4.1
Keskeiset ehdotukset
Esityksessä ehdotetaan, että Digi- ja väestötietoviraston kansalaisille tarjoaman tuen painopiste siirtyisi digitaalisten palvelujen käytön tuen ja neuvonnan tehtäviin ja digitaalisten palvelujen käyttäjätuen resursointia vahvistettaisiin. Digi- ja väestötietovirasto antaisi jatkossa tukea lähinnä omien digitaalisten palvelujensa, mukaan lukien tukipalvelujen (Suomi.fi-palvelut), käytössä. Näiden palvelujen resursointia vahvistettaisiin lakkauttamalla Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämä kansalaisneuvonnan yleinen neuvontapalvelu. Osa kansalaisneuvonnan lakkauttamisesta saatavista säästöistä kohdistettaisiin Digi- ja väestötietovirastolle asetetun säästötavoitteen kattamiseen.
Digi- ja väestötietovirastosta annetun lain 3 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin maininta kansalaisneuvonnasta. Lainkohdan digitaalisten palveluiden käyttäjätuen antaminen muutettaisiin ja laajennettaisiin merkitykseltään digitaalisten palvelujen käytön tukeen ja neuvontaan liittyvien tehtävien hoitamiseksi. Julkisen hallinnon asiantuntijatehtävien ja palvelujen hoitaminen jätettäisiin sanamuodoltaan ennalleen. Ehdotetun lainmuutoksen johdosta kumoutuisi Digi- ja väestötietovirastosta annetun valtioneuvoston asetuksen kansalaisneuvonnan antamista koskeva 2 §.
Lisäksi ehdotetaan, että Digi- ja väestötietoviraston tuottaman tukipalvelulain mukaisen tukipalvelun, palveluväylän käyttövelvollisuus poistetaan. Palveluväylää ei poisteta käytöstä, vaan sen tuotantoa jatketaan tukipalvelulain mukaisena palveluna. Näin ollen ne toimijat, jotka käyttävät palvelua, voivat edelleen sitä käyttää. Niillä viranomaisilla, joiden käyttövelvollisuus päättyisi, olisi jatkossakin tukipalvelulain 5 §:n 2 momentin nojalla oikeus käyttää palveluväylää.
Tukipalvelulakia muutettaisiin myös niin, että Digi- ja väestötietovirasto voisi jättää maksun perimättä luonnollisen henkilön tunnistuspalvelusta ja asiointivaltuuspalvelusta eräiltä käyttäjäorganisaatioilta. Näistä palveluista ei ole toistaiseksi peritty maksuja. Jatkossa maksuja on tarkoitus alkaa periä, mutta maksuvelvollisuudesta voitaisiin vapauttaa valtiovarainministeriön asetuksella tarkemmin määritellyt viranomaiset, valtioelimet (kuten eduskunta ja tasavallan presidentti ja tasavallan presidentin kanslia) sekä julkista hallintotehtävää hoitavia, joiden toiminta merkittävässä määrin rahoitetaan valtion varoista. Myös kunnan, kuntayhtymän, hyvinvointialueen tai hyvinvointiyhtymän yksin tai yhdessä suoraan tai välillisesti täysin omistamat yhteisöt sekä mainittujen yksin tai yhdessä perustamat säätiöt voitaisiin vapauttaa maksuista niin, että kuntia ja hyvinvointialueita ja niiden yhtymiä kohdeltaisiin tasapuolisesti maksuttomien palvelujen hyödyntämisessä – riippumatta siitä, millä tavalla organisoituen ne järjestävät lakisääteisten tehtäviensä hoitamisen. Maksuton käyttö rajattaisiin kilpailullisista syistä koskemaan palvelujen käyttöä julkisoikeudelliseen tarpeeseen, millä tarkoitetaan käytännössä sitä, että palvelujen maksuttomuus ei koskisi käyttöä toiminnassa, jota harjoitetaan kilpailutilanteessa markkinoilla. Maksuja näistä palveluista maksaisi siis ainakin osa välillisen julkishallinnon toimijoista. Asiointivaltuuspalvelusta maksuja maksaisivat myös yksityiset käyttäjäorganisaatiot, jotka hyödyntävät palvelua elinkeinotoiminnassaan, jossa ei ole kysymys julkisen hallintotehtävän hoitamisesta.
