1.1
Tietoyhteiskuntakaari
3 §.Määritelmät. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 a kohta, jonka mukaan haitallisella häiriöllä tarkoitetaan häiriötä, joka vaarantaa radionavigoinnin tai turvallisuusradioviestinnän toiminnan tai joka muutoin vakavasti heikentää sellaista radioviestintää tai radiomääritystä, joka toimii sovellettavien säännösten mukaisesti, tai estää tai toistuvasti keskeyttää tällaisen toiminnan. Haitallisen häiriön määritelmä liittyy radiohäiriöiden selvitystä, tunnistamista ja paikallistamista koskevien säännösten soveltamiseen sekä radiolaitteille asetettavien olennaisten vaatimusten täyttymisen arviointiin.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 14 a kohta, jonka mukaan radiolaiterajapinnalla tarkoitetaan radiotaajuuksien säännellyn käytön tarkkaa määrittelyä. EU:n jäsenvaltioille on säädetty velvoite ilmoittaa ne radiorajapinnat, joita ne aikovat säännellä ja jotka eivät ole radiotaajuuksien tai radiolaitteiden yhdenmukaistettua käyttöä unionissa koskevien päätösten mukaisia ja jotka siten asettavat kansallisia rajoitteita. Tietojen ilmoittamisesta yhteiseen eurooppalaiseen tietokantaan on säädetty valtioneuvoston päätöksellä 802/1999. Radiolaiterajapintojen tietoja tarvitaan radiolaiteluokkien nimeämiseen, ja ne liittyvät myös velvoitteisiin, joita teleyrityksille voidaan asettaa yleisen viestintäverkon teknisten tietojen ilmoittamisesta. Määritelmä vastaa radiolaitedirektiivin määritelmää.
Pykälän 17 kohdassa olevaa radioviestinnän määritelmää ehdotetaan muutettavaksi siten, että radioviestinnällä tarkoitetaan viestintää radioaaltojen avulla. Määritelmään lisättäisiin myös radiomääritys, jolla puolestaan tarkoitetaan esineen sijainnin, nopeuden tai muun luonteenomaisen piirteen määrittämistä tai näihin parametreihin liittyvien tietojen hankkimista radioaaltojen etenemisominaisuuksien avulla. Radioviestinnän ja radiomääritelmän määritelmät on kirjattu pykälän 17 kohtaan yhdeksi määritelmäksi, koska nykyinen tietoyhteiskuntakaaren radioviestinnän määritelmä ei asiallisesti erotellut radioviestintää ja radiomääritystä. Määritelmien tarkentaminen ei vaikuta niiden tietoyhteiskuntakaaren säännösten soveltamiseen, jotka liittyvät radioviestintään. Tarkennetut määritelmät vastaavat radiolaitedirektiivin määritelmiä sekä puitedirektiivin 2 artiklan r-kohtaa.
Ehdotetaan muutettavaksi 3 pykälän 40 kohdassa säädettyä välitystiedon määritelmää radioviestinnän osalta. Määritelmää muutettaisiin siten, että välitystiedon määritelmästä poistettaisiin tieto radiolähettimen lajista. Radiolähettimen lajilla tarkoitetaan tietoa siitä, onko radiolähetin esimerkiksi matkapuhelin tai kaukosäädin.
Tieto viestinnässä käytettävän radiolähettimen lajista ei yleensä ole yhdistettävissä yksittäiseen luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön. Tämä johtuu siitä, että käytössä olevien erilajisten radiolähettimien määrä on Suomessa nykyisin erittäin suuri. Tästä syystä voidaan katsoa, ettei tieto radiolähettimen lajista tarvitse enää itsenäistä suojaa välitystietona. Samalla tiedon hyödyntäminen esimerkiksi uudenlaisissa digitaalisissa liiketoimintamalleissa helpottuisi. Siltä osin kuin tieto olisi ehdotetun muutoksen jälkeen yhdistettävissä yksittäiseen henkilöön, saisi se kuitenkin suojaa henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn kautta.
Määritelmä ei kata päätelaitteen ja langattoman verkon välisiä radiosignaaleja, joilla päätelaite ylläpitää valmiutta yhteydenmuodostuksen aloittamiseen ja verkkolaite ylläpitää tietoa kuuluvuusalueellaan olevista päätelaitteista. Näitä signaaleja ei käsitellä viestin välittämiseksi, joten niitä ei ole tarkoituksenmukaista ottaa mukaan välitystietojen sääntelyn piiriin. Niitä ei ole tarkoitettu yleisesti vastaanotettavaksi, joten niiden käsittely ei ole sallittua voimassa olevan lain 136 §:ssä yleisesti vastaanotettavaksi tarkoitetun radioviestinnän tai sen välitystietojen käsittelyoikeuden nojalla. Näiden radiosignaalien käsittelyoikeus ehdotetaan nyt sallittavan 136 §:n muutoksella muutamatta kuitenkaan tältä osin välitystiedon määritelmää.
28 §.Lyhytaikainen ohjelmistotoimilupa. Pykälän 1 momentin 2 kohtaa esitetään muutettavaksi siten, että lyhytaikainen enintään vuoden kerrallaan voimassa oleva ohjelmistotoimilupa televisio- tai radiotoimintaan digitaalisessa joukkoviestintäverkossa voidaan myöntää, jos toiminnan viikoittainen kesto olisi enintään kaksitoista tuntia. Käytännössä on ollut tapauksia, joissa voimassa olevan lain kahdeksan tunnin viikoittaisen enimmäiskeston raja on estänyt vuoden mittaisen televisiotoiminnan toimiluvan myöntämisen. Kokonaisviikkotuntimäärän pienuuden ja kausiluontoisuuden vuoksi kyseessä olisi kuitenkin ollut pykälässä tarkoitettu vähäinen televisiotoiminta.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että siinä säädetty lyhytaikaisten ohjelmistotoimilupien niin sanottu ketjutuskielto koskisi saman toiminnan harjoittajan lisäksi myös pääosin saman ohjelmiston lähettämistä. Momenttiin ehdotetaan myös lisättäväksi säännös karenssiajan pituudesta. Ehdotetun lisäyksen mukaan karenssiaika olisi samanpituinen kuin analogisessa radiotoiminnassa.
Pykälän 2 momentin soveltamisen joustavoittamiseksi siihen ehdotetaan lisättäväksi myös Viestintävirastolle oikeus poiketa ketjutuskiellosta, jos harjoitettava toiminta ei olisi päivittäistä tai jos toiminta ei olisi muuten jatkuvaa tai säännöllistä. Poikkeamisoikeutta voitaisiin soveltaa erityisesti silloin, kun kyse olisi satunnaisesta tai toistuvasti hyvin lyhytkestoisesta toiminnasta, jossa toiminnan kesto olisi vain muutamia päiviä kerrallaan. Toiminnan kausiluontoisuuden tai vähäisyyden vuoksi pitkäaikaisen ohjelmistotoimiluvan hakeminen ei olisi tarkoituksenmukaista. Viestintävirasto voisi poikkeamismahdollisuuden perusteella myöntää perättäisen lyhytaikaisen ohjelmistotoimiluvan samalle pykälässä tarkoitetulle toimijalle ilman karenssiaikaa. Esimerkkinä voidaan mainita talvikauden aikana jääkiekon tai muun talviurheilun lähettämiseen tarvittavat lyhytaikaiset ohjelmistotoimiluvat, jos lähetystoiminta ei ole päivittäistä.
29 §.Ohjelmistotoimiluvan muuttaminen. Sääntelyn selkeyttämiseksi pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että ohjelmistotoimiluvan myöntäneen viranomaisen sijaan ohjelmisto-toimiluvan voisi muuttaa toimilupaviranomainen.
32 §.Ohjelmistotoimiluvan peruuttaminen. Sääntelyn selkeyttämiseksi pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ohjelmistotoimiluvan myöntäneen viranomaisen sijaan ohjelmistotoimiluvan voisi peruuttaa toimilupaviranomainen. Lisäksi 1 momentin 1 kohtaan lisätään ohjelmistotoimiluvan peruuttamisen edellytyksiin syyllistyminen rikoslain 11 luvun 10 tai 10 a §:ssä rangaistavaksi säädettyyn kiihottamiseen kansanryhmää vastaan tai sen törkeään tekomuotoon. Joukkoviestiminä televisio ja radio tarjoavat kanavan viharikosten tekemiseen. Kiihottamisrikokseen syyllistyneen televisio- tai radiotoiminnan harjoittajan ei voida katsoa olevan enää sellainen, että toimiluvanhaltijan toimilupaa ei voitaisi peruuttaa. Ohjelmistotoimilupa voidaan lähtökohtaisesti myöntää hakijalle, jonka ei perustellusta syystä epäillä rikkovan tietoyhteiskuntakaaren säännöksiä. Ohjelmistotoimiluvan myöntämisen edellytyksenä on perinteisesti pidetty nimenomaan toimintaan liittyvän erityislainsäädännön noudatta-minen. Vastaavasti peruuttamisen edellytyksiin tulisi lisätä kiihottamisrikoksiin syyllistyminen. Toimilupaviranomaisella tulisi olla selkeä toimivalta peruuttaa toimilupa.
Pykälän 1 momentin mukaan toimilupaviranomaisella olisi edelleen harkintavalta sen suhteen, täyttyvätkö ohjelmistotoimiluvan peruuttamisen edellytykset.
33 §.Ohjelmistotoimiluvasta luopuminen. Sääntelyn selkeyttämiseksi pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että ohjelmistotoimiluvan myöntäneen viranomaisen sijaan ohjelmisto-toimiluvasta luopumisesta tai osittaisesta ohjelmistotoimiluvasta luopumisesta tulisi ilmoittaa Viestintävirastolle, jolle tehdään muutkin toiminnan harjoittamista koskevat ilmoitukset. Samoin sääntelyn selkeyttämiseksi säännöksessä nimenomaisesti säädettäisiin, että ohjelmistotoimiluvasta voisi luopua kokonaan luopumisen sijasta myös osittain. Osittainen luopuminen merkitsisi toimiluvan nojalla harjoitettavan toiminnan supistamista siten, että toiminnan väestöpeitto pienenisi toiminnan säilyessä muuten ennallaan. Vastaavasti toimiluvan muiden ehtojen muutos katsottaisiin tietoyhteiskuntakaaren 29 §:n mukaiseksi toimiluvan muuttamiseksi, johon tarvitaan lupaviranomaisen myönteinen päätös.
36 §.Ohjelmistotoimiluvan myöntäminen analogiseen radiotoimintaan. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta. Muutoksella laajennettaisiin Viestintäviraston oikeusharkintaa radiotoiminnan ohjelmistotoimilupien myöntämisessä siten, että ohjelmistotoimilupaa ei olisi myönnettävä, jos toimiluvan myöntäminen estäisi radiotaajuuksien tehokasta tai tarkoituksenmukaista käyttöä. Viestintäviraston taajuussuunnittelun tavoitteena on muun muassa tukea langattoman tietoyhteiskunnan kehittymistä avaamalla toimintaedellytyksiä uusille radiotaajuuksien käyttötarkoituksille ja antamalla nykyisille käyttäjille mahdollisimman suuri hyöty käytettävissä olevista taajuuksista. Tehokas radiotaajuuksien käyttö edellyttää pitkäjänteistä taajuussuunnittelua.
Tietoyhteiskuntakaaren säätämisen yhteydessä pidettiin tarkoituksenmukaisena, että taajuuksien käytön tekninen valmistelu ja tietyissä tapauksissa myös päätökset tehdään asiantuntijavirastossa eli Viestintävirastossa. Erityisesti analogiseen radiotoimintaan myönnettävien ohjelmistotoimilupa-asioiden käsittelyn yhteydessä Viestintävirastolla ei kuitenkaan ole ollut mahdollisuutta ratkaista 36 §:n mukaisesti hakemuksia silloin, kun yksittäistä analogisen radiotoiminnan taajuutta on hakenut useampi toimija. Käytännössä kuitenkin useimmat tällaiset tilanteet olisivat ratkaistavissa taajuuden tehokkaan käytön edistämisen perusteella ilman, että niissä olisi tarve tarkoituksenmukaisuusharkintaan.
Tietoyhteiskuntakaaren esitöissä on jo muun muassa todettu, että tilanteissa, joissa analogiseen radiotoimintaan olisi osoitettavissa uusia taajuuksia, joille ei niiden kattaman alueen väestöpeiton, niiden tarjoamien liiketoimintamahdollisuuksien tai potentiaalisten toimijoiden kiinnostuksen puutteen vuoksi, olisi tarkoituksenmukaista myöntää uutta ohjelmistotoimilupaa, Viestintävirasto voi liittää tällaiset taajuudet määräyksessä jo oleviin taajuuskokonaisuuksiin. Vastaavasti Viestintävirasto voisi jatkossa taajuuksien tehokkaan käytön varmistamisiksi tehdä taajuuksien käytön osalta teknisiä ratkaisuja siitä, millaiseen kokonaisuuteen tietty taajuus tulisi liittää. Käytännössä kyse olisi esimerkiksi tilanteista, joissa useampi hakija olisi kiinnostunut yksittäisestä taajuudesta ja taajuus olisi selkeästi teknisesti ja taajuuksien tehokkaan käytön kannalta liitettävissä tiettyyn taajuuskokonaisuuteen esimerkiksi päällekkäisten radioverkon peittoalueiden minimoimiseksi tai tilanteissa, joissa sallitulta säteilyteholtaan korkeaa taajuutta on haettu pelkästään verkon peittoa täydentävälle täytelähettimelle.
Päätöksen tekeminen ei jatkossakaan edellyttäisi siten Viestintävirastolta tarkoituksenmukaisuusharkintaa, vaan viraston tulisi tehdä ratkaisunsa puhtaasti taajuuksien teknisen tehokkuuden varmistamisen näkökulmasta.
40 §.Radioluvan myöntäminen. Analogista radiotoimintaa, jossa toiminnan kesto on enintään kolme kuukautta, saa harjoittaa lain 34 §:n 2 momentin mukaan ilman ohjelmistotoimilupaa. Lain 40 §:n 5 momentissa säädetään kyseisen toiminnan ketjutuskiellosta. Koska toiminta ei edellytä ohjelmistotoimilupaa, ketjutuskiellosta on säännös radioluvan myöntämistä koskevassa 40 §:ssä. Jotta digitaalista lyhytaikaista televisio- ja radiotoimintaa koskeva sääntely ja analogista lyhytaikaista radiotoimintaa koskeva sääntely vastaisivat toisiaan, ehdotetaan 40 §:n 5 momenttia muutettavaksi samoin kuin 28 §:n 2 momenttia. Myös analogisen radioon tulisi sovellettavaksi Viestintäviraston mahdollisuus poiketa ketjutuskiellosta silloin, kun toiminta on tilapäistä, tai jos toiminta ei olisi muuten jatkuvaa tai säännöllistä.
