1.1
Laki ammatillisesta koulutuksesta
1 luku. Yleiset säännökset
1 §. Soveltamisala. Lain 1 §:ssä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Soveltamisala vastaisi sisällöltään nykyisten ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain soveltamisalaa. Ehdotetun säännöksen mukaan laissa säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle kuuluvista ammatillisista tutkinnoista sekä ammatillisen osaamisen hankkimiseksi tarvittavasta koulutuksesta, ammatillisen osaamisen osoittamisesta ja todentamisesta. Ammatillisista tutkinnoista säädettäisiin tarkemmin lain 5 §:ssä.
2 §. Ammatillisten tutkintojen ja ammatillisen koulutuksen tarkoitus. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin ammatillisten tutkintojen ja ammatillisen koulutuksen yleinen tarkoitus. Ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisten tutkintojen ja ammatillisen koulutuksen tarkoituksena olisi nykytilaa vastaavasti kohottaa ja ylläpitää väestön ammatillista osaamista. Ehdotetussa laissa tarkoitettujen tutkintojen ja koulutuksen tarkoituksena on myös antaa mahdollisuus ammattitaidon osoittamiseen sen hankkimistavasta riippumatta, sillä kaikki ammatilliset tutkinnot voitaisiin suorittaa osoittamalla osaaminen, vaikka osaaminen olisi hankittu koulutusjärjestelmän ulkopuolella. Ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen tarkoituksena olisi lisäksi kehittää työ- ja elinkeinoelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin. Työelämän osaamistarpeisiin vastaaminen on ammatillisen koulutuksen keskeisimpiä tehtäviä, sillä ammattitaitoinen ja osaava työvoima on yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden menestymisen ja kehittymisen edellytys. Tarkoituksena olisi myös nykytilaa vastaavalla tavalla edistää työllisyyttä ja antaa valmiuksia yrittäjyyteen. Yrittäjyys kattaisi sekä valmiudet itsenäisenä ammatin harjoittajana toimimiseen että työnantajayrittäjyyteen. Ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen tarkoituksena olisi antaa valmiuksia myös työ- ja toimintakyvyn jatkuvaan ylläpitoon sekä tukea elinikäistä oppimista ja ammatillista kasvua. Kyky huolehtia omasta työ- ja toimintakyvystä, kyky oppia jatkuvasti uutta ja kehittää omaa ammattiosaamistaan ovat välttämättömiä taitoja jatkuvasti muuttuvassa työelämässä, jossa ammattia tai työtä voi joutua vaihtamaan useampaan kertaan työuran aikana. Ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on lisäksi edistää tutkintojen ja niiden osien suorittamista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin laissa tarkoitetun koulutuksen muista tavoitteista. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen tavoitteena olisi lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintovalmiuksien, ammatillisen kehittymisen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Ehdotettu säännös vastaisi muutoin voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 5 §:n 2 momentin säännöstä, mutta siihen lisättäisiin maininta, että laissa tarkoitetun koulutuksen tavoitteena olisi myös tukea opiskelijoiden kehitystä sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi. Vastaava koulutuksen tavoitteita koskeva säännös on lukiolain (629/1998) 2 §:n 1 momentissa.
3 §.Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin ehdotetussa laissa käytettäviä keskeisiä käsitteitä.
Pykälän 1 kohdan mukaan henkilöstökoulutuksella tarkoitettaisiin tietyn työnantajan henkilöstölle järjestettävää koulutusta, joka on osin työnantajan rahoittamaa ja osin julkisesti rahoitettua. Siten muu kuin työnantajan rahoittama osa koulutuksesta olisi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaisesti rahoitettua koulutusta. Muu tässä laissa tarkoitettu koulutus olisi joko kokonaan julkisesti rahoitettua tai osin opiskelijan itsensä rahoittamaa ja osin julkisesti rahoitettua. Henkilöstökoulutukseen ei olisi myöskään vapaata hakeutumisoikeutetta, vaan työnantaja päättäisi opiskelijoiden valinnasta.
Pykälän 2 kohdan mukaan tutkintokoulutuksella tarkoitettaisiin ammatillisen osaamisen hankkimiseksi tarvittavaa koulutusta, jonka tavoitteena on ammatillisen tutkinnon taikka ammatillisen tutkinnon osan tai osien suorittaminen. Tutkintokoulutusta voitaisiin järjestää koulutuksen järjestäjän eri oppimisympäristöissä sekä työpaikoilla. Tutkintokoulutus eroaisi tässä laissa tarkoitetusta valmentavasta koulutuksesta ja muusta ammatillisesta koulutuksesta, joiden tavoitteena ei olisi tutkinnon tai tutkinnon osien suorittaminen.
Pykälän 3 kohdan mukaan työvoimakoulutuksella tarkoitettaisiin koulutusta, johon opiskelijat valitaan työ- ja elinkeinoviranomaisen toteaman koulutustarpeen perusteella siten kuin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 luvun 3 §:ssä säädetään. Mainitun säännöksen mukaan työ- ja elinkeinotoimisto päättää opiskelijoiden valitsemisesta työvoimakoulutukseen. Opiskelijaksi voitaisiin valita koulutukseen ja sen tavoitteena olevaan ammattiin tai tehtävään soveltuva henkilö, jolla on työ- ja elinkeinotoimiston toteama koulutustarve. Alle 20-vuotias oppivelvollisuuden suorittanut voitaisiin valita muuhun kuin kotoutumiskoulutukseen vain, jos koulutuksen suorittaminen ei olisi mahdollista tai muutoin tarkoituksenmukaista omaehtoisena opiskeluna. Työvoimakoulutus eroaisi muusta tässä laissa tarkoitetusta koulutuksesta siis siten, että siihen ei olisi vapaata hakeutumisoikeutta eikä koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijaksi ottamisesta. Opiskelijaksi ottamisesta työvoimakoulutuksessa säädettäisiin tarkemmin lain 37 §:ssä. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 6 luvussa tarkoitettu työttömyysetuudella tuettu työnhakijan omaehtoinen koulutus ei olisi tässä laissa tarkoitettua työvoimakoulutusta.
Ehdotuksen mukaan tutkintotavoitteinen ja osa tutkintoon johtamattomasta toisen asteen ammatillisesti suuntautuneesta työvoimakoulutuksesta siirtyisi opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulle. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonala vastaisi jatkossakin työ- ja elinkeinopolitiikan strategiasta, ohjauksesta ja toimeenpanosta sekä julkisen työvoima- ja yrityspalvelun suunnittelusta ja toimeenpanosta. Jotta koulutuksen suuntaamisessa ja opiskelijavalinnoissa voidaan ottaa huomioon työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle kulloinkin asetetut työ- ja elinkeinopoliittiset tulos- ja muut tavoitteet, ehdotetaan, että työvoimakoulutukseen opiskelijaksi valitsemisesta säädettäisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa, ja että opiskelijavalinnan tulisi edelleen perustua työ- ja elinkeinotoimiston toteamaan koulutustarpeeseen. Koulutustarpeen määrittely perustuisi työ- ja elinkeinohallinnon ennakointitoimintaan sekä työ- ja elinkeinoelämän tarpeista lähtien tuotettuun suunnitelmaan.
Pykälän 4 kohdan mukaan koulutuksen järjestäjällä tarkoitettaisiin sellaista tahoa, jolle on myönnetty lain 3 luvussa tarkoitettu koulutuksen järjestämislupa. Lain 22 §:n mukaan ammatillisen koulutuksen järjestämislupa voitaisiin myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle taikka valtion oppilaitokselle.
Pykälän 5 kohdan mukaan opiskelijalla tarkoitettaisiin henkilöä, joka on otettu suorittamaan ehdotetussa laissa tarkoitettua koulutusta, ammatillista tutkintoa taikka ammatillisen tutkinnon osaa tai osia. Opiskelijalla tarkoitettaisiin henkilöä, joka osallistuu tämän lain mukaiseen ammatillisen osaamisen hankkimiseksi tarvittavaan koulutukseen, mutta myös henkilöä, joka suorittaa jotakin lain 6 §:ssä tarkoitettuun tutkintorakenteeseen kuuluvaa ammatillista tutkintoa tai sen osaa tai osia aiemmin hankkimansa osaamisen pohjalta osallistumatta tutkintokoulutukseen.
4 §.Yhteistyö työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Pykälässä säädettäisiin yhteistyöstä työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Säännös asettaisi velvoitteen ottaa huomioon työ- ja elinkeinoelämän tarpeet ammatillisissa tutkinnoissa, ammatillisen osaamisen hankkimiseksi tarvittavassa koulutuksessa sekä tutkintojen ja koulutuksen järjestämisessä. Tällä haluttaisiin tukea sitä, että tutkinnot ja koulutus vastaisivat työelämän osaamistarpeisiin ja että koulutus järjestettäisiin opiskelijoille ja työelämälle parhaiten soveltuvalla tavalla. Samoin ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen järjestäjille ja niiden suunnittelijoille, arvioijille ja kehittäjille sekä osaamistarpeita ennakoiville asetettaisiin velvoite tehdä yhteistyötä työ- ja elinkeinoelämän kanssa.
2 luku. Tutkinnot ja koulutukset
5 §.Ammatilliset tutkinnotSäännöksen tavoitteena on selkeyttää tutkintorakennetta ja auttaa ratkaisemaan, milloin työ- ja elinkeinoelämässä havaittu osaamistarve on sellainen, että se edellyttää erillistä tutkintorakenteeseen kuuluvaa ammatillista tutkintoa. Eri tutkintotyypeissä osoitetun osaamisen määrittelyn tavoitteena on selkeyttää ja yhtenäistää työ- ja elinkeinoelämässä havaitun uuden osaamistarpeen sijoittamista tiettyyn tutkintotyyppiin sekä parantaa tutkintojärjestelmään kuuluvien tutkintojen vertailtavuutta. Määrittelyt tulisi ottaa huomioon myös tutkinnon perusteiden laadinnassa.
Määrittelyjen avulla voitaisiin arvioida tarvetta lisätä tutkintorakenteeseen uusia tutkintoja tai poistaa tutkintorakenteesta vanhentuneita tutkintoja. Tavoitteena kuitenkin on, että työ- ja elinkeinoelämän muuttuviin osaamistarpeisiin vastattaisiin jatkossa uusien tutkintojen sijaan pääosin uudistamalla olemassa olevia tutkintojen perusteita esimerkiksi muuttamalla tutkintojen muodostumista taikka muuttamalla, lisäämällä tai poistamalla tutkintojen osaamisaloja tai tutkinnon osia.
Määrittelyjen tarkoituksena on kuitenkin edelleen mahdollistaa työelämän osaamistarpeiden joustava huomioiminen sekä erilaisten tutkintojen muodostuminen kunkin toimialan tarpeiden mukaisesti. Ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot voisivat rakentua työ- ja elinkeinoelämän osaamistarpeiden osalta toimialoittain eri tavoin. Osalla toimialoista osaamistarpeet muodostuisivat hierarkkisesti siten, että ammattitutkintojen ammattitaitovaatimukset rakentuvat ammatillisten perustutkintojen ja vastaavasti erikoisammattitutkinnot ammattitutkintojen tuottaman osaamisen päälle. Osalla toimialoista tällainen hierarkkinen tutkintorakenne ei ole tarkoituksenmukainen.
Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin, mitkä tutkinnot ovat tässä laissa tarkoitettuja ammatillisia tutkintoja. Ammatillisia tutkintoja olisivat voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot.
Pykälän 2 momentissa olisi ammatillisessa perustutkinnossa osoitettavan osaamisen määrittely. Säännöksen mukaan ammatillisen perustutkinnon suorittaneella olisi laaja-alaiset perusvalmiudet toimi- tai ammattialan tehtäviin, eli sellaiset käytännön taidot ja tiedot, joilla perustutkinnon suorittanut henkilö pystyy toimimaan toimialan tai ammattialan eri perustehtävissä. Ammatillisessa perustutkinnossa tulisi lisäksi osoittaa erikoistuneempi osaaminen ja työelämän edellyttämä ammattitaito vähintään yhdellä työelämän toimintakokonaisuuteen liittyvällä osa-alueella. Erikoistuneempi osaaminen voitaisiin saavuttaa esimerkiksi ammatillisen perustutkinnon osaamisalojen tai ammatillisiin tutkinnon osiin sisältyvän valinnaisuuden kautta. Ammatillinen perustutkinto muodostaa siten kokonaisuuden, joka sisältää sekä tehtävä- tai toimialaspesifiä ammattitaitoa, laaja-alaista useammalla toimialalla hyödynnettävää osaamista sekä geneerisiä, alasta riippumattomia taitoja. Erikoistumisalueellaan perustutkinnon suorittanut suoriutuisi ammatin perustehtävistä itsenäisesti ja niissä tyypillisesti edellytettävällä joutuisuudella. Vaativien työtehtävien hoitaminen sekä toimiminen muuttuvissa toimintaympäristöissä voisi kuitenkin edellyttää ohjeistusta tai kokeneemman ammattihenkilön opastusta tai valvontaa. Säännös vastaisi nykyisen ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 12 a §:n 1 momentin määrittelyä. Ammatillinen perustutkinto olisi perusopetuksen päättäneille ensisijainen tutkinto.
Pykälän 2 momenttiin sisältyisi lisäksi valtuussäännös, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin ammatillisissa perustutkinnoissa osoitettavasta osaamisesta. Valtioneuvoston asetuksella täsmennettäisiin tarvittaessa laissa olevaa kaikissa ammatillisissa perustutkinnossa osoitettavan osaamisen määrittelyä esimerkiksi laaja-alaisten ammatillisten perusvalmiuksien tai työelämän edellyttämän ammattitaidon osalta ja annettaisiin sitä kautta tarkemmat puitteet myös tutkinnon perusteiden valmistelulle. Opetushallitus kuitenkin päättäisi nykytilaa vastaavasti yksittäisten ammatillisten perustutkintojen ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista tutkinnon perusteissa ottaen huomioon sen, mitä ammatillista perustutkinnoista ja niiden muodostumisesta on ehdotetussa laissa tai sen nojalla säädetty. Tarkempi määrittely voisi olla tarpeen sen varmistamiseksi, että ammatilliset perustutkinnot tuottavat kaikilla osaamis- ja toimialoilla riittävän työllistymisen, työuralla etenemisen sekä jatko-opintojen ja muun elinikäisen oppimisen edellyttämän osaamisen. Tarkempi määrittely voisi olla tarpeen myös ammatti- ja erikoisammattitutkintojen laajuuden määrittelemiseksi. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen laajuus määriteltäisiin ehdotetun lain 10 §:n mukaisesti osaamispisteinä, ja laajuuden määrittelyssä hyödynnettäisiin vertailukohteena perustutkinnossa osoitettavaa osaamista.
Pykälän 3 momentissa olisi ammattitutkinnossa osoitettavan osaamisen määrittely. Ammattitutkinnossa osoitettaisiin työelämän tarpeiden mukaisesti kohdennettua ammattitaitoa, joka olisi perustutkintoa syvällisempää tai kohdistuisi rajatumpiin työtehtäviin. Ammattitutkinto soveltuu tyypillisesti jo työkokemusta hankkineen henkilön osaamisen tunnustamiseen sekä osaamisen päivittämiseen ja ammattitaidon kehittämiseen. Ammattitutkinto voi kuitenkin olla myös väylä uudessa tai ensimmäisessä ammatissa tarvittavan ammattitaidon osoittamiseen. Ammattitutkinnon suorittanut hoitaisi ammattialansa tehtävät itsenäisesti muuttuvissakin toimintaympäristöissä. Lisäksi hän kykenisi opastamaan muita ja valvomaan muiden suorittamia tehtäviä.
Määrittelyn mukaan ammattitutkinnossa osoitettava ammattitaito olisi perustutkintoa syvällisempää tai kohdistuisi rajatumpiin työtehtäviin. Ammattitaito voisi esimerkiksi rakentua perustutkinnossa saavutettavan osaamisen päälle tai edellyttää perustutkintoa syvällisempää tietoperustaa ja kehittyneempiä käytännön taitoja. Ammattitaito voisi kohdistua myös perustutkintoja kapeammalle ammattialalle. Ammattitutkinnossa osoitettavan osaamisen määrittely ei edellyttäisi ammattitutkintojen muodostumista hierarkkisesti perustutkinnossa edellytettävän osaamisen päälle, vaan toimialojen ja työ- ja elinkeinoelämän tarpeiden mukaisesti ammattitutkinnossa voitaisiin osoittaa myös sellaista uudessa tai ensimmäisessä ammatissa tarvittavaa osaamista, jota ei sisälly tutkintorakenteeseen perustutkintona eikä sitä ole sellaisena tarkoituksenmukaista määrittää. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 12 a §:n 2 momentissa olevaa ammattitutkinnon määritelmää.
Pykälän 4 momentissa olisi erikoisammattitutkinnossa osoitettavan osaamisen määrittely. Erikoisammattitutkinnossa osoitettaisiin työ- ja elinkeinoelämän tarpeiden mukaisesti kohdennettua ammattitaitoa, joka olisi ammattitutkintoa syvällisempää ammatin hallintaa tai monialaista osaamista. Erikoisammattitutkinto soveltuu tyypillisesti hyvän ammattitaidon omaavan henkilön osaamisen tunnustamiseen sekä päivittämiseen ja vahvistamiseen.
Erikoisammattitutkinnossa osoitettaisiin työ- ja elinkeinoelämän tarpeiden mukaisesti kohdennettua ammattiosaamista, joka voisi kohdistua tuotteiden ja palvelujen suunnitteluun, valmistukseen, tuottamiseen tai kehittämiseen taikka liittyä myös toimintaprosessien ohjaukseen ja johtamiseen. Ammattitutkintoa syvällisemmällä ammatin hallinnalla tarkoitettaisiin, että erikoisammattitutkinnon suorittanut henkilö hoitaisi ammattialansa monipuoliset työtehtävät itsenäisesti vaativissakin toimintaympäristöissä sekä hahmottaisi työtehtävien yhteydet laajempiin kokonaisuuksiin. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 12 a §:n 3 momentissa olevaa erikoisammattitutkinnon määritelmää.
Pykälän 5 momentin säännöksellä varmistettaisiin näyttöinä suoritettujen ammatillisten tutkintojen sijoittuminen oikealle ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun lain (1384/2015) pätevyystasolle. Ammattipätevyyslain 5 §:ssä yleisen tunnustamisen pätevyystasot on määritelty koulutukseen perustuvien todistusten kautta, ei näyttöjen kautta suoritettujen tutkintojen ja näyttöihin perustuvien todistuksen kautta. Momentissa säädettäisiin, että ammatillinen perustutkinto ja ammattitutkinto sijoittuvat ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun lain 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulle pätevyystasolle ja erikoisammattitutkinto 3 kohdassa tarkoitetulle pätevyystasolle. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 12 §:n 2 momentin säännöstä.
6 §.Tutkintorakenne. Pykälässä säädettäisiin tutkintorakenteeseen kuuluvista ammatillisista tutkinnoista päättämisestä.
Pykälän 1 momentissa olisi valtuutussäännös tutkintorakenneasetuksen antamiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädettäisiin ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteeseen kuuluvat ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot, eli se, mitä ammatillisia tutkintoja on olemassa ja suoritettavissa. Asetuksessa määriteltäisiin kunkin tutkinnon nimi. Sen sijaan nykyisestä koulutusalasääntelystä ehdotetaan luovuttavaksi. Työ- ja elinkeinoelämän uudet osaamistarpeet syntyvät usein nykyisten toimi- ja koulutusalojen rajapinnoille. Näihin uusiin osaamistarpeisiin vastaavat tutkinnot sisältävät ammattitaitovaatimuksia useammalta kuin yhdeltä koulutusalalta, joten niitä on vaikea luontevasti sijoittaa jollekin tietylle alalle. Koulutusaloista luopuminen sujuvoittaisi ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen kehittämistä, kun tutkintojen ammattitaitovaatimukset pystyttäisiin määrittelemään puhtaasti työelämän tarpeista käsin, eikä niiden määrittelyä ohjaisi tutkinnon sijoittuminen tietylle koulutusalalle. Tutkintojen luokittelussa voitaisiin kuitenkin edelleen käyttää erilaisia tilastollisiin tai muihin tarpeisiin perustuvia luokitteluja, kuten ISCED-luokittelua.
Ehdotettavan 15 §:n 2 momentin mukaan Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteissa tutkintojen mahdolliset osaamisalat. Pykälän 1 momentissa olisi kuitenkin tätä koskeva poikkeussäännös, jonka mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella eli tutkintorakenneasetuksella voitaisiin säätää tiettyyn tutkintoon sisältyvästä osaamisalasta, jos kyseisen osaamisalan järjestämiskustannukset poikkeaisivat tutkinnon yleisistä järjestämiskustannuksista. Tämä poikkeussäännös olisi tarpeen, koska ehdotetussa ammatillisen koulutuksen uudessa rahoitusjärjestelmässä rahoituksen painokertoimet määräytyisivät pääsäännön mukaisesti tutkintorakenteeseen kuuluvien eri tutkintojen järjestämiskustannusten perusteella siten, että tutkinnot jaettaisiin viiteen kustannusryhmään. Jatkossakin tulisi kuitenkin olla mahdollista sisällyttää tutkintoon jokin osaamisala, jonka järjestämiskustannukset poikkeaisivat merkittävästi tutkinnon yleisistä järjestämiskustannuksista. Nämä yleisistä järjestämiskustannuksista poikkeavat osaamisalat määriteltäisiin ehdotuksen mukaisesti opetus- ja kulttuuriministeriön tutkintorakenneasetuksella, jolloin myös niiden rahoituksen painokerroin voitaisiin määritellä rahoitusasetuksessa tutkinnon kustannusryhmästä poikkeavasti. Nykyisin esimerkiksi metsäkoneenkuljetuksen osaamisala on sellainen osaamisala, jonka järjestämiskustannukset poikkeavat merkittävästi metsäalan perustutkinnon yleisistä järjestämiskustannuksista.
Opetushallitus voisi päättää muista kyseisen tutkinnon osaamisaloista tutkinnon perusteissa, vaikka jokin tutkinnon osaamisala olisi määritelty ministeriön asetuksella. Kaikki Opetushallituksen määräyksellä päätetyt tutkinnon osaamisalat rahoitettaisiin kuitenkin rahoitusasetuksella säädettävän tutkinnon yleisen kustannusryhmän mukaisesti, eikä niiden osalta voitaisi säätää poikkeavasta kustannusryhmästä rahoitusasetuksessa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tutkintorakenteen muuttamista koskevien esitysten valmistelu nykytilaa vastaavalla tavalla Opetushallituksen tehtäväksi. Opetushallitus arvioisi tutkintojen ja tutkintorakenneasetuksen uudistamistarvetta vähintään kerran vuodessa ja tekisi tarvittaessa esityksen tutkintorakenteen muuttamisesta opetus- ja kulttuuriministeriölle. Opetushallituksen esitykset tutkintorakenteen muuttamiseksi voisivat perustua laadullisiin osaamistarpeiden ennakointeihin, Opetushallitukselle eri tahoilta tulleisiin aloitteisiin tai Opetushallituksen omaan tilannearvioon. Jos opetus- ja kulttuuriministeriöön toimitetaan muiden kuin Opetushallituksen laatimia ammatillisten tutkintojen tutkintorakenteen muuttamista koskevia aloitteita, ne toimitettaisiin valmisteltaviksi Opetushallitukseen, ellei erityisestä syystä olisi tarvetta poiketa tästä menettelystä.
Eri tahoilta tulleiden tutkintorakenteen muuttamista koskevien aloitteiden yhteydessä Opetushallitus arvioisi muutoksen tarpeellisuutta. Tarvittaessa Opetushallitus pyytäisi saamastaan aloitteesta lausuntoja. Aloitteen käsittelyn yhteydessä tulisi aina arvioida, edellyttääkö aloite muutoksia tutkintorakenneasetukseen, käytännössä uuden tutkinnon lisäämistä tai vanhan poistamista tutkintorakenneasetuksesta tai tutkintorakenteessa olevan tutkinnon nimen muuttamista, vai voidaanko muuttuneisiin osaamistarpeisiin vastata uudistamalla tutkinnon perusteita ja niissä määriteltyjä osaamisaloja tai tutkintonimikkeitä. Opetushallituksen olisi tutkintorakenteen muuttamista koskevia esityksiä valmistellessaan kuultava asianomaista työelämätoimikuntaa. Näin varmistettaisiin, että työelämätoimikunnat voivat myös käytännössä hoitaa niille 120 §:n 2 momentin 2 kohdassa määriteltyä tehtävää.
Opetushallituksen esitykseen tulisi sisältyä myös ehdotus tutkintorakenteen muutoksen voimaantuloajankohdasta. Voimaantuloajankohdan määrittelyssä tulisi ottaa huomioon tutkinnon perusteiden laatimisen edellyttämä aika siten, että tutkinnon perusteet on laadittu tutkintorakenteen muuttuessa. Jos Opetushallituksen esitys koskisi uuden tutkinnon lisäämistä tutkintorakenteeseen, tulisi esityksessä määritellä myös tutkinnon yleiset tavoitteet sekä ammatti- ja erikoisammattitutkintojen osalta tutkinnon laajuus osaamispisteinä. Ammatillisten perustutkintojen osalta tutkinnon laajuutta ei ole tarpeen määritellä tutkintorakenteen muuttamista koskevassa esityksessä muutoin kuin silloin, kun ammattialaa koskeva sääntely edellyttää, että perustutkinto on laajempi kuin 180 osaamispistettä.
Opetushallituksen esitys tutkintorakenteen muuttamiseksi ei sitoisi opetus- ja kulttuuriministeriötä. Opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi tutkintorakenteesta tämän pykälän 1 momentin mukaisesti.
Lain 15 §:ään ehdotetun säännöksen mukaan Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteissa tutkintojen osaamisalat ja tutkintonimikkeet. Osaamisaloilla tarkoitettaisiin työelämän itsenäiseen toimintakokonaisuuteen liittyvää suuntautumista tutkinnon sisällä, ja tutkintonimikkeillä 17 §:ssä tarkoitettuja nimikkeitä, joita tutkinnon suorittanut henkilö voi käyttää suoritettuaan hyväksytysti nimikkeen käyttöön oikeuttavan tutkinnon.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella voitaisiin säätää tutkintojen osaamisalojen ja tutkintonimikkeiden määrittämisessä käytettävistä periaatteista. Tällainen sääntely olisi nykytilaa vastaavalla tavalla tarpeen tutkintorakenteen selkeyden ja yhtenäisyyden vuoksi.
7 §.Valmentavat koulutukset. Pykälässä säädettäisiin, mitä tutkintoon johtamattomia valmentavia koulutuksia lain soveltamisalaan kuuluu. Pykälän 1 momentin mukaan valmentavalla koulutuksella tarkoitettaisiin ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ammatilliseen koulutukseen valmentavasta koulutuksesta, joka antaa opiskelijalle valmiuksia ammatilliseen tutkintokoulutukseen hakeutumiseksi sekä vahvistaa opiskelijan edellytyksiä suorittaa ammatillinen tutkinto. Ensisijaisesti vahvistettaisiin opiskelijoiden edellytyksiä suorittaa työmarkkinoille pääsyn edellyttämää osaamista tuottava ammatillinen perustutkinto tai vaihtoehtoisesti sellainen ammattitutkinto, joka tuottaa ensimmäisessä tai uudessa ammatissa tarvittavaa osaamista. Edellä mainittujen ammatillisten tutkintojen suorittamisen voidaan katsoa olevan työmarkkinoille pääsyn sekä jatko-opintojen ja elinikäisen oppimisen perusedellytys. Valmentavan koulutuksen avulla pyrittäisiin parantamaan heikommassa asemassa olevien henkilöiden valmiuksia hakeutua jatko-opintoihin ja suorittaa ammatillinen tutkinto. Valmentavan koulutuksen tavoitteena on, että jokaisella opiskelijalla on valmentavan koulutuksen päättyessä jatko-opintosuunnitelma. Opiskeluvalmiuksien parantamisella sekä jatko-opintomahdollisuuksien selkeyttämisellä pyrittäisiin myös ehkäisemään keskeyttämisiä tutkintokoulutuksessa ja parantamaan koulutuksen läpäisyä.
Ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus suuntautuisi ammatilliseen koulutukseen ja erottautuisi näin muista nivelvaiheen koulutuksista, kuten perusopetuksen lisäopetuksesta. Koulutuksella olisi tiivis yhteys työelämään, ja koulutuksen aikana tulisi olla mahdollisuus suorittaa myös tutkintokoulutukseen kuuluvia opintoja tai ammatillisen tutkinnon, erityisesti ammatillisen perustutkinnon tai ammattitutkinnon osia.
Valmentavaa koulutusta järjestettäessä toimittaisiin yhteistyössä muiden nivelvaiheen sidosryhmien, kuten nuorisotyötä tekevien julkisten tahojen, yhteisöjen ja säätiöiden, sosiaali- ja terveysviranomaisten sekä perusopetuksen järjestäjien kanssa. Tavoitteena olisi yksilöllisten valintojen kautta mahdollistaa esimerkiksi perusopetuksen arvosanojen korottaminen taikka työpajatoimintaan osallistuminen osana ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta. Opiskelijalle annettaisiin myös riittävästi ohjausta ja tukea opintojen aikana sekä tietoa erilaisista jatko-opintomahdollisuuksista.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin työhön ja itsenäiseen elämään valmentavasta koulutuksesta, joka olisi suunnattu henkilöille, joilla ei sairauden tai vamman vuoksi ole mahdollisuutta siirtyä tutkintokoulutukseen. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen tavoitteena olisi antaa sairauden tai vamman vuoksi erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille heidän henkilökohtaisten tavoitteidensa ja valmiuksiensa mukaista opetusta ja ohjausta.
8 §.Muu ammatillinen koulutus. Pykälässä säädettäisiin, mitä muuta ammatillista koulutusta kuin 6 §:ssä tarkoitettuun tutkintorakenteeseen kuuluviin tutkintoihin valmistavaa tutkintokoulutusta tai 7 §:ssä tarkoitettua valmentavaa koulutusta voidaan järjestää ehdotetussa laissa tarkoitettuna koulutuksena. Pykälän 1 kohdan mukaan voitaisiin järjestää ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta, jonka tavoitteena ei olisi tutkinnon tai sen osan suorittaminen. Ammatillista osaamista syventävä tai täydentävä koulutus vastaisi pääsääntöisesti tiettyyn rajattuun osaamistarpeeseen ja tuottaisi johonkin työhön tai ammattiin liittyvää erityistä osaamista, johon voi liittyä usein ulkoisten tahojen asettamia vaatimuksia esimerkiksi tietyn sertifikaatin saamiseksi. Hankittava osaaminen olisi useimmiten laajuudeltaan suppeaa, ja osaamisen hankkimiseksi tarvittava koulutus vastaavasti kestoltaan lyhytaikaista. Ehdotetun 23 §:n mukaan ammatillista osaamista syventävää ja täydentävää koulutusta voitaisiin järjestää vain järjestämisluvassa määrättyihin tutkintoihin liittyen.
Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin ammatillisiin tehtäviin valmistavista koulutuksista, jotka eivät olisi 6 §:ssä tarkoitettuun tutkintorakenteeseen kuuluviin tutkintoihin valmistavaa koulutusta. Ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisiin tehtäviin valmistavana koulutuksena voitaisiin järjestää ansio- ja liikennelentäjän tehtäviin valmistavaa koulutusta, lennonjohtajan tehtäviin valmistavaa koulutusta ja kaupunkiraideliikenteen kuljettajien tehtäviin valmistavaa koulutusta. Näihin ammatillisiin tehtäviin valmistava koulutus tuottaisi kyseisissä tehtävissä tarvittavan perusammattitaidon. Ammatillisiin tehtäviin valmistavissa koulutuksissa ei noudattaisi Opetushallituksen laatimia tutkinnon perusteita, vaan koulutusten sisältö ja vaatimukset määräytyisivät kyseistä ammattialaa koskevan sääntelyn mukaisesti. Ammatillisiin tehtäviin valmistavan koulutuksen järjestäminen edellyttäisi kyseisten koulutusten 23 §:ssä tarkoitettua järjestämislupaa sekä mahdollisesti edellytettävää muiden viranomaisten myöntämää lupaa.
9 §. Henkilöstökoulutus. Pykälässä säädettäisiin henkilöstökoulutuksesta. Voimassa olevissa ammatillisen koulutuksen laeissa ei ole määritelty henkilöstökoulutusta, mutta ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa on henkilöstökoulutuksen opiskelijavalintaa ja koulutuksesta tiedottamista koskevia säännöksiä. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa säädetään ammatillisena lisäkoulutuksena järjestettävän yrityksen tai muun yhteisön henkilöstön kehittämiseksi järjestettävän koulutuksen eli henkilöstökoulutuksen rahoituksesta.
Ehdotetun lain 3 §:ssä säädettäisiin henkilöstökoulutuksen määritelmästä. Säännöksen mukaan henkilöstökoulutuksella tarkoitettaisiin tietyn työnantajan henkilöstölle järjestettävää koulutusta, joka on osin työnantajan rahoittamaa ja osin julkisesti rahoitettua.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan henkilöstökoulutuksena on voinut järjestää näyttötutkintona suoritettavia ammatillisia tutkintoja ja niihin valmistavaa koulutusta sekä muuta tutkintoon johtamatonta ammatillista lisäkoulutusta. Yhteen tutkinnon suorittamistapaan siirtymisen myötä henkilöstökoulutuksen järjestämistä ei voitaisi rajata tutkinnon suorittamistavan perusteella. Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa henkilöstökoulutuksena voitaisiin järjestää vain tutkintokoulutusta sekä ammatilliseen tehtävään valmistavaa koulutusta. Pykälässä olisi tätä koskeva säännös, jonka mukaan henkilöstökoulutuksena voitaisiin järjestää 5 §:ssä tarkoitettuja tutkintoja ja tutkinnon osia, tutkintokoulutusta sekä 8 §:n 2 kohdassa tarkoitettua ammatilliseen tehtävään valmistavaa koulutusta. Nykytilaa vastaavasti henkilöstökoulutuksena ei voitaisi järjestää lain 7 §:ssä tarkoitettuja valmentavia koulutuksia.
Ehdotetun muutoksen mukaisesti henkilöstökoulutuksena ei voitaisi enää järjestää lain 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua tutkintoon johtamatonta ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta. Pykälässä säädettäisiin kuitenkin myös poikkeuksesta, jonka mukaan työvoimakoulutuksena voitaisiin kuitenkin järjestää 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta.
10 §. Tutkintojen mitoitusperusteet ja laajuus.Pykälässä säädettäisiin tutkintojen mitoitusperusteista ja laajuudesta.
Pykälän 1 momentin mukaan ammatillisten perustutkintojen, ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen sekä tutkintojen osien mitoituksen peruste olisi osaamispiste. Osilla tarkoitettaisiin sekä tutkinnon perusteissa määriteltyjä tutkinnon osia että tarvittaessa niitä pienempiä yksiköitä, esimerkiksi yhteisten tutkinnon osien osa-alueita. Osaamispisteillä lisättäisiin ammatillisen tutkintojärjestelmän selkeyttä ja tuotaisiin osaamisen laajuus ja syvyys työnantajalle ja opiskelijalle nykyistä läpinäkyvämmäksi. Lisäksi osaamispisteillä lisättäisiin tutkintojen ja tutkinnon osien vertailtavuutta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Osaamispisteiden käyttöönoton lähtökohta olisi ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä (ECVET), jonka tavoitteena on helpottaa opiskelijavaihtoa sekä työvoiman liikkuvuutta Euroopan unionin alueella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ammatillisen perustutkinnon laajuudeksi ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavan ammatillisen perustutkinnon nykyistä laajuutta vastaavasti 180 osaamispistettä. Laissa säädetty 180 osaamispisteen laajuus tarkoittaisi vähimmäislaajuutta, jolla ammatillinen perustutkinto tulee tutkinnon muodostumisen mukaisesti suoritetuksi. Perustutkinnon laajuuden määrittely perustuisi ECVET-suositukseen, jonka mukaan pisteet tulee määritellä ensin koko tutkinnolle. Tutkinnon kokonaispistemäärän määrittelyn lähtökohtana suositellaan käytettäväksi tutkinnon virallista oppimispolkua siten, että virallisessa täysipäiväisessä koulutuksessa vuoden aikana suoritettavat oppimistulokset vastaavat 60:tä pistettä. Jos tutkinnolle ei ole määriteltävissä virallista oppimispolkua, voidaan sille ECVET-suosituksen mukaan antaa pisteet vertaamalla sitä toiseen tutkintoon, jolla on virallinen oppimispolku.
Ammatilliset tutkinnot ja niiden perusteet ovat osaamisperusteisia. Lisäksi ammatillisessa koulutuksessa on tarkoitus tämän hallituksen esityksen mukaisesti siirtyä yhteen näyttöön perustuvaan tutkinnon suorittamistapaan, jossa keskeisintä on tutkinnon tai sen osan ammattitaitovaatimusten tai osaamistavoitteiden saavuttaminen. Tutkinnon suorittaminen olisi osaamisen hankkimistavasta riippumatonta, ja tutkinto voitaisiin suorittaa kokonaan ilman siihen valmistavaa tutkintokoulutusta. Jokaiselle opiskelijalle laadittaisiin henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma, jonka mukaisesti edettäisiin kohti tavoitteeksi asetettua osaamista ja osaamisen osoittamista. Käytännössä esimerkiksi erityistä tukea tarvitseva opiskelija voi tarvita tiettyä osaamispistemäärää vastaavan osaamisen saavuttamiseen keskimääräistä pidemmän ajan ja vastaavasti joku toinen opiskelija voi saavuttaa saman osaamisen keskimääräistä lyhyemmässä ajassa. Ammatillisille tutkinnoille ei näin ollen ole määriteltävissä yhtä yhtenäistä, virallista oppimispolkua, jonka pohjalta tutkinnoille voitaisiin antaa osaamispisteet. Tästä syystä ammatillisten tutkintojen osaamispisteet annettaisiin vertaamalla ammatillista perustutkintoa lukiokoulutukseen, jolla on virallinen oppimispolku. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen osaamispisteet puolestaan annettaisiin vertaamalla niitä ammatilliseen perustutkintoon.
Pykälän 2 momentissa olisi lisäksi nykytilaa vastaavasti valtuutussäännös, jonka mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella voitaisiin säätää ammatillisten perustutkintojen laajuudeksi tietyissä tilanteissa yli 180 osaamispistettä. Ammatillisen perustutkinnon 180 osaamispistettävä ylittävä laajuus voisi koskea koko tutkintoa tai ainoastaan tutkinnon tiettyä osaamisalaa, jolloin tutkinnon laajuus muiden osaamisalojen osalta olisi 180 osaamispistettä. Jälkimmäisessä tilanteessa myös kyseisestä osaamisalasta säädettäisiin tällöin ehdotetun 15 §:n 2 momentin 2 kohdasta poiketen opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella, vaikka osaamisalat muutoin määrää ehdotetun lain 15 §:n nojalla Opetushallitus tutkinnon perusteissa. Asetuksella ei voitaisi säätää yksittäisen ammatillisen perustutkinnon laajuudeksi vähemmän kuin 180 osaamispistettä.
Ehdotetun valtuutussäännöksen mukaan ammatillisen perustutkinnon tai tietyn osaamisalan vähimmäislaajuudeksi voitaisiin säätää yli 180 osaamispistettä, jos ammattialaa koskeva sääntely sitä edellyttää. Perustutkinnon tai tietyn osaamisalan laajuudeksi tulisi säätää yli 180 osaamispistettä vain erityisen perustellusta syystä, esimerkiksi jos ammattialan koulutusta koskevasta sääntelystä johtuen työelämän edellyttämiä ammattitaitovaatimuksia ei voida saavuttaa 180 osaamispisteen laajuisen tutkinnon puitteissa. Pääsääntönä siis olisi, että kaikkien ammatillisten perustutkintojen laajuus olisi yhtenevästi 180 osaamispistettä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen laajuudesta. Ammattitutkintojen laajuus määräytyisi sen mukaan, kuinka laaja-alaista ja syvällistä osaamista tutkinnon ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden pohjana olevat työ- ja elinkeinoelämän osaamistarpeet edellyttävät suhteessa ammatillisiin perustutkintoihin. Ehdotetun säännöksen mukaan ammattitutkinnon laajuus olisi 120, 150 tai 180 osaamispistettä. Laissa säädetty 120, 150 tai 180 osaamispisteen laajuus tarkoittaisi vähimmäislaajuutta, jolla ammattitutkinto tulisi tutkinnon muodostumisen mukaisesti suoritetuksi. Ammattitutkinnoissa osoitetaan perustutkintoa syvällisempää osaamista, mutta se voi kohdistua rajatumpiin työtehtäviin tai kapeammalle ammattialalle. Tästä syystä ammattitutkinnot olisivat pääasiallisesti osaamispisteiltään keskimäärin pienempiä kuin perustutkinnot.
Erikoisammattitutkinnon laajuus määriteltäisiin samoin periaatteinen kuin ammattitutkintojen. Erikoisammattitutkinnot tuottavat ammatillisia perustutkintoja ja ammattitutkintoja selvästi syvällisempää osaamista, mutta ne eivät kaikissa tapauksissa ole yhtä laaja-alaisia kuin perustutkinnot. Ehdotetun säännöksen mukaan erikoisammattitutkinnon laajuus olisi 160, 180 tai 210 osaamispistettä. Laissa säädetty 160, 180 tai 210 osaamispisteen laajuus tarkoittaisi vähimmäislaajuutta, jolla erikoisammattitutkinto tulisi tutkinnon muodostumisen mukaisesti suoritetuksi.
Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen perusteet laadittaisiin nykyiseen tapaan vastaamaan työelämän osaamistarpeita kullakin toimialalla. Tutkintoja ei ole suunniteltu eikä jatkossakaan suunniteltaisi yhteismitallisiksi, vaan tutkintojen ammattitaitovaatimukset voisivat poiketa työelämän osaamisvaatimusten mukaisesti laajuudeltaan ja vaatimuksiltaan huomattavastikin toisistaan. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot asemoituvat kuitenkin ammattitaitovaatimuksiltaan sellaiselle tasolle, jossa niiden suorittaminen ilman tutkintokoulutusta edellyttäisi pääsääntöisesti työssä tai muulla tavoin hankittua osaamista. Opetus- ja kulttuuriministeriö määrittelisi kunkin ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon laajuuden tutkintorakenneasetuksessa yhteistyössä Opetushallituksen ja työ- ja elinkeinoelämän kanssa osana tutkintorakenteen muuttamista koskevien esitysten ja tutkinnon perusteiden valmistelua.
Yksittäisen opiskelijan suorittaman tutkinnon laajuus voisi tosiasiallisesti olla osaamispisteiltään säädettyä tutkinnon laajuutta laajempi siinä tapauksessa, jos opiskelija valitsisi tutkintoonsa valinnaisen osan vähimmäislaajuutta laajempia valinnaisia tutkinnon osia ja tutkinnon laajuus ylittyisi tämän vuoksi. Tutkinnon laajuus osaamispisteinä ei sen sijaan voisi kasvaa sillä perusteella, että tutkintoon valittaisiin sen muodostumisesta poiketen ylimääräisiä tutkinnon osia. Ammatillisten perustutkintojen osalta tämä merkitsisi muutosta nykytilaan, sillä ammatillisen perustutkinnon muodostumisesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan opiskelija on voinut sisällyttää tutkintoonsa säädettyä enemmän ammatillisia tai paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin perustuvia tutkinnon osia, jos se on tarpeellista työelämän alakohtaisten tai paikallisten ammattitaitovaatimusten taikka opiskelijan ammattitaidon syventämisen kannalta. Jatkossa tutkintoa ei mainittujen syiden vuoksi laajennettaisi, vaan mahdollisista ylimääräisistä tutkinnon osista annettaisiin kaikissa tilanteissa erillinen todistus tutkinnon osan suorittamisesta.
11 §.Valmentavien koulutusten mitoitusperusteet, laajuus ja suoritusaika. Pykälässä säädettäisiin valmentavien koulutusten mitoitusperusteista, laajuudesta ja suoritusajasta.
Pykälän 1 momentin mukaan valmentavan koulutuksen ja sen osien mitoituksen peruste olisi osaamispiste. Valmentavan koulutuksen ja koulutuksen osien mitoituksen perusteet vastaisivat ammatillisten perustutkintojen, ammattitutkintojen, erikoisammattitutkintojen sekä tutkintojen osien mitoituksen perustetta. Valmentavan koulutuksen osilla tarkoitettaisiin koulutuksen perusteissa määriteltyjä koulutuksen osia. Osaamispisteillä tuotaisiin osaamisen laajuus ja syvyys myös valmentavan koulutuksen opiskelijoille läpinäkyväksi. Osaamispisteillä lisättäisiin myös valmentavan koulutuksen ja sen osien vertailtavuutta sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valmentavien koulutusten laajuudesta. Valmentavat koulutukset eli ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus olisivat nykykäytäntöä vastaavasti 60 osaamispisteen laajuisia. Laissa säädetty 60 osaamispisteen laajuus tarkoittaisi vähimmäislaajuutta, jolla valmentava koulutus tulee koulutuksen muodostumisen mukaisesti suoritetuksi. Vaikka valmentavien koulutusten perusteet ovat osaamisperusteisia ja myös valmentavan koulutuksen opiskelijoille laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma, valmentava koulutus perustuu nimensä mukaisesti lähtökohtaisesti koulutukseen. Näin ollen sille on määriteltävissä virallinen opintopolku, johon koulutuksen laajuus on kytkettävissä. Valmentavassa koulutuksessa vuoden aikana keskimäärin saavutettu osaaminen vastaisi ECVET-suosituksen mukaisesti 60:tä osaamispistettä. Jos opiskelija suorittaisi valmentavan koulutuksen opintoja tätä pisterajaa vähemmän, opiskelijalle annettaisiin nykytilaa vastaavasti todistus suoritetuista koulutuksen osista.
Valmentavan koulutuksen opiskelijan suoritetun koulutuksen laajuus voisi tosiasiallisesti olla osaamispisteiltään säädettyä koulutuksen laajuutta laajempi siinä tapauksessa, jos opiskelija valitsisi valinnaisia koulutuksen osia, jotka ovat osaamispisteiltään valinnaisen osan vähimmäislaajuutta laajempia, ja koulutuksen laajuus ylittyisi tämän vuoksi. Koulutuksen laajuus osaamispisteinä ei sen sijaan voisi kasvaa sillä perusteella, että koulutukseen valittaisiin sen muodostumisesta poiketen ylimääräisiä koulutuksen osia.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen suoritusajasta. Ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen laajuus olisi 2 momentin mukaisesti 60 osaamispistettä. Vuoden aikana keskimäärin saavutettu osaaminen vastaa 60:tä osaamispistettä, joten ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen ajallinen kesto olisi lähtökohtaisesti aina yksi vuosi. Ehdotetun säännöksen mukaan ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus tulisi suorittaa yhdessä vuodessa, jollei koulutuksen järjestäjä myöntäisi opiskelijalle sairauden tai muun erityisen syyn vuoksi pidennystä koulutuksen suoritusaikaan.
Runsaasti erityistä tukea tarvitseva opiskelija voisi käyttää 60 osaamispistettä vastaavan osaamisen saavuttamiseen keskimääräistä pidemmän ajan. Ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen suoritusaikaa voitaisiinkin pidentää säännöksessä mainitun muun erityisen syyn vuoksi esimerkiksi silloin, jos opiskelijan oppimisvalmiuksien vuoksi 60 osaamispisteen edellyttämää osaamista ei ole mahdollista saavuttaa yhden vuoden aikana.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suoritusajasta. Säännöksen mukaan työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suoritusaika määräytyisi opiskelijan henkilökohtaisten tavoitteiden ja valmiuksien perusteella. Koulutuksen järjestäjä päättäisi koulutuksen suoritusajasta. Suoritusaika voisi kuitenkin olla enintään kolme vuotta. Tavoitteena olisi mahdollistaa nykytilaa vastaavalla tavalla työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen ajallisen keston vaihtelu.
Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen laajuus olisi pykälän 2 momentin mukaan 60 osaamispistettä, joten koulutuksen suoritusaika olisi lähtökohtaisesti ainakin yksi vuosi. Säännöksessä kuitenkin rajattaisiin nykytilaa vastaavasti, että koulutuksen suoritusaika voisi olla enintään kolme vuotta. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaan koulutukseen osallistuvien opiskelijoiden oppimisvalmiuksissa voi olla merkittäviä eroja, ja runsaasti erityistä tukea tarvitseva opiskelija saattaakin tarvita 60:tä osaamispistettä vastaavan osaamisen saavuttamiseen keskimääräistä pidemmän ajan, jopa 2—3 vuotta.
Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa koulutuksen suoritusajasta. Suoritusaika määräytyisi opiskelijan henkilökohtaisten tavoitteiden ja valmiuksien perusteella. Päätös suoritusajasta tehtäisiin koulutuksen alussa osana henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa, mutta päätöstä voitaisiin muuttaa myös koulutuksen aikana opiskelijan yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti.
12 §. Tutkinnon osien ja valmentavan koulutuksen osien mitoitusperusteet. Pykälässä säädettäisiin tutkinnon osien ja valmentavan koulutuksen osien mitoitusperusteista. Tutkinnon osien ja valmentava koulutuksen suhteellisen painoarvon eli osaamispisteiden määrän määrittelyssä käytettävät periaatteet perustuisivat ECVET-suositukseen.
ECVET-suosituksen mukaan tutkinnon osien suhteellinen painoarvo tutkinnosta voidaan määrittää ensinnäkin sen mukaan, mikä on tutkinnon osan oppimistulosten suhteellinen merkittävyys työmarkkinoille osallistumisen, toiselle tutkintotasolle etenemisen tai sosiaalisen integraation kannalta. Toiseksi tutkinnon osien suhteellinen painoarvo voidaan määrittää sen mukaan, mikä on tutkinnon osaan sisältyvien oppimistulosten vaikeusaste, laajuus ja kattavuus. Kolmanneksi painoarvo voidaan määrittää sen mukaan, mikä on opiskelijalta edellytettävä työpanos tutkinnon osan suorittamiseksi vaadittavien tietojen, taitojen ja pätevyyksien saavuttamiseksi. Määrittelyssä on mahdollista käyttää myös näiden edellä mainittujen kriteereiden yhdistelmiä.
Ehdotetun säännöksen mukaan tutkinnon osien osaamispisteet määräytyisivät sen mukaan, mikä on niihin sisältyvän osaamisen kattavuus, vaikeusaste ja merkittävyys suhteessa koko tutkinnon ammattitaitovaatimuksiin ja osaamistavoitteisiin. Tutkinnon osan kattavuudella tarkoitettaisiin sitä, kuinka suuren osan tutkinnon suorittaneen ammattitaidon kokonaisuudesta kyseinen tutkinnon osa muodostaa. Tutkinnon osan vaikeusasteella puolestaan tarkoitettaisiin tutkinnon osan vaikeutta verrattuna muihin saman tutkinnon osiin. Tutkinnon osan merkittävyydellä tarkoitettaisiin tutkinnon osan tärkeyttä työmarkkinoille osallistumisen, toiselle tutkintotasolle etenemisen tai sosiaalisen integraation kannalta. Vastaava mitoitusperuste koskisi myös valmentavan koulutuksen osien mitoittamista.
Tutkinnon ja valmentavien koulutusten osien mitoituksessa käytettäisiin kaikkien edellä mainittujen kriteereiden yhdistelmiä. Yksittäisen tutkinnon tai koulutuksen osan mitoituksessa voitaisiin kuitenkin painottaa jotakin näistä kriteereistä muita enemmän. Opetushallitus määrittelisi tutkinnon osien osaamispistemäärät tutkinnon perusteissa, jotka laaditaan yhteistyössä työelämän ja muiden sidosryhmien kanssa. Valmentavien koulutusten osien osaamispistemäärät määriteltäisiin vastaavasti koulutuksen perusteissa.
Pykälässä säädettyjä mitoitusperusteita käytettäisiin myös tutkinnon osaa pienempien yksiköiden mitoitusperusteena. Tutkinnon osaa pienempien yksiköiden mitoittaminen on tarpeen tutkinnon perusteissa mitoitettaessa yhteisten tutkinnon osien osa-alueita. Lisäksi tutkinnon osaa pienempiä yksiköitä voitaisiin mitoittaa osaamispisteinä opiskelijan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa esimerkiksi silloin, kun opiskelija hankkii osaamista ulkomailla tai toisen koulutuksen järjestäjän järjestämässä koulutuksessa.
13 §. Ammatillisten tutkintojen muodostuminen. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot muodostuisivat ammatillisista tutkinnon osista. Ammatilliset tutkinnon osat vastaisivat työelämän työ- ja toimintakokonaisuuksia. Tutkinnon osa muodostaisi työ- ja toimintakokonaisuuden, joka voidaan erottaa laajasta työprosessista itsenäiseksi arvioitavaksi kokonaisuudeksi.
Ammatillisessa tutkinnossa tai tutkinnon mahdollisissa osaamisaloissa olisi vähintään yksi pakollinen ammatillinen tutkinnon osa ja vähintään yksi valinnainen ammatillinen tutkinnon osa. Säännös yhdestä pakollisesta ja yhdestä valinnaisesta ammatillisesta tutkinnon osasta tarkoittaisi, että tutkinnon perusteisiin tulisi sisältyä vähintään yksi kaikille pakollinen ammatillinen tutkinnon osa sekä opiskelijan valittavissa olevia valinnaisia ammatillisia tutkinnon osia. Pakollisten ja valinnaisten ammatillisten tutkinnon osien lukumäärä ja niiden välinen suhde vaihtelisi tutkinnoittain alan erityispiirteiden ja vaatimusten mukaisesti. Tutkintojen muodostumissäännöt määrättäisiin tutkinnon perusteissa. Muodostumissäännöt määrittelevät, mitkä pakolliset ja valinnaiset tutkinnon perusteisiin kuuluvat tutkinnon osat opiskelijan tulee suorittaa, jotta hänelle voidaan antaa tutkintotodistus. Muodostumissäännöt mahdollistaisivat tutkinnon osien joustavan yhdistelyn työelämän tarpeiden mukaisesti ja valinnaisuuden lisäämisen tutkintojen muodostumisessa. Valinnaisuudella vastattaisiin saman tutkinnon sisällä työelämän hyvin eri tavoin suuntautuneisiin ja osin hyvinkin erikoistuneisiin osaamistarpeisiin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että ammatilliseen perustutkintoon sisältyisi ammatillisten tutkinnon osien lisäksi myös yhteisiä tutkinnon osia. Niiden tehtävänä olisi varmistaa, että ammatillisen perustutkinnon suorittaneella olisi tutkinnosta riippumatta työssä ja elämässä tarvittavat perustaidot, kaikilla toimialoilla tarvittavaa yhteistä osaamista sekä yhtäläiset valmiudet jatko-opintoihin ja elinikäiseen oppimiseen. Yhteisten tutkinnon osien lisäksi elinikäisen oppimisen avaintaitoja vahvistettaisiin sisällyttämällä niitä osaksi ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksia.
Yhteiset tutkinnon osat muodostuisivat kolmesta temaattisesta kokonaisuudesta, jotka olisivat viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen sekä yhteiskunta- ja työelämäosaaminen. Nykyisestä sosiaalisen ja kulttuurisen osaamisen yhteisestä tutkinnon osasta erillisenä tutkinnon osana luovuttaisiin, mutta siihen sisältyvä osaaminen sisällytettäisiin osaksi kolmea jäljelle jäävää yhteistä tutkinnon osaa osa-alueina tai osaamistavoitteina.
Ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin ei sisältyisi yhteisiä tutkinnon osia. Ammatti- ja erikoisammattitutkintoa suorittavat voisivat kuitenkin suorittaa yhteisiä tutkinnon osia erillisinä tutkinnon osina, jos se katsottaisiin henkilökohtaistamisen yhteydessä tarpeelliseksi ja tarkoituksenmukaiseksi.
Ammatillisiin perustutkintoihin voimassa olevan lainsäädännön mukaan sisältyvistä vapaasti valittavista tutkinnon osista erillisinä tutkinnon osina luovuttaisiin ja vastaava valinnaisuus sisällytettäisiin ammatillisiin tutkinnon osiin. Ammatillisten perustutkintojen ammatillisiin tutkinnon osiin sisältyvät valinnaiset tutkinnon osat voisivat edelleen olla, siten kuin tutkinnon perusteissa määrätään, myös yhteisiä tutkinnon osia, lukio-opintoja tai muita jatko-opintovalmiuksia tukevia opintoja tai korkeakouluopintoja, vaikka ne eivät olekaan sisällöltään ammatillisia. Tällä tavoin mahdollistettaisiin muun muassa ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon suorittaminen yhtä aikaa tai nopeutettaisiin siirtymistä jatko-opintoihin korkea-asteelle. Valinnaiset ammatilliset tutkinnon osat voisivat olla myös paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin perustuvia tutkinnon osia tai työkokemuksen kautta hankittuun osaamiseen perustuvia yksilöllisiä tutkinnon osia kuten nykyisinkin. Erillisistä vapaasti valittavista tutkinnon osista luopuminen yksinkertaistaisi ammatillisten perustutkintojen muodostumissääntöjä ja helpottaisi näin yksilöllisten opintopolkujen rakentamista.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan valtuutussäännöstä, jonka nojalla valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tutkinnon muodostumisesta ammatillisista ja yhteisistä tutkinnon osista sekä yhteisten tutkinnon osien laajuudesta osaamispisteinä ja yhteisiin tutkinnon osiin kuuluvista osa-alueista. Lisäksi asetuksella säädettäisiin yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden pakollisuudesta ja valinnaisuudesta.
Valtioneuvoston asetukseen ehdotetun sääntelyn mukaan 180 osaamispisteen laajuiseen ammatilliseen perustutkintoon sisältyisi nykytilaa vastaavasti 35 osaamispistettä yhteisiä tutkinnon osia. Ammatillisten tutkinnon osien osuus lisääntyisi nykyisestä 135 osaamispisteestä 145 osaamispisteeseen, kun aiemmat 10 osaamispisteen laajuiset vapaasti valittavat tutkinnon osat sisällytettäisiin osaksi ammatillisia tutkinnon osia.
Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös kunkin yhteisen tutkinnon osan laajuudesta osaamispisteinä. Koska nykyisen sosiaalisen ja kulttuurisen osaamisen tutkinnon osaan sisältyvä osaaminen sisällytettäisiin kolmeen jäljelle jäävään yhteiseen tutkinnon osaan, yhteisten tutkinnon osien osaamispisteet määriteltäisiin uudelleen. Tässä yhteydessä otettaisiin huomioon myös kansainvälisen aikuistutkimuksen eli PIAACin tuloksista nouseva tarve kehittää erityisesti luku- ja numerotaitoja sekä tietoteknisiä taitoja. Samassa yhteydessä tarkasteltaisiin, mihin yhteiseen tutkinnon osaan mikin osa-alue ja osaaminen luontevimmin kuuluu. Osa-alueet voisivat olla osittain eri tutkinnon osassa kuin nykyisin. Muutokset yksinkertaistaisivat ammatillisen perustutkinnon muodostumissääntöjä ja mahdollistaisivat voimassa olevaa yhteisten tutkinnon osien rakennetta paremmin työelämästä ammatilliseen koulutukseen tulevan aikuisväestön osaamistarpeiden huomioon ottamisen yhteisissä tutkinnon osissa. Lisäksi muutokset lisäisivät tutkintotodistusten informatiivisuutta, kun tutkinnon osan nimi kuvaisi nykyistä paremmin tutkinnon osaan sisältyviä osa-alueita. Nykyisin sosiaalisen ja kulttuurisen osaamisen tutkinnon osan ainoa osa-alue on voinut yksittäisellä opiskelijalla olla esimerkiksi matematiikka, jolloin tutkinnon osan nimi tutkintotodistuksessa on ollut harhaanjohtava.
Yhteisiin tutkinnon osiin sisältyisi osa-alueina edelleen muun muassa äidinkielen, toisen kotimaisen kielen, vieraiden kielten, kulttuurien tuntemuksen, matematiikan, fysiikan, kemian, tieto- ja viestintätekniikan, yhteiskuntatietojen ja -taitojen, työelämätietojen ja -taitojen, työkyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitämisen, liikunnan ja terveystiedon, yrittäjyyden, etiikan, psykologian, kestävän kehityksen edistämisen sekä taiteen, kulttuurin ja luovan ilmaisun osaamista, jotta tutkinnon osat vahvistaisivat ammattisivistystä ja antaisivat valmiuksia jatko-opintoihin ja elinikäiseen oppimiseen. Yhteiset tutkinnon osat sekä niiden osa-alueet ja osaamistavoitteet määriteltäisiin kuitenkin niin, että ne olisivat osaamisperusteisia. Yhteisten tutkinnon osien aiempaa vahvempi osaamisperusteinen määrittely edistäisi etenkin epävirallisen ja arkioppimisen tunnistamista. Lisäksi se helpottaisi yhteisten tutkinnon osien toteuttamista ammatillisten tutkinnon osien yhteydessä. Yhteisten tutkinnon osien toteuttaminen ammatillisten tutkinnon osien yhteydessä auttaisi opiskelijoita ymmärtämään yhteisten tutkinnon osien merkityksen työelämässä ja motivoisi opiskelemaan niitä.
