1.1  Tausta

Esityksen valmisteluun on johtanut täydentävää sääntelyä edellyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/858 moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta (jäljempänä autojen ja niiden perävaunujen puiteasetus ) ja erityisesti sen nojalla komission 20.5.2021 antama delegoitu asetus (EU) 2021/1244 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 liitteen X muuttamisesta siltä osin kuin on kyse ajoneuvon sisäisen valvontajärjestelmän tietojen ja korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen vakiomuotoisesta saatavuudesta sekä ajoneuvon turvatekijöitä koskevien tietojen saatavuutta koskevista menettelyistä (jäljempänä delegoitu asetus ). Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetusta täydentävä kansallinen sääntely sisältyy ajoneuvolakiin (82/2021).  

Komission delegoidulla asetuksella säädetään autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen liitteen X muuttamisesta siten, että puiteasetukseen sisältyy nykyisin säännökset ajoneuvon sisäisen valvontajärjestelmän tietojen ja korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen (RMI) vakiomuotoisesta saatavuudesta sekä ajoneuvon turvatekijöitä koskevien tietojen saatavuutta koskevista hyväksyntä- ja lupamenettelyistä. Tällä hyväksyntä- ja lupamenettelyllä akkreditoitu arviointilaitos myöntää ajoneuvojen valmistajista riippumattomille huolto- ja korjaustoimijoille hyväksynnät ja näiden työntekijöille luvat ajoneuvon turvallisuuteen liittyviin RMI-tietoihin, jotka eivät ole avoimesta saatavilla. 

Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetus on suoraan sovellettava, mutta delegoidulla asetuksella lisättyjen ja jo voimaan tulleiden vaatimusten täysimääräinen noudattaminen vaatii kansallisen lainsäädännön muuttamista rikosrekisteriotteen saamiseksi hyväksyntä- ja lupamenettelyitä varten. 

Toisena EU-taustaisena täytäntöön pantavana muutoksena on tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä annettujen neuvoston asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja (ETY) N:o 3821/85 täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä ja neuvoston direktiivin 88/599/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/22/EY (jäljempänä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiivi ) III liitteeseen tehdyt muutokset. Tässä liitteessä vahvistetaan luettelo ajo- ja lepoaikaan ja ajopiirtureihin kohdistuvista rikkomuksista ja niiden vakavuuden arvioinnista osana luvallista kuljetustoimintaa harjoittavien yritysten riskiluokitusjärjestelmää. Direktiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioilla tulee olla käytössä riskiluokitusjärjestelmä, jossa yritykset luokitellaan suhteellisesti sen mukaan, montako kertaa ja kuinka vakavasti yritys on rikkonut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 561/2006 (jäljempänä ajo- ja lepoaika-asetus ) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 165/2014 (jäljempänä ajopiirturiasetus ) tai kansallisia säännöksiä, joilla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/15/EY saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiivin liitettä III on muutettu komission delegoidulla direktiivillä (EU) 2024/846 ajo- ja lepoaika-asetuksen ja ajopiirturiasetuksen ja direktiivin 2002/15/EY täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä siltä osin kuin on kyse tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiivin 2006/22/EY muuttamisesta (jäljempänä komission delegoitu direktiivi (EU) 2024/846) . Muutoksen taustalla on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2020/1054 vahvistetut uudet säännökset, joiden rikkomisesta voi aiheutua kuolonuhrien tai vakavien loukkaantumisten riski taikka riski kilpailun vääristymisestä maantieliikennemarkkinoilla. Jatkossa kyseiset rikkomukset tulevat vaikuttamaan henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijan pitämiseen riskiyrityksenä sekä hyvämaineisuuden arviointiin. Lisäksi joidenkin rikkomusten riskiluokkia laajennetaan.  

Lisäksi esityksessä ehdotetaan yksinomaan kansallisiin syihin perustuvaa sääntelyä. Yksittäishyväksyntäsopimukseen ja katsastuslupaan liittyvän asian taustalla on Oikeusrekisterikeskuksen Liikenne- ja viestintäviraston tietolupapyyntöön antama päätös. Sen mukaan Oikeusrekisterikeskus ei voi nykyisen lainsäädännön perusteella luovuttaa Liikenne- ja viestintävirastolle sakkorekisteritietoja teknisen rajapinnan kautta silloin, kun kyse on katsastusluvan hakijoiden, katsastajien, yksittäishyväksynnän myöntäjien ja yksittäishyväksyjien luotettavuuden tarkastamisesta. 

1.2  Valmistelu

2.1  Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen X liitteen muuttaminen (delegoitu asetus (EU) 2021/1244)

Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetusta on sovellettu vuodesta 2020 lähtien. Sen 61 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että ajoneuvovalmistajat asettavat ajoneuvon sisäisen valvontajärjestelmän (OBD) tiedot sekä ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot saataville verkkosivustoillaan. Ennen komission delegoidulla asetuksella tehtyjä tarkennuksia ei kuitenkaan ollut olemassa yhdenmukaistettuja kriteerejä sille, miten tiedot on asetettava saataville. Sen vuoksi valmistajista riippumattomat ajoneuvojen korjaus- ja huoltotoimijat joutuivat sopeutumaan lukuisiin erilaisiin verkkopalveluihin ja termeihin. Yhdenmukaistamalla kyseiset verkkosivut ja käytettävä terminologia komission delegoidulla asetuksella kevennettiin riippumattomille toimijoille aiheutuvaa rasitusta. Delegoidulla asetuksella muutettiin autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen X liitettä niin, että siinä viitataan standardin EN ISO 18541–2014 osien 1–5 vaatimuksiin, jotka vahvistavat valmistajien ja riippumattomien toimijoiden tietojen vaihdon tekniset vaatimukset ja tekniset menettelyt. OBD-tiedot ovat kuitenkin saatavilla ilman hyväksyntää tai lupaa, jos ne eivät sisällä tietoja ajoneuvon turvatekijöistä.  

Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaan valmistajien on tarjottava standardoitu ja suojattu etäyhteysjärjestelmä, jonka avulla riippumattomat korjaamot voivat suorittaa toimenpiteitä, jotka edellyttävät pääsyä ajoneuvon turvajärjestelmään. Koska ajoneuvon OBD-järjestelmän tietoihin ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittaviin tietoihin sisältyy ajoneuvon turvallisuuden ja päästötasojen varmistamisen kannalta tärkeitä tietoja, tietyt ajoneuvon turvatekijöihin liittyvät tiedot on jatkossa annettava ainoastaan sellaisten riippumattomien toimijoiden tai heidän työntekijöidensä saataville, jotka täyttävät autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen X liitteen 3 lisäyksellä säädetyt vaatimukset, jotka akkreditoitu vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos hyväksyy. Toisin sanoen ajoneuvovalmistajien tulee antaa pääsy vain autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen mukaisen hyväksynnän saaneille riippumattomille toimijoille ja heidän luvan saaneille työntekijöilleen. Delegoidun asetuksen keskeisenä tavoitteena on näin ollen mahdollistaa akkreditoidun valvontalaitoksen suorittamalla tarkastus- ja lupamenettelyllä ajoneuvovalmistajista riippumattomien huolto- ja korjaamotoimijoiden toimintaedellytykset.  

Riippumattomalla toimijalla tarkoitetaan autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen 3 artiklan 45 kohdan mukaan sellaisia muita luonnollisia tai oikeushenkilöitä kuin valtuutettua jälleenmyyjää tai korjaamoa, jotka osallistuvat suoraan tai välillisesti ajoneuvojen korjaukseen ja huoltoon, mukaan lukien korjaamot, korjauslaitteiden tai -työkalujen tai varaosien valmistajat tai jälleenmyyjät sekä teknisten tietojen julkaisijat, autoliitot, tiepalvelujen tarjoajat, tarkastus- ja testauspalvelujen tarjoajat ja yritykset, jotka tarjoavat koulutuspalveluja vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien ajoneuvojen varusteita asentaville, valmistaville ja korjaaville yrityksille; sillä tarkoitetaan myös ajoneuvonvalmistajan jakelujärjestelmään kuuluvia valtuutettuja korjaamoita, jälleenmyyjiä ja jakelijoita, kun ne tarjoavat korjaus- ja huoltopalveluja ajoneuvoille, joiden valmistajien jakelujärjestelmään ne eivät kuulu.  

Delegoitu asetus määrittelee turvallisuuteen liittyvät RMI-tiedot tiedoiksi, ohjelmistoiksi, toiminnoiksi ja palveluiksi, joita tarvitaan sellaisten valmistajan ajoneuvoon asentamien varusteiden korjaamiseen ja huoltamiseen, joiden tarkoituksena on estää ajoneuvon varastaminen tai ajaminen pois ja joiden avulla ajoneuvo voidaan jäljittää ja saada takaisin. Turvallisuuteen liittyvien tietojen saatavuutta on perusteltua rajoittaa, mutta komission mukaan delegoidulla asetuksella säädetyn järjestelmän pitäisi parantaa menettelyjä ja hallinnollisia järjestelyjä koskevaa tilannetta. 

Menettelyllä taataan riippumattomille toimijoille pääsy turvallisuuteen liittyviä RMI-tietoja sisältävälle valmistajan verkkosivustolle ja varmistetaan, että ainoastaan kriteerit täyttäville riippumattomille toimijoille annetaan pääsy tietoihin. Menettely on pääpiirteittäin seuraavan kuvauksen mukainen: 

Riippumaton toimija hakee hyväksyntää itselleen ja lupia työntekijöilleen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselta (CAB), joka vastaa riippumattomien toimijoiden ja niiden työntekijöiden hyväksymisestä. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset ovat kunkin jäsenvaltion elimiä, yksityisiä toimijoita, jotka akkreditoi kansallinen akkreditointielin (NAB), joka on kussakin jäsenvaltiossa markkinavalvontaa ja akkreditointia koskevan asetuksen (EY) 765/2008 mukaisesti kansallisesti nimetty elin. Ainoastaan akkreditoitu arviointilaitos voi antaa hyväksyntätarkastustodistuksia, joilla todistetaan, että riippumaton toimija on hyväksytty, ja lupatarkastustodistuksia, joilla todistetaan, että riippumattoman toimijan työntekijällä on lupa saada käyttöönsä turvallisuuteen liittyviä RMI-tietoja. 

Arviointilaitos tarkastaa riippumattoman toimijan hakemuksessa toimittamat tiedot asiakirjatarkastuksella ja paikan päällä tehtävillä tarkastuksilla. Riippumattoman toimijan on allekirjoitettava vakuutus siitä, että toimija harjoittaa laillista liiketoimintaa. Riippumaton toimija voidaan hyväksyä vasta sen jälkeen, kun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos on tarkastanut, että vakuutus on allekirjoitettu, ja arvioinut, täyttävätkö riippumaton toimija ja sen lupaa hakevat yksittäiset työntekijät vaatimukset. 

Arviointilaitos antaa tarkastustodistuksen riippumattomalle toimijalle, mikäli se täyttää vaatimukset. Riippumattoman toimijan yksittäisille työntekijöille voidaan myöntää lupa vasta vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tekemän tarkastuksen jälkeen. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on tarkastettava sille toimitetut asiakirjat ja selvitettävä, onko asianomainen riippumattoman toimijan työntekijä tehnyt jo aiemmin lupahakemuksen, jonka asianomainen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos tai muu unionin tasolla toimiva vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos on hylännyt. 

Tämän jälkeen arviointilaitos lähettää kaikki tarvittavat tiedot valvontakeskukselle. Valvontakeskuksella tarkoitetaan hyväksyttyä toimijaa, joka ylläpitää ja hallinnoi lupatietokantaa sekä välittää pääsyoikeustietoja riippumattomien toimijoiden ja valmistajien välillä. Keskus luo digitaalisen varmenteen ja tunnistevälineen ja välittää ne takaisin arviointilaitokselle. Arviointilaitoksen on sitten toimitettava ne riippumattoman toimijan työntekijöille. Arviointilaitos toimittaa myös digitaaliseen varmenteeseen liittyvän henkilökohtaisen PIN-koodin asianomaisille riippumattomien toimijoiden työntekijöille, jotta he voi käyttää valmistajan verkkosivustoa. Lupa on voimassa 60 kuukautta, jonka aikana arviointilaitoksen tulee tehdä valvontaa varmistaakseen, että edellytykset täyttyvät. Tarvittaessa lupa voidaan peruttaa, jolloin pääsy valmistajan RMI-tietoihin estyy.  

Tämän hallituksen esityksen kannalta oleellisin EU-säädöksen vaatimus koskee puhdasta rikosrekisteriä, ja se sisältyy autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen X liitteen 3 lisäyksen 4.3.3 ja 4.3.4 kohtiin. Näissä kohdissa säädetään vaatimuksista, joita arviointilaitos noudattaa SERMI-menettelyssä.  

