johtajaksi ja yhdyskuntaseuraamustoimiston yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajaksi. Muutoksen perustelut on todettu edellä mainitun pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. Lisäksi asiakasarvioinnin yksikön nimi muutettaisiin asiakasarviointiyksiköksi. 

7.10  Laki oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 6 §:n muuttamisesta

25 lukuMuutoksenhaku käräjäoikeudesta hovioikeuteen 

6 §. Pykälään tehtäisiin Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 5 §:n 3 momentin muuttamista koskevan ehdotuksen mukainen muutos, jossa vankilan yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin vankilan johtajaksi. Muutoksen perustelut on todettu edellä mainitun pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. 

7.11  Laki Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä annetun lain 6 §:n muuttamisesta

6 §.Yhteistyö Rikosseuraamuslaitoksen kanssa. Pykälään tehtäisiin Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 5 §:n 3 momentin muuttamista koskevan ehdotuksen mukainen muutos, jossa vankilan yksikönpäällikön virkanimike muutettaisiin vankilan johtajaksi. Muutoksen perustelut on todettu edellä mainitun pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. 

12.1  Rikosseuraamuslaitoksen operatiivisten tehtävien järjestäminen

Perustuslain 119 §:n 2 momentin mukaan valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista on säädettävä lailla, kun niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Yleisillä perusteilla säännöksessä tarkoitetaan lähinnä toimielimen nimeä, toimialaa sekä pääasiallisia tehtäviä ja toimivaltuuksia (HE 1/1998 vp). Julkisen vallan käyttämisestä on kyse esimerkiksi silloin, kun voidaan tehdä päätöksiä yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista taikka käyttää pakkokeinoja tai puuttua muuten yksilön perusoikeuksiin. Rikosseuraamuslaitoksesta vuonna 2022 annetussa laissa on otettu huomioon perustuslain vaatimukset siitä, miten valtionhallinnon toimielimistä tulee säätää. Nyt esitettyjen muutosten mahdolliset vaikutukset edellä todettuihin seikkoihin olisivat lähinnä lainsäädännön täsmentämistä rikosseuraamuskeskusten osalta. Lailla ei muutettaisi Rikosseuraamuslaitokselle kuuluvia tehtäviä eikä rakenteita, ei myöskään laajennettaisi Rikosseuraamuslaitoksen toimivaltuuksia. 

Perustuslain 21 §:ssä säädetään oikeusturvasta ja hyvästä hallinnosta muun muassa siten, että jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Esityksessä ehdotetun organisaatiouudistuksen eräänä tavoitteena on edistää yhdenmukaisten toimintatapojen omaksumista Rikosseuraamuslaitoksen kaikissa yksiköissä ja näin parantaa rangaistusta suorittavien oikeusturvaa ja yhdenvertaista kohtelua. Tämä edesauttaa hyvän hallinnon toteutumista. 

12.2  Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmä

Ehdotettu rikosseuraamusalan tutkinnon suorittamismahdollisuuden laajennus lisäisi yhdenvertaisuuden ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumista. Rikosseuraamusalan tutkintoa suorittavien opiskelijoiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat säännökset varmistaisivat opiskelijan oikeusturvan toteutuvan perustuslaissa edellytetyllä tavalla.  

Siltä osin kuin ehdotettu muutos lisäisi Rikosseuraamuslaitoksen valvontatehtävissä toimivien koulutettujen vartijoiden määrää, kyse olisi vankien, Rikosseuraamuslaitoksen henkilökunnan, muiden henkilöiden ja yleisen turvallisuuden lisääntymisestä. Ehdotetulla uudella tutkinnon suorittamisen mallilla, jossa hyödynnettäisiin jo suoritettua toisen asteen ammatillista tutkintoa, saataisiin rikosseuraamusten täytäntöönpanotehtävissä tarvittavaa monipuolista osaamista. Aikaisemmin suoritetusta tutkinnosta saatua osaamista täydennettäisiin rikosseuraamusalan opinnoilla niin, että opiskelija saa turvallisuuden varmistamisessa ja oikeusturvan toteuttamisessa tarvittavat valmiudet. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on korostanut sitä, että voimankäyttöoikeuksia voidaan antaa vain henkilöille, joilla on asianmukainen koulutus ja että koulutuksessa on painotettava perus- ja ihmisoikeuksia voimankäyttöä rajoittavina ja ohjaavina tekijöinä.  

12.3  Rikosseuraamusten täytäntöönpanoon liittyvien toimintojen hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta

Perustuslain (731/1999) 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. 

Perustuslain esitöissä todetaan, että julkisten hallintotehtävien hoitaminen kuuluu viranomaisille ja että tällaisia tehtäviä voidaan antaa muille kuin viranomaisille vain rajoitetusti. Esitöiden mukaan perustuslaissa julkisella hallintotehtävällä viitataan verraten laajaan hallinnollisten tehtävien kokonaisuuteen, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä. Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle ei saa vaarantaa perusoikeuksia, oikeusturvaa eikä muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Säännös korostaa julkisia hallintotehtäviä hoitavien henkilöiden koulutuksen ja asiantuntemuksen merkitystä sekä sitä, että näiden henkilöiden julkisen valvonnan on oltava asianmukaista. Merkittävää julkisen vallan käyttöä, jota sisältäviä tehtäviä ei perustuslain 124 §:n mukaan voida antaa lainkaan julkisen hallinnon ulkopuolelle, on esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuva oikeus käyttää voimakeinoja tai puuttua muulla merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin. (HE 1/1998 vp s. 178–179). 

