1.1  Asian tausta

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimivien, sosiaalivakuutusasioita käsittelevien lautakuntien jäsenten velvollisuudesta ilmoittaa sidonnaisuuksistaan säädetään kyseisiä lautakuntia koskevissa laeissa: sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (1299/2006), tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (1316/2010), työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (677/2005) ja liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta annetussa laissa (959/2019). Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulauta, tapaturma-asioiden muutoksenhakulauta ja työeläkeasioiden muutoksenhakulauta toimivat ensimmäisenä muutoksenhakuasteena niille kuuluvissa etuus- ja korvausasioissa. Nämä varsinaiset muutoksenhakulautakunnat antavat valitusasian osallisia sitovia päätöksiä. Liikenne- ja potilasvahinkolautakunta puolestaan toimii liikenne- ja potilasvahinkoasioissa riippumattomana oikeussuojaelimenä, jonka ratkaisut ovat suosituksen luonteisia. Liikenne- ja potilasvahinkolautakunta ei siten ole varsinainen muutoksenhakulautakunta, vaikka sen rooli oikeussuojaelimenä muuten läheisesti rinnastuu sosiaalivakuutusasioita käsitteleviin muutoksenhakulautakuntiin. 

Säännökset lautakunnan jäsenen velvollisuudesta ilmoittaa tehtävänsä hoitamiseen mahdollisesti vaikuttavista sidonnaisuuksista tulivat sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan osalta voimaan 1.1.2018 lukien, kun tätä koskevat säännökset lisättiin lautakuntakohtaisiin lakeihin. Säännöksien tarkoituksena on varmistaa jäsenten puolueettomuus ja riippumattomuus sekä lisätä luottamusta muutoksenhakuviranomaisiin. Tässä yhteydessä sidonnaisuusilmoituksien antamiseen sekä tietojen säilyttämiseen liittyvät menettelyt jäivät kuitenkin sääntelemättä, mitä osaltaan selittää se, että säännökset lisättiin lakeihin vasta eduskuntakäsittelyssä. 

Vastaavat säännökset sisällytettiin sittemmin liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta annettuun lakiin, kun tämä annettiin ennen kuin yhdistynyt lautakunta aloitti toimintansa vuoden 2021 alussa. Myös tähän lakiin sidonnaisuuksien ilmoittamista koskeva säännös otettiin vasta eduskuntakäsittelyssä. Sidonnaisuusilmoitukset vastaanottava taho on liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta annetussa laissa määritelty, mutta tässäkään laissa ei säädetä ilmoituksien säilyttämisestä tai niiden rekisteröinnistä. 

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on kantelun johdosta antamassaan päätöksessä OKV/719/1/2019 ottanut kantaa muutoksenhakulautakuntien jäsenten sidonnaisuusilmoituksien tekemisessä ja säilyttämisessä noudatettavaan käytäntöön. Apulaisoikeuskanslerin kannanoton mukaan nykyinen käytäntö, jossa sidonnaisuusilmoitukset tehdään sosiaali- ja terveysministeriölle, joka säilyttää ilmoitukset ja antaa niistä pyydettäessä tiedon siltä osin kuin tiedot ovat julkisia, ei ole selkeä, ei palvele lainkäytön avoimuutta eikä toteuta kansalaisten mahdollisuutta valvoa julkisen vallan käyttöä. Koska muutoksenhakulautakuntia koskevista laeista ilmenee ainoastaan lautakunnan jäsenen velvollisuus sidonnaisuusilmoituksen tekemiseen, mutta ilmoituksen toimittamisesta, säilyttämisestä tai rekisteröinnistä ei säädetä, noudatettava käytäntö ei ilmene laista eikä näin ollen myöskään perustu lakiin. Apulaisoikeuskansleri esitti, että sosiaali- ja terveysministeriö ryhtyisi näiden seikkojen korjaamiseksi tarpeellisiin lainsäädäntötoimiin. 

Apulaisoikeuskanslerin ratkaisussa viitataan myös siihen, että sidonnaisuuksien ilmoittamisen tavoitteena on lisätä lautakuntien päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä kansalaisten luottamusta sosiaalivakuutusjärjestelmään. Nämä tavoitteet toteutuvat parhaiten, kun kenellä tahansa on mahdollisuus vaivattomasti tarkistaa jäsenten sidonnaisuudet siltä osin kuin tiedot ovat julkisia. Muutoksenhakulautakuntien jäsenten sidonnaisuuksia koskevien tietojen julkaiseminen yleisölle avoimessa rekisterissä — esimerkiksi osana sitä rekisteriä, josta säädetään tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä annetussa laissa (565/2015) — edellyttää kuitenkin erillistä sääntelyä. 

1.2  Valmistelu

Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä virkatyönä. Valmistelun aikana sosiaali- ja terveysministeriö on ollut yhteydessä oikeusministeriöön sekä opetus- ja kulttuuriministeriöön ja kuullut sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaa, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaa, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaa sekä liikenne- ja potilasvahinkolautakuntaa. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on valmistelun aikana ollut yhteydessä Oikeusrekisterikeskukseen erityisesti ehdotettaviin muutoksiin liittyvien teknisten valmistelutarpeiden osalta. 

Valmisteluasiakirjat ovat saatavilla sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilla tunnisteella https://stm.fi/hanke?tunnus=STM039:00/2021. 

2.1  Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimivat muutoksenhakulautakunnat

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimivia muutoksenhakulautakuntia ovat sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta (SAMU), tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta (TAMLA) ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta (TELK). Muutoksenhakulautakunnat ovat lakisääteisiä ja riippumattomia ensimmäisen asteen muutoksenhakuelimiä. Kutakin lautakuntaa koskee oma lakinsa: sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnasta annettu laki (1299/2006), tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnasta annettu laki (1316/2010) ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annettu laki (677/2005). Muutoksenhakulautakuntien antamat päätökset ovat asianosaisia sitovia ja niistä voi valittaa vakuutusoikeuteen. Muutoksenhakulautakunnat eivät ole tuomioistuimia eikä tuomioistuinlaki koske niitä. 

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta toimii ensimmäisenä muutoksenhakuasteena työttömyyskassojen antamien päätösten osalta sekä valtaosassa Kansaneläkelaitoksen etuusasioista. Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa on kolme päätoimista puheenjohtajaa ja enintään neljä sivutoimista puheenjohtajaa, ja tämän lisäksi sivutoimisina jäseninä vähintään kuusi lääkärijäsentä, vähintään yhdeksän lakimiesjäsentä sekä kahdeksantoista jäsentä, jotka edustavat joko muutoksenhakijoiden tai työelämän ja työmarkkinoiden olosuhteiden tuntemusta. Lisäksi muutoksenhakulautakunnassa on riittävä määrä varajäseniä. 

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta toimii ensimmäisenä muutoksenhakuasteena työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön sekä muun lakisääteisen tapaturmavakuutuksen piiriin kuuluvissa valitusasioissa. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa on päätoiminen puheenjohtaja ja sivutoimisina vähintään kaksi varapuheenjohtajaa, kolme lakimiesjäsentä, kolme lääkärijäsentä, kuusi työelämän ja työmarkkinoiden olosuhteita tuntevaa jäsentä ja kolme maatalousyrittäjien olosuhteita tuntevaa jäsentä. Puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajilla on yksi yhteinen varajäsen. Muille jäsenille määrätään riittävä määrä varajäseniä. 

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta käsittelee ensimmäisenä muutoksenhakuasteena eläkelaitosten ja Eläketurvakeskuksen päätöksistä tehdyt valitukset työeläkeasioissa. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa on päätoiminen puheenjohtaja ja vähintään kolme sivutoimista varapuheenjohtajaa ja lisäksi vähintään kahdensantoista muuta, sivutoimista jäsentä. Sivutoimisina jäseninä on oltava vähintään neljä lääkärijäsentä, neljä lakimiesjäsentä, kahdeksan työelämän ja työmarkkinoiden olosuhteita tuntevaa jäsentä, yksi yrittäjätoimintaan perehtynyt jäsen ja yksi maatalousyrittäjätoimintaan perehtynyt jäsen. Puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajilla on yksi yhteinen varajäsen. Muille jäsenille määrätään riittävä määrä varajäseniä. 

Valtioneuvosto nimittää muutoksenhakulautakuntien päätoimiset puheenjohtajat toistaiseksi ja muut jäsenet enintään viideksi vuodeksi kerrallaan sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä. Kaikkien jäsenten on tehtävään ryhtyessään annettava tuomarinvakuutus ja he toimivat muutoksenhakulautakunnan tehtävässään tuomarin vastuulla. Muutoksenhakulautakunnan jäsenen oikeudesta pysyä tehtävässään on voimassa, mitä tuomarinviran haltijasta säädetään. Jäsen on velvollinen eroamaan tehtävästään sen kuukauden päättyessä, jonka kuluessa hän täyttää 70 vuotta. Jos jäsenen tehtävä vapautuu kesken toimikauden, määrätään seuraaja lautakunnan jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Muutoksenhakulautakuntien lakisääteiseen kokoonpanoon kuuluvien jäsenten lisäksi lautakunnissa työskentelee esittelijöitä ja muuta henkilökuntaa. 

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätoimiset puheenjohtajat, esittelijät ja muu henkilökunta ovat virkasuhteessa. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa päätoiminen puheenjohtaja, esittelijät ja muu henkilökunta ovat työsuhteessa. 

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan kustannukset maksetaan valtion varoista. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan kustannukset puolestaan katetaan lautakuntien perimillä lakisääteisillä oikeushallintomaksuilla. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta perii oikeushallintomaksunsa lakisääteistä tapaturmavakuutustoimintaa harjoittavilta vakuutuslaitoksilta, joiden kesken maksut jakautuvat kunkin vakuutuslaitoksen maksun määräämisvuotta edeltävänä vuonna saamien maksutulojen mukaan siten kuin tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnasta annetun lain 17 §:n 3 momentissa säädetään. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta perii oikeushallintomaksunsa lakisääteisestä työeläketurvasta vastaavilta työeläkelaitoksilta, joiden kesken maksut jakautuvat kussakin eläkelaitoksessa maksun määräämisvuotta edeltävänä vuonna vakuutettujen työansioiden ja työtulojen mukaan siten kuin työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annetun lain 16 §:ssä säädetään. 

