1
Lakiehdotuksen perustelut
16 luku. Kirkonkirjat ja seurakunnan arkisto
2 §.Kirkonkirjojen käyttötarkoitus. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi valtuutus, jonka mukaan kirkkohallitus saisi käyttää jäsenrekisterin tietoja kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä sille säädettyjen ja kirkkolain nojalla sille määrättyjen tehtävien hoitamiseen. Muutoin momentin asiasisältö säilyisi ennallaan.
Säännös antaisi kirkkohallitukselle riittävät valtuudet hoitaa sille säädetyt tehtävät. Oikeus käyttää jäsenrekisterin tietoja merkitsisi muun muassa mahdollisuutta testata jäsenrekisterin toimivuutta sekä selvittää tietojärjestelmän virhetoimintoja. Myös tietojärjestelmän kehittäminen edellyttää oikeutta käyttää jäsenrekisterin tietoja. Tietoja voisi käyttää myös silloin, kun kirkkohallituksen työntekijät neuvovat ja opastavat seurakuntia ja keskusrekistereitä heille määrättyjen tehtävien hoitamisessa. Yksityiskohtainen neuvonta edellyttää mahdollisuutta tarkastella jäsenrekisterin tietoja. Loki- ja käyttöoikeusrekisterin avulla tapahtuvaa seurantaa ja valvontaa varten jäsenrekisterin tietoja voitaisiin käyttää, kun kirkkohallitus selvittää, kenen toimesta, milloin ja mihin tarkoitukseen jäsenrekisterin tietoja on käytetty sekä mitä tietoja ja miten tietoja on muokattu, poistettu tai lisätty.
5 §.Seurakunnat ja keskusrekisterit rekisterinpitäjinä. Rekisterinpitäjiä olisivat edelleen seurakunnat ja keskusrekisterit. Kirkon jäsentä koskevien tietojen päävastuullisena rekisterinpitäjänä toimii se seurakunta, johon jäsen kuuluu, tai se keskusrekisteri, johon kuuluvaan seurakuntaan hän kuuluu. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös siitä, että rekisterinpitäjän tehtävää ei saa antaa muun toimijan tehtäväksi. Seurakunnat, seurakuntayhtymät ja keskusrekisterit eivät voisi ulkoistaa kirkonkirjojenpitoa ja siihen liittyviä tehtäviä ulkoisen palveluntuottajan tehtäväksi. Seurakunta, seurakuntayhtymä tai keskusrekisteri ei siten voisi kilpailuttaa tehtävänhoitoa ja sopia sen hoitamisesta palveluntuottajan kanssa. Rekisterinpitäjänä voi toimia vain viranomainen. Seurakuntien olisi edelleen mahdollista sopia kirkonkirjojen pitämisestä yhteisessä keskusrekisterissä siten kuin kirkkolaissa säädetään.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin seurakunnan kirkkoherran ja keskusrekisterissä sen johtajan päätösvaltaan ja vastuisiin kuuluvista asioista. Säännös ei muuttaisi voimassa olevia vastuita. Esimerkiksi vastuu rekisteritietojen virheettömyydestä kuuluu seurakunnassa kirkkoherralle ja keskusrekisterissä sen johtajalle. Rekisteritietojen virheettömyydellä tarkoitetaan tietojen oikeellisuutta, eheyttä ja laadukkuutta. Toimivalta luovuttaa kirkonkirjoihin talletettuja kirkon jäsenten yksittäisiä tietoja esimerkiksi virkatodistuksella ei rajoitu pelkästään jäsenen omaan seurakuntaan tai keskusrekisteriin. Rekisterinpitäjä voi luovuttaa yksittäisiä jäsentietoja myös muiden seurakuntien tai keskusrekisterien seurakuntien jäsenistä, jos sille on luvun 8 §:n nojalla annettu siihen kirkkohallituksen päätöksellä oikeudet. Yksittäisten tietojen luovuttaminen tapahtuu todistuksena, otteena tai jäljennöksenä. Laajojen käyttöoikeuksien antaminen edellyttää, että on varmistuttu käyttöoikeuden saajan ammattitaidosta ja koulutuksesta sekä keskusrekisterin tietoturvavalmiuksien asianmukaisuudesta. Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 48 §:n mukaisesti jäsenrekisteristä voidaan luovuttaa kirjallisesti jäsenistä yksittäisiä väestötietoja henkilön oikeuksien ja velvollisuuksien toteuttamiseksi. Väestötietojen luovuttamisessa on aina noudatettava soveltuvin osin mainitun lain 4 luvun säännöksiä. Muiden kuin väestötietojen luovuttamista säätelee henkilötietolaki ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki.