Arviointilaitoksen soveltamat vaatimukset riippumattoman toimijan (yritys) hyväksynnässä ovat: 

asiakirjanäyttö riippumattoman toimijan omistussuhteista ja toimitusjohtajan nimi  

luettelo riippumattoman toimijan työntekijöistä, joille haetaan lupaa  

tiedot a alakohdassa tarkoitettujen työntekijöiden vastuista ja tehtävistä  

onko riippumattomalla toimijalla vastuuvakuutus, jossa korvausmäärä on ruumiinvamman tapauksessa vähintään miljoona euroa ja omaisuusvahingon tapauksessa vähintään 0,5 miljoonaa euroa  

onko riippumattoman toimijan hyväksyntä peruutettu väärinkäytöksen vuoksi  

onko riippumaton toimija esittänyt todisteita autoalan toiminnan harjoittamisesta  

onko riippumaton toimija allekirjoittanut 6.3 kohdassa tarkoitetun vakuutuksen laillisen liiketoiminnan harjoittamisesta, ja paikan päällä tehtävän tarkastuksen aikana, harjoittaako se tosiasiallisesti laillista liiketoimintaa  

onko riippumattomalla toimijalla tai sen työntekijöillä puhdas rikosrekisteri  

onko riippumattoman toimijan laillinen edustaja allekirjoittanut vakuutuksen siitä, että 4.3.4 kohdassa vahvistettujen menettelyvaatimusten noudattaminen on varmistettu kaikkien ajoneuvon turvallisuuteen liittyvien toimintojen osalta. 

Arviointilaitoksen soveltamat vaatimukset luvan antamisessa riippumattoman toimijan työntekijöille (henkilö) vastaavasti ovat: 

asianomaisella työntekijällä ei ole ollut aikaisempaa lupaa, joka olisi peruutettu luvan väärinkäytön vuoksi 

työntekijällä on puhdas rikosrekisteri 

asianomaisella työntekijällä on työsopimus hyväksytyn riippumattoman toimijan kanssa 

asianomaisella työntekijällä on voimassa oleva kansallinen henkilökortti tai vastaava asiakirja.  

Edellä mainituissa vaatimuksissa on kyse suoraan sovellettavasta EU-sääntelystä. Ajoneuvojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen mukaisesta hyväksynnästä ja luvasta ei voida kansallisesti säätää asetuksesta poikkeavia tai sen kanssa päällekkäisiä säännöksiä. Asetus kuitenkin jättää kansallista liikkumavaraa siltä osin kuin kyse on tarkemmasta menettelystä, jolla vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos tarkastaa hyväksynnän ja luvan myöntämisen edellytykset. Asetuksessa säädetään vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksille ainoastaan joitain menettelyä koskevia vaatimuksia. Näitä ovat esimerkiksi X liitteen 4.3.1 kohdan a alakohdan mukainen vaatimus siitä, että arviointilaitosten on säilytettävä riippumattoman toimijan hyväksymistä varten toimitetut tiedot, sekä i alakohdan vaatimus säilyttää hyväksyntä- ja lupatarkastuksista kirjatut tiedot viiden vuoden ajan. Sen sijaan riippumattoman toimijan ja sen työntekijän puhtaan rikosrekisterin vaatimuksen tarkastamista ei asetuksessa ole tarkemmin säännelty. Näin ollen asetus jättää kansallista liikkumavaraa sen osalta, miten rikosrekisterin puhtaus tarkastetaan ja miten rikosrekisteriote tätä tarkoitusta varten kussakin jäsenvaltiossa saadaan. 

2.2  Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiivin III liitteen muuttaminen (komission delegoitu direktiivi (EU) 2024/846)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2020/1054 otettiin käyttöön uusia säännöksiä sellaisten rikkomusten osalta, joista voi aiheutua kuolonuhrien tai vakavien loukkaantumisten riski taikka riski kilpailun vääristymisestä maantieliikennemarkkinoilla. Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiivin liitettä III on ollut tarpeen muuttaa näiden uusien rikkomusten sisällyttämiseksi siihen. Kaikkein vakavimpaan rikkomusten luokkaan on sisällytetty ajo- ja lepoaika-asetuksen ja ajopiirturiasetuksen asiaankuuluvien säännösten noudattamatta jättäminen tavalla, josta aiheutuu huomattava kuoleman tai vakavan loukkaantumisen riski yhtenä riskiyrityksenä pitämisen luokitusperusteena. Riskiluokittamisen perusteeksi liitteeseen III on lisätty asetuksen (EU) 2020/1054 uusia säännöksiä liittyen ajo- ja lepoaika-asetuksen 8 artiklan 6 b, 8 ja 8 a kohtaan, ajopiirturiasetuksen 34 artiklan 5 kohdan b alakohdan v alakohtaan sekä 6 ja 7 kohtaan. Lisäksi taulukkoon on joihinkin riskiluokitukseen vaikuttaviin kohtiin lisätty lievä rikkomusluokka (MI = minor infringement), joka laajentaa yrityksen riskiluokittamisen rikkomusluokkia. 

Riskiyritykseen kohdistuvista tarkastuksista on säädetty EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa, jota varten jäsenvaltioiden on tehtävä tarkastuksia, jotka kohdennetaan yrityksiin, jotka on luokiteltu riskiyrityksiksi. Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti riskiluokitusjärjestelmä luokittelee yritykset suhteellisesti sen mukaan, montako kertaa ja kuinka vakavasti yritys on rikkonut ajo- ja lepoaika-asetusta tai ajopiirturiasetusta tai kansallisia säännöksiä, joilla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/15/EY saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiivin 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti luettelo ajo- ja lepoaika-asetukseen ja ajopiirturiasetukseen kohdistuvista rikkomuksista ja niiden vakavuuden arviointi vahvistetaan kyseisen direktiivin liitteessä III. EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 6 artiklan 2 a kohdan mukaisesti liitteen III rikkomukset voivat myös johtaa hyvämaineisuuden menetykseen. 

3.1  Riippumattoman toimijan ja sen työntekijän puhtaan rikosrekisterin tarkastaminen

Delegoitu asetus, jolla riippumattoman toimijan ja sen työntekijöiden hyväksyntä- ja lupamenettely lisättiin autojen ja niiden perävaunujen puiteasetukseen, on tullut voimaan 30.7.2023. Useilla jäsenmailla on ollut viivästyksiä täytäntöönpanossa. Keskeisin haaste on ollut akkreditoitujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten perustaminen, koska kyse on lopulta yksityistä yrityksistä. Niiden toiminnan käynnistyminen ei ole tapahtunut komission arvioimassa aikataulussa. Komissio on tämän johdosta katsonut, että jäsenmaissa voidaan alkaa soveltaa asetusta joustavasti sitten, kun jäsenmaassa on akkreditoitu vähintään yksi vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos. Tällä hetkellä (1/2025) 12 jäsenmaata on ilmoittanut SERMI-foorumille menettelyn käyttöönotosta. 

Suomessa delegoidun asetuksen vaatimuksia on sovellettu pääosin vuoden 2024 alusta, jolloin ensimmäinen akkreditoitu vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos aloitti toimintansa. Keskeiseksi kansallisen täytäntöönpanon haasteeksi Suomessa on kuitenkin muodostunut edellä kuvattu vaatimus todentaa riippumattomien toimijoiden ja niiden työntekijöiden luotettavuus puhtaalla rikosrekisterillä eli käytännössä rikosrekisterin tietoihin perustuen. Suomessa rikosrekisterin tiedot ovat rikosrekisterilain (770/1993) mukaan salassa pidettäviä, ja tietojen luovuttamisesta sekä käyttötarkoituksesta tulee lain 3 §:n mukaan säätää lailla. 

Suomessa kansallinen akkreditointielin on FINAS-akkreditointipalvelu (laki Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta (1261/2010), 2 a §). FINAS akkreditoi 29.8.2023 Suomen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen AKL-sertifiointi Oy:n. Tämän jälkeen FINAS ilmoitti SERMI-foorumille, että Suomessa on akkreditoitu vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos. SERMI-foorumi päätti, että Suomessa sovellettaisiin autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen X liitteen 3 lisäyksen vaatimuksia 1.2.2024 lähtien, johon mennessä AKL-Sertifiointi ehtisi myöntämään tarvittavat hyväksynnät ja luvat Suomessa toimiville riippumattomille toimijoille ja heidän työntekijöilleen. Huomioitavaa on, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia voi myöhemmin tulla useampia AKL-sertifiointi Oy:n lisäksi. Lisäksi ennakkotietojen mukaan on mahdollista, että komissio ehdottaa mahdollisuutta rajat ylittävään arviointilaitostoimintaan, jolloin toisen jäsenmaan (EU-/ETA-valtion) arviointilaitos voisi hyväksyä toimijoita ja myöntää lupia niiden työntekijöille toisessa jäsenmaassa. Toistaiseksi kuitenkin vain jäsenvaltiossa toimivat yritykset voivat toimia kyseisessä maassa arviointilaitoksena. 

FINAS-akkreditointipalvelu seuraa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen pätevyyttä pääsääntöisesti vuosittain toteutettavilla arvioinneilla. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on tiedotettava viipymättä kaikista oleellisista muutoksista FINAS-akkreditointipalvelulle akkreditointipäätöksen ehtojen mukaisesti. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tulee myös raportoida toiminnastaan SERMI-foorumille. 

AKL-Sertifiointi Oy on julkaissut ohjeet hyväksynnän hakemiseksi yrityksille ja luonut sähköisen hakemuksen verkkosivuillaan olevaan tietoturvalliseen asiointiportaaliin. Yrityksen edustajan tulee syöttää vaatimustenmukaisuuden arviointia varten tarvittavat tiedot.  

Hakemuksen yhteydessä yrityksen tulee toimittaa AKL-Sertifiointi Oy:lle vaadittavat tiedot, jotta tämä voi todeta autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen X liitteen 3 lisäyksen vaatimusten täyttyvän. Näyttö tulee toimittaa myös toimijan eli yrityksen puhtaasta rikosrekisteriotteesta. Lisäksi hakemukseen tulee liittää luettelo yrityksen työntekijöistä, joille haetaan lupaa. Jokaisen työntekijän, jolle lupaa haetaan, puhtaasta rikosrekisteriotteesta sekä voimassa olevasta työsopimuksesta hakijayritykseen tulee esittää niin ikään näyttö. Vastaavasti toimitaan, jos työntekijälle haetaan lupaa vasta sen jälkeen, kun itse toimija eli työnantajayritys on saanut hyväksynnän. 

Toimijan ja tämän työntekijöiden tulee toimittaa näyttö puhtaasta rikosrekisteriotteesta viiden vuoden hyväksyntäjakson päättyessä, jos hyväksynnälle haetaan jatkoa. Tällöin rikosrekisterin puhtaus todetaan kaikilta yrityksen työsuhteessa olevilta työntekijöiltä, joille lupa tarvitaan, huolimatta siitä, milloin työntekijä on alun perin luvan saanut. Tarve rikosrekisteriotteelle ei siis ole tasaisesti viiden vuoden välein. Huomioitavaa on myös se, että asetuksen mukaan toimijan ja työntekijän rikosrekisteriotteen puhtaus voidaan tarkastaa valvonnan yhteydessä viiden vuoden hyväksyntä- tai lupajakson aikana.  

Suomessa on arviolta noin 3500 yksittäistä ajoneuvovalmistajista riippumatonta korjaamoyritystä. Helmi-kesäkuussa 2024 AKL-Sertifiointi Oy oli myöntänyt hyväksynnän 67 yritykselle, ja hieman useammalla yrityksellä hakemuksen käsittely oli vielä kesken. Hakemusten määrän kehittymistä on vaikea arvioida. Hyväksyntä ei ole riippumattomille toimijoille pakollista, mutta ilman sitä jatkossa moni turvallisuusominaisuuksiin liittyvä tai vaikuttava huolto- ja korjaustoimenpide ei ole mahdollinen. Hakemusmäärän kehittymiseen vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka paljon ajoneuvovalmistajat jatkossa edellyttävät hyväksyntää ajoneuvotekniikkaansa liittyvien tietojen ja ohjeistusten osalta. Ajoneuvovalmistajien välillä on eroja siinä, kuinka laajasti ne edellyttävät autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen mukaista hyväksyntää.  

Lupaa mahdollisesti hakevien työntekijöiden eli yksityisten henkilöiden määrää on haastavaa arvioida, koska määrästä ei ole olemassa tilastotietoja. Tällä hetkellä (arvio kesäkuussa 2024) jokaisella hyväksyntää hakeneella toimijalla on ollut keskimäärin yli kolme lupaa hakenutta henkilöä. AKL-Sertifiointi Oy on myöntänyt helmi- ja kesäkuun 2024 välillä yli 200 henkilölle luvan, ja oletettavasti käsittelyssä olevista hakemuksista tulee hieman suurempi määrä. Kokonaisuutena lupaa hakevia henkilöitä ensimmäisen vuoden 2024 aikana tullee olemaan noin 500.  

