1.1  Koiravero

Ennen nykyisen koiraverosta annetun lain (590/1979) voimaantuloa koiraveroa koskevat säännökset sisältyivät vuonna 1894 annettuun keisarilliseen asetukseen. Asetuksen antamisen aikoihin koiraverolla pyrittiin lähinnä estämään vesikauhun leviäminen. Nykyinen koiraverolaki tuli voimaan vuoden 1980 alusta. Säädettäessä nykyistä koiraverolakia verolla ei enää katsottu olevan terveydellisiä eikä välittömästi koirakantaan liittyviä tarkoitusperiä. Luonteeltaan koiravero on fiskaalinen ja se on tarkoitettu yhdeksi kunnan tulolähteistä, jota kunnat ovat saattaneet käyttää yleisten menojensa kattamiseen. 

Koiraverosta annetun lain 1 §:n mukaan koirasta on suoritettava vuosittain koiraveroa sille kunnalle, jonka alueella koiraa edellisen kalenterivuoden päättyessä on pidetty. Koiraveroa ei kuitenkaan tarvitse suorittaa: 

1) koirasta, joka verovuoden päättyessä on viittä kuukautta nuorempi; 

2) koirasta, jonka omistaa valtio tai jonka elatuskustannukset suoritetaan valtion varoista; 

3) koirasta, jota käytetään porojen paimentamiseen; 

4) invalidin tai aistiviallisen apu- ja opaskoirasta; 

5) maanpuolustus- tai väestösuojelutehtäviin todistettavasti koulutetusta koirasta, joka on sitouduttu luovuttamaan näihin tarkoituksiin 

6) vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiseen todistettavasti koulutetusta koirasta, joka on sitouduttu luovuttamaan poliisiviranomaisen käyttöön; 

7) koirasta, jonka omistaa vieraan valtion Suomessa olevassa diplomaattisessa tai muussa edustustossa tahi lähetetyn konsulin virastossa palveleva henkilö, hänen perheenjäsenensä tai yksityinen palvelijansa, jos he eivät ole Suomen kansalaisia; sekä 

8) koirasta, jota eläinten käyttämisestä tieteellisissä kokeissa annetun asetuksen (334/1971) mukaisesti käytetään asetuksessa säädettyihin tarkoituksiin. 

Koiranomistaja on velvollinen viimeistään seuraavan vuoden helmikuun kuluessa ilmoittamaan koiransa sille kunnalle, jonka alueella hän koiraa pysyvästi pitää. Kunnan on tammikuun kuluessa vuosittain muistutettava ilmoitusvelvollisuudesta siten kuin kunnalliset ilmoitukset asianomaisessa kunnassa julkaistaan. Jos koiranomistaja laiminlyö ilmoitusvelvollisuutensa, kunnanhallitus tai johtosäännössä määrätty viranhaltija voi korottaa koiraveron enintään kaksinkertaiseksi ja laissa säädetyissä tilanteissa määrätä myös veronlisäystä. Maksuunpannulle ja maksamatta jätetylle koiraverolle on maksettava viivekorkoa veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain (1556/1995) nojalla. 

Koiraveron maksuunpanee ja perii kunta ja kunnan tulee pitää sille ilmoitetuista koirista luetteloa. Koirasta, josta on suoritettava koiraveroa, kunnan tulee kirjoittaa koiraverolippu, joka lähetetään koiranomistajille verovuotta seuraavan vuoden keväällä, toukokuun loppuun mennessä. Koiraveron suuruudesta päättää kunnanvaltuusto. Koiraveron enimmäismääräksi on kuitenkin säädetty 50 euroa. 

Koiranomistajan on lisäksi tehtävä koirasta muutosilmoitus, jos verovuoden aikana koiran pysyväinen pitopaikka on muuttunut toiseen kuntaan, koira on luovutettu uudelle omistajalle tai koira on kuollut. 

Vuonna 1991 voimaan tulleen lainmuutoksen nojalla kunnanvaltuusto voi päättää, ettei kunnassa ole suoritettava koiraveroa eikä omistaja ole velvollinen tekemään ilmoitusta koiran omistamisesta, pitopaikan muutoksesta toiseen kuntaan, luovuttamisesta uudelle omistajalle tai koiran kuolemasta. 

Tällä hetkellä kaikki kunnat ovat luopuneet koiraveron perimisestä, viimeisimpinä Helsingin ja Tampereen kaupungit vuonna 2017. Koiraverosta annetun lain säännöksiä ei sovelleta Ahvenanmaan maakunnassa. 

1.2  Ehdotettu muutos

Koiraverosta annetun lain 1 §:n 2 momentin nojalla tällä hetkellä kaikkien kuntien kunnanvaltuustot ovat tehneet päätöksen siitä, ettei kunnassa ole suoritettava koiraveroa. Kunnat ovat luopuneet koiraveron määräämisestä muun muassa siksi, että veron perimistä ei ole pidetty taloudellisesti perusteltuna. Koiraveron määrääminen, maksuunpano ja perintä aiheuttavat kunnalle koiraveron tuottoon nähden suhteettoman suuria hallinto- ja perimiskustannuksia. Myös lain noudattamisen valvonta on käytännössä mahdotonta ja veron maksaminen onkin ollut lähinnä koiran omistajan oman ilmoituksen varassa. 

Koska koiraveroa koskeva lainsäädäntö on vanhentunutta eivätkä kunnat ole olleet halukkaita käyttämään koiraveroa tulolähteenään, hallitus katsoo, että koiraverolain voimassaololle ei ole enää perusteita. Tämän johdosta esityksessä ehdotetaan, että laki kumottaisiin.