Perustuslain esitöiden mukaan perustuslain 124 §:n lähtökohtana olisi, että julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle säädetään lailla. Koska etenkin julkisten palvelutehtävien hoitaminen on kuitenkin voitava järjestää joustavasti eikä tällaisten tehtävien antamisesta ole sääntelyn tavoitteiden kannalta tarpeen edellyttää säädettäväksi yksityiskohtaisesti lailla, voitaisiin hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle säätää tai päättää myös lain nojalla. Tehtävän antamiseen oikeuttavan toimivallan olisi tällöinkin perustuttava lakiin. Julkisen hallintotehtävän siirron tarkoituksenmukaisuus on siirron oikeudellinen edellytys, jonka täyttyminen arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Tarkoituksenmukaisuusarvioinnissa tulee kiinnittää erityistä huomiota yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen tarpeisiin hallinnon tehokkuuden ja muiden hallinnon sisäisiksi luonnehdittavien tarpeiden ohella. Myös siirrettävän hallintotehtävän luonne on arvioinnin kannalta merkityksellinen. Tarkoituksenmukaisuuden vaatimus voi täyttyä helpommin palvelujen tuottamiseen liittyvien tehtävien kohdalla kuin yksilön tai yhteisön keskeisiä oikeuksia koskevan päätöksenteon kohdalla (HE 1/1998 vp s. 179). 

Perustuslakiehdotuksesta antamassaan mietinnössä eduskunnan perustuslakivaliokunta toteaa, että perustuslakiin ehdotetun 124 §:n tarkoituksena on perustellusti rajoittaa julkisten hallintotehtävien osoittamista varsinaisen viranomaiskoneiston ulkopuolelle. Valiokunta korostaa sitä, että myös uskottaessa hallintotehtävä suoraan laissa tai lain nojalla muulle kuin viranomaiselle, tulee säännösperusteisesti taata oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten noudattaminen tässä toiminnassa. Siltä osin kuin tällainen hallintotehtävä saattaa pykälän rajoissa merkitä julkisen vallan käyttämistä, on erityisesti varmistuttava siitä, että valtaa käyttävät ovat virkamiehiä rikoslain mielessä. (PeVM 10/1998 vp, s. 35.) 

Rikosseuraamuslaitoksen tehtävänä on ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomittujen valvonta, nuorisorangaistuksen, yhdyskuntapalvelun, valvontarangaistuksen, ehdottoman vankeusrangaistuksen, sakon muuntorangaistuksen ja yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpano, ehdonalaiseen vapauteen päästettyjen valvonta sekä tutkintavankeuden toimeenpano. Lisäksi Rikosseuraamuslaitos hoitaa muut sille säädetyt tehtävät. 

Rikosseuraamuslaitoksen rikosseuraamusten täytäntöönpanon ja tutkintavankeuden toimeenpanon tehtäviin sisältyy yksilön vapautta merkittävästi rajoittavia toimia. Kyse on merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältävistä tehtävistä, joita ei siis perustuslain 124 §:n mukaan voida antaa muulle kuin viranomaiselle. Rikosseuraamuslaitoksen tehtäviin sisältyy myös toimenpiteitä, joissa ei ole kyse merkittävästä julkisen vallan käytöstä ja joita Rikosseuraamuslaitos hankkii yksityisiltä palveluntuottajilta. Osa näistä toimista on julkisia hallintotehtäviä. Näiden toimien antamisesta yksityiselle palveluntuottajalle tulee säätää lailla. Sääntely ei ole tällä hetkellä riittävä. 

Perustuslakivaliokunnan kannanottoja, minkälaisia tehtäviä pidetään julkisina hallintotehtävinä 

Perustuslakivaliokunta on todennut, minkälaisia tehtäviä voidaan pitää perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuina julkisina hallintotehtävinä, jotka voidaan siirtää yksityisen palveluntuottajan hoidettaviksi, kunhan asiasta säädetään asianmukaisesti. Kyseiset tehtävät ovat luonteeltaan viranomaistoimintaa avustavia tehtäviä, joihin liittyy oikeusvaikutuksia ja korkeat luotettavuusvaatimukset (PeVL 2/2002 vp, s. 2–3). Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi viranomaistoimintaa avustava puhelinpalveluna annettava neuvonta, tietojen antaminen ja ilmoitusten vastaanottaminen (PeVL 11/2006 vp, s. 2), hakemusasiakirjojen ja rekisteri-ilmoitusten vastaanottaminen, tietojen tallentaminen rekisteriin, todistusten, asiakirjojen ja tunnisteiden tuottaminen ja antaminen asiakkaalle sekä maksujen kerääminen ja välittäminen asianomaiselle viranomaiselle (PeVL 2/2018 vp, s. 3–4), ulkopuolisen asiantuntijan toimiminen viranomaisen apuna valvonta- ja tarkastustyössä (PeVL 42/2005 vp, s. 3; PeVL 4/2012 vp, s. 2–3), väestötietojärjestelmään talletettujen nimi-, osoite- ja yhteystietojen luovuttaminen (PeVL 3/2009 vp, s. 4) sekä passin toimittaminen ja luovuttaminen henkilölle, jolle viranomainen on myöntänyt passin (PeVL 6/2013 vp, s. 2). 

