7.1
7.1 Laki biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä
1 §. Lain tarkoitus. Jakeluvelvoitelain tarkoitusta koskeva pykälä muutettaisiin vastaamaan laajennettua soveltamisalaa.
Lain tarkoituksen olisi jatkossa RED II -direktiivissä asetettujen tavoitteiden ja sääntöjen mukaisesti edistää uusiutuvien polttoaineiden käyttöä moottoribensiinin, dieselöljyn ja maakaasun korvaamiseksi liikenteessä.
2 §. Määritelmät. Säännöksessä määritellyt lain keskeiset käsitteet päivitettäisiin tarvittavilta osin vastaamaan RED II:n 2 artiklassa säädettyjä direktiivin määritelmiä huomioiden lisäksi lain soveltamisalan laajentamisesta syntyneet tarpeet.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan biopolttoaineella tarkoitettaisiin kestävyyslain 4 §:n 5 kohdassa tarkoitettua biopolttoainetta. Kestävyyslain mukainen määritelmä perustuu RED II:n 2 artiklan toisen alakohdan 33 alakohdan määritelmään, jonka mukaan biopolttoaineilla tarkoitetaan nestemäisiä liikenteessä käytettäviä polttoaineita, jotka tuotetaan biomassasta. Myös pykälän 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädettäisiin viittauksesta kestävyyslain mukaisiin määritelmiin, jotka perustuvat RED II:ssa säädettyyn. Biokaasulla tarkoitetaan RED II:n 2 artiklan toisen alakohdan 28 alakohdan mukaisesti biomassasta tuotettuja kaasumaisia polttoaineita. Muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla nestemäisillä ja kaasumaisilla liikenteen polttoaineilla tarkoitetaan RED II:n 2 artiklan toisen alakohdan 36 alakohdan mukaisesti liikennealalla käytettäviä nestemäisiä tai kaasumaisia polttoaineita, jotka eivät ole biopolttoaineita tai biokaasua, joiden energiasisältö on peräisin muista uusiutuvista energialähteistä kuin biomassasta. Muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan nestemäisen ja kaasumaisen liikenteen polttoaineen määritelmä lisättäisiin kestävyyslakiin esityksen toisessa lakiehdotuksessa.
Pykälän 1 momentin 4 kohdassa säädettäisiin uusiutuvien polttoaineiden määritelmästä. Uusiutuvilla polttoaineilla tarkoitettaisiin pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaisia biopolttoaineita, 2 kohdan mukaista biokaasua ja 3 kohdan mukaisia muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia nestemäisiä ja kaasumaisia liikenteen polttoaineita.
Pykälän 1 momentin 5 kohtaan siirrettäisiin moottoribensiinin määritelmä ja 6 kohtaan dieselöljyn määritelmä.
Maakaasun määritelmä 7 kohdassa vastaisi sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa olevaa määritelmää.
Pykälän 1 momentin 8 kohdassa säädettäisiin nestemäisten polttoaineiden jakelijasta ja 9 kohdassa kaasumaisten polttoaineiden jakelijasta. Koska lain soveltamisalaan kuuluvien jakelijoiden määrittäminen tehtäisiin jatkossa perustuen joko jakelijan kalenterivuoden aikana toimittamien nestemäisten tai kaasumaisten liikennepolttoaineiden määrään, olisi tarpeen säätää näiden osalta myös erilliset määritelmät. Nestemäisten polttoaineiden jakelijan määritelmä olisi vastaava kuin voimassa olevan jakeluvelvoitelain mukainen jakelijan määritelmä. Nestemäiset liikennepolttoaineet eivät sisältäisi nesteytettyä kaasua. Kaasumaisten polttoaineiden jakelijalla tarkoitettaisiin kaasumaisten liikennepolttoaineiden jakelijaa, joka toimittaa kulutukseen yhden tai useamman kaasun tankkauspisteen kautta kaasumaisia liikennepolttoaineita. Kaasumaiset liikennepolttoaineet voisivat olla niin kaasumaisessa kuin nesteytetyssä muodossa.
Pykälän 1 momentin 10 kohdassa säädettäisiin jakelijan määritelmästä. Käytettäessä laissa jakelijan käsitettä, tarkoitettaisiin niin pykälän 1 momentin 8 kohdan mukaista nestemäisten polttoaineiden jakelijaa kuin 9 kohdan mukaista kaasumaisten polttoaineiden jakelijaa.