Viestintä- ja vuorovaikutusosaamisen, matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen ja yhteiskunta- ja työelämäosaamisen tutkinnon osat olisivat kaikki pakollisia. Ne voisivat kuitenkin sisältää sekä pakollisia että valinnaisia osa-alueita. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin yhteisten tutkinnon osien osa-alueet sekä osa-alueiden pakollisuus ja valinnaisuus. Opiskelijan valinnan mahdollisuudet säilyisivät pääpiirteissään nykyisen laajuisina, mutta rakentuisivat kunkin yhteisen tutkinnon osan sisään.
Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteissa yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden osaamistavoitteet sekä mitoituksen osaamispisteinä. Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteissa myös, mitkä yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden osaamistavoitteet ovat pakollisia kaikille opiskelijoille ja mikä on näiden pakollisten osaamistavoitteiden laajuus osaamispisteinä. Lisäksi osa-alueilla voisi olla valinnaisia osaamistavoitteita, joista opiskelija voisi valita tavoitteitaan tukevat tai muutoin kiinnostavat osaksi tutkintoaan.
Voimassa olevan ammatillisen perustutkinnon muodostumisesta annetun asetuksen mukaan Opetushallitus voi tutkinnon perusteissa määrätä, että ammatillisista tutkinnon osista enintään 15 osaamispistettä osoitetaan vapaasti valittaviin tutkinnon osiin edellyttäen, että tutkinnossa saavutetaan ammatilliselle perustutkinnolle laissa asetetut tavoitteet. Tämä säännös on mahdollistanut sen, että esimerkiksi lukio-opintoja on voitu sisällyttää ammatilliseen tutkintoon myös laajemmin kuin yhteisten tutkinnon osien 35 osaamispisteen ja vapaasti valittavien tutkinnon osien 10 osaamispisteen puitteissa. Valtioneuvoston asetuksella olisi tarkoitus jatkossakin säätää mahdollisuudesta sisällyttää yhteisiä tutkinnon osia vastaavaa osaamista ammatillisiin tutkinnon osiin tutkinnon perusteisiin sisältyvän valinnaisuuden kautta. Tämä mahdollisuus olisi tärkeää esimerkiksi ammatillista perustutkintoa ja ylioppilastutkintoa yhtäaikaisesti suorittaville opiskelijoille sekä ammatillisen perustutkinnon arvosanojen hyödyntämiselle korkeakoulutuksen opiskelijavalinnassa.
14 §. Valmentavan koulutuksen muodostuminen.Pykälässä säädettäisiin valmentavan koulutuksen muodostumisesta. Valmentava koulutus muodostuisi koulutuksen osista. Koulutuksen osat olisivat ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen tavoitteisiin perustuvia osaamiskokonaisuuksia. Säännökseen ehdotetaan myös valtuutussäännöstä, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin valmentavan koulutuksen muodostumisesta.
15 §. Tutkinnon perusteet.Pykälässä säädettäisiin tutkinnon perusteista, niiden sisällöstä ja tutkinnon perusteiden valmistelusta. Pykälän 1 momentin mukaan Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteet kullekin lain 6 §:ssä tarkoitettuun tutkintorakenteeseen kuuluvalle tutkinnolle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Opetushallituksen päätösvaltaan kuuluvista asioista, joista Opetuksenhallituksen tulee määrätä tutkinnon perusteissa. Ehdotetun pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan tutkinnon perusteissa määrättäisiin nykytilaa vastaavasti tutkintonimikkeet. Ammatillisissa perustutkinnoissa käytettäisiin aina tutkintonimikkeitä. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa tutkintonimikkeitä käytettäisiin silloin, kun se olisi tarkoituksenmukaista ja tutkintonimikkeet antaisivat lisäinformaatiota joko työ- ja elinkeinoelämälle tai opiskelijalle.
Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan tutkinnon perusteissa määrättäisiin tutkinnon mahdolliset osaamisalat. Osaamisaloja käytettäisiin silloin, kun se on työelämän tai tutkintojen muodostumisen selkeyden kannalta tarpeellista. Jos osaamisaloja käytettäisiin, niitä tulisi olla aina vähintään kaksi. Pykälän 2 momentin 2 kohdasta poiketen ammatillisen perustutkinnon osaamisalasta säädettäisiin kuitenkin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella, jos tietyn osaamisalan laajuudeksi olisi ehdotetun 10 §:n 2 momentin nojalla tarpeen säätää yli 180 osaamispistettä.
Ehdotetun pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteissa tutkinnon muodostumisesta siltä osin, kuin siitä ei säädettäisi lain 13 §:ssä tai sen nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa. Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteissa, mitä yksittäisiä tutkinnon osia kuhunkin tutkintoon sisältyy. Tutkintoon sisältyvillä tutkinnon osilla tarkoitettaisiin kaikkia tutkinnon perusteissa määrättäviä pakollisia ja valinnaisia tutkinnon osia, joista tutkinto voi rakentua. Tietty tutkinnon osa voisi kuulua vain yhteen yksittäiseen tutkintoon tai olla yhteinen useille tutkinnoille.
Opetushallitus määräisi myös lain 13 §:ää täydentäen niin sanotun tutkinnon muodostumissäännön eli sen, mitkä pakolliset ja valinnaiset tutkinnon perusteisiin kuuluvat tutkinnon osat tulee suorittaa, jotta opiskelijalle voidaan antaa tutkintotodistus. Tutkinnon muodostumissäännön yhteydessä voitaisiin tarvittaessa määrätä myös tutkinnon osien suorittamisjärjestyksestä, jos tietty osaamistaso on välttämätön edellytys jonkin tutkinnon osan suorittamiseksi.
Ehdotetun pykälän 2 momentin 3 kohdan säännöksen mukaan Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteissa tutkinnon osien ja yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden laajuudesta osaamispisteinä siltä osin, kuin näistä ei säädetä 13 §:n nojalla annetulla asetuksella. Yhteisten tutkinnon osien laajuudesta, kuhunkin yhteiseen tutkinnon osaan sisältyvistä osa-alueista sekä yhteisten tutkinnon osien ja niiden osa-alueiden pakollisuudesta ja valinnaisuudesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella lain 13 §:n 3 momentin valtuutussäännöksen nojalla. Valtioneuvoston asetuksella ei kuitenkaan säädettäisi yhteisiin tutkinnon osiin kuuluvien osa-alueiden laajuudesta. Opetushallitus määräisi tutkinnon perusteissa yksittäisten ammatillisten tutkinnon osien sekä yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden laajuudet osaamispisteinä. Ammatillisissa tutkinnon osissa Opetushallitus ei määräisi tutkinnon osaa pienempien kokonaisuuksien laajuuksista osaamispisteinä.
Ehdotetun pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan tutkinnon perusteissa määrättäisiin ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset sekä yhteisten tutkinnon osien osaamistavoitteet. Lisäksi tutkinnon perusteissa määrättäisiin tutkinnon osissa vaadittavan osaamisen arvioinnista, kuten ammattitaidon osoittamistavoista, arvioinnin kohteista ja kriteereistä.
Pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan Opetushallituksen olisi määrättävä tutkinnon perusteissa myös se, miltä osin 64 §:n 2 momentissa tarkoitettu osaamisen arvioinnin mukauttaminen ja 66 §:n 1 momentissa tarkoitettu ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeaminen ei ole mahdollista. Osaamisen arvioinnin mukauttaminen ja ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeaminen on mahdollista vain ammatillisissa perustutkinnoissa.
Ammatilliset perustutkinnot ovat lukion ohella perusasteen päättävien nuorten ensisijainen koulutusväylä, joten on tärkeää, että kaikki ammatillisen perustutkinnon ja lukion oppimäärän suorittaneet saavat yhtä vahvan osaamispohjan työelämään siirtymistä tai toisen asteen jälkeisiä jatko-opintoja varten riippumatta siitä, mitä ja missä he opiskelevat. Tästä syystä pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Opetushallituksen tulisi laatia ammatillisten perustutkintojen perusteet siten, että tutkinnot vastaavat laajuudeltaan lukiolain 7 §:ssä säädetyn kolmivuotisen lukion oppimäärän laajuutta. Ammatillisten perustutkintojen laajuus olisi siis aina vähintään 180 osaamispistettä riippumatta mahdollisista vaihteluista eri toimialojen osaamistarpeissa.
Pykälän 4 momentissa velvoitettaisiin Opetushallitus valmistelemaan tutkinnon perusteet yhteistyössä työ- ja elinkeinoelämän edustajien, koulutuksen järjestäjien ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa. Säännös olisi uusi, mutta ei tosiasiallisesti muuttaisi nykykäytäntöä, jossa tutkinnon perusteiden valmistelu on tehty laajassa sidosryhmäyhteistyössä. Lisäksi Opetushallituksen olisi tutkinnon perusteita valmistellessaan tehtävä yhteistyötä asianomaisen työelämätoimikunnan kanssa, jotta työelämätoimikunnilla olisi myös käytännössä mahdollisuus hoitaa niille 120 §:n 2 momentin 2 kohdassa määriteltyä tehtävää.
16 §. Valmentavan koulutuksen perusteet.Pykälässä säädettäisiin valmentavan koulutuksen perusteista. Pykälän 1 momentin mukaan Opetushallitus määräisi nykytilaa vastaavasti koulutusten perusteet ammatilliseen koulutukseen valmentavalle koulutukselle sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavalle koulutukselle. Koulutuksen perusteet määrättäisiin erikseen ammatilliseen koulutukseen valmentavalle koulutukselle sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavalle koulutukselle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Opetushallituksen päätösvaltaan kuuluvista asioista, joista Opetushallituksen tulee määrätä koulutuksen perusteissa. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan koulutuksen perusteissa määrättäisiin koulutuksen muodostumisesta pakollisista ja valinnaisista koulutuksen osista sekä koulutuksen osien laajuus osaamispisteinä siltä osin kuin näistä ei säädetä ehdotetun14 §:n nojalla annetulla asetuksella. Lain säännös ei edellyttäisi, että valmentavien koulutusten perusteissa tulisi olla sekä pakollisia että valinnaisia tutkinnon osia. Lain 14 §:n valtuussäännöksen nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin valmentavan koulutuksen osien pakollisuudesta ja valinnaisuudesta, jos se olisi tarpeen esimerkiksi yksilöllisten ja joustavien opintopolkujen mahdollistamiseksi. Säännöksen 2 kohdan mukaan Opetushallitus päättäisi myös koulutuksen osien osaamistavoitteet ja osaamisen arvioinnin eli arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit.
17 §. Tutkintojen nimien ja tutkintonimikkeiden suojaaminen. Pykälässä säädettäisiin nykytilaa vastaavasti tutkintojen nimien ja tutkintonimikkeiden suojaamisesta. Suojaamisen kohteena olisivat sekä tutkinnon nimi että siihen liittyvä tutkintonimike tai tutkintonimikkeet. Pykälässä myös määriteltäisiin tutkintonimike nimikkeeksi, jota henkilö voi käyttää suoritettuaan hyväksytysti tutkintonimikkeen käyttöön oikeuttavan tutkinnon. Tutkintojen nimistä säädetään opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella, tutkintonimikkeistä puolestaan Opetushallituksen määräyksellä tutkinnon perusteissa.
18 §. Jatko-opintokelpoisuus. Pykälässä todettaisiin ammatillisten tutkintojen yleinen jatko-opintokelpoisuus. Säännös olisi informatiivinen, eikä sillä muutettaisi yliopistolaissa ja ammattikorkeakoululaissa säädettyä tutkintojen jatko-opintokelpoisuutta. Yliopistolain 37 §:n 1 momentin mukaan pelkästään alempaan korkeakoulututkintoon tai sekä alempaan että ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin voidaan ottaa opiskelijaksi henkilö, joka on suorittanut ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavat aikaisemmat opinnot taikka ammattitutkinnon, erikoisammattitutkinnon tai niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon. Vastaavasti yleisestä jatko-opintokelpoisuudesta säädetään ammattikorkeakoululain 25 §:n 1 momentissa, jonka mukaan ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin voidaan ottaa opiskelijaksi se, joka on suorittanut ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon, erikoisammattitutkinnon tai niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon.
19 §. Oikeus osallistua ylioppilastutkintoon.Pykälässä todettaisiin ammatillisen tutkintokoulutuksen opiskelijan tai ammatillisen tutkinnon suorittaneen oikeus osallistua ylioppilastutkintoon. Säännös olisi informatiivinen, sillä oikeudesta osallistua ylioppilastutkintoon säädettäisiin edelleen lukiolaissa.
Ammatillisen perustutkinnon ja lukiokoulutuksen yhdistäminen eli niin sanotun kaksoistutkinnon suorittaminen olisi mahdollista jatkossakin nykyisen käytännön mukaisesti. Ammatillisen koulutuksen järjestäjä voisi ehdotetun 30 §:n mukaisesti hankkia lukio-opintojen opetuksen lukiokoulutuksen järjestäjältä. Suoritetut lukio-opinnot luettaisiin osaksi ammatillista perustutkintoa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen kautta.
20 §. Kokeilu. Pykälässä säädettäisiin ehdotetussa laissa tarkoitettujen tutkintojen ja koulutuksen kehittämiseksi järjestettävistä kokeiluista. Säännös vastaisi sisällöltään pääosin voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 23 §:n säännöstä. Koulutuksen järjestäjien valinnasta kokeiluun säädettäisiin ehdotetun lain 21 §:ssä.
Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettujen tutkintojen ja koulutusten kehittämiseksi voitaisiin järjestää määräaikaisia kokeiluja. Uusien tutkintojen lisäksi kokeiluna voitaisiin järjestäjää valmentavia koulutuksia vastaavia koulutuksia sekä muita koulutuksia. Kokeilulupa voitaisiin nykytilaa vastaavasti myöntää enintään kuudeksi vuodeksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön päätösvallasta käynnistää kokeiluja. Ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella voitaisiin säätää kokeiltavista tutkinnoista. Käytännössä päätös kokeiltavasta tutkinnosta tehtäisiin siis lisäämällä ehdotetun lain 6 §:ssä tarkoitettuun opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädettävään tutkintorakenteeseen kokeiltava tutkinto määräajaksi. Lisäksi kokeiltava tutkinto tulisi ottaa huomioon myös ammatillisen koulutuksen rahoituksessa käytettävissä kustannusryhmissä. Kokeiltavaa tutkintoa voisivat järjestää vain ne koulutuksen järjestäjät, jotka olisi valittu mukaan kyseiseen kokeiluun.
Ehdotetun 2 momentin säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä voitaisiin kokeilla myös uusia koulutuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi myös päättää, että kokeiltavan tutkinnon laajuus poikkeaisi ehdotetun lain 10 §:ssä tai sen nojalla opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädetystä tutkinnon laajuudesta. Ministeriö voisi myös päättää, että kokeiltavan tutkinnon muodostuminen poikkeaisi ehdotetun lain 13 §:ssä tai sen nojalla valtioneuvoston asetuksella säädetystä tutkinnon muodostumisesta. Vastaavasti valmentavan koulutuksen osalta ministeriö voisi päättää, että kokeiltavan valmentavan koulutuksen laajuus poikkeaisi ehdotetun lain 11 §:ssä säädetystä laajuudesta ja koulutuksen muodostuminen ehdotetun lain 14 §:ssä tai sen nojalla valtioneuvoston asetuksella säädetystä koulutuksen muodostumisesta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Opetushallituksen päätösvallasta käynnistää kokeiluja. Ehdotetun säännöksen mukaan Opetushallituksen päätöksellä voitaisiin kokeilla tutkintojen tai koulutuksen perusteista, tutkinnon osaamisaloista tai tutkintonimikkeistä poikkeamista. Opetushallituksen päätöksellä voitaisiin siis käynnistää niitä seikkoja koskevia kokeiluja, jotka ehdotetun lain 15 ja 16 §:n mukaan kuuluisivat Opetushallituksen määräyksenantovaltaan tutkintojen tai koulutuksen perusteissa.
Ehdotetun 4 momentin mukaan Opetushallitus määräisi sekä 2 momentissa tarkoitetuissa opetus- ja kulttuuriministeriön päätösvaltaan kuuluvissa että 3 momentissa tarkoitetuissa omaan päätösvaltaansa kuuluvissa kokeiluissa noudatettavat tutkinnon tai koulutuksen perusteet. Kokeiluissa noudatettavat perusteet määrättäisiin vastaavalla tavalla kuin tutkintorakenteeseen kuuluvien tutkintojen perusteet sekä laissa tarkoitettujen valmentavien koulutusten perusteet. Lisäksi momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti, että kokeilussa suoritettavan tutkinnon tulisi olla tavoitteiltaan ja sisällöltään sellainen, että tutkinnon edellyttämä osaaminen ja ammattitaito sekä kelpoisuus jatko-opintoihin saavutetaan. Opetushallituksen tulisi ottaa tämä säännös huomioon kokeiltavan tutkinnon tai kokeiltavien tutkinnon perusteiden tutkinnon osia ja niiden ammattitaitovaatimuksia tai osaamistavoitteita valmistellessaan. Tutkinnon perusteet tulee laatia niin, että 2 ja 3 momenteissa tarkoitettu poikkeaminen ei heikennä opiskelijan ammattitaitoa tai jatko-opintovalmiuksia.
Kokeilututkinnot sisältyisivät tutkintorakenteeseen vain kokeilun kestoon perustuvan määräajan. Kokeilujen tulosten ja vaikuttavuuden perusteella ratkaistaisiin, tulevatko kokeilututkinnot osaksi ammatillisen koulutuksen tutkintorakennetta vai onko työelämän osaamistarpeeseen tarkoituksenmukaisempaa vastata jollakin muulla tavoin. Vastaavasti ratkaistaisiin myös se, sisällytetäänkö kokeiltavat koulutukset tai kokeiltavat tutkinnon perusteet pysyvästi osaksi ammatillisen koulutuksen järjestelmää.
21 §. Kokeiluun valittavat koulutuksen järjestäjät. Pykälässä säädettäisiin koulutuksen järjestäjien valinnasta ehdotetun lain 20 §:ssä tarkoitettuihin kokeiluihin. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 23 §:n säännöstä.
Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan kokeiluun osallistuvat koulutuksen järjestäjät valittaisiin hakemuksesta. Ehdotetun 2 momentin mukaan kokeiluun otettaisiin mukaan tarvittava määrä koulutuksen järjestäjiä siten, että kokeilulle asetetut tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Valinnassa otettaisiin huomioon koulutuksen järjestäjien alueellinen ja kielellinen edustavuus, jos se kokeilun laajuus ja tavoitteet huomioon ottaen on perusteltua. Kokeiluun valittavalla koulutuksen järjestäjällä tulisi olla edellytykset toteuttaa kokeilu sen tavoitteita vastaavalla tavalla sekä opiskelijoiden oikeuksia vaarantamatta. Koulutuksen järjestäjien valinnan suorittaisi se taho, jonka päätösvaltaan kyseisen kokeilun käynnistäminen ehdotetun 20 §:n mukaan kuuluisi eli mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetuissa kokeiluissa opetus- ja kulttuuriministeriö ja 3 momentissa tarkoitetuissa kokeiluissa Opetushallitus.
Ehdotetun lain määritelmäpykälän mukaan koulutuksen järjestäjällä tarkoitetaan tahoa, jolle on myönnetty ehdotetun lain 3 luvussa tarkoitettu koulutuksen järjestämislupa. Näin ollen kokeiluun voitaisiin valita vain sellaisia toimijoita eli koulutuksen järjestäjiä, joilla jo muutoin on laissa tarkoitettu koulutuksen järjestämislupa.
3 luku. Tutkintojen ja koulutuksen järjestäminen
22 §. Tutkintojen ja koulutuksen järjestämislupa.Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tässä laissa tarkoitettujen ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen järjestäminen edellyttäisi tutkintojen ja koulutuksen järjestämislupaa. Tutkintojen ja koulutuksen järjestämislupaa kutsuttaisiin laissa järjestämisluvaksi. Tutkintojen ja koulutuksen järjestäjinä voisivat olla nykytilaa vastaavasti kunnat, kuntayhtymät, valtio sekä rekisteröidyt yhteisöt ja säätiöt. Rekisteröidyillä yhteisöillä tarkoitettaisiin esimerkiksi osakeyhtiöitä, yhdistyksiä ja osuuskuntia. Järjestämisluvan myöntäisi hakemuksesta opetus- ja kulttuuriministeriö.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti, että tässä laissa tarkoitettuja tutkintoja ja koulutusta voitaisiin opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä järjestää myös valtion oppilaitoksissa. Toiminnan lopettamisesta valtion oppilaitoksissa päättäisi opetus- ja kulttuuriministeriö noudattaen soveltuvin osin, mitä lain 3 luvussa järjestämisluvista säädetään.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös, että opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä laissa tarkoitettuja tutkintoja ja koulutusta voitaisiin järjestää Suomen solmiman valtiosopimuksen perusteella. Tällä hetkellä on voimassa Pohjoiskalotin koulutussäätiöstä Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä tehty sopimus, joka on saatettu voimaan valtioneuvoston asetuksella (10/2016). Nykyinen sopimus on voimassa vuoden 2019 loppuun saakka. Sopimuksessa sovitun mukaan Pohjoiskalotin koulutussäätiön tehtävänä on järjestää ja kehittää koulutusta etupäässä Suomen, Norjan ja Ruotsin pohjoisimpien osien työmarkkinoiden tarpeisiin. Ennen kunkin toimintavuoden alkua maat tekevät säätiön kanssa sopimuksen, jossa ne sitoutuvat ostamaan tietyn määrän koulutuspaikkoja kyseiseksi budjettivuodeksi. Sopimuksen mukaan Suomi ostaa sopimuskaudella vuosittain 80, Norja 60 ja Ruotsi 145 koulutuspaikkaa. Pohjoiskalotin koulutussäätiön toimipiste sijaitsee Ruotsissa. Koulutussäätiö järjestää työvoimakoulutusta ja koulutussäätiön toiminta rahoitetaan momentilta 32.30.51 (Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut). Koulutussäätiöllä on tällä hetkellä useita voimassa olevia tutkintotoimikuntien kanssa sovittuja näyttötutkintojen järjestämissopimuksia sekä näyttötutkintojen hankintasopimuksia muilta koulutuksen järjestäjiltä. Lakiesityksen mukaan kaikki voimassa olevat näyttötutkintojen järjestämissopimukset päättyisivät lain voimaantullessa eli vuoden 2017 lopussa.
Pykälän 2 momenttiin ehdotettu säännös koulutuksen järjestämisestä valtiosopimuksen perusteella olisi tarpeen, jotta Pohjoiskalotin koulutussäätiön toimintaa voitaisiin jatkaa myös tutkintotavoitteisen työvoimakoulutuksen siirtyessä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Jatkossa koulutuksen järjestäminen edellyttäisi pääsäännön mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää koulutuksen järjestämislupaa, jonka perusteella koulutusta saisi järjestää ainoastaan Suomessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei uuden lain voimaantullessa myöntäisi Pohjoiskalotin koulutussäätiölle järjestämislupaa, kuten se ei myönnä myöskään valtion oppilaitoksille. Opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi kuitenkin päättää, mitä tutkintoja Pohjoiskalotin koulutussäätiö voi järjestää, jotta koulutussäätiö voisi myöntää ja järjestää ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuja tutkintoja ja tutkinnon osia.
Pohjoiskalotin koulutussäätiön toimintaa rahoitettaisiin siirtymäsäännöksen nojalla jatkossakin työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan työllisyyden hoitoon osoitetuista määrärahoista erillisrahoituksena eikä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaisen rahoitusjärjestelmän puitteissa. Lakiehdotuksessa julkisesta työvoima- ja yrityspalveluista annetun lain muuttamisesta olisi siirtymäsäännös, jonka mukaan työvoimaviranomainen voisi hankkia Pohjoiskalotin koulutussäätiöltä työvoimakoulutusta, jonka tavoitteena olisi ammatillisen tutkinnon tai sen osan suorittaminen 31 päivään joulukuuta 2019 asti ja edellä mainitun päivän jälkeen, jos henkilön työvoimakoulutus on alkanut viimeistään mainittuna päivänä. Tämän siirtymäajan päätyttyä Pohjoiskalotin koulutussäätiön rahoituksen jatkamisesta tulisi päättää erikseen.
23 §. Järjestämisluvassa määrättävät tutkinnot ja koulutus. Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa määrättäisiin tutkinnot, joita koulutuksen järjestäjällä on oikeus myöntää ja joihin se voi järjestää tutkintokoulutusta. Nykytilasta poiketen järjestämislupa oikeuttaisi kunkin luvassa määrätyn tutkinnon osalta tutkinnon myöntämiseen, osaamisen osoittamiseksi tarvittavien näyttöjen järjestämiseen sekä tutkinnon suorittamiseksi tarvittavan tutkintokoulutuksen järjestämiseen.
Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan järjestämisluvassa määrättäisiin myös oikeudesta järjestää valmentavaa koulutusta eli ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta taikka työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta. Nykytilaa vastaavasti valmentavan koulutuksen järjestäminen olisi erikseen haettava tehtävä.
Ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa määrättyjen tutkintojen ja koulutusten lisäksi koulutuksen järjestäjä voisi järjestää järjestämisluvan mukaisiin tutkintoihin liittyvää lain 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta. Tätä koulutusta järjestäjä voisi järjestää suoraan tutkintoja koskevan lupansa nojalla, eikä kyseistä tehtävää haettaisi erikseen. Nykytilasta poiketen ammatillista osaamista syventävän tai täydentävän koulutuksen eli voimassa olevan lainsäädännön mukaisen tutkintoon johtamattoman ammatillisen lisäkoulutuksen järjestämislupaa ei voitaisi enää yksistään myöntää, vaan tämän koulutuksen järjestäjällä tulisi aina olla myös tutkintokoulutuksen järjestämislupa. Järjestämisluvan ehtoja muutettaisiin myös siten, että jatkossa ammatillista osaamista syventävän tai täydentävän koulutuksen tulisi aina liittyä koulutuksen järjestäjän järjestämisluvan mukaisiin tutkintoihin, esimerkiksi olla kyseisiin tutkintoihin liittyvää ammattitaitoa, osaamista taikka alan tehtäviä syventävää tai täydentävää koulutusta. Nämä ehdotetut muutokset edellyttäisivät, että osan nykyisistä ammatillisen lisäkoulutuksen järjestäjistä tulisi arvioida nykymuotoisen koulutustoimintansa jatkamista. Järjestäjät voisivat hakea järjestämislupaansa muutosta, jotta lupa kattaisi myös tutkintojen järjestämisen. Muussa tapauksessa näiden järjestäjien oikeus järjestää valtionosuusrahoitteista koulutusta päättyisi lakiesityksen mukaisen siirtymäajan jälkeen.
Pääsäännön mukaan järjestämislupa myönnettäisiin aina tiettyihin tutkintoihin ja tutkintokoulutukseen. Järjestämislupa voitaisiin kuitenkin nykytilaa vastaavalla tavalla myöntää myös eräisiin ammattiin valmistaviin koulutuksiin, joiden osalta tutkintorakenteessa ei ole ammatillista tutkintoa. Näitä ovatlakiehdotuksen 8 §:n 2 kohdassa säädetyt ansio- ja liikennelentäjän ammattiin valmistava koulutus, lennonjohtajakoulutus sekä kaupunkiraideliikenteen kuljettajien koulutus. Pykälän 3 momentissa olisi näiden koulutusten järjestämislupia koskeva säännös, jonka mukaan järjestämisluvassa voitaisiin määrätä oikeudesta järjestää 8 §:n 2 kohdassa tarkoitettua ammatilliseen tehtävään valmistavaa koulutusta. Näiden koulutusten järjestämiseen saattaa liittyä myös muiden viranomaisten päätösvaltaan kuuluvia lisäedellytyksiä, jolloin opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä järjestämislupa ei yksin oikeuttaisi kyseisten koulutusten järjestämiseen. Esimerkiksi lentokoulutuksen tai siihen liittyvän teoriakoulutuksen järjestäminen edellyttää aina koulutuksen antajalta myös Liikenteen turvallisuusviraston myöntämää lentokoulutuslupaa.
Pykälän 3 momentissa olisi myös säännös, jonka mukaan järjestämisluvassa voidaan määrätä oikeudesta toimia kuorma- ja linja-autonkuljettajien ammattipätevyydestä annetun lain (273/2007) 10 §:ssä tarkoitettuna perustason ammattipätevyyskoulutusta antavana koulutuskeskuksena. Kyseisestä oikeudesta on jo nykyisin määrätty järjestämisluvissa ilman nimenomaista säännöstä, joten selkeyden vuoksi tätä tehtävää koskeva säännös ehdotetaan otettavaksi lakiin. Perustason ammattipätevyyskoulutusta saisi tässä momentissa tarkoitetun järjestämisluvan omaavan koulutuskeskuksen lisäksi, kuorma- ja linja-autonkuljettajien ammattipätevyydestä annetun lain 10 §:n perusteella, antaa koulutuskeskus, jolla olisi Liikenteen turvallisuusviraston myöntämä autokoululupa kuorma- tai linja-auton tai niiden ajoneuvoyhdistelmien ajo-oikeuden saamiseksi annettavaan kuljettajaopetukseen. Perustason ammattipätevyyskoulutusta antavaksi koulutuskeskukseksi hyväksytty koulutuskeskus saisi antaa myös jatkokoulutusta, jos Liikenteen turvallisuusvirasto olisi hyväksynyt jatkokoulutuksessa käytettävän koulutusohjelman.
Järjestämisluvan mukainen tutkintojen ja koulutuksen järjestämisoikeus koskisi ensisijaisesti omaehtoista koulutusta. Työvoimakoulutuksen tehtävää koulutuksen järjestäjän tulisi hakea erikseen. Pykälän 4 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa määrättäisiin oikeudesta järjestää 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja tutkintoja ja koulutusta työvoimakoulutuksena. Työvoimakoulutuksena voitaisiin tällöin järjestää järjestämisluvan mukaisia tutkintoja ja koulutusta. Ehdotetun säännöksen mukaan järjestämislupa voitaisiin myös rajata koskemaan vain työvoimakoulutusta. Ehdotettu poikkeussäännös mahdollistaisi sen, että järjestäjät voisivat halutessaan hakea ainoastaan työvoimakoulutuksen koulutustehtävää. Tällöin järjestämisluvan myöntämisedellytyksiä tarkasteltaisiin työvoimakoulutuksen järjestämisen kannalta. Koulutustehtävä voitaisiin rajata koskemaan ainoastaan työvoimakoulutusta myös silloin, jos se olisi perusteltua ehdotetun 28 §:n mukaiset järjestämisluvan myöntämisedellytykset huomioiden.
Ministeriön myöntämä työvoimakoulutustehtävä olisi edellytys sille, että koulutuksen järjestäjälle voitaisiin myöntää rahoitusta työvoimakoulutuksen järjestämistä varten. Työvoimakoulutustehtävän puitteissa huolehdittaisiin siitä, että työvoimakoulutusta järjestävien koulutuksen järjestäjien verkko kattaa maan tarpeet ja että järjestäjillä on riittävät edellytykset ja erityisosaaminen ammatillisen koulutuksen järjestämiseen työvoimakoulutuksena. Ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi kuulla työ- ja elinkeinoministeriötä ennen ehdotetussa 4 momentissa tarkoitetusta työvoimakoulutuksen tehtävästä päättämistä. Työ- ja elinkeinoministeriön kuulemisella varmistettaisiin, että työ- ja elinkeinopoliittiset sekä -strategiset näkökohdat tulevat huomioon otetuiksi työvoimakoulutuksen järjestämislupien myöntämisen yhteydessä.
