5.1
Laki veronlisäyksestä ja viivekorosta
5 e §.Maksujärjestelyn kohteena olevalle verolle laskettava viivästyskorko. Veronlisäyksestä ja viivekorosta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi väliaikainen 5 e §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että veronkantolain 41 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun maksujärjestelyn kohteena olevalle verolle eräpäivän jälkeiseltä ajalta laskettava viivästyskorko on kutakin kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 2,5 prosenttiyksiköllä. Kysymyksessä olisi poikkeus 5 a §:n pääsäännöstä, jonka mukaan viivästyskorko on korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.
Viivästyskoron alentaminen on osa kokonaisuutta, jolla pyritään helpottamaan pitkittyneestä covid-19-pandemiasta ja tiukentuneista rajoitustoimista kärsineitä yrityksiä. Yksittäisen verovelvollisen kannalta Verohallinnon maksujärjestelymenettelyyn tehtävät helpotukset lienevät merkitykseltään suurempia kuin viivästyskorkoon ehdotettu alennus. Varsinkin mahdollisuus uuden, enimmillään kahden vuoden pituisen, maksujärjestelyn saamiseen voimassa olevan maksujärjestelyn tilalle parantaisi merkittävästi sellaisten verovelvollisten asemaa, joilla on ollut vaikeuksia suoriutua voimassa olevan maksujärjestelyn maksuista sekä uusista veroista.
Vuonna 2020 tehdyissä huojennetuissa maksujärjestelyissä sovellettiin 2,5 prosentin viivästyskorkoa. Viivästyskorkoa alennettiin ensin neljään prosenttiin, mutta sitä alennettiin edelleen alkuvuodesta 2020 suoritettujen arvonlisäverojen palauttamista koskevan hallituksen esityksen HE 74/2020 vp käsittelyn yhteydessä 2,5 prosenttiin.
Alustavana havaintona maksujärjestelyä koskevista tiedoista voidaan huomata, että huojennettuja maksujärjestelyjä on tehty merkittävissä määrin myös suurille yrityksille ja sellaisilla toimialoilla toimiville yrityksille, jotka eivät ole joutuneet pahiten covid-19-pandemian tai rajoitustoimien kohteeksi. Tiedoista on havaittavissa viitteitä siitä, että alhainen viivästyskoron taso on tehnyt huojennetusta maksujärjestelystä houkuttelevan rahoituskeinon sellaisille yrityksille, jotka eivät joko välttämättä olisi tarvinneet tukea koronakriisistä selvitäkseen tai joilla olisi ollut mahdollisuus saada rahoitusta myös rahoituslaitoksilta. Jotta maksujärjestelyn kautta annettava tuki kohdistuisi paremmin pahiten koronakriisistä kärsineille yrityksille, eikä toimisi houkuttelevana rahoituskeinona myös muille yrityksille, olisi viivästyskoron perusteltua olla suurempi kuin viime vuonna tehdyissä maksujärjestelyissä käytetty 2,5 prosenttia. Koron suuruudella ei välttämättä ole niin suurta merkitystä vaikeuksissa oleville verovelvollisille. Tällaisille yritykselle maksujärjestelyn uusimismahdollisuus ja siten lisämaksuajan myöntäminen on merkittävämpi helpotus verovelvoitteista suoriutumisen ja maksuvalmiuden ylläpitämisen kannalta.
Arvion mukaan valtaosa uusien maksujärjestelyjen hakijoista olisi sellaisia verovelvollisia, joilla on voimassa oleva, viime vuoden kesällä tehty, huojennettu maksujärjestely. Näissä maksujärjestelyissä olevien verovelkojen viivästyskorkona on käytetty 2,5 prosenttia. Jotta tällaisten verovelvollisten maksujärjestelyvelkojen viivästyskorko ei nousisi, ehdotetaan esityksessä kohtuussyistä, että viivästyskoron määräksi tulisi uudessakin maksujärjestelyssä 2,5 prosenttia, vaikka alhainen korkotaso lisääkin merkittävästi maksujärjestelyjen houkuttelevuutta ja voisi heikentää maksujärjestelyn kautta annettavan tuen kohdentumista covid-19-pandemiasta ja rajoitustoimista pahiten kärsineille yrityksille.
Ehdotettu säännös soveltuisi veronkantolain soveltamisalaan kuuluvien verojen maksujärjestelyihin. Maksujärjestelyn voisi siten saada alemmalla viivästyskorolla esimerkiksi arvonlisäverolle, työnantajan ennakonpidätyksiin ja tuloveroille. Vuoden 2021 helmikuun alusta voimaan tulleen veronkantolain muutoksen myötä myös autoveroille ja valmisteveroille voidaan tehdä veronkantolain 41 §:ssä tarkoitettu maksujärjestely. Veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain 4 §:n muuttamiselle ei siten ole tällä kertaa tarvetta.
Säännöksen soveltamista ei rajattaisi verovelvollisryhmittäin. Alennettu viivästyskorko soveltuisi siten niin luonnollisille henkilöille kuin yritysasiakkaille tehtyihin maksujärjestelyihin. Ehdotettu säännös ei kuitenkaan soveltuisi viivästyskorkoon, joka lasketaan verotusmenettelystä annetun lain 57 §:ssä tarkoitetun verotuksen oikaisun yhteydessä määrättävälle verolle.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että maksujärjestelyn kohteena olevan veron viivästyskorko laskettaisiin 1 momentin mukaisella alemmalla prosentilla 1.5.2021 ja veron suorittamispäivän väliseltä ajalta. Jos maksujärjestelyssä oleva vero on erääntynyt ennen 1.5.2021, viivästyskorko määräytyisi eräpäivää seuraavan päivän ja 30.4.2021 väliseltä ajalta lain voimaantullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Viivästyskoron laskentaa ei siten muutettaisi takautuvasti siltä osin kuin korko on kertynyt ajalta ennen 1.5.2021. Jos vero on ollut aikaisemmin huojennetun maksujärjestelyn kohteena, viivästyskorko olisi 1.5.2021 edeltävältä ajalta 2,5 prosenttia. Muussa tapauksessa viivästyskorko olisi 1.5.2021 edeltävältä ajalta lain 5 a §:n 1 momentin pääsäännön mukaisesti seitsemän prosenttia.
Esimerkki 1: Verovelvolliselle on tehty huojennettu maksujärjestely 28.6.2020 ajalle 28.6.2020–27.6.2022. Maksujärjestelyssä on verovelvollisen toukokuussa 2020 erääntyneet arvonlisäverot. Verovelvollinen hakee uutta maksujärjestelyä Verohallinnolta toukokuussa 2021. Uuteen huojennettuun maksujärjestelyyn tulee maksamatta oleva osuus vanhassa maksujärjestelyssä mukana olleesta toukokuussa 2020 erääntyneestä arvonlisäverosta sekä uutena verona huhtikuussa 2021 erääntynyt arvonlisävero. Vanhassa huojennetussa maksujärjestelyssä mukana olleelle 12.5.2020 erääntyneelle arvonlisäverolle lasketaan 2,5 prosentin viivästyskorkoa eräpäivää seuraavasta päivästä eli 13.5.2020 alkaen. Uuteen maksujärjestelyyn mukaan tulevalle 13.4.2021 erääntyneelle arvonlisäverolle lasketaan seitsemän prosentin viivästyskorkoa pääsäännön mukaisesti ajalta 14.4.2021–30.4.2021. Alennettua 2,5 prosentin viivästyskorkoa lasketaan velalle 1.5.2021 alkaen.
Esimerkki 2: Verovelvolliselle on tehty tavallinen maksujärjestely 8.1.2021 ajalle 8.1.2021–7.1.2023. Maksujärjestelyssä on verovelvollisen joulukuussa 2020 erääntynyt jäännösvero. Verovelvollinen hakee uutta maksujärjestelyä Verohallinnolta toukokuussa 2021. Uuteen huojennettuun maksujärjestelyyn tulee maksamatta oleva osuus vanhassa tavallisessa maksujärjestelyssä mukana olleesta joulukuussa 2020 erääntyneestä jäännösverosta, mutta ei muita veroja. Vanhassa tavallisessa maksujärjestelyssä mukana olleelle 3.12.2020 erääntyneelle jäännösverolle lasketaan seitsemän prosentin viivästyskorkoa ajalta 4.12.2020–30.4.2021. Alennettua 2,5 prosentin viivästyskorkoa lasketaan velalle 1.5.2021 alkaen.
Esimerkki 3: Verovelvolliselle on tehty huojennettu maksujärjestely 28.6.2020 ajalle 28.6.2020–27.6.2022. Maksujärjestelyssä on verovelvollisen toukokuussa 2020 erääntyneet arvonlisäverot. Verovelvollisen maksujärjestely raukeaa maksuohjelman laiminlyönnin takia 15.3.2021. Verovelvollinen hakee uutta maksujärjestelyä Verohallinnolta toukokuussa 2021. Uuteen huojennettuun maksujärjestelyyn tulee maksamatta oleva osuus vanhassa maksujärjestelyssä mukana olleesta toukokuussa 2020 erääntyneestä arvonlisäverosta. Vanhassa huojennetussa maksujärjestelyssä mukana olleelle 12.5.2020 erääntyneelle arvonlisäverolle lasketaan 2,5 prosentin viivästyskorkoa eräpäivää seuraavasta päivästä maksujärjestelyn raukeamiseen asti eli 13.5.2020–15.3.2021. Raukeamisen jälkeen maksujärjestely ei ole ollut voimassa, joten alennettu viivästyskorko ei sovellu. Velalle lasketaan siten seitsemän prosentin viivästyskorkoa ajalta 16.3.2021–30.4.2021. Koska velka otetaan mukaan uuteen maksujärjestelyyn, alennettua 2,5 prosentin viivästyskorkoa lasketaan velalle jälleen 1.5.2021 alkaen.
Säännös soveltuisi maksujärjestelyihin, jotka tehdään lain voimassaoloaikana, tai joita koskeva hakemus tehdään viimeistään 31.8.2021. Alennettua viivästyskorkoa sovellettaisiin koko maksuohjelman ajan. Viivästyskorko määräytyisi siis ehdotetun säännöksen mukaisesti myös siltä osin kuin maksuohjelman erät on maksettava 31.8.2021 jälkeen.
Uutta huojennettua maksujärjestelyä tulisi hakea lain voimassaoloaikana eli 31.8.2021 mennessä. Lain voimassaolon rajaaminen elokuun 2021 loppuun on perusteltua, koska kysymyksessä on merkittävä poikkeus voimassa olevaan maksujärjestelymenettelyyn. Tavallisesta menettelystä poikkeamisen perusteena on pitkittynyt covid-19-pandemia ja sen johdosta asetetut rajoitustoimet. Tartuntatilanteen helpottuessa, rajoitusten lieventyessä ja rokotekattavuuden kasvaessa perusteet poikkeuksellisille menettelyille pienenevät.
Viime vuonna huojennettua maksujärjestelyä koskeneet hakemukset painottuivat ajallisesti suurelta osin hakuajan alkuvaiheeseen. Lain voimassaolon viimeisinä kuukausina huojennettua maksujärjestelyä haettiin enää vähäisissä määrin. Myös tällä kertaa on odotettavissa, että suurin osa hakemuksista tehdään nopealla aikataululla sen jälkeen, kun hakumahdollisuus Verohallinnon asiointipalvelussa avataan. Uutta maksujärjestelyä hakevat todennäköisesti merkittävissä määrin sellaiset verovelvolliset, joilla on voimassa oleva huojennettu tai tavallinen maksujärjestely. Tällöin myös hakemukset tehdään todennäköisemmin varhaisemmassa ajankohdassa.
Viivästyskoron alentamista koskevan säännöksen voimassa olon rajaamista elokuun 2021 loppuun voidaan edellä esitetyillä pandemiatilanteeseen ja vuonna 2020 tehdyistä huojennetuista maksujärjestelyistä saatuihin kokemuksiin liittyvillä perusteilla pitää kohtuullisena säännöksen soveltamisaikana.
5.2
Veronkantolaki
25 §. Palautuksen käyttämisen esteet. Pykälässä säädetään palautuksen käyttämisen esteistä. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin väliaikaisesti uusi 3 kohta. Uuden 3 kohdan mukaan palautusta ei käytettäisi 41 §:ssä tarkoitetun maksujärjestelyn kohteena olevan veron suoritukseksi, jos maksujärjestelyyn sovelletaan veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain 5 e §:ää. Ehdotetut muutokset olisivat poikkeus veronkantolain 22 §:ssä säädettyyn pääsääntöön, jonka mukaan Verohallinto käyttää palautuksen verovelvollisen erääntyneiden verojen tai muiden Verohallinnon saatavien suoritukseksi.
Ehdotettua säännöstä sovellettaisiin ainoastaan tämän esityksen perusteella tehtyihin huojennettuihin maksujärjestelyihin kuuluviin veroihin. Säännöstä ei siten sovellettaisi vuonna 2020 tehtyihin huojennettuihin maksujärjestelyihin. Verovelvollinen, jolla on viime vuonna tehty voimassa oleva huojennettu maksujärjestely, voi pyytää uuden huojennetun maksujärjestelyn tekemistä. Tällöin palautusten käyttö maksujärjestelyvelan suoritukseksi estyy. Muiden verovelkojen osalta palautus käytettäisiin veron suoritukseksi 22 §:n pääsäännön mukaisesti. Palautus käytettäisiin maksujärjestelyssä olevan verovelan suoritukseksi siinä tilanteessa, että verovelvollisen maksujärjestelyssä on kysymys aiemmasta tavallisesta maksujärjestelystä tai aiemmin myönnetystä huojennetusta maksujärjestelystä.
Ehdotettu säännös soveltuisi kaikkiin veronkantolaissa tarkoitettuihin palautuksiin verolajista riippumatta. Palautus voisi siten koskea esimerkiksi arvonlisäveroa, yhteisön tuloveroa tai luonnollisen henkilön tuloveroa. Säännös soveltuisi myös valmisteverojen tai autoveron palautuksiin. Ehdotettu säännös soveltuisi veronlisäyksestä ja viivekorosta annettuun lakiin lisätyn 5 e §:n tavoin kaikkiin verovelvollisiin.
Ehdotetun säännöksen soveltuessa palautus maksettaisiin verovelvolliselle veronkantolain 30 §:n mukaisesti, jos palauttamiselle ei ole muita 4 luvussa säädettyjä esteitä. Palautus voitaisiin käyttää verovelvollisen muun kuin huojennettuun maksujärjestelyyn kuuluvan veron suoritukseksi. Tällainen tilanne voisi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun verovelvolliselle syntyy maksujärjestelyn tekemisen jälkeen uutta verovelkaa, joka ei kuulu maksujärjestelyyn. Palautus voitaisiin käyttää myös 23 §:n mukaisesti muun viranomaisen saatavan suoritukseksi sekä ulosmitata ulosottovelkojen suoritukseksi.
Palautus maksettaisiin verovelvolliselle suoraan ehdotetun säännöksen nojalla. Verovelvollisella ei olisi säännöksen perusteella oikeutta pyytää, että palautus käytettäisiin maksujärjestelyvelan suoritukseksi viivästyskorolta välttymiseksi. Verovelvollinen voisi kuitenkin halutessaan maksaa maksujärjestelynsä maksueriä sovittua nopeammassa aikataulussa.
Pykälä olisi voimassa vuoden 2021 loppuun. Palautusten käytön estäminen verojen suoritukseksi tarkoittaa, että palautuksen määrä, joka ilman estoa tilitettäisiin veronsaajille, palautettaisiinkin ehdotetun säännöksen mukaan verovelvolliselle. Tilanne on tältä osin erilainen kuin maksujärjestelyn myöntämisessä, jossa maksamattomalle verolle annetaan lisää maksuaikaa. Kun palautusten käyttäminen estetään veroille, veronsaajat joutuvat luopumaan sellaisesta suorituksesta, joka olisi muuten tilitetty veronsaajille palautuksen maksuhetkeä seuraavalla tilityshetkellä. Kysymys on lisähelpotuksesta huojennettuihin maksujärjestelyihin, jolla poiketaan merkittävällä tavalla veronkannossa noudatetusta lähtökohdasta, että palautukset käytetään ensisijaisesti erääntyneiden verojen suoritukseksi. Palautusten käytön estämisellä on myös merkittävä vaikutus verotuottojen kertymisaikatauluihin. Edellä esitetyn perusteella ehdotetaan, että palautusten käytön estämistä koskeva säännös olisi voimassa rajoitetun ajan vain vuoden 2021 loppuun asti. Tämän jälkeen palautukset käytettäisiin myös huojennettuihin maksujärjestelyihin kuuluvien verojen suoritukseksi 22 §:n mukaisesti.
26 §. Palautuksen käyttöjärjestys. Pykälän 3 momentissa säädetään muun ohessa maksujärjestelysaatavia koskevasta poikkeuksesta normaaliin palautusten käyttöjärjestykseen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi väliaikaisesti uusi 5 momentti, jonka mukaan 3 momenttia ei sovelleta 25 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuihin maksujärjestelyihin.
43 §. Maksujärjestelyn edellytykset. Pykälän 2 momentin mukaan maksujärjestely tehdään sillä ehdolla, että se ei estä palautusten käyttämistä maksujärjestelyn kohteena olevan määrän sekä sille mahdollisesti perittävän koron suoritukseksi. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi väliaikaisesti uusi 5 momentti, jonka mukaan tämän pykälän 2 momenttia ei sovelleta 25 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuihin maksujärjestelyihin.