6
6 Säännöskohtaiset perustelut
Laki Ruokavirastosta (371/2018) annettiin 18.5.2018 ja uusi Ruokavirasto aloitti toimintansa 1.1.2019. Virastoon yhdistettiin Elintarviketurvallisuusviraston, Maaseutuviraston ja osa Maanmittauslaitoksen tietotekniikkapalvelukeskuksen tehtävistä, minkä vuoksi Elintarviketurvallisuusviraston nimi muutettaisiin esityksessä Ruokavirastoksi. Rehulain 10 a, 10 b, 16, 18, 20, 28 a, 38, 42 ja 44 b §:ään tehtäisiin nimenmuutos. Mainittuihin pykäliin ei tehtäisi muita muutoksia, joten ne vastaisivat muilta osin voimassaolevaa lainsäädäntöä. Vastaavalla tavalla 29 ja 48 §:ssä Euroopan yhteisö muutettaisiin Euroopan unioniksi.
3 §.Euroopan unionin rehulainsäädäntö. Pykälän 2) kohta muutettaisiin vastaamaan voimassa olevaa EU-lainsäädäntöä. Valvonta-asetus tuli voimaan 27.4.2017 ja se tulee sovellettavaksi pääosin 14.12.2019. Asetus kumoaa rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) 882/2004. Muilta osin säännös vastaisi sisällöltään voimassaolevaa lakia.
4 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälän viitaukset muuhun lainsäädäntöön päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa. Euroopan unionin ulkopuolisista valtioista tuotavien rehujen tuonnista ja tuonnin valvonnasta säädettäisiin rehulain lisäksi eläinten sekä eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta annetussa laissa ( / ) (tuontivalvontalaki). Lakia sovelletaan valvontaan, jota suoritetaan valvonta-asetuksen 1 artiklan 2 kohdan a—f ja j alakohdissa vahvistettujen vaatimusten noudattamisen todentamiseksi tuotaessa eräitä eläimiä ja tavaroita Euroopan unionin alueelle. Rehujen tuontivalvonnasta salmonellabakteeriin liittyen säädettäisiin kuitenkin edelleenkin yksinomaan rehulaissa.
5 §.Määritelmät. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus yhdistyi 1.1.2015 yhdessä Metsäntutkimuslaitoksen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen tilastotuotannon kanssa Luonnonvarakeskukseksi. Pykälän 19 kohdassa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen nimi muutettaisiin Luonnonvarakeskukseksi.
17 §.Toiminnan järjestäminen. Pykälän 1 momentissa Euroopan yhteisö päivitettäisiin Euroopan unioniksi.
Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti kolmasmaavientiin liittyen. Momentin mukaan vastuu vastaanottajavaltion viranomaisten asettamien tuontivaatimusten ja mahdollisten kauttakuljetukseen liittyvien vaatimusten selvittämisestä ja täyttämisestä olisi rehualan toimijalla. Voimassa oleva 4 momentti siirtyisi 5 momentiksi.
21 §.Rehualan toimijan tiedonantovelvollisuus. Eläintautilain (441/2013) muutoksen (MMM037:00/2018) vuoksi pykälän 1 momentin viittaus muutettaisiin viittaukseksi tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2016/429 (eläinterveyssäännöstö).
22 §.Maa- ja metsätalousministeriö. Lain 4 luvun rakennetta muutettaisiin siten, että siitä kävisi entistä selkeämmin ja yksityiskohtaisemmin selville maa- ja metsätalousministeriön ja valvontaviranomaisten tehtävät. Viranomaiset jaoteltaisiin omiin pykäliinsä.
Euroopan unionin rehulainsäädännön ja rehulain täytäntöönpanon yleisen valvonnan sijaan puhuttaisiin seurannasta, joka kuvaa ministeriön toimenkuvaa paremmin.
Vertailulaboratorioiden nimeämisvelvoite siirrettäisiin esitettyyn 2 momenttiin 26 §:stä ja momentin viittaus valvonta-asetukseen päivitettäisiin vastaamaan voimassaolevaa säännöstä.
23 §.Ruokavirasto. Elintarviketurvallisuusvirasto päivitettäisiin Ruokavirastoksi.
Kohdissa 3—5, 8—9 ja 11—15 mainittaisiin ne Ruokaviraston tehtävät, joista tällä hetkellä säädetään tällä lailla kumottavalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa rehujen virallisen valvonnan järjestämisestä (11/09) ja rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 882/2004), jonka valvonta-asetus on kumonnut.
Kohdan 1 mukaan Ruokavirasto vastaisi valtakunnallisen rehuvalvonnan suunnittelusta, ohjaamisesta ja kehittämisestä voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti.
Kohdan 2 mukaan Ruokavirasto vastaisi rehulainsäädännön täytäntöönpanon ja noudattamisen valtakunnallisesta valvonnasta voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti.