2.2  Liikenne- ja potilasvahinkolautakunta

Varsinaisten muutoksenhakulautakuntien lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimii liikenne- ja potilasvahinkolautakunta (LIIPO), josta säädetään liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta annetussa laissa (959/2019). Vuoden 2021 alussa toimintansa aloittanut lautakunta muodostui, kun aiemmin tahoillaan toimineet liikennevahinkolautakunta ja potilasvahinkolautakunta yhdistettiin. 

Liikenne- ja potilasvahinkolautakunta toimii suositusluontoisia ratkaisuja ja lausuntoja antavana riippumattomana oikeussuojaelimenä. Se ei näin ollen ole varsinainen muutoksenhakulautakunta eikä lautakunnan hoitamassa julkisessa hallintotehtävässä ole kyse julkisen vallan käytöstä. Mikäli vakuutettu haluaa liikenne- tai potilasvahinkoasiassaan saada vakuutusyhtiötä oikeudellisesti sitovan ratkaisun, hänen on nostettava kanne vakuutusyhtiötä vastaan yleisessä tuomioistuimessa. Koska oikeudenkäynteihin kuitenkin liittyy merkittävä kuluriski, lautakunta on tosiasiallisesti tärkeässä asemassa vahingon kärsineiden ja vakuutuksenottajien kannalta, sen tarjotessa yksinkertaisen ja kuluriskittömän vaihtoehdon saattaa korvausasia puolueettoman tahon arvioitavaksi. Vaikka ratkaisut eivät ole oikeudellisesti sitovia, käytännössä vakuutusyhtiöt noudattavat niitä erittäin hyvin. Lisäksi lautakunnan lausunnoilla on suuri merkitys liikenne- ja potilasvakuutuksen korvauskäytännön yhdenmukaistamisen kannalta. Lautakuntakäsittely ei estä saman asian viemistä tuomioistuimeen. Lautakunnassa on puheenjohtaja, kuusi varapuheenjohtajaa ja neljätoista muuta jäsentä sekä kaksikymmentäkuusi varajäsentä. Puheenjohtaja ja yksi varapuheenjohtajista ovat päätoimisia. Lautakunnan muut jäsenet ovat sivutoimisia. Lisäksi lautakunnassa on esittelijöitä ja muuta henkilökuntaa. Lautakunnan päätoiminen puheenjohtajisto, esittelijät ja muu henkilökunta ovat työsuhteessa. 

Valtioneuvosto nimittää sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä lautakunnan puheenjohtajan ja yhden varapuheenjohtajan toistaiseksi ja muut varapuheenjohtajat sekä jäsenet viideksi vuodeksi kerrallaan. Lautakuntaan nimitettyä ei saa erottaa kesken hänen toimikautensa ilman painavaa perustetta. Lautakunnan jäsen on velvollinen eroamaan sen kuukauden päättyessä, jonka kuluessa hän täyttää 70 vuotta. Jos lautakunnan jäsenen tehtävä vapautuu kesken toimikauden, sosiaali- ja terveysministeriö nimittää hänen tilalleen uuden jäsenen jäljellä olevaksi toimikaudeksi. 

Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan toiminta rahoitetaan liikennevahinkoasioiden osalta Liikennevakuutuskeskukselta ja potilasvahinkoasioiden osalta Potilasvakuutuskeskukselta perittävällä maksulla. Liikennevakuutuskeskuksen kustannuksien jakamisesta liikennevakuutuslain mukaista vakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyhtiöiden ja Valtiokonttorin kesken säädetään Liikennevakuutuskeskuksesta annetussa laissa (461/2016) ja Potilasvakuutuskeskuksen kustannuksien jakamisesta potilasvakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyhtiöiden kesken Potilasvakuutuskeskuksesta annetussa laissa (949/2019). 

2.3  Lautakuntien jäsenten sidonnaisuuksien ilmoittamista koskeva sääntely ja käytäntö

2.4  Tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteri

Laki tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä (565/2015) tuli voimaan 1.1.2017. Lakiin tehtiin jo ennen sen voimaan tuloa eräitä tuomioistuinlain säätämiseen liittyneitä muutoksia, jolloin myös käräjäoikeuksien lautamiehet otettiin rekisterin piiriin. 

Tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä annetun lain mukaan Oikeusrekisterikeskus ylläpitää yleiseen käyttöön tarkoitettua tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteriä. Rekisteröinnillä toteutetaan tuomareiden sidonnaisuuksien ja sivutoimien, tuomioistuinten asiantuntijajäsenten ja käräjäoikeuden lautamiesten sidonnaisuuksien sekä tuomioistuinten esittelijöiden sivutoimien julkisuutta. Sääntelyn tavoitteena on helpottaa sidonnaisuuksia ja sivutoimia koskevien julkisten tietojen saatavuutta ja siten lisätä tuomioistuinten toiminnan avoimuutta, vaarantamatta kuitenkaan tuomareiden tai välimiesoikeuden asianosaisten yksityisyyden suojaa (HE 224/2014 vp, s. 15). Pyrkimys tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuuden ja puolueettomuuden varmistamiseen liittyy myös oikeusvaltiollisen vallan kolmijako-opin periaatteen toteutumisen turvaamiseen (HE 224/2014 vp, s. 7). 

Rekisteriin merkitään tiedot tuomarin, tuomioistuimen asiantuntijajäsenen ja käräjäoikeuden lautamiehen sidonnaisuuksista sekä tuomarille ja tuomioistuimen esittelijälle myönnetyistä sivutoimiluvista ja sivutoimista saaduista tuloista. Tiedot ilmoitetaan Oikeusrekisterikeskukselle. Tiedot on sallittua ilmoittaa myös merkitsemällä ne tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteriin. Tämä edellyttää käytännössä sitä, että rekisteröidyllä on mahdollisuus kirjautua rekisteriin. 

Ilmoitusvelvollisia ovat tuomari, tuomioistuimen asiantuntijajäsen ja käräjäoikeuden lautamies, jotka ovat velvollisia antamaan tuomioistuinlaissa tarkoitetun sidonnaisuusilmoituksen. Ilmoitusvelvollisuus on lisäksi tuomioistuimella, joka on myöntänyt tuomioistuinlaissa tarkoitetun sivutoimiluvan sekä tuomarilla ja tuomioistuimen esittelijällä, jolle on maksettu sivutoimituloa. 

Jokaisella on oikeus saada tieto tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteriin merkityistä tiedoista siltä osin kuin ne eivät ole salassa pidettäviä. Rekisteriin merkityt tiedot ovat siten lähtökohtaisesti julkisia. Nimittävällä viranomaisella ja, jos tämä on tasavallan presidentti tai valtioneuvosto, oikeusministeriöllä sekä tuomioistuimen päällikkötuomarilla on lisäksi oikeus saada myös henkilön taloudellista asemaa koskevat tiedot, jotka valtion virkamieslain nojalla ovat salassa pidettäviä. Tuomioistuimen päällikkötuomarilla on lisäksi oikeus saada valtion virkamieslain 18 §:n 5 momentissa salassa pidettäväksi säädetyt tiedot eli sivutoimen harjoittamista koskevan ilmoituksen tai lupahakemuksen yhteydessä esitetyt tiedot välimiesoikeusriidan asianosaisista. Rekisteristä voidaan erityissäännöksen nojalla luovuttaa tietoja myös yleisen tietoverkon kautta. Yleisen tietoverkon kautta tietoja voi hakea ainoastaan yksittäisinä hakuina käyttäen hakuperusteena henkilön nimeä. Sidonnaisuuksia ja sivutoimia koskevat tiedot on poistettava rekisteristä kolmen vuoden kuluttua sidonnaisuuden tai sivutoimen päättymisestä. Kun rekisteröidyn työskentely tuomioistuinlaitoksen palveluksessa päättyy, samaa määräaikaa on sovellettu siten, että rekisteröidyn tiedot poistetaan rekisteristä kolmen vuoden kuluttua viran, virkasuhteen tai tehtävän päättymisestä. 

Sidonnaisuuksien ilmoittamisesta säädetään tuomioistuinlaissa (673/2016). Tuomarin virkaan esitettävän on tuomioistuinlain 11 luvun 12 §:n mukaan ennen virkaan nimittämistä annettava valtion virkamieslain 8 a §:n 1 momentissa tarkoitettu selvitys sidonnaisuuksistaan. Tuomarin on lisäksi ilmoitettava sidonnaisuuksiensa muutoksista virkasuhteensa aikana. Ennen nimittämistään tuomarit toimittavat ilmoituksensa nimittävälle tai nimitystä valmistelevalle viranomaiselle, jona voi toimia oikeusministeriö, korkein oikeus tai korkein hallinto-oikeus. Tuomariksi nimitetyn on lisäksi toimitettava ilmoitus tiedoksi sille tuomioistuimelle, johon hänet on nimitetty. Muut kuin päällikkötuomarit antavat muutosilmoitukset sille tuomioistuimelle, jossa työskentelevät. 

Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitettävä tuomari antaa tuomioistuinlain 12 luvun 5 §:n mukaan vastaavat ilmoitukset sidonnaisuuksistaan vain, jos nimitys tehdään vuotta pidemmäksi ajaksi. Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitettävät jäsenet antavat kuitenkin vastaavat ilmoitukset nimityksen kestosta riippumatta. 

Valtion virkamieslain 18 §:n mukaan virkamies ei saa toimia sellaisessa sivutoimessa, joka edellyttää virkamieheltä työajan käyttöä sivutoimeen kuuluvan tehtävän hoitamiseen, jollei asianomainen viranomainen ole myöntänyt hänelle siihen hakemuksesta lupaa. Jos sivutoimi ei edellytä virka-ajan käyttämistä, riittää virkamiehen ilmoitus sivutoimesta. Viranomainen voi kuitenkin kieltää myös tällaisessa tehtävässä toimimisen, mikäli se esimerkiksi vaarantaa luottamusta virkamiehen tasapuolisuuteen virkatehtäviensä hoitamisessa. Sivutoimella tarkoitetaan saman lainkohdan mukaan virkaa sekä palkattua työtä tai tehtävää, josta virkamiehellä on oikeus kieltäytyä, samoin kuin ammattia, elinkeinoa ja liikettä. Tuomareilla ja tuomioistuimen esittelijöillä ei ole varsinaista virka-aikaa, ja heidän on aina haettava sivutoimeensa lupa tuomioistuimelta. Muille kuin päällikkötuomareille sivutoimiluvan myöntää se tuomioistuin, jossa tuomari tai esittelijä työskentelee. 