6 §.Tietojen tallettaminen jäsenrekisteriin. Pykälässä säädettäisiin siitä, että kirkollista vihkimistä, avioliiton siunaamista, rippikoulun käymistä ja konfirmaatiota koskevan tiedon saa tallettaa jäsenrekisteriin muukin seurakunta tai keskusrekisteri kuin se, jonka jäsentä tieto koskee. Säännös vastaa voimassa olevaa lakia kirkollisen vihkimisen osalta. Vihkimistiedon voi tallettaa pääsääntöisesti se seurakunta, jonka palveluksessa vihkivä pappi on.
Käytännössä myös tieto avioliiton siunaamisesta, rippikoulun käymisestä ja konfirmaatiosta talletetaan jäsenrekisteriin siinä seurakunnassa, jossa kirkollinen toimitus tai rippikoulun käyminen on tapahtunut. Tästä syystä pykälään ehdotetaan lisättäväksi oikeus myös näiden tietojen tallettamiseen muussa seurakunnassa tai keskusrekisterissä kuin siinä, jonka alueen seurakunnan jäsentä tieto koskee.
6 a §.Jäsenrekisteriin liittyvät kirkkohallituksen tehtävät. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kirkkohallituksen vastuista voimassa olevan lain mukaisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan kirkkohallitus päättäisi teknisen käyttöyhteyden välityksellä tapahtuvasta tietojen luovuttamisesta ja muusta kuin jäsenten yksittäisten tietojen luovuttamisesta. Tietoja voitaisiin luovuttaa 2 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyihin käyttötarkoituksiin tai muussa laissa säädettyyn käyttötarkoitukseen. Tietoja voitaisiin siten luovuttaa seurakuntien tai seurakuntayhtymien asiakastietojärjestelmiin. Sen sijaan kyse ei ole jäsenrekisteriin sisältyvien sellaisten väestötietojen luovutuksesta ulkopuolisille tahoille, joissa toimivallan on katsottava kuuluvan väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain mukaan Väestörekisterikeskukselle. Kirkkohallitus voi tehdessään päätöksen jäsenrekisteriin liittyvien tietojen massaluovutuksesta samalla sopia tietojen luovutuksen teknisestä toteuttamisesta rekisterinpitäjän kanssa. Samoin päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset tietojen käytöstä ja suojauksesta. Tietojen käyttöön liittyen päätöksessä voi siten olla myös lupa tietojen edelleen luovutukseen.
6 b §.Vastuu jäsenrekisteristä. Pykälässä säädettäisiin siitä, että vastuu jäsenrekisteristä jakautuu seurakuntien, keskusrekisterien ja kirkkohallituksen kesken kirkkolain tai muun lain mukaan.
7 §.Jäsenrekisterin tietojen käsittelyn seuranta ja valvonta. Säännös olisi uusi ja siinä säädettäisiin kirkkohallituksen mahdollisuudesta seurata ja valvoa jäsenrekisterin tietojen käyttöä. Pykälässä säädettäisiin siitä, että kirkkohallituksen päätöksellä jäsenrekisteristä luovutettuja 6 a §:n 2 momentissa tarkoitettuja tietoja saisi käyttää vain siihen käyttötarkoitukseen, mihin ne on luovutettu. Säännös perustuu henkilötietolain 7 §:ssä säädetylle käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteelle, joka on yksi henkilötietojen käsittelyn keskeisistä periaatteista. Tietojen edelleen luovutus olisi mahdollista vain, jos asiasta olisi laissa säädetty tai kirkkohallitus olisi antanut siihen nimenomaisen luvan. Lupa voisi sisältyä 6 a §:n 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen. Tietojen edelleen luovuttaminen olisi mahdollista vain sellaisissa tapauksissa, joissa luovutettavat tiedot olisivat esitystavaltaan tai sisällöltään yleisiä tai joissa edelleen luovutuksen salliminen ei missään tapauksessa vaarantaisi yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa.