Suomessa useassa laissa säädetään siitä, että henkilön tulee esittää itseään koskeva rikosrekisteriote esimerkiksi ennen työsuhteen tai opintoihin kuuluvan harjoittelun aloittamista. Rikosrekisteritietojen luovuttamisesta tiettyyn tarkoitukseen tulee rikosrekisterilain 3 §:n mukaan säätää rikosrekisterilaissa. Rikosrekisterilain 6 §:ssä säädetään tilanteista, joissa henkilö pyytää itseään koskevan rikosrekisteriotteen esitettäväksi esimerkiksi työnantajalle, opintoihin liittyen tai toisen valtion viranomaiselle adoptiota varten. Rikosrekisterilain 6 a §:ssä säädetään rikosrekisteritietojen luovuttamisesta lasten kanssa tapahtuvaa vapaaehtoistoimintaa varten ja 6 b §:ssä julkisiin hankintoihin liittyen. Kahdessa viimeksi mainitussa tilanteessa henkilö antaa suostumuksensa siihen, että vapaaehtoistoiminnan järjestäjä tai julkisiin hankintoihin liittyen yritys pyytää henkilöä koskevan rikosrekisteriotteen. Rikosrekisteritietoja luovutetaan myös eri viranomaisille, ja näistä luovutusperusteista säädetään rikosrekisterilain 4 ja 4 a §:ssä. 

Sen johdosta, että rikosrekisteritietojen luovuttamisesta tulee säätää laissa, rekisterinpitäjänä toimiva Oikeusrekisterikeskus ei tällä hetkellä voi luovuttaa henkilöiden rikosrekisteriotteita yrityksille tai niiden työntekijöille itselleen hyväksyntää tai lupaa varten. Oikeushenkilön niin kutsutun yhteisösakko-otteen luovuttamisesta säädetään sen sijaan rikosrekisterilain 6 §:n 9 momentissa, jonka mukaan sillä, jolla on oikeus kirjoittaa oikeushenkilön nimi, on oikeus pyynnöstä saada oikeushenkilöä koskeva ote rikosrekisteristä. Säännöksessä ei ole eritelty käyttötarkoitusta, johon ote voidaan pyytää, joten Oikeusrekisterikeskus ei vaadi käyttötarkoituksen ilmoittamista näitä otteita pyydettäessä. Tulee kuitenkin huomioida, että yhteisösakko-ote on salassa pidettävä asiakirja, joten sen edellyttämisestä autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen mukaisessa menettelyssä on tarpeen säätää erikseen. 

SERMI-foorumin yhtenä tehtävänä on ylläpitää ja koordinoida tulkintasääntöjä sekä avustaa komissiota asetuksen toimeenpanossa. Foorumi julkaisee säännöllisesti dokumenttia (https://www.vehiclesermi.eu/), johon koostetaan eri jäsenmaiden tekemiä yksityiskohtaisia tulkintoja. Jotta suomalaisille toimijoille ei aiheutuisi käytännön haasteita sen johdosta, ettei Oikeusrekisterikeskus voi vielä luovuttaa rikosrekisteritietoja autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen mukaisen hyväksynnän ja luvan myöntämiseksi, Suomi ilmoitti SERMI-foorumille väliaikaisesta tulkinnasta rikosrekisteriä koskevan vaatimuksen osalta. Tulkinnan mukaan vaatimus voidaan nykytilassa todeta toimijan oman vakuutuksen perusteella, koska rikosrekisterilaki ei salli rikosrekisteritietojen luovuttamista kuin erikseen säädetyissä tilanteissa edes henkilölle itselleen. Samalla ilmoitettiin, että Suomi valmistelee tarvittavat säädösmuutokset, jotta rikosrekisterin puhtauden todentaminen voitaisiin tehdä luotettavasti rikosrekisteriotteella. SERMI-foorumi hyväksyi Suomen tulkinnan 22.12.2023. Tulkinta oli tarpeellinen, jottei toimijan hyväksyntää ja työntekijän lupaa vaativat työtehtävät estyisi riippumattomilla toimijoilla. Käytännössä kuitenkin luotettava todiste Suomessa olisi Oikeusrekisterikeskuksen antama yksityisen henkilön rikosrekisteriote ja oikeushenkilön yhteisösakko-ote, ja toimijan vakuutukseen perustuva menettely on tarkoitettu väliaikaiseksi.  

Rikosrekisterilaissa, ajoneuvolaissa tai missään muussakaan kansallisessa laissa ei nykyisin käsitellä erityisesti autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen mukaista menettelyä liittyen riippumattomien korjaamo- ja huoltamotoimijoiden pääsyyn ajoneuvon turvallisuuteen liittyviin RMI-tietoihin. Asiasta on säädetty EU-asetuksella. EU-asetuksella ei kuitenkaan ole säädetty eikä voida säätää salassa pidettävien rikosrekisteritietojen luovuttamisesta, vaan siitä tulee säätää kansallisesti rikosrekisterilaissa. Näin ollen kansallisesti keskeiseksi sääntelytarpeeksi on muodostunut vaatimus siitä, että kyseessä olevassa menettelyssä tulee varmistua, että toimijoiden ja henkilöiden rikosrekisteri on puhdas. Jotta tämä tarkistus voitaisiin suorittaa rikosrekisterin tietoihin perustuen, kansallisesti tulisi säätää henkilön rikosrekisteriötteen ja yhteisösakko-otteen edellyttämisestä sekä rikosrekisteriotteen luovuttamisesta henkilölle itselleen tähän käyttötarkoitukseen. Asiasta on tarpeen säätää edellä mainituilla perusteluilla lain tasolla ja sen vuoksi, että Suomen kansallinen lainsäädäntö olisi sopusoinnussa EU-sääntelyn kanssa. Tämä kansallinen sääntelytarve on ilmennyt vasta nyt, kun hyväksyntöjen ja lupien hakeminen on tullut ajankohtaiseksi. 

3.2  Ajoneuvojen yksittäishyväksyntä ja katsastus

Katsastusluvan myöntämisen edellytyksenä on hakijan eli katsastusyrityksen luotettavuus. Luotettavuusvaatimus koskee yrityksen omistajia ja muita määräävässä asemassa olevia henkilöitä, kuten toimitusjohtajaa, hallituksen jäseniä ja varajäseniä. Myös katsastajien on oltava luotettavia. Luotettavuuden arvioinnista säädetään katsastusluvan hakijan osalta ajoneuvojen katsastustoiminnasta annetun lain (957/2013) 9 §:ssä ja katsastajien osalta saman lain 15 §:ssä. Lain 9 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan henkilöä ei pidetä luotettavana, jos hänet on tuomittu viiden viimeisen vuoden aikana rangaistukseen vakavasta ajoneuvojen katsastusta, rekisteröintiä, verotusta, kirjanpitoa tai varainhallintaa koskevien säännösten rikkomisesta. Säännöksen perusteluiden mukaan arvioinnissa otetaan huomioon sekä sakko- että vankeusrangaistukset. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan henkilöä ei pidetä luotettavana, jos hänet on tuomittu toistuvasti sakkorangaistukseen rikoksista, joiden katsotaan osoittavan henkilön olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan katsastustoimintaa tai suorittamaan katsastustehtäviä. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi liikennerikokset. Katsastajien osalta vastaavat säännökset ovat lain 15 §:n 2 momentin 2 ja 4 kohdissa. Liikenne- ja viestintäviraston on tarkastettava katsastusluvan hakijoiden ja katsastajien luotettavuus. Tarkastamiseen tarvitaan Oikeusrekisterikeskuksen rikosrekisterin lisäksi sakkorekisterin tietoja. 

Ajoneuvojen yksittäishyväksynnän järjestämisestä annetun lain (958/2013) 11 §:n mukaan yksittäishyväksynnän myöntäjän (yritys) luotettavuuden arviointiin sovelletaan, mitä ajoneuvojen katsastustoiminnasta annetussa laissa säädetään katsastusluvan hakijan luotettavuuden arvioinnista. Pykälän 2 momentin mukaan yksittäishyväksyjältä edellytettävään luotettavuuteen ja sen arviointiin sovelletaan, mitä ajoneuvojen katsastustoiminnasta annetussa laissa säädetään katsastajan luotettavuudesta.  

Sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 50 §:n 2 momentin mukaan Oikeusrekisterikeskus saa salassapitovelvollisuuden estämättä pyynnöstä luovuttaa sakkorekisterin tietoja niille, joiden oikeudesta mainittujen tietojen saamiseen säädetään erikseen lailla. 

Ajoneuvojen katsastustoiminnasta annetun lain 48 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla on sen estämättä, mitä tietojen salassapidosta säädetään, oikeus saada tarpeellisia tietoja rikosrekisteristä ja liikenneasioiden rekisteristä muun muassa katsastusluvan hakijoiden ja katsastajien luotettavuuden tarkastamiseksi.  

Ajoneuvojen yksittäishyväksynnän järjestämisestä annetun lain 28 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla on sen estämättä, mitä tietojen salassapidosta säädetään, oikeus saada tehtäviensä hoitamisen kannalta välttämättömät tiedot rikosrekisteristä yksittäishyväksyntöjen myöntämisen edellytyksiksi säädettyjen luotettavuusvaatimusten selvittämiseksi ja valvontaa varten. 

Kummassakaan laissa ei ole mainintaa oikeudesta sakkorekisterin tietojen saamiseen. Tämän takia Liikenne- ja viestintävirasto ei saa sakkorekisteritietoja Oikeusrekisterikeskuksesta. Nykyisin Liikenne- ja viestintävirasto tarkastaa liikennerikoksia koskevat sakkotiedot liikenneasioiden rekisteristä (ATJ:n Kuljettajajärjestelmiin kuuluvasta POLLI-järjestelmästä, johon poliisi tallentaa liikennerikoksista annetut sakot ja ajokiellot). Tietoja muista rikoksista, kuten ajoneuvojen katsastusta, rekisteröintiä, verotusta, kirjanpitoa tai varainhallintaa koskevien säännösten rikkomisesta annetuista sakkorangaistuksista, Liikenne- ja viestintävirasto ei nykytilassa saa lainkaan. 

Sakkorekisterin tietojen luovuttaminen vaatii lakiin nimenomaisen luovutussäännöksen, josta on riittävän selvästi käytävä ilmi oikeus saada tietoja nimenomaansakkorekisteristä. Säännöksessä on yksilöitävä tietoihin oikeutettutaho, luovutettavat tiedot ja tietojen käyttötarkoitus. Katsastustoiminnassa ja yksittäishyväksynnässä on tarpeen varmistua toimijoiden luotettavuudesta. Luotettavuuden varmistamiseksi Liikenne- ja viestintäviraston tulisi voida käyttää arvioinnissa rikosrekisterin tietojen lisäksi myös sakkorekisterin tietoja. Tiedot tulisi saa teknisen rajapinnan kautta. Liikenne- ja viestintäviraston on tarkastettava vuosittain noin 200 katsastukseen tai yksitäishyväksyntään liittyvän henkilön luotettavuus.  

3.3  Henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijan pitäminen riskiyrityksenä

Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvonnasta ja viranomaisten työnjaosta annetun valtioneuvoston asetuksen (276/2022) 3 §:n 3 momentissa säädetään, että Liikenne- ja viestintävirasto vastaa yritysten riskiluokitusjärjestelmästä ja riskiluokitustiedon toimittamisesta valvontaa varten. Liikenteen palveluista annetun lain 5 §:ssä säädetyn mukaisesti Liikenne- ja viestintävirasto myöntää henkilö- ja tavaraliikenneluvan luonnolliselle henkilölle ja oikeushenkilölle, jolloin myös hyvämaineisuuden arvioinnin suorittaa Liikenne- ja viestintävirasto. Henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijan pitämisestä riskiyrityksenä säädetään kansallisesti liikenteen palveluista annetun lain 13 §:ssä ja hyvämaineisuudesta lain 8 ja 9 §:ssä. Pykälissä määritellään EU-säädökset, joiden perusteella luvanhaltijaa on pidettävä riskiyrityksenä, sekä se, miten luonnollisen henkilön ja oikeushenkilön hyvämaineisuutta henkilö- ja tavaraliikenteessä arvioidaan. Komission delegoitu direktiivi (EU) 2024/846 muuttaa tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiivin liitettä III, mikä aiheuttaa muutostarpeen lain 13 §:ään sekä lain 8 ja 9 §:ään. Muutokset ovat tarpeen, jotta Liikenne- ja viestintävirasto voi riskiluokittaa ja arvioida henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijoita EU-sääntelyn edellyttämällä tavalla.  

