1.1.1
1.1.1 Eläintautilaki
Eläintautilain (441/2013) 9 luvussa säädetään eläinten ja tuotteiden siirroista Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä. Luvun säännökset koskevat muun muassa eläimiä ja eläimistä saatuja tuotteita koskevia eläintautien vastustamiseen liittyviä vaatimuksia, siirtokieltoa äkillisen taudinpurkauksen vuoksi sekä toimenpiteitä taudinpurkauksen yhteydessä. Eläintautilakia toimeenpanevana keskushallinnon viranomaisena toimii Elintarviketurvallisuusvirasto, joka yhdistyy Maaseutuviraston kanssa 1 päivänä tammikuuta 2019 kun uusi Ruokavirasto aloittaa toimintansa.
Eläintautilain 14 luvussa säädetään valvonnasta, tarkastuksista ja tietojen julkisuudesta. Luvun säännökset koskevat muun muassa virka-apua, jossa toimivaltaa on Poliisilla, pelastusviranomaisilla ja tulliviranomaisilla.
Eläinten ja eläimistä saatujen tuotteita siirtoja koskevat yleiset vaatimukset
Eläintautilain 58 §:ssä säädetään vaatimuksista, jotka Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä siirrettävien eläinten ja eläimistä saatujen tuotteiden tulee eläintautien leviämisen estämiseksi täyttää. Vaatimukset perustuvat Euroopan unionin direktiiveihin.
Eläinten ja eläimistä saatujen tuotteiden mukana on oltava tarvittavat viralliset terveystodistukset ja muut asiakirjat, joilla eläinten tai tuotteiden siirtokelpoisuus jäsenvaltioiden välillä voidaan osoittaa. Eläinten ja tuotteiden tulee olla merkittyjä siten, että ne voidaan tunnistaa. Se, joka siirtää eläimiä tai niistä saatuja tuotteita jäsenvaltioiden välillä, vastaa eläinten tai tuotteiden siirtokelpoisuutta koskevien vaatimusten täyttymisestä.
Siirtokelpoisuuden edellytyksiä koskevia säännöksiä sisältyy myös eräisiin suoraan sovellettaviin unionin säädöksiin kuten lemmikkieläinten muista kuin kaupallisista siirroista ja asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 576/2013.
Euroopan unionin lainsäädännön täytäntöönpanon edellyttämät tarkemmat säännökset siirto-kelpoisuutta koskevista ehdoista ja rajoituksista, terveystodistuksista ja muista asiakirjoista sekä eläinten ja tuotteiden merkitsemisestä annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Rajoitusvyöhykkeisiin liittyvät vientikiellot ja muut suojatoimenpiteet
Jäsenvaltioiden välisiin eläinten ja tuotteiden siirtoihin kohdistuu rajoituksia ja lisävaatimuksia silloin, kun jossakin jäsenvaltiossa todetaan helposti leviävää eläintautia ja taudin esiintymispaikkaa ympäröivälle alueelle perustetaan rajoitusvyöhyke. Suomessa vyöhykkeet perustetaan ja niitä koskevat vientikiellot ja -rajoitukset asetetaan eläintautilain 5 luvun säännösten nojalla. Vyöhykkeet voivat olla tapauksesta riippuen kooltaan suuria.
Eläintautilain 59 §:ssä säädetään lisäksi maa- ja metsätalousministeriön mahdollisuudesta määrätä erityisiä suojatoimenpiteitä Suomen ja toisen jäsenvaltion välisten siirtojen rajoittamiseksi äkillisen taudinpurkauksen vuoksi lähinnä silloin, kun eläintautilain 58 §:n nojalla säädettävät vaatimukset, komission säätämät suojatoimenpiteet taikka kyseisen jäsenvaltion omat toimenpiteet eivät ole riittäviä eläintaudin leviämisen estämiseksi. Kansalliset suojatoimenpiteet ovat kuitenkin erittäin harvinaisia.
Toimenpiteet säännöksiä rikottaessa ja tautiepäilyjen yhteydessä
Jos toisesta jäsenvaltiosta toimitettu eläin tai eläimestä saatu tuote taikka eläimen tai tuotteen mukana olevat asiakirjat eivät täytä niille säädettyjä vaatimuksia, eläin voidaan eläintautilain 113 §:n nojalla määrätä pidettäväksi karanteenissa tai eristettynä määräpaikassa tai muussa paikassa tai tuotteen säilytettäväksi määräpaikassa tai muussa paikassa siihen asti, kunnes toimija on korjannut puutteet.