Kirkkohallituksella olisi tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus jäsenrekisterin tietojen käytön ja suojauksen valvontaa ja seurantaa varten. Koska jäsenrekisteristä luovutetuissa tiedoissa on kyse arkaluontoiseksi määritellyistä henkilötiedoista sekä tiedoista, jotka saattaisivat väärinkäytettynä vaarantaa yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa, voidaan säännöstä pitää perusteltuna. Tiedonsaanti- ja valvontaoikeus kohdistuisi pääsääntöisesti seurakuntien ja seurakuntayhtymien käytössä oleviin asiakastietojärjestelmiin ja niiden tietoihin. Säännös on tarkoitettu soveltamisalaltaan suppeaksi ja valvonnan tulisi ensisijassa tapahtua yhteistyössä ja vapaaehtoisin toimin.
Lisäksi pykälässä säädettäisiin kirkkohallituksen tiedonsaantioikeudesta jäsenrekisteristä luovutettujen tietojen käyttäjiltä tietojen käytön ja suojauksen seurantaa ja valvontaa varten. Kirkkohallituksella olisi tarvittaessa myös oikeus määrätä tarkastaja, jolla olisi oikeus tutkia salassapitosäännösten estämättä jäsenrekisteristä luovutettujen tietojen käsittelyssä käytetyt laitteet ja ohjelmistot sekä päästä tässä yhteydessä tiedon käyttäjänä olevan seurakunnan tai seurakuntayhtymän hallinnassa oleviin tiloihin. Tarkastus olisi toteutettava niin, että siitä ei aiheudu tarkastuksen kohteelle tarpeettomasti haittaa eikä kustannuksia. Valvonta voisi olla sekä ennakollista että luovuttamisen jälkeen tapahtuvaa.
8 §.Jäsenrekisterin käyttöoikeus sekä käyttöoikeus- ja lokirekisteri. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan uutta säännöstä siitä, että keskusrekisterin johtaja voisi määrätä alaisenaan toimivan viranhaltijan päättämään käyttöoikeuden myöntämisestä tai poistamisesta. Viranhaltija voisi myöntää ja poistaa käyttöoikeuden vain niiltä osin, kun keskusrekisterin johtaja on päätöksessään määrännyt. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että hän voisi päättää käyttöoikeudesta niiden työntekijöiden osalta, joiden esimiehenä hän toimii. Keskusrekisterin johtajan määräys alaiselleen viranhaltijalle ei voi olla hänen omaa toimivaltaansa laajempi. Päätösvalta käyttöoikeudesta tarkoittaa sekä sen myöntämistä että poistamista. Muutoksella ei olisi muutoin vaikutusta keskusrekisterin johtajan vastuuseen, velvollisuuksiin eikä tehtäviin. Keskusrekisterin johtajalla säilyisi edelleen oikeus päättää jäsenrekisterin käyttöoikeuksista keskusrekisterin toimipiirissä.
14 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälään ehdotetaan uutta 2 momenttia, jossa säädettäisiin nykyisiä säännöksiä tarkentaen ja selkeyttäen kirkkohallituksen oikeudesta käyttää käyttöoikeusrekisterin ja lokirekisterin tietoja sekä oikeudesta tietojen luovuttamiseen. Tältä osin viitattaisiin väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 5 luvussa oleviin säännöksiin. Kirkkohallitus saisi soveltuvin osin samat oikeudet käyttää ja luovuttaa tietoja kuin Väestörekisterikeskuksella on oikeus luovuttaa väestötietojärjestelmän käyttäjärekisterin ja lokirekisterin tietoja.
