1
Lakiehdotusten perustelut
1.1
Vankeuslaki
1 luku Yleiset säännökset vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta
9 §.Toimivalta virka-ajan ulkopuolella. Pykälässä säädetään rikosseuraamusalueen päivystävän virkamiehen toimivallasta kiiretilanteissa. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin toimivalta päättää täytäntöönpanosta vastaavan virkamiehen sijasta etsintäkuuluttamisesta, jos asia ei siedä viivytystä. Käytännössä etsintäkuulutustilanteita voi tulla virka-ajan ulkopuolella tai viikonloppuisin, jolloin etsintäkuuluttamisesta päättävä täytäntöönpanosta vastaava virkamies ei ole tavoitettavissa. Tutkintavankeuslain 16 luvun 1 §:n 1 kohdan nojalla päivystävän virkamiehen toimivalta koskisi myös tutkintavankien etsintäkuuluttamista.
2 luku Täytäntöönpanon aloittaminen
2 a §.Etsintäkuuluttaminen. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti. Momentissa säädettäisiin Rikosseuraamuslaitoksen toimivallasta etsintäkuuluttaa vanki. Vanki voitaisiin etsintäkuuluttaa, jos hän karkaa tai poistuu luvatta vankilasta tai muusta sijoituspaikasta. Luvatta poistumisella tarkoitettaisiin poistumista avolaitoksesta, vankeuslain 8 luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta ulkopuolisesta sijoituksesta tai 10 luvussa tarkoitetusta hoidosta. Toiseksi etsintäkuuluttaminen voisi tapahtua, jos vanki ei palaisi määrättynä ajankohtana vankeuslain 14 luvussa tarkoitetulta poistumisluvalta tai 8 luvun nojalla myönnetyltä muulta luvalta poistua vankilan ulkopuolelle. Etsintäkuuluttaminen olisi mahdollista myös, jos vangin havaittaisiin rikkovan poistumisluvan ehtoja esimerkiksi irrottamalla sähköiseen valvontaan käytetyt laitteet. Näissäkin tilanteissa vanki on voitava etsintäkuuluttaa välittömästi.
Etsintäkuuluttaminen olisi siten mahdollista kaikissa tilanteissa, joissa vanki on vankilan ulkopuolella ilman Rikosseuraamuslaitoksen lupaa tai rikkoo myönnetyn luvan ehtoja. Rikosseuraamuslaitoksella olisi harkintavaltaa sen suhteen, etsintäkuulutetaanko vanki. Esimerkiksi karannut vanki tulisi aina etsintäkuuluttaa, mutta poistumisluvalta määräaikaan mennessä palaamatta jäänyttä vankia ei välttämättä tarvitsisi etsintäkuuluttaa, jos vangin palaaminen vankilaan voitaisiin muulla tavoin varmistaa.
10 §.Päätösvalta. Pykälän 3 momentissa säädetään päätösvallasta tuomitun etsintäkuuluttamiseksi. Säännöksen sanamuotoa muutettaisiin siten, että se koskisi myös luvun 2 a §:n uudessa 2 momentissa tarkoitettuja etsintäkuulutustilanteita. Päätösvalta kaikissa etsintäkuulutustilanteissa olisi täytäntöönpanoyksikön virkamiehellä. Kiireellisissä tilanteissa rikosseuraamusalueen päivystävällä virkamiehellä olisi vankeuslain 1 luvun 9 §:n nojalla toimivalta tehdä etsintäkuulutus.
4 luku Saapuminen ja sijoittaminen vankilaan
4 §. Säännöksistä ja vankilan oloista tiedottaminen. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että vankien saatavilla tulee olla luettelo, josta käyvät ilmi vankilaa ja sen henkilökunnan toimintaa valvovat viranomaiset sekä ihmisoikeuksien toteutumista valvovat toimielimet, joille vangilla on kansainvälisten sopimusten mukaan valitus- tai kanteluoikeus. Säännös vastaisi sisällöltään nykyistä vankeudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 39 §:ää.
9 luku Vangin omaisuus ja tulot
3 §.Rahan ja muiden maksuvälineiden hallussapito. Pykälän 1 ja 2 momentin sanamuotoa muutettaisiin siten, että Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymän maksukortin haltuun antamisen sijasta säädettäisiin maksukortin antamisesta vangin käyttöön. Maksukortit eivät ole vankien henkilökohtaista omaisuutta, joten sääntelyn olisi perusteltua erota selvästi luvun 1 §:stä, jossa säädetään vangin henkilökohtaisen omaisuuden antamisesta hänelle haltuun.
3 a §.Maksukortin käytön valvonta. Pykälässä säädettäisiin vankeuslain 9 luvun 4 §:n mukaisen Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymän maksukorttitilin käytön valvonnasta. Valvonta kohdistuisi tavanomaisesta maksuliikenteestä poikkeavaan maksuliikenteeseen yleisesti ja tämän valvonnan perusteella mahdollisesti tehtyjen havaintojen pohjalta nimenomaiseen päätökseen yksittäisen vangin maksukorttitilin tietojen valvonnasta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tavanomaisesta maksuliikenteestä poikkeavan maksuliikenteen valvonnasta. Poikkeavassa maksuliikenteessä kyse voisi olla joko lukuisista pienistä rahasiirroista tai yksittäisistä suurista maksutapahtumista. Jotta Rikosseuraamuslaitoksella olisi mahdollisuus havaita tilitapahtumissa poikkeavuuksia, tulisi maksukorttitilejä voida valvoa poikkeamien havaitsemiseksi pykälän 1 momentissa esitetyllä tavalla siten, että valvonta kohdistuu yksinomaan maksutapahtumien lukumääriin tai suuruuteen eli poikkeamiin. Vankien maksukorttijärjestelmässä on sisäänrakennettuja hälytystoiminnallisuuksia, jotka voivat antaa automatisoidun hälytyksen erikseen määriteltyjen parametrien mukaisesti. Maksukorttijärjestelmään voidaan siten määritellä tavanomaisesta maksuliikenteestä poikkeavista maksutapahtumista hälyttäviä parametrejä.
Pykälän 2 momentin mukaisesti poikkeaman havainnoinnin jälkeen ja niiden perusteella vangin maksukorttitilitapahtumien valvonnasta olisi mahdollista tehdä tarvittaessa yksittäistapauksellinen päätös. Yksittäisten maksutapahtumien valvontaa koskeva päätös perustuisi yleisvalvonnassa havaittuun maksutilitapahtuman tai –tapahtumien tavanomaisesta maksuliikenteestä poikkeavuuteen. Yksittäistapauksellinen päätös voisi perustua myös muulta viranomaiselta tulleeseen tietoon tai valvonnan taikka Rikosseuraamuslaitoksen muun toiminnan yhteydessä ilmenneeseen perusteeseen. Maksukorttitilitapahtumien valvontaa koskeva päätös edellyttää aina sitä, että valvonta olisi tarpeen rikoksen estämiseksi, vankilan järjestystä uhkaavan vaaran torjumiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Päätös voitaisiin tehdä kuukauden ajaksi kerrallaan.
9 §.Päätösvalta. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin päätösvaltasäännös 3 a §:n 2 momentin nojalla tehtävistä päätöksistä. Päätösvalta olisi turvallisuudesta vastaavalla virkamiehellä taikka hänen tällaisiin tehtäviin erikseen nimeämänsä ohjauksen tai valvonnan esimiestehtävissä toimivalla virkamiehellä. Tämä vastaisi muun muassa kirjeen, muun postilähetyksen tai viestin lukemisesta säädettyä päätöstoimivaltatasoa.
