1.1
Varhaiskasvatuslaki
1 luku. Yleiset säännökset
1 §.Lain tarkoitus ja soveltamisala. Laissa säädettäisiin lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen ja varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Laissa halutaan erityisesti korostaa lapsen etua ja oikeutta osallistua varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatus on osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Varhaiskasvatuspalveluilla on edelleen tärkeä merkitys myös muun muassa työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa varhaiskasvatuslakia (36/1973) selkeämmin varhaiskasvatuksen toimintamuodoista ja niiden järjestämispaikoista. Toimintamuotoja olisivat päiväkotitoiminta, perhepäivähoito ja avoin varhaiskasvatustoiminta. Päiväkotitoimintaa järjestettäisiin päiväkodissa, perhepäivähoitoa perhepäiväkodissa ja avointa varhaiskasvatustoimintaan soveltuvassa paikassa. Avoin varhaiskasvatustoiminta korvaisi käsitteenä ja toimintamuotona voimassa olevan lain mukaisen muun varhaiskasvatuksen. Ehdotettu 2 momentti ei rajoittaisi varhaiskasvatuksen järjestäjän harkintavaltaa päättää varhaiskasvatuksessa käytettävistä tiloista tai estäisi hyödyntämästä samoja tiloja tai rakennuksia useisiin käyttötarkoituksiin. Esimerkiksi osa koulurakennuksesta voidaan osoittaa päiväkotitoiminnan käyttöön, jolloin päiväkotitoimintaa koskevat varhaiskasvatuslain ja muun lainsäädännön säännökset tulevat sovellettaviksi.
Lakia sovellettaisiin 3 momentin mukaan kunnan, kuntayhtymän ja yksityisen palveluntuottajan järjestämään tai tuottamaan päiväkotitoimintaan ja perhepäivähoitoon. Laissa varhaiskasvatuksen järjestäminen, velvollisuus järjestää varhaiskasvatusta ja palvelun tuottaminen erotettaisiin käsitteellisesti toisistaan. Vain kunnalla olisi velvollisuus järjestää varhaiskasvatusta. Kunta toimisi laissa tarkoitettuna varhaiskasvatuksen järjestäjänä siten kuin 5 §:ssä säädetään. Yksityinen palveluntuottaja, josta säädettäisiin 9 luvussa, voisi toimia varhaiskasvatuksen järjestäjänä silloin, kun kyseessä ei olisi tilanne, jossa kunta 5 §:n mukaisesti toimii järjestäjänä. Tällainen tilanne olisi usein käsillä, kun varhaiskasvatusta järjestetään yksityisen hoidon tuella. Kunta, kuntayhtymä ja 9 luvussa tarkoitettu yksityinen palveluntuottaja voisivat toimia laissa tarkoitetun järjestäjän päiväkotitoiminnan ja perhepäivähoidon tuottajina.
Voimassa olevan varhaiskasvatuslain 1 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan kunnan ja kuntayhtymän lisäksi muun palvelujen tuottajan järjestämään varhaiskasvatukseen, mikä on harhaanjohtava ilmaus, sillä lakia on käytännössä sovellettu kunnalliseen ja yksityiseen toimintaan, jolla tarkoitetaan yksityistä henkilöä, yhteisöä tai säätiötä taikka julkisyhteisön perustamaa liikeyritystä, mutta ei esimerkiksi seurakuntaa tai julkisoikeudellista laitosta, kuten yliopistoa. Kunnan hankkiessa varhaiskasvatuspalveluja muulta palvelujen tuottajalta järjestämisvastuu säilyy kunnalla. Kuntalain (410/2015) mukaan kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa tehtävät ja järjestää sille laissa erikseen säädetyt tehtävät. Kunta voi järjestää sille laissa säädetyt tehtävät itse tai sopia järjestämisvastuun siirtämisestä toiselle kunnalle tai kuntayhtymälle. Järjestäessään tehtäviä itse kunta voi hankkia niitä muilta julkisilta tai yksityisiltä palvelujen tuottajilta. Tällöin on kyse kunnan järjestämistä palveluista. Kunnan järjestämisvelvollisuudesta säädettäisiin tarkemmin lain 2 luvussa. Yksityistä palveluntuottajaa koskevat erityiset säännökset ilmoitusvelvollisuudesta ja siihen liittyvästä rekisteristä sisältyisivät lain 9 lukuun. Yksityisesti järjestetyt palvelut perustuvat asiakkaan ja palvelujen tarjoajan väliseen sopimukseen. Varhaiskasvatuksen järjestämistä ja tuottamista koskevat säännökset soveltuvat yhtä lailla sekä kunnan tai kuntayhtymän että yksityisen palvelujen tuottajan järjestämään tai tuottamaan toimintaan, sikäli kuin laissa ei toisin säädetä. Tuottaja vastaa tämän lain säännösten noudattamisesta pääsääntöisesti samoin kuin järjestäjä. Tuottaja vastaa myös ensisijaisesti yleislainsäädännön noudattamisesta toiminnassaan, esimerkiksi tietosuojalainsäädännön noudattamisesta. Rekisterinpitäjän rooli seuraa lakisääteisen tehtävän toteuttamisesta. Kunta järjestäjänä on rekisterinpitäjä järjestämisvelvollisuuteen liittyvien tehtäviensä ja velvoitteidensa osalta. Kunta toimii rekisterinpitäjänä esimerkiksi palvelusetelin myöntämiseen tarpeellisten tietojen osalta, mutta yksityinen palveluntuottaja on rekisterinpitäjä esimerkiksi varhaiskasvatuksen turvalliseen toteuttamiseen ja ravinnon saantiin liittyvien ruoka-allergioiden tai erityisten pedagogisten järjestelyiden osalta. Mikäli pedagogiset järjestelyt vaikuttavat palvelusetelin myöntämiseen, on myös kunnalla lakisääteinen peruste käsitellä siihen liittyviä henkilötietoja.
Esityksen mukaan ainoastaan kunta ja kuntayhtymä voisivat järjestää avointa varhaiskasvatustoimintaa. Kunta tai kuntayhtymä järjestäisi ja vastaisi toiminnasta, mutta se voisi hankkia sitä 9 luvussa tarkoitetulta yksityiseltä palveluntuottajalta. Laissa ei enää säädettäisi muusta varhaiskasvatustoiminnasta, johon voimassa olevaa varhaiskasvatuslakia olisi kokonaisuudessaan tullut soveltaa. Toisin kuin voimassaolevassa laissa, avoimen varhaiskasvatustoiminnan osalta säädettäisiin, miltä osin varhaiskasvatuslain säännöksiä siihen sovelletaan. Vaikka avointa varhaiskasvatustoimintaa koskeva sääntely verrattuna muun varhaiskasvatustoiminnan sääntelyyn rajautuu harvempiin säännöksiin, selkeä sääntely tosiasiassa parantaa lain vaikuttavuutta ja tehostaa säänneltyä tosiasiallista noudattamista. Muilta kuin säännellyiltä osin toiminnan tarkempi järjestämistapa ja sisältö olisivat avoimessa varhaiskasvatustoiminnassa kunnan tai kuntayhtymän päätettävissä. Lain 3 momentin mukaan avoimeen varhaiskasvatustoimintaan sovellettaisiin varhaiskasvatuslain säännöksiä lapsen edun ensisijaisuudesta, palveluiden tuottamistavasta, varhaiskasvatusympäristöstä, osallisuudesta ja vaikuttamisesta, varhaiskasvatussuunnitelman perusteista ja paikallisista varhaiskasvatussuunnitelmista sekä lukuja, joissa säädetään toiminnan hallinnosta ja valvonnasta, rahoituksesta ja maksuista sekä valvontaviranomaisen päätöksiin liittyvistä oikeusturvakeinoista. Avoimella varhaiskasvatustoiminnalla voitaisiin tarpeen mukaan täydentää varhaiskasvatuksen palveluvalikoimaa ja tarjota vaihtoehtoja lasten ja perheiden erilaisiin tarpeisiin.
Kunnan ja kuntayhtymän järjestämän avoimen varhaiskasvatustoiminnan sääntelemistä voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, sillä avointa toimintaa järjestämällä kunnat tosiasiallisesti voivat vaikuttaa lakisääteisen velvollisuutensa, päiväkodissa tai perhepäivähoidossa järjestettävän varhaiskasvatuksen, kysyntään. Muun kuin kunnan tai kuntayhtymän järjestämän muun kuin päiväkodissa tai perhepäivähoidossa tapahtuvan toiminnan sisältö ja tuottamistapa perustuvat palvelujen tuottajan ja asiakkaiden väliseen sopimukseen, eikä siihen myönnetä lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa tarkoitettua yksityisen hoidon tukea. Varhaiskasvatuslakia ei sovellettaisi tällaiseen toimintaan.
Avoimeen varhaiskasvatustoimintaan osallistumisella voi olla merkitystä lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain (1128/1996) mukaisen kotihoidon tuen kannalta. Kansaneläkelaitos on tulkinnut voimassa olevaa lakia siten, että lapsen osallistuminen kunnan järjestämään kerho- tai vastaavaan toimintaan, joka kestää noin kolme tuntia päivässä, ei vaikuta kotihoidon tuen myöntämiseen. Tarkoitus ei ole tällä esityksellä muuttaa kotihoidon tuen myöntämistä koskevia linjauksia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin lain henkilöllisestä soveltamisalasta. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 2 §:n 1 momenttia. Sen mukaan varhaiskasvatusta voivat saada lapset, jotka vielä eivät ole oppivelvollisuusikäisiä sekä milloin erityiset olosuhteet sitä vaativat, myös sitä vanhemmat lapset. Kunnan järjestämisvelvollisuudesta säädettäisiin lain 5 ja 6 §:ssä ja lapsen oikeudesta saada varhaiskasvatusta 12 §:ssä. Kuten nykyisinkin, varhaiskasvatusta voitaisiin erityisten olosuhteiden niin vaatiessa antaa myös oppivelvollisuusikäiselle lapselle. Tällainen erityinen syy voi olla pienten koululaisten hoidon tarve, jos kunnassa ei esimerkiksi järjestetä perusopetuslaissa (628/1998) tarkoitettua aamu- ja iltapäivätoimintaa, taikka hoidon tarve johtuu lapsen huoltajan epäsäännöllisistä työajoista. Etenkin yksinhuoltajien kohdalla voi syntyä tilanteita, joissa lapsen hoito on tarkoituksenmukaisinta järjestää varhaiskasvatuspalveluja käyttäen. Järjestäminen on viime kädessä kunnan harkinnassa. Ratkaisevaa harkinnassa tulisi olla lapsen etu ja se, mitä muita palveluja kunnassa on käytettävissä lasten hoidon järjestämiseksi.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin informatiivisesti, että esiopetuksesta säädetään perusopetuslaissa. Perusopetuslain 6 §:n 2 momentin mukaan esiopetusta saavalle oppilaalle voidaan opetuksen järjestämispaikaksi osoittaa myös varhaiskasvatuspaikka. Informatiivisesti edelleen säädettäisiin voimassa olevan varhaiskasvatuslain 11 b §:n kaltaisesti, että lapsen mahdollisuudesta osallistua esiopetukseen on huolehdittava. Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että päiväkodissa järjestettävään esiopetukseen sovelletaan lisäksi, mitä varhaiskasvatuslaissa säädetään päiväkodin ryhmäkoosta ja henkilöstömitoituksesta. Myös tarkastusta ja virheisiin ja puutteisiin puuttumista koskevat valvontaviranomaisten toimivaltuudet olisi voimassa päiväkodissa järjestettävän varhaiskasvatuksen lisäksi myös esiopetuksen osalta. Samoissa tiloissa järjestettyä esiopetusta ja varhaiskasvatusta voi olla valvonnallisesti hankala erottaa toistaan, mikäli esiopetus sijoitetaan varhaiskasvatuspäivän lomaan. Säännöksessä ei mainittaisi perhepäivähoitoa, koska esiopetusta ei käytännössä järjestetä perhepäivähoidon yhteydessä. Säädös eroaa sanamuodoltaan voimassa olevan varhaiskasvatuslain 1 a §:stä, jonka mukaan päiväkodissa tai perhepäivähoidossa järjestettävään esiopetukseen sovelletaan esiopetukseen, mitä varhaiskasvatuslaissa tai sen nojalla asetuksella säädetään, jollei perusopetuslaissa tai sen nojalla asetuksella toisin säädetä. Esiopetuksen järjestämistä koskeva sääntely on sisältynyt ja edelleen sisältyy pääosin perusopetuslakiin ja sen nojalla annettuihin säännöksiin ja määräyksiin. Perusopetuslain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten perusteella määräytyy muun muassa velvollisuus osallistua esiopetukseen, esiopetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt, kunnan järjestämisvelvollisuus, opetuksen laajuus ja lukuvuosi, tuen järjestäminen, oppilaan arviointi, esiopetushenkilöstön kelpoisuusvaatimukset, oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön ja työrauhaa koskevat seikat, esiopetuksen maksuttomuus, oikeus oppilashuoltoon ja sen järjestäminen, oikeus koulukuljetuksiin, opetusryhmien muodostaminen sekä oppilaaksi ottaminen. Voimassa oleva säännös on ollut omiaan antamaan virheellisen kuvan varhaiskasvatuslain laajemmasta soveltumisesta esipetukseen.
Voimassa olevan lain 1 §:n 5 momentin mukaan varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle voidaan järjestää myös tarpeelliset kuljetukset. Vastaavaa säännöstä ei sisällytettäisi uuteen lakiin, sillä kuljetusten järjestäminen on mahdollista ilman mainittua säännöstä, eikä säännös toisaalta aseta kunnalle velvollisuuksia tai luo lapselle oikeuksia. Säännös on siten ollut tarpeeton ja mahdollisesti harhaanjohtava.
2 §.Varhaiskasvatuksen määritelmä. Pykälä sisältäisi voimassa olevaa lakia vastaavan varhaiskasvatuksen määritelmän. Varhaiskasvatuksella tarkoitettaisiin lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Suomessa varhaiskasvatuksen toteuttamisen periaatteena on ollut niin kutsuttu educare-malli, jossa kasvatus, opetus ja hoito muodostavat sisällöllisen kokonaisuuden eikä niitä eroteta varhaiskasvatusta annettaessa toisistaan. Nämä varhaiskasvatuksen osa-alueet voivat kuitenkin painottua eri tavoin esimerkiksi eri-ikäisillä lapsilla, erilaisissa toimintamuodoissa tai eri vuorokauden aikoina annettavassa varhaiskasvatuksessa.
3 §.Varhaiskasvatuksen tavoitteet. Pykälässä säädettäisiin varhaiskasvatuksen tavoitteista. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 2 a §:ää.
Varhaiskasvatuksen tavoitteita sovelletaan kaikissa lain mukaisissa toimintamuodoissa. Toisin kuin voimassa olevassa laissa avoimen varhaiskasvatustoiminnan osalta lain tavoitteita tulisi toteuttaa toimintaan soveltuvalla tavalla, koska sen laajuus, toteutus ja painopisteet sekä henkilöstön koulutus vaihtelevat järjestäjän päätösten mukaan. Toiminnan tulee aina olla tavoitteiden mukaista. Sen lisäksi avoimen toiminnan tulee edistää tavoitteiden saavuttamista siten kuin on kohtuudella mahdollista edellyttää, ottaen huomioon toiminnan luonne ja järjestämistapa ja suhteutettuna siihen, kuinka usein, säännöllisesti ja kuinka pitkän aikaa kerrallaan toimintaan on tarkoitus osallistua. Toiminta voi myös olla painotettua siten, että tietyt tavoitteet korostuvat muita tavoitteita enemmän. Avoimen toiminnan tulee olla suunniteltua, jotta edellä kuvattu tavoitteen asettelu voidaan ottaa siinä huomioon. Tavoitteet tulee ottaa sitä kattavammin ja laaja-alaisemmin huomioon mitä säännöllisemmin ja useammin toimintaan osallistutaan.
2 luku. Varhaiskasvatuksen järjestäminen
4 §.Lapsen edun ensisijaisuus. Pykälässä säädettäisiin lapsen edun ensisijaisuudesta. Lapsen edun tulisi ohjata varhaiskasvatuksen suunnittelua, järjestämistä ja päätöksentekoa. Ehdotettu sanamuoto on vahvempi kuin voimassa olevan varhaiskasvatuslain 11 §:n säännös lapsen edun huomioimisesta. Lapsen edun ensisijaisuus olisi toiminnan järjestämistä sekä lain tulkintaa ohjaavana yleisenä periaatteena. Säännös perustuu Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklaan, jonka mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Lapsen etua on harkittava sekä yksittäisen lapsen, lapsiryhmän ja yleensä lasten kannalta tapaus- ja tilannekohtaisesti. Harkinnassa tulee ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien komitean lapsen oikeuksia koskevat linjaukset, koskien muun muassa lapsen edun ensisijaisuutta, lapsen oikeutta leikkiin, lepoon ja vapaa-aikaan sekä lapsen oikeutta tulla kuulluksi.
5 §.Kunnan velvollisuus järjestää varhaiskasvatusta. Pykälään on koottu kunnan varhaiskasvatuksen järjestämis- ja tuottamistavat sekä järjestämisvelvollisuutta koskevat yleiset periaatteet.
Ensimmäiseen momenttiin sisältyisi voimassa olevan varhaiskasvatuslain 11 §:n perussäännös kunnan järjestämisvelvollisuudesta. Kunnan olisi järjestettävä lain tarkoittamaa varhaiskasvatusta siinä laajuudessa ja sellaisin toimintamuodoin kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Säännös edellyttäisi kunnalta varhaiskasvatuspalvelujen ja eri toimintamuotojen tarpeen arvioimista alueellaan ja palvelujen tarpeessa tapahtuvien muutosten ennakoimista esimerkiksi kunnassa asuvien lasten määrää seuraamalla. Palvelujen tarve ohjaisi kunnan ratkaisuja niiden järjestämisessä eri toimintamuotoineen.
Toisessa momentissa säädettäisiin palvelujen tuottamisesta ja palvelujen hankkimisesta. Toisin kuin voimassa olevan varhaiskasvatuslain 10 §:ssä, laissa ei lueteltaisi eri vaihtoehtoja palvelujen tuottamisessa, vaan tältä osin viitattaisiin kuntalakiin. Kuntalain 8 §:n mukaan kunta voi järjestää sille laissa säädetyt tehtävät itse tai sopia järjestämisvastuun siirtämisestä toiselle kunnalle tai kuntayhtymälle. Kuntalain 9 §:ssä säädetään palvelujen tuottamisesta. Kunta tai kuntayhtymä voisi tuottaa varhaiskasvatusta itse tai hankkia sitä sopimukseen perustuen muulta palvelujen tuottajalta. Kunnan vaihtoehtoina olisi siten tuottaa palvelu itse, perustaa kuntayhtymä, hankkia palvelu toiselta kunnalta tai kuntayhtymältä, perustaa tai olla osakkaana osakeyhtiössä tai muussa yksityisoikeudellisessa yhteisössä tai hankkia palvelu yksityiseltä varhaiskasvatuspalvelujen tuottajalta. Yksityisistä palvelun tuottajista säädetään lain 9 luvussa. Kunnan tai kuntayhtymän hankkiessa laissa säädettyjä palveluja muulta palvelujen tuottajalta sillä säilyy laissa tarkoitettu järjestämisvastuu. Säännös mahdollistaa muun muassa yhteistyön järjestämisen korkeakoulujen kanssa siten, että kunta on varhaiskasvatuksen järjestäjä ja vastaa toiminnasta, mutta korkeakoulut voivat järjestää opettajankoulutukseen kuuluvaa harjoittelutoimintaa ja kehittämistoimintaa kunnan varhaiskasvatuksen yhteydessä.
Pykälän kolmannessa momentissa olisi voimassa olevaa 10 §:ää vastaavasti säännös siitä, että varhaiskasvatuksessa voidaan antaa palvelunkäyttäjälle sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetun lain mukainen palveluseteli. Kunta voi pyrkiä huolehtimaan järjestämisvelvollisuudestaan palvelusetelin myöntämällä, mutta mainitun lain 6 §:n mukaan asiakkaalla on oikeus kieltäytyä hänelle tarjotusta palvelusetelistä, jolloin kunnan tulee ohjata hänet kunnan muilla tavoin järjestämien palvelujen piiriin. Momentissa olisi myös voimassa olevan lain 10 §:n 4 momenttia vastaava säännös siitä, että kunta tai kuntayhtymä on velvollinen suorittamaan yksityiselle palvelujen tuottajalle korvausta vain osoittamiensa henkilöiden käyttämistä lasten varhaiskasvatuspalveluista ja palveluseteliä käytettäessä hyväksymälleen yksityiselle palvelujen tuottajalle enintään palvelusetelin arvoon saakka. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annettu laki on ainoa voimassaoleva palveluseteleitä koskeva erityislaki. Sitä sovellettaisiin varhaiskasvatuksessa käytettäviin palveluseteleihin edelleen, vaikka varhaiskasvatus ei enää ole sosiaalipalvelu. Myöhemmin on tarkoitus valmistella varhaiskasvatukseen erillinen laki palveluseteleistä, koska sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annettu laki on tarkoitus kumota sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan valinnanvapautta koskevan lainsäädännön säätämisen yhteydessä. Mainittu lainsäädäntö on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020.
Neljänteen momenttiin lisättäisiin säännös niin kutsutusta lähipalveluperiaatteesta. Varhaiskasvatus on palvelu, jota tulee pyrkiä tarjoamaan lähellä asukkaita huomioiden asutuksen sijainti sekä liikenneyhteydet. Säännös asettaisi ennen kaikkea kunnalle velvoitteen pyrkiä suunnittelemaan ja järjestämään palveluja ja palveluverkostoa asutus ja liikenneyhteydet huomioiden. Kyseessä on yleinen kunnan toimintaa ohjaava säännös, jolla ei luotaisi oikeuksia varhaiskasvatuksen asiakkaille. Säännös ei esimerkiksi oikeuttaisi saamaan palvelua aina lähimmästä toimintayksiköstä. Yleisenä säännöksenä sovellettavan kuntalain 1 §:n 2 momentin mukaan kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Momentissa säädettäisiin voimassa olevaa päivähoitoasetusta vastaavasti velvollisuus järjestää päiväkodin toiminta ja aukioloajat paikallisen tarpeen mukaan.
6 §.Kunnan velvollisuus järjestää varhaiskasvatusta asumisen ja oleskelun perusteella. Pykälässä säädettäisiin, minkä kunnan vastuulla varhaiskasvatuksen järjestäminen on ja kenelle varhaiskasvatusta on järjestettävä. Voimassa olevassa varhaiskasvatuslaissa asiasta säädetään 4 ja 11 c §:ssä. Sääntelyä yksinkertaistettaisiin ja täsmennettäisiin uudessa laissa mutta ei säädettäisi uusia oikeuksia tai velvollisuuksia suhteessa nykyiseen sääntelyyn. Kunta olisi pykälän 1 momentin pääsäännön mukaan velvollinen järjestämään varhaiskasvatusta lapselle, jonka kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta kyseinen kunta on. Pääsääntö kotikunnan määräytymisestä on kotikuntalain 2 §:ssä. Henkilön kotikunta on pääsääntöisesti se kunta, jossa hän asuu.
Pykälän 2 momentin mukaan kunnan olisi järjestettävä varhaiskasvatusta lapselle, joka asuu vanhempiensa tai muiden huoltajiensa työn, opiskelun tai vastaavien syiden vuoksi kotikuntansa ulkopuolella, eikä hänen kotikuntansa kotikuntalain 3 §:n perusteella muutu tai hänellä ei ole kotikuntaa Suomessa. Lapsen huoltajalla tarkoitetaan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) mukaan lapsen vanhempia tai henkilöitä, joille lapsen huolto on uskottu. Henkilön kotikunta ei kotikuntalain 3 §:n mukaan muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu muun muassa enintään yhden vuoden kestävästä työtehtävästä, opiskelusta, sairaudesta tai muusta näihin rinnastettavasta syystä. Säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa voi olla kyse esimerkiksi kausiluontoisesta työskentelystä, alle yhden vuoden pituisesta työkomennuksesta tai muista vastaavankaltaisista tilanteista, taikka tilanteessa, jossa lapsi huoltajansa kanssa asuu arkipäivisin huoltajansa työssäkäynnin vuoksi toisella paikkakunnalla, jossa perheen koti sijaitsee. Kuten nykyisinkin, varhaiskasvatus olisi järjestettävä myös lapsen vanhempien tai muiden huoltajien asuessa eri paikkakunnilla, jolloin lapsen kotikunta on sama kuin toisen huoltajan, mutta jaetun asumisen takia hän asuu ja hänellä on varhaiskasvatuksen tarve molemmilla paikkakunnilla. Velvollisuutta varhaiskasvatuksen järjestämiseen ei sen sijaan olisi esimerkiksi perheen lomaillessa muussa kunnassa kuin lapsen kotikunnassa tai milloin lapsi tilapäisesti oleskelee muiden kuin huoltajiensa luona.
Pykälän 3 momentin mukaan kiireellisissä tapauksissa tai olosuhteiden muutoin niin vaatiessa kunnan olisi järjestettävä varhaiskasvatusta muullekin kunnassa oleskelevalle lapselle kuin kunnan asukkaalle,. Säännös vastaa voimassa olevan varhaiskasvatuslain 4 §:n 3 momenttia ja sen tulkinnan voidaan katsoa olevan vakiintunut. Kotikuntalain 4 §:ssä säädetään siitä, milloin Suomeen ulkomailta tulleen ja täällä asuvan henkilön kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka määräytyy kotikuntalain säännösten mukaisesti.
Voimassa olevan varhaiskasvatuslain 11 c §:n mukaan kunta voi järjestää lasten päivähoitoa myös toisessa kunnassa asuvalle lapselle. Kyse on tällöin tilanteesta, jossa kyseisessä kunnassa sijaitseva palvelu vastaa paremmin lapsen tai perheen tarpeita. Tarve hakeutua toisen kunnan varhaiskasvatuspalveluiden piiriin voi johtua esimerkiksi siitä, että naapurikunnan varhaiskasvatusta järjestävä yksikkö sijaitsee lähempänä perheen omaa kotia kuin oman kunnan tarjoama paikka, varhaiskasvatusta tarjoava yksikkö sijaitsee lapsen vanhemman tai muun huoltajan työ- tai opiskelumatkan varrella tai toisessa kunnassa sijaitseva varhaiskasvatuspaikka on lapsen tarpeiden kannalta sopivampi. Lapsen asuinkunta ja toinen kunta voivat ilman mainittua säännöstäkin keskenään sopia lapsen varhaiskasvatuksen järjestämisestä ja aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Kunnan oikeudesta järjestää varhaiskasvatusta myös muulle, kuin 1—3 momentissa tarkoitetulle lapselle säädettäisiin selkeyden vuoksi edelleen, vaikka sen voidaan tulkita olevan mahdollista myös ilman erityistä säännöstä.
7 §.Monialainen yhteistyö. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan varhaiskasvatuslain 11 e §:ää ja siinä säädettäisiin kunnan yleisestä varhaiskasvatuksen järjestämistä koskevasta yhteistyövelvoitteesta. Hallituksen esitys eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi on eduskunnan käsiteltävänä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettavalla lailla siirrettäisiin kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu perustettaville maakunnille. Lainmuutoksen toteutuessa maakunnat olisivat näin ollen jatkossa keskeinen pykälässä tarkoitettu kunnan yhteistyötaho, mikä edellyttäisi uusia yhteistyörakenteita. Säännöksellä on tarkoitus turvata monialainen yhteistyö myös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusten aikana.
Pykälän 2 momentti sisältäisi yhteistyösäännöksen, joka koskisi yhteistyön toteuttamista liittyen yksittäisen lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeen. Varhaiskasvatuksen järjestäjän olisi tarpeen mukaan toimittava yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavien tahojen kanssa lapsen tarvitseman tuen ja palvelujen kokonaisuuden arvioimiseksi, suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi. Yhteistyössä tulisi huolehtia siitä, että varhaiskasvatuksen osana järjestettävät tukitoimet ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut muodostaisivat lapsen tarpeet huomioon ottavan eheän kokonaisuuden. Yhteistyö liittyy esimerkiksi varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan, miten lapsen mahdollisesti tarvitsemat eri viranomaistahojen antamat tukitoimet toteutetaan. Kunnat myös tekevät varhaiskasvatuksen järjestämiseksi tarpeellisia toimenpiteitä ja päätöksiä esimerkiksi lasten tukeen liittyviä resurssipäätöksiä, joiden arviointi ja suunnittelu edellyttävät yhteistyötä. Momentti myös edellyttää varhaiskasvatuksen järjestäjän osallistumista muiden toimijoiden järjestämisvastuulla olevien palveluiden suunnittelemiseen ja toteuttamiseen, mikäli niillä on yhteys varhaiskasvatuksen järjestämiseen tai järjestetyllä varhaiskasvatuksella on vaikutusta muiden palveluiden tavoitteiden toteutumiseen. Vastaavia yhteistyösäännöksiä, jotka edellyttävät yhteistyötä varhaiskasvatuksen kanssa, joko yksittäisten henkilöiden asioita käsiteltäessä, tai laajemmin palvelurakennetta suunniteltaessa, sisältyy muun muassa voimassa olevaan sosiaalihuoltolakiin, lastensuojelulakiin, päihdehuoltolakiin, lakiin vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista, kansanterveyslakiin ja terveydenhuoltolakiin sekä niiden nojalla annettuihin säädöksiin, kuten esimerkiksi valtioneuvoston asetukseen neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta.
