1.1
Laki vankiterveydenhuollon yksiköstä
1 luku Vankiterveydenhuollon yksikön tehtävät ja johto
Tässä luvussa säädetään Vankiterveydenhuollon yksikön asemasta, tehtävistä ja viraston johtamisesta. Vankiterveydenhuollon yksikkö olisi itsenäinen työnantajavirasto mutta se toimisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisuudessa ja tulosohjauksessa.
1 §.Lain soveltamisala. Pykälässä todettaisiin Vankiterveydenhuollon yksikön hallinnollinen asema. Vankiterveydenhuollon yksikkö olisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alainen vastaavalla tavalla kuin valtion mielisairaalat sekä valtion koulukodit ja vankilan perheosasto. Uusi virasto kuuluisi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle toisin kuin oikeusministeriön hallinnonalalla nykyisin toimiva Rikosseuraamuslaitoksen terveydenhuoltoyksikkö. Vankiterveydenhuollon yksikön toimialueena olisi koko maa ja se olisi kielilain (423/2003) perusteella kaksikielinen virasto.
2 §.Toimiala ja tehtävät. Pykälässä määriteltäisiin Vankiterveydenhuollon yksikön tehtävät. Yksikön tehtävänä olisi järjestää vankien ja tutkintavankien terveyden- ja sairaanhoito sekä oikeuspsykiatriset arvioinnit. Vankiterveydenhuollon yksikkö myös tuottaisi palvelut pääosin omana toimintanaan. Järjestämisvastuun tarkemmasta sisällöstä säädettäisiin edelleen, kuten nykyisin Rikosseuraamuslaitoksen osalta, vankeuslain 10 luvussa ja tutkintavankeuslain 6 luvussa.
3 §.Johtaminen ja ratkaisuvalta. Pykälässä määriteltäisiin Vankiterveydenhuollon yksikön johtaja. Vankiterveydenhuollon yksikkö olisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alainen virasto, joten viraston johtajaan ei sovelleta valtion virkamieslain8 §:n kelpoisuusvaatimuksia eikä viraston johtajaan sovelleta 26 §:n 4 kohdan säännöksiä. Viraston johtajan kelpoisuusvaatimuksista on tarkoitus säätää valtioneuvoston asetuksella. Vankiterveydenhuollon yksikön johtaja ratkaisisi yksikköä koskevat asiat, joita ei ole säädetty johtokunnan ratkaistavaksi taikka erikseen säädetty tai määrätty tai työjärjestyksessä tai taloussäännössä muun virkamiehen ratkaistavaksi.
4 §.Yleinen ohjaus, kehittäminen, johto ja valvonta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vastaisi pykälän 1 momentin mukaan Vankiterveydenhuollon yksikön toiminnan tulosohjauksesta, yleisestä ohjauksesta, johdosta, kehittämisestä ja hallinnollisesta valvonnasta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi Vankiterveydenhuollon yksikön johtokunnasta. Johtokunnan nimittäisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos neljäksi vuodeksi kerrallaan. Momentissa todettaisiin lisäksi, että johtokunta vahvistaa Vankiterveydenhuollon yksikön työjärjestyksen.
2 luku Potilasrekisterinpito ja potilastietojen luovuttaminen
Lukuun ehdotetaan sisällytettäviksi vankiterveydenhuollon potilasrekisteriä ja potilastietojen käsittelyä koskevat säännökset. Näistä säädetään nykyisin henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetussa laissa. Koska vankiterveydenhuollon järjestäminen ei ehdotettujen muutosten mukaan olisi enää Rikosseuraamuslaitoksen tehtävä, potilasrekisteriä ja potilastietojen käsittelyä koskevat säännökset eivät kuulu enää luontevasti edellä mainittuun lakiin. Ehdotettuun Vankiterveydenhuollon yksikköä koskevaan lakiin sisällytettävät säännökset vastaisivat pitkälti henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetussa laissa olevia säännöksiä. Säännöksissä otettaisiin kuitenkin huomioon hallinnonalasiirrosta johtuvat muutostarpeet.
5 §.Potilasrekisteri. Pykälässä säädettäisiin vankiterveydenhuollon potilasrekisterin rekisterinpitäjästä, potilasrekisteriin talletettavista tiedoista sekä potilastietojen salassapidosta ja muista niiden käsittelyn lähtökohdista. Pykälän 1 momentin säännökset vastaisivat rekisterinpitäjää koskevaa säännöstä lukuun ottamatta asiallisesti henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 10 §:n säännöksiä ja pykälän 2 ja 3 momentin säännökset mainitun lain 13 §:n 2 momentin 3 kohdan ja 13 §:n 3 momentin säännöksiä.
Potilasrekisterin rekisterinpitäjänä toimisi pykälän 1 momentin mukaan Vankiterveydenhuollon yksikkö. Potilasrekisteriin talletettaviin tietoihin ja niiden käsittelyyn sovellettaisiin lähtökohtaisesti samoja säännöksiä kuin mitä terveydenhuollossa yleisesti noudatetaan. Momentissa todettaisiin sen vuoksi, että potilasrekisteriin talletetaan potilaslain 12 §:ssä tarkoitetut potilasasiakirjat sekä että potilasasiakirjoihin talletettavista tiedoista ja niiden säilytysajoista säädetään mainitussa pykälässä ja sen nojalla annetuissa säännöksissä. Potilasasiakirjoihin sisällytettävistä tiedoista ja niiden säilytysajoista säädetään edellä mainitussa pykälässä olevien perussäännösten lisäksi tarkemmin kyseisen pykälän nojalla annetussa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista, 298/2009).
Momentissa todettaisiin myös, että potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassapidosta säädetään potilaslain 13 §:ssä. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassa pidettäviä. Terveydenhuollon ammattihenkilö tai muu terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevä taikka sen tehtäviä suorittava henkilö ei pykälän 2 momentin mukaan saa ilman potilaan kirjallista suostumusta antaa sivulliselle potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja. Sivullisella tarkoitetaan muita kuin asianomaisessa toimintayksikössä tai sen toimeksiannosta potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin osallistuvia henkilöitä. Pykälän 3 ja 4 momentissa säädetään kuitenkin eräitä poikkeuksia 2 momentin säännöksiin. Potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja saadaan 2 momentin säännösten estämättä luovuttaa muun muassa silloin, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty.
Pykälän 2 momentissa todettaisiin, että potilasrekisterin tietoja saavat käsitellä vain vankiterveydenhuollon yksikössä tai sen toimeksiannosta potilaan hoitoon taikka siihen liittyviin tehtäviin osallistuvat henkilöt. Säännös on yhdenmukainen edellä kuvattujen potilaslain 13 §:n 2 momentin säännösten kanssa.
Potilasrekisteriin sisältyvien tietojen käsittelyssä olisi otettava huomioon myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain säännökset. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi tätä koskeva viittaussäännös.