4.2
Pääasialliset vaikutukset
4.2.1
Vaikutukset kotitalouksien asemaan
Digi- ja väestötietoviraston digitaalisten palvelujen käytön tukeen liittyvien koordinointitehtävien resursointi on tarkoitus säilyttää ennallaan. Näiden tehtävien tarkoituksena on edistää digitaalisten palvelujen käyttäjäystävällisyyttä ja tukea digituen toimijoiden työtä. Lisäksi Digi- ja väestötietoviraston omien palvelujen (myös muun julkishallinnon sähköisissä palveluissaan tukipalveluina käyttämien Suomi.fi-palvelujen) käyttäjätukea ja neuvontaa vahvistettaisiin. Näiden toimenpiteiden johdosta kotitalouksien edellytykset käyttää digitaalisia palveluja todennäköisesti jossain määrin paranevat.
Kansalaisneuvonnan yleisneuvontapalvelun lakkauttamisella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta kotitalouksien asemaan. Yhteydenotot kansalaisneuvontaan ovat jääneet alkuperäisiä arvioita paljon vähäisemmäksi. Digi- ja väestötietovirasto antaisi jatkossakin omien palvelujensa (myös muiden viranomaisten tukipalveluina käyttämien Suomi.fi-palvelujen) käyttöön tukea ja neuvontaa, jota myös vahvistettaisiin aiemmasta. Kukin viranomainen antaisi toimivaltaansa kuuluvissa asioissa neuvontaa hallintolain perusteella. Todennäköisesti kansalainen saa jopa nykyistä nopeammin neuvontaa, kun hän on suoraan yhteydessä oletettavasti toimivaltaiseen viranomaiseen yleisen kansalaisneuvonnan sijaan. Tilanteessa, jossa asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, jokaisella viranomaisella, myös Digi- ja väestötietovirastolla, on velvollisuus pyrkiä opastamaan asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen.
Palveluväylä on kansalaisille näkymätön tekninen tiedonsiirtoratkaisu. Siksi palveluväylän käyttövelvollisuuden poistamisella ei nähdä olevan vaikutuksia kotitalouksien asemaan.
Eräiden tukipalvelujen maksullisuuteen liittyvillä muutoksilla ei ole välitöntä vaikutusta kotitalouksien asemaan. Osa tukipalvelujen välillisen julkishallinnon käyttäjäorganisaatioista voi siirtyä käyttämään muuta kuin Digi- ja väestötietoviraston luonnollisen henkilön tunnistuspalvelua, mutta sähköisestä asioinnista organisaatiot tuskin luopuvat tunnistuspalvelun maksullisuuden vuoksi. Muiden tunnistuspalvelujen käyttö ei myöskään ole käyttäjän näkökulmasta vaikeampaa kuin luonnollisen henkilön tunnistuspalvelun käyttö.
Niiden toimijoiden osalta, jotka tulevat maksujen piirin, on toki mahdollista, että ne ajan myötä siirtyvät käyttämään jotain muuta sähköistä ratkaisua kuin asiointivaltuuspalvelua valtuuttamisen tai puolesta-asioinnin ratkaisemiseksi. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että mikään nyt asiointivaltuuksia käyttävä organisaatio siirtyisi takaisin paperivaltakirjoihin, joten muutoksella ei todennäköisesti ole vaikutusta sähköiseen puolesta-asiointiin.
Eräiden tukipalvelujen maksullisuus voi vaikuttaa kotitalouksiin, mikäli maksullisia tukipalveluja käyttävien organisaatioiden asiakas-, jäsen- tai palvelumaksut hieman nousevat kohonneiden sähköisen asioinnin palvelujen tuotantokustannusten vuoksi.
4.2.2
Perus- ja ihmisoikeusvaikutukset
Esitykseen sisältyviä ehdotuksia kansalaisneuvonnan yleisneuvontapalvelun lakkauttamisesta sekä tukipalvelujen maksullisuudesta osalle käyttäjäorganisaatioista on arvioitu perus- ja ihmisoikeuksiin kuuluvien yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan (hyvän hallinnon takeiden) toteutumisen kannalta.
4.2.2.1
Kansalaisneuvonnan lakkauttamisen perus- ja ihmisoikeusvaikutukset
On mahdollista, että kansalaisneuvonnan yleisen neuvontapalvelun lakkauttaminen voi vaikuttaa hallinnossa asioivien – ja erityisesti heikommassa asemassa olevien, esimerkiksi vammaisten ja iäkkäiden henkilöiden – käytössä oleviin keinoihin löytää oikea viranomainen, johon ottaa yhteyttä omassa asiassaan. Esityksen valmistelussa on kuitenkin arvioitu, että riski tällaisen vaikutuksen muodostumisesta on vähäinen.
