1  Sopimuksen sisältö ja sen suhde suomen lainsäädäntöön

Yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehty sopimus sisältää viisi osaa. Yleiset ja institutionaaliset määräykset esitetään I osassa, varainhoitoa koskevat määräykset II osassa, organisaatiota ja menettelyä koskevat määräykset III osassa, siirtymämääräykset IV osassa ja loppumääräykset V osassa. Osat I ja III jakautuvat lisäksi erillisiin lukuihin. 

Sopimuksen liitteinä on yhdistetyn patenttituomioistuimen perussääntö, johon sisältyvät tuomioistuinta koskevat institutionaaliset ja varainhoitoa koskevat järjestelyt (liite I) sekä taulukko asioiden jakautumisesta keskusjaoston toimipisteiden välillä (liite II). Mainitut liitteet ovat erottamaton osa sopimusta. 

Sopimuksen johdanto 

Sopimuksen johdannossa kuvataan yleisesti eurooppalaisen patenttijärjestelmäuudistuksen tavoitteita sisämarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja pirstoutuneiden patenttimarkkinoiden yhtenäistämiseksi. Johdannossa viitataan Euroopan patenttisopimukseen, jonka kaikki unionin jäsenvaltiot ovat ratifioineet, ja jossa määrätään eurooppapatentteja koskevasta yhteisestä menettelystä sekä yhtenäisestä patenttisuojasta annettuun asetukseen, jonka nojalla patentinhaltijat voivat pyytää eurooppapatentille yhtenäistä vaikutusta. 

Sopimuksen johdannon mukaan yhdistetyn patenttituomioistuimen tavoitteena on edistää patenttisuojaa sekä puolustautumista perusteettomia vaatimuksia ja sellaisia patentteja vastaan, jotka olisi julistettava mitättömäksi. Lisäksi tavoitteena on parantaa oikeusvarmuutta ja varmistaa samalla ratkaisujen joutuisuus ja korkea laatu. Johdannon mukaan yhdistetty patenttituomioistuin on jäsenvaltioiden yhteinen tuomioistuin ja samalla osa niiden oikeudellista järjestelmää. Sille annetaan yksinomainen toimivalta vaikutukseltaan yhtenäisten eurooppapatenttien ja Euroopan patenttisopimuksen nojalla myönnettyjen eurooppapatenttien osalta. 

Johdannossa kuvataan yhdistetyn patenttituomioistuimen asemaa osana unionin oikeusjärjestystä. Euroopan unionin tuomioistuimen on varmistettava unionin oikeusjärjestyksen yhtenäisyys ja unionin oikeuden ensisijaisuus. Sopimusjäsenvaltioita sitoo perussopimusten määräysten mukaisesti vilpittömän yhteistyön velvoite sekä velvoite taata yhdistetyn patenttituomioistuimen avulla unionin oikeuden täysmääräinen soveltaminen ja noudattaminen alueillaan sekä yksityisille oikeussubjekteille tuon oikeuden mukaan kuuluvien oikeuksien suoja. Yhdistetyn patenttituomioistuimen on kansallisten tuomioistuinten tavoin noudatettava ja sovellettava unionin oikeutta ja yhteistyössä unionin tuomioistuimen kanssa varmistettava sen asianmukainen soveltaminen ja tulkinta sekä pyydettävä ennakkoratkaisuja EUT-sopimuksen 267 artiklan mukaisesti. 

Johdannossa todetaan sopimusjäsenvaltioiden vastuu yhdistetyn patenttituomioistuimen toiminnasta aiheutuvista vahingoista sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan oikeuskäytännön mukaisesti. Lisäksi sopimusvaltiot vastaavat yhdistetyn patenttituomioistuimen tekemistä unionin oikeuden loukkauksista yhteisvastuullisesti EUT-sopimuksen 258, 259 ja 260 artiklan nojalla, jotta varmistetaan unionin oikeuden ensisijaisuuden kunnioittaminen ja asianmukainen soveltaminen. Unionin oikeuteen kuuluvat EU-sopimus, EUT-sopimus, Euroopan unionin perusoikeuskirja, unionin oikeuden yleiset periaatteet sellaisina kuin Euroopan unionin tuomioistuin on niitä kehittänyt ja erityisesti oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sekä oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja unionin johdettu oikeus. 

Johdannossa todetaan, että kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot voivat liittyä tähän sopimukseen ja jäsenvaltiot, jotka eivät osallistu yhtenäistä patenttisuojaa koskevaan tiiviimpään yhteistyöhön, voivat osallistua sopimukseen alueilleen myönnettyjen eurooppapatenttien osalta. 

I OSA YLEISET JA INSTITUTIONAALISET MÄÄRÄYKSET

1 luku Yleiset määräykset

Luvun artikloihin sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

1 artikla. Yhdistetty patenttituomioistuin. Artiklan 1 kohdan mukaan yhdistetty patenttituomioistuin perustetaan eurooppapatentteja ja vaikutukseltaan yhtenäisiä eurooppapatentteja koskevien riitojen ratkaisemista varten. Artiklan 2 kohdan mukaan patenttituomioistuin on sopimusjäsenvaltioiden yhteinen tuomioistuin, jota koskevat samat unionin oikeuden velvoitteet kuin sopimusjäsenvaltioiden kansallisia tuomioistuimia. 

Yhdistetty patenttituomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan sekä nykyisin kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltäviä perinteisiä eurooppapatentteja koskevia riita-asioita että uusia vaikutukseltaan yhtenäisiä eurooppapatentteja koskevia riita-asioita. Sopimuksen 83 artiklassa määrätyn siirtymäaikajärjestelyn jälkeen kaikkia eurooppapatentteja koskevat tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat riita-asiat ratkaistaan yhdistetyssä patenttituomioistuimessa. Patenttilain 65 §:n mukaan patenttilakiin perustuvat riita- ja hakemusasiat käsitellään markkinaoikeudessa. Siirtymäaikajärjestelyjen päättyessä markkinaoikeudella ei ole toimivaltaa käsitellä yhdistetyn patenttituomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia asioita. 

Yhdistetyllä patenttituomioistuimella ei ole sopimuksen mukaan toimivaltaa käsitellä rikosasioita. Patenttilain 66 §:n mukainen Helsingin käräjäoikeuden toimivalta käsitellä teollisoikeusrikoksia tai patenttirikkomuksia ei näin ollen muutu. 

Unionin tuomioistuimen lausunnon 1/09 mukaan unionin oikeuden soveltaminen ja tulkinta on mahdollista antaa ainoastaan unionin tuomioistuinjärjestelmään kuuluvalle tuomioistuimelle. Unionin tuomioistuinjärjestelmä koostuu lausunnon mukaan unionin tuomioistuimista ja jäsenvaltioiden tuomioistuimista. Sopimuksella nyt perustettava tuomioistuin on osa unionin tuomioistuinjärjestelmää, koska se on sopimusjäsenvaltioiden yhteinen tuomioistuin. Suomen valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta sopimuksella perustettava tuomioistuin on kuitenkin kansainvälinen tuomioistuin. 

Perustuslain 3 §:n 3 momentissa säädetään, että tuomiovaltaa Suomessa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Perustuslain 98 §:n mukaan yleisiä tuomioistuimia ovat korkein oikeus, hovioikeudet ja käräjäoikeudet; yleisiä hallintotuomioistuimia ovat korkein hallinto-oikeus ja alueelliset hallinto-oikeudet ja tuomiovaltaa erikseen määrätyillä toimialoilla käyttävistä erityistuomioistuimista säädetään lailla. 

2 artikla. Määritelmät. Artiklassa määrätään, että sopimusta sovellettaessa a) ”tuomioistuimella” tarkoitetaan yhdistettyä patenttituomioistuinta; b) ”jäsenvaltiolla” tarkoitetaan Euroopan unionin jäsenvaltioita; c) ”sopimusjäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, joka on sopimuksen osapuoli; d) ”Euroopan patenttisopimuksella” tarkoitetaan eurooppapatenttien myöntämisestä 5 päivänä lokakuuta 1973 tehtyä yleissopimusta ja sen myöhempiä muutoksia; e) ”eurooppapatentilla” tarkoitetaan Euroopan patenttisopimuksen määräysten nojalla myönnettyä patenttia, jolla ei ole yhtenäistä vaikutusta asetuksen (EU) N:o 1257/2012 nojalla; f) ”vaikutukseltaan yhtenäisellä eurooppapatentilla” tarkoitetaan Euroopan patenttisopimuksen määräysten nojalla myönnettyä patenttia, jolla on yhtenäinen vaikutus asetuksen (EU) N:o 1257/2012 nojalla; g) ”patentilla” tarkoitetaan eurooppapatenttia ja/tai vaikutukseltaan yhtenäistä eurooppapatenttia; h) ”lisäsuojatodistuksella” tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 469/2009 tai asetuksen (EY) N:o 1610/96 nojalla myönnettyä lisäsuojatodistusta; i) ”perussäännöllä” tarkoitetaan tuomioistuimen perussääntöä sellaisena kuin se on esitettynä liitteessä I, joka on erottamaton osa sopimusta; j) ”työjärjestyksellä” tarkoitetaan tuomioistuimen työjärjestystä sellaisena kuin se laaditaan sopimuksen 41 artiklan mukaisesti. 

Lisäsuojatodistusten osalta on huomattava, että lisäsuojatodistus on asetusten nojalla mahdollista myöntää myös vaikutukseltaan yhtenäisen eurooppapatentin perusteella. Lisäsuojatodistusta on kuitenkin haettava erikseen kunkin maan patenttiviranomaiselta ja sen vaikutus rajoittuu kyseiseen maahan. Lisäsuojatodistusta, jolla olisi patentin tapaan yhtenäinen vaikutus, ei ole tällä hetkellä olemassa. 

Artiklan sisältämät määritelmät rajaavat sopimuksen sellaisten määräysten soveltamisalaa, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määritelmät kuuluvat lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). 

3 artikla. Soveltamisala. Artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalasta. Sopimusta sovelletaan a) vaikutukseltaan yhtenäisiin eurooppapatentteihin; b) patentin suojaamille tuotteille myönnettyihin lisäsuojatodistuksiin; c) eurooppapatentteihin, jotka eivät ole vielä rauenneet sopimuksen voimaantulopäivänä tai jotka on myönnetty voimaantulopäivän jälkeen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 83 artiklan soveltamista; d) eurooppapatenttihakemuksiin, jotka ovat vireillä sopimuksen voimaantulopäivänä tai jotka on tehty voimaantulopäivän jälkeen, sanotun rajoittamatta 83 artiklan soveltamista. 

Sopimuksen soveltamisala kattaa kaikki sopimuksen voimaantulopäivänä Euroopan patenttisopimuksen nojalla myönnetyt ja voimassa olevat patentit sekä lisäsuojatodistusasetusten nojalla myönnetyt ja voimassa olevat lisäsuojatodistukset. Lisäksi soveltamisala kattaa sopimuksen voimaantulopäivänä vireillä olevat eurooppapatenttihakemukset ja sen jälkeen tehtävät eurooppapatenttihakemukset. 

Sopimuksen 83 artiklassa määrätään eurooppapatenttihakemuksia, perinteisiä eurooppapatentteja ja lisäsuojatodistuksia koskevista siirtymäaikajärjestelyistä. Siirtymäaikajärjestelyt eivät koske vaikutukseltaan yhtenäisiä eurooppapatentteja. 

4 artikla. Oikeudellinen asema. Artiklassa määrätään yhdistetyn patenttituomioistuimen oikeudellisesta asemasta oikeushenkilönä. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuimella on sopimusjäsenvaltioissa oikeushenkilön asema ja sillä on laajin asianomaisen valtion kansallisen oikeuden mukaan oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Suomessa tämä tarkoittaisi, että yhdistetty patenttituomioistuin on itsenäinen oikeushenkilö, jolla voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia. Tuomioistuin voi myös kantaa ja vastata tuomioistuimessa. 

Artiklan 2 kohdan mukaan tuomioistuinta edustaa muutoksenhakutuomioistuimen presidentti. Presidentti kirjoittaa näin ollen esimerkiksi tuomioistuimen nimen sopimuksia tehtäessä. Vaikka kohdassa ei määrätä presidentin oikeudesta valtuuttaa muuta henkilöä edustamaan itseään ja siten tuomioistuinta, lienee tämä yleisten oikeusperiaatteiden mukaan sallittua. Presidentin valitsemisesta määrätään tuomioistuimen perussäännön 13 artiklassa. 

Suomessa kansainvälisen järjestön oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeustoimikelpoisuudesta säädetään lailla (ks. myös PeVL 38/2000 vp). 

5 artikla. Vastuu. Artiklassa määrätään lainvalinnasta ja toimivaltaisesta tuomioistuimesta. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuimen tekemään sopimukseen ja sopimuksesta johtuviin velvoitteisiin sovellettava laki määräytyy sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) mukaan, edellyttäen, että sopimus kuuluu sanotun asetuksen soveltamisalaan. Jos asetus ei tule sovellettavaksi, tuomioistuimen tekemään sopimukseen sovelletaan tuomioistuinvaltion lakia (lex fori). 

Artiklan 2 kohdassa määrätään minkä valtion lakia sovelletaan sellaiseen sopimukseen perustumattomaan korvausvelvollisuuteen, joka perustuu tuomioistuimen tai tuomioistuimen henkilöstön tehtäviensä suorittamisen yhteydessä aiheuttamaan vahinkoon. Sovellettava laki määräytyy ensisijaisesti sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (Rooma II) mukaan. Jos asia ei kuulu Rooma II –asetuksen soveltamisalaan, vahingonkorvausvelvollisuus määräytyy sen sopimusjäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa vahinko tapahtui. Kohdan määräys sovellettavasta laista ei rajoita jäsenvaltioiden korvausvastuuta unionin oikeuden rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta. Tästä jäsenvaltioiden korvausvastuusta määrätään sopimuksen 22 artiklassa. 

Artiklan 3 kohta sisältää tuomioistuimen toimivaltaa koskevan määräyksen. Sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa vahinko tapahtui, on toimivalta käsitellä artiklan 2 kohdassa tarkoitetut vahingonkorvausriidat. 

Sovellettavasta laista, vahingonkorvausvastuista ja toimivaltaisesta tuomioistuimesta säädetään Suomessa lailla. 

2 luku Institutionaaliset määräykset

Luvun artikloihin sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

6 artikla. Tuomioistuin. Artiklan 1 kohta sisältää yleisen määräyksen, jossa todetaan yhdistetyn patenttituomioistuimen muodostuvan ensimmäisen asteen tuomioistuimesta, muutoksenhakutuomioistuimesta ja kirjaamosta. 

Artiklan 2 kohdassa määrätään yleisesti, että yhdistetty patenttituomioistuin suorittaa sille sopimuksessa asetetut tehtävät. 

Kotimaisessa lainsäädännössä tuomioistuimen tehtävistä ja toimivallasta samoin kuin päätösvaltaisista kokoonpanoista säädetään lailla. 

7 artikla. Ensimmäisen asteen tuomioistuin. Artiklassa määrätään ensimmäisen asteen tuomioistuimen rakenteesta. Artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäisen asteen tuomioistuin muodostuu keskusjaostosta sekä paikallis- ja aluejaostoista. Ensimmäisen asteen tuomioistuimen jaostojen keskinäisestä toimivallasta määrätään sopimuksen 33 artiklassa. 

Artiklan 2 kohdassa määrätään, että keskusjaoston toimipaikka sijaitsee Pariisissa. Tämän lisäksi keskusjaostolla on toimipisteet Lontoossa ja Münchenissä. Keskusjaostossa käsiteltävien asioiden jakautumisesta mainittujen toimipisteiden kesken määrätään sopimuksen liitteessä II, joka muodostaa erottamattoman osan sopimusta. Mainittu asioiden jakautuminen toimipisteiden kesken noudattaa jaottelua eri tekniikan aloihin. 

Artiklan 3 ja 4 kohdassa määrätään paikallisjaoston perustamisesta. Artiklan 3 kohdan mukaan paikallisjaosto perustetaan asianomaiseen sopimusjäsenvaltioon sen sopimuksen liitteenä olevan perussäännön 18 artiklan mukaisesti esittämästä pyynnöstä. Sanottu sopimusjäsenvaltio nimeää sen, missä kyseisen paikallisjaoston toimipaikka sijaitsee. 

Artiklan 3 kohdassa käytetään passiivimuotoilua ”sopimusjäsenvaltioon perustetaan paikallisjaosto”. Sopimusneuvotteluissa lähtökohtana tältä osin on ollut, että kullakin sopimusjäsenvaltiolla on niin halutessaan oikeus saada itselleen paikallisjaosto isännöitäväksi. Suomeen on tarkoitus perustaa yhdistetyn patenttituomioistuimen paikallisjaosto. Tarkoituksena on, että Suomen paikallisjaosto toimisi Helsingissä markkinaoikeuden yhteydessä siten, että se hyödyntäisi markkinaoikeuden tiloja. Paikallisjaoston perustamista koskevasta menettelystä määrätään perussäännön 18 artiklassa. Paikallisjaoston perustamista pyydetään tuomioistuimen hallintokomitealta. Hallintokomitea päättää paikallisjaoston perustamisesta sopimuksen 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti kolmen neljäsosan määräenemmistöllä. 

Kun tuomioistuimen hallintokomitea on tehnyt päätöksen paikallisjaoston perustamisesta Helsinkiin, hallitus antaisi esityksen laiksi paikallisjaoston perustamisesta sekä siellä käytettävistä oikeudenkäyntikielistä (suomi, ruotsi ja englanti). Paikallisjaostosta ja siitä aiheutuvista kustannuksista on selostettu myös yleisperusteluiden 6 ja 4.2 jaksoissa sekä yksityiskohtaisissa perusteluiden 4.1 jaksossa. 

Artiklan 4 kohdan mukaan sopimusjäsenvaltion pyynnöstä asianomaiseen sopimusjäsenvaltioon voidaan perustaa uusi paikallisjaosto kutakin sataa sellaista patenttiasiaa kohden, jotka on pantu vireille kyseisessä sopimusjäsenvaltiossa edeltävien kolmen peräkkäisen vuoden aikana. Paikallisjaostojen enimmäismäärä sopimusjäsenvaltiota kohden on neljä. 

Artiklan 5 kohdassa määrätään aluejaoston perustamisesta. Sen mukaan kahta tai useampaa sopimusjäsenvaltiota varten perustetaan aluejaosto niiden sopimuksen liitteenä olevan perussäännön mukaisesti esittämästä pyynnöstä. Sanotut sopimusjäsenvaltiot nimeävät, missä kyseisen aluejaoston toimipaikka sijaitsee. Aluejaosto voi kuitenkin pitää istuntoja myös muualla kuin toimipaikassaan. 

8 artikla. Ensimmäisen asteen tuomioistuimen kokoonpanot. Artiklassa määrätään ensimmäisen asteen tuomioistuimen kokoonpanoista. Artiklan 1 kohdan mukaan kokoonpanojen on oltava monikansallisia ja kokoonpanoissa on lähtökohtaisesti kolme tuomaria. 

Artiklan 2 kohdan mukaan paikallisjaostojen kokoonpanoissa on yksi lainoppinut tuomari, joka on sen sopimusjäsenvaltion kansalainen, jossa asianomainen paikallisjaosto sijaitsee, ja kaksi lainoppinutta tuomaria, jotka eivät ole kyseessä olevan sopimusjäsenvaltion kansalaisia. Artiklan 3 kohdan mukaan kokoonpanoissa on vaihtoehtoisesti kaksi lainoppinutta tuomaria, jotka ovat sen sopimusjäsenvaltion kansalaisia, jossa asianomainen paikallisjaosto sijaitsee, ja yksi lainoppinut tuomari, joka ei ole kyseessä olevan sopimusjäsenvaltion kansalainen. Valinta näiden kokoonpanovaihtoehtojen välillä määräytyy sen mukaan, kuinka monta patenttikannetta on pantu vireille asianomaisessa sopimusjäsenvaltiossa viimeisen peräkkäisen kolmen vuoden aikana. 

Artiklan 4 kohdassa määrätään, että aluejaostojen kokoonpanoissa on kaksi lainoppinutta tuomaria, jotka ovat kyseessä olevien sopimusjäsenvaltioiden kansalaisia, ja yksi lainoppinut tuomari, joka ei ole kyseessä olevien sopimusjäsenvaltioiden kansalainen. 

Paikallis- tai aluejaoston kokoonpano voi artiklan 5 kohdan mukaan pyytää ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidenttiä osoittamaan kokoonpanoon ylimääräisen teknisen pätevyyden omaavan tuomarin, jolla on pätevyys ja kokemusta kyseessä olevalla teknologian alalla. Paikallis- tai aluejaoston kokoonpano voi esittää sanotun pyynnön asianosaisen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. 

Artiklan 6 kohdassa määrätään, että keskusjaoston kokoonpanoissa on kaksi lainoppinutta tuomaria, jotka ovat eri sopimusjäsenvaltioiden kansalaisia, sekä yksi teknisen pätevyyden omaava tuomari, jolla on pätevyys ja kokemusta kyseessä olevalla teknologian alalla. Asioissa, jotka tarkoittavat 32 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettuja kanteita,eli kanteita, jotka koskevat Euroopan patenttiviraston päätöksiä, kokoonpanona on kuitenkin kolme lainoppinutta tuomaria, jotka ovat eri sopimusjäsenvaltioiden kansalaisia. 

Vaikka edellä todetun mukaisesti lähtökohtana on, että asiat ratkaistaan kolmen tai neljän tuomarin kokoonpanossa (kollegio), niin asianosaiset voivat artiklan 7 kohdan mukaisesti sopia siitä, että asia käsitellään yhden lainoppineen tuomarin toimesta. Täsmällisemmät määräykset sisällytetään työjärjestykseen. 

Artiklan 8 kohdassa määrätään, että kaikkien ensimmäisen asteen tuomioistuimen kokoonpanojen puheenjohtajan tulee olla lainoppinut tuomari. 

9 artikla. Muutoksenhakutuomioistuin. Artiklassa määrätään muutoksenhakutuomioistuimen sijaintipaikasta sekä sen kokoonpanoista. 

Artiklan 1 kohdan mukaan muutoksenhakutuomioistuimen kokoonpanojen on oltava monikansallisia ja niissä on lähtökohtaisesti viisi tuomaria. Kokoonpanon jäsenistä kolme tuomaria on lainoppineita tuomareita, jotka ovat eri sopimusjäsenvaltioidenkansalaisia. Kaksi jäsenistä on puolestaan teknisen pätevyyden omaavia tuomareita, joilla on pätevyys ja kokemus kyseessä olevalla teknologian alalla. Nämä teknisen pätevyyden omaavat tuomarit nimeää muutoksenhakutuomioistuimen presidentti. Artiklan 2 kohdan mukaan asioissa, jotka tarkoittavat 32 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettuja kanteita kokoonpanona on kuitenkin kolme lainoppinutta tuomaria, jotka ovat eri sopimusjäsenvaltioiden kansalaisia. 

Artiklan 3 kohdan mukaan muutoksenhakutuomioistuimen kokoonpanojen muodostamisesta määrätään tarkemmin sopimuksen liitteenä olevassa perussäännössä. Artiklan 4 kohdassa määrätään, että kaikkien muutoksenhakutuomioistuimen kokoonpanojen puheenjohtajan tulee kuitenkin olla lainoppinut tuomari. 

Artiklan 5 kohdan mukaan muutoksenhakutuomioistuimen toimipaikka sijaitsee Luxemburgissa. 

10 artikla. Kirjaamo. Artiklan 1 kohdan mukaan muutoksenhakutuomioistuimen toimipaikan yhteyteen, eli Luxemburgiin, perustetaan kirjaamo. Kirjaamoa hallinnoi kirjaaja. Kirjaamon tehtävänä on suorittaa sille sopimuksen liitteenä olevan perussäännön mukaisesti asetetut tehtävät. Artiklan 2 kohdassa lisäksi määrätään, että ensimmäisen asteen tuomioistuimen kaikkiin jaostoihin perustetaan alakirjaamot. 

Artiklan 3 kohdan mukaan kirjaamo pitää rekisteriä kaikista yhdistetyssä patenttituomioistuimessa käsiteltävänä olevista asioista. Asianomaisen alakirjaamon tulee sen jälkeen, kun asia on toimitettu käsiteltäväksi, ilmoittaa jokainen asia kirjaamolle. Kirjaamon pitämä rekisteri on julkinen, jollei puheena olevasta sopimuksesta tai yhdistetyn patenttituomioistuimen työjärjestyksestä muuta johdu. 

Artiklan 4 kohdan mukaan yhdistetty patenttituomioistuin nimittää kirjaajan sopimuksen liitteenä olevan perussäännön 22 artiklan mukaisesti ja antaa kirjaajan tehtäviä koskevat säännöt. 

Myös Suomessa tuomioistuimen tulee pitää diaaria tai vastaavaa asiakirjarekisteriä tuomioistuimessa vireille saatetuista asioista. Diaaritiedot ovat lähtökohtaisesti julkisia. 

11 artikla. Komiteat. Artiklassa määrätään, että sopimuksen tehokkaan täytäntöönpanon ja toiminnan varmistamiseksi perustetaan hallintokomitea, budjettikomitea ja neuvoa-antava komitea, joiden on suoritettava erityisesti sopimuksessa ja sen liitteenä olevassa perussäännössä mainitut tehtävät. Hallintokomitealla on yhdistetyn patenttituomioistuimen organisaatiota ja toimintaa koskevaa merkittävää päätöksentekovaltaa. Hallintokomitealle on lisäksi sopimuksella delegoitu sopimuksentekovaltaa yksityiskohtaisten perustelujen 4.2 jaksossa kuvatulla tavalla. Hallinto- ja budjettikomitealle kuuluu merkittäviä yhdistetyn patenttituomioistuimen toimintaan liittyviä tehtäviä, kuten tuomareiden nimittämisestä ja yhdistetyn patenttituomioistuimen talousarviosta päättäminen. 

12 artikla. Hallintokomitea. Artikla sisältää yleiset määräykset hallintokomitean muodostamisesta sekä päätöksenteosta. Artiklan 1 kohdan mukaan hallintokomitea muodostuu yhdestä kunkin sopimusjäsenvaltion edustajasta. Tämän lisäksi Euroopan unionin komissio on edustettuna tarkkailijana. Artiklan 2 kohdan mukaan kullakin sopimusjäsenvaltiolla on hallintokomiteassa yksi ääni. Artiklan 3 kohdassa määrätään, että hallintokomitea tekee päätöksensä edustettuina olevien ja äänestykseen osallistuvien sopimusjäsenvaltioiden kolmen neljäsosan enemmistöllä, jollei sopimuksessa tai sen liitteenä olevassa perussäännössä toisin määrätä. 

Edellä mainitun lisäksi artiklassa määrätään, että hallintokomitea hyväksyy oman työjärjestyksensä. Hallintokomitea valitsee lisäksi jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan kolmen vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia. 

13 artikla. Budjettikomitea. Artikla sisältää yleiset määräykset budjettikomitean muodostamisesta sekä päätöksenteosta. Artiklan 1 kohdan mukaan budjettikomitea muodostuu yhdestä kunkin sopimusjäsenvaltion edustajasta. Artiklan 2 kohdan mukaan kullakin sopimusjäsenvaltiolla on budjettikomiteassa yksi ääni. Artiklan 3 kohdassa määrätään, että budjettikomitea tekee päätöksensä sopimusjäsenvaltioiden edustajien yksinkertaisella enemmistöllä. Talousarvion hyväksyminen edellyttää kuitenkin sopimusjäsenvaltioiden edustajien kolmen neljäsosan enemmistöä. 

Edellä mainitun lisäksi artiklassa määrätään, että budjettikomitea hyväksyy oman työjärjestyksensä. Budjettikomitea valitsee lisäksi jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan kolmen vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia. 

14 artikla. Neuvoa-antava komitea. Artikla sisältää yleiset määräykset neuvoa-antavan komitean muodostamisesta ja sen tehtävistä asiantuntijaelimenä. Artiklan 1 kohdan mukaan neuvoa-antavan komitean tehtävänä on avustaa hallintokomiteaa yhdistetyn patenttituomioistuimen tuomareiden nimittämisen valmistelussa. Sopimuksen 16 artiklan mukaan neuvoa-antava komitea laatii luettelon sopivimmista ehdokkaista, jotka voidaan nimittää tuomioistuimen tuomareiksi. Lisäksi neuvoa-antavan komitean tehtävänä on tehdä ehdotuksia sopimuksen liitteenä olevan perussäännön 15 artiklassa tarkoitetulle puheenjohtajistolle sopimuksen 19 artiklassa tarkoitettua tuomareiden koulutusohjelmaa koskeviksi suuntaviivoiksi sekä antaa hallintokomitealle lausuntoja sopimuksen 48 artiklassa tarkoitetuista pätevyysvaatimuksista. 

Artiklan 2 kohdan mukaan neuvoa-antava komitea muodostuu patenttituomareista sekä patenttioikeuden alalla ja patenttioikeudenkäynneissä toimivista ammatinharjoittajista. Heidät nimitetään kuuden vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia. Sopimuksen liitteenä olevassa perussäännössä määrätään tarkemmin neuvoa-antavan komitean jäsenten nimittämismenettelystä. Artiklan 3 kohdan mukaan neuvoa-antavan komitean kokoonpanon tulee varmistaa alan laaja asiantuntemus sekä kunkin sopimusjäsenvaltion edustus. Neuvoa-antavan komitean jäsenet ovat kuitenkin täysin riippumattomia hoitaessaan tehtäviään. 