Pääsääntöisesti koulutuksen järjestäjä voisi järjestää järjestämisluvan mukaisia tutkintoja ja koulutusta toiminta-alueensa ja muun osaamistarpeen mukaisesti, ellei järjestämisluvassa ole määrätty erityisistä ehdoista tai velvoitteista. Pykälän 4 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan työvoimakoulutuksen järjestämisestä tulisi kuitenkin sopia työ- ja elinkeinohallinnon kanssa. Työ- ja elinkeinotoimisto suorittaa työvoimakoulutuksen opiskelijavalinnan, joten käytännössä työvoimakoulutuksen järjestäminen edellyttäisi aina koulutuksen järjestämisestä sopimista. Työ- ja elinkeinohallinnon kanssa sovittaisiin järjestettävistä tutkinnoista, tutkinnon osista ja muista koulutuksista. Työ- ja elinkeinohallinnon kanssa voitaisiin sopia myös erilaisten koulutuskokonaisuuksien järjestämisestä, esimerkiksi tietyn tutkinnon ja siihen liittyvän muun koulutuksen järjestämisestä tai tietyistä tutkinnon osista muodostuvan kokonaisuuden järjestämisestä. Työvoimakoulutuksen luvan saaneelle järjestäjälle määriteltäisiin lisäksi ministeriön vuotuisessa tavoitteellisia opiskelijavuosia koskevassa suoritepäätöksessä työvoimakoulutuksen opiskelijavuosien tavoitteellinen määrä, jonka puitteissa koulutuksen järjestäjän tulisi tarjota työvoimakoulutusta työ- ja elinkeinohallinnon kanssa sovitun mukaisesti.
Voimassa olevien säännösten mukaan ammatillisen peruskoulutuksen järjestämisluvassa määrätään oikeudesta järjestää koulutusta oppisopimuskoulutuksena. Lisäkoulutuksen järjestämisluvassa puolestaan määrätään oppisopimusten määrästä. Nykyisen käytännön mukaan koulutuksen järjestäjä on voinut järjestää oppisopimuskoulutusta kaikilla koulutusaloilla, jos järjestäjällä on ollut oppisopimuskoulutuksen järjestämislupa. Jatkossa oppisopimuskoulutuksen järjestämistä ei enää erikseen säänneltäisi järjestämisluvassa, vaan koulutuksen järjestäjä voisi järjestää oppisopimuskoulutusta järjestämisluvan mukaisissa tutkinnoissa suoraan järjestämisluvan perusteella. Koulutuksen järjestäjä ei pääsääntöisesti voisi järjestää eikä myöskään hankkia toiselta järjestäjältä tai muulta taholta sellaiseen tutkintoon johtavaa oppisopimuskoulutusta, joka ei sisälly järjestäjän järjestämislupaan. Oppisopimuskoulutuksen järjestämisen laajennetusta tehtävästä säädettäisiin lakiehdotuksen 27 §:n 1 momentissa.
24 §.Opetus- ja tutkintokieli. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan järjestämisluvassa määrättäisiin koulutuksen järjestäjän opetus- ja tutkintokielistä. Pykälän 2 ja 3 momenteissa säädettäisiin tarkemmin, mitä opetus- ja tutkintokielillä tarkoitetaan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opetuskielistä. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän olisi annettava opetusta järjestämisluvassa määrätyillä opetuskielillä. Koulutuksen järjestäjän opetuskieli voisi olla suomi, ruotsi tai saame. Nykytilaa vastaavasti koulutuksen järjestäjä voisi olla myös kaksikielinen, jolloin opetuskielenä olisi suomi ja ruotsi. Voimassa olevan opetuskieltä koskevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 11 §:n mukaan opetuskielenä voi olla myös romani tai viittomakieli. Käytännössä romani ja viittomakieli eivät kuitenkaan ole järjestämisluvissa määrättyjä opetuskieliä, vaan sellaisia kieliä, joilla koulutuksen järjestäjä voi opiskelijan tarpeen mukaan antaa osan opetuksesta, joten säännöksen sanamuoto ehdotetaan muutettavaksi tätä käytäntöä vastaavaksi.
Ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa määrätyn opetuskielen lisäksi koulutuksen järjestäjä voisi antaa opetusta toisella kotimaisella kielellä, romanikielellä, viittomakielellä tai vieraalla kielellä. Toisella kotimaisella kielellä tarkoitettaisiin järjestämisluvassa määrätystä kielestä riippuen joko suomea tai ruotsia. Vieraalla kielellä puolestaan tarkoitettaisiin muita kieliä.
Voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna joustavoitettaisiin oikeutta antaa opetusta muilla kielillä järjestämisluvassa määrättyjen opetuskielten lisäksi. Koulutuksen järjestäjän tulisi aina antaa opetusta järjestämisluvassa määrätyillä opetuskielillä, mutta muita kieliä ei määrättäisi järjestämisluvassa, vaan koulutuksen järjestäjä voisi päättää opetuksen antamisesta muilla kielillä. Jos koulutuksen järjestäjän luvassa on määrätty 3 momentissa tarkoitetusta tutkintokohtaisesta tutkintokielestä, tulisi kyseistä tutkintokoulutusta yleensä antaa myös tällä tutkintokielellä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tutkintokielistä. Ehdotetun säännöksen mukaan tutkintokielellä tarkoitettaisiin kieltä, jolla tutkinnon tai tutkinnon osan taikka valmentavan koulutuksen voi suorittaa. Käytännössä tutkintokielellä tarkoitettaisiin kieltä, jolla opiskelija voi antaa näytön tai muutoin osoittaa osaamisensa. Myös tutkintotodistus ja muut todistukset annettaisiin tutkintokielellä.
Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tutkintokielinä olisivat aina 2 momentissa tarkoitetut järjestämisluvassa määrätyt opetuskielet. Jos koulutuksen järjestäjä antaa opetusta myös muilla kielillä, jotka eivät ole tutkintokieliä, tutkinto tulisi tällöin opetuksen antamiskielestä riippumatta suorittaa tutkintokielellä. Jos opetusta on annettu viittomakielellä, opiskelija voisi osoittaa osaamisensa tutkinnossa viittomakieltä äidinkielenään käyttäen.
Ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa voitaisiin lisäksi määrätä muista tutkintokielistä tutkinnoittain. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että koulutuksen järjestäjät voisivat hakea tutkinnoittain oikeutta järjestää vieraskielisiä tutkintoja. Näissä tutkinnoissa tutkintokieli olisi tällöin järjestämisluvassa määrätystä opetuskielestä poiketen muu kieli, esimerkiksi englanti. Opiskelija voisi suorittaa tutkinnon eli antaa näytön tällä järjestämisluvassa määrätyllä muulla tutkintokielellä ja vastaavasti koulutuksen järjestäjä antaisi tutkintotodistuksen tällä kielellä.
25 §.Toiminta-alue. Voimassa olevien säännösten mukaisesti ammatillisen peruskoulutuksen luvissa määrätään kunnista, joissa koulutusta voidaan järjestää. Ammatillisen aikuiskoulutuksen luvissa sen sijaan ei ole toiminta-aluetta koskevia määräyksiä. Jatkossa järjestämisluvassa määrättäisiin koulutuksen järjestäjälle toiminta-alue, jonka osaamistarpeisiin koulutuksen järjestäjän tulisi ensisijaisesti vastata. Toiminta-alueella koulutuksen järjestäjällä olisi velvollisuus järjestää tutkintoja ja koulutusta osaamistarpeen mukaisesti.
Toiminta-alue voisi olla yksittäinen kunta, useamman kunnan kokonaisuus, maakunta tai useita maakuntia. Useamman kunnan kokonaisuudesta muodostuva toiminta-alue tarkoittaisi sitä, että koulutuksen järjestäjän tulisi järjestää koulutusta tämän alueen osaamistarpeiden mukaisesti, ei kuitenkaan jokaisen yksittäisen kunnan alueella. Järjestämisluvassa voitaisiin toiminta-alueen puitteissa kuitenkin myös määritellä tietty kunta tai kuntia, joiden alueella järjestäjän tulee järjestää koulutusta. Järjestämisluvassa voitaisiin myös määrätä, että järjestäjän tulee toteuttaa sille määritellyllä toiminta-alueella tai sen osassa, esimerkiksi yksittäisessä kunnassa, tiettyä tutkintokoulutusta. Osalla järjestäjistä toiminta-alue voisi olla koko valtakunta, jos järjestäjä on erikoistunut esimerkiksi yhteen alaan tai asiakasryhmään. Lisäksi olisi mahdollista jättää määrittämättä toiminta-alue, jos sen määrittäminen olisi epätarkoituksenmukaista koulutuksen järjestämisen kannalta. Joustavan koulutustarpeisiin vastaamisen vuoksi koulutuksen järjestäjä voisi kuitenkin järjestää tutkintoja ja koulutusta toiminta-alueensa lisäksi myös muualla Suomessa, ei kuitenkaan Ahvenanmaan maakunnassa. Tutkintoja voitaisiin järjestää myös ulkomailla 33 §:ssä tarkoitettuna tilauskoulutuksena tai 35 §:ssä tarkoitettuna Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävänä tutkintokoulutuksena.
Toiminta-alueen määrittämistä uudella tavalla puoltaa osaltaan se, että ammatillista koulutusta voidaan järjestää enenevässä määrin työpaikoilla ja digitaalisissa oppimisympäristöissä koulutuksen järjestäjän oppilaitosten ja toimipisteiden ohella. Koulutus on siten vähemmän sidoksissa järjestäjän oppilaitosten ja toimipisteiden fyysiseen sijaintiin. Lisäksi voitaisiin nykyistä kattavammin huolehtia siitä, että eri alojen koulutustarjontaa olisi maan eri osissa työelämän tarpeiden mukaisesti. Koulutuksen järjestäjä voisi näin lupansa puitteissa kohdentaa joustavasti tutkintojen ja koulutuksen tarjontaa vastaamaan kulloistakin osaamis- ja koulutustarvetta ja erilaisten asiakkaiden tarpeita.
26 §.Opiskelijavuodet. Järjestämisluvissa käytettävässä määrällisessä säätelyssä siirryttäisiin käyttämään kaikille tutkinnoille ja koulutuksille yhtenäistä suoriteyksikköä opiskelijavuosi. Opiskelijavuoden määritelmä olisi rahoituslain uudessa 32 b §:ssä. Ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa määrättäisiin koulutuksen järjestäjän opiskelijavuosien vähimmäismäärä. Rahoituslain ehdotetun 32 c §:n 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi vuosittain koulutuksen järjestäjän varainhoitovuoden tavoitteellisten opiskelijavuosien määrän. Tavoitteellinen opiskelijavuosien määrä ei voisi alittaa koulutuksen järjestämisluvassa määrättyä opiskelijavuosien vähimmäismäärää. Järjestämisluvassa määrätyllä opiskeluvuosien vähimmäismäärällä luotaisiin ennakoitavat puitteet koulutuksen järjestäjän toiminnan volyymille. Järjestämisluvassa määrätty opiskelijavuosien vähimmäismäärä varmistaisi myös perusrahoituksen tason ennakoitavuuden, sillä rahoituslain ehdotetun 32 d §:n 1 momentin mukaan perusrahoitus määräytyisi tavoitteellisen opiskelijavuosimäärän perusteella, joka siis ei voisi alittaa järjestämisluvassa määrättyä opiskelijavuosien vähimmäismäärää.
Pääsääntöisesti koulutuksen järjestäjä päättäisi vapaasti koulutustarjontansa jakautumisesta tavoitteellisen opiskelijavuosimäärän puitteissa. Ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa voitaisiin kuitenkin osaamistarpeeseen tai koulutuksen järjestämiseen liittyvästä erityisestä syystä päättää myös tiettyä tutkintoa tai koulutusta koskevista opiskelijavuosien määristä. Kyseisen säännöksen nojalla voitaisiin määrätä esimerkiksi vaativan erityisen tuen rajatun tehtävän saaneiden koulutuksen järjestäjien enimmäisopiskelijavuosista tai rajoittaa tietyn tutkinnon järjestämisvolyymia, jos tutkinnon järjestämisen muutoin arvioidaan ylittävän valtakunnallisen tai alueellisen osaamistarpeen. Tiettyä tutkintoa tai koulutusta koskevia määrällisiä rajoituksia olisi kuitenkin tarkoitus käyttää vain poikkeustapauksissa.
27 §.Järjestämisluvassa määrättävät muut oikeudet, velvollisuudet, ehdot ja tehtävät. Järjestämisluvassa voitaisiin tarvittaessa määrätä muista tutkintojen ja koulutuksen järjestämiseen liittyvistä oikeuksista, velvollisuuksista, ehdoista sekä kehittämis- ja muista tehtävistä. Näitä koskevat säännökset olisivat lain 27 §:ssä.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa voitaisiin määrätä oikeudesta järjestää oppisopimuskoulutuksena kaikkia lain 6 §:n mukaiseen tutkintorakenteeseen kuuluvia tutkintoja eli myös muita kuin järjestämisluvassa määrättyjä tutkintoja ja koulutusta. Kyseessä olisi niin sanottu laajennettu oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävä. Tutkinnot ja koulutus järjestettäisiin tällöin aina 30 §:ssä tarkoitettuna koulutuksen hankintana, jos koulutuksen järjestäjällä ei olisi kyseisen tutkinnon järjestämislupaa. Laajennettu oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävä eroaisi lain 30 §:n 1 momentissa säädetystä oikeudesta hankkia yksittäisiä tutkinnon osia tai koulutusta opiskelijan yksilöllisten valintojen mahdollistamiseksi, sillä laajennetun oppisopimuskoulutuksen tehtävän puitteissa voitaisiin opiskelijan koulutustarpeen mukaisesti hankkia oppisopimuskoulutuksena myös koko tutkinto tai mitä tahansa tutkinnon osia siitä riippumatta, mitä tutkintoja kyseisen koulutuksen järjestäjän järjestämisluvassa on määrätty. Laajennetun oppisopimuskoulutuksen tehtävän puitteissa voitaisiin hankkia oppisopimuskoulutuksena myös 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta järjestämisluvassa määrätyistä tutkinnoista riippumatta.
Laajennettu oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävä myönnettäisiin koulutuksen järjestäjälle hakemuksesta. Tehtävän myöntämisessä käytettäisiin 28 §:ssä säädettyjä järjestämisluvan yleisiä myöntämisedellytyksiä. Tehtävän myöntämisessä otettaisiin erityisesti huomioon oppisopimuskoulutuksen riittävä valtakunnallinen ja alueellinen saatavuus tutkinnoittain. Lisäksi otettaisiin huomioon, että opiskelijoilla ja työ- ja elinkeinoelämällä tulee olla riittävät ja joustavat mahdollisuudet oppisopimuskoulutuksen käyttämiseen asuin- tai toiminta-alueellaan. Koulutuksen järjestäjällä tulee olla oppisopimuskoulutuksen laajennetun järjestämistehtävän toteuttamisen edellyttämä osaaminen oppisopimuskoulutuksen palveluprosessista, riittävät resurssit tehtävän hoitamiseen sekä toimivat ja kokonaisvaltaiset työelämäyhteydet ja -palvelut. Lisäksi koulutuksen järjestäjällä tulisi olla toiminnalliset edellytykset tehtävän edellyttämään oppisopimuskoulutuksen hankintaan.
Laajennetun oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävän saanut koulutuksen järjestäjä vastaisi lain 30 §:n 2 momentissa säädetyn mukaisesti siitä, että sen hankkimat tutkinnot, tutkinnon osat ja koulutus järjestettäisiin lain mukaisesti. Osaamisen arvioinnista ja todistusten antamisesta vastaisi kuitenkin se koulutuksen järjestäjä, jolta oppisopimuskoulutusta hankitaan eli jolla on kyseisen tutkinnon järjestämislupa.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa voitaisiin määrätä koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta järjestää järjestämisluvassa tarkoitettuja tutkintoja ja valmentavaa koulutusta 65 §:ssä tarkoitettuun vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille opiskelijoille sekä velvollisuudesta huolehtia erityisen tuen kehittämis-, ohjaus- ja tukitehtävistä. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa säädettyä erityisopetuksen erityistä koulutustehtävää. Vaativan erityisen tuen tehtävä voitaisiin nykytilaa vastaavasti antaa niin sanotuille erityisoppilaitoksille tai rajattuna tehtävänä myös muille koulutuksen järjestäjille. Erityisoppilaitokset ovat koulutuksen järjestäjiä, joiden koulutustarjonta keskittyy vaativaa erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille suunnattuun koulutukseen. Jos erityisen tuen tehtävä annetaan rajattuna tehtävänä, koulutuksen järjestämisluvassa määrättäisiin tällöin tähän tehtävään käytettävien opiskelijavuosien enimmäismäärästä.
Vaativan erityisen tuen tehtävä voisi kattaa tutkintokoulutuksen ja valmentavan koulutuksen. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta järjestettäisiin aina vain vaativan erityisen tuen tehtävän perusteella. Säännöksen sanamuodon mukaan kyse olisi velvollisuudesta vaativan erityisen tuen järjestämiseen, mutta käytännössä kyseinen tehtävä myönnettäisiin koulutuksen järjestäjälle hakemuksesta. Koulutuksen järjestäjällä olisi kuitenkin velvollisuus kyseisen tehtävän toteuttamiseen, jos se on järjestämisluvassa määrätty.
Ehdotetun 3 momentin mukaan järjestämisluvassa määrättäisiin koulutuksen järjestäjän oikeudesta järjestää sisäoppilaitosmuotoista koulutusta ja vankilaopetusta. Oikeudesta järjestää sisäoppilaitosmuotoista koulutusta määrätään jo nykyisissä järjestämisluvissa. Oikeudesta järjestää vankilaopetusta sen sijaan ei ole aiemmin määrätty järjestämisluvissa, vaan koulutuksen järjestäjät ovat voineet päättää vankilaopetuksen järjestämisestä. Koulutuksen järjestämistä sisäoppilaitosmuotoisena tai vankilaopetuksena käytettäisiin koulutuksen rahoitusperusteena, joten näistä oikeuksista on perusteltua määrätä koulutuksen järjestämisluvissa. Järjestämisluvassa päätetyllä oikeudella järjestää vankilaopetusta turvattaisiin myös vankilaopetuksen saatavuutta. Edellä mainitut järjestämisoikeudet myönnettäisiin hakemuksesta.
Pykälän 4 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa voitaisiin määrätä myös muista velvoitteista, jos koulutuksen saatavuuden turvaaminen tai muut tutkintojen ja koulutuksen järjestämiseen liittyvät syyt sitä edellyttävät. Tällaisia velvoitteita voisivat olla esimerkiksi tietyn tutkinnon järjestäminen tai velvoite järjestää koulutusta perusopetuksen päättäneille. Velvoitteita määrättäisiin lähtökohtaisesti vain silloin, kun muilla toimilla ei voida katsoa voitavan turvata esimerkiksi tietyn tutkinnon ja siihen valmistavan tutkintokoulutuksen riittävää tarjontaa tai jos koulutustarjonta ei olisi riittävää turvaamaan perusopetuksen päättäneiden koulutukseen pääsyä toisen asteen koulutukseen. Säännöksessä tarkoitetut velvoitteet määrättäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön aloitteesta, mutta koulutuksen järjestäjää kuultaisiin ja järjestäjän kanssa neuvoteltaisiin ennen velvoitteiden määräämistä.
Lisäksi ehdotetun säännöksen mukaan järjestämisluvassa voitaisiin määrätä tutkintojen ja koulutuksen järjestämiseen liittyvistä ehdoista sekä kehittämis- ja muista tehtävistä. Tutkintojen ja koulutuksen järjestämiseen liittyvät ehdot voisivat olla esimerkiksi koulutuksen järjestämisen laadun parantamiseen tai koulutuksen järjestäjän toimintaan liittyviä ehtoja, joiden täyttyminen asetettaisiin ehdoksi järjestämisluvassa määrätyn tehtävän jatkumiselle. Koulutuksen järjestäjälle voitaisiin esimerkiksi myöntää tietyn tutkinnon järjestämisoikeus tai jokin muu erityistehtävä määräajaksi edellä tarkoitetulla ehdolla. Säännöksessä tarkoitetut ehdot määrättäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön aloitteesta.
Kehittämistehtäviä voisivat olla esimerkiksi tehtävät, jolla edistettäisiin toimiala- tai tutkintokohtaista valtakunnallista kehittämistä sekä koulutuksen järjestäjien yhteistyötä. Kehittämistehtävä voisi lisäksi liittyä esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten koulutuksen kehittämiseen tai työelämän kehittämiseen. Muita tehtäviä voisi olla esimerkiksi urheilijoille suunnatun koulutuksen järjestäminen. Kehittämistehtävät ja muut tehtävät määrättäisiin koulutuksen järjestäjän hakemuksesta.
Pykälän 4 momentissa tarkoitettujen velvoitteiden, ehtojen ja tehtävien tulisi liittyä koulutuksen järjestämisluvassa määrättyihin tutkintoihin ja koulutukseen.
28 §.Järjestämisluvan myöntämisedellytykset. Pykälässä säädettäisiin tutkintojen ja koulutuksen järjestämisluvan myöntämisen edellytyksistä. Järjestämislupa myönnettäisiin nykyiseen tapaan hakemuksesta. Hakija määrittelisi hakemansa tutkintojen myöntämis- ja järjestämistehtävän, muun koulutuksen järjestämistehtävän sekä mahdolliset muut oikeudet ja tehtävät sekä kuvaisi koulutustarpeen ja edellytyksensä tehtävän hoitamiseksi.
Järjestämisluvan myöntämisen edellytyksenä olisi, että hakemuksessa tarkoitettu tutkintojen ja koulutuksen järjestäminen vastaa valtakunnalliseen tai toimialakohtaiseen tai alueelliseen osaamistarpeeseen. Tarpeen arvioinnissa otettaisiin huomioon valtakunnalliset osaamistarve-ennakoinnit ja koulutuksen saavutettavuus. Arvioinnissa kiinnitettäisiin huomiota muun muassa väestö- ja opiskelijapohjaan, työvoiman tarpeeseen ja osaamistarpeisiin, ja siinä otettaisiin lisäksi huomioon alueiden väliset erot ja elinkeinorakenteen muutokset, koulutukseen hakeutuminen ja alueella jo oleva koulutustarjonta. Tutkintoja tai koulutusta ei saisi jatkossakaan järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi, etteikö koulutuksen järjestäjälle voisi syntyä toiminnasta ylijäämää. Sen ei kuitenkaan tulisi tuottaa taloudellista etua osakeyhtiön osakkeenomistajalle tai muulle toimintaan osallistuvalle tai sitä ylläpitävälle, vaan varat tulisi käyttää ammatillisen koulutuksen järjestämisen, kehittämiseen ja siihen liittyviin investointeihin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, jotka hakijan tulisi täyttää järjestämisluvan myöntämiseksi. Momentissa säädetyillä järjestämisluvan myöntämisedellytyksillä huolehdittaisiin siitä, että luvan saaneella on riittävä osaaminen ja voimavarat sekä riittävän laajat työ- ja elinkeinoelämäyhteydet järjestämisluvan mukaisen tehtävän menestyksekkääksi hoitamiseksi. Valtionosuusrahoitteinen tutkintojen järjestäminen ja koulutus olisi toteutettava laadukkaasti, vaikuttavasti ja tuloksellisesti.
Taloudellisten edellytysten näkökulmasta olisi keskeistä, että hakijalla olisi tarvittava maksuvalmius sekä vakavaraisuus, jotta se kykenee tarjoamaan laadukasta koulutusta, kehittämään toimintaansa ja sekä tekemään toimintaedellytysten ylläpitämiseksi tarvittavia investointeja ja selviytymään yllättävistä kustannusvaikutuksia aiheuttavista muutostilanteista, kuten esimerkiksi kohtuullisista opiskelijamäärien vaihteluista.
Toiminnallisten edellytysten täyttymiseksi hakijalla tulisi olla koulutustehtävän tuloksellisen, vaikuttavan ja laadukkaan hoitamisen kannalta tarvittava kelpoisuusehdot täyttävä opetushenkilöstö, ajanmukaiset osaamisperusteisen ja asiakaslähtöisen toiminnan vaatimukset täyttävät pedagogiset prosessit ja tukiprosessit sekä koulutustehtävän hoitamiseksi tarkoituksenmukaiset oppimisympäristöt. Lisäksi hakijalla tulee olla tarvittavaa ammatillista asiantuntemusta tutkintojen järjestämiseen ja myöntämiseen. Tämä tarkoittaa, että hakijan on kyettävä osoittamaan, että sillä on riittävä tutkintojärjestelmään ja järjestämiinsä tutkintoihin liittyvä asiantuntemus ja työelämäyhteydet. Hakijan pitää pystyä myös osoittamaan että sillä on toimivat laadunhallinnan menettelyt toiminnan laadun varmistamiseksi ja parantamiseksi. Lisäksi tämän lain 126 §:ssä edellytetään, että koulutuksen järjestäjä säännöllisesti arvioi toimintaansa ja parantaa laadunhallinnan menettelyitään. Hakijalla tulisi olla käytettävissä myös koulutustehtävän laajuuden ja luonteen edellyttämät tilat, välineet ja oppimisympäristöt. Jos hakija ei ole ennen luvan myöntämistä järjestänyt koulutustoimintaa, otettaisiin luvan myöntämisessä huomioon hakijan esittämät suunnitelmat edellä mainittujen edellytysten täyttymisen osalta.
Lupien myöntämiseen liittyy aina opetus- ja kulttuuriministeriön harkintaa. Harkinta ei kuitenkaan ole täysin vapaata, vaan opetus- ja kulttuuriministeriö huolehtii pykälän 3 momentin mukaan järjestämislupia myöntäessään siitä, että järjestämisluvat muodostavat kokonaisuuden, joka varmistaa ammatillisen koulutuksen riittävän saatavuuden.
Pykälän 4 momentissa olisi asetuksenantovaltuus, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin järjestämisluvan hakemiseen liittyvistä menettelyistä, hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä sekä edellä kuvatuista järjestämisluvan myöntämisen tarkemmista edellytyksistä. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 25 §:n mukaan lupaa toimia ammatillisen koulutuksen järjestäjänä tulee hakea viimeistään vuotta ennen opetuksen suunniteltua aloittamista. Ministeriö voi tarvittaessa ottaa käsiteltäväksi myös tätä myöhemmin tehdyn hakemuksen. Lupahakemuksessa tulee esittää selvitys koulutuksen tarpeellisuudesta sekä muiden luvan myöntämisedellytysten täyttymisestä. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää myös muun viranomaisen lausunnon pyytämisestä. Tarkoituksena on, että lupahakemusta käsiteltäessä työelämätoimikunnalta pyydettäisiin lausuntoa tutkintojen järjestämisen edellytyksistä. Muun viranomaisen lausunto voisi olla tarpeen myös esimerkiksi silloin, kun järjestämislupaa haetaan työvoimakoulutukseen tai vankilaopetukseen. Ehdotetun lain 23 §:n 4 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön tulee kuulla työ- ja elinkeinoministeriötä ennen työvoimakoulutuksen järjestämisluvasta päättämistä.
29 §. Järjestämisluvan muuttaminen ja peruuttaminen. Järjestämisluvan muuttamisesta tai peruuttamisesta päättäisi opetus- ja kulttuuriministeriö. Tavallisesti järjestämislupaa muutettaisiin tai se peruutettaisiin koulutuksen järjestäjän hakemuksesta. Tätä koskeva säännös olisi pykälän 1 momentissa.
Ministeriö voisi kuitenkin eräissä tilanteissa muuttaa järjestämislupaa viranomaisaloitteisesti. Osa näistä tilanteista olisi ulkoisista tekijöistä johtuvia ja osa koulutuksen järjestäjän omasta toiminnasta johtuvia. Ulkoisista tekijöistä johtuvasta järjestämisluvan viranomaisaloitteisesta muuttamisesta säädettäisiin ehdotetun pykälän 2 momentissa ja koulutuksen järjestäjän omasta toiminnasta johtuvasta viranomaisaloitteisesta muuttamisesta ja peruuttamisesta 3 momentissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi saada tiedon järjestämisluvan muuttamis- tai peruuttamistarpeesta useilla eri tavoilla, kuten koulutuksen järjestäjän toimintaan kohdistettujen tarkastusten yhteydessä ja työvoimakoulutuksen osalta työ- ja elinkeinohallinnon ilmoituksen perusteella.
Pykälän 2 momentissa tarkoitetuilla perusteilla järjestämislupaa voitaisiin muuttaa, mutta koko luvan peruuttaminen ei olisi mahdollista. Ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voisi muuttaa järjestämislupaa ilman hakemusta ensinnäkin silloin, jos tutkintojen tai koulutuksen järjestäminen merkittävästi poikkeaa osaamistarpeista. Tällainen tilanne voi syntyä, mikäli osaamistarve merkittävästi muuttuu siitä, kun lupa on myönnetty tai lupaa myönnettäessä tehty osaamistarvearvio eroaa olennaisesti toteumatietoihin perustuvasta osoitetusta tarpeesta, esimerkiksi koulutukseen hakeneiden opiskelijoiden määrästä tai toiminta-alueesta.
Järjestämislupaa voitaisiin muuttaa ministeriön yksipuolisella päätöksellä myös silloin, jos tutkintojen tai koulutuksen järjestämiseen liittyvät muut erityiset syyt sitä edellyttävät. Järjestämisluvan muuttaminen voisi liittyä esimerkiksi tilanteisiin, joissa ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkossa tapahtuu muutoksia, joilla on laajoja valtakunnallisia tai alueellisia vaikutuksia ammatillisen koulutuksen järjestämiseen.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännökseen mukaan järjestämislupaa voitaisiin muuttaa hakemuksetta myös silloin, jos valtiontaloudelliset syyt sitä edellyttävät. Julkisen talouden sopeuttamisesta johtuva ammatillisen koulutuksen rahoituksen vähentäminen voi johtaa tilanteeseen, jossa koulutuksen järjestäjän edellytykset laadukkaan koulutuksen järjestämiseen heikkenevät. Koulutuksen järjestäjien järjestämislupia voi tällöin olla tarpeen muuttaa erityisesti opiskelijavuosien vähimmäismäärää koskevan määräyksen osalta, jotta koulutuksen järjestämisen riittävä rahoitustaso voitaisiin turvata.