Tuomioistuinlain mukaan tuomarin on lisäksi ilmoitettava tuomioistuimelle vuosittain sivutoimista saamistaan tuloista, jos sivutoimista saatujen tulojen yhteismäärä ylittää 10 000 euroa. Ilmoituksessa on mainittava, mistä sivutoimista tulot on maksettu. Muista sivutoimista kuin välimiestehtävistä on ilmoitettava myös maksun suorittaja. Tiedot tuomarien sivutoimistaan ilmoittamista tuloista ovat tuomioistuinlain erityissäännöksen nojalla julkisia. 

2.5  Nykytilan arviointi

Sidonnaisuuksia koskevan ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on sekä tuomioistuimissa että lautakunnissa turvata päätöksentekoon osallistuvien henkilöiden riippumattomuus sekä vahvistaa päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Tavoitteena on myös vahvistaa yleisön luottamusta ratkaisutoiminnan puolueettomuuteen. Tuomioistuinlaitoksen osalta julkisuutta luo sidonnaisuustietojen rekisteröinti tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteriin. 

Lautakuntien jäsenten sidonnaisuusilmoituksien pyytämisen ja säilyttämisen käytännöt ovat sosiaali- ja terveysministeriössä vakiintuneet. Käytännöt ovat myös lautakuntien tiedossa. Lautakuntien jäsenet saavat noudatettavasta menettelystä tiedon sosiaali- ja terveysministeriöltä. Ministeriö voi pyynnöstä luovuttaa sidonnaisuuksia koskevat tiedot siltä osin kuin ne eivät ole salassa pidettäviä. Tietoja on kuitenkin erikseen kirjallisesti pyydettävä ministeriöltä. 

Kuten apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on kantelun johdosta antamassaan päätöksessä OKV/719/1/2019 todennut, muutoksenhakulautakuntien jäsenten sidonnaisuusilmoituksien toimittamisen ja säilyttämisen käytännöt eivät perustu lakiin, koska tarkoitetut kysymykset ovat jääneet sääntelemättä. Apulaisoikeuskanslerin kannanoton mukaan nykyinen käytäntö ole selkeä, ei palvele lainkäytön avoimuutta eikä toteuta kansalaisten mahdollisuutta valvoa julkisen vallan käyttöä. Epäselvästi säännelty tilanne on sekaannuksille altis ja hankaloittaa kansalaisten tiedonsaantia. 

Myös apulaisoikeuskanslerin saaman kantelun taustalla oli rekisteröintiin liittyvä sekaannus: kantelija oli yrittänyt etsiä tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä tietoa sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan jäsenten sidonnaisuuksista, mutta joutunut toteamaan, että rekisteristä löytyi tietoja ainoastaan sellaisista henkilöistä, jotka olivat tehneet ilmoituksen jonkin muun tuomarinvastuulla tapahtuvan tehtävän kuin lautakuntatehtävänsä perusteella. Kantelija epäili muiden jäsenten laiminlyöneen ilmoituksensa. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että kansalainen ei voimassa olevan sääntelyn perusteella voi tietää, mistä lautakuntien jäsenten sidonnaisuudet voisi selvittää. Jos kansalainen erehdyksessä päätyy etsimään lautakunnan jäsenen tietoja tuomioistuinlaitoksen rekisteristä, hänelle syntyy todennäköisesti se käsitys, että ilmoitusvelvollisuus on laiminlyöty, jolloin hän saattaa perusteettomasti kyseenalaistaa sekä jäsenen että koko lautakunnan puolueettomuuden. 

Apulaisoikeuskansleri arvioi päätöksessään varsinaisia muutoksenhakulautakuntia koskevaa sääntelyä. Vaikka liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta annetussa laissa säädetäänkin sidonnaisuusilmoitukset vastaanottavista tahoista, kaikista lautakuntakohtaisista laeista puuttuvat säännökset sidonnaisuusilmoituksien rekisteröinnistä tai muusta säilyttämisestä. Sääntelyn puutteiden ja vaikeaselkoisuuden ohella apulaisoikeuskansleri nostaa esiin sen, että nykyinen sääntely ei viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, julkisuuslaki) tarkoittamalla tavalla tue avoimuuden toteutumista viranomaistoiminnassa eikä kansalaisten mahdollisuutta valvoa lautakunnille kuuluvan julkisen vallan käyttöä. Apulaisoikeuskansleri viittaa myös viranomaisten velvollisuuteen huolehtia siitä, että yleisön tiedonsaannin kannalta keskeiset asiakirjat ovat tarpeen mukaan helposti saatavilla esimerkiksi yleisessä tietoverkossa tai kirjastoissa. Apulaisoikeuskanslerin esiin nostamien lainsäädännön puutteiden lisäksi kansalaisten käsityksiin menettelyistä voinee vaikuttaa myös se, että tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteri on ollut käytössä jo useita vuosia, ja on tullut yleisölle tutuksi helposti saavutettavana tietolähteenä. 

Ottaen huomioon sidonnaisuuksien ilmoittamisen yhtenevät tavoitteet tuomioistuimissa ja lautakunnissa sekä apulaisoikeuskanslerin päätöksessään esittämät näkökohdat, on pidettävä perusteltuna, että sidonnaisuuksia koskevien tietojen julkisuus toteutuisi lautakunnissa yhtä tehokkaasti kuin tuomioistuimissa. Lautakuntakäsittelyn tarkoituksena on tuottaa kansalaisille oikeusturvaa, minkä keskeisenä takeena on juuri toiminnan puolueeton ja riippumaton luonne. Muutoksenhakulautakunnat käyttävät päätöksiä antaessaan julkista valtaa. Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan ratkaisut ja lausunnot taas ovat suositusluonteisia. Käytännössä liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan kannanottoja kuitenkin noudatetaan hyvin laajasti, minkä vuoksi kansalaisen intressi valvoa tässä lautakunnassa päätöksentekoon osallistuvien mahdollisia sidonnaisuuksia on vastaava kuin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimivien varsinaisten muutoksenhakulautakuntien kohdalla. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Tarvittavien lainsäädäntötoimien arviointi

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen toteaa päätöksessään OKV/719/1/2019 voimassa olevan lainsäädännön jättävän epäselväksi, mille taholle toimeentuloturvan muutoksenhakulautakuntien jäsenet antavat sidonnaisuusilmoituksensa ja mistä jäsenten sidonnaisuuksista kiinnostunut kansalainen voi saada näistä tietoa. Nykyinen sääntely ei myöskään riittävästi toteuta avoimuutta, vaikka sidonnaisuuksien selvittämisen nimenomaisena tavoitteena on ollut lisätä muutoksenhakulautakuntien toiminnan läpinäkyvyyttä sekä kansalaisten luottamusta lautakuntiin. Erilaisten sekaannuksien vaaraa lisää tällä hetkellä myös se, että lautakuntien jäsenten sidonnaisuusilmoituksien osalta noudatettava menettely poikkeaa tuomioistuinlaitoksen sidonnaisuuksien rekisteröinnistä. Apulaisoikeuskansleri esittää, että sosiaali- ja terveysministeriö ryhtyisi näiden seikkojen korjaamiseksi tarpeellisiin lainsäädäntötoimiin. 

Apulaisoikeuskanslerin kannanoton perusteella vähimmäisvaatimuksena näyttäytyy se, että kansalainen saisi selkeän tiedon siitä, mistä hän saa tietoa lautakuntien jäsenten sidonnaisuuksista. Näin olisi lähtökohtaisesti ainakin silloin, kun soveltuva menettely ilmenee laista. 

Muutoksenhakulautakuntia koskevia lakeja voidaan ensinnäkin täsmentää sen osalta, mille taholle jäsenet antavat sidonnaisuusilmoituksensa. Mikäli tietojen erillisestä rekisteröinnistä ei säädettäisi, tulisi pohdittavaksi, mitä sääntelyä ilmoituksien nykyisen säilyttämisen käytäntö mahdollisesti vaatisi tuekseen ja miten kansalaisia parhaiten informoitaisiin siitä, että lautakuntien jäsenten julkiset sidonnaisuustiedot saa sosiaali- ja terveysministeriöltä kirjallisesti pyytämällä. Lautakuntakohtaisiin lakeihin voitaisiin tässä tarkoituksessa lisätä esimerkiksi informatiivinen viittaus julkisuuslakiin sekä maininta siitä, että tietopyynnöt osoitetaan sosiaali- ja terveysministeriölle. Noudatettavasta käytännöstä voitaisiin myös eri tavoin tiedottaa. 

Apulaisoikeuskansleri nostaa kuitenkin esiin myös sen, että julkisuuslain mukaiset kansalaisen oikeudet ja viranomaisen velvollisuudet, samoin kuin sidonnaisuusilmoituksien tavoitteet, puoltaisivat kansalaisten tiedonsaannin järjestämistä mahdollisimman vaivattomaksi. Tiedonsaannin tehostuminen lisäisi avoimuutta ja vahvistaisi kansalaisten informaatioon nojautuvia toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Se, että lautakuntien jäsenten sidonnaisuustiedot rekisteröitäisiin yleisessä tietoverkossa käytettävään rekisteriin, ei ainoastaan selkeyttäisi nykyistä käytäntöä — kuten nykyisen menettelyn lakisääteiseksi saattaminen — vaan helpottaisi ja nopeuttaisi merkittävästi kansalaisten tiedonsaantia. Myös eri käytännöistä johtuvat sekaannukset väistyisivät, kun tuomioistuinten ja muutoksenhakulautakuntien sidonnaisuustiedot keskitettäisiin samaan rekisteriin. 