Etenkin kesäkaudella pienet toimijat tarjoavat tyypillisesti radiopalveluita rajatulla alueella. Useimmiten tällaisia tapahtumia ovat pienillä rajatuilla alueilla järjestettävät urheilutapahtumat, kuten motocross-kilpailut, erilaiset messut ja esimerkiksi kausittaiset harrasteryhmien radiopäivät. Tapahtumia voi olla samoissa paikoissa kausittain useita eri toimijoiden järjestäminä ja niihin haetaan tavanomaisesti päivän tai kahden radiolupa kerrallaan.
Voimassa oleva sääntely ei sisällä minkäänlaista joustomahdollisuutta ketjutuskiellosta. Samalle toiminnanharjoittajalle ei voida samalle alueelle myöntää uutta radiolupaa kuin aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua edellisen radioluvan voimassaolon päättymisestä. Ketjutuskieltoa on sovellettava, vaikka aiempi lupa olisi ollut vain esimerkiksi päivän mittainen. Toimijalla olisi mahdollisuus hakea toki radiolupaa kyseiselle alueelle kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Radioitavia yksittäisiä tapahtumia saattaa kuitenkin olla huhtikuusta lokakuuhun, jolloin karenssi estää tällaisen pienimuotoisin toiminnan osaltaan kokonaan. Kolmen kuukauden radiolupa ei myöskään ole radiotaajuuksien tehokkaan käytön kannalta tarkoituksenmukainen, koska aito radioluvan tarve on vain muutamille päiville kerrallaan. Mahdollisille alueella toi-miville muille lyhytaikaisen radiotoiminnan harjoittajille tulisi myös aina löytää vaihtoehtoinen taajuus. Mahdollisuus ketjutuskiellosta poikkeamiseen mahdollistaisi radiolupien myöntämisen tällaisissa lyhytaikaisen radiotoiminnan tapauksissa joustavasti ja taajuuksien käytön kannalta mahdollisimman tehokkaasti. Kuitenkin esimerkiksi päivän mittaisia lupia myönnettäessä tulee kiinnittää huomiota siihen, ettei toiminta ole päivittäistä tai muuten säännöllistä tai jatkuvaa. Tällaisen, esimerkiksi päivän mittaisen, luvan tarve tulee olla tilapäinen eikä se voi johtaa jatkuvaan radiotoiminnan harjoittamiseen.
48 §.Radioluvan siirtäminen ja vuokraaminen. Muun kuin verkko- tai ohjelmistotoimilupaa edellyttävään toimintaan tarkoitetun radioluvan saa siirtää. Siirrosta on pykälän 2 momentin mukaan ilmoitettava viipymättä Viestintävirastolle, joka voi hylätä radioluvan siirron, jos on ilmeistä, että lain 41 §:ssä säädetyt radioluvan myöntämisen tai hylkäämisen edellytykset eivät täyty. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Viestintävirasto voisi hylätä radioluvan siirron myös niissä tapauksissa, joissa käytännössä olisi kyse lain 40 §:n 5 momentissa tarkoitetun niin sanotun lyhytaikaisen radiotoiminnan ketjuttamisen kiellon kiertämisestä.
108 §.Viestintäpalvelusopimus. Pykälän 2 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin internetyhteyspalvelun tiedonsiirtonopeuden vaihteluvälin ilmoittamista koskeva säännös päällekkäisenä sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksessa säädetyn kanssa.
Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan d alakohta edellyttää kiinteiden yhteyksien osalta nopeuden ilmoittamista viestintäpalvelusopimuksissa voimassa olevan tietoyhteiskuntakaaren 108 §:n 2 momentin 2 kohdan asettamia vaatimuksia useammalla mittarilla. Sopimuksiin on alakohdan mukaan sisällytettävä selkeä ja ymmärrettävä selvitys siitä, mikä on internetyhteyspalvelun minimi-, normaali-, maksimi- ja mainostettu nopeus ladatessa tietoja verkosta ja verkkoon.
Voimassa olevan tietoyhteiskuntakaaren 108 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan yhteysnopeuden vaihteluväli tulee ilmoittaa myös mobiililaajakaistaa koskevassa viestintäpalvelusopimuksessa. Viestintävirasto ei kuitenkaan ole asettanut mobiilitekniikalla toteutettujen liittymien nopeuden alarajalle mitään numeerista vähimmäisvaatimusta. Tämä johtuu siitä, että mobiiliverkoissa ei voi käytännössä taata miniminopeutta muun muassa käyttäjien liikkuvuuden takia, ja mobiiliverkoille ovat ominaisia nopeuden suuret vaihtelut eri verkkotekniikoiden välillä tai jopa saman verkkotekniikan sisällä. Sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksen mukaan mobiililaajakaistoista tulee ilmoittaa loppukäyttäjille arvioitu maksimi- ja mainostettu nopeus ladatessa tietoja matkapuhelinverkosta ja -verkkoon. Vaatimus alarajan ilmoittamisesta siis poistuu matkapuhelinverkon liittymien osalta.
Lainsäädännön selkeyttämiseksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa viitattaisiin sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetukseen vaihteluväliä koskevan sääntelyn osalta.
Sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetus antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden säilyttää ja hyväksyä asetuksessa säädettyjä läpinäkyvyysvelvoitteita pidemmälle meneviä toimenpiteitä. Internetyhteyspalvelun nopeuden ilmoittamistavasta ei katsota tarpeelliseksi säätää kansallisesti asetusta pidemmälle meneviä velvoitteita loppukäyttäjien edun turvaamiseksi. Tietoyhteiskuntakaaren 107 §:ssä säädetty kohtuuttomien sopimusehtojen kielto kuluttajasopimuksissa antaa Viestintävirastolle myös jatkossa tehokkaan keinon linjata ja valvoa internetyhteyspalvelun nopeuden ilmoittamistavan kohtuullisuutta asetuksen asettamien vaatimusten ohella. Siltä osin kuin kyse on kuluttajille tarjotuista liittymäsopimuksista, myös kuluttaja-asiamies on toimivaltainen valvontaviranomainen. Kuten tietoyhteiskuntakaaren 306 §:ssä säädetään, kuluttaja-asiamies valvoo kuluttajasuojalain nojalla sopimusehtojen, markkinoinnin ja asiakassuhteessa noudatettujen menettelyjen lainmukaisuutta kuluttajansuojan kannalta.
110 §.Verkon neutraliteetti. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan siten, että sen 1-6 momentit kumottaisiin sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksen kanssa päällekkäisinä. Pykälään lisättäisiin uusi 1 momentti asetukseen viittaamiseksi ja uusi 2 momentti asetuksen valvonnan edellyttämien Viestintäviraston toimivaltuuksien säätämiseksi.
Voimassa olevan pykälän 1-6 momentissa säädetään verkon neutraliteetin periaatteesta ja niistä perusteista ja ehdoista, joilla teleyritys voisi rajoittaa liikennettä sekä näiden rajoitusten ja menettelyjen tarkemmasta arvioinnista ja täytäntöönpanosta. Vastaavasta asiasta säädetään sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksen 3-5 artikloissa, ja asetuksessa säädettyyn nähden toissijaiset kansalliset säännökset on siten tarpeen kumota.
Ehdotettu uusi 1 momentti sisältäisi ehdotetun 108 §:n 4 momentin tapaan viittauksen sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetukseen. Muutos on tarpeen internetyhteyspalvelun tarjontaa koskevan lainsäädäntökehyksen selkeyttämiseksi.
Ehdotetulla uudella 2 momentilla säädettäisiin Viestintävirastolle oikeus antaa asetuksen noudattamisen valvonnan ja täytäntöönpanon kannalta tarpeellisia määräyksiä. Määräykset voisivat koskea asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja internetyhteyspalvelun teknisiä ominaisuuksia, palvelun laadun vähimmäisvaatimuksia ja muita asianmukaisia ja tarpeellisia toimenpiteitä koskevia vaatimuksia sekä 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen dokumentointia ja tilastointia sekä näihin liittyvien asiakirjojen muotoa ja tietojen säilyttämistä. Lisäksi Viestintävirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun internetyhteyden laatua mittaavan palvelun hyväksymisestä.. Yhteyslaatua mittaavalla palvelulla tarkoitettaisiin tässä asetuksen kohdassa säädettyä valvontamekanismia, joka on tarkoitettu internetliittymän suorituskyvyn todentamiseen. Määräyksellä voitaisiin määrätä käytettävän palvelun yleisistä kriteereistä tai tarvittaessa edellyttää myös jonkin tietyn palvelun käyttöä. Määräyksenantovaltuutus ei kuitenkaan koskisi asetuksen 3 artiklan 4 kohdan sisältämien henkilötietojen käsittelyä koskevien säännösten valvontaa, vaan henkilötietojen käsittelyn valvonta kokonaisuudessaan kuuluisi jatkossakin tietosuojavaltuutetulle.
Määräyksenantovaltuutus on tarkoitettu tarkkarajaiseksi ja käytettäväksi vain niissä tilanteissa, kun se on välttämätöntä asetuksen edellyttämien tehtävien täytäntöön panemiseksi sekä kohtuullista saavutettavaan hyötyyn nähden. Turhien kustannusten ja hallinnollisen taakan välttämiseksi kevyempiä keinoja arvioidaan aina yleisen suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Määräyksenantovaltuutta käytettäessä määräykset valmistellaan läpinäkyvästi ja sidosryhmiä kuullen hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti.
Ehdotettujen uusien määräyksenantovaltuuksien lisäksi asetuksen mukaisen verkon neutraliteetin turvaamiseksi voitaisiin soveltuvin osin käyttää myös Viestintävirastolle lain 244 §:ssä säädettyjä määräyksenantovaltuuksia, jotka on yleisesti tarkoitettu turvaamaan viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen laatua, tietoturvallisuutta ja yhteentoimivuutta.
135 §.Oikeus rajoittaa liittymän käyttöä muun kuin viestintäpalvelun vastaanottamiseen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Viestintävirastolla on mahdollisuus antaa määräyksiä niistä estopalveluista, joita tilaajalle on vähintään tarjottava. Nykyinen säännös soveltuu huonosti älypuhelinten tai muiden mobiililaitteiden avulla käytettävien sovellusten ja sovelluskauppojen maksuihin.
Nykyinen estoluokkasääntely keskittyy "lähtevän liikenteen estoluokkiin", eli pääosin maksullisiin puhelin- ja tekstiviestipalveluihin sekä maksamiseen puhelinlaskulla lisämaksullisten puhelujen ja tekstiviestien avulla. Tämän vuoksi datapalveluiden kautta käytettävät palvelut kuten mobiilimaksaminen (tapa maksaa hyödykkeitä puhelinlaskulla) jäävät nykyisen tietoyhteiskuntakaaren 135 §:n ja Viestintäviraston antaman estoluokkamääräyksen soveltamisalan ulkopuolelle. Säädäntö ei siten ole neutraali eri palvelujen välillä. Ehdotettu lakimuutos yhtenäistää eri maksamisvaihtoehtoihin kohdistuvaa säädäntöä ja luo neutraalin ja tasapuolisen toimintakentän teleyrityksille. Ehdotettu lakimuutos mahdollistaa myös Viestintäviraston antaman määräyksen ajantasaistamisen nykyisin käytössä olevien tekniikoiden mukaiseksi.
Vaikka tietoyhteiskuntakaaren 135 § ja Viestintäviraston antama estoluokkamääräys eivät sisällä erityisiä säännöksiä datapalveluiden kautta käytettyjen palvelujen maksamiseen, teleyritykset ovat tunnustaneet estopalvelujen soveltamisen tarpeen myös näihin palveluihin. Teleyritykset kuitenkin soveltavat estoluokkia datapalveluiden kautta käytettävien palveluiden maksamiseen eri tavoin. Teleyritykset ovat yhdistäneet datapalveluiden käytön lyhytsanomaliikenteen estoluokkiin. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa palveluiden maksaminen datapalveluiden kautta on estetty samanaikaisesti, kun tekstiviestimaksaminenkin on estetty, ja päinvastoin.
Viestintävirasto on tietoinen asiakasyhteydenotoista, joissa asiakkaat ovat luulleet jo käytössä olevien estopalveluiden estävän myös datapalveluiden kautta käytettävien palveluiden maksamisen, vaikka näin ei ole ollutkaan. Lisäksi Viestintävirasto on saanut yhteydenottoja, joissa on kysytty neuvoa, miten datapalveluiden kautta käytettävien palveluiden maksaminen liittymästä voidaan estää kokonaan. Kuluttajaviranomaiset ovat vastaanottaneet muutaman kuukauden aikana yli 100 valitusta tietyistä sisältöpalvelujen maksuja välittävistä palveluntarjoajista. Tyypillisissä ongelmatilanteissa datapalvelun kautta tehdyn ostoksen veloitus puhelinlaskulla on tullut asiakkaalle yllätyksenä.
Käytännössä puhelinlaskulle on mahdollista ottaa sovellusten lataamisesta tai käytöstä johtuvia veloituksia, jotka ovat muuta kuin viestintäpalvelun vastaanottamista. Esimerkiksi pelisovellukset saattavat sisältää lisämaksullisia toimintoja, joita lapset tai yritysten työntekijät voivat hankkia siten, että maksu päätyvät tilaajan laskulle. Ostokset tapahtuvat verkossa painamalla maksupainiketta ja ne laskutetaan matkapuhelinlaskulla. Ostoksia voidaan tehdä niin matkapuhelimella, tabletilla kuin kannettavalla tietokoneellakin, jos niissä on käytössä matkaviestinverkon datayhteys.
Tällaisessa niin sanotussa mobiilimaksussa kuluttajat hyväksyvät ostoksen myyjän verkkosivulla tai sovelluksessa, minkä jälkeen ostokset veloitetaan matkapuhelinlaskulla. Laskutus perustuu siihen, että laskuttajana toimiva matkapuhelinoperaattori tunnistaa mobiililaitteen SIM-kortin perusteella. Laskutuksen kytkeminen viestintäpalvelun käyttöön erottaa mobiilimaksun muista kuluttajien käyttämistä maksamisvaihtoehdoista. Mobiilimaksua ei kuitenkaan liity ainoastaan kuluttajille tarjottaviin peli- tai muihin sovelluksiin, vaan mobiilimaksua voidaan käyttää monenlaisten kulutushyödykkeiden maksamiseen. Mobiilimaksun veloittaminen ei myöskään edellytä kuluttajilta erityisen sovelluksen käyttämistä taikka erillistä rekisteröitymistä tai kirjautumista. Mobiilimaksu voidaan toteuttaa osana verkkosivun toimintoja siten, ettei sen käyttö edellytä kuluttajalta mitään erityisiä toimia. Eri asia on, että tietoverkkojen viestiliikenteessä mobiilimaksujen laskutustietojen välittämiseen saattaa osallistua tietoteknisiä rajapintoja hallinnoiva väliporras. Kuluttajille tällainen väliporras ei näy vaan he asioivat ainoastaan hyödykkeen myyjän ja laskuttavan teleyrityksen kanssa.