Kohdan 3 mukaisesti Ruokavirasto vastaisi tiedottamisesta ja rehuvalvontatulosten julkaisusta. Täten virasto julkaisisi jatkossakin rehuvalvonnan kannalta olennaiset tulokset rehualan toimijakohtaisesti internetsivuillaan. Tulokset julkaistaisiin sellaisenaan. Tulokset on voimassaolevan lainsäädännön perusteella tullut julkaista puolivuosittain, mutta jatkossa riittäisi, että tulokset julkaistaisiin vuosittain. Tulosten julkaisusta on nykyisin säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Kohdan 4 mukaan Ruokavirasto laatisi valvonta-asetuksen mukaisen rehujen valtakunnallisen valvontasuunnitelman osana monivuotista kansallista valvontasuunnitelmaa sekä vuosittaisen valvontasuunnitelman rehuvalvonnan järjestämiseksi. Valvontasuunnitelmien laatimisesta säädetään tarkemmin 33 §:ssä. Ruokavirasto laatisi myös vuosittain raportit valvonnan toteutumisesta. Valvontasuunnitelman ja –raportin laatimisesta on nykyisin säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Kohdan 5 mukaan Ruokavirasto nimeäisi viralliset laboratoriot ja toisessa EU-maassa sijaitsevat salmonellan varalta otettuja lainsäädännön edellyttämiä omavalvontanäytteitä tutkivat laboratoriot ja hyväksyisi Suomessa sijaitsevat omavalvontalaboratoriot. Voimassaolevan lain perusteella Ruokavirasto hyväksyy myös viralliset laboratoriot, mutta kokonaisuus on tarkoituksenmukaista yhtenäistää valvonta-asetuksen kanssa ja käyttää termiä ”nimeäminen” virallisten laboratorioiden yhteydessä. Käytännössä menettely säilyisi voimassaolevan sääntelyn mukaisena.
Kohdan 6 mukaan Ruokavirasto antaisi rehualan toimijoille pyynnöstä todistuksia kolmasmaavientiin liittyen. Vientitodistusten antaminen on viraston vakiintunutta toimintaa, vaikkakaan asiasta ei ole aiemmin erikseen säädetty. Kokonaisuudesta säädettäisiin tarkemmin 24 a §:ssä.
Kohdan 7 mukaan Ruokavirasto myöntäisi luvan tuotantoeläinten ruokinnassa tieteellisessä kokeessa lisäaineena käytettävälle ei-hyväksytylle aineelle. Asiasta säädettäisiin tarkemmin 10 a §:ssä.
Kohdan 8 mukaan Ruokavirasto toimisi yleisen elintarvikeasetuksen mukaisena nopean hälytysjärjestelmän (RASFF) kansallisena yhteyspisteenä rehujen osalta.
Kohdan 9 mukaan Ruokavirasto arvioisi rehuhygienia-asetuksessa tarkoitetut kansalliset hyvän käytännön ohjeet. Ohjeet koskevat esimerkiksi hyviä hygieniakäytäntöjä sekä rehupakkauksiin tehtäviä merkintöjä. Arvioinnista on nykyisin säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Ohjeiden ja niitä koskevien arviointien toimittamisesta maa- ja metsätalousministeriöön luovuttaisiin.
Kohdan 10 mukaan Ruokavirasto pitäisi yllä rehuhygienia-asetuksen 24 artiklassa tarkoitettua kolmansien maiden tuotantolaitosten luetteloa.
Kohdan 11 perusteella Ruokavirasto vastaisi virallista valvontaa suorittavien henkilöiden, kuten valtuutettujen tarkastajien, koulutuksesta.
Kohdan 12 mukaan Ruokavirasto vastaisi valvonta-asetuksessa säädetystä koordinaatiosta ja yhteydenpidosta komission ja muiden jäsenvaltioiden kanssa. Valvonta-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion on nimettävä yksi vastuuviranomainen, mikäli vastuuta virallisen valvonnan tai muiden virallisten toimien järjestämisestä tai suorittamisesta on siirretty useammalle kuin yhdelle toimivaltaiselle viranomaiselle.
Kohdan 13 mukaan Ruokavirasto nimeäisi luonnolliset henkilöt, joille on siirretty valvonta-asetuksen 28 artiklan perusteella viralliseen valvontaan kuuluvia tehtäviä. Käytännössä nimeäminen koskisi valtuutettuja tarkastajia. Tehtävästä säädetään tarkemmin 24 §:ssä.
Kohdan 14 mukaan Ruokavirasto toimisi valvonta-asetuksessa tarkoitettuna yhteyselimenä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä. Valvonta-asetuksen 103 artiklan mukaan jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi yhteyspisteenä toimiva yhteyselin, joka vastaa valvonta-asetuksen 104—107 artiklan mukaisen tietojenvaihdon helpottamisesta toimivaltaisten viranomaisten välillä.
Kohdan 15 mukaan Ruokavirasto vastaisi valvonta-asetuksen 115 artiklassa tarkoitetun valmiussuunnitelman laatimisesta rehujen osalta. Valmiussuunnitelmissa mainitaan viipymättä toteutettavat toimenpiteet tilanteessa, missä rehujen on todettu aiheuttavan suoraan tai ympäristön välityksellä vakavan riskin ihmisten tai eläinten terveydelle. Valmiussuunnitelmat vastaavat nykyisiä varosuunnitelmia ja niiden laatimisesta säädetään nykyisin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Ruokaviraston on toimitettava valmiussuunnitelmat ja niihin tehdyt muutokset maa-ja metsätalousministeriölle.
Lisäksi Ruokavirasto vastaisi Euroopan unionin rehulainsäädännössä toimivaltaiselle viranomaiselle säädetyistä tehtävistä, siltä osin, kuin niitä ei ole tässä laissa säädetty toisen viranomaisen tehtäväksi.
23 a §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Säännös vastaisi voimassaolevan lain 23 §:n 1 momentin jälkimmäistä puoliskoa, mutta siirrettäisiin omaksi pykäläkseen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävät Ruokaviraston apuna rehujen alkutuotanto- ja markkinavalvonnassa pysyisivät ennallaan.