Pykälän toinen momentti selkeyttää sektorit ylittävän yhteistyön velvoittavuuden jatkumista lapsen palveluiden osalta myös tilanteessa, jossa varhaiskasvatus ei enää oikeudellisesti ole sosiaalipalvelua eikä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusten jälkeen kaikilla lapsen palveluilla enää välttämättä ole samaa järjestäjää.
Säännöksessä tarkoitetun yhteistyön tulisi tapahtua yhteisymmärryksessä lapsen vanhempien tai muiden huoltajien kanssa siltä osin, kuin muualla laissa ei toisin säädetä. Säännöksellä ei luotaisi varhaiskasvatuksen järjestäjälle uusia velvoitteita ohjata asiakkaita sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piiriin. Yhteistyön toteuttamiseksi tarvittavasta tietojen vaihdosta viranomaisten välillä säädetään lain 8 luvussa.
Pykälässä säädettäisiin selkeyden vuoksi mahdollisuudesta kehittää toimintaa yhteistyössä muiden varhaiskasvatuksen järjestäjien lisäksi myös korkeakoulujen, oppilaitosten, tutkimuslaitosten sekä järjestöjen kanssa, jotka eivät toimi laissa tarkoitettuina varhaiskasvatuksen järjestäjinä tai varhaiskasvatuspalvelun tuottajina, mutta joiden kanssa voi olla tarpeen tehdä yksittäisiä hankkeita laajempaa varhaiskasvatustoiminnan tai henkilöstön kehittämiseen, tutkimukseen ja koulutukseen liittyvää yhteistyötä. Korkeakoulujen kanssa tehtävänä yhteistyönä järjestettäisiin muun muassa opettajan koulutuksen kannalta tarpeellinen harjoittelupäiväkotitoiminta.
8 §.Varhaiskasvatuksen kieli. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kunnan on huolehdittava, että lapsi voi saada huoltajien niin halutessa kunnan 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla järjestämää varhaiskasvatusta lapsen äidinkielenä olevalla suomen tai ruotsin kielellä tai saamen kielilain (1086/2003) 3 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla saamen kielellä. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 11 §:n 2 momenttia. Nykytilan selkeyttämiseksi momentissa viitattaisiin saamen kielilakiin, koska saamen kieliä on useita. Tarkoituksena on, että oikeus saada varhaiskasvatusta saameksi koskisi saamen kielilain mainitussa kohdassa tarkoitettuja inarinsaamen, koltansaamen ja pohjoissaamen kieliä. Oikeus saada varhaiskasvatusta suomeksi, ruotsiksi ja saameksi olisi laaja. Varhaiskasvatusta olisi nykyistä vastaavasti järjestettävä näillä kielillä riippumatta siitä, onko kunta yksikielinen, kaksikielinen tai sijaitseeko se saamelaisten kotiseutualueella, jos kunnassa on näitä kieliä äidinkielenään puhuvia lapsia varhaiskasvatuksessa. Kaksikielisten kuntien velvollisuudesta järjestää varhaiskasvatusta sekä suomeksi että ruotsiksi säädetään tarkemmin 2 momentissa.
Käytännössä lapsen oikeudesta saada varhaiskasvatusta äidinkielellään päättävät lapsen vanhemmat tai muut huoltajat. Henkilön ilmoittaman äidinkielen kirjaamisesta väestötietojärjestelmään säädetään väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetussa laissa (661/2009) ja sen nojalla annetuissa tarkemmissa säädöksissä. Apulaisoikeusasiamies on todennut, että vaikka väestötietojärjestelmään äidinkieleksi merkitty tieto antaa vahvan viitteen henkilön äidinkielestä, ei tietoa voida yksinään pitää ratkaisevana harkittaessa oikeutta varhaiskasvatukseen ja sen järjestämistapaan (18.12.2013, dnro 410/4/12). Olennaista olisi, että lapsen kielellisistä ja kulttuurillisista oikeuksista ja lapsen huoltajien toiveista keskusteltaisiin varhaiskasvatuspaikkaa haettaessa ja lapselle pyrittäisiin löytämään lapsen edun mukainen ja lapsen kielellisiä tarpeita vastaava palvelu yhteisymmärryksessä huoltajien kanssa. Mikään ei estäisi kuntaa tarjoamasta varhaiskasvatusta lapselle myös muulla kuin lapsen äidinkielellä, jos tämä olisi lapsen edun mukaista, lapsen huoltajat näin toivoisivat ja kunnassa palveluja kyseisellä kielellä tarjottaisiin. Tällä hetkellä sekä kunnat että yksityiset palvelujen tuottajat järjestävät varhaiskasvatusta myös muilla kielillä kuin suomeksi, ruotsiksi tai saameksi. Vieraskielinen varhaiskasvatus olisi edelleen mahdollista, mutta käytettävästä kielestä riippumatta olisi noudatettava lain säännöksiä esimerkiksi varhaiskasvatuksen tavoitteisiin sekä henkilöstön mitoitukseen ja kelpoisuuksiin liittyen. Lisäksi olisi kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, miten turvataan kielelliset jatkumot varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Varhaiskasvatusta voidaan järjestää myös viittoma- tai romanikielellä.
Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan lain 14 a §:n 2 momenttia. Kaksikielisessä kunnassa ja kaksikielisiä tai sekä suomen- ja ruotsinkielisiä kuntia käsittävässä kuntayhtymässä varhaiskasvatus tulisi edelleen järjestää kunnan tai kuntayhtymän molemmilla kielillä siten, että lapselle järjestetään varhaiskasvatusta vanhempien valitsemalla kielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi. Yksikielisellä päiväkodilla olisi vakiintuneen tulkinnan mukaan edelleen velvollisuus antaa palvelua ainoastaan päiväkodin kielellä.
Voimassa olevan lain 14 a §:n 3 momentin mukaan kunnan tai kuntayhtymän on lisäksi huolehdittava siitä, että Pohjoismaiden kansalaiset voivat lasten päivähoitoon liittyvässä asioinnissaan tarvittaessa käyttää omaa kieltään, joko suomea, islantia, norjaa, ruotsia tai tanskaa. Kunnan tai kuntayhtymän on tällöin mahdollisuuksien mukaan huolehdittava siitä, että Pohjoismaiden kansalaiset saavat tarvittavan tulkkaus- ja käännösavun. Kyseinen säännös on perustunut Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä solmittuun sopimukseen Pohjoismaiden kansalaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään muussa Pohjoismaassa (SopS 11/1987). Sopimus on suositusluontoinen niiltä osin, kuin kyse ei ole rikosasiassa vastaajan asemassa olevasta henkilöstä (HE 92/2002 vp). Viranomaisen on jo hallintolain (434/2003) 26 §:n 4 momentin nojalla huolehdittava siitä, että muiden Pohjoismaiden kansalaiset saavat sen käsiteltävissä asioissa tarvittavan tulkitsemis- ja käännösavun. Säännös jäisi näin ollen tarpeettomana pois uudesta varhaiskasvatuslaista.
Samoin voimassa olevan lain 14 a §:n 1 momentin viittaus eräisiin kielilain säännöksiin jäisi tarpeettomana pois uudesta laista.
9 §.Päivittäinen kesto. Päivittäinen varhaiskasvatusaika olisi kuten nykyisinkin pääsääntöisesti enintään 10 kymmenen tuntia yhtäjaksoisesti. Lapsen etu ei ole viettää toimintayksikössä liian pitkiä aikoja ja yleisimmin lapsen vanhempien tai muiden huoltajien työ- tai opiskelupäivät matkoineen eivät edellytä kymmentä tuntia pitempään varhaiskasvatukseen osallistumista. Toisaalta esimerkiksi vuorotyön työajat taikka yksinhuoltajuus voivat johtaa tilanteisiin, että kymmenen tunnin varhaiskasvatusaika joudutaan ylittämään. Tämän vuoksi säännöstä ei edelleenkään kirjoitettaisi ehdottomana.
10 §.Varhaiskasvatusympäristö. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan varhaiskasvatuslain 6 §:ää, jossa säädetään varhaiskasvatusympäristöstä. Hallituksen esityksen 341/2014 vp:n mukaan varhaiskasvatusympäristö kattaa toimintayksikön rakennetut tilat ja muun lähiympäristön, kuten piha-alueet. Se kattaa fyysisen toimintaympäristön lisäksi myös esimerkiksi psyykkisen ja sosiaalisen sekä digitaalisen ympäristön. Laissa säädetään edelleen saavutettavuudesta, jonka tulkinnassa on erityisesti otettava huomioon yhdenvertaisuuslain (1325/2014) mukainen yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuus, syrjinnän kielto ja säännös kohtuullisista mukautuksista. Toimintavälineet kattavat esimerkiksi erilaiset varhaiskasvatuksessa käytössä olevat leikki- tai liikuntavälineet. Ehdotetussa pykälässä nimenomaisesti säädettäisiin, että lasta tulee varhaiskasvatuksessa suojata väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä. Kiusaamisen tunnistamisen, ehkäisyn ja siihen puuttumisen on aiemminkin katsottu sisältyvän turvalliseen varhaiskasvatusympäristöön. Ehdotetulla kirjauksella on tarkoitus korostaa sitä, että kiusaamista ei varhaiskasvatuksessa hyväksytä missään muodossa, vaan kiusaaminen tunnistetaan, siihen puututaan ja sitä ehkäistään tietoisesti ja suunnitelmallisesti. Turvallisen ja tarkoituksenmukaisen ympäristön tulee olla lapsen sosio-emotionaalista kasvua tukeva.
11 §.Ravinto ja ruokailu. Pykälä vastaisi pääosin voimassaolevaa varhaiskasvatuslain 2 b §:ää. Lapselle olisi järjestettävä lapsen ravitsemustarpeet täyttävä terveellinen ja tarpeellinen ravinto, jollei muun kuin päiväkodissa tai perhepäivähoidossa annetun varhaiskasvatuksen luonteesta muuta johdu. Ruokailun olisi oltava tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu. Ruokailu on osa lapsen varhaiskasvatusta, ja lapsena opituilla ruokailutottumuksilla ja -tavoilla on kauaskantoisia vaikutuksia.
Säännös jättää kunnille ja yksityisille palveluntuottajille harkintavaltaa tarjottavien aterioiden määrän ja ajankohtien suhteen. Ravinnon on kuitenkin oltava laadukasta ja riittävää, ja sitä on tarjottava riittävän usein varhaiskasvatuspäivän aikana. Mahdollisuutta osallistua ruokailuun tarjotaan kaikille läsnä oleville lapsille yhtäläisesti. Esimerkiksi neljä tuntia päivässä varhaiskasvatuksessa olevalla lapsella on oikeus vastaaviin aterioihin ja välipaloihin kuin muilla samaan aikaan läsnä olevilla kokopäiväisessä varhaiskasvatuksessa olevilla lapsilla. Lapsen tarvitsemaan ravintoon vaikuttavat sekä lapsen yksilölliset tarpeet että varhaiskasvatuspäivän pituus. Lapsilla lähes kaikkien ravintoaineiden tarve painoon suhteutettuna on suurempi kuin aikuisilla. Ruokailu on myös lapsiryhmän yhteisöllinen ja pedagoginen tilanne. Varhaiskasvatuksessa lapsen ravitsemukseen liittyviä ratkaisuja on tehtävä ensisijaisesti lapsen edun ja hyvinvoinnin edistämisen ja turvaamisen näkökulmasta.
Pykälä sisältäisi nykyistä vastaavasti sen, ettei ravinnon järjestämisvelvollisuus koskisi kliinisiä ravintovalmisteita tai niihin verrattavia tuotteita, jotka korvataan sairausvakuutuslain nojalla, eikä myöskään ravintoaineiden kustantamista järjestettäessä varhaiskasvatusta lapsille heidän omassa kodissaan.
Lakiin ei ehdotuksen mukaan enää sisältyisi säännöstä, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ravinnon terveellisyydestä ja tarpeellisuudesta, ja ruokailun toteuttamisesta varhaiskasvatuksessa. Tällaisia säännöksiä ei nykyisin ole annettu, eikä valtuutta säätää asetuksella yksityiskohtaisesti ruokailun toteuttamisesta varhaiskasvatuksessa voida muutoinkaan pitää tarkoituksenmukaisena. Ravinnon laatu ja saatavuus määritellään aina lapsen terveydellisistä ja ravitsemuksellisista lähtökohdista.
3 luku. Oikeus varhaiskasvatukseen
12 §.Oikeus varhaiskasvatukseen. Pykälässä säädettäisiin lapsen subjektiivisesta oikeudesta varhaiskasvatukseen. Voimassa olevassa varhaiskasvatuslaissa oikeudesta varhaiskasvatukseen säädetään lain 11 a §:ssä sekä esiopetukseen tai perusopetukseen osallistuvan lapsen osalta lisäksi 11 b §:n 2 momentissa. Oikeus varhaiskasvatukseen vastaisi laajuudeltaan voimassa olevan lain säännöksiä, voimassa olevaa lakia vastaavin perustein.
Varhaiskasvatusta olisi 1 momentin pääsäännön mukaan järjestettävä, kuten voimassa olevassa laissa, 20 tuntia viikossa. Oikeus 20 tunnin laajuiseen varhaiskasvatukseen ei velvoittaisi lasta osallistumaan varhaiskasvatukseen, vaan lapsen osallistuminen perustuisi edelleen vanhempien tai lapsen muiden huoltajien valintaan. Kunnan olisi huolehdittava edelleen siitä, että ennen perusopetuslaissa (628/1998) tarkoitetun oppivelvollisuuden alkamista lapsi saa kunnan järjestämän paikan joko päiväkodissa tai perhepäivähoidossa sen ajan päätyttyä, jolta voidaan suorittaa sairausvakuutuslaissa (1224/2004) tarkoitettua äitiys- ja vanhempainrahaa tai osittaista vanhempainrahaa. Sairausvakuutuslain 9 luvun 3 §:n mukaan äitiysrahaa maksetaan 105 arkipäivältä, ja oikeus äitiysrahaan alkaa aikaisintaan 50 arkipäivää ja viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Sairausvakuutuslain 9 luvun 10 §:n mukaan vanhempainrahaa maksetaan pääsääntöisesti enintään 158 arkipäivältä välittömästi äitiysrahakauden päättymisestä lukien. Näin ollen varhaiskasvatuspaikka on järjestettävä, kun lapsi on noin 9 kuukauden ikäinen. Perusopetuslain 25 §:n mukaan oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta. Lisäksi säädettäisiin edelleen, että varhaiskasvatusta ei olisi järjestettävä sinä aikana, jolta voidaan suorittaa sairausvakuutuslain 9 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettua äitiys- ja vanhempainrahakauden ulkopuolella maksettavaa isyysrahaa. Isyysrahaa maksetaan sairausvakuutuslain 9 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan yhteensä enintään 54 arkipäivältä, kuitenkin siten, että äitiys- ja vanhempainrahakaudella isyysrahaa maksetaan yhteensä enintään 18 arkipäivältä.
Huolimatta siitä, että pääsääntöinen subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden laajuus olisi 20 tuntia viikossa, oikeuden laajuuden tulisi, kuten voimassa olevassa laissa, mukautua lapsen ja perheen tosiasiallisten tarpeiden mukaisesti. Pykälän 1 momentissa säädettyä laajemman varhaiskasvatuksen tarve arvioitaisiin aina tapauskohtaisesti perheen olosuhteiden perusteella. Vanhempien elämäntilanteet ovat moninaisia ja esimerkiksi työssäolo ja työttömyysjaksot saattavat vaihdella lyhyelläkin aikavälillä. Lapsen turvallisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen näkökulmasta jatkuvat pysyvät ihmissuhteet ovat erittäin tärkeitä. Tämän vuoksi varhaiskasvatuksen järjestämisen tulisi olla joustavaa ja hoitoaikojen muutoksissa tulisi aina käyttää perhekohtaista harkintaa. Pykälän 2—4 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa lapsella olisi oikeus 1 momentin mukaista 20 viikkotuntia laajempaan varhaiskasvatukseen. Lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuus vahvistettaisiin kunnan kirjallisella muutoksenhakukelpoisella päätöksellä perheen pääasiallisen elämäntilanteen perusteella. Tilapäisissä ja yllättävissä tilanteissa lapselle tarjottaisiin ilman kirjallista päätöstä varhaiskasvatusta tarpeen mukaan joustavasti yli mainitun päätöksen mukaisen tuntimäärän. Varhaiskasvatusoikeuden laajuutta koskeva päätös päivitettäisiin tarvittaessa perheen elämäntilanteen muuttuessa. Riippumatta mitä tässä pykälässä säädetään, kunta voi järjestää varhaiskasvatusta laajempana kuin mihin laki velvoittaa.
Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa lapsella olisi vanhempiensa tai muiden huoltajiensa työstä tai opiskelusta johtuvan tosiasiallisen tarpeen vuoksi oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Säännöksessä käytettäisiin edelleen voimassa olevan lain mukaisesti käsitettä kokopäiväinen tarkoittamaan oikeutta päivittäiseen varhaiskasvatukseen, jonka päivittäistä tuntimäärää laissa rajoittaa, kuten nykyisinkin, ainoastaan säädös päivän kymmenen tunnin enimmäispituudesta. Käsitettä ei muutettaisi sanamuodollisesti vastaamaan varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista annetun lain (1503/2016) mukaista termiä kokoaikainen varhaiskasvatus, jolla mainitussa laissa tarkoitetaan vähintään 35 tuntia viikossa annettavaa varhaiskasvatusta. Mainittu maksulaki ei määritä oikeuden laajuutta eikä lain tarkastelunäkökulma ole varhaiskasvatuksen päivittäisessä käytössä.
Varhaiskasvatusta olisi järjestettävä kokoaikaisesti, jos kaikki lapsen vanhemmat tai muut huoltajat työskentelevät kokoaikaisesti taikka päätoimisesti opiskelevat, toimivat yrittäjänä tai ovat omassa työssä. Varhaiskasvatusta olisi edelleen järjestettävä kokopäiväisesti kahden kuukauden ajan momentissa mainitun tilanteen päätyttyä, esimerkiksi työsuhteen päättyessä. Näin ollen esimerkiksi lyhytkestoinen työttömyys ei aiheuttaisi kokopäiväisen varhaiskasvatuspaikan menettämistä, mikä osaltaan kannustaa aktiiviseen uuteen työhön hakeutumiseen mainitun kahden kuukauden aikana. Varhaiskasvatusoikeus kuitenkin muuttuisi 1 momentin mukaiseksi välittömästi, milloin lapsen vanhempi tai muu huoltaja jää kotiin hoitamaan perheessä asuvaa muuta lasta ja hänelle voidaan suorittaa sairausvakuutuslaissa tarkoitettua äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa tai osittaista vanhempainrahaa, hän saa lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa (1128/1996) tarkoitettua kotihoidon tukea taikka hän on työsopimuslaissa (55/2001) tarkoitetulla hoitovapaalla tai kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003), valtion virkamieslain (750/1994) tai kirkkolain (1054/1993) tarkoittamalla virkavapaalla lapsen hoitamiseksi. Varhaiskasvatusoikeuden laajuudesta tulisi näissäkin tapauksissa tehdä muutoksenhakukelpoinen päätös, joka olisi toimeenpantavissa päätöksen tullessa lainvoimaiseksi. Varhaiskasvatusoikeus muuttuisi 1 momentin mukaiseksi ilman kahden kuukauden aikaa myös vanhemman tai muun huoltajan jäädessä eläkkeelle, riippumatta siitä minkä lain mukaisesta eläkkeestä on kyse ja onko kyse kansaneläkkeestä vai työeläkkeestä. Näihin tapauksiin ei liity vastaavaa ennakoimattomuutta ja sopeutumisjakson tarvetta kuin työttömäksi jäämiseen useasti liittyy.
Säännöksessä kokopäiväiselle varhaiskasvatukselle asetettujen edellytysten määrittelyssä käytettäisiin, kuten nykyisinkin, työttömyysturvalakiin (1290/2002) sisältyviä määritelmiä. Työsuhteen tulisi olla kokoaikainen ja työskentelyn myös tosiasiassa kokoaikaista, jotta varhaiskasvatusoikeus olisi kokopäiväinen. Virkasuhteessa tehtävä työ rinnastetaan työsuhteessa tehtävään työhön. Kokoaikatyöllä tarkoitetaan työttömyysturvalain 1 luvun 5 §:n 4 kohdan mukaan työtä, jossa työaika on enemmän kuin 80 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta. Mikäli työaika on tätä lyhyempi, on kyse osa-aikatyöstä, jolloin varhaiskasvatusoikeuden laajuus lähtökohtaisesti olisi 1 momentin mukainen. Työsuhteelta voitaisiin edellyttää myös jatkuvuutta, eli työsuhteen tulisi olla toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikaisen työsuhteen luonteeltaan selvästi muu kuin tilapäinen. Ei ole perusteltua, että tilapäiseksi luonnehdittavan työssäolojakson myötä ehdotettu kahden kuukauden aikaraja alkaisi alusta. Vanhemman tai muun huoltajan tilapäisten työssäolojaksojen aikana lapsi saisi joustavasti varhaiskasvatusta tarvitsemassaan laajuudessa 3 momenttiin sisältyvän tätä koskevan säännöksen turvin.
Vaikka työntekijä on säännöllisesti kokoaikaisessa työsuhteessa, voi työsuhteen keston aikana olla jaksoja, jolloin työaika on katsottava osa-aikaiseksi tai työntekovelvoitetta ei ole lainkaan. Varhaiskasvatusoikeuden laajuus olisi näissä tilanteissa 1 momentin mukainen. Tällaisia tilanteita ovat edellä mainittujen perhevapaiden lisäksi esimerkiksi vuorottelu- ja virkavapaa, virantoimituksesta pidättäminen ja lomautus, joka voidaan toteuttaa myös työaikaa lyhentämällä. Työnantaja ja työntekijä voivat myös sopia, ettei työntekovelvoitetta ole irtisanomisajalla.
Henkilön katsotaan työttömyysturvalain 2 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan työllistyvän yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään päätoimisesti, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle. Omassa työssä työllistyvät esimerkiksi omaishoitajat ja freelancer-toimittajat sekä -taiteilijat. Päätoiminen opiskelu puolestaan määritellään työttömyysturvalain 2 luvun 10 §:ssä ja se perustuu opinnoista riippuen opintojen tutkintotavoitteisuuteen tai laajuuteen. Kunnan varhaiskasvatushenkilöstöllä ei voida katsoa olevan edellytyksiä eikä resursseja arvioida opiskelun, yrittäjyyden tai oman työn pää- tai sivutoimisuutta, vaan tältä osin tulisi tarvittaessa tukeutua ulkopuoliseen arvioon, esimerkiksi työ- ja elinkeinoviranomaisen työttömyysturvalain mukaisesti antamaan työvoimapoliittiseen lausuntoon.
Työttömyysturvalain 2 luvun 4 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa, joissa henkilö osallistuu palkatta tavanomaiseen yleishyödylliseen vapaaehtoistyöhön tai tavanomaiseen talkootyöhön tai työskentelee palkatta yrityksessä tai sellaisissa tehtävissä, jotka yleisesti tehdään työsuhteessa tai yritystoimintana, oikeus varhaiskasvatukseen määräytyisi, kuten nykyisinkin, 1 momentin mukaisesti, sillä kyse ei ole työsuhteesta.
Esitetyn 3 momentin mukaan lapsella olisi, voimassa olevaa lakia vastaavasti, oikeus 1 momentissa säädettyä laajempaan varhaiskasvatukseen siinä laajuudessa kuin se on tarpeellista lapsen vanhemman tai muun huoltajan osa-aikaisen tai väliaikaisen työssäkäynnin, työllistymistä edistävään palveluun osallistumisen, kuntoutuksen tai muun vastaavan syyn vuoksi. Varhaiskasvatusoikeuden laajuus ei saa hankaloittaa työn vastaanottamista ja tekemistä eikä työllistymistä edistäviin palveluihin, kuntoutukseen tai muihin vastaaviin palveluihin osallistumista. Varhaiskasvatuksen tuntimääräinen laajuus arvioitaisiin tapauskohtaisesti. Arvioinnissa olisi huomioitava myös tarvittavat matka-ajat. Säännös vastaa kahtalaiseen tarpeeseen. Säännöksen mukainen tilanne voi olla perheen säännöllinen tai säännöllisen epäsäännöllinen elämäntilanne tai sitten voi olla kyse väliaikaisesta, usein myös yllättävästä tilanteesta. Vanhempi voi työskennellä säännöllisesti osa-aikaisessa työsuhteessa, vaikkapa kolmena päivänä viikossa kahdeksan tuntia päivässä tai päivittäin neljä tuntia päivässä. Vanhemman ollessa osa-aikaeläkkeellä esimerkiksi siten, että hän on vuoroviikoin kokoaikatyössä, tulisi varhaiskasvatusta myös järjestää työssäoloviikkoina kokopäiväisesti. Perheen elämäntilanne otettaisiin huomioon kunnan varhaiskasvatusoikeutta koskevassa kirjallisessa päätöksessä ja oikeuden säännöllinen laajuus määritettäisiin tämän mukaisesti. Vaikka lapsen vanhemman tai muun huoltajan työaika olisi vähemmän kuin 80 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta ja työ siten määritelmällisesti osa-aikaista, tulee työnteon kuitenkin olla mahdollista ja varhaiskasvatusoikeuden laajuuden tulee mukautua perheen tapauskohtaisiin olosuhteisiin.
Varhaiskasvatusta olisi tarvittaessa järjestettävä tilapäisesti laajempana kuin 1 momentissa säädetään ja yli sen tuntimäärän, joka lapsen varhaiskasvatusoikeutta koskevassa päätöksessä on varhaiskasvatuksen laajuudeksi määritetty. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun muutoin kotona oleva vanhempi työskentelee lyhyehkössä työsuhteessa, jonka vuoksi lapsella on laajemman varhaiskasvatuksen tarve. Tarve tilapäisesti laajempaan varhaiskasvatukseen syntyy kun huoltaja osallistuu työttömyysturvalain mukaisiin työllistymistä edistäviin palveluihin. Työttömyysturvalaissa tarkoitetun etuuden saajalla on velvollisuus tarvittaessa hakeutua ja osallistua näihin palveluihin. Työnhakijoille tarjottavat julkiset työvoimapalvelut ovat laajuudeltaan hyvin erilaisia ja niiden kesto vaihtelee muutamista tunneista useisiin viikkoihin. Muita työllistymistä edistäviä toimia ovat esimerkiksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitetut erilaiset asiantuntija-arvioinnit sekä ammatinvalinta- ja uraohjaus. Kuntoutusta järjestetään useiden eri lakien perusteella, useiden tahojen toimesta ja lukuisissa eri muodoissa. Kuntoutus voi olla ammatillista, lääkinnällistä tai sosiaalista. Kuntoutusta koskevia lakeja ovat erityisesti laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista, terveydenhuoltolaki (1326/2010), sosiaalihuoltolaki (1301/2014) sekä työeläkelait.
Pykälän neljännessä momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti, että lapselle on kuitenkin aina järjestettävä kokopäiväistä varhaiskasvatusta, jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka se on muutoin lapsen edun mukaista. Tarve kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen olisi tarvittaessa arvioitava sekä varhaiskasvatusoikeuden alkaessa, että varhaiskasvatusoikeuden laajuuden muutostilanteissa. Kunnan olisi yhdessä perheen kanssa pohdittava kokopäiväisen varhaiskasvatuksen tarvetta ja syitä. Tapauskohtaisesti olisi arvioitava, mitä selvitystä asian ratkaisemiseksi tarvitaan. Kun varhaiskasvatusta tarjotaan lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden vuoksi, kynnys kokopäiväisen varhaiskasvatuksen järjestämiseen tulisi olla matala eikä sen edellytyksenä lähtökohtaisesti vaadittaisi asiantuntijalausuntoja tai muuta vastaavaa selvitystä. Jos kuitenkin lapsen huoltajien ja kunnan näkemykset kokopäiväisen varhaiskasvatuksen järjestämisen tarpeesta eroaisivat, voitaisiin joutua hankkimaan kokopäiväisen varhaiskasvatuksen tarpeesta esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten ja asiantuntijoiden lausuntoja.
Momentissa ei lueteltaisi tyhjentävästi syitä, joiden vuoksi kokopäiväinen varhaiskasvatus olisi järjestettävä. Voimassa olevan lain tulkinnan mukaisesti lapsella voisi olla tuen tarvetta fyysisen, tiedollisen, taidollisen, tunne-elämän, sosiaalisen tai muun vastaavan kehityksen tai oppimisen osa-alueella, mitä voitaisiin tukea lapsen kannalta vaikuttavammin varhaiskasvatuksessa kuin kotona. Myös perheen olosuhteissa voisi olla seikkoja, joiden takia lapsen edun mukaista olisi osallistua kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Tällaisia seikkoja voisivat olla esimerkiksi vanhempien fyysisen tai psyykkisen terveyden ongelmat tai päihteiden käyttö. Kokopäiväisen varhaiskasvatusoikeuden järjestämisen syynä voisi olla myös perheen ongelmien ennaltaehkäiseminen. Esimerkiksi jos perheeseen syntyy samalla kertaa useampia lapsia, voi vanhempien sisarusten varhaiskasvatus ennaltaehkäistä vanhempien uupumista. Vastaavanlainen tilanne voi syntyä, jos perheeseen syntyy keskonen, vammainen tai sairas lapsi tai perheen kotona oleva vanhempi tai perheen muu lapsi on pitkäaikaissairas tai vammainen. Laajemman varhaiskasvatusoikeuden tarve voisi syntyä myös esimerkiksi maahanmuuttajien kohdalla, koska laajempi oikeus voisi tukea lapsen kielellistä kehitystä, ystävyyssuhteiden kehitystä ja lapsen ja perheen kotoutumista. Laajemman oikeuden tarve voisi johtua myös esimerkiksi lapsen kouluvalmiuksien kehittymisen tai ryhmässä toimimisen taitojen harjaannuttamisen tarpeesta. Olennaista olisi, että varhaiskasvatusoikeuden laajempaa tarvetta harkittaisiin laajasti lapsen ja perheen kokonaistilanne huomioiden, leimaamatta ja syyllistämättä lasta ja perhettä sekä säilyttäen varhaiskasvatuspalvelujen aseman yhtenä keskeisenä ehkäisevän lastensuojelun muotona. Viime kädessä harkinnassa tulisi painottaa lapsen etua.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, kuten voimassa olevassa laissa, että varhaiskasvatusta ei ole järjestettävä, kun lapsi osallistuu perusopetuslaissa tarkoitettuun esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan taikka perusopetukseen. Edellä todettu koskisi vain 1 momentissa tarkoitetun varhaiskasvatusoikeuden piirissä olevia lapsia. Varhaiskasvatusta olisi kuitenkin lisäksi järjestettävä tarpeen mukaan niille, joilla oikeus 1 momentissa säädettyä laajempaan varhaiskasvatukseen.