Pykälän 1 momentin 11 kohtaan siirrettäisiin kulutukseen toimittamisen määritelmä ja määritelmää täydennettäisiin siten, että se jakeluvelvoitteen soveltamisalan laajentamisen mukaisesti koskisi jatkossa myös kaasumaisia liikenteen polttoaineita. Kulutukseen toimittamisella tarkoitettaisiin kaasumaisten liikennepolttoaineiden tapauksessa kaasumaisten liikennepolttoaineidentoimittamista yhden tai useamman tankkauspisteen kautta kulutukseen. Kaasun tankkauspisteellä tarkoitetaan liikenteessä käytettävien vaihtoehtoisten polttoaineiden jakelusta annetun lain (478/2017) 3 §:n 4 kohdan mukaista tankkauspistettä. Määritelmän mukainen kulutukseen toimittaminen mahdollistaisi myös biokaasun jakelijoiden ja tuottajien yhteistyömahdollisuudet. Esimerkiksi pienemmät toimijat voisivat halutessaan sopia yhteistyöstä biokaasun jakelun osalta.
Pykälän 1 momentin 12 kohdassa säädettäisiin jätteen ja 13 kohdassa tähteen määritelmistä viitaten kestävyyslain määritelmiin, jotka on päivitetty RED II:n toimeenpanon yhteydessä.
Pykälän 1 momentin 14 kohdassa säädettäisiin ravinto- ja rehukasvien määritelmästä RED II:n mukaisesti. RED II:n 2 artiklan toisen alakohdan 40 alakohdan mukaan ravinto- ja rehukasveilla tarkoitetaan paljon tärkkelystä sisältäviä viljelykasveja sekä sokeri- tai öljykasveja, joita tuotetaan maatalousmaalla pääviljelykasvina, pois lukien tähteet, jätteet ja lignoselluloosa sekä väliaikainen kasvusto, kuten kerääjäkasvit ja maanpeitekasvit, edellyttäen että tällaisen väliaikaisen kasvuston käyttö ei lisää viljelymaan tarvetta. RED II:n 2 artiklan toisen alakohdan 39 alakohdan mukaisesti paljon tärkkelystä sisältävillä viljelykasveilla tarkoitetaan lähinnä viljakasveja, riippumatta siitä, käytetäänkö vain jyvät vai koko kasvi kuten rehumaissi, mukulakasveja ja juurikasveja, kuten peruna, maa-artisokka, bataatti, maniokki ja jamssi, ja varsimukulakasveja, kuten taaro ja kaakaotaaro.
Pykälän 1 momentin 15 kohdassa säädettäisiin energiasisällön määritelmästä. Pykälän 2 momentissa listattaisiin 15 kohdassa tarkoitetut polttoaineiden lämpöarvot. RED II:n liitteessä III säädetään liikenteen polttoaineiden energiasisällöistä. Koska voimassa olevassa laissa mainittujen polttoaineiden energiasisältöihin ei ole tehty muutoksia RES-direktiivin jälkeen, ei kyseisten polttoaineiden lämpöarvojen osalta ole tarvetta tehdä muutoksia. RED II:n 27 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään kuitenkin komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä liitteessä III lueteltujen liikenteen polttoaineiden energiasisältöjen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehityksen mukaisesti. Yhteisesti käsiteltyyn (käsitellään jalostamossa yhtä aikaa fossiilisten polttoaineiden kanssa) biomassasta tai pyrolysoidusta biomassasta peräisin olevaan öljyyn, jota käytetään korvaamaan diesel, sovelletaan dieselöljyn lämpöarvoa (36 MJ/l). Vastaavasti sovelletaan yhteisesti käsiteltyyn biomassasta tai pyrolysoidusta biomassasta peräisin olevaan öljyyn, jota käytetään korvaamaan bensiini, moottoribensiinin lämpöarvoa (32 MJ/l). RED II:ssa ei ole määritelty maakaasulle ja nesteytetylle maakaasulle energiasisältöä. Sen vuoksi kyseiseen momenttiin lisätään maakaasun ja nesteytetyn maakaasun lämpöarvo, jonka määrityksessä on hyödynnetty tilastokeskuksen polttoaineluokitusta.
Voimassa olevan lain 2 momentti siirrettäisiin 3 momentiksi ja sitä muutettaisiin siten, että siinä huomioitaisiin jakeluvelvoitteen soveltamisalan laajentamisen mukaisesti jatkossa myös uudet velvoitteen piiriin tulleet polttoaineet.