23 b §.Aluehallintoviranomainen. Säännös vastaisi voimassaolevan lain 23 §:n 2 momenttia, mutta siirrettäisiin omaksi pykäläkseen. Aluehallintoviranomaisen tehtävät pysyisivät ennallaan. Elintarviketurvallisuusvirasto päivitettäisiin Ruokavirastoksi.
23 c §.Tulli. Säännös vastaisi voimassaolevan lain 23 §:n 3 momenttia, mutta siirrettäisiin omaksi pykäläkseen.
Tullin tehtävät pysyisivät ennallaan. Tullin rehulain mukaiset tehtävät rehujen maahantuonnin yhteydessä liittyisivät kansalliseen rehusalmonellavalvontaan, jossa Tulli osaltaan varmistaa, että salmonellan suhteen erityisen riskialttiit rehut lasketaan vapaaseen liikkeeseen vasta sen jälkeen kun erä on todettu vapaaksi salmonellabakteerista tai erän maahantuonnista on saatu Ruokaviraston kannanotto. Tullin tehtävistä valvonta-asetuksen mukaiseen rehujen tuontivalvontaan liittyen säädetään tuontivalvontalaissa.
24 §.Valtuutetut tarkastajat. Valtuutettujen tarkastajien tehtävät pysyisivät ennallaan. Pykälään lisättäisiin viittaus valvonta-asetuksen 28 artiklaan, jonka mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtää viralliseen valvontaan kuuluvia tehtäviä yhdelle tai useammalle luonnolliselle henkilölle. Ruokavirasto voisi kirjallisesti nimetä ulkopuolisen luonnollisen henkilön (valtuutetun tarkastajan) suorittamaan viralliseen valvontaan liittyviä erikseen määriteltyjä tehtäviä, kuten näytteenottoa. Hallinnollisista päätöksistä vastaisi jatkossakin Ruokavirasto.
24 a §.Rehujen vienti. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi rehujen vientiin liittyvä viranomaistehtävä. Voimassa olevassa laissa ei ole erikseen säädetty vientiin liittyvistä tehtävistä, mutta käytännössä toiminta on Ruokavirastossa vakiintunutta.
Elintarviketurvallisuusvirastosta annetussa laissa (25/2006) mainittiin Elintarviketurvallisuusviraston tehtävissä kansainvälinen yhteistyö, ja tältä pohjalta Elintarviketurvallisuusvirasto osallistui käytettävissä olevien resurssien rajoissa erityisesti elintarvikkeiden markkinoille pääsyä ja markkinoilla pysymistä koskeviin hankkeisiin sekä hankkeisiin, joilla on muulla tavoin luotu edellytyksiä viennille. Vientimarkkinoiden avaaminen edellyttää useiden maiden osalta sitä, että valtion viranomaiset osallistuvat tiiviisti työhön. Viennin edistämiseen on panostettu vuodesta 2015 lähtien, kun Elintarviketurvallisuusvirastolle on myönnetty tehtävään määräaikaista lisärahoitusta. Uusien vientimarkkinoiden avaaminen elintarvikkeille oli yksi Sipilän hallitusohjelman Biotalous ja puhtaat ratkaisut -kärkihankkeen toimenpiteistä. Toimenpiteessä korostettiin uusia markkinoillepääsyhankkeita, vientivalvontajärjestelmien kehittämistä ja pk-yritysten vientiosaamisen parantamista. Huomiota kiinnitettiin erityisesti viennin kohdemaan edellyttämiin viranomaisselvityksiin ja -tarkastuksiin sekä vientihankkeisiin liittyviin valvontamenettelyihin. Ruokavirastosta annetun lain (371/2018) 2 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan Ruokaviraston tehtäviin kuuluu elintarvikkeiden sekä eläinten, kasvien ja niistä saatavien tuotteiden viennin edistäminen ja ohjaus.
Pykälän 1 momentin mukaan Ruokavirasto antaisi rehualan toimijan pyynnöstä vientitodistuksia edellyttäen, että todistettavaksi vaadittujen asioiden paikkansapitävyydestä, kuten rehun valmistuksesta Suomessa, voidaan varmistua. Myös vastaanottajavaltion asettamien vaatimusten todistuksen saamiselle tulee täyttyä. Ruokavirasto osallistuisi myös tarvittaessa 17 § n 4 momentissa mainittujen viranomaisvaatimusten selvittämiseen, jollei vaatimuksista voida muulla tavalla varmistua. Ruokavirasto osallistuisi myös tarvittaessa markkinoillepääsyn ja markkinoilla pysymisen edellytyksenä olevien asiakirjojen laatimiseen ja muuhun selvitystyöhön. Tehtävät vastaisivat käytännössä sitä, mitä Ruokavirasto tekee jo tällä hetkellä. Ruokavirasto tekisi päätöksen osallistumisesta momentissa mainittujen viranomaisvaatimusten selvittämiseen ottamalla huomioon muun muassa viennin toteutumisen todennäköisyyden, viennin odotettavissa olevan arvon, rehualan toimijan mahdollisuuden osallistua viennin edistämiseen, hankkeesta hyötyvien toimijoiden määrän sekä selvitys- ja raportointiprosessien nopeuden ja ennustettavuuden.
Pykälän 2 momentin mukaan Ruokavirasto voisi keskeyttää osallistumisen 1 momentissa mainittujen tehtävien hoitamiseen, jos edellytykset selvitystyön jatkamiselle eivät enää täyty.