Edellä mainitun lisäksi artiklassa määrätään, että neuvoa-antava komitea hyväksyy oman työjärjestyksensä. Neuvoa-antava komitea valitsee lisäksi jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan kolmen vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia. 

3 luku Tuomioistuimen tuomarit

Luvun 15—18 artikloihin sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

15 artikla. Tuomareiden nimittämistä koskevat kelpoisuusvaatimukset. Artiklassa määrätään yhdistetyn patenttituomioistuimen tuomareiden kelpoisuusvaatimuksista. Artiklan 1 kohdassa määrätään ensinnäkin, että yhdistetyssä patenttituomioistuimessa on sekä lainoppineita tuomareita että teknisen pätevyyden omaavia tuomareita. Tämän lisäksi 1 kohdassa määrätään yleisesti, että tuomarien on täytettävä korkeimmat pätevyysvaatimukset, ja heillä on oltava osoitettua kokemusta patenttioikeudenkäyntien alalta. 

Artiklan 2 kohdassa määrätään lainoppineita tuomareita koskien edelleen, että heillä on oltava pätevyys, joka vaaditaan tuomarinvirkoihin nimittämiseen sopimusjäsenvaltiossa. Artiklan 3 kohdassa määrätään puolestaan teknisen pätevyyden omaavien tuomareiden osalta, että heillä on oltava yliopistotutkinto ja jonkin teknologian alan osoitettua pätevyyttä. Lisäksi teknisen pätevyyden omaavalla tuomarilla tulee olla sellaista osoitettua tietämystä yksityisoikeudesta ja riita-asioiden oikeudenkäynnistä, jolla on merkitystä patenttioikeudenkäyntien kannalta. 

Suomessa tuomareiden nimittämisestä ja kelpoisuusvaatimuksista säädetään lailla. Myös markkinaoikeudessa käsiteltäessä patentteja koskevia riita-asioita kokoonpanoon kuuluu lähtökohtaisesti sekä lainoppineita jäseniä että teknisen pätevyyden omaavia jäseniä. 

16 artikla. Nimitysmenettely. Artikla sisältää yleiset määräykset yhdistetyn patenttituomioistuimen tuomareiden nimitysmenettelystä. Artiklan 1 kohdan mukaan neuvoa-antava komitea laatii luettelon sopivimmista ehdokkaista, jotka voidaan nimittää yhdistetyn patenttituomioistuimen tuomareiksi. Mainitun luettelon perusteella hallintokomitea artiklan 2 kohdan mukaan nimittää yhdistetyn patenttituomioistuimen tuomarit yhteisestä sopimuksesta. 

Artiklan 3 kohdassa määrätään vielä, että tuomareiden nimittämistä koskevat täytäntöönpanomääräykset sisältyvät sopimuksen liitteenä olevan perussäännön 3 artiklaan. 

17 artikla. Oikeudellinen riippumattomuus ja puolueettomuus. Artiklan 1 kohdan mukaan yhdistetyn patenttituomioistuimen, sen tuomareiden ja kirjaajan on oltava oikeudellisesti riippumattomia. Tuomareita eivät sido mitkään ohjeet heidän hoitaessaan tehtäviään. Artiklan 2 kohdassa määrätään, että lainoppineet tuomarit sekä ne teknisen pätevyyden omaavat tuomarit, jotka ovat yhdistetyn patenttituomioistuimen päätoimisia tuomareita, eivät saa harjoittaa muuta ammattitoimintaa, olipa se ansiotoimintaa tai ei, jollei tuomioistuimen hallintokomitea myönnä poikkeuslupaa. Artiklan 3 kohdan mukaan yhdistetyn patenttituomioistuimen tuomarin tehtävän hoitaminen ei kuitenkaan estä muiden oikeudellisten tehtävien hoitamista kansallisella tasolla. Näin ollen esimerkiksi kansallisen tuomarin virkaa hoitava henkilö tullessaan nimitetyksi yhdistetyn patenttituomioistuimen tuomarin tehtävään voi jatkaa kansallisen tuomarinvirkansa hoitamista sillä edellytyksellä, että hän saa siihen sivutoimiluvan. 

Artiklan 4 kohdan mukaan teknisen pätevyyden omaavien tuomareiden, jotka ovat yhdistetyn patenttituomioistuimen osa-aikaisia tuomareita, tehtävien hoitaminen ei sulje pois muiden tehtävien hoitamista edellyttäen, että tämä ei aiheuta esteellisyyttä. 

Artiklan 5 kohdassa määrätään vielä, että esteellinen tuomari ei saa osallistua asian käsittelyyn. Tarkemmin esteellisyydestä määrätään sopimuksen liitteenä olevan perussäännön 7 artiklassa.  

Tuomioistuinten ja sen tuomareiden riippumattomuus ja puolueettomuus ovat lainkäytön kulmakiviä. Tuomioistuinten riippumattomuus on Suomessa todettu perustuslain 3 §:ssä. 

18 artikla. Tuomaripooli. Artikla sisältää yleiset määräykset yhdistetyn patenttituomioistuimen tuomaripoolista. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomaripoolin muodostamisesta määrätään tarkemmin sopimuksen liitteenä olevassa perussäännössä. Artiklan 2 kohdassa määrätään, että tuomaripooli muodostuu ensimmäisen asteen tuomioistuimen kaikista lainoppineista jäsenistä sekä teknisen pätevyyden omaavista tuomareista, jotka ovat yhdistetyn patenttituomioistuimen päätoimisia tai osa-aikaisia tuomareita. Tuomaripoolissa tulee olla kutakin teknologian alaa kohden vähintään yksi sellainen teknisen pätevyyden omaava tuomari, jolla on asiaankuuluva pätevyys ja kokemus. Tuomaripooliin kuuluvien teknisen pätevyyden omaavien tuomareiden on oltava myös muutoksenhakutuomioistuimen käytettävissä. 

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuksen tai sen liitteenä olevan perussäännön määräämissä tilanteissa ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentti osoittaa tuomarit tuomaripoolista asianomaiseen jaostoon. Tuomareiden osoittamisen on perustuttava heidän oikeudelliseen tai tekniseen asiantuntemukseensa, kielitaitoonsa ja asiakuuluvaan kokemukseensa. Puheena olevassa kohdassa edelleen määrätään, että tuomareiden osoittamisella on taattava sama työn korkea laatu sekä sama oikeudellisen ja teknisen asiantuntemuksen korkea taso ensimmäisen asteen tuomioistuimen kaikissa kokoonpanoissa. 

19 artikla. Koulutusohjelma. Artiklassa määrätään yhdistetyn patenttituomioistuimen tuomareiden koulutusohjelmasta. Artiklan mukaan koulutusohjelman tarkoituksena on parantaa patenttioikeudenkäyntien alan asiantuntemusta sekä lisätä ja varmistaa tämän asiantuntemuksen maantieteellinen jakauma. Koulutus on tarkoitettu tuomariehdokkaille ja tuomioistuimeen nimitetyille tuomareille. Koulutusohjelman tarvitsemat tilat ja palvelut sijaitsevat Budapestissä. Koulutusohjelman yksityiskohdista määrätään sopimuksen liitteenä olevan perussäännön 11 artiklassa. 

4 luku Unionin oikeuden ensisijaisuus ja sopimusjäsenvaltioiden korvausvastuu ja vastuu

Luvun artikloihin sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

20 artikla. Unionin oikeuden ensisijaisuus ja unionin oikeuden noudattaminen. Artiklan mukaan tuomioistuin soveltaa unionin oikeutta kaikilta osiltaan ja kunnioittaa sen ensisijaisuutta. Sopimuksen johdannossa unionin oikeuteen kuuluvina mainitaan EU-sopimus, EUT-sopimus, Euroopan unionin perusoikeuskirja, unionin oikeuden yleiset periaatteet sellaisina kuin Euroopan unionin tuomioistuin on niitä kehittänyt, Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja unionin johdettu oikeus. 

Unionin tuomioistuimen lausunnon 1/09 mukaan unionin oikeuden soveltaminen ja tulkinta on mahdollista antaa ainoastaan unionin tuomioistuinjärjestelmään kuuluvalle tuomioistuimelle. Unionin tuomioistuinjärjestelmä koostuu lausunnon mukaan unionin tuomioistuimista ja jäsenvaltioiden tuomioistuimista. Sopimuksella nyt perustettava tuomioistuin on osa unionin tuomioistuinjärjestelmää, koska se on sopimusjäsenvaltioiden yhteinen tuomioistuin. Tuomioistuimen velvollisuus noudattaa unionin oikeutta rinnastuu kansallisten tuomioistuinten velvollisuuteen noudattaa unionin oikeutta ja antaa unionin oikeudelle etusija. Suomen valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta sopimuksella perustettava tuomioistuin on kuitenkin kansainvälinen tuomioistuin. 

21 artikla. Ennakkoratkaisupyynnöt. Artiklassa määrätään tuomioistuimen velvollisuudesta tehdä erityisesti EUT-sopimuksen 267 artiklan mukaisesti yhteistyötä Euroopan unionin tuomioistuimen kanssa unionin oikeuden asianmukaisen soveltamisen ja yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi. Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisut sitovat tuomioistuinta. 

Nämä velvollisuudet vastaavat perussopimuksessa määrättyjä kansallisten tuomioistuinten velvollisuuksia suhteessa Euroopan unionin tuomioistuimeen. Unionin tuomioistuimen lausunnon 1/09 mukaan kansallisille tuomioistuimille annettu mahdollisuus tai asetettu velvollisuus pyytää ennakkoratkaisua unionin oikeuden tulkinnasta, on olennainen osa sen varmistamista, että unionin oikeudella on sama vaikutus kaikissa jäsenvaltioissa. 

Suomalaisten tuomioistuinten velvollisuudesta pyytää ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimesta ei ole säädetty kansallisella lailla vaan velvoite johtuu suoraan unionin oikeudesta. 

22 artikla. Unionin oikeuden rikkomisen aiheuttamaa vahinkoa koskeva korvausvelvollisuus. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimusjäsenvaltiot ovat yhteisvastuussa muutoksenhakutuomioistuimen tekemien unionin oikeuden loukkausten aiheuttamasta vahingosta sen unionin oikeuden mukaisesti, joka koskee sopimussuhteen ulkopuolista jäsenvaltioiden vastuuta vahingoista, joita niiden kansalliset tuomioistuimet aiheuttavat unionin oikeutta rikkoessaan. Tällä viitataan unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan jäsenvaltio vastaa unionin oikeutta rikkomalla yksityisille aiheuttamastaan vahingosta. Ylinten kansallisten tuomioistuinten lainkäyttötoimintaan perustuva vahingonkorvausvastuu on todettu Köbler–ratkaisussa (C- 224/01). Vastuun rajoittaminen muutoksenhakutuomioistuimen toimintaan on linjassa edellä mainitun ratkaisun kanssa. Sopimusjäsenvaltioiden yhteisvastuu perustuu tuomioistuimen luonteeseen sopimusjäsenvaltioiden yhteisenä tuomioistuimena. 

Artiklan 2 kohdassa määrätään vahingonkorvauskanteen nostamisesta ja sovellettavasta lainsäädännöstä. Kohdassa 1 tarkoitettua vahinkoa koskeva kanne on nostettava sitä sopimusjäsenvaltiota vastaan, jossa kantajalla on kotipaikka, päätoimipaikka tai toimipaikka, kyseisen sopimusjäsenvaltion toimivaltaisessa viranomaisessa. Jos kantajalla ei ole kotipaikkaa, päätoimipaikkaa tai toimipaikkaa sopimusjäsenvaltiossa, kanteen voin nostaa sitä sopimusjäsenvaltiota vastaa, jossa muutoksenhakutuomioistuin sijaitsee, kyseisen sopimusjäsenvaltion toimivaltaisessa viranomaisessa. Muutoksenhakutuomioistuimen toimipaikka on Luxemburgissa sopimuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaan. 

Toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava oikeuspaikan lakia (lex fori), lukuun ottamatta sen kansainvälistä yksityisoikeutta, kaikkiin niihin kysymyksiin, joita ei säännellä unionin oikeudessa tai yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyssä sopimuksessa. Kantajalla on oikeus saada vahingonkorvauksen koko määrä sopimusjäsenvaltiolta, jota vastaan kanne on nostettu. 

Artiklan 3 kohdassa määrätään, että vahingonkorvauksen maksaneella sopimusjäsenvaltiolla on oikeus saada muilta sopimusjäsenvaltioilta niille kuuluva osuus vahingonkorvauksen kokonaismäärästä. Sopimusjäsenvaltioiden maksuosuudet määräytyvät samojen periaatteiden mukaisesti kuin tuomioistuimen toimintaa koskevat sopimusjäsenvaltioiden rahoitusosuudet. Tuomioistuimen hallintokomitea päättää tämän kohdan mukaisia maksuosuuksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt. 

Sopimussuhteen ulkopuolisesta valtion korvausvastuusta säädetään Suomessa vahingonkorvauslaissa ja valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetussa laissa (978/2014). Artiklassa käsiteltyyn Suomea vastaan nostettuun kanteeseen sovelletaan vahingonkorvauslakia, ja toimivaltaisia viranomaisia ovat yleiset tuomioistuimet. Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettu laki ei tule sovellettavaksi. 

23 artikla. Sopimusjäsenvaltion vastuu. Artiklassa määrätään, että tuomioistuimen toimista ovat vastuussa kukin sopimusjäsenvaltio erikseen ja kaikki sopimusjäsenvaltiot yhdessä. Artiklassa mainitaan erityisesti EUT-sopimuksen 258 artikla, jonka mukaan komissio voi käynnistää jäsenvaltiota vastaan rikkomusmenettelyn, jos jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille perussopimusten mukaan kuuluvan velvoitteen ja EUT-sopimuksen 260 artikla, jonka mukaan komissio voi käynnistää jäsenvaltiota vastaan rikkomusmenettelyn ja vaatia jäsenvaltion määräämistä suorittamaan kiinteämääräisen hyvityksen tai uhkasakon, jos se ei ole toteuttanut unionin tuomioistuimen tuomion toimeenpanemiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Lisäksi artiklassa mainitaan EUT-sopimuksen 259 artikla, joka koskee jäsenvaltion mahdollisuutta nostaa kanne toista jäsenvaltiota vastaan perussopimuksissa määrätyn velvoitteen rikkomisesta. 

Sopimusjäsenvaltiot vastaavat artiklan mukaisesti tuomioistuimen toiminnasta samalla tavalla kuin ne vastaavat kansallisten tuomioistuinten toiminnan unionin oikeuden mukaisuudesta. Vastuu on sekä erillistä että yhteisvastuuta, mikä tarkoittaa sitä, että komissio voi valintansa mukaan käynnistää rikkomusmenettelyn joko yksittäistä sopimusjäsenvaltiota, osaa sopimusjäsenvaltioista tai kaikkia sopimusjäsenvaltioita koskevana. Komissio tai jäsenvaltio, jonka ei tarvitse olla sopimusjäsenvaltio, voi nostaa asiaa koskevan kanteen unionin tuomioistuimessa. 

Suomen vastuusta unionin perussopimusten velvoitteiden laiminlyönnistä ei ole säädetty kansallisella lailla vaan vastuu määräytyy suoraan unionin oikeuden perusteella. Artiklan oikeudellinen merkitys on merkittävä ja sen katsotaan kuuluvan lainsäädännön alaan. 

5 luku Oikeuslähteet ja aineellinen oikeus

Luvun artikloihin sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

24 artikla. Oikeuslähteet. Artiklan 1 kohta sisältää määräykset oikeuslähteistä, joihin patenttituomioistuimen päätösten on perustuttava. Näitä ovat unionin oikeus, mukaan lukien yhtenäistä patenttisuojaa koskevat asetukset (EU) N:o 1257/2012 ja (EU) N:o 1260/2012, yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehty sopimus, Euroopan patenttisopimus, muut kansainväliset sopimukset, joita sovelletaan patentteihin ja jotka sitovat kaikkia sopimusjäsenvaltioita, sekä kansallinen lainsäädäntö. Artiklassa viitataan erityisesti unionin oikeuden ensisijaisuutta ja unionin oikeuden noudattamista koskevaan 20 artiklaan, jonka merkitystä korostetaan. 

Artiklan 2 kohta sisältää lainvalintaa koskevia määräyksiä, jotka tulevat sovellettaviksi, kun tuomioistuin perustaa päätöksensä sopimusjäsenvaltioiden tai muiden kuin sopimusjäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön. Sovellettava lainsäädäntö määritellään a) välittömästi sovellettavien, kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä sisältävän unionin oikeuden säännösten perusteella; tai b) jos välittömästi sovellettavia unionin oikeuden säännöksiä ei ole tai ne eivät ole soveltuvia, kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä sisältävien kansainvälisten sopimusten perusteella; tai jos edellä a ja b alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä tai määräyksiä ei ole, tuomioistuimen määrittämien kansainvälistä yksityisoikeutta koskevien kansallisten säännösten perusteella. 

Artiklan 3 kohdassa määrätään, että tilanteessa, jossa 2 kohdan mukaisesti sovelletaan muiden kuin sopimusjäsenvaltioiden lainsäädäntöä, sovelletaan erityisesti kansallisen lainsäädännön säännöksiä, jotka koskevat patenttioikeudellisia säännöksiä suojan sisällöstä (25–28 artikla) sekä säännöksiä todistustaakasta ja käännetystä todistustaakasta (54–55 artikla), korjaavista toimenpiteistä patentin loukkausta koskevissa menettelyissä (64 artikla), vahingonkorvauksen määräämisestä (68 artikla) ja vanhentumisajasta (72 artikla). 

25 artikla. Oikeus kieltää keksinnön suora hyödyntäminen. Artiklassa määrätään patentinhaltijan oikeudesta kieltää keksinnön suora hyödyntäminen. Sopimuksen englanninkielisessä laitoksessa käytetään ilmaisua oikeus estää (right to prevent). Artiklan mukaan patentti antaa haltijalleen oikeuden kieltää/estää kolmansia osapuolia toteuttamasta ilman haltijan suostumusta seuraavia toimenpiteitä: a) valmistamasta, tarjoamasta, saattamasta markkinoille tai käyttämästä patentin kohteena olevaa tuotetta tai tuomasta maahan tai säilyttämästä tuotetta näitä tarkoituksia varten; b) käyttämästä patentin kohteena olevaa menetelmää tai, jos kolmas osapuoli on tietoinen tai sen olisi pitänyt olla tietoinen siitä, että menetelmän käyttö on kielletty ilman patentinhaltijan suostumusta, tarjoamasta menetelmää käyttöön niiden sopimusjäsenvaltioiden alueella, jossa patentilla on vaikutus; c) tarjoamasta, saattamasta markkinoille, käyttämästä taikka tuomasta maahan tai säilyttämästä näitä tarkoituksia varten tuotetta, joka on saatu suoraan patentin kohteena olevalla menetelmällä. Sopimuksen englanninkielisessä laitoksessa käytetään c alakohdassa ilmaisua tuote, joka on saatu välittömästi patentin kohteena olevalla menetelmällä (product obtained directly by a process). 

Suomessa patenttioikeuden sisällöstä säädetään patenttilain 3 §:ssä. Välitöntä patenttisuojaa koskeva patenttilain 3 §:n 1 momentti vastaa sopimusta, mutta eroaa 25 artiklan sanamuodosta. Lain 3 §:n 1 momentin mukaan patentilla saavutettu yksinoikeus sisältää jäljempänä säädetyin poikkeuksin sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväkseen keksintöä. 

26 artikla. Oikeus kieltää keksinnön välillinen hyödyntäminen. Artikla koskee välillistä patenttisuojaa ja patentinhaltijan oikeutta kieltää keksinnön välillinen hyödyntäminen. Sopimuksen englanninkielisessä laitoksessa käytetään ilmaisua oikeus estää (right to prevent). Artiklan 1 kohdassa määrätään, että patentinhaltijalla on oikeus kieltää/estää ilman haltijan suostumusta toimivia kolmansia osapuolia toimittamasta tai tarjoutumasta toimittamaan niiden sopimusjäsenvaltioiden alueella, joissa patentilla on vaikutus, kyseisen keksinnön olennaiseen osaan liittyviä hyödyntämisvälineitä muulle kuin sellaiselle henkilölle, joka on patentoidun keksinnön hyödyntämiseen oikeutettu osapuoli, jos tämä kolmas osapuoli on tietoinen tai sen olisi pitänyt olla tietoinen siitä, että nämä välineet soveltuvat ja ne on tarkoitettu asianomaisen keksinnön hyödyntämiseen. 

Artiklan 2 kohdan mukaan edellä olevaa ei sovelleta, kun hyödyntämisvälineet ovat yleisesti kaupan olevia tuotteita, lukuun ottamatta tilannetta, jossa kolmas yllyttää henkilöä, jolle toimitus on osoitettu, toteuttamaan jonkin 25 artiklassa kielletyn toimenpiteen. Toisin sanoen, yleisesti kaupan olevien tuotteiden toimittaminen ei loukkaa patenttisuojaa paitsi jos kolmas osapuoli yllyttää tuotteiden vastaanottajaa käyttämään yleisesti kaupan olevia tuotteita patentin loukkaamiseen. 

Artiklan 3 kohdassa määrätään, että 1 kohdassa mainittuna patentoidun keksinnön hyödyntämiseen oikeutettuina osapuolina ei pidetä 27 artiklan a-d kohdassa tarkoitettuja toimia suorittavia henkilöitä, joilla on oikeus hyödyntää keksintöä artiklassa määrättyjen patenttioikeuden rajoitusten perusteella. Sopimuksen 27 artiklassa määrätään, että patentin antamat oikeudet eivät käsitä seuraavia: a) toimet, jotka suoritetaan yksityisluonteisesti muissa kuin kaupallisissa tarkoituksissa; b) kokeelliset toimet, jotka liittyvät patentoidun keksinnön kohteeseen; c) biologisen materiaalin käyttö muiden kasvilajikkeiden jalostamiseen tai löytämiseen tai kehittämiseen; d) eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin (2001/82/EY) ja ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin (2001/83/EY) nojalla sallitut toimet (ns. Bolar-poikkeus). 

Välillisestä patenttisuojasta ja välillisestä tuotesuojasta säädetään patenttilain 3 §:n 2 momentissa ja säännös vastaa pääosin sisällöltään sopimuksen määräystä. Poikkeuksen muodostaa 27 artiklan c kohdan mukainen patenttisuojan rajoitus, joka mahdollistaa biologisen materiaalin käytön muiden kasvilajikkeiden kehittämiseen ja 27 artiklan k kohdan mukainen rajoitus, jonka mukaan yksioikeus ei kata neuvoston direktiivin 2009/24/EY (ohjelmistodirektiivi) 5 ja 6 artiklan nojalla sallittuja toimiaTältä osin patenttilakia ehdotetaan muutettavaksi ja lakiin esitetään lisättäväksi näitä koskevat uudet yksinoikeuden rajoitukset. Lisäksi lakiin ehdotetaan tehtäväksi muita rajoitetumpia muutoksia, joiden sisältöä ja tarkoitusta on selostettu patenttilain 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa. 

27 artikla. Patentin vaikutusten rajoitukset. Artiklassa määrätään patentin vaikutusten rajoituksista ja siinä määrätään toimista, joita patentin antamat oikeudet eivät -estä. Näitä ovat: a) toimet, jotka suoritetaan yksityisluonteisesti muissa kuin kaupallisissa tarkoituksissa; b) kokeelliset toimet, jotka liittyvät patentoidun keksinnön kohteeseen; c) biologisen materiaalin käyttö muiden kasvilajikkeiden jalostamiseen tai löytämiseen tai kehittämiseen; d) eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin (2001/82/EY) ja ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin (2001/83/EY) nojalla sallitut toimet (ns. Bolar-poikkeus); e) lääkkeiden satunnainen valmistaminen apteekissa yksittäistapauksissa lääkemääräyksen perusteella ja näin valmistettuja lääkkeitä koskevat toimet; f) patentoidun keksinnön käyttö Pariisin liiton maiden tai Maailman kauppajärjestön jäsenten, jotka eivät ole niitä sopimusjäsenvaltioita, joissa kyseisellä patentilla on vaikutus, tällaisten alusten rungoissa, koneistoissa, varusteissa, laitteissa ja muissa tarvikkeissa, silloin kuin tällainen alus saapuu väliaikaisesti tai tahattomasti sellaisen sopimusjäsenvaltion aluevesille, jossa kyseisellä patentilla on vaikutus, sillä edellytyksellä, että keksintöä käytetään siellä yksinomaan aluksen tarpeisiin; g) patentoidun keksinnön käyttö Pariisin liiton maiden tai Maailman kauppajärjestön jäsenten, jotka eivät ole niitä sopimusjäsenvaltioita, joissa kyseisellä patentilla on vaikutus, ilma-alusten tai maalla kulkevien ajoneuvojen tai muiden liikennevälineiden taikka tällaisten ilma-alusten tai maalla kulkevien ajoneuvojen osien rakentamisessa tai toiminnassa, kun tällainen liikenneväline saapuu väliaikaisesti tai tahattomasti sellaisen sopimusjäsenvaltion alueelle, jossa kyseisellä patentilla on vaikutus; h) kansainvälisestä siviili-ilmailusta tehdyn yleissopimuksen (ICAO Chicagon yleissopimus, asiakirja 7300/9) 27 artiklan mukaiset toimet, silloin kun nämä toimet koskevat tuon yleissopimuksen osapuolena olevan sellaisen maan ilma-aluksia, joka ei ole sopimusjäsenvaltio, jossa kyseisellä patentilla on vaikutus; i) se, että viljelijä käyttää viljelmiensä tuotteita lisäykseen, tai moninkertaistamiseen omalla tilallaan, edellyttäen, että kasvinlisäysaineisto on myyty tai muutoin toimitettu viljelijälle maatalouskäyttöön patentinhaltijan toimesta tai hänen suostumuksellaan. Tämän käytön laajuus ja sitä koskevat edellytykset vastaavat yhteisön kasvinjalostajan oikeuksista annetun asetuksen (EY N:o 2100/94) 14 artiklassa säädettyä: j) se, että viljelijä käyttää suojattua karjaa maataloustarkoituksiin, edellyttäen, että siitoseläimet tai muu eläinlisäysaineisto on myyty tai muuten toimitettu viljelijälle patentinhaltijan toimesta tai hänen suostumuksellaan. Tällaiseen käyttöön sisältyy eläinten ja muun eläinlisäysaineiston toimittaminen viljelijälle tämän maatalouskäyttöön, mutta ei myynti osana kaupallista lisäystoimintaa tai tällaista toimintaa varten; k) tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin (2009/24/EY) 5 ja 6 artiklan, erityisesti sen analysointia ja yhteen toimivuutta koskevien säännösten, nojalla sallitut toimet ja saatujen tietojen käyttö; sekä l) bioteknologian keksintöjen oikeudellista suojaa koskevan direktiivin (98/44/EY) 10 artiklan nojalla sallitut toimet. 

Kansallisen patentin ja Suomessa kansallisesti voimaansaatetun eurooppapatentin antamasta oikeudesta ja sen rajoituksista säädetään patenttilain 3 §:n 3 momentissa, 3 a §:n 4 momentissa, 3 b §:ssä ja 5 §:ssä. Rajoitukset vastaavat yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyssä sopimuksessa määrättyjä rajoituksia patenttisuojaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Erot liittyvät 27 artiklan c alakohdassa määrättyyn biologisen materiaalin käyttöön jalostustarkoituksessa, artiklan k alakohdassa määrättyyn tietokoneohjelmia koskevaan rajoitukseen sekä artiklan f, g ja h alakohdassa määrättyyn ulkomaisia aluksia koskevaan rajoitukseen. 

Yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehty sopimus ei velvoita sopimusjäsenvaltioita yhdenmukaistamaan kansallista lainsäädäntöään sopimuksen määräysten kanssa. Kuitenkin pidetään tarkoituksenmukaisena, että kaikkien Suomessa voimassa olevien patenttien antamat oikeudet ja niiden rajoitukset olisivat yhdenmukaisia. Tästä johtuen esityksessä ehdotetaan muutoksia patenttilakiin, joita kuvataan tarkemmin patenttilain muutosehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. 

28 artikla. Keksinnön aiempaan käyttöön perustuva oikeus. Artiklassa määrätään keksinnön aiempaan käyttöön perustuvasta oikeudesta. Jos keksinnölle olisi myönnetty kansallinen patentti, henkilöllä, jolla olisi ollut sopimusvaltiossa kyseisen keksinnön aiempaan käyttöön perustuva oikeus tai kyseisen keksinnön henkilökohtaista omistamista koskeva oikeus, on tuossa sopimusjäsenvaltiossa samat oikeudet samaa keksintöä koskevan patentin osalta. 