3 §. Jakeluvelvoite ja lain soveltamisala. Pykälää muutettaisiin siten, että siinä säädettäisiin jatkossa lain soveltamisalan lisäksi jakeluvelvoitteesta.
Koska jakeluvelvoitteen soveltamisala sisältäisi myös kaasumaiset liikennepolttoaineet, säädettäisiin jakeluvelvoitteesta ja lain soveltamisalaan kuulumisesta erikseen nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden jakelijoiden osalta. Lisäksi lakiin lisättäisiin jakelijoille mahdollisuus vapaaehtoisesti hakeutua jakeluvelvoitteen alaisuuteen. Lain soveltamisalan määrittäminen jakelijoiden osalta tehtäisiin myös jatkossa jakelijan kalenterivuoden aikana kulutukseen toimittamien liikenteen polttoaineiden määrän mukaan.
Pykälän 1 momentin mukaan nestemäisten polttoaineiden jakelijoiden, joiden kalenterivuoden aikana kulutukseen toimittamien nestemäisten liikenteen polttoaineiden määrä on yli miljoona litraa, olisi velvollisuus toimittaa kulutukseen uusiutuvia polttoaineita jakeluvelvoitelain mukaisesti. Vastaavasti pykälän 2 momentissa kaasumaisten polttoaineiden jakelijoiden jakeluvelvoitteen soveltamisraja asetettaisiin 9 gigawattituntiin kaasumaisia liikenteen polttoaineita. Tämä vastaa suuruusluokaltaan nestemäisten polttoaineiden jakelijoille asetettua miljoonan litran rajaa (1 miljoonaa litraa eli 9,3 gigawattituntia). Kaasumaisten polttoaineiden jakelijoilla, joiden kalenterivuoden aikana kulutukseen toimittamien kaasumaisten liikenteen polttoaineiden määrä on yli 9 gigawattituntia, olisi siten velvollisuus toimittaa kulutukseen uusiutuvia polttoaineita siten jakeluvelvoitelaissa säädetään.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin jakelijoiden mahdollisuudesta vapaaehtoisesti hakeutua jakeluvelvoitteen alaisuuteen. Nestemäisten polttoaineiden jakelijalla, jonka kalenterivuoden aikana kulutukseen toimittamien nestemäisten liikenteen polttoaineiden määrä on vähintään 100 000 litraa mutta enintään miljoona litraa, olisi mahdollisuus pyytää Energiavirastolta sisällyttämistään jakeluvelvoitteen alaisuuteen. Vastaavasti kaasumaisten polttoaineiden jakelijan, jonka kalenterivuoden aikana kulutukseen toimittamien kaasumaisten liikenteen polttoaineiden määrä olisi vähintään 1 gigawattitunti mutta enintään 9 gigawattituntia, voisi pyytää Energiavirastolta sisällyttämistään jakeluvelvoitteen alaisuuteen. Jos Energiavirasto vahvistaisi jakelijan sisällyttämisen jakeluvelvoitteen alaisuuteen, sovellettaisiin jakeluvelvoitelakia jakelijaan kaikilta osin. Vahvistuspyyntö tulisi tehdä Energiavirastolle 3 a §:ssä säädetyn mukaisesti.
Pykälän 4 momentiksi siirrettäisiin säännös lain soveltamisalan rajauksesta valtion varmuusvarastojen osalta.
3 a §. Vahvistuspyyntö ja vahvistaminen. Pykälässä säädettäisiin jakelijan jakeluvelvoitteen alaisuuteen vahvistamiseen sovellettavasta menettelystä.
Pykälän 1 momentin mukaan 3 §:n 3 momentissa tarkoitetun jakelijan olisi tehtävä jakeluvelvoitteen alaisuuteen vahvistamista varten pyyntö Energiavirastolle. Pykälän 2 momentin mukaan vahvistuspyyntö olisi tehtävä viimeistään kolme kuukautta ennen sen vuoden alkua, jona jakelija haluaisi liittyä jakeluvelvoitteen alaisuuteen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vahvistuspyynnön sisältövaatimuksista. Jakelijan olisi esitettävä vahvistuspyynnössään viranomaisharkinnan kannalta välttämättömät tiedot jakelijan liiketoiminnasta, arvio kulutukseen toimitettavan polttoaineen määrästä sekä kuvaus siitä, miten uusiutuvien polttoaineiden kestävyys osoitetaan.