25 §.Viralliset laboratoriot ja viranomaisnäytteiden tutkiminen. Pykälä vastaisi käytännössä voimassaolevaa säätelyä. Viranomaisnäytteet tulisi tutkia Ruokavirastossa tai viraston valvonta-asetuksen mukaisesti nimeämässä laboratoriossa. Ruokavirasto nimeäisi laboratoriot hakemuksesta. Laboratorio voisi sijaita Suomessa, toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa sekä Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Käsitteestä ”hyväksytty viranomaislaboratorio” luovuttaisiin, koska valvonta-asetuksessa ei kyseinen termi ole käytössä.
26 §.Omavalvontalaboratoriot ja omavalvontanäytteiden tutkiminen. Pykälän 1 momentti vastaisi käytännössä voimassaolevan lain 25 §:n 2 momenttia, mutta on otettu omaksi pykäläkseen luvun säännösten selkeyttämiseksi. Salmonellan varalta otetut omavalvontanäytteet tulisi tutkia Ruokaviraston hyväksymässä omavalvontalaboratoriossa, Ruokavirastossa tai viraston valvonta-asetuksen mukaisesti nimeämässä virallisessa laboratoriossa.
Pykälän 3 momentissa viitattaisiin omavalvontanäytteiden tutkimisesta dioksiinin osalta rehuhygienia-asetukseen. Pykälä vastaisi voimassaolevaa lainsäädäntöä.
27 §.Omavalvontalaboratorion hyväksyminen. Ruokavirasto hyväksyisi omavalvontalaboratoriot edelleenkin hakemuksesta. Elintarviketurvallisuusvirasto päivitettäisiin Ruokavirastoksi.
28 §.Virallisen laboratorion ja hyväksytyn omavalvontalaboratorion ilmoitusvelvollisuus. Pykälä vastaisi voimassaolevaa lainsäädäntöä, mutta säännösviittaukset päivitettäisiin huomioiden 25—26 §:n muutokset.
28 b §.Nimetyt laboratoriot. Pykälä vastaisi käytännössä voimassaolevaa lainsäädäntöä. Pykälän 3 momentin valvonta-asetusviittaus päivitettäisiin viittaamaan voimassaolevaan säännökseen ja Elintarviketurvallisuusvirasto päivitettäisiin Ruokavirastoksi.
Pykälän 4 momentin asetuksenantovaltuus muutettaisiin vähemmän velvoittavaan muotoon ”voidaan antaa”, koska kyseistä asetusta ei ole ollut tarpeen toistaiseksi antaa.
30 §.Laboratorioiden valvonta. Pykälä vastaisi käytännössä voimassaolevaa lainsäädäntöä. Säännösviitaukset päivitettäisiin vastaamaan muuttunutta lainsäädäntöä ja Elintarviketurvallisuusvirasto päivitettäisiin Ruokavirastoksi.
32 §.Ennakkoilmoitus ja näytteenotto maahantuotavasta erityisen riskialttiista rehusta. Pykälä vastaisi käytännössä voimassaolevaa säätelyä. Pykälän otsikossa mainittaisiin erikseen erityisen riskialtis rehu ja 1 momentissa tarkennettaisiin, mitä sillä tarkoitetaan. Tarkennustarpeella tuodaan esiin, että jatkossakin kyseisten rehujen maahantuontiin liittyvään ennakkoilmoitukseen ja näytteenottoon sovelletaan rehulakia tuontivalvontalain sijaan. Elintarviketurvallisuusvirasto päivitettäisiin Ruokavirastoksi.
33 §.Valvontasuunnitelma ja raportointi. Pykälä vastaisi voimassaolevaa säätelyä, mutta lakiin tuotaisiin säädökset valvontasuunnitelmien ja raporttien toimittamisesta, joista aiemmin on säädetty tällä lailla kumottavalla maa-ja metsätalousministeriön asetuksessa rehujen virallisen valvonnan järjestämisestä (11/09).
Ruokavirasto vastaisi rehuvalvonnan ohjaamiseksi ja yhteensovittamiseksi tarkoitetun valtakunnallisen valvontasuunnitelman laatimisesta. Valvontasuunnitelma olisi osa valvonta-asetuksen 109 ja 110 artiklassa säädettyä monivuotista kansallista valvontasuunnitelmaa jolla jäsenvaltio varmistaa virallisen valvonnan järjestelmien rakennetta ja organisaatiota.
Pykälän 2 momentissa tarkennettaisiin valvontasuunnitelman sisältöä. Valvontasuunnitelmassa olisi määritettävä suoritettavien tarkastusten sisältö sekä valvontakohteiden tarkastustiheys. Lisäksi siinä olisi esitettävä valvontakohteiden riskinarvioinnin ja suunnitelman toteutumisen arvioinnin perusteet.
Pykälän 3 momentin mukaan vuosiraportoinnin tulisi sisältää rehunäytteiden analyysitulokset toimijakohtaisesti sekä koottuina rehuvalvonnan kannalta olennaiset muut tulokset, merkittävät muutokset, todettujen rikkomusten lukumäärä ja luonne sekä rikkomusten johdosta määrätyt toimenpiteet. Raportoinnin tulisi sisältää myös tiedot rehujen alkuperästä sekä tilastot Suomessa valmistukseen käytetyistä ja valmistetuista rehuista sekä sisämarkkinoilta että kolmansista maista tuoduista rehuista ja viennin osalta sekä sisämarkkinoille että kolmansiin maihin toimitetutuista rehuista sekä edellä mainittujen määristä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Ruokaviraston velvollisuudesta toimittaa vuosittain raportit edeltävän vuoden valvonnasta sekä kuluvan vuoden valvontasuunnitelma maa-ja metsätalousministeriölle.