Artiklassa viitataan tältä osin sopimusjäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön ja sen soveltumiseen eurooppapatenttihakemuksiin ja niiden perusteella myönnettyihin eurooppapatentteihin ja vaikutukseltaan yhtenäisiin eurooppapatentteihin. Aiempaan käyttöön perustuvasta oikeudesta säädetään patenttilain 4 §:ssä, jossa säädetään ennakkokäyttöoikeuden syntymisen edellytyksistä ja sen siirrosta. Patenttilaki siis määrittelee Suomea koskevan ennakkokäyttöoikeuden sisällön ja edellytykset suhteessa eurooppapatentin ja vaikutukseltaan yhtenäisen eurooppapatentin haltijaan. 

29 artikla. Eurooppapatentin antamien oikeuksien sammuminen. Artiklassa määrätään, että eurooppapatentin antamat oikeudet eivät kata toimia, jotka koskevat kyseisellä patentilla suojattua tuotetta sen jälkeen kun patentinhaltija on laskenut tuotteen Euroopan unionin markkinoille tai näin on tehty hänen suostumuksellaan, ellei patentinhaltijalla ole oikeutettuja perusteita vastustaa tuotteen laajempaa saattamista markkinoille. 

Patenttioikeuden sammumista koskeva säännös sisältyy Suomessa patenttilain 3 §:n 3 momentin 2 kohtaan. Pykälässä ei säädetä artiklan tavoin erikseen siitä, että patentinhaltijalla saattaa olla oikeutettuja perusteita vastustaa tuotteen laajempaa saattamista markkinoille, vaikka tuote olisi jo saatettu markkinoille. Patenttioikeuksien yhdenmukaisuuden vuoksi 3 §:n 3 momentin 2 kohdan säännöstä ehdotetaan tarkennettavan vastaavasti. Tarkennusta käsitellään tarkemmin patenttilain muutosehdotusten yksityiskohtaisissa perusteluissa. 

30 artikla. Lisäsuojatodistusten vaikutukset. Artiklassa määrätään, että lisäsuojatodistus antaa samat oikeudet kuin patentti ja sitä koskevat samat rajoitukset ja velvoitteet. Lääkkeiden ja kasvinsuojeluaineiden lisäsuojatodistuksen myöntämisestä ja vaikutuksista säädetään asetuksessa (EY) N:o 469/2009 ja asetuksessa (EY) N:o 1610/96. Asetusten 5 artikloissa säädetään, että lisäsuojatodistus antaa samat oikeudet kuin patentti ja sitä koskevat samat rajoitukset ja velvoitteet. Asetukset ovat suoraan sovellettavia, minkä lisäksi lisäsuojatodistuksista säädetään Suomessa patenttilain 9 a luvussa. 

6 luku Kansainvälinen toimivalta ja toimivalta

Luvun artikloihin sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

31 artikla. Kansainvälinen toimivalta. Artiklassa säädetään yhdistetyn patenttituomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta. Kysymys tuomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta tulee ratkaistavaksi tilanteessa, jossa tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetulla riita-asialla on liittymiä useampaan kuin yhteen valtioon. Artiklan mukaan tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta määräytyy tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (Bryssel I -asetus) mukaan. Jos asialla on sellainen liittymä Islantiin, Norjaan tai Sveitsiin, että tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla tehty yleissopimus (Luganon vuoden 2007 yleissopimus) tulee sovellettavaksi, määräytyy tuomioistuimen toimivalta sanotun sopimuksen mukaan. 

Bryssel I -asetus sisältää nimenomaisia säännöksiä yhdistetyn patenttituomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta. Asetukseen on sisällytetty säännös, jonka mukaan yhdistetty patenttituomioistuin on Bryssel I -asetuksessa tarkoitettu tuomioistuin, sekä säännös yhdistetyn patenttituomioistuimen toimivallasta asioissa, joissa vastaajalla ei ole kotipaikkaa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Asetuksen riita-asian vireilläoloa ja toisiinsa liittyviä kanteita koskevat säännökset tulevat sovellettaviksi myös tilanteessa, jossa kanne on nostettu sekä yhteisessä tuomioistuimessa että sellaisen valtion kansallisessa tuomioistuimessa, joka ei ole yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen osapuoli. 

Artiklassa ei määrätä toimivaltajaosta yhdistetyn patenttituomioistuimen keskusjaoston ja alue- tai paikallisjaostojen välillä. Tuomioistuimen sisäisestä toimivallanjaosta määrätään sopimuksen 33 artiklassa. 

Unionin asetukset ovat suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. Tuomioistuimen kansainvälisestä ja kansallisesta toimivallasta säädetään muun muassa oikeudenkäymiskaaressa. 

32 artikla. Tuomioistuimen toimivalta. Artiklassa määrätään yhdistetyn patenttituomioistuimen asiallisesta toimivallasta. Artiklan 1 kohdan mukaan yhdistetty patenttituomioistuin on yksinomaisesti toimivaltainen käsittelemään eurooppapatenttien ja vaikutukseltaan yhtenäisten eurooppapatenttien osalta loukkauskanteet (a alakohta), niin sanotut negatiiviset vahvistuskanteet eli kanteet, joissa pyydetään vahvistamaan, että patenttia ei ole loukattu (b alakohta), väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia koskevat asiat (c alakohta), mitättömäksi julistamista koskevat asiat (d ja e alakohta), vahingonkorvausta koskevat asiat (f alakohta), kanteet, jotka koskevat keksinnön hyväksikäyttöä ennen patentin myöntämistä tai ennakkokäyttöön perustuvaa oikeutta (g alakohta), kanteet, jotka koskevat käyttölupia koskevia vastikkeita asetuksen (EU) N:o 1257/2002 8 artiklan perusteella (h alakohta) sekä kanteet, jotka koskevat Euroopan patenttiviraston päätöksiä sen suorittaessa asetuksen (EU) N:o 1257/2002 9 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä (i alakohta). Yhdistetty patenttituomioistuin on yksinomaisesti toimivaltainen käsittelemään myös eurooppapatentteihin ja vaikutukseltaan yhtenäisiin eurooppapatentteihin perustuvia lisäsuojatodistuksia koskevat loukkauskanteet, negatiiviset vahvistuskanteet sekä mitättömäksi julistamista koskevat asiat. 

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimusvaltioiden kansallisilla tuomioistuimilla tulee edelleen olemaan toimivalta sellaisten eurooppapatentteja ja vaikutukseltaan yhtenäisiä eurooppapatentteja sekä näihin perustuvia lisäsuojatodistuksia koskevien kanteiden osalta, jotka eivät kuulu yhdistetyn patenttituomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan. Tällaisena asiaryhmänä voidaan mainita esimerkiksi parempaa oikeutta keksintöön koskevat asiat. 

33 artikla. Ensimmäisen asteen tuomioistuimen jaostojen toimivalta. Artiklassa määrätään toimivallan jaosta ensimmäisen asteen tuomioistuimen jaostojen kesken. Artiklan 1 kohdassa määrätään ensinnäkin sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan a, c, f ja g alakohdassa tarkoitettujen asioiden osalta, että sanottua asiaa tarkoittava kanne tulee nostaa paikallis- tai aluejaostossa, jonka alueella loukkaus on tapahtunut tai jonka alueella vastaajan, tai jos vastaajia on useita, niin yhden vastaajan, kotipaikka tai päätoimipaikka on. Jos vastaajan kotipaikka tai päätoimipaikka sijaitsee sopimusvaltioiden alueen ulkopuolella, edellä tarkoitettu kanne tulee nostaa paikallis- tai aluejaostossa, jonka alueella loukkaus on tapahtunut. Edellä sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettu kanne tulee nostaa paikallis- tai aluejaostossa, jonka alueella vastaajan, tai jos vastaajia on useita, niin yhden vastaajan, kotipaikka tai päätoimipaikka on. Jos asianomaisessa sopimusjäsenvaltiossa ei ole paikallisjaostoa eikä valtio osallistu aluejaostoon, kanne nostetaan keskusjaostossa. 

Artiklan 2 kohta sisältää määräykset kanteen nostamisen vireilläolovaikutuksesta sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan a, c, f, g ja h alakohdassa tarkoitettujen asioiden osalta. Artiklan 2 kohdassa määrätään ensinnäkin siitä, että jos sanottua asiaa tarkoittava kanne on vireillä ensimmäisen asteen tuomioistuimen jaostossa, ei 32 artiklan 1 kohdan a, c, f, g ja h alakohdassa tarkoitettua kannetta saa nostaa samojen asianosaisten kesken saman patentin osalta muussa jaostossa. Jos samojen asianosaisten välillä on nostettu samaa patenttia koskeva kanne useassa eri jaostossa, on se jaosto, jossa kanne on ensin nostettu, toimivaltainen koko asian osalta ja jaostojen, joissa kanne on nostettu myöhemmin, on jätettävä kanne tutkimatta sen mukaan kuin yhdistetyn patenttituomioistuimen työjärjestyksessä tarkemmin määrätään. 

Artiklan 3 kohdassa määrätään patentin mitättömäksi julistamista koskevan vastakanteen nostamisesta. Sen mukaan mitättömäksi julistamista koskeva vastakanne voidaan nostaa, jos on nostettu sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu loukkauskanne. Artiklan 3 kohdan mukaan asianomainen paikallis- tai aluejaosto voi asianosaisia kuultuaan jatkaa sekä loukkauskanteen että mitättömäksi julistamista koskevan vastakanteen käsittelyä taikka siirtää mitättömäksi julistamista koskevan vastakanteen keskusjaoston päätettäväksi ja keskeyttää loukkauskanteen käsittelyn tai jatkaa sitä taikka asianosaisten suostumuksella siirtää sekä loukkauskanteen että mitättömäksi julistamista koskevan vastakanteen keskusjaoston käsiteltäväksi. Jos paikallis- tai aluejaosto päättää jatkaa sekä loukkauskanteen että mitättömäksi julistamista koskevan vastakanteen käsittelyä, jaoston tulee pyytää ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidenttiä osoittamaan teknisen pätevyyden omaava tuomari, jolla on pätevyys ja kokemusta kyseessä olevan teknologian alalla, kokoonpanoon jäseneksi. 

Artiklan 4 kohdan mukaan sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu negatiivinen vahvistuskanne ja d alakohdassa tarkoitettu patentin mitättömäksi julistamista koskeva kanne tulee nostaa keskusjaostossa. Jos samojen asianosaisten välillä samaa patenttia koskien on kuitenkin nostettu sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu loukkauskanne paikallis- tai aluejaostossa, mainitut kanteet voidaan nostaa vain kyseisessä samassa paikallis- tai aluejaostossa. Jos sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu patentin mitättömäksi julistamista koskeva kanne on vireillä keskusjaostossa, voidaan mainitun artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu samojen asianosaisten välinen samaa patenttia koskeva loukkauskanne 33 artiklan 5 kohdan mukaan nostaa missä tahansa jaostossa artiklan 1 kohdan mukaisesti tai keskusjaostossa. Asianomaisen paikallis- tai aluejaoston on tällöin harkintansa mukaan toimittava artiklan 3 kohdan mukaisesti. 

Jos sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu loukkauskanne nostetaan paikallis- tai aluejaostossa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun samojen asianosaisten välinen samaa patenttia koskeva negatiivinen vahvistuskanne oli nostettu keskusjaostossa, on artiklan 6 kohdan mukaisesti viimeksi mainitun asian käsittely keskeytettävä. Samoin on meneteltävä, milloin kyse on negatiivisen vahvistuskanteen nostajan ja käyttöluvan haltijan välisestä vastaavasta tilanteesta. 

Artiklan 7 kohdan mukaan artiklaan sisältyvistä toimivaltasäännöksistä huolimatta asianosaiset voivat sopia, että sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan a–h alakohdassa tarkoitettu kanne nostetaan heidän valitsemassaan jaostossa, myös keskusjaostossa. 

Artiklan 8 kohdassa määrätään, että sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettu mitättömyyskanne voidaan nostaa, vaikka kantaja ei olisi tehnyt väitettä Euroopan patenttivirastossa. 

Artiklan 9 kohdan mukaan sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitetut Euroopan patenttiviraston päätöksiä koskevat kanteet tulee nostaa keskusjaostossa. 

Artiklan 10 kohdassa määrätään vielä, että asianosaisen on ilmoitettava yhdistetylle patenttituomioistuimelle mahdollisista Euroopan patenttivirastossa vireillä olevista kumoamis-, rajoittamis- tai väitemenettelyistä sekä pyynnöistä, jotka koskevat nopeutettua menettelyä Euroopan patenttivirastossa. Yhdistetty patenttituomioistuin voi keskeyttää asian käsittelyn, jos Euroopan patenttivirastolta voidaan odottaa päätöstä pikaisesti. 

34 artikla. Päätösten alueellinen ulottuvuus. Artikla sisältää yleisen määräyksen, jonka mukaan yhdistetyn patenttituomioistuimen päätöksen soveltamisalaan kuuluu perinteisen eurooppapatentin osalta niiden sopimusjäsenvaltioiden alue, joiden osalta patentilla on vaikutus. 

Kuten edellä yleisperusteluissa on todettu, nykyään perinteisiä eurooppapatentteja koskevien riita-asioiden osalta kansallisen tuomioistuimen päätöksen alueellinen ulottuvuus rajoittuu lähtökohtaisesti asianomaisen valtion alueeseen. Tässä suhteessa yhdistetyn patenttituomioistuimen ratkaisujen alueellinen ulottuvuus tulisi siten poikkeamaan kansallisten tuomioistuinten ratkaisujen alueellisesta ulottuvuudesta. 

Ulkomailla annettujen tuomioiden tunnustamisesta Suomessa säädetään lailla. Tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta säädetään myös Bryssel I-asetuksessa ja Luganon yleissopimuksessa. 

7 luku Patentteja koskeva sovittelu- ja välimiesmenettely

Luvun 35 artiklaan sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

35 artikla. Patentteja koskeva sovittelu- ja välityskeskus. Artiklassa määrätään sovittelu- ja välityskeskuksen perustamisesta sekä keskuksen toiminnasta. Artiklan 1 kohdassa todetaan, että perustetaan patentteja koskeva sovittelu- ja välityskeskus, ja että keskuksen toimipisteet sijaitsevat Ljubljanassa ja Lissabonissa. 

Artiklan 2 kohdassa todetaan, että keskus tarjoaa puitteet ja välineet yhdistettyä patenttituomioistuinta koskevan sopimuksen piiriin kuuluvien patenttiriitojen sovittelu- ja välitysmenettelylle. Artiklan mukaan sopimuksen 82 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin kaikkiin sovintoihin, jotka on saavutettu keskuksen palveluja hyödyntäen, myös sovittelumenettelyssä saavutettuihin sovintoihin. Tästä seuraa muun muassa, että keskuksen toimintaan liittyvässä välimiesmenettelyssä annetut välitystuomiot sekä keskuksen sovittelijoiden avustuksella aikaansaadut sovinnot ovat täytäntöönpanokelpoisia kaikissa sopimusvaltioissa. Yhdistetty patenttituomioistuin antaa välitystuomiota tai sovintosopimusta koskevan täytäntöönpanomääräyksen. Täytäntöönpanomenettelyssä sovelletaan täytäntöönpanovaltion lakia, jollei sopimuksesta ja perussäännöstä muuta johdu. 

Välitystuomiot ja sovintosopimukset pannaan täytäntöön samoin edellytyksin kuin siinä sopimusjäsenvaltiossa annetut päätökset, jossa täytäntöönpano tapahtuu. Suomessa tuomioistuimen ulkopuolisessa sovittelussa aikaansaatujen sopimusten ja välitystuomioiden täytäntöönpano edellyttää, että ne on vahvistettu täytäntöönpanokelpoisiksi. Tuomioistuimen ulkopuolisessa sovittelussa aikaansaatujen sopimusten vahvistamisesta täytäntöönpanokelpoiseksi säädetään riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (394/2011) 3 luvussa. Välitystuomioiden täytäntöönpantavuudesta säädetään vastaavasti välimiesmenettelystä annetun lain (967/1992) 43–49 §:ssä. Lait sisältävät myös menettelyä koskevia säännöksiä. Ottaen huomioon, että täytäntöönpano edellyttää yhdistetyn patenttituomioistuimen antamaa täytäntöönpanomääräystä, sovinto tai välitystuomio, johon määräys on liitetty, rinnastettanee sellaiseen sovintoon tai välitystuomioon, jonka kansallinen tuomioistuin on vahvistanut täytäntöönpanokelpoiseksi. 

Kohdassa todetaan lisäksi, ettei patenttia voida sovittelu- ja välitysmenettelyssä kumota tai julistaa mitättömäksi taikka rajoittaa. Kielto perustuu siihen, etteivät patenttiriidan osapuolet muutenkaan voi sopia patenttien kumoamisesta, mitättömäksi julistamisesta tai rajoittamista. Tällainen toimi edellyttää aina viranomaisen tai tuomioistuimen ratkaisua. Suomessa patentin kumoamisesta ja rajoittamisesta säädetään patenttilain 7 luvussa. 

Artiklan 3 kohdan mukaan keskus vahvistaa itse sovittelu- ja välitysmenettelyä koskevat säännöt. Artiklan 4 kohdan mukaan keskus laatii myös luettelon sovittelijoista ja välimiehistä, jotka avustavat osapuolia näiden riidan ratkaisemisessa. 

II OSA VARAINHOITOA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

Tuomioistuimen rahoitusta koskevat määräykset eivät kuulu lainsäädännön alaan lukuun ottamatta 36 artiklan määräyksiä tuomioistuinmaksuista. 

36 artikla. Tuomioistuimen talousarvio. Artiklassa määrätään patenttituomioistuimen talousarviosta. Artiklan 1 kohdan mukaan talousarvio rahoitetaan tuomioistuimen omista tuloista, jotka muodostuvat artiklan 2 kohdan mukaan tuomioistuinmaksuista ja muista tuloista, sekä tarvittaessa ainakin sopimuksen 83 artiklassa mainitun seitsemän vuoden siirtymäkauden aikana sopimusjäsenvaltioiden rahoitusosuuksista. Talousarvion on oltava tasapainossa. Tästä tuomioistuimen omarahoitteisuustavoitetta koskevasta määräyksestä seuraa suoraan se, että tuomioistuinmaksujen taso yhdistetyssä patenttituomioistuimessa on väistämättä huomattavasti korkeampi kuin Suomen kansallisessa tuomioistuimessa. Tuomioistuimen muut tulot sisältävät muita maksuja, kuten opt out ja opt back in -ilmoitusten rekisteröintimaksuja, joiden on määrä olla kustannusvastaavia. 

Artiklan 3 kohdassa määrätään, että yhdistetyn patenttituomioistuimen hallintokomitea vahvistaa tuomioistuinmaksut, jotka koostuvat kiinteästä maksusta ja arvoon perustuvasta maksusta, jota sovelletaan ennalta määritellyn ylärajan ylittävältä osin. Artiklan 3 kohdassa määrätään yleisistä periaatteista, joita on noudatettava tuomioistuinmaksuja vahvistettaessa. Maksut on vahvistettava sellaiselle tasolle, jolla varmistetaan, että oikeuden tasapuolisen saatavuuden periaate ja tuomioistuimelle aiheutuvista kustannuksista asianosaisten maksettavaksi tuleva määrä ovat oikeassa suhteessa toisiinsa. Oikeuden saatavuutta on arvioitava erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten ja mikroyhteisöjen, luonnollisten henkilöiden, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen, yliopistojen ja julkisten tutkimusorganisaatioiden kannalta. Asianosaisten maksettavaksi tulevia kustannuksia on arvioitava ottamalla huomioon asianosaisten taloudelliset edut ja tavoite, jonka mukaan tuomioistuin rahoittaa itsensä ja että sen talous on tasapainossa. Pienille ja keskisuurille yrityksille osoitettavia tukitoimia voidaan harkita. Artiklassa määrätään lisäksi, että hallintokomitea tarkistaa määräajoin tuomioistuinmaksujen tason. 

Tuomioistuinmaksujen tasoa ja rakennetta päättäessään hallintokomitea on sidottu artiklassa määrättyihin periaatteisiin eli tuomioistuimen tulee olla omarahoitteinen, tuomioistuinmaksun tulee olla oikeassa suhteessa asianosaisten taloudellisiin etuihin kuten riidan intressiin ja järjestelmän tulee turvata oikeuden saatavuus myös pienille ja keskisuurille yrityksille. Tuomioistuimen toiminnan omarahoitteisuuden ja asianosaisten taloudellisten etujen näkökulmasta on lisäksi otettava huomioon tuomioistuinmaksujen kustannusvastaavuus eli maksut tulisi pyrkiä asettamaan tasolle, joka vastaa kanteesta tai muusta toimenpiteestä tuomioistuimelle aiheutuvia kustannuksia. Eri tavoitteiden välisen tasapainon löytyminen tarkoittaa käytännössä sitä, että tuomioistuinmaksuja koskeva järjestelmä muodostuu yksityiskohtaiseksi ja rakenteeltaan monimutkaiseksi järjestelmäksi. 

Artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos tuomioistuin ei kykene tasapainottamaan talousarviotaan omista varoistaan, sopimusjäsenvaltiot maksavat sille erityisrahoitusosuuksia. Kohdan määräys tarkoittaa käytännössä sitä, että sopimusjäsenvaltiot vastaavat tuomioistuimen kustannuksista tilanteessa, jossa tuomioistuimen omarahoitteisuus ei syystä tai toisesta toteudu. 

Suomessa kansallisten tuomioistuinten maksuista säädetään tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa (701/1993). Riita- ja muutoksenhakuasiasta peritään oikeudenkäyntimaksu lain 3 §:n mukaisesti. 

37 artikla. Tuomioistuimen rahoitus. Artiklassa määrätään patenttituomioistuimen rahoituksesta. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuimen toimintakustannukset rahoitetaan tuomioistuimen talousarviosta perussäännön mukaisesti. Paikallis- tai aluejaoston perustavan sopimusjäsenvaltion tai -valtioiden samoin kuin niiden sopimusjäsenvaltioiden, jossa keskusjaosto, sen toimipisteet tai muutoksenhakutuomioistuin sijaitsevat, on kuitenkin järjestettävä tarvittavat tilat ja huolehdittava kansliahenkilökunnan palkkaamisesta aiheutuvista kustannuksista seitsemän vuoden siirtymäkauden aikana. Tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta henkilöstöä koskevan perussäännön soveltamiseen. 

Sopimusmääräyksen tavoitteena on laskea tuomioistuimen toiminnasta aiheutuvia kustannuksia velvoittamalla jaostoja isännöivät sopimusjäsenvaltiot kustantamaan jaoston toiminnan vaatimat puitteet kuten toimitilat ja niiden käyttöön liittyvät menot. Näin tuomioistuimen ei tarvitse sitoa varojaan esimerkiksi toimitilojen hankintaan tai hallinnoida laajaa vuokrasopimusjärjestelmää. Isäntävaltiot voivat osoittaa vaatimukset täyttävät toimitilat tuomioistuimen käyttöön ja ne voivat esimerkiksi hyödyntää joustavasti jo olemassa olevia tuomioistuintiloja. 

Artiklan 2 kohdassa määrätään, että sopimusjäsenvaltioiden on sopimuksen voimaantulopäivänä suoritettava ensimmäiset rahoitusosuudet, jotka tarvitaan tuomioistuimen perustamiseksi. 

Artiklan 3 kohta sisältää määräykset sopimusjäsenvaltioiden rahoitusosuuksien laskentatavasta seitsemän vuoden siirtymäaikana. Rahoitusosuus lasketaan sen perusteella kuinka monta eurooppapatenttia kyseisen valtion alueella on voimassa sopimuksen voimaantulopäivänä ja kuinka monta eurooppapatenttia koskevaa loukkaus- ja mitätöintikannetta on nostettu kyseisen valtion kansallisessa tuomioistuimessa sopimuksen voimaantuloa edeltäneinä kolmena vuotena. 

Niiden sopimusvaltioiden, jotka ratifioivat sopimuksen tai liittyvät siihen sopimuksen voimaantulon jälkeen, rahoitusosuus lasketaan sen perusteella, kuinka monta eurooppapatenttia kyseisen valtion alueella on voimassa sopimuksen ratifiointi- tai liittymispäivänä ja kuinka monta eurooppapatenttia koskevaa loukkaus- ja mitätöintikannetta on nostettu kyseisen valtion kansallisessa tuomioistuimessa ratifiointi- tai liittymispäivää edeltäneinä kolmena vuotena. 

Rahoitusosuuksien määrittelyä koskevissa periaatteissa on pyritty huomioimaan se, minkä verran riita-asioita siirtyy kansallisista tuomioistuimista yhdistetyn patenttituomioistuimen käsiteltäväksi vähentäen näin patenttiriitojen käsittelystä sopimusjäsenvaltioille aiheutuvia kustannuksia. 

Artiklan 4 kohdassa määrätään, että siirtymäkauden päätyttyä mahdollisesti tarvittavat rahoitusosuudet määritellään vaikutukseltaan yhtenäisistä eurooppapatenteista kertyvien vuosimaksujen jakoperusteiden mukaisesti, sellaisina kun niitä sovelletaan ajankohtana, jona rahoitusosuudet tulevat tarpeelliseksi. Kohdassa viitataan vuosimaksujen jako-osuuksiin, jotka päätetään Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvoston alaisessa erityisvaliokunnassa ja joiden mukaan vaikutukseltaan yhtenäisistä eurooppapatenteista maksettavien vuosimaksujen osuudet jaetaan jäsenvaltioille. 

Tuomioistuimen perustamiseen liittyviä sopimusjäsenvaltioiden rahoitusosuuksia koskevat määräyksen kuuluvat eduskunnan budjettivallan piiriin. Edellä sopimuksen 36 artiklan mukaisesti tuomioistuimen on määrä toimia omarahoitteisesti seitsemän vuoden siirtymäkauden jälkeen. 

38 artikla. Tuomareiden koulutusohjelman rahoitus. Artiklassa määrätään, että tuomareiden koulutusohjelma rahoitetaan tuomioistuimen talousarviosta. Koulutusohjelmasta ja sen tavoitteista määrätään tarkemmin sopimuksen 19 artiklassa sekä yhdistetyn patenttituomioistuimen perussäännön 11 artiklassa. 

39 artikla. Keskuksen rahoitus. Artiklassa määrätään, että sovittelu- ja välityskeskuksen toimintamenot rahoitetaan tuomioistuimen talousarviosta. Keskuksen perustamisesta ja toiminnasta määrätään sopimuksen 35 artiklassa. 

III OSA ORGANISAATIOTA JA MENETTELYÄ KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

1 luku Yleiset määräykset

Luvun artikloihin sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

40 artikla. Perussääntö. Artiklassa määrätään tuomioistuimen perussäännöstä. Artiklan 1 kohdassa todetaan, että perussäännössä määrätään tuomioistuimen organisaation ja toiminnan yksityiskohdista. Perussäännön määräykset ovat ensisijaisesti hallinnollisia. Perussääntö sisältää kuitenkin myös oikeudenkäyntimenettelyä koskevia määräyksiä. Määräykset päätösneuvottelun luottamuksellisuudesta, tuomioistuimen päätöksistä, tuomareiden eriävistä mielipiteistä, yksipuolisen tuomion antamisesta sekä ennakkoratkaisupyynnön tekemisestä Euroopan unionin tuomioistuimelle sisältyvät perussäännön IV lukuun. 

Artiklan 2 kohdassa todetaan, että perussääntö on liitetty sopimukseen. Kohdassa määrätään myös perussäännön muuttamisesta. Määräyksen mukaan perussääntöä voidaan muuttaa tuomioistuimen hallintokomitean päätöksellä joko tuomioistuimen tai sopimusjäsenvaltion tekemän ehdotuksen perusteella. Jos jäsenvaltio tekee ehdotuksen perussäännön muuttamiseksi, tulee jäsenvaltion ensin kuulla tuomioistuinta. Hallintokomitea tekee sopimuksen 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti päätöksen perussäännön muuttamisesta kolmen neljäsosan enemmistöllä. 

Perussääntöä ei kuitenkaan saa muuttaa siten, että se olisi ristiriidassa yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen kanssa tai muuttaisi sopimuksen sisältöä. Muita rajoituksia perussäännön muuttamiselle ei ole. Perussäännön muuttamistoimivallan delegointi tuomioistuimen hallintokomitealle rajoittaa Suomen sopimuksentekovaltaa ja kuuluu siten lainsäädännön alaan. 

Artiklan 3 kohdan mukaan perussäännössä varmistetaan, että tuomioistuimen toiminta organisoidaan mahdollisimman tehokkaalla ja kustannustehokkaalla tavalla. Perussäännössä on myös taattava oikeussuojan tasapuolinen saatavuus. 

41 artikla. Työjärjestys. Artiklassa määrätään tuomioistuimen työjärjestyksestä. Artiklan 1 kohdassa todetaan, että työjärjestyksessä määrätään tuomioistuinkäsittelyn eli yhdistetyssä patenttituomioistuimessa noudatettavan oikeudenkäyntimenettelyn yksityiskohdista. Englanninkielisessä sopimustekstissä 41 artiklassa tarkoitetut säännöt ovat ”Rules of Procedure”. Ruotsinkielisessä käännöksessä käytetty käsite on ”rättegångsregler”. Oikeudenkäyntimenettelysääntöjä sisältävän asiakirjan kutsumista työjärjestykseksi, joka käsitteenä lähinnä viittaa hallinnolliseen päätöksentekomenettelyyn, ei voida tässä yhteydessä pitää onnistuneena. Sekaannuksen välttämiseksi tässä esityksessä pitäydytään kuitenkin sopimuksessa käytetyssä käsitteessä, siitä huolimatta, ettei se kuvaa säännöstön luonnetta. 