Vuonna 2021 perustuslakivaliokunta käsitteli hallituksen esitystä koulutusta koskevan lainsäädännön muuttamisesta. Esitykseen sisältyi kurinpitoseuraamuksen määräämistä koskevia säännöksiä. Perustuslakivaliokunta kiinnitti kuitenkin huomiota siihen, että perustuslain 124 §:n mukaan merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle. Perustuslakiuudistuksen esitöiden mukaan merkittävänä julkisen vallan käyttämisenä on pidettävä esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuvaa oikeutta puuttua merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin (HE 1/1998 vp, s. 179, PeVL 28/2001 vp, s. 5—6). Valiokunta viittasi lausuntoihinsa, joissa se on katsonut, että hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä (PeVL 57/2010 vp, s. 5, PeVL 32/2005 vp, s. 2, PeVL 55/2005 vp, s. 2). Valiokunta on pitänyt nimenomaisesti kurinpitorangaistuksen määräämistä merkittävänä julkisen vallan käyttönä (PeVL 18/2007 vp, s. 7). Perustuslakivaliokunnan mukaan kurinpitoseuraamusten määrääminen oppivelvollisuuskoulutuksen osalta on säädettävä viranomaiselle, jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Muulle kuin viranomaiselle voidaan antaa seuraamuksen määräämisessä viranomaista avustava ja täydentävä rooli (ks. PeVL 57/2010 vp, s. 5). Päätöksenteko voidaan järjestää esimerkiksi siten, että ammattikoulun rehtori tekee viranomaiselle esityksen kurinpitoseuraamuksen määräämisestä. (PeVL 48/2021 vp, s. 4–5.) 

Vuonna 2022 perustuslakivaliokunta antoi lausuntonsa hallituksen esityksestä laiksi Työkanava Oy -nimisestä osakeyhtiöstä ja siihen liittyviksi laeiksi. Kyseisen osakeyhtiön tehtäväksi ehdotettiin muun muassa itsenäisesti valita työ- ja elinkeinotoimiston osoittamasta rajoitetusti työkykyisten henkilöiden ryhmästä työntekijät yksittäisiin työtehtäviin. Näillä päätöksillä on yksilöiden oikeutta ja etua koskevia vaikutuksia. Perustuslakivaliokunnan mukaan kyseiselle osakeyhtiölle säädettävät tehtävät liittyvät julkiselle vallalle perustuslain 18 §:n 2 momentissa säädettyihin työllistämisen velvoitteisiin. Osakeyhtiölle ehdotetut tehtävät olivat osittain lähellä työ- ja elinkeinotoimistoille säädettyjä viranomaistehtäviä. Tarkoituksena kuitenkin oli, että julkisen hallintotehtävän luonteisista toiminnoista huolehtii työ- ja elinkeinotoimisto eli viranomainen, ei kyseinen osakeyhtiö. Jos kyseiset tehtävät halutaan säätää yhtiön tehtäväksi, asiasta tulee säätää perustuslain 124 §:n edellyttämällä tavalla. Vaihtoehtona oli se, että kyseisen osakeyhtiön tehtävistä poistetaan julkista hallintotehtävää merkittäviltä osin lähenevät tehtävät, jollaisina pidettiin ennen kaikkea toimivaltaa arvioida ja valita työhön otettavia henkilöitä. Perustuslakivaliokunnan mukaan yhtiölle ehdotettu liikkumavara työllistettävien valinnassa viittaa siihen, ettei kyse ole yksinomaan teknisestä ja puolueettomasta järjestelyn toimivuuden arvioinnista. Lisäksi, jos Työkanava Oy voi valita työllistettävät työntekijät, työntekijöiden valintakriteerien ja -menettelyn perusteista olisi syytä säätää täsmällisesti. (PeVL 6/2022 vp, s. 4–5.) 

Perustuslakivaliokunta antoi vuosina 2017 ja 2021 lausuntonsa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevasta sote-uudistuksesta. Vuoden 2017 hallituksen esitykseen sisältyi valinnanvapautta koskenut ehdotus, jonka mukaan julkiselta vallalta olisi siirretty yksityisoikeudellisessa yhteisömuodossa toimiville sote-keskuksille laaja sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannon tehtäväkokonaisuus. Perustuslakivaliokunta muistutti, että perustuslain 124 §:n mukaan julkisten hallintotehtävien hoitamisen kuuluu pääsääntöisesti viranomaisille ja että tällaisia tehtäviä voidaan antaa muille kuin viranomaisille vain rajoitetusti. Säännöstä ei ole lähtökohtaisesti tarkoitettu käytettäväksi laajojen hallinnollisten tehtäväkokonaisuuksien antamiseen viranomaiskoneiston ulkopuolisille tahoille. (PeVL 26/2017 vp, s. 8.) Sote-uudistusta koskeneessa uudessa, vuonna 2021 annetussa hallituksen esityksessä otettiin huomioon perustuslakivaliokunnan vuoden 2017 kannanotot. Esityksessä sääntely ehdotettiin toteutettavaksi siten, että hyvinvointialueen hankkiessa yksityiseltä palveluntuottajalta sosiaali- ja terveyspalveluja, on kaikkien yksityisen palvelutuottajan tuotettavaksi siirrettävien asiakkaalle annettavien palvelujen kohdalla täytyttävä perustuslain 124 §:ssä asetetut edellytykset, vaikka kaikki yksityiseltä palveluntuottajalta hankittaviksi tulevat palvelut eivät välttämättä olisi yksiselitteisesti julkisen hallintotehtävän hoitamista. Tätä pidettiin perusteltuna jo siitäkin syystä, että hankittavissa palveluissa on kaikilta osin kyse perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettujen perusoikeuksien toteuttamisesta. (HE 241/2020 vp, s. 1113–1114.) Vuoden 2021 sote-esitystä käsitellessään perustuslakivaliokunta viittasi vuoden 2017 sote-esityksen käsittelyssä esittämiinsä seikkoihin ja totesi, että nyt ehdotettu sääntely täyttää perusratkaisuiltaan hyvin perustuslain 124 §:n vaatimukset. (PeVL 17/2021 vp, s. 19.) 