34 §.Tarkastus- ja tiedonsaantioikeus. Pykälään lisättäisiin uusi 1 momentti, jossa viitataan valvonta-asetukseen. Valvontaa koskevat yleiset vaatimukset ovat valvonta-asetuksen 9—15 artiklassa. Valvontaa on 9 artiklan mukaan suoritettava säännöllisesti, riskiperusteisesti ja sopivalla tiheydellä. Valvontaviranomaisella ja valtuutetuilla tarkastajilla olisi oikeus valvontaa varten toteuttaa tässä laissa ja Euroopan unionin lainsäädännössä säädettyjä toimenpiteitä, päästä paikkoihin, joissa rehuja ja niitä koskevia asiakirjoja käsitellään, käytetään tai säilytetään, tarkastaa kuljetusvälineitä, rehualan toimijan kirjanpitoa ja 19 §:ssä tarkoitettua tiedostoa sekä ottaa maksutta tarpeellisia näytteitä rehuista.
Pykälän 1—3 momentit siirtyisivät 2—4 momenteiksi ja samalla uuden 4 momentin momenttiviittaukset päivitettäisiin. Momentit vastaisivat sisällöltään voimassaolevaa lakia. Voimassaolevan lain 4 momentin asetuksenantovaltuus poistettaisiin tarpeettomana.
34 a §.Virka-apu. Uudessa pykälässä säädettäisiin Poliisin ja Tullin velvollisuudesta antaa virka-apua valvontaviranomaiselle valvontatehtävän suorittamiseksi. Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään poliisilain (872/2011) 9 luvun 1§:ssä ja Tullin virka-avusta tullilain (304/2016)100 §:ssä. Virka-apu lain noudattamisen valvonnassa saattaa olla tarpeen, jos valvontaviranomaista estetään suorittamasta valvontatehtäväänsä.
35 §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Säännösviittaukset päivitettäisiin vastaamaan muuttuneita säädösnumeroita.
36 §.Valvontarekisteri. Säännösviittaukset päivitettäisiin vastaamaan muuttuneita säädösnumeroita. Elintarviketurvallisuusvirasto päivitettäisiin Ruokavirastoksi.
37 §.Valvontarekisteriin merkittävät tiedot. Säännösviittaukset päivitettäisiin vastaamaan muuttuneita säädösnumeroita ja laboratorioita koskevat viittaukset vastaamaan muuttuneita laboratorioita koskevia säännöksiä.
39 §.Valvonnan tulosten julkaiseminen. Pykälän mukaan Ruokavirasto julkaisisi internetsivuillaan vuosittain 33 §:ssä tarkoitetut raportit rehuvalvonnan toteutumisesta. Rehujen tuotevalvonnan analyysitulokset julkaistaisiin sellaisenaan toimijakohtaisesti. Edellä 35 §:ssä tarkoitettuja salassa pidettäviä tietoja ei kuitenkaan saa julkaista. Asiakokonaisuudesta säädetään nykyisin maa-ja metsätalousministeriön asetuksessa rehujen virallisen valvonnan järjestämisestä (11/09). Virallisen valvonnan luottamuksellisuusvelvoitteista tietojen julkaisemiseen liittyen sekä avoimuudesta säädetään valvonta-asetuksen 8 ja 11 artiklassa.
39 a §.Koneellinen allekirjoitus. Pykälä olisi uusi. Siinä ehdotetaan, että automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tehty päätös sekä asian käsittelyyn liittyvät asiakirjat voitaisiin allekirjoittaa koneellisesti. Automaattista päätöksentekoa ei käytetä. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 20 §:n 2 momentin mukaan hallintoviranomaisen toiminnassa syntyneiden asiakirjojen koneellisesta allekirjoittamisesta säädetään erikseen. Koneellisen allekirjoituksen käyttäminen on yksinkertaisempi menettely kuin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 16 §:ssä tarkoitettu asiakirjan sähköinen allekirjoittaminen, minkä vuoksi lakiin ehdotetaan otettavaksi säännös asiasta.
40 §.Määräys. Pykälä täydennettäisiin valvonta-asetuksen mukaiseksi lisäämällä siihen uusi määräystä koskeva 1 momentti. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaavasti. Valvonta-asetuksen 138 artiklan 2 kohdan mukaan valvontaviranomaisen on annettava määräys velvollisuuksien täyttämiseksi sille, joka ei noudata annettuja säännöksiä.
44 §.Omavalvontalaboratorion hyväksymisen peruuttaminen. Pykälä vastaisi voimassaolevaa lainsäädäntöä hyväksyttyjen omavalvontalaboratorioiden osalta. Koska viranomaislaboratorio jatkossa nimetään hyväksymisen sijaan, pykälässä säädetty menettely ei koskisi enää niitä. Viranomaislaboratorioiden nimeämisen peruuttamisesta säädetään valvonta-asetuksen 39 artiklassa. Elintarviketurvallisuusvirasto päivitettäisiin Ruokavirastoksi.
44 a §.Laboratorion nimeämisen peruuttaminen. Pykälän säännösviittaukset päivitettäisiin. Elintarviketurvallisuusvirasto päivitettäisiin Ruokavirastoksi.
45 §. Uhkasakko ja teettäminen. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassaolevaa lainsäädäntöä. Elintarviketurvallisuusvirasto päivitettäisiin Ruokavirastoksi.
46 §.Rangaistussäännös. Pykälän 2 kohdan säännösviittaukset päivitettäisiin.