Sopimuksessa määrätään sovellettavasta oikeudenkäyntimenettelystä vain yleisellä tasolla. Määräykset asettavat lähinnä puitteet oikeudenkäynnille ja siinä noudatettavalle menettelylle. Oikeudenkäyntimenettelyä koskevat säännöt ovat pääosin työjärjestyksessä. 

Suomessa oikeudenkäyntimenettelystä yleisessä tuomioistuimessa säädetään oikeudenkäymiskaaressa. Oikeudenkäyntimenettelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäyntimenettelystä markkinaoikeudessa annetussa laissa. Oikeudenkäyntimenettelystä ei säädetä asetuksissa tai ohjesäännöissä. 

Työjärjestys ei ole osa yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehtyä sopimusta, mutta työjärjestyksen on artiklan 1 kohdan mukaan oltava sopimuksen ja perussäännön mukainen. 

Artiklan 2 kohdassa määrätään työjärjestyksen hyväksymisestä. Tuomioistuimen hallintokomitea hyväksyy sopimuksen 12 artiklan 3 kohdan mukaan työjärjestyksen kolmen neljäsosan enemmistöpäätöksellä. Ennen hyväksymispäätöksen tekemistä hallintokomitean on kuultava sidosryhmiä laajasti ja työjärjestys hyväksytään kuulemisen pohjalta. Hallintokomitean on myös pyydettävä Euroopan komissiolta lausuntoa työjärjestyksen yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa ennen kuin se hyväksyy työjärjestyksen. 

Työjärjestystä voidaan muuttaa hallintokomitean päätöksellä tuomioistuimen ehdotuksen perusteella Euroopan komission kuulemisen jälkeen. Muutokset eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa sopimuksen tai perussäännön kanssa taikka muuttaa niitä. Toisin kuin perussäännön osalta, jäsenvaltiolla ei ole oikeutta ehdottaa työjärjestyksen muuttamista. 

Tuomioistuimen hallintokomitea tekee päätöksen työjärjestyksen hyväksymisestä tai muuttamisesta sopimuksen 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti kolmen neljäsosan enemmistöllä. Tällainen työjärjestyksen hyväksymis- ja muuttamistoimivallan delegointi hallintokomitealle rajoittaa Suomen sopimuksentekovaltaa ja kuuluu siten lainsäädännön alaan. 

Artiklan 3 kohdan mukaan työjärjestyksessä on varmistettava, että tuomioistuimen päätökset ovat mahdollisimman korkealaatuisia ja että oikeudenkäynti toteutetaan mahdollisemman tehokkaalla ja kustannustehokkaalla tavalla. Kaikkien oikeudenkäynnin asianosaisten oikeutetut edut on otettava asianmukaisesti ja tasapainoisesti huomioon. 

Työjärjestyksessä määrätään tuomareiden harkintavallasta. Tuomareiden työjärjestyksen mukainen harkintavalta ei kuitenkaan saa heikentää oikeudenkäyntimenettelyn ennakoitavuutta asianosaisten kannalta. 

42 artikla. Suhteellisuus ja oikeudenmukaisuus. Artiklassa määrätään oikeudenkäyntimenettelyn suhteellisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuimen tulee käsitellä sen ratkaistavaksi saatetut riita-asiat tavalla, joka on oikeassa suhteessa niiden merkitykseen ja monitahoisuuteen. Kohta mahdollistaa, että erilaiset riita-asiat voidaan käsitellä erilaisessa menettelyssä. 

Artiklan 2 kohdan mukaan tuomioistuimen on varmistettava, että sopimuksessa ja perussäännössä vahvistettuja sääntöjä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja sovelletaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti ja että ne eivät vääristä kilpailua. Tuomioistuimen on siten noudatettava oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita molempien asianosaisten osalta. Lisäksi tuomioistuimen on ratkaisutoiminnassaan otettava huomioon patenttikiistoihin liittyviä taloudellisia intressejä. Tarkoituksena lienee varmistaa, ettei oikeudenkäyntiä voi käyttää keinona kilpailuedun saamiseksi. 

Perustuslain 21 §:ssä turvataan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Molemmilla asianosaisilla on yhtäläinen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Oikeudenkäymiskaaressa säädetään oikeudenkäyntimenettelystä. 

43 artikla. Käsiteltävien asioiden hallinnointi. Artiklan mukaan tuomioistuin hallinnoi käsiteltäväkseen saatettuja asioita aktiivisesti ja työjärjestystä noudattaen heikentämättä osapuolten vapautta määrittää asiansa kohde ja sen tueksi esitettävä todistusaineisto. Määräyksen perusteella tuomioistuin huolehtii asian käsittelyn etenemisestä sekä prosessin johtamisesta siten kuin työjärjestyksessä määrätään. Tuomioistuin ei kuitenkaan saa vaikuttaa riidan kohteen määrittelemiseen tai vaatimuksen tueksi esitettävään todisteluun. 

Myös Suomessa tuomioistuin vastaa asian käsittelyn organisoinnista ja prosessin johtamisesta. Kanteessa esitetty asianosaisen vaatimus määrittelee kuitenkin riidan kohteen. Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin ei saa tuomita muuta tai enempää kuin asianosainen on vaatinut. Tuomioistuin ei myöskään pykälän 2 momentin mukaan saa dispositiivisessa riita-asiassa perustaa tuomiota seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n mukaan riita-asiassa asianosaisten tulee näyttää toteen ne seikat, joihin oikeudenkäynnissä vetoavat. 

44 artikla. Sähköiset menettelyt. Artikla sallii etäyhteyksien hyödyntämistä oikeudenkäynnissä. Artiklan mukaan tuomioistuin hyödyntää sähköisiä menettelyjä, kuten asianosaisten lausumien ja todisteiden esittämistä sähköisesti, sekä videoneuvotteluja, parhaalla mahdollisella tavalla ja työjärjestystä noudattaen. Siitä, miten ja milloin sähköisiä menettelyjä voidaan hyödyntää, määrätään työjärjestyksessä. 

Suomessa esimerkiksi valmisteluistunto voidaan oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 15 d §:n mukaan pitää puhelimitse tai käyttäen muuta soveltuvaa tiedonvälitystapaa. Myös muutoin sähköisten menettelyjen hyödyntämisestä oikeudenkäynnissä säädetään lailla. 

Artikla näyttää antavan tuomioistuimelle laajan harkintavallan sähköisten menettelyjen hyödyntämisessä. Ottaen huomioon, että asiasta on tarkoitus määrätä tarkemmin työjärjestyksessä, harkintavalta ei tosiasiassa tule olemaan niin laaja kuin mitä määräys nyt antaa ymmärtää. Työjärjestyksessä tullaan näin ollen myös tältä osin määräämään sellaisista seikoista, joista Suomessa säädetään lailla. 

45 artikla. Julkinen käsittely. Artiklassa määrätään suullisen käsittelyn julkisuudesta. Artiklan mukaan oikeudenkäynnit ovat avoimia yleisölle, jollei tuomioistuin päätä pitää niitä tarvittavilta osin luottamuksellisina jonkin osapuolen tai muiden henkilöiden, joita asia koskee, edun vuoksi taikka yleisen oikeudenkäyttöä koskevan edun tai yleisen järjestyksen vuoksi. 

Julkinen oikeudenkäynti on perusoikeus. Suomessa oikeudenkäynnin julkisuus turvataan perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan lailla. Suullisen käsittelyn julkisuudesta yleisessä tuomioistuimessa säädetään oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) 4 luvussa. Lakia sovelletaan myös oikeudenkäyntiin markkinaoikeudessa riita-asioissa. Yleisön läsnä olematta tapahtuvalle käsittelylle on laissa tarkat edellytykset. Se tulee kysymykseen esimerkiksi maanpetosoikeudenkäynnissä tai oikeudenkäynnissä, jossa esitetään arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvistä seikoista. Lisäksi asia voidaan käsitellä yleisön läsnä olematta esimerkiksi silloin, jos asiassa esitetään salassa pidettävä oikeudenkäyntiasiakirja. Vastaavasti käsittely voidaan toimittaa yleisön läsnä olematta, jos asiassa velvoitetaan ilmaisemaan seikka tai tuomaan katsastettavaksi esine tai oikeudenkäyntiasiakirja, jonka ilmaisemisesta tai katsastettavaksi tuomisesta saisi lain mukaan kieltäytyä, tai velvoitetaan vastaamaan kysymykseen, johon vastaamisesta saisi muuten kieltäytyä. 

Lakiin sisällytetty luettelo niistä perusteista, joiden nojalla suullisen käsittelyn julkisuutta voidaan rajoittaa, on hyvin yksityiskohtainen ja jättää vain vähän harkintavaltaa tuomioistuimelle. Tämä johtuu siitä, että tuomioistuinkäsittelyn julkisuus on perustuslaissa turvattu, ja sitä ei voi rajoittaa muulla kuin laissa säädetyllä perusteella. Sopimuksen 45 artiklan määräys on Suomen lainsäädäntöön verrattuna varsin avoin ja jättää huomattavasti harkintaa tuomioistuimelle. 

Yhdistetyn patenttituomioistuimen laaja harkintavalta käsittelyn julkisuudesta päätettäessä ei sellaisenaan vastaa Suomen lainsäädäntöä. 

46 artikla. Oikeuskelpoisuus. Artiklan mukaan kuka tahansa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö tai kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kanteen nostamiseen oikeutettua oikeushenkilöä vastaava taho voi olla asianosaisena tuomioistuimessa. Myös Suomessa asianosaiskelpoisia ovat luonnolliset henkilöt sekä julkis- ja yksityisoikeudelliset oikeushenkilöt, esimerkiksi valtio ja kunnat, osakeyhtiöt, avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt, osuuskunnat, säätiöt ja rekisteröidyt yhdistykset. Asianosaiskelpoisuudesta säädetään lailla. 

47 artikla. Osapuolet. Artiklassa määrätään asianosaisista ja siitä kenellä on oikeus nostaa kanne yhdistetyssä patenttituomioistuimessa. Artiklan 1 kohdan mukaan patentinhaltijalla on oikeus nostaa kanne tuomioistuimessa ja artiklan 4 kohdan mukaan oikeus liittyä kaikkiin käyttöluvan haltijoiden nostamiin kanteisiin. Artiklan 2 kohdassa määrätään, että jollei käyttölupasopimuksessa toisin määrätä, yksinomaisen käyttöluvan haltijalla on oikeus nostaa kanne tuomioistuimessa samalla tavoin kuin patentinhaltijalla, edellyttäen että patentinhaltijalle on ilmoitettu etukäteen. Artiklan 3 kohdan mukaan muun kuin yksinomaisen käyttöluvan haltijalla ei ole oikeutta nostaa kannetta tuomioistuimessa, jollei kanteen nostamisesta ole nimenomaisesti sovittu käyttölupasopimuksessa ja asiasta on ilmoitettu etukäteen patentinhaltijalle. Artiklan 5 kohdan mukaan patentin pätevyyttä ei voida riitauttaa käyttöluvan haltijan vireille paneman loukkauskäsittelyn yhteydessä, jos patentinhaltija ei osallistu menettelyyn. Tässä tilanteessa loukkauskanteen asianosaisen on nostettava erillinen mitätöintikanne patentinhaltijaa vastaan. 

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain (100/2013) 4 luvun 19 §:ssä säädetään käyttöluvan haltijan ilmoitusvelvollisuudesta patentinhaltijalle ennen kanteen nostamista markkinaoikeudessa. Jos ilmoitusta ei ole tehty ennen kanteen nostamista tai markkinaoikeuden asettaman määräajan kuluessa, kannetta ei oteta tutkittavaksi. Suomen lainsäädännössä ei säädetä erikseen yksinomaisen käyttöluvan ja muun käyttöluvan haltijan oikeudesta kanteen nostamiseen. Asia jää näin ollen sovittavaksi käyttölupasopimuksessa. 

Artiklan 6 kohdan mukaan patentinhaltijan ja käyttöluvan haltijan lisäksi kuka tahansa muu, jota patentti koskee, voi nostaa kanteen työjärjestyksen mukaisesti. Kanteen nostamiseen oikeutettuja ovat luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti kanteen nostamiseen oikeutetut osapuolet. Patenttilain 51 §:n 4 momentissa säädetään, että mitätöintikannetta voi ajaa jokainen, jolle patentista on haittaa. Sopimuksen sisältö vastaa kansallista lainsäädäntöä. 

Artiklan 7 kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti kanteen nostamiseen oikeutettu osapuoli, jota Euroopan patenttiviraston tekemä päätös koskee voi nostaa 32 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaisen kanteen kun päätös tehty viraston suorittaessa asetuksen (EU) N:o 1257/2012 9 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä. Nämä tehtävät liittyvät yhtenäisen vaikutuksen rekisteröintiin sekä rekisterin ja vuosimaksujen hallinnointiin. Suomessa patenttiviranomaisen patenttia koskevassa asiassa antamaan päätökseen haetaan muutosta Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain (578/2013) mukaan markkinaoikeudelta. 

48 artikla. Edustaminen. Artiklassa säädetään asianosaisten edustamisesta yhdistetyssä patenttituomioistuimessa. Artiklan 1 kohdan mukaan asianosaisten edustajien tulee olla lakimiehiä, joilla on oikeus esiintyä sopimusjäsenvaltion tuomioistuimessa. Määräys ilmaisee ensinnäkin sen, että yhdistetyssä patenttituomioistuimessa on lähtökohtaisesti asiamiespakko – asianosainen ei siten voisi itse edustaa itseään. Tämän lisäksi määräyksessä todetaan, että asianosaisen edustajan tulisi olla lähtökohtaisesti lakimieskoulutuksen omaava henkilö. 

Suomen lain mukaan oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana riita-asiassa voi toimia vain asianajaja, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja tai julkinen oikeusavustaja. Suomessa ei lähtökohtaisesti tunneta asiamiespakkoa; asiamiespakko koskee ainoastaan ylimääräistä muutoksenhakua korkeimmassa oikeudessa. Näin ollen riita-asiassa asianosainen voi periaatteessa edustaa itse itseään. Tosin käytännössä ainakin patenttiriita-asioiden osalta sanottu on hyvin harvinaista. 

Artiklan 2 kohdassa määrätään, että asianosaisen edustajana voi vaihtoehtoisesti toimia eurooppapatenttiasiamies, jolla on oikeus toimia ammattimaisena edustajana Euroopan patenttivirastossa Euroopan patenttisopimuksen 134 artiklan mukaisesti ja jolla on asianmukainen pätevyys, kuten todistus eurooppapatentteja koskevan oikeudenkäyntimenettelyn tuntemuksesta. Artiklan 3 kohdan mukaan viimeksi mainitut pätevyysvaatimukset vahvistaa yhdistetyn patenttituomioistuimen hallintokomitea. 

Artiklan 4 kohdan mukaan asianosaisen edustajalla voi olla mukanaan lisäksi patenttiasiamiehiä. Tällaisella patenttiasiamiehellä on oikeus esittää puheenvuoroja yhdistetyn patenttituomioistuimen suullisessa käsittelyssä tuomioistuimen työjärjestyksen mukaisesti. 

Artiklan 5 ja 6 kohdat sisältävät määräyksiä asianosaisten edustajien oikeuksista ja velvollisuuksista. Asianosaisen edustajalla on oltava ne oikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeen tehtävien hoitamiseksi riippumattomasti, mukaan luettuna oikeus olla yhdistetyn patenttituomioistuimen työjärjestyksessä määrätyin tavoin ilmoittamatta tuomioistuimessa tapahtuvassa asian käsittelyssä tietoja edustajan ja asianosaisen tai muun henkilön välisestä yhteydenpidosta, jollei kyseessä oleva asianosainen nimenomaisesti luovu kyseisestä oikeudesta. Asianosaisen edustaja ei toisaalta saa tietoisesti tai siten, että hänellä on ollut syytä olla tästä tietoinen, vääristää tuomioistuimessa käsiteltäviä asioita ja tosiasioita. 

Artiklan 7 kohta sisältää 1 ja 2 kohdassa määrättyä edustamista koskevan poikkeuksen. Sen mukaan 1 ja 2 kohdan mukainen edustaminen ei ole pakollista sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaisissa asioissa eli kanteissa, jotka koskeva Euroopan patenttiviraston päätöksiä sen suorittaessa yhtenäistä patenttisuojasta annetun asetuksen mukaisia tehtäviä. 

2 luku Oikeudenkäyntikielet

Luvun artikloihin sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

49 artikla. Oikeudenkäyntikieli ensimmäisen asteen tuomioistuimessa. Artikla sisältää määräykset oikeudenkäyntikielestä ensimmäisen asteen tuomioistuimessa. Artiklan 1 kohdassa määrätään, että oikeudenkäyntikielen on oltava jokin Euroopan unionin virallisista kielistä. Paikallis- tai aluejaoston oikeudenkäyntikielenä voi olla kyseisen jaoston sijaintivaltion tai -valtioiden virallinen kieli tai kielet tai vaihtoehtoisesti aluejaoston jakavien sopimusjäsenvaltioiden nimeämä yksi tai useampi virallinen kieli. Tämän lisäksi sopimusjäsenvaltiot voivat artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetä jaoston oikeudenkäyntikieleksi yhden tai useamman Euroopan patenttiviraston virallisista kielistä, joita ovat saksa, englanti ja ranska. 

Artiklan 3 kohdan mukaan asianosaiset voivat sopia, että oikeudenkäyntikielenä käytetään kieltä, jolla Euroopan patenttivirasto on myöntänyt patentin. Tämän osalta edellytyksenä on se, että toimivaltainen kokoonpano hyväksyy kielen oikeudenkäyntikieleksi. Jos kokoonpano ei hyväksy näin valittua kieltä, asianosaiset voivat pyytää, että asia siirretään keskusjaoston käsiteltäväksi. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa patentti on myönnetty kielellä, jota sopimusjäsenvaltio ei ole nimennyt jaoston oikeudenkäyntikieleksi. 

Artiklan 4 kohdan mukaan asianosaisten suostumuksella toimivaltainen kokoonpano voi käytännöllisyys- ja oikeudenmukaisuussyistä päättää, että oikeudenkäyntikielenä käytetään kieltä, jolla patentti on myönnetty. Artiklan 5 kohdan mukaan ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentti voi tämän lisäksi päättää jonkun asianosaisen pyynnöstä ja muita asianosaisia sekä toimivaltaista kokoonpanoa kuultuaan, että oikeudenkäyntikielenä käytetään kieltä, jolla patentti on myönnetty. Harkinnassaan presidentin tulee ottaa huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat mukaan lukien asianosaisten ja erityisesti vastaajan aseman. Tässä tapauksessa ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentti arvioi, tarvitaanko erityisiä käännös- ja tulkkausjärjestelyjä. 

Oikeudenkäyntikieliä koskeva sopimuksen 49 artikla ei sisällä määräystä siitä, miten oikeudenkäyntikieli määräytyy tilanteessa, jossa asianosaiset eivät ole sopineet oikeudenkäyntikielestä ja jaoston oikeudenkäyntikieliksi on nimetty useita kieliä. 

Artiklan 6 kohdassa määrätään, että ensimmäisen asteen tuomioistuimen keskusjaostossa oikeudenkäyntikielenä on kieli, jolla asianomainen patentti on myönnetty. Patentin myöntämiskieli on näin ollen oikeudenkäyntikielenä muun muassa suorissa mitättömyyskanteissa. 

Oikeudenkäynnin kielestä säädetään Suomessa oikeudenkäymiskaaren 4 luvun 1 §:ssä. Oikeudenkäynnin kieli on myös läheisessä yhteydessä perustuslain 17 §:n 2 momenttiin, jossa säädetään, että jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, turvataan lailla. Oikeudenkäyntikieliä koskevia määräyksiä tarkastellaan tarkemmin yksityiskohtaisten perustelujen 4.2 jaksossa. 

50 artikla. Oikeudenkäyntikieli muutoksenhakutuomioistuimessa. Artiklassa määrätään oikeudenkäyntikielestä muutoksenhakutuomioistuimessa. Artiklan 1 kohdassa määrätään, että oikeudenkäyntikieli on sama kuin ensimmäisen asteen tuomioistuimessa käytetty oikeudenkäyntikieli. Artiklan 2 kohdan mukaan asianosaiset voivat kuitenkin sopia patentin myöntämiskielen käyttämisestä oikeudenkäyntikielenä, vaikka se ei olisi ollut oikeudenkäyntikielenä ensimmäisen asteen tuomioistuimessa. Artiklan 3 kohdan mukaan muutoksenhakutuomioistuin voi poikkeustapauksissa päättää jonkin muun sopimusjäsenvaltion virallisen kielen käyttämisestä oikeudenkäyntikielenä joko koko käsittelyn ajan tai osan ajasta. Edellytyksenä on se, että asianosaiset hyväksyvät kielen käytön. 

Oikeudenkäynnin kielestä säädetään Suomessa oikeudenkäymiskaaren 4 luvun 1 §:ssä. Oikeudenkäynnin kieli on myös läheisessä yhteydessä perustuslain 17 §:n 2 momenttiin, jossa säädetään, että jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, turvataan lailla. Oikeudenkäyntikieliä koskevia määräyksiä tarkastellaan tarkemmin yksityiskohtaisten perustelujen 4.2 jaksossa. 

51 artikla. Muut kielijärjestelyt. Artikla sisältää määräykset muista kielijärjestelyistä. Artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäisen asteen tuomioistuimen kokoonpano ja muutoksenhakutuomioistuin voivat luopua käännösvaatimuksista, sikäli kun se katsotaan asianmukaiseksi. Tämä tarkoittaa, että kokoonpano tai muutoksenhakutuomioistuin voi päättää, että kaikkea kirjallista materiaalia ei ole tarpeen kääntää oikeudenkäyntikielelle. 

Artiklan 2 kohdan mukaan ensimmäisen asteen tuomioistuimen jaostojen ja muutoksenhakutuomioistuimen on jonkun asianosaisen pyynnöstä ja siinä määrin kun se katsotaan asianmukaiseksi, järjestettävä asianosaisille tulkkaus suullisessa käsittelyssä. 

Artiklan 3 kohdassa määrätään poikkeuksesta sopimuksen 49 artiklan 6 kohtaan, jonka mukaan ensimmäisen asteen tuomioistuimen keskusjaostossa oikeudenkäyntikielenä on kieli, jolla patentti on myönnetty. Keskusjaostossa nostettujen loukkauskanteiden osalta vastaajalla on oikeus saada pyynnöstä asiaankuuluvien asiakirjojen käännöksiä sen valtion viralliselle kielelle, jossa vastaajalla on kotipaikka, päätoimipaikka tai toimipaikka, seuraavissa tapauksissa: keskusjaoston toimivalta määräytyy sopimuksen 33 artiklan 1 kohdan 3 tai 4 alakohdan mukaisesti eli loukkauskanne nostetaan keskusjaostossa sellaista vastaajaa vastaan, jolla ei ole kotipaikkaa, päätoimipaikkaa tai toimipaikkaa sopimusjäsenvaltiossa tai vastaajan kotipaikan, päätoimipaikan tai toimipaikan sopimusjäsenvaltiossa ei ole paikallisjaostoa eikä se osallistu aluejaostoon (a alakohta). Lisäksi edellytetään, että keskusjaostossa oikeudenkäyntikielenä on muu kuin vastaajan kotipaikan, päätoimipaikan tai toimipaikan virallinen kieli (b alakohta) ja vastaajalla ei ole käsittelyssä käytetyn kielen asianmukaista taitoa (c alakohta). 

Suomessa oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin säädetään oikeudenkäymiskaaren 4 luvun 2 §:ssä. 

3 luku Tuomioistuinkäsittely

Luvun artikloihin sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

52 artikla. Kirjallinen menettely, välikäsittely ja suullinen menettely. Artiklassa määrätään oikeudenkäynnin vaiheista hyvin yleisellä tasolla. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuinkäsittely muodostuu työjärjestyksen mukaisesti kirjallisesta menettelystä, välikäsittelystä ja suullisesta menettelystä. Yleisohjeena todetaan, että menettelyt on järjestettävä joustavalla ja tasapainoisella tavalla. 

Oikeudenkäymiskaaren käsitteiden mukaan kirjallinen menettely olisi kirjallinen valmistelu, välikäsittely suullinen valmistelu ja suullinen menettely pääkäsittely. 

Artiklan 2 kohdassa määrätään välikäsittelystä. Välikäsittely suoritetaan tarvittaessa kirjallisen menettelyn jälkeen. Välikäsittelyn järjestämisestä vastaa tuomioistuimen kokoonpanon valtuuttamana esittelijänä toimiva tuomari. Esittelijänä toimiva tuomari selvittää yhdessä asianosaisten kanssa mahdollisuudet aikaansaada sovinnollinen sopimus esimerkiksi sovittelu- ja välityskeskuksen palveluja hyödyntämällä. 

Artiklan 3 kohdan mukaan suullisessa menettelyssä asianosaisille on annettava tilaisuus esittää vaatimustensa perusteet asianmukaisesti. Suullista menettelyä ei tarvitse järjestää, jos asianosaiset suostuvat siihen. Tuomioistuin voi tällöin luopua suullisesta menettelystä. 

Määräys oikeudenkäynnin vaiheista on hyvin yleinen. Käytännössä oikeudenkäyntimenettelyä koskevat säännöt ovat työjärjestyksessä. Suomessa oikeudenkäyntimenettelystä säädetään laissa. 

53 artikla. Todistelukeinot. Artiklassa määrätään todistelusta. Artiklan 1 kohta sisältää luettelon todistelukeinoista. Näitä keinoja ovat erityisesti asianosaisten kuuleminen, tietojen pyytäminen, asiakirjojen esittäminen, todistajien kuuleminen, asiantuntijalausunnot, katselmus, vertailutestit tai -kokeet sekä kirjalliset valaehtoiset todistukset (affidavit). Luettelo ei ole tyhjentävä. 

Artiklan 2 kohdan mukaan työjärjestyksessä säännellään todistelussa sovellettavasta menettelystä. Todistajien ja asiantuntijoiden kuulemisen on tapahduttava tuomioistuimen valvonnassa, ja sen on rajoituttava siihen, mikä on tarpeen. Artiklassa ei säädetä todistusharkinnasta. 

Suomessa todistelusta säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa. 

54 artikla. Todistustaakka. Artiklassa määrätään todistustaakasta. Pääsäännön mukaan todistustaakka on tosiasioiden osalta sillä asiainosaisella, joka niihin vetoaa. Määräys ei rajoita sopimuksen 24 artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamista. Mainitut artiklakohdat koskevat sovellettavaa lakia. 

Todistustaakasta riita-asioissa säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:ssä. 

55 artikla. Käännetty todistustaakka. Artikla sisältää määräyksen menetelmäpatenttia koskevasta käännetystä todistustaakasta. Artiklan 1 kohdassa määrätään, että jos patentti on myönnetty uuden tuotteen valmistusmenetelmälle, pidetään ilman patentinhaltijan suostumusta valmistettua identtistä tuotetta patentoidulla menetelmällä valmistettuna, jollei toisin todisteta. Määräys ei kuitenkaan rajoita sopimuksen 24 artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamista, joissa määrätään kansainvälisestä lainvalinnasta. 

Artiklan 2 kohdan mukaan 1 kohdassa esitetty periaate koskee myös tapauksia, joissa on huomattavan todennäköistä, että identtinen tuote on valmistettu patentoitua menetelmää käyttäen, eikä patentinhaltija ole kyennyt kohtuullisista yrityksistä huolimatta määrittelemään, mitä menetelmää todellisuudessa on käytetty tällaisen identtisen tuotteen valmistamiseen. Artiklan 3 kohdan mukaan vastanäyttöä esitettäessä on otettava huomioon vastaajan oikeutettu etu valmistus- ja liikesalaisuuksien suojelemiseen. 

Käännetystä todistustaakasta säädetään patenttilain 57 a §:ssä, jonka mukaan ilman patentinhaltijan lupaa valmistettu identtinen tuote katsotaan valmistetun patentoidulla menetelmällä, ellei muuta näytetä. Säännös sisällytettiin lakiin osana TRIPS-sopimuksen kansallista ratifiointia. Kansallinen lainsäädäntö on yhdenmukainen artiklan 1 ja 3 kohdan kanssa, mutta ei artiklan 2 kohdan kanssa. 

4 luku Tuomioistuimen toimivalta

Luvun artikloihin sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

56 artikla. Tuomioistuimen yleinen toimivalta. Artikla sisältää oikeussuojakeinojen käyttämistä yhdistetyn patenttituomioistuimen toimesta koskevan yleisen määräyksen. Asetuksen 1 kohdan mukaan tuomioistuin voi määrätä sopimuksessa määrättyjä toimenpiteitä, menettelyitä ja oikeussuojakeinoja sekä asettaa määräykselleen ehtoja. Näitä koskevia tarkentavia määräyksiä on tarkoitus antaa yhdistetyn patenttituomioistuimen työjärjestyksessä. Artiklassa määrätään siis yleisesti yhdistetyn patenttituomioistuimen käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista, joiden käyttämisestä tullaan antamaan tarkentavia määräyksiä. 