Koulutuksen järjestäjän olisi täytettävä järjestämisluvan myöntämisedellytykset myös luvan myöntämisen jälkeen. Pykälän 3 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voisi ilman hakemusta muuttaa tai peruuttaa järjestämisluvan, jos järjestämisluvassa määrättyjä tutkintoja tai koulutusta ei enää järjestetä. Samoin lupa voitaisiin muuttaa tai peruuttaa, jos järjestetyt tutkinnot tai koulutus taikka koulutuksen järjestäjän toimintaedellytykset eivät enää täytä 28 §:n mukaisia järjestämisluvan myöntämiselle säädettyjä edellytyksiä taikka jos tutkintoja tai koulutusta järjestetään muuten olennaisesti vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että järjestäjän edellytykset järjestää esimerkiksi tiettyjä tutkintoja, tutkintokoulutusta tai muuta luvan mukaista koulutusta olisivat merkittävästi alentuneet. Tilanne voisi syntyä myös silloin, jos koulutuksen järjestäjä ei noudattaisi tutkinnon tai koulutuksen järjestämisessä Opetushallituksen määräämiä tutkinnon tai koulutuksen perusteita taikka jos sen tilat tai henkilöstön kelpoisuus eivät enää täyttäisi määrätyn tutkinnon, tutkintokoulutuksen taikka muun koulutuksen laadukkaan toteuttamisen edellytyksiä.
Pykälän 3 momentissa säädetyissä tilanteissa järjestämislupa voitaisiin muuttaa tai peruuttaa tietyn tutkinnon tai koulutuksen osalta taikka muun määräyksen osalta, jos mainitut puutteet koskisivat järjestettävää toimintaa vain joltain osin. Järjestämislupa voitaisiin myös peruuttaa kokonaan, jos puutteet katsottaisiin niin merkittäviksi, että koulutuksen järjestäjän ei arvioitaisi enää miltään osin täyttävän järjestämisluvan myöntämisedellytyksiä.
Koulutuksen järjestäjän kuulemisesta ja muusta menettelystä koulutuksen järjestämislupia muutettaessa tai peruuttaessa säädetään yleislakina hallintolaissa. Lupien myöntämisessä ja peruuttamisessa noudatettaisiin yleisiä hallinnon oikeusturvaperiaatteita kuten yhdenvertaisen kohtelun, suhteellisuuden ja tarkoitussidonnaisuuden periaatteita. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin järjestämislupien muuttamiseen ja peruuttamiseen liittyvistä opetus- ja kulttuuriministeriötä koskevista erityisistä kuulemisvelvoitteista. Ehdotetun säännöksen mukaan Opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi varata koulutuksen järjestäjälle mahdollisuus 3 momentissa tarkoitettujen puutteiden korjaamiseen ennen järjestämisluvan muuttamista tai peruuttamista. Lupaa ei siis 3 momentissa tarkoitetuilla perusteilla voisi muuttaa tai peruuttaa pelkästään koulutuksen järjestäjän muodollisen kuulemisen jälkeen, vaan järjestäjälle tulisi varata riittävästi aikaa puutteiden korjaamiseen tai korjaussuunnitelman esittämiseen. Koulutuksen järjestäjän tulisi kuitenkin ryhtyä puutteiden korjaamiseen ilman aiheetonta viivytystä. Jos puutteita ole mahdollista korjata välittömästi, järjestäjän tulisi esittää realistinen suunnitelma puutteiden korjaamisesta, jonka hyväksyttävyyden opetus- ja kulttuuriministeriö arvioisi ennen järjestämislupaa koskevan päätöksen tekemistä. Lupa voitaisiin tehdyistä toimenpiteistä tai suunnitelmista huolimatta muuttaa tai peruuttaa, mikäli opetus- ja kulttuuriministeriö arvioisi, että tehdyt tai ehdotetut toimenpiteet eivät ole riittäviä taikka esitetty suunnitelma puutteiden korjaamiseksi ei ole toteuttamiskelpoinen.
Pykälän 4 momentissa olisi myös säännös, jonka mukaan ennen työvoimakoulutuksen järjestämisluvan muuttamista tai peruuttamista opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi kuulla työ- ja elinkeinoministeriötä. Opetus- ja kulttuuriministeriölle olisi säädetty vastaava kuulemisvelvoite myös lain 23 §:n 4 momentissa työvoimakoulutuksen järjestämisluvan myöntämisen osalta.
Lisäksi pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että opetus- ja kulttuuriministeriön olisi järjestämisluvan peruuttamista koskevan päätöksenteon yhteydessä huolehdittava siitä, ettei ammatillisen koulutuksen riittävä saatavuus vaarannu. Tämä säännös muodostaisi vastinparin 28 §:n 3 momentin säännökselle, jonka mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön on järjestämislupien myöntämistä koskevan päätöksenteon yhteydessä huolehdittava siitä, että järjestämisluvat muodostavat kokonaisuuden, joka varmistaa ammatillisen koulutuksen riittävän saatavuuden. Järjestämislupien muuttaminen tai peruuttaminen ei siis saisi vaarantaa ammatillisen koulutuksen riittävää saatavuutta turvaavaa kokonaisuutta.
30 §. Koulutuksen hankinta. Pykälässä säädettäisiin koulutuksen järjestäjän mahdollisuudesta hankkia tutkintoja ja koulutusta. Koulutuspalveluiden hankkimisella täydennettäisiin koulutuksen järjestäjän itse järjestämää koulutusta. Säännös ei kuitenkaan mahdollistaisi, että järjestämisluvan saanut koulutuksen järjestäjä itse luopuisi koulutuksen järjestämisestä. Koulutuksen hankkimisesta säädetään ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain voimassa olevan 10 §:n 2 momentissa. Voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna ehdotetussa säännöksessä säädettäisiin nykyistä tarkemmin niistä tilanteista, joissa koulutuksen järjestäjä voisi hankkia koulutuspalveluita.
Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä voisi hankkia järjestämisluvassa määrättyjen tutkintojen osia sekä niihin valmistavaa tutkintokoulutusta, järjestämisluvan mukaista muuta koulutusta sekä 27 §:n 1 momentissa tarkoitettua oppisopimuskoulutusta. Mahdollisuus hankkia järjestämisluvassa määrättyjen tutkintojen osia tarkoittaisi sitä, että koulutuksen järjestäjän ei tarvitsisi itse järjestää esimerkiksi kaikkia tutkinnon perusteiden mukaisia valinnaisia tutkinnon osia, vaan se voisi hankkia niitä myös toiselta koulutuksen järjestäjältä. Säännöksen perusteella voitaisiin hankkia koko tutkinnon osa tai tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden mukaista koulutusta ainoastaan tutkinnon osan tietyltä osa-alueelta. Säännöksessä ei säädettäisi mitään tarkkaa rajaa sille, minkä osuuden tutkinnon osista koulutuksen järjestäjä voisi hankkia toiselta koulutuksen järjestäjältä. Pääsääntöisesti koulutuksen järjestäjän tulisi kuitenkin itse järjestää ainakin tutkinnon perusteiden mukaiset pakolliset osat.
Järjestämisluvan mukaisella muulla koulutuksella tarkoitettaisiin esimerkiksi valmentavaa koulutusta ja sen osia sekä muuta järjestämisluvan perusteella järjestettävää koulutusta. Ehdotetun säännöksen perusteella koulutuksen järjestäjä voisi hankkia myös järjestämisluvan mukaisiin tutkintoihin liittyvää lain 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua ammatillista osaamista syventävää tai täydentävää koulutusta.
Lain 27 §:n 1 momentin mukaan järjestämisluvassa voitaisiin määrätä oikeudesta järjestää oppisopimuskoulutuksena kaikkia 6 §:ssä tarkoitettuun tutkintorakenteeseen kuuluvia tutkintoja lain 30 §:ssä tarkoitettuna koulutuksen hankintana. Tämä laajennettu oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävä toteutettaisiin aina tässä pykälässä tarkoitettuna koulutuksen hankintana niiltä osin, kun koulutuksen järjestäjällä ei olisi kyseisen tutkinnon myöntämisoikeutta järjestämisluvassaan.
Ehdotetun säännöksen mukaan koulutusta voitaisiin hankkia toiselta ammatillisen tai muun koulutuksen järjestäjältä, muulta julkiselta taholta taikka muulta yksityiseltä yhteisöltä tai säätiöltä. Muilla koulutuksen järjestäjillä tarkoitettaisiin esimerkiksi lukiokoulutuksen järjestäjiä tai korkeakouluja. Tutkinnon perusteiden muodostumissääntöjen mukaisesti ammatilliseen tutkintoon voidaan sisällyttää esimerkiksi lukiokoulutuksen opintoja tai ammattikorkeakouluopintoja, jolloin näitä opintoja hankittaisiin kyseisen koulutuksen järjestäjiltä. Ammatillisen perustutkinnon ja lukiokoulutuksen yhdistäminen eli niin sanotun kaksoistutkinnon suorittaminen olisi mahdollista jatkossakin nykyisen käytännön mukaisesti. Ammatillisen koulutuksen järjestäjä voisi ehdotetun 30 §:n mukaisesti hankkia lukio-opintojen opetuksen lukiokoulutuksen järjestäjältä. Tällöin kaksoistutkinnon suorittaminen toteutettaisiin ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän puitteissa siten, että rahoitusjärjestelmän mukainen rahoitus myönnettäisiin ammatillisen koulutuksen järjestäjälle, joka puolestaan hankkisi eli ostaisi koulutusta lukiokoulutuksen järjestäjältä. Ammatillisen koulutuksen opiskelijaa ei tällöin otettaisi huomioon lukiokoulutuksen rahoituksessa. Suoritetut lukio-opinnot luettaisiin osaksi ammatillista perustutkintoa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen kautta. Lukio-opintoja voitaisiin sisällyttää ammatillisessa tutkinnossa sekä yhteisiin tutkinnon osiin että valinnaisiin ammatillisiin tutkinnon osiin tutkinnon perusteiden mukaisesti.
Ehdotetun säännöksen mukaan koulutusta voitaisiin hankkia myös muulta julkiselta taholta taikka yksityiseltä yhteisöltä tai säätiöltä, jotka tarjoavat tarkoituksenmukaisia koulutus- tai muita palveluita. Koulutuksen hankkimista koskeva säännös ei siis edellyttäisi, että koulutuspalveluita voitaisiin hankkia ainoastaan muilta järjestämisluvan omaavilta järjestäjiltä.
Pykälässä säädettäisiin myös mahdollisuudesta hankkia muuta kuin järjestämisluvan mukaisiin tutkintoihin tai koulutukseen liittyvää koulutusta. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijan yksilöllisten valintojen mahdollistamiseksi koulutuksen järjestäjä voisi järjestämisluvan mukaisia tutkintoja tai koulutusta järjestäessään hankkia myös muita kuin järjestämisluvassa määrättyjä tutkintojen ja koulutuksen osia sekä osaamisen hankkimisen tukitoimia edellä pykälässä mainituilta tahoilta. Säännöstä sovellettaisiin tilanteessa, jossa opiskelija olisi otettu suorittamaan tiettyä järjestämisluvan mukaista tutkintoa, mutta opiskelija haluaisi yksilöllisten valintojensa perusteella sisällyttää tutkintoonsa jonkin sellaisen tutkinnon osan, jota koulutuksen järjestäjällä ei ole järjestämisluvassaan. Säännöstä voitaisiin soveltaa myös silloin, jos opiskelija otetaan suorittamaan yksittäisiä tutkinnon osia, jotka kaikki eivät ole koulutuksen järjestäjän järjestämisluvan mukaisia. Opiskelijan yksilöllisten valintojen mahdollistamiseksi koulutuksen järjestäjä voisi tällaisissa tilanteissa itse järjestämänsä koulutuksen lisäksi hankkia yhden tai muutamia tutkinnon osia toiselta koulutuksen järjestäjältä. Säännöksessä ei säädettäisi mitään tarkkaa rajaa sille, minkä osuuden tutkinnon tai koulutuksen osista koulutuksen järjestäjä voisi mainituissa tilanteissa hankkia. Kun kyse on koko tutkinnon suorittamisesta, tutkinnon perusteiden muodostumissäännöt rajaavat sitä, miten paljon muiden tutkintojen osia kyseiseen tutkintoon voidaan sisällyttää. Jos taas kyse on yksittäisten tutkinnon osien suorittamisesta, pääsääntönä voitaisiin pitää, että koulutuksen järjestäjän tulisi järjestämislupansa puitteissa voida järjestää ainakin puolet opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaisesta koulutuksesta.
Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä voisi opiskelijan yksilöllisten valintojen mahdollistamiseksi hankkia myös osaamisen hankkimisen tukitoimia. Näillä tukitoimilla tarkoitettaisiin muuta kuin tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaista osaamista, kuten esimerkiksi työpajatoiminnassa tai muissa tukitoimissa hankittavia valmiuksia taikka muita palveluita, jotka tukisivat tutkintokoulutukseen osallistumista ja ehkäisisivät koulutuksen keskeyttämistä. Näitä palveluita voisivat tuottaa esimerkiksi nuorten työpajatoimintaa toteuttavat ja nuorisotyötä tekevät julkiset tahot sekä yhteisöt ja säätiöt.
Pykälässä säädettäisiin myös siitä, että lain 53 §:ssä tarkoitettu osaamisen arviointi voitaisiin hankkia vain järjestämisluvan saaneelta ammatillisen koulutuksen järjestäjältä tai vastaavan luvan saaneelta muun koulutuksen järjestäjältä. Järjestämisluvan saaneella ammatillisen koulutuksen järjestäjällä tarkoitettaisiin sellaista järjestää, jolla on kyseisen tutkinnon järjestämis- ja myöntämisoikeus. Vastaavan luvan saaneella muun koulutuksen järjestäjällä tarkoitettaisiin puolestaan esimerkiksi lukiokoulutuksen järjestäjää tai ammattikorkeakoulua. Järjestämislupa antaa järjestäjälle tutkinnon myöntämisoikeuden ja samalla tutkinnon osakohtaisen osaamisen arviointioikeuden. Osaamisen arviointi on julkinen hallintotehtävä, joka perustuslain mukaan voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Ehdotetulla säännöksellä estettäisiin se, että koulutuksen järjestämisluvan saanut koulutuksen järjestäjä voisi koulutuksen hankkimisen kautta delegoida eteenpäin sille järjestämisluvalla myönnettyä julkista hallintotehtävää. Tutkinnon osan osaamisen arvioinnin voisi siis aina suorittaa vain siihen järjestämisluvan tai vastaavan luvan saanut koulutuksen järjestäjä.
Jos koulutuksen järjestäjä hankkii lukiokoulutusta tai korkeakoulutusta, suoritetaan arviointi kyseisiä koulutusmuotoja koskevan lainsäädännön mukaisesti. Lukiokoulutuksessa tai korkeakoulutuksessa hankittu osaaminen tulee kuitenkin tunnustaa osaksi ammatillista tutkintoa joko ammatilliseksi tai yhteiseksi tutkinnon osaksi. Lähtökohtaisesti ammatillisen koulutuksen järjestäjä suorittaa osaamisen arvioinnin tässä laissa säädetyllä tavalla eikä muissa koulutusmuodoissa tehty arviointi tule suoraan osaksi ammatillisen tutkinnon osaamisen arviointia. Lain 47 §:n 3 momentin mukaan Opetushallitus voisi kuitenkin määrätä osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen mitoituksen periaatteista sekä arvosanojen muuntamisesta. Opetushallituksen määräyksellä turvattaisiin osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen yhdenmukaiset menettelyt tyypillisimmissä osaamisen tunnustamisen tilanteissa, kuten esimerkiksi lukio-opintojen tunnustamisessa osaksi ammatillista perustutkintoa.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaisesti koulutuksen järjestäjä vastaisi siitä, että sen hankkimat tutkinnot, tutkinnon osat ja koulutus järjestettäisiin tämän lain mukaisesti. Koulutuksen hankkimisesta olisi voimassa, mitä siitä eri koulutuksen järjestäjien tai muun yhteisön tai säätiön välillä sovittaisiin. Koulutuksen laadun valvonnan muodoista voitaisiin ottaa määräyksiä koulutuksen hankintasopimukseen. Koulutuksen järjestäjä vastaisi opiskelijoidensa osalta myös ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisten hallinnollisten päätösten tekemisestä. Taho, jolta koulutusta hankitaan, vastaisi hankintasopimuksen mukaisesti ainoastaan opetuksesta ja siihen liittyvistä välittömistä toimenpiteistä, kuten opiskelijoiden arvioinnista.
Tutkintotodistuksen tai todistuksen suoritetusta tutkinnon osasta voisi antaa vain sellainen koulutuksen järjestäjä, jolle on järjestämisluvassa myönnetty kyseisen tutkinnon osan järjestämisoikeus. Jos koulutuksen järjestäjä hankkisi koko tutkinnon osan ja myös osaamisen arvioinnin toiselta koulutuksen järjestäjältä, antaisi opiskelijan pyynnöstä todistuksen suoritetusta tutkinnon osasta se koulutuksen järjestäjä, joka on suorittanut tutkinnon osan osaamisen arvioinnin. Vaikka opiskelijan suorittamaan tutkintoon sisältyisi koulutuksen hankinnan kautta suoritettuja tutkinnon osia, antaisi tutkintotodistuksen kuitenkin se koulutuksen järjestäjä, joka on laatinut opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman eli toiminut koulutuksen hankkijana. Jos koulutuksen järjestäjä on hankkinut koko tutkinnon oppisopimuskoulutuksena lain 27 §:n 1 momentissa tarkoitetun laajennetun oppisopimuskoulutuksen järjestämistehtävän perusteella, antaisi tutkintotodistuksen kuitenkin se koulutuksen järjestäjä, jolta koko tutkinto on hankittu eli jolle on järjestämisluvassa myönnetty kyseisen tutkinnon järjestämistehtävä.
Rahoitusjärjestelmässä huomioon otettavat suoritteet kirjattaisiin sille koulutuksen järjestäjälle, joka 2 momentissa säädetyn mukaisesti olisi vastuussa koulutuksen järjestämisestä eli joka toimisi koulutuksen hankkijana. Rahoitusjärjestelmässä huomioon otettavia suoritteita olisivat opiskelijan läsnäoloon perustuvat opiskelijavuodet, suoritettavat tutkinnon osat ja tutkinnot sekä vaikuttavuusrahoituksen elementit. Koulutuksen hankkimisesta ei muodostuisi rahoitusjärjestelmässä huomioon otettavia suoritteita miltään osin sille koulutuksen järjestäjälle, jolta koulutusta on hankittu.
31 §.Maksullinen palvelutoiminta. Ammatillisesta koulutuksessa annetussa laissa tarkoitettujen tutkintojen myöntäminen ja tutkintokoulutuksen järjestäminen perustuu opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämään koulutuksen järjestämislupaan, jonka myöntämisen edellytyksenä on muun muassa se, että koulutusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Lakiesityksen 30 §:n mukaisesti koulutuksen järjestäjä voisi hankkia tietyissä tilanteissa tutkintoja, tutkinnon osia tai tutkintokoulutusta toiselta koulutuksen järjestäjältä. Tätä hankintaoikeutta vastaavasti ehdotetussa pykälässä säädettäisiin sen koulutuksen järjestäjän, jolta koulutusta hankintaan, oikeudesta järjestää tässä laissa tarkoitettuja tutkintoja ja tutkinnon osia sekä tutkintokoulutusta maksullisena palvelutoimintana. Muissa tilanteissa tutkintoja, tutkinnon osia tai niihin valmistavaa tutkintokoulutusta ei voisi järjestää maksullisena palvelutoimintana. Osaamisperusteisessa järjestelmässä ei kuitenkaan yleisesti säädeltäisi osaamisen hankkimistapoja, joten nykyistä käytäntöä vastaavasti laissa ei rajoitettaisi koulutuksen järjestäjien tai muiden tahojen oikeutta järjestää muuta koulutustoimintaa kuin tässä laissa tarkoitettuja tutkintoja, tutkinnon osia tai tutkintokoulutusta maksullisena palvelutoimintana.
Maksullista palvelutoimintaa toteutettaisiin tilauksen tai tarjouksen perusteella ja se hinnoiteltaisiin liiketaloudellisin perustein, jolloin siitä voisi syntyä myös voittoa koulutuksen järjestäjälle. Nykyisin tutkintokoulutusta on myyty maksullisena palvelutoimintana myös työ- ja elinkeinohallinnolle työvoimakoulutuksena. Jatkossa tutkintotavoitteinen työvoimakoulutus siirtyisi kuitenkin opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle, joten maksullisen palvelutoiminnan järjestäminen tältä osin ei olisi enää tarpeellista. Esitys ei rajaisi koulutuksen järjestäjien mahdollisuuksia muun kuin tutkintotavoitteisen koulutuksen osalta osallistua elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tai työ- ja elinkeinotoimiston järjestämiin tarjouskilpailuihin, jotka koskevat niiden rahoittamaa koulutusta.
Maksullisella palvelutoiminnalla ei tässä tarkoitettaisi ehdotetun lain 33 §:ssä säädettyä tilauskoulutusta, joka on suunnattu EU/ETA-maiden ulkopuolelta tuleville eikä 35 §:ssä tarkoitettua Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävää tutkintokoulutusta. Oikeudesta näiden koulutusten järjestämiseen säädettäisiin ehdotetuissa 33 ja 35 §:issä.
32 §.Opetusta tukeva palvelu- ja tuotantotoiminta. Pykälässä säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjällä voisi olla nykytilaa vastaavalla tavalla myös sen järjestämisluvan mukaista opetusta tukevaa palvelu- ja tuotantotoimintaa. Toiminnan tarkoituksena olisi tarjota opiskelijoille työelämän toimintaympäristöjä mahdollisimman hyvin vastaava oppimisympäristö. Näissä koulutuksen järjestäjän työelämälähtöisissä oppimisympäristöissä opiskelijat perehtyisivät ja harjoittelisivat työelämän työ- ja toimintaprosesseja saavuttaakseen tutkinnon perusteissa määrätyt ammattitaitovaatimukset tai osaamistavoitteet joko kokonaan tai siinä määrin, että heillä on riittävät perusvalmiudet ja osaaminen työpaikalla järjestettävään koulutukseen joko koulutussopimuksella tai oppisopimuksella. Opetusta tukevaa palvelu- ja tuotantotoimintaa voisi olla esimerkiksi oppilaitoksen omassa ravintolassa, kampaamossa, autokorjaamossa, rakennustyömaalla, leipomossa, osuuskunnassa tai erilaisissa opiskelijoiden perustamissa harjoitusyrityksissä. Opetusta tukevasta ja siihen kiinteästi liittyvästä palvelu- tai tuotantotoiminnasta voitaisiin periä maksuja asiakkailta. Toiminnan tavoitteena ei kuitenkaan voisi olla voiton tavoittelu, eikä toiminta saisi häiritä kilpailtuja markkinoita.
33 §. Tilauskoulutus. Pykälässä säädettäisiin koulutuksen järjestäjän mahdollisuudesta järjestää tilauskoulutusta. Säännös olisi ammatillisesta koulutuksesta annetussa lainsäädännössä uusi. Tilauskoulutuksen periaatteet vastaisivat kuitenkin yliopistolaissa ja ammattikorkeakoululaissa säädettyjä vastaavia periaatteita.
Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä voisi järjestää opiskelijaryhmälle järjestämisluvassa määrättyjä tutkintoja ja tutkinnon osia sekä niihin valmistavaa tutkintokoulutusta niin, että koulutuksen tilaisi ja rahoittaisi Suomen valtio, toinen valtio, kansainvälinen järjestö taikka suomalainen tai ulkomainen julkisyhteisö, säätiö tai yksityinen yhteisö. Näin järjestettyä koulutusta kutsuttaisiin tilauskoulutukseksi. Tilauskoulutusta olisi mahdollista järjestää joustavasti ottaen huomioon koulutuksen rakenteeseen ja sisältöön sekä koulutuksen aikataulutukseen liittyvät tilaajan erityistarpeet. Säännöksessä ei rajattaisi tilauskoulutuksen järjestämispaikkaa, vaan tilauskoulutusta voitaisiin järjestää Suomessa tai muualla, esimerkiksi tilaajan kotimaassa. Säännöksessä ei myöskään tarkemmin säädettäisi opiskelijaryhmän koosta, mutta säännöksen sanamuodon perusteella tilauskoulutusta ei kuitenkaan voitaisi järjestää yksittäiselle opiskelijalle eikä yksityishenkilö voisi toimia säännöksessä tarkoitettuna tilauskoulutuksen tilaajana.
Tilauskoulutuksen tilaajana voisivat toimia säännöksessä mainitut suomalaiset tai ulkomaiset tahot. Koulutuksen tilaajana voisi toimia esimerkiksi yhden tai useamman koulutuksen järjestäjän perustama yritys, joka vastaisi koulutuspalveluiden myynnistä ETA-alueen ulkopuolella toimiville asiakkaille. Yritys kantaisi näin ollen taloudellisen vastuun koulutusviennistä.
Pykälän 2 momentin mukaan tilauskoulutusta ei voitaisi järjestää Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kansalaisille eikä niille, jotka Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen mukaan rinnastetaan Euroopan unionin kansalaisiin, eikä edellä mainittujen perheenjäsenille. Tilauskoulutusta ei myöskään voitaisi järjestää niille, joilla on ulkomaalaislaissa tarkoitettu Euroopan unionin sininen kortti, jatkuva tai pysyvä oleskelulupa tai pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa, eikä edellä mainittujen perheenjäsenille. Perheenjäsenen määrittelyyn sovellettaisiin ulkomaalaislakia. Ehdotetut säännökset vastaisivat korkeakoululakien tilauskoulutusta koskevia vastaavia säännöksiä. Opiskelijaryhmän kokoaminen, opiskelijavalinta ja opiskelijoiden statuksen selvittäminen olisivat koulutuksen tilaajan vastuulla.
34 §. Tilauskoulutukseen sovellettavat säännökset. Tilauskoulutuksen luonteen vuoksi siihen ei olisi tarkoituksenmukaista tai mahdollista soveltaa kaikkia ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain säännöksiä. Lain 34 §:ssä säädettäisiin, mitä lain säännöksiä ei sovellettaisi tilauskoulutukseen.
Pykälän 1 momentin mukaan tilauskoulutuksessa ei sovellettaisi, mitä lain 24 §:ssä säädettäisiin järjestämisluvassa määrätystä opetus- ja tutkintokielestä, 25 §:ssä toiminta-alueesta ja 26 §:ssä opiskelijavuosien vähimmäismäärästä. Opetuksessa käytettävästä kielestä ja tutkinnon suorittamiskielestä päätettäisiin koulutuksen järjestäjän ja tilaajan välisessä sopimuksessa. Tilauskoulutuksen järjestämistä ei myöskään olisi sidottu järjestämisluvan mukaiseen toiminta-alueeseen, vaan tilauskoulutusta voitaisiin järjestää kaikkialla Suomessa tai ulkomailla. Tilauskoulutusta ei järjestettäisi järjestämisluvassa määrätyn opiskelijavuosimäärän puitteissa, sillä tilauskoulutusta järjestettäisiin tilauksen perusteella liiketaloudellisin perustein hinnoiteltuna ja rahoitettuna.
Pykälän 2 momentin mukaan tilauskoulutukseen ei sovellettaisi, mitä lain 4 luvussa säädetään, lukuun ottamatta 38 §:n 1 momentin säännöstä opiskelijaksi ottamisen edellytyksistä sekä 40 ja 41 §:n säännöksiä opiskelijaksi ottamisen esteistä ja siihen liittyvästä tiedonsaannista. Näiden säännösten soveltaminen olisi perusteltua, koska tarkoituksena ei ole, että tilauskoulutuksen avulla olisi mahdollisuus suorittaa tutkinto lievemmin vaatimuksin. Ehdotettu sääntely vastaisi korkeakoulutuksen tilauskoulutuksessa noudatettavia vastaavia periaatteita. Koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi selvittää, että tilauskoulutukseen osallistuvat opiskelijat täyttävät edellä mainitut opiskelijaksi ottamisen edellytykset. Muutoin 4 luvun säännöksiä hakeutumisesta, valintaperusteista ja opiskelijaksi ottamisesta päättämisestä ei sovellettaisi, vaan näistä vastaisi ja päättäisi koulutuksen tilaaja, joka tilaa koulutuksen muodostamalleen opiskelijaryhmälle.
Ehdotetun 3 momentin mukaan tilauskoulutukseen sovellettaisiin lain 5 lukua eli henkilökohtaistamista koskevia säännöksiä, elleivät koulutuksen tilaaja ja järjestäjä toisin sovi. Henkilökohtaistamista koskevista säännöksistä ja menettelyistä voitaisiin siis poiketa tilaajien välisellä sopimuksella. Tilauskoulutuksen järjestäminen perustuu koulutuksen järjestäjän ja tilaajan väliseen sopimukseen, joten olisi perusteltua, että sopimuksessa voitaisiin sopia myös siitä, miten aiemmin hankittu osaaminen otetaan huomioon sekä miten osaamisen hankkiminen ja osoittaminen suunnitellaan. Tilauskoulutukseen sovellettaisiin kuitenkin aina lain 6 luvun tutkinnon suorittamista, osaamisen arviointia ja todistuksia koskevia säännöksiä, koska nämä säännökset ovat oleellisia suoritetun tutkinnon laadun varmistamisessa.
Ehdotetun 4 momentin mukaan tilauskoulutukseen ei sovellettaisi, mitä 7 luvussa säädetään, lukuun ottamatta 62 §:n 1 momentin säännöstä tutkintokoulutuksen sisällöstä, 64 §:n 2 momentin säännöstä osaamisen arvioinnin mukauttamisesta ja 66 §:n säännöksiä ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeamisesta. Tilauskoulutuksessa opiskelijan oikeus saada opetusta ja ohjausta perustuisi koulutuksen järjestäjän ja tilaajan ja toisaalta tilaajan ja opiskelijan välisiin sopimuksiin. Tilauskoulutuksena järjestettävien tutkintojen ja tutkinnon osien laadun varmistamisen kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että koulutuksen järjestäjä päättäisi 62 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla tutkintokoulutuksen sisällöstä tutkinnon perusteiden mukaisesti, vaikka opetuksen ja koulutuksen sisällöstä muutoin sovittaisiin tilaussopimuksessa. Tilauskoulutuksessa ei sovellettaisi 63 §:n opiskeluvalmiuksia tukevia opintoja koskevaa säännöstä, koska nämä opinnot eivät kuuluisi tutkinnon perusteiden mukaiseen osaamiseen. Tilauskoulutuksessa opiskelijalla ei myöskään olisi oikeutta erityiseen tukeen. Koulutuksen järjestäjän ja tilaajan välisessä sopimuksessa voitaisiin kuitenkin sopia myös erilaisten tukitoimien järjestämisestä. Osaamisen arvioinnin mukauttaminen olisi kuitenkin 64 §:n 2 momentin mukaisesti mahdollista, jos se olisi opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ja valmiudet huomioon ottaminen välttämätöntä. Lisäksi tilauskoulutuksessa voitaisiin soveltaa lain 66 §:n mukaista ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeamista koskevaa säännöstä. Poikkeaminen voisi olla perusteltua esimerkiksi tutkinnon perusteiden mukaisten kielitaitovaatimusten osalta, jos ne ovat aiemmin hankittu osaaminen huomioiden joiltakin osin opiskelijalle kohtuuttomia.