4.1  Keskeiset ehdotukset

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

5.2  Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

Riippumattoman toimijan ja sen työntekijän puhtaan rikosrekisterin tarkastaminen 

Ruotsi 

Ruotsi oli ensimmäinen jäsenmaa, joka otti autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen X liitteen 3 lisäyksessä tarkoitetun menettelyn käyttöön lokakuussa 2023. Ruotsissa riippumattoman toimijan vastuunalainen henkilö tai työntekijän saa rikosrekisteriotteen joko pdf-tiedostona tai paperisena ja toimittaa sen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselle hakemuksen yhteydessä. Ruotsin poliisiviranomainen myöntää rikosrekisteriotteen ja ote on saatavilla sähköisestä asiointipalvelusta omien tietojen tarkastuksella. Ote ei kuitenkaan välttämättä toimi todisteena.  

Hollanti 

Hollannissa SERMI otettiin käyttöön huhtikuussa 2024. Hollannissa hyvän käytöksen todistuksella (Verklaring Omtrent het Gedrag, VOG) osoitetaan, ettei riippumattoman toimijan työntekijä ole syyllistynyt rikoksiin. Työntekijä saa todistuksen sähköisesti tai paperisena ja toimittaa sen arviointilaitokselle hakemuksen yhteydessä. VOG:ia voidaan hakea sähköisesti, jolloin työnantaja laatii hakemuksen työntekijälleen oikeus- ja turvallisuusministeriön sivuilta. Palvelusta lähetetään sähköpostilla työntekijälle hakemuskoodi, jolla työntekijä pääsee tarkistamaan hakemuksen tiedot sekä suorittamaan maksun. Vaihtoehtoisesti työntekijä voi hakea VOG:ia työnantajan esitäyttämällä hakulomakkeella kirjallisesti kotikuntansa kautta, joka pyytää todistusta edelleen oikeus- ja turvallisuusministeriöltä. 

Tanska 

Tanskassa autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen X liitteen 3 lisäyksessä tarkoitetun menettelyn vaatimusten soveltaminen alkoi helmikuussa 2024. Riippumattoman toimijan työntekijä saa rikosrekisteriotteen pdf:nä tai paperisena. Työntekijä toimittaa otteen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselle hakemuksen yhteydessä. Vaihtoehtoisesti työntekijä toimittaa saamansa rikosrekisteriotteen työnantajalleen, joka toimittaa sen edelleen arviointilaitokselle. Tanskan poliisiviranomainen myöntää rikosrekisteriotteen. Ote toimitetaan hakijalle hänen digitaaliseen postilaatikkoonsa tai kirjeitse. 

Norja 

Norjassa vaatimukset tulivat voimaan helmikuussa 2024. Norjassa riippumattoman toimijan työntekijä saa rikosrekisteriotteen pdf:nä tai paperisena. Työntekijä toimittaa rikosrekisteriotteen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselle hakemuksen yhteydessä. Norjan poliisiviranomaisen myöntää rikosrekisteriotteen, ja se toimitetaan pääsääntöisesti hakijan digitaaliseen postilaatikkoon. 

Saksa 

Saksassa vaatimukset tulivat voimaan huhtikuussa 2024. Riippumattoman toimijan työntekijä saa rikosrekisteriotteen paperisena. Työntekijä toimittaa otteen arviointilaitokselle lupaa varten. Saksassa liittovaltion oikeusviranomainen myöntää rikosrekisteriotteen.  

Espanja 

Espanjassa vaatimukset tulivat voimaan huhtikuussa 2024. Riippumattoman toimijan työntekijä saa rikosrekisteriotteen sähköisesti tai paperisena, ja toimittaa sen arviointilaitokselle hakemuksensa yhteydessä. Espanjassa oikeusministeriö myöntää rikosrekisteriotteen. Sähköisesti haettu ote on ladattavissa oikeusministeriön sähköisestä asiointipalvelusta.  

Belgia 

Belgiassa vaatimukset otettiin käyttöön huhtikuussa 2024. Riippumattoman toimijan työntekijälle rikosrekisteriote toimitetaan sähköisesti tai paperisena. Työntekijä toimittaa otteen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselle hakemuksen yhteydessä. Belgiassa liittovaltion oikeusministeriö (Federale Overheidsdienst Justitie) myöntää rikosrekisteriotteen ja se toimitetaan hakijalle sähköisesti tai kirjeitse. 

Portugali 

Portugalissa vaatimukset otettiin käyttöön huhtikuussa 2024. Riippumattoman toimijan työntekijä saa rikosrekisteriotteen sähköisesti tai kirjeitse, ja toimittaa otteen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselle hyväksyntää ja lupaa varten. Portugalissa oikeusministeriön oikeushallinnon pääosasto (DGAJ) myöntää rikosrekisteriotteen. Jos otetta haetaan sähköisen asiointipalvelun kautta, on se otteen myöntämisen jälkeen sieltä tarkasteltavissa kolmen kuukauden ajan. 

7.1  Laki ajoneuvolain muuttamisesta

203 a §Riippumattomien toimijoiden ja niiden työntekijöiden rikosrekisterin tarkastaminen haettaessa hyväksyntää ja lupaa saada tietoja ajoneuvojen turvatekijöistä . Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 203 a §, joka täydentäisi autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen sääntelyä siltä osin kuin asetuksessa säädetään riippumattomia toimijoita ja niiden työntekijöitä koskevasta puhtaan rikosrekisterin vaatimuksesta haettaessa hyväksyntää ja lupaa saada tietoja ajoneuvojen turvallisuuteen liittyvistä RMI-tiedoista. Pykälän 1 momentin mukaan autojen ja perävaunujen puiteasetuksen X liitteen 3 lisäyksessä säädetyn hyväksynnän ja -luvan vaatimuksena oleva puhdas rikosrekisteri osoitettaisiin luonnollisen henkilön rikosrekisteriotteella tai oikeushenkilön yhteisösakko-otteella. Asetuksen tarkoittamalla puhtaalla rikosrekisteriotteella on katsottava olevan sananmukainen merkitys, ja vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tulisi otteen perusteella voida todeta, ettei henkilöllä ole merkintöjä rekisterissä. Luonnollisen henkilön rikosrekisteriotteella tai toimijan yhteisösakko-otteella arvioinnin kohteena oleva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö todistaisi asetuksen X liitteen 3 lisäyksen 4.3.3. ja 4.3.4 kohdissa tarkoitetun rikosrekisterin puhtauden. Momentissa viitattaisiin uuteen rikosrekisterilain 6 c §:ään, jossa säädettäisiin luonnollisen henkilön rikosrekisteriotteen saamisesta tähän tarkoitukseen, sekä voimassa olevaan rikosrekisterilain 6 §:n 9 momenttiin, jossa säädetään yhteisösakko-otteen saamisesta.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että hyväksyntää hakeva riippumaton toimija tai lupaa hakeva työntekijä toimittaa itseään koskevan puhtaan rikosrekisteriotteen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselle. Työntekijä voisi luovuttaa henkilökohtaisen otteen myös työnantajalle, koska se tarvitaan työntekijän henkilökohtaisen luvan lisäksi myös toimijan hyväksyntää varten. Työnantaja voisi luovuttaa otteet samalla kerralla vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselle hyväksyntää ja lupaa tai lupia haettaessa. Säännös olisi tarpeen sen johdosta, että autojen ja niiden perävaunujen puiteasetus säätää työnantajan tehtävistä ja vastuista lupa- ja hyväksyntämenettelyssä, mutta ei täsmennä rikosrekisteriotteen esittämiseen liittyviä vaiheita, joten niistä on säädettävä kansallisesti. 

Momentissa säädettäisiin myös siitä, että arviointilaitos voi hyväksynnän ja luvan myöntämisen jälkeen tarvittaessa osana hyväksynnän ja luvan valvontaa pyytää puhdasta otetta nähtäville. Säännös on tarpeen EU-säädöksestä johtuvan vaatimuksen täyttämiseksi, koska autojen ja niiden perävaunujen puiteasetus säätää valvonnasta ja siinä tarkastettavista kohteista. Otteen esittäminen tapahtuisi tällaisessa tilanteessa normaalin otteen tilaamiseen kuluvan Oikeusrekisterikeskuksen käsittelyajan puitteissa. Koska toimijan hyväksyntä on riippuvainen myös luvan saaneen työntekijän rikosrekisterin puhtaudesta, myös työnantaja voisi pyytää työntekijäänsä toimittamaan rikosrekisteriotteen, jos se on valvontatilanteessa tarpeen. Momentissa säädettäisiin myös siitä, kuinka kauan tässä tarkoitetut otteet olisivat voimassa, koska otteen voimassaolosta ei ole säädetty EU-säädöksessä. Kansallisesti otteen voimassaoloksi on useissa laeissa säädetty kuusi kuukautta. Kuusi kuukautta nähdään myös tässä riittäväksi ajaksi, jona hyväksynnän tai luvan hakemusprosessi saadaan vietyä läpi. Voimassaoloaika olisi SERMI-foorumin antaman ei-sitovan ohjeen mukainen.  

EU:ssa henkilötietojen käsittely perustuu pääsääntöisesti suoraan luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus). Rikosrekisteritietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan (rekisterinpitäjän lakisääteinen tehtävä). Koska kyseessä on rikosrekisteritiedot, sovellettavaksi tulee myös tietosuoja-asetuksen 10 artikla (rikostuomioihin ja rikoksiin liittyvien henkilötietojen käsittely) ja tietosuojalain (1050/2018) 7 §:n 1 momentin 2 kohdan sisältämän viittaussäännöksen perusteella lain 6 §:n 1 momentin 2 kohta. Edelleen käsittelyn perusteena olisi nyt ehdotettava ajoneuvolain säännös. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että arviointilaitos ja työnantaja eivät saa käsitellä muita kuin puhtaita rikosrekisteriotteita hyväksyntää ja lupaa haettaessa tai silloin, kun niiden myöntämisen jälkeen on tarve todistaa edellytysten täyttyminen eli rikosrekisterin puhtaus osana valvontaa. Jos hyväksynnän tai luvan kohteena oleva henkilö jättää rikosrekisteriotteen toimittamatta tai siinä on merkintöjä rikoksesta, ei vaatimus puhtaasta rikosrekisteristä täyty. Käsittelyllä tarkoitettaisiin tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan määritelmän mukaista käsittelyä, kuten henkilötietojen keräämistä, säilyttämistä ja käyttöä. 

Pykälän 3 momentti on linjassa autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen X liitteen 3 lisäyksen 4.3.1. kohdan f ja g alakohtien kanssa. Sen f alakohdassa säädetään, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset saavat kerätä ja käyttää ainoastaan hyväksyntä- tai lupamenettelyssä tarvittavia tietoja. Lisäksi g alakohdassa säädetään, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten on pidettävä riippumattomaan toimijaan ja riippumattoman toimijan työntekijään liittyvät tiedot luottamuksellisina ja varmistettava, että ainoastaan valtuutetuilla työntekijöillä on pääsy niihin. Vain puhdas rikosrekisteriote on näin ollen tähän tarkoitukseen tarvittava tieto. Se, että hyväksynnän ja luvan myöntämiseen liittyvät arviointilaitoksen tai työnantajan hallussa olevat tiedot sisältävät tiedon vain henkilön puhtaasta rikosrekisteristä vähentää merkittävästi mahdollisia yksityisyyden ja henkilötietojen suojan kannalta haitallisia vaikutuksia, joita voisi aiheutua siitä, että rikosrekisteriotteen tiedot päätyisivät vääriin käsiin tai sivullisten tietoon. Hyväksyntä- ja lupaprosesseissa siis käsiteltäisiin vain otteita puhtaista rikosrekistereistä. Mikäli epähuomiossa arviointilaitokselle toimitettaisiin muu kuin puhdas rikosrekisteriote, sitä ei saisi käsitellä tämän lain nojalla. Vaikka sekin tieto, ettei henkilöllä ole merkintöjä rekisterissä, on salassa pidettävä, säännöksellä pyritään minimoimaan mahdollisesta henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta aiheutuvia vaikutuksia. 

Momentissa säädettäisiin myös siitä, että otteesta ilmeneviä tietoja ei saa käsitellä muut henkilöt kuin ne, jotka tarvitsevat tietoa hyväksynnän ja luvan myöntämistä tai niihin liittyvää valvontaa varten. Vastaavan kaltaista sääntelyä sisältyy esimerkiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 88 §:n 4 momenttiin. Ajoneuvolaissa ei kuitenkaan voitaisi säätää esimerkiksi kiellosta tallentaa otetta tai velvollisuudesta palauttaa otetta takaisin sen esittäneelle henkilölle, koska autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen mukaan hyväksyntä- ja lupamenettelystä kirjatut tiedot ja asiakirjat on säilytettävä viiden vuoden ajan. Asetus ei kuitenkaan sisällä nimenomaista huolellisuus- tai vaitiolovelvollisuutta, joten kansallisesti on tarpeen säätää tästä. Lisäksi, kun kyse on rekisteröidyn kannalta arkaluontoisista tiedoista, momentissa säädettäisiin, että arviointilaitoksen on poistettava tiedot säilytysajan päätyttyä. 