Artiklan 2 kohdassa määrätään, että tuomioistuimen on otettava asianmukaisesti huomioon asianosaisten etu, ja sen on ennen määräyksen antamista annettava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluiksi, jollei tämä ole ristiriidassa kyseisen määräyksen tehokkaan täytäntöönpanon kanssa. 

Siitä, mitä oikeussuojakeinoja tuomioistuimella on käytettävissä esimerkiksi patentin loukkauksen perusteella, säädetään kotimaisessa lainsäädännössä pääsääntöisesti patenttilaissa. Tämän lisäksi tulevat sovellettaviksi oikeudenkäymiskaaren turvaamistoimia koskevat säännökset sekä todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa annettu laki (344/2000). Myös kotimaisessa lainsäädännössä pääsääntönä on, että tuomioistuimen on ennen oikeussuojakeinojen käyttämisestä päättämistä varattava kummallekin asianosaiselle tilaisuus tulla kuulluksi. Oikeussuojakeinon käyttämisestä päättäminen vastapuolta kuulematta voi tapahtua vain poikkeustapauksessa. 

57 artikla. Tuomioistuimen asiantuntijat. Artiklassa määrätään yhdistetyn patenttituomioistuimen asiantuntijoiden käyttämisestä. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuin voi milloin tahansa nimittää tuomioistuimen asiantuntijoita esittämään asiantuntijalausuntoja asian tietyistä näkökohdista. Tuomioistuimen nimeämän asiantuntijan käyttäminen ei rajoita asianosaisen mahdollisuutta esittää asiantuntijanäyttöä. Artiklan 2 kohdan mukaan tuomioistuin laatii sen mukaan kuin tuomioistuimen työjärjestyksessä tarkemmin määrätään ohjeellisen luettelon asiantuntijoista. Tuomioistuin voi siten tapauskohtaisesti käyttää asiantuntijana myös luetteloon merkitsemätöntä henkilöä. Asiantuntijoiden luetteloa ylläpitää yhdistetyn patenttituomioistuimen kirjaaja. Artiklan 3 kohdassa määrätään tuomioistuimen asiantuntijoiden riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta. Artiklan 4 kohdassa määrätään vielä, että asiantuntijan tuomioistuimelle antama lausunto on saatettava asianosaisten tietoon, ja asianosaisille on varattava tilaisuus esittää näkemyksensä lausunnosta. 

Kotimaisessa lainsäädännössä tuomioistuimen mahdollisuudesta käyttää asiantuntijoita säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa. Riita-asioissa tuomioistuimen määräämän asiantuntijan käyttäminen on kuitenkin käytännössä ollut verraten harvinaista. Käytännössä asiantuntijanäytön esittäminen tapahtuu lähtökohtaisesti asianosaisten esittämän todistelun avulla. 

58 artikla. Luottamuksellisen tiedon suoja. Artiklan mukaan tuomioistuin voi asianosaisen tai kolmannen osapuolen liikesalaisuuksien, henkilötietojen tai muiden luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi taikka todisteiden väärinkäytön estämiseksi määrätä, että todisteiden keräämistä ja käyttöä rajoitetaan tai kielletään taikka että tällaisiin todisteisiin saavat tutustua vain tietyt henkilöt. 

Myös kotimaisessa lainsäädännössä otetaan huomioon luottamuksellisten tietojen suoja. Todistaja voi kieltäytyä todistamasta myös liike- tai ammattisalaisuuden piiriin kuuluvista asioista. Lisäksi editiovelvollisuuteen sovelletaan, mitä oikeudenkäymiskaaressa säädetään todistajan oikeudesta kieltäytyä todistamasta. Myöskään tuomioistuimen määräämä asiantuntija ei ole velvollinen ilmaisemaan liike- tai ammattisalaisuutta, elleivät erittäin tärkeät syyt sitä vaadi. 

59 artikla. Todisteiden esittämistä koskeva määräys. Artiklassa säädetään todisteiden esittämisvelvollisuudesta (editiovelvollisuus) yhdistetyn patenttituomioistuimen määräyksen johdosta. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä velvoittaa vastapuolen tai kolmannen osapuolen esittämään hallussaan olevat todisteet. Todisteet on yksilöitävä ja vaatimuksen tekevän asianosaisen on vaatimuksensa tueksi esitettävä kohtuullisesti saatavissa olevaa ja riittävää todistusaineistoa väitteidensä tueksi. Lisäksi luottamuksellisten tietojen suoja on taattava. Määräys ei myöskään saa johtaa velvollisuuteen saattaa itseään syytteen vaaraan. 

Artiklan 2 kohdan mukaan tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä samoin edellytyksin kuin 1 kohdassa määrätään antaa määräyksen esittää vastapuolen hallussa olevat pankkiasioihin, rahoitukseen tai kaupallisiin toimiin liittyvät asiakirjat. 

Kotimaisessa lainsäädännössä todisteiden editiovelvollisuudesta säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa. Asianosainen tai muu, jolla on asiakirja tai esine hallussaan, on velvollinen tuomaan sen tuomioistuimeen (12 §, 57 §). Editiota vaativan asianosaisen on yksilöitävä asiakirja tai esine sekä osoitettava, että se on sen hallussa, johon vaatimus kohdistetaan. Editiovelvollisuus ei rajoitu asianosaisiin vaan koskee kaikkia, joilla on hallussaan oikeudenkäynnin kannalta merkityksellinen asiakirja tai esine. Laissa ei myöskään ole rajoitettu sitä, millaisia asiakirjoja voidaan määrätä esitettäväksi. 

Kotimaisessa lainsäädännössä otetaan huomioon myös luottamuksellisten tietojen suoja. Editiovelvollisuuteen sovelletaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:ssä säädetään todistajan oikeudesta kieltäytyä todistamasta. Todistaja voi kieltäytyä todistamasta esimerkiksi silloin, jos hän ei voisi tehdä sitä saattamatta syytteen vaaraan itseään tai häneen läheisessä sukulaisuussuhteessa olevia henkilöitä. Todistaja voi kieltäytyä todistamasta myös liike- tai ammattisalaisuuden piiriin kuuluvista asioista. 

60 artikla. Todisteiden säilyttämistä ja toimitiloissa suoritettavaa katselmusta koskeva määräys. Artiklan 1 kohdassa määrätään yhdistetyn patenttituomioistuimen mahdollisuudesta määrätä hakijan pyynnöstä väliaikaisesta toimenpiteestä väitetyn loukkauksen kannalta olennaisen todisteaineiston säilyttämiseksi. Tällaisen määräyksen antaminen on mahdollista jo ennen pääasiaa koskevan kanteen nostamista. Vaatimuksen esittävän hakijan on esitettävä kohtuullisesti saatavissa olevat todisteet väitteensä tueksi siitä, että patenttia on loukattu tai aiotaan loukata. Luottamuksellisten tietojen suoja on kuitenkin taattava. Artiklan 2 kohdassa määrätään yksityiskohtaisemmin siitä, mitä tällainen määräys voi sisältää. Artiklan 3 kohdan mukaan tuomioistuin voi hakijan pyynnöstä vastaavasti määrätä toimitilojen katselmuksen. Toimitilojen katselmuksessa ei sitä pyytänyt saa artiklan 4 kohdan mukaan olla itse mukana, mutta häntä voi edustaa riippumaton ammattilainen. 

Artiklan 5 kohdan mukaan toimenpiteistä on määrättävä, tarvittaessa toista osapuolta kuulematta, erityisesti silloin kun mahdollista viiveestä voi koitua korvaamatonta haittaa tai jos todisteiden hävittämisen vaara on ilmeinen. Artiklan 6 kohdan mukaan, jos määräys on annettu vastapuolta kuulematta, tälle on annettava tieto toimenpiteestä viipymättä ja viimeistään välittömästi toimenpiteen täytäntöönpanon suorittamisen jälkeen. Määräyksen kohteeksi joutuneen asianosaisen vaatimuksesta tuomioistuimen on järjestettävä asian uudelleen tarkastelu. 

Artiklan 7 kohdan mukaan hakija voidaan velvoittaa antamaan riittävä vakuus vastaajan kärsimän vahingon korvaamiseksi, jos vastaajaa vastaan nostettu kanne tuomitaan myöhemmin perusteettomaksi, toimenpiteet kumotaan tai ne raukeavat kantajan toiminnan tai laiminlyönnin vuoksi. Artiklan 8 kohdan mukaan pääasia tulee saattaa vireille tuomioistuimessa viimeistään 31 vuorokauden tai 20 työpäivän kuluessa toimenpiteistä päättämisestä. Artiklan 9 kohdan mukaan vastaajan vaatimuksesta kantaja tulee voida määrätä suorittamaan vastaajalle korvaus toimenpiteiden aiheuttamista vahingoista, jos toimenpiteet todisteiden suojaamiseksi on kumottu tai ne eivät enää ole sovellettavissa kantajan toiminnan tai laiminlyönnin takia tai jos myöhemmin todetaan, että patenttia ei ole loukattu. 

Kotimaisessa lainsäädännössä todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa annettu laki sisältää nimenomaiset säännökset sellaiseen aineistoon kohdistuvasta takavarikosta tai muusta toimesta, jolla voi olla merkitystä todisteena teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa riita-asiassa. Turvaamistoimen edellytyksenä on, että hakija saattaa todennäköiseksi, että hänen oikeuttaan loukataan tai loukkaus on välittömästi toteutumassa. 

Todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa annetussa laissa tarkoitetut toimenpiteet vastaavat artiklassa mainittuja toimenpiteitä. Lain nojalla aineistoa voidaan takavarikoida, sitä voidaan havainnoida, siitä ottaa valokuvia tai kopioita taikka dokumentoida muulla tavoin. Niiltä osin kuin mainitussa laissa ei ole erityissäännöksiä, sovelletaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun yleisiä turvaamistoimisäännöksiä. Lisäksi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 10 §:n mukaan tuomioistuin voi hakemuksesta ottaa vastaan todisteita etukäteen vastaisen varalta. 

Turvaamistoimien täytäntöönpanon yhteydessä sovellettavaksi tulee ulosottokaaren (705/2007) 8 luvun 2 §:n velvoite vakuuden antamiseen vahingosta, joka toimenpiteestä voi aiheutua vastapuolelle. Turvaamistoimien kestoon ja peruuttamiseen sekä tarpeettomasti haetusta toimenpiteestä aiheutuneen vahingon korvaamiseen sovelletaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun yleisiä säännöksiä. 

61 artikla. Jäädyttämismääräykset. Artiklan 1 kohdassa määrätään yhdistetyn patenttituomioistuimen mahdollisuudesta määrätä hakijan pyynnöstä, ettei asianosainen saa viedä varoja tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvalta alueelta tai käsitellä varoja. Määräys voidaan antaa riippumatta siitä, sijaitsevatko varat tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvalla alueella. Myös tällaisen määräyksen antaminen on mahdollista jo ennen pääasiaa koskevan kanteen nostamista. Vaatimuksen esittävän hakijan on esitettävä kohtuullisesti saatavissa olevat todisteet väitteensä tueksi siitä, että patenttia on loukattu tai aiotaan loukata. Artiklan 2 kohdan mukaan jäädyttämismääräyksiä koskeviin toimenpiteisiin sovelletaan vastaavasti, mitä sopimuksen 60 artiklan 5—9 kohdassa määrätään. 

Kotimaisessa lainsäädännössä hukkaamiskiellosta säädetään oikeudenkäymiskaaren 7 luvun turvaamistoimisäännöksissä. Hukkaamiskielto on mahdollista määrätä ennen pääasiaoikeudenkäyntiä. Hukkaamiskielto on mahdollista määrätä myös vastapuolta kuulematta. 

Turvaamistoimien täytäntöönpanon yhteydessä sovellettavaksi tulee ulosottokaaren 8 luvun 2 §:n velvoite vakuuden antamiseen vahingosta, joka toimenpiteestä voi aiheutua vastapuolelle. Turvaamistoimien kestoon ja peruuttamiseen sekä tarpeettomasti haetusta toimenpiteestä aiheutuneen vahingon korvaamiseen sovelletaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun yleisiä säännöksiä. 

62 artikla. Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet. Artiklassa määrätään yhdistetyn patenttituomioistuimen määräämästä väliaikaisesta kiellosta ja muista turvaamistoimista. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuin voi määrätä väitettyä patentin välitöntä loukkausta ehkäisevän väliaikaisen kiellon tai kieltää sakon uhalla väliaikaisesti patentinloukkauksen jatkamisen tai asettaa oikeudenhaltijalle kuuluvan korvauksen takaamiseksi tarkoitetun vakuuden asettamisen ehdoksi sanotun toiminnan jatkamiselle. Väliaikainen kielto voidaan määrätä oletetulle loukkaajalle tai sellaiselle välittäjälle, jonka palveluja kolmas osapuoli käyttää oikeuden loukkaukseen. Artiklan 2 kohdan mukaan tuomioistuimen on väliaikaisen kiellon määräämistä harkitessaan otettava huomioon molempien asianosaisten etu sekä erityisesti se haitta, mikä mahdollisesti aiheutuu väliaikaisen kiellon määräämisestä tai sen määräämättä jättämisestä. 

Artiklan 3 kohdan mukaan tuomioistuin voi myös määrätä takavarikoitaviksi sellaiset tuotteet, joiden epäillään loukkaavan patenttia, jotta niiden jakelu tai levittäminen estettäisiin. Lisäksi tuomioistuin voi määrätä väitetyn loukkaajan omaisuutta asetettavaksi hukkaamiskieltoon sekä määrätä tämän pankkitilit ja muut varat jäädytettäviksi, jos loukkauksesta kärsinyt asianosainen osoittaa olosuhteet, jotka saattavat uhata vahingonkorvauksen maksamista. 

Artiklan 4 kohdan mukaan tuomioistuin voi artiklan 1 tai 3 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin liittyen vaatia hakijaa osoittamaan, että hän on oikeudenhaltija ja että hänen oikeuttaan on loukattu tai että loukkauksen uhka on välitön. 

Artiklan 5 kohdan mukaan puheena olevassa artiklassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin sovelletaan vastaavasti, mitä sopimuksen 60 artiklan 5—9 kohdassa määrätään. 

Suomessa väliaikainen kielto loukkaajaa vastaan voidaan määrätä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla. Väliaikaisen kiellon määrääminen turvaamistoimena on mahdollista, jos aineellisoikeudelliseen lainsäädäntöön sisältyy lopullisen kieltotuomion mahdollisuus. Patentinloukkausten osalta tästä säädetään patenttilain 57 §:n 1 momentissa. Väliaikainen kielto voidaan määrätä myös vastapuolta kuulematta, jos turvaamistoimen tarkoitus kuulemisen johdosta saattaa vaarantua. Turvaamistoimien täytäntöönpanon yhteydessä sovellettavaksi tulee ulosottokaaren 8 luvun 2 §:n velvoite vakuuden antamisesta vahingosta, joka toimenpiteestä voi aiheutua vastapuolelle. Ulosottomies päättää asetettavasta vakuudesta. Turvaamistoimien kestoon ja peruuttamiseen sekä tarpeettomasti haetusta toimenpiteestä aiheutuneen vahingon korvaamiseen sovelletaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun yleisiä säännöksiä. 

Mahdollisuudesta välittäjää vastaan annettavan keskeyttämismääräyksen määräämisestä tuomioistuimen toimesta säädetään patenttilain 57 b §:ssä. 

63 artikla. Pysyvät kiellot. Artiklassa määrätään yhdistetyn patenttituomioistuimen mahdollisuudesta antaa kieltotuomio. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuin voi patentinloukkauksen toteavan päätöksen jälkeen antaa loukkaajalle kieltotuomion, jonka tarkoituksena on kieltää loukkauksen jatkaminen. Kieltotuomio voidaan myös määrätä sellaisille välittäjille, joiden palveluja kolmannet käyttävät patentin loukkaamiseksi. Artiklan 2 kohdan mukaan artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kieltotuomion noudattamatta jättämisestä tuomioistuin voi määrätä uhkasakon tuomion noudattamisen varmistamiseksi, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi. 

Lopullisen kieltotuomion määräämisen mahdollisuudesta patentinloukkausta koskevissa tapauksissa säädetään patenttilain 57 §:n 1 momentissa. 

64 artikla. Korjaavat toimenpiteet patentin loukkausta koskevissa menettelyissä. Artiklassa määrätään yhdistetyn patenttituomioistuimen käytettävissä olevista toimenpiteistä, joilla pyritään palauttamaan markkinatilanne sellaiseksi kuin se olisi ollut ilman loukkausta ja ehkäisemään loukkauksen jatkaminen. Toimenpiteitä ovat sen vahvistaminen, että loukkaus on tapahtunut, tuotteen takaisinvetäminen jakelukanavasta, loukkaavan ominaisuuden poistaminen tuotteesta, tuotteen lopullinen poistaminen jakelukanavasta sekä loukkaavan tuotteen ja/tai materiaalin ja välineen hävittäminen. Toimenpiteet määrätään tuomioistuimen päätöksellä oikeudenhaltijan pyynnöstä, ja ne voidaan kohdistaa vain sellaisiin tavaroihin, joiden on todettu loukkaavan patenttia. Toimenpiteet toteutetaan pääsääntöisesti loukkaajan kustannuksella. 

Patenttia loukkaavien tavaroiden muuttamisesta tai hävittämisestä säädetään patenttilain 59 §:ssä. Mahdollisuuden tavaroiden hävittämiseen on katsottu asiallisesti kattavan myös niiden takaisinvetämisen ja poistamisen markkinoilta. 

65 artikla. Patentin pätevyyttä koskeva päätös. Artiklassa määrätään patentin mitättömäksi julistamisen perusteista. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuin tekee päätöksen patentin pätevyydestä mitättömäksi julistamista koskevan kanteen tai vastakanteen perusteella. Patentin loukkausta koskevan kanteen vastaajan on siten nostettava mitättömäksi julistamista koskeva vastakanne, mikäli tämä haluaa vedota patentin pätemättömyyteen. Artiklan 2 kohdassa määrätään, että tuomioistuin voi julistaa patentin mitättömäksi joko kokonaan tai osittain. Mitättömäksi julistamisperusteiden osalta kohdassa viitataan Euroopan patenttisopimuksen 138 artiklan 1 kappaleeseen ja 139 artiklan 2 kappaleeseen. Artiklan 3 kohdan mukaan jos mitättömyysperusteet koskevat patenttia ainoastaan osittain, patenttia rajoitetaan vaatimusten vastaavalla muutoksella ja se julistetaan osittain mitättömäksi. Patentin rajoittamisen osalta kohdassa viitataan Euroopan patenttisopimuksen 138 artiklan 3 kappaleeseen. 

Artiklan 4 kohdassa määrätään siitä, että siltä osin kuin patentti on julistettu mitättömäksi, katsotaan, että patentilla ei ole ollut alun perinkään Euroopan patenttisopimuksen 64 ja 67 artiklassa tarkoitettuja oikeusvaikutuksia. Artiklan 5 kohdassa vielä määrätään siitä, että jos tuomioistuin julistaa patentin mitättömäksi, tuomioistuimen tulee toimittaa jäljennös päätöksestä Euroopan patenttivirastolle ja perinteisen eurooppapatentin osalta kyseessä olevien sopimusvaltioiden kansallisille patenttivirastoille. 

Patentin mitättömäksi julistamisen perusteista säädetään patenttilain 52 §:ssä. Perusteet vastaavat lähtökohtaisesti Euroopan patenttisopimuksen 138 artiklan 1 kappaleessa määrättyjä perusteita. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 23 §:n 1 momentissa säädetään riita-asian ratkaisun ilmoittamisesta toimivaltaiselle rekisteriviranomaiselle. 

66 artikla. Euroopan patenttiviraston päätöksiä koskeva tuomioistuimen toimivalta. Yhdistetyn patenttituomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvat sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaisesti kanteet, jotka koskevat Euroopan patenttiviraston päätöksiä sen suorittaessa yhtenäisestä patenttisuojasta annetun asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä. Nämä tehtävät sisältävät muun muassa eurooppapatentin yhtenäistä vaikutusta koskevien pyyntöjen hallinnoinnin, yhtenäistä patenttisuojaa koskevan rekisterin hallinnoinnin ja vuosimaksujen keruun sekä sitä koskevan järjestelmän hallinnoinnin. 

Artiklan 1 kohdassa määrätään, että sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan i alakohdan nojalla nostettujen kanteiden osalta tuomioistuin voi käyttää kaikkea toimivaltaa, joka Euroopan patenttivirastolle on annettu yhtenäisestä patenttisuojasta annetun asetuksen 9 artiklan mukaisesti, mukaan lukien yhtenäistä patenttisuojaa koskevan rekisterin oikaiseminen. Artiklan 2 kohdassa määrätään näiden kanteiden osalta, että asianosaiset maksavat sopimuksen 69 artiklasta poiketen omat kulunsa. 

Tuomioistuinten toimivallasta säädetään oikeudenkäymiskaaren 10 luvussa. 

67 artikla. Toimivalta määrätä toimittamaan tietoja. Artiklan mukaan yhdistetyn patenttituomioistuimen on voitava hakijan oikeasuhteisesta pyynnöstä määrätä antamaan alkuperää tai jakeluketjua koskevia tietoja patenttia loukkaavista tuotteista ja palveluista. Määräys voi koskea joko loukkaajaa tai tiettyjä artiklassa tarkemmin määritettyjä kolmansia osapuolia. Artiklassa edelleen täsmennetään, millaisista tiedoista on kysymys. Tarkempia määräyksiä määräyksen antamisesta annetaan yhdistetyn patenttituomioistuimen työjärjestyksessä. 

Kotimaisessa lainsäädännössä todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa annettuun lakiin sisältyvät säännökset tuomioistuimen mahdollisuudesta patentin loukkausta koskevan riita-asian yhteydessä velvoittaa vastaaja kantajan pyynnöstä kertomaan tietonsa loukkaaviksi todettujen tavaroiden tai palvelujen alkuperästä ja jakeluverkosta. Muiden henkilöiden kuin vastaajan osalta tiedonantovelvollisuus on toteutettu todistajana kuulemisen kautta. 

68 artikla. Vahingonkorvauksen määrääminen. Artiklassa määrätään vahingonkorvauksen määräämisestä yhdistetyn patenttituomioistuimen toimesta. Artiklan 1 kohdan mukaan patentinloukkaajan tulee loukatun asianosaisen vaatimuksesta maksaa tälle vahingonkorvaus, joka vastaa oikeudenhaltijalle koitunutta tosiasiallista vahinkoa, jos loukkaaja tiesi tai hänellä oli riittävät perusteet tietää ryhtyneensä loukkaavaan tekoon. Artiklan 2 kohdassa määrätään, että loukattu asianosainen on lähtökohtaisesti asetettava siihen asemaan, jossa tämä olisi ollut, jos loukkausta ei olisi tapahtunut. Patentinloukkaaja ei saa hyötyä loukkauksesta. Toisaalta vahingonkorvaus ei saa olla rangaistuksen luonteinen. Artiklan 3 kohdan mukaan tuomioistuimen on korvauksen suuruutta määritettäessä otettava huomioon kaikki asianmukaiset seikat, kuten vahingonkärsineelle asianosaiselle aiheutuneet kielteiset taloudelliset seuraukset, saamatta jäänyt voitto, loukkaajan saama perusteeton etu ja soveltuvissa tapauksissa muutkin kuin taloudelliset tekijät, kuten oikeudenhaltijalle loukkauksen johdosta aiheutunut aineeton vahinko. Vaihtoehtoisesti vahingonkorvauksen suuruus voidaan määrittää kiinteänä määränä esimerkiksi vähintään niiden rojaltien tai maksujen perusteella, jotka loukkaaja olisi joutunut suorittamaan jos hän olisi pyytänyt lupaa käyttää kyseistä patenttia. Artiklan 4 kohdan mukaan tuomioistuin voi määrätä patentinloukkaajan, joka ei ole loukannut patenttia tietoisesti tai niin, että tämän olisi pitänyt tietää loukkaavansa patenttia, korvaamaan hyödyn tai maksamaan korvauksen. 

Patentinloukkaukseen perustuvasta vahingonkorvaus- ja/tai hyvitysvelvollisuudesta säädetään patenttilain 58 §:ssä. Pykälän lähtökohtana on tosiasiallisen vahingon korvaaminen täysimääräisenä, jos loukkaus on tehty tahallisesti tai tuottamuksellisesti. Lisäksi pykälässä säädetään vahingonkorvauksen lisäksi tuottamuksesta riippumattomasta käytön hyvittämisestä. 

69 artikla. Oikeudenkäyntikulut. Artiklassa määrätään oikeudenkäyntikuluista. Artiklan 1 kohdan mukaan oikeudenkäynnin hävinneen asianosaisen on pääsääntöisesti korvattava kohtuulliset ja oikeasuhteiset oikeudenkäyntikulut ja muut oikeudenkäynnin voittaneelle asianosaiselle aiheutuneet kulut, jollei se ole kohtuutonta, työjärjestyksen mukaiseen enimmäismäärään saakka. Tuomioistuin voi näin ollen päättää, ettei hävinneen asianosaisen tarvitse korvata vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, jos korvausvelvollisuus olisi kohtuuton. Kulut eivät ole täysmääräisesti korvattavia, vaan korvattavien kulujen enimmäismäärästä määrätään työjärjestyksessä. Kulukaton ylittävistä oikeudenkäyntikuluista vastaa asianosainen itse, vaikka hän olisikin voittanut juttunsa. 

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädetään oikeudenkäyntikuluista. Luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muusta laista toisin johdu. Kohtuullisuusarvioinnin osalta artiklan 1 kohdan määräys vastaa Suomen lakia. Oikeudenkäymiskaaressa ei kuitenkaan ole säännöstä korvattavien oikeudenkäyntikulujen enimmäismäärästä kuin summaarisessa menettelyssä ratkaistuja riita-asioita varten. Kulukattomääräyksellä ei siten ole vastinetta Suomen laissa. 

Ottaen huomioon, että korvattavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut ovat Suomessa verrattain korkeat, voi artiklan 1 kohdan määräys, työjärjestyksessä asetetusta enimmäismäärästä riippuen, johtaa siihen, että yhdistetyssä patenttituomioistuimessa korvattavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut ovat määrältään alhaisemmat kuin markkinaoikeudessa. 

Artiklan 2 kohdan mukaan tilanteessa, jossa asianosainen voittaa oikeudenkäynnin ainoastaan osittain tai jos olosuhteet ovat poikkeukselliset, tuomioistuin voi määrätä, että kulut jaetaan tasapuolisesti tai että osapuolet saavat pitää kulunsa vahinkonaan. Määräys vastaa asiallisesti oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a ja b §:ää. 

Artiklan 3 kohdan mukaan asianosaisen on korvattava kaikki tarpeettomat kulut, jotka se on aiheuttanut tuomioistuimelle tai toiselle asianosaiselle. 

Jos asianosainen on jäämällä pois tuomioistuimesta, jättämällä noudattamatta tuomioistuimen antamia määräyksiä tai esittämällä väitteen, jonka hän on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää aiheettomaksi, taikka muutoin oikeudenkäyntiä pitkittämällä velvollisuuden vastaisella menettelyllään tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut toiselle asianosaiselle kustannuksia, hän on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 5 §:n mukaan velvollinen korvaamaan sellaiset kustannukset riippumatta siitä, kuinka oikeudenkäyntikulut muutoin on korvattava. Tältä osin Suomen laki ja sopimuksen 3 kohta ovat yhdenmukaiset. Suomen laissa ei kuitenkaan ole säännöstä, jonka mukaan asianosaisen olisi suoritettava korvausta tuomioistuimelle sellaisista tarpeettomista kuluista, joita hän on tuomioistuimelle aiheuttanut. 

Artiklan 4 kohdan mukaan tuomioistuin voi vastaajan pyynnöstä määrätä kantajan asettamaan riittävän vakuuden niitä vastaajalle aiheutuvia oikeudenkäyntikuluja ja muita kustannuksia varten, jotka kantaja saattaa joutua maksamaan, erityisesti sopimuksen 59, 60, 61 ja 62 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa. Viitatut artiklat koskevat muun muassa väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia. Tällaista toimien täytäntöönpano voi myös Suomessa edellyttää vakuuden asettamista. Kohdassa määrätään kuitenkin myös vakuuden asettamisesta maksettavaksi tulevien oikeudenkäyntikulujen varalta (cautio judicatum solvi). Suomen laki ei sisällä vastaavaa säännöstä. Tällaisen velvoitteen on Suomessa arvioitu heikentävän asianosaisen oikeuttaa saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi (access to court). 

70 artikla. Tuomioistuinmaksut. Artiklan 1 kohdan mukaan asianosaisen on suoritettava tuomioistuinmaksuja. Artiklan 2 kohdan mukaan tuomioistuinmaksut on suoritettava etukäteen, jollei työjärjestyksessä toisin määrätä. Asianosaiselta, joka ei ole maksanut määrättyä tuomioistuinmaksua, voidaan evätä osallistumien asian jatkokäsittelyyn. 