Kun lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuutta edellä mainittujen momenttien nojalla arvioidaan, tarkastellaan tilannetta, kuten voimassa olevan lain mukaan, niiden lapsen vanhempien tai muiden huoltajien osalta, jotka asuvat lapsen kanssa. Lapsen vanhempien tai muiden huoltajien asuessa erillään etenkin niin kutsutun jaetun asumisen tilanteissa, lapsen varhaiskasvatuksen tarvetta voidaan joutua arvioimaan erikseen kummankin vanhemman kannalta. Tarvittaessa varhaiskasvatusoikeudesta tulisi myös tehdä vanhempien tai huoltajien osalta erilliset hallintopäätökset. Jaetusta asumisesta on kyse esimerkiksi silloin, kun lapsi vuoroviikoin on huoltajavanhempansa luona ja vuoroviikoin sen vanhemman luona, jonka luona hän huoltopäätöksen tai -sopimuksen mukaan asuu. Jos huoltajavanhempi jää kotiin esimerkiksi äitiys- ja vanhempainvapaalle hoitamaan perheen muuta lasta, on vanhemmalla varhaiskasvatusikäisellä lapsella 1 momentin mukainen oikeus varhaiskasvatukseen. Jos lapsen toinen vanhempi, jolla lapsi asuu vuoroviikoin, käy töissä, tarvitsee lapsi näinä viikkoina kokopäiväistä varhaiskasvatusta. Tällöin lapsen tarvetta on arvioitava kokonaisuutena välttäen turhia muutoksia ja vanhempien asuessa kahdella paikkakunnalla yksilöllisesti kummankin asuinpaikan ja tarpeen mukaan.
Lapsen huoltajalla tarkoitetaan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) mukaan lapsen vanhempia tai henkilöitä, joille lapsen huolto on uskottu. Niin kutsutuissa uusperheissä voi tulla kyseeseen tilanne, että lapsen toisen vanhemman kumppani tai puoliso, joka ei ole lapsen vanhempi tai huoltaja, jää esimerkiksi hoitamaan perheen muuta lasta kotiin. Jos esimerkiksi lapsen vanhemmilla tällaisessa tilanteessa olisi edelleen yhteishuoltajuus, ei toisen vanhemman puolisolle lähtökohtaisesti synny juridisia oikeuksia tai velvollisuuksia puolison lasta kohtaan. Lapsen huoltajat voivat kuitenkin valita tällaisissa tilanteissa, miten lapsen varhaiskasvatus tai hoito järjestetään.
Edellä kuvatun varhaiskasvatusoikeuden laajuuden kannalta merkitystä ei ole sillä, miten kunta palvelun järjestää, eli tuottaako kunta palvelun itse tai esimerkiksi ostopalveluna tai antamalla palvelunkäyttäjälle palvelusetelin. Kunta voi aina päättää tarjota varhaiskasvatusta myös laajempana, kuin mihin varhaiskasvatuslain 11 a § velvoittaa, mutta tällöin on huolehdittava asiakkaiden yhdenvertaisuudesta. Kaikille samanlaisessa asemassa oleville on tarjottava yhtäläinen mahdollisuus saada laissa säädettyä laajempaa varhaiskasvatusta.
Pykälän 1 momentin mukainen varhaiskasvatusoikeus on jokaisella lapsella, eikä lapsen vanhempien tai muiden huoltajien voida edellyttää esittävän sen tarpeesta selvitystä. Mikäli lapsen vanhempi tai muu huoltaja hakee lapselleen tätä laajempaa varhaiskasvatusoikeutta, oikeuden laajuuteen vaikuttavat seikat tulisi riittävässä määrin selvittää, jotta kunta voi tehdä asiaa koskevan päätöksen. Selvityksen esittäminen on näissä tilanteissa yleisten hallinto-oikeudellisten periaatteiden mukaisesti lapsen vanhemman tai muun huoltajan vastuulla. Tilapäisissä ja yllättävissä tilanteissa laajempaa varhaiskasvatusta olisi järjestettävä joustavasti ja ilman tarvetta esittää kirjallista selvitystä. Varhaiskasvatusoikeuden käyttöön liittyvistä vaihtoehdoista ja kunnan oikeudesta pyytää selvitystä varhaiskasvatusoikeuden edellytyksistä säädetään menettelyitä koskevassa 19 §:ssä.
13 §.Vuorohoidon järjestäminen. Pykälä olisi voimassa olevaan lakiin nähden uusi. Jo nykyisellään on pääsääntöisesti tulkittu, että varhaiskasvatuslain 11 a §:n mukainen subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen ei ole kattanut niin sanottua vuorohoitoa, vaan sitä on järjestetty kunnassa esiintyvän tarpeen mukaan. Vuorohoidolla tarkoitetaan varhaiskasvatuksen järjestämistä päiväkodissa tai perhepäivähoidossa iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja arki- ja juhlapyhinä. Pykälään kirjattaisiin yleinen tulkinta vuorohoidon tarveharkintaisuudesta. Vuorohoitoa olisi järjestettävä ainoastaan lapselle, joka tarvitsee sitä lapsen vanhemman tai muun huoltajan työssäkäynnin tai opiskelun vuoksi.
14 §.Hoidon ja varhaiskasvatuksen järjestäminen kotihoidon tai yksityisen hoidon tuella. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 11 a §:n 6 momenttia. Säännös sisältäisi valintaoikeuden perheen lapsen hoidon järjestämiseksi. Edelleen lapsen vanhemmat tai muut huoltajat voisivat valita kunnan järjestämän varhaiskasvatuksen päiväkodissa tai perhepäivähoidossa, kotihoidon tuen tai yksityisen hoidon tuen. Tuista säädetään tarkemmin lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa (1128/1996).
Jos lapsi osallistuisi tässä laissa tarkoitettuun kunnan järjestämään varhaiskasvatukseen päiväkodissa tai perhepäivähoidossa, riippumatta viikoittaisesta tai päivittäisestä tuntimäärästä, kyseisen lapsen hoitoon ei voisi saada lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain mukaista tukea. Sen sijaan, jos lapsi osallistuisi kunnan järjestämään avoimeen varhaiskasvatustoimintaan, lapsen vanhempi tai muu huoltaja voisi saada kotihoidon tukea. Lakia soveltava viranomainen on tässä asiassa Kansaneläkelaitos.
15 §.Paikan säilyminen. Lapsen kannalta pysyvät ja jatkuvat ihmissuhteet ovat suotuisan kehityksen kannalta tärkeitä. Paikan säilymistä koskevaan sääntelyyn ei esitetä muutosta, vaan se vastaisi voimassa olevan varhaiskasvatuslain 11 a §:n 8 momenttia. Lapsen ja perheen kannalta olisi kohtuutonta, että varhaiskasvatusoikeuden muutos johtaisi varhaiskasvatuspaikan muutokseen.
4 luku. Menettelysäännökset
16 §.Ohjaus ja neuvonta. Laissa säädettäisiin hallinnon yleislainsäädännön ja sosiaalilainsäädännön mukaisesta kunnan velvollisuudesta järjestää neuvontaa ja ohjausta varhaiskasvatuspalveluista. Hallintolain (434/2003) 8 §:ssä on yleinen neuvontaa koskeva säännös, jonka mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta liittyy kiinteästi hallintolain 7 §:ssä säädettyyn palveluperiaatteeseen, jonka mukaan asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluja. Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 5 §:ssä, jota on sovellettu varhaiskasvatukseen, on säädetty muun muassa sosiaalihuollon henkilöstön velvollisuudesta selvittää asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset sekä mahdolliset muut merkitykselliset seikat. Lisäksi sosiaalihuoltolain 6 §:n mukaan kunnan asukkaiden saatavissa on oltava sosiaalihuollon neuvontaa ja ohjausta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten, nuorten sekä erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden neuvontaan ja ohjaukseen.
Neuvonta on yleisempää tiedon antamista palveluista, kun taas ohjaus on lähtökohtaisesti neuvontaa laajempaa ja siinä pyritään löytämään kullekin asiakkaalle yksilöllisten tarpeiden mukaiset palvelut tai kartoittamaan eri vaihtoehtoja. Yleensä neuvontaa ja ohjausta hakisivat lapsen vanhemmat tai muut huoltajat valintojensa ja päätöksentekonsa tueksi. Neuvonnan avulla henkilön tulisi saada kattava kuva eri palveluista, joihin kuuluisivat kunnan järjestämä varhaiskasvatus päiväkodissa tai perhepäivähoidossa sekä muut kunnan tarjoamat varhaiskasvatuspalvelut, mutta myös muiden palvelujen tuottajien järjestämät tämän lain piiriin kuuluvat varhaiskasvatuspalvelut kunnan alueella. Neuvontaan kuuluu myös asiakkaan opastaminen olemaan yhteydessä tarvittaessa muihin toimivaltaisiin viranomaisiin ja tahoihin.
Ohjauksen tavoitteena olisi, että lapsen vanhemmat tai muut huoltajat löytäisivät palvelun tai palvelukokonaisuuden, joka vastaisi parhaiten lapsen etua ja tarpeita sekä perheen tarpeita ja tilannetta. Ohjausta voitaisiin antaa hakeutuessa palvelujen piiriin, mutta myös lapsen ollessa jo varhaiskasvatuspalvelujen piirissä. Ohjauksessa selvitettäisiin varhaiskasvatuksen eri toimintamuodot ja tarjolla olevat vaihtoehdot sekä muut seikat, joilla olisi vaikutusta lapsen varhaiskasvatuksen järjestämiseen. Jos lapsi esimerkiksi tarvitsisi tukea varhaiskasvatuksessa, voitaisiin jo palveluohjauksessa tuen tarve ottaa huomioon vaihtoehtoja, esimerkiksi toimintamuotoja tai -yksiköitä, pohdittaessa. Parhaimmillaan ohjaus edistäisi lapsen etua, kun lapsi ohjautuisi hänen tarpeensa mukaisiin palveluihin mahdollisimman varhain.
Pykälässä ei säädettäisi tarkemmin siitä, miten kunta neuvonnan ja ohjauksen järjestäisi vaan se jäisi kunnassa päätettäväksi.
17 §.Hakeminen. Pykälä sisältäisi määräajat varhaiskasvatukseen hakemiselle. Pykälä täydentää säännöksiä lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen, sillä siinä säädettäisiin siitä, milloin lapsen vanhemman tai muun huoltajan on haettava varhaiskasvatuspaikkaa ja vastaavasti missä ajassa kunnan on järjestettävä paikka. Voimassa olevan päivähoitoasetuksen 2 §:n 1 momenttia vastaavasti lapsen vanhempien tai muiden huoltajien olisi pääsääntöisesti tehtävä hakemus päiväkodissa tai perhepäivähoidossa järjestettävään varhaiskasvatukseen viimeistään neljä kuukautta ennen kuin lapsi tarvitsee paikan. Avoimen varhaiskasvatustoiminnan osalta kunta tai kuntayhtymä määrittelisi itse sen, miten palvelujen piiriin hakeudutaan.
Toinen momentti vastaisi pääosin voimassa olevan päivähoitoasetuksen 2 §:n 2 momenttia. Jos varhaiskasvatuksen tarve johtuisi työllistymisestä, opinnoista tai koulutuksesta, eikä tarpeen alkamisajankohta olisi ennakoitavissa, paikkaa olisi haettava niin pian kuin mahdollista, kuitenkin viimeistään kaksi viikkoa ennen kuin lapsi tarvitsee paikan. Kyse olisi nykyistä vastaavasti ennakoimattomista tilanteista, joissa esimerkiksi työ- tai opiskelupaikka on otettava nopeasti vastaan. Voimassa oleva luettelo on ollut tyhjentävä, ja ongelmallisiksi ovat osoittautuneet tilanteet, joissa esimerkiksi työskentelypaikan muutoksen takia on muutettava toiselle paikkakunnalle, milloin kyse ei ole ollut työllistymisestä. Perheen kannalta on jouduttu kohtuuttomaan tilanteeseen, kun varhaiskasvatuspaikka on järjestetty vasta neljän kuukauden hakuajan jälkeen. Tämän vuoksi säännökseen lisättäisiin, että varhaiskasvatuksen tarve voisi johtua myös muutosta toiseen kuntaan. Tällöinkin edellytettäisiin, että kyse on ennakoimattomasta tilanteesta, jolloin hakemusta ei ole tilanteen äkillisyyden vuoksi voitu tehdä 1 momentissa tarkoitetussa ajassa. Hakemus olisi kuitenkin pyrittävä tekemään heti syyn ilmettyä. Yleisimmin muutosta toiseen kuntaan tiedetään hyvissä ajoin, jolloin olisi noudatettava 1 momentin neljän kuukauden hakuaikaa. Näin ollen voidaan arvioida, että säännös tulisi tältä osin verrattain harvoin sovellettavaksi.
Kolmanteen momenttiin sisältyisi uusi säännös, jonka mukaan pykälän 1 ja 2 momentin tarkoittamissa tilanteissa varhaiskasvatus olisi järjestettävä momentissa tarkoitetun ajan kuluttua viimeistään siitä päivästä lukien, kun lapsi tarvitsee paikan. Näin ollen jos hakemus varhaiskasvatuspaikasta olisi tehty 1 ja 2 momentin mukaisessa ajassa, olisi varhaiskasvatusta järjestettävä lapselle siitä huoltajien hakemuksessa ilmoittamasta päivästä lukien, jolloin varhaiskasvatuksen tarve alkaa. Kunnan olisi tehtävä varhaiskasvatukseen ottamisesta 18 §:n tarkoittama muutoksenhakukelpoinen päätös viimeistään 1 ja 2 momentin tarkoittaman ajan kuluessa ennen kuin lapsi tarvitsee paikan. Kunnan olisi päätöstä tehdessään huomioitava hallintolain säännös käsittelyn viivytyksettömyydestä. Kolmas momentti sisältäisi myös voimassa olevan lain 11 a §:n 7 momenttiin sisältyvän säännöksen siitä, että varhaiskasvatusta on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä lapsen vanhempien tai muiden huoltajien toivomassa muodossa. Tämä tarkoittaa varhaiskasvatuksen järjestämistä päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai avoimena varhaiskasvatustoimintana.
Neljäs momentti vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan päivähoitoasetuksen 2 §:n 3 momenttia. Kunnan olisi momentissa mainituissa tilanteissa järjestettävä laajentuneen tarpeen mukainen varhaiskasvatus välittömästi saatuaan tiedon tarpeen muutoksesta.
18 §.Päätös tai sopimus varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Pykälä vastaisi sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 6 §:ää. Pykälän mukaan päiväkodissa tai perhepäivähoidossa annettavaan varhaiskasvatukseen osallistuminen perustuisi kunnan tekemään päätökseen tai yksityistä varhaiskasvatusta järjestettäessä palvelujen tuottajan ja lapsen huoltajien väliseen sopimukseen. Jos kunta olisi siirtänyt järjestämisvelvollisuutensa 5 §:n mukaisesti kuntayhtymälle, päätöksen tekisi kuntayhtymä. Jos kunta järjestäisi palvelun 5 §:n mukaisesti ostamalla sen yksityiseltä palvelun tuottajalta, kyse olisi kunnan järjestämästä palvelusta ja kunta tekisi päätöksen varhaiskasvatukseen osallistumisesta. Kunta tekee päätöksen palvelusetelin myöntämisestä, mutta huoltaja tekee tämän lisäksi myös sopimuksen yksityisen palveluntuottajan kanssa. Avoimeen varhaiskasvatustoimintaan osallistumisen ei tarvitsisi perustua päätökseen, vaan kunta tai kuntayhtymä määrittelisi menettelytavat toimintaan hakeutumiselle ja osallistumiselle.
Säännöksellä korostettaisiin viranomaiselle kuuluvaa velvollisuutta noudattaa hallintolain säännöksiä menettelystä ja hallintopäätöksen tekemisestä. Lasten vanhempien tai muiden huoltajien tehtyä 17 §:ssä säädetyn hakemuksen, kunnan olisi tehtävä päätös varhaiskasvatuspaikan myöntämisestä hakemiselle varatun ajan kuluessa. Varhaiskasvatukseen ottamista koskevaan päätökseen olisi muutoksenhakuoikeus lain 62 §:ssä säädetyllä tavalla.
Yksityiseen varhaiskasvatukseen osallistuminen perustuisi palvelujen tuottajan ja lapsen vanhempien tai muiden huoltajien väliseen kirjalliseen sopimukseen. Yksityisen palvelujen tuottajan ja lapsen vanhempien tai muiden huoltajien välillä tehtävässä sopimuksessa tulisi määritellä esimerkiksi palvelun sisältö ja asiakasmaksut.
19 §.Varhaiskasvatusoikeuteen liittyvät menettelyt. Pykälään sisältyisivät voimassa olevan varhaiskasvatuslain 11 a §:n 5 ja 9 momenttia vastaavat säännökset 20 tuntia laajemman varhaiskasvatuksen edellytysten selvittämisestä ja lapsen mahdollisuudesta osallistua lapsen vanhempien tai muiden huoltajien päätöksen mukaisesti joko päivittäin järjestettävään tai osaviikkoiseen varhaiskasvatukseen. Osaviikkoisella varhaiskasvatuksella tarkoitetaan osallistumista varhaiskasvatukseen vain tiettyinä viikon arkipäivinä. Tarkoituksena on tarjota perheille vaihtoehto, joka sopii tilanteisiin, jolloin päivittäistä alle viisi tuntia kerrallaan tapahtuvaa osallistumista varhaiskasvatukseen ei esimerkiksi pitkien etäisyyksien vuoksi koeta tarkoituksenmukaiseksi.
20 §.Osallisuus ja vaikuttaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan varhaiskasvatuslain 7 b §:ä.
5 luku. Varhaiskasvatuksen suunnittelu ja arviointi
21 §.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Pykälässä säädettäisiin varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden laatimisesta vastaavasti kuin voimassa olevan lain 9 §:n 2 momentissa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden laatiminen ja niistä päättäminen kuuluisi edelleen Opetushallitukselle.
22 §.Paikalliset suunnitelmat. Pykälä vastaisi sisällöltään pääosin voimassa olevan lain 9 a §:ää. Selvyyden vuoksi laissa säädettäisiin, että kunnat voivat tehdä myös yhteisen paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman tai yhteisiä suunnitelmia.
Yhteistyötä koskevan 2 momentin sanamuotoa muutettaisiin voimassa olevasta 9 a §:n 2 momentin sanamuodosta siten, että yhteistyötahojen osalta ei enää viitattaisi vain kuntiin, vaan sanamuoto edellyttäisi yhteistyötä eri tehtävien hoitavien viranomaisten välillä, ennakoiden mahdollisia palvelun järjestäjätahoja koskevia lainmuutoksia. Opetushallituksen päättämissä 21 §:n mukaisissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määrättäisiin lakiin perustuen valtakunnallisesti monialaisesta yhteistyöstä. Kunta voisi sisällyttää monialaista yhteistyötä ja sen edellyttämiä yhteistyörakenteita koskevat tarkemmat seikat paikalliseen suunnitelmaan.
23 §.Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma. Pykälän 1 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevan varhaiskasvatuslain 7 a §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, kuten voimassa olevan lain 7 a §:n 2 momentissa, lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadinnasta vastaavasta henkilöstöstä, lapsen kuulemisesta ja yhteistyöstä. Laissa säädettäisiin kuitenkin nimenomaisesti, että päiväkodeissa sen laatimisesta vastaa varhaiskasvatuksen opettajaksi kelpoinen henkilö. Vaikka laissa varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuuden täyttävä henkilö viimekädessä vastaa siitä, että suunnitelma on tehty, on myös muiden henkilöstön jäsenten osallistuttava sen laatimiseen. Sosionomin osaamista hyödynnetään erityisesti lapsen ja perheiden palveluiden yhteensovittamisessa. Perhepäivähoidossa käytettäisiin varhaiskasvatuksen opettajan asiantuntijuutta suunnitelmaa tehtäessä. Lisäksi säädettäisiin, että varhaiskasvatuksen erityisopettajan tulisi osallistua lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden tai niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan. Jo voimassa olevan yhteistyösäännöksen tehostamiseksi säädetäisiin myös sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten velvollisuudesta osallistua tuen arvioinnin tekemiseen varhaiskasvatuksen järjestäjän pyynnöstä.
Salassa pidettävästä tiedosta ja oikeudesta saada tietoa lapsen suunnitelmaa laadittaessa säädetään lain 8 luvussa. Esitetyn 8 luvun mukaan lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden tai niiden toteuttamisen arviointiin osallistuvilla on salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus saada toisiltaan ja luovuttaa toisilleen sekä varhaiskasvatuksen järjestäjälle sellaiset tiedot, jotka ovat arvioinnin kannalta välttämättömiä. Laissa ei säädetä lapsen huoltajan oikeudesta kieltää välttämätöntä tiedonvaihtoa tai estää lapsen asioiden käsittelyä osana lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadintaa.
Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan lain 7 a §:n 3 momenttia. Sanamuotoa täsmennettäisiin kuitenkin siten, että varhaiskasvatussuunnitelman tarkistuksen ja arvioinnin lisäksi kirjoitettaisiin auki, että varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista arvioitaessa myös siihen kuuluvaa lapsen tuen tarvetta, riittävyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta arvioitaisiin. Riittävän aikaisella tukemisella voidaan paitsi edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia, niin myös ehkäistä lapsen ongelmien syvenemistä ja monimuotoistumista. Tämän vuoksi on tärkeää, että varhaiskasvatuksen järjestäjän käytettävissä on tilanteesta riippuen oikea-aikaisesti tarpeellinen asiantuntemus.
24 §.Varhaiskasvatuksen arviointi. Arviointia koskeva pykälä vastaisi muutoin sisällöltään voimassa olevan varhaiskasvatuslain 9 b §:ää, mutta valtuutussäännös antaa valtioneuvoston asetuksessa tarkempia säännöksiä arvioinnista ja sen kehittämisestä poistettaisiin, sillä asetusta ei ole lain voimassaoloaikana katsottu tarpeelliseksi antaa. Lisäksi poistettaisiin viittaussäännös koulutuksen arviointikeskuksesta annettuun lakiin (1295/2013). Aikanaan informatiivinen viittaussäännös on toiminnan vakiinnuttua tarpeeton. Arviointikeskuksen tehtävistä ja toimivallasta säädetään mainitussa laissa.
6 luku. Henkilöstö ja kelpoisuusvaatimukset
25 §.Riittävä henkilöstö. Pykälässä säädettäisiin varhaiskasvatuksen järjestäjän velvollisuudesta huolehtia, että varhaiskasvatusta toteuttaa riittävä määrä eri kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilökuntaa. Varhaiskasvatuksen yksiköistä tulisi pyrkiä muodostamaan moniammatillisia työyhteisöjä, joissa toimisi eri koulutustaustaisia kelpoisuusvaatimukset täyttäviä hen-kilöitä. Riittävästä määrästä ja henkilöstön kelpoisuudesta säädettäisiin varhaiskasvatuslaissa tai sen nojalla annetuissa säädöksissä.
Voimassa olevaa varhaiskasvatuslain 4 a §:n 2 momenttia vastaavasti säädetään, että kunnan käytettävissä on oltava esiintyvää tarvetta vastaavasti erityislastentarhanopettajan palveluja. Palvelun käytettävissä oleminen ei tarkoita, että joka yksikössä olisi oltava oma erityisopettajan kokoaikainen virka tai toimi. Palvelu voidaan myös hankkia. Varhaiskasvatuksessa voisi olla lain 6 luvussa säädetyn henkilöstön lisäksi lasten tarpeet ja varhaiskasvatuksen tavoitteet huomioiden myös muuta henkilöstöä. Muuta henkilöstöä olisivat esimerkiksi lapsi- tai ryhmäkohtaiset avustajat, joita ei lasketa 7 luvun mukaisissa suhdeluvuissa osaksi kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä toimivaa henkilöstöä. Kyse on tällöin varhaiskasvatuksen järjestäjän palveluksessa olevasta henkilöstöstä. Jos varhaiskasvatuksessa halutaan painottaa esimerkiksi musiikkia, liikuntaa tai jotakin kieltä, siellä voi olla lisäksi tällaisen koulutuksen omaavaa henkilöstöä, jota ei kuitenkaan lasketa osaksi kasvatus-, opetus ja hoitotehtävissä toimivaa henkilöstöä ellei henkilö täytä myös lain 6 luvun mukaisia kelpoisuusvaatimuksia.
Pykälässä säädettäisiin päiväkodin toiminnasta vastaavasta johtajasta, jonka kelpoisuudesta säädettäisiin 31 §:ssä. Johtaja voisi vastata useiden, myös eri toimintamuotojen ja yksiköiden toiminnasta. Säännös koskisi kaikkia järjestäjiä, myös yksityisiä toimijoita, joiden on voimassa olevan lainsäädännön mukaan tullut nimetä yksiköilleen vastuuhenkilö tai henkilöt. Kunta voi muutoin järjestää varhaiskasvatuksen, myös perhepäivähoidon, johtamisen tarkoituksenmukaisella tavalla. Laissa ei enää erikseen säädettäisi hallinnollisista johtajista ja heidän kelpoisuudestaan.
26 §.Varhaiskasvatuksen opettaja. Pykälässä säädettäisiin varhaiskasvatuksen opettajan tehtävänimikkeestä ja kelpoisuudesta. Varhaiskasvatukseen voimassa olevan lain nojalla sovellettavan sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain sekä sen nojalla annetun asetuksen mukaan lastentarhanopettajan kelpoisuuden on voinut saavuttaa kahdella eri koulutuksella. Esityksen mukaan laissa säädettäisiin erikseen varhaiskasvatuksen opettajasta ja varhaiskasvatuksen sosionomista. Muutoksella toteutettaisiin selvityshenkilöiden laatiman varhaiskasvatuksen tiekartan toimenpide-ehdotusta, jonka tavoitteena on selkiyttää eri tiede- ja osaamistaustasta tulevan henkilöstön tehtäviä. Nimike on jo käytössä virka- tai tehtävänimikkeenä varhaiskasvatuksessa. Uudet nimikkeet mahdollistaisivat myös erilaisista ja tehokkaammista moniammatillisista henkilöstörakenteista säätämisen henkilöstön osaamisen paremmin tunnistavalla tavalla.
Kelpoisuuksien jakaminen eri pykäliin ei vaikuttaisi siihen, mikä osuus päiväkodissa varhaiskasvatuksen opetus- ja hoitotehtävissä olevista olisi oltava kunkin kelpoisuuden omaavia henkilöitä, vaan päiväkodin henkilöstön mitoituksesta ja rakenteesta säädettäisiin lain 7 luvussa.
Kelpoisuusvaatimuksena varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin olisi kasvatustieteen vähintään kandidaatin tutkinto, johon sisältyisi tai jota olisi täydennetty varhaiskasvatuksen tehtäviin ammatillisia valmiuksia antavilla opinnoilla. Käytännössä koulutukseen olisi sisällyttävä vähintään 60 opintopistettä varhaiskasvatuksen teoreettisia opintoja. Yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (794/2004) mukaan lastentarhanopettajan koulutukseen kuuluu vähintään 60 opintopisteen laajuiset varhaiskasvatuksen tehtäviin ja esiopetukseen ammatillisia valmiuksia antavat opinnot. Asetusta on tarkoitus tämän esityksen vuoksi muuttaa nimikkeen osalta, mutta se pysyisi sisällöltään samanlaisena. Kelpoisia varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin olisivat myös ne kasvatustieteen maisterin tai ylemmän tutkinnon suorittaneet, joiden tutkinto sisältäisi tai jota olisi täydennetty vaadittavilla opinnoilla. Delegointisäännös mahdollistaa asetuksella säädettävän vaadittuihin opintoihin kuuluvaksi jo säädettyjen teoreettisten opintojen lisäksi esimerkiksi riittävän laajuisen harjoittelun ja opinnäytteen.
Nykyisin sovellettavia lastentarhanopettajien kelpoisuussäännöksiä muutettaisiin lisäksi siten, että kelpoisuuden saavuttaminen olisi lainsäädännöllisesti mahdollista myös jo suoritettua tutkintoa täydentämällä. Suoritettua kasvatustieteen kandidaatin tutkintoa voisi tutkinnon suorittamisen jälkeen täydentää varhaiskasvatuksen opinnoilla. Nykyisin lastentarhanopettajan koulutuksen on tullut sisältyä tutkintoon. Tavoitteena olisi lisätä joustavuutta alalla tarvittavien pätevyyksien hankkimiseksi, kun henkilöllä on riittävä pohjatutkinto.