Rikostuomioihin ja rikoksiin liittyvien henkilötietojen käyttöalan rajoitusten lisäksi tietosuoja-asetuksen 10 artiklan edellyttämät asianmukaiset suojatoimet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi toteutuisivat tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa säädetyillä suojatoimilla. Myös nyt ehdotettava lainsäädäntö itsessään muodostaisi yhden tietosuoja-asetuksen edellyttämän suojatoimen. Lisäksi rikosrekisteritietojen poistamisesta säädettäisiin ajoneuvolaissa nimenomaisesti. Arviointilaitosten tulee rekisterinpitäjinä näin ollen käytännössä toteuttaa asianmukaiset ja riittävät tietosuojalain 6 §:n 2 momentin mukaiset henkilötietojen suojatoimet sekä noudattaa muitakin suojatoimenpiteitä, joita autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksesta sekä nyt ehdotettavasta laista seuraa. 

7.2  Laki rikosrekisterilain muuttamisesta

6 c §. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 c §. Siinä säädettäisiin henkilön oikeudesta saada itseään koskeva ote rikosrekisteristä autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen X liitteen 3 lisäyksessä tarkoitetun riippumattoman toimijan hyväksynnän tai työntekijän luvan myöntämistä varten. Ehdotus liittyy ajoneuvolakiin ehdotettavaan uuteen 203 a §;ään, jossa säädettäisiin hyväksynnän ja luvan myöntämistä koskevasta menettelystä siltä osin kuin siitä on tarpeen antaa kansallisesti täydentävää sääntelyä. Koska autojen ja niiden perävaunujen puiteasetus edellyttää rikosrekisteriotteen esittämistä hyväksyntää ja lupaa koskevassa menettelyssä ja koska rikosrekisteritiedot ovat salassa pidettäviä, rikosrekisterilakiin on tarpeen lisätä nimenomainen säännös henkilön oikeudesta saada ote tähän tarkoitukseen.  

Pykälässä säädettäisiin vain luonnollisen henkilön oikeudesta saada ote. Pykälässä käytettäisiin kuitenkin pelkkää henkilö-sanaa kuten voimassa olevassa rikosrekisterilain 6 §:ssä käytetään, sillä tarkoitus on sama kuin muissa 6 §:n tilanteissa. Ote luovutettaisiin vain sellaiselle luonnolliselle henkilölle, jota se koskee ja jolla on oikeus pyytää sitä. Oikeusrekisterikeskus ei siis luovuttaisi otetta esimerkiksi suoraan työnantajalle. Otetta pyydettäessä Oikeusrekisterikeskukselle olisi ilmoitettava tarkoitus, johon otetta pyydetään. Rikosrekisterilain 7 §:n 2 momentin mukaan otteeseen merkitään, mihin tarkoitukseen se on annettu. Säännöksillä pyritään osaltaan vaikuttamaan siihen, ettei otetta käytettäisi muuhun tarkoitukseen kuin mihin se on annettu, ja turvaamaan näin oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaa. 

Käytännössä luonnollinen henkilö voi tarvita otteen ensinnäkin silloin, jos hän harjoittaa huolto- ja korjaamotoimintaa elinkeinonharjoittajana. Tällöin riippumattoman toimijan hyväksynnän saamiseksi tarvitaan elinkeinoa harjoittavan luonnollisen henkilön ote. Jos toimintaa harjoittaisi oikeushenkilö, toimijan hyväksynnän saamiseksi tarvittaisiin oikeushenkilön ote. Autojen ja niiden perävaunun puiteasetuksen määritelmän mukaan riippumaton toimija voi nimittäin olla oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö. Luonnollinen henkilö tarvitsee itseään koskevan otteen myös silloin, kun hän toimii riippumattoman toimijan työntekijänä, joka tarvitsee työssään pääsyä ajoneuvon turvallisuuteen liittyviin RMI-tietoihin eli henkilökohtaista lupaa päästä tietoihin. Työntekijä on määritelty autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa siten, että sillä tarkoitetaan hyväksytyn riippumattoman toimijan työntekijää, jolla on vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksensa antama lupa saada käyttöönsä turvallisuuteen liittyviä RMI-tietoja. Asetus sitoo työntekijän määritelmän myös henkilöihin, joilla on voimassa oleva työsopimus. Näin ollen sellaiset harjoittelijat, alihankkijat tai muut vastaavat, jotka eivät ole työsuhteessa toimijaan, eivät olisi tässä tarkoitettuja työntekijöitä. Käytännössä työntekijään tulisi tässä yhteydessä kuitenkin rinnastaa sellainen yrittäjä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa hyväksynnän saaneeseen yhtiömuotoiseen riippumattomaan toimijaan, jos hän tarvitsee työssään pääsyä ajoneuvon turvallisuuteen liittyviin RMI-tietoihin. Pelkkä riippumattomana toimijana olevan oikeushenkilön hyväksyntä ei nimittäin mahdollista yrittäjälle henkilökohtaisen luvan saamista eli pääsyä tietoihin. Autojen ja niiden perävaunun puiteasetus tunnistaa vain riippumattoman toimijan ja sen työntekijän roolit, joten tällainen yrittäjä tarvitsee asetuksen tarkoittaman työntekijän luvan. Näin ollen hänet tulee rinnastaa työntekijän asemaan luonnollisen henkilön rikosrekisteriotteen ja sitä myöten henkilökohtaisen luvan saamiseksi. 

Oikeushenkilön oikeudesta saada ote säädetään voimassa olevassa rikosrekisterilain 6 §:n 9 momentissa. Sen mukaan sillä, jolla on oikeus kirjoittaa oikeushenkilön nimi, on oikeus pyynnöstä saada 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeushenkilöä koskeva ote rikosrekisteristä. Säännöksessä ei eritellä käyttötarkoitusta, johon ote voidaan pyytää. Jos riippumaton toimija on oikeushenkilö, kuten ajoneuvojen huolto- ja korjaamotoimintaa harjoittava yhtiö, se saa siten itseään koskevan otteen eli niin kutsutun yhteisösakko-otteen hyväksynnän myöntämistä ja valvontaa varten jo voimassa olevan säännöksen perusteella. 

Otteen saisi ensimmäistä kertaa hyväksyntää tai lupaa haettaessa ja niitä uusittaessa sekä tarvittaessa valvontaa varten sen tarkastamiseksi, täyttyvätkö myöntämisen edellytykset edelleen. 

7.3  Laki ajoneuvojen katsastustoiminnasta annetun lain 48 ja 49 §:n muuttamisesta

48 §. Henkilörekisteritiedot. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, johon lisättäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeus saada tietoja sakkorekisteristä. Pykälässä säädetään jo nykyisin viraston oikeudesta saada tietoja rikosrekisteristä ja liikenneasioiden rekisteristä, ja tätä koskeva sääntely jäisi ennalleen. Uusi 2 momentti täydentäisi siten viraston nykyisiä tiedonsaantioikeuksia.  

Salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaan säädettävä lailla. Sakkorekisteristä säädetään sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 5 luvussa. Sen 50 §:n mukaan sakkorekisterin tiedot ovat salassa pidettäviä, ja Oikeusrekisterikeskus saa pyynnöstä luovuttaa tietoja ainoastaan niille, joiden oikeudesta tietojen saamiseen säädetään erikseen lailla. Näin ollen Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta saada sakkorekisterin tietoja on säädettävä nimenomaisesti laissa, ja uudesta 2 momentista ilmenisi sen salassapitovelvollisuuden murtava vaikutus. 

Perustuslakivaliokunta on perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädettyä yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa koskevassa lausuntokäytännössään katsonut, että viranomaisen tiedonsaantioikeus voi liittyä jonkin tarkoituksen kannalta ”tarpeellisiin tietoihin”, jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Uudessa 2 momentissa tiedonsaantioikeus sakkorekisteristä sidottaisiin Liikenne- ja viestintäviraston tehtävien kannalta tarpeellisiin tietoihin, ja tietosisällöt lueteltaisiin momentissa tyhjentävästi. Viraston on tarpeen saada rikosrekisteritietojen lisäksi myös sakkorekisterin tiedot, jotta se voi hoitaa sille laissa säädetyt tehtävät. Uudessa 2 momentissa viitattaisiin pykälän 1 momentin mukaisiin tehtäviin eli samoihin tehtäviin, joiden vuoksi virastolla on nykyisin oikeus saada rikosrekisteritietoja. Koska Liikenne- ja viestintäviraston on lain mukaan tarkastettava katsastusluvan hakijoiden ja katsastajien luotettavuus, virasto tarvitsee tiedot katsastusluvan myöntämistä ja peruuttamista koskevien asioiden käsittelemiseksi eli lain 10 ja 16 §:ssä tarkoitettua päätöksentekoa sekä 6 luvussa tarkoitettua valvontaa varten. 

Tietosisällöt, jotka Liikenne- ja viestintävirasto olisi oikeutettu saamaan, koskisivat seuraamuksen kohteena olevan henkilön nimeä ja henkilötunnusta tai muuta yksilöivää tunnusta sekä ratkaisutietoja. Kaikilla sakkorekisteriin merkityillä henkilöillä ei ole rekisterissä henkilötunnusta vaan esimerkiksi syntymäaika. Näin ollen on tarpeen säätää siitä, että henkilötunnuksen sijaan henkilöstä voitaisiin luovuttaa muu yksilöivä tunnus, kuten syntymäaika. Henkilön nimi ja tunnistetieto ovat tarpeen henkilön yksilöimiseksi. Keskeistä viraston tehtävien kannalta olisi rikosta ja seuraamusta koskevan tiedon eli ratkaisutietojen saaminen, koska sakkorangaistukset voivat vaikuttaa henkilön luotettavuuden arviointiin. Ratkaisutiedot sisältävät käytännössä myös asian viitteen ja perintätunnuksen. Jos henkilöstä ei ole tietoja sakkorekisterissä, säännöksen tarkoitus on mahdollistaa tiedon luovuttaminen myös siitä, että merkintöjä ei ole. Esimerkiksi sakon täytäntöönpanotietojen saaminen ei sen sijaan olisi tarpeen. Toimitettavien tietojen yksilöiminen laissa tekisi sääntelystä täsmällisempää myös tiedot luovuttavan viranomaisen eli Oikeusrekisterikeskuksen kannalta. Sakkorekisterin osalta ei nimittäin ole olemassa rikosrekisterilain 5 §:ää vastaavaa säännöstä, jonka mukaan rikosrekisteriotteella luovutetaan kaikki tiedot rikosrekisteristä. Vastaavan kaltainen sääntelyratkaisu sakkorekisteristä luovutettavien tietojen yksilöimisestä on omaksuttu esimerkiksi henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa annetun lain (615/2020) 13 §:n 4 momentin 1 kohdan a alakohdassa, henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (616/2019) 16 §:n 1 momentin 4 kohdassa ja henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain (650/2019) 16 §:n 1 momentin 10 kohdassa. 

Tarkoitus on, että Liikenne- ja viestintävirasto saisi jatkossa sakkorekisterin tiedot sähköisesti teknisen rajapinnan kautta. Sakon täytäntöönpanosta annetun lain 51 §:n 1 momentin mukaan tiedot sakkorekisteristä voidaan luovuttaa myös teknisen käyttöyhteyden välityksellä. Viranomaisten välisestä tietojen luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla säädetään nykyisin myös tiedonhallintalain 22 §:ssä, eikä yleissääntelyä vastaavaa säännöstä ole tarpeen sisällyttää erityissääntelyyn. Tiedonhallintalain sähköisiin tiedonantotapoihin liittyvä yleissääntely ei kuitenkaan muodosta oikeusperustaa tietojen luovuttamiselle, vaan tiedonsaantioikeus perustuisi nyt ehdotettavassa uudessa 2 momentissa säädettyyn. 

Momentin loppuun sisällytettäisiin rikosrekisteriä koskevan voimassa olevan pykälän viimeistä virkettä vastaava säännös, jonka mukaan tieto rikoksesta voidaan salassapitosäännösten estämättä luovuttaa 43 ja 43 a §:ssä tarkoitettujen toimenpiteiden yhteydessä katsastusluvan haltijalle sekä 10 ja 16 §:ssä tarkoitettujen päätösten yhteydessä päätöstä pyytäneelle katsastusluvan hakijalle tai 9 §:ssä tarkoitetulle henkilölle sekä päätöstä pyytäneelle katsastajalle. Koska kyseessä on luvanhakijan tai -haltijan luotettavuuden arviointi, säännös olisi tarpeen sen vuoksi, että kaikki asianomaiset henkilöt saisivat tietoonsa itseään koskevan päätöksen perustelut. Säännös olisi erityissääntelyä suhteessa liikenteen palveluista annetun lain 230 ja 232 §:iin, joissa Liikenne- ja viestintävirastolle säädetään kielto luovuttaa eteenpäin sakkorekisteristä saamiaan tietoja. 

