7.1
Laki ruokahallinnon tietovarannosta
1 §.Lain soveltamisala. Pykälässä määriteltäisiin lain soveltamisala. Se kattaisi 1 momentin mukaan rekisterit, joita pidetään Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan mukaisten toimenpiteiden, unionin rahoittamien maaseudun kehittämistoimien ja näitä täydentävien kansallisten toimenpiteiden hallintotehtäviä varten. Lisäksi soveltamisalaan kuuluisivat elintarvikkeiden ja maa-, puutarha- ja metsätalouden tuotantopanosten turvallisuuden ja laadun, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kasvinterveyden edistämistä, valvontaa ja tutkimusta koskevia hallintotehtäviä varten pidettävät rekisterit. Hallintotehtävien kokonaisuuden määrittely vastaa Ruokavirastosta annetun lain 1 §:ssä olevan Ruokaviraston toimialan määrittelyä.
Rekisterien lisäksi lain soveltamisala kattaisi muut mainittuihin hallintotehtäviin liittyvät tietoaineistot, joilla tarkoitetaan tiedonhallintalain mukaan asiakirjoista ja muista vastaavista tiedoista muodostuvaa tiettyyn viranomaiseen tehtävään tai palveluun liittyvää tietokokonaisuutta. Tietojärjestelmälaki kattaa rekisterien lisäksi hallinnossa laaditut asiakirjat, ei hallinnolle toimitettuja asiakirjoja, mikä ero ei ole osoittautunut lain käytännön soveltamisen kannalta mielekkääksi. Hallinnon asiakirjat ovat nykyisin lähes aina sähköisessä muodossa ja niitä käsitellään automaattisen tietojenkäsittelyn avulla, mikä myös korostaa tarvetta säätää tiedosta asiakirjojen sijasta.
Lakiin liittyvät sääntelytarpeet ja ehdotetut säännökset koskevat kuitenkin keskeisimmin hallinnonalan tehtäviä varten operatiivisissa sähköisissä järjestelmissä muodostuvia rekisterejä, erityisesti henkilörekisterejä, sillä niihin sisältyvän tiedon käsittelyyn ja luovuttamiseen sekä viranomaisten keskinäiseen vastuunjakoon sekä rekistereihin sisältyvän tiedon käyttöön liittyy monia erityistarpeita ja -kysymyksiä.
Pykälän 1 momentin mukaisesta kokonaisuudesta käytettäisiin laissa käsitettä ruokahallinnon tietovaranto. Tiedonhallintalaissa tietovarannolla tarkoitetaan viranomaisten tehtävien hoidossa tai muussa toiminnassa käytettäviä tietoaineistoja sisältävää kokonaisuutta, jota käsitellään tietojärjestelmien avulla tai manuaalisesti. Ehdotetussa laissa termin käyttö olisi siten linjassa mainitun lain kanssa.
Laki ei jatkossakaan koskisi niihin luonnonvaratehtäviin liittyviä rekistereitä, joita Ruokavirasto hoitaa Ruokavirastosta annetun lain 1 §:ssä määritellyn oman toimialansa ulkopuolisina tehtävinä. Asiaa käsitellään edellä jaksossa 5. Oman varsinaisen toimialansa ulkopuolisena tehtävänä Ruokavirasto tuottaa lisäksi tietohallinnon palveluita maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan virastoille ja laitoksille sekä muille julkisia tehtäviä hoitaville tahoille sekä tilanteen ja tarpeen mukaan myös muiden hallinnonalojen viranomaisille. Tämä tietohallinnon palvelukeskuksen rooli liittyy kuitenkin ainoastaan tietojärjestelmien tekniseen toteutukseen sekä niiden tekniseen ylläpitoon ja päivittämiseen, eikä mainittu rooli tee Ruokavirastosta mainittuihin oman toimialansa ulkopuolisiin tietojärjestelmiin sisältyvien rekisterien pitäjää. Rekisterit, joita Ruokavirasto operoi tietohallinnon palvelukeskuksen roolissa, eivät kuulu voimassa olevan tietojärjestelmälain soveltamisalaan eivätkä ne kuuluisi myöskään ehdotetun lain soveltamisalaan.
Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin, että laki ei vaikuttaisi viranomaisten velvollisuuksiin pitää asiarekisterejä niiden käsittelyssä olevista ja olleista asioista. Tiedonhallintalain 25 § edellyttää, että tiedonhallintayksiköiden on ylläpidettävä asiarekisteriä käsiteltävänä olevista ja olleista asioista. Asiarekisteri on looginen rekisteri, joka koostuu viranomaisessa muodostuvista asiankäsittelyn metatiedoista asiankäsittelyn kulkua kuvaavina tietoina. Merkitystä ei ole sillä, missä tietojärjestelmässä metatiedot muodostuvat, eli viranomaisen niin sanotun hallintodiaarin lisäksi asiarekisteriin voi kuulua operatiivisissa tietojärjestelmissä syntyviä metatietoja. Tiedonhallintalain mukaan kullakin viranomaisella on velvollisuus pitää asiarekisteriä mainitussa laissa säädetyllä tavalla. Ehdotetussa laissa ei säädetä asiarekistereistä, vaikka ruokahallinnon tietovarannossa voi olla eri tiedonhallintayksiköiden asiarekistereihin kuuluvia tietoja. Erityisesti maksajavirastotehtävissä asioiden vireille tuloa ja vireillä oloa koskevat tiedot muodostuvat tyypillisesti näitä tehtäviä varten olevassa tietojärjestelmässä, eivätkä kunnat ja ELY-keskukset ylläpidä erillistä diaaria muissa järjestelmissä. Asiarekisterien vastuunjaon osalta ei poikettaisi tiedonhallintalain vastuunjaosta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, ettei laki koskisi vapaaehtoisuuden perusteella tilastotarkoitukseen kerättyjä tietoja. Rajaus on perusteltu, sillä mainittujen tietojen keräämisestä, käsittelystä ja luovuttamisesta säädetään tilastolaissa. Tietojärjestelmälain 1 §:n perusteluissa esitetään, että lakia ei sovelleta tilastotietoihin.