Esiopetusta antavan opettajan kelpoisuudesta säädetään opetustoimen kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen (986/1998) 7 §:ssä, johon ei esitetä muutosta.
Lakiin sisällytettäisiin siirtymäsäännökset, joilla turvataan lain voimaantullessa kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilöstön kelpoisuus myös muuttuvan lainsäädännön voimaantulon jälkeen.
27 §.Varhaiskasvatuksen sosionomi. Pykälässä säädettäisiin varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänimikkeestä ja kelpoisuudesta. Kuten edellä 26 §:n perustelujen kohdalla on todettu, varhaiskasvatuksen opettajan ja sosionomin kelpoisuuksista eri pykälissä säätämällä on pyritty nykytilan selkeyttämiseen. Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuvassa näkyisi etenkin sosionomin koulutuksen tuottama osaaminen moniammatillisen yhteistyön sekä varhaiskasvatuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluitten yhteistyön rakenteiden toteuttamisessa, perheiden palveluohjauksessa sekä perheiden kasvatusyhteistyön ja yhteisöllisyyden vahvistamisessa.
Kelpoisuusvaatimuksena varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäviin olisi edelleen vähintään sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, käytännössä pääasiallisesti sosionomin ammattikorkeakoulututkinto, johon sisältyisivät varhaiskasvatukseen suuntautuneet vähintään 60 opintopisteen laajuiset opinnot. Myös voimassa olevan sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (608/2005) 1 §:n mukaan varhaiskasvatukseen ja sosiaalipedagogiikkaan suuntautuneiden opintojen on oltava yhteensä vähintään 60 opintopisteen laajuiset. Kelpoisia varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäviin olisivat myös ne ylemmän sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet, joiden tutkinto sisältäisi vaadittavat opinnot. Joustavuuden lisäksi pykälään lisättäisiin vastaava mahdollisuus opintojen täydentämiseen kuin 26 §:n kohdalla. Sosionomi, jolla on ammattikorkeakoulututkinto tai ylempi ammattikorkeakoulututkinto, mutta jolla ei ole tutkinnossa suoritettuna varhaiskasvatukseen ja sosiaalipedagogiikkaan suuntautuneita opintoja, voisi suorittaa mainitut opinnot tutkintoa täydentämällä. Mainitut opinnot eivät edelleenkään pätevöitä esiopetuksen tehtäviin.
Lakiin sisällytettäisiin siirtymäsäännökset ja niihin täydennyskoulutusmahdollisuus, joilla turvataan lain voimaantullessa kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilöstön kelpoisuus myös muuttuvan lainsäädännön voimaantulon jälkeen.
28 §.Varhaiskasvatuksen lastenhoitaja. Pykälässä säädettäisiin varhaiskasvatuksen lastenhoitajan tehtävänimikkeestä ja kelpoisuudesta. Nykyisin sovellettavassa sosiaalihuollon kelpoisuuslain 8 §:ssä säädetään lähihoitajasta. Kelpoisuusvaatimuksena lähihoitajan tehtäviin on tehtävään soveltuva sosiaali- ja terveysalan perustutkinto tai muu vastaava tutkinto eli käytännössä joko sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittanut lähihoitaja, jolta pääsääntöisesti on edellytetty lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelman opinnot, tai lapsi- ja perhetyön tutkinnon suorittanut lastenohjaaja. Esityksessä ehdotetaan otettavaksi käyttöön varhaiskasvatuksen tehtäviä ja osaamista paremmin kuvaava tehtävänimike varhaiskasvatuksen lastenhoitaja. Lastenhoitajan nimike on työnantajan päättämä laajasti käytössä oleva tehtävänimike varhaiskasvatuksessa, mutta se ei ole Valviran rekisterissä oleva nimikesuojattu ammattinimike. Lähihoitaja-nimikkeen omaava henkilö puolestaan on nimikesuojattu terveyden- tai sosiaalihuollon ammattihenkilö, joka on Valviran valvonnassa.
Pykälän mukaan kelpoisuusvaatimuksena varhaiskasvatuksen lastenhoitajan tehtäviin olisi kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto, sosiaali- ja terveysalan perustutkinto tai muu vastaava soveltuva tutkinto, johon sisältyy tai jota on täydennetty riittävän laajoilla lasten hoidon, kasvatuksen ja opetuksen tutkinnonosilla. Vastaavasti kuin 26 ja 27 §:n kohdalla, pykälään lisättäisiin mahdollisuus täydentää osaamista lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen tutkinnonosilla tai muilla riittävän laajoilla lasten hoidon, kasvatuksen ja opetuksen tutkinnonosilla. Näin ollen esimerkiksi lähihoitaja, joka olisi tutkintoa suorittaessaan valinnut jonkun muun koulutusohjelman tai osaamisalan, voisi myöhemmin täydentää tutkintoaan suorittamalla lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisalan tutkinnonosat ja täten saavuttaa kelpoisuuden varhaiskasvatuksen lastenhoitajan tehtäviin.
Pykälän 2 momenttiin sisältyisi asetuksenantamisvaltuus. Ammatillisen koulutuksen osalta tutkintonimikkeet ja rakenne voivat muuttua siten, että osa tarkentavista säännöksistä on perusteltua jättää lakia alemmalla tasolla säädettäväksi. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää, että kelpoisuusvaatimuksena varhaiskasvatuksen lastenhoitajan tehtäviin olisi laissa säädetyn kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto, joka sisältää tai jota on täydennetty varhaiskasvatuksen ja perhetoiminnan osaamisalan tutkinnonosilla tai sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, joka sisältää tai jota on täydennetty lasten ja nuorten kasvatuksen ja hoidon osaamisalan tutkinnonosilla. Perhepäivähoitajan ammattitutkinto ei ole tuottanut kelpoisuutta päiväkodin lastenhoitajan tehtäviin. Asetuksessa ehdotetaan muun muassa säädettävän, että varhaiskasvatuksen lastenhoitajaksi olisi kelpoinen se, joka on suorittanut perhepäivähoitajan ammattitutkinnon, tai sen sijaan 1 päivänä tammikuuta 2019 tulevan kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkinnon, jota on täydennetty 30 osaamispisteen laajuisilla varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan tutkinnonosalla. Säännös loisi väylän koulutettujen perhepäivähoitajien toimimisella myös päiväkodeissa.
Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon perusteet tulevat voimaan 1.8.2018. Uusi kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto tulee voimaan 1.8.2018. Lakiin sisällytettäisiin siirtymäsäännökset, joilla turvataan lain voimaantullessa kelpoisuusvaatimukset täyttäneeksi katsotun henkilöstön kelpoisuus myös muuttuvan lainsäädännön voimaantulon jälkeen.
29 §.Perhepäivähoitaja. Pykälässä säädettäisiin perhepäivähoitajan ammattinimikkeestä ja kelpoisuudesta. Perhepäivähoitajan kelpoisuusvaatimuksista säädetään nykyisin sosiaalihuollon kelpoisuuslain 11 §:ssä, joka koskee muita sosiaalihuollon ammatillisia tehtäviä. Mainitun 11 §:n mukaan kelpoisuusvaatimuksena sosiaalihuollon muihin ammatillisiin tehtäviin on tehtävään soveltuva ammattitutkinto tai muu soveltuva koulutus. Viime kädessä säännös on jättänyt työnantajan harkintaan, mitä se pitää soveltuvana ja riittävänä koulutuksena perhepäivähoitajan tehtäviin.
Pykälässä säädettäisiin perhepäivähoitajan kelpoisuusvaatimuksista voimassa olevia säännöksiä vastaavasti. Kelpoisuusvaatimuksena perhepäivähoitajan tehtäviin olisi tehtävään soveltuva ammattitutkinto tai muu alalle soveltuva koulutus. Perhepäivähoitajan ammattitutkinto olisi suositeltava perhepäivähoitajan tehtäviin, mutta jos henkilö olisi esimerkiksi lähihoitaja, häneltä ei olisi perusteltua edellyttää perhepäivähoitajan ammattitutkinnon suorittamista. Esitetyn lain 26—27 §:ssä tarkoitetut tutkinnot katsottaisiin myös soveltuviksi.
30 §.Varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Pykälässä säädettäisiin varhaiskasvatuksen erityisopettajan kelpoisuudesta. Varhaiskasvatuksen erityisopettajat toimivat etenkin tuen tarpeessa olevien lasten erityisopetus- ja kasvatustehtävissä tai varhaiskasvatuksen muun henkilöstön konsultoinnissa ja ohjauksessa. Varhaiskasvatukseen voimassa olevan lain mukaan sovellettavan sosiaalihuollon kelpoisuuslain 9 §:ssä säädetään sosiaalihuollon erityistyöntekijän kelpoisuusvaatimuksista. Kelpoisuusvaatimuksena sosiaalihuollon erityistyöntekijän tehtäviin on tehtävän edellyttämä peruskoulutus ja sen lisäksi suoritettu soveltuva erikoistumiskoulutus tai jatkotutkinto. Tarkempia säännöksiä erityistyöntekijän tehtävän edellyttämästä erikoistumiskoulutuksesta tai jatkotutkinnosta on annettu sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (608/2005) 2 §:ssä. Asetuksen 2 §:ssä mainitaan lain tarkoittamana erikoistumiskoulutuksena tai jatkotutkintona erityislastentarhanopettajan tehtäviin yliopistojen tutkinnoista annetun asetuksen (794/2004) 19 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaiset opinnot sekä viitataan kyseistä säännöstä edeltäviin, jo kumottuihin säännöksiin.
Esitetyssä pykälässä säädettäisiin voimassa olevan sääntelyn mukaisesti, että kelpoisuusvaatimuksena varhaiskasvatuksen erityisopettajan tehtäviin olisi kelpoisuus varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin, jonka lisäksi olisi suoritettava erityisopetuksen tehtäviin ammatillisia valmiuksia antavat opinnot, joista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asiasta olisi tarkoitus edelleen säätää yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (794/2004) 19 §:n 1 momentin 3 kohdassa. Kyseisen asetuksen 19 §:n mukaan varhaiskasvatuksen tehtäviin ammatillisia valmiuksia antavat opinnot ovat vähintään 60 opintopisteen laajuiset. Lisäksi kelpoisuuden erityisopettajan tehtäviin voisi saavuttaa suorittamalla kasvatustieteen maisterin tutkinnon, jossa pääaineena on erityispedagogiikka. Tämä niin kutsuttu varhaiserityisopettajan koulutus on tällä hetkellä mahdollista suorittaa ainoastaan Jyväskylän yliopistossa. Poikkeuksena voimassa olevaan kelpoisuussääntelyyn olisi, että pohjakoulutuksena ei jatkossa enää olisi sosionomitutkinto, ellei henkilöllä ole siirtymäsäännösten vuoksi samalla kelpoisuutta lain 26 §:ssä tarkoitettua varhaiskasvattajan opettajan tehtävään. Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa suoritetut aiemmin laissa mainitut tutkinnot ja niihin sisältyvät opinnot eroavat sisällöllisesti toisistaan, eivätkä sosionomin opinnot sisällä varhaiskasvatustieteellisiä tai kasvatustieteellisiä opintoja riittävästi erikoistumisopintojen pohjaksi.
Pykälässä ei enää viitattaisi, toisin kuin ennen tämän esityksen voimaantuloa kelpoisuuksiin sovelletussa sosiaalihuollon kelpoisuusasetuksen 2 §:ssä, aiemmin kumottuihin säännöksiin erikoistumiskoulutuksesta. Lakiin sisällytettäisiin kuitenkin siirtymäsäännökset, joilla turvataan lain voimaantullessa kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilöstön kelpoisuus myös muuttuvan lainsäädännön voimaantulon jälkeen.
31 §.Päiväkodin johtaja. Varhaiskasvatukseen kumoutumisesta huolimatta edelleen sovellettavan sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 10 §:ssä säädetään sosiaalihuollon johtotehtävistä. Laissa on säädetty eri kelpoisuudet varhaiskasvatuksen hallinnollisiin johtotehtäviin ja ammatillisiin johtotehtäviin. Kelpoisuusvaatimuksena kunnan tai kuntayhtymän päivähoidon hallinnollisiin johtotehtäviin on ollut tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja alan tuntemus sekä niiden lisäksi riittävä johtamistaito. Varhaiskasvatuksen osalta tulkintakäytäntö on ollut, että hallinnollisiin johtotehtäviin kuuluvat esimerkiksi sellaiset varhaiskasvatuksen hallinnolliset tehtävät, joihin ei sisälly välittömiä asiakastyön ohjaustehtäviä eikä välitöntä asiakastyötä lapsiryhmissä. Soveltuvana tutkintona varhaiskasvatuksen hallinnollisiin johtotehtäviin on pidetty kasvatustieteen maisterin tutkintoa, joka sisältää lastentarhanopettajan koulutuksen, mutta myös muu ylempi korkeakoulututkinto on voinut tulla kyseeseen (HE 226/2004 vp). Voimassa olevan lain mukaan ammatillisilla johtotehtävillä on tarkoitettu tehtäviä, joihin sisältyy työntekijöiden ammatillisen osaamisen johtamista sekä valmiutta toimia lapsiryhmässä. Ammatillisiin johtotehtäviin ovat olleet kelpoisia sekä kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon suorittaneet henkilöt, joiden koulutukseen on sisältynyt lastentarhanopettajan koulutus sekä sosiaali- ja terveys alan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet henkilöt, kun tutkintoon ovat sisältyneet vaaditut vähintään 60 opintopisteen laajuiset varhaiskasvatuksen opinnot.
Esitetyn 25 §:n mukaan päiväkodilla tulee olla toiminnasta vastaava johtaja. Esitetyssä 31 pykälässä säädettäisiin päiväkodin johtajan kelpoisuudesta. Säännöksen tavoitteena on yhtäältä vähentää sääntelyä, toisaalta selkiyttää johtamista ja vastuuta koskevia säännöksiä. Hallinnollisesta johtajasta ei enää säädettäisi vaan hallinnollisen johtajan kelpoisuusehdot voitaisiin päättää paikallistasolla. Toiminnasta vastaava päiväkodin johtaja vastaisi pääsääntöisesti tehtäviltään ja kelpoisuusvaatimuksiltaan vanhassa jo kumoutuneessa sosiaalialan kelpoisuuslaissa tarkoitettua ammatillista johtajaa. Kelpoisuusvaatimuksena olisi kelpoisuus varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin tehtävään ja lisäksi vähintään kasvatustieteen maisterin tutkinto sekä riittävä johtamistaito.
Lain voimaantulosta vuoteen 2030 asti kelpoisuusvaatimuksina päiväkodin toiminnasta vastaavan johtajan tehtävään olisi kuitenkin lain voimaantulosäännösten (74 §) mukaan kelpoisuus varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään sekä riittävä johtamistaito. Lisäksi johtajana voisi vuoteen 2030 asti toimia henkilö, jolla olisi kelpoisuus varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävään ja kasvatustieteen maisterin tutkinto sekä riittävä johtamistaito. Toiminnasta vastaavalla johtajalla olisi vastuu johtamansa yksikön varhaiskasvatuksen laadusta ja tuloksellisuudesta. Toiminnasta vastaavalla johtajalla olisi myös oltava koulutuksensa puolesta valmius toimia lapsiryhmässä, vaikka työnantajan päättämään tehtävänkuvaan tällainen ei sisältyisikään. Vähimmäiskelpoisuuden asettamista esitetyllä tavalla puoltaa se, että toiminnasta vastaavan johtajan johtotehtäviin sisältyy entistä voimakkaammin päiväkodin varhaiskasvatukseen kuuluvan pedagogiikan ja työntekijöiden pedagogisen osaamisen johtamista ja suunnittelua.
Lakiin sisällytettäisiin siirtymäsäännökset, joilla turvataan lain voimaantullessa johtajana toimivan henkilöstön kelpoisuus myös muuttuvan lainsäädännön voimaantulon jälkeen. Muiden varhaiskasvatuksen opettajiksi tai sosionomiksi kelpoisten tulisi suorittaa kasvatustieteen maisterin tutkinto, jotta he voisivat vuodesta 2030 alkaen olla kelpoisia päiväkodin johtajiksi.
32 §.Steinerpedagogisen päiväkodin henkilöstön kelpoisuus. Pykälä on uusi eikä sosiaalihuollon kelpoisuuslaissa ole ollut vastaavaa säännöstä aiemmin. Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen osalta vastaavan kaltaiset säännökset ovat opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksessa. Pykälässä säädettäisiin steinerpedagogiseen kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvaa varhaiskasvatusta järjestävän päiväkodin henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin steinerpedagogisen varhaiskasvattajan opintojen laajuudesta. Mainittujen opintojen olisi laajuudeltaan vastattava vähintään niitä opintoja, jotka tuottavat lastentarhanopettajan kelpoisuuden. Lisäksi säädettäisiin Opetushallituksen toimivallasta hyväksyä tai hylätä opintojen sisältöä kuvaavat opetussuunnitelmat ja niiden olennaiset muutokset. Poikkeusjärjestely on perusteltu, sillä toisin kuin muun laissa säädetyn henkilöstön kelpoisuuden tuottaman koulutuksen osalta, steinerpedagogisia varhaiskasvattajan opintoja järjestetään Snellman-korkeakoulussa, joka on vapaasta sivistystyöstä annetun lain (632/1998) 2 §:n 8 momentin mukainen vapaan sivistystyön oppilaitos, eikä yliopistolain tai ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukainen tutkintoja antava korkeakoulu tai koulutuksen järjestäjä. Oppilaitoksen ylläpitämisluvan mukaan Snellman-korkeakoulun tehtävänä on steinerpedagogisten yleissivistävien opintojen järjestäminen ja erityisenä koulutustehtävänä on steinerpedagogisen opettajankoulutuksen antaminen. Snellman-korkeakoulun steinerpedagogiset varhaiskasvattajaopinnot ovat nykyisin 240 opintopisteen laajuiset.
Toisessa momentissa säädettäisiin kelpoisuusvaatimuksista. Laissa säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia sovelletaan myös steinerpäiväkoteihin. Steinerpedagogiseen kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvaa varhaiskasvatusta järjestävässä päiväkodissa olisi varhaiskasvatuksen opettajana kelpoinen toimimaan myös henkilö, joka on suorittanut 1 momentissa säädetyt steinerpedagogiset varhaiskasvattajan opinnot. Henkilö, joka on suorittanut steinerpedagogiset varhaiskasvattajan opinnot, ja jolla on 31 §:ssä edellytetty riittävä johtamistaito, olisi myös kelpoinen toimimaan toiminnasta vastaavana johtajana steinerpedagogiseen kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvaa varhaiskasvatusta järjestävässä päiväkodissa.
33 §.Tilapäinen poikkeaminen kelpoisuusvaatimuksista. Varhaiskasvatuksen yksi keskeisin laatutekijä on osaava henkilöstö, jolloin on tärkeää, että tehtävissä toimivat täyttävät kelpoisuusvaatimukset. Toiminnassa tulisi pyrkiä myös mahdollisuuksien mukaan henkilöstön pysyvyyteen. Koska kelpoisuusvaatimukset täyttäviä henkilöitä ei ole aina saatavilla, on toiminnan järjestämisen kannalta edelleen syytä säilyttää voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti tilapäinen poikkeamismahdollisuus. Henkilö, joka ei täyttäisi kelpoisuusvaatimuksia, voisi hoitaa tehtävää enintään vuoden. Tämän jälkeen paikka olisi aina laitettava uudelleen hakuun. Tehtävää aiemmin hoitanut henkilö, joka ei täytä kelpoisuusvaatimuksia, voitaisiin valita uudelleen enintään vuoden määräajaksi vain, jos tehtävään ei hakijoiden joukosta löydy kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöä. Toimea täytettäessä olisi noudatettava, mitä esimerkiksi työsopimuslaissa (55/2001) tai kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa (304/2003) säädetään.
7 luku. Henkilöstön mitoitus, rakenne ja täydennyskoulutus
34 §.Varhaiskasvatuksen ryhmien muodostaminen. Varhaiskasvatuksen ryhmät tulee muodostaa ja tilojen suunnittelu ja käyttö järjestää siten, että varhaiskasvatukselle säädetyt tavoitteet voidaan saavuttaa. Kyseessä on yleinen toiminnan suunnittelua ohjaava säännös. Pykälä vastaisi voimassa olevan varhaiskasvatuslain 5 a §:n ensimmäistä virkettä. Ryhmän enimmäiskoosta säädettäisiin henkilöstön mitoitusta koskevassa 35 §:ssä.
35 §.Päiväkodin henkilöstön mitoitus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin päiväkodin henkilöstön mitoituksen perusteista ja asiaa koskeva asetuksenantovaltuutus. Momentti vastaisi pääosin voimassa olevan lain 5 §:ää, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin päiväkodissa ja perhepäivähoidossa hoito- ja kasvatustehtävissä olevan henkilöstön sekä lasten välisestä henkilöstömitoituksesta, tilapäisestä henkilöstömitoituksesta poikkeamisesta, erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten huomioon ottamisesta henkilöstömäärässä sekä henkilöstörakenteesta. Voimassa olevan lain mukaan asetuksella voidaan säätää erikseen henkilöstömitoituksesta alle kolmevuotiaiden lasten sekä kolme vuotta täyttäneiden lasten osalta. Esityksessä asetuksenantovaltuutusta tarkennettaisiin siten, että varhaiskasvatuksessa olevien lasten määrä, ikä ja päivittäinen varhaiskasvatuksessa viettämä aika tulee ottaa mitoituksessa ja siitä säädettäessä huomioon. Lisäksi asetuksen antamiseen liittyvää harkintavaltaa rajoitettaisiin siten, että asetuksessa voidaan säätää suhdeluvut erikseen vähintään kolme vuotta täyttäneille ja alle kolmivuotiaille lapsille, sekä suhdeluvut erikseen enintään viisi tuntia päivässä varhaiskasvatuksessa oleville ja enemmän kuin viisi tuntia päivässä järjestettävässä varhaiskasvatuksessa oleville kolme vuotta täyttäneille lapsille. Uuden varhaiskasvatuslain ja sen nojalla välittömästi annettavat asetukset on tarkoitus säätää kustannusneutraalisti eikä mitoitusta ole tämän lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä tarkoitus muuttaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin päivähoitoasetuksen 6 §:n 3 momenttia vastaavasti tuen tarpeessa olevien lasten huomioimisesta lasten tai henkilöstön lukumäärässä. Ainoastaan ilmaisu erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitseva lapsi on korvattu ilmaisulla tuen tarpeessa oleva, tarkoittaen kuitenkin samaa tarvetta. Pykälässä ei edelleenkään säädettäisi tarkasti, kuinka paljon esimerkiksi ryhmän lasten määrää tulisi vähentää, vaan sitä arvioitaessa olisi huomioitava tukea tarvitsevien lasten etu ja tuen tarve ja se, että varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan ryhmässä saavuttaa. Myös henkilöstön osaamista voitaisiin henkilöstörakennetta koskeva säännös huomioiden painottaa sen mukaan, tarvitaanko ryhmässä enemmän esimerkiksi pedagogista osaamista tai terveyden hoitamiseen painottunutta osaamista. Avustajalla tarkoitettaisiin varhaiskasvatuksen palveluksessa olevaa lapsi- tai ryhmäkohtaista avustajaa, jonka tehtävänä olisi auttaa ja tukea lasta tai lapsia ryhmässä ja mahdollistaa heidän täysipainoinen osallistumisensa varhaiskasvatukseen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin voimassa olevan varhaiskasvatuslain 5 a §:ää vastaavasti päiväkodin ryhmien muodostamisesta ja ryhmäkoosta. Päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä olevaa henkilöä vastaava määrä lapsia.
36 §.Päiväkodin mitoituksesta poikkeaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa päivähoitoasetusta vastaavasti mahdollisuudesta tilapäisesti laissa säädettyjen edellytysten vallitessa poiketa 35 §:n mukaisesta suhdeluvusta. Pykälän 1 momentin virkkeet ovat siten yhteydessä, että ensimmäisen virkkeen edellytysten tulee toteutua, jotta lyhytaikainen poikkeaminen on toisen virkkeen mukaisesti mahdollista.
Säännöksen tarkoittama tilanne voi olla esimerkiksi se, että päiväkodissa samaa paikkaa käyttävät lapset ovat satunnaisesti ja lyhytaikaisesti samanaikaisesti paikalla esimerkiksi vanhempien työvuoron yllättävän muuttumisen vuoksi. Lapsia, jotka osallistuvat varhaiskasvatukseen samoina aikoina, ei voida sijoittaa samalle paikalle. Lasten läsnäolo varhaiskasvatuksessa perustuu ennakointiin ja suunnitelmallisuuteen. Päiväkodin tulee suunnitella käytettävissä olevat resurssinsa ottaen huomioon etukäteen tiedossaan olevat lasten läsnä- ja poissaolot ja myönnetyn paikan tosiasiallinen käyttö.
Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin, että 33 §:ssä säädetyistä suhdeluvuista voidaan poiketa tilapäisesti ja lyhytaikaisesti laajennettaessa lapsen varhaiskasvatuksessa olo aikaa 17 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Säädetystä suhdeluvusta poikkeaminen pykälässä tarkoitetulla tavalla ei voi olla jatkuvaa eikä päivittäistä eikä se voi kestää koko toimintapäivän ajan, vaan sen tulee olla luonteeltaan lyhytaikaista ja satunnaista. Varhaiskasvatuksen järjestäjän tulee huolehtia riittävästä sijaisjärjestelmästä, jonka avulla pystytään huolehtimaan siitä, että lain edellyttämä henkilöstömitoitus pystytään nopeasti saavuttamaan myös vaikeasti ennakoitavissa tilanteissa.
37 §.Päiväkodin henkilöstön rakenne. Pykälässä säädettäisiin päiväkodin henkilöstön rakenteesta. Pykälän mukaan päiväkodissa kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä toimivista henkilöistä vähintään kahdella kolmasosalla tulee olla varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin kelpoisuus, josta vähintään puolella varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuus. Muilla tulee olla vähintään varhaiskasvatuksen lastenhoitajan kelpoisuus. Näin ollen vähintään yhdellä kolmesta olisi kandidaatin tutkinto, toisella joko kandidaatin tutkinto tai sosionomin tutkinto ja kolmannella vähintään lastenhoitajan kelpoisuus. Koska pykälä 25 edellyttää riittävää eri kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöstöä, varhaiskasvatuksen järjestäjän ja tuottajan on huolehdittava, että jokaisessa päiväkodissa on riittävä määrä varhaiskasvatuksen sosionomin koulutuksen saaneita. Pykälää ryhdytään soveltamaan vasta 1.1.2030.
Vuoteen 2030 asti lain voimaantulosäännösten mukaan rakenne vastaisi nykyistä päivähoitoasetusta. Voimantulosäännöksen mukaan ennen 37 §:n voimaantuloa päiväkodissa kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä toimivasta henkilöstöstä vähintään kolmanneksella tulisi olla varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin kelpoisuus. Muilla vastaavissa tehtävissä toimivilla tulisi olla vähintään varhaiskasvatuksen lastenhoitajan kelpoisuus. Henkilöstörakenne voisi siis säilyä vuoteen 2030 nykyisen kaltaisena, mutta käytännössä varhaiskasvatuksen järjestäjien tulee ennakoivasti ryhtyä rekrytoimaan palvelukseensa nykyistä enemmän varhaiskasvatuksen opettajan ja sosionomin kelpoisuuden täyttäviä henkilöitä, kun koulutusmäärien lisäys tämän mahdollistaa.
38 §.Perhepäiväkodin henkilöstön mitoitus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin mahdollisimman tarkkarajaisesti asetuksenantovaltuus antaa kustannusneutraalisti voimassa olevaa päivähoitoasetusta vastaava säännös perhepäiväkodin henkilöstön mitoituksesta. Pykälän 2 ja 3 momentti vastaisi voimassa olevaa asetusta lasten päivähoidosta. Säännökset nostettaisiin lain tasolle.
39 §.Täydennyskoulutus. Pykälässä säädettäisiin täydennyskoulutusvelvoitteesta. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tulee osallistua riittävästi ammattitaitoa ylläpitävään ja kehittävään täydennyskoulutukseen Velvoite vastaisi kuntien osalta pääasiallisesti voimassa olevaa varhaiskasvatuksen sääntelyä. Velvoite koskisi kunnan ja kuntayhtymän lisäksi laadukkaan varhaiskasvatuksen varmistamiseksi myös yksityisiä palvelun tuottajia. Varhaiskasvatukseen voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti sovellettavan sosiaalitoimen lainsäädännön mukaan henkilöstöllä, riippumatta järjestäjästä, on oltava tehtäviinsä tarvittava koulutus ja perehtyneisyys. Varhaiskasvatuslaissa täydennyskoulutusvelvollisuudesta säätäminen järjestäjäneutraalein sanamuodoin selventää laintulkintaa. Laadunhallinnan varmistamiseksi täydennyskoulutuksen toteutumista ja vaikuttavuutta on lisäksi seurattava ja arvioitava. Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella voidaan antaa tarvittaessa tarkempia säännöksiä täydennyskoulutuksen sisällöstä, määrästä, järjestämisestä, seurannasta ja arvioinnista.
8 luku. Salassapito ja tietojen vaihto
40 §.Salassapito. Tietojen vaihtoa ja salassapitoa koskeva luku olisi voimassaolevaan lakiin nähden kokonaan uusi. Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettua lakia ja siihen sisältyviä säännöksiä asiakastietojen salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta ja salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta ei ehdotetun lain mukaisesti enää sovellettaisi varhaiskasvatuksessa. Sosiaalihuollossa ja varhaiskasvatuslain 13 a §:n viittaussäännöksen nojalla myös varhaiskasvatuksessa salassapito ulottuu nykyisin kaikkiin asiakasta koskeviin tietoihin. Koska varhaiskasvatus ei ole sosiaalipalvelu, vaan osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää, ei varhaiskasvatuksen asiakkuuden salassapidolle ole perusteita.