Pykälän 5 momentin mukaan tilauskoulutukseen ei sovellettaisi, mitä lain mitä 70—79 §:ssä ja 95 §:ssä säädetään, jos tilauskoulutus järjestettäisiin muualla kuin Suomessa. Lain 70—79 §:ssä säädetään työpaikalla järjestettävästä koulutuksesta. Lain 69 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä voi järjestää laissa tarkoitettua koulutusta työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä ja kyseistä säännöstä sovellettaisiin aina myös tilauskoulutuksessa. Muutoin lain 8 luvussa säädetään oppisopimuskoulutuksesta ja koulutussopimuksesta, jotka perustuvat pitkälti kansalliseen lainsäädäntöön. Näitä säännöksiä ei olisi tarkoituksenmukaista soveltaa muutoin kuin Suomessa järjestettävässä tilauskoulutuksessa. Lain 95 §:ssä säädettäisiin opiskelijan salassapitovelvollisuudesta työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa.
Tilauskoulutuksessa sovellettaisiin lain 9 luvun säännöksiä turvallisesta opiskeluympäristöstä, opiskeluoikeuden peruuttamisesta ja palauttamisesta sekä huumausainetestauksesta. Lisäksi sovellettaisiin kurinpitoa koskevia säännöksiä. Ehdotettu vastaisi korkeakoulutuksen tilauskoulutusta koskevaa sääntelyä.
Lain 10 luvun säännöksiä opiskelijan velvollisuuksista sekä opiskeluoikeuden alkamisesta, päättymisestä ja väliaikaisesta keskeyttämisestä ei sovellettaisi, koska tilauskoulutus perustuu koulutuksen järjestäjän ja tilaajan väliseen sopimukseen, jossa tilaaja suorittaa opiskelijavalinnan ja määrittää opiskeluoikeuden aloittamisen ja päättymisen. Tilauskoulutukseen ei sovellettaisi myöskään opiskelijahuoltoa, opintososiaalisia etuuksia ja asuntolaa koskevia säännöksiä. Ehdotetun säännöksen mukaan lain 10 luvun osalta tilauskoulutuksessa sovellettaisiin ainoastaan 95 §:ää Suomessa järjestettävässä tilauskoulutuksessa.
Tilauskoulutukseen sovellettaisiin lain 11 luvun tietojen käsittelyä ja luovuttamista koskevia säännöksiä sekä lain 12 luvun muutoksenhakua koskevia säännöksiä. Ehdotettu vastaisi korkeakoulutuksen tilauskoulutusta koskevaa sääntelyä. Muutoksenhakuoikeus koskisi kuitenkin vain niitä seikkoja, joita pykälässä säädetyn mukaisesti muutoin sovellettaisiin tilauskoulutukseen.
35 §. Tutkintokoulutuksen järjestäminen Euroopan talousalueen ulkopuolella. Pykälässä säädettäisiin tutkintokoulutuksen järjestämisestä Euroopan talousalueen ulkopuolella. Ehdotettu säännös olisi uusi ammatillisen koulutuksen lainsäädännössä. Säännöksellä mahdollistettaisiin edellä 33 §:ssä säädetyn tilauskoulutuksen lisäksi niin sanottu koulutusvienti eli tutkintokoulutuksen järjestäminen liiketaloudellisin perustein Euroopan talousalueen ulkopuolella.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä voisi järjestää Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestämisluvassa määrättyjä tutkintoja ja tutkinnon osia sekä niihin valmistavaa tutkintokoulutusta. Koulutukseen ei voitaisi ottaa opiskelijaksi 33 §:n 2 momentissa tarkoitettuja henkilöitä eli koulutuksen opiskelijoiden kohderyhmä olisi sama kuin tilauskoulutuksessa. Pykälässä tarkoitettu koulutus eroaisi tilauskoulutuksesta siinä, että koulutusta ei järjestettäisi tilaukseen perustuen opiskelijaryhmälle, vaan koulutuksen järjestäjä voisi tarjota koulutusta suoraan yksittäisille opiskelijoille. Koulutus eroaisi tilauskoulutuksesta myös siinä, että sitä ei voitaisi järjestää Suomessa, vaan se tulisi järjestää Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, mitä lain säännöksiä ei sovellettaisi Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävään koulutukseen. Vastaavasti kuin tilauskoulutuksessa, myöskään Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävään koulutukseen ei sen luonteen vuoksi olisi tarkoituksenmukaista tai mahdollista soveltaa kaikkia ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain säännöksiä. Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävään koulutukseen sovellettaisiin kuitenkin tilauskoulutusta laajemmin ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain säännöksiä, koska koulutuksen järjestäminen ei perustu tilaussopimukseen, vaan yksittäisille opiskelijoille tarjottavaan koulutukseen.
Ehdotetun säännöksen mukaan Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä koulutuksessa ei sovellettaisi lain, mitä 24 §:ssä säädettäisiin järjestämisluvassa määrätystä opetus- ja tutkintokielestä, 25 §:ssä toiminta-alueesta ja 26 §:ssä opiskelijavuosien vähimmäismäärästä. Koulutuksen järjestäjä päättäisi opetuksessa käytettävästä kielestä sekä tutkinnon suorittamiskielestä. Koulutuksen järjestämistä ei myöskään olisi sidottu järjestämisluvan mukaiseen toiminta-alueeseen, sillä koulutusta voitaisiin 35 §:ssä säädetyn mukaisesti järjestää vain Euroopan talousalueen ulkopuolella. Koulutusta ei järjestettäisi järjestämisluvassa määrätyn opiskelijavuosimäärän puitteissa, sillä se järjestettäisiin liiketaloudellisin perustein hinnoiteltuna ja rahoitettuna.
Ehdotetun säännöksen mukaan Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä koulutuksessa ei sovellettaisi, mitä 42 §:ssä säädettäisiin suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen valinnasta, 63 §:ssä opiskeluvalmiuksia tukevista opinnoista, 68 §:ssä opetuksen julkisuudesta, 70—79 §:ssä oppisopimuskoulutuksesta ja koulutussopimukseen perustuvasta koulutuksesta ja 99—106 §:ssä opiskelijahuollosta, oikeudesta maksuttomaan ruokailuun, opintososiaalisista etuuksista, asuntolatoiminnasta, opiskelijoilta perittävistä maksuista ja opiskelijakunnasta. Lain 40 §:ää sovellettaisiin ainoastaan opiskelijaksi ottamisen esteiden osalta ja 64 §:n 2 momenttia ainoastaan osaamisen arvioinnin mukauttamisen osalta.
Koulutuksen järjestäjä päättäisi hakumenettelyistä ja opiskelijavalinnassa tulisi soveltaa 4 luvussa säädettyjä opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä ja opiskelijaksi ottamisen esteitä eli tutkintoihin liittyviä turvallisuusvaatimuksia, vastaavasti kuin tilauskoulutuksessa. Koulutuksen järjestäjän tulisi myös antaa päätös opiskelijaksi ottamisesta. Lain 40 §:n 1 momentin säännöstä opiskelijaksi ottamisen esteettömyydestä ei kuitenkaan sovellettaisi, koska esteettömyyden vaatimus pitää sisällään koulutuksen järjestäjän velvollisuuden ryhtyä kohtuullisiin toimiin esteettömyyden poistamiseksi. Mahdollisista erityisjärjestelyistä olisi kuitenkin mahdollisuus sopia liiketaloudellisin perustein eli järjestelyjen kustannukset kattavaa maksua vastaan. Koulutuksessa ei myöskään sovellettaisi lain 42 §:n säännöstä suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen valinnasta, koska koulutuksen järjestäjä lähtökohtaisesti tarjoaisi vain tiettyä koulutusta Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävänä koulutuksena.
Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä koulutuksessa sovellettaisiin lain 5 luvun säännöksiä henkilökohtaistamisesta ja henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnasta. Koulutuksessa sovellettaisiin myös 6 luvun tutkinnon suorittamista, osaamisen arviointia ja todistuksia koskevia säännöksiä. Nämä menettelyt olisivat oleellisia suoritetun tutkinnon laadun varmistamisessa.
Ehdotetun säännöksen mukaan tilauskoulutuksessa ei sovellettaisi 63 §:n säännöstä opiskeluvalmiuksia tukevista opinnoista. Lain 64 §:n 2 momenttia sovellettaisiin ainoastaan osaamisen arvioinnin mukauttamisen osalta. Opiskeluvalmiuksia tukevia opintoja koskevaa säännöstä ei sovellettaisi, koska nämä opinnot eivät kuuluisi tutkinnon perusteiden mukaiseen osaamiseen. Opiskelijalla ei myöskään olisi oikeutta erityiseen tukeen, mutta koska koulutus perustuu liiketaloudelliseen hinnoitteluun, koulutuksen järjestäjä voisi näin halutessaan tarjota opiskelijoille myös erilaisia tukitoimia. Osaamisen arvioinnin mukauttaminen olisi kuitenkin 64 §:n mukaisesti mahdollista, jos se olisi opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ja valmiudet huomioon ottaminen välttämätöntä. Samoin voitaisiin soveltaa lain 66 §:n mukaista ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista poikkeamista koskevaa säännöstä. Poikkeaminen voisi olla perusteltua esimerkiksi tutkinnon perusteiden mukaisten kielitaitovaatimusten osalta.
Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä koulutuksessa ei sovellettaisi lain 70—79 §:ää eli oppisopimuskoulutusta ja koulutussopimukseen perustuvaa koulutusta koskevia säännöksiä. Lain 69 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä voi järjestää laissa tarkoitettua koulutusta työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä ja kyseistä säännöstä sovellettaisiin myös Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä koulutuksessa. Lain 70—79 §:ssä säädetään oppisopimuskoulutuksesta ja koulutussopimuksesta, jotka perustuvat pitkälti kansalliseen lainsäädäntöön. Näitä säännöksiä ei olisi tarkoituksenmukaista soveltaa muualla kuin Suomessa järjestettävässä koulutuksessa.
Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä koulutuksessa sovellettaisiin lain 9 luvun säännöksiä turvallisesta opiskeluympäristöstä, opiskeluoikeuden peruuttamisesta ja palauttamisesta sekä huumausainetestauksesta. Lisäksi sovellettaisiin kurinpitoa koskevia säännöksiä. Ehdotettu vastaisi korkeakoulutuksen tilauskoulutusta koskevaa sääntelyä.
Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä koulutuksessa ei sovellettaisi lain 99—106 §:n säännöksiä opiskelijahuollosta, oikeudesta maksuttomaan ruokailuun, opintososiaalisista etuuksista, asuntolatoiminnasta, opiskelijoilta perittävistä maksuista eikä opiskelijakunnasta. Muita opiskelijan oikeuksia ja velvollisuuksia koskevia säännöksiä sovellettaisiin. Opiskelija olisi 94 §:n mukaisesti velvollinen osallistumaan opetukseen. Lisäksi opiskelijan opiskeluoikeuden alkamiseen, päättymiseen ja väliaikaiseen keskeyttämiseen sekä opiskelijan eronneeksi katsomiseen sovellettaisiin lain 96 ja 97 §:n säännöksiä.
Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävässä koulutuksessa sovellettaisiin lain 11 luvun tietojen käsittelyä ja luovuttamista koskevia säännöksiä sekä lain 12 luvun muutoksenhakua koskevia säännöksiä. Ehdotettu vastaisi korkeakoulutuksen tilauskoulutusta koskevaa sääntelyä. Muutoksenhakuoikeus koskisi kuitenkin vain niitä seikkoja, joita pykälässä säädetyn mukaisesti muutoin sovellettaisiin tässä pykälässä tarkoitettuun koulutukseen.
36 §. Tilauskoulutuksen ja Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävän koulutuksen rahoitus ja perittävät maksut. Pykälässä säädettäisiin tilauskoulutuksen ja Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävän koulutuksen rahoituksesta ja perittävistä maksuista. Pykälän 1 momentin mukaan tilauskoulutus tai 35 §:ssä tarkoitettu Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävä koulutus eivät saisi heikentää koulutuksen järjestäjän järjestämisluvassa määrättyjen tutkintojen ja koulutuksen järjestämisedellytyksiä. Ehdotettu säännös vastaisi korkeakoululakien tilauskoulutusta koskevaa sääntelyä.
Pykälän 2 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän olisi perittävä 33 §:n 1 momentissa tarkoitetulta koulutuksen tilaajalta tai 35 §:n 1 momentissa tarkoitetulta opiskelijalta vähintään koulutuksen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset kattava maksu. Tilauskoulutusta ja Euroopan talousalueen ulkopuolella järjestettävää koulutusta tulisi siis rahoittaa liiketaloudellisin perustein. Kyseisistä koulutuksista kertyviä suoritteita ei ilmoitettaisi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa tarkoitetuiksi suoritteiksi, joiden perusteella myönnetään koulutuksen järjestäjälle valtionosuusrahoitusta.
Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin lisäksi, että koulutuksen tilaajalla olisi oikeus periä tilauskoulutukseen osallistuvilta opiskelijoilta tilaajan sijaintivaltion lainsäädännön tai oman käytäntönsä mukaisia maksuja. Ehdotettu säännös vastaisi korkeakoululakien tilauskoulutusta koskevaa sääntelyä.
4 luku. Hakeutuminen ja opiskelijaksi ottaminen
37 §. Hakeutuminen ja hakumenettelyt. Pykälässä säädettäisiin tutkintokoulutukseen, valmentavaan koulutukseen ja muuhun ammatilliseen koulutukseen opiskelijaksi hakeutumisesta. Ehdotetun säännöksen 1 momentin mukaan henkilöllä olisi oikeus vapaasti hakeutua suorittamaan haluamaansa tutkintoa tai koulutusta. Ehdotettu vapaan hakeutumisoikeuden periaate vastaisi voimassa olevaa sääntelyä ja käytäntöä.
Ammatilliseen koulutukseen hakeuduttaisiin pääsääntöisesti jatkuvan haun kautta, jolloin koulutukseen voisi hakeutua joustavasti ympäri vuoden. Jatkuvassa haussa koulutuksen järjestäjä päättäisi hakuajoista ja muista hakemiseen liittyvistä menettelyistä. Tätä koskeva säännös olisi pykälän 2 momentissa. Jatkuvassa haussa henkilö voisi hakeutua koulutukseen joko ottamalla suoraan yhteyttä koulutuksen järjestäjään ja ilmaisemalla kiinnostuksensa kehittää ammatillista osaamistaan tai jättämällä hakemuksen koulutuksen järjestäjän päättämien hakuaikojen ja -menettelyiden mukaisesti.
Yhteisistä hakumenettelyistä säädetään ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja perusopetuksen jälkeisen valmistavan koulutuksen hakumenettelyistä annetulla valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella säädetään ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishausta, jonka kautta hakeudutaan suorittamaan ammatillista perustutkintoa ja lukiokoulutusta. Yhteishaku järjestetään kerran vuodessa keväisin ja haku on tarkoitettu perusopetuksen päättäville sekä muille vailla ammatillista tutkintoa oleville hakijoille. Yhteishaussa käytetään yhteisiä opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädettyjä valintaperusteita ja haut toteutetaan opiskelijavalintarekisteristä, korkeakoulujen valtakunnallisesta tietovarannosta ja ylioppilastutkintorekisteristä annetussa laissa tarkoitetun hakurekisterin avulla. Opetus- ja kulttuuriministeriö päättää yhteishaun aikataulusta ja Opetushallitus puolestaan vastaa haun toteuttamisesta ja hakurekisteristä. Vastaavien yhteisten hakumenettelyiden kautta haetaan myös perusopetuksen jälkeisiin valmistaviin koulutuksiin eli perusopetuslaissa (628/1998) tarkoitettuun lisäopetukseen, lukiolaissa tarkoitettuun valmistavaan koulutukseen ja ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaan koulutukseen sekä erityisopetuksena järjestettävään ammatilliseen tutkintotavoitteiseen ja valmentavaan koulutukseen. Näissä koulutuksissa ei kuitenkaan ole säädetty yhteisistä valintaperusteista.
Yhteisten hakumenettelyiden tavoitteena on siirtää perusopetuksen päättävä ikäluokka ja muut vailla ammatillista tutkintoa olevat hakijat mahdollisimman sujuvasti tutkintokoulutukseen tai muuhun tarkoituksenmukaiseen koulutukseen. Jatkuvan haun rinnalla on tarkoitus jatkossakin käyttää yhteisiä hakumenettelyitä. Yhteisten hakujen päättymisen jälkeen ilman opiskelupaikkaa jääneet henkilöt ohjattaisiin hakeutumaan koulutukseen jatkuvan haun kautta. Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisen perustutkintokoulutuksen tai valmentavan koulutuksen opiskelijaksi ottamisessa voitaisiin käyttää valtakunnallisia hakumenettelyitä. Valtakunnallisista hakumenettelyistä säädettäisiin nykytilaa vastaavasti valtioneuvoston asetuksella.
Ehdotetun 3 momentin mukaan 4 luvussa säädettyä ei sovellettaisi henkilöstökoulutukseen. Opiskelijoiden valitsemisesta henkilöstökoulutukseen päättäisi työnantaja yhteistyössä koulutuksen järjestäjän kanssa. Henkilöstökoulutukseen sovellettaisiin kuitenkin 38 §:n 1 momentin säännöstä opiskelijaksi ottamisen edellytyksistä sekä 40 ja 41 §:n säännöksiä opiskelijaksi ottamisen esteistä ja siihen liittyvästä tiedonsaannista. Ehdotettu soveltamisrajaus vastaisi nykytilaa, sillä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaan vapaa hakeutumisoikeus ei koske henkilöstökoulutusta, vaan henkilöstökoulutuksessa hakeutuminen ja valinta tapahtuvat työnantajan päättämin menettelyin. Henkilöstökoulutukseen sovellettaisiin kuitenkin säännöksiä hakijan terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyvistä edellytyksistä, koska myöskään henkilöstökoulutuksessa ei voida ottaa opiskelijaksi sellaista henkilöä, joka ei täytä laissa säädettyjä turvallisuusvaatimuksia.
Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin lain 4 luvun säännösten soveltamisesta työvoimakoulutuksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan poiketen 4 luvussa säädetystä, opiskelijoiden valitsemisesta työvoimakoulutukseen päättäisi työ- ja elinkeinotoimisto yhteistyössä koulutuksen järjestäjän kanssa. Opiskelijaksi hakeutumisessa ja opiskelijaksi ottamisessa sovellettaisiin, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 luvun 3 §:ssä ja sen nojalla sekä tämän lain 38, 40 ja 41 §:ssä säädetään.
Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 luvun 3 §:ssä säädettäisiin, että opiskelijaksi voitaisiin valita koulutukseen ja sen tavoitteena olevaan ammattiin tai tehtävään soveltuva henkilö, jolla olisi työ- ja elinkeinotoimiston toteama koulutustarve. Alle 20-vuotias oppivelvollisuuden suorittanut voitaisiin valita muuhun kuin kotoutumiskoulutukseen vain, jos koulutuksen suorittaminen ei olisi mahdollista tai muutoin tarkoituksenmukaista omaehtoisena opiskeluna. Opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä olisi siis työ- ja elinkeinotoimiston toteama koulutustarve. Työ- ja elinkeinotoimisto päättäisi opiskelijoiden valitsemisesta työvoimakoulutukseen. Valintamenettelystä voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Ehdotetun 4 momentin säännöksen mukaan päätös opiskelijoiden valitsemisesta työvoimakoulutukseen tehtäisiin yhteistyössä koulutuksen järjestäjän kanssa. Lisäksi opiskelijaksi ottamisessa sovellettaisiin ammatillisesta koulutuksesta annettavan lain 38, 40 ja 41 §:ssä säädettyä eli opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä ja esteitä. Koulutuksen järjestäjä osallistuisi opiskelijoiden valintaan ja valintapäätöksiä tehtäessä otettaisiin huomioon 38 §:ssä säädetyt opiskelijaksi ottamisen yleiset edellytykset sekä niin sanottujen SORA-tutkintojen osalta 40 §:ssä säädetyt terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyvät edellytykset sekä niihin liittyvät 41 §:ssä säädetyt tiedonsaantioikeudet. Lisäksi valintaprosessiin voisi liittyä testejä tai haastatteluja ja valintaprosessissa voitaisiin käyttää myös muita asiantuntijoita. Myös työnantajataho voisi olla mukana valintaryhmässä. Muodollisen valintapäätöksen tekisi aina työ- ja elinkeinotoimisto.
Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin myös muutoksenhakuoikeudesta opiskelijavalintaa koskevaan päätökseen työvoimakoulutuksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan muutoksenhausta työ- ja elinkeinotoimiston päätökseen säädettäisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 14 luvussa. Voimassa olevan 14 luvun 1 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan päätökseen ei saa vaatia oikaisua eikä siitä saa valittaa, jos työvoimakoulutuksen opiskelijavalintaa koskeva päätös perustuu 5 luvun 3 §:n 1 momentissa säädettyihin edellytyksiin. Opiskelijavalintaa koskevaan päätökseen, joka on perustunut henkilön soveltuvuuteen, saa kuitenkin vaatia oikaisua tai siitä saa valittaa, jos kyse on muusta kuin 5 luvun 7 §:ssä tarkoitetusta koulutuksesta. Lain 5 luvun 7 §:ssä säädetään yhdessä työnantajan kanssa järjestettävästä koulutuksesta eli koulutuksen yhteishankinnasta.
Edellä mainitun 14 luvun 1 §:n 3 momentin 1 kohdan säännöksen perusteella työ- ja elinkeinotoimiston tekemään opiskelijavalintaa koskevaan päätökseen saisi hakea muutosta vain siltä osin, kun se koskisi ammatillisesta koulutuksesta annettava lain 38, 40 tai 41 §:ssä säädettyjä opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä. Selkeyden vuoksi ammatillisesta koulutuksesta annettavaan lakiin ehdotetaan tätä koskevaa nimenomaista säännöstä, jonka mukaan muutoksenhakuun sovellettaisiin kuitenkin lain 12 lukua, jos opiskelijavalintaa koskeva päätös perustuisi lain 38, 40 tai 41 §:ssä säädettyihin edellytyksiin.
38 §. Opiskelijaksi ottamisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin opiskelijaksi ottamisen yleisistä edellytyksistä. Tässä pykälässä säädetyt edellytykset täyttävien hakijoiden valintaperusteista säädettäisiin puolestaan 39 §:ssä.
Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 §:n 1 momentin mukaan ammatilliseen perustutkintoon johtavaan koulutukseen tai valmentavaan koulutukseen voidaan ottaa opiskelijaksi henkilö, joka on suorittanut perusopetuksen oppimäärän tai sitä vastaavan aikaisemman oppimäärän. Voimassa olevan säännöksen mukaan opiskelijaksi voidaan ottaa myös muu henkilö, jolla koulutuksen järjestäjä katsoo olevan riittävät edellytykset koulutuksesta suoriutumiseen. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa ei ole vastaavaa aikaisempaa koulutusta koskevaa edellytystä.
Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan opiskelijaksi voitaisiin ottaa hakija, jolla koulutuksen järjestäjä katsoo olevan riittävät edellytykset tavoitteena olevan osaamisen hankkimiseen tai tutkinnon suorittamiseen. Ehdotettu säännös muuttaisi nykyistä sääntelyä ammatillisen perustutkinnon ja valmentavien koulutusten osalta, koska opiskelijaksi ottamisen edellytykseksi ei säädettäisi aikaisempaa koulutusta koskevia edellytyksiä, mutta vastaisi ammatillisessa aikuiskoulutuksessa käytettyä periaatetta. Käytännössä nykytilaa ei kuitenkaan olisi tarkoitus muuttaa, koska ammatilliseen peruskoulutukseen ja valmentavaan koulutukseen on voimassa olevan lain 27 §:n 1 momentin perusteella voitu jo nykyisinkin valita henkilöitä, jotka eivät ole suorittaneet perusopetuksen oppimäärää, mutta joilla koulutuksen järjestäjä katsoo olevan riittävät edellytykset koulutuksesta suoriutumiseen.
Ehdotetun pykälän 2—3 momenteissa säädettäisiin opiskelijaksi ottamisen perusteista ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa. Säännökset täydentäisivät 1 momentin sääntelyä ja vastaisivat soveltuvin osin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain voimassa olevan 27 c §:n sääntelyä opiskelijaksi ottamisen perusteista ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavassa koulutuksessa. Säännökset eivät koskisi työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen opiskelijaksi ottamista. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaan koulutukseen sovellettaisiin pykälän 1 momentissa säädettyjä yleisiä edellytyksiä.
Ehdotetun säännöksen 2 momentin 1 kohdan mukaan ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä olisi, että hakija ei ole aikaisemmin suorittanut perusopetuksen jälkeistä tutkintoa tai valmentavaa koulutusta. Ehdotetun säännöksen a-kohdan mukaan opiskelijaksi ei voitaisi ottaa henkilöä, joka on suorittanut ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetussa laissa (672/2005) tarkoitetun tutkinnon tai sitä tasoltaan vastaavan tutkinnon. Mainitun lain 17 §:ssä säädetään ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavista tutkinnoista. Kyseisen säännöksen mukaan International Baccalaureate -tutkinnon, Reifeprüfung-tutkinnon sekä Eurooppa-koulujen eurooppalaisen ylioppilastutkinnon suorittaminen tuottaa samat oikeudet kuin lukiolain 18 §:ssä ja ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetun tutkinnon suorittaminen.
Ehdotetun säännöksen b-kohdan mukaan opiskelijaksi ei voitaisi ottaa henkilöä, joka on suorittanut ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon tai valmentavan koulutuksen taikka niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon tai koulutuksen. Valmentavalla koulutuksella tarkoitettaisiin sekä ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaa koulusta että työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta. Valmentavaa koulutusta vastaavalla aikaisemmalla koulutuksella tarkoitettaisiin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa aiemmin säädettyjä erilaisia valmistavia ja valmentavia koulutuksia eli ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaavaa ja valmistavaa koulutusta, maahanmuuttajille järjestettävää ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavaa koulutusta sekä vammaisille opiskelijoille järjestettävää valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta. Aiemman lainsäädännön mukaista kotitalousopetusta ei kuitenkaan pidettäisi valmentavaa koulutusta vastaavana aikaisempana koulutuksena, koska kotitalousopetuksen lakisääteisenä tavoitteena ei ole ollut valmistaa ammatilliseen peruskoulutukseen. Edellä mainittuja aikaisempia valmistavia ja valmentavia koulutuksia sekä kotitalousopetusta koskevat säännökset on kumottu 1 päivästä elokuuta 2015 lukien.
Ehdotetun säännöksen c-kohdan mukaan opiskelijaksi ei voitaisi ottaa henkilöä, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon. Korkeakoulututkinnolla tarkoitettaisiin yliopistoissa ja muissa korkeakouluissa suoritettuja alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja jatkotutkintoja sekä ammattikorkeakouluissa suoritettuja ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja.
Ehdotetun säännöksen d-kohdassa säädettäisiin, että opiskelijaksi ei voitaisi myöskään ottaa henkilöä, joka on suorittanut edellä a—c kohdissa mainittua ylioppilastutkintoa, ammatillista tutkintoa tai korkeakoulututkintoa vastaavan ulkomaisen tutkinnon. Ulkomaisen valmentavaa koulutusta vastaavan koulutuksen suorittaminen ei estäisi opiskelijaksi ottamista.
Ehdotetun pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä olisi lisäksi, että hakijan tavoitteena olisi valmentavan koulutuksen jälkeen hakeutua suorittamaan ammatillista tutkintoa tai tutkinnon osaa. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain mukaan opiskelijaksi pyrkivän tavoitteena tulee olla hakeutua suorittamaan ammatillista perustutkintoa. Ehdotetun sääntelyn mukaan tavoitteena voisi olla hakeutua suorittamaan myös ammattitutkintoa tai erikoisammattitutkintoa taikka ammatillisen tutkinnon osaa. Koulutukseen ei voitaisi valita sellaista henkilöä, jonka tavoitteena ei voida katsoa olevan ammatillisen tutkinnon tai tutkinnon osan suorittajaksi hakeutuminen. Säännös ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opiskelijan tulisi keskeyttää opintonsa, jos hänen jatko-opintotavoitteensa muuttuvat koulutuksen aikana.
Ehdotetun pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti poikkeuksesta, jonka mukaan tietyillä edellytyksillä hakija voitaisiin ottaa opiskelijaksi ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen, vaikka hän olisikin suorittanut 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tutkinnon tai koulutuksen. Opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä olisi tällöin, että valmentavan koulutuksen suorittaminen olisi jatko-opintovalmiuksien hankkimiseksi erityisestä syystä perusteltua. Poikkeussäännöstä voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, jos maahanmuuttajataustainen henkilö on suorittanut 1 momentin 1 kohdassa määritellyn tutkinnon ulkomailla, mutta hän ei pysty työllistymään kyseisen tutkinnon perusteella ja tarvitsee maahanmuuttajataustansa vuoksi valmentavaa koulutusta, jotta voi hakeutua suorittamaan ammatillista tutkintoa. Poikkeussäännöksen soveltaminen voisi tulla kyseeseen myös silloin, jos henkilö joutuu terveydentilansa vuoksi kouluttautumaan uuteen ammattiin ja valmentavan koulutuksen suorittamisen voidaan katsoa olevan opiskeluvalmiuksien hankkimiseksi perusteltua. Poikkeussäännöstä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi sellaisissa tilanteissa, joissa tutkinnon jo suorittanut henkilö on jäänyt ilman koulutuspaikkaa, jos hänellä voidaan kuitenkin katsoa olevan valmiudet ammatillisen tutkinnon suorittamiseen.
Ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen suorittanutta henkilöä ei tulisi ottaa uudelleen suorittamaan samaa valmentavaa koulutusta, vaikka hän ei olisikaan saanut jatkokoulutuspaikkaa. Myöskään työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suorittanutta henkilöä ei pääsääntöisesti tulisi ottaa opiskelijaksi ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen, vaan siirtyminen ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen tulisi suorittaa työhön ja itsenäiseen elämää valmentavan koulutuksen aikana, jos opiskelijan jatko-opintotavoitteet opiskelun aikana muuttuvat.
39 §.Opiskelijoiden valintaperusteet. Pykälässä säädettäisiin opiskelijoiden valintaperusteista. Valintaperusteilla tarkoitettaisiin sitä, millä perusteilla 38 §:ssä säädetyt opiskelijaksi ottamisen yleiset edellytykset täyttävät hakijat asetetaan valintajärjestykseen, jos kaikkia hakijoita ei ole mahdollista ottaa suorittamaan kyseistä tutkintoa tai koulutusta.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijaksi ottamisessa olisi sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän päättävän opiskelijaksi ottamisessa käytettävistä valintaperusteista sekä pääsy- ja soveltuvuuskokeista. Ehdotetut säännökset vastaisivat ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain voimassa olevan 27 §:n 3 momentin säännöstä, jota on viittaussäännöksen nojalla sovellettu myös ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa.