10 §.Tarkemmat säännökset ja määräykset. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että määräystenantovaltuus maksukortin haltuun antamisesta korvattaisiin määräystenantovaltuudella maksukortin käyttöön antamisesta ja säilyttämisestä. Muutos vastaisi 3 §:ään esitettyä muutosta. Rikosseuraamuslaitoksella olisi jatkossa toimivalta määrätä siitä, miten maksukorttien käyttöön antaminen ja säilyttäminen vankiloissa toteutettaisiin. Määräykset voisivat koskea esimerkiksi sitä, että maksukorttia säilytettäisiin vankilan vastaanotossa, josta vanki saisi sen käyttöönsä tehdessään ostoksia vankilan kanttiinista tai lähtiessään poistumisluvalle. Edelleen olisi myös mahdollista määrätä, että esimerkiksi avolaitoksissa maksukortit annettaisiin vangeille itselleen säilytettäväksi.
12 luku Kirjeenvaihto, puhelut ja sähköinen viestintä
2 §.Viestin lukeminen ja jäljennöksen ottaminen.
5 §.Kirjeen tai postilähetyksen pidättäminen.
7 §.Puhelun kuunteleminen ja tallentaminen.
8 §.Kirjeenvaihto, puhelut ja sähköinen viestintä varmuusosastolla.
12 luvun 2, 5, 7 ja 8 §:stä poistettaisiin rikosten selvittäminen toimivallan luovana perusteena yleisperusteluissa esitetyistä syistä. Rikoksen selvittämisen toimivalta olisi esitutkinnan suorittavalla viranomaisella esitutkintalain ja pakkokeinolain mukaisesti.
13 luku Tapaamiset ja muut yhteydet vankilan ulkopuolelle
2 §.Tapaamistilat ja valvonta. Säännöksestä poistettaisiin rikosten selvittäminen toimivallan luovana perusteena yleisperusteluissa esitetyistä syistä. Rikoksen selvittämisen toimivalta olisi esitutkinnan suorittavalla viranomaisella esitutkintalain ja pakkokeinolain mukaisesti.
16 luku Vankilan tilojen ja vangin tarkastaminen
1 a §.Tekninen valvonta vankilassa. Lakiin ehdotetaan uutta säännöstä vankilan tilojen teknisestä valvonnasta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin teknisen valvonnan käytön sisällöstä ja edellytyksistä. Teknisellä valvonnalla tarkoitettaisiin kuvan katselua tai tallentamista. Käytännössä valvonta olisi edelleen nykyisenlaista tilojen yleistä kameravalvontaa. Säännös ei mahdollistaisi äänen kuuntelua eikä tallentamista. Vankeuslain 12 luvun 7 §:ssä säädetään erikseen edellytyksistä kuunnella puhelua ja 13 luvun 2 §:ssä edellytyksistä kuunnella tapaamista.
Teknistä valvontaa voitaisiin käyttää vankilan alueella ja vankilan tiloissa vankilaturvallisuuden ylläpitämiseksi samoin edellytyksin kuin nykyisinkin vankeja ja vankilan tiloja voidaan valvoa vankeuslain 16 luvun 1 §:n nojalla. Säännöksessä tarkoitettua valvontaa ei voitaisi käyttää nimenomaisesti yksittäiseen vankiin kohdistuvaan tarkkailuun. Rikosseuraamuslaitokselle ei säädettäisi toimivaltaa esimerkiksi poliisilaissa tarkoitettuun suunnitelmalliseen tarkkailuun, vaan tällaiset toimivaltuudet olisi edelleen vain poliisilla. Tekninen valvonta kohdistuisi siten tiettyihin paikkoihin, kuten vankilan ulkoilupihaan, osastojen yleisiin tiloihin ja toimintatiloihin ja niissä oleviin henkilöihin. Sääntely kattaisi kaikki vankila-alueen yleiset tilat. Teknisen valvonnan ulkopuolelle jäisivät kuitenkin vankien asuinsellit, WC-tilat, pukeutumistilat ja muut vastaavat tilat. Tällaisissa tiloissa kameravalvonta ei olisi perusteltua vankien yksityisyydensuojan turvaamiseksi. Säännös vastaisi sisällöltään nykyisiä käytäntöjä.
Käytännössä teknisen valvonnan tallenteet säilyvät tietyn aikaa, minkä jälkeen aiemman materiaalin päälle tallennetaan uutta. Joissain tilanteissa kuvatallenteita voidaan käyttää esimerkiksi kurinpitoasian selvittämiseen tai ne on muuten tarpeen säilyttää esimerkiksi henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain mukaisena rekisteritietona. Tällöin yksittäisiä vankeja koskevien tallenteiden säilyttämisen edellytykset määräytyvät henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain perusteella. Vastaavasti työntekijöitä koskevien tallenteiden säilyttämisestä säädetään yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 17 §:ssä. Lähtökohtana on, että tallenteita ei säilytetä tarpeettomasti.
Lisäksi 1 a §:n 1 momentissa säädettäisiin, että teknisestä valvonnasta pitäisi asianmukaisesti ilmoittaa. Ilmoittaminen tarkoittaisi sitä, että teknisen valvonnan kohteena olevissa tiloissa olisi esimerkiksi kyltit, joissa kerrotaan valvonnasta.
Pykälän 2 momentissa olisi viittaussäännös muihin teknistä valvontaa koskeviin säännöksiin. Vankeuslain 13 luvussa säädetään erikseen tapaamisten valvonnasta ja 18 luvussa tarkkailun ja eristämistarkkailun teknisestä valvonnasta. Näissä tilanteissa sovellettaisiin kyseisiä säännöksiä, mihin myös uudessa säännöksessä viitattaisiin. Selvyyden vuoksi momenttiin lisättäisiin myös viittaussäännös yksityisyyden suojasta työelämässä annettuun lakiin, jonka 16 ja 17 §:ssä säädetään työntekijöiden kameravalvonnasta. Myös tämä säännös tulisi ottaa huomioon vankilan teknistä valvontaa järjestettäessä, koska vankilan tilojen kameravalvonta voi kohdistua myös työntekijöihin. Tämä tarkoittaa sitä, että pääsääntöisesti teknistä valvontaa ei voitaisi käyttää esimerkiksi työntekijöiden pukeutumis- tai sosiaalitiloissa eikä henkilökohtaiseen käyttöön varatuissa työhuoneissa.
19 luku Ilmoitukset ja tiedon antaminen
1 §.Ilmoitus poliisille, muulle esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle. Pykälää muutettaisiin siten, että siihen koottaisiin ne 19 luvun 1 ja 2 §:ssä säädetyt tilanteet, joista tulee tai voidaan ilmoittaa poliisille tai muille esitutkintaviranomaisille taikka syyttäjälle.
Pykälän ensimmäinen momentti säilyisi nykyisellään muutoin, mutta siihen lisättäisiin poliisin lisäksi muut esitutkintaviranomaiset, joille ilmoitus voidaan tehdä. Säännös koskee ilmoitusvelvollisuutta poliisille epäiltäessä rahan, muiden maksuvälineiden tai muun omaisuuden laillista alkuperää.
Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan lain 19 luvun 2 § sellaisenaan. Säännös koskee sitä, että kirjeen, muun postilähetyksen tai viestin taikka vangin puhelun tai muun sähköisen viestin sisällöstä saadaan antaa tieto poliisille, muulle esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle, jos se on tarpeen rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi.
Pykälän nykyinen 2 momentti ilmoittamisesta etuuden myöntäneelle viranomaiselle siirrettäisiin selkeyden vuoksi sellaisenaan omaksi 2 §:ksi.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti Rikosseuraamuslaitoksen oikeudesta ilmoittaa Rikosseuraamuslaitoksen tehtävien hoidon yhteydessä ilmenneitä tietoja tapahtumista ja henkilöistä, joiden voidaan perustellusti arvioida liittyvän rikolliseen toimintaan. Kyse olisi Rikosseuraamuslaitoksen virkamiesten toimivaltuuksiensa ja tehtäviensä puitteissa tekemistä tapahtumiin tai henkilöihin liittyvistä havainnoista poliisille, muulle esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle ilmoittamisesta. Esitys sisältää myös ehdotuksen laitosjärjestyksen tai vankilan turvallisuuteen liittyvien tietojen henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 7 §:n mukaiseen valvonta- ja toimintarekisteriin kirjaamiseksi.