Jos puutteita ei korjata tai niitä ei ole mahdollista korjata, eläin voidaan määrätä lopetettavaksi tai tuote hävitettäväksi. Eläin tai tuote voidaan toimijan siihen suostuessa määrätä palautettavaksi jäsenvaltioon, josta se on tuotu, jos kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen hyväksyy palautuksen, taikka käsiteltäväksi tai eläin pidettäväksi karanteenissa. Vastaavan sisältöisiä määräyksiä voidaan eläintautilain 68 §:n nojalla antaa silloinkin, kun säädettyjä vaatimuksia on noudatettu, mutta toisesta jäsenvaltiosta toimitetulla tai Suomen kautta kuljetettavalla eläimellä tästä huolimatta todetaan tai lähtöpaikassa vallitsevan eläintautitilanteen vuoksi taikka muusta perustellusta syystä epäillään olevan vastustettava tai uusi vakava eläintauti tai jos tällainen eläintauti uhkaa levitä Suomeen eläintaudin esiintymisalueelta toimitetun eläimestä saadun tuotteen välityksellä.
Tullin antama virka-apu
Eläintautilain mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto ja aluehallintovirasto valvovat sitä, että eläintautilainsäädäntöä noudatetaan jäsenvaltioiden välisissä eläinten ja niistä saatujen tuotteiden siirroissa. Tarkastuksia voidaan tehdä maan rajoilla pistokoeluonteisesti tai tilanteessa, jossa on syytä epäillä, ettei siirto täytä eläintautilainsäädännön vaatimuksia. Tulliviranomainen voi eläintautilain 94 §:n 3 momentin mukaan tarvittaessa antaa toimialaansa kuuluvaa virka-apua tarkastuksen suorittamiseksi. Käytännössä avustaminen on sitä, että tulliviranomainen huolehtii kuljetusten pysäyttämisestä niiden ylittäessä maan rajan, jotta valvontaviranomainen voi suorittaa tarkastuksen. Lisäksi tulliviranomainen voi mainitun momentin mukaan ilmoittaa valvontaviranomaiselle sellaisista eläimiä tai niistä saatuja tuotteita sisältävistä kuljetuksista, joiden osalta virka-avun pyytäminen tulliviranomaiselta voi olla tarpeen.
1.1.2
1.1.2 Euroopan unionin lainsäädäntö
Jäsenvaltioiden välisiä eläinten ja eläimistä saatavien tuotteiden siirtoja koskevat vaatimukset sekä taudinpurkauksen vuoksi perustettuja vyöhykkeitä koskevat erityiset siirtokiellot ja -rajoitukset sekä siirtoihin liittyvät muut lisävaatimukset perustuvat Euroopan unionin direktiiveihin. Tavanomaista kuitenkin on, että kun jokin tauti leviää unionin alueella, komissio asettaa päätöksillään lisärajoituksia kyseisen taudin osalta.
Unionin säädöksiin ei sisälly yleistä velvoitetta, joka koskisi toimijoiden velvollisuutta tiedot-taa matkustajia tai postipalvelujen asiakkaita edellä tarkoitetuista siirtokielloista ja -rajoituksista. Unionin ja kolmansien maiden välisen liikenteen osalta kansainvälisillä matkanjärjestäjillä ja matkatoimistoilla, satama- ja lentoasematoiminnan harjoittajilla sekä postipalveluja tuottavilla yrityksillä sen sijaan on tällainen velvollisuus suoraan sovellettavan eläinperäisiä tuotteita sisältävien henkilökohtaisten lähetysten tuonnista yhteisöön ja asetuksen (EY) N:o 136/2004 muuttamisesta annetun komission asetuksen (EY) N:o 206/2009 (ns. tuliaisasetus) perusteella. Tämä ns. tuliaisasetus kieltää mm. lihan, lihatuotteiden ja maidon tuonnin unionin alueelle matkatavaroissa ja lähettämisen pikkupaketteina yksityishenkilöille. Kieltojen noudattamisella ja tiedottamisen toteuttamisella on olennainen merkitys muun muassa afrikkalaisen sikaruton torjunnassa. Myös viranomaiset ovat tehostaneet kieltoja ja rajoituksia koskevaa tiedottamista useilla rajanylityspaikoilla asentamalla sinne suuria infotauluja, opasteita ja julisteita.
Afrikkalaisen sikaruton torjuntaa koskien unionin lainsäädännössä on säännöksiä toimijoiden tiedonjakovelvollisuudesta myös unionin sisäisen liikenteen osalta. Asiasta säädetään eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa ja täytäntöönpanopäätöksen 2014/178/EU kumoamisesta annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU (ns. komission täytäntöönpanopäätös 2014/709/EU, muutettu muun muassa päätöksillä (EU) 2017/1196 ja (EU) 2018/263) 15 a artiklassa. Tiedottamisvelvollisuus koskee toimijoita vain niissä jäsenvaltioissa, joissa on vahvistettu kyseisen taudin tapauksia. Lisäksi päätös on osoitettu jäsenvaltioille, eli se ei tiedottamisen osalta velvoita suoraan yksityisiä toimijoita, kuten matkustajaliikenteen harjoittajia, vaan edellyttää jäsenvaltioilta tältä osin täytäntöönpanotoimenpiteitä.
Komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU 15 a artiklassa säädetään velvoitteista, jotka koskevat tiedon jakamista matkustajille ja postipalvelujen asiakkaille. Matkustajaliikenteen harjoittajia, lentoasema- ja satamaoperaattorit mukaan lukien, matkatoimistoja (metsästysmatkojen järjestäjät mukaan lukien) ja postipalvelujen tarjoajia vaaditaan saattamaan tiedot täytäntöönpanopäätöksessä säädetyistä eläinten terveyttä koskevista torjuntatoimenpiteistä kuten sikojen ja sioista saatavien tuotteiden siirtokielloista jäsenvaltioiden alueilta lähtevien matkustajien ja postipalvelujen asiakkaiden tietoon. Artiklan mukaan asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että artiklassa tarkemmin määriteltyjä matkustajaliikenteen harjoittajia vaaditaan kiinnittämään asiakkaidensa huomio täytäntöönpanopäätöksessä vahvistettuihin torjuntatoimenpiteisiin erityisesti tiedottamalla tärkeimmistä täytäntöönpanopäätöksessä vahvistetuista kielloista täytäntöönpanopäätöksen liitteessä luetelluilta alueilta lähteville matkustajille ja postipalvelujen asiakkaille asianmukaisella tavalla. Sitä varten asianomaisten jäsenvaltioiden on artiklan mukaan järjestettävä ja toteutettava säännöllisesti julkisia tiedotuskampanjoita, joiden avulla edistetään torjuntatoimenpiteitä ja levitetään niistä tietoa. Lisäksi kaikkien jäsenvaltioiden on artiklan mukaan varmistettava, että kaikilla tieinfrastruktuurin tärkeimmillä reiteillä, kuten kansainvälisillä pääväylillä ja niitä yhdistävissä tieverkoissa, annetaan kaikille matkustajille asianmukaista tietoa afrikkalaisen sikaruton tartuntariskeistä ja täytäntöönpanopäätöksessä vahvistetuista torjuntatoimenpiteistä selkeällä ja näkyvällä tavalla.
Kyseiset tiedot on artiklan mukaan esitettävä tavalla, jonka täytäntöönpanopäätöksen liitteessä luetelluilta alueilta tulevat ja niille menevät matkustajat sekä kolmansista maista, joihin afrikkalainen sikarutto on uhkana levitä, tulevat matkustajat voivat helposti ymmärtää. Asianomaisten jäsenvaltioiden on lisäksi koordinoitava toimensa sen varmistamiseksi, että artiklassa tarkemmin määritellyt matkustajaliikenteen harjoittajat levittävät tehokkaasti tarkoitettuja tietoja erityisesti matkustajille ja postipalvelujen asiakkaille.
Vuodesta 2014 eteenpäin afrikkalainen sikarutto on levinnyt Itä-Euroopassa sijaitseviin jäsenvaltioihin, Latviaan, Liettuaan, Puolaan ja Viroon sekä Tšekin tasavaltaan ja Romaniaan, niiden naapureina olevista kolmansista maista kuten Ukrainasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä. Tauti on levinnyt myös Unkariin, Bulgariaan ja Belgiaan. Taudin leviämisen estämiseksi esimerkiksi Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa on otettu käyttöön unioninlainsäädännön edellyttämät rajoittavat toimenpiteet. Näitä rajoittavia toimenpiteitä ovat muun muassa villisikakannan ja kotisikoja pitävien tilojen tehostetut tarkastukset, näytteiden lähettäminen Euroopan unionin vertailulaboratorioon Espanjaan sekä sikojen ja sioista saatujen tuotteiden siirtoja koskevat rajoitukset. Lisäksi kaikki edellä mainitut jäsenvaltiot notifioivat Maailman eläintautijärjestö OIE:tä, Euroopan unionia sekä kolmansia maita taudin tartunnoista ja implementoiduista toimenpiteistä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n vuonna 2017 maaliskuussa julkaiseman ra-portin mukaan tauti leviää ja etenee noin yksi - kaksi kilometriä kuukaudessa villisikapopulaatiossa Euroopan unionin itäisissä jäsenvaltioissa. Tauti on myös levinnyt satunnaisesti uusille alueille, kuten Tšekin tasavaltaan, oletettavasti ihmisen huolimattoman toiminnan seurauksena.
Jos tautien leviämistä ei vyöhykerajoituksilla saada estettyä, komissio saattaa myös erityisellä suojapäätöksellään rajoittaa eläinten tai tuotteiden kuljetuksia siitä valtiosta, jossa tautia esiintyy. Näihin suojapäätöksiin sisältyvät kiellot ja rajoitukset voivat olla pidemmälle meneviä kuin vyöhykkeisiin liittyvät rajoitukset. Suojapäätökset voivat olla sellaisenaan toimijoita velvoittavia tai edellyttää jäsenvaltioiden toteuttavan toimenpiteitä kuljetusten rajoittamiseksi.