Pykälän 4 momentin mukaan Energiavirasto vahvistaisi jakelijan sisällyttämisen jakeluvelvoitteen alaisuuteen, jos vahvistuspyynnössä olisi osoitettu, että laissa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että vahvistamiselle ei olisi laissa säädettyä estettä. Vahvistuspäätös olisi voimassa toistaiseksi.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin Energiaviraston oikeudesta peruuttaa vahvistuspäätös. Energiavirasto voisi peruuttaa vahvistuspäätöksen, jos vahvistuspyynnössä tai sen liitteissä olisi annettu virheellisiä tai puutteellisia tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet vahvistuspäätökseen tai muutoin siihen liittyvään harkintaan. Lisäksi Energiavirasto voisi peruuttaa vahvistuspäätöksen, jos jakelija ei enää täyttäisi 3 §:n 3 momentissa säädettyjä edellytyksiä.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin jakelijan oikeudesta peruuttaa vahvistuspäätös. Energiaviraston olisi päätettävä, että vahvistuspäätös peruutetaan, jos 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu jakelija tekisi asiaa koskevan hakemuksen. Vahvistuspäätöksen peruuttaminen tulisi kuitenkin voimaan aikaisintaan hakemuksen jättämisajankohtaa seuraavana kalenterivuonna. Käytännössä siten jakelija ei voisi hakea vahvistuspäätöksen peruuttamista kesken kalenterivuoden. Muutoksenhausta tämän pykälän nojalla annettuihin päätöksiin säädettäisiin 13 §:ssä.
5 §. Uusiutuvien polttoaineiden kulutukseen toimittaminen. Pykälää muutettaisiin uusien polttoaineiden lisäämiseksi jakeluvelvoitteiseen sekä RED II:n kehittyneitä biopolttoaineita ja biokaasua koskevan liikenteen lisävelvoitteen sekä tiettyjen raaka-aineiden osuusrajoitusten saattamiseksi osaksi kansallista jakeluvelvoitetta. Pykälään lisättäisiin siten uusi vähimmäisosuusvelvoite koskien lain liitteen A osassa tarkoitetuista raaka-aineista tuotettuja tai valmistettuja biopolttoaineita ja biokaasua sekä päivitettäisiin tietyistä raaka-aineista tuotettujen ja valmistettujen biopolttoaineiden ja biokaasun osuusrajoituksia koskevat säännökset.
Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että jakeluvelvoite koskisi jatkossa 2 §:n 1 momentin 4 kohdan määritelmän mukaisia uusiutuvia polttoaineita. Vaadittu uusiutuvien polttoaineiden energiasisällön osuus määriteltäisiin jakelijan kulutukseen toimittamien moottoribensiinin, dieselöljyn, maakaasun, biopolttoaineiden, biokaasun ja muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden energiasisällön kokonaismäärästä. Jakeluvelvoitteen vähimmäismääriä ei muutettaisi, vaan ne säilyisivät ennallaan, mutta momentin vuotta 2019 koskeva 1 kohta poistettaisiin.
Pykälän 2 momentti säilyisi muuten ennallaan, paitsi siitä poistettaisiin viittaus vuoteen 2019.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin lain soveltamisalan laajentamisen mukaisesti siten, että jakelijan olisi osoitettava biopolttoaineiden lisäksi myös biokaasun ja muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden täyttävän kestävyyslaissa säädetyt kestävyyskriteerit.
Pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että kyseisessä momentissa säädettyä jakeluvelvoitteen lisävelvoitetta, olisi jatkossa mahdollista täyttää myös liitteen A osassa tarkoitetuista raaka-aineista tuotetulla tai valmistetulla biokaasulla. Lisäksi jakelijan olisi mahdollista täyttää lisävelvoitetta muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla nestemäisillä ja kaasumaisilla liikenteen polttoaineilla. Lisävelvoitteen vähimmäismääriä ei muutettaisi.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin uudesta vähimmäisosuusvelvoitteesta koskien liitteen A osassa tarkoitetuista raaka-aineista tuotettuja tai valmistettuja biopolttoaineita ja biokaasua, jolla varmistettaisiin RED II:n 25 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa säädetyn liikenteen lisävelvoitteen toteutuminen kansallisesti. Näiden ns. kehittyneiden biopolttoaineiden ja biokaasun osuuden tulisi olla vähintään 0,2 prosenttiyksikköä vuosina 2022–2024, 1,0 prosenttiyksikköä vuosina 2025–2029 ja 3,5 prosenttiyksikköä vuonna 2030 ja sen jälkeen.