49 §.Salassapitovelvollisuus. Voimassa olevan ajoneuvojen katsastustoiminnasta annetun lain 49 §:ssä säädetään rikosrekisteristä ja liikenneasioiden rekisteristä saatujen tietojen salassapitovelvollisuudesta. Säännöksen mukaan katsastusluvan haltija tai hakija taikka näiden palveluksessa oleva ei saa ilmaista sivulliselle tietoonsa tullutta 9 ja 15 §:ssä tarkoitetun henkilön rikosta koskevaa tietoa, joka on saatu 48 §:n nojalla rikosrekisteristä tai liikenneasioiden rekisteristä. Pykälään tulee lisätä viittaus sakkorekisteristä saatuihin tietoihin, jotta muutettavaksi esitetyn 48 §:n mukainen tiedonsaantioikeus sakkorekisteristä tulisi otetuksi huomioon myös 49 §:n salassapitosäännöksissä.  

7.4  Laki ajoneuvojen yksittäishyväksynnän järjestämisestä annetun lain 28 §:n muuttamisesta

28 §. Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeus ja oikeus tietojen edelleen luovuttamiseen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, johon lisättäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeus saada tietoja sakkorekisteristä. Pykälässä säädetään jo nykyisin viraston oikeudesta saada tietoja rikosrekisteristä, ja tätä koskeva sääntely jäisi ennalleen. Uusi 2 momentti täydentäisi siten viraston nykyistä tiedonsaantioikeutta.  

Salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaan säädettävä lailla. Sakkorekisteristä säädetään sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 5 luvussa. Sen 50 §:n mukaan sakkorekisterin tiedot ovat salassa pidettäviä, ja Oikeusrekisterikeskus saa pyynnöstä luovuttaa tietoja ainoastaan niille, joiden oikeudesta tietojen saamiseen säädetään erikseen lailla. Näin ollen Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta saada sakkorekisterin tietoja on säädettävä nimenomaisesti laissa, ja uudesta 2 momentista ilmenisi sen salassapitovelvollisuuden murtava vaikutus. 

Uudessa 2 momentissa tiedonsaantioikeus sakkorekisteristä sidottaisiin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä edellytetyllä tavalla Liikenne- ja viestintäviraston tehtävien kannalta tarpeellisiin tietoihin, ja tietosisällöt lueteltaisiin momentissa tyhjentävästi. Viraston on tarpeen saada rikosrekisteritietojen lisäksi myös sakkorekisterin tiedot, jotta se voi hoitaa sille laissa säädetyt tehtävät. Uudessa 2 momentissa viitattaisiin pykälän 1 momentin mukaisiin tehtäviin eli samoihin tehtäviin, joiden vuoksi virastolla on nykyisin oikeus saada rikosrekisteritietoja. Virasto tarvitsee tiedot yksittäishyväksyntöjen myöntämisen edellytyksiksi säädettyjen luotettavuusvaatimusten selvittämiseksi ja valvontaa varten. 

Tietosisällöt, jotka Liikenne- ja viestintävirasto olisi oikeutettu saamaan, koskisivat seuraamuksen kohteena olevan henkilön nimeä ja henkilötunnusta tai muuta yksilöivää tunnusta sekä ratkaisutietoja. Kaikilla sakkorekisteriin merkityillä henkilöillä ei ole rekisterissä henkilötunnusta vaan esimerkiksi syntymäaika. Näin ollen on tarpeen säätää siitä, että henkilötunnuksen sijaan henkilöstä voitaisiin luovuttaa muu yksilöivä tunnus, kuten syntymäaika. Henkilön nimi ja tunnistetieto ovat tarpeen henkilön yksilöimiseksi. Keskeistä viraston tehtävien kannalta olisi rikosta ja seuraamusta koskevan tiedon eli ratkaisutietojen saaminen, koska sakkorangaistukset voivat vaikuttaa henkilön luotettavuuden arviointiin. Ratkaisutiedot sisältävät käytännössä myös asian viitteen ja perintätunnuksen. Jos henkilöstä ei ole tietoja sakkorekisterissä, säännöksen tarkoitus on mahdollistaa tiedon luovuttaminen myös siitä, että merkintöjä ei ole. Esimerkiksi sakon täytäntöönpanotietojen saaminen ei sen sijaan olisi tarpeen. Toimitettavien tietojen yksilöiminen laissa tekisi sääntelystä täsmällisempää myös tiedot luovuttavan viranomaisen eli Oikeusrekisterikeskuksen kannalta. Sakkorekisterin osalta ei nimittäin ole olemassa rikosrekisterilain 5 §:ää vastaavaa säännöstä, jonka mukaan rikosrekisteriotteella luovutetaan kaikki tiedot rikosrekisteristä. Vastaavan kaltainen sääntelyratkaisu sakkorekisteristä luovutettavien tietojen yksilöimisestä on omaksuttu esimerkiksi henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa annetun lain (615/2020) 13 §:n 4 momentin 1 kohdan a alakohdassa, henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (616/2019) 16 §:n 1 momentin 4 kohdassa ja henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain (650/2019) 16 §:n 1 momentin 10 kohdassa. 

Tarkoitus on, että Liikenne- ja viestintävirasto saisi jatkossa sakkorekisterin tiedot sähköisesti teknisen rajapinnan kautta. Sakon täytäntöönpanosta annetun lain 51 §:n 1 momentin mukaan tiedot sakkorekisteristä voidaan luovuttaa myös teknisen käyttöyhteyden välityksellä. Viranomaisten välisestä tietojen luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla säädetään nykyisin myös tiedonhallintalain 22 §:ssä, eikä yleissääntelyä vastaavaa säännöstä ole tarpeen sisällyttää erityissääntelyyn. Tiedonhallintalain sähköisiin tiedonantotapoihin liittyvä yleissääntely ei kuitenkaan muodosta oikeusperustaa tietojen luovuttamiselle, vaan tiedonsaantioikeus perustuisi nyt ehdotettavassa uudessa 2 momentissa säädettyyn. 

Momentin loppuun sisällytettäisiin rikosrekisteriä koskevan voimassa olevan pykälän viimeistä virkettä vastaava säännös, jonka mukaan Tieto rikoksesta voidaan sopimuksen purkamisen perusteena luovuttaa salassapitosäännösten estämättä yksittäishyväksynnän myöntäjälle. Koska kyseessä on luvanhakijan tai -haltijan luotettavuuden arviointi, säännös olisi tarpeen sen vuoksi, että kaikki asianomaiset henkilöt saisivat tietoonsa itseään koskevan päätöksen perustelut. 

7.5  Laki liikenteen palveluista annetun lain muuttamisesta

8 §.Luonnollisen henkilön hyvä maine luvanvaraisessa tieliikenteessä. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ja 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siihen lisättäisiin uusi viittaus komission asetuksen (EU) 2016/403 sisältämään luetteloon vakavista rikkomuksista, joka korvaisi aiemman viittauksen EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 6 artiklan 2 a kohtaan, jonka nojalla komissio on antanut täytäntöönpanosäädöksiä vakavien rikkomusten luokista, tyypeistä ja vakavuusasteista. Tämän lisäksi hyvämaineisuuden arviointiin vaikuttaisi jatkossa myös komission delegoidun direktiivin (EU) 2024/846 luettelossa tarkoitetut vakavat rikkomukset. Ehdotus liittyy tähän esitykseen sisältyvään liikenteen palveluista annetun lain 13 §:n muutokseen, jolla pantaisiin täytäntöön edellä mainittu komission delegoitu direktiivi. Näin ollen luonnollisen henkilön maine vaarantuu, jos hänet on kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana tuomittu tai hänelle on määrätty seuraamus EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen liitteessä IV tarkoitetuista Euroopan unionin sääntöjen vakavimmista rikkomuksista, komission asetuksen (EU) 2016/403 luettelossa tarkoitetuista vakavista rikkomuksista tai komission delegoidun direktiivin (EU) 2024/846 luettelossa tarkoitetuista vakavista rikkomuksista. Lisäksi pykälän 1 momentin 1 kohtaa ja 3 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että EU:n liikenteenharjoittaja-asetukseen tai tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiiviin liitännäiset rikkomukset ovat samantasoisia riippumatta siitä, kuka kuljetusyritykseen kuuluva henkilö on rikkomuksen yritykselle tuottanut.  

Vastaavasti pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että arvioitaessa luonnollisen henkilön ilmeistä sopimattomuutta henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijaksi, arviointi tehdään kansallisten ja Euroopan unionin sääntöjen vakavien rikkomusten lukumäärän sekä 3 momentissa lueteltujen tiettyjen Euroopan unionin säädösten rikkomusten (eli EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen liitteessä IV vahvistettujen Euroopan unionin sääntöjen vakavimpien rikkomusten sekä komission asetuksen (EU) 2016/403 ja komission delegoidun direktiivin (EU) 2024/846 sisältämien vakavien rikkomusten) lukumäärän perusteella. 

9 §.Oikeushenkilön hyvä maine luvanvaraisessa tieliikenteessä. Pykälän 3 ja 4 momentteja ehdotetaan muutettavaksi vastaavalla tavalla kuin lain 8 §:ssä eli viittaus komission asetuksen (EU) 2016/403 luetteloon vakavista rikkomuksista korvaa aiemman viittauksen EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 6 artiklan 2 a kohtaan, jonka nojalla komissio on nyt antanut täytäntöönpanosäädöksiä vakavien rikkomusten luokista, tyypeistä ja vakavuusasteista. Tämän lisäksi hyvämaineisuuden arviointiin vaikuttaa jatkossa myös komission delegoidun direktiivin (EU) 2024/846 luettelossa tarkoitetut vakavat rikkomukset. Myös oikeushenkilön ilmeistä sopimattomuutta arvioidaan 8 §:ää vastaavalla tavalla. Vastaavasti pykälän 3 ja 4 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että EU:n liikenteenharjoittaja-asetukseen tai tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiiviin liitännäiset rikkomukset ovat samantasoisia riippumatta siitä, mikä taho on rikkomuksen kuljetusyritykselle tuottanut.  

13 §.Henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijan pitäminen riskiyrityksenä. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen 12 artiklassa tarkoitettuna yrityksen riskiyrityksenä pitämiseen vaikuttaa jatkossa myös komission delegoidun direktiivin (EU) 2024/846 uudet rikkomukset ja rikkomusluokat. Tämän lisäksi pykälän johdantokappaleeseen tehtäisiin kielellinen muutos, jolla asetusten sijaan viitattaisiin Euroopan unionin säädöksiin, sekä siihen lisättäisiin viittaus EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen liitteen IV mukaisiin vakavimpiin rikkomuksiin.  

Pykälän 1 kohta säilyisi ennallaan. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 kohta, jolloin nykyinen 2 kohta siirtyisi uudeksi 3 kohdaksi. Uusi 2 kohta viittaisi komission delegoituun direktiiviin (EU) 2024/846, jolla muutettiin tieliikenteen sosiaalilainsäädännön valvontadirektiivin liitettä III, koska Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2020/1054 otettiin käyttöön uusia säännöksiä sellaisten rikkomusten osalta, joista aiheutuu kuolonuhrien tai vakavien loukkaantumisten riski taikka riski kilpailun vääristymisestä maantieliikennemarkkinoilla. Kyseiset rikkomukset vaikuttavat jatkossa myös yrityksen pitämiseen riskiyrityksenä. Uusi 2 kohta ja sen sisältämä viittaussäännös olisi tarpeen komission delegoidun direktiivin (EU) 2024/846 täytäntöön panemiseksi. 

Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään korostanut, että viittaustekniikan käyttämistä direktiivin täytäntöönpanossa tulee pääsääntöisesti välttää (PeVL 34/2022 vp, s. 3). Perustuslakivaliokunta on kuitenkin käytännössään pitänyt mahdollisena sääntelyä, jossa laintasolla viitataan teknisluonteisten ja yksityiskohtaisten vaatimusten osalta suoraan direktiivin säännöksiin. Kyse on tuolloin ollut teknisluonteisesta ja yksityiskohtaisesta direktiivisääntelystä, joka on kohdistunut rajalliseen joukkoon ammattimaisia toimijoita, ja siitä, ettei jäsenvaltiolla ole sääntelyn aineellisen sisällön osalta kansallista liikkumavaraa (PeVL 5/2013 vp, s. 2/II). Nyt kyseessä olevan ehdotuksen taustalla oleva direktiivisääntely on luonteeltaan teknisluonteista ja yksityiskohtaista kohdistuen henkilö- ja tavaraliikenneluvan haltijoihin ja viranomaisen toimintaan, eikä jäsenvaltiolla ole sääntelyn aineellisen sisällön osalta kansallista liikkumavaraa. Ehdotettua viittaustekniikkaa pidetään siksi perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön valossa asianmukaisena. 