Tilastolain mukaan myös muut viranomaiset kuin varsinaiset tilastoviranomaiset voivat laatia toimialaansa koskevia tilastoja muihin tarkoituksiin keräämistään tiedoista sekä vapaaehtoisuuden perusteella tilastotarkoitukseen kerätyistä tiedoista. Tilastoja laativien viranomaisten on huolehdittava siitä, että tilastotarkoitukseen kerättävät tiedot kerätään ja talletetaan ilman tunnistetietoja aina, kun se tilastojen laatimisen kannalta on mahdollista ja ellei ole tilastolaissa säädettyä erityistä syytä tunnistetietojen tallettamiseen. Vapaaehtoisuuden pohjalta kerättyihin tietoihin soveltuvat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 16 kohdan mukainen salassapito sekä vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto. Tietoja voidaan kuitenkin rajoitetusti luovuttaa julkisuuslain säännösten rajoissa, mutta tilastolain mukaan tilastoja laativa viranomainen päättää aina tällöin luvan antamisesta. Mainitut rajoitukset ovat ristiriidassa suhteessa moniin ehdotetun lain tavoitteisiin kuten tiedon yhteiskäyttöisyyden edistämispyrkimykseen, eikä tilastotarkoituksiin vapaaehtoisuuden pohjalta kerätyn tiedon sisällyttäminen lain soveltamisalaan ole tästä syystä tarkoituksenmukaista.
2 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälän 1 momentissa olisi säännös julkisuuslain ja tiedonhallintalain soveltamisesta ruokahallinnon tietovarantoon siltä osin kuin laissa ei toisin säädettäisi.
Pykälän 2 momentissa olisi tietojärjestelmälain 2 §:n säännöksiä vastaava säännös, jolla suljettaisiin pois tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan säännösten soveltaminen. Kyse olisi poikkeussäännöksestä tietosuoja-asetuksen mukaisiin rekisteröidyn oikeuksiin vaatia henkilötietojensa käsittelyn rajoittamista, jos hän kiistää henkilötietojen paikkansapitävyyden tai jos hän katsoo henkilötietojen käsittelyn olevan lainvastaista. On Suomen yleisen edun mukaista, ettei rekisteröity voisi 18 artiklaan perustuvalla vaatimuksellaan tarpeettomasti vaarantaa sellaisen hallintotehtävän hoitamista, joka perustuu unionin lainsäädäntöön tai kansalliseen lakiin. Tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 2 kohta mahdollistaa myös sen, että jos käsittelyä on rajoitettu, henkilötietoja saa kuitenkin käsitellä tärkeää unionin tai jäsenvaltion yleistä etua koskevista syistä.
Esityksessä katsotaan, että siinä tulevat sovitetuiksi yhteen rekisteröidyn oikeudet ja tärkeä jäsenvaltion yleinen etu. Hallintolain (434/2003) säännökset jo toteuttavat ja edistävät hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa. Hallintolain 6 luvussa säädetään asian selvittämisestä ja asianosaisen kuulemisesta. Rekisteröity voi saattaa vireille asian, jossa hän vaatii paikkansapitämättömien tietojen korjaamista, tai esittää viranomaiselle vaatimuksen, että lainvastainen henkilötietojen käsittely lopetetaan. Vaihtoehtoisesti rekisteröity voisi tehdä kantelun. Lisäksi rekisteröity voi käyttää muita tietosuoja-asetuksen III luvussa (rekisteröidyn oikeudet) ja VIII luvussa (oikeussuojakeinot, vastuu ja seuraamukset) säädettyjä oikeuksiaan.
Ehdotuksessa 18 artiklan soveltamisesta poikettaisiin siltä osin kuin kyse on rekisterinpitäjistä, joiden on noudatettava hallintolakia. Tällöin on kyse tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa mainitusta rajoitusperusteesta ”muut unionin tai jäsenvaltion yleiseen julkiseen etuun liittyvät tärkeät tavoitteet” (e kohta) ja ”valvonta-, tarkastus- tai sääntelytehtävä, joka satunnaisestikin liittyy julkisen vallan käyttöön a–e ja g alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa” (h alakohta). Esityksessä katsotaan, että tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan osalta poikkeamiseen lakisääteisten tehtävien osalta on riittävät perusteet. Lakisääteisillä tehtävillä tarkoitetaan tässä siis viranomaisten tehtäviä ja julkisia hallintotehtäviä. Lisäksi asia on rajattu vain tietosuoja-asetuksen yhteen artiklaan (18 artikla) ja siltäkin osin vain kahteen alakohtaan.
Tietosuoja-asetuksen 23 artiklassa säädetään, että asianomaisessa rajoituksessa tulee keskeisiltä osin noudattaa perusoikeuksia ja -vapauksia. Esityksessä katsotaan, että tämä edellytys täyttyy. Rekisteröidyn oikeusturvasta on keskeiseltä osin huolehdittu sillä, että viranomaiset ja julkisia hallintotehtäviä hoitavat noudattavat hallinnon yleislakeja. Lisäksi rekisteröidyn oikeusturvaa turvaavat muutkin hallintoa koskevat säännökset (virkavastuusäännökset ja laillisuusvalvonta).
Pykälän 3 momentissa todettaisiin, että laki olisi luonteeltaan lain soveltamisalapykälässä määriteltävää ruokahallinnon tietovarantoa koskeva yleislaki, eikä sitä sovellettaisi, jos muussa maa- ja metsätalousministeriön toimialan lainsäädännössä säädettäisiin toisin. Mainittua lainsäädäntöä käsitellään jaksossa 2.1.
3 §.Ruokahallinnon tietovarannon käyttötarkoitus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ruokahallinnon tietovarantoa käytetään 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin liittyen tukien hakemiseen, hallinnointiin ja valvontaan sekä lainsäädännön noudattamisen valvontaan. Lisäksi ruokahallinnon tietovarantoa käytettäisiin sellaisiin viranomaisen toimeenpano-, suunnittelu- ja selvitys-, tilastointi- ja tutkimustehtäviin, jotka liittyvät 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin. Ehdotetun 2 momentin mukaan käyttötarkoituksena olisi myös kasvinjalostajanoikeudella suojatun lajikkeen viljelystä maksettavan korvauksen perintä. Nämä tarkoitukset vastaavat voimassa olevan tietojärjestelmälain 3 §:n 1 ja 2 momentissa lueteltuja tarkoituksia, vaikka säännösten muotoiluja on joiltakin osin muutettu ja täsmennetty.