6 §.Potilasrekisterissä olevien tietojen luovuttaminen. Vankiterveydenhuollon yksikön potilasrekisterin tietojen luovuttamisessa olisi potilaslain 13 §:n säännösten mukaisesti ehdottomana pääsääntönä potilaan kirjallinen suostumus. Käytännön rangaistusten täytäntöönpanotyössä potilaan kirjallisen suostumuksen vaatimus tietojen luovuttamisen edellytyksenä ei kuitenkaan välttämättä aina ole riittävä. Ehdotetuissa säännöksissä on pyritty mahdollisimman tasapainoiseen tilanteeseen punnittaessa yhtäältä terveydenhuoltotietojen salassa pidettävyyttä ja toisaalta poikkeuksellisissa, suljetuissa olosuhteissa välttämätöntä rekisteröityjen itsensä ja muiden henkilön terveyden ja turvallisuuden varmistamista. Osaltaan tämän varmistamiseksi tietojen luovuttamisesta päättäisi vankien ja muiden Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otettujen terveydenhuollosta vastaava lääkäri tai yksittäistapauksessa hänen ohjeidensa mukaan muu terveydenhuollon ammattihenkilö. Muulla Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otetulla tarkoitettaisiin henkilöä, joka on vangittu tai muutoin lain nojalla otettu vankilaan tai muuhun Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön. Ehdotetut säännökset koskisivat potilasrekisteriin talletettujen tietojen luovuttamista Rikosseuraamuslaitoksen palveluksessa oleville ja ne vastaisivat pääosin henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 27 §:n säännöksiä. Pykälän 1 momentin johdantokappaleessa ehdotetaan kuitenkin mainittavan potilaslain 13 §:n 3 momentin ohella myös sen 4 momentti. Viimeksi mainitun, 1 päivänä huhtikuuta 2015 voimaan tulleen (laki potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:n muuttamisesta, 271/2015) momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilö tai muu terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevä taikka sen tehtäviä suorittava henkilö saa salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö potilaslain mukaisia tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan säännös olisi tietojen luovuttamisen käytännön tarpeen eräänlainen perussäännös. Sen avulla on tarkoitus turvata tietojen luovuttamisen mahdollisuus tilanteissa, joissa on kyse vangin tai Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otetun väkivaltariskiä, itsemurhariskiä tai tartuntatautiriskiä taikka muita vastaavia sairaudesta johtuvia riskejä koskevista tiedoista ja joita välttämättä tarvitaan kyseisen henkilön hengen, terveyden tai turvallisuuden suojaamiseksi taikka muiden henkilöiden hengen, terveyden tai turvallisuuden vaarantumisen estämiseksi. Muilla vastaavilla sairaudesta johtuvilla riskeillä tarkoitettaisiin erityisesti sairauskohtauksen riskiä. Lainkohdassa tarkoitettu tieto voitaisiin antaa arviointikeskuksen tai vankilan johtajalle taikka hänen määräämälleen Rikosseuraamuslaitoksen palveluksessa olevalle virkamiehelle.
Ehdotetun 1 momentin 2 kohdan säännöksen mukaan arviointikeskuksen tai vankilan johtajalle taikka hänen määräämälleen toiminnoista vastaavalle Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehelle voitaisiin luovuttaa tieto henkilön toimintaan sijoittamisen kannalta välttämättömästä, työ- ja toimintakykyyn liittyvästä seikasta. Säännöksessä olisi lähinnä kyse arviosta, onko henkilö työ- tai toimintakykyinen vai -kyvytön tai hänen mahdollista työ- tai toimintakykyään rajoittavasta seikasta, kuten esimerkiksi maininta, että henkilö ei saa nostaa raskaita taakkoja. Kyse ei siis olisi diagnoosista tai muusta yksityiskohtaisesta potilastiedon ilmaisemisesta. Kyse olisi ensisijassa työturvallisuuden varmistamisesta sekä terveydellisten vahinkojen välttämisestä.
Ehdotetun 1 momentin 3 kohdan perusteella Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön virkamiehelle, jonka virkatehtäviin kuuluu pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelystä annetun lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun vangin asian käsitteleminen, voitaisiin luovuttaa mainitun asian käsittelemiseksi tarvittava väkivaltariskiarvio ja vaarallisuusarvio. Harkittaessa pitkäaikaisvangin vapauttamista asian käsittelyssä tulisi olla käytettävissä henkilön väkivaltariskiarvio ja vaarallisuusarvio. Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön on asiaa omalta osaltaan käsitellessään otettava kantaa siihen, puoltaako se vangin vapauttamista vai ei. Lisäksi lainkohdan perusteella arviointikeskuksen tai vankilan johtajalle taikka hänen määräämälleen toiminnoista vastaavalle Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehelle voitaisiin antaa kirjallinen lausunto vaarallisuusarvion johtopäätöksistä arvioidun väkivaltariskin nojalla järjestettävän toiminnan suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi. Väkivaltariskin arviointi ja riskin pienentämistä varten suunniteltavat ja toteutettavat toimenpiteet edellyttävät perusteellista tietämystä kyseisen henkilön tilanteesta. Olennaisia tietoja tässä ovat terveydenhuollon tiedot. Salassapidosta poikkeamista näissä tapauksissa voidaan perustella yhteiskunnan yleisen turvallisuuden varmistamispyrkimyksellä. Vaikka säännös mahdollistaa salassapidosta poikkeamisen, lähtökohtana myös puheena olevassa kohdassa tarkoitettujen tietojen luovuttamisessa olisi sen tapahtuminen potilaalta tai tutkittavalta hankittavan kirjallisen suostumuksen nojalla. Todettakoon, että kun lääkäri ryhtyy suorittamaan väkivaltariski- tai vaarallisuusarviointia, hänen tulee potilaslain ja henkilötietolain (523/1999) säännösten perusteella kertoa tutkittavalle muun ohella, mistä tutkimuksessa on kyse sekä miten ja mihin tutkimuksessa kertyneitä tietoja luovutetaan ja miten niitä muutoin käsitellään.
Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta luovuttaa Rikosseuraamuslaitoksen palveluksessa oleville terveydenhuollon ammattihenkilöille Vankiterveydenhuollon yksikön potilasrekisteristä välttämättömiä tietoja, joita he tarvitsevat terveyden- ja sairaanhoidon tehtävissään. Säännös koskisi käytännössä Rikosseuraamuslaitoksen palvelukseen edelleen jääviä psykologeja. Säännös tekisi mahdolliseksi tietojen luovuttamiseen ilman potilaan suostumusta. Suostumukseen perustuvasta tietojen luovuttamisesta on siis säännökset potilaslaissa. Potilaslain 13 §:n 3 momentin 2 kohdassa on säännös potilaan tutkimuksen ja hoidon järjestämiseksi tarpeellisten potilasrekisterin tietojen luovuttamisesta muun muassa toiselle terveydenhuollon ammattihenkilölle potilaan tai hänen laillisen edustajansa suullisen tai asiayhteydestä ilmenevän suostumuksen nojalla. Tämä säännös riittänee varsin pitkälle turvaamaan esimerkiksi juuri Rikosseuraamuslaitoksen psykologien terveyden- ja sairaanhoidon tehtävissään tarvitsemansa tiedonsaannin potilasrekisteristä. Suostumukseen nojautuva tietojensaanti olisikin ensisijaista. On kuitenkin mahdollista, että syntyy myös tilanteita, joissa potilastietojen saaminen keskeytyisi esimerkiksi suostumuksen peruuttamisen vuoksi. Terveyden- ja sairaanhoidon järjestäminen voisi hankaloitua, jos tiedonsaantia ei olisi varmistettu myös tilanteissa, joissa suostumusta tietojen käsittelyyn ei enää olisi.
Ehdotetussa pykälän 3 momentissa rajattaisiin 1 momentin nojalla luovutettavien tietojen sisältöä siten, että ilman rekisteröidyn kirjallista suostumusta Rikosseuraamuslaitoksen muulle henkilöstölle kuin terveydenhuollon ammattihenkilöille voitaisiin ilmaista vain sellaisia 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja, joista ei ilmene sairauden laatu eikä muu terveydentilan tai hoidon yksityiskohta. Kyse olisi terveydenhuollon ammattihenkilön oman ammattitaitonsa nojalla muotoilemista ilmauksista, joissa kerrottaisiin esimerkiksi ohjaus- ja valvontatehtävässä kyseisen henkilön kanssa toimiville tieto henkilön tarttuvasta taudista tai itsetuhoisuudesta. Ilmaus voisi tarkoittaa esimerkiksi tietynlaisen kontaktin välttämistä tai erityisen tiivistä henkilön luona käymistä.
Ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä varten saisi luovuttaa myös tietoja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 45 §:ssä tarkoitettuun rikosasian vastaajan mielentilan tutkimukseen perustuvaan lausuntoon sisältyvästä arviosta siitä, onko syytettyä pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle.
7 §.Oikeus saada tietoja muulta terveydenhuollon toimintayksiköltä ja muulta viranomaiselta. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka perusteella Vankiterveydenhuollon yksiköllä olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada muun terveydenhuollon toimintayksikön potilasrekisterin tietoja pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelystä annetun lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun vangin väkivaltariskiä koskevan arvion tai lausunnon laatimiseksi ja sen nojalla järjestettävän toiminnan suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi Rikosseuraamuslaitoksen yksikössä. Koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on kattavin arkisto mielentilalausunnoista, momentissa säädettäisiin myös siitä, että Vankiterveydenhuollon yksiköllä on oikeus saada edellä mainitun, vangin väkivaltariskiä koskevan arvion tai lausunnon laatimiseksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta tietoja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 45 §:ssä tarkoitetusta rikosasian vastaajan mielentilan tutkimuksesta ja siihen perustuvasta lausunnosta. Säännökset vastaisivat henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 29 §:n 3 momentissa olevia, Rikosseuraamuslaitoksen terveydenhuoltoyksikön tiedonsaantioikeutta koskevia säännöksiä.
Momentissa tarkoitettujen tietojen saamisen mahdollisuus olisi välttämätöntä, jotta Vankiterveydenhuollon yksikön terveydenhuollon ammattihenkilöt, joiden virkatehtäviin kuuluu arvioida väkivaltariskiä ja siihen mahdollisesti vaikuttavien toimintaohjelmien mahdollisuuksia vaikuttaa juuri kyseisen tuomitun väkivaltaista käyttäytymistä vähentävästi, voisivat saada arviointityöhönsä tarvittavat tiedot. Kyse olisi esimerkiksi psykiatrisissa terveydenhuollon toimintayksiköissä kerätyistä potilastiedoista.
Vangin väkivaltariskiä koskevan arvion tai lausunnon nojalla järjestettävän toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen tapahtuisi Rikosseuraamuslaitoksen yksikössä. Vaikka vankien terveydenhuollon järjestäminen muuttuisi ehdotetun uudistuksen myötä hallinnollisesti siten, että järjestämisestä vastaisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alainen Vankiterveydenhuollon yksikkö Rikosseuraamuslaitoksen sijasta, on perusteltua, että terveydenhuollon toimintayksiköt luovuttaisivat puheena olevat tiedot Vankiterveydenhuollon yksikölle eivätkä suoraan Rikosseuraamuslaitokselle. Vankiterveydenhuollon yksikkö ilmaisisi tiedot edelleen Rikosseuraamuslaitoksen asianomaisille virkamiehille lain 6 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla siinä säädettyjen edellytyksien täyttyessä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 29 §:n 4 momentin säännöksiä vastaavasti siitä, että pykälän 1 momentissa tarkoitettuja tietoja saavat käsitellä vain ne Vankiterveydenhuollon yksikön virkamiehet, jotka välttämättä tarvitsevat niitä mainitussa momentissa tarkoitetun tehtävänsä suorittamiseksi sekä että asiakirjat on hävitettävä heti, kun ne eivät enää ole tarpeen momentin mukaisia tarkoituksia varten.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavan säännös, jonka mukaan Vankiterveydenhuollon yksiköllä on oikeus saada Rikosseuraamuslaitoksen täytäntöönpanorekisteriin, yhdyskuntaseuraamusrekisteriin sekä valvonta- ja toimintarekisteriin sisältyviä tietoja siltä osin kuin se on välttämätöntä Vankiterveydenhuollon yksikössä toimivien henkilöiden tehtävien suorittamiseksi. Tiedot voitaisiin luovuttaa myös teknisen käyttöyhteyden avulla. Säännöksillä turvattaisiin Vankiterveydenhuollon yksikössä toimivien terveydenhuollon ammattihenkilöiden mahdollisuus saada edelleen tehtävissään välttämättömät tiedot edellä mainituista Rikosseuraamuslaitoksen rekistereistä, vaikka he eivät enää ole Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehiä.
3 luku Vankiterveydenhuollon ohjaus ja valvonta
Luvussa säädettäisiin vankiterveydenhuollon yleisestä ohjauksesta, suunnittelusta, kehittämisestä ja valvonnasta sekä terveydenhuoltoviranomaisten suorittamasta Vankiterveydenhuollon yksikön järjestämän ja tuottaman vankien terveyden- ja sairaanhoidon valvonnasta ja siihen liittyvästä ohjauksesta. Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänä olisi vankiterveydenhuollon yleinen ohjaus, suunnittelu, kehittäminen ja valvonta. Terveydenhuollon valvontaviranomaisten tekemän valvonnan ja siihen liittyvän ohjauksen tavoitteena on vankiterveydenhuollon toiminnan lainmukaisuuden ja laadun varmistaminen ensisijaisesti vankiterveydenhuollon omavalvonnan kautta. Tätä tukee aluehallintovirastojen ja Valviran suorittama valvonta ja siihen liittyvä ohjaus, joka perustuu muun muassa valvontaohjelmiin ja niistä informoimiseen.
8 §. Vankiterveydenhuollon yleinen ohjaus, suunnittelu, kehittäminen ja valvonta. Säännösehdotuksen mukaan vankiterveydenhuollon yleinen ohjaus, suunnittelu, kehittäminen ja valvonta kuuluisivat sosiaali- ja terveysministeriölle. Ehdotus vastaisi yleisen terveydenhuoltojärjestelmän ylintä organisointia. Valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 22 §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan kuuluvat muun muassa terveyden edistäminen, sairauksien ehkäisy ja terveyspalvelut. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa hallinnonalallaan lainsäädännön ja valtion talousarvion valmistelusta Se vastaa myös strategisesta suunnittelusta ja siihen liittyvästä muusta suunnittelusta, kuten valtakunnallisen kehittämisohjelman valmistelusta.
9 §.Terveydenhuollon valvontaviranomaisten toimivalta. Ehdotettavassa pykälässä määriteltäisiin vankiterveydenhuollon varsinaiset valvontaviranomaiset ja niiden työnjako. Valvonnalla ja siihen liittyvällä ohjauksella turvataan ja edistetään palvelujen laatua ja potilasturvallisuutta. Tavoitteena on yhtäältä ehkäistä jo ennalta potilasturvallisuutta vaarantavien olosuhteiden ja käytäntöjen syntymistä sekä toisaalta se, että toiminnassa havaitut puutteet ja muut epäkohdat korjataan. Valvontaan liittyvään ohjaukseen sisältyvät muun muassa neuvonta, tiedottaminen, jäljempänä 10 §:ssä tarkoitetut, ennakkoon sovitut ohjaukselliset käynnit valvottavissa toimintayksiköissä ja kouluttamistoiminta. Hyvin toimivalla ohjauksella voidaan usein välttää valvontaviranomaisen tarve puuttua jälkikäteisen valvonnan tai velvoitteiden keinoin terveydenhuollon toimintayksikön toimintaan. Säännöksillä saatettaisiin vankien terveyden- ja sairaanhoito aluehallintoviraston ja Valviran niin kutsutun organisaatiovalvonnan piiriin.