Perustuslakivaliokunnan kannanottoja julkisen hallintotehtävän yksityiselle siirtämisen tarkoituksenmukaisuudesta 

Perustuslakivaliokunta on ottanut kantaa siihen, mitkä seikat tulee ottaa huomioon, kun arvioidaan julkisen hallintotehtävän yksityiselle siirtämisen tarkoituksenmukaisuutta. Perustuslakivaliokunnan mukaan tarkoituksenmukaisuusvaatimuksen täyttymistä tulee arvioida tapauskohtaisesti kunkin viranomaisorganisaation ulkopuolelle annettavaksi ehdotetun julkisen hallintotehtävän kohdalla erikseen. Tarkoituksenmukaisuusarvioinnissa tulee ottaa huomioon hallintotehtävän luonne sekä hallinnon tehokkuus ja muut hallinnon sisäiset tarpeet. Erityistä huomiota tulee lisäksi kiinnittää yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen tarpeisiin. Kun kyse on palveluiden tuottamista koskevista tehtävistä, tarkoituksenmukaisuusvaatimus täyttyy helpommin kuin esimerkiksi yksilön tai yhteisön keskeisiä oikeuksia koskevassa päätöksenteossa. (PeVL 16/2016 vp, s. 3; PeVL 44/2016 vp, s. 5; PeVL 26/2017 vp, s. 49.) 

Perustuslakivaliokunnan mukaan tarkoituksenmukaisuusvaatimus täyttyy tehtävissä, joissa tarvitaan ammatillista ja teknistä erityisosaamista. Kyse on esimerkiksi valvonta- tai tarkastustoimia suorittavien asiantuntijoiden suorittamista toimenpiteistä. Viranomaisella ei välttämättä ole, ainakaan riittävästi, resursseja tai osaamista tällaisten siirrettävien tehtävien hoitamiseen. (PeVL 42/2005 vp, s. 3; PeVL 6/2013 vp, s. 2; PeVL 44/2016 vp, s. 5; PeVL 26/2017 vp, s. 49.) Esimerkiksi käsitellessään ydinenergialain muutosta, jossa säädettiin muun muassa yksityisille tarkastuslaitoksille mahdollisuus tarkastaa ja testata ydinlaitosten mekaanisia laitteita sekä teräs- ja betonirakenteita, perustuslakivaliokunta piti tarkoituksenmukaisena kyseisten tarkastustehtävien antamista yksityiselle toimijalle. Kantaansa valiokunta perusteli sillä, että tehtävät ovat luonteeltaan yksityiskohtaiseen tekniseen asiantuntemukseen perustuvia ja ne kohdistuvat vain rajatusti ydinlaitosten laitteisiin ja rakenteisiin. (PeVL 4/2012 vp, s. 2–3.) Kun perustuslakivaliokunta otti kantaa Työkanava Oy:n tehtäväksi ehdotetusta tehtävästä valita työllistettävät henkilöt työ- ja elinkeinotoimiston sille osoittamista työnhakijoista, se totesi, että kyse oli paitsi toiminnan tehokkuuden, myös osatyökykyisten henkilöiden työllistämistä koskevan erityisasiantuntemuksen turvaamisesta. (PeVL 6/2022 vp, s. 4.) 

Tarkoituksenmukaisuusvaatimus voi täyttyä myös erilaisten palvelutehtävien hoitamisessa. Tällaisesta oli kyse esimerkiksi, kun yksityinen taho tuotti sähköisiin allekirjoituksiin liittyneitä, kansainvälisen standardoinnin mukaisia laatuvarmennepalveluita. (PeVL 2/2002 vp, s. 2–3; PeVL 11/2004 vp, s. 2; PeVL 3/2009 vp, s. 4.) Perustuslakivaliokunta on tarkoituksenmukaisuuskriteerin täyttymistä arvioidessaan kiinnittänyt huomiota myös tehtävissä tarvittavaan palvelutarpeen lisääntymiseen, palveluiden alueelliseen saatavuuteen ja joustavuuteen sekä toiminnan tehokkuuteen. (PeVL 11/2004 vp, s. 2; PeVL 6/2013 vp, s. 2; PeVL 16/2016 vp, s. 3; PeVL 26/2017 vp, s. 49.) Perustuslakivaliokunta piti tarkoituksenmukaisena esimerkiksi järjestelyä, jossa yksityiselle toimijalle voitiin siirtää viranomaiselle kuuluvia passin laadun ja oikeasisältöisyyden tarkastamista sekä passilähetyksen toimittamista koskevia tehtäviä. Perustuslakivaliokunta perusteli järjestelyn tarkoituksenmukaisuutta erityisesti passien määrän merkittävällä kasvulla. Tehtävien siirtämisellä voitiin turvata passin hakijoille aikaisempaa joustavammat ja kattavammat mahdollisuudet saada palvelu. Lisäksi tehtävien siirtämisellä voitiin turvata poliisin lupahallinnon henkilöstöresursseja. (PeVL 6/2013 vp, s. 2.) 

Perustuslakivaliokunnan kannanottoja perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumisen varmistamisesta julkista hallintotehtävää yksityiselle siirrettäessä 

Perustuslakivaliokunta on edellä todetuissa lausunnoissaan todennut, että kun julkinen hallintotehtävä siirretään viranomaistoiminnan ulkopuolelle, tulee perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten varmistamiseksi ottaa huomioon seuraavat seikat. 

Perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten turvaaminen edellyttää perustuslakivaliokunnan mukaan sitä, että siirrettävän palvelun sisällöstä, tarjonnasta ja toteutuksesta säädetään riittävän täsmällisesti. Lisäksi tulee säätää julkisia hallintotehtäviä hoitavan palveluntarjoajan henkilöstön pätevyydestä. Palveluntuottajan ja sen henkilöstön toimintaan tulee myös kohdistaa riittävä julkinen valvonta. Eräissä lausunnoissaan perustuslakivaliokunta piti asianmukaisena sitä, että lailla säädetään myös palveluntuottajana toimimisen yleisistä edellytyksistä, palveluntuottajan yleisistä velvollisuuksista ja vastuusta, henkilötietojen käsittelystä, salassapitovelvollisuudesta sekä tehtävän siirtoa koskevan sopimuksen sisällöstä. (PeVL 24/2001 vp, s. 4; PeVL 2/2002 vp, s. 2–3; PeVL 11/2002 vp, s. 5; PeVL 11/2004 vp, s. 2; PeVL 4/2012 vp, s. 2–3; PeVL 26/2017 vp, s. 49; PeVL 2/2018 vp, s. 3–4.) Palveluntuottajan yleisinä edellytyksinä perustuslakivaliokunta on todennut muun muassa, että palveluntuottajalla on tehtävään riittävä taito ja voimavarat eivätkä sen muut tehtävät tai toiminnan luonne ja tarkoitus vaaranna siirrettävän julkisen hallintotehtävän asianmukaista hoitamista. (PeVL 16/2016 vp, s. 2–3.) 

Vuoden 2017 ja 2021 sote-uudistusehdotuksia käsitellessään perustuslakivaliokunta kiinnitti erityistä huomiota siihen, että osakeyhtiömuotoiseen toimintaan ei lähtökohtaisesti ole mahdollista kohdistaa samantasoista hallinnollista ohjausta ja yhtä tehokasta valvontaa kuin viranomaistoimintaan. Perustuslakivaliokunnan mukaan valvonnan ja ohjauksen järjestäminen on jossakin määrin helpompaa, kun kyseessä on voittoa tavoittelematon valtion kokonaan omistama osakeyhtiö verrattuna puhtaasti kaupalliseen yritykseen. (PeVL 26/2017 vp, 25; PeVL 17/2021 vp, s. 22.) 

Perustuslakivaliokunnan mukaan oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumisen varmistaminen edellyttää sitä, että asian käsittelyssä noudatetaan hallinnon yleislakeja ja että asioita käsittelevät toimivat virkavastuulla. (PeVL 11/2002 vp, s. 5; PeVL 42/2005 vp, s. 3; PeVL 11/2006 vp, s. 3; PeVL 16/2016 vp, s. 2–3; PeVL 44/2016 vp, s. 6; PeVL 26/2017 vp, s. 55; PeVL 6/2022 vp, s. 5.) Oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimukset koskevat erityisesti julkiseen hallintotehtävään liittyvää päätöksentekoa. Tällöin on kiinnitettävä huomiota muun muassa yhdenvertaisuuteen, yksilön kielellisiin perusoikeuksiin, oikeuteen tulla kuulluksi, vaatimukseen päätösten perustelemisesta ja oikeuteen hakea muutosta. (HE 1/1998 vp, s. 179.) Perustuslakivaliokunnan mukaan lakiin ei ole perustuslain 124 §:n takia välttämätöntä yleensä sisällyttää viittausta hallinnon yleislakeihin, sillä hallinnon yleislakeja sovelletaan niiden sisältämien soveltamisalaa, viranomaisten määritelmää tai yksityisen kielellistä palveluvelvollisuutta koskevien säännösten nojalla myös yksityisiin niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä. (PeVL 42/2005 vp, s. 3; PeVL 16/2016 vp, s. 2–3; PeVL 26/2017 vp, s. 55.) Sen sijaan erikseen tulee säätää palveluntuottajan henkilöstön rikosoikeudellisesta virkavastuusta julkisia hallintotehtäviä hoidettaessa. (PeVL 16/2016 vp, s. 2–3; PeVL 6/2022 vp, s. 5; PeVL 49/2022 vp s. 4; PeVL 92/2022 vp, s. 4.) 

Julkisen hallintotehtävän siirtäminen yksityiselle lakiin perustuvan sopimuksen nojalla 

Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään todennut, että julkinen hallintotehtävä voidaan perustuslain 124 §:n perusteella antaa muulle kuin viranomaiselle paitsi lailla myös lain nojalla tehtävällä sopimuksella. (PeVL 11/2002 vp, s. 5; PeVL 11/2004 vp, s. 2; PeVL 26/2017 vp, s. 48; PeVL 17/2021 vp, s. 19.)  

Perustuslakivaliokunta on viitannut perustuslain 124 §:n esitöissä ilmaistuun kantaan, että koska etenkin julkisten palvelutehtävien hoitaminen on voitava järjestää joustavasti eikä tällaisten tehtävien antamisesta ole sääntelyn tavoitteiden kannalta tarpeen edellyttää säädettäväksi yksityiskohtaisesti lailla, voidaan hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle säätää tai päättää myös lain nojalla. Tehtävän antamiseen oikeuttavan toimivallan on tällöinkin perustuttava lakiin. (HE 1/1998 vp, s. 179.) Perustuslakivaliokunta on todennut, että sopimuksella ei kuitenkaan voida sopia esimerkiksi palveluntarjoajan ilmoitusvelvollisuudesta sellaisista tehtävien hoitamisen muutoksista, joilla voi olla olennaista vaikutusta tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen. Tämänkaltaiset valvonnasta, puutteista ja laiminlyönneistä aiheutuvat seuraamukset ovat sellaista julkisen vallan käyttöä, joka ei voi perustua pelkästään sopimuksen varaan. (PeVL 2/2018 vp, s. 4.) 

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön arviointia Rikosseuraamuslaitoksen tehtäviä yksityisille palveluntuottajille siirtämisen näkökulmasta 

Siirrettävien tehtävien julkisen hallintotehtävän luonne 

Edellä kuvatusta perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännöstä voidaan päätellä, että mitä selvemmin toiminnolla on yksilöiden oikeuksia, etuja tai velvollisuuksia koskevia vaikutuksia, sitä varmemmin kyse on julkisesta hallintotehtävästä. Rikosseuraamuslaitoksen hankkiessa palveluita yksityiseltä palveluntuottajalta, kyse on viranomaisen toimintaa tukevasta ja avustavasta työstä, joten kyse ei ole merkittävän julkisen vallan käyttämisestä. Kyseisiin tehtäviin liittyvää merkittävää julkista valtaa käyttää Rikosseuraamuslaitos. 