RED II:n 25 artiklan 1 kohdan 5 alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vapauttaa toimittajat, jotka toimittavat polttoainetta sähkön tai muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden muodossa, vaatimuksesta noudattaa näiden polttoaineiden osalta liitteessä IX olevassa A osassa mainituista raaka-aineista tuotettujen kehittyneiden biopolttoaineiden, muiden biopolttoaineiden ja biokaasun vähimmäisosuutta. Pykälän 6 momentissa säädettäisiin edellä mainitun direktiivin kohdan perusteella poikkeuksesta 5 momentin mukaiseen vähimmäisosuusvelvoitteeseen niiden jakelijoiden osalta, jotka toimittavat kulutukseen ainoastaan muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia nestemäisiä ja kaasumaisia liikenteen polttoaineita. Liitteen A osassa tarkoitetuista raaka-aineista tuotettujen tai valmistettujen biopolttoaineiden ja biokaasun vähimmäisosuuden täyttämistä ei edellytettäisi jakelijalta, joka toimittaa kulutukseen ainoastaan muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia nestemäisiä ja kaasumaisia liikenteen polttoaineita.
Pykälän 7 momentissa säädettäisiin RED II 26 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan mukaisesti ravinto- ja rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden ja biokaasun enimmäisosuudesta jakeluvelvoitteesta. Kyseisten polttoaineiden enimmäisosuus jakeluvelvoitteesta määräytyisi vuoden 2020 osuuden perusteella. Koska kyseistä tietoa ei ole vielä saatavilla, säädettäisiin Energiavirastolle tehtäväksi vahvistaa ravinto- ja rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden ja biokaasun enimmäisosuuden määrä 30 kesäkuuta 2021.
Pykälään lisättäisiin myös uusi 8 momentti, jossa säädettäisiin RED II:n 26 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti sellaisten ravinto- ja rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden ja biokaasun, joihin liittyy suuria epäsuoran maankäytön muutoksen riskejä, enimmäisosuudesta jakeluvelvoitteesta. Enimmäisosuus sidottaisiin kyseisten polttoaineiden osuuksiin vuoden 2019 kulutuksesta. Komissio on kertomuksessaan merkityksellisten ravinto- ja rehukasvien tuotannon maailmanlaajuisesta laajentumisesta määritellyt ainoastaan palmuöljyn korkean ILUC-riskin raaka-aineeksi. Komissio voi kuitenkin tarkastellessaan tilannetta uudelleen muuttuvien olosuhteiden ja viimeisimmän saatavilla olevan tieteellisen näytön valossa muuttaa, mitkä raaka-aineet luokitellaan korkean ILUC-riskin raaka-aineiksi.
Suomessa palmuöljystä tuotettujen biopolttoaineiden osuus oli nolla vuonna 2019, joten niitä ei voi hyödyntää jatkossa jakeluvelvoitteen täyttämisessä. Momentissa säädettäisiin kuitenkin poikkeuksesta rajoitukseen, jonka mukaan rajoitusta ei kuitenkaan sovellettaisi, jos kyseinen biopolttoaine- tai biokaasuerä olisi sertifioitu sellaisena biopolttoaineena tai biokaasuna, josta todennäköisesti ei aiheudu epäsuoria maankäytön muutoksia. Jakelija voisi käyttää komission RED II:n 30 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti hyväksymiä vapaaehtoisia järjestelmiä vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden ja biokaasun sertifiointiin.
RED II:n 26 artiklan 2 kohdan viidennen alakohdan mukaan komissio määrittelee 1 syyskuuta 2023 mennessä annettavassa delegoidussa säädöksessä kehityspolun, jonka mukaan edellä mainittujen polttoaineiden osuutta vähennetään asteittain vuodesta 2024 alkaen, kunnes se on nolla vuonna 2030. Kyseinen kehityspolku olisi mahdollisesti lisättävä myös jakeluvelvoitelakiin aikanaan.