Pykälän 1 momentin mukaan aluehallintovirasto valvoisi Vankiterveydenhuollon yksikön järjestämän ja tuottaman vankien terveyden- ja sairaanhoidon lainmukaisuutta ja antaisi siihen liittyvää ohjausta. Lähtökohtainen ja pääasiallinen vastuu vankien terveydenhuollon toiminnan ja palvelujen valvonnasta ja siihen liittyvästä ohjauksesta olisi näin ollen aluehallintovirastolla. Valvonta on kyseisen toiminnan ja henkilöstövoimavarojen käytön tehostamiseksi sekä tarvittavan asiantuntemuksen turvaamiseksi tarkoitus keskittää valtakunnallisesti yhteen aluehallintovirastoon. Keskittämisestä säädettäisiin aluehallintovirastoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa.
Yksittäisten ammattihenkilöiden valvontatehtävä ja -toimivalta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 24 §:n 2 momentin nojalla olisi edelleenkin kaikilla aluehallintovirastoilla toimialueellaan. Jos ammattihenkilövalvonnan yhteydessä tulee esiin organisaatiovalvontaa edellyttäviä seikkoja, tulee asia siirtää sille aluehallintovirastolle, jonka tehtävä on organisaatiovalvonta.
Valviran tehtäväksi säädettäisiin 2 momentissa ohjata aluehallintoviraston toimintaa vankien terveydenhuollon valvonnan ja siihen liittyvän ohjauksen toimeenpanossa, yhteensovittamisessa ja yhdenmukaistamisessa. Momentissa säädettäisiin lisäksi niistä asioista, joissa Valvira 1 momentista poiketen olisi ensisijainen käsittelijä ja ratkaisija. Valviran vastuulle kuuluisivat ensinnäkin sellaiset vankien terveydenhuoltoa koskevat asiat, joita voidaan pitää periaatteellisesti tärkeinä tai laajakantoisina. Tällaisia voivat olla esimerkiksi uuden lainsäädännön tulkintatilanteet ja tilanteet, joissa ei muusta syystä ole muodostunut vakiintunutta viranomaiskäytäntöä, sekä sellaisen toiminnan asianmukaisuuden arviointi, josta ei ole olemassa säännöksiä tai valtakunnallisia suosituksia. Periaatteellisesti tärkeitä ja laajakantoisia asioita voivat olla myös esimerkiksi merkittävät terveydenhuollon palvelujen järjestämiseen liittyvät muutokset. Epäselvissä tilanteissa Valvira voi aluehallintovirastoa kuultuaan tulkita, onko yksittäinen asia periaatteellisesti niin tärkeä tai laajakantoinen, että sen käsittely kuuluu Valviralle.
Valviralle kuuluisivat myös asiat, jotka liittyvät olennaisesti virastossa muulla perusteella käsiteltävään terveydenhuoltoa taikka terveydenhuollon ammattihenkilöä koskevaan asiaan. Säännös mahdollistaa tällaisten asioiden käsittelyn kokonaisuutena. Valvira käsittelisi lisäksi sellaiset yksittäiset asiat, joissa aluehallintoviraston valvonta-asioita käsitteleviä virkamiehiä on pidettävä esteellisinä. Tällaisia tilanteita saattaa syntyä esimerkiksi silloin kun aluehallintovirastossa terveydenhuollon valvonta-asioita käsittelevä virkamies on aikaisemmin työskennellyt valvonnan kohteena olevassa organisaatiossa kyseisen valvonta-asian kannalta merkittävässä tehtävässä, eikä asian käsittelyä ole mahdollista siirtää aluehallintovirastossa toiselle virkamiehelle. Esteellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon mitä hallintolaissa (434/2003) säädetään esteellisyysperusteista.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuutussäännös, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin tarvittaessa säätää tarkemmin Valviran ja aluehallintoviraston välisestä työnjaosta.
10 §.Ohjaus- ja arviointikäynnit. Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännökset ohjaus- ja arviointikäynneistä. Ohjaus- ja arviointikäynnit eivät liity ilmi tulleen tai epäillyn epäkohdan selvittämiseen kuten jäljempänä 11 §:ssä tarkoitetut tarkastuskäynnit vaan 9 §:ssä tarkoitetun ohjauksen toteuttamiseen. Säännöksen tarkoitus on selkeyttää valvontaviranomaisten valvottavan luokse eri tarkoituksissa tehtävien käyntien asemaa.
Ehdotettavan 1 momentin perusteella aluehallintovirasto ja Valvira voivat tehdä Vankiterveydenhuollon yksikön vankien terveyden- ja sairaanhoidon palveluja järjestäviin ja tuottaviin toimipaikkoihin ohjaus- ja arviointikäyntejä. Tarkoituksena on muun muassa perehdyttää toimipaikan johtoa ja henkilöstöä valvontaohjelmiin, lainsäädäntöön sekä muihin terveydenhuollon toteuttamisen kannalta ajankohtaisiin asioihin. Näihin käynteihin liittyy yleensä myös molemminpuolinen tietojen vaihto. Käyntien yhteydessä valvontaviranomaiset saavat tietoja käynnin kohteen toiminnasta, palvelujen toteutustavoista ja paikallisista olosuhteista.
Pykälän 2 momentin mukaan ohjauksellisista käynneistä ja niiden ohjelmasta on aina sovittava ennakkoon Vankiterveydenhuollon yksikön ja sen asianomaisen toimipaikan kanssa. Ohjaus- ja arviointikäynnin toteuttaminen edellyttää tämän mukaisesti aina, että käynnin ajankohta sopii kohteena olevalle yksikölle. Käynnin kohteella on myös mahdollisuus ilmoittaa, että se ei pidä valvontaviranomaisten suunnittelemaa ohjaus- ja arviointikäyntiä tarpeellisena.
11 §.Tarkastusoikeus. Pykälässä säädettäisiin vankien terveydenhuoltoa koskevasta aluehallintoviraston ja Valviran tarkastusoikeudesta. Ehdotetut säännökset vastaavat asiallisesti kunnallisen terveydenhuollon tarkastuksia koskevia säännöksiä.
Pykälän 1 momentin mukaan Valvira ja aluehallintovirasto voisivat tarkastaa Vankiterveydenhuollon yksikön järjestämän ja tuottaman vankien terveyden- ja sairaanhoidon toiminnan ja palvelut sekä niihin käytettävät yksiköt ja toimitilat silloin, kun tarkastuksen tekemiseen on perusteltu syy. Perusteena voi olla esimerkiksi kantelukirjoitus tai tiedotusvälineissä esillä olleet väitteet tai epäilyt mahdollisista epäkohdista. Koska Valviran mahdollisuudet tehdä itse tarkastuksia ovat rajoitetut, lainkohdassa ehdotetaan säädettäväksi myös, että Valvira voi määrätä aluehallintoviraston tekemään tarkastuksen. Myös tällöin tarkastuksen tekemiseen tulee olla perusteltu syy.
Tarkastus olisi voitava tehdä myös ennalta ilmoittamatta. Hallintolain 39 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on ilmoitettava toimivaltaansa kuuluvan tarkastuksen aloittamisajankohdasta asianosaiselle, jota asia välittömästi koskee, jollei ilmoittaminen vaaranna tarkastuksen tarkoituksen toteutumista. Ehdotetun pykälän mukaiset tarkastustilanteet ovat usein luonteeltaan sellaisia, että etukäteen ilmoittaminen voisi vaarantaa tarkastuksen tarkoituksen toteutumisen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan sen vuoksi sisällytettävän nimenomainen maininta siitä, että tarkastus voidaan tehdä ennalta ilmoittamatta.