47 §.Rikosilmoituksen tekeminen. Pykälän säännösviittaukset päivitettäisiin. Elintarviketurvallisuusvirasto päivitettäisiin Ruokavirastoksi.
49 §.Valtion viranomaisen suoritteista perittävät maksut. Ehdotetun 1 momentin mukaan virallisesta valvonnasta perittäisiin pääsääntöisesti maksu. Valvonta-asetuksen 79 artiklassa säädetään maksujen perusteista rajatarkastusasemilla ja muissa tuonnin valvontapisteissä. Eläinperäisten rehujen osalta maksuja voitaisiin periä kustannusvastaavasti tai asetuksen IV luvussa säädetyn mukaisesti. Tämän lisäksi maksuja tulisi periä kustannusvastaavasti asetuksen 47 artiklan 1 kohdan d, e ja f alakohdissa tarkoitettujen rehujen virallisesta valvonnasta tuonnin yhteydessä. Kyseiset kohdat koskevat tehostetussa valvonnassa olevia rehuja, suojapäätösten alaisia rehuja sekä luonnonmukaisesti tuotettuja rehuja.
Lisäksi 79 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan maksuja on perittävä rehualan toimijan hyväksymisestä ja c alakohdan mukaan virallisesta valvonnasta, jota ei alun perin suunniteltu ja joka i) kohdan mukaan on ollut tarpeen valvonta-asetuksen mukaisesti suoritetun virallisen valvonnan yhteydessä havaitun saman toimijan säännösten noudattamatta jättämistä koskevan tapauksen vuoksi; ja ii) kohdan mukaan on suoritettu säännösten noudattamatta jättämistä koskeva tapauksen laajuuden ja vaikutusten arvioimiseksi tai sen todentamiseksi, että tällainen todettu säännösten noudattamatta jättäminen on korjattu.
Valvonta-asetuksen 80 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat periä muitakin kuin 79 artiklassa tarkoitettuja maksuja kattaakseen virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista aiheutuvat kustannukset, paitsi jos se on kielletty 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen kattamilla aloilla sovellettavien säännösten nojalla.
Valvonta-asetuksen 82 artiklassa säädetään maksujen laskentaperusteista. Artikla koskee vain pakollisia maksuja. Tämän vuoksi 80 artiklan mukaisten muiden maksujen laskentaperuste menisi maksuperustelain mukaan. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valvonta-asetuksen 79—82 artiklassa tarkoitetuista järjestelyistä ja maksujen suuruuden määräämisestä. Valvonta-asetuksen mainituissa artikloissa on kansallisesti mahdollisuuksia päättää periä tietyin edellytyksin pienempiä määriä maksuja ja päättää muistakin kuin pakollisista maksuista.
50 §.Palkkiot ja kustannusten korvaukset. Pykälä ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana. Valtuutetuille tarkastajille maksetaan heidän tai heidän työnantajansa kanssa tehtävän sopimuksen perusteella kuten muissakin ostopalveluissa. Erillinen maksuvelvollisuutta koskeva lainsäännös on tarpeeton. Vastaavasta säännöksestä on luovuttu myös siemenlaissa (600/2019) ja kasvinterveyslaissa (HE 11/2019).
51 §.Muutoksenhaku. Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020. Lailla kumotaan voimassa oleva hallintolainkäyttölaki (586/1996). Säännöstä muutoksenhausta valtion viranomaisen päätökseen muutettaisiin uutta lainsäädäntöä vastaavaksi. Säännös vastaisi muilta osin voimassaolevaa sääntelyä.
51 a §.Rikkomuksista ilmoittajan henkilöllisyyden suojaaminen. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä rehumääräysten rikkomuksista ilmoituksen tehneen luonnollisen henkilön henkilöllisyyden salaamisesta. Ehdotetulla säännöksellä pantaisiin täytäntöön valvonta-asetuksen 140 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan säännös. Ensiksi mainitun alakohdan mukaan todellisista tai mahdollisista rikkomuksista toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoittavia henkilöitä on suojeltava kostotoimilta, syrjinnältä ja muun tyyppiseltä epäoikeudenmukaiselta kohtelulta. Jälkimmäisen alakohdan mukaan suojeluun kuuluu myös henkilötietojen suoja unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Valvonta-asetuksen johdantokappaleen 91 mukaan kenen tahansa henkilön olisi voitava tuoda toimivaltaisen viranomaisen tietoon uusia tietoja, jotka auttavat näitä säännösten rikkomisten havaitsemisessa ja seuraamusten määräämisessä. Johdantokappaleessa todetaan edelleen, että ilmiannot voivat jäädä tekemättä selkeiden menettelyjen puuttumisen vuoksi tai vastatoimien pelossa. Säännösten rikkomisista ilmoittaminen on hyödyllinen välinen, jolla varmistetaan, että toimivaltainen viranomainen voi havaita rikkomisia ja määrätä seuraamuksia. Tämän takia olisi varmistettava, että käytössä on asianmukaiset järjestelyt, joiden avulla kuka tahansa henkilö voi ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle säädösten mahdollisista rikkomisista ja joilla suojaltaan kyseistä henkilöä vastatoimilta.