Perustuslakivaliokunta on eräissä tapauksissa arvioinut lakiehdotusten sisältämiä tehtäviä kokonaisuuksina, joihin sisältyy yhtäältä viranomaiselle selvästi kuuluvia osia, kuten yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin vaikuttavaa päätöksentekoa, toisaalta yksityiselle palveluntuottajalle siirrettävissä olevia avustavia tai teknistyyppisiä toimia. Tällaisissa tapauksissa valiokunta on todennut, että ainakin kokonaisuutena tarkastellen kyse on perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta julkisesta hallintotehtävästä ja edellyttänyt tämänmukaista tehtävien yksityiselle taholle siirtämisen sääntelyä. Tällainen tehtäväkokonaisuuden kaikkien osien määritteleminen julkiseksi hallintotehtäväksi on korostunut julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä. Näissä tapauksissa myös avustavien tehtävien luonnehdintaa julkiseksi hallintotehtäväksi on perusteltu sillä, että tehtäväkokonaisuudessa on kyse yksilön perusoikeuksien toteuttamisesta. Siten kaikkien yksityisen palvelutuottajan tuotettavaksi siirrettävien asiakkaalle annettavien sosiaali- ja terveyspalvelujen kohdalla on täytyttävä perustuslain 124 §:ssä asetetut edellytykset, vaikka kaikki yksityiseltä palveluntuottajalta hankittaviksi tulevat palvelut eivät välttämättä olisikaan yksiselitteisesti julkisen hallintotehtävän hoitamista. Sinänsä jo se, että tehtävä sisältää julkisen hallintotehtävän piirteitä, on edellyttänyt sääntelyn tarkastelua perustuslain 124 §:n kannalta. Tästä perustuslakivaliokunnan kannanotosta voitaneen päätellä, että jokseenkin vastaavanlainen julkisen hallintotehtävän luonteinen tehtävä olisi esimerkiksi rikosseuraamusta suorittavan henkilön rikoksettoman elämän valmiuksien parantamiseen tähtäävään kuntouttavan toiminnan asiantuntijatehtävä. 

Perustuslakivaliokunta on pitänyt avustavia tehtäviä julkisena hallintotehtävänä, jos kyse on viranomaisen lakisääteisiin palvelutehtäviin kuuluvista ja viranomaisen järjestämisvastuulla olevista toiminnoista, esimerkiksi neuvonnasta, asiakirjojen ja tietojen vastaanottamisesta ja luovuttamisesta sekä tietojen tallentamisesta rekisteriin. 

Kun viranomaiselle kuuluvassa valvontatehtävässä käytetään valvonnan kannalta merkityksellisen seikan selvittämisessä apuna ulkopuolista asiantuntijaa, kyse on julkisesta hallintotehtävästä. Toiminnan julkisen hallintotehtävän luonne korostuu, jos yksityinen taho tekee tarkastuksensa perusteella viranomaisen valvonta- ja tarkastustoimintaa tukevia tarkastuspäätöksiä. Tästä perustuslakivaliokunnan kannanotosta voitaneen päätellä, että jokseenkin vastaavanlainen julkisen hallintotehtävän luonteinen tehtävä olisi esimerkiksi vangin oikeusasemaa koskevan päätöksen tueksi tarvittavan asiantuntijalausunnon laatiminen. Tällainen lausunto voisi koskea esimerkiksi sitä, miten yksityisen palveluntuottajan toteuttama kuntoutus on edistänyt vangin rangaistusajan suunnitelman toteutumista. 

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön perusteella voidaan päätellä, että Rikosseuraamuslaitoksen järjestämisvastuulla olevia, rikosseuraamusta suorittavan henkilön esimerkiksi päihdekuntoutukseen, psykologiseen ja sosiaaliseen kuntoutukseen, terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen, hengelliseen tukemiseen, koulutukseen, työelämän ja arkielämän taitojen valmennukseen sekä lasten ja perheiden tukemiseen liittyviä ja muita vastaavanlaisia asiantuntijuutta edellyttäviä avustavia tehtäviä voidaan pitää julkisina hallintotehtävinä tai vähintään julkisen hallintotehtävän piirteitä sisältävinä tehtävinä. Näin ollen näiden toimintojen siirtämisestä yksityiselle palveluntuottajalle tulee säätää perustuslain 124 §:n edellyttämällä tavalla. 

Perustuslakivaliokunnan mukaan, kun kyse on yksityisoikeudellisesta toiminnasta, jossa järjestämisvastuu on kuitenkin viranomaisella, toimintaa pidetään julkisena hallintotehtävänä. Sinänsä elinkeinotoimintana järjestettävää ruokahuoltoa, vankien elintarvikkeiden ja henkilökohtaisten käyttöesineiden ostamismahdollisuutta ja vankien kuljetustehtävää voidaan pitää julkisena hallintotehtävänä, koska näiden toimintojen järjestäminen on Rikosseuraamuslaitoksen vastuulla. Näiden toimintojen hankkimisesta yksityiseltä palveluntuottajalta tulee siis säätää perustuslain 124 §:n mukaisesti. Ehdotuksen mukaiset ruokahuollon, vankien elintarvikkeiden ja henkilökohtaisten käyttöesineiden ostamismahdollisuuden sekä vankien kuljettamista ja kuljetusajoneuvon järjestämistä koskevat tehtävät eivät sisältäisi vankeuden täytäntöönpanoon eikä tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevia toimivaltuuksia eivätkä muutakaan merkittävää julkisen vallan käyttöä. Nämäkin toiminnot olisivat Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa tukevia ja avustavia. Hankitun toiminnan järjestämisvastuu, ohjaus ja valvonta kuuluisivat Rikosseuraamuslaitokselle. Vangeilla ja tutkintavangeilla on oikeus lainmukaiseen ruokahuoltoon ja ostosmahdollisuuteen sekä turvalliseen kuljetukseen. Kokonaisvastuu näiden järjestelyjen toteuttamisesta olisi Rikosseuraamuslaitoksella. Yksityinen palveluntuottaja vastaisi lain ja sopimuksen mukaisesti omasta toiminnastaan, johon ei siis kuuluisi merkittävää julkisen vallan käyttöä. 