Tietoja ei saisi luovuttaa, jos tiedon tai asiakirjan antamista poliisille, tai tietojen käyttöä todisteena on laissa kielletty tai rajoitettu. Säännöksiä, joissa nimenomaisesti olisi kielletty tiedon tai asiakirjan antaminen poliisille, ei ole annettu. Sitä vastoin, huomioon on otettava oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännökset todistelusta.
20 luku Muutoksenhaku
2 §.Muutoksenhakukielto. Pykälän 1 momentin 7) kohtaan lisättäisiin säännös muutoksenhakukiellosta maksukortin käyttöä koskeviin päätöksiin. Muutoksenhaku ei olisi mahdollista 9 luvun 3 a §:n 2 momentin mukaisesta maksukortin käytön valvontaa koskevasta päätöksestä. Muutoksenhakukielto olisi perusteltu vastaavasti kuten vangin yhteydenpitoa ulkopuolelle koskevissa säännöksissä. Valvonta jättää näissä tilanteissa viranomaiselle laajan harkintavallan, jossa turvallisuusnäkökohdilla on suuri merkitys. Maksukortin 9 luvun 3 a §:n 1 momentin mukaisessa valvonnassa kyse on tosiasiallisesta hallintotoiminnasta.
1.2
Tutkintavankeuslaki
2 luku Saapuminen vankilaan
3 §.Säännöksistä ja vankilan oloista tiedottaminen. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin vastaava säännös kuin vankeuslain 4 luvun 3 §:ään.
5 a §.Etsintäkuuluttaminen. Tutkintavankeuslain 2 luvun 5 a §:ksi lisättäisiin uusi säännös etsintäkuuluttamisesta. Säännös vastaisi edellä kuvattua vankeuslakiin lisättyä säännöstä. Tutkintavangille ei pääsääntöisesti myönnetä lupaa poistua vankilasta ilman virkamiesten valvontaa. Tutkintavankeuslain nojalla on kuitenkin mahdollista, että tutkintavankeuslain 6 luvun 2 tai 3 §:ssä tarkoitettu hoito järjestetään sairaalassa ilman välitöntä valvontaa tai että tutkintavanki pääsee 9 luvun 14 §:ssä tarkoitetulle poistumisluvalle pelkästään sähköisesti valvottuna. Näistä syistä säännös koskisi etsintäkuuluttamista, jos tutkintavanki karkaa vankilasta taikka poistuu luvatta tutkintavankeuslain 6 luvun 2 tai 3 §:ssä tarkoitetusta hoidosta taikka jättäisi palaamatta 9 luvun 14 §:ssä tarkoitetulta poistumisluvalta.
5 b §.Päätösvalta. Tutkintavankeuslain 2 luvun uudessa 5 b §:ssä säädettäisiin päätösvallasta 5 a §:ssä tarkoitetussa etsintäkuuluttamisessa. Täytäntöönpanosta vastaava virkamies tai täytäntöönpanojohtajan määräämä muu täytäntöönpanoyksikön virkamies päättäisi tutkintavangin etsintäkuuluttamisesta ja sen peruuttamisesta. Päätösvalta vastaisi vankeuslakia. Tutkintavankeuslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla päivystävä virkamies olisi vankeuslaissa tarkoitetulla tavalla toimivaltainen päättämään etsintäkuuluttamisesta, jos asia ei siedä viivytystä.
5 luku Tutkintavangin omaisuus ja tulot
3 §.Rahan ja muiden maksuvälineiden hallussapito. Pykälään tehtäisiin vankeuslain 9 luvun 3 §:ää vastaava muutos.
9 §.Tarkemmat säännökset ja määräykset. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin vankeuslain 9 luvun 10 §:ää vastaava muutos. Lisäksi momentin määräystenantovaltuutta provision maksamisesta ja määrästä täsmennettäisiin siten, että säännöksessä viitattaisiin vankeuslain 9 luvun 6 §:ään. Tällä hetkellä viittaus on virheellisesti tutkintavankeuslain 5 luvun 6 §:ään, jossa ei säädetä provision maksamisesta.
3 a §.Maksukortin käytön valvonta. Pykälä vastaisi vankeuslain 9 luvun 3 a §:ää.
8 §.Päätösvalta. Pykälään tehtäisiin vastaavat muutokset kuin vankeuslain 9 luvun 9 §:ään.
8 luku Kirjeenvaihto, puhelut ja sähköinen viestintä
2 §.Viestin lukeminen ja jäljennöksen ottaminen. Pykälään tehtäisiin vastaavat muutokset kuin vankeuslain 12 luvun 2 §:ään.
5 §.Kirjeen tai postilähetyksen pidättäminen. Pykälään tehtäisiin vastaavat muutokset kuin vankeuslain 12 luvun 3 §:ään.
7 §.Puhelun kuunteleminen ja tallentaminen. Pykälään tehtäisiin vastaavat muutokset kuin vankeuslain 12 luvun 7 §:ään.
9 luku Tapaamiset ja muut yhteydet vankilan ulkopuolelle
1 §.Tapaaminen. Pykälään tehtäisiin vastaavat muutokset kuin vankeuslain 13 luvun 2 §:ään.
11 luku Vankilan tilojen ja tutkintavangin tarkastaminen
1 §.Valvonta vankilassa. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti. Momentissa viitattaisiin vankeuslain 16 luvun 1 a §:n teknistä valvontaa koskeviin säännöksiin. Vankeuslain säännöksiä sovellettaisiin myös tutkintavankeuden toimeenpanossa.
15 luku Muutoksenhaku
2 §.Muutoksenhakukielto. Pykälään tehtäisiin vastaavat muutokset kuin vankeuslain 20 luvun 2 §:ään.
1.3
Laki henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa
7 §.Valvonta- ja toimintarekisteri. Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin siitä, että valvonta- ja toimintarekisteriin voitaisiin kirjata Rikosseuraamuslaitoksen virkamiesten toimivaltuuksien mukaisten tehtävien hoidon yhteydessä havaitsemiin tapahtumiin tai henkilöihin liittyviä tietoja, joiden voidaan olosuhteiden taikka henkilön käyttäytymisen vuoksi perustellusti arvioida liittyvän laitosjärjestykseen tai vankilan turvallisuuden ylläpitämiseen. Kyse olisi tiedoista, joita Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehet saavat havainnoidessaan toimintaympäristöään toimivaltuuksiensa mukaisia tehtäviä suorittaessaan. Kun tietojen arvioidaan perustellusti liittyvän rikolliseen toimintaan, niiden ilmoittamisesta poliisille, muulle esitutkintaviranomaiselle ja syyttäjälle säänneltäisiin vankeuslain 19 luvun 1 §:n 3 momentissa.
Pykälään lisättäisiin myös uusi 6 momentti, jossa säädettäisiin siitä, että tietoja talletettaessa niihin on liitettävä arvio tietojen luotettavuudesta ja oikeellisuudesta, jos se on mahdollista.
8 §.Turvallisuustietorekisteri. Tietojen käsittelyn käsitteeseen sisältyy rekisterin käyttötarkoituksen mukaisten tietojen yhdistäminen. Henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain (1054/2018, rikosasioiden tietosuojalaki) 3 §:n 2-kohdassa todetaan, että tietojen käsittelyllä tarkoitetaan tietojen keräämistä, tallentamista, järjestämistä, jäsentämistä, säilyttämistä, muokkaamista tai muuttamista, hakua, kyselyä, käyttöä, tietojen luovuttamista siirtämällä, levittämällä tai asettamalla ne muutoin saataville, tietojen yhteensovittamista tai yhdistämistä, rajoittamista, poistamista tai tuhoamista sekä muuta toimintoa tai toimintoja, joita kohdistetaan henkilötietoihin tai henkilötietoja sisältäviin tietojoukkoihin. Kuten yleisperusteluissa on todettu, kun vankilassa havaitaan tai saadaan muutoin tieto vankilaturvallisuutta vaarantavasta tapahtumasta tai mahdollisesti rikollisesta toiminnasta, on arvioitava, mitä asiassa on katsottava tapahtuneen, kenen toimesta ja miten asian käsittelyssä on syytä edetä. Tämä arviointi edellyttää myös turvallisuustietorekisterin sekä Rikosseuraamuslaitoksen tietojärjestelmän muiden rekisteritietojen yhdistämistä. Johtopäätöksenä voi olla tapahtuman käsitteleminen vankilassa tai asian siirtäminen poliisin käsiteltäväksi.