Pykälän uudessa 9 momentissa säädettäisiin RED II:n 27 artiklan 1 kohdan b alakohdan 2 alakohdan mukaisesta osuusrajoituksesta koskien lain liitteen B osassa tarkoitetuista raaka-aineista tuotettuja tai valmistettuja biopolttoaineita ja biokaasua. Kyseisen direktiivin kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat perustellussa tapauksessa muuttaa liitteessä IX olevaan B osaan sisällytetyille raaka-aineille asetettua rajaa ottaen huomioon raaka-aineen saatavuuden. Kaikkiin tällaisiin muutoksiin on saatava komission hyväksyntä. Työ- ja elinkeinoministeriöllä on tämän esityksen antamisen ajankohtana kesken hakumenettely komission suuntaan kyseisille raaka-aineille asetetun rajoituksen nostosta 1,7 prosentista 3,4 prosenttiin.
5 a §. Ennakkotieto.Ennakkotietoa koskevan pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että se jakeluvelvoitteen soveltamisalan laajentamisen mukaisesti koskisi jatkossa myös biokaasun tuotannossa tai valmistuksessa käytettyjä raaka-aineita. Lisäksi säännösviittaus kestävyyslain mukaiseen toiminnanharjoittajaan päivitettäisiin ajan tasalle.
5 b §. Jakeluvelvoitteen ylittäminen.Pykälää muutettaisiin siten, että jakeluvelvoitteen ylittämistä koskevassa sääntelyssä huomioitaisiin jakeluvelvoitteen soveltamisalan laajentuminen biokaasuun ja muuta kuin biologista alkuperää oleviin uusiutuviin nestemäisiin ja kaasumaisiin liikenteen polttoaineisiin.
6 §. Jakelijoiden väliset sopimukset. Pykälää muutettaisiin siten, että sen sanamuotoa selkeytettäisiin koskemaan 5 §:n 1 momentin mukaisen jakeluvelvoitteen lisäksi myös 5 §:n 4 momentin mukaista lisävelvoitetta sekä 5 §:n 5 momentin mukaista vähimmäisosuusvelvoitetta. Lisäksi pykälää muutettaisiin siten, että jakelijalle lisättäisiin mahdollisuus sopia myös 5 §:n 7-9 momentissa säädettyjen raaka-ainerajoitusosuuksien siirtämisestä osittain tai kokonaan toisen jakelijan hyödynnettäväksi.
7 §. Ilmoittamisvelvollisuus.Pykälän 1, 2 ja 3 momentissa säädetyn ilmoittamisvelvollisuuden sisältöä muutettaisiin siten, että siinä huomioitaisiin jakeluvelvoitteen soveltamisalan laajentamisen mukaisesti jatkossa myös uudet velvoitteen piiriin tulleet polttoaineet.
Pykälän 5 momentiksi lisättäisiin uusi säännös koskien jakelijan velvollisuutta kirjata komission tietokantaan tiedot uusiutuvien polttoaineiden liiketoimista sekä polttoaineiden kestävyysominaisuuksista.
Säännös perustuisi RED II:n 28 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että asianomaiset talouden toimijat kirjaavat komission tietokantaan tiedot tehdyistä liiketoimista ja näiden polttoaineiden kestävyysominaisuuksista, mukaan lukien niiden elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt alkaen polttoaineiden tuotantopisteestä ja päättyen polttoaineen toimittajaan, joka saattaa polttoaineen markkinoille. Polttoaineiden toimittajien on kirjattava asianmukaiseen tietokantaan tiedot, joita tarvitaan RED II:n liikenteen velvoitteen ja liikenteen lisävelvoitteen noudattamisen todentamiseksi.
RED II:n 28 artikla 4 kohdan mukaan jäsenvaltioilla on pääsy tietokantaan. Niiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että talouden toimijat kussakin jäsenvaltiossa kirjaavat paikkansapitävät tiedot asianmukaiseen tietokantaan. Energiavirasto valvoisi jakeluvelvoitelain 4 §:n 2 momentin nojalla, että jakelijat noudattaisivat uutta velvoitettaan.
Pykälän 4 momentti säilyisi ennallaan.
8 §. Kirjanpitovelvollisuus. Kirjanpitovelvollisuutta koskevaa pykälää muutettaisiin siten, että kirjanpitovelvollisuus koskisi jakeluvelvoitteen soveltamisalan laajentamisen mukaisesti jatkossa myös uusia velvoitteen piiriin tulleita polttoaineita. Jakelijan olisi siten pidettävä sellaista kirjanpitoa, josta käy ilmi myös kulutukseen toimitetun maakaasun, biokaasun ja muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden määrät sekä biokaasun ja muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden energiasisällöt.