Julkisen hallintotehtävän määrittelyn rajanvetona pidettäisiin sitä, että Rikosseuraamuslaitoksen järjestämisvastuulla olevat kiinteistöhuolto- ja siivoustehtävät sekä maksukorttien, kalusteiden ja vastaavien hankinnat eivät kuitenkaan olisi julkista hallintotehtävää, vaikka Rikosseuraamuslaitos hankkisi niitä yksityiseltä palveluntuottajalta. Kyse on siinä määrin teknistyyppisistä toiminnoista, ettei niitä voisi verrata ruokahuollon, vankien elintarvikkeiden ja henkilökohtaisten käyttöesineiden ostamismahdollisuuden ja kuljetustehtävän hoitamiseen. 

Julkisen hallintotehtävän viranomaisorganisaation ulkopuolelle siirtämisen tarkoituksenmukaisuus 

Perustuslakivaliokunta edellyttää julkista hallintotehtävää viranomaisorganisaation ulkopuolelle siirrettäessä, että siirto on tarkoituksenmukainen viranomaisen toiminnan järjestämisen kannalta. Perustuslakivaliokunnan mukaan tarkoituksenmukaisuusedellytys täyttyy, jos siirrolla pystytään järjestämään toiminta tehokkaasti sekä hallinnon sisäiset tarpeet huomioon ottaen. Erityistä huomiota tulee lisäksi kiinnittää yksityisten henkilöiden tarpeisiin. 

Perustuslakivaliokunnan mukaan siirron tarkoituksenmukaisuusvaatimus täyttyy erityisesti tehtävissä, joissa tarvitaan ammatillista ja teknistä erityisosaamista. Viranomaisella ei välttämättä ole lainkaan tai ainakaan riittävästi resursseja tai osaamista tällaisten tehtävien hoitamiseen. Myös avustavien tehtävien siirtäminen voi olla tarkoituksenmukaista esimerkiksi palveluiden alueellisen saatavuuden varmistamiseksi sekä toiminnan joustavuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi. Tällaisella tehtävien siirtämisellä voidaan turvata viranomaisten henkilöstöresurssien käyttö muihin tehtäviin. 

Edellä olevan perusteella voidaan päätellä, että koska Rikosseuraamuslaitoksella ei ole riittäviä resursseja esityksessä tarkoitettujen, suurelta osin erityistä ammattitaitoa edellyttävien tehtävien hoitamiseen tarvittavissa määrin ja alueellisesti yhdenvertaisesti, ehdotetussa Rikosseuraamuslaitoksen kyseisten tehtävien yksityiselle palveluntuottajalle siirtämismahdollisuudessa täyttyy tarkoituksenmukaisuusvaatimus.  

Perusoikeuksien, oikeusturvan ja muun hyvän hallinnon toteutumisen varmistaminen 

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan, kun julkinen hallintotehtävä siirretään viranomaistoiminnan ulkopuolelle, tulee perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten varmistamiseksi ottaa huomioon seuraavat seikat. 

Siirrettävän palvelun sisällöstä, tarjonnasta ja toteutuksesta tulee säätää riittävän täsmällisesti. Lisäksi tulee säätää julkisia hallintotehtäviä hoitavan palveluntuottajan henkilöstön pätevyydestä. Palveluntuottajan ja sen henkilöstön toimintaan tulee myös kohdistaa riittävä julkinen valvonta. Perustuslakivaliokunta on pitänyt asianmukaisena sitä, että lailla säädetään myös palveluntuottajana toimimisen yleisistä edellytyksistä, palveluntuottajan yleisistä velvollisuuksista ja vastuusta, henkilötietojen käsittelystä, salassapitovelvollisuudesta sekä tehtävän siirtoa koskevan sopimuksen sisällöstä. 

Perustuslakivaliokunnan mukaan perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumisen varmistaminen edellyttää myös sitä, että asian käsittelyssä noudatetaan hallinnon yleislakeja ja että asioita käsittelevät toimivat virkavastuulla. Kun julkinen hallintotehtävä on siirretty yksityiselle toimijalle, toimintaan sovelletaan hallinnon yleislakeja ilman viittaussäännöstäkin. Palveluntuottajan henkilöstön rikosoikeudellisesta virkavastuusta julkisia hallintotehtäviä hoidettaessa tulee säätää tehtävien siirtämistä koskevassa lainsäädännössä. 

Edellä olevan perusteella voidaan päätellä, että Rikosseuraamuslaitoksen yksityiselle palveluntuottajalle siirrettävien tehtävien hoitamisessa voidaan asianmukaisilla säännöksillä turvata perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon toteutuminen. 

Edellä olevan perusteella voidaan päätellä, että Rikosseuraamuslaitokselle ehdotettu mahdollisuus hankkia lakisääteisten tehtäviensä hoitamista tukevia ja avustavia palveluita yksityiseltä palveluntuottajalta ei sisällä perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön kannalta tulkinnanvaraisia seikkoja. 

12.4  Henkilötietojen käsittely

Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. 