Kun turvallisuustietorekisteri otettiin nykyisessä merkityksessään käyttöön vuoden 2003 alusta lukien, korostettiin sen erityistä luonnetta. Lähtökohtana oli myös se, että siihen merkittävien tietojen tarpeellisuus ja paikkansapitävyys tarkastettaisiin riittävän tiheästi. Rikosasioiden tietosuojalain 6 §:ssä säädetään, että käsiteltävien henkilötietojen on oltava käsittelyn tarkoituksen kannalta asianmukaisia ja tarpeellisia eivätkä ne saa olla liian laajoja niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. Tarpeettomat henkilötiedot on poistettava ilman aiheetonta viivytystä. Henkilötiedot saa säilyttää muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa, vain niin kauan kuin se on tarpeen henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kannalta. Hallintovaliokunta on todennut puolestaan poliisin henkilötietolain käsittelyn yhteydessä, että henkilötietojen käsittelyn tarpeellisuusvaatimus seuraa suoraan tietosuoja-asetuksen 5 artiklasta ja rikosasioiden tietosuojalain 4 §:stä, joten poliisin henkilötietolaista tulee poistaa viittaukset tarpeellisten henkilötietojen käsittelyyn (HaVM 39/2018 vp). Vastaava muutos tehtäisiin myös turvallisuustietorekisteriin.
Lain 8 §:ssä säädetään Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuustietorekisterin käyttötarkoituksesta, tietojen käsittelykynnyksestä ja tietosisällöstä. Turvallisuustietorekisteri sisältää poikkeuksellisia ja vaarallisia tilanteita tai sellaisten uhkaa koskevia tietoja. Lain 13 §:n mukaan turvallisuustietorekisterin tietoja saavat käsitellä vain Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön erikseen nimeämät Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehet. Turvallisuustietorekisteri on Rikosseuraamuslaitoksen muista tietojärjestelmistä myös teknisesti erillinen rekisteri. Rekisteröidyllä ei ole tarkastusoikeutta turvallisuustietorekisterin tietoihin. Rekisteröidyllä ei ole oikeutta saada myöskään tietoa siitä, onko hänet rekisteröity turvallisuustietorekisteriin. Tietosuojavaltuutettu voi rekisteröidyn pyynnöstä tarkastaa rekisteröityä koskevien tietojen lainmukaisuuden (31 §). Tieto on poistettava turvallisuustietorekisteristä viimeistään 10 vuoden kuluttua viimeisestä merkinnästä (34 §).
Voimassa olevan turvallisuustietorekisteriä koskevan pykälän mukaan turvallisuustietorekisteri sisältää muun muassa tietoja, jotka ovat tarpeellisia rikoksen selvittämiseksi. Yleisperusteluissa on tuotu esille se, ettei rikoksen selvittäminen kuulu Rikosseuraamuslaitoksen toimivaltaan. Näin ollen rikoksen selvittäminen tietojen käsittelyn perusteena poistettaisiin. Edelleen voimassa oleva säännös on epäselvä sen suhteen, mitä tarkoitetaan seurantaperusteen kirjaamisella, koska Rikosseuraamuslaitoksen toimivaltaan ei kuulu henkilön tarkkailu tiedonhankintatarkoituksessa. Muutoksen tarkoituksena olisi näin ollen se, ettei tietojen käsittely turvallisuustietorekisterissä voi perustua rikoksen selvittämiseen taikka henkilön seurantaan. Pykälän 1 momentin mukaan turvallisuustietorekisteriin voitaisiin sen sijaan kirjata vankeusrangaistuksen aikaisten rikosten estämiseksi ja laitosturvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä tietoja, mikäli syntyy konkreettinen perusteltu epäily olettaa, että vanki syyllistyy rikokseen, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vankeutta. Kyse tulee olla konkreettisesta, perustellusta epäilystä vangin syyllistymisestä vankeusuhkaiseen rikokseen sekä tähän epäilyyn liittyvistä kirjauksista.
Turvallisuustietorekisterin voimassa olevan 8 §:n käsittelykynnys vastaa kumotun henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 4 §:n epäiltyjen tietojärjestelmän käsittelykynnystä. Käsittelykynnyksen on perusteltua olla edelleen yhtenevä tiedon käsittelemiseksi erityisesti silloin, kun tavoitteena on tehostaa oikean ja oikea-aikaisen tiedon käsittelyä Rikosseuraamuslaitoksen ja poliisin välillä vankeusaikaisen rikollisuuden estämiseksi. Näin ollen käsittelykynnystä ehdotetaan muutettavaksi siten, että käsittelykynnys vastaa voimassa olevan henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 7 §:n sääntelyä siten, että turvallisuustietorekisteri voi sisältää vankeusrangaistuksen aikaisten rikosten estämiseen ja laitosturvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä tietoja Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otetuista henkilöistä, joiden voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän rikokseen, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vankeutta.
Pykälän 2 momentin mukaan turvallisuustietorekisteri voisi sisältää tietoja myös poikkeuksellisista turvallisuutta vaarantavista tapahtumista vankilassa kuten nykyisinkin. Kyse on sellaisista poikkeuksellisista tapahtumista, joita ei voida arvioida kirjattavan valvonta- ja toimintarekisteriä koskevan lain 7 §:n muutosesityksen mukaisesti valvonta- ja toimintarekisteriin. Kyse olisi tiedoista, jotka liittyvät vankeusuhkaiseen tekoon. Kyse voisi olla myös mahdollisesti vankilaan vankilan ulkopuolelta kohdistuvasta turvallisuutta vaarantavasta tapahtumasta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin rekisterin tietosisällöstä. Turvallisuustietorekisteriin kirjattavia tietoja voisivat olla tiedot, joita saadaan vankeuslain tai tutkintavankeuslain toimivaltasäännösten mukaisissa Rikosseuraamuslaitoksen tehtävissä, joissa toimivaltuuksien käyttö voi perustua rikoksen estämiseen tai vankilaturvallisuuden takaamiseen.
Turvallisuustietorekisteriin voitaisiin kirjata yksittäisiä pykälässä määriteltyjä toimivaltuuksien käytössä esille tulleita tietoja, mikäli turvallisuustietorekisteriin kirjaamisen kynnys ylittyy. Tietoja voitaisiin kirjata, mikäli syntyy konkreettinen perusteltu epäily olettaa, että vanki syyllistyy rikokseen, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vankeutta. Tarkoituksena on estää rikokseen syyllistyminen ja ylläpitää laitosturvallisuutta.
Pykälää muutettaisiin siten, että siitä poistettaisiin kohdat, joiden tietosisällön osalta kyse ei ole Rikosseuraamuslaitoksen tehtäviin ja toimivaltaan liittyvistä tiedoista. Toisaalta pykälästä poistettaisiin tarpeettomiksi osoittautuneet tiedot. Pykälässä säädettäisiin myös nimenomaisesti, että siihen voitaisiin kirjata muiden viranomaisten rekistereistä saamia rekisteröityyn liitettävissä olevia tietoja.