Apulaisoikeuskanslerin lainsäädännön kehittämisen osalta esittämän toimeksiannon toteuttamiseksi katsotaan tämän vuoksi olevan perusteltua säätää tarkoitettujen muutoksenhakulautakuntien sekä liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan jäsenten sidonnaisuuksien rekisteröinnistä samaan yleiseen tietoverkkoon sijoittuvaan rekisteriin, jota tuomioistuinlaitos käyttää. 

Rekisteröintiä koskevien tietosuojakysymyksien luonne ei rekisterin laajentumisen johdosta olennaisesti muutu. Voidaankin lähteä siitä, että lautakuntien jäsenten yksityiselämän suoja turvataan rekisteröinnissä samalla tavoin kuin tuomioistuinlaitoksen rekisteröityjen osalta tällä hetkellä. 

5.2  Rekisteröinnin piiriin tulevat lautakunnat

Apulaisoikeuskansleri on kantelun johdosta antamassaan päätöksessä OKV/719/1/2019 tarkastellut sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimivia muutoksenhakulautakuntia koskevaa lainsäädäntöä. Sidonnaisuuksien ilmoittamiseen ja sidonnaisuustietojen laissa säädetyn julkisuuden toteutumiseen liittyvät kysymykset koskevat lisäksi samalla hallinnonalalla toimivaa liikenne- ja potilasvahinkolautakuntaa. Liikenne- ja viestintävaliokunta on, ehdottaessaan sidonnaisuusilmoituksia koskevan säännöksen ottamista liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta annettuun lakiin, todennut olevan erittäin tärkeää kiinnittää erityistä huomiota lautakunnan työhön osallistuvien sidonnaisuuksien ja puolueettomuuden selvittämiseen (LiVM 45/2018). 

Vaikka liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan ratkaisut ovat suositusluontoisia, eikä lautakunta näin ollen ole varsinainen muutoksenhakulautakunta, sen oikeussuojatehtävä rinnastuu olennaisissa suhteissa muutoksenhakulautakuntiin: kansalaiset pyytävät lautakunnalta ratkaisusuositusta saattaakseen korvausasiansa puolueettoman ja riippumattoman tahon uudelleen käsiteltäväksi. Kansalaisten intressi saada tietoa myös tämän lautakunnan jäsenten mahdollisista sidonnaisuuksista samoin kuin perusteet toteuttaa avoimuutta ovat siten samat kuin varsinaisissa muutoksenhakulautakunnissa. Sidonnaisuuksien rekisteröinti on näin ollen perusteltua järjestää liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan osalta samoin kuin sosiaalivakuutuksen muutoksenhakulautakuntien osalta, mikä myös kansalaisen näkökulmasta olisi selkeintä. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluva opintotuen muutoksenhakulautakunta ratkaisee ensimmäisenä valitusasteena Kansaneläkelaitoksen antamiin opintotukea tai koulumatkatukea koskeviin päätöksiin kohdistuvat valitukset. Muutoksenhakulautakunnan päätöksiin haetaan muutosta vakuutusoikeudelta, ja sen asema sosiaalivakuutuksen muutoksenhakujärjestelmässä vastaa siten sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimivien muutoksenhakulautakuntien asemaa. Koska opintotuen muutoksenhakulautakunnasta annettuun lakiin (1080/2012) ei kuitenkaan sisälly säännöksiä lautakunnan jäsenten sidonnaisuusilmoituksista, sääntelyn mahdollista kehittämistä on tältä osin perusteltua arvioida erikseen kokonaisuutena, eikä tähän esitykseen sisälly opintotuen muutoksenhakulautakuntaa koskevia ehdotuksia. Sosiaali- ja terveysministeriö on tämän esityksen valmistelun aikana ollut asiasta yhteydessä opetus- ja kulttuuriministeriöön. 

5.3  Rekisterin toteuttamisen vaihtoehdoista

Rekisterin toteuttamisen teknisinä vaihtoehtoina nähtiin valmistelussa joko se, että lautakuntien jäsenten tiedot tulisivat osaksi tuomioistuinlaitoksen olemassa olevaa sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteriä tai se, että lautakuntia varten luotaisiin oma rekisteri. Kumpi tahansa näistä toteuttamistavoista palvelisi esityksen keskeisiä tavoitteita eli avoimuuden lisäämistä ja yleisön tiedonsaannin parantamista. Se, mikä vaihtoehto asetettaisiin etusijalle, nähtiinkin valmistelussa ensisijaisesti tarkoituksenmukaisuuskysymyksenä. Valittu tekninen ratkaisu tosin määrittelee osaltaan, millaiseksi rekisterinpidon oikeudellinen perusta muodostuu. 

Lautakuntien jäsenten sidonnaisuustietojen liittämistä osaksi tuomioistuinlaitoksen käytössä olevaa rekisteriä puoltavat sidonnaisuuksien rekisteröinnin yhteneväinen tarkoitus lautakunnissa ja tuomioistuimissa, palvelun suuntautuminen samalle rajaamattomalle käyttäjäkunnalle sekä yhtenäisen rekisterin selkeys käyttäjien kannalta. Myös lautakuntien jäsenten verraten vähäinen määrä puoltaa käytännön näkökohtana rekisteröinnin keskittämistä, jolloin myös ylläpitokustannukset kohdistuisivat vain yhteen rekisteriin. Tarkoitetuissa lautakunnissa jäseniä on tällä hetkellä alle 200. Erillisen rekisterin kehittämistä pidettiin myös tästä syystä tarpeettomana. 

Oikeusrekisterikeskus jatkaisi yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamana rekisterinpitäjänä, toimien myös rekisterin teknisenä pääkäyttäjänä. Yleinen tietosuoja-asetus sallii määritellä rekisterinpitäjän kansallisessa laissa, koska rekisteröinnin tarkoituksesta ja keinoista säädettäisiin kattavasti laissa. Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävä lautakuntien jäsenten tietojen rekisteriin siirtämisessä olisi ensisijaisesti tekninen. Yhteisrekisterin pitämisestä säätämiselle ei siten ole oikeudellisia eikä myöskään käytännöllisiä perusteita. 

Valmistelussa esillä on ollut myös se vaihtoehto, että lautakunnat veisivät jäsentensä tiedot rekisteriin. Rekisterin käytön keskittämistä on kuitenkin pidetty tarkoituksenmukaisimpana ratkaisuna, ainakin rekisterin käyttöönottovaiheessa. 

Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt, että rekisterien avaamisessa yleiseen tietoverkkoon käytetään huolellista harkintaa. Lautakuntien jäsenten sidonnaisuustietojen rekisteröinti olisi siten mahdollista järjestää laissa myös muunlaisessa muodossa. Yleisölle avoimen sähköisen rekisterin käyttöönottoa ehdotetaan sen mahdollistaman tehokkaan julkisuuden vuoksi, jota on pidettävä asian luonteen vuoksi perusteltuna, ottaen huomioon myös se, että tuomioistuinlaitoksen käytössä jo on vastaava rekisteri, jonka asema yleisölle avoimena tietolähteenä on vakiintunut. 

7.1  Laki sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä

1 §. Rekisterinpitäjä ja rekisterin tarkoitus. Pykälässä säädettäisiin, että Oikeusrekisterikeskus toimisi ehdotettavan sidonnaisuus- ja sivutoimirekisterin rekisterinpitäjänä. Oikeusrekisterikeskus vastaa voimassa olevan lainsäädännön mukaan tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisterin ylläpidosta, ja jatkaisi EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuna rekisterinpitäjänä sen korvaavan rekisterin osalta. 

Lisäksi pykälässä säädettäisiin rekisterin tarkoituksesta. Tuomioistuinlaitoksen osalta rekisterin tarkoituksena olisi nykyiseen tapaan toteuttaa tuomareiden sidonnaisuuksien ja sivutoimien, tuomioistuinten asiantuntijajäsenten ja käräjäoikeuden lautamiesten sidonnaisuuksien sekä esittelijöiden sivutoimien julkisuutta. Rekisteröitävien piirin laajentuessa ehdotuksen mukaan säädettäisiin, että rekisterin tarkoituksena on lisäksi toteuttaa sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ja liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan jäsenten sidonnaisuuksien julkisuutta. Tavoitteena on samalla lisätä avoimuutta ja vahvistaa luottamusta tuomioistuinlaitokseen ja muutoksenhakuviranomaisiin. 

2 §. Ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sidonnaisuuksia, sivutoimia ja sivutoimilupia sekä sivutoimipalkkioita koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta. Pykälän 1 momentin ilmoitusvelvollisten luettelon 4 kohtaan lisättäisiin muutoksenhakulautakuntien jäsenet. Muuten 1 momentti vastaisi tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä annetun lain 2 §:n 1 momenttia. Muutoksenhakulautakuntien jäsenillä tarkoitettaisiin sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan jäseniä sekä heihin rinnastettavia liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan jäseniä. Jäsenillä tarkoitettaisiin kaikkia kyseisten lautakuntien jäseniä, riippumatta esimerkiksi siitä, toimivatko he lautakunnassa varsinaisena vai varajäsenenä, pää- vai sivutoimisesti tai millä nimikkeellä he lautakunnassa toimivat (esimerkiksi puheenjohtajana, lääkärijäsenenä tai lakimiesjäsenenä). Tarkoitettujen lautakuntien jäsenten tulisi valtion virkamieslain 8 a §:n 1 momentin ja lautakuntia koskevien lakien mukaan täyttää ilmoitusvelvollisuutensa ennen tehtävään nimittämistä, sidonnaisuuksien muuttuessa tehtävän aikana sekä myös muutoin sosiaali- ja terveysministeriön tai muutoksenhakulautakunnan pyytäessä selvitystä sidonnaisuuksista. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että muutoksenhakulautakunnan jäsen ilmoittaa tiedot sosiaali- ja terveysministeriölle. Muilta osin pykälän 2 momentti vastaisi tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä annetun lain 2 §:n 2 momenttia. Tuomioistuinlaitoksen palveluksessa olevat ilmoitusvelvolliset ilmoittaisivat tietonsa näin ollen nykyiseen tapaan Oikeusrekisterikeskukselle, mikä voisi tapahtua merkitsemällä tiedot teknisen rajapinnan avulla sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteriin. Pykälän sääntely ei sulje pois sitä, että myös lautakunnan jäsen voisi ilmoittaa tietonsa merkitsemällä ne sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteriin. Tähän tarvittavaa teknistä rajapintaa ei kuitenkaan ainakaan vielä tässä vaiheessa suunnitella avattavaksi lautakuntien jäsenille, jolloin tämä ei olisi käytännössä mahdollista. Sosiaali- ja terveysministeriö siirtäisi lautakuntien jäsenten tiedot sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteriin. Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi tietoja rekisteriin merkitessään noudattaa asianmukaista huolellisuutta, jotta rekisteriin tehdään tarpeelliset merkinnät tietojen oikeaksi välittämiseksi, huomioiden rekisterinpitäjän asettamat tekniset vaatimukset sekä tietojen salassapitoa koskeva sääntely. 