Valvontaviranomaisen todetessa, että tarkastuksen tekeminen on tarpeen, asiasta laaditaan tarkastusmääräys. Siihen kirjataan muun muassa tarkastettava kohde, tarkastuksen syyt, seikat, joihin tarkastuksessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota sekä mahdollisesti tarkastuksen suorittava viranomainen. Tarkastuksen suorittava virkamies esittää tarkastusmääräyksen tarkastuksen alkaessa tarkastuksen kohteelle. Tarkastusmääräys ei ole päätös, jolla tehdään ratkaisu valvonta-asiassa, vaan tällaisen asian selvittämiseen liittyvä toimenpide. Sen vuoksi tarkastusmääräyksestä ei ole valitusoikeutta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin tarkastuksen suorittamisesta. Säännöksen lähtökohtana on, että tarkastajalla tulee olla oikeus päästä vankilaan ja kaikkiin tarkastettavan kohteen toimitiloihin ja oikeus saada kaikki tarkastuksen toimittamiseksi välttämättömät tiedot ja asiakirjat. Oikeus saada tietoja ja asiakirjoja tulee olla mahdollista salassapitosäännösten estämättä. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain perusteella muun muassa valtion viranomaisilla ja terveydenhuollon toimintayksiköillä on velvollisuus salassapitosäännösten estämättä antaa Valviralle ja aluehallintovirastolle niiden pyytämät tiedot ja selvitykset ammattihenkilöiden valvontaa koskevissa tapauksissa. Ehdotettu säännös on tarpeen, jotta myös organisaatiovalvonnallisiin tarkastuksiin liittyen esimerkiksi potilasasiakirjoja on mahdollista tarkastaa salassapitosäännösten estämättä. Lisäksi kohteessa saattaa olla tarpeen ottaa valokuvia, joiden avulla toiminnan asianmukaisuutta, esimerkiksi terveydenhuollon yksikön hygieniaan tai lääkkeiden käsittelyyn liittyviä seikkoja, voidaan selvittää ja arvioida myös tarkastuksen jälkeen. Oikeus ottaa valokuvia ei koske vankeja ja Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otettuja.
Perustuslain 10 §:ssä turvattu kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat. Ehdotetut tarkastukset kohdistuisivat vankiterveydenhuollon yksikön järjestämään ja tuottamaan vankien terveyden- ja sairaanhoitoon käytettäviin toimipaikkoihin ja toimitiloihin, joten kyseessä eivät ole kotirauhan piiriin kuuluvat tilat. Momentissa ehdotetaan kuitenkin todettavaksi nimenomaisesti, että tarkastusoikeutta ei ole pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin.
Joissakin tapauksissa saattaa olla tarpeen, että tarkastusta suorittavalla Valviran tai aluehallintoviraston virkamiehellä on mukanaan ulkopuolinen asiantuntija tai asiantuntijoita. Tämä liittyy käytännössä tilanteisiin, joissa tarkastusta suorittavilla valvontaviranomaisen virkamiehillä ei ole itsellään asiassa tarvittavaa erityisasiantuntemusta, kuten esimerkiksi hammaslääketieteen tai hoitotyön erityisasiantuntemusta. Esimerkiksi silloin, kun aluehallintovirasto tekee suun terveydenhuoltoon kohdistuvaa tarkastusta, mukana voi olla tarpeen olla hammaslääkäri. Asiantuntija toimii Valviran tai aluehallintoviraston toimeksiannosta, ja häntä koskevat tällöin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 23 §:n 2 momentin perusteella vastaavat salassapito- ja vaitiolovelvollisuussäännökset kuin virkamiehiäkin. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi selventävä säännös asiantuntijoiden käyttömahdollisuudesta. Asiantuntijaan todettaisiin sovellettavan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä, minkä lisäksi säännöksessä viitattaisiin vahingonkorvausvastuun osalta vahingonkorvauslakiin (412/1974).
Säännökseen ehdotetaan otettavaksi myös maininta siitä, että poliisin on tarvittaessa annettava aluehallintovirastolle ja Valviralle virka-apua tarkastuksen suorittamiseksi. Poliisin on poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:n mukaan annettava pyynnöstä muulle viranomaiselle virka-apua, jos niin erikseen säädetään.
Pykälän ehdotetussa 4 momentissa olisi viittaus hallintolain 39 §:ään, jossa on yleiset säännökset tarkastuksen tekemisestä. Siinä säädetään muun muassa asianosaisen oikeudesta olla läsnä tarkastusta suoritettaessa sekä tarkastuskertomuksen laatimiseen ja tiedoksiantoon liittyvistä velvoitteista.
12 §.Määräykset ja pakkokeinot. Pykälässä säädettäisiin toimenpiteistä, joihin aluehallintovirasto ja Valvira voisivat ryhtyä silloin, kun vankien terveydenhuollon järjestämisessä tai toteuttamisessa havaitaan potilasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai toiminta on muutoin lain vastaista.
Silloin, jos vankien terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä tai toteuttamisessa havaitaan potilasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai muita epäkohtia, taikka toiminta on muutoin vankien terveydenhuollon järjestämistä ja toteuttamista koskevan lainsäädännön vastaista, aluehallintovirasto tai Valvira voisi pykälän 1 momentin perusteella antaa määräyksen puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta. Korjaamiselle tulisi samalla antaa kohtuullinen määräaika. Määräys voisi koskea toiminnassa ja toimintaperiaatteissa havaittujen virheiden tai puutteiden korjaamista ja esimerkiksi menettelytapojen uudistamista samoin kuin myös toimitiloissa olevien puutteiden korjaamista. Jos havaitun puutteen tai epäkohdan arvioidaan voivan vaarantaa potilasturvallisuuden, toiminta voitaisiin määrätä keskeytettäväksi välittömästi. Samoin terveydenhuollon yksikön, sen osan tai laitteen käyttö voitaisiin kieltää välittömästi potilasturvallisuuden varmistamiseksi.
Koska terveydenhuollon järjestäminen vangeille on Vankiterveydenhuollon yksikön lakisääteinen tehtävä, ei aluehallintoviraston tai Valviran määräys puutteellisuuksien tai epäkohtien korjaamisesta tai toiminnan keskeyttäminen poistaisi vankiterveydenhuollon yksikön vastuuta edellä mainittujen terveydenhuollon palvelujen asianmukaisesta järjestämisestä. Aluehallintovirasto ja Valvira voisivat pykälän 2 momentin mukaan velvoittaa Vankiterveydenhuollon yksikön noudattamaan asetettuja kieltoja tai määräyksiä sakon uhalla. Sakon uhan ohella käytettävissä olisi toiminnan keskeyttäminen tai käyttökielto.
Jos aluehallintovirasto tai Valvira tekee pykälässä tarkoitetun päätöksen toiminnan keskeyttämisestä tai käyttökiellosta potilasturvallisuuden perusteella, tällaista päätöstä on ehdotetun 3 momentin mukaan noudatettava mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Näin siksi, että muussa tapauksessa olisi mahdollista, että muutoksenhakuasian käsittelyn aikana potilasturvallisuus edelleen vaarantuisi. Muutoksenhakuviranomainen voisi kuitenkin päättää valvontaviranomaisen antaman päätöksen toimeenpanon keskeyttämisestä.
Lääkelain (395/1987) mukaan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus vastaa yksin lääkelain mukaisesta valvonnasta. Säteilylain (592/1991) mukaisesta valvonnasta puolestaan vastaa Säteilyturvakeskus. Pykälän 4 momentissa todettaisiin selvyyden vuoksi, että pykälässä tarkoitettu aluehallintoviraston ja Valviran mahdollisuus määräyksen antamiseen taikka uhkasakon tai velvoitteen asettamiseen ei koske edellä mainitun lain mukaisesti Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tai Säteilyturvakeskuksen yksinomaiselle valvontavastuulle kuuluvia tehtäviä. Aluehallintoviraston tai Valviran suorittaman valvonnan yhteydessä saattaa kuitenkin tulla esille esimerkiksi lääkehuoltoon liittyviä ongelmia tai epäkohtia. Näiden asianmukaiseksi selvittämiseksi säännöksessä edellytettäisiin, että niistä ilmoitetaan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle. Säteilyn käyttöä koskevista puutteista ja epäkohdista olisi vastaavasti ilmoitettava Säteilyturvakeskukselle.