Kotimaisessa lainsäädännössä velvollisuudesta suorittaa oikeudenkäyntimaksu säädetään tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa. Sen mukaan lähtökohtana on, että riita-asian kantajan tulee suorittaa asian käsittelystä laissa säädetyn suuruinen oikeudenkäyntimaksu. Maksu peritään asian käsittelyn päätyttyä. 

71 artikla. Oikeusapu. Artiklassa määrätään oikeudenkäynnin asianosaisille myönnettävästä oikeusavusta. Artiklan 1 kohdan mukaan oikeudenkäynnin asianosainen, joka on luonnollinen henkilö ja joka ei kykene suorittamaan oikeudenkäynnistä aiheutuvia kuluja kokonaan tai osaksi, voi milloin tahansa pyytää oikeusapua tuomioistuimelta. Oikeusavun myöntämistä koskevat edellytykset määritetään työjärjestyksessä. Oikeushenkilöt eivät voi määräyksen mukaan saada oikeusapua. 

Artiklan 2 kohdan mukaan tuomioistuin päättää työjärjestyksen mukaisesti oikeusavun myöntämisestä yksittäisessä asiassa. Artiklan 3 kohdan mukaan tuomioistuimen hallintokomitea vahvistaa tuomioistuimen ehdotuksesta oikeusavun yleisen tason ja säännöt sille, miten oikeusavusta tuomioistuimelle aiheutuneet kustannukset korvataan. 

Suomessa oikeusavusta säädetään oikeusapulaissa (257/2002). 

72 artikla. Vanhentumisaika. Artiklassa asetetaan kanteen nostamiselle määräaika. Taloudellisen korvauksen muotoja koskevia kanteita voidaan nostaa enintään viisi vuotta sen ajankohdan jälkeen, jona kantaja on saanut tai kantajan olisi perustellusti pitänyt saada tietää viimeisen kanteeseen oikeuttaneen tosiseikan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sitä, mitä asiaan sovellettavassa laissa säädetään. 

Patenttilain 58 §:n mukaan korvausta patenttiloukkauksen aiheuttamasta vahingosta voidaan vaatia ainoastaan viiden viimeisen vuoden ajalta ennen kanteen nostamista. Oikeus korvaukseen vahingosta, jota koskevaa kannetta ei ole nostettu sanotun ajan kuluessa, on menetetty. 

5 luku Muutoksenhaku

Luvun artikloihin sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

73 artikla. Muutoksenhaku. Artiklassa määrätään muutoksenhakusta. Artiklan 1 kohdan mukaan oikeudenkäynnin kokonaan tai osittain hävinnyt asianosainen voi hakea muutoksenhakutuomioistuimessa muutosta ensimmäisen asteen tuomioistuimen ratkaisuun. Muutosta on haettava kahden kuukauden kuluessa siitä, että päätös on annettu asianosaiselle tiedoksi. 

Artiklan 2 kohdassa määrätään muutoksenhausta ensimmäisen asteen päätöksiin, jotka tuomioistuin tekee ennen pääasian käsittelyn alkamista tai oikeudenkäynnin aikana. Asianasianosainen, jonka vaatimukset on kokonaan tai osittain hylätty, voi hakea muutosta sopimuksen 49 artiklan 5 kohdassa (oikeudenkäyntikieli), 59 artiklassa (editio), 60 artiklassa (todisteiden turvaaminen ja katselmus), 61 artiklassa (takavarikko), 62 artiklassa (väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet) sekä 67 artiklassa (tietojen antaminen) tarkoitettuihin määräyksiin 15 kalenteripäivän kuluessa määräyksen antamisesta asianosaiselle tiedoksi. Muiden ennen prosessia tai prosessin aikana tehtyjen päätösten osalta muutosta haetaan pääasian yhteydessä, jollei tuomioistuin myönnä valituslupaa. Jos valituslupa myönnetään, muutosta haetaan 15 päivän kuluessa tuomioistuimen valituslupapäätöksen tiedoksisaannista. 

Suomessa määräaika tyytymättömyyden ilmoittamiselle ja valituksen tekemiselle lasketaan käräjäoikeuden antaman ratkaisun osalta siitä päivästä, jona käräjäoikeuden ratkaisu julistettiin tai annettiin. Tuomiota tai muuta ratkaisua ei anneta asianosaisille muutoksenhakua varten erikseen tiedoksi. 

Artiklan 3 kohdan mukaan ensimmäisen asteen tuomioistuimen pääasiaratkaisuun tai muuhun päätökseen voi hakea muutosta sekä lain soveltamista että näytön arviointia koskevilta osin. Muutoksenhakua ei näin ollen ole rajattu esimerkiksi vain oikeuskysymyksiin. Määräys vastaa Suomen lainsäädäntöä. 

Artiklan 4 kohdassa määrätään prekluusiosta. Kohdan mukaan muutoksenhaun yhteydessä uusia tosiseikkoja ja todisteita voidaan tuoda esiin vain työjärjestyksen mukaisesti ja sillä edellytyksellä, että asianosaista ei ole voitu kohtuudella edellyttää esittävän niitä ensimmäisen asteen tuomioistuimen käsittelyssä. 

74 artikla. Muutoksenhaun vaikutukset. Artiklassa määrätään muutoksenhaun vaikutuksista. Artiklan 1 kohdan mukaan lähtökohta on, ettei muutoksenhaulla ole lykkäävää vaikutusta. Ensimmäisen asteen tuomioistuimen päätös on siten täytäntöönpanokelpoinen muutoksenhausta huolimatta. Asianosainen voi kohdan mukaan kuitenkin pyytää, että muutoksenhakutuomioistuin lykkäisi täytäntöönpanokelpoisuutta. Jos pyyntö on perusteltu, muutoksenhakutuomioistuin voi päättää lykkäämisestä. Kohdan mukaan työjärjestyksessä on varmistettava, että tällainen päätös tehdään viipymättä. 

Artiklan 2 kohdan mukaan muutoksenhaulla, joka koskee mitättömäksi julistamista koskevan kanteen tai vastakanteen johdosta annettua päätöstä taikka sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan i alakohtaan perustuvan kanteen (Euroopan patenttivaraston päätöstä koskeva kanne) johdosta annettua päätöstä, on aina lykkäävä vaikutus. 

Artiklan 3 kohdan mukaan muutoksenhaku, joka kohdistuu sopimuksen 73 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun päätökseen tai määräykseen, ei estä pääasian käsittelyn jatkamista. Ensimmäisen asteen tuomioistuin ei kuitenkaan saa antaa päätöstä pääasiassa ennen kuin muutoksenhakutuomioistuimen päätös muutoksenhaun kohteena olevasta määräyksestä on annettu. 

75 artikla. Muutoksenhaun johdosta annettava päätös ja asian palauttaminen. Artiklassa määrätään muutoksenhakutuomioistuimen ratkaisusta. Jos sopimuksen 73 artiklassa tarkoitettu muutoksenhaku menestyy, muutoksenhakutuomioistuin kumoaa artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäisen asteen tuomioistuimen päätöksen ja antaa lopullisen päätöksen. Muutoksenhakutuomioistuin voi poikkeustapauksissa ja työjärjestyksen mukaisesti palauttaa asian ensimmäisen asteen tuomioistuimen ratkaistavaksi. 

Artiklan 2 kohdassa määrätään ensimmäisen asteen tuomioistuimen harkinnanvallasta palauttamistilanteessa. Jos asia palautetaan ensimmäisen asteen tuomioistuimen ratkaistavaksi, sitoo muutoksenhakutuomioistuimen oikeuskysymystä koskeva päätös ensimmäisen asteen tuomioistuinta. 

6 luku Päätökset

Luvun artikloihin sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

76 artikla. Päätösten perusteet ja oikeus tulla kuulluksi. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuin tekee päätöksen asianosaisten esittämien vaatimusten pohjalta. Se ei määrää enemmästä kuin on pyydetty. 

Artiklan 2 kohdassa todetaan, että pääasiaratkaisut voivat perustua ainoastaan sellaisiin asianosaisten esittämiin tai tuomioistuimen määräyksestä käsittelyyn otettuihin perusteisiin, tosiseikkoihin ja todisteisiin, joihin asianosaiset ovat voineet ottaa kantaa. Määräyksellä turvataan menettelyn kontradiktorisuus. 

Artiklan 3 kohdassa määrätään todistusharkinnasta. Kohdan mukaan tuomioistuin arvioi todisteet vapaasti ja riippumattomasti. 

Artiklaan kirjattuja periaatteita noudatetaan myös Suomessa dispositiivisten riita-asioiden käsittelyssä. 

77 artikla. Muodolliset vaatimukset. Artiklassa määrätään tuomioistuimen ratkaisun sisällöstä. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuimen ratkaisut - tuomiot, päätökset ja määräykset - on perusteltava, ja ne laaditaan kirjalliseen muotoon työjärjestyksen mukaisesti. 

Artiklan 2 kohdan mukaan tuomioistuimen päätökset ja määräykset annetaan oikeudenkäyntikielellä. 

Suomessa tuomioistuimen ratkaisun sisällöstä säädetään oikeudenkäymiskaaren 24 luvussa. 

78 artikla. Tuomioistuimen päätökset ja eriävät mielipiteet. Artiklan 1 kohdassa määrätään päätöksenteosta äänestämisestä monijäsenisessä kokoonpanossa. Kohdan mukaan tuomioistuimen päätettävänä oleva asia ratkaistaan kokoonpanon enemmistöllä perussäännön mukaisesti. Jos äänet menevät tasan, puheenjohtajan ääni ratkaisee. Tuomioistuimen päätöksistä määrätään myös tuomioistuimen perussäännön 35 artiklassa. 

Artiklan 2 kohdassa määrätään eriävästä mielipiteestä. Kohdan mukaan kokoonpanon tuomari voi poikkeustapauksissa esittää eriävän mielipiteen erillään tuomioistuimen päätöksestä. Määräyksestä on tehtävissä johtopäätös, että eriävän mielipiteen liittäminen tuomioistuimen ratkaisuun olisi poikkeus pääsäännöstä. Määräyksestä ei ilmene, esitetäänkö eriävä mielipide muutoin osana tuomioistuimen ratkaisua, vai jätetäänkö mielipide kokonaan kirjamaatta ratkaisuasiakirjaan. Eriävästä mielipiteestä määrätään myös tuomioistuimen perussäännön 36 artiklassa. Artiklan mukaan tuomarin erillään esittämä eriävä mielipide on perusteltava ja annettava kirjallisesti. 

Suomessa äänestämistä koskevat menettelysäännökset sisältyvät oikeudenkäymiskaaren 23 lukuun. Tuomioistuimen ratkaisulle asetetuista muotovaatimuksista sekä päätöksen julistamisesta tai antamisesta kansliassa säädetään oikeudenkäymiskaaren 24 luvussa. Myös eriävien mielipiteiden perustelemisesta ja liittämisestä tuomioon säädetään oikeudenkäymiskaaren 24 luvussa. 

79 artikla. Sovintoratkaisu. Artiklassa määrätään sovinnosta. Asianosaiset voivat milloin tahansa oikeudenkäynnin aikana päättää asian käsittelyn tuomioistuimen päätöksellä vahvistetulla sovintoratkaisulla. Suomessa tuomioistuimen vahvistamasta sovinnosta säädetään oikeudenkäymiskaaren 20 luvussa. 

Patenttia ei artiklan mukaan voida julistaa mitättömäksi tai rajoittaa sovintoratkaisulla. Tämä johtuu siitä, että mitättömäksi julistaminen tai rajoittaminen toimena aina edellyttää viranomaisen tai tuomioistuimen ratkaisua. Suomessa patentin kumoamisesta ja rajoittamisesta säädetään patenttilain 7 luvussa. 

80 artikla. Päätösten julkaiseminen. Artiklan mukaan tuomioistuin voi kantajan pyynnöstä ja loukkaajan kustannuksella määrätä asianmukaisia toimenpiteitä tuomioistuimen päätöstä koskevan tiedon levittämiseksi, mukaan lukien päätöksen esillä pitäminen ja sen julkaiseminen kokonaisuudessaan tai osittain yleisissä tiedotusvälineissä. Samantapainen säännös sisältyy patenttilain 60 a §:ään. 

81 artikla. Uusi oikeudenkäynti. Artiklan määrätään lainvoimaisen tuomion purkamisesta ja uuden oikeudenkäynnin järjestämisestä. 

Artiklan 1 kohdan mukaan muutoksenhakutuomioistuin voi tuomioistuimen päätöksen saatua lainvoiman poikkeustapauksissa suostua hakemukseen uuden oikeudenkäynnin järjestämisestä. Kohta sisältää luettelon tilanteista, jolloin uuden oikeudenkäynnin järjestäminen olisi mahdollista. Uusi oikeudenkäynti voidaan a alakohdan mukaan järjestää, jos uutta käsittelyä pyytävä asianosainen on havainnut tosiseikan, joka on luonteeltaan ratkaiseva ja joka ei ole ollut hänen tiedossa päätöksen antamishetkellä. Pyyntöön voidaan kuitenkin sanotun alakohdan perusteella suostua ainoastaan sellaisen teon perusteella, joka on kansallisen tuomioistuimen lopullisella päätöksellä todettu rikokseksi. 

Lainvoimaisen ratkaisun purkaminen ja uuden oikeudenkäynnin järjestäminen on b alakohdan mukaan mahdollista myös olennaisen oikeudenkäyntivirheen perusteella, erityisesti jos poissaolevalle vastaajalle ei ole annettu haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa tiedoksi niin hyvissä ajoin ja siten, että hän olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa. 

Artiklan 2 kohdassa säädetään purkuhakemuksen määräajasta. Uutta käsittelyä koskeva pyyntö on tehtävä kymmenen vuoden kuluessa päätöksen antamispäivästä, mutta viimeistään kahden kuukauden kuluessa uuden tosiseikan tai oikeudenkäyntivirheen havaitsemisesta. Pyynnöllä ei ole lykkäävää vaikutusta, ellei muutoksenhakutuomioistuin päätä toisin. 

Artiklan 3 kohdassa määrätään siitä, mitä tapahtuu, jos hakemus uuden oikeudenkäynnin järjestämisestä on perusteltu. Jos muutoksenhakutuomioistuin hyväksyy pyynnön, purkaa se uudelleen tarkasteltavan päätöksen kokonaan tai osittain ja aloittaa uuteen oikeudenkäyntiin johtavan menettelyn työjärjestyksen mukaisesti. Vaikka asia ei määräyksestä ilmene, on todennäköistä, että muutoksenhakutuomioistuin siirtää asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle uutta oikeudenkäyntiä varten. 

Artiklan 4 kohdan mukaan uudelleen tarkasteltavan päätöksen kohteena olevaa patenttia hyödyntävien henkilöiden, jotka toimivat vilpittömässä mielessä, olisi saatava jatkaa tällaisen patentin hyödyntämistä. 

Suomessa ylimääräisestä muutoksenhausta säädetään oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa. 

82 artikla. Päätösten ja määräysten täytäntöönpano. Artiklassa määrätään tuomioistuimen ratkaisujen täytäntöönpanosta. Artiklan 1 kohdassa todetaan, että tuomioistuimen päätökset ja määräykset ovat täytäntöönpanokelpoisia kaikissa sopimusjäsenvaltioissa. 

Yhdistetty patenttituomioistuin on kansainvälinen tuomioistuin, minkä vuoksi tuomioistuimen päätösten täytäntöönpanosta on aiheellista määrätä erikseen sopimuksessa. Ratkaisun täytäntöönpanokelpoisuuden vahvistaa tuomioistuin itse antamalla sitä koskevan täytäntöönpanomääräyksen. 

Artiklan 2 kohdassa määrätään vakuuden tai vastaavan takuun asettamisvelvollisuudesta. Kohdan mukaan päätöksen täytäntöönpano saattaa tapauksen mukaan edellyttää, että asetetaan vakuus tai vastaava takuu mahdollisesti aiheutuneiden vahinkojen varalta suoritettavan vahingonkorvauksen turvaamiseksi, erityisesti kieltotuomioiden osalta. Määräys on laadittu passiivimuotoon. Siitä ei siksi suoraan ilmene, päättääkö tuomioistuin vai esimerkiksi täytäntöönpanoviranomainen vakuuden asettamisvelvollisuudesta ja vakuuden määrästä. 

Artiklan 3 kohta sisältää tavanomaisen määräyksen siitä, että täytäntöönpanoon sovelletaan sen sopimusjäsenvaltion lakia, jonka alueella täytäntöönpano tapahtuu. Täytäntöönpanovaltion laki on kuitenkin toissijainen suhteessa sopimuksen ja perussäännön määräyksiin. Tuomioistuimen päätökset pannaan täytäntöön samoin edellytyksin kuin siinä valtiossa annetut päätökset, jossa täytäntöönpano tapahtuu. 

Ottaen huomioon, että täytäntöönpano edellyttää yhdistetyn patenttituomioistuimen antamaa täytäntöönpanomääräystä, on mahdollista, että täytäntöönpanomääräyksessä määrätään myös vakuuksista ja vastaavista toimista. 

Artiklan 4 kohdassa määrätään asianosaisen maksettavaksi tuomittavasta sakosta. Määräyksen mukaan tilanteessa, jossa asianosainen ei noudata tuomioistuimen antamaa määräystä, asianosaiselle voidaan määrätä seuraamukseksi tuomioistuimelle suoritettava uhkasakko. Kohdassa todetaan, että yksittäisen sakon on oltava suhteessa täytäntöön pantavan määräyksen merkitykseen, eikä se rajoita asianosaisen oikeutta vaatia vahingonkorvausta tai vakuutta. 

Jos asianosainen ei noudata tuomioistuimen määräyksellä asettamaa velvoitetta, asianosaiselle voidaan tuomioistuimen toimesta määrätä seuraamukseksi tuomioistuimelle suoritettavan toistuvan sakon. Määräyksen noudattamisen tärkeys ja seuraamuksen ankaruus on oltava suhteessa toisiinsa. Se, että tuomioistuin määrää niskoittelevalle asianosaiselle sakon, joka maksetaan tuomioistuimelle, ei rajoita asianosaisen oikeutta vaatia vahingonkorvausta tai vakuuden asettamista. 

IV OSA SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

Artiklaan 83 sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

83 artikla. Siirtymäjärjestely. Artiklassa määrätään siirtymäjärjestelyistä, jotka koskevat perinteisiä eurooppapatentteja. Artiklan 1 kohdan mukaan kansallisilla tuomioistuimilla tai muilla toimivaltaisilla viranomaisilla säilyy rinnakkainen toimivalta käsitellä eurooppapatentteja ja niille myönnettyjä lisäsuojatodistuksia koskevia loukkaus- tai mitätöintikanteita sopimuksen voimaantulopäivää seuraavan seitsemän vuoden siirtymäkauden ajan. Artiklan 2 kohdan mukaan siirtymäkauden päättyminen ei vaikuta kansallisessa tuomioistuimessa siirtymäkauden päättyessä vireillä oleviin kanteisiin. 

Määräyksen mukaan yhdistetyllä patenttituomioistuimella ja kansallisilla tuomioistuimilla on rinnakkainen toimivalta käsitellä perinteisiä eurooppapatentteja koskevia riita-asioita koko siirtymäkauden ajan. Jos patentinhaltija haluaa varmistaa, että yhdistetyllä patenttituomioistuimella ei ole lainkaan toimivaltaa käsitellä patenttia koskevia riita-asioita, hänen tulee sulkea toimivalta pois artiklan 3 ja 4 kohdassa määrätyllä tavalla. Rinnakkainen toimivalta merkitsee, että patentinhaltija voi nostaa valintansa mukaan loukkauskanteen joko yhdistetyssä patenttituomioistuimessa tai kansallisessa tuomioistuimessa, jolloin tuomioistuimen ratkaisulla on oikeusvaikutus vain kyseisen sopimusjäsenvaltion alueella. Nykyisen valmistelutyön lähtökohtana on, että sama riitakysymys samojen asianosaisten kesken voidaan nostaa vain joko kansallisessa tuomioistuimessa tai yhdistetyssä patenttituomioistuimessa eli ei molemmissa yhtäaikaisesti. Tältä osin valmistelutyö on kuitenkin osaksi vielä kesken, minkä lisäksi on huomattava, että lopullinen patenttituomioistuinsopimuksen tulkintavalta jää yhdistetylle patenttituomioistuimelle. Tässä vaiheessa ei siten ole mahdollista sanoa varmuudella, estääkö kansallisessa tuomioistuimessa nostettu loukkauskanne samaa patenttia koskevan mitättömyyskanteen nostamisen yhdistetyssä patenttituomioistuimessa samojen asianosaisten kesken. 

Artiklan 3 ja 4 kohdassa määrätään patentinhaltijan ja -hakijan mahdollisuudesta sulkea ennen siirtymäajan päättymistä myönnetty tai haettu eurooppapatentti ja sille myönnetty lisäsuojatodistus pois yhdistetyn patenttituomioistuimen toimivallasta (opt-out) sekä peruuttaa poissulkeminen (opt back in). Poissulkemisen edellytyksenä on se, ettei kannetta ole vielä nostettu yhdistetyssä patenttituomioistuimessa ennen siirtymäkauden päättymistä. Yhdistetyn patenttituomioistuimen yksinomaisen toimivallan pois sulkemisesta on ilmoitettava kirjaamoon viimeistään kuukautta ennen siirtymäkauden päättymistä ja se astuu voimaan kirjaamon merkittyä sen sopimuksen 10 artiklassa mainittuun rekisteriin. Poissulkemisen voi kuitenkin peruuttaa milloin tahansa, jollei kannetta ole vielä nostettu kansallisessa tuomioistuimessa. Myös tästä on ilmoitettava kirjaamoon ja poissulkemisen peruuttaminen tulee voimaan, kun se on merkitty edellä mainittuun rekisteriin. 

Nykyisen valmistelutyön lähtökohtana on, että patentinhaltijan tekemä valinta sulkea pois tuomioistuimen toimivalta koskee patentin koko elinkaarta ja kaikkia maita, joissa patentti on saatettu kansallisesti voimaan. Tässä tilanteessa perinteistä eurooppapatenttia käsitellään yhtenä patenttina eikä erillisinä kansallisina patentteina. Tilanteessa, jossa patentilla on eri maissa eri haltijat tai useita haltijoita, tuomioistuimen toimivallan poissulkemista ja palauttamista on haettava yhdessä. Yhdistetyllä patenttituomioistuimella ei ole siirtymäajan jälkeenkään toimivaltaa käsitellä kyseistä patenttia koskevia riita-asioita niin kauan kun patentti on voimassa, jollei patentinhaltija tai -haltijat palauta toimivaltaa ilmoittamalla siitä tuomioistuimen kirjaamoon. 

Sopimusta koskevissa neuvotteluissa ja tuomioistuimen toiminnan käynnistymistä valmistelevan valmistelukomitean piirissä on katsottu, että kanteen nostaminen siirtymäkaudella kansallisessa tuomioistuimessa sekä yhdistetyn patenttituomioistuimen toimivallan poissulkeminen vaikuttaa myös riitoihin sovellettavaan lainsäädäntöön. Näissä tilanteissa yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehty sopimus ei tule sovellettavaksi vaan riita-asia ratkaistaan puhtaasti kunkin maan kansallisen lainsäädännön pohjalta ja ainoastaan kyseistä maata koskevin vaikutuksin. 

Artiklan 5 kohdan mukaan tuomioistuimen hallintokomitea voi päättää jatkaa siirtymäkautta enintään seitsemällä vuodella. Päätöstä varten hallintokomitea toteuttaa patenttijärjestelmän käyttäjien laajan kuulemisen ja laatii selvityksen siitä, kuinka paljon kansallisissa tuomioistuimissa on artiklan 1 kohdan mukaisesti edelleen nostettu loukkaus- ja mitätöintikanteita sekä sen syistä ja vaikutuksista. Kuuleminen toteutetaan ja selvitys laaditaan, kun viisi vuotta on kulunut sopimuksen voimaantulosta. Hallintokomitea tekee päätöksensä kuulemisen ja tuomioistuimen lausunnon perusteella. 

Siirtymäjärjestely vaikuttaa eurooppalaisessa patenttijärjestelmässä hyvin pitkään, koska opt-out mahdollisuus säilyy siirtymäkauden ajan myös sen aikana haettavilla perinteisillä eurooppapatenteilla ja niitä koskevilla lisäsuojatodistuksilla. Näin ollen siirtymäjärjestelyn vaikutus voi kestää jopa 39 vuotta yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen voimaantulosta. 

Siirtymäjärjestelyjen osalta on erityisesti huomattava, että ne koskevat ainoastaan perinteisiä eurooppapatentteja ja niille myönnettyjä lisäsuojatodistuksia. Vaikutukseltaan yhtenäiset eurooppapatentit ovat alusta alkaen yhdistetyn patenttituomioistuimen yksinomaisessa toimivallassa. 

Artiklan määräykset vaikuttavat ratkaisevasti siihen, milloin sopimukseen sisältyviä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä sovelletaan. Näin myös artiklan on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan. 

V OSA LOPPUMÄÄRÄYKSET

Osan 87 artiklaan sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

84 artikla. Allekirjoittaminen, ratifiointi ja liittyminen. Artiklassa määrätään sopimuksen allekirjoittamisesta, ratifioinnista ja liittymisestä. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikille Euroopan unionin jäsenvaltioille 19 päivästä helmikuuta 2013 alkaen. Sopimuksen ovat tähän mennessä allekirjoittaneet Puolaa, Kroatiaa ja Espanjaa lukuun ottamatta kaikki unionin jäsenvaltiot. 

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimus ratifioidaan kunkin jäsenvaltion valtiosäännön asettamisen vaatimusten mukaisesti ja ratifioimiskirjat talletetaan Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristöön, joka toimii tallettajana. Tämän lisäksi jäsenvaltion tulee artiklan 3 kohdan mukaan ilmoittaa ratifioinnista Euroopan komissiolle siten kun yhtenäisestä patenttisuojasta annetun asetuksen 18 artiklan 3 kohdassa on säädetty. 

Artiklan 4 kohdan mukaan sopimukseen voivat liittyä kaikki jäsenvaltiot ja liittymisasiakirjat talletetaan tallettajan eli Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristön huostaan. Tämä tarkoittaa, että kaikki jäsenvaltiot voivat liittyä sopimukseen myös sen jälkeen kun se on tullut kansainvälisesti voimaan. 

85 artikla. Tallettajan tehtävät. Artiklassa määrätään tallettajan tehtävistä. Artiklan 1 kohdan mukaan tallettaja eli Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristö laatii sopimuksen oikeaksi todistetut jäljennökset ja toimittaa ne kaikkien sopimuksen allekirjoittaneiden tai siihen liittyneiden tai siihen liittyneiden jäsenvaltioiden hallituksille. Yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehty sopimus on julkaistu liitteineen ja allekirjoituksineen Euroopan unionin virallisessa lehdessä C 175, 20.6.2013. 

Artiklan 2 kohdan mukaan tallettaja antaa allekirjoittaneiden tai liittyneiden jäsenvaltioiden hallituksille tiedoksi kaikki allekirjoitukset, kaikkien ratifioimiskirjojen ja liittymiskirjojen tallettamiset ja sopimuksen voimaantulopäivän. Neuvoston pääsihteeristö tiedottaa ratifiointien edistymisestä sekä jäsenvaltioiden pysyvien edustustojen kautta että verkkosivuillaan. 

Artiklan 3 kohdan mukaan tallettaja rekisteröi yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristössä. 

86 artikla. Sopimuksen kesto. Artiklassa määrätään siitä, että yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehty sopimus on voimassa rajoittamattoman ajan. 

87 artikla. Tarkistaminen. Artikla sisältää määräykset sopimuksen tarkistamisesta ja muuttamisesta. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuimen hallintokomitea toteuttaa patenttijärjestelmän käyttäjien laajan kuulemisen, joka koskee tuomioistuimen toimintaa, tehokkuutta ja kustannustehokkuutta sekä patenttijärjestelmän käyttäjien luottamusta tuomioistuimen päätösten laatuun. Kuuleminen järjestetään joko seitsemän vuotta sopimuksen voimaantulon jälkeen tai sen jälkeen kun tuomioistuin on tehnyt päätöksen 2 000 loukkaustapauksessa ja sen jälkeen tarvittaessa säännöllisin väliajoin. Kyseisen kuulemisen ja tuomioistuimen lausunnon perusteella hallintokomitea voi päättää tarkistaa sopimusta tuomioistuimen toiminnan parantamiseksi. Artiklan 2 kohdan mukaan hallintokomitea voi muuttaa sopimusta sen mukauttamiseksi patentteja koskevaan kansainväliseen sopimukseen tai unionin oikeuteen. 

Artiklan 3 kohdan mukaan tuomioistuimen hallintokomitea tekee päätöksen sopimuksen tarkastamisesta tai mukauttamisesta sopimuksen 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti kolmen neljäsosan enemmistöllä. Hallintokomitean päätös ei kuitenkaan astu voimaan, jos jokin sopimusjäsenvaltio ilmoittaa kahdentoista kuukauden kuluessa päätöksen tekemispäivästä, ettei se halua päätöksen sitovan sitä. Tässä tilanteessa kutsutaan koolle sopimusjäsenvaltioiden tarkistuskonferenssi. Näin ollen jokaisella sopimusjäsenvaltiolla on mahdollisuus estää sopimuksen tarkistamista ja mukauttamista koskevan päätöksen voimaantulo omien kansallisten päätöksentekomenettelyjen perustella. Tarkistuskonferenssissa tehtävä päätökset sopimuksen muuttamisesta vaativat kaikkien sopimusjäsenvaltioiden hyväksynnän. 