Ehdotetun säännöksen 2 momentissa säädettäisiin lisäksi poikkeussäännöstä pääsääntöön, jonka mukaan koulutuksen järjestäjä päättää valintaperusteista. Ehdotetun säännöksen mukaan lain 37 §:n 2 momentissa tarkoitetussa valtakunnallisessa hakumenettelyssä käytettävistä valintaperusteista voitaisiin säätää opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 §:n 5 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voi päättää tarkemmin opiskelijaksi ottamisen perusteista. Kyseisen säännöksen nojalla opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella on säädetty opiskelijaksi ottamisen perusteista ammatillisessa peruskoulutuksessa.
Voimassa olevan valintaperusteasetuksen mukaan sitä sovelletaan siitä riippumatta, haetaanko ammatilliseen perustutkintokoulutukseen yhteishakujärjestelmän kautta vai ei. Käytännössä asetuksessa säädettyjä valintaperusteita on kuitenkin ollut hankalaa soveltaa muutoin kuin yhteishaussa, koska jatkuvassa haussa hakijoita ei useinkaan aseteta valintajärjestykseen valintapisteiden perusteella. Asetuksen soveltamisalan mukaan sitä ei kuitenkaan sovelleta otettaessa opiskelijoiksi ammatillisen tutkinnon jo suorittaneita hakijoita, joten jatkuvassa haussa on ollut mukana asetuksen soveltamisalan kannalta erilaisia kohderyhmiä. Selkeyden ja käytännön toimivuuden vuoksi onkin perusteltua rajata mahdollisuus säätää yhteisistä valintaperusteista vain sellaisiin hakuihin, joissa käytetään myös yhteisiä eli ehdotetun lain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettuja valtakunnallisia hakumenettelyitä. Yhteisiä valintaperusteita tarvitaan näissä menettelyissä, joissa hakijoita on kymmeniätuhansia, jolloin hakeutumisvaiheessa ei ole mahdollista selvittää tutkinnon tai koulutuksen valintaa jokaisen hakijan osalta erikseen koulutuksen järjestäjän toimesta. Koulutuksen järjestäjät voisivat päätöksensä mukaisesti kuitenkin halutessaan soveltaa asetuksella säädettyjä valintaperusteita myös jatkuvan haun opiskelijavalinnassa.
Tällä hetkellä yhteisiä valintaperusteita ei ole säädetty valmentaviin koulutuksiin eikä erityisopetuksena järjestettävään ammatilliseen koulutukseen. Nykytilaa ei ole tarkoitus tältä osin muuttaa, mutta ehdotettu säännös mahdollistaisi yhteisten valintaperusteiden käyttöönoton myös näissä koulutuksissa, mikäli se katsottaisiin tarkoituksenmukaiseksi.
40 §. Esteettömyys. Pykälässä säädettäisiin hakijan terveydentilan ja toimintakyvyn arvioinnista opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä. Ehdotettu sääntely vastaisi soveltuvin osin voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 a §:n sääntelyä, jota sovelletaan viittaussäännöksen nojalla myös ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa. Voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna säännöksissä otettaisiin huomioon ammatillisen koulutuksen kokonaisuudistuksen edellyttämät terminologiset muutokset. Vastaavat lähes samansanaiset esteettömyyttä ja opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä koskevat säännökset sisältyvät myös yliopistolakiin ja ammattikorkeakoululakiin.
Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin esteettömyydestä opiskelijaksi ottamisen pääperiaatteena. Ehdotetun säännöksen mukaan hakijan terveydentilaan tai toimintakykyyn liittyvä seikka ei saa olla esteenä opiskelijaksi ottamiselle. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 a §:n 1 momentin säännöstä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös tilanteista, joissa koulutuksen järjestäjän tulee kuitenkin arvioida hakijan terveydentila tai toimintakyky ennen opiskelijaksi ottamista ja joissa terveydentila tai toimintakyky voi olla opiskelijaksi ottamisen esteenä. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijaksi ei voitaisi ottaa sitä, joka ei ole terveydentilaltaan tai toimintakyvyltään kykenevä koulutukseen liittyviin käytännön tehtäviin oppilaitoksessa, työpaikalla tai muussa oppimisympäristössä, jos 81 §:ssä tarkoitettuihin tutkintoihin liittyvät turvallisuusvaatimukset sitä edellyttävät ja jos estettä ei voida kohtuullisin toimin poistaa. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 a §:n 1 momentin säännöstä.
Voimassa olevassa säännöksessä käytetyt sanamuodot ”opiskelija” ja ”opinnot” jättävät epäselväksi, sovelletaanko säännöstä sen sanamuodon mukaan myös suoraan näyttötutkintoon ilman valmistavaa koulutusta tulevaan tutkinnon suorittajaan tai pelkästään tutkinnon osaa suorittavaan. Soveltamiskäytännöksi on kuitenkin muodostunut, että jos tutkinnon suorittaja hakeutuu suoraan tutkintotilaisuuteen ilman valmistavaa koulutusta, valmistavan koulutuksen järjestäjän on otettava hakeutumisvaiheen henkilökohtaistamisessa huomioon myös laissa säädetyt terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyvät edellytykset. Lisäksi soveltamiskäytännöksi on muodostunut, että säännöksen mukaisia opiskelijaksi ottamisen esteitä sovelletaan myös tutkinnon osan suorittamiseen. Ehdotetun pykälän sanamuoto kattaisi kaikki nämä tilanteet eli ehdotettu säännös koskisi sekä koko tutkintoa että pelkästään tutkinnon osaa suorittavia opiskelijoita ja myös suoraan näyttöön ilman tutkintokoulutusta tulevaa opiskelijaa.
Viittaus lain 81 §:ssä tarkoitettuihin tutkintoihin tarkoittaisi sellaisia tutkintoja, joihin liittyvään koulutukseen tai ammatissa toimimiseen sisältyy alaikäisten turvallisuutta, potilas- tai asiakasturvallisuutta taikka liikenteen turvallisuutta koskevia vaatimuksia. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin, mihin yksittäisiin tutkintoihin mainittua rajoitusta voitaisiin soveltaa. Muissa kuin valtioneuvoston asetuksella säädetyissä tutkinnoissa hakijan terveydentila tai toimintakyky ei voisi olla opiskelijaksi ottamisen esteenä. Nämä asetuksella säädetyt tutkinnot ovat vakiintuneen kielenkäytön mukaan niin sanottuja SORA-tutkintoja (SORA soveltumattomuuteen ratkaisuja), joita koskevat säännökset on lisätty ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöön 1 päivänä tammikuuta 2012 voimaan tulleella lainmuutoksella (951/2011 ja 952/2011). Vastaavat säännökset on lisätty samanaikaisesti myös yliopistoja ja ammattikorkeakouluja koskevaan lainsäädäntöön.
Koulutuksen järjestäjän tulee varmistaa, että opiskelijaksi valittavan terveydentila on sellainen, että hän voi selviytyä myös koulutukseen liittyvistä käytännön tehtävistä oppilaitoksessa, työpaikalla tai muussa oppimisympäristössä siten kuin tutkinnon ammattitaitovaatimusten saavuttaminen edellyttää. Opiskelijan oikeusturvan kannalta on perusteltua, ettei häntä valita sellaiseen tutkintoon, jonka mukaisissa tehtävissä hän ei terveydentilansa tai toimintakykynsä vuoksi voisi toimia. Opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon ammatteihin ja työhön sisältyvät moninaiset tehtävät. On mahdollista, että saman tutkinnon sisällä voi olla ammatillisia tehtäviä ja tutkinnon osia, jotka edellyttävät erilaisia terveydentilavaatimuksia ja mahdollistavat yksilöllisiä ratkaisuja koulutuksen ja tutkinnon suorittamiseksi. Sairauden tai vamman opiskelulle aiheuttamat käytännön ongelmat tuleekin ensisijaisesti pyrkiä ratkaisemaan henkilökohtaistamisen, erilaisten opiskelujärjestelyjen ja opiskelijahuoltopalveluiden avulla. Terveydentilan tai toimintakyvyn käyttäminen opiskelijaksi ottamisen esteenä on aina viimesijainen keino. Säännöksessä onkin todettu, että terveydentilaa tai toimintakykyä voidaan käyttää opiiskelijaksi ottamisen esteenä vain silloin, jos estettä ei voida kohtuullisin toimin poistaa.
Ehdotetun 2 momentin mukaan opiskelijaksi ottamisen esteenä olisi myös toisen ammatillisen koulutuksen järjestäjän, ammattikorkeakoulun tai yliopiston hakijan soveltumattomuuden perusteella antama päätös opiskeluoikeuden peruuttamisesta, jos toisten henkilöiden terveyden tai turvallisuuden suojelemiseen liittyvät seikat sitä edellyttäisivät. Säännös vastaisi voimassa olevaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 a §:n 2 momentin säännöstä. Toisen ammatillisen koulutuksen järjestäjän tai korkeakoulun tekemä opiskeluoikeuden peruuttamista koskeva päätös ei kuitenkaan aina automaattisesti olisi opiskelijaksi ottamisen esteenä, vaan koulutuksen järjestäjän tulisi harkita, ovatko opiskeluoikeuden peruuttamiseen johtaneet syyt mahdollisesti poistuneet ja voivatko syyt olla kyseessä olevan tutkinnon suorittamisoikeuden esteenä.
Ehdotetun 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi antaa hakijalle tieto siitä, minkälaisia terveydentilaa koskevia vaatimuksia ja muita edellytyksiä tutkinnon tai koulutuksen suorittamiseen liittyy. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 a §:n 4 momentin säännöstä. Hakijan on tärkeää saada tietoa, mitä mahdollisia terveydentilaan tai toimintakykyyn liittyviä edellytyksiä koulutukseen liittyy, jotta hän ei tietämättään hakeudu suorittamaan tutkintoa tai koulutusta, jonka ammattitehtävissä hän ei pysty terveydentilansa tai toimintakykynsä vuoksi toimimaan. Tämän tiedon perusteella hakijaa voidaan ohjata ja hän voi itse harkita koulutusvalintaansa, mutta terveydentila voi kuitenkin olla opiskelijaksi ottamisen ehdottomana esteenä ainoastaan asetuksella säädetyissä SORA-tutkinnoissa.
Pykälän 4 momentin mukaan Opetushallitus määräisi 81 §:ssä tarkoitettuihin tutkintoihin liittyvistä terveydentilaa koskevista vaatimuksista. Ehdotettu säännös vastaisi ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 a §:n 4 momentin voimassa olevaa säännöstä.
41 §.Opiskelijaksi ottamiseen liittyvä tiedonsaanti. Pykälän 1 ja 2 momenteissa säädettäisiin hakijan tiedonantovelvollisuudesta. Ehdotetun 1 momentin säännöksen mukaan hakijan tulisi koulutuksen järjestäjän pyynnöstä antaa terveydentilaansa koskevat tiedot, joita tarvitaan opiskelijaksi ottamisen arvioinnissa, kun kysymys on 81 §:ssä tarkoitetuista tutkinnoista tai 65 §:ssä tarkoitetun erityisen vaativan tuen tehtävän saaneen koulutuksen järjestäjän opiskelijaksi hakeutumisesta. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 b §:n 1 momentin säännöstä. Voimassa olevassa säännöksessä käytetään kuitenkin käsitettä ”opiskelijaksi pyrkivä”, joten voimassa olevan säännöksen sanamuoto jättää epäselväksi, koskeeko kyseinen säännös vain SORA-tutkintoihin hakijoita vai kaikkia hakijoita. Pääsäännön mukaan hakijan terveydentilaan liittyvä seikka ei saa olla opiskelijaksi ottamisen esteenä, joten terveydentilatietojen pyytäminen opiskelijaksi ottamisen arvioinnissa voisi olla perusteltua SORA-tutkintojen lisäksi ehdotetun lain 65 §:ssä tarkoitetun vaativan erityisen tuen tehtävän saaneen koulutuksen järjestäjän opiskelijaksi ottamisessa. Hakijan terveydentilaa koskevien tietojen pyytäminen olisi tällöin perusteltua, jotta opiskelijaksi ottamisessa voitaisiin arvioida, onko hakijalla tarvetta vaativaan erityiseen tukeen.
Tulkinnallisten epäselvyyksien välttämiseksi pykälän sanamuotoa ehdotetaankin tarkennettavaksi voimassa olevaan säännökseen verrattuna siten, että siinä nimenomaisesti mainittaisiin tilanteet, joissa hakijan terveydentilaan liittyvien tietojen pyytäminen on perusteltua. Näitä tilanteita olisivat ehdotetun lain 81 §:ssä tarkoitettuihin SORA-tutkintoihin hakeutuminen tai lain 65 §:ssä tarkoitetun vaativan erityisen tuen tehtävän saaneen koulutuksen järjestäjän opiskelijaksi hakeutuminen. Terveydentilaa koskevat tiedot ovat henkilötietolain 11 §:n 4 kohdassa tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja ja niiden pyytämisessä lähtökohtana tulee olla, että tietojen käsittelyn tarpeellisuutta on arvioitava tiukoin kriteerein. Arkaluonteisten tietojen käsittelystä säädettäisiin nykytilaa vastaavasti ehdotetun lain 107 §:ssä.
Pykälän 2 momentin mukaan hakijan tulisi antaa koulutuksen järjestäjän pyynnöstä tieto aiemmasta opiskeluoikeuden peruuttamista koskevasta päätöksestä. Pykälän 3 momentissa puolestaan säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjällä olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus saada opiskelijaksi ottamisen edellyttämät välttämättömät tiedot hakijan opiskeluoikeuden peruuttamista koskevasta päätöksestä ja sen perusteluista toiselta koulutuksen järjestäjältä, ammattikorkeakoululta ja yliopistolta. Ehdotetut säännökset vastaisivat voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 b §:n säännöksiä.
42 §. Suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen valinta. Pykälässä säädettäisiin koulutuksen järjestäjän selvitys- ja ohjausvelvoitteesta suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen valinnassa. Säädöksellä varmistettaisiin se, että kaikki hakijat saavat neuvontaa ja ohjausta sopivan tutkinnon tai koulutuksen löytämiseksi riippumatta siitä, mitä hakumenettelyä käyttäen he hakevat ammatilliseen koulutukseen tai kuinka selkeä käsitys heillä on siitä, mikä tutkinto tai koulutus heille soveltuisi.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen valinnasta, kun henkilö hakeutuu opiskelijaksi jatkuvassa haussa niin sanotulla avoimella hakemuksella eli hakemuksella, joka ei kohdistu tiettyyn tutkintoon tai koulutukseen. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi selvittää yhdessä hakijan kanssa tämän suoritettavaksi soveltuva tutkinto, tutkinnon osa tai koulutus. Tutkinnon tai koulutuksen soveltuvuutta arvioitaessa olisi huomioitava sekä alan sopivuus että tutkinnon tai koulutuksen oikea vaativuustaso. Tutkinnon tai koulutuksen valinnassa tulisi ottaa huomioon hakijan aiemmin hankittu osaaminen. Aiemmin hankitun osaamisen huomioon ottaminen tarkoittaisi sitä, että koulutuksen järjestäjän tulisi selvittää, liittyykö hakijan osaamistarve aiemmin hankitun osaamisen täydentämiseen tai syventämiseen taikka siihen, että hakijan aiemmin hankkima osaaminen ei enää vastaa työelämän osaamistarpeita, jolloin hakijan voisi olla perusteltua kouluttautua uudelle alalle. Aiemmin hankitun osaamisen selvittäminen olisi tärkeää myös siksi, että sen perusteella voitaisiin arvioida, onko hakijan perusteltua suorittaa koko tutkinto vai ainoastaan tutkinnon osa tai osia. Aiemmin hankitun osaamisen selvittämisen perusteella voitaisiin myös arvioida, onko hakijan tarpeellista osallistua ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen tai opiskeluvalmiuksia tukeviin opintoihin hankkiakseen tutkintokoulutuksessa edellytettäviä valmiuksia. Selvittämisen jälkeen koulutuksen järjestäjä voisi ottaa hakijan suoraan opiskelijaksi tai ohjata tämän jättämään hakemuksen mahdollisesti avoinna olevassa tai myöhemmin avautuvassa haussa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös koulutuksen järjestäjän ohjausvelvoitteesta. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi ohjata hakija hakeutumaan toisen koulutuksen järjestäjän järjestämään koulutukseen taikka tarvittaessa muun tarkoituksenmukaisen palvelun piiriin, jos koulutuksen järjestäjä ei ottaisi hakijaa opiskelijaksi. Ohjausvelvoitteen puitteissa koulutuksen järjestäjän tulisi esimerkiksi selvittää, mikä koulutuksen järjestäjä tarjoaa hakijalle soveltuvaa koulutusta, jos kyseinen koulutuksen järjestäjä ei itse sellaista tarjoa. Koulutuksen järjestäjän tulisi myös tarvittaessa ohjata hakijaa hakeutumaan esimerkiksi nuorten työpajatoimintaan, työvoimapalveluihin tai sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin, jos hakeutumisvaiheessa on käynyt ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella järjestäjä arvioi kyseiset palvelut hakijalle tarkoituksenmukaisemmaksi vaihtoehdoksi koulutukseen hakeutumisen sijasta.
Jatkuvassa haussa koulutukseen voitaisiin hakea myös koulutuksen järjestäjän julkistaman koulutustarjonnan ja hakuajan puitteissa. Tällöin hakijalla olisi jo etukäteen käsitys siitä, mitä osaamista hän haluaisi hankkia, ja hän olisi jättänyt hakemuksen kyseiseen koulutukseen. Hallintolain periaatteiden mukaisesti koulutuksen järjestäjän tulisi arvioida opiskelijaksi ottamista haun kohteena olleeseen tutkintoon tai koulutukseen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjä voisi kuitenkin ohjata hakijaa hakeutumaan toista tutkintoa suorittamaan tai toiseen koulutukseen taikka tarvittaessa muun tarkoituksenmukaisen palvelun piiriin, jos koulutuksen järjestäjä hakemuksen perusteella arvioisi, että joku muu tutkinto tai koulutus olisi hakijalle soveltuvampi. Koulutuksen järjestäjä voisi ohjata hakijan hakeutumaan itse järjestämäänsä muuhun koulutukseen tai toisen koulutuksen järjestäjän järjestämään koulutukseen. Jos joku muu tutkinto tai koulutus osoittautuisi sopivammaksi, hakija voisi tällöin perua alkuperäisen hakemuksensa ja hakeutua tähän muuhun koulutukseen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tutkinnon tai koulutuksen valinnasta silloin, jos opiskelijaksi jo otettu haluaisi perustellusta syystä vaihtaa tutkintoa tai koulutusta taikka jos opiskelija aikoisi ilman hyväksyttävää syytä keskeyttää aloittamansa koulutuksen. Säännös koskisi sekä jatkuvassa haussa että valtakunnallisten hakumenettelyiden kautta koulutukseen hakeutuvia. Valtakunnallisessa hakumenettelyssä koulutukseen hakeutuvat pääasiassa perusopetuksen tai valmentavan koulutuksen hakuvuonna päättävät hakijat, joten näiden hakijoiden osalta ohjaus suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen valinnasta tapahtuu siinä oppilaitoksessa, jonka opiskelijana hakija hakuvaiheessa on.
Säännöksessä tarkoitettu perusteltu syy tutkinnon tai koulutuksen vaihtamiselle voisi olla esimerkiksi opiskelijaksi otetun terveydentilaan, toimintakykyyn tai muihin valmiuksiin liittyvä sellainen seikka, jonka vuoksi opiskelija soveltuisi paremmin jollekin muulle ammattialalle ja jota ei ole huomattu hakeutumisvaiheeseen liittyvässä ohjauksessa. Perusteltu syy voisi olla myös se, että opiskelijaksi otetun opiskeluvalmiudet eivät vielä riitä tutkintokoulutukseen, jolloin opiskelijaksi otetun olisi tarkoituksenmukaisempaa osallistua ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen. Tutkinnon tai koulutuksen vaihtamiselle pitäisi kuitenkin olla jokin perusteltu syy, jotta koulutuksen järjestäjällä olisi säännöksen mukaisesti velvollisuus selvittää yhdessä opiskelijan kanssa tälle soveltuvampi tutkinto tai koulutus. Koulutuksen järjestäjä voisi tällöin ottaa opiskelijan suoraan soveltuvampaan tutkintoon tai koulutukseen, jos se järjestää kyseistä tutkintoa tai koulutusta itse. Vaihtoehtoisesti koulutuksen järjestäjä voisi myös ohjata opiskelijan hakeutumaan jonkun toisen koulutuksen järjestäjän järjestämään koulutukseen.
Koulutuksen järjestäjällä olisi ehdotetun säännöksen mukainen selvittämis- ja ohjausvelvoite myös silloin, jos opiskelija aikoo ilman hyväksyttävää syytä keskeyttää aloittamansa koulutuksen. Hyväksyttävänä syynä koulutuksen keskeyttämiselle voitaisiin pitää tilannetta, jossa opiskelijalla on perusteltu syy koulutuksen keskeyttämiselle tai selvät jatkosuunnitelmat koulutuksen keskeyttämisen jälkeen, jolloin selvittämis- ja ohjausvelvoitteen toteuttaminen ei olisi tarpeellista. Muissa tilanteissa koulutuksen järjestäjän tulisi selvittää tilannetta yhdessä opiskelijan kanssa. Koulutuksen järjestäjän tulisi opintopolun lopullisen keskeytymisen ehkäisemiseksi selvittää opiskelijalle soveltuvampi tutkinto tai koulutus sekä tarvittaessa ohjata opiskelijaa hakeutumaan jonkun toisen koulutuksen järjestäjän järjestämään koulutukseen. Koulutuksen järjestäjä voisi myös ottaa opiskelijan suoraan soveltuvampaan tutkintoon tai koulutukseen, jos se järjestää kyseistä tutkintoa tai koulutusta itse. Koulutuksen järjestäjän tulisi tarvittaessa ohjata opiskelija hakeutumaan myös muun tarkoituksenmukaisen palvelun piiriin vastaavasti kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa.
43 §. Päätös opiskelijaksi ottamisesta.Pykälässä säädettäisiin opiskelijaksi ottamista koskevasta päätöksenteosta. Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijaksi ottamisesta. Hallintolain mukaan hallintopäätös on annettava kirjallisesti, päätös on perusteltava ja päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimusohjeet tai valitusosoitus. Ehdotetun 111 §:n mukaisesti opiskelijaksi ottamista koskevaan päätökseen saisi vaatia oikaisua aluehallintovirastolta.
Ehdotetun 37 §:n 2 momentin valtuutussäännöksen nojalla valtakunnallisista hakumenettelyistä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Voimassa olevan ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja perusopetuksen jälkeisen valmistavan koulutuksen hakumenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:n mukaan Opetushallitus tuottaa hakurekisterin avulla opetuksen tai koulutuksen järjestäjälle esityksen opiskelijaksi otettavista sekä varasijalla olevista hakijoista. Hakija esitetään valittavaksi siihen järjestyksessä ensimmäisen hakutoiveensa mukaiseen opetukseen tai koulutukseen, johon hän opiskelijaksi ottamisen perusteiden mukaisesti voi tulla valituksi. Varasijalta voidaan valita vain sellaiseen opetukseen tai koulutukseen, jota koskeva hakutoive edeltää järjestyksessä hakijan hakutoivetta siihen opetukseen tai koulutukseen, johon hänet esitetään valittavaksi. Asetuksen 12 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä tekee 11 §:ssä tarkoitetun valintaesityksen mukaisen päätöksen opiskelijaksi ottamisesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin päätöksen antamista koskevasta poikkeusmenettelystä, kun opiskelijavalinta suoritetaan yhteisiä valtakunnallisia hakumenettelyitä käyttäen. Ehdotettu säännös vastaisi periaatteiltaan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain voimassa olevaa 26 a §:ää, mutta säännöksen sanamuotoja ehdotetaan tarkennettavaksi.
Ehdotetun säännöksen mukaan valitsematta jättämisestä voitaisiin ilmoittaa hakijalle poiketen siitä, mitä hallintolain (434/2003) 7 luvussa säädetään hallintopäätöksen antamisesta, jos opiskelijaksi ottamisessa käytetään 37 §:n 2 momentissa tarkoitettuja valtakunnallisia hakumenettelyitä. Valitsematta jättämisestä tulisi kuitenkin ilmoittaa hakijalle kirjallisesti. Käytännössä valitsematta jättämisestä ilmoitettaisiin hakijalle kirjeellä, joka ei kuitenkaan olisi muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi antaa opiskelijaksi ottamista koskeva hallintolain 7 luvun mukainen hallintopäätös, jos hakija kirjallisesti tai suullisesti pyytää päätöksen antamista 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedoksi tässä momentissa tarkoitetun ilmoituksen opiskelijavalinnan tuloksesta.
Ehdotettu säännös vastaisi yhteishaussa nykyisin käytettyä opiskelijavalinnan päätöksentekomenettelyä, joka on osoittautunut käytännössä toimivaksi. Hakija saa kirjeellä tiedon opiskelijavalinnan tuloksesta, saamistaan valintapisteistä sekä hyväksytyn pistemäärän rajasta. Tämän tiedon perusteella hakija voi arvioida tarvetta muutoksenhakuun. Muutoksenhakukelpoisen päätöksen antaminen vain hakijan pyynnöstä on perusteltua ottaen huomioon yhteisten valintamenettelyiden opiskelijavalintapäätösten suuri lukumäärä ja valintaprosessiin liittyvät muut erityispiirteet. Koulutuksen järjestäjiltä kuluisi muutoin aikaa satojentuhansien sellaisten kielteisten päätösten antamiseen, joissa hakijalla ei kuitenkaan olisi valitusintressiä. Jos hakija on tullut valituksi ensimmäiseen hakutoiveeseensa, ei hakijalla käytännössä yleensä ole intressiä valittaa muiden hakutoiveiden kielteisestä päätöksestä.
5 luku. Henkilökohtaistaminen
44 §. Henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin henkilökohtaistamisen perusteella laadittavasta henkilökohtaisesta osaamisen kehittämissuunnitelmasta. Henkilökohtaistaminen tarkoittaa tutkintokoulutuksen tai valmentavan koulutuksen opiskelijan tutkinnon tai koulutuksen suorittamisprosessin sekä siihen sisältyvien ohjaus-, neuvonta- ja tukitoimien asiakaslähtöistä suunnittelua ja toteutusta. Henkilökohtaistaminen olisi osa opiskelijan oikeusturvaa ja sillä varmistettaisiin, että tutkintokoulutusta tai valmentavaa koulutusta tarjotaan sen mukaisesti kuin on tutkinnon tai sen osan taikka koulutuksen tai sen osan suorittamisen näkökulmasta tarpeen. Henkilökohtaistamisella huolehdittaisiin myös siitä, että tarvittava opetus ja muut osaamisen kehittämisen pedagogiset järjestelyt toteutetaan niin, että niissä otetaan huomioon opiskelijan elämäntilanne ja aiemmin hankkima osaaminen, myös epävirallinen oppiminen ja arkioppiminen. Henkilökohtaistamisen avulla varmistettaisiin, että tutkinnon suorittamisaika, opiskelun kesto, opiskelutavat ja oppimisympäristöt olisivat tarkoituksenmukaisia osaamistavoitteen saavuttamisen kannalta. Lisäksi varmistettaisiin, että opiskelija saisi tarvitsemansa ohjauksen ja tuen saavuttaakseen henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa tavoitteeksi asetetun osaamisen. Henkilökohtaistamisessa on kyse pedagogista osaamista vaativasta tutkinnon tai koulutuksen suorittamisprosessin sekä siihen sisältyvien ohjaus-, neuvonta- ja tukitoimien suunnittelusta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen aloittavalle opiskelijalle laadittaisiin henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOS). Tarkoituksena olisi, että henkilökohtaistamisprosessissa kirjattaisiin yhteen paikkaan aiemmin hankittua ja osoitettua osaamista koskevat tiedot, tarvittavan ammattitaidon ja osaamisen hankkimiseen liittyvät tiedot, osaamisen osoittamiseen eli tutkinnon tai koulutuksen suorittamiseen liittyvät tiedot sekä ohjaus- ja tukitoimia koskevat tiedot, eli käytännössä kaikki ne tiedot, joita syntyy, kun henkilökohtaistamista tehdään 5 luvussa tarkemmin kuvatulla tavalla. Tarkoituksena olisi, että henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma laadittaisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tutkinnon suorittamisen tai koulutuksen alkaessa. Suunnitelma laadittaisiin myös silloin, kun opiskelija ei osallistu tutkintokoulutukseen, vaan osoittaa osaamisensa suoraan näytössä. Oppisopimuskoulutuksen osalta suunnitelma tulisi kuitenkin laatia oppisopimuskoulutukseen hakijalle tarvittavin osin jo ennen koulutuksen alkua, koska suunnitelma pitää olla liitettävissä oppisopimukseen sopimusta hyväksyttäessä. Ehdotetun säännöksen mukaan suunnitelmaan merkittävistä tiedoista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän vastaavan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laatimisesta ja päivittämisestä. Suunnitelma laadittaisiin koulutuksen aloittavalle opiskelijalle, mutta siihen merkittävät tiedot voisivat kuitenkin tarkentua ja muuttua tutkinnon tai valmentavan koulutuksen suorittamisen aikana. Muutokset voisivat koskea esimerkiksi työpaikalla järjestettävän koulutuksen tai näyttöjen aikatauluja, näyttöympäristöjä tai suoritettavaksi valittuja tutkinnon tai koulutuksen osia. Henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma olisi tarkoitus pitää ajantasaisena tutkinnon suorittamiseen tai koulutuksen päättymiseen saakka, jonka vuoksi asiakirjaa olisi säännöllisesti päivitettävä. Suunnitelman päivittäminen tapahtuisi samojen periaatteiden mukaan kuin sen laatiminenkin.
Päivittämisen yhteydessä koulutuksen järjestäjä arvioisi yhdessä opiskelijan kanssa myös sitä, kuinka hyvin henkilökohtaistaminen on toiminut opiskelijan näkökulmasta ja mitä kehitettävää prosessissa on, jotta se tukisi aiempaa paremmin osaamisen kehittämistä. Palautteen ja toiminnan kehittämiseksi tarvittavan tiedon keruun tulisi olla osa koulutuksen järjestäjän laadunhallinnan menettelyitä. Tämäntyyppinen palautetieto olisi tarpeen sekä koulutuksen järjestäjän toimintaprosessien tehostamiseksi että yksittäisen opiskelijan yksilöllisen opintopolun sujuvoittamiseksi. Osana henkilökohtaistamisprosessia tehtäisiin myös urasuunnittelua, eli suunniteltaisiin toimenpiteet, joilla edistettäisiin opiskelijan työllistymistä tai jatko-opintoihin sijoittumista välittömästi tutkinnon tai koulutuksen suorittamisen jälkeen.