Asiakasyhteydenotot osoittavat siten selkeästi, ettei datapalveluiden kautta käytettävien palveluiden maksamiseen sovellettaviin estoluokkiin ole muodostunut yhtenäisiä käytäntöjä ja pelisääntöjä. Yhtenäisten käytäntöjen ja pelisääntöjen puute on ongelmallista erityisesti nykyisessä tilanteessa, jossa uusia maksupalveluita ollaan vasta ottamassa käyttöön ja jolloin käyttäjien kokemat ongelmat voivat hidastaa uusien palvelujen käyttöönottoa ja johtaa jopa tilanteeseen, jossa uusien maksupalveluiden käyttämisestä kieltäydytään täysin. Tästä syntyy haittaa niin käyttäjille kuin teleyrityksille ja siksi yhtenäisten käytäntöjen ja pelisääntöjen luominen on välttämätöntä.
Esitetty muutos parantaa myös teleyritysten asiakkaiden oikeusturvaa asiakkaan ja teleyrityksen välisissä riitatilanteissa, kun valvovalla viranomaisella on mahdollisuus puuttua yritysten haitalliseen käyttäytymiseen. Haitalliseen käyttäytymiseen puuttuminen on myös tärkeää niiden yritysten toiminnan kannalta, joiden toiminta on säädösten mukaista ja jotka kärsisivät toisten yritysten haitallisesta käyttäytymisestä esimerkiksi menettäen asiakkaitaan.
Nykyinen sääntely ei muuttuneessa toimintaympäristössä ole soveltamisalaltaan tarpeeksi laaja eikä turvaa kuluttajan asemaa riittävästi eikä johdonmukaisella tavalla. Muutos selkeyttäisi nykytilaa sääntelyn näkökulmasta, mutta ei muuttaisi yritysten käytäntöä merkittävästi, koska yritykset tarjoavat asiakkailleen Viestintäviraston nykyisen määräyksen mukaiset estopalvelut ja ne soveltavat estoluokkia myös palvelujen maksamiseen datapalvelujen kautta sääntelyn epäselvyydestä huolimatta.
Ehdotettu muutos mahdollistaa Viestintävirastolle keinon puuttua ja ennaltaehkäistä uusien käyttöönotettavien tekniikoiden ja palveluiden aiheuttamiin ongelmiin ja väärinkäytöksiin. Kuluttajansuojanäkökohdat velvoittavat Viestintävirastoa ennaltaehkäisemään osaltaan mahdollisia havaittuja epäkohtia. Mobiilimaksun suhteen on esiintynyt epäkohtia, mutta Viestintävirastolla ei ole ollut riittäviä valtuuksia ennaltaehkäistä näitä ja tarvittaessa puuttua näihin.
136 §.Viestin ja välitystietojen luottamuksellisuus. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin oikeus radioviestinnän tai sen välitystietojen käsittelyyn automaattisen tietojen käsittelyn avulla tilastollisesti erikseen määriteltyjen radioviestinnän muotojen osalta. Tietoihin ei saisi kohdistaa manuaalista käsittelyä. Manuaalinen käsittely voitaisiin kohdistaa ainoastaan automaattisen käsittelyn perusteella muodostettuun anonymisoituun tietoon. Käsittely kerättyjen tietojen anonymisoimiseksi olisi kuitenkin mahdollista, kunhan käsittelyssä huomioitaisiin 137 §:n mukaiset yleiset käsittelyperiaatteet. Viestinnän sisältöä saisi käsitellä vain siltä osin kuin se on tarpeen välitystietojen keräämiseksi.
Ehdotetun 5 momentin 1 kohdassa on lueteltu sellaiset kauko-ohjattavat radiolaitteet, joiden viestinnästä syntyviä välitystietoja voisi ehdotetun lainkohdan mukaisesti käsitellä. Tällaisia laitteita olisivat erilaiset kauko-ohjattavat pienoismallit ja miehittämättömät ilma-alukset. Pienoismalleilla tarkoitettaisiin esimerkiksi autojen tai junien pienoismalleja, jotka ovat kauko-ohjattavia. Miehittämättömällä aluksella tarkoitettaisiin sekä vedessä että ilmassa kulkevaa alusta sen käyttötarkoituksesta riippumatta.
Ehdotetun 5 momentin 2 kohdassa mahdollistettaisiin päätelaitteen ja langattoman lähiverkon (WLAN-verkon) tai matkaviestinverkon (esimerkiksi 4G-yhteys) välisen yhteyden muodostamista tai ylläpitoa varten tapahtuvan radioviestinnän käsittely. Yhteyden muodostamista tai ylläpitoa varten tapahtuvalla radioviestinnällä tarkoitetaan päätelaitteen ja verkon tukiasemien välistä viestintää ennen kuin päätelaite on rekisteröitynyt sitä palvelevaan tukiasemaan ja muodostanut yhteyden viestien välittämiseksi. Yhteyden muodostamista tai ylläpitoa varten tapahtuva radioviestintä voi koskea useampia langattoman verkon tukiasemia. Varsinaisia viestinnän välitystietoja ei näin ollen enää voisi käsitellä muutoin kuin tietoyhteiskuntakaaren 17 luvussa erikseen säädetyillä perusteilla. Päätelaitteen läsnäolotietoa langattomassa lähiverkossa tai matkaviestinverkossa voi yhteyden ylläpitoa varten tapahtuvana tietona käsitellä myös viestinnän aikana.
Matkaviestinverkot toimivat 450 MHz:n, 800 MHz:n, 900 MHz:n, 1800 MHz:n, 2 GHz:n ja 2,5 GHz:n taajuusalueilla. Langattomat lähiverkot toimivat tavanomaisesti taajuuksilla 2400– 2483,5 MHz, mutta lisäksi niille ovat myös kaistat 5150–5250 MHz, 5250–5350 MHz ja 5470 5725 MHz. Pienoismallien ynnä muiden vastaavien laitteiden kauko-ohjausta voi olla useilla taajuusalueilla, mutta yksi tavanomainen taajuusalue miehittämättömille ilma-aluksille on 2,4 GHz ja luvasta vapaiden pienoisilma-alusten kauko-ohjauslaitteiden yhteistaajuudet ovat 34,995–35,225 MHz.
Ehdotetaan lisättäväksi pykälään uusi 6 momentti, joka rajaisi 5 momentissa annettua käsittelyoikeutta. Käsittelyn perusteella muodostettavan tilastollisen analyysin tulisi olla sellainen, että siitä ei pystyisi tunnistamaan yksittäistä luonnollista henkilöä. Myös käsittelyn tuloksen tulisi olla sellainen, ettei siitä pystyisi tunnistamaan yksittäistä luonnollista henkilöä. Käsittelyn pohjalta tehtyä analyysiä ei siten voisi tuottaa, jos kyse olisi esimerkiksi yhdestä käyttäjästä ja hänen tiedoistaan tai niin pienestä joukosta käyttäjiä, että yksittäinen luonnollinen henkilö voisi olla tunnistettavissa. Myös esimerkiksi matkapuhelimen tai muun päätelaitteen yksilöinnin mahdollistavat tiedot olisi tehtävä sellaisiksi, ettei niiden perusteella olisi mahdollista tunnistaa ja esimerkiksi seurata yksittäistä luonnollista henkilöä. Tässä yhteydessä on myös syytä huomioida, että liittymän tai päätelaitteen maantieteellisen sijainnin ilmaisevista sijaintitiedoista säädetään erikseen tietoyhteiskuntakaaren 20 luvussa.
Yleisellä tasolla tietojen anonymisoinnin osalta tulee huomioida, että toteutus on lähes aina räätälöitävä tapauskohtaisesti palvelun luonteesta ja teknisestä toteutuksesta riippuen. Anonymisoitu tieto on herkästi uudelleen yhdistettävissä luonnolliseen henkilöön erityisesti, jos tietoa kerätään eri lähteistä. Esimerkiksi kameravalvonnan avulla saatujen tietojen yhdistäminen anonymisoituihin välitystietoihin saattaisi johtaa siihen, ettei tietoa voitaisi enää pitää anonyyminä. EU:n tietosuojatyöryhmä (Article 29 Data Protecion Working Party) on arvioinut lausunnossaan 5/2014 erilaisten anonymisointitekniikkojen tehokkuutta ja rajoituksia ja antanut tekniikkoja koskevia suosituksia. Anonymisointia määritellään myös EU:n tietosuojasääntelyn uudistavassa yleisessä tietosuoja-asetuksessa.
Säännöksen mukaisessa välitystietojen käsittelyssä olisi otettava huomioon tietoyhteiskuntakaaren 137 §:ssä asetetut rajoitukset, joiden mukaan välitystietojen käsittelyllä ei saa rajoittaa luottamuksellisen viestinnän ja yksityisyyden suojaa enempää kuin on välttämätöntä. Vastaavia periaatteita on noudatettava yhteyden muodostamista tai ylläpitoa varten tapahtuvan radioviestinnän käsittelyssä. Siten esimerkiksi päätelaitteiden tunniste- tai osoitetiedot kuten MAC- tai IP-osoitteet tai muut tekniset tunnisteet, joita yhteyden muodostamiseen tai ylläpitoon liittyy, on lähtökohtaisesti teknisesti anonymisoitava jo keräämisvaiheessa.
Viestinnän sisältö olisi edelleen luottamuksellista, ja vahingossa vastaanotettua viestintää koskisi tietoyhteiskuntakaaren 136 §:n 4 momentissa säädetty vatiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto. Lisäksi tietoyhteiskuntakaaren 136 §:n 3 momentin mukaisesti esimerkiksi viranomaistoimivaltuuksista olisi edelleen mahdollista säätää erikseen muussa lainsäädännössä.
243 §.Viestintäverkon ja viestintäpalvelun laatuvaatimukset. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, joka vastaa voimassa olevan lain 251 §:ää. Säännös teleyrityksen päätelaiterajapintojen julkaisuvelvoitteesta soveltuu sisältönsä puolesta paremmin nyt ehdotettavaan asiayhteyteen lain 29 lukuun, joka koskee viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen laatuvaatimuksia. Säännös on edelleen tarpeen kilpailusta telepäätelaitemarkkinoilla annetun direktiivin 2008/63/EY panemiseksi kansallisesti täytäntöön. Direktiivin mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että yksityiskohtaiset verkkoliittymän rajapintaeritelmät julkaistaan.
30 luku. Radiolaitteiden vaatimustenmukaisuus ja markkinavalvonta
Luvun otsikkoa muutettaisiin vastaamaan lain soveltamisalan muutosta.
251 §.Radiolaitteen olennaiset vaatimukset ja vaatimustenmukaisuusolettama. Radiolaitteiden olennaisia vaatimuksia esitetään laajennettavaksi ja tarkennettavaksi siten, että ne vastaavat radiolaitedirektiiviä. Säännöksen soveltamisalaan kuuluisivat laitteet, jotka tarkoituksella lähettävät tai vastaanottavat radioaaltoja radioviestinnän tai radiomäärityksen tarkoituksiin ja käyttävät tässä tarkoituksessa järjestelmällisesti radiotaajuuksia. Radiolaitteiden tulee tukea taajuusresurssien tehokasta ja tarkoituksenmukaista käyttöä haitallisten häiriöiden välttämiseksi. Vain sellaiset sähkö- tai elektroniikkalaitteet, jotka tarkoituksella lähettävät tai vastaanottavat radioaaltoja radioviestinnän tai radiomäärityksen tarkoituksiin, voivat täyttää ehdotetun pykälän mukaiset olennaiset vaatimukset.
Vaikka vastaanottimet eivät itse aiheuta haitallista häiriötä, vastaanottokyvyllä on tärkeä merkitys taajuuksien tehokkaan ja häiriöttömän käytön varmistamiseksi. Siksi olennaisia vaatimuksia olisi sovellettava myös radiovastaanottimiin. Radiovastaanottimen tulee toimia siten, että se suojaa erityisesti jaetuilta tai rinnakkaiskanavilta aiheutuvien häiriöiden riskiltä ja tukee näin jaettujen tai rinnakkaiskanavien käytön tehostamista. Aiemmin vain lähettimiä on säädelty radiolaitteina.
Radiolaitteet on rakennettava siten, että ne täyttävät ihmisten ja kotieläinten terveyden ja turvallisuuden suojeluun sekä omaisuuden suojeluun liittyvät vaatimukset, mukaan luettuina olennaiset sähköturvallisuusvaatimukset. Radiolaitedirektiivin mukaisesti radiolaitteiden olennaisiin sähköturvallisuusvaatimuksiin sovelletaan direktiivissä tietyllä jännitealueella toimivien sähkölaitteiden asettamisesta saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (2014/35/EU) säädettyjä tavoitteita turvallisuusvaatimusten osalta, ja niitä olisi sovellettava radiolaitedirektiivin nojalla. Radiolaitteiden sähköturvallisuutta arvioitaessa ei kuitenkaan sovelleta jännitealuerajoja. Direktiivin 2014/35/EU soveltamisalaan kuuluvat vain laitteet, joiden jännite on vähintään 50 V. Radiolaitedirektiivin nojalla radiolaitteisiin sovelletaan myös sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta annettussa direktiivissä (2014/30/EU) vahvistettuja olennaisia vaatimuksia, joita olisi sovellettava radiolaitedirektiivin nojalla. Jotta vältettäisiin tarpeet-tomat päällekkäiset säännökset, direktiiviä 2014/30/EU ei radiolaitedirektiivin resitaalin 8. mukaisesti sovellettaisi radiolaitteisiin muuten kuin olennaisten vaatimusten osalta, ja vastaavasti radiolaitedirektiivin resitaalin 7. mukaisesti direktiiviä 2014/35/EU ei sovellettaisi radiolaitteisiin muuten kuin olennaisten turvallisuusvaatimusten osalta.
EU:n komissio voi radiolaitedirektiivin 2 artiklan 2 kohdan nojalla antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään, täyttävätkö tietyt sähkölaitteet radiolaitteen määritelmän.
Vaatimustenmukaisuuden arvioinnin helpottamiseksi ehdotetaan säädettäväksi vaatimustenmukaisuusolettamasta sellaisten radiolaitteiden osalta, jotka ovat yhdenmukaistettujen standardien mukaisia. Säännös perustuu radiolaitedirektiivin 16 artiklaan vaatimustenmukaisuusolettamasta. Radiolaite voi kuitenkin täyttää olennaiset vaatimukset, vaikkei se olekaan yhdenmukaistetun standardin mukainen. Laitevalmistajan on tällöin voitava luotettavasti osoittaa tuotteen vaatimustenmukaisuus suoritetun vaatimustenmukaisuuden arvioinnin perusteella.