Nykyisen väestötietolain 54 §:ää vastaavasti kirkkohallitus saisi käyttää käyttöoikeusrekisteriin talletettuja tietoja jäsenrekisterin tietojen käsittelyn hallintaa, seurantaa, valvontaa ja suojausta varten. Tämä tarkoittaisi järjestelmän tietojen käytön ja suojauksen yleistä seurantaa ja valvontaa. Hallinnalla taas tarkoitettaisiin asianmukaisessa järjestyksessä myönnettyjen käyttöoikeuksien ylläpitoa. Kirkkohallitus saisi käyttää käyttöoikeusrekisteriin talletettuja tietoja jäsenrekisterin tietojen käytön määrän ja laajuuden sekä kustannusten seurannan ja jaon selvittämistä varten. Kysymys olisi käyttöoikeusrekisterin käyttötarkoitukseen ja olemassaoloon liittyvästä keskeisestä perustarpeesta tai käyttöominaisuudesta. Tarvittaessa käyttöoikeusrekisteriin talletettuja tietoja voitaisiin käyttää jäsenrekisterin tietojen käyttöä koskevan laskutuksen hoitamista varten. Säännöstä ei kuitenkaan tältä osin sovellettaisi ennen kuin kirkolliskokous tekisi erillisen päätöksen siitä, että jäsenrekisterin käyttö muuttuisi rekisterinpitäjille maksulliseksi. Lisäksi kirkkohallitus saisi käyttää käyttöoikeusrekisteriin talletettuja tietoja jäsenrekisterin toimivuuden varmistamista ja parantamista sekä tietojen käyttöä koskevien ongelmien selvittämistä varten. Käyttötarve liittyisi kiinteästi henkilötietolain 9 §:ssä tarkoitetun virheettömyysvaatimuksen toteuttamiseen. Tietojen käyttöä koskevat ongelmat voisivat koskea sekä toiminnallisia että teknisiä seikkoja.
Väestötietolain 55 §:ää vastaavasti kirkkohallitus voisi luovuttaa siinä luetelluille viranomaisille käyttöoikeusrekisteriin talletettuja tietoja noudattaen soveltuvin osin väestötietolain 4 luvun säännöksiä. Sovellettaviksi tulisivat lähinnä luovuttamisen yleisiä edellytyksiä, tunnuksen luovuttamista, luovuttamisen tapoja ja keinoja sekä luovutusmenettelyä koskevat 4 luvun säännökset. Kirkkohallitus voisi luovuttaa käyttöoikeusrekisteriin talletettuja tietoja poliisi-, esitutkinta- ja syyttäjäviranomaiselle sekä tuomioistuimelle rikoksen ehkäisemistä ja selvittämistä varten. Tietoja voisi luovuttaa lisäksi tietosuojavaltuutetulle ja tietosuojalautakunnalle tietosuojan valvonnan toteuttamista varten sekä käyttöoikeuden saaneelle seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle käytön ja siitä aiheutuneiden kustannusten seurantaa ja valvontaa varten. Lisäksi kirkkohallitus voisi luovuttaa käyttöoikeusrekisteriin talletettuja tietoja muuta yksilöityä tarkoitusta varten, jos tietojen käyttäjä ja hänen edustamansa seurakunta tai seurakuntayhtymä olisi antanut tähän nimenomaisen suostumuksensa. Suostumus tulisi aina vaatia kirjallisessa muodossa ja sen tulisi olla yksilöity.