13 §.Hallinnollinen ohjaus ja kehotus. Pykälässä säädettäisiin 12 §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä lievemmistä valvontaviranomaisen toimenpiteistä, eli aluehallintoviraston ja Valviran mahdollisuudesta antaa valvottaville niin kutsuttua hallinnollista ohjausta tai kehotus silloin, kun vankien terveydenhuollon järjestämisessä tai toteuttamisessa on havaittu jokin puute, virheellisyys, laiminlyönti tai muu epäkohta, mutta sen ei katsota antavan aihetta edellä mainitussa pykälässä tarkoitettuihin toimenpiteisiin.
Hallinnollisen ohjauksen keinoja olisivat 1 momentin mukaan käsityksen ilmaiseminen lain mukaisesta menettelystä, huomion kiinnittäminen hyvän hallinnon vaatimuksiin ja huomautuksen antaminen. Käsityksen ilmaiseminen ja huomion kiinnittäminen ovat luonteeltaan huomautuksen antamista lievempiä keinoja. Huomautuksen antaminen olisi mahdollista vain, jos lievempiä ohjauskeinoja ei asian kokonaisarvosteluun vaikuttavien seikkojen vuoksi voitaisi pitää riittävinä. Käsityksen ilmaisemisen ja huomion kiinnittämisen tarkoituksena on ohjata valvottavaa toimimaan lain edellyttämällä tavalla ja ottamaan tulevassa toiminnassaan huomioon hyvän hallinnon vaatimukset. Myös huomautus annettaisiin vastaisen varalle ja sen tarkoituksena on huomion kiinnittämistä moittivammin ohjata lainvastaisesti toiminutta siten, etteivät todetut virheellisyydet toistuisi. Säännökset vastaisivat huomion kiinnittämisen ja huomautuksen osalta esimerkiksi kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa olevia säännöksiä. Pykälään on katsottu perustelluksi ottaa säännökset myös käsityksen ilmaisemisesta samoin kuin siitä säädetään hallintolaissa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös mahdollisuudesta kehottaa valvottavaa korjaamaan todettu puute tai muu epäkohta. Terveydenhuollon lainsäädännössä ei ole ollut aikaisemmin säännöksiä kehotuksen antamisesta, vaan sen käyttö on perustunut vakiintuneeseen käytäntöön. Kehotus on suositusluonteinen ei-velvoittava toimenpide.
Koska pykälän 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet olisivat lähinnä viranomaisen tai viran tai toimenhaltijan toimintaa ohjaavia kannanottoja, pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi selventävä säännös, jonka mukaan pykälän mukaiseen aluehallintoviraston tai Valviran antamaan hallinnolliseen ohjaukseen tai kehotukseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Säännöksestä ilmenevä periaate vastaa korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä ja olisi sama kuin muun muassa eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin antamien vastaavien seuraamusten kohdalla.
14 §.Valvonta-asian käsittely. Pykälään ehdotetaan otettaviksi valvonta-asioiden käsittelyyn liittyvää valvontaviranomaisten harkintavaltaa ja valvonta-asioiden vanhentumista koskevat säännökset. Pykälän 1 ja 2 momentin säännökset vastaisivat hallintolaissa säädettyjä hallintokantelun käsittelysäännöksiä, ja ne koskisivat käytännössä muita valvonta-asioita kuin kanteluasioita.
Pykälän 1 momentin mukaan valvontaviranomaiset ryhtyisivät tietoonsa tulleen valvonta-asian perusteella niihin toimenpiteisiin, joihin ne potilasturvallisuuden ja lain noudattamisen kannalta katsovat olevan aihetta. Esimerkiksi valvontaviranomaisille tehtyjen ilmoitusten perusteella vireille tulleet asiat poikkeavat käytännössä merkittävästi toisistaan vakavuudeltaan ja muulta merkitykseltään. Tarkoitus on, että aluehallintovirasto ja Valvira harkitsevat tapauskohtaisesti, millaisia toimenpiteitä kukin valvonta-asia edellyttää.
Valvonta-asian käsittelymenettely jakautuisi ehdotetun säännöksen mukaan menettelyllisesti kahteen osaan. Aluehallintoviraston tai Valviran olisi ensin perehdyttävä sen tietoon tulleeseen asiaan ja tehtävä siitä alustava kokonaisarvio potilasturvallisuuden varmistamisen ja lain noudattamisen valvonnan näkökulmasta. Tämän jälkeen valvovan viranomaisen olisi ryhdyttävä tekemänsä alustavan arvion perusteella niihin toimenpiteisiin, joihin se katsoo edellä mainittujen seikkojen varmistamiseksi olevan aihetta. Valittavien toimenpiteiden ja niiden laajuuden osalta valvovan viranomaisen harkintavallan olisi tarkoitus olla laaja. Valvontaviranomainen voisi esimerkiksi hankkia asiassa tarvittaessa selvitystä puhelimitse ja laatia sen perusteella muistion, tai hankkia asiaan liittyviä asiakirjoja taikka hankkia selvitystä valvottavalta ja muilta tahoilta kirjallisilla selvitys- tai lausuntopyynnöillä. Jos asiasta tehtävän alustavan kokonaisarvion perusteella ei olisi syytä epäillä potilasturvallisuuden vaarantumista tai sellaista lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä, joka edellyttää valvontaviranomaisen puuttumista asiaan, ei asia lähtökohtaisesti antaisi aihetta enempiin toimenpiteisiin.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että aluehallintovirasto ja Valvira eivät tutki kahta vuotta vanhempaan tapahtumaan perustuvaa valvonta-asiaa, ellei siihen ole erityistä syytä. Valvonnan tosiasiallinen vaikuttavuus ja tehokkuus vähenevät merkittävästi tutkittavien asioiden vanhentuessa. Vanhojen asioiden selvittäminen on usein epätarkoituksenmukaista. Ajan kuluminen vaikuttaa myös mahdollisuuksiin selvittää asia luotettavasti. Se vaikuttaa vastaavasti heikentävästi valvonnan kohteen oikeusturvaan. Ehdotettu kahden vuoden vanhentumisaika ei olisi ehdoton, vaan määräajasta voitaisiin poiketa, jos siihen on erityisiä syitä. Hallintolain 53 b §:ssä on vastaavan sisältöinen säännös kantelujen kahden vuoden vanhentumisajasta. Tämän lain säännös kattaisi kuitenkin kanteluja laajemmin kaikki valvonta-asiat.
Pykälän 3 momenttiin otettaisiin luonteeltaan informatiivinen säännös, jossa viitattaisiin muistutus- ja kantelumenettelyä koskeviin hallintolain ja potilaslain säännöksiin.
15 §.Valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin Vankiterveydenhuollon yksikön velvollisuudesta antaa pyynnöstä maksutta aluehallintovirastolle ja Valviralle niiden ohjaus- ja valvontatehtävien toteuttamiseksi välttämättömät tiedot ja selvitykset sen estämättä, mitä salassapitovelvollisuudesta säädetään. Organisaatiovalvonnallisten valvonta-asioiden selvittämiseksi tarvittavat tiedot ovat usein luonteeltaan julkisia. Näiden asioiden selvittämisessä saatetaan kuitenkin tarvita myös esimerkiksi potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja tai muita lainsäädännön perusteella salassa pidettäviä tietoja, minkä vuoksi nimenomainen säännös on perusteltu.
4 luku Erinäiset säännökset
16 §.Tarkemmat säännökset ja määräykset. Johtokunnasta ja sen tehtävistä säädettäisiin pykälän 1 momentin mukaan tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Myös Vankiterveydenhuollon yksikön henkilöstöstä sekä johtavien virkamiesten kelpoisuusvaatimuksista ja palvelussuhteeseen ottamisesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Tarkempia määräyksiä yksikön sisäisestä työnjaosta sekä toimintojen muusta järjestämisestä annettaisiin 2 momentin mukaan yksikön sisäisellä työjärjestyksellä, jonka johtokunta vahvistaisi.