Radiolaitedirektiivin olennaisiin vaatimuksiin sisältyy artiklassa 3(3) oleva luettelo erityisistä vaatimuksista, jotka tiettyyn luokkaan kuuluvien radiolaitteiden tulee täyttää. Euroopan komissiolle on siirretty valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla tarkennetaan, mihin radiolaiteluokkiin näitä erityisiä vaatimuksia sovelletaan. Erityiset vaatimukset koskevat muun muassa radiolaitteiden yhteentoimivuutta muiden laitteiden kanssa, verkkoresurssien tehokkaan käytön tukemista, yksityisyyden suojaa ja petoksilta suojautumista tukevia ominaisuuksia, vammaisten käyttäjien huomioimista ja hätäpalveluihin pääsyä sekä radiolaitteiden ja niihin ladattavien ohjelmistojen yhdistelmien vaatimustenmukaisuuden osoittamista. Komission täy-täntöönpanosäädöksiin perustuvien vaatimusten täytäntöönpanosta Suomessa säädettäisiin ehdotuksen mukaan valtioneuvoston asetuksella.
Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 3 ja 16 artikla.
252 §.Radiolaitteen ja ohjelmiston yhdistelmien vaatimustenmukaisuutta koskevien tietojen toimittaminen sekä eräiden radiolaitteiden rekisteröinti. Ohjelmiston sisällyttäminen radio-laitteeseen tai jo asennetun ohjelmiston muuttaminen voivat vaikuttaa radiolaitteille säädettyjen olennaisten vaatimusten täyttymiseen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tällaisten tietojen rekisteröinnistä. Ehdotuksen mukaan laitteen ja ohjelmiston yhdistelmien valmistajien on toimitettava Viestintävirastolle ja komissiolle ilmoitus olennaisten vaatimusten täyttymisestä tällaisten yhdistelmien osalta.
Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan ilmoitettujen tietojen tulee perustua laissa säädettyyn vaatimustenmukaisuuden arviointiin sekä sisältää riittävän tarkat ja täsmälliset tiedot arvioidusta radiolaitteesta ja ohjelmistosta.
Aiemmin voimassa ollut vaatimus radiolaitteiden markkinoille saattamista koskevista ennakkoilmoituksista on jätetty pois radiolaitedirektiivistä. Sen sijaan jatkossa voidaan edellyttää, että laitevalmistajat rekisteröivät yhteiseen eurooppalaiseen keskusrekisteriin sellaiset radio-laitteet, joiden vaatimustenmukaisuuden ennakoidaan olevan normaalia heikompaa. Kansalliset viranomaiset saavat tällöin yhdestä pisteestä tiedon tällaisten laitteiden markkinoille saattamisesta. Radiolaitedirektiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaan komissio voi antaa delegoituja säädöksiä, joilla täsmennetään mitä radiolaitteita yhteiseen eurooppalaiseen keskusrekisteriin rekisteröinti koskee.
Euroopan komissiolle on radiolaitedirektiivin 4 ja 5 artiklan mukaan annettu toimivalta määrätä täytäntöönpanosäädöksillä, mitä radiolaiteluokkia ilmoitusvelvollisuus ja yhteiseen eurooppalaiseen keskusrekisteriin rekisteröintivaatimus koskevat sekä se tapa, jolla valmistajien tulee ilmoittaa vaatimustenmukaisuutta koskevat tiedot. Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää näistä komission erikseen määrittelemistä radiolaiteluokista ja niitä koskevien vaatimusten täytäntöönpanosta Suomessa.
Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 4 ja 5 artikla.
253 §.Radiolaitteen valmistajan velvollisuudet. Valmistajat ovat keskeisessä asemassa radiolaitteiden vaatimustenmukaisuuden varmistamisessa. Muiden toimitus- tai jakeluketjussa olevien toimijoiden velvoitteet tukeutuvat siihen, että valmistajat ovat täyttäneet velvoitteensa asiamukaisesti. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi velvoitteista, jotka kuuluvat radiolaitteiden valmistajalle. Esimerkiksi vaatimustenmukaisuuden arvioinnin suorittamisen kuuluisi yksinomaan valmistajien velvollisuuksiin, koska valmistajilla on yksityiskohtaiset tiedot suunnittelu- ja tuotantoprosessista.
Pykälän 3 kohdan mukaisesti valmistajan olisi suoritettava vaatimustenmukaisuuden arviointi käyttämällä valmistajan valitsemia vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä. Menettelyistä on säädetty radiolaitedirektiivin liitteissä II-IV. Valmistajan tulisi huolehtia siitä, että vaatimustenmukaisuus varmistetaan myös sarjatuotannossa.
Valmistajan olisi laadittava tuotteen tekniset asiakirjat, EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus ja kiinnitettävä tuotteeseen CE-merkintä, kun sen vaatimustenmukaisuus on osoitettu. Valmistajan tulisi myös toimittaa radiolaitteen mukana riittävät ohjeet ja tiedot laitteen käyttötarkoituksen mukaista käyttöä varten. Valmistajan tulisi lisäksi varmistaa, että jokaisen markkinoille saatettavan radiolaitteen mukana on tieto mahdollisista maantieteellisistä käyttörajoituksista. Nämä tiedot on ilmoitettava komission täytäntöönpanosäädöksissä määrittelemässä muodossa, jos komissio on antanut asiasta tarkentavia säädöksiä. Valmistajiin sovelletaan lisäksi kaikkia talouden toimijoita koskevia 253 d §:n säännöksiä.
Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 10 artiklan 1-10 kohdat.
253 a §.Valtuutettu edustaja. Valmistaja voi kirjallisella toimeksiannolla nimetä valtuutetun edustajan, jonka tulee olla Euroopan unioniin sijoittautunut luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tehtävistä, joita valmistaja voi siirtää ja velvoitteista, jotka valtuutetun edustajan vähintään tulee täyttää. Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 11 artiklan 1, 2a ja 2b kohdat.
253 b §.Radiolaitteen maahantuojan velvollisuudet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi maahantuojan velvollisuuksista sen varmistamiseksi, että kolmansista maista unionin markkinoille tulevat radiolaitteet ovat vaatimustenmukaisia. Maahantuojien velvollisuutena olisi huolehtia osaltaan siitä, että ne eivät saata markkinoille radiolaitteita, jotka eivät täytä lain vaatimuksia tai jotka aiheuttavat riskin. Maahantuojien tulisi ensi sijassa huolehtia siitä, että valmistajat ovat noudattaneet vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevia menettelyjä ja että radiolaitteissa on asianmukaiset merkinnät ja valmistajien laatimat asiakirjat. Maahantuojiin sovelletaan lisäksi kaikkia talouden toimijoita koskevia 253 d §:n säännöksiä. Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 12 artiklan 2, 3, 4, 5, 6 ja 8 kohdat.
253 c §.Radiolaitteen jakelijan velvollisuudet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi toimitus-ketjussa radiolaitteen jakelijana olevan talouden toimijan velvollisuuksista. Radiolaitteen jakelijan tulee ennen muuta, asianmukaista huolellisuutta noudattaen ja ennen radiolaitteen asettamista saataville markkinoilla, varmistaa, että valmistaja ja maahantuoja ovat noudattaneet niille asetettuja velvoitteita. Jakelijan on huolehdittava, ettei sen radiolaitteelle suorittama käsittely vaaranna radiolaitteen vaatimustenmukaisuutta sinä aikana, kun laite on jakelijan vastuulla. Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 13 artiklan 2 ja 3 kohdat. Radiolaitteen jakelijaan sovelletaan lisäksi kaikkia talouden toimijoita koskevia 253 d §:n säännöksiä.
253 d §.Talouden toimijan velvollisuudet. Kaikkien talouden toimijoiden, jotka kuuluvat radiolaitteiden toimitus- tai jakeluketjuun, olisi omien tehtäviensä puitteissa otettava vastuuta siitä, että markkinoille saatetut ja saataville asetetut radiolaitteet täyttävät niille asetetut tekniset ja hallinnolliset vaatimukset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sellaisista toiminta- ja yhteistyövelvoitteista, jotka koskevat kaikkia talouden toimijoita. Radiolaitteiden jäljitettävyyden varmistaminen koko toimitusketjussa on tärkeää, jotta vaatimustenvastaisesta radiolaitteesta vastaavat toimijat voidaan saada selville. Talouden toimijoiden tulisi siksi myös säilyttää tietoja niistä talouden toimijoista, joilta ne ovat hankkineet radiolaitteen tai jolle ne ovat toimittaneet radiolaitetta.
Talouden toimijoiden velvollisuudesta tehdä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa säädettäisiin pykälän 2 momentissa. Talouden toimijoiden on muun muassa toimitettava vi-ranomaisten pyynnöstä tarpeelliset asiakirjat sen osoittamiseksi, että radiolaite on vaatimus-tenmukainen. Radiolaitedirektiivin mukaisesti asiakirjat voidaan toimittaa viranomaisen hel-posti ymmärtämällä kielellä. Pykälässä säädetään myös viranomaiselle toimitettavien asiakirjojen kielivaatimuksista. Säädöksen tavoitteena on helpottaa asiointia viranomaisen kanssa, siksi viranomaiselle toimitettavien asiakirjojen kieltä ei ole rajattu suomen ja ruotsin kieleen. Ainakin standardoinnissa yleisesti työkielenä käytettyä englantia voi suomen ja ruotsin ohella käyttää asiointikielenä myös viranomaisen kanssa. Mikäli asianosainen kuitenkin haluaa toimittaa asiakirjoja jollain muulla kielellä, sen soveltuvuuden ja ymmärrettävyyden voi varmistaa etukäteen viranomaiselta.
Markkinoille saattamisella tarkoitetaan radiolaitteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla. Asettamisella saataville markkinoilla tarkoitettaisiin radiolaitteen toimittamista markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai veloituksetta.
Kaikilla talouden toimijoilla on velvollisuus oma-aloitteisesti ryhtyä tarvittaviin korjaaviin toimiin, jos niillä on syytä epäillä, ettei markkinoilla oleva radiolaite ole vaatimusten mukainen. Jos radiolaite aiheuttaa riskin, tuotteen jakeluketjussa olevien talouden toimijoiden on ilmoitettava siitä valvontaviranomaiselle sekä valmistajalle tai maahantuojalle, jolta ne ovat ostaneet tuotteen. Radiolaitteen aiheuttamalla riskillä tarkoitetaan sitä, että radiolaite vaarantaa niitä yleisen edun näkökohtia, joiden suojaamiseksi on säädetty lain 251 §:ssä radiolaitteiden olennaisista vaatimuksista, eli terveyden, turvallisuuden ja omaisuuden suojaa, taajuuksien tehokasta ja häiriötöntä käyttöä tai riittävää sähkömagneettista yhteensopivuutta. Haitallinen häiriö on erikseen määritelty tämän lain 3 §:n 2 a kohdassa.
Ehdotetun 3 momentin mukaan radiolaitteen markkinoille saattaneen tai markkinoilla saataville asettaneen talouden toimijan on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jos herää epäilys, että radiolaite ei olekaan vaatimustenmukainen ja aiheuttaa siksi riskin. Korjaavia toimenpiteitä olisivat markkinoilta poistaminen, jolla tarkoitettaisiin kaikkia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää toimitusketjussa olevan radiolaitteen asettaminen saataville markkinoilla. Lisäksi korjaavan toimenpiteenä olisi palautusmenettely, jolla tarkoitettaisiin toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada loppukäyttäjien saataville jo asetetut radiolaitteet takaisin.
Käytännössä valvontaviranomainen kohdistaa toimenpiteet sen toimivallan piirissä oleviin talouden toimijoihin. On oletettavaa, että Suomessa suurin osa talouden toimijoista olisi maahantuojan tai jakelijan roolissa. Näihin myös valvontaviranomaisen toimenpiteet useimmiten kohdistetaan, jos talouden toimijat eivät oma-aloitteisesti ole ryhtyneet korjaaviin toimiin.
Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 10 artiklan 11 ja 12 kohta, 11 artiklan 2 c kohta, 12 artiklan 1 kohta, 2 kohdan toinen kappale, 7 ja 9 kohta, 13 artiklan 2 kohdan 2 kappale, 4 ja 5 kohta sekä 15 artikla.
253 e §.Radiolaitteen valmistajan velvollisuuksien soveltaminen radiolaitteen maahantuojaan ja jakelijaan. Talouden toimija voi saattaa toisen toimijan alun perin valmistaman radiolaitteen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään tai muuttaa radiolaitetta sellaisella tavalla, joka vaikuttaa sen vaatimustenmukaisuuden arviointiin. Talouden toimijaa olisi tällöin pidettävä valmistajana ja siksi sen olisi vastattava kaikista valmistajalle kuuluvista velvoitteista. Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 14 artikla.
254 §.Radiolaitteen näytteillepano ja esittely. Tutkimuksen ja tuotekehityksen edistämiseksi pykälässä ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta asettaa messuilla, näyttelyissä ja vastaavissa tilaisuuksissa näytteille radiolaitteita, joiden vaatimustenmukaisuutta ei ole tämän lain mukaisesti varmistettu, edellyttäen että näytteillepanijat ilmoittavat selvästi, että tuotteita ei voi asettaa saataville markkinoilla ennen kuin ne on saatettu vaatimusten mukaisiksi. Mahdolliseen esittelykäyttöön sovelletaan tämän lain 96 §:n 6 momenttia, jonka nojalla Viestintävirasto voi sallia myös taajuusalueen säädetystä käyttötarkoituksesta poikkeavaa käyttöä. Esittelykäyttöön ei saa liittyä häiriöriskiä tai muuta haittaa. Viestintävirasto voi luvan myöntäessään asettaa ehtoja, jotka ovat tarpeen haitallisten häiriöiden sekä riskien välttämiseksi. Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 9 artiklan 2 kohta.
255 §.Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt. Euroopan parlamentin ja neuvoston pää-töksellä N:o 768/2008/EY (NLF-päätös) säädetään vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyissä käytettävistä moduuleista. Eri alojen ja tuotesektoreiden johdonmukaisen kohtelun varmistamiseksi vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt valitaan kyseisten moduulien joukosta. Radiolaitedirektiivin liitteissä II, III ja IV yksilöidyt arviointimoduulit on mukautettu NLF-päätökseen. Säännökset arviointimoduuleista ovat yksiselitteisiä ja suoraan sovellettavissa. Sääntelyn keventämiseksi pykälässä ehdotetaan viitattavaksi suoraan radiolaitedirektiivin edellä mainittuihin liitteisiin, jotka tulisivat sovellettaviksi tämän lainkohdan nojalla.