Koska artikla sisältää määräykset sopimuksen muuttamisesta myös sopimukseen sisältyvien lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten osalta, artiklan on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan. 

88 artikla. Sopimuksen kielet. Artiklassa määrätään sopimuskielistä. Artiklan 1 kohdan mukaan englannin-, ranskan- ja saksankieliset tekstit ovat todistusvoimaisia. Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen tekstit, jotka on laadittu muilla kielillä, pidetään virallisina teksteinä, jos tuomioistuimen hallintokomitea on hyväksynyt ne. Jos eri tekstien välillä on eroja, englannin-, ranskan- ja saksankieliset tekstit ovat ensisijaisia. 

Euroopan unionin virallisessa lehdessä C 175, 20.6.2013, s. 1 julkaistut kieliversiot eivät sopimuksen määräyksen mukaan ole virallisia tekstejä, koska hallintokomitea ei ole niitä hyväksynyt. Kieliversiot on kuitenkin valmisteltu Euroopan unionin neuvoston juristi-lingvistimenettelyssä ennen sopimustekstin julkaisua virallisessa lehdessä. Tämän menettelyn voidaan katsoa mahdollistavan kieliversioiden hyväksymisen virallisiksi teksteiksi hallintokomiteassa, kun sen toiminta käynnistyy. 

89 artikla. Voimaantulo. Artiklassa määrätään sopimuksen voimaantulosta. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimus tulee voimaan kolmannentoista ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamista seuraavan neljännen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jos tallettajiin kuuluvat ne kolme jäsenvaltiota, joissa oli voimassa suurin määrä eurooppapatentteja sopimuksen allekirjoittamisvuotta edeltäneenä vuonna tai yhtenäisestä patenttisuojasta annetun asetuksen suhdetta tähän sopimukseen koskevien asetuksen muutosten voimaantulopäivää seuraavan neljännen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen mukaan, mikä ajankohdista on myöhäisin. Artiklan 1 kohdassa mainittu aikaisin mahdollinen voimaantuloajankohta oli 1 päivä tammikuuta 2014 ja se ei ole voimaantulon kannalta enää merkityksellinen. 

Käytännössä sopimuksen voimaantuloon vaaditaan Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan ratifioimiskirjan tallettaminen, koska näissä maissa oli sopimuksen allekirjoittamista edeltävänä vuonna, eli vuonna 2012, suurin määrä eurooppapatentteja voimassa. Lisäksi vaaditaan vähintään kymmenen muun sopimusjäsenvaltion ratifioimiskirjan tallettaminen. 

Artiklan 2 kohdassa määrätään, että sopimuksen voimaantulon jälkeen tapahtuvat ratifioinnit ja liittymiset tulevat voimaan ratifioimis- ja liittymiskirjan tallettamista seuraavan neljännen kuukauden ensimmäisenä päivänä. 

LIITE I YHDISTETYN PATENTTITUOMIOISTUIMEN PERUSSÄÄNTÖ

1 artikla. Perussäännön soveltamisala. Artiklassa määrätään, että perussääntöön sisältyvät tuomioistuinta koskevat institutionaaliset ja varainhoitoa koskevat järjestelyt. 

1 luku. Tuomarit 

Luvun 2 – 4 ja 6 – 10 artiklaan sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

2 artikla. Tuomareiden kelpoisuus. Artiklassa määrätään tuomareiden kelpoisuudesta. Artiklan 1 kohdan mukaan kuka tahansa henkilö, joka on jonkin sopimusjäsenvaltion kansalainen ja täyttää sopimuksen 15 artiklassa ja perussäännössä asetetut vaatimukset, voidaan nimittää tuomariksi. Artiklan 2 kohdan mukaan tuomareiden on osattava hyvin vähintään yhtä Euroopan patenttiviraston virallista kieltä. Artiklan 3 kohdassa määrätään, että sopimuksen 15 artiklassa edellytetty patenttioikeudenkäyntejä koskeva kokemus, voidaan hankkia perussäännön 11 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisessa koulutuksessa, eli tuomioistuimen järjestämässä tuomariehdokkaiden ja uusien tuomareiden koulutuksessa. 

Suomessa tuomioistuinten tuomareiden yleisistä kelpoisuusvaatimuksista säädetään tuomareiden nimittämisestä annetun lain (205/2000) 11 §:ssä. Tuomareiden kelpoisuusvaatimuksista on osin säädetty myös tuomioistuimia koskevissa erityislaeissa. Markkinaoikeudesta annetun lain 4 §:ssä säädetään markkinaoikeustuomareiden ja markkinaoikeusinsinöörien erityisistä kelpoisuusvaatimuksista. 

3 artikla. Tuomareiden nimittäminen. Artiklassa määrätään tuomareiden nimittämisestä. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomarit nimitetään sopimuksen 16 artiklassa esitetyn menettelyn mukaisesti. Artiklan 2 kohdassa määrätään, että avoinna olevista paikoista on ilmoitettava julkisesti, ja ilmoituksissa on esitettävä perussäännön 2 artiklan mukaiset asiaankuuluvat kelpoisuusvaatimukset. Neuvoa-antava komitea antaa lausunnon hakijoiden soveltuvuudesta tuomioistuimen tuomarin tehtävien hoitoon. Tarvittaessa neuvoa-antava komitea voi suositella, että tuomariehdokas saa ennen nimittämispäätöstä perussäännön 11 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaista patenttioikeudenkäyntejä koskevaa koulutusta. 

Artiklan 3 kohdassa määrätään, että tuomioistuimen hallintokomitean on tuomareita nimittäessään varmistettava paras mahdollinen oikeudellinen ja tekninen asiantuntemus sekä tuomioistuimen tasapainoinen kokoonpano, joka pohjautuu mahdollisimman laajaan maantieteelliseen jakaumaan sopimusjäsenvaltioiden kansalaisten keskuudessa. Artiklan 4 kohdan mukaan tuomioistuimeen nimitetään niin monta tuomaria kuin on tarpeen tuomioistuimen moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja aluksi vähintään tarvittava määrä tuomareita yhden kokoonpanon muodostamiseksi kussakin ensimmäisen asteen tuomioistuimen jaostossa ja kahden kokoonpanon muodostamiseksi muutoksenhakutuomioistuimessa. 

Artiklan 5 kohdan mukaan lainoppineiden tuomareiden ja päätoimisten teknisen pätevyyden omaavien tuomareiden nimittämistä koskevassa päätöksessä on mainittava se tuomioistuimen oikeusaste ja/tai se ensimmäisen asteen tuomioistuimen jaosto, johon kukin tuomari nimitetään, sekä yksi tai useampi teknologian ala, jonka osalta teknisen pätevyyden omaava tuomari nimitetään. Artiklan 6 kohdassa määrätään, että osa-aikaiset teknisen pätevyyden omaavat tuomarit nimitetään tuomioistuimen tuomareiksi ja otetaan tuomaripooliin heidän erityisen pätevyytensä ja kokemuksensa perusteella. Näiden tuomareiden nimittämisessä on varmistettava, että kaikki teknologian alat ovat edustettuina tuomaripoolissa. 

Tuomareiden nimittämisestä säädetään Suomessa lailla. Kansallisten tuomioistuinten tuomareiden nimittämisestä säädetään perustuslain 102 §:ssä ja tuomareiden nimittämisestä annetussa laissa. Tuomareiden nimittämisestä voidaan säätää myös tuomioistuimia koskevissa laeissa. Markkinaoikeudesta annetun lain 4 §:ssä säädetään markkinaoikeustuomareiden ja markkinaoikeusinsinöörien nimittämisestä. Osa-aikaisten teknisen pätevyyden omaavien tuomareiden osalta perussäännön 3 artiklan määräyksiä voidaan myös verrata markkinaoikeuden sivutoimisten asiantuntijajäsenten nimittämiseen, jota säädellään markkinaoikeudesta annetun lain 6-8 §:ssä. 

4 artikla. Tuomareiden toimikausi. Tuomarit nimitetään kuuden vuoden toimikaudeksi nimityskirjassa määrätystä päivästä. Jos nimityskirjassa ei ole määräystä alkamispäivästä, toimikausi alkaa sinä päivänä, jona nimityskirja on päivätty. Tuomarit voidaan nimittää uudelleen. 

Kansallisten tuomioistuinten tuomareiden nimittämisestä säädetään perustuslain 102 §:ssä ja tuomareiden nimittämisestä annetussa laissa. Tuomari voidaan nimittää vakinaiseksi tai, mikäli vakinaisen tuomarin virka on ilman hoitajaa vai vakinainen tuomari on estynyt tai vuosilomalla, määräajaksi. Määräaikaisista tuomareista säädetään tuomareiden nimittämisestä annetun lain 3 luvussa. Vakinaisista tuomareista säädetään tuomareiden nimittämisestä annetun lain 2 luvussa. 

5 artikla. Neuvoa-antavan komitean jäsenten nimittäminen. Artiklassa määrätään, että kukin sopimusjäsenvaltio ehdottaa neuvoa-antavaan komiteaan jäsentä, joka täyttää sopimuksen 14 artiklan 2 kohdassa asetetut vaatimukset. Sopimuksen artiklassa edellytetään, että jäsenet ovat patenttituomareita tai patenttioikeuden alalla ja patenttioikeudenkäynneissä toimivia ammatinharjoittajia, joilla on korkein tunnustettu pätevyys. Tuomioistuimen hallintokomitea nimittää neuvoa-antavan komitean jäsenet yhteisestä sopimuksesta. 

6 artikla. Vala. Artiklassa määrätään tuomareiden vannomasta valasta. Ennen tehtäviinsä ryhtymistä tuomarit vannovat julkisessa oikeuden istunnossa valan, jonka mukaan he suorittavat tehtävänsä puolueettomasti ja tunnollisesti sekä pitävät tuomioistuimen neuvottelut salassa. 

Tuomareiden vannomasta valasta säädetään Suomessa oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 6 ja 7 §:ssä. 

7 artikla. Esteettömyys. Artiklassa määrätään tuomareiden esteettömyydestä ja se sisältää luettelontilanteista, joissa tuomarit eivät saa osallistua käsittelyyn esteellisyyden johdosta. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomarit allekirjoittavat heti valan vannottuaan, vakuutuksen, jossa he lupaavat toimikautensa aikana ja sen päätyttyä kunnioittaa tehtävästään johtuvia velvollisuuksia ja osoittaa kunniallisuutta ja pidättyvyyttä, kun heille toimikauden päätyttyä tarjotaan tiettyjä tehtäviä tai etuja. 

Artiklan 2 kohdan mukaan tuomarit eivät saa osallistua käsittelyyn missään asiassa jossa 1) he ovat olleet neuvonantajina; 2) he ovat olleet asianosaisena tai toimineet jonkin asianosaisen puolesta; 3) heitä on pyydetty antamaan lausunto tuomioistuimen, valituslautakunnan, sovittelu- tai välityskokoonpanon tai tutkintalautakunnan jäsenenä tai muussa ominaisuudessa; 4) heillä on henkilökohtainen tai taloudellinen etu kyseessä olevassa asiassa tai suhteessa johonkin asianosaiseen; tai 5) he ovat johonkin asianosaiseen tai asianosaisten edustajaan sukulaisuussuhteessa. 

Artiklan 3 ja 4 kohdissa määrätään menettelystä, jota noudatetaan tuomarin esteellisyyskysymyksissä. Jos tuomari jostakin erityisestä syystä katsoo, että hänen ei tulisi osallistua tietyn asian ratkaisuun tai käsittelyyn, hänen on ilmoitettava siitä muutoksenhakutuomioistuimen presidentille tai, ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomarin kohdalla, ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentille. Jos asianomainen muutoksenhakutuomioistuimen presidentti tai ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentti jostakin erityisestä syystä katsoo, että tuomarin ei tulisi osallistua tietyn asian käsittelyyn tai ratkaisuun tietyssä asiassa, muutoksenhakutuomioistuimen presidentin tai ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentin on perusteltava tämä kirjallisesti ja ilmoitettava asiasta asianomaiselle tuomarille. Lisäksi kuka tahansa käsiteltävän asian asianosainen voi vastustaa tuomarin osallistumista käsittelyyn mistä tahansa artiklan 2 kohdassa mainitusta syystä tai jos tuomarin epäillään perustellusti olevan esteellinen. 

Artiklan 5 kohdan nojalla artiklan soveltamiseen liittyvät ongelmat ratkaistaan työjärjestyksen mukaisesti puheenjohtajiston päätöksellä niin, että asianomaista tuomaria kuullaan, mutta hän ei osallistu asiaa koskeviin neuvotteluihin. 

Suomessa tuomareiden esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa. Varsinaiset esteellisyysperusteet sisältyvät luvun 4—7 §:n. Oikeudenkäymiskaari ja perussääntö eroavat toisistaan siltä osin, että perussääntö määrää esteelliseksi tuomarin, joka on sukulaisuussuhteesta asianosaiseen tai asianosaisen edustajaan, kun taas oikeudenkäymiskaaressa säädetään esteellisyydestä asianosaisen ollessa tuomarin läheinen.. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 3 §:ssä on tarkasti määritelty, mitä läheisellä tarkoitetaan. Määritelmä sisältää myös henkilöitä, jotka eivät suoraan sisälly sukulaissuhteen määritelmään: läheinen on myös tuomarille muuten erityisen läheinen henkilö. On epäselvää, mitä perussäännön artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetaan sukulaisuussuhteella. Käsitettä ei ole määritelty sopimuksessa tai perussäännössä. 

Menettelystä esteellisyyttä koskevassa kysymyksessä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 8 ja 9 §:ssä. Erona yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen määräyksiin, oikeudenkäymiskaaressa säädetään myös, että esteelliseksi väitetty tuomari voi itse ratkaista väitteen esteellisyydestään, jos tuomioistuin ei ole ilman häntä päätösvaltainen eikä hänen tilalleen ole ilman huomattavaa viivytystä saatavissa esteetöntä tuomaria, tai jos väite on selvästi perusteeton. 

8 artikla Tuomareiden koskemattomuus. Artiklassa määrätään tuomareiden koskemattomuudesta. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomareilla on lainkäytöllinen koskemattomuus ja heidän koskemattomuutensa jatkuu heidän toimikautensa päätyttyä heidän virassaan suorittamiensa toimien osalta. Artiklan 2 kohdan nojalla puheenjohtajisto voi poistaa koskemattomuuden. Artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos koskemattomuus on poistettu ja tuomaria vastaan pannaan vireille rikosoikeudenkäynti, asian voi sopimusjäsenvaltiossa tutkia vain tuomioistuin, joka on toimivaltainen tuomitsemaan korkeimman kansallisen tuomioistuimen jäseniä. 

Artiklan nojalla yhdistetyn patenttituomioistuimen tuomarit nauttivat artiklassa kuvatuin edellytyksin Suomessa koskemattomuutta, ellei tuomioistuimen puheenjohtajisto ole poistanut koskemattomuutta. Mikäli tuomaria vastaan pantaisiin vireille rikosoikeudenkäynti, artiklan 3 kohdan nojalla toimivaltainen tuomioistuin olisi Suomessa valtakunnanoikeus, jossa nostetaan perustuslain 101 §:n mukaan syyte korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsentä vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa. Valtakunnanoikeudesta ja ministerivastuuasioiden käsittelystä annetun lain (196/2000) 2 §:n 2 momentissa säädetään lisäksi, että jos Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen mukaan syyte velvoitteessa tarkoitettua henkilöä vastaan on käsiteltävä valtakunnanoikeudessa ja kansainvälisestä velvoitteesta ei muuta johdu, sovelletaan 3-5 luvun säännöksiä. 

Koskemattomuudesta on Suomessa säädettävä lailla. Esimerkiksi laissa oikeudenkäyntiin ja esitutkintaan osallistuvien henkilöiden koskemattomuudesta eräissä tapauksissa annetussa laissa (11/1994) säädetään sellaisten henkilöiden koskemattomuudesta, jotka saapuvat Suomen viranomaisen kutsusta tai nimenomaisella suostumuksella toisesta valtiosta kuultavaksi. 

Artiklan 4 kohdan mukaan tuomioistuimen tuomareihin sovelletaan Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tuomareiden lainkäytöllistä koskemattomuutta koskevien perussäännössä esitettyjen määräysten soveltamista. Määräyksessä mainittu pöytäkirja on Euroopan unionin perussopimuksiin liitetty pöytäkirja (N:o 7) Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista. Määräys myöntää pöytäkirjassa määritellyt erioikeudet ja vapaudet vain yhdistetyn patenttituomioistuimen tuomareille, ei tuomioistuimen muulle henkilökunnalle. Pöytäkirjassa määritellyt tuomareihin sovellettavat erioikeudet ja vapaudet koskevat lähinnä verotusta, tullittomuutta ja maahantulohelpotuksia. Pöytäkirjan mukaan palkasta maksetaan kansallisen veron sijaan veroa unionille. Tuomareihin sovellettaisiin ajoneuvon verovapauden osalta samoja ehtoja kuin autoverolain(1482/1994) 22 ja 22 a §:ssä säädetään diplomaattisten edustustojen ja Euroopan yhteisöjen Suomessa sijaitsevien toimielimien osalta. Ajoneuvo olisi verosta vapaa, kun se tulisi Suomeen saapuvan pysyvästi muualla kuin Suomessa asuneen henkilön viralliseen käyttöön ja omistukseen. Lisäksi ajoneuvoa ei saisi myydä eikä muutoinkaan luovuttaa ennen kuin kolme vuotta on kulunut ajoneuvon rekisteröimisestä kysymyksessä olevaan käyttöön. Määräys erioikeuksista ja vapauksista kuuluu lainsäädännön alaan ja vaatii eduskunnan hyväksymisen (PeVL 38/2000 vp). 

9 artikla. Tehtävien päättyminen. Artiklassa määrätään tuomarin tehtävien päättymisestä, erityisesti tuomarin erotessa tehtävästään. Lukuun ottamatta toimikauden päättymistä tai kuolintapauksia, tuomarin tehtävät päättyvät, kun hän eroaa tehtävästään. Erokirje osoitetaan muutoksenhakutuomioistuimen presidentille tai, kun on kyse ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomareista, ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentille toimitettavaksi edelleen tuomioistuimen hallintokomitean puheenjohtajalle. Tuomari jatkaa tehtävissään, kunnes hänen seuraajansa ryhtyy tehtäviinsä, paitsi jos sovelletaan perussäännön 10 artiklaa tehtävistä vapauttamisesta. Avoinna oleva paikka täytetään nimittämällä uusi tuomari edeltäjän toimikauden jäljellä olevaksi ajaksi. 

Suomessa tuomarin tehtävien päättymisestä säädetään valtion virkamieslaissa (750/1994). 

10 artikla. Tehtävistä vapauttaminen. Artiklassa määrätään tuomarin tehtävistä vapauttamisesta. Artiklan 1 kohdan mukaan tuomari voidaan vapauttaa tehtävistään tai häneltä voidaan evätä oikeus muihin etuihin. Näin voidaan toimia ainoastaan, jos puheenjohtajisto päättää, että hän ei enää täytä vaadittavia edellytyksiä tai tehtävistään johtuvia velvoitteita. Asianomaista tuomaria on kuultava asian käsittelyssä, mutta hän ei saa osallistua asiaa koskeviin neuvotteluihin. Artiklan 2 kohdan mukaan tuomioistuimen kirjaamo ilmoittaa tuomarin tehtävistä vapauttamisesta tai muiden etujen epäämisestä tuomioistuimen hallintokomitean puheenjohtajalle. Artiklan 3 kohdan mukaan jos tuomari vapautetaan tehtävistään tällaisella päätöksellä, paikka tulee avoimeksi sitä koskevasta ilmoituksesta. 

Suomessa tuomareiden riippumattomuus ja heidän oikeutensa pysyä tehtävässään on keskeinen osa perustuslain 3 §:ssä tarkoitettua tuomioistuinten riippumattomuutta ja liittyy tällaisena myös perustuslain 21 §:n oikeusturvatakeisiin. Tuomareiden virassapysymisoikeus on taattu perustuslain 103 §:ssä. Vakinaiseen virkaan nimitetyn tuomarin virassa pysymisen suoja on vahva. Hänet voidaan julistaa virkansa menettäneeksi ainoastaan tuomioistuimen tuomiolla. Jos tuomari on sairauden, vian tai vamman vuoksi menettänyt työkykynsä eikä hän itse hae eroa, tuomioistuin, jossa tuomari työskentelee, tai ylempi tuomioistuin voi vaatia eroa. Eron antamisesta päättää yleensä ylempi tuomioistuin. Asia on käsiteltävä lainkäyttöjärjestyksessä. Muutoksenhaku on järjestetty tuomioistuinlinjoittain. 

Tuomarin virassapysymisoikeus on Suomen lainsäädännössä turvattu sopimusta paremmin. Virassapysymisoikeuden näkökulmasta tuomarin riippumattomuutta ei ole taattu sopimuksessa tavalla, joka täysin vastaisi Suomessa vallitsevaa käsitystä. Voidaan kuitenkin katsoa, että perussäännön määräykset toteuttavat tarvittavissa määrin tuomioistuimen riippumattomuutta, sillä tuomarin virasta vapauttamisesta päättää tuomioistuin, samoin kuin Suomessa, vaikkakin puheenjohtajiston päätöksellä. 

11 artikla. Koulutus. Artiklassa määrätään tuomareille annettavasta koulutuksesta. Artiklan 1 kohdassa määrätään, että tuomareille annetaan asianmukaista ja säännöllistä koulutusta sopimuksen 19 artiklan mukaisen koulutusohjelman mukaisesti. Puheenjohtajisto hyväksyy koulutusta koskevat säännöt, joilla varmistetaan koulutusohjelman toteuttaminen ja yleinen johdonmukaisuus. 

Artiklan 2 kohdan mukaan koulutusohjelman on toimittava foorumina asiantuntemuksen vaihdolle ja keskustelulle. Erityisesti koulutusohjelmassa järjestetään kursseja, konferensseja, seminaareja, työpajoja ja symposiumeja, tehdään yhteistyötä kansainvälisten organisaatioiden ja koulutuslaitosten kanssa teollis- ja tekijänoikeuksien alalla sekä edistetään ja tuetaan ammatillista jatkokoulutusta. Artiklan 4 kohdassa määrätään lisäksi, että koulutusohjelmassa on varmistettava tuomioistuimen tuomariehdokkaiden ja uusien tuomareiden asianmukainen koulutus sekä tuettava hankkeita, joiden tarkoituksena on helpottaa yhteistyötä edustajien, patenttiasiamiesten ja tuomioistuimen välillä. 

Artiklan 3 kohdassa määrätään vuotuisen työohjelman ja koulutusta koskevien suuntaviivojen laatimisesta. Näihin on sisällyttävä kunkin tuomarin osalta vuotuinen koulutussuunnitelma, jossa määritetään hänen tärkeimmät koulutustarpeensa koulutusta koskevien sääntöjen mukaisesti. 

12 artikla. Palkka. Artiklassa määrätään, että tuomioistuimen hallintokomitea vahvistaa muutoksenhakutuomioistuimen presidentin, ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentin, tuomareiden, kirjaajan, apulaiskirjaajan ja henkilöstön palkat. 

2 luku. Organisaatiota koskevat määräykset 

Luvun 15, 18, 19, 21 ja 22 artikloihin sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

1 jakso 

Yhteiset määräykset 

13 artikla. Muutoksenhakutuomioistuimen presidentti. Artiklassa määrätään muutoksenhakutuomioistuimen presidentin valinnasta ja tehtävistä. Muutoksenhakutuomioistuimen tuomarit valitsevat keskuudestaan muutoksenhakutuomioistuimen presidentin kolmen vuoden toimikaudeksi. Muutoksenhakutuomioistuimen presidentti voidaan valita kahdesti uudelleen. Muutoksenhakutuomioistuimen presidentti valitaan salaisella äänestyksellä. Valituksi tulee ehdottoman ääntenenemmistön saanut tuomari. Jos kukaan ei saa ehdotonta ääntenenemmistöä, pidetään toinen äänestyskierros, jolloin valituksi tulee eniten ääniä saanut tuomari. 

Muutoksenhakutuomioistuimen presidentti johtaa muutoksenhakutuomioistuimen lainkäyttöä ja hallintoa sekä toimii täysistunnossa kokoontuvan muutoksenhakutuomioistuimen puheenjohtajana. Jos muutoksenhakutuomioistuimen presidentin tehtävä päättyy ennen hänen toimikautensa päättymistä, valitaan seuraaja jäljellä olevaksi toimikaudeksi. 

14 artikla. Ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentti. Artiklassa määrätään ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentin valinnasta ja tehtävistä. Ensimmäisen asteen tuomioistuimen päätoimiset tuomarit valitsevat keskuudestaan ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentin kolmen vuoden toimikaudeksi. Ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentti voidaan valita kahdesti uudelleen. Ensimmäisen asteen tuomioistuimen ensimmäisen presidentin on oltava sen sopimusjäsenvaltion kansalainen, jonka alueella keskusjaoston toimipaikka sijaitsee. Sopimuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti keskusjaoston toimipaikka on Pariisissa. Ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentti johtaa ensimmäisen asteen tuomioistuimen lainkäyttöä ja hallintoa. 

15 artikla. Puheenjohtajisto. Artiklassa määrätään tuomioistuimen puheenjohtajiston muodostumisesta, tehtävistä ja päätösvaltaisuudesta. Artiklan 1 kohdan mukaan puheenjohtajisto muodostuu muutoksenhakutuomioistuimen presidentistä, joka toimii sen puheenjohtajana, ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentistä, kahdesta muutoksenhakutuomioistuimen tuomareiden keskuudesta valituista tuomareista, kolmesta ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomareiden keskuudesta valituista tuomioistuimen päätoimisista tuomareista sekä kirjaajasta, joka on puheenjohtajiston äänioikeudeton jäsen. Puheenjohtajisto koostuu näin ollen seitsemästä tuomarista ja kirjaajasta.. Artiklan 4 kohdan mukaan kirjaaja ei osallistu artiklassa 7 (esteettömyys), 8 (tuomareiden koskemattomuus), 10 (tuomarin tehtävästä vapauttaminen) ja 22 (kirjaajan nimittäminen ja vapauttaminen tehtävistä) tarkoitettujen puheenjohtajiston päätöksen tekemiseen. 

Artiklan 2 kohdan mukaan puheenjohtajisto hoitaa tehtäviään tämän perussäännön mukaisesti. Se voi siirtää tiettyjä tehtäviä yhdelle jäsenistään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen omaa vastuuta. Artiklan 3 kohdan mukaan puheenjohtajisto on vastuussa tuomioistuimen hallinnoinnista ja erityisesti se a) laatii työjärjestyksen muuttamista koskevat sopimuksen 41 artiklan mukaiset ehdotukset ja tuomioistuimen varainhoitosääntöjä koskevat ehdotukset; b) valmistelee tuomioistuimen vuotuisen talousarvion, tilinpäätöksen ja vuosikertomuksen ja toimittaa ne budjettikomitealle; c) laatii tuomareiden koulutusohjelmaa koskevat suuntaviivat ja valvoo niiden täytäntöönpanoa; d) tekee päätökset kirjaajan ja apulaiskirjaajan nimittämisestä ja vapauttamisesta tehtävistä; e) vahvistaa kirjaamoa ja alakirjaamoja koskevat säännöt; sekä f) antaa sopimuksen 83 artiklan 5 kohdan mukaisen lausunnon, joka koskee sopimukseen sisältyvän siirtymäkauden mahdollista jatkamista. Artiklan 5 kohdan mukaan puheenjohtajisto voi tehdä päteviä päätöksiä ainoastaan kun sen kaikki jäsenet ovat läsnä tai asianmukaisesti edustettuna. Päätökset tehdään äänten enemmistöllä 

Puheenjohtajistoa koskevat määräykset liittyvät tuomarin tehtävästä vapauttamisen (10 artikla) kautta olennaisesti tuomioistuimen riippumattomuuteen. Yleisesti asioista, jotka liittyvät tuomioistuimen johtamiseen säädetään Suomessa lailla. Ottaen huomioon puheenjohtajiston toimivallan merkityksen, sitä koskevien määräysten on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan. 

16 artikla. Henkilöstö. Artiklassa määrätään tuomioistuimen henkilöstöstä. Tuomioistuimen virkamiesten ja muiden työntekijöiden tehtävänä on avustaa muutoksenhakutuomioistuimen presidenttiä, ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidenttiä, tuomareita ja kirjaajaa. He ovat kirjaajan alaisia muutoksenhakutuomioistuimen presidentin ja ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentin alaisuudessa. Tuomioistuimen hallintokomitea vahvistaa tuomioistuimen virkamiesten ja muiden työntekijöiden henkilöstösäännöt. 