Lisäksi voimassa olevan pykälän 3 momentin rajaus poistuisi, mikä ilmentäisi aiempaa paremmin sitä, että kyseessä on hallinnonalan viranomaisten yhteiskäytössä oleva tietovaranto. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan käsittelyn tarkoitus voidaan määritellä jäsenvaltion lainsäädännössä, joka voi sisältää muun muassa käsittelyn käyttötarkoitussidonnaisuutta koskevia säännöksiä.
Käyttötarkoitusta tai yhteisrekisterinpitoa koskevat lain säännökset eivät merkitse sitä, että tietovarannon tiedot olisivat vapaasti kaikkien rekisterinpitäjien tai muiden julkista hallintotehtävää hoitavien tahojen käytössä, vaan kunkin viranomaisen oikeus saada ja käyttää tietoja määräytyy yleislakien, erityisesti julkisuuslain, sekä viranomaisten tehtävien ja mahdollisten erityislakien säännösten mukaan. Julkisuuslain julkisuusperiaate huomioon ottaen julkisiin tietoihin, jotka eivät ole henkilötietoja, ei liity suojan tarvetta, mutta salassa pidettävien tietojen saanti edellyttää nimenomaista lain säännöstä tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen. Arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyoikeudesta säädetään henkilötietolain 6 §:ssä. Muiden henkilötietojen käsittelyoikeus taas määräytyy viranomaisen tehtävän ja toimivaltasääntelyn perusteella (PeVL 14/2018).
4 §.Rekistereihin talletettavat tiedot. Pykälä koskisi ruokahallinnon tietovarannon rekistereihin talletettavia tietoja. Pykälän 1 momentin mukaan niihin voitaisiin tallettaa luonnollisen henkilön tunnistetiedot. Voimassa olevan tietojärjestelmälain 4 §:n 3 momentissa mainitaan tällaisina tietoina nimi, henkilötunnus, äidinkieli, kansalaisuus, kotimaa, kotipaikka, lähiosoite, sähköpostiosoite ja puhelinnumero. Ehdotetussa laissa tunnistetietoja ei olisi tarpeen yksilöidä vastaavalla tavalla ottaen huomioon tietosuoja-asetuksen 6 artiklan säännökset sekä se, että henkilötunnuksen käsittelystä säädetään tietosuojalaissa.
Pykälän 2 momentin mukaan rekistereihin voitaisiin tallettaa myös yritys- ja yhteisötunnus sekä asiakkaalle annettu rekisteritunnus. Myös nämä mainitaan tietojärjestelmälain 4 §:n 3 momentissa. Rekisteritunnuksia on monen tyyppisiä. Kyse voi olla toiminnanharjoittajan kuten eläinten välittäjän tai kuljettajan taikka esimerkiksi maatilan, laitoksen, viljelylohkon tai eläinten pitopaikan yksilöivästä tunnuksesta.
Pykälän 3 momentissa olisi tietojärjestelmälain 4 §:n 3 momentin säännöksiä pitkälti vastaavat säännökset siitä, että rekisteriin voidaan tallettaa tiedot, jotka ovat tarpeen asioiden käsittelemiseksi, ratkaisemiseksi ja valvomiseksi laissa ja Euroopan unionin lainsäädännössä sekä Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa säädetyllä tavalla. Kuten nykytilan arviointia koskevassa jaksossa 2.4 kuvataan, tietosuoja-asetus jo säätää henkilötietojen rekisteröinnin laillisista perusteista, eikä ehdotetun lain mukaisen rekisterikokonaisuuden rakenteesta ja sisällöstä ole sen vuoksi tarpeen tai tarkoituksenmukaista säätää tarkemmin ehdotetussa laissa.
5 §.Rekistereihin liittyvät vastuut. Pykälän 1 momentin mukaan Ruokavirasto, aluehallintovirastot, ELY-keskukset ja kunnat olisivat ruokahallinnon tietovarannon rekisterien yhteisrekisterinpitäjiä. Tietojärjestelmälain mukaan Ruokavirasto on rekisterinpitäjä ja mainitut muut viranomaiset sekä kunnaneläinlääkärit rekisterien käyttäjiä ja päivittäjiä, mutta nykytilan arviointia koskevassa jaksossa 2.4 esitetyistä syistä yhteisrekisterinpito olisi tietosuoja-asetuksen sääntelyyn nähden asianmukaisempi ratkaisu.
Ruokavirasto toimii toimialallaan paitsi ohjaavana keskusvirastona myös hoitaen useita sille säädettyjä lupa- ja valvontatehtäviä ja muita erityistehtäviä. Lisäksi Ruokavirasto toimii Suomen maksajavirastona. Maksajavirastolle kuuluu vastuu Euroopan maatalouden tukirahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien tukien ja korvausten hallinnoinnista ja valvonnasta sekä niiden edellyttämistä tietojärjestelmistä ja niiden turvallisuudesta (maksajavirastotehtävät). Kansallisella lainsäädännöllä sekä maksajavirastosopimuksilla maksajavirastotehtäviä on osoitettu ELY-keskuksille, kunnille ja Tullille, minkä lisäksi aluehallintovirastoille on siirretty tiettyjä viljelijätukien täydentävien ehtojen valvontaan liittyviä tehtäviä. Tukimaksujen maksamista ei kuitenkaan voida delegoida, mikä lisäksi maksajavirasto on vastuussa koko maksajavirastokokonaisuuden toiminnan laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta.
Delegoituina maksajavirastotehtävinä ELY-keskukset ja kunnat, varsinaisesti kuntien muodostamat yhteistoiminta-alueet, ottavat vastaan tukihakemuksia, tarkastavat hakemuksen tietojen oikeellisuutta sekä tekevät tukea koskevia päätöksiä. ELY-keskukset myös suorittavat tukien valvontaa, minkä lisäksi ne ja aluehallintovirastot valvovat viljelijätukien täydentävien ehtojen noudattamista. Muina kuin maksajavirastotehtävinä ELY-keskukset huolehtivat useista eläintunnistusjärjestelmään sekä kasvin- ja siementuotannon ja kasvinsuojeluaineiden käytön valvontaan liittyvistä tehtävistä. Aluehallintovirastot toimivat useiden elintarvikkeita, eläinten terveyttä ja eläinten hyvinvointia koskevien lakien mukaisena lupa-, valvonta- ja tarkastusviranomaisena. Kunnat valvovat elintarvikkeita koskevien säännösten noudattamista, minkä lisäksi kunnaneläinlääkäreille on säädetty tehtäviä muun muassa eläinten terveyttä ja eläinten hyvinvointia koskevissa laeissa.
Samaa hallintoasiaa kuten tukiasiaa käsitellään asian käsittelyn eri vaiheissa useammassa viranomaisessa, mistä aiheutuu tarve ruokahallinnon tietovarannon yhteiskäyttöisyydelle ja sitä koskevalle tarkkarajaisesti toteutettavalle yhteisvastuulle.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Ruokavirasto vastaisi momentissa luetelluista tehtävistä, jotka liittyvät tietovarannon rekisterien yleiseen toimivuuteen ja tietoturvallisuuteen. Tämä olisi perusteltua ottaen huomioon Ruokaviraston nykyiset tehtävät ja maksajavirastolle kuuluva vastuu tietojärjestelmistä ja niiden turvallisuudesta. EU-lainsäädäntö edellyttää esimerkiksi, että tietojärjestelmien turvallisuus on varmennettava ISO 27001 -standardin mukaisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesta eli henkilötietojen käsittelyä koskevasta yhteisrekisterinpitäjien vastuujaosta. Muut rekisterinpitäjät kuin Ruokavirasto vastaisivat 2 momentin mukaan käsittelyvastuullaan olevien tietojen osalta yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetusta täsmällisyydestä, 16 artiklan mukaisesta rekisteröidyn oikeudesta tietojen oikaisemiseen sekä 32 artiklan 4 kohdan edellyttämästä henkilöstönsä ohjeistamisesta ja kouluttamisesta henkilötietojen turvalliseen käsittelyyn. Ruokavirasto vastaisi muista yleisessä tietosuoja-asetuksessa rekisterinpitäjälle säädetyistä velvollisuuksista. Tämä olisi linjassa viranomaisten nykyisiin tehtäviin nähden, sillä asiointi hallinnon asiakkaiden kanssa sekä rekisteritietojen päivittäminen kuuluu pääosin muiden rekisterinpitäjien kuin keskusvirastona toimivan Ruokaviraston vastuulle. Tietojen arkistointiin ja tuhoamiseen liittyvistä vastuista säädettäisiin lisäksi lain 13 §:ssä.
Kuitenkin momentissa olisi myös säännös, jonka mukaan kukin rekisterinpitäjä toteuttaisi tietosuoja-asetuksen 15 artiklan mukaista rekisteröidyn oikeutta päästä omiin tietoihinsa. Tämä merkitsisi sitä, että se rekisterinpitäjä, jolta rekisteröity pyytää omia tietojaan, tarjoaisi pääsyn kaikkiin niihin tietoihin, joihin rekisteröity pyytää pääsyä ja jotka ovat kyseisen rekisterinpitäjän hallussa. Rekisteröidyn ei tarvitsisi pyytää tietoja usealta eri viranomaiselta eikä välttämättä esittää tietopyyntöjä keskusviranomaiselle, vaan hän voisi valintansa mukaan myös pyytää tietoja myös aluehallinnon viranomaisilta ja kunnalta muuhun asiointiin kytkeytyen. Tietojärjestelmälain mukaisena rekisterinpitäjänä on Ruokavirasto, mutta myös ELY-keskukset ja kunnat ovat aiemmin voineet luovuttaa rekisteröidyille niitä koskevia tietoja omien viranomaistehtäviensä osalta.
Rajattuja 1 §:ssä tarkoitettuja viranomaistehtäviä hoitavat ehdotettujen rekisterinpitäjien lisäksi myös eräät muut viranomaiset kuten Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Puolustusvoimat, poliisi, Tulli ja Luonnonvarakeskus. Lisäksi eräiden lakien mukaisia tarkastuksia suorittavat myös valtuutettuina tarkastajina luonnolliset henkilöt. Edellä mainituille tahoille ei säädettäisi laissa rekisterinpitäjän roolia, sillä niitä koskevat osin eri säännökset henkilötietojen käsittelystä. Poliisin rekistereiden pidosta säädetään henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa (616/2019), ja Tullin rekistereiden pidosta säädetään henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetussa laissa (650/2019). Ruokahallinnon tietovarannon yhteisrekisterinpitäjyyden säätämistä laissa kovin monille, vain vähäisiä osia hallinnonalan tehtäväkokonaisuudesta hoitaville taholle ei ole muutoinkaan pidettävänä tarkoituksenmukaisena. Rekisterinpitäjän roolia ei katsota tarkoituksenmukaiseksi säätää myöskään kunnaneläinlääkärille, joka toimii eräiden tehtävien osalta henkilöviranomaisena.
Pykälän 3 momentin mukaan mainitut tahot päivittäisivät ja käsittelisivät Ruokahallinnon tietovarannon tietoja säädettyjen tehtäviensä edellyttämässä laajuudessa Ruokaviraston ollessa rekisterinpitäjä.
Tiedonhallintalaissa säädetään ministeriöiden velvollisuuksista hallinnonalansa tietovarantojen yhteentoimivuuden yleisen ohjeistuksen toteuttamisessa. Maa- ja metsätalousministeriön vastuulla on julkisen hallinnon yleisen tiedonhallintakartan sisällön ylläpito omalla hallinnonalallaan. Ministeriö päivittää tiedonhallintakarttaa esimerkiksi silloin, kun lainsäädäntöä, toimintatapoja tai tietojärjestelmiä uudistetaan tietovarantoihin vaikuttavalla tavalla. Lisäksi ministeriön tehtävänä on ylläpitää yhteentoimivuuden linjauksia omalla toimialallaan. Joissakin tapauksissa maa- ja metsätalousministeriö voi kuitenkin itsekin vähäisiltä osin toimia ruokahallinnon tietovarannon henkilötietojen käyttäjänä esimerkiksi tukien myönnön, maksatusten ja valvontojen seurannan sekä yhteisen maatalouspolitiikan mukaisten tukitoimien suunnittelun, seurannan ja arvioinnin yhteydessä.
Pykälän 4 momentissa olisi asetuksenantovaltuus, joka tarvittaessa mahdollistaisi ruokahallinnon tietovarantoon liittyvien vastuiden tarkentamisen. Tämä voi olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun EU-lainsäädännön täytäntöönpano edellyttää tiettyjä tarkennuksia.
6 §.Henkilötietojen luovuttamisesta päättävä viranomainen. Ehdotetun pykälän 1 momentissa olisi ainoastaan informatiivinen viittaussäännös, jonka mukaan ruokahallinnon tietovarannon tietojen luovuttamisesta päättävästä viranomaisesta ja päätöksenteosta säädetään julkisuuslaissa. Julkisuuslain 14 §:n mukaan viranomaisen asiakirjan antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on, jollei muualla laissa toisin säädetä.
Lisäksi 15 §:ssä säädetään tilanteista, joissa viranomaisella on oikeus tai velvollisuus siirtää asian pyytämistä koskeva asia toiselle viranomaiselle. Jos viranomaiselta pyydetään asiakirjaa, johon on ollut velvollisuus tehdä turvallisuusluokkamerkintä ja jonka muu viranomainen on laatinut, viranomaisen on siirrettävä asia asiakirjan laatineen viranomaisen ratkaistavaksi. Jos viranomaiselta pyydetään asiakirjaa, jonka toinen viranomainen on laatinut tai joka kuuluu toisen viranomaisen käsiteltävänä olevaan asiaan, viranomainen voi siirtää tiedonsaantia koskevan asian sen viranomaisen ratkaistavaksi, joka on laatinut asiakirjan tai jonka käsiteltäväksi asia kokonaisuudessaan kuuluu.
Pykälän 2 momentissa olisi lisäksi säännös, jonka mukaan Ruokavirasto voisi päättää teknisen rajapinnan avaamisesta silloin, kun kyse on useamman viranomaisen tai tahon hallussa olevista tiedoista. Kun avataan laajoja teknisiä rajapintoja toisille viranomaisille, luovutettavat tiedot tyypillisesti koskevat usean eri viranomaisen käsittelyvastuulle kuuluvaa tietoa, minkä vuoksi päätökset teknisistä rajapinnoista olisi näissä tilanteissa käytännössä tarkoituksenmukaista keskittää Ruokavirastolle.
Lisäksi Ruokavirasto voisi pyynnöstä muodostaa ja luovuttaa ruokahallinnon tietovarannon tiedoista tietoaineistoja siten kuin julkisuuslain 21 §:ssä säädetään.
Ehdotukset olisivat pääosin linjassa nykyisten säännösten ja käytäntöjen kanssa. Voimassa olevan tietojärjestelmälain mukaan viranomaiset voivat luovuttaa tietojärjestelmän tietoja omien viranomaistehtäviensä osalta, ja Ruokavirasto päättää tietojen luovuttamisesta oman toimialansa osalta. Tarkoituksena on välttää yleislakien kanssa päällekkäistä sääntelyä.
7 §.Hallinnonalan viranomaisten keskinäinen tietojenvaihto. Pykälän mukaan viranomaisen tulisi ilmoittaa toiselle viranomaiselle 1 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä hoitaessaan saamistaan tiedoista, joiden se arvioisi voivan johtaa pykälässä määriteltyihin toimenpiteisiin, joihin ilmoituksen tekevällä viranomaisella itsellään ei ole toimivaltaa. Kyse olisi seikoista, jotka voivat merkitä muun 1 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä hoitavan viranomaisen valvontavastuulla olevan lainsäädännön rikkomusta.
Säännös olisi uusi, tosin vastaavantyyppisiä rajatumpia säännöksiä on maatalouden tukien toimeenpanosta annetussa laissa sekä hukkakauran torjunnasta annetussa laissa. Säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa tietojen, esimerkiksi valvontakäynnillä tehtyjen havaintojen, tarkoituksenmukainen siirtyminen viranomaisten välillä myös yli viranomaisten tehtävärajojen. Ehdotus voisi sujuvoittaa ja tehostaa kansallisen ja EU-lainsäädännön noudattamisen valvontaa ja muiden viranomaistehtävien hoitamista, kun 1 §:ssä määriteltyjä tehtäviä hoitavat viranomaiset nykyistä kattavammin ilmoittaisivat toisilleen epäillyistä noudattamatta jättämisistä.
Säännös ei oikeuttaisi ilmoittamaan salassa pidettäviä tietoja, vaan ilmoituksen vastaanottavan viranomaisen oikeus saada asiaan mahdollisesti liittyviä salassa pidettäviä tietoja arvioitaisiin erikseen kyseisen viranomaisen tiedonsaantioikeuksia koskevien säännösten nojalla.
Lainkohdalla ei ole tarkoitus luoda viranomaisille lisätyötä eikä aktiivista selvittämisvelvoitetta.
8 §.Tietojen luovuttaminen salassapitosäännösten estämättä muille viranomaisille ja kansainvälisille toimielimille. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin oikeudesta luovuttaa tietoja salassapitosäännösten estämättä Euroopan unionin lainsäädännössä tai Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetulle viranomaiselle tai toimielimelle, jos kyseiset säännökset tai määräykset tätä edellyttävät. Pykälä vastaisi tietojärjestelmälain 9 §:ää, mutta uusi muotoilu olisi nykyistä tiiviimpi eikä enää mainitsisi nimeltä yksittäisiä kansainvälisiä viranomaisia. Voimassa olevassa pykälässä on säännös tietojen luovuttamisesta myös teknisen käyttöyhteyden avulla, mutta säännös ei ole enää tarpeen, sillä asiasta säädetään tiedonhallintalaissa.
Pykälän 2 momentissa olisi säännös viranomaisen oikeudesta luovuttaa tietyissä tilanteissa ruokahallinnon tietovarannon tietoja toiselle viranomaiselle oma-aloitteisesti salassapitosäännösten estämättä. Ehdotettu säännös perustuu tarpeeseen parantaa harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan edellytyksiä viranomaisyhteistyön ja tietojen vaihdon avulla. Tavoitteen saavuttamista edellytetään valtioneuvoston periaatepäätöksessä kansalliseksi harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaksi 2016–2020 (28.4.2016). Momentti mahdollistaisi sellaisten tietojen luovuttamisen, jotka ovat välttämättömiä esitutkintaviranomaisille, syyttäjälle, rahanpesun selvittelykeskukselle, Verohallinnolle tai työsuojeluviranomaiselle momentissa yksilöitäviä tehtäviä varten.