Pykälän 3 momentin mukaisesti turvallisuustietorekisterin käytön kannalta välttämättömiä rekisteröitävää koskevia tietoja voisivat olla:
Momentin 1) kohdan mukaisesti tiedot esityksessä ehdotetun vankeuslain 9 luvun 3 a §:n ja tutkintavankeuslain 5 luvun 3 a §:n mukaisesta maksukortin käytön valvonnasta. Kyse olisi siten uudesta toimivaltuudesta ja sen kautta saadusta tiedosta. Säännös vastaisi voimassa olevassa laissa tili- ja rahaliikennetietojen rekisteröinnistä säädettyä. Säännöstä täsmennettäisiin kuitenkin siten, että Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymän maksukorttitilin sellaisia tietoja voitaisiin kirjata, jotka liittyvät edellä mainittujen ehdotettujen säännösten mukaiseen maksukorttitilin käytön valvonnasta tehtyyn päätökseen.
Momentin 2) kohdan mukaisesti vangin kirjeenvaihdosta voitaisiin tallentaa postin vastaanottaja tai lähettäjä ja kirjeen lukemista koskevan päätöksen jälkeen voitaisiin referoida tai lainata kirjeen sisältöä. Tapaamisten osalta voitaisiin kirjata se, keitä henkilöitä vanki on tavannut ja milloin. Myös tapaamista valvovan virkamiehen mahdollisesti havainnoimia tai kuulemia seikkoja voitaisiin kirjata. Puheluiden ja muiden teleyhteyksien osalta samoin voitaisiin kirjata se, kenelle vanki on soittanut ja mikäli puhelun kuuntelemisesta on päätetty, niin referaatti tai lainaus puhelun sisällöstä olisi mahdollista kirjata turvallisuustietorekisteriin. Kohta vastaa tietosisällöltään voimassa olevaa lakia.
Momentin 3) kohdan mukaisesti vankeuslain 16 ja 17 luvun ja tutkintavankeuslain 11 ja 12 luvun tarkastuksia koskevissa tiedoissa kyse on vankilan tilojen ja vangin sekä muun henkilön tarkastamista koskevia toimivaltasäännöksiä käyttäen saaduista tiedoista. Voimassa olevan lain mukaan turvallisuustietorekisteri voi sisältää luvattomia esineitä ja aineita koskevia tietoja. Edellä mainittujen tarkastamista koskevien toimivaltasäännösten perusteena on se, että näitä toimivaltuuksia käytettäessä on mahdollista havaita säännöksissä nimenomaisesti määriteltyjä luvattomia aineita ja esineitä. Luvattomien aineiden ja esineiden osalta voitaisiin kirjata niiden löytymiseen sekä aineisiin ja esineisiin liittyvät tiedot. Mikäli kyseessä on postilähetys, niin tällöin voitaisiin kirjata myös lähettäjän ja vastaanottavan vangin tiedot. Kohta vastaa tietosisällöltään voimassa olevaa lakia.
Momentin 4) kohdan mukaisesti turvallisuustietorekisteriin voidaan voimassa olevan lain nojalla kirjata vankilatapahtumatietoja. Vankeuslain 16 luvun mukaisesti valvonnassa saatujen tietojen turvallisuustietorekisteriin kirjaamista koskeva säännös vastaisi voimassa olevaa lakia täsmentäen sen, että turvallisuustietorekisteriin tämän kohdan perusteella kirjattavat tiedot on saatu vankilan valvontaa koskevan säännöksen nojalla.
Momentin 5) kohdan mukaisesti muulta viranomaiselta tai yksityiseltä henkilöltä saatuja vihjetietoja voitaisiin kirjata turvallisuustietorekisteriin. Myös tältä osin säännös vastaisi voimassa olevaa lakia.
Turvallisuustietorekisterissä olisi mahdollista käsitellä viranomaisilta tai vangeilta saatuja tai henkilökunnan valvonnassa havainnoimia tietoja vankien välisistä vihamielisyyksistä ja toteutuneista tai mahdollisesti toteutumassa olevista konflikteista ja rikoksista. Edelleen olisi mahdollista kirjata tietoja vangin suhteesta rikollisjärjestöön tai ääriryhmittymään, esimerkiksi aiempaa rikollista toimintaa jonkin rikollisryhmän kanssa tai tietoja yhteydenpidosta vastaavaan ryhmittymään. Pykälän nojalla olisi mahdollista kirjata myös henkilösuhdetietoja. Tietojen tulee muodostaa peruste henkilön tai tapahtuman rekisteriin merkitsemiselle taikka liittyä 3 momentin edellyttämin tavoin jo rekisteröityyn epäilyyn tai tapahtumaan. Turvallisuustietorekisteriin voitaisiin kirjata myös Rikosseuraamuslaitoksen muiden viranomaisten rekistereistä saamia, rekisteröityyn liitettävissä olevia tietoja sekä muulta viranomaiselta tai yksityiseltä henkilöltä saatuja vihjetietoja. Näitä tietoja voidaan käsitellä pykälän 1 momentin edellytysten täyttyessä.
Pykälän 4 momentin mukaan muiden kuin vankien ja Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otettujen osalta rekisteröimisen kynnys olisi korkeampi. Kyse olisi käytännössä mahdollisesta rikoskumppanista tai henkilöstä, jonka voidaan perustellusti muutoin epäillä vaarantavan vankilan turvallisuutta. Jotta muun henkilön kuin Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otetun tietoja voidaan käsitellä, henkilön tulee voida perustellusti epäillä syyllistyvän rikokseen, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vankeutta tai perustellusti epäillä vaarantavan vankilan turvallisuutta. Tällöinkin saadaan käsitellä vain turvallisuustietorekisterin käyttötarkoituksen kannalta välttämättömiä turvallisuustietorekisterin 8 §:n 1, 2 ja 5 –kohdassa tarkoitettua tietoa.
Pykälän 4 momentin mukaan se, mihin tiedon turvallisuustietorekisteriin kirjaaminen perustuu, tulisi kirjata sen varmentamiseksi, että tieto on turvallisuustietorekisteriin kirjattava tieto.
Pykälän 6 momentissa edellytettäisiin turvallisuustietorekisteriin merkittäväksi, kuinka luotettava siihen talletettava tieto on, jos se on mahdollista. Säännös vastaa voimassa olevaa lakia. Edelleen voimassa olevan lain 26 §:n tiedon luovuttamista koskevassa pykälässä edellytetään, että tietoa turvallisuustietorekisteristä luovutettaessa on ilmoitettava tiedon luotettavuus.
3 luku Tietojen käsittelyn periaatteet
14 §.Tietojen luovuttaminen poliisille, Maahanmuuttovirastolle ja vastaanottokeskukselle.
20 §.Tietojen luovuttaminen Tullille.
21 §.Tietojen luovuttaminen Rajavartiolaitokselle.
Pykäliä muutettaisiin siten, että Rikosseuraamuslaitokselle annettaisiin salassapitovelvollisuuden estämättä oma-aloitteinen oikeus ilmoittaa poliisille, Tullille ja Rajavartiolaitokselle ne tiedot, jotka sillä on voimassa olevien säännösten perusteella oikeus luovuttaa pyynnöstä muun muassa silloin, jos se on tarpeen rikosten estämiseksi, paljastamiseksi, selvittämiseksi tai syyteharkintaan saattamiseksi. Pykälään ei esitetä siten tehtäväksi muutoin muutoksia kuin että mahdollistettaisiin Rikosseuraamuslaitoksen tietojen luovuttaminen myös oma-aloitteisesti.
24 §.Tietojen luovuttamisen menettely 14—23 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa. Pykälän 1 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska tietojen luovuttamisesta teknisten rajapintojen ja katseluyhteyksien avulla viranomaisten välillä sekä tietojärjestelmien käyttöoikeuksien hallinnasta säädetään julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa.
26 §.Tietojen luovuttaminen turvallisuustietorekisteristä. Pykälää muutettaisiin siten, Rikosseuraamuslaitokselle annettaisiin oikeus salassapitosäännösten estämättä myös oma-aloitteisesti luovuttaa poliisille, pääesikunnalle, Tullille ja Rajavartiolaitokselle turvallisuustietorekisterin ne tiedot, jotka sillä on voimassa olevan pykälän perusteella oikeus luovuttaa pyynnöstä.