3 §. Rekisteriin merkittävät tiedot. Pykälässä yksilöitäisiin rekisteriin merkittävät tiedot. Pykälä vastaisi muuten tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä annetun lain 3 §:ää, mutta siihen tehtäisiin eräitä lisäyksiä sen vuoksi, että muutoksenhakulautakuntien jäsenet tulisivat rekisteröinnin piiriin: pykälän 1 momenttiin lisättäisiin muutoksenhakulautakuntien jäsenet henkilöryhmäksi, jonka sidonnaisuudet rekisteröidään. Pykälän 2 momenttiin puolestaan lisättäisiin vaihtoehtoisesti rekisteröitäväksi tiedoksi tiedot siitä muutoksenhakulautakunnasta, jossa ilmoitusvelvollinen työskentelee. Voimassa olevan lain vastaavassa pykälässä todetaan henkilötunnuksen osalta, että henkilötunnus ei ole julkinen tieto. Tämä maininta poistettaisiin, koska tietojen luovuttamista koskevat säännökset annettaisiin tämän lain 4 §:ssä. 

Rekisteriin merkittäisiin siten tiedot tuomarin, tuomioistuimen asiantuntijajäsenen, käräjäoikeuden lautamiehen ja muutoksenhakulautakunnan jäsenen sidonnaisuuksista sekä tuomarille ja tuomioistuimen esittelijälle myönnetyistä sivutoimiluvista ja sivutoimista saaduista tuloista. Rekisteriin merkittäisiin lisäksi asianomaisen henkilön nimi, virka- tai tehtävänimike, tiedot siitä tuomioistuimesta tai muutoksenhakulautakunnasta, jossa hän työskentelee, sekä sivutoimen ja muun kuin taloudellisen sidonnaisuuden alkamis- ja päättymispäivä. Samoin kuin nykyisin, rekisteriin voitaisiin teknisistä syistä merkitä myös henkilötunnus. Tämän tarve pakollisena taustatietona perustuu samoihin syihin kuin nykyisen tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisterin osalta eli henkilöiden riittävään yksilöintiin sekä oikeushallinnon tietojärjestelmien yhteensovittamiseen. Kuten tälläkin hetkellä, kaikki tässä lainkohdassa säädetyt tiedot merkittäisiin rekisteriin, mutta rekisteristä luovutettaisiin vain julkisia tietoja, ellei oikeudesta salassa pidettävän tiedon saamiseen ole erikseen säädetty. Henkilötunnuksen sekä eräiden muiden tietojen osalta lain 4 §:ssä säädettäisiin nimenomaisista luovutusrajoituksista. 

4 §. Rekisteritietojen julkisuus ja luovuttaminen. Pykälässä säädettäisiin rekisteritietojen julkisuudesta ja luovuttamisesta. Pykälä vastaisi keskeisiltä osin tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä annetun lain 4 §:ää. Pykälää kuitenkin täsmennettäisiin henkilötunnuksen luovutusrajoituksen osalta ja siihen lisättäisiin säännökset eräistä uusista, yksilöidyistä tietojen luovutusrajoituksista rekisteröidyn yksityiselämän suojaamiseksi. Lisäksi pykälään lisättäisiin säännökset muutoksenhakulautakuntien jäseniä koskevien salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta. Pykälässä huomioitaisiin myös rekisterin uusi nimi. 

Jokaisella olisi 1 momentin mukaan oikeus saada tieto rekisteriin merkityistä tiedoista siltä osin kuin ne eivät ole salassa pidettäviä tai pykälän 2 momentissa ei erikseen toisin säädetä. Tiedot voisivat olla salassa pidettäviä erityislainsäädännön tai yleislainsäädännön nojalla. Käytännössä merkityksellisiä olisivat etenkin julkisuuslain 24 §:ssä säädetyt salassapitoperusteet ja näistä erityisesti yksityiselämää ja yksityisyyttä suojaavat salassapitoperusteet. Näiden soveltuminen yksittäisiin rekisteriin merkittäviin tietoihin perustuisi mainitun lain mukaiseen tapauskohtaiseen harkintaan, mitä käytännössä käytettäisiin tietoja rekisteriin merkittäessä. Salassa pidettävät sekä luovutusrajoituksien kohteena olevat tiedot merkittäisiin rekisteriin siten, että niiden näkyminen teknisesti estettäisiin muille kuin niille tahoille, joiden osalta pykälän 3 momentissa erikseen säädettäisiin oikeudesta saada eräitä tietoja salassapitosäännösten estämättä. Julkisuuslaki soveltuu myös tällä hetkellä yleislakina tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteriin (HE 224/2014 vp, s. 27). 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin erikseen siitä, että rekisteröidyn henkilötunnus voidaan luovuttaa ainoastaan niille tahoille, joilla pykälän 3 momentin mukaan on oikeus saada rekisteröityä koskevia tietoja salassapitosäännösten estämättä. Säännös tarkoittaisi sitä, että rekisteröidyn henkilötunnus voidaan luovuttaa vain tarkoitetuille tahoille ja se voidaan luovuttaa näille tahoille vain rekisteröidyn yksilöimiseksi. Lisäksi pykälän 2 momenttiin sisältyisi eräitä tietoja koskevia nimenomaisia luovutusrajoituksia rekisteröidyn yksityiselämän suojaamiseksi. Tieto rekisteröidyn luottamus- tai hallintotehtävästä tai muusta tehtävästä asunto-osakeyhtiölaissa (1599/2009) tarkoitetun asunto-osakeyhtiön tai keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön hallintoelimessä, asumisoikeusasunnoista annetussa laissa (393/2021) tarkoitetun asumisoikeusyhteisön hallintoelimessä, varhaiskasvatuslaissa (540/2018) tarkoitettuun varhaiskasvatukseen liittyvässä toiminnassa tai perusopetuslaissa (628/1998) tarkoitettuun esi- tai perusopetukseen liittyvässä toiminnassa voitaisiin luovuttaa ainoastaan niille tahoille, joilla pykälän 3 momentin mukaan olisi oikeus saada rekisteröityä koskevia tietoja salassapitosäännösten estämättä. Edellä luetellut tiedot luovutettaisiin näille tahoille sidonnaisuuksien selvittämiseksi ja valvomiseksi. Ehdotettavaa, kyseisten yksilöityjen tietojen luovuttamista kategorisesti rajoittavaa säännöstä pidetään perusteltuna rekisteröidyn ja hänen perheensä yksityisyyden suojaamiseksi sekä rekisteröidyn aseman selkeyttämiseksi, vaikka samojen tietojen luovuttamisesta mitä todennäköisimmin pääsääntöisesti pidättäydyttäisiin myös julkisuuslain mukaisessa tapauskohtaisessa arvioinnissa. Luovutusrajoituksien kohteena olevien tietojen voidaan katsoa pääsääntöisesti olevan omiaan antamaan viitteitä rekisteröidyn täsmällisestä asuinpaikasta tai niistä päiväkodeista tai kouluista, joiden vanhempaintoimintaan rekisteröity osallistuu. Varhaiskasvatukseen liittyvällä toiminnalla sekä esi- ja perusopetukseen liittyvällä toiminnalla viitataan esimerkiksi päiväkotien tai esi- tai perusopetusta antavien koulujen lasten vanhemmille suunnattuun toimintaan sen järjestäytymisen muodosta riippumatta, esimerkiksi johtokuntiin tai yhdistyksiin. Tarkoitettujen tietojen on katsottava kuuluvan yksityiselämän suojan kannalta hyvin oleelliselle alueelle. Luovutusrajoituksen on katsottava perustuvan myös rekisteröidyn mahdollisten alaikäisten lasten edun huomioimiseen ja edistävän tarkoitettujen lasten etua. Toisaalta on katsottava, että tarkoitetut tiedot eivät lähtökohtaisesti ole merkityksellisiä ajatellen henkilön osallistumista päätöksentekoon tuomioistuimessa tai lautakunnassa. Näin ollen yleisön tosiasiallisen tarpeen saada tietää tarkoitetuista tehtävistä on katsottava olevan olematon tai erittäin vähäinen, kun taas toisaalta näiden tietojen laajan yleisöjulkisuuden olisi katsottava merkittävästi loukkaavan rekisteröidyn oikeutta yksityiselämän suojaan. Tämän punninnan nojalla on näiden tietojen osalta päädytty ehdottamaan kategorista rajoitusta luovuttaa tietoa muuta kuin niille tahoille, joiden osalta pykälän 3 momentissa säädetään oikeudesta saada rekisteröityä koskevia salassa pidettäviä tietoja. Pykälän 2 momentin säännöksissä olisi kyse luovutusrajoituksista, ei salassapitosäännöksistä. 

Henkilötunnuksen osalta oikeustila ei tosiasiallisesti muuttuisi. Henkilötunnuksen luovuttamisrajoituksesta säädettäisiin kuitenkin nykyistä täsmällisemmin. Se, että henkilötunnuksen käsittelystä voidaan antaa täsmentäviä kansallisia säännöksiä, perustuu EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 87 artiklaan, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat määritellä tarkemmin erityiset kansallisen henkilötunnuksen tai muun yleisen tunnisteen käsittelyn edellytykset, kunhan sääntely noudattaa rekisteröidyn oikeuksia ja vapauksia koskevia asianmukaisia suojatoimia asetuksen mukaisesti. 