9 §.Tuensaajien julkaiseminen. Ehdotetun pykälän mukaan Ruokavirasto julkaisisi ruokahallinnon tietovarannon tietojen perusteella tuensaajat ja saadut tuet siten kuin EU-säännökset edellyttävät. Säännös vastaisi pääosin voimassa olevan tietojärjestelmälain 10 §:ää.
Ruokavirasto pitää yllä julkista hakupalvelua, jossa julkaistaan tuensaajan nimi, verotuskunta sekä maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta maksetut tuet. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 111 artiklan mukaan kokonaan tai osittain EU:n rahoittamien tukien tuensaajat julkistetaan vuosittain jälkikäteen. Tiedot on julkistettu viimeistään 31. toukokuuta Euroopan unionin varainhoitovuotta (16.10.—15.10.) seuraavana vuonna. Valtiontukia koskevien tietojen julkistamisen suhteen sovelletaan eräiden valtion tukea koskevien EU-säännösten soveltamisesta annetun lain (300/2001) 2 a §:ää. Valtiontuista julkistetaan voimassa olevan lainsäädännön mukaan ne, jotka ylittävät 60 000 euroa.
Julkaisu ei koske sellaisia kokonaan kansallisista varoista maksettuja viljelijätukia, joiden maksaminen pohjautuu Suomen EU-liittymissopimuksessa sovittuihin järjestelyihin ja maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annettuun lakiin. Lisäksi komission linjausten mukaisesti alle 1 250 euroa tukia saaneiden yksityishenkilöjen, perheyhtiöiden, yhtymien, perikuntien tai kuolinpesien, yhteismetsien, toiminimien ja tuotantorenkaiden tukitietojen osalta ei julkaista tuen saaneiden tietoja, eli tuista julkaistaan ainoastaan kooste.
10 §.Eräiden paikkatietojen julkaiseminen. Pykälä olisi voimassa olevaan lakiin nähden uusi. Jaksossa 2.3 käsitellään Inspire-direktiiviä, ja jaksossa 2.4 käsitellään tarvetta luoda erityissääntelyä IACS-järjestelmässä olevan viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän ja paikkatietoanalyysiin perustuvan tukihakemuslomakkeen paikkatiedon osalta, jotta direktiivin mukaisten paikkatietojen avoimuutta koskevien velvoitteiden täytäntöönpano voitaisiin varmistaa.
Ehdotetun pykälän 1 momentissa olisi informatiivinen viittaussäännös paikkatietoinfrastruktuurista annettuun lakiin (421/2009), jossa säädetään viranomaisen velvollisuudesta saattaa paikkatietoa sähköisessä muodossa viranomaiskäyttöön sekä yleisesti saataville. Mainittu laki koskee yleislakina Inspire-direktiivin täytäntöönpanoa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että mainitussa laissa viranomaisille säädettyjä avoimuusvelvoitteita toteuttaessaan Ruokavirasto voi julkaista yleisessä tietoverkossa ruokahallinnon tietovarantoon sisältyviä viljelylohkoja ja kasvulohkoja koskevia julkisia paikkatietoja sekä näitä koskevat rekisteröintitunnukset viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 13 §:n 2 momentin ja 16 §:n 3 momentin estämättä. Julkaisu tapahtuisi tietoverkossa Ruokaviraston harkinnan mukaisesti aineiston katselua tai lataamista varten.
Pykälän 3 momentin mukaan julkaistaviin tietoihin ei saisi sisältyä eikä hakuperusteena käyttää maatilojen rekisteröintitunnuksia eikä henkilön nimiä, osoitteita, muita yhteystietoja tai sellaisia muita tietoja, joista luonnollinen henkilö voidaan suoraan tunnistaa.
Kuten jaksossa 2.4 on todettu, erityissäännösten tarve liittyy tarpeeseen sovittaa yhteen paikkatietojen avoimuuden vaatimusta ja henkilötietojen suojaa. Euroopan komissio on nostanut esiin tarpeen julkaista IACS-järjestelmässä olevaa paikkatietoa. Osa mainitusta paikkatiedosta on jo julkaistu, mutta muun muassa tukihakemukseen sisältyviä viljelytietoja ei ole tähän mennessä voitu julkaista, koska niihin on katsottu sisältyvän sellaisia epäsuoria henkilötietoja, joiden luovuttamista julkisuuslain henkilörekisterejä koskevat säännökset rajaavat eikä asiasta ei ole ollut nimenomaisia julkaisemisen mahdollistavia erityissäännöksiä.
Komissio on vuoden 2020 alussa esittänyt tulkintansa, että paikkatietoaineistona tulisi julkaista peltolohkorekisterin pysyvät tiedot peruslohkotasolla, joihin sisältyy peruslohkon geometria ja pysyvä tunniste, tukikelpoinen enimmäispinta-ala lohkoa kohden, ekologiset alat (esim. monivuotiset kesannot), maanpeiteluokitus (pelto, pysyvä kasvi, pysyvä nurmi) sekä muut pysyvän tukikelpoisuuden kannalta merkitykselliset pinta-alatiedot kuten alueet, joilla on luonnonhaittoja tai jotka kuuluvat Natura 2000 -verkostoon. Lisäksi tulisi julkaista tukihakemuksissa vuosittain ilmoitettuja paikkatietoa sisältäviä kasvulohkotietoja, jotka koskevat muun muassa lohkon geometriaa ja pinta-aloja, käyttötarkoituksia, viljelykasveja ja pinta-alaperusteisia maaseudun kehittämistoimenpiteitä, sekä pinta-alamonitoroinnin kautta saatavia tietoja. Komission ohjemateriaalin mukaan paikkatietoja tulee julkaista Inspire-direktiivin mukaisten katselu- ja latauspalvelujen muodossa.