Rikosseuraamuslaitoksesta annettuun lakiin ehdotetun 7 e §:n mukaan Rikosseuraamuslaitoksella olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus saada yksityisen palveluntuottajan työntekijältä kyseiseen toimintaan osallistuvaa rikosseuraamusta suorittavaa henkilöä tai tutkintavankia koskevia tietoja, jotka ovat tarpeen Rikosseuraamuslaitoksen kyseiselle henkilölle järjestämän toiminnan toteuttamiseksi tai rikosseuraamuksen täytäntöönpanon taikka tutkintavankeuden toimeenpanon turvallisuuden varmistamiseksi. Yksityisen palveluntuottajan työntekijällä olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus saada Rikosseuraamuslaitokselta rikosseuraamusta suorittavaa henkilöä tai tutkintavankia koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä 7 a §:ssä tarkoitetun toiminnan toteuttamiseksi. 

Rikosseuraamusalan tutkinnosta ehdotetun lain 9 §:n 4 momentin mukaan opiskelijaksi pyrkivän tulisi antaa koulutuskeskukselle opiskelijaksi ottamisen arvioinnissa tarvittavat terveydentilaansa ja rikosseuraamusalan työhön sopivuuttaan koskevat tiedot. Lakiehdotuksen 17 §:ssä säädettäisiin terveydenhuollon ammattihenkilön mahdollisuudesta luovuttaa koulutuskeskukselle kirjallisen johtopäätöksen opiskelijalle tehdystä päihdetestistä. Lakiehdotuksen 19 §:n 2 momentin mukaan opiskelijan sairauteen liittyvissä opiskelun keskeyttämistilanteissa opiskelijan tulisi pyydettäessä antaa koulutuskeskukselle terveydentilansa arviointiin tarvittavat tiedot. Opiskeluoikeuden menettämistä koskeva vastaava säännös olisi 20 §:n 2 momentissa. Ehdotettu sääntely ei laajentaisi tietojensaantioikeutta nykyisestä. 

Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen (PeVL 15/2018 vp). Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 17/2016 vp, s. 2—3). Valiokunta on antanut erityistä merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina arvioidessaan täsmällisyyttä ja sisältöä. Mikäli ehdotetut säännökset tietojen luovutuksesta ovat kohdistuneet myös arkaluonteisiin tietoihin, on tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä ollut sääntelyn täsmentäminen selostetun perustuslakivaliokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä koskevan käytännön mukaiseksi (PeVL 38/2016 vp, s. 3). Valiokunta ei toisaalta ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (ks. esim. PeVL 71/2014 vp, s. 3/I, PeVL 62/2010 vp, s. 4/I ja PeVL 59/2010 vp, s. 4/I). (PeVL 4/2021, s. 3–4). 

Ehdotetut tietojen luovuttamista ja saamista koskevat säännökset olisivat perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla riittävän yksityiskohtaisia ja tarkkarajaisia. Luovutettavat tiedot on rajattu ehdotetun sääntelyn tavoitteen ja toisaalta tietoja koskevan salassapitointressin mukaisesti vain sellaisiin tietoihin, joiden luovuttaminen on tarkoituksenmukaista ja oikeasuhtaista tavoiteltuun päämäärään nähden. 

12.5  Asetuksenantovaltuudet

Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia tässä perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto. 

Perustuslain 80 §:n johdosta asetuksenantovaltuuksiin on perustuslakivaliokunnan käytännössä kohdistettu vaatimuksia sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta (esim. PeVL 38/2013 vp, s. 3/II–4/I). Valiokunta on painottanut tämän merkitsevän sitä, että asetuksia voidaan antaa vain laissa säädetyn valtuuden nojalla eikä asetuksenantovaltaa voida antaa asioissa, joista perustuslain mukaan on säädettävä lailla, lakiin otettava asetuksenantovaltuus laadittava on laadittava niin, että valtuuden sisältö selvästi ilmenee laista ja että se rajataan riittävän tarkasti (ks. PeVL 26/2017 vp, s. 26). Perustuslain 80 §:n takia on olennaista, että säänneltävästä asiasta on riittävät perussäännökset laissa ja että valtuus on syytä sijoittaa pääsääntöisesti lain asianomaisen perussäännöksen yhteyteen (ks. PeVL 10/2016 vp, s. 5 ja PeVL 49/2014 vp, s. 6). 

Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 11 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan säännökset asioiden käsittelemisestä ja ratkaisemisesta, edustamisesta tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa, henkilöstöstä, virkamiesten erityisistä kelpoisuusvaatimuksista ja kielitaitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista, nimittämisestä virkaan tai virkasuhteeseen, virkavapauden myöntämisestä, tehtävien järjestämisestä toimintayksiköiden välillä sekä henkilökortista. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitoksen tunnuskuvasta, virkapuvusta ja sen käytöstä sekä suoja- ja erityisvaatetuksesta samoin kuin virkamerkistä säädetään oikeusministeriön asetuksella. 

Rikosseuraamusalan tutkinnosta ehdotetun lain 26 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkemmat säännökset koulutuksen tarkoituksesta, tavoitteista ja sisällöstä; tutkinnon rakenteesta, mitoitusperusteista, laajuudesta ja suoritusajasta; tutkintosäännön ja opetussuunnitelman tarkemmasta sisällöstä; koulutukseen valitsemisen menettelystä; opetuksen antamisesta sekä tutkinnon tuottamasta kelpoisuudesta. 

Lakiehdotuksissa ehdotetut asetuksenantovaltuudet ovat perustuslaissa edellytetyllä tavalla tarkkarajaisia ja tarkentavat lakiehdotuksessa olevia säännöksiä. Ne eivät sellaisina muodosta ristiriitaa suhteessa perustuslain 80 §:ssä säädettyihin asetuksen antamisen edellytyksiin. 

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.