Pykälän 3 momentissa säännelty oikeus saada rekisteristä salassa pidettäviä tietoja liitettäisiin — EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaisesti — edellytykseen siitä, että tiedot olisivat tarpeen sidonnaisuuksien selvittämiseksi ja valvomiseksi. Tiedot olisivat sidonnaisuuksien selvittämiseksi ja valvomiseksi tarpeen, kun ilmoitusvelvollinen olisi ilmoittanut ne tähän tarkoitukseen. Pykälän sanontaa myös uudistettaisiin vastaamaan tietojen luovuttamista koskevien säännöksien tavanomaista kirjoittamistapaa, joka huomioi myös perustuslakivaliokunnan tietojen luovuttamista koskevan lausuntokäytännön. Pykälästä poistettaisiin tarpeettomana säännös tietojen luovuttamisesta teknisen käyttöyhteyden välityksellä siihen oikeutetuille viranomaisille. Viimeksi mainittu säännös on käynyt tässä laissa tarpeettomaksi, koska julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) yleissäännökset sallivat luovuttaa tiedot siihen oikeutetuille viranomaisille tai viranomaisiin julkisuuslain mukaan rinnastuville toimijoille teknisen rajapinnan tai katseluyhteyden välityksellä. 

Oikeus salassapitosäännösten estämättä saada valtion virkamieslain 8 a §:n 4 momentin mukaan salassa pidettäviä taloudellista asemaa koskevia tietoja olisi ehdotettavan 3 momentin mukaan tuomioistuinlaitoksen palveluksessa olevien osalta samoilla tahoilla kuin tällä hetkellä: nimittävällä viranomaisella ja, jos tämä on tasavallan presidentti tai valtioneuvosto, oikeusministeriöllä sekä tuomioistuimen päällikkötuomarilla. Muutoksenhakulautakuntien jäsenten osalta vastaava tiedonsaantioikeus olisi nimittävällä viranomaisella, sosiaali- ja terveysministeriöllä sekä sillä muutoksenhakulautakunnalla, jonka jäsentä tieto koskee. Tuomioistuimen päällikkötuomarilla olisi lisäksi salassapitosäännösten estämättä oikeus saada valtion virkamieslain 18 §:n 5 momentissa tarkoitetut salassa pidettävät tiedot. Lisäksi säädettäisiin samojen tahojen oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä myös muut ilmoitusvelvollisen ilmoittamat tiedot. Nämä tahot saisivat kaikki ilmoitusvelvollisen ilmoittamat tiedot näin ollen esimerkiksi siitä riippumatta, olisivatko ne julkisuuslain mukaan salassa pidettäviä. Ilmoitusvelvollisuuden kohteena olevat tiedot määritellään valtion virkamieslain 8 a §:n 1 momentissa, jonka sääntely on tarkoitettu tyhjentäväksi (HE 187/2021 vp, s. 19). Ilmoitusvelvollisen on siten valtion virkamieslain nojalla sisällytettävä sidonnaisuusilmoitukseensa nämä tiedot. Valtion virkamieslain sääntely ja sen tavoitteet huomioon ottaen on pidettävä välttämättömänä, että nimittävällä viranomaisella ja nimittämisen valmistelevalla ministeriöllä on oikeus saada kaikki ilmoitusvelvollisen sidonnaisuuksistaan ilmoittamat tiedot. Lisäksi on pidettävä välttämättömänä, että myös tuomioistuimen päällikkötuomarilla sekä sillä muutoksenhakulautakunnalla, jossa ilmoitusvelvollinen on jäsenenä, on oikeus saada kaikki sidonnaisuusilmoituksen sisältämät tiedot sidonnaisuuksien selvittämiseksi ja valvomiseksi. 

Rekisteristä voitaisiin pykälän 4 momentin mukaan nykyiseen tapaan luovuttaa jäljennöksiä ja tietoja yleisen tietoverkon kautta, jonka kautta tietoja voisi nykyiseen tapaan hakea ainoastaan yksittäisinä hakuina käyttäen hakuperusteena henkilön nimeä. Sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteri olisi luonteeltaan nimenomaan yleisessä tietoverkossa pidettävä rekisteri, jonka tarkoituksena olisi tämän lain mukaisesti helpottaa yleisön tiedonsaantia rekisteröityjen sidonnaisuuksista ja sivutoimista sekä luoda avoimuutta. Kyse ei siten olisi siitä, että rekisteriin liittyisi julkinen tietopalvelu, vaan rekisteri kokonaisuudessaan muodostaisi julkisen tietopalvelun, josta tässä laissa säädettäisiin. Tämän vuoksi ei ehdoteta erillistä säännöstä julkisesta tietopalvelusta osana rekisteriä. Yleisölle luovutettavia tietoja rajoittaisivat kuitenkin edellä kerrotulla tavalla salassapitosäännökset sekä tämän pykälän 2 momentissa säädetyt luovutusrajoitukset. Yleisölle voitaisiin siten rekisteristä luovuttaa asianomaisen henkilön nimi, virka- tai tehtävänimike sekä tiedot siitä tuomioistuimesta tai muutoksenhakulautakunnasta, jossa hän työskentelee. Lisäksi voitaisiin luovuttaa rekisteröidyt tiedot sidonnaisuuksista, sivutoimiluvista ja sivutoimista saaduista tuloista. Sidonnaisuutta koskevan tiedon luovuttaminen edellyttäisi kuitenkin, että tieto ei olisi erityis- tai yleislainsäädännön nojalla salassa pidettävä tai siihen ei kohdistuisi tämän pykälän 2 momentin mukaisia luovutusrajoituksia. Tieto sidonnaisuuden tai sivutoimen alkamis- ja päättymispäivästä luovutettaisiin, jos se olisi 3 §:n nojalla merkitty rekisteriin ja kyseistä sidonnaisuutta koskeva tieto voitaisiin luovuttaa. 

5 §. Tietojen poistaminen rekisteristä. Pykälä vastaisi olennaisilta osin tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä annetun lain 5 §:ää. Voimassa olevan säännöksen sanamuodosta poistettaisiin kuitenkin tarpeettomana maininta tietojen poistamisesta yleisestä tietoverkosta. Maininta on tarpeeton ja osin myös harhaanjohtava, koska rekisterinpitäjä poistaa tarkoitetut tiedot rekisteristä, joka on yleisessä tietoverkossa yleisön saatavilla, jolloin tiedot samalla poistuvat myös yleisestä tietoverkosta. Rekisterinpitäjän olisi poistettava sidonnaisuutta tai sivutointa koskevat tiedot rekisteristä kolmen vuoden kuluttua sidonnaisuuden tai sivutoimen päättymisestä. Lisäksi säädettäisiin siitä, että kaikki rekisteröityä koskevat tiedot olisi poistettava rekisteristä kolmen vuoden kuluttua siitä, kun hänen toimimisensa tuomioistuinlaitoksen palveluksessa tai jäsenyytensä muutoksenhakulautakunnassa olisi päättynyt, ellei hänen tämän lain 2 §:n 1 momentin mukainen velvollisuutensa ilmoittaa sidonnaisuuksistaan ja sivutoimistaan olisi tämän jälkeen alkanut uudelleen. Säännöksen tarkoittamana ajankohtana rekisteristä poistettaisiin kaikki ne henkilöä koskevat tiedot, jotka rekisteriin on tämän lain 3 §:n nojalla merkitty ja joita ei ole tätä ennen poistettu. Kun tiedot poistettaisiin rekisteristä, tiedot poistuisivat samalla yleisestä tietoverkosta. Säännöksen tarkoituksena olisi turvata se, että henkilön tiedot poistetaan sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä lakisääteisessä määräajassa. Tarkoitettu kolmen vuoden määräaika laskettaisiin viran, virkasuhteen tai tehtävän oikeudellisen päättymisajankohdan mukaan. Henkilön tietoja ei kuitenkaan poistettaisi rekisteristä tämän ajankohdan mukaisesti, mikäli henkilö ennen kolmen vuoden määräajan täyttymistä jälleen tulisi tämän lain 2 §:n 1 momentin mukaisen ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Näin olisi esimerkiksi silloin, kun määräaikaisessa virkasuhteessa toiminut tuomari nimitettäisiin uuteen tuomarin virkasuhteeseen tai virkaan taikka muutoksenhakulautakunnan jäsen nimitettäisiin uudelle kaudelle ennen kuin kolmen vuoden määräaika olisi täyttynyt. Kolmen vuoden määräaika laskettaisiin aina viimeisimmän ilmoitusvelvollisuuden perustana olevan viran, virkasuhteen tai tehtävän päättymisestä. Tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisterin osalta on käytännössä noudatettu vastaavaa kolmen vuoden määräaikaa rekisteröidyn tietojen poistamisessa. Pykälä ei sulje pois arkistolain (831/1994) soveltumista yleislakina. 

Tietoja ei olisi tarpeen säilyttää tätä pidempään, koska rekisterin tarkoituksena olisi mahdollistaa sidonnaisuuksien ja sivutoimien ajantasainen seuranta. Tarpeettomiksi käyneiden tietojen poistamista edellyttävät myös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa säädetyt henkilötietojen käsittelyä koskevat periaatteet. Kun käsittely perustuu yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaiseen perusteeseen eli rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseen, on käsittelyn perustasta säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä. Kansalliseen sääntelyyn voi asetuksen mukaan tällöin sisältyä erityisiä, asetuksen sääntöjen soveltamista mukauttavia säännöksiä, jotka voivat koskea muun muassa tietojen säilytysaikaa, kunhan sääntely täyttää yleisen edun mukaisen tavoitteen ja on oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Ehdotettavaa rekisteriä on pidettävä yleisen edun mukaisena, ja rekisteröidyn edun mukaisena on toisaalta pidettävä sitä, että kansallisella säännöksellä tarkennetaan, milloin tietojen on katsottava käyneen siten tarpeettomiksi, että tiedot voidaan poistaa rekisteristä. Koska rekisterin on tarkoitus mahdollistaa sidonnaisuuksien ja sivutoimien ajantasainen seuranta ja tukea siten julkisen vallan käytön sekä päätöksenteon avoimuutta, rekisterissä on tarpeen säilyttää vain sellaisten henkilöiden tietoja, jotka osallistuvat tuomioistuinten tai lautakuntien päätöksentekoon tai ovat osallistuneet siihen hiljattain. Määräaika on mitoitettu siten, että se sallii tiedonsaannin mahdollisista sidonnaisuuksista ja sivutoimista myös päätöksenteon jälkeen. Ehdotettavaa säilytysaikaa on pidettävä oikeasuhtaisena sen rajatessa tietojen säilytysajan siihen ajanjaksoon, jona tieto päätöksentekoon osallistuneen sidonnaisuuksista edelleen voi olla tarpeen, olematta kuitenkaan rekisteröinnin perusteita ja rekisteröidyn asemaa ajatellen kohtuuttoman pitkä. Rekisterinpitäjä saisi tiedon sidonnaisuuksien ja sivutoimien päättymisestä rekisteröidyn ilmoitusvelvollisuuden perusteella. Tieto siitä, että rekisteröidyn työskentely tuomioistuinlaitoksessa on päättynyt, välitettäisiin rekisterinpitäjälle nykyiseen tapaan tuomioistuimen tai ilmoitusvelvollisen itsensä toimesta. Tiedon rekisteröidyn jäsenyyden päättymisestä muutoksenhakulautakunnassa välittäisi rekisterinpitäjälle sosiaali- ja terveysministeriö. 