Pykälän uudeksi 3 kohdaksi ehdotetaan siirrettävän pykälän nykyinen 2 kohta sellaisenaan. Kohdassa viitataan komission täytäntöönpanoasetukseen (EU) 2022/695 kuljetusyritysten riskiluokituksen yhteisestä laskentakaavasta. Kaavassa otetaan huomioon esiintyneiden rikkomusten lukumäärä, vakavuus ja tiheys sekä tarkastusten tulokset, jos rikkomuksia ei ole havaittu. Huomioon otetaan myös se, onko maantieliikenneyritys käyttänyt ajopiirturiasetuksen II luvun mukaista älykästä ajopiirturia kaikissa ajoneuvoissaan. 

12.1  Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja

Henkilötietojen suoja perusoikeutena perustuu perustuslain 10 §:ään, Euroopan perusoikeuskirjan 8 artiklaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan. Henkilötietojen suojan kannalta merkityksellisiä ehdotuksia ovat ajoneuvolakiin ehdotettu uusi 203 a § ja rikosrekisterilakiin ehdotettu uusi 6 c §. Lisäksi henkilötietojen käsittelyä sisältyy ajoneuvojen katsastustoiminnasta annetun lain ja ajoneuvojen yksittäishyväksynnän järjestämisestä annetun lain muutosehdotuksiin. 

Riippumattoman toimijan ja sen työntekijän puhtaan rikosrekisterin tarkastaminen 

Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetukseen lisätty ajoneuvovalmistajista riippumattomia huolto- ja korjaamotoimijoita (yritys) sekä niiden työntekijöitä koskeva hyväksyntä- ja lupamenettely sisältää henkilötietojen käsittelyä. Menettelystä säädetään kuitenkin pääosin suoraan sovellettavassa EU-asetuksessa, eikä tässä esityksessä ehdoteta asetuksen kanssa päällekkäistä sääntelyä. 

Uudessa ajoneuvolain 203 a §:ssä esitetään, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö todistaisi autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen X liitteen 3 lisäyksen 4.3.3. ja 4.3.4 kohdissa tarkoitetun rikosrekisterin puhtauden luonnollisen henkilön rikosrekisteriotteella tai toimijan yhteisösakko-otteella. Momentissa viittaisiin uuteen rikosrekisterilain 6 c §:ään, jossa säädettäisiin luonnollisen henkilön rikosrekisteriotteen saamisesta tähän tarkoitukseen, sekä voimassa olevaan rikosrekisterilain 6 §:n 9 momenttiin, jossa säädetään yhteisösakko-otteen saamisesta. Kyse on EU-asetuksessa jo säädetystä oikeushenkilön ja luonnollisen henkilön luotettavuuden arvioinnista. Arvioinnin suorittaa akkreditoitu arviointilaitos, joka ei ole viranomainen. Asetus jättää kuitenkin kansallista liikkumavaraa siltä osin, miten siinä tarkoitettu rikosrekisterin puhtaus osoitetaan. Tässä ehdotuksessa on näin ollen kyse siitä, että kansallisesti käytettäisiin tämä liikkumavara ja määriteltäisiin, miten rikosrekisterin puhtaus osoitetaan, jotta EU-asetuksesta johtuvat vaatimukset on käytännössä mahdollista täyttää. Ehdotetulla sääntelyllä kavennettaisiin menettelyn piiriin tulevien henkilöiden perustuslain turvaamaa oikeutta määrätä itseään koskevista henkilötiedoista, jotka liittyvät henkilön rikolliseen tekoon ja sitä koskevaan rangaistukseen. Perusoikeusarvioinnin näkökulmasta olennaista on luonnollisen henkilön rikosrekisteritiedot, ei niinkään oikeushenkilön. 

EU:ssa henkilötietojen käsittely perustuu pääsääntöisesti suoraan luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus). Perustuslakivaliokunnan mukaan tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Henkilötietojen suoja tulee turvata ensisijaisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee siten suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 4–5; PeVL 52/2022 vp, 4 kohta). 

Perustuslakivaliokunnan mukaan on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä suurempi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 5). Arkaluonteisten tietojen käsittelyn on oltava välttämätöntä ja sääntelyn täsmällistä ja tarkkarajaista (ks. PeVL 52/2022 vp, 7 kohta). 

Perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että siltä osin kuin Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset. Perustuslakivaliokunta on painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta. (PeVL 51/2022 vp, 2 kohta). 

Kansallinen liikkumavara pohjautuu keskeisiltä osin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtiin. Silloin kun henkilötietojen käsittely perustuu näihin säännöksiin, jäsenvaltiot voivat käyttää 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua sääntelyliikkumavaraa ja antaa asetusta täsmentävää sääntelyä. Kansallinen sääntely voi koskea muun muassa käsittelyn lainmukaisuutta koskevia edellytyksiä, käsiteltävien tietojen tyyppiä, tietojen luovutusta, käyttötarkoitussidonnaisuutta ja käsittelytoimia koskevia säännöksiä, joita on ehdotettu myös tämän esityksen säännöksissä. Tällaisen erityissääntelyn on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. 

Ehdotuksessa on kyse rikosrekisteriin merkittyjen tietojen käsittelystä. Rikosrekisteritietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan (rekisterinpitäjän lakisääteinen tehtävä). Tällaisten tietojen käsittely on yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan (rikostuomioihin ja rikoksiin liittyvien henkilötietojen käsittely) nojalla sallittua vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan EU-oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä. Jos käsittelystä säädetään kansallisessa lainsäädännössä, tulee laissa lisäksi säätää asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Koska esityksessä on kyseessä rikosrekisteritiedot, sovellettavaksi tulee myös tietosuoja-asetuksen 10 artikla ja tietosuojalain (1050/2018) 7 §:n 1 momentin 2 kohdan sisältämän viittaussäännöksen perusteella lain 6 §:n 1 momentin 2 kohta. Edelleen käsittelyn perusteena olisi nyt ehdotettavan ajoneuvolain 203 a §. 

Rikostuomioihin ja rikoksiin liittyviä henkilötietoja ei pidetä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvina tietoina, mutta ne voidaan lukea valtiosääntöisesti arkaluonteisiksi (PeVL 15/2018 vp, s. 38). Näin ollen annettaessa sääntelyä, jolla sallittaisiin tai jopa edellytettäisiin tällaisten tietojen käsittelyä, tulee kiinnittää huomiota myös käsittelyn edellyttämiin erityisiin suojakeinoihin. Vaikka rikosrekisteritiedot eivät kuulu erityisiin henkilötietoryhmiin, ne ovat rikosrekisterilain 3 §:ssä säädetyn mukaisesti salassa pidettäviä tietoja. Salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaan säädettävä lailla. 

Ehdotuksella annettaisiin akkreditoidulle vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselle oikeus saada henkilön itsensä luovuttamana nähtäväksi ja säilytettäväksi rikosrekisteriote, mutta vain, jos se on ajoneuvojen ja niiden perävaunujen tarkoittamalla tavalla puhdas. Työntekijä voisi niin tahtoessaan luovuttaa puhtaan rikosrekisteriotteen myös työnantajalleen, joka luovuttaa otteen arviointilaitokselle, jos se käytännön syistä on tarpeen. Tämän säätäminen on tarpeen EU-asetuksesta johtuen. Huomioitavaa kuitenkin on, että myös puhdas rikosrekisteriote on rikosrekisterilain mukaan salassa pidettävä. Rikostaustan tarkistaminen koskisi ainoastaan henkilöä, joka itse hakeutuu tai suostuu sellaisiin työtehtäviin, joissa lupa on tarpeen eli työssä vaaditaan pääsyä turvallisuuteen liittyviin RMI-tietoihin. Lisäksi huomioitava, että autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa on annettu vain akkreditoidulle arviointilaitokselle oikeus tallettaa henkilön rikostietoja. Kansallisesti ei säädetä työnantajalle tai muulle taholle oikeutta tallentaa tietoja. Täten perusoikeuden rajoittamisessa on huomioitu rajoituksen edellytyksenä oleva suhteellisuusvaatimus sekä tarkkarajaisuusvaatimus henkilötietojen käsittelystä.  

Henkilötietojen käsittelystä, mukaan lukien rikosrekisteritietojen käsittely, säädetään suurelta osin suoraan autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa. Esimerkiksi tietojen säilytysajasta säädetään asetuksessa, jonka X liitteen 4.3.1 kohdan i alakohdan mukaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten on säilytettävä hyväksyntä- ja lupatarkastuksista kirjatut tiedot viiden vuoden ajan. Ehdotetun pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että otteesta ilmeneviä tietoja ei saa käsitellä muut henkilöt kuin ne, jotka tarvitsevat tietoa hyväksynnän ja luvan myöntämistä tai niihin liittyvää valvontaa varten. Vastaavan kaltaista sääntelyä sisältyy esimerkiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 88 §:n 4 momenttiin. Ajoneuvolaissa ei kuitenkaan voitaisi säätää esimerkiksi kiellosta tallentaa otetta tai velvollisuudesta palauttaa otetta takaisin sen esittäneelle henkilölle, koska autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen mukaan hyväksyntä- ja lupamenettelystä kirjatut tiedot ja asiakirjat on säilytettävä viiden vuoden ajan. Asetus ei kuitenkaan sisällä nimenomaista huolellisuus- tai vaitiolovelvollisuutta, joten kansallisesti on tarpeen säätää tästä. Lisäksi tarpeellisena ja liikkumavaraan kuuluvana pidetään sen säätämistä, että tiedot on poistettava säilytysajan päätyttyä. Muilta osin asetus ei jätä kansallista liikkumavaraa säätää rajoituksista rikosrekisterin otteen käsittelyyn henkilötietojen suojan turvaamiseksi. 

Rikostuomioihin ja rikoksiin liittyvien henkilötietojen käyttöalan rajoitusten lisäksi tietosuoja-asetuksen 10 artiklan edellyttämät asianmukaiset suojatoimet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi toteutuisivat tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa säädetyillä suojatoimilla. Myös nyt ehdotettava lainsäädäntö itsessään muodostaisi yhden tietosuoja-asetuksen edellyttämän suojatoimen. Lisäksi rikosrekisteritietojen poistamisesta säädettäisiin ajoneuvolaissa nimenomaisesti. Arviointilaitosten tulee rekisterinpitäjinä näin ollen käytännössä toteuttaa asianmukaiset ja riittävät tietosuojalain 6 §:n 2 momentin mukaiset henkilötietojen suojatoimet sekä noudattaa muitakin suojatoimenpiteitä, joita autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksesta sekä nyt ehdotettavasta laista seuraa. 

Esitettävä erityissääntely, jossa sallitaan vain puhtaan ja ilman merkintöjä olevan rikosrekisteriotteen käsittely sisältäen sen säilyttämisen, täyttää yleisen edun mukaisen tavoitteen ja on oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Esitys toteuttaa Suomea sitovaa EU-sääntelyä, joka edellyttää rikosrekisteriotteiden käsittelyä, mutta samalla minimoi henkilötietojen käsittelyn vain tavoitteen kannalta välttämättömään. 

Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetus on sellaisenaan suoraan sovellettavaa ja voimassa olevaa lainsäädäntöä. Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin lainsäädäntö on ensisijaista suhteessa kansallisiin säännöksiin oikeuskäytännössä määriteltyjen edellytysten mukaisesti (ks. esim. PeVL 14/2018 vp, s. 13 ja PeVL 20/2017 vp, s. 6). Suomalaisessa lainsäädännössä tulisi pyrkiä EU-oikeuden kanssa yhteensopiviin ratkaisuihin (PeVL 15/2018 vp, s. 49, PeVL 14/2018 vp, s. 13, PeVL 26/2017 vp, s. 42). Puiteasetus edellyttää puhdasta rikosrekisteriä, eikä jätä jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa puhtauden arvioimiseksi. Näin ollen esityksessä ei nähdä mahdolliseksi arvioida, mitkä kaikki rikokset tulisi huomioida rikosrekisterin puhtauden arvioinnissa ja mitkä olisivat välttämättömiä ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun luotettavuuteen. Toisaalta ei myöskään ole tarkoituksenmukaista säätää laajemmin kuin puiteasetus vaatii, joten sakkorekisterin tietoja ei huomioitaisi luotettavuuden arvioinnissa. Tämä rajaa lievemmät rangaistukset asetuksen mukaisen luotettavuuden arvioinnin ulkopuolelle ja pitäisi vaatimuksen oikeasuhtaisena. Tämä vastaisi myös henkilötietojen keräämisen minimoinnin periaatetta. Menettelyssä käsiteltäisiin vain puhtaita rikosrekisteriotteita. Kun vaatimus puhtaasta rikosrekisteriotteesta ymmärretään sananmukaisesti, on se tarkkarajainen. Tarkkarajaisuus on tärkeää, koska arvioinnin tekee akkreditoitu arviointilaitos, joka on yksityinen yritys tai yhteisö. Arviointilaitokselle ei jäisi harkintaa siitä täyttyykö puiteasetuksen vaatimus puhtaasta rikosrekisteristä.  