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) tulee yleislakina sovellettavaksi kunnan ja kuntayhtymän toiminnassa. Lakia ei sovelleta yksityisessä toiminnassa silloinkaan, kun se on julkisen valvonnan alaista tai siihen kohdennetaan julkista tukea. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siksi, että viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain salassapitoa koskevia säännöksiä sovelletaan myös yksityisen palvelujen tuottajan järjestämässä varhaiskasvatuksessa. Ehdotetun lain mukaiset tiedonsaantioikeudet ja tietojen luovutusvelvollisuudet koskisivat niin ikään sekä kunnallista että yksityistä varhaiskasvatuksen järjestäjää. Asiakirjasalaisuuden lisäksi salassapitovelvoite sisältää vaitiolovelvollisuuden ja hyväksikäyttökiellon.
Yleisistä salassapitosäännöksistä varhaiskasvatuksen kannalta keskeisiä ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 23, 25 ja 32 kohta. Salassa pidettäviä ovat muun muassa henkilön tuloja ja varallisuutta, terveydentilaa ja vammaisuutta sekä elintapoja, harrastuksia ja muita henkilökohtaisia oloja koskevat tiedot. Salassapitovelvollisuus pitää sisällään myös vaitiolovelvollisuuden ja hyväksikäyttökiellon, eikä niistä, toisin kuin esimerkiksi perusopetuslaissa, säädettäisi erikseen. Tiedot sosiaalihuollon ja terveydenhuollon asiakkuudesta ja palveluista ovat edelleen myös erityislainsäädännön nojalla salassa pidettäviä silloinkin, kun mainittuja tietoja on tarpeen käsitellä varhaiskasvatusta järjestettäessä. Selkeyden vuoksi pykälän toisessa momentissa varmistettaisiin nimenomaisesti säätämällä, että lapsen tuen tarve, tukitoimet ja niiden toteuttamista koskevat tiedot sekä lasta koskevat henkilökohtaiset arviot olisivat salassa pidettäviä.
Lapsen henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma lapsen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon toteuttamiseksi on salassa pidettävä. Mainittu asiakirja sisältää suoraan ja pääteltävissä olevasti muun muassa henkilöä koskevia arvioita, arvioita tuen tarpeesta, tietoja terveydentilasta sekä henkilökohtaisia oloja ja henkilökohtaista kasvua koskevia tietoja ja muita salassa pidettäviä asioita siten, että asiakirjan voidaan kokonaisuudessaan perustella olevan salassa pidettävä.
41 §.Oikeus poiketa salassapitovelvoitteista. Pykälä sisältäisi erityissäännökset oikeudesta poiketa salassapitovelvoitteista. Pykälässä säädettäisiin oikeudellisista ja luonnollisista henkilöistä, joilla on oikeus saada muutoin salassa pidettäviä, pääsääntöisesti terveyteen, henkilökohtaisiin oloihin ja sosiaalipalveluiden asiakkuuteen sekä mahdollisesti uskonnolliseen vakaumukseen liittyviä varhaiskasvatuslain mukaisen tehtävän ja siihen liittyvien lakisääteisten velvoitteiden toteuttamiseksi välttämättömiä tietoja. Henkilötietojen käsittely perustuisi EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämällä tavalla varhaiskasvatuksen järjestäjän tai palvelun tuottajan lakisääteiseen tehtävään. Myös EU lainsäädäntöä täydentävän kansallisen tietosuojalain mukaan näitä salassa pidettäviä erityisiä henkilötietoryhmiä koskeva käsittely on mahdollista tilanteessa, jossa tietojen käsittelystä säädetään laissa tai jos tietojen käsittely johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Näitä tietoja käsiteltäessä rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän on tietosuojalain mukaan toteutettava asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi. Näistä toimenpiteistä on säädetty mainitussa laissa, eikä varhaiskasvatuslaissa näistä erikseen säädetä, vaan toimenpiteiden käyttöönotto on varhaiskasvatuksen järjestäjien ja tuottajien vastuulla. Kaikkien laissa säädettyjen toimenpiteiden voidaan kuitenkin lähtökohtaisesti katsoa olevan varhaiskasvatukseen soveltuvia. Esimerkiksi toimenpiteet, joilla on jälkeenpäin mahdollista varmistaa ja todentaa kenen toimesta henkilötietoja on tallennettu, muutettu tai siirretty ja toimenpiteet, joilla estetään pääsy henkilötietoihin, eli esimerkiksi käyttöluvista ja niiden hallinnosta huolehtiminen ja tarpeellisten lokitietojen kerääminen voidaan katsoa arkaluontoisten ja salassa pidettävien tietojen osalta välttämättömiksi. Samoin toimenpiteet, joilla parannetaan henkilötietoja käsittelevän henkilöstön osaamista, esimerkiksi huolehtimalla suunnitelmallisesta henkilökunnan tarpeen mukaisesta täydennyskoulutuksesta, on jo lakiesityksen 39 §:n perusteella muutoinkin varhaiskasvatuksen järjestäjän ja tuottajan velvollisuus. Lisäksi tietosuojavastaavan nimeäminen on lakisääteistä sekä kuntien että yksityisten rekisteriin merkittyjen palveluntuottajien kohdalla. Velvollisuus tallentaa tietoja varhaiskasvatuksen tietovarantoon tulee osaltaan edistämään toimenpiteitä, joilla käsittelyjärjestelmien ja henkilötietojen käsittelyyn liittyvien palveluiden jatkuva luottamuksellisuus, eheys, käytettävyys ja vikasietoisuus taataan, mukaan lukien kyky palauttaa nopeasti tietojen saatavuus ja pääsy tietoihin fyysisen tai teknisen vian sattuessa.
Vaikka tietojen käsittelystä ovat voimassa edellä todetut EU ja kansalliset säädökset on katsottu mahdolliseksi ja tarkoituksenmukaiseksi säätä laissa tarkemmin tietoon oikeutetuista tahoista ja luovutettavan tiedon välttämättömyysedellytyksestä. Lisäksi edellä 40 momentissa säädetty salassapitovelvoite myös yksityisen tuottamassa varhaiskasvatuksessa turvaa asianmukaista tietojenkäsittelyä.
Ensimmäinen momentti sisältäisi säännöksen varhaiskasvatuksen järjestäjän ja tuottajan oikeudesta saada salassapitosäännöksen estämättä maksutta lapsen varhaiskasvatuksen järjestämiseksi välttämättömät tiedot opetustoimen viranomaisilta, sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisilta, muilta varhaiskasvatus-, sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen tuottajalta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiltä. Säännös mahdollistaisi varhaiskasvatuksen järjestämiseksi välttämättömien tietojen saamisen eri viranomaisilta ja muilta toimijoilta. Varhaiskasvatuksen järjestämiseksi ja tuottamiseksi välttämättömät tiedot arvioitaisiin kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Arvioitaessa esimerkiksi varhaiskasvatuksen järjestäjän oikeutta saada lapsen terveydentilaa koskevia tietoja ehdotetun säännöksen nojalla, on arvioitava, onko kyseisillä tiedoilla merkitystä varhaiskasvatuksen järjestämisessä. Esimerkiksi jos lapsella on sairaus, joka tulee ottaa huomioon varhaiskasvatusta annettaessa, on kyse säännöksessä tarkoitetulla tavalla välttämättömistä tiedoista, jotta lapsen turvallisuus ei vaarannu. Salassa pidettäviä tietoja tämän pykälän nojalla käsittelevien tulee ennakolta määritellä, minne tiedonsaantioikeuden perusteella saadut salassa pidettävät tiedot talletettaisiin ja mihin niitä käytettäisiin varhaiskasvatuksen laissa säädetyissä tehtävissä. Lisäksi tulee suunnitella ja määrätä niistä henkilöistä, joilla olisi työtehtävissään pääsy tietoihin. Tietojen saamisesta ja luovuttamisesta tulisi tehdä asianmukaiset merkinnät.
Toisen momentin mukaan lapsen varhaiskasvatuksesta vastaavilla ja lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden tai niiden toteuttamisen arviointiin osallistuvilla ammattihenkilöillä olisi salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus saada toisiltaan ja luovuttaa toisilleen sekä varhaiskasvatuksen järjestäjälle sellaiset tiedot, jotka ovat arvioinnin kannalta välttämättömiä.
Kolmas momentti koskisi tilanteita, joissa lapsi siirtyy kunnan tai yksityisen palvelun tuottajan järjestämästä varhaiskasvatuksesta toisen kunnan tai palvelun tuottajan järjestämään varhaiskasvatukseen tai joissa varhaiskasvatuksesta siirrytään esiopetukseen tai perusopetukseen. Tällöin aiemman varhaiskasvatuksen järjestäjän olisi salassapitosäännösten estämättä viipymättä toimitettava lapsen varhaiskasvatuksen tai opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömät tiedot uudelle toimijalle. Koska varhaiskasvatus ei lakimuutoksen jälkeen olisi enää sosiaalipalvelu, ei tietoja voitaisi enää siirtää perusopetuslain 41 §:n 4 momentin nojalla esiopetukseen tai perusopetukseen, vaan asiasta on oltava varhaiskasvatuslaissa oma pykälänsä. Vastaava muutostarve otettaisiin huomioon myös mainitussa perusopetuslain säännöksessä. Välttämättömillä tiedoilla tarkoitettaisiin sellaisia tietoja, jotka toimijalla olisi oltava, jotta se pystyisi järjestämään toiminnan lapsen tarpeiden ja edun mukaisesti. Yleisimmin tiedot liittyisivät lapsen tuen tarpeisiin ja tarvittaviin toimenpiteisiin. Lapsen tuen joustavan järjestämisen kannalta olisi suotavaa, ettei jo varhaiskasvatuksessa lapsen tukemiseksi tehtyä työtä tarvitsisi aloittaa perusopetuksessa alusta. Tarkoituksena on, että lapsen tarvitsemat tukitoimet eivät viivästyisi toimijan vaihtumisen vuoksi. Toisaalta välttämättömyysvaatimus edellyttää, että tiedoilla on merkitystä siirtymishetkellä. Esimerkiksi lapselle aiemmin annettuja eri tukitoimenpiteitä, joiden tarve on loppunut, ei voida pitää välttämättöminä varhaiskasvatuksen ja opetuksen järjestämiseksi. Lähtökohtaisesti aiempi toimija toimittaisi tiedot uudelle toimijalle. Tiedot voitaisiin toimittaa myös uuden varhaiskasvatuksen, esiopetuksen tai perusopetuksen järjestäjän pyynnöstä. On huomattava, että esiopetuksen rekistereistä tietoja luovutetaan perusopetuslain mukaisesti. Tietoja luovuttavan ja vastaanottavan varhaiskasvatuksen järjestäjän tai tuottajan olisi varmistettava tietosuoja-asetuksen ja kansallisen tietosuojalain noudattaminen siirrettäessä henkilötietoja tai käsiteltäessä henkilötietoja muuhun tarkoitukseen. Tietojen luovuttamisesta olisi etukäteen informoitava lapsen huoltajia ja pyynnöstä perusteltava tietojen luovutuksen syy ja tuleva käyttötarkoitus. Lisäksi tietojen luovuttamisesta olisi tehtävä kirjaus. Tietoyhteyden tulee olla suojattu. Mikäli suojausta ei ole mahdollista järjestää, tulisi tiedot luovuttaa kirjallisessa muodossa.
Pykälän neljännessä momentissa säädettäisiin oikeudesta tehdä ilmoitus poliisille tietyissä tilanteissa. Säännös vastaa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettuun lakiin, koulutuslakeihin ja useisiin muihin lakeihin 1 päivänä huhtikuuta 2015 voimaan tulleella lakimuutoksella lisättyä säännöstä (HE 333/2014 vp). Säännös antaa kyseisissä laeissa tarkoitettuja tehtäviä hoitaville salassapitovelvollisuuden estämättä oikeuden ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö laissa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi.
Viidennessä momentissa säädetään mahdollisuudesta luovuttaa tietoon oikeutetulle tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla. Vakiintuneen perustuslain tulkinnan mukaisesti asiasta on säädettävä laissa.
Erityistä informointivelvollisuutta henkilötietojen luovuttamisesta ei erikseen säädettäisi, sillä henkilötietojen käsittelyä koskevasta informoinnista säädetään EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 13 ja 14 artiklassa.
42 §.Suunnittelun, arvioinnin ja valvonnan tiedonsaanti. Pykälän 1 ja 2 momenttiin sisältyisi perusopetuslain 41 §:n 1 ja 2 momenttia vastaavat tiedonsaantioikeutta koskevat säännökset. Kyse on varhaiskasvatuksen arviointia, seurantaa, tilastointia ja kehittämistä koskevista tiedoista. Tilastolain (280/2004) 4 §:n mukaan tietojen antaminen tilastojen laatimista varten on tiedonantajille vapaaehtoista, jollei tiedonantovelvollisuudesta ole laissa säädetty.
Ensimmäisen momentin mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjällä olisi tehtäviään hoitaessaan oikeus saada valtion ja kunnan viranomaiselta varhaiskasvatuksen suunnittelun ja järjestämisen edellyttämät tilastotiedot ja muut vastaavat tiedot. Tällaisia tilastotietoja voisivat olla esimerkiksi syntyvien lasten määrää ja niissä tapahtuvia muutoksia koskevat tiedot. Tilastotiedon lisäksi varhaiskasvatuksen järjestäjillä olisi mahdollisuus hyödyntää varhaiskasvatuksen tietovarantoon kerättyjä tietoja oman kunnan tai toiminnan osalta.
Toisessa momentissa säädettäisiin varhaiskasvatuksen järjestäjän velvollisuudesta pyynnöstä toimittaa valtion ja kunnan varhaiskasvatuksesta vastaaville viranomaisille niiden määräämät varhaiskasvatuksen arvioinnin, kehittämisen, tilastoinnin ja seurannan edellyttämät tiedot. Varhaiskasvatuksen järjestäjän olisi pyynnöstä toimitettava tietoja esimerkiksi Tilastokeskukselle tai muulle tilastoviranomaiselle varhaiskasvatuksen valtakunnallista tilastointia varten. Tietoja voitaisiin pyytää myös esimerkiksi tämän lain 24 §:ssä säädettyyn arviointiin liittyen. Momentti on edelleen tarpeellinen, vaikka Tilastokeskus ja muut viranomaiset voisivat useiden tietojen osalta hyödyntää tietolähteenä varhaiskasvatuksen tietovarantoa, eikä kaikkia tietopyyntöjä enää olisi tarvetta kohdistaa varhaiskasvatuksen järjestäjille.
Pykälän 3 momentti vastaisi sisällöltään yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain (922/2011) 39 §:ää. Varhaiskasvatuksen valvonnan tehokkuuden turvaamiseksi valvontaviranomaisilla olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada varhaiskasvatuksen järjestäjältä ja toisiltaan tehtäviensä suorittamista varten tarvittavat tiedot ja selvitykset maksutta.
9 luku. Yksityisen palvelujen tuottajan järjestämä varhaiskasvatus
43 §.Yksityinen varhaiskasvatus. Yksityisellä varhaiskasvatuksella tarkoitetaan 1 momentin mukaan varhaiskasvatusta, jonka yksityinen henkilö, yhteisö tai säätiö taikka julkisyhteisön perustama liikeyritys tuottaa korvausta vastaan liike- tai ammattitoimintaa harjoittamalla. Yksityisen varhaiskasvatuksen määritelmä vastaisi voimassa olevaa lainsäädäntöä. Määritelmä on myös varhaiskasvatuksen osalta säädetty yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa, jonka yksityiskohtaisten perusteluiden (HE 302/2010 vp) mukaan yksityisellä yhteisöllä tarkoitetaan avointa yhtiötä, kommandiittiyhtiötä, osakeyhtiötä, osuuskuntaa, yhdistystä ja muuta yksityisoikeudellista oikeushenkilöä. Julkisyhteisöjen, kuten valtion ja sen laitoksen, kunnan, kuntayhtymän, seurakunnan ja muun uskonnollisen yhdyskunnan järjestämiä sosiaalipalveluja, tai myöskään varhaiskasvatuspalveluja, ei pidettäisi yksityisinä. Sen sijaan julkisyhteisön perustama liikeyritys, jolla tarkoitetaan käytännössä osakeyhtiötä, olisi lain soveltamisen kannalta samassa asemassa kuin yksityinen yhteisö, joten sen tuottamat sosiaalipalvelut olisivat yksityisiä sosiaalipalveluja. Kuntien liikelaitokset ja liikelaitoskuntayhtymät eivät kuuluisi yksityisen palveluntuottajan määritelmään. Säännös koskisi nimenomaisesti varhaiskasvatustoiminnan tuottamista, ei esimerkiksi varhaiskasvatukseen käytettävien tilojen vuokraamista tai tutkimus- ja kehittämistoimintaa.
Lisäksi pykälässä säädettäisiin palvelun tuottajan yleisistä edellytyksistä, joiden olisi täytyttävä koko sen ajan, kun palveluja tuotetaan. Vastaavasti ja vastaavin perustein on tarkoitus sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta säätää laissa sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta, jota koskeva hallituksen esitys (HE 52/2017 vp) on eduskunnan käsiteltävänä. Toiminnan yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden, luotettavuuden ja yhdenvertaisuuden kannalta on tarkoituksenmukaista, että kaikkien palvelun tuottajien taloudelliset ja ammatilliset toimintaedellytykset selvitetään. Muussa, kuin konkurssitilanteessa, palvelun tuottajalle olisi varattava mahdollisuus osoittaa, ettei esteitä palvelun tuottajana toimimiselle ole. Tämä tarkoittaa, että ennen kuin rekisteriviranomainen antaa hylkäävän päätöksen rekisteröinnistä siitä syystä, että tämän säännöksen edellytykset eivät sen näkemyksen mukaan täyty, palvelun tuottajalle on aina varattava mahdollisuus osoittaa määräajassa, ettei näin ole. Säännöksen tarkoituksena olisi antaa palvelun tuottajalle tilaisuus osoittaa, että este on tosiasiassa poistunut. Pykälän 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa tämä tarkoittaisi esimerkiksi uskottavan maksusuunnitelman esittämistä tai muuta selvitystä toiminnan taloudellisen pohjan tervehdyttämisestä tavalla, joka varmistaa sääntelyn tarkoituksen toteutumisen. Yksityisoikeudellisen vähäistä suuremman velan arvioinnissa suhteessa palvelun tuottajan luotettavuuteen tulisi huomioida erityisesti velan vaikutus palvelun tuottajan kykyyn tuottaa palveluja tässä laissa säädetyllä asianmukaisella tavalla sekä toiminnallaan tosiasiassa osoittaa pyrkivänsä maksamaan velat.
44 §.Yksityisen palvelujen tuottajan ilmoitusmenettely. Pykälän 1 momentin mukaan yksityisen palvelujen tuottajan olisi tehtävä kirjallinen ilmoitus toiminnasta ennen sen aloittamista tai olennaista muuttamista 50 §:ssä tarkoitetulle kunnan toimielimelle siinä kunnassa, jossa palveluja tuotetaan. Olennaisena muutoksena olisi pidettävä toimintatavassa tai toiminnan laajuudessa tapahtuvia muutoksia silloin, kun ne vaativat henkilöstön määrän huomattavan lisäyksen tai vähenemisen tai henkilöstön rakennemuutoksen. Myös täysin uusiin toimitiloihin siirtyminen olisi aina toiminnassa tapahtunut olennainen muutos. Mikäli palvelujen tuottajan tarkoituksena on harjoittaa toimintaa usean kunnan alueella, olisi ilmoitus tehtävä erikseen jokaisessa kunnassa.
Ilmoituksessa mainittavista tiedoista säädettäisiin pykälän 2 momentissa. Pykälässä säädettäisiin palveluntuottajaa koskevista tiedoista ja palveluyksiköiden tiedoista toimipaikkakohtaisesti. Termi toimipaikka vastaisi yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa käytettyä termiä toimintayksikkö. Varhaiskasvatuksen toimipaikka olisi esimerkiksi päiväkoti, perhepäiväkoti tai ryhmäperhepäiväkoti. Lisäksi tulisi ilmoittaa tiedot vastuuhenkilöistä ja muusta henkilökunnasta sekä heidän koulutuksestaan. Tiloja ja niissä tehtävää toimintaa koskevien tietojen lisäksi ilmoittamisvelvollisuus koskisi näitä koskevia viranomaishyväksyntöjä, kuten toimitiloista tietoa siitä, että pelastusviranomainen, terveydensuojeluviranomainen ja rakennusvalvontaviranomainen on hyväksynyt tilat käytettäväksi asianomaiseen tarkoitukseen. Lisäksi toimitettaisiin hyväksyntää koskevat päätökset. Tällainen on esimerkiksi pelastusviranomaisen laatima kohdetta koskevan päätösasiakirjan siitä, että palvelun tuottaja on tehnyt pelastussuunnitelmat ja poistumisturvallisuusselvitykset palvelutuotannossa käytettävissä tiloissaan ja kohteissaan ennen toiminnan aloittamista siten kuin pelastuslaissa (379/2011, 15 §, 19 §) ja valtioneuvoston asetuksessa pelastustoimesta säädetään (407/2011). Palvelun tuottajan tulee myös toimittaa osana ilmoitusmenettelyä kunnalle nähtäväksi lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain (504/2002) 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu rikosrekisteriote muulta kuin työsopimussuhteiseen henkilöstöön kuuluvalta. Muussa kuin työsopimussuhteessa olevalla henkilöllä tarkoitetaan esimerkiksi palvelun tuottajana toimivaa yrittäjää, jonka tehtäviin palveluyksikössä kuuluu lasten kanssa työskentelyä. Jos kyse on yksityisen palvelun tuottajan työsopimussuhteisesta henkilöstöstä, palvelun tuottaja tarkistaa heiltä rikosrekisteriotteen, mutta sitä ei toimiteta rekisteriviranomaiselle. Lisäksi säädettäisiin, että ilmoituksessa on oltava muita palvelun laadun, turvallisuuden ja asianmukaisuuden arvioimiseksi tarvittavia tietoja. Yksityisten palveluntuottajien velvollisuus ilmoittaa valvontaviranomaisille asiakasasiakirjojen säilyttämispaikka, selvitys asiakasrekisterinpidon keskeisistä periaatteista ja rekisterinpidosta vastaava henkilö ja tietosuojavastaava täydentävät yleistä tietosuoja-asetusta ja kansallista tietosuojalakia ja niiden arvioidaan olevan kansallisen liikkumavaran piirissä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kunnan velvollisuudesta suorittaa edellä mainitun ilmoituksen saatuaan tarkastus varhaiskasvatuksen toimipaikassa. Tarkastuksessa varmistettaisiin, että varhaiskasvatuksen järjestämiselle asetetut vaatimukset täyttyvät toimipaikan toiminnassa. Kunnan velvollisuus suorittaa tarkastus koskisi myös perhepäivähoidon toimipaikkoja.
Kunnan toimielimen olisi lisäksi tarkistettava ilmoituksen edellyttämät tiedot ja viipymättä annettava ne päiväkotien osalta aluehallintovirastolle. Toiminta voitaisiin aloittaa kunnan toimielimen todettua vaadittujen edellytysten täyttymisen, eli kun kunta on suorittanut tarkastuksen ja todennut ilmoituksen sisältävän vaadittavat tiedot. Täysin vastaavaa säännöstä ei ole voimassa olevassa laissa. Tosiasiallisesti voimassa olevan lain mukainen ilmoitusmenettely on edennyt siten, että kunta on tarkastuksen suoritettuaan ja varmistettuaan, että vaadittavat tiedot on toimitettu, antanut asiassa lausunnon ja ilmoittanut tiedot aluehallintovirastolle. Toiminta on voinut alkaa kunnan lausunnon antamisen myötä. Tämä käy ilmi myös päivähoidon hallinnonalasiirtoa koskevan hallituksen esityksen (159/2012 vp) perusteluista, jolloin asian tilaa on edellisen kerran selvitetty. Asiasta on kuitenkin perusteltua säätää tarkoin laissa, sillä menettely liittyy elinkeinonharjoittajan oikeuksiin.
Ilmoitus- ja tarkastusmenettelyn käyttäminen on perusteltua lasten turvallisuuden varmistamiseksi. Lapset ovat usein erityisen suojelun tarpeessa eivätkä välttämättä kykene itse riittävästi ilmaisemaan tahtoaan ja tarpeitaan. Erityisesti tämä korostuu pienimpien lasten kohdalla. Sen takia yksityisen palvelujen tuottajan toimintaedellytysten ennakkovalvonta olisi tärkeää jo ennen toiminnan aloittamista, jotta palveluissa toteutuisi asiakkaan toiveiden, tarpeiden ja mielipiteiden huomioon ottaminen, vaikka asiakkaat eivät aina voisi itse täysin asiaansa ilmaista. Ilmoituksen perusteella suoritettavassa tarkastuksessa olisi kyse asiakasturvallisuuden ja toimintayksikön asianmukaisen toiminnan varmistamisesta ja siten laillisuusharkinnasta. Kunnan toimielimellä ei olisi toimivaltaa arvioida toiminnan tarkoituksenmukaisuutta tai palvelujen tarvetta kunnassa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että palvelujen tuottajan on viipymättä tehtävä kirjallinen ilmoitus toiminnan lopettamisesta edellä mainitulle kunnan toimielimelle, joka puolestaan ilmoittaa tiedot aluehallintovirastolle.
Ilmoitusten tekemisestä, sisällöstä ja ilmoitukseen liitettävistä asiakirjoista voitaisiin 6 momentin mukaan antaa tarkempia säännöksiä opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Ministeriön asetuksella on tarkoitus säätää, että ilmoitukseen olisi pääsääntöisesti liitettävä vastaavat asiakirjat, joista nyt säädetään yksityisistä lasten päivähoitopalveluista annetussa opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa (1050/2012).
45 §.Vastuuhenkilö. Pykälän 1 momentin mukaan yksityisen palvelujen tuottajan olisi nimettävä toimintayksikköön vastuuhenkilö, joka vastaisi siitä, että varhaiskasvatuksen järjestämispaikka ja siellä toteutettava varhaiskasvatus täyttävät niille asetetut vaatimukset. Päiväkodissa kyseessä olisi 31 §:ssä tarkoitettu päiväkodin johtaja. Yksityisiä sosiaalipalveluja tuottavan toimintayksikön velvollisuudesta nimetä vastuuhenkilö säädetään nykyisin yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 5 §:n 3 momentissa. Mainittujen säännösten perusteluiden mukaan palvelujen vastuuhenkilön tulisi olla sellaisessa yhteydessä palvelutoiminnan toteuttamiseen, että hän voisi käytännössä tosiasiallisesti huolehtia näistä velvoitteista ottaen huomioon toiminnan laatu ja laajuus. Vastuuhenkilö vastaisi siitä, että palvelutoiminta täyttää sille asetetut vaatimukset eli hän vastaisi muun muassa siitä, että palvelujen antamiseen on palvelujen tarpeeseen ja asiakkaiden lukumäärään nähden riittävästi henkilöstöä, jonka koulutustaso ja ammattitaito mahdollistavat korkeatasoisten palvelujen antamisen. Vastuuhenkilö vastaisi myös siitä, että toiminnan edellytykset muiltakin osin täyttyvät. Vastaavia periaatteita noudatettaisiin yksityisen järjestämässä varhaiskasvatuksessa. Toiminnasta vastaava päiväkodinjohtaja voisi toimia usean päiväkodin tai perhepäivähoitoyksikön vastuuhenkilönä, jos toiminta on sen laajuista ja siten järjestetty, että hän kykenee tosiasiallisesti vastaamaan toiminnasta.
Valvontaa ja yhteydenpitoa varten olisi valvontaviranomaisilla oltava saatavilla ajantasainen tieto toimintayksikön vastuuhenkilöstä, minkä vuoksi vastuuhenkilön vaihtumisesta ja tämän yhteystietojen muutoksesta tehtäisiin viipymättä ilmoitus kunnan toimielimelle. Kunta puolestaan ilmoittaisi tiedon aluehallintovirastolle rekisteriin merkitsemistä varten.