Väestötietolain 57 §:ää sovellettaisiin siihen, mihin tarkoituksiin kirkkohallitus saisi käyttää lokirekisteriin talletettuja tietoja toiminnassaan. Kirkkohallitus saisi käyttää lokirekisteriin talletettuja tietoja jäsenrekisterin tietojen käsittelyn seurantaa ja valvontaa sekä tietoturvallisuuden ylläpitoa varten. Tällä tarkoitettaisiin järjestelmän tietojen käytön ja suojauksen yleistä seurantaa ja valvontaa. Kysymys olisi lokirekisterin käyttötarkoitukseen ja olemassaoloon liittyvästä keskeisestä perustarpeesta tai käyttöominaisuudesta. Lokirekisteriin talletettuja tietoja voitaisiin käyttää tarvittaessa myös jäsenrekisterin tietojen käytön määrän ja kustannusten seurannan ja jaon selvittämistä sekä laskutuksen hoitamista varten. Säännös otettaisiin käyttöön tilanteissa, joissa kirkolliskokous tekisi erillisen päätöksen jäsenrekisterin käytön maksullisuudesta. Kirkkohallitus saisi käyttää lokirekisteriin talletettuja tietoja jäsenrekisterin tietojen luotettavuuden ja ajantasaisuuden selvittämistä varten. Kyse on tietojärjestelmään talletettujen tietojen eheydestä ja käyttötarve liittyy kiinteästi henkilötietolain 9 §:ssä tarkoitetun virheettömyysvaatimuksen toteuttamiseen. Lisäksi kirkkohallitus saisi käyttää lokirekisteriin talletettuja tietoja jäsenrekisterin toimivuuden varmistamista ja parantamista sekä tietojen käyttöä koskevien ongelmien selvittämistä varten, mikä käyttötarve liittyy kiinteästi henkilötietolain 9 §:ssä tarkoitetun virheettömyysvaatimuksen toteuttamiseen.
Väestötietolain 58 §:ää sovellettaisiin siihen, kenelle kirkkohallitus voisi luovuttaa lokirekisteriin talletettuja tietoja. Tietojen luovuttamisessa olisi noudatettava soveltuvin osin väestötietolain 4 luvun säännöksiä. Samoin kuin käyttöoikeusrekisterin tietoja kirkkohallitus voisi luovuttaa lokirekisteriin talletettuja tietoja poliisi-, esitutkinta- ja syyttäjäviranomaiselle sekä tuomioistuimelle rikoksen ehkäisemistä ja selvittämistä varten. Lisäksi kirkkohallitus voisi luovuttaa lokirekisteriin talletettuja tietoja tietosuojavaltuutetulle ja tietosuojalautakunnalle tietosuojan valvonnan toteuttamista varten. Lokirekisteriin talletettuja tietoja voitaisiin luovuttaa käyttöoikeuden saaneelle seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle käytön seurantaa ja valvontaa varten. Kysymys olisi lokirekisterin käyttötarkoitukseen ja olemassaoloon liittyvästä keskeisestä perusominaisuudesta. Lokirekisteriin talletettuja tietoja voisi luovuttaa myös sille henkilölle, jonka väestötietojärjestelmään talletetut tiedot ovat olleet käsittelyn kohteena. Luovuttamisessa noudatettaisiin soveltuvin osin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 ja 12 §:ää.
Käyttöoikeusrekisterin ja lokirekisterin käyttöoikeutta ja tietojen luovuttamista koskevat säännökset ovat tyhjentäviä.
19 luku. Tuomiokapituli
7 §.Suullinen käsittely, katselmus ja kuuleminen. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi yleisperusteluissa tarkemmin kerrotuin perustein. Tarvetta hallintolain kanssa päällekkäiseen sääntelyyn ei ole.
24 luku. Alistaminen ja muutoksenhaku
3 §.Oikaisuvaatimus. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan uutta 3 a kohtaa, jossa säädettäisiin oikaisuvaatimuksen tekemisestä keskusrekisterin johtajan tekemään päätökseen. Suurin osa keskusrekistereistä toimii seurakuntayhtymän muodostavien seurakuntien rekisterinpitäjänä. Oikaisuvaatimus tehtäisiin siten seurakuntayhtymän yhteiselle kirkkoneuvostolle. Osa keskusrekistereistä on kuitenkin alueellisia, jolloin siihen voi kuulua useampia itsenäisiä seurakuntia tai seurakuntayhtymän ulkopuolisia seurakuntia. Oikaisuvaatimus tehdään tällöin sen seurakuntayhtymän yhteiselle kirkkoneuvostolle tai sen seurakunnan kirkkoneuvostolle, jonka alaisuudessa keskusrekisteri toimii.