Ilmoitettujen laitosten velvollisuuksiin, joista säädetään radiolaitedirektiivin 4 luvussa, sovellettaisiin muilta osin valmisteilla olevaa kansallista lakia eräitä tuoteryhmiä koskevien ilmoitettavien laitosten hyväksymis- ja ilmoitusmenettelyistä.
Radiolaitteet voidaan katsoa olennaisten vaatimusten mukaisiksi ja asettaa markkinoille vain siinä tapauksessa, että ne oikein asennettuna ja huollettuna ja käyttötarkoituksensa mukaisessa käytössä täyttävät kaikki olennaiset vaatimukset, sekä että ne varmistavat terveyden, turvallisuuden ja omaisuuden suojelun myös kohtuudella ennakoitavissa olevissa olosuhteissa käytettäessä.
256 §.EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus. Valvovien viranomaisten tosiasiallisen tiedon-saantimahdollisuuden varmistamiseksi pykälässä ehdotetaan säädettäväksi EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta, joka sisältää kaikkien laitteeseen sovellettavien unionin säädösten yksilöimiseksi vaadittavat tiedot. Talouden toimijoiden hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus voi koostua samaa tuotetta koskevista yksittäisistä vaatimustenmukaisuusvakuutuksista. Yksinkertaistetussa vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on ilmoitettava internet-osoite, jossa täydelliset tiedot ovat saatavilla. Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 18 artikla sekä liitteet VI ja VII, joissa on yksityiskohtaisesti määritelty EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen ja yksinkertaistetun EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen sisältö.
257 §.CE-merkintä ja ilmoitetun laitoksen tunnusnumero. Vaatimus CE-merkinnän kiinnittämisestä tuotteisiin on tärkeä tietojen antamiseksi kuluttajille sekä viranomaisille. CE-merkintä kiinnitetään tuotteeseen osoituksena siitä, että valmistaja on varmistanut vaatimustenmukaisuuden. CE-merkintä osoittaa siten radiolaitteen vaatimustenmukaisuuden ja on näkyvä merkki vaatimustenmukaisuuden arviointiprosessin täyttämisestä. Suomessa ei ole voimassa CE-merkkiä koskevia yleisiä säädöksiä, lukuun ottamatta lakia CE-merkintärikkomuksesta (187/2010), jossa säädetään CE-merkin oikeudettomasta kiinnittämisestä seuraavista sanktioista.
Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan ilmoitetun laitoksen tunnusnumeron kiinnittäisi ilmoitettu laitos itse tai valmistaja taikka valmistajan valtuutettu edustaja. Jos tunnusnumeron kiinnittäisi valmistaja tai valmistajan valtuutettu edustaja niiden tulisi toimia kiinnittämisessä ilmoitetun laitoksen ohjeiden mukaisesti.
Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 19 ja 20 artikla.
258 §.Radiolaitteen tekniset asiakirjat. Radiolaitteen teknisten asiakirjojen ensisijainen tar-koitus on antaa muille jakeluketjussa oleville talouden toimijoille sekä valvontaviranomaisille varmistus, että laitevalmistaja on pyrkinyt varmistumaan siitä, että radiolaite täyttää sille asetetut olennaiset vaatimukset. Teknisten asiakirjojen laatiminen on yksi keskeisistä valmistajan velvollisuuksista.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Viestintävirasto voisi kehottaa valmistajaa tai maahantuojaa testauttamaan laitteen omalla kustannuksellaan viranomaisen hyväksymällä testauslaitoksella, jos tekniset asiakirjat ovat puutteelliset eikä radiolaitteen vaatimustenmukaisuudesta voida siksi varmistua.
Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 21 artikla sekä liite V.
259 §.Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten hyväksyminen ja valvonta. EU:n markkina-valvonnan puitelainsäädäntö edellyttää, että kansalliset viranomaiset kaikkialla unionissa pitävät yllä NLF-asetuksen mukaista avointa akkreditointia ensisijaisena keinona vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen teknisen pätevyyden osoittamiseksi.
Akkreditoinnilla tarkoitetaan NLF-asetuksen 2 artiklan 10 kohdassa määriteltyä akkreditointia. Kansallisella akkreditointielimellä tarkoitetaan NLF-asetuksen 2 artiklan 11 kohdassa määriteltyä kansallista akkreditointielintä.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella tarkoitetaan elintä, joka suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia.
Ilmoitettujen laitosten toimintaan liittyvistä velvollisuuksista säädetään radiolaitedirektiivin 34 artiklassa. Direktiivin liitteissä III ja IV, joihin lainkohdassa viitataan ja joita sovellettaisiin suoraan tämän lainkohdan nojalla, on yksityiskohtaiset määräykset vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa noudatettavista menettelyistä. Direktiivin 34 artiklassa säädetään lisäksi ilmoitetun laitoksen velvollisuudesta vaatia valmistajaa ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin silloin, kun ilmoitettu laitos katsoo ettei valmistaja ole täyttänyt vahvistettuja olennaisia vaatimuksia. Tällöin EU-tyyppitarkastustodistusta tai laatujärjestelmän hyväksyntää ei saa antaa. Ilmoitetun laitoksen on vaadittava valmistajalta korjaavia toimenpiteitä myös, jos se havaitsee liitteiden III tai IV mukaisesti todistuksen tai hyväksynnän antamisen jälkeen, esimerkiksi suoritettavan valvonnan yhteydessä, ettei radiolaite ole enää vaatimusten mukainen. Tällöin ilmoitetun laitoksen on myös tarvittaessa peruutettava EU-tyyppitarkastustodistus tai laatujärjestelmän hyväksyntä. Jos korjaavia toimenpiteitä ei suoriteta tai niillä ei ole vaadittua vaikutusta, ilmoitetun laitoksen on tarpeen mukaan rajoitettava todistuksia tai hyväksymisiä, taikka peruutettava todistus tai hyväksyntä toistaiseksi tai kokonaan. Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 34 artiklan kohdat 1 ja 3-5 sekä radiolaitedirektiivin liitteet III ja IV.
Vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviä hoitavia ilmoitettuja laitoksia koskevista vaatimuksista on lisäksi tarkoitus kansallisesti säätää eräitä tuoteryhmiä koskevien ilmoitettujen laitosten hyväksymis- ja ilmoitusmenettelystä annettavassa laissa. Ilmoitetulla laitoksella tarkoitetaan tässä laissa Suomen viranomaisen nimeämää ja Euroopan komissiolle ilmoitettua Suomeen sijoittunutta arviointilaitosta, jonka tehtävänä on tarjota tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointipalveluja sovellettaessa unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöön perustuvaa kansallista lainsäädäntöä. Lain on tarkoitus olla soveltamisalaltaan yleinen siten, että se koskisi kaikkia EU:n uuden puitesääntelyn piiriin kuuluvia tuotteita ja kaikkia arviointilaitoksia, jotka haluavat tulla ilmoitetuksi vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen tarjoamista varten.
Tämän yleisen eräitä tuoteryhmiä koskevien ilmoitettavien laitosten hyväksymisestä ja ilmoittamismenettelystä annettavan lain olisi tarkoitus kattaa muilta osin radiolaitedirektiivin 4 luvun säännökset vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ilmoittamisesta ja niiden valvonnasta, ilmoitetuille laitoksille ja ilmoittaville viranomaisille asetettavista vaatimuksista, ilmoitettujen laitosten velvollisuuksista sekä ilmoitusmenettelyistä.
Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 22 - 35 artiklassa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ilmoittamisesta säädettyä.
260 §.Riskin aiheuttavien radiolaitteiden käsittely. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Viestintäviraston tehtävistä sen havaitessa, että radiolaite voisi aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle, radiotaajuuksien tehokkaalle käytölle ja haitallisten häiriöiden välttämiselle tai muille tällä lailla yleisen edun vuoksi suojeltaville tavoitteille. Viestintäviraston katsoessa, että radiolaite aiheuttaisi yllä mainitun riskin, sen on voitava ryhtyä välittömästi toimiin tilanteen korjaamiseksi.
Pykälän 2 momentin mukaisilla toimenpiteillä estettäisiin vaatimustenvastaisten radiolaitteiden asettaminen käyttäjien saataville. Ensisijaisena ja nopeimpana korjauskeinona olisi talouden toimijalle annettu kehotus ryhtyä kohtuullisessa määräajassa korjaaviin toimenpiteisiin, jotka voivat tarpeen mukaan käsittää laitteen saattamisen vaatimusten mukaiseksi tai laitteen poistamisen markkinoilta, mikäli korjaus ei kohtuullisessa ajassa ole mahdollista. Radiolaitedirektiivin mukaisesti viranomaisen olisi ensin vaadittava talouden toimijaa ryhtymään tarpeellisiin ja riittäviin toimenpiteisiin. Mikäli talouden toimija ei ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin asetetussa määräajassa, viranomainen voi antaa pykälän 7 momentin mukaisen velvoittavan päätöksen. Talouden toimijaa voitaisiin tällöin kieltää saattamasta markkinoille tai aset-tamasta saataville markkinoilla radiolaitetta tai määrätä poistamaan tuote markkinoilta. Markkinoilta poistamisella tarkoitetaan kaikkia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää toimitusketjussa olevan radiolaitteen asettaminen saataville markkinoilla. Toimenpiteet voivat käsittää jo jakeluketjussa olevan laitteen jakelun ja edelleen luovuttamisen kiellon. Viranomainen voi myös määrätä muista radiolaitteen markkinoilla saataville asettamisen rajoittamiseksi tarvittavista liitännäisistä toimenpiteistä. Talouden toimija voitaisiin esimerkiksi määrätä keräämään tuotteet takaisin vähittäismyynnistä sekä lopettamaan tuotteen markkinointi.
Vaihtoehtona on myös vaatimus palautusmenettelyn järjestämisestä, mikä tulisi kyseeseen ilmeisen riskin aiheuttavien laitteiden kohdalla silloin, kun muita toimenpiteitä ei voida pitää riittävinä. Tällöin toiminnanharjoittaja määrättäisiin ottamaan tuote, jonka käyttöön liittyy riski, takaisin loppukäyttäjiltä ja antamaan tilalle vaatimustenmukainen samankaltainen tuote tai vaihtoehtoisesti purkamaan kauppa.
Velvoittava päätös annettaisiin radiolaitedirektiivin mukaisesti aluksi väliaikaisena, komission ja muiden jäsenvaltioiden kuulemisen sekä asian selvittämisen ajaksi.
Arvion radiolaitteen vaatimustenmukaisuudesta tekee useimmiten valtuutettu arviointilaitos valmistajan toimeksiannosta. Menettely sisältää siksi myös valvontaviranomaisen mahdollisuuden ryhtyä yhteistyöhän asianomaisen arviointilaitoksen kanssa ilmoittamalla, että arviointilaitoksen aiemmin vaatimustenmukaiseksi toteama laitemalli ei enää täytä olennaisia vaatimuksia.
Samoja radiolaitteita markkinoidaan tyypillisesti useissa unionin jäsenmaissa. Nykyistä sääntelyjärjestelmää esitetään radiolaitedirektiivin mukaisesti täydennettäväksi siten, että Viestintäviraston valvontaviranomaisena tulisi ehdotetun 4 momentin mukaan ilmoittaa muille jäsenvaltioille vaatimustenvastaisuutta koskevan arvion tuloksista sekä talouden toimijoilta kansallisesti edellytetyistä toimenpiteistä, jos virasto katsoo, että vaatimustenvastaisuus ei rajoitu Suomen alueelle.
Yhdessä jäsenvaltiossa edellytetyt asianmukaiset korjaavat toimenpiteet edellyttävät, että talouden toimija, jos se on asettanut kyseessä olevia radiolaitteita saataville muissa jäsenmaissa, toteuttaa samat toimenpiteet koko unionin alueella.
Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 40 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdat.
261 §.Rajoittavia toimenpiteitä koskeva kuuleminen. Voimassa olevassa laissa ei ole nimen-omaisia menettelysäännöksiä laitemarkkinoiden valvonnan yhteydessä asetetuista, riskin aiheuttavia radiolaitteita koskevista väliaikaisista toimenpiteistä. Ehdotetun pykälän mukaisesti muille jäsenvaltioille ja komissiolle osoitetulla ilmoituksella varmistettaisiin, että muut asianomaiset viranomaiset ja talouden toimijat saavat tiedon jo aiotuista toimenpiteistä sellaisten radiolaitteiden osalta, jotka eivät täytä olennaisia vaatimuksia ja jotka aiheuttavat siksi haitallisten häiriöiden riskin tai riskin käyttäjien turvallisuudelle. Pykälä vastaa radiolaitedirektiivin 41 artiklaa.
Mikäli komissio ilmoituksen johdosta katsoo, että ilmoitettu toimenpide on Euroopan unionin oikeuden vastainen, muiden eurooppalaisten valvontaviranomaisten tavoin myös Viestintäviraston tulee ottaa huomioon komission kannanotto ja peruutettava väliaikainen toimenpide tai muutettava toimenpidettä, ennen kuin asiassa annetaan lopullinen päätös.
Kuulemismenettelyllä varmistetaan sääntelyn yhdenmukaisen täytäntöönpanon valvonnan ohella se, että kansalliset viranomaiset saavat vastaavasti tiedon muissa jäsenvaltioissa havaituista, vaatimusten vastaisista radiolaitteista ja voivat tarvittaessa ryhtyä vastaaviin rajoittaviin toimenpiteisiin kansallisilla markkinoilla.
Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 40 artiklan 5, 6, 7 ja 8 kohta, 4 kohdan toinen alakohta sekä 41 artikla.
262 §.Riskin aiheuttavia vaatimustenmukaisia radiolaitteita koskeva menettely. Ehdotetulla pykälällä varmistetaan, että Viestintävirastolla on riittävät keinot puuttua tilanteisiin, joissa radiolaite on 251 §:n olennaisten vaatimusten mukainen, mutta se aiheuttaa tästä huolimatta riskin taajuuksien häiriöttömälle käytölle, käyttäjien turvallisuudelle tai muille yleisen edun vuoksi suojelluille seikoille. Viestintävirastolla tulisi tällöinkin olla oikeus ryhtyä toimenpiteisiin havaitun riskin poistamiseksi ja vaatia talouden toimijoita joko poistamaan riski tai vaihtoehtoisesti poistamaan riskin aiheuttava radiolaite pois markkinoilta
Viestintäviraston tulee myös tässä tapauksessa ilmoittaa vaadituista korjaavista toimenpiteistä komissiolle sekä muille jäsenvaltioille.
Komission tulee puolestaan tällaisen ilmoituksen saatuaan ryhtyä radiolaitedirektiivin 42 artiklan 4 ja 5 kohdissa edellytettyihin toimenpiteisiin, jotka sisältävät tarvittaessa ehdotuksen soveltuvista korjaavista toimenpiteistä. Korjaavia toimenpiteitä koskevat komission säädösehdotukset hyväksytään radiolaitedirektiivin 45 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua komiteamenettelyä noudattaen. Perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa komissio voi antaa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, jotka liittyvät ihmisten terveyden tai turvallisuuden suojeluun. Tällöin asianomaista komiteaa kuullaan radiolaitedirektiivin 45 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 42 artikla.