Kansalaisneuvonta on julkisten palvelujen käyttäjille suunnattu yleinen neuvontapalvelu, joka tukee muiden viranomaisten omaa neuvontaa. Palvelun avulla on haluttu lisätä tietoisuutta julkisen hallinnon palveluista sekä helpottaa niissä asiointia. Palvelun käyttö on kuitenkin jäänyt paljon vähäisemmäksi kuin arvioitiin palvelua perustettaessa. Muiden viranomaisten asioita koskevia neuvontapuheluja on ollut noin 12 500 vuodessa ja näiden puhelujen määrän arvioidaan tulevaisuudessa laskevan. Valtaosa palveluun tulevista yhteydenotoista koskee Digi- ja väestötietoviraston omia palveluja mukaan lukien koko julkishallinnon tukipalveluina käyttämät Suomi.fi-palvelut.
Kansalaisneuvonta palveluna on tarkoitettu kaikille eikä sitä ole erityisesti suunnattu iäkkäille tai muille erityisryhmille. Palvelua ovat käyttäneet kaikki ikäryhmät, eivätkä iäkkäämmät näy suurena käyttäjäryhmänä. Digi- ja väestötietoviraston arvion mukaan käyttäjät ovat pääosin työikäisiä. Palvelun erityisryhmille suunnattua tekstiviestikanavaa on käytetty vain muutamia kertoja kuukaudessa, ja näistä käyttäjistä osa ei ole kuulunut erityisryhmiin (käyttöä ei ole tiukasti rajattu vain erityisryhmille). Käytännössä palvelua käyttäneiden iäkkäiden tai erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden määrä voidaan siis arvioida pieneksi.
Ensisijaisesti digitaalisen viranomaisviestinnän edistämisohjelman (
VM006:00/2024
) myötä digitaalisten (Suomi.fi) palvelujen neuvontaan siirretään resursseja kansalaisneuvonnasta. Ensisijaisesti digitaalisen viranomaisviestinnän edistämisohjelmassa ei ole tarkoitus lakkauttaa käyntiasiointia eikä viranomaisten sähköposti- tai puhelinneuvontaa, vaan tarkoitus on säätää viranomaisaloitteisesta viestinvälityspalvelun (Suomi.fi-viestit) käyttöönotosta ja sähköisten tiedoksiantojen vastaanottamisesta vain silloin, kun henkilö käyttää luonnollisen henkilön tunnistuspalvelua kirjautuessaan viranomaisen sähköiseen palveluun, esimerkiksi Verohallinnon tai Kansaneläkelaitoksen sähköiseen palveluun. Ne, jotka eivät käytä luonnollisen henkilön tunnistuspalvelua, saisivat edelleenkin tiedoksiantonsa kirjeellä postitse tai halutessaan sähköisesti muulla tavoin. Lakiesityksellä ei tässä valmistelun vaiheessa arvioida olevan välittömiä vaikutuksia niihin, jotka eivät nykyisellään käytä lainkaan viranomaisten sähköisiä palveluja.
Digi- ja väestötietovirasto ja muut viranomaiset luonnollisesti jatkavat omien palvelujensa asiointineuvontaa verkkosivuillaan, sähköpostitse ja puhelimitse. Kaikkia viranomaisia koskee yleinen neuvontavelvollisuus ja velvollisuus pyrkiä opastamaan hallinnon asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen. Viranomaiset ohjaavat jatkossakin väärään paikkaan tulevia yhteydenottoja oikean viranomaisen tavoittamiseksi. Esityksellä ei olisi vaikutusta myöskään digitukea antavien tahojen tarjoamaan neuvontaan. Palvelu- ja toimitilaverkkouudistuksen myötä myös käyntiasiointi turvataan ja julkishallinnon yhteisissä Suomi-pisteissä annetaan viranomaispalvelujen lisäksi asiointineuvontaa sekä tukea sähköiseen asiointiin. Käyntiasiointina annettava neuvonta on todennäköisesti puhelinasioinnin lisäksi vaikuttavinta erityisryhmille.
4.2.2.2
Eräiden tukipalvelujen maksullisuuden perus- ja ihmisoikeusvaikutukset
Esityksessä ehdotetaan, että Digi- ja väestötietovirasto alkaisi periä eräiltä käyttäjäorganisaatioilta maksun luonnollisen henkilön tunnistuspalvelun ja asiointivaltuuspalvelun käytöstä.