Oikaisuvaatimusta kirkonkirjoihin sisältyvien ennen 1.10.1999 talletettujen väestötietojen oikaisun osalta ei kuitenkaan käsiteltäisi lopullisesti seurakunnan toimielimessä, jos tämä ei voisi hyväksyä kirkkoherran tai rekisterijohtajan päätöksestä tehtyä oikaisuvaatimusta. Yhteisen kirkkoneuvoston tai kirkkoneuvoston tulisi tällöin saattaa asia nykyisen väestötietolain 80 §:n 8 kohdan mukaisesti maistraatin käsiteltäväksi kahden viikon kuluessa oikaisuvaatimuksen saapumisesta. Jos väestötieto on talletettu jäsenrekisteriin 1.10.1999 tai myöhemmin, väestötietoon haetaan oikaisua nykyisen väestötietolain 75 §:n mukaisesti henkilön kotikunnan maistraatilta. Asiasta säädetään pykälän 4 momentissa, jonka viittaussäännökset ehdotetaan samalla korjattavaksi. Koska sekä henkilötietolakiin että väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annettuun lakiin viitataan jo lain 16 luvun 14 §:ssä, lakien säädösnumerot ehdotetaan samalla poistettavaksi tarpeettomina.
13 §.Jatkovalitus. Pykälä koskee valitusta hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Luvun 4 §:ssä säädetään kirkollisvalituksen tekemisestä kirkkovaltuuston, yhteisen kirkkovaltuuston, seurakunnan ja hiippakunnan vaalilautakunnan, hiippakuntavaltuuston, tuomiokapitulin ja kirkkohallituksen päätökseen sekä kirkkoneuvoston, seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkoneuvoston oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen. Lisäksi luvun 8 ja 8 a §:ssä säädetään valittamisesta eläkepäätöksestä ja oikeusturvakeinoista hankinta-asiassa.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi yleisperusteluissa tarkemmin kerrotuin perustein siten, että hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus antaa siihen luvan.
25 luku. Täydentäviä säännöksiä
14 §.Poikkeusolot. Pykälään ehdotetaan yleisen lainsäädännön uudistuksista aiheutuvia muutoksia, jotka eivät pääsääntöisesti vaikuta sen asiasisältöön. Samalla pykälän sanamuotoa tarkistettaisiin. Pykälässä säädettäisiin kirkon hallinnon ja toiminnan jatkuvuuden turvaamisesta poikkeusoloissa. Jos kirkolliskokous ei voi tällöin kokoontua, kirkkohallituksella on toimivalta 1 ja 2 momentissa mainituissa, normaalioloissa kirkolliskokoukselle kuuluvissa tehtävissä. Pykälä voi tulla sovellettavaksi vain silloin, kun valtioneuvoston asetuksella on säädetty valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien soveltamisen aloittamisesta. Pykälässä ei enää viitattaisi puolustustilalakiin, jossa säädetään yksilöiden oikeuksien rajoittamisesta.
Kirkkohallitus voi antaa enintään vuoden ajaksi määräyksiä muun muassa kirkon keskusrahaston talousarviosta sekä kirkkohallituksen, seurakuntien ja seurakuntayhtymien hallinnosta ja muista poikkeusolojen vaatimista toimenpiteistä. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa ei enää viitattaisi kirkkohallituksen yhteydessä toimiviin toimielimiin. Nykyistä kirkkolakia valmisteltaessa näillä tarkoitettiin kirkon keskuksia, jotka kuitenkin kirkkolain muutoksessa liitettiin osaksi kirkkohallitusta. Siten se jäi viittaamaan vain kirkon ulkoasiain neuvostoon. Kirkon keskushallinnon uudistuksen myötä säännös jää tarpeettomaksi tältä osin.