263 §.Muodollisen vaatimustenvastaisuuden korjaaminen. Jos radiolaitteessa on tässä laissa säädettyjä merkintöjä, tunnistetietoja tai asiakirjoja koskevia puutteita, radiolaitteen vaatimustenmukaisuutta ei pystytä varmistamaan. Viestintäviraston tulisi pykälässä ehdotetulla tavalla myös tällöin vaatia asianomaisia talouden toimijoita korjaamaan havaitut asiakirja- ja muut merkintäpuutteet kohtuullisessa määräajassa. Samoin kuin teknisen vaatimustenvastaisuuden havaitessaan, radiolaitedirektiivin mukaisesti viranomaisen olisi ensin vaadittava talouden toimijaa ryhtymään tarpeellisiin ja riittäviin toimenpiteisiin asetetussa kohtuullisessa määräajassa. Jos puutteita ei korjata asetetussa ajassa ja radiolaitteen vaatimustenmukaisuutta ei siksi pystytä varmistamaan, Viestintävirasto voi ryhtyä asianmukaisiin korjaaviin toimiin radiolaitteen markkinoilta poistamiseksi tai sen saataville asettamisen rajoittamiseksi. Korjaavat toimenpiteet ja keinot olisivat samat, jotka 260 §:n 7 momentin nojalla tulisivat sovellettavaksi radiolaitteen vaatimustenvastaisuuden takia. Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 43 artikla.
264 §.Erityistarkoituksiin käytettävät radiolaitteet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi lain 30 luvun soveltamisalan rajauksesta. Säännös vastaa sisällöltään pääosin voimassa olevan tietoyhteiskuntakaaren 264 §:ää. Ehdotetun 1 kohdan mukaan yksinomaan radioamatöörikäyttöön tarkoitetut laitteet, joita ei ole asetettu yleisesti saataville markkinoilla, jäisivät radiolaitteiden markkinoille saattamista sekä markkinavalvontaa koskevan sääntelyn ulkopuolelle. Tällaisia laitteita olisivat radioamatöörien koottavaksi ja käytettäväksi tarkoitetut rakennussarjat tai omaan käyttöönsä muuntamat radiolaitteet sekä yksittäisten radioamatöörien rakentamat laitteet, joita käytetään radioamatööritoimintaan liittyvissä kokeellisissa tarkoituksissa.
Pykälän 2 kohdassa soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin neuvoston direktiivin 98/86/EY soveltamisalaan kuuluvat laivavarusteet, joista säädetään Suomessa laivavarustelaissa (1503/2011).
Pykälän 3 kohdan viittaus ilma-alusten radiolaitteisiin tarkoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 (2)3 artiklan soveltamisalaan kuuluvia ilma-aluksiin liittyviä tuotteita, osia ja laitteita silloin, kun ne on tarkoitettu käytettäväksi ilma-alusten ilmailuradioviestinnässä.
Pykälän 4 kohdan mukaan myös ammattikäyttöön tarkoitetut räätälöidyt laitesarjat, joita käytetään ainoastaan tutkimus- ja kehityslaitoksissa näiden toiminnan tarkoituksiin, rajataan 30 luvun soveltamisalan ulkopuolelle.
Pykälän 5 kohdan viittaus yleisen turvallisuuden varmistamiseen, maanpuolustukseen, valtion muihin turvallisuusasioihin tai valtion toimintaan rikosoikeuden alalla liittyvään käyttöön puolestaan koskee vain sellaisia radiolaitteita, jotka on tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan tässä lainkohdassa tarkoitetussa viranomaistoiminnassa. Jos samoja tai samankaltaisia laitteita käytetään muihin tarkoituksiin, niihin sovelletaan tämän lain vaatimuksia täysimääräisesti.
Säännöksellä pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 1 artiklan 2 ja 3 kohdat sekä liite I.
264 a §. Televisiovastaanottimia koskevat tekniset määräykset. Lain 30 lukua muutettaessa ehdotetaan kumottavaksi 264 a §, koska se on ristiriidassa uusien radiolaitedirektiivin säännösten kanssa.
271 a §.Julkisesti säännellyn satelliittipalvelun tarjoaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 271 a §, jossa säädettäisiin korkean tietoturvatason suojatusta palvelusta (julkisesti säännelty satelliittipalvelu) ja sen käyttöön oikeutetuista käyttäjäryhmistä.
Julkisesti säännelty satelliittipalvelu on eurooppalainen, salattu satelliittipalvelu, joka perustuu Galileo-satelliittijärjestelmälle. Palvelu välittää tarkkaa paikka- ja aikatietoa käyttäjän vastaanottimeen. Palvelussa käytetään vahvoja, salattuja signaaleja ja se on suunniteltu kestämään jossakin määrin radiohäiriöitä ja tahallista häirintää.
Aiemmin julkisesti säännellyn satelliittipalvelun on katsottu olevan 250 §:ssä tarkoitettu viranomaisverkko. Nyt sääntelyä kuitenkin muutettaisiin vastaamaan asiaa koskevaa EU-sääntelyä, eikä satelliittipalvelun katsottaisi enää olevan 250 §:ssä tarkoitettu viranomaisverkko.
Ehdotetun 1 momentin mukaan palvelua voitaisiin tarjota 250 §:n 1 ja 2 momentissa mainituille käyttäjäryhmille sekä muille yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeisille toimijoille. Palvelua voisivat hyödyntää esimerkiksi kansalliseen turvallisuuteen ja elintärkeiden infrastruktuuripalvelujen ylläpitoon ja varmistamiseen liittyviä tehtäviä hoitavat toimijat. Tyypillisiä käyttäjiä olisivat poliisi, rajavalvontaviranomaiset ja Tulli sekä energiahuollosta, tietoliikenteestä tai pankkitoiminnasta keskeisesti vastaavat toimijat. Lisäksi potentiaalisia käyttäjiä voisivat olla erimerkiksi maa- ja meriliikenteen kriittisistä toiminnoista vastaavat toimijat. Liikenne- ja viestintäministeriö päättäisi niistä käyttäjäryhmistä, joilla olisi oikeus käyttää palvelua.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Viestintävirasto voisi antaa satelliittipalveluteknologian valmistusta, hankintaa, avaintenhallintaa ja käyttöä koskevia tarkempia määräyksiä. Määräykset olisivat luonteeltaan teknisiä tai hallinnollisia. Määräykset koskisivat esimeriksi laitehankintaa, laitehallintaa, palvelun käyttöoikeuden myöntämismenettelyä, satelliittipalvelun salausavainjärjestelyjä, palvelun käytön edellytyksiä ja muita salassa pidettävän tiedon käytön turvallisuutta koskevia asioita. Määräyksillä täsmennettäisiin satelliittipalvelua koskevaa EU-sääntelyä.
271 b §.Satelliittipalveluteknologian valmistus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 271 b §, jossa säädettäisiin satelliittipalvelun toteuttamiseen tarvittavan teknologian valmistuksesta. Teknologialla tarkoitetaan esimerkiksi laitteita, tekniikkaa ja ohjelmistoja. Ehdotetun pykälän mukaan valmistus edellyttäisi Euroopan satelliittipaikannusviraston (GSA) alaisuudessa toimivan eurooppalaisten satelliittipaikannusjärjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntälautakunnan lupaa. Lupaa haettaisiin kirjallisesti Viestintäviraston kautta. Pykälällä pantaisiin täytäntöön päätöksen 5 artiklan 5 kohdassa jäsenvaltiolle asetetut velvoitteet.
Satelliittipalveluteknologian valmistus edellyttää virallista etukäteishyväksyntää. Tätä ennen satelliittipalvelun vastuuviranomaisen on varmistettava, että satelliittipalveluteknologian valmistajan turvallisuuden hallinta ja käytännön turvallisuusjärjestelyt ovat kunnossa.
Riittävien turvallisuusjärjestelyjen varmistamiseksi valmistajaan kohdistettaisiin turvallisuusselvityslain (726/2014) mukainen yritysturvallisuusselvitys. Lisäksi sille osalle valmistajan henkilöstöä, joilla on työtehtäviinsä liittyvä tarve päästä käsiksi satelliittipalvelun salassa pidettäviin teknisiin tietoihin, annettaisiin turvallisuuskoulutus.
Kun valmistaja olisi saanut kansainvälisen yritysturvallisuustodistuksen (FSC, Facility Security Clearance), Viestintävirasto lähettäisi GSA:lle suosituskirjeen, jolla todistetaan, että valmistajan turvallisuus on riittävällä tasolla.
Kansallisten vastuuviranomaisten lähettämät suositukset käsitellään GSA:n turvallisuusakkreditointipaneeleissa (GSAP GFI-GF5). Paneeli valikoituu sen perusteella, minkälaisesta valmistajasta on kyse (vastaanotin, turvamoduuli vai tukitoiminto). Kun paneeli on käsitellyt asian, se toimittaa oman hyväksyntäsuosituksena turvallisuushyväksyntälautakunnalle siinä tapauksessa, että valmistajan turvallisuus on todettu riittäväksi. Hyväksyntälautakunta alistaa paneelin hyväksyntäsuosituksen jäsenmaiden hyväksyttäväksi hiljaisuusmenettelyllä. Jos hiljaisuutta ei rikota, turvallisuushyväksyntälautakunnan seuraava sääntömääräinen kokous myöntää valmistajalle valmistusluvan.
Yhteisten vähimmäisvaatimusten (CMS) tultua voimaan hyväksyntäprosessin olisi tarkoitus jonkin verran muuttua ja virtaviivaistua siten, että kansalliset vastuuviranomaiset saisivat vastuuta tarkasteluprosessista ja etukäteishyväksynnän viemisestä turvallisuushyväksyntälautakunnalle.
Valmistuksessa olisi noudatettava hyväksyntälautakunnan päätöksiä, komission säädöksiä ja Viestintäviraston määräyksiä.
271 c §.Vientivalvonta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 271 c §, jossa säädettäisiin satelliittipaikannuspalvelun käyttöön, kehittämiseen ja valmistukseen liittyvän teknologian vientivalvonnasta. Pykälällä pantaisiin täytäntöön PRS-päätöksen 5 artiklan 6 kohdassa ja 9 artiklassa jäsenvaltiolle asetetut velvoitteet.
Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin satelliittipalvelun käyttöön, kehittämiseen ja valmistukseen liittyvästä teknologianviennistä ja kuljetuksesta Euroopan unionin ulkopuolelle. Teknologialla tarkoitetaan esimerkiksi laitteita, tekniikkaa ja ohjelmistoja. Pykälän mukaan vienti olisi sallittua ainoastaan sellaisiin maihin, jotka on asianmukaisesti valtuutettu käyttämään satelliittipalvelua Euroopan unionin kanssa tehdyn kansainvälisen sopimuksen nojalla, jollei muualla (PRS-päätöksessä, yhteisissä vähimmäisvaatimuksissa ym.) toisin säädetä. Viennillä tarkoitettaisiin kuljetusta Suomesta tai Suomen kautta Euroopan Unionin ulkopuolelle.
Vienti edellyttäisi ulkoaisainministeriön lupaa. Ulkoasianministeriön olisi kuultava Viestintävirastoa ennen luvan myöntämistä.
Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädettäisiin satelliittipalvelun käyttöön kehittämiseen ja valmistukseen liittyvän teknologian siirrosta Euroopan unionin jäsenmaihin. Siirrolla tarkoitettaisiin kuljetusta Suomesta tai Suomen kautta toiseen Euroopan Unionin jäsenvaltioon. Pykälän mukaan siirto olisi sallittua vain Euroopan komission päätöksessään säätämillä ehdoilla. Päätöksellä tarkoitetaan yhteisiä vähimmäisvaatimuksia (CMS). Siirto edellyttäisi ulkoasiainministeriön lupaa. Ulkoasiainministeriön olisi kuultava Viestintävirastoa ennen luvan myöntämistä.
Valvonnanalaiset tuotteet määritellään päätöksen nojalla annetuissa yhteisissä vähimmäisvaatimuksissa.
Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan satelliittipalvelun käyttöön, kehittämiseen ja valmistukseen liittyvää teknologianvientiä, välitystä ja siirtoja valvoisi Tulli.
Ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan vienneissä tavaranhaltijan tulisi esittää ulkoasiainministeriön myöntämä lupa ilmoitettaessa tavaroita Tullille. Myös luvan mukaisten tavaroiden olisi tällöin oltava Tullin tarkastettavissa. Vientimenettelyyn asettamisvaiheessa tavaranhaltijan on yhteisön tullikoodeksissa säädettyjen velvoitteiden mukaisesti annettava Tullille kyseistä vientiä koskevat tiedot, joista yhtenä ovat tiedot viennin edellytyksenä olevista vientiluvista. Tehokkaan vientivalvonnan takaamiseksi tavaranhaltijan on pelkän luvan lajin ja numeron ilmoittamisen lisäksi esitettävä varsinainen ulkoasiainministeriön myöntämä lupa Tullille ja itse tavaran on oltava tässä vaiheessa Suomessa eli Tullilla pitää olla mahdollisuus varmistaa tavarantarkastuksella, että tavara vastaa ulkoasiainministeriön myöntämää lupaa.
EU:n sisäisissä siirroissa tavaranhaltijan tulisi esittää ulkoasiainministeriön myöntämä lupa Tullille tavaroiden poistuessa maasta rajatullitoimipaikassa. Myös luvan mukaisten tavaroiden olisi tällöin oltava Tullin tarkastettavissa. EU:n sisäisissä siirroissa Tullille ei tehdä tulli-ilmoitusta. Tehokkaan vientivalvonnan takaamiseksi tavaranhaltijan tulee esittää ulkoasiainministeriön myöntämä lupa siinä tullitoimipaikassa, jonka kautta tavara poistuu Suomesta. Lupaa esitettäessä myös tavaran on tässä vaiheessa oltava Suomessa eli Tullilla pitää olla mahdollisuus varmistaa tavarantarkastuksella, että tavara vastaa ulkoasiainministeriön myöntämää lupaa.
294 §.Televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksun määrä. Pykälän 1 momentin 6 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin poikkeus, jonka mukaan 8 000 euron suuruista ohjelmistokohtaista valvontamaksua ei perittäsi rinnakkaisista lähetyksistä. Lähetysten sisältö olisi identtinen, mutta esimerkiksi lähetystekniikka voisi olla erilainen eri kanavanipuissa.
