1.1  Kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö

Suomessa postitoimintaa säännellään vuonna 2011 voimaan tulleella postilailla (415/2011), jolla saatettiin kansallisesti voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämisestä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä (97/67/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 2002/39/EY ja 2008/6/EY). Postilain tarkoituksena on turvata postipalveluiden ja erityisesti yleispalvelun saatavuus tasapuolisin ehdoin koko maassa. Lakia sovelletaan yleispalvelun ja muiden postipalveluiden tarjoamiseen. Lain soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty nimenomaisesti sellaisen palvelun tarjoaminen, joka koskee sanoma- ja aikakauslehtiä, osoitteettomia lähetyksiä, kirjelähetyksiä, jos toiminta on pienimuotoista, taloudelliselta merkitykseltään vähäistä sekä laajuudeltaan sellaista, että sillä ei ole yleispalvelun saatavuuden kannalta olennaista merkitystä, kirjelähetysten kuriiripalvelua, postipaketteja, jotka eivät kuulu yleispalveluun, tai elinkeinoharjoittajan omaan toimintaan tarvittavaa tai liittyvää postitoimintaa. 

Liikenne- ja viestintävirasto on Suomen postimarkkinoita valvova viranomainen. Sen tehtävänä on valvoa postilain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista. Liikenne- ja viestintävirasto varmistaa postipalvelujen perustason kaikkialla Suomessa sekä seuraa postimarkkinoita ja postimarkkinoiden kilpailun kehittymistä. Liikenne- ja viestintävirastolle on postilain 22 §:n 1 momentissa asetettu velvollisuus arvioida säännöllisin väliajoin kirje- ja pakettipalveluiden markkinoita. Suomessa tavarankuljetuspalveluita tarjoavat useat jakelu- ja kuljetusyritykset, ja vain murto-osa kuljetetuista paketeista kuuluu postilainsäädännön soveltamisalaan. 

Postipalvelut kuuluvat Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 20 kohdan nojalla. Ahvenanmaalla on voimassa oma postilainsäädäntö (Landskapslag om posttjänster 2007:60), joka on annettu 29 päivänä kesäkuuta 2007. 

1.2  EU:n lainsäädäntö

Rajatylittävistä pakettipalveluista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/644, jäljempänä pakettiasetus, hyväksyttiin 18 päivänä huhtikuuta 2018. Pakettiasetus täydentää rajatylittävien pakettipalveluiden osalta yhteisön postipalveluiden sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä annettua Euroopan parlamentin ja direktiivin (97/67/EY), jäljempänä postipalveludirektiivi. Postipalveludirektiivissä ei ole erityisesti säännöksiä rajatylittävien pakettipalveluiden tarjoajien viranomaisvalvonnasta, tiettyjen hintojen ja päätemaksujen avoimuudesta eikä hintojen kohtuullisuudesta. Jäsenvaltioiden yleispalveluvelvoitteen laajuudessa on eroja, eikä direktiivin ole katsottu yksin riittävän varmistamaan sähköisessä kaupassa käytettävien palvelujen kohtuuhintaisuutta. Pakettiasetuksella tavoitellaan markkinoiden toiminnan paranemista tehostamalla viranomaisvalvontaa ja edistämällä kilpailua. 

Sääntelyn tavoitteena on parantaa rajatylittävien pakettipalveluiden hintaluetteloiden avoimuutta ja hintojen vertailtavuutta, mikä alentaisi erityisesti yksittäisten kuluttajien ja pienten sähköistä kauppaa harjoittavien vähittäismyyjien maksamia rajatylittävien pakettipalveluiden hintoja etenkin syrjäseuduilla. Hinnoittelun avoimuuden nähdään hyödyttävän etenkin yksittäisiä kuluttajia, mikroyrityksiä ja pienyrityksiä. Yksittäisten pakettien hintojen avoimuuden ja kohtuullisuuden edistämisen on katsottu olevan välttämätöntä myös verkkokaupan kehittymiselle. Pakettiasetusta on sovellettu 22 päivästä toukokuuta 2018, lukuun ottamatta 8 artiklaa, jota sovelletaan 23 päivästä marraskuuta 2019, johon mennessä asetusta täydentävät kansalliset säännökset tulee saattaa voimaan. Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 288 artiklan mukaan asetus pätee yleisesti. Se on kaikilta osin velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. 

Pakettiasetuksen kohdetta ja tavoitetta, soveltamisalaa sekä määritelmiä koskevat säännökset sisältyvät asetuksen I lukuun. Asetuksen II luvussa säädetään puolestaan rajatylittäviin pakettipalveluihin kohdistuvasta viranomaisvalvonnasta. Asetuksen III luku sisältää loppusäännökset, joista seuraamuksia koskeva 8 artikla edellyttää jäsenvaltioilta lainsäädäntötoimenpiteitä. 