Tukipalvelujen kohdennetulla maksullisuudella voi ajatella olevan merkitystä yhdenvertaisuuden näkökulmasta sekä hyvän hallinnon takeiden näkökulmasta, mikäli välillisen julkishallinnon palvelut tämän johdosta heikkenisivät esimerkiksi erityisryhmille. Erityisryhmiin vaikuttaisi todennäköisesti haitallisesti se, jos maksullisuuden piiriin kuuluvat organisaatiot lakkaisivat tarjoamasta sähköisen puolesta-asioinnin mahdollisuutta.
Valtaosalle asiointivaltuuspalvelun hyödyntäjäorganisaatioista palvelu pysyisi kuitenkin edelleen maksuttomana: esitetty sääntely mahdollistaa maksujen perimättä jättämisen, mistä säädettäisiin tarkemmin valtiovarainministeriön asetuksella. Tämä joukko pitää sisällään viranomaisten tarjoamat asiointipalvelut sekä oletettavasti esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen palvelut - eli erityisesti käyttäjävolyymeiltaan merkittävät palvelut. Niiden toimijoiden osalta, jotka tulisivat maksujen piirin, on toki mahdollista, että ne ajan myötä siirtyvät käyttämään jotain muuta sähköistä ratkaisua valtuuttamisen tai puolesta-asioinnin ratkaisemiseksi. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että mikään nyt asiointivaltuuksia käyttävä organisaatio siirtyisi takaisin paperivaltakirjoihin, joten muutoksella ei todennäköisesti olisi vaikutusta sähköiseen puolesta-asiointiin.
Tukipalvelut eivät itsessään ole oikeuksia tai velvollisuuksia luovia palveluja, vaan hallinnon asiakas hoitaa viranomaisasiointiaan viranomaisen asiointipalveluissa. Vastuu asiointipalvelujen toiminnasta on kullakin viranomaisella. Hallintolain organisatoriseen soveltamisalaan kuuluvan organisaation tulee palveluja tarjotessaan noudattaa hallintolain säännöksiä riippumatta siitä, hyödyntääkö se toiminnassaan tukipalvelulain mukaista tunnistuspalvelua tai asiointivaltuuspalvelua vai järjestääkö se vastaavat toiminnot muulla tavoin.
Lähtökohta maksuperustelain mukaan on, että viranomaisen palvelut ovat maksullisia. Tukipalveluista laskutetaan palvelujen käyttäjäorganisaatioita, joiden vastuulla on huolehtia palvelujensa tarjoamisesta ja niiden käytön mahdollistamisesta myös erityisryhmille. Digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain (306/2019) 5 §:n 1 momentin mukaan: ”Viranomaisen on tarjottava jokaiselle mahdollisuus toimittaa asiointitarpeeseensa liittyvät sähköiset viestit ja asiakirjat käyttäen digitaalisia palveluita tai muita sähköisiä tiedonsiirtomenetelmiä.” Säännös koskee myös niitä, jotka eivät ole viranomaisia, mutta hoitavat julkista hallintotehtävää.
4.2.3
Vaikutukset yrityksiin ja välilliseen julkishallintoon
Yritysten neuvontapalveluihin ei esitetä muutosta ja kansalaisneuvonnan yleisen neuvontapalvelun lakkauttamisella ei katsota olevan vaikutuksia yritysten asemaan. Välillisen julkishallinnon osalta kansalaisneuvonnan yleisen neuvontapalvelun lakkauttamisen seurauksena kysyntä neuvonnalle saattaa hieman lisääntyä, mutta todennäköisesti organisaatioille tulisi vain yksittäisiä neuvontatilanteita lisää kuukausitasolla.
Palveluväylän käyttövelvoitteen poistaminen voi vähentää vähitellen palveluväylän tuottamiseen osallistuvien yritysten palveluväylään liittyvää liiketoimintaa, mikäli käyttöönotot ja käyttäjäorganisaatioiden määrä muutoksen seurauksena laskevat. Kun palveluväylä jää kuitenkin laajasti käyttöön ja uusiakin palveluväylän käyttöönottoprojekteja on edelleen mahdollisuus käynnistää, voidaan vaikutusta pitää vähäisenä ainakin lähivuosina. Toisaalta käyttövelvoitteesta luopuminen avaa mahdollisuuksia hyödyntää uusia ICT-ratkaisuja, mikä voi mahdollistaa uutta liiketoimintaa.
Viranomaisilla, välillisellä julkishallinnolla ja yksityisillä on oikeus hyödyntää palveluväylää tietojen siirtoon. Ehdotetun lakimuutoksen sallima mahdollisuus eräille viranomaisille joustavammin hyödyntää muitakin liityntäratkaisuja (esim. viranomaisen tietovarantoon) tarjoaa myös yrityksille ja välilliselle julkishallinnolle joustavamman mahdollisuuden hyödyntää näiden viranomaisten tietovarantoja ja palveluja. Samalla se voi joissain tapauksissa alentaa integraation toteuttamisen tai ylläpitämisen kustannuksia ja tuoda myös tätä kautta kustannussäästöjä yrityksille ja välilliselle julkishallinnolle.
Viranomaisten lisäksi myös välillisen julkishallinnon organisaatiot saavat käyttää luonnollisen henkilön tunnistuspalvelua. Käyttö on sallittua vain julkisen hallintotehtävän tai julkisen tehtävän hoitamiseksi. Tunnistuspalvelua käyttäviä välillisen julkishallinnon organisaatioita, joilta perittäisiin jatkossa maksu, voisivat olla muun muassa työttömyyskassat, eläkekassat, sairauskassat ja lakisääteisiä vakuutuksia tarjoavat vakuutusyhtiöt sekä Työllisyysrahasto, Eläketurvakeskus, Maatalousyrittäjien eläkelaitos ja Potilasvakuutuskeskus. Näiden välillisen julkishallinnon käyttäjäorganisaatioiden asiointipalvelujen tunnistustapahtumat muodostavat tällä hetkellä noin 6 % kaikista tunnistustapahtumista. Tapahtumamääriltään suurimpien käyttäjäorganisaatioiden luonnollisen henkilön tunnistuspalvelusta maksamat maksut sijoittuisivat arviolta 60 000 ja 260 000 euron välille vuodessa.
Viranomaisten ja muiden julkista hallintotehtävää hoitavien lisäksi asiointivaltuuspalvelua voivat käyttää myös yksityiset yhteisöt, säätiöt ja elinkeinonharjoittajat elinkeinotoiminnassaan. Palvelua käyttävien yksityisten sekä maksullisuuden piiriin tulevan välillisen julkishallinnon asiointipalveluja on noin 40 kappaletta ja niiden tekemien puolesta-asiointia koskevien kyselyjen määrä on noin 6 % kaikista asiointivaltuuspalveluun tulevista kyselyistä. Suurimpia yrityskäyttäjiä ovat muun muassa terveydenhuoltopalveluja sekä perintätoimintaa harjoittavat yritykset. Maksuja maksavat välillisen julkishallinnon käyttäjäorganisaatiot olisivat vastaavia kuin edellä on todettu tunnistuspalvelun osalta. Tosin kaikki tunnistuspalvelun käyttäjäorganisaatiot eivät ainakaan vastaavassa määrin hyödynnä asiointivaltuuspalvelua. Suurimpien maksullisuuden piirin tulevien käyttäjäorganisaatioiden asiointivaltuuspalvelusta maksamat maksut sijoittuisivat arviolta 25 000 ja 300 000 euron välille vuodessa.
Päätöksiä palvelujen hinnoittelua koskevista malleista ei ole vielä tehty – eikä maksuttomuuden piiriin tulevia käyttäjäorganisaatioita tarkalleen määritetty. Siksi edellä esitetyt maksuja koskevat arviot ovat alustavia. Hinnoittelumalli pyritään muodostamaan sellaiseksi, että se olisi mahdollisimman oikeudenmukainen sekä käyttömäärältään pienemmille että suuremmille käyttäjäorganisaatioille. Maksun suuruuteen per käyttäjäorganisaatio vaikuttaa myös tukipalvelun käytön määrä eli tunnistustapahtumien tai puolesta-asiointioikeuden tarkistusten määrä.
On mahdollista, että maksullisuuden myötä osa maksullisuuden piiriin tulevasta välillisestä julkishallinnosta siirtyy hyödyntämään vaihtoehtoisia tunnistuspalveluja. Niiden toimijoiden osalta, jotka tulevat maksujen piirin, on mahdollista, että ne ajan myötä siirtyvät käyttämään jotain muuta sähköistä ratkaisua valtuuttamisen tai puolesta-asioinnin ratkaisemiseksi. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että mikään organisaatio siirtyisi takaisin paperivaltakirjoihin.