Rikostaustan selvittämismenettelyn tavoitteena on täyttää EU:n autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksella säädetyn hyväksyntä- ja lupamenettelyn vaatimus puhtaasta rikosrekisteristä. Hyväksyntä- ja lupamenettelyn tavoitteena on suojella omaisuutta ja edistetään ajoneuvojen riippumattomien huolto- ja korjaustoimijoiden toimintaedellytyksiä. Edellä mainittuja syitä voidaan pitää sellaisena perusteltuna syynä, joiden perusteella on hyväksyttyä rajoittaa perustuslain 10 §:n turvaamia oikeuksia. 

Ajoneuvojen yksittäishyväksyntä ja katsastus  

Esityksen 3. ja 4. lakiehdotusten mukaan ajoneuvojen katsastustoiminnasta annetun lain 48 §:ää ja ajoneuvojen yksittäishyväksynnän järjestämisestä annetun lain 28 §:ää muutettaisiin niin, että niihin lisätään Liikenne- ja viestintäviraston oikeus saada tietoja sakkorekisteristä toimijan luotettavuuden arvioimiseksi. Tiedonsaantioikeutta on tarkasteltava perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Selvyyden vuoksi todetaan, että säännöksiä ei ehdoteta EU-sääntelystä johtuvista syistä. 

Ehdotuksissa on kyse salassa pidettävistä henkilötiedoista. Salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaan säädettävä lailla. Sakkorekisteristä säädetään sakon täytäntöönpanosta annetun lain 5 luvussa, jonka 50 §:n mukaan sakkorekisterin tiedot ovat salassa pidettäviä, ja Oikeusrekisterikeskus saa pyynnöstä luovuttaa tietoja ainoastaan niille, joiden oikeudesta tietojen saamiseen säädetään erikseen lailla. Nyt kyseessä olevien lakiehdotusten mukaan Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta saada sakkorekisterin tietoja säädettäisiin nimenomaisesti laissa, ja lakeihin ehdotettavista uusista 2 momenteista ilmenisi niiden salassapitovelvollisuuden murtava vaikutus. 

Perustuslakivaliokunta on arvioidessaan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 17/2016 vp, s. 2-3 ja siinä viitatut lausunnot). Valiokunta on antanut erityistä merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina arvioidessaan täsmällisyyttä ja sisältöä. Erityisesti tilanteessa, jossa ehdotetut säännökset tietojen luovutuksesta ovat kohdistuneet myös arkaluonteisiin tietoihin, on tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä ollut sääntelyn täsmentäminen selostetun perustuslakivaliokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä koskevan käytännön mukaiseksi (ks. esim. PeVL 15/2018 vp, s. 39). 

Sakkorekisteritietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan (rekisterinpitäjän lakisääteinen tehtävä). Ehdotukset eivät sisältäisi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelyä, koska rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviä henkilötietoja ei pidetä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvina tietoina, mutta kuitenkin valtiosääntöisesti arkaluonteisina, kuten yllä on kuvattu. Rikostietojen käsittely on yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan nojalla sallittua vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan EU-oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä.  

Lakiehdotuksiin sisältyvien uusien 2 momenttien mukainen Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeus sakkorekisteristä olisi sidottu tarpeellisuusvaatimukseen ja tietosisällöt lueteltaisiin momenteissa tyhjentävästi. Edelleen tiedonsaantioikeus sidottaisiin viraston tehtäviin vastaavasti kuin kyseessä oleviin pykäliin jo nykyisin sisältyvä viraston tiedonsaantioikeus rikosrekisteristä on sidottu. Viraston on tarpeen saada rikosrekisteritietojen lisäksi myös sakkorekisterin tiedot, jotta se voi hoitaa sille kyseisissä laeissa säädetyt tehtävät. Tehtävät, joiden vuoksi sakkorekisterin tiedot ovat tarpeellisia, koskevat kyseisissä laeissa säädettyjä lupa- ja valvontatehtäviä ja tarkemmin toimijoiden luotettavuuden arviointia. Katsastusluvan myöntämisen edellytyksenä on hakijan eli katsastusyrityksen luotettavuus. Luotettavuusvaatimus koskee yrityksen omistajia ja muita määräävässä asemassa olevia henkilöitä. Myös katsastajien on oltava luotettavia. Ajoneuvojen yksittäishyväksynnän järjestämisestä annetun lain 11 §:n mukaan vastaavaa luotettavuuden arviointia sovelletaan myös ajoneuvojen yksittäishyväksynnän myöntäjään (yritys) ja yksittäishyväksyjään. Sakkorangaistukset vaikuttavat luotettavuuden arviointiin, eikä virasto tällä hetkellä saa sakkorekistä tietoja tiedonsaantioikeutta koskevan säännöksen puuttuessa. 

Tietosisällöt, jotka Liikenne- ja viestintävirasto olisi oikeutettu saamaan, olisi rajattu täsmällisesti ja vain välttämättömään. Virasto ei tarvitse luotettavuuden arvioimiseksi esimerkiksi sakkorangaistuksen täytäntöönpanoon liittyviä tietoja, joten tällaisia tietoja se ei olisi oikeutettu saamaan. Viraston olisi tarpeen saada henkilön yksilöimiseksi tarvittavat tiedot eli tieto henkilön nimestä ja henkilötunnuksesta, sekä tärkeimpänä tieto siitä onko ja mistä teosta henkilö saanut sakkorangaistuksen, koska tieto vaikuttaa luotettavuuden arviointiin. Henkilön yksilöimiseksi tulisi mahdollistaa myös muunlaisen henkilön tunnistetiedon kuin henkilötunnuksen luovuttaminen. Kaikilla rekisteriin merkityillä ei ole rekisterissä henkilötunnusta vaan syntymäaika. Tiedonsaantioikeus olisi näin ollen myös oikeasuhtaista, koska virasto ei olisi oikeutettu saamaan vain tietyt erikseen tarpeelliseksi arvioidut sakkorekisterin tiedot. Lisäksi arvioinnissa on huomioita, että virasto on jo nykyisin oikeutettu saamaan rikosrekisterin tiedot, joten perustuslailla turvattua henkilötietojen suojaa ja oikeutta yksityiselämään on jo nykytilanteessa rajoitettu henkilön rikostietojen osalta. 

Tiedonsaantioikeuden hyväksyttävyyden arvioinnissa on merkitystä sillä, että sen taustalla olevien viranomaisen lupa- ja valvontatehtävien tarkoituksena on turvata se, että katsastus- ja yksittäishyväksyntätoimintaa eivät pääse harjoittamaan tai suorittamaan tahot, jotka ovat ilmeisen sopimattomia niihin. Katsastuksessa on kyse perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta julkisesta hallintotehtävästä, joka sisältää myös julkisen vallan käyttöä. 

Ehdotettu salassa pidettävien sakkorekisteritietojen saantia ja edelleen luovuttamista koskeva sääntely ei merkitse pidemmälle menevää yksityiselämän suojan rajoitusta kuin on perusteltua ottaen huomioon ehdotusten taustalla olevien tavoitteiden painavuus suhteessa rajoitettavaan perusoikeuteen. Ehdotetun sääntelyn on arvioitu olevan välttämätön ja oikeasuhtainen toimenpide esityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Koska rikosrekisterin osalta on jo säädetty tiedonsaannista ja –luovutuksesta vastaavaan tarkoitukseen, kyse on voimassa olevaa sääntelyä täydentävästä sääntelystä sen varmistamiseksi, että Liikenne- ja viestintävirastolla olisi mahdollisuus suorittaa täysimääräisesti sille laissa jo säädetyt tehtävät. Siten esitetty tiedonsaantioikeutta koskeva sääntely on ongelmaton perustuslain 10 §:n kannalta. 

12.2  Oikeus työhön ja elinkeinovapaus

Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen X liitteeseen lisätty ajoneuvovalmistajista riippumattomia toimijoita ja niiden työntekijöitä koskeva hyväksyntä- ja lupamenettely sekä hyväksynnän ja luvan myöntämisen edellytyksenä oleva luotettavuusvaatimus rajoittavat perustuslain 18 §:ssä sekä EU:n perusoikeuskirjan 16 artiklassa turvattua elinkeinovapautta. Menettelyn sekä hyväksynnän ja luvan myöntämisen edellytysten osalta tässä esityksessä ei kuitenkaan ehdoteta suoraan sovellettavan asetuksen kanssa päällekkäistä kansallista sääntelyä. 

Nyt esitettävän ajoneuvolain 203 a §:n lähtökohtana on EU-asetuksella jo säädetty vaatimus toimijan ja tämän työntekijän puhtaasta rikosrekisteristä. Puhdas rikosrekisteri on osoitettava osana muita EU-asetuksen asettamia vaatimuksia, jotta arviointilaitos voi myöntää hyväksynnän ja luvan, jolla toimijan työntekijä saa pääsyn ajoneuvon turvallisuuteen liittyviin RMI-tietoihin. Ehdotetussa sääntelyssä ei siten ole kyse elinkeinon luvanvaraisuudesta vaan enemmänkin elinkeinonharjoittajalle asetettavasta sopivuusvaatimuksesta, jollaisia perustuslakivaliokunta on tarkastellut elinkeinovapauden rajoittamisena (PeVL 51/2022 vp, PeVL 6/2019 vp, s. 6).  

Huomioitavaa on, että autojen ja niiden perävaunujen tarkoittamassa hyväksynnässä ja luvassa on kyse vain pääsystä ajoneuvojen turvallisuutta koskeviin RMI-tietoihin, eikä koko elinkeinon joko sallivasta tai estävästä luvasta. Ajoneuvojen huoltamiseen ja korjaamiseen liittyviä muita tietoja, jotka eivät koske turvatekijöitä, on annettava laajasti ja avoimesti puiteasetuksen 61 artiklan nojalla ilman lupaa tai hyväksyntää. Tämä mahdollistaa jo useat huolto- ja korjaustoimenpiteet. Toisin sanoen, vaikka toimijalla ei olisi hyväksyntää tai sen työntekijällä lupaa, ei se estäisi täysin riippumattoman toimijan ajoneuvojen korjaus- ja huoltotoimintaa kokonaisuudessaan. Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen X liitteen 3 lisäyksessä tarkoitetun menetelmän tarkoitus on ollut lisätä luottamusta ajoneuvovalmistajien ja riippumattomien toimijoiden välille, mikä mahdollistaa riippumattomille toimijoille pääsyn myös ajoneuvojen turvallisuutta koskeviin RMI-tietoihin. Tämän on nimenomaan nähty mahdollistavan riippumattomien toimijoiden elinkeinon harjoittamista ja tuottavan kuluttajille hyötyä kilpailun lisääntymisen kautta. 

Vaikka rikostaustan tarkistaminen tai sen puhtauden toteaminen vaatisi aina työntekijän omaa suostumusta ja aktiivisuutta, on tarpeen arvioida mahdollisia vaikutuksia työntekijän työsuhdeturvaan. Henkilötietojen kerääminen työhön otettaessa ja työsuhteen aikana on käsiteltävä yhteistoimintalaissa (1333/2021) tarkoitetussa vuoropuhelussa yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain (759/2004) 4 §:n 3 momentin mukaisesti. Työsuhdeturvan kannalta on oleellista huomioida, ettei tässä esityksessä esitetä mitään muutosta, joka heikentäisi työntekijöiden työsuhdeturvaa. Vaatimus puhtaasta rikosrekisteriotteesta on säädetty autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa ja on sellaisenaan Suomea sitova vaatimus jo tällä hetkellä. Tässä esityksessä annetaan kansallisesti tarkempia säännöksiä edellä mainitun vaatimuksen osoittamistavasta ja siihen liittyvistä muista tarpeellisista säännöistä. Esitetyt muutokset eivät muuta nykyisiä vaatimuksia niille henkilöille, jotka työskentelevät turvallisuuteen liittyvien RMI-tietoja vaativissa työtehtävissä. Esitys ei siis muuttaisi työntekijöiden työsuhdeturvaa nykytilasta. 

Ehdotettua lakitasoista sääntelyä on edellä henkilötietojen suojaa koskevasta kappaleesta ilmenevillä perusteilla pidettävä täsmällisenä. Elinkeinovapauteen kohdistuvan rajoituksen arvioidaan myös olevan oikeasuhtainen ja sille on yhteiskunnallisesti hyväksyttävät perusteet. Kyse on lisäksi suoraan sovellettavan EU-asetuksen täyttämiseksi tarpeellisesta sääntelystä. Ehdotuksen voidaan näin ollen arvioida rajoittavan elinkeinovapautta vain vähäisesti ja kansallisesti ehdotetaan säädettäväksi vain siitä, mikä on välttämätöntä EU-sääntelystä johtuen. 

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.