303 §.Viestintäviraston yleiset tehtävät. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Viestintävirasto ei valvo 251 §:n 1 momentissa tarkoitettuja ihmisten ja kotieläinten terveyden ja turvallisuuden suojeluun liittyviä vaatimuksia siltä osin kuin ne on säädetty muun viranomaisen valvottaviksi. Momenttia tarkennetaan radiolaitedirektiivin täytäntöönpanon myötä siten, että siinä mainitaan ihmisten lisäksi kotieläinten terveys.
304 §.Viestintäviraston erityiset tehtävät. Pykälän 1 momentin 11 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi, koska momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 12 kohta, jonka mukaan Viestintäviraston tehtävänä olisi toimia PRS-päätöksen mukaisena julkisesti säännellyn satelliittipalvelun vastuuviranomaisena. PRS-päätöksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa edellytetään, että kukin satelliittipalvelua käyttävä jäsenvaltio nimeää satelliittipalvelun vastuuviranomaisen. Vastuuviranomainen on perustettava kyseisen jäsenvaltion alueelle. Vastuuviranomaisen tehtävänä on hallinnoida ja valvoa satelliittipalveluun liittyvien vastaanottimien valmistusta, hallussapitoa ja käyttöä.
Liikenne- ja viestintäministeriö on 11 päivänä marraskuuta 2014 nimittänyt Viestintäviraston julkisesti säännellyn satelliittipalvelun vastuuviranomaiseksi. Ehdotetussa 12 kohdassa vastuuviranomaisena toimiminen lisättäisiin Viestinviraston erityisiin lakisääteisiin tehtäviin.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentissa mainittuja tietoyhteiskuntakaaren pykäliä sovellettaisiin myös sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksen valvontaan. Voimassa olevan pykälän mukaan tietoyhteiskuntakaaren 302, 303, 308, 309, 311—315, 325, 330, 332, 336, 340, 344 ja 345 §:ssä säädetty koskee myös EU:n verkkovierailuasetuksen noudattamisen valvontaa ja rikkomisen seuraamuksia sekä mainitusta asetuksesta johtuvien riitojen ratkaisemista. Lisäämällä sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetusta koskeva viittaus momenttiin pantaisiin täytäntöön asetuksen 6 artiklan vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä asetuksen verkkoneutraliteettisäännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on asetuksen mukaan oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Muutoksen myötä Viestintävirastolla olisi sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetusta koskevassa valvonnassaan käytettävissä 110 §:ssä säädetyn uuden määräyksenantovaltuuden ohella samat keinot kuin muussa teletoiminnan valvonnassa, lukuun ottamatta vain huomattavan markkinavoiman valvontaan sovellettavia lain 333 ja 335 §:iä. Myös seuraamusten ja riitojen ratkaisun osalta sovellettavaksi tulisivat voimassa olevan lain mukaiset seuraamukset. Sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksen 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua liikenteenhallintatoimenpiteisiin liittyvää henkilötietojen käsittelyä valvoisi ja toimeenpanisi kuitenkin tietosuojavaltuutettu yleisen henkilötietojen käsittelyä koskevan lainsäädännön nojalla ja tämän lain 305 §:ään ehdotetussa uudessa 3 momentissa säädetyn mukaisesti.
Lisäksi 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että edellä listattujen valvontaa, seuraamuksia sekä riitojen ratkaisemista koskevien tietoyhteiskuntakaaren pykälien lisäksi myös lain 331 § koskisi EU:n verkkovierailuasetusta ja sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetusta. Lain 331 §:ssä säädetään Viestintäviraston oikeudesta päättää tarvittavista väliaikaisista toimista tapauksessa, jossa tietoyhteiskuntakaarta taikka sen nojalla annettua säännöstä, määräystä, päätöstä tai lupaehtoa koskeva virhe tai laiminlyönti aiheuttaa välitöntä ja vakavaa vaaraa yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle taikka vakavaa taloudellista tai toiminnallista haittaa muille yrityksille, tilaajille taikka käyttäjille tai viestintäverkkojen tai viestintäpalvelujen toiminnalle. Kyseissä pykälässä tarkoitettu vakava taloudellinen tai toiminnallinen haitta voi liittyä markkinoiden toimivuuteen, tekniseen häiriöttömyyteen ja luotettavuuteen tai käyttäjien yleisiin etuihin, joita lain säännöksillä suojataan. Ehdotettu lisäys takaisi vastaavuusperiaatteen toteutumisen sekä verkkovierailuasetuksen että sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksen osalta, sillä 331 §:ää sovelletaan nykyisellään voimassa olevaan kansalliseen verkkoneutraliteettisäännökseen ja verkkovierailusääntelyn rikkomiseen verrattaviin toimiin. Vastaava säännös sisältyi kumotun viestintämarkkinalain 127 a §:ään. Näin ollen muutos olisi luonteeltaan lähinnä tekninen.
305 §.Tietosuojavaltuutetun tehtävät. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan tietosuojavaltuutettu valvoisi sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksen 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua liikenteenhallintatoimenpiteisiin liittyvää henkilötietojen käsittelyä. Asetuksen mukaan teleyritysten harjoittamiin liikenteenhallintatoimenpiteisiin voi liittyä henkilötietojen käsittelyä ainoastaan, jos tällainen käsittely on välttämätöntä ja oikeasuhteista asetuksessa erikseen vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kyseisen kohdan mukaan liikenteenhallintatoimenpiteisiin liittyvässä henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava Euroopan unionin neuvoston tietosuojadirektiiviä (95/46/EY), ja liikenteenhallintatoimenpiteiden on myös noudatettava myös sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviä (2002/58/EY). Valvontavastuun osoittaminen tietosuojavaltuutetulle on linjassa voimassa olevan kansallisen viranomaisten välisen toimivaltajaon kanssa, jota sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksella ei ole tarkoitettu muutettavan. Uusi 3 momentti varmistaisi sen, että asetusta voitaisiin valvoa riittävällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla myös henkilötietojen käsittelyn osalta.
308 §.Yhteistyö eri viranomaisten kanssa. Pykälän 1 momentin yhteistyötä tekevien viran-omaisten joukkoon ehdotetaan lisättäväksi markkinavalvonta- ja tuoteturvallisuusviranomaiset, koska pykälässä säädettyyn viranomaisten yhteistyöhön voi kuulua myös radiolaitteiden vaatimustenmukaisuuteen sekä radiohäiriöiden selvittämiseen ja poistamiseen liittyvää yhteistyötä. Muut valvontaviranomaiset, kuten TUKES ja STUK, ovat lain 30 luvun säännösten osalta esimerkiksi merkittävä Viestintäviraston yhteistyötaho.
315 §.Viranomaisten yleinen tiedonsaantioikeus. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, jonka mukaan Viestintävirastolla olisi oikeus antaa tarkempia määräyksiä valvottavilta yrityksiltä momentissa yksilöityjä tehtäviä varten säännöllisesti kerättävistä tiedoista. Momentissa tarkoitetun säännöllisen tiedonkeruun piiriin kuuluisivat verkkotoimilupien valvontaan ja Viestintäviraston huomattavan markkinavoiman päätösten ja niihin liittyvien markkina-analyysien sekä yleispalvelupäätösten valmisteluun tarvittavat toimialatiedot. Lisäksi säännöllisellä tiedonkeruulla kerättäisiin tiedot lain 304 §:ssä tarkoitetun Viestintäviraston julkaisutehtävän toteuttamiseksi. Mitään tietoja ei kuitenkaan kerätä yksinomaan julkaisutarkoituksiin. Käytännössä momentissa yksilöityjä tehtäviä varten tarpeellisena voidaan pitää viestintäpalvelujen ja -verkkojen saatavuutta, laatua ja hintoja sekä liittymämääriä koskevia tietoja. Kerättävien tietojen etukäteisen määrittelyn tarkoituksena on parantaa teleyrityksiltä säännöllisesti kerättävien tietojen laatua ja yhdenmukaisuutta.
Viestintävirastolla olisi oikeus antaa tarkempia määräyksiä myös tietojen digitaalisesta muodosta ja toimittamisesta Viestintävirastoon. Käytännössä Viestintävirasto voisi edellyttää esimerkiksi tietojen toimittamista viraston sähköistä tiedonkeruujärjestelmää käyttäen ja paikkatietomuotoisina. Määräyksessä olisi mahdollista myös määritellä tietojen toimittamisajankohdat, jos nämä ovat ennalta tiedossa. Viestintäviraston määräyksellä voitaisiin varmistaa, että teleyrityksillä on valmius toimittaa tiedot viraston tehtävien kannalta tarkoituksenmukaisessa muodossa. Teleyritysten näkökulmasta Viestintäviraston määräyksellä voidaan lisätä säännöllisen tiedonkeruun ennakoitavuutta sekä kerättävien tietojen, tietojen muodon ja toimitustavan määrittelyjen pysyvyyttä.
Viestintäviraston määrittelemän tiedonkeruusyklin mukaisesti teleyrityksiltä kerätään alueellisia liittymämäärä- ja saatavuustietoja vain 1-2 kertaa vuodessa ja samalla kerralla useaan eri käyttötarkoitukseen. Kyselyjen yhdistämisen tavoitteena on ollut teleyritysten hallinnollisen taakan keventäminen.
Myös 6 momentissa tarkoitetulla määräyksellä yksilöidyt tiedot tulisi toimittaa Viestintävirastoon pykälän 3 momentin mukaisesti viipymättä, viranomaisen pyytämässä muodossa ja maksutta.
318 §.Tietojen luovuttaminen viranomaisesta. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi markkinavalvonta- ja tuoteturvallisuusviranomaiset. Radiolaitteet ovat sähkölaitteita, joiden tuoteturvallisuutta valvovat myös STUK ja TUKES. Säteilyturvallisuuteen liittyvät asiat ovat STUK:n vastuulla Säteilyturvakeskuksesta annetun lain (1983/1069) mukaisesti. TUKES:n tehtävänä on Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta annetun lain (1261/2010) nojalla valvoa ja edistää muun muassa tuotteisiin, palveluihin ja tuotantojärjestelmiin liittyvää teknistä turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta sekä kuluttajaturvallisuutta. TUKES toimii sähköturvalli-suuslaissa (STL, 410/1996) tarkoitettuna sähköturvallisuusviranomaisena sekä kuluttajaturvallisuuslaissa (920/2011) tarkoitettuna valvontaviranomaisena. Radiolaitteille asetettavien vaatimusten kannalta haasteellisia voivat olla erityisesti uuden tyyppiset laitekokonaisuudet, jotka sisältävät sähkölaitteen sekä siihen liitetyn radiokomponentin. Radiokomponentteja liitetään esimerkiksi kotitalouksien käyttämiin sähkölaitteisiin näiden ohjausta varten. Sähkölaitteen pääasiallinen käyttötarkoitus on tällöin jokin muu kuin radioaaltojen tarkoituksellinen lähettäminen radioviestintää tai radiomääritystä varten. Radiokomponentit voivat virheellisesti toimiessaan kuitenkin aiheuttaa häiriötä muille saman taajuusalueen käyttäjille, joten Viestintävirastolla tulisi olla tarvittaessa mahdollisuus puuttua tällaisten laiteyhdistelmien markkinoille saattamiseen ja käyttöön.
Päällekkäisen sääntelyn välttämiseksi olisi tärkeää, että sovellettava sääntely ja toimivaltainen viranomainen määräytyisivät kulloinkin käsillä olevan ongelman pääasiallisen luonteen perusteella. Tämä on pyritty varmistamaan jo voimassa olevissa Tietoyhteiskuntakaaren säännöksissä viittaamalla myös muuhun lainsäädäntöön. Viestintävirasto valvoo tämän lain 303 § 3 momentin nojalla terveyden ja turvallisuuden suojeluun liittyviä vaatimuksia siltä osin, kuin niitä ei ole säädetty muun viranomaisen valvottavaksi. Nykyisen STL:n 2 §:ssä puolestaan määrätään, että STL:a sovelletaan muun muassa viestintäverkkoihin ja radiolaitteisiin siltä osin kuin niistä voi aiheutua vaaraa hengelle, terveydelle tai omaisuudelle tai haitallista häiriötä, josta ei säädetä Tietoyhteiskuntakaaressa tai sen nojalla annetuissa säädöksissä tai määräyksissä. Tietoyhteiskuntakaari on korvannut aiemmat säädökset, joihin STL:n nykyisessä 2 §:ssä viitataan. Samansisältöinen säännös on tarkoitus sisällyttää myös uuteen sähköturvalli-suuslakiin, josta annettaneen hallituksen esitys vuoden 2015 lopulla. Kuluttajille tarjottavien radiolaitteiden turvallisuuden osalta voidaan soveltaa tarvittaessa myös yleistä kuluttajaturvallisuuslakia (920/2011).
Mikäli markkinoilla tai käytössä havaitaan laitteita, jotka aiheuttavat vaaraa terveydelle, turvallisuudelle tai muille laissa yleisen edun vuoksi suojatuille näkökohdille, on oleellisen tärkeää että jollain kansallisella viranomaisella on riittävät toimivaltuudet puuttua epäkohtiin. Tämä edellyttää kansallisten toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä ja tietojenvaihtoa. Viranomaisten tietojen luovuttamista koskevaa säännöstä on siksi tarpeen laajentaa tuotevalvontaviranomaisiin.
325 §.Viestintäviraston tarkastusoikeus. Ehdotetuilla 325 §:n muutoksilla laajennettaisiin Viestintäviraston tarkastusoikeutta siten, että Viestintävirastolla olisi mahdollisuus tehdä 325 §:ssä tarkoitettu tarkastus satelliittipalveluteknologiaa valmistavaan tai käyttävään organisaatioon.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Viestintävirastolle annettaisiin oikeus tehdä tarkastus 271 b §:ssä tarkoitettua satelliittipalveluteknologiaa valmistavassa tai sitä käyttävässä organisaatiossa. Organisaatio voi olla sekä yksityinen (esimerkiksi yritys) että julkishallinnollinen toimija (esimerkiksi viranomainen). Tarkastuksen avulla Viestintävirasto pystyisi käytännössä toteuttamaan valvontatehtäviään satelliittipalvelun vastuuviranomaisena eli selvittämään, että satelliittipalveluteknologian valmistajat ja käyttäjät noudattavat 271 b §:ssä tarkoitetun hyväksyntälautakunnan päätöksiä ja julkisesti säänneltyä satelliittipalvelua koskevaa sääntelyä.
Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan lain 2 momenttia.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Viestintävirastolla olisi oikeus teettää satelliittipalveluteknologiaa koskeva tarkastus riippumattomalla asiantuntijalla. Näin sääntely yhtenäistettäisiin pykälässä säännellyn teknisen turvallisuus- ja toimivuustarkastuksen kanssa. Riippumattoman asiantuntijan käyttäminen voisi olla perusteltua tapauksissa, joissa tarvitaan ulkopuolista asiantuntemusta tai joissa Viestintäviraston omat resurssit eivät riitä.
Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että täsmennettäisiin sen tarkoittavan teknistä turvallisuus- tai toimivuustarkastusta taikka taloudellista tarkastusta.
Lisäksi pykälän 5 momentissa säädettäisiin Viestintävirastolle tai sen lukuun toimivalle satelliittipalveluteknologiaa koskevan tarkastuksen yhteydessä oikeus päästä satelliittipalveluteknologiaa valmistavan tai käyttävän organisaation tiloihin sekä saada tutkittavakseen, sen estämättä, mitä tietojen salassapidosta säädetään, valvontatehtävän kannalta tarpeelliset asiakirjat ja tiedot.
Pykälän 6 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 5 momenttia.
326 §.Radiolaitteeseen liittyvä tarkastus. Pykälän otsikkoa ja 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan radiolaitedirektiivin soveltamisalaa. Kiinteän verkon telepäätelaitteet eivät enää kuulu tietoyhteiskuntakaaren soveltamisalaan, ja niiden sähköturvallisuutta koskeva sääntely on jatkossa sähkömarkkinalaissa. Viestintäviraston tarkastusoikeuden laajuus vastaa muilta osin aiempaa tietoyhteiskuntakaaren 326 §:ää. Viestintävirastolla olisi ehdotuksen mukaan oikeus suorittaa tarkastuksia radiolaitteiden markkinavalvonnan tarkoituksiin, kuten myös haitallisen häiriön toteamiseksi tai poistamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että radiolupaa tai erityistä pätevyyttä tai kelpoisuutta edellyttäviä laitteita käytetään asianmukaisesti.
327 §.Laitteen tutkittavaksi ottaminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaa lain uuden 30 luvun säännöksiä. Lisäksi pykälään ehdotetaan tehtäväksi sanamuodollinen muutos, jonka mukaan laite voidaan ottaa tutkittavaksi nimenomaan Viestintäviraston tehtävän hoidon eli radiomarkkinoiden valvomiseksi. Muutoksen myötä Viestintävirasto voi paremmin hoitaa sille laissa osoitettua valvontatehtävää. Valvonta kohdistuisi lähtökohtaisesti kaupallisten toimijoiden toimipisteisiin.
329 §.Radiohäiriöiden estäminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, se vastaa lain uuden 30 luvun säännöksiä ja määritelmiä. Samalla esitetään, että pykälän 3 momentissa säädettyjä radiolaitteen luvattomaan käyttöön liittyviä Viestintäviraston toimivaltaperusteita tarkentaa siten, että jos joko laitteen itsessään tai sen käytön epäillään olevan säännösten tai määräysten vastaista, Viestintävirastolla olisi oikeus tarkastaa laite ja ottaa se tutkittavaksi. Muutos parantaisi Viestintäviraston mahdollisuuksia varmistaa radiotaajuuksien häiriötä käyttöä. Vaikka radiolaite itsessään olisi säännösten ja määräysten mukainen, sen käyttö voi kuitenkin olla voimassa olevien taajuuksien käyttöä koskevien säännösten tai määräysten vastaista.
342 §.Oikaisuvaatimus. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös Viestintäviraston lain 293 §:n perusteella tekemästä televisio- ja radiotoiminnan valvontamaksupäätöksestä ensimmäisen vaiheen muutoksenhakukeinona olisi oikaisuvaatimuksen tekeminen Viestintävirastolle.
Lisäksi pykälän 3 momenttiin ehdotetaan muutosta, jolla ilmoitetun laitoksen antamaan päätökseen haettaisiin ensisijaisesti oikaisua asianomaiselta ilmoitetulta laitokselta. Ehdotetut muutokset vastaavat sitä, miten muutoksenhaku ilmoitetun laitoksen päätöksiin on järjestetty muussa tuotelainsäädännössä, esimerkiksi hissiturvallisuuslaiksi annetun hallituksen esityksen 85 §:ssä, sähköturvallisuuslaiksi annetun hallituksen esityksen 119 §:ssä ja pyroteknisistä tuotteista annetun lain (180/2015) 48 §:ssä.
Niiltä osin kuin viranomaisen hyväksymä ilmoitettu laitos suorittaa lakiin perustuvaa vaatimustenmukaisuuden arviointia, kyse on perustuslain 124 §:n mukaan julkisesta hallintotehtävästä. Ilmoitetun laitoksen antamaan päätökseen on siksi voitava hakea muutosta. Ilmoitetun laitoksen on niiltä osin, kuin kyse on hallintopäätöksestä, annettava päätöksen saajalle muutoksenhakuohje.
Pykälän nykyinen 3 momentti siirrettäisiin 4 momentiksi ja sen sanamuotoa ehdotetaan samalla tarkennettavaksi.
Tällä lainkohdalla pannaan täytäntöön radiolaitedirektiivin 35 artikla.
344 §.Muutoksenhaku hallinto-oikeuteen. Esitystä ehdotetaan muutettavaksi siten, että liikenne- ja viestintäministeriön, tietosuojavaltuutetun ja kunnan rakennusvalvontaviranomaisen päätökseen, Viestintäviraston muuhun kuin 342 §:ssä tarkoitettuun hallintopäätökseen sekä ilmoitetun laitoksen oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen sekä Viestintäviraston ja sisäministeriön oikaisuvaatimukseen antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, ellei jäljempänä toisin säädetä.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että päätöksen tehnyt viranomainen tai ilmoitettu laitos voi muussa kuin 233 ja 235 §:ssä tarkoitetussa päätöksessä määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.
Sekä 1 että 2 momenttia ehdotetaan siis tarkennettavaksi, radiolaitedirektiivin täytäntöönpanosta johtuen, viittauksella ilmoitettuihin laitoksiin.
348 §.Radiolaiterikkomus. Pykälän otsikkoa ja sisältöä ehdotetaan muutettavaksi siten, että seuraamukset liittyvät lain 30 luvun soveltamisalan mukaiseen radiolaitteiden asettamiseen saataville markkinoilla sekä niiden käyttöönottoon ja käyttöön. Säännöksellä korvataan telelaiterikkomuksia koskeva lainkohta.
Säännöksen soveltamisalan muutos on tarpeen, koska lain 30 luvussa säädetyt velvoitteet laitteiden vaatimustenmukaisuudesta koskevat jatkossa vain radiolaitteita. Tele- ja telepäätelaitteiden vaatimustenmukaisuuden arviointi kuuluu jatkossa ensisijaisesti sähköturvallisuuslain alaan, joten niitä koskevat rikosoikeudelliset seuraamukset 1 momentin 4 kohdassa on tarpeen poistaa tästä laista. Radiolaitedirektiivin mukaisesti myös menettely vaatimustenvastaisten laitteiden kohdalla muuttuu. Jos markkinoilla saatavilla olevassa radiolaitteessa todetaan tekninen tai merkintöjä tai rekisteröintiä koskeva vaatimustenvastaisuus, ensisijainen korjauskeino olisi esitetyn 260 §:n mukaisesti viranomaisen korjauskehotus. Sakkorangaistus ei enää voi olla ensisijainen seuraamus. Tämä edellyttää lainkohdan 3 ja 4 momenttien muuttamista.
Esitetyssä 3 momentissa säädettäisiin seuraamuksesta tilanteessa, jossa talouden toimija ei noudata viranomaisen radiolaitteisiin liittyvän riskin vuoksi antamaa velvoittavaa päätöstä. Lainkohta vastaisi nykyistä siltä osin, kuin se koskee 327 §:n nojalla asetettua väliaikaista kieltoa. Viranomaisen antama velvoittava päätös tulee kyseeseen myös, jos talouden toimija ei noudata 260 §:n tai 262 §:n mukaista korjauskehotusta määräajassa. Säädöksessä viitataan siksi 327 §:n ohella uusiin 260 §:n 7 momenttiin ja 262 §:n 1 momenttiin, joissa säädetään niin ikään radiolaitteisiin liittyvien riskien vuoksi annettavista kieltopäätöksistä.
Säännöksen 1 momentin 2 kohtaa tarkennettaisiin siten, että seuraamus koskisi nimenomaisesti vain 329 §:n nojalla asetetun kiellon tai 330 §:n nojalla annetun valvontapäätöksen rikkomista. Nykyinen säännös viittaa yleisemmin kyseisissä lainkohdissa säädetyn rikkomiseen. Radiolaitedirektiivin 46 artikla edellyttää, että kansallisessa laissa säädetään seuraamuksista, joista sovelletaan talouden toimijoiden rikkoessa direktiivin soveltamisalaan kuuluvia kansallisia säännöksiä, sekä varmistetaan seuraamusten täytäntöönpanon valvonta. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia, ja niihin voi sisältyä vakavia rikkomistapauksia koskevia rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Luvanvaraiseksi säädettyjen radiolaitteiden vaatimustenvastaisuudella tai luvattomalla käytöllä voi olla merkittäviä haitallisia seuraamuksia viestintäverkkojen toimivuudelle, hätä- ja turvallisuusliikenne mukaan lukien, sekä muulle taajuuksien käytölle. Häiriöriskien vuoksi on tärkeää, että radiolaitteet täyttävät niille asetetut olennaiset vaatimukset, että ne on oikein asennettu ja että niitä käytetään aiotun käyttötarkoituksensa mukaisesti. Siksi on perusteltua että radiolaitteen luvaton käyttöönotto ja käyttö sekä häiriön estämiseksi tai rajoittamiseksi annetun kiellon tai velvoitteen rikkominen ovat radiolaiterikkomuksena edelleen rangaistavia.
Säännöksen 1 momentin 1 kohta koskee radiolähettimen käyttöönottoa tai käyttöä ilman vaadittua lupaa tai kelpoisuutta. Radiolaitedirektiivi erottaa toisistaan radiolaitteen käyttöönoton ja käytön. Käyttöönotto ja käyttö ovat tuotteiden kaupan pitämisen yhteisistä puitteista annetussa EU-lainsäädännössä (erityisesti NLF-päätös N:o 768/2008/EY) käytettäviä käsitteitä, joiden sisältöä on selvennetty EU:n komission julkaisemassa ohjeessa 'Blue Guide on the implementation of EU product rules' kohdissa 2.5. ja 2.7. Radiolaitteen käyttöön ottamisella tarkoitetaan radiolaitteen ensimmäistä käyttökertaa sen loppukäyttäjän toimesta. Radiolaitteen käyttöönotto edellyttää tyypillisesti asennustoimia, jotka virheellisesti suoritettuina voivat aiheuttaa sen, että laite ei toimi vaatimusten mukaisesti, Radiolaitteen käyttöönotosta vastaavana loppukäyttäjänä voi olla myös yritys, esimerkiksi työnantaja joka antaa radiolaitteen työntekijöidensä käytettäväksi.
Radiolaitteen käytöllä tarkoitetaan puolestaan kaikkea laitteen ensimmäisen käyttökerran jälkeen tapahtuvaa käyttöä. Avaamattomassa myyntipakkauksessa olevan radiolaitteen hallussapidolle, kaupallisen toiminnan yhteydessä tai muuten, ei ole perusteltua asettaa esteitä. Käyttäjän tulee kuitenkin huomioida mahdollinen luvan tai erityisen pätevyyden tarve jo ennen laitteen käyttöönottoa. Lain 39 § edellyttää, että vaadittu radiolupa on voimassa jo ennen luvanvaraisen radiolaitteen ensimmäistä käyttökertaa. Jos loppukäyttäjä pitää hallussaan teknisesti radioviestintään tai radiomääritykseen kykenevää radiolähetintä, tämä on normaalisti osoitus siitä, että laite on myös otettu käyttöön tässä lainkohdassa tarkoitetulla tavalla.
Rikosoikeudellisen sääntelyn tarkkarajaisuuden vaatimus edellyttää, että radiolaitteiden kaupanpitoon liittyviä rangaistussäännöksiä tarkennetaan huomioiden kuhunkin talouden toimijaan kohdistuvat erilaiset velvollisuudet. Eri jakeluportailla toimivat ovat vastuussa velvoitteiden täyttämisestä vain omalta osaltaan.
Voimassa olevassa 348 §:ssä on kriminalisoitu radiolähettimen käytön lisäksi muun muassa luvaton hallussapito. EU-sääntely ei kuitenkaan edellytä pelkän hallussapidon kriminalisointia laissa tarkoitetuissa tilanteissa. Näin ollen ehdotetaan, että radiolaiterikkomukseen voisi syyllistyä, jos käyttäjä edellä kuvatuin tavoin ottaa käyttöön tai käyttää radiolaitetta ilman radiolupaa taikka käyttää radiolaitetta ilman laissa säädettyä pätevyyttä tai kelpoisuutta.
Pykälässä säädettäisiin siitä, että rangaistavien tekojen tulee tapahtua oikeudettomasti. Tällä tarkoitetaan, että toimintaan ei ole viranomaisen antamaa lupaa eikä se ole sallittua kansallisen lain nojalla. Määritelmää käytetään 1 momentissa rajaamaan viranomaisen luvalla tapahtuvat tai muutoin oikeutetut teot lainkohdan soveltamisalan ulkopuolelle. Rikosoikeuden yleisten perusperiaatteiden mukaisesti oikeudetonta ei ole sellainen toiminta, johon on lupa tai joka on sallittua kansallisen lainsäädännön nojalla. Vastaavan nykyisen säädöksen mukaan rangaistavien tekojen tulee olla tahallisia. Tahallisuusasteen arvioiminen sopii kuitenkin huonosti esimerkiksi radiolähettimen käyttöönottoon ja käyttöön. Radiolähettimen käyttöönotto on tietoista toimintaa, joka edellyttää muun muassa radiolähettimen hankkimista sekä sen asentamista käyttövalmiiksi. Lainvastaista on radiolaitteen käyttö ilman asianmukaista lupaa, ei käytöllä tavoiteltu tai siitä aiheutuva seuraamus. Samoin suoraan lainvastaista on jättää noudattamatta viranomaisen antamaa velvoittavaa päätöstä.
Säännös vastaa radiolaitedirektiivin 7 artiklaa sekä 46 artiklaa.
352 §.Siirtymäsäännökset. Pykälän 6 momentin mukaan momentissa mainittujen yritysten velvollisuus siirtää verkossa ilman korvausta vapaasti vastaanotettavat yleisen edun mukaiset ohjelmistot on voimassa siihen saakka, kunnes tietoyhteiskuntakaaren 26 §:n mukaiset yleisen edun televisiotoimintaan myönnetyt ohjelmistotoimiluvat tulevat voimaan. Näistä yrityksistä Fox International Channels Oy on ilmoittanut, että on siirtänyt 18 päivänä syyskuuta 2014 saamansa toimiluvan myötä lähetyksensä kanavanipusta A kanavanippuun C, jolla ei ole valtakunnallista väestöpeittoa. Yrityksen kanava FOX ei ole näin ollen enää niin sanotun siirtovelvoitteen piirissä. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaa nykytilaa.