Koulutuksen järjestäjä vastaisi henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnasta myös siltä osin, jos se hankkii koulutusta toiselta koulutuksen järjestäjältä tai muulta taholta. Lain 45 §:ssä säädettäisiin suunnitelman laadintaan osallistuvista tahoista eri tilanteissa.
Lain ehdotetun 43 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijaksi ottamisesta. Opiskelijaksi ottamista koskevan päätöksenteon yhteydessä päätettäisiin yleensä myös siitä, otetaanko opiskelija suorittamaan koko tutkintoa vai tiettyjä tutkinnon osia. Joskus kuitenkin vasta henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnan yhteydessä selviää tarkemmin, onko opiskelijaksi otetun perusteltua suorittaa koko tutkinto vai ainoastaan tutkinnon osia sekä se, mitä nämä tutkinnon osat olisivat. Lähtökohtaisesti koulutuksen järjestäjä laatii henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman yhdessä opiskelijan kanssa, jolloin tarvittaessa suunniteltaisiin myös se, suorittaako opiskelija koko tutkinnon vai ainoastaan tutkinnon osia.
Pykälän 3 momentissa olisi edellä kuvattua menettelyä koskeva säännös. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi suunnitella opiskelijan tavoitteiden sekä tunnistetun aiemmin hankitun osaamisen perusteella, suorittaako opiskelija koko tutkinnon vai tutkinnon osan tai osia, ellei tästä ole päätetty 43 §:ssä säädetyn mukaisesti. Tässä päätöksenteossa käytettäisiin samoja perusteita kuin edellä on kuvattu 42 §:n mukaisessa jatkuvan haun yhteydessä tehtävässä suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen valinnassa.
Pykälän 3 momenttiin ehdotettua säännöstä säädettyä ei sovellettaisi työvoimakoulutukseen. Työvoimakoulutuksessa suoritettavasta tutkinnosta tai tutkinnon osista päättää työ- ja elinkeinotoimisto yhteistyössä koulutuksen järjestäjän kanssa työvoimakoulutuksen opiskelijavalinnan yhteydessä.
Päätös suoritettavasta tutkinnosta taikka tutkinnon osasta tai osista olisi perustana henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnalle. Osaamisen tunnustaminen sekä osaamisen hankkimisen suunnittelu henkilökohtaistettaisiin sen perusteella, mikä tutkinto taikka tutkinnon osa tai osia on valittu opiskelijan opiskeluoikeuden perusteeksi.
Pykälän 4 momentin mukaan lain 5 luvussa säädettyä sovellettaisiin lain 8 §:ssä tarkoitetussa muussa ammatillisessa koulutuksessa vain siltä osin kuin kyse on oppisopimuskoulutuksesta tai koulutussopimukseen perustuvasta koulutuksesta. Henkilökohtaistamisprosessia koskevat säännökset eivät siis olisi velvoittavia ammatillista osaamista syventävässä tai täydentävässä koulutuksessa eivätkä ammatilliseen tehtävään valmistavissa koulutuksissa muutoin kuin silloin, jos mainittuja koulutuksia suoritetaan oppisopimuskoulutuksena tai koulutussopimukseen perustuvana koulutuksena.
45 §. Henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinta ja hyväksyminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjän tulisi laatia ja päivittää henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma yhdessä opiskelijan kanssa. Suunnitelman laadintaan ja päivittämiseen osallistuisi opiskelijan kanssa koulutuksen järjestäjän nimeämä opettaja, opinto-ohjaaja tai tarvittaessa muu koulutuksen järjestäjän edustaja. Suunnitelman laadintaan ja päivittämiseen voisi tilanteesta riippuen osallistua useita näitä edellä mainittuja koulutuksen järjestäjää edustavia henkilöistä yhdessä tai erikseen. Tarvittaessa koulutuksen järjestäjä voisi tehdä yhteistyötä myös muiden asiantuntijoiden kanssa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin suunnitelman laadintaan ja päivittämiseen osallistuvista tahoista, kun osaamista hankitaan tai osoitetaan työpaikoilla. Työnantaja tai muu työpaikan edustaja osallistuisivat suunnitelman laadintaan ja päivittämiseen, jos koulutus järjestettäisiin oppisopimuskoulutuksena, osaamisen hankkiminen tapahtuisi koulutussopimukseen perustuvana koulutuksena tai osaaminen osoitettaisiin työpaikalla. Vankilaopetuksessa suunnitelman laadintaan osallistuisi myös vankilan työnjohtaja. Jos työvoimakoulutukseen sisältyisi työpaikalla tapahtuvaa osaamisen hankkimista, suunnitelman laadintaan voisi osallistua myös työ- ja elinkeinoviranomaisen edustaja.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin muiden kuin 2 momentissa tarkoitettujen yhteistyötahojen osallistumisesta henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadintaan. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän kanssa yhteistyössä toimivat tahot osallistuisivat henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadintaan ja päivittämiseen siltä osin, kun suunnitelman mukainen osaamisen hankkiminen tai osoittaminen taikka ohjaus- ja tukitoimet perustuisivat 30 §:ssä tarkoitettuun koulutuksen hankintaan taikka muuhun koulutuksen järjestäjän yhteistyöhön toisen ammatillisen koulutuksen järjestäjän, lukiokoulutuksen järjestäjän tai muiden toimijoiden, kuten esimerkiksi nuorisotyötä tekevien ja opiskelijahuollosta vastaavien tahojen kanssa. Lain 30 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä voi hankkia tutkintokoulutusta ja osaamisen arviointia toiselta koulutuksen järjestäjältä, joten olisi tärkeää, että nämä tahot osallistuvat henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadintaan tämän hankittavan koulutuksen osalta. Lisäksi olisi tärkeää, että ohjaus- ja tukitoimien yhteistyötahot olisivat mukana henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadinnassa näitä toimia vastaavilta osin.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman ja sen muutosten hyväksymisestä. Ehdotetun säännöksen mukaan suunnitelman ja sen muutokset hyväksyisi aina koulutuksen järjestäjä ja opiskelija. Muut pykälän 2 ja 3 momenteissa tarkoitetut suunnitelman laadintaan osallistuvat tahot hyväksyisivät suunnitelman ja sen muutokset siltä osin, kun ne säännöksen mukaan osallistuvat suunnitelman laadintaan ja päivittämiseen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin myös alaikäisen opiskelijan huoltajan tai laillisen edustajan kuulemisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijan huoltajaa tai laillista edustajaa tulisi kuulla ennen suunnitelman hyväksymistä. Huoltajaa ja laillista edustajaa tulisi kuulla myös merkittävien suunnitelman muutosten yhteydessä. Jos kyse olisi kuitenkin teknisluonteisesta suunnitelman päivittämisestä tai esimerkiksi osaamisen hankkimisen aikataulujen tarkennuksesta, kuulemisvelvoitetta ei olisi.
Henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma on edellä mainittujen tahojen yhteinen ja merkittävä työkalu opiskelijan osaamisen kehittämiseksi ja osaamisen laadun varmistamiseksi. Tästä syystä on tärkeää, että kaikilla osaamisen kehittämiseen ja osaamisen laadun varmistamiseen osallistuvilla tahoilla on mahdollisuus vaikuttaa suunnitelmaan ja sitoutua samalla sen toteuttamiseen.
46 §. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen. Pykälässä säädettäisiin aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi selvittää ja tunnistaa opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen tämän esittämien asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella. Asiakirjat voisivat olla esimerkiksi tutkintotodistuksia, työtodistuksia tai muita opiskelijan koulutuksen järjestäjälle toimittamia todistuksia. Muuna selvityksenä voitaisiin käyttää erimerkiksi osaamiskartoitusta, haastattelua tai muita soveltuvia tapoja osaamisen selvittämiseksi. Osaaminen tunnistettaisiin käyttämällä monipuolisesti erilaisia kullekin osaamis- ja toimialalle soveltuvia menetelmiä.
47 §. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen.Pykälässä säädettäisiin opiskelijan aiemmin hankkiman osaamisen tunnustamisesta. Osaamisen tunnustaminen tehtäisiin osaamisen tunnistamisen ja 46 §:n 1 momentissa tarkoitettujen opiskelijan esittämien asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella. Osaamisen tunnistamisen perusteella arvioitaisiin, miltä osin opiskelijan jo osoittama osaaminen voitaisiin tunnustaa suoraan osaksi suoritettavaa tutkintoa tai miltä osin osoitettu osaaminen voitaisiin toimittaa arvioijille arvioitavaksi ja tunnustettavaksi pelkästään asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella. Lisäksi arvioitaisiin, miltä osin opiskelija voitaisiin jo saavuttamansa osaamisen perusteella ohjata suoraan soveltuvan tutkinnon, sen osan tai osien näyttöön taikka yhteisten tutkinnon osien tai niiden osa-alueiden osalta osoittamaan osaamisensa muulla tavoin.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi tunnustaa opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen, joka vastaisi tutkinnon tai koulutuksen perusteiden ammattitaitovaatimuksia tai osaamistavoitteita. Ehdotetussa säännöksessä säädettäisiin osaamisen tunnustaminen koulutuksen järjestäjän velvollisuudeksi, mikä muuttaisi nykytilaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen osalta, sillä voimassa olevan sääntelyn mukaisesti opiskelijan on tullut hakea koulutuksen järjestäjältä aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.
Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen osalta osaamisen tunnustaminen puolestaan on jo säädetty koulutuksen järjestäjän velvoitteeksi ja siihen liittyvistä tarkemmista menettelyistä on säädetty ammatilliseen aikuiskoulutukseen liittyvästä henkilökohtaistamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa.
Koulutuksen järjestäjä tunnustaisi opiskelijan aiemmin hankkiman osaamisen 46 §:n 1 momentissa tarkoitettujen opiskelijan esittämien asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella. Koulutuksen järjestäjällä ei olisi velvoitetta lähteä muulla tavoin selvittämään opiskelijan mahdollista aiemmin hankkimaa osaamista, ellei osaaminen olisi nähtävissä suoraan kaikkien koulutuksen järjestäjien käytössä olevista valtakunnallisista rekistereistä tai palveluista.
Ehdotetun säännöksen 1 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin jatkossakin tarkemmin osaamisen tunnustamisen menettelytavoista. Asetuksella säädettävät menettelytavat vastaisivat voimassa olevassa henkilökohtaistamisasetuksessa säädettyjä menettelytapoja.
Koulutuksen järjestäjän tulisi tunnustaa tutkinnon osa tai yhteisten tutkinnon osien osa-alue osaksi suoritettavaa tutkintoa silloin, kun se on suoritettu voimassa olevien ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon perusteiden mukaisesti. Lisäksi edellytettäisiin, että suoritettavana olevan tutkinnon muodostumissäännöt mahdollistaisivat tutkinnon osan tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueen sisällyttämisen tutkintoon. Valinnaisten tutkinnon osien osalta edellytettäisiin edellisten lisäksi, että henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa sovitaan kyseisen tutkinnon osan sisältyvän opiskelijan tutkintoon. Koulutuksen järjestäjän tulisi tunnustaa myös opiskelijan suorittamat lukio-opinnot, korkeakouluopinnot sekä muut vastaavat toimivaltaisen viranomaisen arvioimat ja todentamat opinnot osaksi suoritettavaa tutkintoa, jos tutkinnon muodostumissäännöt mahdollistavat näiden opintojen sisällyttämisen osaksi tutkintoa esimerkiksi valinnaisena tutkinnon osana tai valinnaisena yhteisten tutkinnon osien osa-alueena. Näissä tilanteissa koulutuksen järjestäjä tunnustaisi suoritetun tutkinnon osan tai yhteisen tutkinnon osan osa-alueen suoraan osaksi suoritettavaa tutkintoa.
Jos opiskelijalla olisi aiemmin suoritettuja tutkintoja, tutkinnon osia tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueita taikka niitä sisällöllisesti vastaavia lukio-opintoja, korkeakouluopintoja tai muita vastaavia toimivaltaisen viranomaisen arvioimia ja todentamia opintoja, jotka eivät kuitenkaan olisi voimassa olevien ammatillisten tutkintojen perusteiden mukaisia, koulutuksen järjestäjä toimittaisi opiskelijan toimittamat asiakirjat ja mahdollisen muun selvityksen osaamisen arvioijille. Arvioijat arvioisivat, vastaavatko aiemmin suoritetut tutkinnot, tutkinnon osat tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueet taikka opinnot parhaillaan suoritettavana olevan tutkinnon perusteita ja mitä tutkinnon osia tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueita olisi asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella mahdollista tunnustaa osaksi suoritettavaa tutkintoa. Samalla arvioijat varmistaisivat asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella opiskelijan aiemmin hankkiman osaamisen ajantasaisuuden. Arvioinnin perusteella arvioijat päättäisivät, miltä osin todennettu osaaminen soveltuisi tunnustettavaksi vastaamaan suoritettavana olevan tutkinnon osia tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueita.
Opiskelijalla voisi olla myös muuta tavoitteena olevaan tutkintoon liittyvää aiempaa osaamista kuin suoritettuja tutkintoja, tutkinnon osia tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueita taikka aiemmin mainittuja toimivaltaisen viranomaisen arvioimia ja todentamia opintoja. Aiempi osaaminen voisi perustua esimerkiksi työkokemukseen, harrastuneisuuteen tai koulutukseen, jossa ei ole suoritettu tutkintoja, niiden osia tai opintoja. Jos henkilökohtaistamisen yhteydessä todettaisiin, että opiskelijalla olisi riittävästi sellaista aiempaa osaamista, jonka perusteella hän voisi saada suoritetuksi tutkinnon osan tai osia tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueita, koulutuksen järjestäjä ohjaisi opiskelijan näiltä osin suoraan osoittamaan osaamisensa näytössä tai yhteisten tutkinnon osien ja niiden osa-alueiden osalta myös muulla tavoin. Jos koulutuksen järjestäjä arvioisi, että aiemmin hankittu osaaminen ei riitä osaamisen osoittamiseen, koulutuksen järjestäjän olisi yhdessä opiskelijan kanssa suunniteltava osaamisen osoittamiseksi tarvittavan ammattitaidon tai osaamisen hankkiminen henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa.
Valmentavassa koulutuksessa aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista tehtäisiin käytännössä vain harvoissa tilanteissa, koska valmentavan koulutuksen ensisijaisena tavoitteena on antaa opiskelijalle uusia valmiuksia eikä toimia hankitun osaamisen todentamiskeinona. Ehdotettua aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista koskevaa säännöstä sovellettaisiin kuitenkin myös valmentavaan koulutukseen silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi silloin, jos opiskelija jatkaa aiemmin aloitettua valmentavaa koulutusta. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen osaksi valmentavan koulutuksen valinnaisia osia edellyttäisi, että henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa olisi sovittu kyseisen koulutuksen osan sisältyvän valmentavaan koulutukseen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin osaamisen arviointia koskevien säännösten soveltamisesta aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisen yhteydessä. Ehdotetun säännöksen mukaan aiemmin hankitun osaamisen arvioinnissa sovellettaisiin, mitä 53 §:n 1—3 momentissa säädettäisiin osaamisen arvioinnista, 54 §:ssä osaamisen arvioijista, 55 §:ssä arvioinnin tarkistamisesta ja oikaisusta sekä 56 §:ssä arvosanan korottamisesta. Jos aiemmin hankittua ammatillista osaamista arvioitaisiin ilman näyttöön osallistumista, ehdotetun säännöksen mukaan poikettaisiin kuitenkin siitä, mitä 54 §:n 1 momentissa säädettäisiin osaamisen arvioijista. Tällöin osaamisen arvioijina toimisi kaksi opettajaa tai muuta koulutuksen järjestäjän edustajaa, eli toisena arvioijana ei toimisi työelämän edustaja. Tämä poikkeussääntö olisi tarpeen, koska osaamista ei tällöin osoitettaisi tekemällä käytännön työtehtäviä aidoissa työtilanteissa ja -prosesseissa, vaan esitettyjen asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella. Työelämän edustajien osallistuminen pelkästään asiakirjojen ja muun selvityksen perusteella tehtävään osaamisen arviointiin kuormittaisi kohtuuttomasti työelämää.
Jos aiemmin hankittua osaamista tunnustettaisiin ilman osaamisen arviointia eli suoraan tutkinnon perusteiden mukaisesti, ehdotetun säännöksen mukaan sovellettaisiin ainoastaan lain 56 §:n säännöksiä arvosanan korottamisesta.
Opiskelijoiden yhdenvertaisuuden kannalta tunnustettavan osaamisen laajuuden mitoituksessa ja arvosanojen muuntamisessa tulisi käyttää mahdollisimman yhtenäisiä periaatteita. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaankin voimassa olevaa ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 30 §:n 3 momenttia vastaavaa valtuutussäännöstä, jonka mukaan Opetushallitus voisi määrätä osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen mitoituksen periaatteista sekä arvosanojen muuntamisesta. Opetushallitus voisi määrätä tunnustettavan osaamisen mitoituksen ja arvosanojen muuntamisen periaatteista tyypillisimmissä tilanteissa, koska kaikkiin yksittäisiin tilanteisiin soveltuvia määräyksiä ei ole mahdollista antaa. Muissa tilanteissa koulutuksen järjestäjän tulisi määritellä tunnustettavan osaamisen laajuus osaamispisteinä sekä osaamisen arviointi. Opetushallitus voisi nykykäytäntöä vastaavasti määritellä tunnustettavan osaamisen mitoituksen periaatteet esimerkiksi silloin, kun tutkintoon sisällytetään opintopisteinä suoritettuja korkeakouluopintoja tai lukiokoulutuksessa suoritettuja kursseja taikka kun opiskelija on suorittanut lukion oppimäärän. Arvosanojen muuntamisesta Opetushallitus voisi määrätä esimerkiksi suomalaisissa korkeakouluissa ja lukiokoulutuksessa suoritettujen opintojen osalta.
48 §. Osaamisen hankkimisen suunnittelu. Pykälässä säädettäisiin osaamisen hankkimisen suunnittelusta. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi suunnitella tutkinnon tai koulutuksen perusteissa edellytetyn ammattitaidon tai osaamisen hankkiminen, jos opiskelijalla ei ole osaamisen osoittamiseksi tarvittavaa aiemmin hankittua osaamista. Lisäksi koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi suunnitella opiskelijan tarvitsemat ohjaus- ja tukitoimet sekä tarvittaessa 63 §:ssä tarkoitetut opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot, 64 §:ssä tarkoitettu erityinen tuki ja osaamisen arvioinnin mukauttaminen sekä 66 §:ssä tarkoitettu ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeaminen.
Osaamisen hankkimisen suunnittelun yhteydessä koulutuksen järjestäjä selvittäisi opiskelijan tarpeen tutkintokoulutukseen, muuhun ammattitaidon tai osaamisen hankkimiseen, ohjaukseen ja tukeen, opiskeluvalmiuksia tukeviin opintoihin ja erityiseen tukeen. Myös tarve mukauttaa osaamisen arviointia tai poiketa tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista olisi selvitettävä. Samalla selvitettäisiin myös opiskelijan neuvontaan ja ohjaukseen osallistuvat yhteistyötahot. Ammatillisen perustutkintokoulutuksen opiskelijan osalta olisi lisäksi selvitettävä tarve järjestää työpaikalla tapahtuvaa osaamisen hankkimista, jos opiskelijalla ei olisi ehdotetun 62 §:n 2 momentissa tarkoitettua suoritettavaan tutkintoon liittyvää käytännön työtehtävien yhteydessä aiemmin hankittua osaamista.
Koulutuksen järjestäjä suunnittelisi yhdessä opiskelijan kanssa, miten, missä ja milloin tämä hankkii tutkinnon tai koulutuksen perusteissa edellytetyn ammattitaidon tai muun osaamisen. Opiskelija ohjattaisiin tutkintokoulutukseen tai muuhun lisäammattitaidon hankkimiseen vain siltä osin, kun hänellä ei vielä olisi osaamisen osoittamiseksi tarvittavaa aiemmin hankittua osaamista. Opiskelijalle olisi selvitettävä ne erilaiset oppimisen mahdollisuudet, joita koulutuksen järjestäjä tarjoaa. Yhteisesti olisi arvioitava niiden sopivuus opiskelijalle.
Pykälän 2 momentin mukaan ammattitaidon tai osaamisen hankkiminen suunniteltaisiin yksilöllisesti tutkinnon tai koulutuksen osittain.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että mitä pykälässä säädetään opiskelijasta, sovellettaisiin myös oppisopimuskoulutukseen hakijaan. Säännös olisi tarpeen siksi, että oppisopimuskoulutuksessa osa osaamisen hankkimisen suunnittelusta on usein tarpeen tehdä ennen oppisopimuksen solmimista, jotta oppisopimusopiskelijan työnantaja tietää, mihin hän sitoutuu ja milloin opiskelija on työpaikalla työnantajan käytettävissä. Tällöin hakijaa ei ole vielä otettu oppisopimuskoulutuksen opiskelijaksi. Osaamisen hankkimisen suunnittelu toteutettaisiin kuitenkin vastaavasti kuin opiskelijaksi jo otetun henkilön osalta on säädetty.
49 §. Osaamisen osoittamisen suunnittelu.Pykälässä säädettäisiin tutkinnon tai valmentavan koulutuksen suorittamiseksi tarvittavan osaamisen osoittamisen suunnittelusta. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi suunnitella tutkinnon tai koulutuksen perusteissa edellytetyn ammattitaidon tai osaamisen osoittaminen. Koulutuksen järjestäjä suunnittelisi yhdessä opiskelijan kanssa, miten, missä ja milloin tämä osoittaa tutkinnon perusteissa edellytetyn ammattitaidon tai muun osaamisen taikka koulutuksen perusteissa edellytetyn osaamisen. Pykälän 2 momentin mukaan ammattitaidon tai osaamisen osoittaminen suunniteltaisiin yksilöllisesti tutkinnon tai koulutuksen osittain.
Ammatillisissa tutkinnon osissa osaaminen osoitetaan pääsääntöisesti työpaikoilla järjestettävissä näytöissä käytännön työtehtäviä tehden. Jotta näytöt voitaisiin sovittaa mahdollisimman hyvin ja sujuvasti osaksi työpaikkojen normaaleja käytäntöjä, koulutuksen järjestäjän olisi suunnitellessaan ja järjestäessään näyttöjä tehtävä yhteistyötä niiden työpaikkojen kanssa, joilla näytöt järjestetään.
6 luku. Tutkinnon tai valmentavan koulutuksen suorittaminen ja osaamisen arviointi
50 §. Tutkinnon ja valmentavan koulutuksen suorittaminen. Pykälässä säädettäisiin ammatillisen tutkinnon ja ammatillisten tutkintojen tutkinnon osien sekä valmentavan koulutuksen ja valmentavan koulutuksen osien suorittamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon tutkinnon osa olisi suoritettu, kun tutkinnon perusteissa määritelty osaaminen olisi osoitettu vähintään perusteiden mukaisella alimmalla hyväksytyllä tasolla joko näyttämällä ehdotetun lain 52 §:ssä säädetyllä tavalla tai tunnustamalla osaaminen sen mukaan kuin ehdotetun lain 47 §:ssä säädetään. Koko tutkinto katsottaisiin suoritetuksi, kun opiskelija on suorittanut hyväksytysti tutkinnon muodostumiseksi vaadittavat tutkinnon perusteissa määrätyt pakolliset tutkinnon osat ja henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa suunnitellut valinnaiset tutkinnon osat.
Erityistä tukea saavan opiskelijan osalta ammatillisen perustutkinnon perusteiden mukaista osaamisen arviointia voitaisiin mukauttaa laatimalla opiskelijalle yksilöllinen osaamisen arviointi ehdotetun lain 64 §:n 2 momentissa säädetyn mukaisesti. Osaamisen arviointia voitaisiin mukauttaa vain siinä määrin, kuin se olisi opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ja valmiudet huomioon ottaen välttämätöntä. Osaamisen arvioinnin mukauttaminen olisi mahdollista vain ammatillisen perustutkinnon osalta. Myös erityistä tukea saavan opiskelijan opetuksessa ensisijaisena tavoitteena olisi kuitenkin se, että opiskelija voisi hänelle annettavien tukitoimien avulla saavuttaa ammatillisen perustutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valmentavan koulutuksen osan ja valmentavan koulutuksen suorittamisesta vastaavalla tavalla kuin ehdotetussa 1 momentissa säädetään tutkinnon ja tutkinnon osan suorittamisesta. Pykälän 2 momentin mukaan valmentavan koulutuksen osa olisi suoritettu, kun opiskelija on osoittanut koulutuksen perusteissa määritellyn osaamisen ehdotetun lain 52 §:ssä säädetyllä tavalla tai osaaminen on tunnustettu siten kuin ehdotetussa 47 §:ssä säädetään. Koko valmentava koulutus katsottaisiin suoritetuksi, kun koulutuksen perusteiden mukaan kaikki koulutuksen muodostumiseksi vaadittavat koulutuksen osat on suoritettu hyväksytysti.
51 §. Palaute osaamisen kehittymisestä. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan oikeudesta saada osaamisen kehittymisestä palautetta tutkinnon suorittamisen ja koulutuksen aikana. Pykälän 1 momentin mukaan tutkintokoulutuksen ja valmentavan koulutuksen aikana opiskelijan osaamisen kehittymistä arvioisivat ja siitä antaisivat palautetta opetuksesta vastaavat opettajat tai muut koulutuksen järjestäjän edustajat sekä työpaikalla järjestettävän koulutuksen aikana myös vastuullinen työpaikkaohjaaja.
Opiskelijan osaamisen kehittymistä arvioisivat tavallisesti opetuksesta vastaava opettaja tai opettajat yhdessä. Jos opiskelijalla on ainoastaan yksi opetuksesta vastaava opettaja, voisi hän myös yksin arvioida opiskelijan osaamisen kehittymistä ja antaa siitä palautetta. Opiskelijalla olisi oikeus saada palautetta osaamisen kehittymisestä myös muissa oppimisympäristöissä, kuten työpaikalla järjestettävän koulutuksen aikana. Tällöin palautteen antajana voisi toimia myös opiskelijan vastuullinen työpaikkaohjaaja. Osaamisen kehittymistä seurattaisiin ja sitä arvioitaisiin antamalla opiskelijalle kirjallista tai suullista palautetta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi, että jos opiskelija suorittaa tutkinnon tai tutkinnon osan osallistumatta tutkintokoulutukseen, hänen osaamisensa kehittymistä arvioisivat ja siitä antaisivat palautetta ehdotetussa 54 §:ssä tarkoitetut osaamisen arvioijat osaamisen arvioinnin yhteydessä.
Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijalle annettavalla palautteella ohjattaisiin ja kannustettaisiin henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen sekä kehitettäisiin edellytyksiä itsearviointiin. Palaute ei vaikuttaisi tutkinnon tai koulutuksen osan tai yhteisen tutkinnon osan osa-alueen arviointiin tai arvosanaan eikä siihen myöskään voisi hakea tarkistamista tai oikaisua ehdotetun lain 55 §:ssä säädetyllä tavalla.
Opiskelijan osaamisen kehittymistä tulisi arvioida säännöllisesti opiskelun aikana ja antaa siitä palautetta opiskelijalle, jotta opiskelija tietää, mitä hänen tulee vielä oppia saavuttaakseen tutkinnon tai koulutuksen perusteissa määrätyt ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet.
52 §. Osaamisen osoittaminen. Pykälässä säädettäisiin osaamisen osoittamisesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin näytöstä osaamisen osoittamisen välineenä. Momentin mukaan ammattitaito ja osaaminen osoitettaisiin tekemällä käytännön työtehtäviä aidoissa työtilanteissa ja työprosesseissa. Tätä osaamisen osoittamistilannetta kutsuttaisiin näytöksi. Näytössä opiskelija osoittaisi, kuinka hyvin hän on saavuttanut tutkinnon perusteissa määritellyn ammattitaidon tai osaamisen. Käytännön työtehtäviä tehtäisiin siinä laajuudessa, että osoitettava osaaminen vastaisi kattavasti tutkinnon perusteissa määrättyjä ammattitaitovaatimuksia, arvioinnin kohteita ja kriteereitä. Näyttöä olisi mahdollista jatkaa toisessa työpaikassa tai työkohteessa niin, että osaamisen osoittamisen kattavuus varmistuu.
Näytöt suunniteltaisiin tutkinnon osittain ja niiden suunnittelussa ja arvioinnissa olisi aina noudatettava tutkinnon perusteissa määriteltyjä arvioinnin kohteita ja kriteerejä sekä ammattitaidon osoittamistapoja. Arvioitavan tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksiin tai osaamistavoitteisiin liittyvä osaaminen voitaisiin osoittaa yhdellä kertaa tai useassa osassa. Yhdessä näytössä voitaisiin myös osoittaa useaan tutkinnon osaan liittyvää osaamista. Koulutuksen järjestäjä vastaisi näytön suunnittelusta, mutta suunnittelu tehtäisiin yhdessä opiskelijan ja näyttötyöpaikan tai muun näyttöympäristön edustajan kanssa. Näyttöjen käytännön järjestelyt ja aikataulut tulisi suunnitella siten, että ne soveltuvat mahdollisimman hyvin opiskelijan ja näyttötyöpaikan tai muun näyttöympäristön tarpeisiin ja normaaleihin käytäntöihin.
Näyttöä käytettäisiin arvioinnin välineenä ammatillisissa tutkinnon osissa. Pykälän 1 momentin nojalla myös yhteisten tutkinnon osien tai niiden osa-alueiden osaamistavoitteiden saavuttaminen arvioitaisiin näytössä silloin, kun yhteinen tutkinnon osa tai sen osa-alue toteutetaan ammatillisen tutkinnon osan yhteydessä. Yhteisten tutkinnon osien suorittamiseksi vaadittava osaaminen voitaisiin tarvittaessa osoittaa myös muulla tavoin, esimerkiksi kirjallisissa tai suullisissa kokeissa. Pykälän 2 momentin mukaan valmentavan koulutuksen osien suorittamiseksi vaadittava osaaminen osoitettaisiin muualla tavoin kuin näytössä, esimerkiksi kirjallisissa tai suullisissa kokeissa.
Näytöt korvaisivat voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetut ammattiosaamisen näytöt ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitetut tutkintotilaisuudet. Ammatillisessa koulutuksessa siirryttäisiin yhteen näyttöön perustuvaan osaamisen osoittamistapaan, joka vastaisi pääpiirteissään nykyisten näyttötutkintojen tutkintotilaisuuksia. Ammatillisessa peruskoulutuksessa on ollut voimassa olevan lainsäädännön mukaan mahdollista käyt