5 luku Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
17 §.Voimaantulo. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
18 §.Siirtymäsäännökset. Muualla lainsäädännössä saattaa edelleen olla mainintoja Rikosseuraamuslaitoksen terveydenhuoltoyksiköstä ja sitä edeltäneestä Vankeinhoitolaitoksen terveydenhuoltoyksiköstä. Pykälän 1 momentissa todettaisiin sen vuoksi, että muussa laissa tai asetuksessa taikka valtioneuvoston tai ministeriön päätöksessä olevalla tällaisella viittauksella tarkoitetaan lain tultua voimaan viittausta Vankiterveydenhuollon yksikköön.
Rikosseuraamuslaitoksesta siirtyviä virkoja on 197 kappaletta. Kaikki siirtyvät henkilöt ovat virkasuhteessa. Siirtoon sovelletaan valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelyjä koskevia valtion virkamieslain 2 luvun säännöksiä. Valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyvät samaan virastoon tai samoihin virastoihin kuin tehtävät siirtyvät. Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetty virkamies siirtyy viraston palvelukseen määräaikaisen virkasuhteensa keston ajaksi. Virka voidaan siirtää ilman virkamiehen suostumusta, jos virka siirretään virkamiehen työssäkäyntialueella tai työssäkäyntialueelle. Työssäkäyntialueella tarkoitetaan työttömyysturvalain (1290/2002) 1 luvun 9 §:n mukaista aluetta. Käytännössä henkilöstö jatkaisi nykyisillä toimipaikoilla.
Vankiterveydenhuollon yksikkö perustetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaiseksi virastoksi eikä siitä tule osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta. Näin ollen, ellei muuta säädetä tai sovita, yksikön henkilöstö siirtyisi organisaatiomuutoksen voimaantuloajankohdasta alkaen pois heihin Rikosseuraamuslaitoksessa sovellettavana olleen palkkausjärjestelmää koskevan virkaehtosopimuksen piiristä. Palkkaukset muuttuisivat tällöin euromääräisiksi kokonaispalkkauksiksi.
Valtionhallinnon organisaatiomuutoksissa, joissa perustetaan uusi virasto ja aikaisemman palkkausjärjestelmän soveltaminen lakkaa, on pääasiallisena toimintatapana valmistella ja sopia uuden viraston palkkausjärjestelmä viraston erityislaatu ja -tarpeet huomioon ottaen. Vaikka tämä on yleensä oikea lähtökohta, on uuden järjestelmän aikaan saaminen tällä tavoin aikaa vievää, ja uusi palkkausjärjestelmä voidaan käytännössä ottaa käyttöön vain pitkän siirtymäkauden kuluessa. Tässä tapauksessa kaikki lain nojalla yksikköön siirrettävät henkilöt siirtyvät sinne Rikosseuraamuslaitoksesta ja siis yhden ja saman palkkausjärjestelmän piiristä. Näin ollen ei ole tarvetta sovittaa yhteen useasta virastosta siirrettävien henkilöiden palkkauksia ja palkkapolitiikkaa. Tämän vuoksi onkin tarkoituksenmukainen vaihtoehto säätää, että yksikön palkkausjärjestelmänä on sen perustamisesta alkaen yksikön henkilöstöön Rikosseuraamuslaitoksessa sovellettava palkkausjärjestelmä kuluvan sopimuskauden loppuun asti, sellaisena kuin se viraston perustamisajankohtana on. Tämä merkitsisi vallitsevan tilanteen säilyttämistä, eikä palkkausjärjestelmän vaihtamiseen liittyviä palkkapoliittisia vaikutuksia tai lisäkustannuksia taikka tarvetta palkkatason turvaamiseen syntyisi.
Tällainen valtionhallinnon virastojen välinen organisaatiomuutos ei ole työlainsäädännössä tarkoitettu liikkeenluovutus eikä siihen sovelleta liikkeenluovutusta koskevia säännöksiä. Liikkeenluovutukseen liittyy virka- ja työehtosopimusten niin sanottu sopimusseuraanto, jonka mukaan uusi omistaja on sidottu luovuttavassa liikkeessä noudatettavaan virka- tai työehtosopimukseen, sen kuluvan sopimuskauden päättymiseen saakka. Tässä tapauksessa säädettäisiin, vaikka ei ole kysymys liikkeenluovutuksesta, kuitenkin liikkeenluovutusta vastaavasti, että yksikön henkilöstöön Rikosseuraamuslaitoksessa sovellettavaa palkkausjärjestelmää koskevalla virkaehtosopimuksella olisi sopimusseuraanto siten kuin työehtosopimuslain 5 §:ssä on säädetty.
1.5
Vankeuslaki
1 luku Yleiset säännökset vankeuden täytäntöönpanosta
4 §.Vankeuden täytäntöönpanon organisaatio. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan terveydenhuollon järjestämisestä vankeuden aikana vastaa Rikosseuraamuslaitoksen terveydenhuoltoyksikkö. Asiasta säädetään vankeuslain 1 luvun 4 §:n lisäksi Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 4 §:ssä ja Rikosseuraamuslaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:ssä.
Ehdotetun hallinnonalasiirron vuoksi vankeuden täytäntöönpanon organisaatiota koskevaa 1 momenttia muutettaisiin siten, että terveydenhuollon järjestämisestä vastaisi Vankiterveydenhuollon yksiköstä annetussa laissa ( / ) tarkoitettu Vankiterveydenhuollon yksikkö.
2 luku Täytäntöönpanon aloittaminen
10 §.Päätösvalta. Pykälässä säädetään päätösvallasta eri syistä tehtävissä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämistilanteissa. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan terveydellisistä syistä anotusta lykkäyksestä on pyydettävä Rikosseuraamuslaitoksen terveydenhuoltoyksikön lausunto. Säännökseen tehtäisiin ehdotetun uudistuksen edellyttämä luonteeltaan tekninen muutos, jonka mukaan lykkäyksestä pyydettäisiin Vankiterveydenhuollon yksikön lausunto. Päätösvalta asiassa pysyisi arviointikeskuksen johtajalla tai tämän sijaisena toimivalla virkamiehellä.
5 luku Sijoittaminen vankilassa
9 §.Päätösvalta. Pykälän 2 momentissa säädetään päätösvallasta vangin osastolle sijoittamisesta, erillään asumisesta omasta pyynnöstä sekä Rikosseuraamuslaitoksen sairaalayksikköön ottamisesta ja sieltä poistamisesta. Momenttiin tehtäisiin muutos, jonka mukaan Vankiterveydenhuollon yksikön sairaalaan ottamisesta ja sieltä poistamisesta päättäisi sairaalan toiminnasta vastaava ylilääkäri tai hänen määräämänsä lääkäri.
10 luku Sosiaali- ja terveydenhuolto
1 §.Vangin terveyden- ja sairaanhoito. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitoksen on järjestettävä tai muutoin turvattava vangin lääketieteellisten tarpeiden mukainen terveyden- ja sairaanhoito sekä lääkinnällinen kuntoutus. Ehdotetun uudistuksen myötä vastuu terveydenhuollon järjestämisestä siirtyisi Vankiterveydenhuollon yksikölle, mutta Rikosseuraamuslaitos olisi edelleen vastuussa siitä, että vanki pääsee tarvitsemaansa hoitoon ja kuntoutukseen.
Perustettava Vankiterveydenhuollon yksikkö vastaisi vangin lääketieteellisten tarpeiden mukaisen terveyden- ja sairaanhoidon sekä lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä.