Pykälään lisättäisiin myös lain 24 §:n muita Rikosseuraamuslaitoksen rekisteritietoja koskevaa sääntelyä vastaavasti se, että turvallisuustietorekisterin tietojen luovuttamisesta päättää rekisterinpitäjä tai sen määräämä Rikosseuraamuslaitoksen virkamies.
29 a §.Oikeus saada tietoja maksukortin myöntäjältä tai maksun välittäjänä toimivalta. Lakiin lisättäisiin uusi 29 a §, joka mahdollistaisi tietojen saamisen maksukortin myöntäneeltä tai maksun välittäjänä toimivalta maksulaitokselta esitetyn vankeuslain 9 luvun 3 a §:n ja tutkintavankeuslain 5 kuvun 3 a §:n mukaisen valvonnan suorittamiseksi sekä maksukortin käytön hallinnointia varten.
1.4
Laki Poliisin, Tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta
6 a §.Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen osallistuminen PTR-rikostiedusteluyksikön toimintaan. Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annettuun lakiin lisättäisiin pykälä, jossa säädettäisiin Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen osallistumisesta PTR-rikostiedusteluyksikön toimintaan. Rikosseuraamuslaitoksen virkamies voisi osallistua PTR-yksikön toimintaan silloin, jos se on tarpeen vankeusaikaisten rikosten estämiseksi tai laitosturvallisuuden ylläpitämiseksi. Toimintaan osallistuminen tapahtuisi Rikosseuraamuslaitoksen toimivaltuuksia koskevien säännösten mukaisesti. Rikosseuraamuslaitoksen virkamies ei siten osallistuisi esitutkintaan eikä esimerkiksi matkustajatietoja käsittelevän PTR-rikostiedusteluyksikön toimintaan. Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen PTR-rikostiedusteluyksikön toimintaan osallistumisesta säätäminen on tarpeen yleisperusteluissa mainituista syistä. Asiasta on perusteltua säätää PTR-laissa, koska tarkoitus olisi säätää nimenomaan Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen osallistumisesta PTR-rikostiedusteluyksikön toimintaan. Ehdotettu säännös Rikosseuraamuslaitoksen osallistumisesta PTR-rikostiedusteluyksikön toimintaan olisi poikkeussäännös, koska voimassa oleva PTR-laki koskee ainoastaan PTR-viranomaisten välistä yhteistyötä. Näin ollen Rikosseuraamuslaitoksen osallistumisesta PTR-yhteistyöhän on perusteltua säätää kyseisessä laissa omassa pykälässään.
3
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
3.1
Arvioinnin lähtökohdat
Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia (ks. PeVL 51/2006 vp). Perustuslain 80 §:n 1 momentin perusteella yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Lähtökohtana on, että julkisen vallan käytön tulee olla aina palautettavissa eduskunnan säätämässä laissa olevaan toimivaltaperusteeseen (HE 1/1998 vp).
Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt (PeVM 25/1994 vp), että perusoikeusrajoitukset täyttävät tietyt vaatimukset. Rajoitusten tulee olla lain tasoisia ja täsmällisiä, niille tulee olla hyväksyttävät perusteet, niiden tulee olla oikeasuhtaisia ja perusoikeuden ydinalue tulee jättää koskemattomaksi. Lisäksi rajoituksilla tulee olla riittävät oikeusturvatakeet ja rajoitusten tulee sopia yhteen Suomea sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 10/1998 vp) katsonut, että perusoikeuksia koskevan säätelyn tulee olla sillä tavoin tarkkarajaista, että lain säännöksestä selviää muun muassa, kuka voi käyttää perusoikeuksien kannalta merkityksellistä toimivaltaa.
3.2
Rikosseuraamuslaitoksen toimivalta
Perustuslakivaliokunta on katsonut, että lähtökohtaisesti poliisille kuuluvien tehtävien ja toimivaltuuksien osoittaminen muulle viranomaiselle on poikkeuksellista ja edellyttää erityisiä perusteita (PeVL 67/2016 vp). Valiokunta on lausunnoissaan katsonut, että poliisin käytössä olevien toimivaltuuksien kanssa samojen valtuuksien säätämistä muulle viranomaiselle on arvioitava perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin kuuluvan välttämättömyysvaatimuksen näkökulmasta (esim. PeVL 10/2016 vp, PeVL 49/2014 vp, PeVL 37/2002 vp ja PeVL 2/1996 vp).
Vankien kirjeenvaihtoa, puheluja, sähköistä viestintää ja tapaamisten valvontaa koskevia säännöksiä täsmennettäisiin siten, että rikoksen selvittäminen poistettaisiin edellytyksenä näille toimenpiteille, koska Rikosseuraamuslaitos ei ole esitutkintaviranomainen eivätkä sen toimivaltuudet sille määrättyjen tehtävien suorittamiseksi voi perustua rikoksen selvittämiseen. Vastaava muutos tehtäisiin myös Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuustietorekisteriä koskevaan pykälään. Turvallisuustietorekisterin sääntelyä selkiinnytettäisiin myös siltä osin, ettei Rikosseuraamuslaitoksella ole mahdollisuutta seurata eli tarkkailla henkilöä. Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuustietorekisteriin kirjattavat tiedot sen sijaan voivat perustua valvonnassa havaittuun tai saatuun tietoon. Valvonta on vankien havaittavissa. Vankeuslain, tutkintavankeuslain sekä henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain säännöksiä täsmennettäisiin siten vastaamaan Rikosseuraamuslaitoksen tehtäviä ja toimivaltaa. Esitystä voidaan näin ollen pitää perustuslakivaliokunnan kannan mukaisena.
3.3
Viranomaisyhteistyö
Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee siis perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Näin ollen myös viranomaisyhteistyön tulee perustua kattavaan ja täsmälliseen sääntelyyn. Esityksessä Rikosseuraamuslaitoksen osallistuminen esitutkintaviranomaisten kanssa PTR-yhteistyöhön ehdotetaan säädettäväksi lain tasolla.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan hallituksen esityksestä laiksi poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta (PeVL 35/2008 vp) kiinnittänyt huomiota siihen, että viranomainen saa käyttää vain niitä toimivaltuuksia, jotka sillä on omalla tehtäväalueellaan. Esitys täyttää tämän vaatimuksen. Esityksessä ehdotetaan nimenomaisesti, että Rikosseuraamuslaitoksen virkamies voi osallistua PTR-rikostiedusteluyksikön toimintaan, jos se on tarpeen vankeusrangaistuksen aikaisten rikosten estämiseksi tai laitosturvallisuuden ylläpitämiseksi. Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen osalta esityksessä ehdotetaan, että toimivallasta säädetään vankeuslaissa ja tutkintavankeuslaissa. Esityksessä ehdotetaan edelleen, että Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen oikeudesta käsitellä henkilötietoja PTR-rikostiedusteluyksikössä säädetään henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetussa laissa.
3.4
Maksukorttitilin valvonta
Ehdotuksella on yhtymäkohtia yksityiselämän suojaan ja omaisuuden suojaan. Perustuslain 10 §:n 3 momentin perusteella voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista yksityiselämän suojaan vapaudenmenetyksen aikana. Perustuslakivaliokunta on käytännössään korostanut säännöksessä olevan välttämättömyysvaatimuksen merkitystä (PeVL 34/2014 vp). Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymän maksukortin tilitapahtumien valvonta on välttämätöntä sen varmentamiseksi, ettei maksukorttia voida käyttää rikolliseen toimintaan. Maksukorttitilin poikkeuksellisuuden automatisoitu yleinen valvonta perustuisi yksinomaan maksutapahtumien lukumääriin tai varallisuusarvoihin. Kyse olisi tosiasiallisesta hallintotoiminnasta.