Tietosuoja-asetuksen 86 artiklan mukaisesti jäsenvaltioilla voi olla kansallista lainsäädäntöä ja EU:lla yhteistä lainsäädäntöä, jolla voidaan sovittaa yhteen oikeutta henkilötietojen suojaan sekä virallisten asiakirjojen julkisuutta. Ehdotetussa 3 momentissa oleva rajaus, joka estäisi luonnollista henkilöä koskevien suorien henkilötietojen julkaisemisen paikkatietojen yhteydessä, turvaisi henkilötietojen tarvittavaa suojelua, sillä lohkoja koskevat tiedot eivät julkaistavassa aineistossa yhdistyisi tuenhakijoihin. Jos tietoja saava taho esimerkiksi yhdistelemällä tietoja toimisi tavalla, jossa sen haltuun muodostuisi henkilörekisteri, soveltuisivat tähän tahoon luonnollisesti tietosuoja-asetuksen rekisterinpitoa koskevat säännökset.
Pykälä ei sallisi maatilan rekisteröintitunnusten eli ns. tilatunnusten julkaisua paikkatietona tai käyttämistä hakuperusteina. Ns. tilatunnus on viljelijätukia saavan asiakkaan tunnistamiseen liittyvä rekisteritunnus, jolla ei ole selkeää paikkatiedon luonnetta, sillä asiakkaan viljelemät peltolohkot voivat sijaita hajallaan useilla kiinteistöillä. Tilatunnusta ei ole Euroopan komission ohjeasiakirjan julkaistavien tietojen listauksessa, mutta siitä on kuitenkin joitakin mainintoja eräissä julkaisemiseen liittyvissä komission asiakirjojen esimerkeissä.
Pykälän 4 momentti mahdollistaisi sen, että Ruokavirasto voisi pyynnöstä luovuttaa pykälässä tarkoitettuja paikkatietoja sekä niiden yhteydessä maatilojen rekisteröintitunnukset ja rekisteröityjen yhteystietoja myös isompana massaluovutuksena sellaista toimintaa varten, jonka tavoitteena on maataloutta ja yhteiskuntaa hyödyttävien paikkatietoon perustuvien palvelujen kehittäminen ja tarjoaminen. Toiminnan ja tarjottavien palvelujen tulisi kuitenkin olla sellaisia, että toiminnan puitteissa ei julkaistaisi luonnollisten henkilöiden suoria tunnistetietoja yleisessä tietoverkossa 3 momentin vastaisesti. Luovutettuja tietoja saisi lisäksi käyttää vain siihen käyttötarkoitukseen, johon ne on luovutettu. Maataloutta hyödyttäviä mahdollisuuksia liittyy esimerkiksi viljavuustutkimuksiin ja täsmäviljelyyn, neuvontaan, laatujärjestelmiin sekä tuotteen alkuperän osoittamiseen liittyvien sovellusten ja palvelujen kehittymiseen.
11 §.Julkisen ympäristötiedon luovuttaminen. Myös ehdotettu ympäristötiedon saatavuutta koskeva pykälä olisi voimassa olevaan lakiin nähden uusi. Sen taustalla on tarve turvata ympäristötietodirektiivin riittävä täytäntöönpano. Jaksoissa 2.3 ja 2.4 käsitellään mainittua direktiiviä sekä komission käynnistämää rikkomusmenettelyä, joka kohdistui esityksessä tarkoitettua ruokahallinnon tietovarantoa monelta osin vastaavaan metsätietojärjestelmään ja siihen sisältyvän ympäristötiedon puutteelliseen saatavuuteen. Ehdotuksen mukaan lakiin lisättäisiin vastaavan tyyppiset ympäristötiedon luovuttamista koskevat säännökset kuin Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annettuun lakiin lisättiin rikkomusmenettelyn johdosta lailla 66/2018 (mainitun lain 13 e ja 14 a §).
Pykälän 1 momentin mukaan ruokahallinnon tietovarannosta saisi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 13 §:n 2 momentin ja 16 §:n 3 momentin estämättä pyynnöstä luovuttaa muita kuin salassa pidettäviä ympäristötietoja ilman että pyytäjän tarvitsisi perustella pyyntöään. Tämä merkitsisi, että julkisten ympäristötiedoiksi katsottavien tietojen luovuttaminen ruokahallinnon tietovarannon henkilörekistereistä ei enää edellyttäisi, että tietojen pyytäjä esittää perusteen, jolla hän on oikeutettu käsittelemään kyseisiä tietoja. Momentissa olisi myös ympäristötiedon määritelmä, joka perustuu Århusin sopimuksen ja ympäristötietodirektiivin määritelmiin.
Pykälän 2 momentin mukaan ympäristötietoina 1 momentin nojalla pyydettäviä ja luovutettavia tietoja ei saisi yksilöidä maatilan rekisteröintitunnuksen eikä luonnollista henkilöä koskevien tunnistetietojen perusteella.
Viljelijän nimi, osoite, muut yhteystiedot tai henkilötunnus eivät olisi julkista ympäristötietoa, vaan kyseiset tiedot erotettaisiin näistä tiedoista. Tietoja ei luovutettaisi ympäristötietoina, jos pyytäjä luettelisi viljelijöiden nimiä, joihin liittyviä tietoja hän pyytää. Myöskään ns. tilatunnuksen perusteella ei tietoja voisi pyytää, sillä tilatunnus kytkee tiedot selkeästi tiettyyn viljelijään. Tämä olisi perusteltua, sillä ympäristötietodirektiivin tarkoituksena on turvata kansalaisten riittävä tiedonsaanti ympäristön tilasta sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet ympäristöä ja sen tilaa koskevaan päätöksentekoon, eikä yksittäisiä henkilöitä koskevien tietojen saanti ole tässä suhteessa relevanttia.
Pykälän 2 momentissa olisi lisäksi säännös, jonka mukaan luovutuksensaajalle tulisi ilmoittaa, että henkilötietojen suojaa koskevat säännökset tulevat sovellettaviksi, jos ympäristötietoja yhdistetään luonnollisia henkilöitä koskeviin tietoihin.
12 §.Tietojen poistaminen rekisteristä. Tiedonhallintalain 21 §:ssä säädetään tietoaineistojen säilytystarpeen määrittämisestä. Säilytystarve pitää määritellä sellaisille tietoaineistoille ja asiakirjoille, joiden säilytysajasta ei ole säädetty laissa. Perustuslakivaliokunta on todennut aiemmassa lausuntokäytännössään toistuvasti, ettei tietojen pysyvä säilyttäminen ole henkilötietojen suojan mukaista ja edellyttää erityistä tietojärjestelmän luonteeseen tai tarkoitukseen perustuvaa syytä.