46 §.Tietojen tallettaminen rekisteriin. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että yksityisten palvelutarjoajien ilmoitusasioiden käsittelyä sekä yksityisen varhaiskasvatuksen valvontaa ja tilastointia varten tiedot talletettaisiin edelleen aluehallintoviraston ja Valviran yhdessä ylläpitämään yksityisten palvelujen tuottajien rekisteriin. Momentissa säädettäisiin tehtävien jaosta. Aluehallintovirasto tallettaisi kunnan sille ilmoittamat tiedot rekisteriin. Palvelujen tuottajalla ei olisi yleistä velvollisuutta ilmoittaa rekisterin tiedoissa tapahtuneista muutoksista, mutta tiettyjen tietojen muutosilmoituksista, kuten vastuuhenkilön muutoksista, on laissa erikseen säädetty. Valvonnan yhteydessä esille tulleet muutokset rekisterin sisältämissä tiedoissa tulisi siksi myös viranomaislähtöisesti tallettaa. Palvelun tuottajan ja toimipaikkojen rekisteröinti on toiminnan kannalta välttämätöntä. Palvelujen tuottajan rekisteriin merkitsemisellä voi olla oikeusvaikutuksia myös muun lainsäädännön, esimerkiksi arvonlisäverokohtelun kannalta. Yksityisten varhaiskasvatuspalvelujen tuottajien oikeusturvan takaamiseksi aluehallintovirasto tekisi rekisteriin merkitsemisestä ja siitä poistamisesta tai rekisteri-ilmoituksen hylkäämisestä valituskelpoisen päätöksen. Rekisteröinnin edellytykset liittyvät laissa säädettyihin edellytyksiin, joista merkittävimmät liittyvät laissa säädettyihin palveluntuottajaa, toimitiloja ja toimintaympäristöä, henkilöstöä ja toiminnan laatua koskeviin velvoitteisiin, sekä ilmoituksen tietojen eheyteen, riittävyyteen ja ajantasaisuuteen. Muutoksenhausta päätökseen säädetään 63 §:n 1 momentissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rekisteriin tallennettavista päiväkoteja koskevista tiedoista. Tiedot vastaisivat pääsääntäisesti ilmoitukseen sisältyviä tietoja ja niiden muutoksia koskevia tietoja. Rekisteriin tallennettaisiin myös valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot lain ja sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja hallintopäätösten rikkomisesta ja valvontaviranomaisen määräämistä seuraamuksista sekä tiedot valvontaviranomaisen suorittamista tarkastuksista ja niiden tuloksista sekä muut valvonnassa tarvittavat tiedot.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin aluehallintovirastolle rekisterin pitäjälle kuuluvasta vastuusta tallentamisensa tietojen ja niiden luovutuksen sekä tiedon käytön osalta sekä henkilötietojen säilytysajasta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että ilmoituksen rekisteröinti on maksullista. Maksuista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
47 §.Rekisterissä olevien tietojen julkistaminen ja luovuttaminen. Pykälä vastaisi yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 30 ja 31 §:ää, jota voimassa olevan lain mukaan sovelletaan varhaiskasvatukseen. Pykälässä säädettyä sovellettaisiin yksityisten palvelujen tuottajien rekisteriin. Varhaiskasvatuksen tietovarantoa koskevat säännökset ovat omassa luvussaan. Itsenäisen ammatinharjoittajan oikeudesta kieltää osoite- ja muiden yhteystietojensa julkaiseminen on perusteltua säätää laissa, sillä EU:n tietosuoja-asetuksen vastustamisoikeudet eivät ole voimassa, tietojen julkaisemisen ja luovuttamisen perustuessa laissa säädettyyn tehtävään.
48 §.Omavalvontasuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin nykyistä yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 6 §:ää vastaavasti, jota voimassa olevan lain mukaan sovelletaan varhaiskasvatukseen, yksityisten palvelujen tuottajien velvollisuudesta laatia omavalvontasuunnitelma. Suunnitelma tulee laatia niin päiväkotitoiminnassa kuin perhepäivähoidossa. Omavalvontasuunnitelmaan sisältyy tietoturvaan ja tietosuojaan sekä tietojärjestelmien käyttöön liittyvä omavalvontasuunnitelma nykyisin sovellettavaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain (159/2007) 19 h §:ää vastaavasti. Kyseessä on yleistä tietosuoja-asetusta ja kansallista tietosuojalakia täydentävä tietosuojakeino, jonka voidaan arvioida olevan kansallisen liikkumavaran piirissä.
49 §.Varhaiskasvatusrikkomus. Pykälässä säädetäisiin varhaiskasvatusrikkomuksesta. Voimassa olevan lain 30 §:n 1 momentin mukaan se, joka laiminlyö laissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden tai pitää lasta hoidossaan vastoin lain nojalla annettua kieltoa, on tuomittava, jollei muussa laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi tiettyjä täsmennyksiä. Yksityistä varhaiskasvatusta järjestävä tai tuottava, joka tahallaan laiminlyö 44 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden, järjestää tai tuottaa varhaiskasvatusta, vaikka on poistettu 46 §:ssä tarkoitetusta rekisteristä taikka järjestää taikka tuottaa varhaiskasvatusta tai esiopetusta vastoin 58 §.ssä tarkoitettua määräystä tai kieltoa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, varhaiskasvatusrikkomuksesta sakkoon. Hoidon sijasta käytettäisiin lain mukaista termiä varhaiskasvatus. Lain looginen noudattaminen edellyttää, että varhaiskasvatuksen lisäksi rangaistavaa olisi myös sellaisen varhaiskasvatusyksikössä tapahtuvan esiopetuksen järjestäminen, johon 1 §:n nojalla muutoinkin sovelletaan tiettyjä varhaiskasvatuslain säännöksiä. Rangaistussäännöksessä tulee olla rikosnimike, joka säädettäisiin varhaiskasvatusrikkomukseksi. Momenttiin on myös lisätty syyksiluettavuutta koskeva tahallisuuden tunnusmerkki. Rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin mukaan, jollei toisin säädetä, teko on vain tahallisena rangaistava. Informatiivisuuden vuoksi on kuitenkin hyvän lainvalmistelun ohjeiden mukaisesti suotavaa, että vaadittava syyksiluettavuuden aste ilmenee rikoslain ulkopuolisista säännöksistä nimenomaisesti myös tahallisten tekojen osalta.
Laissa ei enää säädettäisi voimassa olevan lain 30 §:n 2 momentin mukaisesti, että syyttäjä ei saa nostaa 1 momentissa tarkoitetusta rikkomuksesta syytettä, ellei sosiaalilautakunta ole ilmoittanut laiminlyöntiä syytteeseen pantavaksi. Kunta ei ole asianosainen asiassa, eikä ole perusteltua antaa kunnalle toimivaltaa asiassa. Kunnan lisäksi myös valtion valvontaviranomaiset voivat määrätä toiminnan välittömästi keskeytettäväksi taikka kieltää toimintayksikön käytön.
10 luku. Hallinto ja valvonta
50 §.Kunnan monijäseninen toimielin. Ehdotettu pykälä vastaa sisällöltään pääosin voimassa olevan varhaiskasvatuslain 11 d §:ää. Kunnalle tässä laissa säädettävistä tehtävistä, mukaan lukien yksityisen palvelujen tuottajan järjestämän varhaiskasvatuksen valvonta, vastaisi kunnan määräämä monijäseninen toimielin. Selvyyden vuoksi pykälässä säädettäisiin kuitenkin, että kunnalle säädetyistä tehtävistä huolehtii yksi tai useampi kunnan määräämä monijäseninen toimielin. Sanamuoto mahdollistaa esimerkiksi suomen- ja ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen organisoinnin kahden eri toimielimen alaisuuteen tai esimerkiksi jaostojen perustamisen eri kieliryhmille. Samoin 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, joissa varhaiskasvatusta järjestää kuntayhtymä, 1 momentissa tarkoitettuja toimielimiä voisi olla yksi tai useampi esimerkiksi erikseen suomen- ja ruotsinkielistä varhaiskasvatusta varten. Sanamuoto turvaa kuntien mahdollisuudet oman itsehallintonsa puitteissa järjestää hallintonsa haluamallaan tavalla ja turvata molempien kieliryhmien yhdenvertaiset mahdollisuudet. Varhaiskasvatuslaissa ei enää säädettäisi valtion valvontaa hoitavan virkamiehen vaalikelpoisuudesta kyseiseen kunnan toimielimeen, sillä asiasta säädetään jo yleislakina noudatettavan kuntalain 72 ja 74 §:ssä.
51 §.Valtion ohjausjärjestelmä. Varhaiskasvatuksen ohjausta ja valvontaa sekä tähän liittyviä viranomaisten tehtäviä ja työnjakoa koskeviin varhaiskasvatuslain säännöksiin tehtäisiin eräitä tarkennuksia. Pykälässä säädettäisiin valtion varhaiskasvatuksen ohjausjärjestelmästä. Varhaiskasvatuksen yleinen suunnittelu, ohjaus ja seuranta kuuluisivat 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriölle. Valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 11 §:ssä säädetään asioista, jotka kukin ministeriö käsittelee omalla toimialallaan. Näistä keskeisiä ovat muun muassa toiminta- ja taloussuunnitteluasiat, tulosohjausasiat ja lainvalmisteluasiat. Ministeriö seuraa ja pyrkii ennakoimaan toimialan kehittymistä, mutta valtion eri toimijoiden roolien selkeyttämiseksi, termiä valvoa ei enää käytettäsi ministeriön ohjausta kuvaavana, vaan valvonta kuuluisi muun alueellisen ohjauksen ja suunnittelun ohella pykälän toisen momentin mukaan aluehallintovirastoille.
Varhaiskasvatuslaissa ei enää erikseen säädettäisi opetus- ja kulttuuriministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyöstä lainsäädännön valmistelussa, liittyen yhteiskunnan järjestämään pienten lasten hoitojärjestelmään, joka edelleen koostuu kunnallisesta varhaiskasvatuksesta ja sen vaihtoehtoina olevista sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan kuuluvista lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuista. Pienten lasten hoitojärjestelmä muodostaa kiinteän kokonaisuuden, jossa muutokset yhdessä osatekijässä vaikuttavat väistämättä koko järjestelmään. Ministeriöiden välisestä yhteistyöstä säädetään valtioneuvostosta annetun lain (175/2003) 2 §:ssä, eikä hallinnonalan siirron vuoksi tarpeelliseksi katsottua erityissäännöstä enää katsota välttämättömäksi.
Aluehallintovirasto vastaisi alueellisesta suunnittelusta, ohjauksesta ja valvonnasta. Opetushallituksen tehtävistä varhaiskasvatuksen asiantuntijavirastona säädettäisiin voimassa olevaa lain 9 §:ää vastaavasti. Asiantuntijaviraston tehtäviä hoitaisi Opetushallitus, joka kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan ja tulosohjauksen piiriin. Laissa säädettäisiin edelleen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävistä voimassa olevaa lakia vastaavasti.
52 §.Valvontaviranomaiset. Kunnan ja kuntayhtymän sekä yksityisen palvelun tuottajan järjestämän ja tuottaman varhaiskasvatuksen valvontaa koskevat säännökset koottaisiin varhaiskasvatuslakiin. Nykyisin yksityisen varhaiskasvatuksen valvontaan sovelletaan osin varhaiskasvatuslakiin ja osin yksityisistä sosiaalipalveluista annettuun lakiin (922/2011), sellaisena kuin se on voimassa 1 päivänä tammikuuta 2013, sisältyviä säännöksiä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin varhaiskasvatuksen valvontaviranomaisista, joita olisivat kunnan, kuntayhtymän ja yksityisen palvelun tuottajan järjestämän ja tuottaman varhaiskasvatuksen osalta aluehallintovirasto ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. Yksityisen varhaiskasvatuksen osalta valvontaviranomaisena olisi lisäksi kunta. Näin ollen kunnan tulisi osaltaan valvoa alueellaan toimivaa hankkimaansa varhaiskasvatusta sekä palvelusetelitoimintaa. Sen lisäksi kunnan tulisi valvoa alueellaan toimivia muita yksityisiä palveluntuottajia, vaikka ne eivät kuulukaan kunnan järjestämiin palveluihin.
53 §.Ohjaus, neuvonta ja sosiaaliasiamies. Pykälän 1 momentti vastaisi yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 15 §:ää mutta se koskisi myös kunnan tai kuntayhtymän järjestämän varhaiskasvatuksen valvontaa. Säännös sisältää yleisperiaatteen ohjauksen, neuvonnan ja seurannan ensisijaisuudesta suhteessa muihin valvontatoimenpiteisiin. Valvontaviranomaisten tulisi kiinnittää erityisesti huomiota informaatio-ohjaukseen, koulutukseen sekä keskinäiseen vuorovaikutukseen palvelujen tuottajan kanssa. Tällä tavoin ennaltaehkäistäisiin ongelmatilanteiden syntymistä ja vältettäisiin tarvetta turvautua 54—58 §:n mukaisiin keinoihin. Tämä edellyttäisi molemmin puolin toimivaa tiedon kulkua ja yhteistyötä varhaiskasvatuksen järjestäjän ja valvontaviranomaisen välillä. Molempien osapuolten toiminnan tulisi tukea ohjauksen ja neuvonnan edellyttämän keskinäisen luottamuksen syntymistä ja säilymistä. Lain 54—58 §:ään ehdotettuja toimivaltuuksia käytettäisiin pääsääntöisesti vain, kun ohjauksen ja neuvonnan keinoin ei voida päästä toivottuun lopputulokseen. Lievempien keinojen ensisijaisuus ei kuitenkaan estä muiden laissa säädettyjen keinojen käyttämistä kiireellisissä ja vakavissa tapauksissa, mikäli ne tilannekohtaisesti arvioidaan välttämättömiksi ja oikeasuhtaisiksi. Yksityisen palvelun tuottajan järjestämään varhaiskasvatukseen liittyy edelleen toiminnan aloittamista edeltävä ennakkotarkastusmenettely, josta säädettäisiin tarkemmin lain 44 §:ssä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti, että toistaiseksi sosiaaliasiamiehen toimivaltaan ja tehtäviin kuuluisi edelleen myös varhaiskasvatus.
54 §.Muistutus ja kantelu. Pykälässä säädetäisiin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 23 ja 23 a §:ää vastaavasti muistutusmenettelystä ja kantelusta sekä kanteluasian siirtämisestä muistutuksena käsiteltäväksi. Muistutuksen voi tehdä varhaiskasvatuksen järjestäjänä toimivalle kunnalle tai palvelun tuottajalle. Muilta osin säännös vastaisi sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettua lakia siinä muodossa, kun sitä varhaiskasvatukseen sovelletaan, mutta toimivalta siirtää kanteluasia muistutuksena hoidettavaksi olisi varhaiskasvatuksessa uusi. Toimivaltuus on säädetty sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lakiin 1.1.2015 voimaa tulleella lailla (1100/2014), eikä sitä näin ollen ole varhaiskasvatukseen toistaiseksi sovellettu. Siirtämistoimivaltuudesta säätämisen tarkoituksena on nopeuttaa ja tehostaa menettelyä, jos se kyseisessä tapauksessa edistää kantelijan oikeusturvaa. Muistutuksen ja siihen annettavan vastauksen perusteella on tarpeen mukaan mahdollista käynnistää asian käsittely kantelu- tai valvonta-asiana. Kanteluun sovelletaan muuten mitä hallintolain 8 a luvussa säädetään hallintokantelusta. Lakiin ei enää sisältyisi voimassa olevan 8 c §:n 4 momenttia sekä 18 §:n 1 momenttia vastaava erillistä säännös viiden vuoden tutkinta-ajasta, vaan noudatettaisiin yleislainsäädäntöä.
55 §.Tarkastusoikeus. Pykälässä säädettäisiin 52 §:ssä määriteltyjen valvontaviranomaisten toimivallasta suorittaa tarkastus varhaiskasvatuksen järjestäjän toimintayksikössä. Ehdotettu sääntely vastaa pääosin voimassa olevaa varhaiskasvatuslain 8 a §:ää sekä yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 17 ja 18 §:ää. Samat säännökset koskisivat sekä aluehallintovirastoa, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoa että kuntaa niiden toimiessa valvontaviranomaisena. Voimassa olevaan lakiin verrattuna valvontaviranomaisten tarkastusoikeutta koskevasta säännöksestä poistettaisiin perustellun syyn vaatimus. Maininta on tarpeeton, sillä valvontaviranomaisten toimien on jo hallintolain (434/2003) 6 §:n huomioon ottaen oltava perusteltuja. Perustellun syyn vaatimus voi lisäksi johtaa virheellisiin tulkintoihin, joiden mukaan tarkastustoimivalta olisi rajattu tilanteisiin, joissa jokin epäkohta on tullut valvontaviranomaisen tietoon esimerkiksi kantelun tai muun vastaavan ulkopuolisen toimen kautta. Valvontaviranomainen voi tehdä tarkastuksen aina katsoessaan sen tarpeelliseksi, myös ennaltaehkäisevän valvonnan yhteydessä.
Pykälän 2 momentin mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja aluehallintovirasto voisivat määrätä kunnan toimielimen perustellusta syystä tarkastamaan yksityisen palvelujen tuottajan toimintayksikön. Tämä ei tarkoittaisi sitä, että valvonta-asia kokonaisuudessaan siirtyisi tarkastuksen toimittaneen valvontaviranomaisen käsiteltäväksi, vaan määräys koskisi ainoastaan tarkastusta. Perusteltuna syynä voitaisiin pitää esimerkiksi asian kiireellisyyttä, suurta samanaikaisten valvonta-asioiden määrää tai sitä, että kunnan toimielin tuntee tarkastuksen kohteen erityisen hyvin, mikäli näillä seikoilla voidaan katsoa olevan merkitystä tarkastuksen onnistumisen kannalta.
56 §.Tarkastuksen toimittaminen. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan varhaiskasvatuslain 8 a §:n tarkastuksen toimittamiseen liittyviä säännöksiä. Poliisin antamasta virka-avusta säädettäisiin valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä säätelevässä 59 §:ssä. Voimassa olevaan 8 a §:ään sisältyvä asetuksenantovaltuus tarkastusmenettelyn ja pöytäkirjan tarkemmasta sisällöstä ja pöytäkirjaa koskevista säilytysajoista poistettaisiin laista tarpeettomana. Valvontaviranomaisten toimivaltuus ja yleiset tietojen käsittelyä koskevat säädökset katsotaan riittäviksi.
57 §.Huomautus ja huomion kiinnittäminen. Pykälän 1 momenttia vastaisi voimassa olevan lain 8 c §:n 1 momenttia, ja yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 19 §:ä, joissa säädetään huomautuksen antamisesta. Valvontaviranomainen voisi antaa huomautuksen vastaisen toiminnan varalle varhaiskasvatuksen järjestäjälle tai toiminnasta vastaavalle henkilölle. Voimassa olevaan lakiin nähden muutos olisi, että myös kunnalla olisi oikeus huomautuksen antamiseen. Huomautus voitaisiin antaa kunnan ja sen virkamiehen lisäksi myös yksityiselle järjestäjälle tai palvelun tuottajalle ja sen toiminnasta vastaavalle henkilölle, oli henkilö virkasuhteessa tai työsuhteessa. Koska tämän pykälän mukaiset keinot ovat ehdotetun 58 §:n mukaisia keinoja lievempiä, olisi hallinto-oikeuden suhteellisuusperiaate huomioiden tarpeen, että kaikilla valvontaviranomaisilla olisi toimivalta näiden keinojen käyttämiseen.
Pykälän 2 momentissa säädetään huomautusta lievemmästä huomion kiinnittämisestä. Sääntely vastaisi voimassa olevan lain edellä mainittuja pykäliä vastaavin muutoksin, jotka on selostettu edellä.
58 §.Määräyksen antaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa varhaiskasvatuslain 8 b §:ää ja yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 20 §:ää vastaavasti, että valvontaviranomainen voisi antaa määräyksen puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta, jos varhaiskasvatuksen järjestämisessä tai toteuttamisessa havaitaan asiakasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai muita epäkohtia taikka toiminta on muutoin varhaiskasvatuslain vastaista taikka jos yksityinen palvelun tuottaja ei ole täyttänyt ilmoitusvelvollisuuttaan. Mahdollisia puutteita voivat olla esimerkiksi henkilöstömitoituksen täyttämättä jättäminen tai toiminnan järjestäminen vastoin varhaiskasvatussuunnitelman perusteita. Tällöin olisi asetettava määräaika korjaavien toimenpiteiden suorittamiselle. Toiminta voitaisiin myös määrätä välittömästi keskeytettäväksi taikka toimintayksikön, sen osan tai laitteen käyttö kieltää välittömästi, jos asiakasturvallisuus sitä edellyttäisi.
Pykälän 2 momentin mukaan valvontaviranomainen voisi voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti tehostaa 1 momentissa tarkoitettua määräystä sakon uhalla tai uhalla, että toiminta keskeytetään, taikka että toimintayksikön, sen osan tai laitteen käyttö kielletään. Näissä tilanteissa sovellettaisiin lisäksi uhkasakkolain (1113/1990) säännöksiä.
Muutoksenhausta määräykseen säädetään luvussa 12. Muutoksenhaku ei keskeyttäisi toimeenpanoa, jos se on asiakkaiden turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Vastaavan kaltaisesti säädetään voimassa olevan lain 8 c §:n 3 momentissa.
59 §.Valvontaviranomaisten välinen yhteistyö. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valvontaviranomaisille yleisvelvoite toimia yhteistyössä tämän lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan. Yhteistyöllä tarkoitetaan muun muassa tarpeellisten tietojen ja hyvien käytänteiden vaihtamista sekä mahdollisten toimivaltaerimielisyyksien selvittämistä neuvotteluin siten, että lain tavoitteet pystytään tehokkaasti turvaamaan. Yhteistyövelvoitetta täsmentävät tarkemmat säännökset sisältyisivät pykälän 2 momenttiin. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua tarkastuksen keskeyttämisen ja käyttökiellon toteuttamiseksi.
11 luku. Rahoitus ja asiakasmaksut
60 §.Rahoitus ja avustukset. Pykälä vastaa sisällöltään voimassa olevan varhaiskasvatuslain 12 §:ää. Valtionosuusjärjestelmän mukaisesta rahoituksesta säädetään valtiovarainministeriön hallinnoimassa kunnan peruspalveluiden valtionosuudesta annetussa laissa. Kunnan on osoitettava voimavaroja valtionosuuden perusteena olevaan lasten varhaiskasvatukseen. Kyseisessä laissa säädetään myös perusteettoman edun palauttamisesta. Jos kunta on saanut perusteettomasti laissa tarkoitettua valtionosuutta, on valtiovarainministeriön määrättävä liikaa saatu määrä palautettavaksi. Takaisinperintä velvoitteiden laiminlyönnin vuoksi edellyttää pääsääntöisesti tilannetta, jota ovat edeltäneet aluehallintoviraston tarkastus ja valvontatoimenpiteet.
Varhaiskasvatustoimintaan myönnettävistä valtionavustuksista säädetään opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa. Lisäksi pykälässä säädetään mahdollisuudesta myöntää valtion talousarvioon otetun määrärahan rajoissa investointiavustuksia siten, kuin valtionavustuslaissa säädetään.
61 §.Asiakasmaksut. Pykälä vastaa sisällöltään voimassa olevan varhaiskasvatuslain 13 §:ää.
12 luku. Oikeusturvakeinot ja muutoksenhaku
62 §.Muutoksenhaku varhaiskasvatusoikeutta ja varhaiskasvatukseen ottamista koskevaan päätökseen. Muutoksenhausta varhaiskasvatukseen ottamista koskevaan päätökseen säädetään varhaiskasvatuslain 30 a, 31 ja 32 §:ssä. Muutoksenhaku valittamalla hallinto-oikeuteen on lähtökohtaisesti kielletty. Viranhaltijan lapsen varhaiskasvatukseen ottamista koskevaan päätökseen haetaan oikaisua kunnan toimielimeltä. Varhaiskasvatuslain 11 a §:ssä tarkoitettuun varhaiskasvatukseen ottamista koskevaan kunnan toimielimen päätökseen, eli varhaiskasvatusoikeutta ja sen laajuutta koskevaan päätökseen, saa kuitenkin hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Nykyistä sääntelytapaa voi pitää vaikeasti ymmärrettävänä sekä oikeusturvaa rajoittavana, minkä vuoksi muutoksenhakusäännökset ehdotetaan yhdistettäväksi ja selkeytettäväksi. Muutoksenhakuoikeuden laajuutta ei pykälässä tarkoitettujen päätösten osalta muutettaisi nykyisestä, mutta varhaiskasvatukseen ottamista koskevan päätöksen käsitteen sijasta muutoksenhakukelpoisia päätettäviä asioita pyritään määrittelemään täsmällisemmin. Käsitemäärittelyn tarkentamisen vuoksi pykälässä myös määriteltäisiin tarkemmin, miltä osin päätökseen saa hakea muutosta, ja montako muutoksenhakuporrasta kunkin päätökseen sisältyvän asian osalta on käytettävissä.
Ensivaiheen oikeusturvakeinona olisi oikaisuvaatimus kunnan monijäseniselle toimielimelle. Oikaisupäätöstä ei ole tarkoituksen mukaista voida delegoida viranhaltijalle kunnan hallintosäännössä. Oikaisuvaatimusoikeus koskisi sekä varhaiskasvatusoikeuden laajuutta että muita varhaiskasvatusoikeuden käyttämiseen liittyviä asioita, joista kunta tai kuntayhtymä tekee kirjallisen päätöksen. Näitä oikaisuvaatimuskelpoisia päätettäviä asioita voivat olla esimerkiksi varhaiskasvatusoikeuden alkamishetkeä, toimintamuotoa tai toimintayksikköä koskevat asiat. Varhaiskasvatusoikeuden 12 §:ssä tarkoitettua laajuutta, 13 §:ssä tarkoitettua vuorohoitoon pääsemistä ja varhaiskasvatuspaikan säilyttämistä sekä 6 §:n mukaista kunnan järjestämisvelvollisuutta asumisen ja vastaavan oleskelun osalta koskevilta osin sekä varhaiskasvatuskielen osalta päätökset saisi oikaisumenettelyn jälkeen valittamalla hallinto-oikeuden tutkittavaksi. Muilta osin oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain jos varhaiskasvatusta koskeva päätös on tosiasiallisesti vaarassa estää subjektiivisen oikeuden toteutumisen. Tältä osin hallinto-oikeudelle tulisi valitusluvan kaltaista harkintavaltaa sen suhteen, ottaako se asian käsiteltäväkseen. Esimerkiksi varhaiskasvatusyksikköä ja toimintamuotoa koskevilta osin valitusoikeutta ei edelleenkään pääsääntöisesti olisi. Siltä osin, kuin pykälässä ei muuta säädetä, noudatettaisiin oikaisuvaatimuksen osalta hallintolain säännöksiä ja valituksen osalta hallintolainkäyttölain säännöksiä. Jatkovalitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen olisi luvanvarainen. Tarkoituksena on, että korkein hallintotuomioistuin ottaisi kantaa merkittäviin ennakkotapausluonteisiin varhaiskasvatusoikeuden laajuutta ja kunnan järjestämisvelvollisuutta koskeviin ratkaisuihin.
63 §.Muutoksenhaku valvontaviranomaisten valvonnassa tekemiin päätöksiin. Pykälän 1 momentti vastaa yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 36 §:n 1 momenttia. Vastaavaa säännöstä ei kunnallisen varhaiskasvatuksen osalta ole varhaiskasvatuslaissa vaan muutoksenhaun säännökset on jätetty yleisen lainsäädännön varaan. Varhaiskasvatuslain 8 b §:n 3 momentista ja 8 c §:n 3 momentissa muutoksen haun vaikutuksista toimeenpanolle ja muutoksenhakukiellosta huomautuksesta on kuitenkin säädetty. Sääntely ehdotetaan tältä osin yhtenäistettäväksi. Varhaiskasvatuslain nojalla tehtyyn valvontaviranomaisen päätökseen, joka koskee valvontatapausta tai rekisteriin merkitsemistä ja siitä poistamista, koska näillä voi olla merkittäviä oikeusvaikutuksia yksityisen varhaiskasvatuksen järjestäjän näkökulmasta, haettaisiin muutosta hallintovalituksella hallinto-oikeudelta.
Pykälän 2 momentti vastaa varhaiskasvatuslain 8 c §:n 3 momenttia ja yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 36 §:n 2 momenttia.
64 §.Täytäntöönpano. Pykälä vastaa sisällöltään yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 37 §:ää. Kunnallisen varhaiskasvatuksen osalta säädetään varhaiskasvatuslain 8 b §:n 3 momentissa, että sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ja aluehallintoviraston päätöstä toiminnan keskeyttämisestä taikka toimintayksikön, sen osan tai laitteen käytön kieltämisestä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää. Ehdotettu pykälä koskisi yhdenmukaisesti sekä kunnallista että yksityistä varhaiskasvatustoimintaa.
13 luku. Varhaiskasvatuksen tietovaranto
65 §.Soveltamisala. Pykälän mukaan luvussa säädettäisiin varhaiskasvatuksen tietovarannosta, siihen talletettavista tiedoista, talletettavien tietojen välittämisestä sekä tietovarantoon liittyvistä sähköisistä palveluista.
Luvun luovutuspalvelua koskevat pykälät merkitsisivät poikkeamista julkisuuslaista. Kaikki tietovarannon tiedot luovutettaisiin ehdotetun luovutuspalvelun kautta vain sähköisessä muodossa, jolloin luovutukseen sovellettaisiin ehdotettuja luovutuspalvelupykäliä esimerkiksi julkisuuslain 16 §:n ja 7 luvun sijasta. Muussa kuin sähköisessä muodossa tietoja voisi saada rekisterinpitäjiltä itseltään. Tietovarannosta ei olisi mahdollista tehdä luovutuksia suoramarkkinointia ja mielipide- tai markkinatutkimusta varten edes henkilön itsensä suostumuksella. Ehdotettujen luovutuspalvelupykälien mukaan viranomaisille voidaan luovuttaa niiden laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi tarpeellisia varhaiskasvatuksen tietovarantoon sisältyviä tietoja. Lisäksi tietoja voitaisiin luovuttaa rekisteröidyille henkilöille itselleen. Yleinen julkisuusperiaatteen toteuttaminen tapahtuu siten rekisterinpitäjien itsensä toimesta. Esimerkiksi yksittäinen kansalainen ei voi pyytää toisen henkilön tietoja tietovarannosta pelkästään julkisuusperiaatteen nojalla. Ehdotettu 69 § korvaisi julkisuuslain 21 §:n, eli Opetushallitus tuottaisi tietoaineistoja siten, kuin opetus- ja kulttuuriministeriö määrää, eikä muodostaisi pyynnöstä tietoaineistoja muille viranomaisille. Viranomaiset, joilla on lakisääteinen oikeus tietovarannon tietoihin, saisivat tiedot luovutuspalvelun kautta ja voisivat itse muodostaa niistä tietoaineistoja.