Yksittäisten maksutapahtumien valvontaa koskeva päätös perustuisi yleisvalvonnassa havaittuun maksutilitapahtuman tai –tapahtumien tavanomaisesta maksuliikenteestä poikkeavuuden perusteella tehtyyn päätökseen. Kuten edellä on todettu, automatisoitu yleisvalvonta olisi välttämätöntä normaalista maksuliikenteestä poikkeavien tapahtumien havainnoimiseksi. Omaisuuden- ja yksityisyydensuojaa rajoitettaisiin ainoastaan siinä määrin kuin se olisi tarpeen. Valvonnan kynnys, tarpeellisuus, olisi vastaava kuin vangin yhteydenpitoa ulkopuolelle koskevissa säännöksissä. Säännöksessä ilmaistaisiin tarkasti syyt - rikoksen estäminen, vankilan järjestystä uhkaavan vaaran torjuminen taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojeleminen - joiden vuoksi Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymän maksukortin valvontaa voidaan pitää perusteltuna. Yksittäistapauksellisen päätöksen edellytykset liittyvät yksittäiseen vankiin, jolloin yksityiselämän suojaa ja omaisuudensuojaa rajoitettaisiin vain, kun se on yksittäisessä tapauksessa perusteltua. Päätöstoimivallasta yksittäisten maksutapahtumien valvontaa koskevan päätöksen osalta säädettäisiin nimenomaisesti.
Maksukorttitilin valvonta edellyttäisi oikeutta saada salassapitovelvollisuuden estämättä tietoja maksulaitokselta. Tästä säädettäisiin nimenomaisesti.
Muutoksenhakukielto olisi perusteltu vastaavasti kuten vangin yhteydenpitoa ulkopuolelle koskevissa säännöksissä. Tältä osin muutoksenhakukielto on ollut perustuslakivaliokunnan arvioitavana (PeVL 34/2014 vp).
3.5
Tekninen valvonta
Esityksessä ehdotetaan, että vankilassa tapahtuvasta teknisestä valvonnasta säädettäisiin nykyistä täsmällisemmin. Ehdotus on merkityksellinen perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän suojan kannalta, koska teknisen valvonnan käyttö merkitsee vähäistä puuttumista yksityiselämän suojaan.
Ehdotetun vankeuslain 16 luvun 1 a §:n nojalla vankilan tiloja voitaisiin valvoa tallentavalla kameravalvonnalla. Tällaista valvontaa on toteutettu jo nykyisin 16 luvun 1 §:n nojalla. Esityksessä ei siten ehdoteta tältä osin laajennettavaksi nykyisiä toimivaltuuksia teknisen valvonnan käyttöön. Vankeuslaissa säädettäisiin kuitenkin nykyistä täsmällisemmin siitä, kuinka tekninen valvonta vankilan tiloissa toteutetaan.
Teknisen valvonnan käyttö on välttämätöntä vankilaturvallisuuden ylläpitämiseksi. Voimassa olevat säännökset on hyväksytty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (HE 263/2004 vp ja PeVL 20/2005 vp). Perustuslakivaliokunta on myös pitänyt hyväksyttävänä vastaavanlaista kameravalvontaan oikeuttavaa sääntelyä poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetussa laissa ja yksityisyyden suojasta työelämässä annetussa laissa (PeVL 21/2006 vp ja PeVL 10/2004 vp).
Esityksessä täsmennettäisiin nykyistä sääntelyä ja rajattaisiin esimerkiksi asuinsellit ja WC-tilat teknisen valvonnan ulkopuolelle, mikä parantaisi yksityiselämän suojan toteutumista vankilassa.
Kameratallenteista syntyvien henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annettua lakia, jos tallenteen kohteena on vanki ja muilta osin yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 17 §:ää. Sääntely olisi siten kattavaa myös kameratallenteissa olevien henkilötietojen käsittelyn osalta.
Edellä todetun perusteella teknistä valvontaa koskevaa ehdotusta voidaan pitää perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän suojan kannalta ongelmattomana.
3.6
Henkilötietojen käsittely
Perustuslakivaliokunnan kannan mukaan henkilötietojen suoja tulisi turvata ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Erityislainsäädäntö tulisi rajata vain välttämättömään sääntelyyn tietosuoja-asetuksen antaman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Kansallista liikkumavaraa käytettäessä on perustuslakivaliokunnan mukaan otettava huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset. Erityislainsäädännön tarpeellisuutta tulisi arvioida riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti: mitä korkeampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa yksityiskohtaisempi sääntely on. Perustuslakivaliokunta on painottanut edelleen, että yksityiselämän ja henkilötietojen suojalla ei ole etusijaa muihin perusoikeuksiin nähden. Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja tulee suhteuttaa toisiin perus- ja ihmisoikeuksiin sekä muihin painaviin yhteiskunnallisiin intresseihin, kuten esimerkiksi yleiseen turvallisuuteen liittyviin intresseihin, jotka voivat ääritapauksessa palautua henkilökohtaisen turvallisuuden perusoikeuteen. Lainsäätäjän tulee turvata yksityiselämän ja henkilötietojen suoja tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa (PeVL 14/2018 vp).
Perustuslakivaliokunta on katsonut tietosuojadirektiivin osalta, että se ei sisällä sellaista yksityiskohtaista sääntelyä, joka muodostaisi riittävän säännöspohjan perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Tietosuojadirektiivin ja rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalaan kuuluvan henkilötietojen käsittelyn osalta on siten edelleen otettava huomioon perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö. Henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on tällaisissa perusoikeusherkissä sääntelykonteksteissa edelleen arvioitava valiokunnan aiemman sääntelyn lakitasoisuutta, täsmällisyyttä ja kattavuutta korostaneen käytännön pohjalta (PeVL 14/2018 vp, PeVL 26/2018 vp).
Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan lainsäätäjän liikkumavaraa rajoittaa lisäksi se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Lainsäätäjän tulee turvata oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti pitänyt henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina ainakin rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sallittuja käyttötarkoituksia mukaan lukien tietojen luovutettavuus sekä tietojen säilytysaikaa henkilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturvaa (esimerkiksi PeVL 31/2017 vp, PeVL 13/2016 vp). Näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla tulee lisäksi olla kattavaa, täsmällistä ja tarkkarajaista.
Esitys sisältää ehdotukset valvonta- ja toimintarekisterin sekä turvallisuustietorekisterin osalta säännöksiksi rekisteröinnin tavoitteesta, rekisteröitävien henkilötietojen sisällöstä ja tietojen käyttötarkoituksesta. Esitys sisältää ehdotuksen säännöksiksi myös Rikosseuraamuslaitoksen henkilötietojen luovuttamisen osalta.
Ehdotetuilla säännöksillä pyritään turvaamaan perusoikeuksien toteutuminen nykyistä tehokkaammin. Säännöksiä täsmennettäisiin vastaamaan selkeämmin Rikosseuraamuslaitoksen laissa säädettyjä tehtäviä ja toimivaltaa. Säännöksissä ehdotetaan tarkennettavaksi turvallisuustietorekisteriin kirjaamisen edellytyksiä sekä tietoja, joita turvallisuustietorekisterin käyttötarkoituksessa saisi käsitellä. Valvonta- ja toimintarekisteriin esitetään voitavaksi kirjata tietoja, joilla turvattaisiin paremmin laitosturvallisuutta ja vankien turvallisuutta sekä tehostettaisiin rikosten estämistä. Näin ollen kyse olisi välttämättömästä sääntelystä kansallisen liikkumavaran puitteissa. Yksityiskohtainen sääntely on perusteltua, koska vapautensa menettäneiden henkilöiden tietojen käsittelyllä on oleellinen merkitys henkilön oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta. Ehdotuksen mukainen sääntely on kattavaa, täsmällistä sekä tarkkarajaista rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, käyttötarkoitus ja luovutettavuus huomioiden. Tietojen säilytysaikaa ja rekisteröidyn oikeusturvaa koskeviin voimassa oleviin säännöksiin esitys ei sisällä muutosehdotuksia. Näiltä osin voimassa olevien säännösten voidaan katsoa täyttävän edellä mainitut vaatimukset.
Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään kiinnittänyt huomiota siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta tarpeellisiin tietoihin, jos tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on valiokunnan mukaan pitänyt sisällyttää vaatimus tietojen välttämättömyydestä jonkin tarkoituksen kannalta (esimerkiksi PeVL 31/2017 vp sekä PeVL 17/2016 vp). Valiokunta ei toisaalta ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (esimerkiksi PeVL 71/2014 vp, PeVL 62/2010 vp ja PeVL 59/2010 vp). Valiokunta on käytännössään arvioinut myös arkaluonteisten tietojen käsittelyn sallimisen koskevan yksityiselämään kuuluvan henkilötietojen suojan ydintä (PeVL 37/2013 vp). Valiokunta on antanut merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina arvioidessaan tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyn kattavuutta, täsmällisyyttä ja sisältöä (esimerkiksi PeVL 38/2016 vp).
Perustuslakivaliokunta on katsonut, että salassapitosäännösten edelle menevässä tietojensaantioikeudessa on viime kädessä kysymys siitä, että tietoihin oikeutettu viranomainen omine tarpeineen syrjäyttää ne perusteet ja intressit, joita tiedot omaavaan viranomaiseen kohdistuvalla salassapitovelvollisuudella suojataan (PeVL 62/2010 vp, ja PeVL 42/2010 vp).
Esitys sisältää ehdotuksen säännöksiksi, jotka mahdollistaisivat sen, että Rikosseuraamuslaitoksella olisi salassapitovelvollisuuden estämättä ja myös oma-aloitteisesti oikeus ilmoittaa tietoja esitutkintaviranomaisille rikosten estämiseksi. Tällaisella oikeudella pyrittäisiin paitsi turvaamaan perustuslain 7 §:ssä säädettyjen oikeushyvien toteutuminen, myös toteuttamaan perustuslain 22 §:n mukaista julkisen vallan velvollisuutta turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Esityksen taustalla on pyrkimys torjua rikollisuutta, minkä perusteella perustuslain 10 §:n rajoittamista voidaan pitää hyväksyttävänä. Ehdotetut muutokset eivät perusoikeuksien välinen punnintatilanne huomioon ottaen myöskään kajoa perustuslain 10 §:n ydinalueeseen sillä tavoin, että kyseinen perusoikeus tulisi merkityksettömäksi.
Ehdotettuja tietojen oma-aloitteista luovuttamista koskevia säännöksiä voidaan pitää perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset täyttävinä. Perustuslain 10 §:n rajoittaminen perustuisi lakiin ja rajoitusta voitaisiin pitää sääntelyn sisältö ja tarkoitus huomioon ottaen täsmällisenä ja tarkkarajaisena. Esityksen taustalla on yhteiskunnallinen tarve estää rikollisuutta, minkä perusteella perustuslain 10 §:n rajoittamista voidaan pitää hyväksyttävänä ja oikeasuhtaisena.
Henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 1 §:n mukaan, jollei laissa toisin säädetä, henkilötietojen salassapitoon ja luovuttamiseen sovelletaan julkisuuslakia sekä muuhun henkilötietojen käsittelyyn tietosuoja-asetusta, tietosuojalakia (1050/2018) sekä rikosasioiden tietosuojalakia. Viimeksi mainittua sovelletaan myös rikosoikeudellisen seuraamuksen täytäntöönpanoon. Näin ollen henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetussa laissa säännellyt asiat kuuluvat rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalan piiriin muutoin kuin lain 9 §:n mukaisen tapaajarekisterin osalta sekä muutoin siltä osin kuin tietojen käsittelyssä on kyse muuta henkilöä kuin rikoksesta epäiltyä, tuomittua, vankia, Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otettua ja yhdyskuntaseuraamusta suorittavaa koskevista tiedoista. Muun henkilön osalta sovellettavaksi tulee tietosuoja-asetus ja tietosuojalaki tietosuoja-asetuksen 2 artiklan soveltamisalan mukaisesti. Rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoon liittyvien tietojen luovutusta koskevat säännökset kytkeytyvät siten pääasiassa rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalaan.
Jäsenvaltioiden on rikosasioiden tietosuojadirektiivin 4 artiklan mukaan säädettävä muun muassa siitä, että henkilötietoja käsitellään lainmukaisesti ja että niitä kerätään tiettyjä nimenomaisia ja laillisia tarkoituksia varten, eikä niitä käsitellä näiden tarkoitusten kanssa yhteen sopimattomalla tavalla. Saman tai toisen rekisterinpitäjän suorittama käsittely muuta kuin alkuperäistä tarkoitusta varten on kuitenkin sallittua, jos käsittelystä säädetään laissa ja käsittely tätä muuta tarkoitusta varten on tarpeellista ja oikeasuhtaista. Käsittelyn lainmukaisuuden vaatimusta täsmennetään direktiivin 8 artiklassa, jonka mukaan käsittely on lainmukaista ainoastaan, jos ja vain siltä osin kuin se on tarpeen toimivaltaisen viranomaisen tehtävän suorittamiseksi direktiivin soveltamisalalla ja jos se perustuu lakiin.
Käyttötarkoitussidonnaisuudesta säädetään rikosasioiden tietosuojalain 5 §:ssä. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan rekisterinpitäjä saa kerätä henkilötietoja vain tiettyjä nimenomaisia ja oikeutettuja tarkoituksia varten eikä se saa käsitellä niitä kyseisten tarkoitusten kanssa yhteen sopimattomalla tavalla. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan rikosasioiden tietosuojalain 1 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyä tarkoitusta varten kerättyjä henkilötietoja saisi käsitellä muuhun kuin kyseisessä momentissa säädettyyn tarkoitukseen vain, jos käsittelystä säädetään laissa.
Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuudesta. Sen mukaan henkilötiedot on kerättävä tiettyä nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteen sopimattomalla tavalla.
Kun henkilötietojen käsittely perustuu tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c tai e alakohtiin, voidaan kansallisen liikkumavaran puitteissa asetuksen 6 artiklaa 3 kohdan mukaisesti säätää niistä tahoista ja tarkoituksista, joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa. Mikäli katsotaan, että tietojen käyttötarkoitus muuttuu luovutuksen seurauksena, on luovutuksen edellytyksiä arvioitava käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatetta vasten siten kuten tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa säädetään. Luovutussäännöksen on oltava välttämätön ja oikeasuhtainen toimenpide 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi.
Perustuslakivaliokunta on korostanut tarvetta varmistaa käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen toteutuminen henkilötietojen käsittelyssä (PeVL 20/2016 vp, PeVL 13/2016 vp, PeVL 21/2012 vp, PeVL 47/2010 vp ja PeVL 25/2009 vp). Tietojen luovuttamista Rikosseuraamuslaitoksen tietojärjestelmistä koskevia esitykseen sisältyvien ehdotusten voidaan katsoa täyttävän käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen vaatimuksen.
Lailla säätämisen vaatimus ulottuu myös mahdollisuuteen luovuttaa henkilötietoja teknisen käyttöyhteyden avulla. Tältä osin lailla säätämisen vaatimus toteutuu 1.1.2020 voimaan tulleen julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain sääntelyllä. Perustuslakivaliokunta on antanut asiassa lausuntonsa (PeVL 73/2018 vp). Rekisterinpitäjän valvontavastuun toteuttamiseksi rekisterinpitäjän on edelleen erikseen arvioitava, millä edellytyksillä tekninen käyttöyhteys voitaisiin avata.
Ehdotus olisi Suomea sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden mukainen. Ehdotettuja muutoksia voidaan hallituksen käsityksen mukaan pitää myös perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset täyttävinä.
Hallituksen käsityksen mukaan lakiehdotukset voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
On suotavaa, että esitys saatetaan perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.