Ilmoittajan henkilöllisyyden salassapitoperusteesta on tarkoituksenmukaista säätää myös rehulaissa. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena olisi suojella sellaista ilmoittajaa, jonka henkilöllisyyden paljastaminen voisi aiheuttaa haittaa ilmoittajalle. Ilmoittajan tulisi voida saattaa toimivaltaisen viranomaisen tietoon säännösten rikkominen ilman pelkoa haitallisista seuraamuksista. Suojelun edellytyksenä olisi, että henkilöllisyyden paljastuminen aiheuttaisi haittaa ilmoittajalle. Haitta voisi liittyä esimerkiksi siihen, että ilmoittaja on erityisessä suhteessa, esimerkiksi työsuhteessa, ilmoituksen kohteena olevaan toimijaan, ja ilmoituksen tekeminen voisi aiheuttaa haittaa tälle suhteelle. Ilmoittajan subjektiivinen käsitys haitan aiheutumisesta ei yksistään riittäisi säännöksessä tarkoitetun salassapitoperusteen soveltamiseen. Ehdotettu säännös ei suojaa ilmoituksen tekijää mahdollisessa oikeuden käynnissä. Jos ilmoittaja esiintyy oikeudenkäynnissä esimerkiksi todistajana, hänen henkilöllisyytensä paljastuu.
Rikkomuksista ilmoittajan henkilöllisyyden suojaamisesta säädetään tällä hetkellä myös esimerkiksi tietosuojalain (1050/2018) 36 §:ssä ja Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 71 a §:ssä.
10
10 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
10.1 Elinkeinovapaus ja omaisuudensuoja
Perustuslain (731/1999) 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on edistettävä väestön terveyttä. Perustuslain 20 §:n mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ja turvalliseen ympäristöön. Näiden perusoikeuksien turvaamiseksi on perusteltua kontrolloida rehun valmistusta, käsittelyä, jakelua ja käyttöä.
Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuudensuojaan kuuluu myös, että omaisuuteen kohdistuvat käyttörajoitukset eivät muodostu niin merkittäviksi, että ne rinnastuisivat tosiasiallisilta vaikutuksiltaan omaisuuden pakkolunastukseen (esimerkiksi PeVL 38/1998 vp). Perustuslain 18 §:n 1 momentin nojalla jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin katsonut, että elinkeinotoiminnan luvanvaraisuus on mahdollista erityisin perustein (PeVL 19/2002 vp). Luonnollisten henkilöiden ohella omaisuudensuoja ulottuu myös yleisenä oikeusperiaatteena oikeushenkilöihin. Ehdotettu 44 §:n omavalvontalaboratorion hyväksynnän peruuttaminen merkitsee käytännössä puuttumista omaisuudensuojaan. Hyväksynnän ja sen peruuttamisen edellytys on kuitenkin perusteltu perustuslain 19.3 ja 20 §:ään viitaten.
10.2 Julkisen vallan käyttö
Suomen perustuslain 119 §:n mukaan viranomaisten tehtävien yleisistä perusteista on säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunta on etenkin perusoikeuskytkentäisen sääntelyn yhteydessä pitänyt välttämättömänä, että toimivaltainen viranomainen ilmenee laista yksiselitteisesti tai muuten täsmällisesti tai että ainakin viranomaisten toimivaltasuhteiden lähtökohdat sekä toimivallan siirtämisen edellytykset ilmenevät laista riittävän täsmällisesti (PeVL 18/2004 vp sekä siinä viitatut PeVL 7/2001 vp, PeVL 21/2001 vp, PeVL 45/2001 vp, PeVL 47/2001 vp, PeVL 52/2001 vp ja PeVL 17/2004 vp). Perustuslain 124 §:n nojalla julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaa-timuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Esityksen 23 §:ssä säädetään Ruokavirastolle annettavista tehtävistä. Lisäksi esityksen 34 a §:ssä säädetään poliisin ja tullin velvollisuudesta antaa virka-apua. Tehtäviin sisältyy julkisen vallan käyttöä, minkä vuoksi tehtävistä on säädetty laissa. Valvontaviranomainen voi valvonta-asetuksen 28—33 artiklassa säädetyillä edellytyksillä siirtää virallista valvontaa tai muita virallisia tehtäviä varten tarvittavia tarkastuksia, tutkimuksia ja selvityksiä toimeksiannon saaneen elimen tai luonnollisen henkilön tehtäväksi. Tarkastusten, tutkimusten tai selvitysten perusteella mahdollisesti tehtävät hallinnolliset päätökset tekisi kuitenkin tehtäviä siirtänyt valvontaviranomainen. Esityksen 24 §:ssä säädetään Ruokaviraston oikeudesta nimetä ulkopuolinen henkilön suorittamaan erikseen määriteltyjä viralliseen valvontaan liittyviä tehtäviä. Hallinnolliset päätökset tekisi tällöin Ruokavirasto. Viranomaisten toimivalta ja tehtävät on kuvattu laissa yksityiskohtaisesti, jolloin perustuslain säännöksen edellytykset täyttyvät.
10.3 Lainsäädäntövallan siirtäminen
Perustuslain 80 §:ssä säädetään asetuksen antamisesta. Pykälän mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan, on säädettävä lailla. Tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Perustuslakivaliokunnan käytännön (PeVL 56/2002 vp) mukaan asetuksen antamiseen ja lainsäädäntövallan delegoimiseen liittyvien valtuutusten tulee olla riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Laista tulee käydä selvästi ilmi, mistä on tarkoitus säätää asetuksella. Esityksessä säädetään uudesta asetuksenantovaltuudesta 49 §:n 2 momentissa. Sen mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valvonta-asetuksen 79—82 artiklan mukaisista kansallisista järjestelyistä ja maksujen suuruuden määräämisestä. Esitetty valtuus on kuvattu täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Valtuutussäännöksen voi katsoa täyttävän perustuslain 80 §:n vaatimukset.