Nykyään terveydenhuoltoyksikön organisaatiosta säädetään Rikosseuraamuslaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:ssä. Pykälän 5 momentin mukaan terveydenhuoltoyksikössä on sairaaloita ja poliklinikoita, joilla on toimipaikkoja rikosseuraamusalueen eri yksiköissä, sekä tarvittaessa muita toimintayksiköitä. Organisaatiosta ehdotetaan säädettäväksi lain tasolla 1 momentissa, ja siihen tehtäisiin hallinnonalasiirron edellyttämä muutos Vankiterveydenhuollon yksiköksi. Maininta muista toimintayksiköistä jätettäisiin pois.
Perustettavassa Vankiterveydenhuollon yksikössä potilaana olevaan vankiin sovellettaisiin edelleen vankeuslain säännöksiä. Koska vankiterveydenhuollon järjestäminen siirtyisi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle, asiasta sisällytettäisiin selvyyden vuoksi maininta pykälään. Vaikka Vankiterveydenhuollon yksikkö on hallinnollisesti erillinen viranomainen ja kuuluu toiselle hallinnonalalle, on se kuitenkin vankilassa toimivana yksikkönä osa vankilaa.
Vankeuslaissa säädetään kattavasti vangin oikeuksista ja velvollisuuksista. Tämän vuoksi myös vangin terveydenhuollosta säädettäisiin edelleen muiden lakien ohella vankeuslain 10 luvussa, vaikka vastuu terveydenhuollon toteuttamisesta siirtyykin toiselle yksikölle sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle. Vankeuslain soveltamisella Vankiterveydenhuollon yksikössä potilaana olevaan vankiin turvattaisiin esimerkiksi nykyisten vangin tarkastuksia, omaisuuden hallussapitoa ja tapaamisoikeuksia koskevien säännösten soveltaminen vankipotilaisiin jatkossakin. Vankiterveydenhuollon yksikön toimipaikoissa työskentelee terveydenhuollon ammattihenkilöiden lisäksi myös valvontatehtävissä olevia Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehiä, joista jälkimmäiset säilyttäisivät toimivaltuutensa hallinnonalasiirron jälkeenkin.
Rikosseuraamuslaitoksen terveydenhuoltoyksikössä hoidettavana oleva vanki on edelleen sen vankilan kirjoilla, johon hänet on sijoitettu. Vankiterveydenhuollon hallinnonalasiirto ei muuta tätä tilannetta. Sama päätösvalta koskisi myös perustettavaan Vankiterveydenhuollon yksikköön sijoitettuja vankeja. Lähtökohtana on, että sijoitusvankila tekee vankia koskevat päätökset. Vain sellaiset tarkastus- ja valvonta-asiat, joiden ratkaiseminen sijoitusvankilassa olisi käytännössä mahdotonta, päätetään sairaalayksikön yhteydessä olevassa vankilassa.
2 §.Tilapäinen hoito ja tutkimus vankilan ulkopuolella. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin hallinnonalasiirrosta johtuva tekninen muutos. Nykyisen säännöksen mukaan sairas tai vammautunut vanki on lähetettävä vankilan ulkopuolelle, jos häntä ei voida asianmukaisesti hoitaa tai tutkia vankilassa. Voimassa olevassa säännöksessä vankilan ulkopuolinen hoito tarkoittaa muualla kuin vankilan poliklinikalla, Vankisairaalassa tai muuten Rikosseuraamuslaitoksen terveydenhuoltoyksikössä annettavaa hoitoa. Säännöksen sana ”vankila” muutettaisiin Vankiterveydenhuollon yksiköksi”, joten se pysyisi sisällöltään nykyistä vastaavana. Siirto Vankiterveydenhuollon yksikköön ei siis olisi pykälässä tarkoitettu siirto vankilan ulkopuoliseen hoitoon.
Luvun 10 §:n 2 momentin mukaan vankilan johtaja tekee päätöksen ulkopuoliseen hoitoon lähettämisestä, mahdollisuuksien mukaan kuultuaan ensin lääkäriä. Päätösvalta asiassa pysyisi edelleen vankilan johtajalla. Tilapäisen hoidon aikana vastuu vangin valvonnasta on vankilalla, jonka on järjestettävä hoidon ja tutkimuksen ajaksi tarpeellinen valvonta.
3 §.Vankilasta vapauttaminen hoitoa varten. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin samantyyppinen hallinnonalasiirrosta johtuva sanallinen muutos kuin 2 §:ään. Vanki voidaan nykyisen lainsäädännön mukaan tietyin edellytyksin vapauttaa hoidettavaksi vankilan ulkopuolella, jos hänen hoitamisensa vankilassa tai 2 §:n mukaisessa tilapäisessä hoidossa olisi erityisen vaikeaa. Ehdotettavan muutoksen mukaan kysymys olisi vangin vapauttamisesta hoidettavaksi muualla kuin Vankiterveydenhuollon yksikössä tai 2 §:n mukaisessa hoidossa.
7 §.Terveydenhuollon kustannukset. Pykälässä säädetään valtion maksuvelvollisuudesta tilanteissa, joissa vankilan ulkopuolella annettava hoito on Rikosseuraamuslaitoksen lääkärin osoittamaa tai hyväksymää. Rikosseuraamuslaitoksen lääkäri ehdotetaan muutettavaksi Vankiterveydenhuollon yksikön lääkäriksi. Valmistelun yhteydessä on harkittu säännöksen sijoittamista Vankiterveydenhuollon yksiköstä annettavaan lakiin, mutta sen on katsottu edelleen luontevammin sopivan sosiaali- ja terveydenhuoltoa käsittelevään vankeuslain 10 lukuun.
8 §.Omalla kustannuksella järjestettävä hoito. Vangin oikeus saada omalla kustannuksellaan hoitoa, tutkimusta ja terveydenhuoltoa edellyttäisi hallinnonalasiirron jälkeen Vankiterveydenhuollon yksikön lääkärin, ei Rikosseuraamuslaitoksen lääkärin lupaa.
10 §.Päätösvalta. Pykälän 1 momentin mukaan vangin lääkityksestä, lääkkeiden hallussapidosta, tutkimuksesta ja muusta terveydenhuollosta vankilassa päättäisi Vankiterveydenhuollon yksikön lääkäri. Hammashuollosta päättäisi hammaslääkäri, jonka ei tarvitsisi olla Vankiterveydenhuollon yksikön virkamies. Momentin muutoksessa olisi kysymys vain hallinnonalasiirron edellyttämästä yksikön nimen muuttamisesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin päätösvallasta lähetettäessä vankia tilapäiseen hoitoon tai tutkimukseen vankilan ulkopuolelle tai päätettäessä vankilasta vapauttamisesta hoitoa varten. Vankilan johtaja päättäisi kuultuaan mahdollisuuksien mukaan lääkäriä, lähettämisestä 2 §:ssä tarkoitettuun hoitoon tai tutkimukseen. Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikkö päättää vankilan esityksestä Vankiterveydenhuollon yksikön johtajana toimivaa lääkäriä kuultuaan 3 §:ssä tarkoitetusta vankilasta vapauttamisesta.
11 §. Tarkemmat määräykset. Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikkö voi nykyään antaa tarkempia määräyksiä vankien terveydentilan tarkastamisesta ja terveydenhuollon järjestämisestä vankilassa. Tällaisia voimassa olevia määräyksiä on annettu neljä. Hallinnonalasiirron jälkeen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaisi edellä mainittuja asioita koskevat määräykset.
12 luku Kirjeenvaihto, puhelut ja sähköinen viestintä
1 §. Kirjeenvaihto ja postilähetysten tarkastaminen. Pykälän 2 momenttiin tehdään hallinnonalasiirrosta johtuva tekninen muutos.