Kirkkohallitus voi myös siirtää seurakuntavaalien toimittamista määräajaksi tai toistaiseksi. Vaikka säännös mahdollistaa seurakuntavaalien siirtämisen kirkkohallituksen määräyksellä, lähtökohtana tulee kuitenkin olla, että vaalit toimitetaan myös poikkeusoloissa.
Lisäksi kirkkohallitus voi antaa määräyksiä toimivallan siirtämisestä seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä.
Kirkkohallituksen poikkeusoloissa antama väliaikainen määräys on saatettava kirkolliskokouksen käsiteltäväksi heti, kun se voi kokoontua. Kirkolliskokouksen on päätettävä, saako määräys jäädä voimaan sellaisenaan vai onko se kumottava kokonaan tai osittain ja onko se voimassa kirkkohallituksen määräämän vai sitä lyhyemmän ajan.
15 §.Päätösvaltaisuus poikkeusoloissa. Tuomiokapitulin ja kirkkohallituksen päätösvaltaisuus poikkeusoloissa pyritään varmistamaan säätämällä toimielimille oikeus tehdä välttämättömät ja kiireelliset päätökset vajaalukuisina.
Tuomiokapitulin puheenjohtajana toimiminen kuuluu piispan tehtäviin. Kirkkolain 18 luvun 2 §:n mukaan piispan sijaisena toimii tuomiorovasti tai tämän estyneenä ollessa virassa vanhempi pappisasessori. Tuomiokapituli voi siten normaalioloissa kokoontua kokoonpanossa, jossa puhetta johtaa pappisasessori. Tuomiokapitulin päätösvaltaisuus poikkeusoloissa edellyttää näin ollen, että läsnä on vähintään yksi pappi, joka voi toimia puheenjohtajana.
15 a §.Poikkeusoloihin ja kriisitilanteisiin varautuminen sekä varautumisen johtaminen. Uudessa pykälässä säädettäisiin seurakuntien, seurakuntayhtymien, hiippakuntien ja kirkkohallituksen velvollisuudesta varautua poikkeusoloihin sekä varautumisen johtamisesta. Pykälän taustalla ovat valmiuslain 12 ja 13 §, jossa säädetään valtion ja kuntien varautumisvelvollisuudesta. Varautumiseen kuuluu valmiussuunnitelman laatiminen ja poikkeusolojen edellyttämän toiminnan valmisteleminen etukäteen sekä muut toimenpiteet, joilla varmistetaan tehtävien hoitaminen mahdollisimman hyvin myös poikkeusoloissa. Valmiussuunnittelun asianmukainen toteuttaminen edellyttää osaamisen kehittämistä seurakunnissa. Myös resurssien riittävyydestä on huolehdittava.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin seurakuntien velvollisuudesta varautua henkisen huollon tarjoamiseen kriisitilanteissa. Kriisitilanteilla tarkoitetaan esimerkiksi suuronnettomuutta, infrastruktuurin häiriötilannetta, luonnonkatastrofia ja pandemiaa. Henkisen huollon tarve liittyy usein sellaisiin kriisitilanteisiin, joissa ei ole kysymys valmiuslaissa määritellyistä poikkeusoloista. Seurakuntien tulee varautua henkisen huollon tarjoamiseen esimerkiksi järjestämällä työntekijöilleen koulutusta.
Seurakuntien ja seurakuntayhtymien varautumista johtaa ja valvoo hiippakunnan tuomiokapituli, jolle tehtävän jo nykytilanteessa voidaan katsoa kuuluvan kirkkojärjestyksen 19 luvun 1 §:n nojalla. Kun kirkkohallituksen tehtäviin kuuluu hoitaa kirkon yhteistä toimintaa ja hallintoa, on luonnollista, että sen tehtävä on johtaa kirkon keskushallinnon varautumista.
Varautuminen tapahtuu yhteistoiminnassa valtion ja kuntien viranomaisten kanssa. Kirkkohallitus on julkaissut seurakuntien varautumisen tueksi valmiussuunnitelman laatimisohjeen ja henkisen huollon toimintaohjeen.