10.4 Oikeusturva
Perustuslain 21 §:ssä säädetään oikeusturvasta. Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Esityksen 51 §:ssä on vakiomuotoiset muutoksenhakusäännökset lain nojalla tehtäviin päätöksiin. Säännösten muotoilussa noudatetaan uuden oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisia muotoiluja. Edellä kuvatun perusteella voidaan katsoa oikeusturvavaatimusten toteutuvan.
10.5 Kotirauha
Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Perustuslaissa suojattu kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat (PeVL 46/2001 vp). Peruslakivaliokunta on lisäksi katsonut, että tarkastuksen tulee olla välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja että tarkastuksen saa suorittaa vain viranomainen (PeVL 46/2001 vp ja PeVL 48/2001 vp). Teon rangaistavuuden osalta valiokunta on viimeksi mainituissa lausunnoissaan edellyttänyt rikosepäilyjen olevan sellaisia, joissa tekoon liittyy vankeusuhka ja lausunnossaan PeVL 40/2002 vp katsonut, että kotirauhan suojaan puuttuminen moitittavuudeltaan hyvin vähäisten rikkomusten selvittämiseksi ei täyttänyt vaatimusta perusoikeusrajoituksen oikeasuhteisuudesta. Lausunnossaan PeVL 69/2002 vp perustuslakivaliokunta on pitänyt hyväksyttävänä tarkastuksen tekemistä sellaisten tekoa koskevien epäilyjen johdosta, josta voi enimmillään seurata sakkorangaistus. Kyse oli pääasiassa julkisin varoin myönnettyjen tukien ja avustusten käytön valvonnasta ja toiminnasta, jossa osa elinkeinonharjoittajan toimitiloista yleensä sijaitsee hänen asunnossaan. Ehdotetun rehulain 34 §:n mukaan valvontaviranomaisella on oikeus tehdä valvonnan edellyttämiä tarkastuksia ja tutkimuksia, tutustua asiakirjoihin sekä päästä paikkoihin, joissa harjoitetaan tässä laissa tarkoitettua toimintaa, tai joissa säilytetään tämän lain noudattamisen kannalta merkityksellisiä tietoja. Edelleen valvontaviranomaisella on oikeus tarkastaa toiminnassa käytetyt laitteet, välineet ja tilat. Kotirauhan piirissä olevissa tiloissa tarkastus saadaan tehdä vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja on perusteltua syytä epäillä rehumääräyksiä rikotun tai rikottavan laissa rangaistavaksi säädetyllä tavalla. Tarkastuksen saa suorittaa vain viranomainen. Pääsääntöisesti tarkastusten yhteydessä ei ole tarvetta päästä asuintiloihin. Ehdotetun lain tavoitteiden toteutumisen kannalta sekä tarkastuksen tavoitteiden saavuttamiseksi saattaa jossain tilanteessa olla välttämätöntä todentaa sellaisia olosuhteita ja seikkoja, jotka sijaitsevat kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa ja joista ei muutoin voida saada selvitystä.
10.6 Henkilötietojen suoja
Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä yleensä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta tarpeellisiin tietoihin, jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (PeVL 17/2016 vp). Perustuslakivaliokunta on katsonut myös, että salassapitosäännösten edelle menevässä tietojensaantioikeudessa on viime kädessä kysymys siitä, että tietoihin oikeutettu viranomainen omine tarpeineen syrjäyttää ne perusteet ja intressit, joita tiedot omaavaan viranomaiseen kohdistuvan salassapidon avulla suojataan. Ehdotetun 34 §:n 3 momentissa säädetään valvontaviranomaisen oikeudesta saada virallisen valvonnan ja muiden virallisten toimien suorittamiseksi välttämättömät tiedot ja asiakirjat rehualan toimijalta. Lisäksi ehdotetun 35 §:n mukaan viranomainen voi luovuttaa salassa pidettäviä tietoja nimetyille viranomaisille tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi tai rikoksen selvittämiseksi salassapitosäännösten estämättä. Välttämättömyysvaatimuksen voidaan katsoa täyttävän perustuslain 10 §:n vaatimukset.
Esityksen 36 ja 37 §:ään liittyvät asiakirjat ovat asiakirjoja, jotka ovat syntyneet julkisen vallan käytön mukaisessa tehtävässä. Näiden asiakirjojen käsittelyyn sovelletaan tiedonhallintaa koskevia yleislakeja. Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) 4 artiklan mukaisesti Ruokavirasto määrittelisi käsiteltävien henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot, ja olisi siten asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa määritelty rekisterinpitäjä. Henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jonka mukaan tietojen käsittely on lainmukaista, kun käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Ruokaviraston määräys tiedonhallinnan järjestämisestä olisi yleisen tietosuoja-asetuksen artiklan 28 alakohdan 3 mukainen sitova oikeudellinen asiakirja, jolla varmistettaisiin, että henkilötietojen käsittelijät noudattavat asetuksen vaatimuksia. Tietosuoja-asetuksen 18 artiklan mukaista rekisteröidyn oikeutta rajoittaa tietojenkäsittelyä on supistettu asianmukaisesti. Perustuslakivaliokunnan mukaan on lähtökohtaisesti riittävää perustuslain 10 §:n 1 momentin kannalta, että sääntely täyttää EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa asetetut vaatimukset. Ehdotukset ovat yhteensopivia yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa (PeVL 14/2018 vp).
Hallituksen käsityksen mukaan ehdotukset ovat perustuslain mukaisia, ja lakiehdotus voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.