17 artikla.Lomakaudet. Artiklassa määrätään tuomioistuimen lomakausista. Muutoksenhakutuomioistuimen presidentti vahvistaa puheenjohtajistoa kuultuaan lomakausien keston ja virallisten vapaapäivien noudattamista koskevat säännöt. Lomakausien aikana muutoksenhakutuomioistuimen presidentin ja ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentin tehtäviä voi hoitaa kuka tahansa tuomari, jota kyseessä oleva presidentti pyytää niin tekemään. Kiireellisissä tapauksissa muutoksenhakutuomioistuimen presidentti voi kutsua tuomarit koolle. Muutoksenhakutuomioistuimen presidentti voi asianmukaisissa olosuhteissa myöntää virkavapaata muutoksenhakutuomioistuimen tuomareille ja ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentti ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomareille. 

2 jakso 

Ensimmäisen asteen tuomioistuin 

18 artikla. Paikallis- tai aluejaoston perustaminen ja lakkauttaminen. Artiklassa määrätään paikallis- tai aluejaoston perustamisesta ja lakkauttamisesta. Paikallis- tai aluejaoston perustamiseksi esitettävä yhden tai useamman sopimusjäsenvaltion pyyntö osoitetaan yhdistetyn patenttituomioistuimen hallintokomitean puheenjohtajalle. Siinä on ilmoitettava paikallis- tai aluejaoston toimipaikka. Paikallis- tai aluejaoston perustamisesta tehtävässä hallintokomitean päätöksessä ilmoitetaan kyseiden jaoston tuomareiden lukumäärä, ja päätös on julkinen. Suomeen on tarkoitus perustaa yhdistetyn patenttituomioistuimen paikallisjaosto, joka sijaitsisi Helsingissä. Asiaa on selostettu tarkemmin sopimuksen 7 artiklan yksityiskohtaisissa perusteluissa. 

Tuomioistuimen hallintokomitea tekee päätöksen paikallis- tai aluejaoston lakkauttamisesta sen sopimusjäsenvaltion pyynnöstä, jossa paikallisjaosto sijaitsee tai aluejaostoon osallistuvien sopimusjäsenvaltioiden pyynnöstä. Päätöksessä on ilmoitettava päivämäärä, jonka jälkeen jaoston käsiteltäväksi ei voida enää antaa uusia asioita, ja jaoston lakkauttamispäivä. Paikallis- tai aluejaostoon määrätyt tuomarit määrätään keskusjaostoon kyseisen paikallis- tai aluejaoston lakkauttamispäivästä, ja jaostossa vielä vireillä olevat asiat sekä alakirjaamo ja kaikki sen asiakirjat siirretään keskusjaostoon. 

Tuomioistuinten sijainti ja toimipaikat ovat asioita, joista Suomessa säädetään lailla. Esimerkiksi käräjäoikeuksien sijainnista säädetään käräjäoikeuslain (581/1993) 1 §:ssä ja käräjäoikeuksien istuntopaikoista ja osastoista säädetään käräjäoikeuslain 18 ja 18 a §:ssä. 

19 artikla. Kokoonpanot. Artiklassa määrätään tuomioistuimen kokoonpanoista. Tuomareiden osoittamisesta ja asioiden jakamisesta jaostoissa sen kokoonpanoille määrätään työjärjestyksessä. Yksi kokoonpanon tuomareista nimitetään puheenjohtajana toimivaksi tuomariksi työjärjestyksen mukaisesti. 

Kokoonpanot voivat työjärjestyksen mukaisesti siirtää tietyt tehtävät yhdelle tai useammalle tuomarille. Työjärjestyksen mukaisesti kuhunkin jaostoon voidaan nimetä pysyvä tuomari, joka käsittelee kiireelliset tapaukset. Tapauksissa, joissa asiaa käsittelee sopimuksen 8 artiklan 7 kohdan mukaisesti yksi tuomari tai pysyvä tuomari tämän artiklan mukaisesti, kyseinen tuomari suorittaa kokoonpanon kaikki tehtävät. Yksi kokoonpanon tuomareista toimii työjärjestyksen mukaan esittelijänä. 

20 artikla. Tuomaripooli. Artiklassa määrätään tuomaripoolia koskevista käytännön järjestelyistä. Kirjaaja laatii luettelon, joissa ovat tuomaripoolin tuomareiden nimet. Kunkin tuomarin osalta luettelossa esitetään vähintään kyseessä olevan tuomarin kielitaito, teknologian ja kokemuksen ala sekä hänen aiemmin käsittelemänsä asiat. Ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentille osoitetussa pyynnössä osoittaa tuomaripoolista tuomari on esitettävä erityisesti asian kohde, kokoonpanon tuomareiden käyttämä Euroopan patenttiviraston virallinen kieli, oikeudenkäyntikieli ja vaadittu teknologian ala. 

3 jakso 

Muutoksenhakutuomioistuin 

21 artikla. Kokoonpanot. Artiklassa määrätään muutoksenhakutuomioistuimen kokoonpanoista. Tuomareiden osoittamisesta ja asioiden jakamisesta kokoonpanoille määrätään työjärjestyksessä. Yksi kokoonpanon tuomareista nimitetään puheenjohtajana toimivaksi tuomariksi työjärjestyksen mukaisesti. 

Muutoksenhakutuomioistuin voi puheenjohtajana toimivan tuomarin ehdotuksesta päättää saattaa asian täysistunnon käsiteltäväksi, jos asia on poikkeuksellisen tärkeä ja erityisesti, jos päätös voi vaikuttaa tuomioistuimen oikeuskäytännön yhtenäisyyteen ja johdonmukaisuuteen. Kokoonpanot voivat työjärjestyksen mukaisesti siirtää tietyt tehtävät yhdelle tai useammalle tuomarille. Yksi kokoonpanon tuomareista toimii työjärjestyksen mukaisesti esittelijänä. 

Tuomioistuinten kokoonpanosta ja päätösvaltaisuudesta säädetään Suomessa oikeudenkäymiskaaren 1 ja 2 luvussa. Patenttiasioiden osalta tuomioistuimen kokoonpanosta ja päätösvaltaisuudesta säädetään markkinaoikeudesta annetun lain 3 luvussa. 

4 jakso 

Kirjaamo 

22 artikla. Kirjaajan nimittäminen ja vapauttaminen tehtävistä. Artiklassa määrätään kirjaajan nimittämisestä ja vapauttamisesta tehtävistä. Puheenjohtajisto nimittää tuomioistuimen kirjaajan kuuden vuoden toimikaudeksi. Kirjaaja voidaan nimittää uudeksi toimikaudeksi. Kaksi viikkoa ennen kirjaajan nimittämispäivää muutoksenhakutuomioistuimen presidentti antaa puheenjohtajistolle tiedoksi tehtävää varten toimitetut hakemukset. Ennen tehtäviinsä ryhtymistä kirjaaja vannoo puheenjohtajistossa valan, jonka mukaan hän suorittaa kirjaajan tehtävät puolueettomasti ja tunnollisesti. 

Kirjaaja voidaan vapauttaa tehtävästään vain, jos hän ei enää täytä tehtävistään johtuvia velvoitteita. Puheenjohtajisto tekee päätöksensä kirjaajaa kuultuaan. Jos kirjaajan tehtävä tulee avoimeksi ennen toimikauden päättymistä, puheenjohtajisto nimittää uuden kirjaajan kuuden vuoden toimikaudeksi. Kirjaajan ollessa poissa tai estynyt hoitamaan tehtäviään tai jos kirjaajan tehtävä on avoimena, muutoksenhakutuomioistuimen presidentti nimeää puheenjohtajistoa kuultuaan tuomioistuimen henkilöstöön kuuluvan hoitamaan kirjaajan tehtäviä. 

Työ- tai virkasuhteen alkamisesta ja päättämisestä säädetään Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan lailla. Yleiset säännökset virkasuhteesta sisältyvät valtion virkamieslakiin (750/1994). 

23 artikla. Kirjaajan tehtävät. Artiklassa määrätään kirjaajan tehtävistä. Kirjaaja avustaa tuomioistuinta, muutoksenhakutuomioistuimen presidenttiä, ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidenttiä ja tuomareita heidän tehtäviensä suorittamisessa. Kirjaaja on vastuussa kirjaamon toiminnan järjestämisestä ja toiminnasta muutoksenhakutuomioistuimen presidentin valvonnassa. Kirjaaja on vastuussa erityisesti seuraavista tehtävistä: a) rekisterin pitäminen, joka sisältää tiedot kaikista tuomioistuimen käsiteltävinä olevista asioista; b) sopimuksen 18 artiklan (tuomaripooli), 48 artiklan 3 kohdan (tuomioistuimessa edustamaan oikeutettuja eurooppapatenttiasiamiehiä koskeva luettelo) ja 57 artiklan (tuomioistuimen asiantuntijoita koskeva luettelo) mukaisesti laadittujen luettelojen pitäminen ja hallinnointi; c) luettelon pitäminen ja julkaiseminen sopimuksen 83 artiklan mukaisesti tuomioistuimen toimivallasta pois sulkemista (opt-out) ja pois sulkemisen peruuttamista (opt back in) koskevista ilmoituksista; d) tuomioistuimen päätösten julkaiseminen, jollei luottamuksellisten tietojen suojasta muuta johdu; e) vuosikertomusten julkaiseminen tilastotietoineen; sekä f) sen varmistaminen, että sopimuksen 83 artiklan mukaiset pois sulkemista koskevat tiedot ilmoitetaan Euroopan patenttivirastolle. 

24 artikla. Rekisterin pitäminen. Artiklassa määrätään rekisterin pitämisestä. Yksityiskohtaiset säännöt tuomioistuimen rekisterin pitämisestä ovat puheenjohtajiston hyväksymissä kirjaamoa koskevissa säännöissä. Kirjaamon asiakirjojen saatavuutta koskevat säännöt vahvistetaan työjärjestyksessä. 

25 artikla. Alakirjaamot ja apulaiskirjaaja. Artiklassa määrätään alakirjaamoista ja apulaiskirjaajasta sekä apulaiskirjaajan tehtävistä. Puheenjohtajisto nimittää apulaiskirjaajan kuuden vuoden toimikaudeksi. Apulaiskirjaaja voidaan nimittä uudeksi toimikaudeksi. Apulaiskirjaajan nimittämiseen ja tehtävistä vapauttamiseen sovelletaan perussäännön 22 artiklan 2-6 kohtaa. 

Apulaiskirjaaja on vastuussa alakirjaamojen toiminnan järjestämisestä ja toiminnasta kirjaajan ja ensimmäisen asteen tuomioistuimen presidentin valvonnassa. Apulaiskirjaaja hoitaa erityisesti seuraavia tehtäviä: a) pitää kirjaa kaikista ensimmäisen asteen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuista asioista; ja b) ilmoittaa kirjaamoon kaikki ensimmäisen asteen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetut asiat. Apulaiskirjaaja avustaa ensimmäisen asteen tuomioistuimen jaostoja myös hallinnollisissa ja toimistotehtävissä. 

3 luku. Varainhoitoa koskevat määräykset 

Luvun artikloihin sisältyvät määräykset eivät kuulu lainsäädännön alaan. 

26 artikla. Talousarvio. Artiklassa määrätään tuomioistuimen talousarviosta. Budjettikomitea hyväksyy talousarvion puheenjohtajiston ehdotuksesta. Talousarvio laaditaan varainhoitosäännöissä vahvistettujen yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti, jotka on vahvistettu perussäännön 33 artiklan mukaisesti. Puheenjohtajisto voi talousarvion puitteissa ja varainhoitosääntöjen mukaisesti siirtää varoja budjettikohdasta tai alakohdasta toiseen. Kirjaaja vastaa talousarvion täytäntöönpanosta. Kirjaajan on vuosittain annettava talousarvion täytäntöönpanoa koskeva edellisen varainhoitovuoden tilinpäätös, jonka puheenjohtajisto hyväksyy. 

27 artikla. Menojen hyväksyminen. Artiklassa määrätään menojen hyväksymisestä. Talousarvioon otetut menot hyväksytään yhdeksi tilikaudeksi, jollei varainhoitosäännöissä toisin määrätä. Muut kuin henkilöstömenoihin liittyvät määrärahat, jotka ovat tilikauden lopulla käyttämättä, voidaan varainhoitosääntöjen mukaisesti siirtää, ei kuitenkaan tilikauden loppua kauemmaksi. Määrärahat jaetaan budjettikohtiin menotyypin ja käyttötarkoituksen mukaan, ja budjettikohdat jaotellaan tarvittavissa määrin varainhoitosääntöjen mukaisesti. 

28 artikla. Ennakoimattomia menoja koskevat määrärahat. Artiklassa määrätään ennakoimattomia menoja koskevista määrärahoista. Tuomioistuimen talousarvio voi sisältää määrärahoja ennakoimattomia menoja varten. Tuomioistuimen on saatava budjettikomitealta etukäteen lupa näiden määrärahojen käyttöön. 

29 artikla. Tilikausi. Artiklassa määrätään tuomioistuimen tilikaudesta, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta ja päättyy 31 päivänä joulukuuta. 

30 artikla. Talousarvion valmistelu. Artiklassa määrätään talousarvion valmistelusta. Puheenjohtajisto toimittaa talousarvioesityksen budjettikomitealle viimeistään varainhoitosäännöissä määrättynä ajankohtana. 

31 artikla. Alustava talousarvio. Artiklassa määrätään alustavasta talousarviosta ja menettelystä, jota voidaan noudattaa, jos budjettikomitea ei ole hyväksynyt talousarviota tilikauden alkuun mennessä. Tällöin menoja voidaan suorittaa kuukausittain kunkin budjettikohdan tai muun talousarvion jaottelun mukaan ja varainhoitosäätöjen mukaisesti siten, että käytetään enintään yksi kahdestoistaosa edellisen tilinkauden talousarviomäärärahoista, edellyttäen kuitenkin, että puheenjohtajiston käyttöön näin asetetut määrärahat eivät ylitä yhtä kahdestoistaosaa talousarvioesityksen määrärahoista. Budjettikomitea voi määräyksiä noudattaen sallia menot, jotka ylittävät yhden kahdestoistaosan edellisen tilikauden talousarviomäärärahoista. 

32 artikla. Tilintarkastus. Artiklassa määrätään tuomioistuimen tilintarkastuksesta. Riippumattomat tilintarkastajat tarkastavat tuomioistuimen vuotuisen tilinpäätöksen. Budjettikomitea nimeää tilintarkastajat ja tarvittaessa erottaa heidät. Tilintarkastuksella, joka on suoritettava ammattimaista tilintarkastusta koskevien standardien mukaisesti ja tarvittaessa paikan päällä, varmistetaan, että talousarvio on pantu täytäntöön laillisesti ja moitteettomasti sekä että tuomioistuimen taloushallinnossa on noudatettu taloudellisuuden ja moitteettoman varainhoidon periaatteita. Tilintarkastajien on laadittava kunkin tilikauden päätyttyä kertomus, joka sisältää allekirjoitetun tarkastuslausuman. 

Yhdistetyn patenttituomioistuimen puheenjohtajisto toimittaa budjettikomitealle tuomioistuimen vuotuisen tilinpäätöksen, vuotuisen talousarvion täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen edelliseltä tilikaudelta ja tilintarkastuskertomuksen. Budjettikomitea hyväksyy vuotuisen tilinpäätöksen ja tilintarkastuskertomuksen ja myöntää puheenjohtajistolle vastuuvapauden talousarvion täytäntöönpanosta. 

33 artikla. Varainhoitosäännöt. Artiklassa määrätään varainhoitosäännöistä. Tuomioistuimen hallintokomitea hyväksyy varainhoitosäännöt ja muuttaa niitä tuomioistuimen ehdotuksesta. Varainhoitosäännöissä määrätään erityisesti seuraavista seikoista: a) talousarvion laadintaa ja täytäntöönpanoa sekä tilinpäätöstä ja tilintarkastusta koskevista järjestelyistä; b) menetelmistä ja menettelyistä, joilla maksut ja rahoitusosuudet, mukaan lukien sopimuksen 37 artiklassa edellytetyt ensimmäiset rahoitusosuudet, asetetaan tuomioistuimen käyttöön; c) tulojen ja menojen hyväksyjien ja tilinpitäjien vastuuta koskevista säännöistä ja heidän valvontaansa koskevista järjestelyistä; sekä d) yleisesti hyväksytyistä kirjanpitoperiaatteista, joiden pohjalta talousarvio ja vuotuinen tilipäätös on laadittava. 

4 luku. Menettelyä koskevat määräykset 

Luvun artikloihin sisältyvät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 

34 artikla. Päätösneuvottelujen luottamuksellisuus. Artiklassa määrätään päätösneuvottelujen luottamuksellisuudesta. Tuomioistuimen päätösneuvottelut ovat salaisia ja pysyvät sellaisina. Päätösneuvotteluiden luottamuksellisuudesta säädetään Suomessa oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 23 §:ssä. 

35 artikla. Päätökset. Artiklassa määrätään muun muassa äänestämisestä. Äänestämisestä määrätään myös yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen 78 artiklassa. Artiklan 1 kohdan mukaan tilanteessa, jossa monijäsenisessä kokoonpanossa on parillinen luku tuomareita, tuomioistuimen päätökset tehdään kokoonpanon enemmistöllä. Jos äänet menevät tasan, puheenjohtajan ääni ratkaisee. 

Artiklan 2 kohdan mukaan toisen kokoonpanon tuomari voidaan kutsua osallistumaan asian käsittelyyn työjärjestyksen mukaisesti, jos jonkin kokoonpanon tuomari on estynyt olemasta läsnä. 

Artiklan 3 kohdassa määrätään äänestämisestä muutoksenhakutuomioistuimen täysistunnossa. Jos muutoksenhakutuomioistuimen on perussäännön nojalla tehtävä päätös täysistunnossa, päätös on pätevä vain, jos sen on tehnyt vähintään kolme neljäsosan enemmistö täysistuntoon kuuluvista tuomareista. 

Artiklan 4 kohdassa todetaan, että tuomioistuimen päätöksiin tulee sisällyttää päätöksen tehneiden tuomareiden nimet ja 5 kohdan mukaan päätöksen tehneet tuomarit, muutoksenhakutuomioistuimen päätösten osalta kirjaaja ja ensimmäisen asteen tuomioistuimen päätösten osalta apulaiskirjaaja allekirjoittavat päätökset. Päätökset luetaan julkisessa istunnossa. 

Suomessa äänestämistä koskevat menettelysäännökset sisältyvät oikeudenkäymiskaaren 23 lukuun. Tuomioistuimen ratkaisulle asetetuista muotovaatimuksista sekä päätöksen julistamisesta tai antamisesta kansliassa säädetään oikeudenkäymiskaaren 24 luvussa. 

36 artikla. Eriävät mielipiteet. Artiklassa määrätään eriäviä mielipiteitä koskevasta menettelystä. Kokoonpanon tuomarin sopimuksen 78 artiklan mukaisesti esittämä eriävä mielipide on perusteltava ja annettava kirjallisesti. Eriävän mielipiteen esittävän tuomarin on allekirjoitettava se. Eriävän mielipiteen perustelemisesta ja liittämisestä tuomioon säädetään oikeudenkäymiskaaren 24 luvussa. 

37 artikla. Yksipuolinen tuomio. Artiklassa määrätään yksipuolisesta tuomiosta. Käsiteltävän asian asianosaisen pyynnöstä asiassa voidaan antaa yksipuolinen tuomio, jos toinen asianosainen, jolle haastehakemus tai vastaava asiakirja on annettu tiedoksi, ei anna kirjallista vastinetta tai ei saavu suulliseen käsittelyyn. Tällaiseen tuomioon voidaan hakea muutosta yhden kuukauden kuluessa sen antamisesta tiedoksi asianosaiselle, jota vastaan yksipuolinen tuomio on annettu. Muutoksenhaku ei lykkää tuomion täytäntöönpanoa, ellei tuomioistuin päätä toisin. 

Yksipuolisista tuomioista säädetään Suomessa lailla. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 §:n mukaan tuomioistuin voi dispositiivisessa riita-asiassa hyväksyä kanteen yksipuolisella tuomiolla tilanteessa, jossa vastaaja, jota on kehotettu vastaamaan kirjallisesti asiassa, ei ole antanut pyydettyä vastausta määräajassa tai hän ei ole esittänyt vastauksessaan kanteen vastustamiselle perustetta tai vetoaa ainoastaan sellaiseen perusteeseen, jolla selvästi ei ole vaikutusta asian ratkaisemiseen. Tuomioistuin voi antaa yksipuolisen tuomion, vaikka kantaja ei ole vaatinut sitä. Jos asianosainen on jäänyt pois istunnosta tai hän ei ole antanut pyydettyä kirjallista lausumaa, tuomioistuin voi vastapuolen pyynnöstä antaa asiassa yksipuolisen tuomion siten kuin oikeudenkäymiskaaren 12 luvussa säädetään. Sillä, jota vastaan yksipuolinen tuomio on annettu, on oikeus hakea takaisinsaantia siinä tuomioistuimessa, joka on antanut yksipuolisen tuomion. Takaisinsaantia on haettava 30 päivän kuluessa siitä, kun takaisinsaannin hakija on todisteellisesti saanut tiedon yksipuolisesta tuomiosta. Yksipuoliseen tuomioon ei saa hakea muutosta valittamalla. Ulosottokaaren 2 luvun 9 §:n mukaan yksipuolinen tuomio pannaan täytäntöön kuin lainvoimainen tuomio. 

38 artikla. Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetut kysymykset. Artiklassa määrätään menettelystä ennakkoratkaisun pyytämisessä Euroopan unionin tuomioistuimelta. Artiklan 1 kohdan mukaan yhdistetty patenttituomioistuin noudattaa Euroopan unionin tuomioistuimen vahvistamia menettelyjä ennakkoratkaisupyyntöjen tekemisestä Euroopan unionissa. 

Artiklan 2 kohdassa määrätään käsittelyn keskeyttämisestä ennakkoratkaisun pyytämisen yhteydessä. Jos ensimmäisen asteen tuomioistuin tai muutoksenhakutuomioistuin on päättänyt saattaa Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen tai Euroopan unionin toimielinten säädösten pätevyyttä tai tulkintaa koskevan kysymyksen, tuomioistuimen on keskeytettävä asian käsittely. Yhdistetyn patenttituomioistuimen velvollisuudesta pyytää ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta määrätään yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen 21 artiklassa. 

LIITE II ASIOIDEN JAKAUTUMINEN KESKUSJAOSTOSSA

Sopimukseen liitteessä II määrätään asioiden jakautumisesta keskusjaostossa. Yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti ensimmäisen asteen tuomioistuin muodostuu keskusjaostosta sekä paikallis- ja aluejaostoista. Saman artiklan 2 kohdan mukaan keskusjaoston toimipaikka on Pariisi ja sillä on toimipisteet Lontoossa ja Münchenissä. Keskusjaostossa käsiteltävät asiat jaetaan liitteen II mukaisesti ja liite on erottamaton osa sopimusta. 

Keskusjaoston toimivalta määräytyy yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen 33 artiklan mukaisesti. Merkittävin keskusjaoston toimivaltaan kuuluva asiaryhmä on suorat mitätöintikanteet eli kanteet, jotka koskevat patentin tai lisäsuojatodistuksen julistamista mitättömäksi. 

Liitteessä II asioiden jakautuminen keskusjaostossa määrätään Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainväliseen patenttiluokitusjärjestelmää hyödyntäen. Lontoon toimipisteessä käsitellään kanteet, jotka koskevat patentteja luokissa (A) päivittäistavarat ja (C) kemia, metallurgia. Pariisin toimipaikassa käsitellään kanteet, jotka koskevat patentteja luokissa (B) operaatioiden toteuttaminen ja kuljetus, (D) tekstiilit ja paperi, (E) kiinteät rakenteet, (G) fysiikka ja (H) sähkö. Münchenin toimipisteessä käsitellään kanteet, jotka koskevat patentteja luokassa (F) konetekniikka, valaistus, lämmitys, aseet, räjäytystyöt. 

2  Lakiehdotusten perustelut

3  Voimaantulo

Yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehty sopimus ei ole vielä kansainvälisesti voimassa. Sopimus tulee voimaan kolmannentoista ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamista seuraavan neljännen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jos tallettajiin kuuluvat ne kolme jäsenvaltiota, joissa oli voimassa suurin määrä eurooppapatentteja sopimuksen allekirjoittamisvuotta edeltäneenä vuonna. Ratifioimiskirjat talletetaan Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristöön, joka toimii sopimuksen mukaisesti tallettajana. 

Käytännössä tämä tarkoittaa, että sopimuksen voimaantuloon vaaditaan Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan ratifioimiskirjan tallettaminen, koska näissä maissa oli sopimuksen allekirjoittamista edeltävänä vuonna, eli vuonna 2012, suurin määrä eurooppapatentteja voimassa. Tämän lisäksi tarvitaan vähintään kymmenen muun sopimusjäsenvaltion ratifioimiskirjan tallettaminen. Elokuun 2015 loppuun mennessä ratifioimiskirjan olivat tallettaneet Itävalta, Ranska, Ruotsi, Belgia, Tanska, Malta, Luxemburg ja Portugali. 

Sopimuksen voimaantulon jälkeen tapahtuvat ratifioinnit tai liittymiset tulevat voimaan ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamista seuraavan neljännen kuukauden ensimmäisenä päivänä. 

Lait ehdotetaan tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samana ajankohtana kuin sopimus tulee voimaan. 

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka kuuluisivat Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n mukaan Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehty sopimus sisältää patenttilainsäädäntöä ja lainkäyttöä koskevaan lainsäädäntöä koskevia määräyksiä, jotka kuuluvat Ahvenanmaan itsehallintolain 27 §:n 10 ja 23 kohdan nojalla valtakunnan lainsäädäntövaltaan. Esitykseen liittyvän voimaansaattamislain voimaantulolle Ahvenanmaan maakunnassa ei siten ole tarpeen saada itsehallintolain 59 § 1 momentin mukaista Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumusta. 

Väliaikainen soveltaminen 

Sopimus ei sisällä määräystä, joka mahdollistaisi sopimuksen väliaikaisen soveltamisen ennen sen kansainvälistä voimaantuloa. Väliaikaista soveltamista on kuitenkin pohdittu sopimusjäsenvaltioiden perustamassa valmistelukomiteassa. Sopimuksen väliaikainen soveltaminen olisi tarpeen tuomioistuimen toiminnan järjestämiseksi. Sopimuksen määräysten mukaisesti tuomioistuimen on aloitettava toimintansa samana päivänä kuin sopimus tulee voimaan. Tämä aiheuttaa haasteen, sillä tuomioistuimen toiminnan valmistelua koskeviin päätöksiin voidaan ryhtyä vasta kun sopimus on voimassa. Päätösten tulisi kuitenkin olla tehtynä sinä päivänä, kun sopimus tulee voimaan, jotta tuomioistuin olisi tuolloin toimintakykyinen. Tällaiset päätökset koskevat muun muassa tuomareiden nimittämistä, tuomioistuinmaksuja sekä tuomioistuimen ja sen komiteoiden työjärjestysten hyväksymistä. 

Sopimuksen väliaikainen soveltaminen olisi siten tarpeen, jotta tuomioistuimen toiminnalle olennaiset päätökset voitaisiin tehdä tuomioistuimen hallintokomiteassa ennen kuin tuomioistuin varsinaisesti aloittaisi toimintansa. Tämän vuoksi valmistelukomitea on esittänyt, että sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta laadittaisiin erillinen pöytäkirja. Pöytäkirjan teksti hyväksyttiin valmistelukomiteassa 3.9.2015. Pöytäkirjassa todetaan, että väliaikaisesti sovelletaan sopimuksen 1, 2, 4 ja 5 artiklaa, 6 artiklan 1 kohtaa, 7 ja 10—19 artiklaa, 35 artiklan 1, 3 ja 4 kohtaa, 36—41 artiklaa ja 71 artiklan 3 kohtaa sekä perussäännön 1—6 artiklaa, 7 artiklan 1 ja 5 kohtaa, 9—18 artiklaa, 20 artiklan 1 kohtaa, 22—28, 30, 32 ja 33 artiklaa. Pöytäkirja on valtiosopimus, jonka kukin sopimusjäsenvaltio voi halutessaan allekirjoittaa ja hyväksyä kansallisten menettelyidensä mukaisesti. Pöytäkirja mahdollistaa (perinteisen allekirjoitus- ja hyväksymismenettelyiden ohella) väliaikaiseen soveltamiseen sitoutumisen myös yksipuolisella selityksellä (”unilateral declaration”).  

Hallitus esittää, että eduskunta hyväksyisi annettavaksi selityksen väliaikaisesta soveltamisesta. Suomi ei siten allekirjoittaisi, eikä hyväksyisi pöytäkirjaa, vaan kansainvälisoikeudellisesti sitoutuminen yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen väliaikaiseen soveltamiseen tapahtuisi Suomen yksipuolisella selityksellä. Selityksessä yksilöitäisiin ne sopimusmääräykset, jotka on pöytäkirjassa mainittu sovellettavaksi väliaikaisesti. Tarkoitus on väliaikaisen soveltamisen kautta varmistaa, että Suomi on mukana järjestelmän valmistelussa heti sen alusta alkaen. Väliaikaisen soveltamisen mahdollistamiseksi hallituksen esitykseen sisältyvään voimaansaattamislakiehdotukseen on lisätty asetuksenantovaltuus, jossa säädetään, että valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää kyseisten määräysten soveltamisesta väliaikaisesti ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa. 

4  Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys