2.1  Lainsäädäntö

Luonnonsuojelulaki 

Luonnonsuojelulaki on ollut voimassa 1 päivä tammikuuta 1997 alkaen. Julkisista kuulutuksista säädetään alueen liittämistä luonnonsuojelualueeseen koskevassa 22 §:ssä, suojellun luontotyypin muuttamiskiellon voimaantuloa koskevassa 30 §:ssä, lajien esiintymispaikkojen suojelua koskevassa 47 §:ssä sekä Natura 2000 -alueita koskevassa 64 §:ssä. 

Lain 22 §:n 3 momentin mukaan alueen liittämisestä luonnonsuojelualueeseen on kuulutettava kunnan ilmoitustaululla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa (34/1925) säädetään. Lain 30 §:n 1 momentin mukaan luontotyypin muuttamiskielto annetaan julkipanon jälkeen, ja siitä on kuulutettava kunnan ilmoitustaululla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään. Lain 47 §:n 3 momentin mukaan lajien esiintymispaikkojen suojelua koskeva kielto annetaan julkipanon jälkeen, ja siitä on kuulutettava kunnan ilmoitustaululla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään. Edelleen lain 64 §:n 2 momentin mukaan Natura 2000 -verkostoon sisällytettäviä alueita koskevasta ehdotuksesta kuullaan asianosaisia kuuluttamalla ehdotuksesta kunnan ilmoitustaululla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään. Kuulutuksen julkaisemisesta on pykälän mukaan lisäksi riittävän ajoissa ilmoitettava vähintään yhdessä paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Kuulutuskustannukset maksetaan valtion varoista. Ehdotusta koskevien tietojen tulee olla saatavilla asianomaisessa kunnassa kuulutusajan. 

Maa-aineslaki 

Maa-aineslaki on ollut voimassa 1 päivä tammikuuta 1982 alkaen. Julkisista kuulutuksista säädetään sen kuulemista koskevassa 13 §:ssä ja maa-aineslupapäätöstä koskevaa valitusta säätelevässä 20 b §:ssä. Lisäksi lain 19 § koskee päätöksen julkipanoa. Muutoksenhakua koskevista menettelyasioista säädetään lain 20, 20 b ja 20 c §:ssä. 

Lain 13 §:n 1 momentin mukaan maa-aineslupaa koskevan hakemuksen johdosta on kuulutettava kunnan ilmoitustaululla 30 päivän ajan. Tämän ohella kunnan on varattava ottamisalueen sisältävään kiinteistöön rajoittuvien kiinteistöjen ja muiden alueiden omistajille ja haltijoille tilaisuus tulla kuulluiksi, paitsi milloin se on ilmeisen tarpeetonta. Jos hakemuksessa tarkoitetulla hankkeella voi olla huomattavaa vaikutusta laajalla alueella tai lukuisten henkilöiden oloihin, hakemuksesta on pykälän mukaan lisäksi ilmoitettava ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Kuulemisesta ja ilmoituksista aiheutuneet kulut kuuluvat luvan hakijan maksettaviksi. Pykälän 3 momentin mukaan, jos maa-aineslupaa koskeva hakemus koskee YVA-laissa tarkoitettua hanketta, on hakemuksen vireilletulosta tiedotettava kuulutuksella, joka julkaistaan lupaviranomaisen ja kuntien internetsivuilla. 

Lain 19 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen ottamislupaa koskeva päätös annetaan julkipanon jälkeen. Päätöksen antamisesta on ilmoitettava ennen sen antamispäivää päätöksen tehneen viranomaisen ilmoitustaululla. Ilmoituksessa on mainittava viranomainen, asian laatu ja päätöksen antamispäivä. Ilmoitus on pykälän mukaan pidettävä ilmoitustaululla vähintään valituksen tekemiselle varatun ajan. Päätöksen on oltava julkipanossa ilmoitettuna antamispäivänä asianomaisten saatavana. Päätöksen katsotaan tulleen asianomaisen tietoon silloin, kun se on annettu. 

Lain 20 §:ssä säädetään muutoksenhausta. Sen 1 momentin mukaan lain nojalla annettuun viranomaisen päätökseen saa hakea valittamalla muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saa momentin mukaan hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. 

Lain 20 b §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on tiedotettava kuuluttamalla maa-aineslupapäätöstä koskevasta luvan hakijan valituksesta, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta, vähintään 14 päivän ajan hallinto-oikeuden ja asianomaisten kuntien ilmoitustauluilla. Valitusasiakirjat on pykälän mukaan pidettävä nähtävillä asianomaisissa kunnissa kuulutusajan. Kuulutuksessa on ilmoitettava, missä asiakirjat ovat nähtävillä. Pykälän 2 momentin mukaan hallinto-oikeuden on lisäksi varattava luvan hakijan valituksen johdosta tilaisuus vastineen antamiselle niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee, sekä yleistä etua valvoville viranomaisille, jollei tämä ole ilmeisen tarpeetonta. Muutoin valituksista on momentin mukaan kuultava siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Tieto valituksesta vastineen antamista varten annetaan pykälän 3 momentin mukaan siten kuin hallintolaissa säädetään, ilmoittaen samalla on missä valitusasiakirjat ovat nähtävillä sekä minne vastinekirjelmät voidaan vastineen antamista varten varatussa ajassa toimittaa. 

Lain 20 c §:ssä säädetään menettelystä tuomioistuimessa. Sen 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään katselmuksesta, muutoksenhakutuomioistuin tai sen määräyksestä sen puheenjohtaja, jäsen tai esittelijä voi suorittaa paikalla tarkastuksen. Pykälän 2 momentin mukaan maa-aineslupaa koskeva hallinto-oikeuden päätös on annettava julkipanon jälkeen, jolloin sen katsotaan tulleen asianosaisen tietoon silloin, kun se on annettu. Hallinto-oikeuden on momentin mukaan lisäksi huolehdittava siitä, että päätöksestä ilmoitetaan viipymättä toiminnan sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ilmoitustaululla. 

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettu laki (jäljempänä YVA-laki) on ollut voimassa 16 päivä toukokuuta 2017 alkaen. Siinä säädetään julkisesta kuulutuksesta arviointimenettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa annettavaa päätöstä koskevassa 13 §:ssä, arviointiohjelmasta kuulemista koskevassa 17 §:ssä sekä arviointiselostuksesta kuulemista koskevassa 20 §:ssä. Ympäristövaikutusten arviointia koskeva lainsäädäntö uudistui merkittävästi uuden YVA-lain myötä. Uudistettu laki täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 2011/92/EU, muutettuna direktiivillä 2014/52/EU (jäljempänä YVA-direktiivi) vaatimukset. YVA-direktiivi asettaa vaatimuksia hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnille ja lupamenettelylle sekä niihin liittyvään yleisön tiedottamiseen. Ylikansallisten velvoitteiden täyttämisen lisäksi YVA-lain uudistuksen tavoitteena oli sujuvoittaa YVA-menettelyä ja selkeyttää lain rakenne. 

Lain 13 §:n 2 momentissa säädetään, että arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa koskeva päätös on julkaistava sähköisesti toimivaltaisen viranomaisen internetsivuilla, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu, ja lähetettävä tiedoksi asianomaisille viranomaisille sekä mahdolliselle aloitteen tehneelle taholle. Lisäksi päätöksestä on sen mukaan tiedotettava viipymättä kuuluttamalla vähintään 14 päivän ajan hankkeen todennäköisen vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa (34/1925) säädetään. Edelleen sen mukaan, mitä julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään kuulutuksen panemisesta ilmoitustaululle, sovelletaan kuulutuksen julkaisemiseen sähköisesti kunnan internetsivuilla. 

Lain 17 §:n 2 momentin mukaan yhteysviranomaisen on tiedotettava ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta kuuluttamalla siitä viipymättä mielipiteiden esittämiseen ja lausuntojen antamiseen varatun ajan sähköisesti omilla internetsivuillaan ja hankkeen todennäköisen vaikutusalueen kunnissa. Mitä julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään kuulutuksen panemisesta ilmoitustaululle, sovelletaan kuulutuksen julkaisemiseen sähköisesti kunnan internetsivuilla. Lisäksi arviointiohjelmasta on tiedotettava ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Kuulutuksesta on pykälän mukaan käytävä ilmi riittävät tiedot hankkeesta, miten hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista ja niiden arvioimisesta on mahdollista saada tietoa, ja miten niistä voi esittää mielipiteitä. Kuulutuksen sisällöstä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Edelleen pykälässä säädetään, että mielipiteet ja lausunnot on toimitettava yhteysviranomaiselle kuulutuksessa ilmoitettuna aikana, joka alkaa kuulutuksen julkaisemispäivästä ja kestää 30 päivää. Erityisestä syystä aikaa voidaan pidentää enintään 60 päivän mittaiseksi. 

Edelleen arviointiselostuksesta kuulemista koskevassa 20 §:n 1 momentin mukaan yhteysviranomaisen on tiedotettava ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta noudattamalla, mitä 17 §:n 2 momentissa säädetään. Kuulutuksen sisällöstä säädetään sen mukaan tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Edelleen 20 §:n 2 momentissa todetaan, että arviointiselostusta koskevat mielipiteet ja lausunnot on toimitettava yhteysviranomaiselle kuulutuksessa ilmoitettuna aikana, joka alkaa kuulutuksen julkaisemispäivästä ja kestää vähintään 30 päivää ja enintään 60 päivää. 

Lain 18 §:n mukainen yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta ja 23 §:n mukainen yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä tulee kyseisten pykälien mukaan julkaista yhteysviranomaisen internetsivuilla. 

Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 

Viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annettu laki (jäljempänä SOVA-laki) on ollut voimassa 1 päivä kesäkuuta 2005 alkaen. SOVA-lailla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 2001/42/EY (jäljempänä SEA-direktiivi). Se sisältää myös ne aineelliset säännökset, jotka ovat tarpeen YK:n Euroopan talouskomission, ECE:n, yleissopimukseen valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista (Espoon sopimus, SopS 67/1997) liitetyn strategista ympäristöarviointia koskevan pöytäkirjan hyväksymiseksi (jäljempänä SEA-pöytäkirja). 

Lain mukaisessa tiedottamisessa sovelletaan hallintolain 62 §:n mukaista yleistiedoksiantoa. 

Hallintolain 62 § on muutettu hallintolain muuttamisesta annetulla lailla (432/2019). Uusi laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020. Uudistetun 62 §:n mukaan asiakirja pidetään yleistiedoksiannossa määrätyn ajan vastaanottajan nähtävillä viranomaisessa. Nähtäville asettamisesta on ilmoitettava yleisessä tietoverkossa viranomaisen verkkosivuilla ja tarpeen vaatiessa sellaisessa sanomalehdessä, josta vastaanottajan voidaan otaksua parhaiten saavan tiedon. Jos ilmoitusta ei voida tietoliikennehäiriöiden tai muun tähän rinnastettavan syyn vuoksi julkaista viranomaisen verkkosivuilla, asiakirjan nähtäville asettamisesta on ilmoitettava myös virallisessa lehdessä. 

Uudistetun 62 §:n mukaan nähtävillä asettamista koskevasta ilmoituksesta on käytävä ilmi, mitä asia koskee sekä maininta siitä, missä ja mihin ajankohtaan saakka asiakirja pidetään nähtävillä. Ilmoituksessa on sen mukaan lisäksi mainittava ajankohta, jona se on julkaistu viranomaisen verkkosivuilla ja todettava, että tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä kyseisestä julkaisemisajankohdasta. Jos ilmoitusta ei ole voitu julkaista viranomaisen verkkosivuilla, ilmoituksessa on todettava tiedoksisaannin tapahtuneen seitsemäntenä päivänä ilmoituksen julkaisemisesta virallisessa lehdessä.  

SOVA-lain 5 §:n 2 momentin mukaan ympäristöarvioinnin tarvetta koskevan harkinnan tulos perusteluineen on toimitettava yleisesti saataville noudattaen, mitä hallintolain 55 ja 62 §:ssä säädetään. Harkinnan tulos perusteluineen on sen mukaisesti mahdollisuuksien mukaan julkaistava myös sähköisesti. Lain 8 §:ssä säädetään suunnitelman tai ohjelman ja ympäristöselostuksen valmistelusta sekä siitä tiedottamisesta. 8 §:n 2 momentin mukaan valmistelu tulee järjestää siten, että yleisöllä on mahdollisuus saada tietoja suunnitelman tai ohjelman ja ympäristöselostuksen lähtökohdista, tavoitteista ja valmistelusta sekä esittää asiasta mielipiteensä. Vastaava aineisto on säännöksen mukaisesti mahdollisuuksien mukaan julkaistava myös sähköisesti. Pääsääntönä pykälässä on, että ilmoitettaessa valmistelun aloittamisesta ja mahdollisuudesta mielipiteen esittämiseen noudatetaan muutoin, mitä kyseessä olevan suunnitelman tai ohjelman valmistelusta säädetään. Jos ilmoittamisesta ei kuitenkaan säädetä erikseen, noudatetaan säännöksen mukaan, mitä hallintolain 41, 55 ja 62 §:ssä säädetään. 

Lain 9 §:n 1 momentin mukaan suunnitelma- tai ohjelmaluonnoksesta sekä ympäristöselostuksesta kuulemisesta vastaavan viranomaisen on varattava yleisölle mahdollisuus tutustua suunnitelma- tai ohjelmaluonnokseen ja ympäristöselostukseen sekä esittää niistä mielipiteensä. Mahdollisuus varataan pykälän mukaan pitämällä suunnitelma- tai ohjelmaluonnos ja ympäristöselostus nähtävillä. Lisäksi suunnitelma- tai ohjelmaluonnos ja ympäristöselostus on mahdollisuuksien mukaan julkaistava myös sähköisesti. 

Myös 9 §:n 2 momentin pääsäännön mukaan ilmoitettaessa nähtäville asettamisesta ja mahdollisuudesta mielipiteen esittämiseen noudatetaan, mitä kyseessä olevan suunnitelman tai ohjelman valmistelusta säädetään. Jos ilmoittamisesta ei kuitenkaan säädetä erikseen, noudatetaan, pykälän mukaan mitä hallintolain 55 ja 62 §:ssä säädetään. Suunnitelma- tai ohjelmaluonnos ja ympäristöselostus tulee pitää tällöin pykälän mukaan nähtävillä vähintään 30 päivän ajan. Mielipide on esitettävä suunnitelmasta tai ohjelmasta vastaavalle viranomaiselle nähtävilläoloajan kuluessa. 

Lain 11 §:ssä säädetään suunnitelman tai ohjelman hyväksymisestä ja päätöksestä tiedottamisesta. Pykälän 3 momentin mukaan päätöksestä on sen jälkeen, kun suunnitelma tai ohjelma hyväksytään ja sen lisäksi, mitä muualla säädetään, tiedotettava sekä asetettava päätös sekä suunnitelma tai ohjelma nähtäville. Nähtäville asettamisessa ja tiedottamisessa noudatetaan momentin mukaan, mitä hallintolain 62 §:ssä säädetään. Päätös sekä suunnitelma tai ohjelma ja ympäristöselostus on toimitettava tiedoksi Suomen ympäristökeskukselle, ja mahdollisuuksien mukaan julkaistava myös sähköisesti. 

Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettu laki on ollut voimassa 31 päivä joulukuuta 2004 alkaen. Se perustuu muun muassa yhteisen vesipolitiikan puitteista annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/60/EY (jäljempänä vesipuitedirektiivi) ja yhteisen meriympäristöpolitiikan puitteista annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2008/56/EY (meristrategiadirektiivi). Direktiivit turvaavat laajan asianosaisten ja yleisön tiedottamisen ja kuulemisen sekä mahdollisuudet huomautusten antamiseen pitkän kuulemisajan kuluessa. Tavoitteena on, että vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelu on direktiivien edellyttämällä tavalla avointa ja osallistuvaa. Vesienhoitosuunnitelmien ja merenhoitosuunnitelman laatimiseen liittyvä yhteistyö, tiedottaminen ja osallistuminen luontevaa pyrkiä toteuttamaan samassa aikataulussa. 

Kuuluttamisesta säädetään lain vesienhoitosuunnitelman valmisteluun osallistumista ja siitä tiedottamista koskevassa 15 §:ssä sekä vesienhoitosuunnitelman hyväksymistä koskevassa 17 §:ssä. 

Vesienhoitosuunnitelmaan osallistumista ja siitä tiedottamista koskevan 15 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (jäljempänä ELY-keskus) on varattava kaikille mahdollisuus tutustua säännöksessä tarkoitettuihin valmisteluasiakirjoihin ja niiden tausta-asiakirjoihin sekä varattava tilaisuus esittää mielipiteensä valmisteluasiakirjoista kirjallisesti tai sähköisesti. ELY-keskuksen tulee julkaista kuulutus valmisteluasiakirjojen nähtävilläolosta alueen kuntien ilmoitustauluilla. Asiakirjat on lisäksi pidettävä nähtävillä tarpeellisilta osin alueen kunnissa, ja ne on julkaistava sähköisesti. Lisäksi hoitosuunnitelmaehdotuksesta sekä yhteensovitetusta vesienhoitosuunnitelmasta on ilmoitettava alueella yleisesti ilmestyvissä sanomalehdissä sekä järjestettävä tarpeen mukaan tiedotustilaisuuksia, joissa varataan tilaisuus mielipiteen esittämiseen. Lisäksi vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1040/2006) 27 § sisältää säännöksen muun muassa kuuden kuukauden mittaisesta nähtävilläoloajasta. 

Vesienhoitosuunnitelman hyväksymistä koskevan 17 §:n mukaan päätös vesienhoitosuunnitelmasta annetaan julkipanon jälkeen, ja sen katsotaan tulleen asianomaisten tietoon, kun se on annettu. Hyväksymisestä on toimitettava tieto ELY-keskuksille, joiden on edelleen toimitettava tieto alueensa kunnille ja niille viranomaisille, joita asian käsittelyn aikaisemmissa vaiheissa on kuultu. ELY-keskuksen on kuulutettava hyväksymisestä kunnan ilmoitustaululla sekä ilmoitettava hyväksymisestä riittävällä tavalla sanomalehdissä. Kunnan aluetta koskeva hyväksytty vesienhoitosuunnitelma on lisäksi oltava nähtävillä kunnassa. 

Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta 

Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annettu laki on ollut voimassa 1 päivä tammikuuta 1980 alkaen. Laki koskee asemakaava-alueen katujen lisäksi torien, puistojen, istutusten ja näihin verrattavien yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapitoa. 

Lain 8 a §:ssä määritellään, että ennen 4 §:n 4 momentin ja 8 §:n 1 ja 2 momentin mukaisen päätöksen tekemistä päätösehdotuksen pitämisestä julkisesti nähtävänä on etukäteen ilmoitettava kunnan ilmoitustaululla ja vähintään yhdessä paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Sellaisesta päätösehdotuksesta, jolla kunta ottaa tontinomistajien tehtäviä huolehtiakseen, on lisäksi annettava tieto tämän alueen tontinomistajille. Aloitteen tekijöille annetaan tieto päätösehdotuksesta. Ilmoitus voidaan lähettää tavallisella kirjeellä. Eri ilmoittamistavoilla pyritään varmistamaan vuorovaikutteinen päätösten valmistelu. 

Laki Etelämantereen ympäristönsuojelusta  

Etelämantereen ympäristönsuojelusta annettu laki on ollut voimassa 14 päivä tammikuuta 1998 alkaen. Lain 18 §:n 3 momentin mukaan säännöksen mukainen lupapäätös annetaan julkipanon jälkeen, jolloin sen katsotaan tulleen asianosaisen tietoon silloin, kun se on annettu. Päätös lähetetään momentin mukaan hakijalle ja tiedoksi lausunnon antaneille viranomaisille. 

Ulkoilulaki 

Ulkoilulaki on ollut voimassa 1 päivä elokuuta 1973 alkaen. Lain 25 §:ssä säädetään, että ELY-keskuksen päätös ulkoilureittisuunnitelman vahvistamisesta tai ulkoilureitin lakkauttamisesta on annettava julkipanon jälkeen. Päätöksen katsotaan pykälän mukaan tulleen asianosaisen tietoon silloin, kun se on annettu. 

Hallintolaki 

Hallintolain 1 päivänä tammikuuta 2020 voimaan tuleva muutos lisää lakiin uudet 62 a ja 62 b §:n, joilla ajantasaistetaan julkisia kuulutuksia koskeva menettely. Kuulutus ja kuulutettavat asiakirjat julkaistaan jatkossa viranomaisen ilmoitustaulun sijasta yleisessä tietoverkossa viranomaisen verkkosivuilla sekä tarpeen vaatiessa kuulutuksen osalta myös asian vaikutusalueen sanomalehdessä tai muulla viranomaisen päättämällä tavalla. Jos kuulutusta ei voida tietoliikennehäiriöiden tai muun tähän rinnastettavan syyn vuoksi julkaista viranomaisen verkkosivuilla, kuulutus on julkaistava myös virallisessa lehdessä. Lain 62 a §:ssä säädetään lisäksi, mitä kuulutuksesta on käytävä ilmi ja tiedoksisaannin ajankohdasta. Kuulutuksen ja kuulutettavan asiakirjan on sen mukaan oltava yleisessä tietoverkossa viranomaisen verkkosivuilla yleisesti nähtävillä 14 vuorokautta. Jos asiakirjan tiedoksisaannista kuitenkin alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaanottajan oikeuteen vaikuttava määräaika, kuulutus ja kuulutettava asiakirja on pidettävä yleisesti nähtävillä mainitun määräajan päättymiseen asti. Lain 62 b §:n mukaan julkisen kuulutuksen ja kuulutettavan asiakirjan tiedot saadaan julkaista, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu. Henkilötiedoista voidaan sen mukaan julkaista ainoastaan tiedonsaannin kannalta välttämättömät henkilötiedot ja ne voidaan julkaista sen estämättä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 3 momentissa säädetään. Henkilötiedot on poistettava yleisestä tietoverkosta viranomaisen verkkosivuilta 62 a §:n 2 momentissa tarkoitetun nähtävillä pitoajan kuluttua.  

Hallintolaissa säädetään ainoastaan julkisissa kuulutuksissa noudatettavasta menettelystä. Erityislainsäädännössä säädetään edelleenkin kuulutuksen toimittamiseen toimivaltaisesta viranomaisesta ja siitä, missä asiassa ja missä asian käsittelyvaiheessa kuulutetaan. 

Samassa yhteydessä hallintolain muuttamisesta annetun lain kanssa annettiin laki julkisista kuulutuksista annetun lain kumoamisesta.  

Kuntalaki 

Uusi kuntalaki on ollut voimassa 1 päivä toukokuuta 2015 alkaen ja sen pääasiallinen soveltaminen on alkanut vuonna 2017 valittujen valtuustojen toimikauden alussa. Kuntalaissa säädetään kunnan päätöksenteosta ja toimielimistä.  

Kuntalain yhtenä tavoitteena oli luopua velvollisuudesta käyttää julkisten kuulutusten ilmoitustaulua. Kuntalain 29, 108, 140 ja 142 §:ssä säädetäänkin tiedottamisesta yleisessä tietoverkossa. Kuntalain 29 §:ssä säädetään kunnan viestinnästä, kun taas 108, 140 ja 142 § koskevat kunnan ilmoitusten, pöytäkirjojen sekä päätösten nähtävillä pitämistä yleisessä tietoverkossa. Näillä säännöksillä siirryttiin noudattamaan kunnan kuulutusmenettelyn osalta kuntalain säännöksiä kuulutuslain asemasta.  

Kunnan ilmoitukset saatetaan lain 108 §:n mukaan tiedoksi julkaisemalla ne yleisessä tietoverkossa, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu sekä tarpeen vaatiessa muulla kunnan päättämällä tavalla. Pykälässä mainittuna muuna tapana voitaisiin hallituksen esityksen mukaan pitää edelleen esimerkiksi ilmoitusten julkaisemista kunnan valitsemissa ilmoituslehdissä (HE 268/2014 vp, s. 214—215). Ilmoitusten on oltava yleisessä tietoverkossa 14 vuorokautta, ellei päätöksen luonteesta muuta johdu. Ilmoituksen sisältämät henkilötiedot on poistettava tietoverkosta edellä mainitun ajan kuluttua.  

Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa 

Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003) on ollut voimassa 1 päivä helmikuuta 2003 alkaen. Sähköinen asiointi viranomaisen kanssa ympäristöasioissa on jo nykyään mahdollista varsin laajasti hakijan tai asianosaisen myötävaikutuksella. Lakia sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa sovelletaan muun muassa hallintoasian sähköiseen vireillepanoon, käsittelyyn ja päätöksen tiedoksiantoon, jollei muualla laissa toisin säädetä. Lakia sovelletaan sen 2 §:n mukaan soveltuvin osin myös muussa viranomaistoiminnassa.  

Päätösten tiedoksiantoa säännellään lain 4 luvussa. Lain 18 §:n mukaan todisteellisesti toimitettava asiakirja voidaan asianosaisen suostumuksella antaa tiedoksi myös sähköisenä viestinä. Asiakirja katsotaan annetun tiedoksi, kun asiakirja on noudettu viranomaisen osoittamalta yhteydeltä. Jos asiakirjaa ei ole noudettu seitsemän päivän kuluessa viranomaisen ilmoituksesta, tiedoksiannossa noudatetaan, mitä siitä muualla laissa säädetään. Lain 19 §:n mukaan muu kuin todisteellisesti toimitettava asiakirja voidaan antaa tiedoksi asianomaiselle sähköisenä viestinä hänen suostumuksellaan. 

Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 

Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) on ollut voimassa 1 päivä huhtikuuta 2019 alkaen. Sen 5 §:n mukaan viranomaisen on tarjottava jokaiselle mahdollisuus käyttää asiassaan viranomaisten sähköisten viestien ja asiakirjojen vastaanottamiseen hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetussa laissa tarkoitettua viestinvälityspalvelua tai muuta riittävän tietoturvallista sähköistä tiedonsiirtomenetelmää, jos viranomainen voi toimittaa viestin tai asiakirjan sähköisessä muodossa. 

Tietosuojalaki 

Tietosuojalaki (1050/2018) on ollut voimassa 1 päivä syyskuuta 2019 alkaen ja sen tarkoitus on täsmentää ja täydentää luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) ja sen kansallista soveltamista. Lain 4 § tarkentaa yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan soveltamisalaa. Kyseisen yleisen tietosuoja-asetuksen kohdan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos se on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Tietosuojalain 4 §:n 2 kohdan mukaan henkilötietoja saa käsitellä yleisen tietosuoja-asetuksen kyseisen kohdan mukaisesti, jos käsittely on tarpeen ja oikeasuhtaista viranomaisen toiminnassa yleisen edun mukaisen tehtävän suorittamiseksi. 

Tietosuojalain 28 §:n mukaan oikeuteen saada tieto ja muuhun henkilötietojen luovuttamiseen viranomaisen henkilörekisteristä sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta säädetään. 

2.2  Euroopan unionin lainsäädäntö ja kansainvälinen kehitys

Osallistumisoikeusdirektiivi ja Århusin yleissopimus  

Yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY (jäljempänä osallistumisoikeusdirektiivi) liittyy tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen (SopS 121—122/2004, jäljempänä Århusin yleissopimus) ratifiointiin Euroopan yhteisössä. Yleissopimuksen artiklat 6—8 koskevat yleisön osallistumista valmisteluun ja päätöksentekoon eri tilanteissa. Osallistumisoikeusdirektiivillä on mukautettu yhteisön lainsäädäntö Århusin yleissopimuksen vaatimuksiin siltä osin kuin sopimuksessa on määräyksiä yleisön osallistumis- ja muutoksenhakuoikeudesta.  

Århusin yleissopimuksen 6 artiklan mukaan yleisölle, jota asia koskee, tiedotetaan ympäristöön liittyvän päätöksentekomenettelyn alkuvaiheessa joko julkisen ilmoituksen välityksellä tai tarvittaessa henkilökohtaisesti muun muassa menettelyn aloittamisajankohdasta ja yleisön osallistumismahdollisuuksista. Artiklan mukaan yleisön osallistumismenettelyn eri vaiheissa on oltava kohtuulliset määräajat ja kunkin sopimuspuolen on huolehdittava siitä, että yleisö voi osallistua jo alkuvaiheessa, kun kaikki vaihtoehdot ovat avoimia ja kun yleisö voi osallistua menettelyyn tehokkaasti. Yleisön tulee olla mahdollista esittää huomautuksia tai mielipiteitä liittyen ehdotettuun toimeen. Päätöksestä tulee tiedottaa yleisölle viipymättä soveltuvien menettelyjen mukaisesti sen jälkeen, kun viranomainen on tehnyt päätöksen.  

Ympäristötietodirektiivi  

Ympäristöä koskevan tiedon saantiin liittyy ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY (jäljempänä ympäristötietodirektiivi). Ympäristötietodirektiivillä pyritään turvaamaan viranomaisten omassa tai viranomaista varten toisen hallussa olevan ympäristötiedon julkinen saatavuus. Direktiivin tavoitteena on myös varmistaa, että ympäristötietoa saatetaan viran puolesta saataville ja levitetään yleisölle, jotta saavutetaan ympäristötiedon mahdollisimman laaja järjestelmällinen saatavuus ja levittäminen yleisölle. Tämän vuoksi on edistettävä erityisesti tietoverkkojen ja/tai sähköisten välineiden käyttöä, jos sellaisia on käytettävissä.  

Direktiivin 2 artikla sisältää ympäristötiedon määritelmät. Ympäristötietodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan ympäristötiedolla tarkoitetaan ”kirjallisessa, visuaalisessa, kuultavassa, sähköisessä tai muussa aineellisessa muodossa olevaa tietoa” erinäisistä ympäristöön liittyvistä tekijöistä (osa-alueiden tila ja vuorovaikutus, ympäristöön vaikuttavat toimenpiteet ja tekijät, ympäristölainsäädännön toimeenpanoa koskevat kertomukset, analyysit ja oletukset, joita käytetään ympäristöön liittyvien toimenpiteiden ja toimien yhteydessä ja ihmisten terveyden ja turvallisuuden tila, elintarvikeketjun saastuminen tarvittaessa mukaan lukien, sekä elinolojen, kulttuurikohteiden ja rakennetun ympäristön tila, sikäli kuin se voi vaikuttaa näihin). Ympäristötiedon käsite on siten laaja eikä se kata vain suoranaisesti ympäristöä koskevia tietoja vaan myös ympäristöön vaikuttavia tietoja.  

Direktiivin 3 artiklassa säädetään ympäristötiedon saatavuudesta pyydettäessä ja 4 artiklassa poikkeuksista tietojensaantioikeuteen. Direktiivin 4 artikla (2 kohdan f alakohta) mahdollistaa ympäristötietojen avoimesta saatavuudesta poikkeamisen henkilötietojen suojan vuoksi. Ympäristötietodirektiivin poikkeuksia on kuitenkin tulkittava suppeasti vertaamalla tiedon ilmaisemiseen liittyvää yleistä etua epäämisellä saavutettaviin etuihin siten, että tietojen saatavuus on pääsääntö.  

Direktiivin 7 artiklassa säädetään ympäristötiedon levittämisestä. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viranomaiset järjestävät toimintansa kannalta olennaisen, niiden hallussa olevan tai niitä varten toisen hallussa pidetyn ympäristötiedon siten, että tietoa voidaan aktiivisesti ja järjestelmällisesti levittää yleisölle erityisesti tietoverkkojen ja/tai sähköisten välineiden avulla, jos sellaisia on käytettävissä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ympäristötieto tulee asteittain saataville sähköisiin tietokantoihin, jotka ovat helposti yleisön saatavilla yleisten televiestintäverkkojen välityksellä.  

Ympäristötietodirektiivin täytäntöönpanossa lähdettiin siitä, että kansallinen lainsäädäntö oli jo direktiivin voimaan tullessa kattava.  

Yleinen tietosuoja-asetus 

Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) soveltuu sen 2 artiklan mukaan henkilötietojen käsittelyyn, joka on osittain tai kokonaan automaattista, sekä sellaisten henkilötietojen käsittelyyn muussa kuin automaattisessa muodossa, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.  

Asetuksen keskeiset käsitteet määritellään sen 4 artiklassa. Henkilötiedolla tarkoitetaan artiklan 1 kohdan mukaan kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyviä tietoja. Tunnistettavissa olevana pidetään kohdan mukaan luonnollista henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa erityisesti tunnistetietojen, kuten muun muassa nimen tai sijaintitiedon perusteella. Henkilötietojen käsittelyllä tarkoitetaan asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan toimintoa tai toimintoja, joita kohdistetaan henkilötietoihin tai henkilötietoja sisältäviin tietojoukkoihin joko automaattista käsittelyä käyttäen tai manuaalisesti. Tällaisia toimintoja voivat olla esimerkiksi tietojen kerääminen, tallentaminen, järjestäminen, jäsentäminen, säilyttäminen, muokkaaminen tai muuttaminen.  

Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa on lueteltu henkilötietojen käsittelyssä noudatettavat periaatteet. Näitä periaatteita ovat artiklan 1 kohdan mukaan käsittelyn lainmukaisuus, kohtuullisuus ja läpinäkyvyys, käyttötarkoitussidonnaisuus, tietojen minimointi, täsmällisyys, säilytyksen rajoittaminen, eheys ja luottamuksellisuus. Tietojen minimoinnilla tarkoitetaan artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan sitä, että henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. Säilytyksen rajoittamisella tarkoitetaan artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan puolestaan sitä, että tiedot on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten. Tietoja voidaan säilyttää alakohdan mukaan pidempiä aikoja, jos henkilötietoja käsitellään ainoastaan yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten asetuksen 89 artiklan 1 kohdan mukaisesti edellyttäen, että asetuksessa vaaditut asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet on pantu täytäntöön rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.  

Asetuksen 6 artiklassa säädetään tarkemmin siitä, mitä tarkoitetaan henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuudella. Artiklan 1 kohdassa luetelluista edellytyksistä vähintään yhden on täytyttävä, jotta henkilötietojen käsittely katsottaisiin lainmukaiseksi. Artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai e alakohdan mukaan jos se on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Näistä perusteista on artiklan 3 kohdan mukaan säädettävä unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä. 

Asetuksen 86 artiklan mukaan viranomaiset voivat yleisen edun vuoksi toteutetun tehtävän suorittamiseksi luovuttaa hallussaan olevien virallisten asiakirjojen sisältämiä henkilötietoja viranomaiseen sovellettavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jotta voidaan sovittaa yhteen virallisten asiakirjojen julkisuus ja yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen oikeus henkilötietojen suojaan.  

2.3  Nykytilan arviointi

Sähköinen asiointi 

Ympäristöministeriön hallinnonalan menettelysäännökset eivät kaikilta osin kannusta ja tue sähköiseen asiointiin ja siirtymistä asian sähköiseen käsittelyyn viranomaisessa. Uudessa kuntalaissa korostunut verkkoviestintä kunnan viestintä- ja tiedottamiskanavana sekä 1 päivänä tammikuuta 2020 voimaan tuleva hallintolain uusi kuulutussääntely mahdollistavat myös ympäristöministeriön hallinnonalan tiedoksiantomenettelyjen päivittämisen vastaamaan paremmin sähköistä toimintaympäristöä. 

Asiakirjan tiedoksianto 

Hallintolain uudessa kuulutussääntelyssä julkiset kuulutukset siirretään ilmoitustauluilta yleiseen tietoverkkoon, mikä edistää tehokkaamman tiedonvälityksen lisäksi avoimempaa hallintoa sekä parantaa yksilöiden, yhteisöjen ja yritysten tiedonsaantia. Kuulutuslain kumoamisen myötä viranomaisilta poistuu kuulutuslaissa säädetty velvollisuus fyysisten ilmoitustaulujen ylläpitämiseen siltä osin kuin kyse on kuulutuslain tarkoittamasta ilmoitustaululla ilmoittamisesta. Myös kuntalaissa on luovuttu velvollisuudesta käyttää julkisten kuulutusten ilmoitustaulua.  

Ympäristöministeriön hallinnonalan säännökset eivät vastaa ajanmukaista kehitystä siltä osin kuin niissä on edelleen velvoitteita julkisten kuulutusten ilmoitustaulujen käyttämiseen sekä viittauksia kumottuun kuulutuslakiin. 

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettu YVA-laki on uudistettu hiljattain vuonna 2017. Sen asiakirjojen tiedoksiantoa koskevat menettelyt käytiin lakiuudistuksen yhteydessä läpi perusteellisesti niin, että sen täytäntöön paneman YVA-direktiivin menettelyille asettamat sekä lakiuudistuksen tavoitteena muutoin toimineen menettelyjen sujuvoittamistavoitteen edellytykset täyttyivät. YVA-lain mukaisessa menettelyssä onkin jo aiemmin siirrytty esimerkiksi asiakirjojen julkaisemiseen sähköisesti viranomaisen verkkosivuilla.  

Voimassaolevan SOVA-lain mukainen tiedottaminen on tähän asti tapahtunut hallintolain 62 §:n mukaisena yleistiedoksiantona. Kuulutuslainsäädännön ajantasaistamista koskevan hallituksen esityksen mukaan julkisia kuulutuksia käytetään etenkin, kun kyse on ympäristöön liittyvistä asiaryhmistä, jotka saattavat koskettaa suurta määrää ihmisiä tai oikeushenkilöitä. Yleistiedoksiannossa saattaa esityksen mukaan olla kyse yksittäisten henkilöiden yksittäisiin ja mitä erinäisempiin hallintoasioihin liittyvien asiakirjojen ja päätösten tiedoksiannosta. Ottaen huomioon sen, että SOVA-lain mukaista ympäristöarviointia edellyttävissä asioissa on kyse ympäristöön liittyvistä asiaryhmistä, jotka koskettavat suurta määrää ihmisiä, sekä sen, että ympäristöön liittyvien asioiden tiedoksiannossa sovelletaan vakiintuneesti julkista kuuluttamista, voidaan myös SOVA-lain mukaiseen tiedottamiseen katsoa soveltuvan paremmin julkista kuuluttamista koskevat säännökset. 

Julkipanomenettely 

Julkipanomenettely on ollut vakiintunut tiedoksiantotapa monissa ympäristön käyttöön liittyvissä asioissa. Sen keskeisenä tarkoituksena on ollut varmistaa, että muutoksenhakuaika alkaa kaikkien muutoksenhakijoiden osalta samalla hetkellä, joka julkipanomenettelyssä on ollut päätöksen antamisaika. Julkisten kuulutusten ja yleistiedoksiantomenettelyn sähköistyessä julkipanomenettelyä koskevista erityissäännöksistä on luovuttu esimerkiksi 1 päivänä tammikuuta 2020 voimaan tulevassa ympäristönsuojelulain muuttamisesta annetussa laissa (504/2019). Tuossa yhteydessä on katsottu, että päätöksen tiedoksisaanti on toteutettavissa nykyaikaisemmalla tavalla, kun päätös annetaan tiedoksi julkaisemalla se ja sitä koskeva kuulutus yleisessä tietoverkossa viranomaisen verkkosivuilla. Muutoksenhakuaika alkaa myös tässä menettelyssä kulua kaikkien muutoksenhakuun oikeutettujen tahojen osalta samanaikaisesti. Julkipanomenettelyyn on suhtauduttu varauksella myös oikeusministeriön valmistelemassa kuulutuslainsäädännön ajantasaistamista koskevassa hallituksen esityksessä, jonka mukaan hallinnonalakohtaista lainsäädäntöä uudistettaessa on aiheellista arvioida edellytykset luopua julkipanomenettelyä koskevista säännöksistä. Esityksessä on todettu, että julkipanomenettelyssä viranomainen on saattanut vasta päätöksen antamista edeltävänä päivänä laittaa tästä tiedon ilmoitustaululleen, minkä johdosta tiedoksisaanti ennen muutoksenhakuajan alkamista on jäänyt näennäiseksi. Menettelyä ei esityksen mukaan voida pitää oikeusturvan kannalta täysin asianmukaisena. 

Ympäristöministeriön hallinnonalan säännöksistä luonnonsuojelulaissa, maa-aineslaissa, maankäyttö- ja rakennuslaissa, vesien- ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa, Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetussa laissa sekä ulkoilulaissa on viittauksia julkipanomenettelyyn.  

3.1  Tavoitteet

Ehdotettavat säännösmuutokset yhtenäistäisivät ympäristöllisiä menettelyjä asiakirjojen tiedoksiannossa ja ympäristöasioihin liittyvässä yleisemmässä tiedottamisessa. Muutokset vastaisivat lähtökohdiltaan eduskunnassa jo hyväksyttyjä, 1 päivänä tammikuuta 2020 voimaan tulevia ympäristönsuojelulain ja vesilain julkisia kuulutuksia koskevia säännöksiä. Tavoitteena on lisäksi yhdenmukaistaa säännökset vastaamaan hallintolain uutta julkisia kuulutuksia koskevaa sääntelyä ja sen myötä vastaamaan paremmin sähköisen asioinnin tarpeita, ottaen kuitenkin huomioon ympäristöministeriön hallinnonalan ympäristöön liittyvien asioiden tiedottamisen erityistarpeet.  

Tiedonantojen julkaisemista kunnan ja valtion viranomaisen ilmoitustauluilla ei voida enää pitää tehokkaana tiedonvälitystapana, ja niin hallintolain julkisia kuulutuksia koskevissa yleissäännöksissä kuin kuntalaissakin on jo siirrytty sähköiseen kuuluttamismenettelyyn. Myös tämän esityksen mukaisissa säännöksissä siirryttäisiin viranomaisen fyysisellä ilmoitustaululla tapahtuvasta kuuluttamisesta yleisessä tietoverkossa tapahtuvaan viranomaisen verkkosivuilla kuuluttamiseen. Esityksen säännöksillä varmistuttaisiin lisäksi siitä, että yleisessä tietoverkossa tapahtuvassa tiedoksiannossa täytettäisiin ympäristötiedon jakamista koskevat yleisempään tiedottamiseen liittyvät velvoitteet. 

Kuulutettavien asiakirjojen sähköinen julkaisemistapa tehostaisi osaltaan tiedonsaantia, ja menettely vastaisi jo voimassaolevaa käytäntöä esimerkiksi YVA-lain mukaisten asioiden osalta. Luonnonsuojelulain, maa-aineslain, Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetun lain, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain sekä ulkoilulain julkista kuuluttamista koskevien säännösten ajantasaistaminen mahdollistaisi myös kyseisten lakien mukaisten päätösten antamiseen liittyvän julkipanomenettelyn korvaamisen ajanmukaisemmalla ja suositusten mukaisella tiedoksiantomenettelyllä.  

Sähköiseen viestintään siirtymisen voidaan arvioida kokonaisuutena parantavan asianosaisten ja muiden tahojen tiedonsaantia heidän oikeuspiiriinsä ja ympäristöön vaikuttavista hankkeista. Kirjallisessa muodossa olevien asiakirjojen nähtävillä pitoon tarkoitetuista ilmoitustauluista luopuminen ei kuitenkaan merkitse luopumista varsinaista tiedoksiantoa täydentävistä tiedottamisen muodoista. Sanomalehdessä tapahtuvan kuuluttamisen sekä niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee, erikseen tapahtuvan tiedoksiannon on katsottava turvaavan sellaistenkin tahojen tiedonsaantioikeuden, jotka eivät kykene hyödyntämään sähköisiä viestintävälineitä. Lisäksi viranomaisilla on velvollisuus mahdollistaa kansalaisten pääsy yleisessä käytössä olevien laitteiden avulla tutustumaan sähköisesti nähtävillä oleviin asiakirjoihin sekä tarvittaessa avustaa niihin perehtymisessä. 

Ympäristöministeriön hallinnonalan asiakirjojen tiedoksiannosta säädettäessä tulee huomioida myös ympäristöllisiin lupa- ja muihin menettelyihin liittyvä yleisempi tiedottamisvelvoite. Kansalaisilla, asukkailla ja yleisöllä on oikeus saada tietoa ympäristöään koskevasta päätöksenteosta sekä vaikuttaa siihen. YVA- ja SOVA-lain tavoitteina on lisätä ja parantaa tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia, ja niiden sisältö koskeekin suurelta osin juuri tiedottamiseen liittyviä menettelyjä. Tämän seurauksena jotkin ympäristöministeriön hallinnonalan julkista kuuluttamista koskevat säännökset täyttävät samalla myös laajempaa, yleisempää tiedottamisvelvoitetta.  

3.2  Keskeiset ehdotukset

Ympäristöministeriön hallinnonalan tämän hallituksen esityksen mukaisten säädösten menettelysäännöksiä muutettaisiin siten, että sähköinen asiointi säädettäisiin asiakirjojen tiedoksi antamisessa ensisijaiseksi paperiasiointiin nähden. Sähköinen asiointi on monessa viranomaisessa jo nykyään yleisempää kuin perinteinen kirjallisessa muodossa olevien asiakirjojen hyödyntäminen. Voimassa oleva lainsäädäntö ei kuitenkaan kaikilta osin ole mahdollistanut käytettävissä olevien sähköisten menetelmien hyödyntämistä. Uudessa kuntalaissa korostunut verkkoviestintä kunnan viestintä- ja tiedottamiskanavana sekä hallintolain uusi kuulutussääntely mahdollistavat menettelyjen päivittämisen vastaamaan paremmin sähköistä toimintaympäristöä. 

Asiakirjan tiedoksianto 

Hallintolain uudessa kuulutussääntelyssä julkiset kuulutukset siirretään ilmoitustauluilta yleiseen tietoverkkoon. Ympäristöministeriön hallinnonalan julkisia kuulutuksia koskevat säännökset ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan pääosin hallintolain sääntelyä. Julkisella kuulutuksella on jatkossakin tarkoitus saattaa asiakirja yleisesti tiedoksi.  

Maa-aineslain, YVA-lain, SOVA-lain sekä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa menettelyssä ehdotetaan noudatettavan hallintolain 62 a ja 62 b §:n mukaista julkista kuuluttamista koskevaa menettelyä, mutta koska niiden osalta julkisella kuuluttamisella täytetään myös yleisempää ympäristöasioihin liittyvää tiedottamisvelvoitetta itse kunkin kyseessä olevan asiakirjan tiedoksi antamisen lisäksi, on niissä tarvetta joltain osin menettelyä koskevaan erityissääntelyyn. Yleisön tai tiedottamisesta vastaavan viranomaisen kannalta ei olisi resurssien käytön, säännösten ymmärrettävyyden, saati tietoon käsiksi pääsemisen näkökulmasta tarkoituksenmukaista, että julkisia kuulutuksia koskevat säännökset eriytettäisiin muusta, yleisempää tiedottamisvelvoitetta täyttävistä säännöksistä. Yleisemmät tiedottamisvelvoitteet tuleekin pyrkiä ottamaan huomioon ympäristöministeriön hallinnonalan julkisia kuulutuksia koskevissa erityissäännöksissä. 

Maa-aineslain mukaisiin julkista kuuluttamista koskeviin säännöksiin esitetään joitain tarkennuksia esimerkiksi asiakirjojen nähtävilläpitoaikoihin liittyen. Esitetyt tarkennukset vastaavat sisällöltään ympäristönsuojelulakiin jo vahvistettuja, 1 päivänä tammikuuta 2020 voimaan tulevia menettelyn vastaavia vaiheita koskevia säännöksiä. Maa-aineslain menettelysäännösten yhtenäistämistä mahdollisimman pitkälle ympäristönsuojelulain menettelysäännösten kanssa pidetään tarpeellisena maa-aineslain 4 a §:ssä säädetyn maa-aineslupahakemuksen ja ympäristölupahakemuksen yhteiskäsittelyn takia. 

Maa-aineslakiin ja YVA-lakiin esitetään hallintolain henkilötietoja koskevasta myös vuoden 2020 alussa voimaan tulevasta 62 b §:stä poikkeavaa erityissääntelyä. Erityissääntelyä pidetään kyseisissä laeissa tarpeellisena asianosaisten ja yleisön tiedonsaannin turvaamiseksi. Hallintolain 62 b § mahdollistaa tiedonsaannin kannalta välttämättömien henkilötietojen julkaisemisen kuulutuksessa ja kuulutettavassa asiakirjassa julkisuuslain 16 §:n 3 momentin estämättä, mutta se velvoittaa viranomaisen poistamaan henkilötiedot tietoverkosta hallintolain 62 a §:n 2 momentissa tarkoitetun asiakirjojen nähtävilläpitoajan jälkeen.  

Maa-aineslain ja YVA-lain mukainen tiedottaminen edellyttää joidenkin tietojen osalta 62 b §:ssä säädettyä pidempää nähtävilläpitoaikaa muun muassa julkisella vallalla perustuslain mukaan olevan terveellisen ympäristön turvaamisvelvoitteen ja haitankärsijöiden aseman turvaamisen vuoksi sekä Euroopan unionin ympäristötietodirektiivin asettamien velvoitteiden täyttämiseksi. Direktiivi edellyttää viranomaisia aktiivisesti levittämään yleisölle ympäristötietoa sähköisessä muodossa. Tällaisia tietoja ovat maa-aineslain mukaisissa asioissa toiminnanharjoittajan nimi ja toiminnan sijaintipaikka sekä YVA-lain mukaisissa asioissa hankkeesta vastaavan nimi ja hankkeen sijaintipaikka. Kyseiset tiedot eivät aina ole henkilötietoja, mutta ne voivat sellaisia olla, jos toiminnanharjoittaja tai hankkeesta vastaava on yksityishenkilö. Tällöin myös toiminnan tai hankkeen sijaintipaikka voi olla henkilötieto, jos se on sama kuin henkilön asuinpaikka ja siten henkilöä koskeva tunnistetieto. Huomionarvoista kuitenkin on, että vaikka kyse olisikin luonnollista henkilöä koskevista tunnistetiedoista, liittyisi tämä tieto aina henkilön elinkeinotoimintaan.  

Maa-aineslain 13 ja 19 §:ään sekä YVA-lain 13, 17, 18 ja 23 §:ään esitettävien henkilötietoja koskevien erityissäännösten mukaan sähköisesti julkaistuissa kuulutuksessa ja kuulutetuissa asiakirjoissa voitaisiin säilyttää mainitut henkilötiedot hallintolain 62 b §:n mahdollistamaa pidemmän ajan, jotta asia voisi tulla myöhemminkin riittävästi yksilöidyksi niin, että asianosaiset ja yleisö voisivat tunnistaa hankkeen, seurata sitä koskevan ympäristöllisen menettelyn etenemistä sen loppuun saakka ja arvioida sen ympäristövaikutuksia sijaintipaikan ympäristöön. Jos toiminnanharjoittajan tai hankkeesta vastaavan nimi ja hankkeen sijaintitieto jouduttaisiin poistamaan asiakirjoista kuulutusajan päätyttyä, tekisi se yksittäisen hankkeen asiakirjat käytännössä tunnistuskelvottomiksi, mikä hankaloittaisi merkittävästi hankkeeseen liittyvää tiedonjakamista ja yleisölle lainsäädännössä mahdollistettuun hankkeita koskeviin menettelyihin osallistumista. Esitettävissä henkilötietoja koskevissa erityissäännöksissä on määritelty tarkasti, mitkä henkilötiedot esitetyn erityissääntelyn piirissä olisivat, ja niiden poistamisen esitetyt määräajat on määritetty niin, että tiedot esitetään poistettavaksi niin pian kuin se tiedottamisen onnistumisen kannalta on mahdollista. Esitetyt erityissäännökset ovat periaatteiltaan yhteneväisiä ympäristönsuojelulakiin jo vahvistettujen, 1 päivänä tammikuuta 2020 voimaan tulevien 44 ja 85 §:n muutosten kanssa. 

Henkilötietojen käsittelyä koskevien esitettyjen erityissäännösten katsotaan olevan yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia, sillä niiden mukainen henkilötietojen käsittely tapahtuu yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti viranomaisen lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi sekä ne ovat e alakohdan mukaisesti tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi ja viranomaiselle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Niiden katsotaan lisäksi täyttävän asetuksen 5 artiklan mukaiset henkilötietojen käsittelyssä noudatettavat käsittelyn lainmukaisuuden, kohtuullisuuden ja läpinäkyvyyden, käyttötarkoitussidonnaisuuden, tietojen minimoinnin, täsmällisyyden, säilytyksen rajoittamisen, eheyden ja luottamuksellisuuden periaatteet, sillä säännöksissä määriteltäisiin niiden alaan soveltuvat henkilötiedot hyvin rajatusti, ja niissä säädettäisiin tarkasti, milloin tiedot tulee julkaisutarkoituksen täytyttyä poistaa yleisestä tietoverkosta. Tiedot esitetään poistettavaksi siinä vaiheessa, kun hankkeeseen liittyvä menettely on tullut päätökseen.  

Riskiperusteisesta näkökulmasta tulee huomioida myös se, että vaikka henkilötietoja koskevan erityissääntelyn alaan kuuluvat julkaistavat tiedot voivat paljastaa luonnollisen henkilön nimen, jos toiminnan harjoittaja tai hankkeesta vastaava on luonnollinen henkilö, tai luonnollisen henkilön kotiosoitteen, jos toiminnan tai hankkeen sijaintipaikka on sama kuin toiminnanharjoittajan tai hankkeesta vastaavan luonnollisen henkilön kotiosoite, julkaistavat tiedot (luonnollisen henkilön nimi ja kotiosoite) eivät ole arkaluonteisia tai niihin verrattavissa olevia henkilötietoja. Julkaistavien tietojen määrää voidaan myös pitää vähäisenä. Kyseiset tiedot liittyvät lisäksi joka tapauksessa elinkeinotoimintaan ja ovat siten muutenkin lähtökohtaisesti julkisesti saatavilla olevia tietoja. 

Lisäksi YVA-lakiin esitetään joitain muitakin julkista kuuluttamista koskevia tarkennuksia esimerkiksi asiakirjojen nähtävilläpitoaikojen ja kuulutuksen sisältövaatimusten suhteen. Näitä pidetään tarpeellisina YVA-lain ja sen toimeenpaneman YVA-direktiivin yleisön tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia edistävän roolin vuoksi. YVA-lain ehdotetun 17 §:n mukaan kuulutuksen sisältöön sovellettaisiin hallintolain 62 a §:n 3 momentin sijasta YVA-lain 17 §:ää ja sen nojalla annettua valtioneuvoston asetusta. Käytännössä esitetty poikkeaminen hallintolain 62 a §:n 3 momentista johtaisi siihen, että arviointiohjelmaa koskevassa kuulutuksessa ei mainittaisi asiakirjan tiedoksisaannin tapahtuneen seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisajankohdasta. Voimassa olevan YVA-lain mukainen 30–60 päivän määräaika mielipiteiden ja lausuntojen jättämiseen alkaa kulua jo kuulutuksen sähköisestä julkaisemispäivästä, eikä hallintolain 62 a §:n mukaisesti julkaisemispäivästä seitsemäntenä päivänä tapahtuvana tiedoksisaannin ajankohtana. YVA-laki on vasta vuonna 2017 käynyt läpi kokonaisuudistuksen, jonka yhteydessä sen mukaiset menettelyt ja niiden vaihtoehtoiset toteuttamistavat käytiin läpi perusteellisesti laajana työryhmätyöskentelynä. Tässä yhteydessä lakiin omaksuttiin menettely, jossa mielipiteiden ja lausuntojen jättämiselle varattu määräaika alkaa kulua nimenomaan asiakirjan sähköisen kuuluttamisen ajankohdasta.  

Mikäli menettelyn määräaikojen laskemisen perusperiaatetta muutettaisiin vain jokunen vuosi uudistetun lain vahvistamisen jälkeen, olisi se merkittävä huononnus niin menettelyn selkeyden kuin sujuvuudenkin näkökulmasta, ottaen huomioon sekä yleisön että hankkeista vastaavien oikeudet. Mikäli YVA-lain mukainen mielipiteiden ja lausuntojen antamiselle varattu 30–60 päivää alkaisikin kulua vasta seitsemäntenä päivänä asiakirjan kuuluttamisesta, pitenisi YVA-menettelyn kesto kussakin kuulemisvaiheessa viikolla. Tämä ei vastaa YVA-lainsäädännön kokonaisuudistuksen tavoitteita, joilla nimenomaan pyrittiin sujuvoittamaan YVA-menettelyä. Huomionarvoista on lisäksi se, että YVA-lain mukaan kuulutettavissa asiakirjoissa ei ole kyse päätöksistä, joihin sisältyisi muutoksenhakuoikeus. YVA-lakiin ehdotettavalla tiedoksisaannin ajankohtaa koskevalla erityissääntelyllä ei ole näin ollen vaikutusta kansalaisten oikeusturvaan. Esitettyä erityissääntelyä pidetään hyväksyttävänä ja YVA-menettelyn selkeyden ja sujuvuuden kannalta välttämättömänä. 

Lisäksi YVA-lain mukaisen kuulutuksen sisältövaatimuksiin liittyvä erityissääntely mahdollistaisi sen, että sisältövaatimukset vastaisivat voimassa olevaa lakia. Tätä pidetään tarkoituksenmukaisena siksi, että sisältövaatimukset on juuri YVA-lain kokonaisuudistuksessa arvioitu ja hyväksi havaittu YVA-menettelyn tavoitteiden ja YVA-direktiivin vaatimusten näkökulmasta. Edelleen YVA-lain mukaisessa menettelyssä säilytettäisiin kuulutusmenettelyn lisäksi YVA-lain tavoitteita muutoin vastaava hankkeisiin liittyvä sanomalehtitiedottaminen 

Voimassaolevan SOVA-lain mukainen tiedottaminen on tähän asti tapahtunut hallintolain 62 §:n mukaisena yleistiedoksiantona. SOVA-lain mukaiseen tiedottamiseen katsotaan kuitenkin soveltuvan paremmin julkista kuuluttamista koskevat säännökset. 

Julkipanomenettely 

Ympäristöministeriön hallinnonalan säännöksistä luonnonsuojelulaissa, maa-aineslaissa, vesien- ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa, Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetussa laissa sekä ulkoilulaissa olevasta julkipanomenettelystä esitetään luovuttavaksi, ja se ehdotetaan korvattavaksi hallintolain 62 a §:n mukaisella menettelyllä, jossa päätös annetaan tiedoksi julkisella kuulutuksella.  

Päätös ja sitä koskeva kuulutus julkaistaisiin yleisessä tietoverkossa viranomaisen verkkosivuilla. Valitukseen oikeutettujen tahojen katsottaisiin saaneen tiedon lupapäätöksestä seitsemäntenä päivänä kuulutuksen ja päätöksen julkaisemisesta. Muutoksenhakuaika alkaisi julkiseen kuuluttamiseen siirryttäessä kulua julkipanomenettelyyn nähden päätöksen antamisesta laskettuna kuusi päivää myöhemmin. Maankäyttö- ja rakennuslakiin ja -asetukseen sisältyvät julkipanosäännökset on tarkoitus arvioida osana ympäristöministeriössä vireillä olevaa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistusta, eikä niihin esitetä tässä yhteydessä muutoksia. 

4.1  Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei arvioida olevan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Käytännössä viranomaisilla on jo omat verkkosivustonsa tiedottamista varten, eivätkä muutokset näin ollen edellytä viranomaisilta mainittavia taloudellisia investointeja. Verkkosivuilla tiedottamisesta on muodostunut keskeinen tapa tiedottaa viranomaisten toiminnasta ja palveluista. Työpanos, joka muuten menisi fyysisten ilmoitustaulujen ylläpitämiseen, kohdentuisi jatkossa verkkosivujen päivittämiseen. Ehdotettu sääntely mahdollistaa yleistiedoksiannon ja julkisen kuulutuksen toimittamisen myös muulla laissa tarkemmin säädetyllä tavalla, jos tietoverkon käyttö ei ole mahdollista. Esityksestä ei johdu viranomaisille velvoitetta asiointijärjestelmän perustamiseen tai muutoin taloudellisesti merkittäviin tietoteknisiin uudistuksiin.  

Välillisesti yritysten taloudelliseen asemaan saattaa vaikuttaa päätösten antamisessa käytettävän julkipanomenettelyn korvaaminen hallintolain 62 a §:n mukaisella tiedoksiantomenettelyllä, jossa tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä kuulutuksen ja kuulutettavan asiakirjan (päätöksen) julkaisemisesta. Tämä vaikuttaisi muutoksenhakuaikaan siten, että asian kokonaiskäsittelyaika pitenee viikolla. Luvan hakijan kannalta tällä voi olla erityisesti merkitystä niissä tilanteissa, joissa luvanvarainen toiminta voidaan aloittaa vasta sitä koskevan luvan tultua lainvoimaiseksi.  

Julkipanomenettelystä esitetään luovuttavan luonnonsuojelulain 30 ja 47 §:n mukaisten päätösten tiedoksiannossa. Nämä päätökset ovat voimassa valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä. Lisäksi julkipanomenettelystä esitetään luovuttavan maa-aineslain mukaisen maa-ainesluvan tiedoksiannossa. Muutoksenhakuun liittyvän päätöksen tiedoksisaannin ajankohdan muuttuminen ei vaikuttaisi toiminnanharjoittajalle maa-aineslain 21 §:n nojalla myönnettyyn oikeuteen aloittaa luvanvarainen toiminta muutoksenhausta riippumatta. Näissä tilanteissa toiminnanharjoittaja tai hankkeesta vastaava voisi ryhtyä päätöksessä yksilöityihin toimiin päätöksen antamisen jälkeen.  

Julkipanomenettelystä esitetään luovuttavaksi lisäksi Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetussa laissa tarkoitetun luvan tiedoksiannossa. Tämän lain mukaisia päätöksiä ei saa panna täytäntöön ennen päätöksen lainvoimaisuutta, ja luvanvaraisen toiminnan harjoittajan oikeus aloittaa toimintansa viivästyisi voimassa olevaan oikeustilaan verrattuna viikolla. Etelämantereen ympäristönsuojelusta annettujen lupien määrä on vuosittain kuitenkin niin pieni, noin 1–3 lupaa vuosittain, että asialla ei ole laajasti katsottuna suurta merkitystä. Viimeisenä julkipanomenettelystä esitetään luovuttavan ulkoilulain mukaisen ulkoreittisuunnitelman vahvistamista koskevan päätöksen tiedoksiannossa. Päätöstä ei saa toimeenpanna ennen sen lainvoimaistumista. Ulkoilulain 5 §:n mukaan, kun ulkoilureittisuunnitelma on vahvistettu lainvoimaisella päätöksellä, on kunnan haettava määräystä ulkoilureittitoimitukseen kirjallisesti Maanmittauslaitokselta vuoden kuluessa siitä lukien kun päätös on saanut lainvoiman. Kun otetaan huomioon pykälässä mainitun määräajan pituus, ei viikon pidennystä päätöksen lainvoimaiseksi tulemiseen kuluvaan aikaan voida pitää merkittävänä. 

4.2  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Esityksellä ei katsota olevan merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan. Julkisen hallinnon kehitys on jo johtanut sähköisten asiointipalvelujen saatavuuden yleistymiseen, ja käytännössä viranomaisilla on nykyisin omat verkkosivustonsa. Kuntalaissa on jo säädetty kunnille velvollisuus verkkoviestintään, ja kunnat ovat velvoitettuja julkaisemaan ilmoitukset ja päätökset verkkosivuillaan.  

Ehdotettu uudistus ei aiheuttaisi erityisiä taloudellisia vaikutuksia julkisten kuulutusten julkaisemisen osalta. Työpanos, joka muuten kohdistuisi fyysisten ilmoitustaulujen ylläpitämiseen, kohdentuisi nyt verkkosivujen päivittämiseen. Verkkosivujen päivittäminen pitäisi sisällään myös henkilötietojen suojaa koskeviin velvoitteisiin perustuvan viranomaisen velvollisuuden poistaa yleisestä tietoverkosta määräajan jälkeen henkilötiedot, minkä voidaan arvioida jonkin verran lisäävän viranomaisten työpanosta. Tietoverkon käyttöönoton myötä tiedoksiantomenettelyt tehostuisivat.  

4.3  Ympäristövaikutukset

Ehdotettavilla muutoksilla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia ympäristöön, koska ehdotukset kohdistuvat hallinnolliseen menettelyyn, jossa huomioidaan digitalisaation edellyttämät muutokset sääntelyssä. Niillä voidaan kuitenkin katsoa olevan ympäristöä koskevan tiedon saamista edistävä vaikutus, mikä edistää kansalaisten mahdollisuutta toteuttaa perustuslain 20 §:n mukaista ympäristöperusoikeuttaan.  

4.4  Yhteiskunnalliset vaikutukset

Sähköiseen tiedoksiantomenettelyyn liittyvillä ehdotuksilla edistettäisiin avointa ja asiakaslähtöistä hallintoa, valmistelua sekä tiedottamista hallinnon asiakkaiden eli toiminnanharjoittajien ja yleisön näkökulmasta. Ehdotukset tukevat hallintokulttuurin muutosta avoimempaan suuntaan. Yksilöiden kannalta on tärkeää, että hallinto toimii tehokkaasti, ja että hallinnollisessa päätöksenteossa noudatettavat asioinnin ja viestinnän tavat ovat toimivia, joustavia sekä läpinäkyviä.  

Tiedonsaantimahdollisuuksien voidaan katsoa yleisesti ottaen parantuvan, kun kuulutukset julkaistaisiin yleisessä tietoverkossa viranomaisen verkkosivuilla. Hallinnon asiakas pääsisi tutustumaan kuulutettaviin asiakirjoihin sähköisesti ja myös virka-ajan ulkopuolella. Vaikka tiedottamisessa siirryttäisiinkin hyödyntämään entistä enemmän yleistä tietoverkkoa ja viranomaisten verkkosivuja, viranomaisella säilyisi mahdollisuus tiedottaa asioista edelleen myös sanomalehdessä sekä muilla tarpeelliseksi katsomillaan tavoilla. Tällä varmistettaisiin se, että kaikilla hallinnon asiakkailla on tosiasiallinen mahdollisuus saada tietoa ympäristöään koskevista asioista.  

Julkipanomenettelystä luopumisen seurauksena valitusaika alkaisi kulua kaikkien muutoksenhakijoiden osalta samanaikaisesti vastaavalla tavalla kuin julkipanomenettelyssä. Tiedoksisaantiajankohdan pitenemisellä voidaan katsoa olevan positiivisia vaikutuksia muutoksenhakijoille, koska muutoksenhaulle säädetty aika alkaa kulua vasta viikon kuluttua päätöksen antamisesta. Voimassa olevan lainsäädännön mukainen tilanne, jossa muutoksenhaulle säädetty ajankohta alkaa kulua jo päätöksen antamisesta, ja jossa tieto päätöksen antamisesta saatetaan julkaista vasta päätöksen antamista edeltävänä päivänä, ei parhaalla tavalla takaa mahdollisten muutoksenhakijoiden mahdollisuuksia käyttää muutoksenhakuoikeuttaan. Samankaltainen tiedoksisaantiajankohdan määrittäminen on omaksuttu kuntalain 140 §:ssä. 

5.1  Valmisteluvaiheet

Esitys on valmisteltu virkatyönä ympäristöministeriössä hyödyntäen erityisesti oikeusministeriössä valmisteltua hallituksen esitystä HE 239/2018 vp.  

5.2  Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Luonnos hallituksen esitykseksi on ollut lausuntokierroksella 6.9.—4.10.2019. Lausuntopyyntöön saatiin yhteensä 30 lausuntoa. Lausuntopyyntö ja saadut lausunnot ovat Lausuntopalvelu.fi-sivustolla.  

Varsinaisen lausunnon antoivat Pohjois-Pohjanmaan, Varsinais-Suomen, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan ELY-keskukset, Helsingin, Hämeenlinnan ja Itä-Suomen hallinto-oikeudet, korkein hallinto-oikeus, Tietosuojavaltuutetun toimisto, Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus, Isännöintiliitto ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Kiinteistöliitto ry, Suomen Kuntaliitto ry, Kalatalouden Keskusliitto, Suomen Omakotiliitto ry sekä Yva ry. Puolustusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, sisäministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö, pääesikunta, Väylävirasto, Pohjois-Suomen hallinto-oikeus, HSL Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä, Varsinais-Suomen liitto sekä Suomen yrittäjät ilmoittivat, että niillä ei ole lausuttavaa tai huomautettavaa esityksestä. Oikeusministeriö, Uudenmaan ELY-keskus ja Lapin ELY-keskus antoivat esitettyihin muutoksiin liittyviä kommentteja. 

Sähköinen asiointi ja kuulutuslainsäädännön ajantasaistaminen  

Valtaosa lausunnonantajista piti esitettyjä muutoksia ja siirtymistä sähköiseen tiedoksiantoon sekä ilmoitustauluista luopumista tarpeellisena ja kannatettavana. Lausunnonantajien näkemyksen mukaan esitys saattaa tehtäviä koskevan lainsäädännön ajan- ja asianmukaiselle tasolle. Sähköisen tiedoksiantomenettelyn katsottiin yleisesti ottaen tehostavan ja parantavan kansalaisten enemmistön tiedonsaantia.  

Useat lausujat kiinnittivät kuitenkin huomion siihen, että kaikilla kansalaisilla ei ole kykyä tai mahdollisuutta käyttää sähköisiä tiedonsaantikanavia eikä heitä tähän voida myöskään velvoittaa. Tiedoksi antamisen ja tiedoksi saamisen myös muilla tavoilla tapahtuvaa turvaamista pidettiin tärkeänä. Erityisesti sanomalehtitiedottamisen säilyttämisen tärkeys nousi useassa lausunnossa esille. Koska julkisten kuulutusten yleisestä toteuttamistavasta ja sen periaatteista säädetään jo hyväksytyssä hallintolain 62 a §:ssä, ei mainittujen asioiden arvioinnin katsota kuuluvan nyt käsittelyssä olevan hallituksen esityksen alaan. 

Edellä mainitun lisäksi useat tahot esittivät, että sähköiseen toimintaympäristöön siirryttäessä huomiota tulisi kiinnittää toimintaympäristön helppokäyttöisyyteen sekä päivittäjien eli viranomaisten että loppukäyttäjien eli kansalaisten näkökulmasta esimerkiksi niin, että kuulutukset ja päätökset julkaistaisiin yhteisesti samalla verkkopalvelualustalla. Kaikille viranomaisille tarkoitettua yhtenäistä ja valtakunnallista verkkopalvelualustaa voidaan pitää kannatettavana tavoitteena sähköisen tiedottamisen ja tehokkaan tiedoksisaannin varmistamiseksi. Tämä tarve ei kuitenkaan rajoitu pelkästään ympäristöministeriön hallinnonalalle, minkä vuoksi asiaa ei ole tarkoituksenmukaista ratkaista kyseessä olevassa hallituksen esityksessä vaan sitä tulisi kehittää laajempana eri hallinnonalojen rajat ylittävänä hankkeena.  

Joissain lausunnoissa kiinnitettiin lisäksi huomiota siihen, että lausuntokierroksella olleiden luonnonsuojelulain ja ulkoilulain muutosehdotusten mukaan kuulutettavista päätöksistä ei tarvitsisi tiedottaa kunnissa, toisin kuin esimerkiksi maa-aineslain ja YVA-lain mukaisissa muutosehdotuksissa, joiden mukaan tieto kuulutuksessa tulisi julkaista myös toiminnan vaikutusalueen kunnissa tai hankkeen todennäköisen vaikutusalueen kunnissa. Esityksen jatkovalmistelussa on tältä osin korjattu säännösehdotuksia.  

Julkipanomenettelystä luopuminen 

Osa lausunnon antaneista hallinto-oikeuksista kiinnitti huomiota sähköiseen kuuluttamiseen siirtymisen merkitsevän työmäärän ainakin jonkinasteista lisääntymistä ja uudentyyppisen velvollisuuden asettamista hallinto-oikeudelle. Sähköiseen tiedoksiantoon ja julkipanomenettelystä luopumiseen ohjataan jo hyväksytyissä hallintolain muutoksissa ja uudessa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa, eikä niihin liittyen katsota voitavan puuttua nyt käsiteltävänä olevalla hallituksen esityksellä. Lisäksi huomiota kiinnitettiin siihen, että uuden oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa lain mukaan lähtökohtana on hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksianto tavallisena tiedoksiantona. Omaksuttu ratkaisu myötäilee ympäristönsuojelulakiin jo vahvistetuissa muutoksissa omaksuttua ratkaisua. Esityksen jatkovalmistelussa on kiinnitetty huomiota omaksutun ratkaisun perusteluihin.  

Henkilötietojen julkaiseminen  

Lausunnolla ollessa esityksessä ehdotettiin, että maa-aineslaissa, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa ja Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetussa laissa säädettäisiin joidenkin henkilötietojen viranomaisen verkkosivuilta poistamisesta hallintolain 62 b §:stä poikkeavalla tavalla niin, että kyseiset tiedot tulisi säilyttää viranomaisen verkkosivuilla hallintolaissa säädettyä pidempään. 

Suurin osa lausunnonantajista piti esitettyjä henkilötietoja koskevia erityissäännöksiä kannatettavina. Jotkut lausunnonantajat kiinnittivät huomiota säännösehdotuksiin liittyviin käytännön teknisiin ongelmiin. Esitettyihin teknisiin epäkohtiin on esityksen jatkovalmistelussa pyritty löytämään ratkaisut. Oikeusministeriö ja Tietosuojavaltuutetun toimisto kiinnittivät huomiota esitettyjen henkilötietoja koskevien säännösten suhteeseen yleiseen tietosuoja-asetukseen ja perustuslakivaliokunnan lausuntoihin. Esityksen jatkovalmistelussa on tarkennettu tältä osin esityksen perusteluja. Oikeusministeriö suhtautui yleisemminkin varauksella hallintolain yleissäännöksistä esitettyihin poikkeuksiin. Henkilötietoja koskevia YVA-lain säännöksiä on esityksen jatkovalmistelussa muutettu niin, että esitettyä määräaikaa henkilötietojen tietoverkosta poistamiselle on lyhennetty. Lisäksi Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetusta laista on poistettu lausuntokierroksella esitetty henkilötietoja koskeva erityissääntely.  

Muita huomioita  

Oikeusministeriö kiinnitti huomiota lausuntokierroksen säännösehdotusten viittaustekniikkaan. Lisäksi se suhtautui lähtökohtaisesti varauksella hallintolain mukaisista julkista kuuluttamista koskevista yleissäännöksistä esitettyihin poikkeuksiin. Esityksen jatkovalmistelussa on mahdollisuuksien mukaan muutettu viittaussäännösten muotoiluja oikeusministeriön suosittelemaan muotoon sekä luovuttu sellaisesta erityissääntelystä, jota ei ole pidetty välttämättömänä. Muilta osin jatkovalmistelussa on tarkennettu lakiehdotuksen perusteluita.