10 §. Ylivoimainen este.Pykälän 1 ja 3 momenttia muutettaisiin siten, että ylivoimainen este voisi johtua jakeluvelvoitteen soveltamisalan laajentamisen mukaisesti myös biokaasun ja muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden saatavuudessa tapahtuneiden poikkeuksellisten ja ennakoimattomien muutosten tai muun vastaavan ylivoimaiseksi esteeksi katsottavan syyn vuoksi.
Pykälän 2 momenttia ei muutettaisi.
11 §. Seuraamusmaksut. Pykälää muutettaisiin siten, että seuraamusmaksuja koskevassa sääntelyssä huomioitaisiin jakeluvelvoitteen soveltamisalan laajentuminen uusiin polttoaineisiin.
Pykälän 3 ja 4 momentti säilyisi ennallaan.
Esityksessä ei esitetä seuraamusmaksua uuden vähimmäisosuusvelvoitteen (5 § 5 momentti) noudattamatta jättämisestä. Nykytiedon varassa olisi äärimmäisen epätodennäköistä, että jakelija ei täyttäisi vähimmäisosuusvelvoitettaan, jos se kuitenkin täyttäisi 5 §:n 4 momentin mukaisen lisävelvoitteen. Valmistelussa on arvioitu todennäköiseksi, että jakelijat täyttäisivät lisävelvoitetta pääosin liitteen A osan mukaisilla kehittyneillä biopolttoaineilla ja biokaasulla. Muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla nestemäisillä ja kaasumaisilla liikenteen polttoaineilla ei uskota olevan jakeluvelvoitteen täyttämisessä vielä suurta roolia 2020-luvulla.
Seuraamusmaksusääntelyä tulee kuitenkin seurata ja mikäli havaitaan, että muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden määrät kehittyisivät ennakoitua nopeammin tai muista syistä johtuen vähimmäisosuusvelvoitteen täyttyminen olisi epävarmaa, tulee seuraamusmaksun asettamista myös vähimmäisosuusvelvoitteelle harkita erikseen.
Jakeluvelvoitelakia saatetaan joutua tarkastelemaan uudelleen, kun komissio antaa delegoidut säädökset liittyen muuta kuin biologista alkuperää oleviin uusiutuviin nestemäisiin ja kaasumaisiin liikenteen polttoaineisiin. Lisäksi mikäli ilmasto- ja energiastrategian sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman valmistelun yhteydessä nousee esille tarpeita korottaa uusiutuvien polttoaineiden määrää liikenteessä, tulee jakeluvelvoitteen tason nostoa arvioida uudelleen. Näissä yhteyksissä voidaan palata arvioimaan seuraamusmaksun tarvetta vähimmäisuusvelvoitteen noudattamatta jättämisen osalta.
13 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momenttia täydennettäisiin siten, että työ- ja elinkeinoministeriön tämän lain nojalla antamien päätöksien ja Energiaviraston 5 a ja 12 §:n nojalla antamien päätöksien lisäksi, Energiaviraston 3 a §:n nojalla tekemään vahvistuspäätökseen tai sen peruuttamispäätökseen ei saisi hakea muutosta valittamalla, vaan ensin olisi haettava oikaisua. Oikaisuvaatimussäännösten soveltuvuus arvioidaan eri hallinnonalojen lainsäädännössä asiaryhmäkohtaisesti. Oikaisuvaatimusmenettelyn soveltamisalan laajentamista vahvistuspäätöksiin ja niiden peruuttamista koskeviin päätöksiin voidaan perustella pyrkimyksellä sovittaa yhteen nopea ja tehokas viranomaistoiminta tehokkaaseen oikeusturvaan.
Liite. Liitettä muutettaisiin siten, että siinä huomioitaisiin jakeluvelvoitteen soveltamisalan laajentuminen uusiin polttoaineisiin sekä uusi 5 §:n 5 momentin mukainen vähimmäisosuusvelvoite että B osan raaka-aineita koskeva 5 §:n 9 momentin mukainen osuusrajoitus. Liitteen A tai B osan raaka-aineluetteloihin ei tulisi muutoksia muutamaa lakiteknistä muutosta lukuun ottamatta. Liitteen raaka-aineluettelot vastaavat sisällöltään RED II:n liitettä IX, johon ei tehty muutoksia suhteessa ILUC-direktiivillä RES-direktiiviin lisättyyn liitteeseen IX.