66 §.Tietovarannon käyttötarkoitus. Tietovarannon tarkoituksena olisi 1 momentin mukaisesti mahdollistaa varhaiskasvatustietojen tietoturvallinen ja keskitetty sähköinen kokoaminen, käsittely ja luovuttaminen henkilön itsensä tai tämän laillisen edustajan ja tietoja tarvitsevien viranomaisten ja tutkijoiden käytettäväksi, turvata tässä laissa määriteltyjen varhaiskasvatustietojen yhdenmukaisuus ja luotettavuus sekä tehostaa hallinnon toimintaa sekä edistää oikeaan ja riittävään tietoon perustuvaa varhaiskasvatuksen kehittämistä ja päätöksentekoa. Momentti vastaisi muotoilultaan valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain (884/2017)1 §:ä. Edellä mainittuun lakiin verrattuna yksi varhaiskasvatuksen tietovarannon keskeinen käyttötarkoitus liittyy kuitenkin viranomaisten päätöksentekoon. Kansallisesti voidaan säätää rajoituksia tietosuojaperiaatteisiin. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdan säännöksellä annetaan kansallisesti mahdollisuus poiketa käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteesta sillä edellytyksellä, että kansallinen lainsäädäntö muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja oikeasuhteisen toimenpiteen tietosuoja-asetuksen 23 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi. Tietovaranto toteuttaa muun muassa yleisen julkisen edun liittyviä tavoitteita ja valvonta ja sääntelytehtävää, kuten oikea-aikaisen ja riittävän tiedon saamista menestyksellisen koulutuspolitiikan tekemiseksi, joka myös osaltaan edesauttaa lasten oikeuksien toteuttamista lainsäädännön keinoin. Tietovaranto toteuttaa yleisen edun toteutumista myös takaamalla kaikille sen tietoja käyttäville viranomaisille tietopohjan lakisääteisten hallintopäätösten ja muiden lakisääteisten velvollisuuksien toteuttamiseksi.
Ehdotetun toisen momentin mukaan viranomaiset saisivat käyttää niille laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi tarpeellisia varhaiskasvatuksen valtakunnalliseen tietovarantoon sisältyviä tietoja. Keskeisiä tiedon käyttäjiä olisivat opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus, kunnat, aluehallintovirastot, Valvira, Kansaneläkelaitos, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus ja Tilastokeskus. Tyhjentävää listaa ei laadittaisi, koska viranomaisen tiedonsaantioikeus määräytyisi kyseistä viranomaista koskevan lainsäädännön ja sille säädettyjen tehtävien mukaan, kuten valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetussa laissa. Varhaiskasvatuksen tietovarantoon tallennettuja varhaiskasvatuksen tietoja käytettäisiin muun muassa varhaiskasvatuksen yleisessä ja alueellisessa järjestämisessä, suunnittelussa, ohjauksessa, seurannassa ja valvonnassa. Tietovarantoon tallennettuja tietoja voitaisiin käyttää myös varhaiskasvatuksen arvioinnissa ja tilastoinnissa.
Tietosuoja-asetuksen 6 artiklasta tulee löytyä tiedon käsittelylle käsittelyperuste. Varhaiskasvatuksen tietovarannon tietojen käsittelyn ja tietovarantoa hyödyntävän viranomaisen oikeus saada tietoa perustuu 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. C alakohdan mukaan käsittelyllä on oikeutettu peruste, kun käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Opetushallitus tekisi lakisääteiseen tietojenkäsittelyvelvoitteeseensa perustuen harkinnan siitä, onko tietoja pyytävän viranomaisen käsittelyperuste, ja samalla tietojen saantioikeus, c alakohdan mukainen.
Lakisääteiseen velvoitteeseen perustuva käsittely takaa rekisteröidylle oikeudet saada käsittelyä koskevat tiedot (13 ja 14 artikla), saada pääsy tietoihin (15 artikla), tietojen oikaisemiseen (16 artikla) että oikeuden käsittelyn rajoittamiseen (18 artikla). Koska toiminta perustuu käsittelyperusteeseen c, rekisteröidyllä ei artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan olisi oikeutta 17 artiklan mukaiseen tietojen poistamiseen eikä lakisääteiseen velvollisuuteen perustuvassa tietojen käsittelyssä 21 artiklan mukaiseen vastustamisoikeuteen. Myöskään tietosuoja-asetuksen 20 artiklan mukainen oikeus siirtää tiedot järjestelmästä toiseen ei sovellu käsittelyperusteeseen c.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön yksityiskohtaisempia säännöksiä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen soveltamisen mukauttamiseksi sellaisessa käsittelyssä, joka tehdään 1 kohdan c alakohdan noudattamiseksi määrittämällä täsmällisemmin tietojenkäsittely- ja muita toimenpiteitä koskevat erityiset vaatimukset. Tässä esityksessä ehdotetaankin kansallisia tarkennuksia muun muassa tietovarannossa käsiteltävän tiedon käsittelytoimiin sekä säilytysaikoihin.
Rekisteröidyllä on oikeus saada pääsy häntä itseään koskeviin henkilötietoihin, josta säädetään tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa. Oikeus koskisi käytännössä varhaiskasvatuksen henkilöstöä sekä lasten huoltajia. Hallintolain (434/2014) 14 §:n mukaisesti pääsäännön mukaan vajaavaltaisen puolesta käyttää puhevaltaansa hänen edunvalvojansa, huoltajansa tai muu laillinen edustajansa.
67 §.Tietovarannon rekisterinpitäjät ja tietojen käsittelijä. Pykälä vastaisi pääosin valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain 5 §:ää. Ehdotetun 1 momentin mukaan tiedon tallentajat eli kunta, kuntayhtymä tai yksityinen palvelujen tuottaja toimisivat tallennetun tiedon rekisterinpitäjänä järjestelmään tallentamiensa tietojen osalta. Yksityiset palveluiden tuottajat pitäisivät sisällään varhaiskasvatuspalveluita tuottavat yritykset kuten yksityiset päiväkodit ja perhepäivähoitajat.
Silloin, kun varhaiskasvatuksen järjestäjä käsittelee toiminnassaan tietovarantoon tallennettuja omien toimipaikkojensa lasten, henkilöstön tai huoltajien henkilötietoja, kyse on henkilötietojen käsittelystä sen omassa toiminnassa. Varhaiskasvatuksen tuottajan rekisterien pito perustuu henkilötietolain näkökulmasta niiden varhaiskasvatustehtävään ja siinä muodostuvaan lapsen, huoltajan ja henkilöstön sekä varhaiskasvatuksen järjestäjän väliseen asialliseen yhteyteen. EU:n tietosuoja-asetuksen voimaantultua tietojen käsittelyn perusteen on pääasiallisesti liityttävä varhaiskasvastuspalvelun tuottajan lakisääteisiin velvoitteisiin tai julkisen vallan käyttöön tai yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseen.
Tietovaranto olisi tietojärjestelmä, jossa varhaiskasvatuksen järjestäjät säilyttävät kopiota osasta vastuullaan olevan henkilörekisteriensä tietosisällöstä. Tietovaranto ei siten muodostaisi varhaiskasvatuksen järjestäjien omista rekistereistä loogisesti erillistä henkilörekisteriä. Näin ollen tietovarantoon tallennettavan tietokokonaisuuden osalta rekisterinpitäjän tehtäviä ei olisi tarkoituksenmukaista antaa keskitetysti tietovarannon teknisestä ylläpidosta vastaavalle Opetushallitukselle. Muut rekisterit ja muu rekistereiden tietosisältö, joka ei kopioidu tietovarantoon, olisi edelleen täysin rekisterinpitäjän vastuulla.
Rekisterinpitäjät vastaisivat tallentamiensa tietojen sisällöstä ja virheettömyydestä. Rekisterinpitäjän olisi huolehdittava, että tallennettavat tiedot ovat ajantasaisia. Rekisterinpitäjät vastaisivat rekisteröidyn oikeuksista tietovarannossa olevan tiedon oikaisemisen osalta. Mikäli ilmenisi, että tietovarannon tietosisällössä on virhe, tiedon korjausvaatimus tulisi osoittaa kyseiselle rekisterinpitäjälle. Ilmoitus tiedon virheellisyydestä voitaisiin kuitenkin tehdä myös Opetushallitukselle, joka ohjaisi tiedon rekisterinpitäjän oikaistavaksi. Mikäli ilmenisi, että virhe johtuu tietovarannon teknisestä virheestä, Opetushallitus vastaisi järjestelmävirheen korjauksesta. Rekisterinpitäjät vastaisivat myös tietovarannossa olevan tiedon osalta rekisteröidyn informoinnista siten kuin tietosuoja-asetuksen III luvussa säädetään. Jotta rekisterinpitäjä voisi toteuttaa velvollisuutensa, Opetushallituksen on ehdotetun 2 momentin mukaan informoitava rekisterinpitäjää tietojen säännönmukaisista luovutuksista. Opetushallitus myös toimittaisi viipymättä rekisterinpitäjälle tämän pyynnöstä rekisteröityä koskevat lokitiedot eli tiedot siitä, keille tahoille ja milloin tietoja on luovutettu.
Ehdotetun 2 momentin mukaan, tietovarannon tiettyjen laissa säädettyjen velvoitteiden osalta tietojenkäsittelijänä toimisi Opetushallitus. Opetushallitus siis vastaisi suoraan lain nojalla tietyistä rekisterinpitäjälle muutoin kuuluvista velvollisuuksista lakisääteisenä tietojen käsittelijänä. Opetushallitus vastaisi tietovarannon yleisestä toiminnasta sekä teknisestä käyttöyhteydestä tietojen tallentamista, käsittelyä ja luovutusta varten. Opetushallitus vastaisi tallennettujen tietojen käsittelyn turvallisuudesta ja lainmukaisuudesta. Opetushallitus ei saisi käsitellä tietoja laajemmin kuin mitä tämän lain mukaiset tehtävät edellyttävät. Opetushallitus vastaisi myös tietovarannon käytettävyydestä, eheydestä ja muuttumattomuudesta sekä suojaamisesta ja säilyttämisestä. Opetushallitus vastaisi näin monen keskeisen tietosuojaperiaatteen toteutumisesta. Opetushallitus vastaisi myös siitä, että tietojen luovutukset olisivat lainmukaisia. Opetushallitus luovuttaisi rekisterinpitäjien puolesta viranomaisten tarvitsemia tietoja sekä antaisi tutkimuslupia. Viranomaisluovutusten suhteen Opetushallituksella ei olisi asiallista harkintavaltaa siihen, luovutetaanko pyydetyt tiedot vai ei, vaan luovutus määräytyisi tiedonpyytävää viranomaista koskevan lainsäädännön mukaan. Luovutustehtävän voidaan näin ollen katsoa olevan tarkoin rajattu. Sen sijaan tutkimuslupien osalta Opetushallitus käyttäisi harkintavaltaa rekisterinpitäjän sijasta tietovarannossa olevien tietojen osalta riippumatta rekisterinpitäjästä. Tiedon luovuttamisesta säädettäisiin tarkemmin ehdotetussa 73 §:ssä. Ehdotetun 69 §:n mukainen tietoaineistojen tuottaminen kuuluisi Opetushallituksen tehtäviin, joita se tekisi opetus- ja kulttuuriministeriön lukuun.
Opetushallitus vastaisi tietovarannossa olevien tietojen osalta EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 15 ja 18, artikloiden mukaisista rekisteröidyn oikeuksista päästä tietoihin, ja rajoittaa käsittelyä sekä 19 artiklan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta. Artiklat koskevat rekisteröidyn oikeutta, ilmoitusvelvollisuutta. Artiklassa 21 tarkoitettu vastustamisoikeus ei sovellu tässä laissa tarkoitettuun tietojen käsittelyyn, joka perustuu lakisääteiseen tehtävään. Artiklan 15 mukaan rekisteröidyllä on oikeus saada vahvistus siitä, että häntä koskevia henkilötietoja käsitellään tai että niitä ei käsitellä, ja jos näitä henkilötietoja käsitellään, oikeus saada pääsy henkilötietoihin sekä erilaisia tietoja henkilötietojen käsittelystä. Koska Opetushallitus hallinnoisi luovutuspalvelua, keräisi lokitietoja ja vastaisi tietojen säilyttämisestä tietovarannossa, olisi loogista, että opetushallitus mahdollistaa rekisteröidylle oikeuden päästä tietovarantoon tallennettuihin tietoihinsa. Artikla 18 koskee rekisteröidyn oikeutta käsittelyn rajoittamiseen. Koska Opetushallitus hallinnoisi luovutuspalvelua ja olisi käytännössä merkittävä henkilötietojen käsittelyn edesauttaja, on loogista, että Opetushallitus auttaa rekisteröityä toteuttamaan rajoittamisoikeuttaan. Artikla 19 koskee henkilötietojen oikaisua tai poistoa tai käsittelyn rajoitusta koskevaa ilmoitusvelvollisuutta. Henkilötietojen oikaisuista, poistoista tai käsittelyn rajoituksista on ilmoitettava jokaiselle vastaanottajalle, jolle henkilötietoja on luovutettu, paitsi jos tämä osoittautuu mahdottomaksi tai vaatii kohtuutonta vaivaa. Koska Opetushallitus hallinnoisi tietojen luovutuspalvelua, olisi artiklan 19 toteuttaminen sille looginen tehtävä. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 17 artiklan mukaista oikeutta tietojen poistamiseen ei artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan sovelleta käsittelyperusteeseen c. Koska tässä laissa tarkoitettuun tietovarantoon sisältyviä tietoja voi käsitellä vain viranomainen lakisääteisten tehtäviensä toteuttamiseksi ja tietoja voidaan 73 §:n mukaan luovuttaa vain viranomaisen lakiin tai laissa säädettyyn tehtävään perustuvan tiedonsaantioikeuden nojalla taikka yleislakien perusteella tieteelliseen tutkimukseen, vastustamisoikeuden ja muiden yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisten keinojen käytön tarpeen voidaan arvioida olevan vähäistä.
Ehdotetun 3 momentin mukaan, jos 1 momentissa tarkoitettu rekisterinpitäjä lakkaa eivätkä kyseisen rekisterinpitäjän tehtävät siirry toiselle oikeushenkilölle, kyseisten tietovarantoon tallennettujen tietojen osalta rekisterinpitäjänä toimisi Opetushallitus. Näin tiedot säilyisivät tietovarannossa edelleen hyödynnettävissä varhaiskasvatuksen järjestäjän lakkaamisesta huolimatta. Tämä turvaisi tiedon jatkuvuuden.
68 §.Tietojen tallentaminen tietovarantoon. Pykälä vastaisi pääosin valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain 6 ja 3 §:n 2 momenttia. Ehdotetun 1 momentin mukaan kunnalla, kuntayhtymällä ja yksityisen palvelun tuottajalla olisi velvollisuus tallentaa tietovarantoon ehdotetussa 70 §:ssä tarkoitetut tiedot tuottamansa palvelun osalta. Lähtökohtana olisi, että kukin varhaiskasvatustoimija, kuten kunta, kuntayhtymä, yksityinen kunnan sopimustoimittaja, palvelusetelillä toimiva palveluntuottaja, muut yksityiset Valveriin rekisteröidyt sekä perhepäivähoitajat tallentaisivat kukin omat tietonsa tietovarantoon. Isäntäkuntamallissa tallentamisvastuu olisi kunnalla, joka järjestää varhaiskasvatuspalvelun.
Ehdotetun 2 momentin mukaan 1 momentista poiketen kunta tai kuntayhtymä tallentaisi itse tuottamiensa palveluiden lisäksi muiden 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla järjestämässään varhaiskasvatuksessa olevien lasten osalta 70 §:n 3 momentin 1 ja 3—7 kohdissa ja 4 momentissa tarkoitetut tiedot. Tämä tarkoittaisi sitä, että kunta tai kuntayhtymä tallentaisi hankkimansa ostopalvelun ja järjestämänsä palvelusetelin osalta lapsen yksilöintitiedot, 17 §:ssä tarkoitetun hakemuksen toimittamispäivämäärän, 18 §:ssä tarkoitetun päätöksen tai sopimuksen alkamis- ja päättymispäivämäärän, varhaiskasvatusoikeuden laajuuden perusteen, sen käyttöön liittyvät ehdot, tiedon varhaiskasvatuksen järjestämisestä vuorohoitona sekä varhaiskasvatuksen järjestämismuodon. Palveluseteli- ja ostopalvelutoimija tallentaisivat tiedon toimipaikasta, jossa lapsi on varhaiskasvatuksessa. Kunta ja kuntayhtymä tallentaisivat kaikki vanhempia tai muita huoltajia koskevat tiedot hankkimansa ostopalvelun ja palvelusetelillä järjestämänsä varhaiskasvatuksen osalta, sillä kunnille muodostuu niiden lakisääteisen tehtävän vuoksi näistä tiedoista henkilörekisteri. Yksityisen hoidon tuella toimivan palvelun tuottajan olisi tallennettava 4 momentista vain 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot, eli vanhemman tai muun huoltajan yksilöintitiedot sekä tiedon varhaiskasvatuksen asiakasmaksusta ja palvelusetelin arvosta. Huoltajista ei kerättäisi perheen kokoa tai maksupäätöksen alkamis- ja päättymispäivää, koska yksityisen hoidon tuella toimiville yrityksille ei sellaista tietoa muodostu. Ensimmäisen kohdan mukaiset vanhempien ja muiden huoltajien perustiedot kerättäisiin lasten kotihoidon ja yksityisestä hoidon tuesta annetun lain 15 §:n nojalla. Varhaiskasvatuksen asiakasmaksun määrä käsittäisi myös yksityisen hoidon tuella toimivan yrityksen asiakasmaksun määrän, jonka muun muassa Kansaneläkelaitos tarvitsee yksityisen hoidon tuen määrittämiseen tukea koskevan lain 7 §:n nojalla.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Opetushallitus määräisi tarkemmin miten tiedon tallentajien on pidettävä tallennettavat tiedot ajantasaisina. Opetushallitus antaisi tarkempia määräyksiä tässä luvussa säädettyjen tietojen tietorakenteista. Näillä määräyksillä varmistettaisiin tietojen yhdenmukaisuus. Samalla määräykset voisivat parantaa toimijoiden omaa rekisterinpitoa.
Tiedot tallentuisivat tietovarantoon joko ensisijaisesti varhaiskasvatuksen järjestäjien operatiivisten järjestelmien kautta tai toissijaisesti käyttöliittymän avulla niin sanottuna suorana syöttönä. Alkuperäinen tieto eli niin sanottu master data säilyisi varhaiskasvatuksen järjestäjillä itsellään. Aiemmin tieto on kerätty erilaisin tutkimusmenetelmin ja viranomaisten lomakkein, joten laki säätäisi tiedon antamiselle vain uuden antamistavan.
Ehdotetun 4 momentin mukaan tallennettaessa henkilöstä ensimmäistä kertaa tässä laissa tarkoitettuja tietoja, tiedon tallentajan tulisi saada Opetushallitukselta henkilön oppijanumero. Jos henkilöllä ei ole oppijanumeroa, tulisi Opetushallituksen luoda oppijanumero valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain (884/2017) 3 §:n mukaisesti. Oppijanumero annettaisiin lapselle ja varhaiskasvatuksen henkilöstölle, kun henkilöstä tallennetaan ensimmäisen kerran laissa tarkoitettuja tietoja varhaiskasvatuksen tietovarantoon. Oppijanumerot muodostuvat Opetushallituksen ylläpitämään oppijanumerorekisteriin.
Oppijanumeron käyttö laajennettaisiin ehdotetulla lailla koskemaan varhaiskasvatusta. Oppijanumeron käyttö vähentäisi henkilötunnukseen sidotun tiedon käyttöä. Oppijanumerorekisteriä ylläpitää Opetushallitus. Oppijanumero voidaan valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain mukaan luovuttaa teknisen käyttöyhteyden avulla. Oppijanumerorekisteristä varhaiskasvatuksen tietovarannon käyttöön siirtyisi oppijatunnus. Tietoa liikutettaisiin vain lakisääteisen tarpeen vaatiessa henkilötunnukseen kytkettynä, muutoin oppijanumeroon kytkettynä.
Valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain nojalla kerätään Koski-tietovarantoon tieto lapsen osallistumisesta esiopetukseen. Koulussa järjestettävästä esiopetuksesta on alettu kerätä läsnäolotietoja 1.1.2018 alkaen. Esiopetuksesta, jota järjestetään voimassa olevan varhaiskasvatuslain (36/1973) 1 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetussa paikassa, aletaan kerätä tietoa Koski-tietovarantoon 1 päivästä tammikuuta 2019 lukien. Tieto esiopetukseen osallistumisesta vaikuttaa esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen tukiin. Kansaneläkelaitos saisi tiedon esiopetukseen osallistumisesta Koski-tietovarannosta.
69 §.Tietoaineistojen tuottaminen. Ehdotetun 1 momentin mukaan Opetushallitus tuottaisi tietovarantoon tallennetuista tiedoista vuosittain varhaiskasvatuksen arvioinnin, kehittämisen, tilastoinnin, tutkimuksen ja muun seurannan sekä ohjauksen tietoaineistoja siten kuin opetus- ja kulttuuriministeriö määrää. Pykälä syrjäyttäisi julkisuuslain 21 §:n, eli Opetushallitus ei tuottaisi pyynnöstä tietoaineistoja muille viranomaisille. Muut viranomaiset voisivat saada lakisääteisiin tietotarpeisiinsa tietoja luovutuspalvelun avulla ja voisivat itse muodostaa tarvitsemansa tietoaineistot. Tietoaineiston tuottaminen tarkoittaisi niin sanotun raakadatan jalostamista. Tietoaineiston tuottaminen voisi sisältää myös mikrosimulointia. Tiedot olisivat tämän tehtävän toteuttamiseksi Opetushallituksen käytettävissä ilman erillistä luovuttamista. Valmiit tietoaineistot olisivat anonymisoituja ja niillä kerrottaisiin esimerkiksi tietyn ikäryhmän varhaiskasvatuksen osallistumisprosentista. Valmiit tietoaineistot luovutettaisiin muilla tavoin, kuin 73 §:ssä tarkoitetulla luovutuspalvelulla, esimerkiksi tiedostoluovutuksina. Valmiita tietoaineistoja voitaisiin julkaista esimerkiksi Vipunen-palvelussa, jossa tiedot olisivat saatavilla maksutta. Opetus- ja kulttuuriministeriön tietotarpeet liittyvät kiinteästi lakien valmisteluun ja lakien vaikutusten arviointiin.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Opetushallitus voisi tietoaineistoja laatiessaan yhdistää tietovarannon tietoja perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen valtakunnalliseen tietovarantoon tallennettuihin tietoihin sekä korkeakoulujen valtakunnallisen tietovarantoon tallennettuihin tietoihin henkilön suorittamista tutkinnoista, erikoistumiskoulutuksista sekä henkilön opiskeluoikeuksista tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Tämä parantaisi henkilöstötietojen käytettävyyttä.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Opetushallitus voisi tietoaineistoja laatiessaan yhdistää tietovarannon tietoja myös muun viranomaisen tietoihin asianomaisen viranomaisen luvalla.
70 §.Varhaiskasvatusta koskevat tiedot. Pykälässä ehdotetut tiedot perustuvat lainvalmistelussa kartoitettuihin viranomaisten tietotarpeisiin. Henkilötason tietoa kerättäisiin viranomaisten tietotarpeiden vuoksi. Esimerkiksi Kelan tiedonkäsittely perustuu henkilötunnukselle. Siltä osin kuin henkilötason tieto ei ole tarpeellista, käsitellään tietoa oppijanumeroon kytkettynä tai anonymisoituna. Eri momenttien tiedot olisivat yhdistettävissä keskenään niin, että lapsi on yhdistettävissä tiettyyn varhaiskasvatuksen tuottajaan, henkilöstöön ja huoltajaan. Tallentamisvastuut olisi tarkemmin määritelty edellä ehdotetussa 68 §:ssä.
Ehdotetun 1 momentin mukaan tietovarantoon olisi tallennettava varhaiskasvatuksen tuottajaa koskevat tiedot toimipaikan tarkkuudella eli tuottajan ja kaikkien sen toimipaikkojen nimi, y-tunnus ja yhteystiedot, varhaiskasvatuspaikkojen määrä, järjestämismuodot, toimintamuodot sekä kielet ja painotukset. Varhaiskasvatuksen toimipaikka olisi esimerkiksi päiväkoti, perhepäiväkoti tai ryhmäperhepäiväkoti, joka sijaitsee yhdessä katuosoitteessa. Esimerkiksi päiväkodin filiaalit ovat kukin oma toimipaikkansa. Avoimella varhaiskasvatuksella voisi myös olla oma toimipaikkansa. Tuottajan yhteystietoihin kuuluisivat esimerkiksi kuntakoodi ja IP-osoite. Järjestämismuodolla tarkoitettaisiin kunnan tai kuntayhtymän itse tuottamaa palvelua, kunnan tai kuntayhtymän hankkimaa ostopalvelua, palvelusetelin antamista tai varhaiskasvatuksen järjestämistä 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla yksityisen hoidon tuella. Toimintamuodolla tarkoitettaisiin päiväkotitoimintaa, perhepäivähoitoa, ryhmäperhepäivähoitoa ja avointa varhaiskasvatustoimintaa. Varhaiskasvatuksen kielellä tarkoitettaisiin toimipaikan tai ryhmän pääasiallista toimintakieltä. Painotuksen osalta tietovarantoon tallennettaisiin tieto vuorohoidosta ja tieto siitä, toteutetaanko varhaiskasvatuksessa tiettyä kasvatusopillista järjestelmää, kuten esimerkiksi Steiner-, Montessori-, Reggio Emilia- ja Freinet-pedagogiikkaa. Painotuksen osalta tallennettaisiin myös tieto mahdollisesta toimintapainotuksesta, joita voivat olla taito- ja taidepainotukset, kuten esimerkiksi liikunta-, musiikki- ja kuvataidepainotus. Kieli voisi olla ryhmän painotuksena silloin, kun kyse on lapsen tutustuttamisesta tai kasvamisesta muuhun kuin varhaiskasvatuksen varsinaiseen toimintakieleen.
Ehdotetun 2 momentin mukaan tietovarantoon olisi tallennettava varhaiskasvatuksen henkilöstöä koskien nimi, henkilötunnus, äidinkieli, kotikunta ja yhteystiedot, työskentelytoimipaikat ja tässä laissa tarkoitettu työtehtävä, henkilön työsuhde sekä henkilön työaika, suoritettu tässä laissa tarkoitetun kelpoisuuden tuova tutkinto ja osallistuminen täydennyskoulutukseen. Tässä laissa tarkoitetulla työtehtävällä tarkoitettaisiin 26—31 §:n mukaisia tehtäviä, joita ovat varhaiskasvatuksen opettaja, sosionomi, lastenhoitaja, perhepäivähoitaja, varhaiskasvatuksen erityisopettaja sekä päiväkodin johtaja. Lisäksi tehtäväksi katsottaisiin myös 35 ja 38 §:ssä mainittu avustaja. Työsuhteella tarkoitettaisiin vaihtoehtoja määräaikainen, vakituinen ja vuokratyö. Työsuhde tarkoittaisi siis myös työvoimavuokrauksen kautta syntyvää palvelussuhdetta. Työsuhdetietoon tallennettaisiin lisäksi työsuhteen alkamis- ja päättymispäivämäärä. Työajalla tarkoitettaisiin vaihtoehtoja osa-aikainen ja kokoaikainen ja tallennettaisiin tieto viikkotyöajasta. Suoritetulla tässä laissa tarkoitetun kelpoisuuden tuovalla tutkinnolla tarkoitettaisiin 26—31 pykälien mukaisiin tehtäviin kelpoisuuden tuovia tutkintoja. Tutkinnoissa tulisi huomioida ehdotetut siirtymäsäännökset sekä 32 §:n mukainen steinerpedagogisen päiväkodin henkilöstön kelpoisuus. Tieto täydennyskoulutuksesta tallennettaisiin päivinä. Koulutuspäivältä voidaan edellyttää tiettyä vähimmäiskestoa. Muun muassa vero-ohjeissa on koulutuspäivältä edellytetty vähintään 6 tunnin kestoa. Ministeriö antaa ohjeistusta rekisterinpitäjille. Myös puolikkaat päivät voitaisiin tallentaa. Henkilöstöä koskevia tietoja tarvitaan varhaiskasvatuslain mukaisten suhdelukujen ja kelpoisuuksien valvontaan sekä henkilöstön määrän seurantaan. Tietojen avulla opetus- ja kulttuuriministeriö voisi arvioida henkilöstöä koskevia muutoksia. Lisäksi ministeriön tietotarpeet liittyvät täydennyskoulutuksen rahoituksen vaikuttavuuden seurantaan ja kehittämiseen sekä tulevien koulutustarpeiden arviointiin. Näillä tiedoilla myös kunnat ja muut varhaiskasvatuksen järjestäjät pystyvät seuraamaan henkilöstörakennetta ja koulutustarvetta ja ennakoimaan esimerkiksi eläköitymistä.