Asetuksen 1 ja 2 artiklassa esitetään asiaa koskevat yleiset säännökset, soveltamisala ja asiaankuuluvat määritelmät, jotka ovat kaikilta osin yhdenmukaisia direktiivin 2 artiklassa esitettyjen määritelmien kanssa. Asetuksen 2 artiklan mukaan paketilla tarkoitetaan postilähetystä, joka sisältää tavaraa, jolla on tai ei ole kaupallista arvoa, ja joka ei ole kirjelähetys, ja painaa enintään 31,5 kilogrammaa. Pakettipalveluilla tarkoitetaan palveluja, joihin kuuluu pakettien keräily, lajittelu, kuljetus ja jakelu. Asetusta sovelletaan kaikkiin pakettipalveluja tarjoaviin yrityksiin, jotka ovat sijoittuneet useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon. Asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät kuitenkin ne pakettipalveluita tarjoavat yritykset, jotka ovat sijoittuneet ainoastaan yhteen jäsenvaltioon, jotka tarjoavat pelkästään kotimaan pakettipalveluja kauppasopimuksen osana, ja jotka toimittavat henkilökohtaisesti tuon sopimuksen osana kyseisessä sopimuksessa tarkoitetut tavarat käyttäjälle. 

Asetuksen 3 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat säilyttää tai ottaa käyttöön välttämättömiä ja oikeasuhteisia lisätoimenpiteitä rajatylittävien pakettipalvelujen parantamisen saavuttamiseksi edellyttäen, että kyseiset toimenpiteet ovat yhteensopivia unionin oikeuden kanssa. 

Asetuksen 4 artiklassa säädetään tiedoista, joita kaikkien asetuksessa tarkoitettujen pakettipalvelujen tarjoajien on toimitettava sen jäsenvaltion kansalliselle sääntelyviranomaiselle, johon ne ovat sijoittuneet. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on myös mahdollisuus määrätä asetuksessa esitettyjen tietovaatimusten lisäksi myös muita tietovaatimuksia, jos ne ovat tarpeen ja oikeasuhteisia. Artiklan 6 kohdan mukaan tietovaatimuksia ei sovelleta pakettipalveluja tarjoavaan yrityksiin, joissa työskenteli edellisenä kalenterivuonna keskimäärin alle 50 henkilöä, ja jotka osallistuivat pakettipalvelujen tarjoamiseen siinä jäsenvaltiossa, johon kyseinen palveluntarjoaja on sijoittautunut, paitsi jos kyseinen palveluntarjoaja on sijoittautunut useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon. 

Asetuksen 5 artiklassa velvoitetaan asetuksen soveltamisalaan kuuluvien pakettipalvelujen tarjoajat toimittamaan sen jäsenvaltion kansalliselle sääntelyviranomaiselle, johon ne ovat sijoittautuneet, julkinen luettelo asetuksen liitteessä mainittujen postilähetysten hinnoista kunkin kalenterivuoden alussa. Artiklan 2 kohdan mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on toimitettava komissiolle saamansa julkiset hintaluettelot, jotka komissio julkaisee erityisellä verkkosivulla. 

Asetuksen 6 artiklassa säädetään yksittäisten pakettien rajatylittävien hintojen arvioinnista. Artiklan mukaan kansallisen sääntelyviranomaisen on tunnistettava 5 artiklan mukaisesti toimitettujen julkisten hintaluetteloiden perusteella kunkin asetuksen liitteessä luetellun yksittäisen postilähetyksen osalta sellaisten jäsenvaltiostaan lähtöisin olevien pakettipalvelujen tarjoajien rajatylittävät hinnat, jotka kuuluvat yleispalveluvelvoitteen piiriin, ja joiden arvioinnin kansallinen sääntelyviranomainen objektiivisesti katsoo tarpeelliseksi. Artiklan 2 kohdassa säädetään niistä seikoista, jotka kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava arvioinnissaan huomioon. Lisäksi artiklan 3 kohdassa esitetään ne seikat, jotka kansallinen sääntelyviranomainen voi ottaa huomioon, jos se pitää sitä tarpeellisena. 

Asetuksen 7 artiklassa säädetään kuluttajien tiedonsaannista. Artiklan mukaan kaikkien elinkeinoharjoittajien, jotka tekevät kuluttajien kanssa direktiivin 2011/83/EU soveltamisalaan kuuluvia kauppasopimuksia, joihin sisältyy rajatylittävien pakettien lähettäminen, on mahdollisuuksien mukaan ja soveltuvin osin annettava ennen sopimuksen tekoa tietoja tiettyä kauppasopimusta koskevista rajatylittävien pakettien toimitusvaihtoehdoista sekä kuluttajan maksettavaksi tulevista rajatylittävien pakettien toimitusmaksuista sekä tarvittaessa valitusten käsittelyssä soveltamistaan periaatteista. 

Asetuksen 8 artiklassa säädetään seuraamuksista. Artiklan 1 kohdassa velvoitetaan jäsenmaat säätämään asetuksen rajatylittävistä pakettipalveluista rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Artiklan 2 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan ilmoittamaan viimeistään 23 päivänä marraskuuta 2019 komissiolle 1 kohdan mukaisesti hyväksymänsä säännökset. Jäsenmaiden on lisäksi ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikki näitä säännöksiä koskevat myöhemmät muutokset. 

Suomessa on tällä hetkellä kymmenen rajatylittäviä pakettipalveluja tarjoavaa yritystä, jotka kuuluvat asetuksen soveltamisalaan. Näitä pakettipalveluja tarjoavia yrityksiä, joilla on suoraan tai alihankkijoiden kautta yli 50 työntekijää, ja jotka ovat sijoittuneet useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon ovat Posti Group Oyj, Oy Matkahuolto Ab, Fedex, GLS-Finland, DB Schenker, TNT, UPS, PostNord, DHL ja Bring. 

Asetuksen täytäntöönpanolla ei ole tarkoitus antaa kansallista lisäsääntelyä.