Pykälän mukaan ruokahallinnon tietovarannon henkilötiedot poistettaisiin viimeistään kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun asiakasta koskevia tietoja on viimeksi käsitelty. Tietoja ei kuitenkaan poistettaisi, jos niiden säilyttäminen olisi välttämätöntä lakiin perustuvan tehtävän hoitamiseksi, vireillä olevan asian takia tai Euroopan unionin tai muun lainsäädännön mukaisen tarkastuksen suorittamiseksi tai jos Euroopan unionin lainsäädännössä edellytetään tietojen säilyttämistä. Tiedot olisi poistettava välittömästi sen jälkeen, kun käsittelylle ei olisi enää laissa säädettyä perustetta. Tietovarannon rekistereitä koskevissa erityislaeissa on lisäksi rekisteritietojen säilyttämistä koskevia erityissäännöksiä, myös säännöksiä eräiden tietojen pysyvästä säilyttämisestä.
Ehdotetut säilytysaikaa koskevat säännökset ovat tarpeen, sillä kyseessä on hyvin suuri tietovaranto, jonka tietoja käsittelee moni viranomainen. Ei olisi tiedon käsittelyriskien hallinnan näkökulmasta perusteltua, että kukin tiedonhallintayksikkö päättäisi säilytysajoista tiedonhallintalain mukaisesti. Tietovarannossa ei lähtökohtaisesti ole arkaluonteisia tietoja, mikä huomioon ottaen 10 vuoden enimmäissäilytysaikaa voidaan pitää kohtuullisena. Ja siltä osin kuin tietovarannossa poikkeuksellisesti on arkaluonteisia tietoja, tiedot on ehdotetun pykälän mukaan poistettava heti kun niiden käsittelylle ei ole enää perustetta.
Pykälä ei vaikuttaisi asiakirjojen arkistointiin liittyviin velvoitteisiin, joista säädetään arkistolaissa (831/1994).
13 §.Vastuu tietoaineistojen arkistoon siirtämistä koskevasta suunnittelusta ja tuhoamisesta. Pykälän mukaan Ruokavirasto vastaisi tiedonhallintalain mukaisesta tietoaineistojen arkistoon siirtämistä tai tuhoamista koskevasta suunnittelusta sekä tietoaineistojen säilytysaikojen määrittämisestä ja tuhoamisesta maksajavirastotehtäviin liittyvien rekistereiden osalta. Tietoaineistot ovat käytössä operatiivisissa rekistereissä tietyn aktiivivaiheen, kunnes ne säilytysajan päättymisen jälkeen siirretään arkistoon tai, jos tietoaineistoa ei ole määritelty arkistoitavaksi, tuhotaan. Aktiivivaiheessa tapahtuvalla säilyttämisellä tarkoitetaan tietoaineistojen säilyttämistä yksilöiden, yhteisöjen ja viranomaisten etujen, oikeuksien ja velvollisuuksien määrittämiseksi, toteuttamiseksi ja valvomiseksi. Tiedonhallintamallin arkistointia koskeva osio vastaa myös niihin vaatimuksiin, joista arkistolaissa säädetään arkistonmuodostuksen suunnittelun osalta.
Ehdotettu säännös olisi perusteltu, sillä maksajavirastosäännöksistä ja -sopimuksista johtuen Ruokaviraston vastuu tukien maksuun liittyvistä tiedosta on koko tiedon elinkaaren aikana erilainen kuin esimerkiksi elintarvike- tai rehuturvallisuuteen taikka kasvinterveyteen liittyvän tiedon osalta. Horisontaalisasetuksen mukaisella yhdennetyllä hallinto- ja valvontajärjestelmällä hallinnoidaan maksajavirastotehtävien ohella myös kansallisesti rahoitetut viljelijätuet, joten ehdotettu maksajavirastotehtäviä koskeva säännös soveltuisi myös näitä tukia koskeviin tietoihin. Mainittu ehdotus vastaa pääosin nykytilannetta, mutta rekisterikokonaisuuteen liittyy myös osia, joiden osalta arkistonmuodostuksen suunnitteluun liittyy nykyisestä useiden toimijoiden osallisuudesta johtuen eroja ja epäyhtenäisyyttä. Näitä ovat erityisesti aluehallintovirastoissa käsiteltävät täydentävien ehtojen valvontaan liittyvät asiat.
Muilta osin tehtävistä huolehtisi se rekisterinpitäjä, jonka käsittelyvastuulle tiedot kuuluvat. Yhteisrekisterinpitäjien kesken olisi kuitenkin mahdollista sopia, että Ruokavirasto huolehtii tehtävistä muun rekisterinpitäjän puolesta. Tämä mahdollisuus toisi sääntelyyn tiettyä joustavuutta, sillä vuoden 2020 alussa voimaan tulleen tiedonhallintalain mukaisten tiedonhallintamallien kehittäminen on virastoissa käynnissä ja on mahdollista, että joidenkin ruokahallinnon tietojärjestelmää koskevien osien osalta tehtävien hoito voi olla tarkoituksenmukaista keskittää Ruokavirastoon. Tuoreessa henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa annetussa laissa (615/2020) on valittu ratkaisu, jonka mukaan tietojen arkistoimiseen ja poistamiseen liittyvien tehtävien hoidosta voidaan sopia viranomaisten kesken, vaikkakin kyseisen lain mukaiset viranomaiset eivät toimi yhteisrekisterinpitäjinä vaan kukin erillisenä rekisterinpitäjänä.
14 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momenttiin sisältyisi tavanomainen voimaantulosäännös.
Pykälän 2 momenttiin sisältyisi tietojärjestelmälain kumoamista koskeva säännös.
Pykälän 3 momenttiin sisältyisi säännös, joka koskee muihin lakeihin tai asetuksiin sisältyviä viittauksia kumottavaan lakiin tai maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmään. Säännös on tarpeen, sillä vireillä olevien uudistusten vuoksi kaikkia viittaussäännöksiä ei ole tarkoituksenmukaista päivittää tämän esityksen yhteydessä.