Ehdotetun 3 momentin mukaan tietovarantoon olisi tallennettava seuraavat varhaiskasvatuksessa olevaa lasta koskevat tiedot, joita ovat nimi, henkilötunnus, äidinkieli, kotikunta ja yhteystiedot, toimipaikka jossa lapsi on varhaiskasvatuksessa, 17 §:ssä tarkoitetun hakemuksen toimittamispäivämäärä, 18 §:ssä tarkoitetun päätöksen tai sopimuksen alkamis- ja päättymispäivämäärä, varhaiskasvatusoikeuden laajuuden peruste ja sen käyttöön liittyvät ehdot: tieto varhaiskasvatuksen järjestämisestä vuorohoitona sekä varhaiskasvatuksen järjestämismuoto.
Hakemuksen toimittamispäivämäärän tallentaminen on perusteltua, jotta sekä varhaiskasvatuksen asiakkaat, järjestäjät että toimintaa ohjaavat viranomaiset voivat seurata, missä ajassa varhaiskasvatuspaikan saaminen toteutuu. Varhaiskasvatuksen alkamis- ja päättymispäivä sekä niiden korjaustiedot tarvitaan muun muassa lasten kotihoidon ja yksityisestä hoidon tuesta annetun lain 3, 15, 16 ja 23 §:n mukaisten Kansaneläkelaitoksen tukien maksatukseen. Varhaiskasvatusoikeuden laajuuden perusteella tarkoitettaisiin sen lakisääteistä perustetta. Asiasta säädetään lain 12 §:ssä, jonka mukaan laajuus määräytyy 20 tuntiin tai tätä laajempaan oikeuteen. Tieto oikeuden perusteena olevasta säännöksestä tallennettaisiin momentin tarkkuudella, eikä tarkempaa tietoa päätöksen perusteena olevista arkaluontoiseksi luonnehdittavista taustatiedoista kerättäisi. Päätöksissä tulee voimassa olevan hallinnon yleislakien perusteella ilmoittaa sovelletut säännökset momentin tarkkuudella.
Oikeuden käyttöön liittyvillä tallennettavilla ehdoilla tarkoitettaisiin lapsen vanhempien ja varhaiskasvatuksen järjestäjän välillä sovittua varhaiskasvatuksen käyttöön liittyvää aikaa, joka ilmaistaisiin tuntimääränä viikossa. Lisäksi tallennettaisiin tieto oikeuden käytön jakautumisesta päivittäiseen tai osaviikkoiseen käyttöön sekä alle viisi tuntia tai vähintään viisi tuntia päivässä kestävään käyttöön. Osaviikkoinen varhaiskasvatus olisi ehdotetun 19 §:n mukaisesti sellaista varhaiskasvatusta, johon lapsen on tarkoitus säännöllisesti osallistua vain tiettyinä viikon arkipäivinä. Varhaiskasvatusoikeuden laajuus sekä tieto sovitusta käytöstä tarvitaan muun muassa lasten kotihoidon ja yksityisestä hoidon tuesta annetun lain 3, 4, 4 a, 20 ja 23 §:n nojalla.
Ehdotetun 4 momentin mukaan tietovarantoon olisi tallennettava seuraavat varhaiskasvatuksessa olevan lapsen vanhempien tai muiden huoltajien tiedot, joita ovat nimi, henkilötunnus, äidinkieli, kotikunta ja yhteystiedot, varhaiskasvatuksen asiakasmaksun määrä ja palvelusetelin arvo, varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain (1503/2016) mukainen perheen koko sekä maksupäätöksen alkamis- ja päättymispäivämäärä. Varhaiskasvatuksen asiakasmaksun määrä käsittäisi myös yksityisen hoidon tuella toimivan yrityksen asiakasmaksun määrän. Tietovarantoon tallennettaisiin myös jo nykyisin kerättävä tieto siitä, mikä olisi palvelusetelin saajan asiakasmaksulain mukaisesti kunnallisesta palvelusta määräytyvä asiakasmaksu. Perheen koolla tarkoitettaisiin asiakasmaksulain määritelmän mukaisesti yhteistaloudessa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa elävien aikuisten henkilöiden määrä sekä molempien samassa taloudessa elävien alaikäisten lasten määrä. Asiakasmaksulaki koskee kunnallisia varhaiskasvatusmaksuja. Laki ei koske yksityistä varhaiskasvatusta.
Ehdotetun 5 momentin mukaan kunnan olisi lisäksi edellä säädetyistä tiedoista erillään tallennettava tiedot järjestämisvastuullaan hankkimansa ja palvelusetelillä järjestämänsä varhaiskasvatuksen varhaiskasvatuspaikkojen määrästä ja palvelun tuottajista. Palvelun tuottajista tallennettaisiin sekä lukumäärä että muu tunnistetieto, kuten y-tunnus.
Ehdotetun 66 §:n mukaan viranomaiset saavat käyttää niille laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi tarpeellisia varhaiskasvatuksen valtakunnalliseen tietovarantoon sisältyviä tietoja. Kerättävät tiedot on ehdotetussa 70 §:ssä tarkasti lueteltu, mikä on linjassa perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön kanssa, jonka mukaan tietojensaanti ja niiden luovuttaminen voi liittyä jonkin tarkoituksen kannalta tarpeellisiin tietoihin, jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi.
71 §.Tietojen tarkistaminen muista tietolähteistä. Ehdotetun pykälän mukaan kunnan, kuntayhtymän tai yksityisen palvelujen tuottajan tallentamat 70 §:ssä tarkoitetut yksilöinti- ja yhteystiedot päivittyvät valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain mukaisesta oppijanumerorekisteristä. Väestötietojärjestelmästä (VTJ) oppijanumerorekisteriin päivittyvät henkilön yksilöimiseen tarvittavia perustietoja, kuten ajantasaiset yhteystiedot. Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä (YTJ) puolestaan päivittyvät vastaavat yritysten perustiedot. Tietojärjestelmät ovat viranomaisten ylläpitämiä. VTJ:ssä ja YTJ:ssä tiedot ovat ajantasaisia, joten tiedon tarkistamisella varmistetaan tietojen ajantasaisuus ja oikeellisuus. VTJ:stä tarkistettaisiin myös huoltajuustietojen paikkansapitävyys.
72 §.Tietovarannon tietojen säilytysaika. Ehdotetun pykälän nojalla voitaisiin säilyttää historiatietoja ehdotetun 70 §:n mukaisista tietosisällöistä. Säilytysajan jälkeen tietoja ei arkistoitaisi varhaiskasvatuksen tietovarantoon. Ehdotetun 1 momentin mukaan edellä 70 §:n 1 ja 5 momentissa tarkoitetut varhaiskasvatuksen tuottajaa koskevat tiedot säilytettäisiin tietovarannossa kunnes viisi vuotta on kulunut sen kalenterivuoden päättymisestä, jona varhaiskasvatuksen tuottajan toiminta lakkasi. Toiminta katsotaan lakanneeksi, kun tuottaja ei enää päivitä tietojaan. Viiden vuoden aika on määräytynyt viranomaistarpeiden mukaan. Näin esimerkiksi aluehallintovirasto voisi takautuvasti tarkistaa varhaiskasvatuksen tuottajien ja toimipaikkojen tiedot, joita se tarvitsee valvontakäytössään.
Ehdotetun 2 momentin mukaan edellä 70 §:n 2 momentissa tarkoitetut varhaiskasvatuksen henkilöstöä koskevat tiedot säilytettäisiin tietovarannossa kunnes viisi vuotta on kulunut sen kalenterivuoden päättymisestä, jona henkilön työsuhde varhaiskasvatuksen tehtävissä päättyi. Tietosuojan näkökulmasta tietoa tulisi säilyttää vain niin kauan, kuin se on tarpeen. Viiden vuoden aika on määräytynyt viranomaistarpeiden mukaan. Aluehallintovirastot tarvitsevat henkilöstötietoja takautuvasti. Myös Opetushallitus voisi muodostaa pidemmän aikavälin tietoaineistoja opetus- ja kulttuuriministeriölle, joilla voitaisiin seurata lakimuutosten vaikutuksia henkilöstöön.
Ehdotetun 3 momentin mukaan edellä 70 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetut lasta ja lapsen huoltajia tai muita laillisia edustajia koskevat tiedot säilytettäisiin tietovarannossa kunnes viisi vuotta on kulunut sen kalenterivuoden päättymisestä, jona lapsen 12 §:ssä tarkoitettu oikeus varhaiskasvatukseen päättyi. Lapsi olisi varhaiskasvatuksen päättyessä pääsääntöisesti 5—7-vuotias. Tietovarannon tietojen säilytys päättyisi tästä viiden vuoden kuluttua eli lapsen ollessa 10—12-vuotias. Viiden vuoden aika on määräytynyt viranomaistarpeiden mukaan. Näin esimerkiksi Kela ja lapsen huoltajat voisivat tarkistaa varhaiskasvatukseen liittyvät tuki- ja maksupäätöksen perusteet takautuvasti viiden vuoden ajalta ja Opetushallitus voisi muodostaa riittävän aikavälin kattavia tietoaineistoa ohjaamisen ja lainsäädännön valmistelun tueksi.
Ehdotetun 4 momentin mukaan oppijanumero sekä ne yksilöivät tunnistetiedot, joiden perusteella oppijanumero on annettu, säilytetään siten, kuin laissa valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä säädetään.
Ehdotetun 5 momentin mukaan Opetushallitukselle syntyvän lokitietorekisterin tietoja säilytettäisiin viisi vuotta niiden syntymisestä. Intressi lokirekisteritietojen säilyttämiseen kestää niin kauan kuin suojattavan oikeushyvän haltijalla on mahdollisuus esittää oikeudellisia vaatimuksia luvattoman henkilötietojen käsittelyn johdosta. Vaatimukset ovat rikos- tai vahingonkorvausoikeudellisia ja henkilörekisteririkos vanhenee 2 vuodessa ja virkarikoksena 5 vuodessa.
73 §.Tietojen luovuttaminen ja katseleminen. Ehdotetun 1 momentin mukaan Opetushallitus ylläpitäisi varhaiskasvatustietojen luovutuspalvelua, jolla tietovarannossa olevia tietoja yhdistetään ja tarjotaan keskitetysti henkilön itsensä tai tämän laillisen edustajan nähtäväksi käyttöliittymän avulla sekä luovutetaan tietojen saamiseen oikeutetuille. Tietovarannossa olevilla tiedoilla tarkoitettaisiin ehdotetussa 70 §:ssä tarkoitettuja tietoja. Käyttöliittymä tarkoittaisi yksittäistä manuaalista hakua, erotuksena ehdotetun 3 momentin mukaiseen automatisoituun tekniseen käyttöyhteyteen. Tietojen saamiseen oikeutetut olisivat viranomaisia, joilla on tietoon lakisääteinen tarve, sekä tutkijoita, joille Opetushallitus myöntää tutkimusluvan. Kaikki tietovarannon jalostamattomien tietojen luovutus tapahtuisi luovutuspalvelun kautta. Pykälä ei koskisi ehdotetussa 69 §:ssä tarkoitettuja Opetushallituksen laatimia tietoaineistoja, joihin käytettäisiin muita luovutuskeinoja, kuten tiedostoluovutuksia. Pykälä vastaisi pääosin valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain 28 ja 29 §:ää.
Ehdotetun 2 momentin mukaan ehdotetussa laissa tarkoitettuun tietovarantoon sisältyviä tietoja voidaan luovuttaa viranomaiselle varhaiskasvatustietojen luovutuspalvelun avulla viranomaisen lakiin tai laissa säädettyyn tehtävään perustuvan tiedonsaantioikeuden nojalla, salassa pidettäviä tietoja kuitenkin vain jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen laissa erikseen nimenomaisesti säädetään. Luovutustehtävä on tarkoin rajattu. Opetushallitus tekee asiallisen arvion, onko tietoa pyytävällä viranomaisella sen tehtävästä johtuva lakisääteinen peruste saada pyytämänsä tiedot. Opetushallituksella ei kuitenkaan olisi lakisääteisten edellytysten täyttyessä asiallista harkintavaltaa sen suhteen, luovutetaanko pyydetyt tiedot vai ei, vaan luovutus määräytyisi tiedonpyytäjää koskevan lainsäädännön mukaan. Laissa ei lueteltaisi viranomaisia, vaan viranomaisen tiedonsaantioikeus määräytyisi kyseistä viranomaista koskevan lainsäädännön ja sille säädettyjen tehtävien mukaan. Viranomaisnäkymät tietovarannossa vaihtelisivat sen mukaan, mihin tietoon kullakin viranomaisella on oikeus. Selvyyden vuoksi säädettäisiin vielä erikseen, että salassa pidettäviä tietoja voitaisiin luovuttaa tietovarannosta vain jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen laissa erikseen nimenomaisesti säädetään. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut, että salassapitosäännösten edelle menevässä tietojensaantioikeudessa on viime kädessä kysymys siitä, että tietoihin oikeutettu viranomainen omine tarpeineen syrjäyttää ne perusteet ja intressit, joita tietoja hallussaan pitävään viranomaiseen kohdistuvalla salassapitovelvollisuudella suojataan.
Ehdotetun 3 momentin mukaan viranomaiset saisivat palvelusta tietoja rajapintojen kautta. Opetushallitus voisi avata rajapinnan sellaiselle viranomaiselle, jolla tämän tai muun lain nojalla on oikeus käsitellä tietoja. Viranomaisen olisi tietoja pyytäessään ilmoitettava Opetushallitukselle tietojen käyttötarkoitus ja muut tiedon luovuttamisen edellytysten selvittämiseksi tarpeelliset seikat sekä selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.
Varhaiskasvatuksen tietovarannon tietoja voitaisiin luovuttaa myös tieteellistä ja historiallista tutkimusta varten siten kuin tietosuoja-asetuksessa, tietosuojalaissa ja julkisuuslaissa säädetään. Yleensä tämä vaatii sitä, että tietojen käsittely perustuu asianmukaiseen tutkimussuunnitelmaan, tutkimuksella on vastuuhenkilö tai siitä vastaava ryhmä ja henkilötietoja käytetään ja luovutetaan vain tieteellistä tutkimusta taikka muuta yhteensopivaa tarkoitusta varten sekä muutoinkin toimitaan niin, että tiettyä henkilöä koskevat tiedot eivät paljastu ulkopuolisille. Tietojen antamista varten Opetushallituksen tulisi antaa tutkimuslupa Myös tiedostoluovutukset olisivat mahdollisia tutkimusta varten.
Ehdotetun 4 momentin mukaan luovutettavia tietoja ei tallennettaisi Opetushallituksen palveluun. Ehdotetun 67 §:n mukaisesti Opetushallitus kuitenkin keräisi lokitietoa palvelun käytöstä.
14 luku. Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
74 §.Voimaantulo ja siirtymäsäännökset. Lain ehdotetaan tulevan voimaan 1 päivänä elokuuta 2018.
Pykälän 2 momentin mukaan 31 § tulee kuitenkin voimaan 1 päivän tammikuuta 2030. Momentin mukaan ennen mainitun pykälän voimaantuloa kelpoisuusvaatimuksina päiväkodin toiminnasta vastaavan johtajan tehtävään on kelpoisuus varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään tai kelpoisuus varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävään ja kasvatustieteen maisterin tut-kinto sekä riittävä johtamistaito. Perustelut vastaavat 31 §:n osalta esitettyä. Lain voimaantulon ja vuoden 2030 välillä johtajaksi olisivat siis kelpoisia varhaiskasvatuksen opettajat eli kasvatustieteen kandidaatit ja ehdotettujen 75.1 §:n ja 75.2 §:n nojalla opettajakelpoiset sosionomit. Sosionomit, jotka eivät ehdotettujen 75.1 §:n tai 75.2 §:n mukaan olisi opettajakelpoisia, tarvitsisivat kasvatustieteen maisterin tutkinnon jo ennen vuotta 2030 voidakseen toimia johtotehtävissä.
Pykälän 3 momentin mukaan 37 § tulee kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 2030. Momentin mukaan ennen mainitun pykälän voimaantuloa päiväkodissa kasvatus-, opetus- ja hoito tehtävissä toimivasta 35 §:n 1 momentissa tarkoitetusta henkilöstöstä vähintään kolmanneksella tulee olla varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin kelpoisuus ja muilla vähintään lastenhoitajan kelpoisuus. Vuoteen 2030 asti henkilöstörakennetta koskeva säännös vastaisi nykyistä päivähoitoasetusta. Säännöksen sanamuotoa kuitenkin tarkennettaisiin vastaamaan, mitä on aikanaan asetusta säädettäessä tarkoitettu. Nykyisen sanamuodon mukainen ilmaisu joka kolmannella muutettaisiin muotoon vähintään kolmanneksella. Selkeällä suhdeluvulla 1/3 säätäminen vastaa lainsäännöksille asetettu tarkkuusvaatimusta eikä sen tulkinnasta voi syntyä virheellisiä olettamia. Näin ollen, mikäli päiväkodissa kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä työskentelee esimerkiksi viisi henkilöä, tulisi kahdella henkilöllä olla varhaiskasvatuksen opettajan tai varhaiskasvatuksen sosionomin kelpoisuus. Varhaiskasvatuksen järjestäjä voisi painottaa tarvittavaa osaamista ja rekrytoida päiväkotiin varhaiskasvatuksen opettajia tai sosionomeja paikallisen tarpeen mukaan. Korkeamman koulutuksen omaavan henkilöstön osuutta laskettaessa tulee mitoitusta laskettaessa aina ensimmäisen henkilön kolmesta olla korkeammin koulutettu ja seuraavilla kahdella henkilöllä voi olla pykälässä 28 säädetty kelpoisuus.
Pykälän 4 momentin mukaan 19 päivänä tammikuuta 1973 annettu varhaiskasvatuslaki (36/1973) ja asetus lasten päivähoidosta (239/1973) kumotaan.
Pykälän 5 momentin mukaan jos muussa lainsäädännössä viitataan varhaiskasvatuslakiin tai lasten päivähoidosta annettuun asetukseen, on vanhan lain ja asetuksen sijaan sovellettava nyt annettavaa uutta varhaiskasvatuslakia. Lisäksi muuttuneesta terminologiasta johtuen on edelleen perusteltua säätää, että mitä muualla laissa tai sen nojalla säädetään lasten päivähoidosta, koskee tämän lain mukaista varhaiskasvatusta.
75 §.Henkilöstöä koskeva siirtymäsäännös. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että lastentarhanopettajan kelpoisuuden saavuttanut henkilö, oli hän sitten kasvatustieteen kandidaatti tai sosionomi-taustainen, olisi kelpoinen toimimaan sekä varhaiskasvatuksen opettajan (26 §) että varhaiskasvatuksen sosionomin (27 §) tehtävässä. Tällainen henkilö olisi kelpoinen myös tehtäviin, joissa edellytetään kelpoisuutta 26 §:ssä säädettyyn tehtävään. Tällaisia olisivat päiväkodin johtajan tehtävä vuoteen 2030 asti ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan tehtävä. Vuoden 2030 alusta johtajan tehtävään edellytetään 31 §:ssä säädettyä kelpoisuutta, ellei tämän pykälän 5 momentista muuta johdu.
Pykälän 2 momentin mukaan myös lain voimaan tullessa tai vuoden kuluessa lain voimaantulosta hyväksytty opiskelemaan lastentarhanopettajan, varhaiskasvatuksen opettajan tai varhaiskasvatuksen sosionomin opintoja, saa 1 momenttia vastaavasti kelpoisuuden molempiin laissa säädettyjen kelpoisuusehtojen edellyttämiin tehtäviin, mikäli opinnot on saatettu loppuun 31.7.2023 mennessä. Siirtymäsäännöksen takaaman kelpoisuuden vuoksi kyseiset henkilöt ovat myös kelpoisia hankkimaan varhaiskasvatuksen erityisopettajan lisäpätevyyden ja myös toimimaan päiväkodin johtajana, mikäli laissa säädetty johtamistaidon edellytys täyttyy.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin erityislastentarhanopettajien kelpoisuuksien säilymisestä. Erityislastentarhanopettajan tehtävän edellyttämä peruskoulutus on ollut lastentarhanopettajan kelpoisuuden antava koulutus eli kasvatustieteen kandidaatin tutkinto, johon sisältyy lastentarhanopettajan koulutus taikka sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto (sosionomi AMK). Sosiaali- ja terveysministeriön oppaassa sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (STM 2007:18) on katsottu, että kelpoisuusvaatimuksena erityislastentarhanopettajan tehtäviin on lastentarhanopettajan kelpoisuus ja sen lisäksi suoritettu erikoistumiskoulutus. Kelpoisuuden edelleen antaa jo kumottujen asetusten mukaiset opinnot kasvatustieteellisen alan tutkinnoista ja opettajankoulutuksesta annetun asetuksen (576/1995) 14 §:n 2 momentin mukaiset erityisopettajan opinnot ja kasvatustieteellisistä tutkinnoista ja opinnoista annetun asetuksen (530/1978) 35 §:n mukaiset erilliset erityisopettajan opinnot. Voimassa olevassa järjestelmässä sosionomi, jonka tutkintoon sisältyvät lastentarhanopettajan kelpoisuuden antavat varhaiskasvatuksen ja sosiaalipedagogiikan opinnot on voinut hakeutua suorittamaan erillisiä erityislastentarhanopettajan opintoja (60 op). Sosionomilta on kuitenkin tämän lisäksi edellytetty 25 opintopisteen esi- ja alkuopetuksen tai esi- ja alkukasvatuksen yliopistollisen perusopintokokonaisuuden suorittamista. Tätä koulutusta on järjestetty vain Itä-Suomen yliopistossa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin lastenhoitajien kelpoisuuden siirtymästä. Henkilö, joka on lain voimaantullessa tai viisi vuotta tätä ennen ollut varhaiskasvatuksen tai lasten päivähoidon virassa tai työsuhteessa, jonka kelpoisuusvaatimuksena on ollut sosiaali- ja terveysalan perustutkinto tai muu vastaava tutkinto ja hänet on katsottu kyseiseen tehtävään kelpoiseksi, eli hänen osaltaan kelpoisuusvaatimuksista ei ole poikettu, on kelpoinen lain voimaantultua hoitamaan varhaiskasvatuksen lastenhoitajan tehtävää. Ammatillisessa koulutuksessa varhaiskasvatuksen alueelle ennen ammatillisen koulutuksen reformia valmistavia koulutuksia ovat sosiaali- ja terveysalan perustutkinto (lähihoitaja), humanistisen ja kasvatusalan lapsi- ja perhetyön perustutkinto (lastenohjaaja) ja perhepäivähoitajan ammattitutkinto, joista perhepäivähoitajan ammattitutkinto ei ole tuottanut kelpoisuutta päiväkodin lastenhoitajan tehtäviin. Ennen lähihoitajia varhaiskasvatukseen valmistui lastenhoitajia ja päivähoitajia. Laaja-alaista osaamista tuottavasta sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta soveltuvimmat opinnot varhaiskasvatukseen sisältyivät lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelmaan.
Ammatillisen koulutuksen kokonaisuudistus muuttaa merkittävästi tutkintorakenteita. Siirtymäsäännöksessä varmistettaisiin, että tutkintorakenteesta poistuvia tutkintoja, esimerkiksi lapsi- ja perhetyön perustutkinto, joka on tuottanut kelpoisuuden lastenhoitajaksi, voidaan suorittaa vielä 2021 loppuun asti ja saavuttaa kelpoisuus esityksen 28 §:n mukaiseksi varhaiskasvatuksen lastenhoitajaksi. Ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteesta annetun asetuksen (680/2017) 5 §:n 5 momentin mukaan asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisia tutkintoja voidaan suorittaa 31 päivään joulukuuta 2021 saakka. Määräaika vastaa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) 129 §:n siirtymäsäännöksen mukaista määräaikaa. Kyseisen säännöksen mukaan ennen ammatillisesta koulutuksesta annetun lain voimaantuloa tutkinnon suorittamisen aloittaneella opiskelijalla sekä sellaisella ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittajalla, joka on aloittanut tutkinnon suorittamisen ammatillisesta koulutuksesta annetun lain voimaantulon jälkeen vanhojen tutkinnon perusteiden mukaisesti, on oikeus suorittaa tutkinto kumottujen ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain (630/1998) ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998) nojalla määrättyjen perusteiden mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2021.
Pykälä 5 momentissa säädettäisiin varhaiskasvatuksen ammatillisten ja hallinnollisten johtajien kelpoisuudesta toimia vastaisuudessakin päiväkodin toiminnasta vastaavina johtajina. Kelpoisuuden säilyttäminen edellyttää, että johtaja on lain voimaantullessa eli 1.8.2018 tai viisi vuotta tätä ennen ollut virka- tai työsuhteessa varhaiskasvatuksen ammatillisessa tai hallinnollisessa johtotehtävässä, ja hänet on katsottu kyseiseen tehtävään kelpoiseksi, eli poikkeuksia kelpoisuudesta ei ole myönnetty. Momentin sanamuodon perusteella kelpoisuus säilyy myös 31 §:n 1.1.2030 tapahtuvan voimaantulon jälkeen.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin steinerpedagogiikkaan perustuvaan varhaiskasvatukseen koulutetun henkilöstön kelpoisuuksien siirtymästä. Perusopetuslain 37 §:n nojalla Opetushallitus on antanut määräyksen rehtorin ja opettajan kelpoisuuden tuottavista opinnoista steinerpedagogisessa opetuksessa (OPH 40/011/2010). Määräyksen mukaan steinerpedagogiikkaan perustuvaa esiopetusta opetusryhmälle, johon ei kuulu perusopetuksen oppilaita, on kelpoinen antamaan henkilö, joka on suorittanut laajuudeltaan 240 opintopisteen laajuisen Snellman-korkeakoulun tutkintovaatimusten mukaisen varhaiskasvattajatutkinnon. Ehdotetulla 32 §:llä Snellman-korkeakoulun tutkintovaatimuksia uudistettaisiin ja tutkinto saisi uuden opetussuunnitelman. Siirtymäsäännöksellä mahdollistettaisiin vanhan opetussuunnitelman mukaisia opintojen suorittaneen, tai niitä lain voimaantullessa opiskelevan ja 31.7.2022 mennessä valmistuvan toimia steinerpedagogiseen järjestelmään perustuvaa varhaiskasvatusta järjestävässä päiväkodissa sellaisissa tehtävissä, joissa edellytetään 26 tai 28 §:ssä tarkoitettua kelpoisuutta. Kelpoisuuden saavuttaminen edellyttäisi kuitenkin tämän lisäksi Opetushallituksen määräämien lisäopintojen suorittamista. Opetushallituksen määräämien lisäopintojen tulisi varmistaa ennen lain voimaantuloa noudatettujen opetussuunnitelmien mukaan valmistuneiden osaamiseen vastaavat opinnot, mitä uusilta opiskelijoilta vaaditaan. Lisäopintojen tulee sisältää riittävästi samoja ja saman laajuisia opintokokonaisuuksia kuin kasvatustieteen kandidaatin tutkintoon sisältyy. Lisäopintoja on peruteltua edellyttää, koska Steiner-varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuudesta ei ole aiemmin säädetty. Siirtymäsäännöksen soveltamisalaan kuuluisivat sellaiset Snellman-korkeakoulun opiskelijat, jotka ovat aloittaneet opinnot ennen lain voimaantuloa. Mikäli opiskelija on hyväksytty opiskelemaan ennen lain voimaantuloa, mutta aloitus lykkääntyy lain voimaantulon jälkeen, tulisi opinnot aloittaa uuden opetussuunnitelman mukaisesti.
76 §.Varhaiskasvatuksen tietovarantoa koskeva siirtymäsäännös. Tietovarannon kehittämisvaiheen sekä etenkin yksityisten varhaiskasvatuksen järjestäjien vaihtelevien tietojärjestelmävalmiuksien vuoksi lakiin ehdotetaan siirtymäsäännöksiä. Ehdotuksen mukaan täyteen tiedonkeruuseen siirryttäisiin neljässä vaiheessa. Ehdotetun 1 momentin mukaan kunnan ja kuntayhtymän olisi tallennettava 70 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot sekä 70 §:n 3 momentissa tarkoitetut lapsia koskevat tiedot varhaiskasvatuksen tietovarantoon 1 päivästä tammikuuta 2019 lukien.
Ehdotetun 2 momentin mukaan kunnan ja kuntayhtymän olisi tallennettava 70 §:n 2 momentissa tarkoitetut henkilöstöä koskevat tiedot sekä 4 momentissa tarkoitetut vanhempia tai muita huoltajia koskevat tiedot varhaiskasvatuksen tietovarantoon 1 päivästä syyskuuta 2019 lukien. Tämä tarkoittaisi sitä, että kunta siirtyisi tallentamaan tietoja kahdessa siirtymävaiheessa vuonna 2019.
Ehdotetun 3 momentin mukaan yksityisen palvelujen tuottajan olisi tallennettava 70 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot sekä 3 momentissa tarkoitetut lapsia koskevat tiedot varhaiskasvatuksen tietovarantoon 1 päivästä tammikuuta 2020 lukien.
Ehdotetun 4 momentin mukaan yksityisen palvelujen tuottajan olisi tallennettava 70 §:n 2 momentissa tarkoitetut henkilöstöä koskevat tiedot sekä 5 momentissa tarkoitetut huoltajia koskevat tiedot varhaiskasvatuksen tietovarantoon 1 päivästä syyskuuta 2020 lukien. Tämä tarkoittaisi sitä, että yksityisten varhaiskasvatuksen järjestäjien tiedontallentamisvelvollisuus alkaisi kahdessa siirtymävaiheessa vuonna 2020.
Myös maakunta- ja aluehallintovirastouudistuksen ja siihen liittyvän yksityisten varhaiskasvatuksen järjestäjien valvontatehtävän täsmentymisen vuoksi olisi perusteltua siirtää yksityisten toimijoiden tietojen tallentamisen alkaminen vuoteen 2020, jolloin kaikki viranomaisvastuut valvonnan osalta ovat selvillä.