6 §. Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta sekä voimassa olevan tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä annetun lain kumoamisesta. Tuomioistuinlaitoksen palveluksessa olevien osalta tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisterin korvaisi tämän lain mukainen sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteri, johon rekisteröitäisiin myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ja liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan jäsenten sidonnaisuuksia koskevat tiedot. Pykälässä säädettäisiin lisäksi muualla lainsäädännössä olevista viittauksista tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä annettuun lakiin sekä sen tarkoittamaan rekisteriin. Jos muualla lainsäädännössä viitataan näihin, tämän lain tultua voimaan noudatettaisiin tämän lain vastaavaa säännöstä ja viittaus koskisi tämän lain mukaista sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteriä. 

7.2  Laki työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta

3 §. Puheenjohtajien ja jäsenten nimittäminen. Pykälän uudistetussa 4 momentissa säädettäisiin muutoksenhakulautakunnan jäsenen velvollisuudesta ilmoittaa sidonnaisuuksistaan. Jäsenellä tarkoitettaisiin kaikkia muutoksenhakulautakunnan jäseniä, riippumatta esimerkiksi siitä, toimivatko he lautakunnassa varsinaisena vai varajäsenenä, pää- vai sivutoimisesti tai millä nimikkeellä he lautakuntatehtävässään toimivat. 

Muutoksenhakulautakunnan jäseneksi esitettävän olisi ennen tehtävään nimittämistä annettava sosiaali- ja terveysministeriölle valtion virkamieslain 8 a §:n 1 momentissa tarkoitettu selvitys sidonnaisuuksistaan. Tämä vastaisi nykyistä käytäntöä. Momentin nykyistä sääntelyä kuitenkin täsmennettäisiin säätämällä sidonnaisuusilmoitukset vastaanottavasta tahosta. Myös momentin lakiviittaus muutettaisiin kohdistumaan suoraan valtion virkamieslain 8 a §:n 1 momenttiin, josta ilmoitusvelvollisuus saa sisältönsä. Jäseneksi nimitetylle asetettaisiin lisäksi velvollisuus toimittaa ennen nimittämistään antamansa sidonnaisuusilmoitus tiedoksi muutoksenhakulautakunnalle. Tämä velvollisuus olisi uusi. Lisäksi jäsenen olisi viipymättä ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle ja muutoksenhakulautakunnalle jäsenyytensä aikana tapahtuneista sidonnaisuuksia koskevista muutoksista ja myös muutoin annettava vastaava selvitys sidonnaisuuksistaan, jos sosiaali- ja terveysministeriö tai muutoksenhakulautakunta sitä pyytävät. Velvollisuus ilmoittaa jäsenyyden aikana tapahtuneista sidonnaisuuksien muutoksista palautuu valtion virkamieslain 8 a §:n 1 momentin sääntelyyn, ja säännöksessä tarkennettaisiin jäsenyyden aikana tehtävän ilmoituksen vastaanottavat tahot. Säännös jäsenen velvollisuudesta antaa sidonnaisuusilmoitus sosiaali- ja terveysministeriön tai muutoksenhakulautakunnan pyynnöstä olisi uusi. Tässä tilanteessa jäsen antaisi sidonnaisuusilmoituksen sitä pyytäneelle taholle. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan sidonnaisuuksia koskevien tietojen rekisteröinnistä säädetään sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä annetussa laissa. Viittaus olisi luonteeltaan informatiivinen. 

7.3  Laki sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnasta

3 §. Jäsenten kelpoisuus ja nimittäminen. Pykälän uudistetussa 6 momentissa säädettäisiin muutoksenhakulautakunnan jäsenen velvollisuudesta ilmoittaa sidonnaisuuksistaan. Jäsenellä tarkoitettaisiin kaikkia muutoksenhakulautakunnan jäseniä, riippumatta esimerkiksi siitä, toimivatko he lautakunnassa varsinaisena vai varajäsenenä, pää- vai sivutoimisesti tai millä nimikkeellä he lautakuntatehtävässään toimivat. 

Muutoksenhakulautakunnan jäseneksi esitettävän olisi ennen tehtävään nimittämistä annettava sosiaali- ja terveysministeriölle valtion virkamieslain 8 a §:n 1 momentissa tarkoitettu selvitys sidonnaisuuksistaan. Tämä vastaisi nykyistä käytäntöä. Momentin nykyistä sääntelyä kuitenkin täsmennettäisiin säätämällä sidonnaisuusilmoitukset vastaanottavasta tahosta. Myös momentin lakiviittaus muutettaisiin kohdistumaan suoraan valtion virkamieslain 8 a §:n 1 momenttiin, josta ilmoitusvelvollisuus saa sisältönsä. Jäseneksi nimitetylle asetettaisiin lisäksi velvollisuus toimittaa ennen nimittämistään antamansa sidonnaisuusilmoitus tiedoksi muutoksenhakulautakunnalle. Tämä velvollisuus olisi uusi. Lisäksi jäsenen olisi viipymättä ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle ja muutoksenhakulautakunnalle jäsenyytensä aikana tapahtuneista sidonnaisuuksia koskevista muutoksista ja myös muutoin annettava vastaava selvitys sidonnaisuuksistaan, jos sosiaali- ja terveysministeriö tai muutoksenhakulautakunta sitä pyytävät. Velvollisuus ilmoittaa jäsenyyden aikana tapahtuneista sidonnaisuuksien muutoksista palautuu valtion virkamieslain 8 a §:n 1 momentin sääntelyyn, ja säännöksessä tarkennettaisiin jäsenyyden aikana tehtävän ilmoituksen vastaanottavat tahot. Säännös jäsenen velvollisuudesta antaa sidonnaisuusilmoitus sosiaali- ja terveysministeriön tai muutoksenhakulautakunnan pyynnöstä olisi uusi. Tässä tilanteessa jäsen antaisi sidonnaisuusilmoituksen sitä pyytäneelle taholle. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 momentti, jonka mukaan sidonnaisuuksia koskevien tietojen rekisteröinnistä säädetään sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä annetussa laissa. Viittaus olisi luonteeltaan informatiivinen. 

7.4  Laki tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnasta

5 §. Muutoksenhakulautakunnan nimittäminen. Pykälän uudistetussa 5 momentissa säädettäisiin muutoksenhakulautakunnan jäsenen velvollisuudesta ilmoittaa sidonnaisuuksistaan. Jäsenellä tarkoitettaisiin kaikkia muutoksenhakulautakunnan jäseniä, riippumatta esimerkiksi siitä, toimivatko he lautakunnassa varsinaisena vai varajäsenenä, pää- vai sivutoimisesti tai millä nimikkeellä he lautakuntatehtävässään toimivat. 

Muutoksenhakulautakunnan jäseneksi esitettävän olisi ennen tehtävään nimittämistä annettava sosiaali- ja terveysministeriölle valtion virkamieslain 8 a §:n 1 momentissa tarkoitettu selvitys sidonnaisuuksistaan. Tämä vastaisi nykyistä käytäntöä. Momentin nykyistä sääntelyä kuitenkin täsmennettäisiin säätämällä sidonnaisuusilmoitukset vastaanottavasta tahosta. Myös momentin lakiviittaus muutettaisiin kohdistumaan suoraan valtion virkamieslain 8 a §:n 1 momenttiin, josta ilmoitusvelvollisuus saa sisältönsä. Jäseneksi nimitetylle asetettaisiin lisäksi velvollisuus toimittaa ennen nimittämistään antamansa sidonnaisuusilmoitus tiedoksi muutoksenhakulautakunnalle. Tämä velvollisuus olisi uusi. Lisäksi jäsenen olisi viipymättä ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle ja muutoksenhakulautakunnalle jäsenyytensä aikana tapahtuneista sidonnaisuuksia koskevista muutoksista ja myös muutoin annettava vastaava selvitys sidonnaisuuksistaan, jos sosiaali- ja terveysministeriö tai muutoksenhakulautakunta sitä pyytävät. Velvollisuus ilmoittaa jäsenyyden aikana tapahtuneista sidonnaisuuksien muutoksista palautuu valtion virkamieslain 8 a §:n 1 momentin sääntelyyn, ja säännöksessä tarkennettaisiin jäsenyyden aikana tehtävän ilmoituksen vastaanottavat tahot. Säännös jäsenen velvollisuudesta antaa sidonnaisuusilmoitus sosiaali- ja terveysministeriön tai muutoksenhakulautakunnan pyynnöstä olisi uusi. Tässä tilanteessa jäsen antaisi sidonnaisuusilmoituksen sitä pyytäneelle taholle. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, jonka mukaan sidonnaisuuksia koskevien tietojen rekisteröinnistä säädetään sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä annetussa laissa. Viittaus olisi luonteeltaan informatiivinen. 

7.5  Laki liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta

5 §. Puheenjohtajien ja jäsenten nimittäminen, lautakunnan jäsenyydestä vapautuminen ja eroamisikä. Pykälän uudistetussa 2 momentissa säädettäisiin lautakunnan jäsenen velvollisuudesta ilmoittaa sidonnaisuuksistaan. Jäsenellä tarkoitettaisiin kaikkia lautakunnan jäseniä, riippumatta esimerkiksi siitä, toimivatko he lautakunnassa varsinaisena vai varajäsenenä, pää- vai sivutoimisesti tai millä nimikkeellä he lautakuntatehtävässään toimivat. 

Nykyistä sääntelyä vastaisi se, että lautakunnan jäseneksi esitettävän olisi ennen tehtävään nimittämistä annettava sosiaali- ja terveysministeriölle valtion virkamieslain 8 a §:n 1 momentissa tarkoitettu selvitys sidonnaisuuksistaan, ja jäsenen olisi viipymättä ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle ja lautakunnalle jäsenyytensä aikana tapahtuneista sidonnaisuuksia koskevista muutoksista. Uutta olisi puolestaan se, että jäseneksi nimitetylle asetettaisiin velvollisuus toimittaa ennen nimittämistään antamansa sidonnaisuusilmoitus tiedoksi lautakunnalle sekä se, että lisäksi säädettäisiin jäsenen velvollisuudesta antaa myös muutoin vastaava selvitys sidonnaisuuksistaan, jos sosiaali- ja terveysministeriö tai muutoksenhakulautakunta sitä pyytävät. Viimeksi mainitussa tilanteessa jäsen antaisi sidonnaisuusilmoituksen sitä pyytäneelle taholle. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan sidonnaisuuksia koskevien tietojen rekisteröinnistä säädetään sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä annetussa laissa. Viittaus olisi luonteeltaan informatiivinen. 

12.1  Arvioinnin perusteista

Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Lisäksi henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Säännös on yleislausekkeen luonteinen, millä on pyritty välttämään se, että suojan piiristä määrittelyin suljettaisiin pois yksilön kannalta tärkeitä osa-alueita. Säännöksen perusteluissa todetaan muun muassa perhe-elämän olevan yksityiselämän suojan piirissä. Yksityiselämän suojan lähtökohtana on perustelujen mukaan, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä. Yksityiselämän piirin tarkka rajaaminen on kuitenkin vaikeaa (HE 309/1993 vp, s. 52—53). 

Henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä arvioidessaan perustuslakivaliokunta on vakiintuneessa käytännössään katsonut, että sääntelyä on tarkasteltava perustuslain 10 §:n 1 momentin kannalta. Valiokunnan näkemyksen mukaan lainsäätäjän liikkumavaraa rajoittaa, paitsi vaatimus henkilötietojen suojan järjestämisestä lailla, myös se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Kysymys on kaiken kaikkiaan siitä, että lainsäätäjän tulee turvata oikeus yksityiselämän suojaan sekä henkilötietojen suojaan sen osana tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa (PeVL 14/2018 vp, s. 3). 

Perustuslakivaliokunta on pitänyt henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina ainakin rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sallittuja käyttötarkoituksia mukaan lukien tietojen luovutettavuus sekä tietojen säilytysaikaa henkilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturvaa. Valiokunta on aiemmin edellyttänyt, että näiden seikkojen sääntely laissa on kattavaa ja yksityiskohtaista. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamisen johdosta valiokunta on kuitenkin tarkistanut aiempaa kantaansa sääntelykohteista ja katsonut, että tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Henkilötietojen suoja tulee jatkossa turvata ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Erityislainsäädäntöön ei näin ollen ole asetuksen soveltamisalalla enää valtiosääntöisistä syistä välttämätöntä sisällyttää kattavaa ja yksityiskohtaista sääntelyä henkilötietojen käsittelystä. EU-oikeuden periaatteiden mukaan asetusta tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, ja valiokunnan käsityksen mukaan yleisen tietosuoja-asetuksen sääntely vastaa asianmukaisesti tulkittuna ja sovellettuna myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan määräytyvää henkilötietojen suojan tasoa (PeVL 14/2018 vp, s. 4—5). 

Perustuslakivaliokunnan mukaan kansallisen erityislainsäädännön säätäminen tuleekin — myös sääntelyn selkeyden vuoksi — rajata vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen antaman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Erityislainsäädännön tarpeellisuutta arvioitaessa on toisaalta, tietosuoja-asetuksen edellyttämän riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti, kiinnitettävä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä korkeampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Näillä näkökohdilla on erityistä merkitystä arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyn kohdalla. Myös arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyä koskevassa sääntelyssä on valiokunnan mukaan samalla syytä pyrkiä selkeään ja ymmärrettävään lainsäädäntöön. (PeVL 14/2018 vp, s. 4—6). Perustuslakivaliokunta on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta lisäksi edellyttänyt, että hallituksen esityksessä tehdään selkoa kansallisen liikkumavaran alasta. Kansallista liikkumavaraa käytettäessä tulee valiokunnan mukaan ottaa huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (PeVL 1/2018 vp, s. 3). 

Perustuslakivaliokunta on arvioinut erityisesti arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyn sallimisen koskevan yksityiselämään kuuluvan henkilötietojen suojan ydintä (PeVL 37/2013 vp, s. 2/I). Valiokunnan käytännön mukaan arkaluonteisten tietojen käsittely on rajattava täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään (näin mm. PeVL 3/2017 vp, s. 5, missä kysymys oli muun muassa rekisteröidyn terveydentilaa ja hänen mahdollisia rikoksiaan koskevista tiedoista sekä PeVL 15/2018 vp, s. 40, missä kysymys oli muun muassa potilastiedoista). Valiokunta on antanut merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina myös arvioidessaan tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevan sääntelyn kattavuutta, täsmällisyyttä ja sisältöä (PeVL 14/2018, s. 5). Rekistereiden osalta valiokunta on painottanut arkaluonteisten tietojen käsittelyn aiheuttamia uhkia, arvioiden, että arkaluonteisia tietoja sisältäviin laajoihin tietokantoihin liittyy tietoturvaan ja tietojen väärinkäyttöön liittyviä vakavia riskejä, jotka voivat viime kädessä muodostaa uhan henkilön identiteetille (PeVL 7/2019 s. 4 ja siinä viitatut lausunnot, joissa viitataan biometrisiä tunnisteita, esimerkiksi sormenjälkiä, sisältäviin laajoihin tietokantoihin). 

Yleiseen tietoverkkoon sijoittuvien henkilörekisterien osalta perustuslakivaliokunta on lisäksi edellyttänyt, että rekisteristä ei voida hakea tietoja erilaisina massahakuina. Valiokunta on pitänyt tämän rajoituksen nostamista lain tasolle säätämisjärjestyskysymyksenä (PeVL 32/2008 vp, s. 3). 

Arvioidessaan säännöksiä, jotka koskevat viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä, perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta. Valiokunnan näkemyksen mukaan salassapitosäännösten edelle menevässä tietojensaantioikeudessa on viime kädessä kysymys siitä, että tietoihin oikeutettu viranomainen omine tarpeineen syrjäyttää ne perusteet ja intressit, joita tiedot omaavaan viranomaiseen kohdistuvan salassapidon avulla suojataan. Mitä täydellisemmin tietojensaantioikeus kytketään säännöksissä asiallisiin edellytyksiin, sitä todennäköisemmin yksittäistä tietojensaantipyyntöä joudutaan käytännössä perustelemaan (PeVL 17/2016 vp, s. 5—6). Vaatimus säännösten täsmällisyydestä korostuu erityisesti, jos luovutettavat tiedot ovat luonteeltaan arkaluonteisia (PeVL 15/2018 vp, s. 39). 

Yksityiselämän suojaan kohdistuvia rajoituksia on perustuslakivaliokunnan mukaan arvioitava kulloisessakin sääntely-yhteydessä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa. Jos esimerkiksi rekisteriin sisältyisi arkaluonteisia henkilötietoja, rekisterin perustamista on arvioitava näiden edellytysten, erityisesti rajoitusten hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden, kannalta (PeVL 12/2019 vp, s. 3 ja siinä viitatut lausunnot). Perusoikeuksien rajoitusedellytyksillä tarkoitetaan niitä yleisiä perusoikeuksien rajoittamista koskevia vaatimuksia, joita perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudesta sekä oikeuksien luonteesta perustuslaissa turvattuina oikeuksina on johdettu ja jotka soveltuvat muihin kuin ehdottomaksi kielloksi muotoiltuihin perusoikeuksiin. Näitä ovat vaatimus lailla säätämisestä, lain täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta, rajoituksen perusteiden hyväksyttävyydestä, rajoituksen oikeasuhtaisuudesta, perusoikeuden ytimen koskemattomuudesta, riittävistä oikeusturvajärjestelyistä sekä ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisesta (PeVM 25/1994 vp, s. 4—5). Yleiseen tietoverkkoon sijoittuvien henkilörekisterien osalta perustuslakivaliokunta on pitänyt hyväksyttävinä tavoitteina muun muassa kansalaisten tiedonsaannin ja oikeusturvan vahvistamista sosiaali- ja terveydenhuollossa (PeVL 32/2008 vp ja PeVL 65/2014). 

EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisena periaatteena on, että henkilötietojen käsittelyn järjestämisessä on otettava huomioon kulloisenkin käsittelyn luonne, laajuus, asiayhteys ja tarkoitukset sekä luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuva riski. Käsittely ja siihen liittyvät suojatoimet on mitoitettava näiden mukaisesti. Asetuksen johdantokappaleessa 51 todetaan lisäksi erikseen, että perusoikeuksien ja -vapauksien kannalta erityisen arkaluonteisia henkilötietoja on suojeltava erityisen tarkasti, koska niiden käsittelyn asiayhteys voisi aiheuttaa huomattavia riskejä perusoikeuksille ja -vapauksille. Perustuslakivaliokunta on todennut, että sen valtiosääntöisiin tehtäviin ei lähtökohtaisesti kuulu arvioida kansallista täytäntöönpanosääntelyä EU:n aineellisen lainsäädännön kannalta. Valiokunta on kuitenkin viitannut myös mainittuihin EU-oikeudellisiin näkökohtiin todetessaan, että arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota arvioimalla muun muassa kuhunkin käsittelyn asiayhteyteen liittyviä riskejä (PeVL 14/2018 vp, s. 4—7). 

12.2  Arviointi