Tukipalvelulain 3 §:n 2 momentin mukaan luonnollisen henkilön tunnistuspalvelussa henkilö voidaan tunnistaa myös sellaisella tunnistusmenetelmällä, joka sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014 (
eIDAS-asetus
) 6 artiklan mukaan kuuluu jäsenvaltioiden välillä vastavuoroisesti tunnustettaviin sähköisen tunnistamisen menetelmiin. Nykyisin eIDAS-asetuksessa tarkoitetuilla tunnistusmenetelmillä tehtävä tunnistautuminen on siis Suomessa toteutettu luonnollisen henkilön tunnistuspalvelun yhteyteen ja tunnistuspalvelun maksullisuus koskisi myös eIDAS-asetuksessa tarkoitettua tunnistautumista muiden jäsenvaltioiden tunnistusvälineillä. Asetuksella (EU) 2024/1183 uudistetun eIDAS-asetuksen kansallinen täytäntöönpano ja siihen liittyvä käytännön suunnittelutyö on kesken. Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon avulla tapahtuva tunnistautuminen on myös tarkoitus liittää luonnollisen henkilön tunnistuspalvelun yhteydessä tarjottavien tunnistusvälineiden joukkoon. Lompakkoa voi asiointipalvelussa hyödyntää sen tarjoamilla rajapinnoilla myös suoraan ilman pakollista kytköstä Suomi.fi-tunnistukseen.
Tukipalvelujen maksullisuus kohdistuisi samalla tavalla kaikkeen taloudelliseen toimintaan, koska maksuton käyttö voitaisiin mahdollistaa vain eräille viranomaisille, valtioelimille ja julkisen hallintotehtävän hoitamisessa, sikäli kun toimintaa merkittävässä määrin rahoitetaan valtion varoista. Myös kunnan, kuntayhtymän, hyvinvointialueen tai hyvinvointiyhtymän yksin tai yhdessä suoraan tai välillisesti täysin omistamat yhteisöt sekä mainittujen yksin tai yhdessä perustamat säätiöt voitaisiin vapauttaa maksuista niin, että kuntia ja hyvinvointialueita ja niiden yhtymiä kohdeltaisiin tasapuolisesti maksuttomien palvelujen hyödyntämisessä – riippumatta siitä, millä tavalla organisoituen ne järjestävät lakisääteisten tehtäviensä hoitamisen. Palvelujen maksuton käyttö rajattaisiin julkisoikeudelliseen tarpeeseen tapahtuvaan tukipalvelun käyttöön eikä maksuton käyttö siis koskisi mahdollista kilpailutilanteessa markkinoilla tapahtuvaa toimintaa. Näin ollen maksuttomuutta ei voida pitää kilpailuneutraliteettisääntelyn vastaisena taikka kiellettynä valtiontukena. Valtiovarainministeriön asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset niistä, joille palvelun käyttö on maksutonta julkisoikeudelliseen tarpeeseen.
4.2.4
Vaikutukset julkiseen talouteen
Kansalaisneuvonnan yleisen neuvontapalvelun lakkauttamisesta arvioidaan saatavan Digi- ja väestötietovirastolle noin 230 000 euron tehostamispotentiaali vuosittain. Tästä 1 htv:a vastaava määrä voitaisiin ohjata viraston omien digitaalisten palvelujen käyttäjätukeen ja neuvontaan sekä digitaalisten palvelujen käytön tukeen liittyviin tehtäviin. Jäljelle jäävä osuus (noin 166 000 euroa) muodostuisi virastolle säästöksi. Säästö koostuu pääosin palkkakustannuksista.
Palveluväylän käyttövelvollisuuden poistamisella Digi- ja väestötietoviraston olisi mahdollista saada kustannussäästöjä. Säästöjen tavoittelemisen tekee mahdolliseksi ensinnäkin se, että Digi- ja väestötietoviraston omien palvelujen välisessä tiedonsiirrossa voidaan purkaa palveluväylän kautta tapahtuva reititys. Tämän ansiosta Digi- ja väestötietoviraston olisi mahdollista luopua osasta käyttämistään palveluväyläliittymistä. Liittymistä luopumisen myötä jäisivät pois liityntäpalvelimien ylläpitämiseen ja päivittämiseen liittyvät kustannukset sekä teknisen ympäristön tuotantokustannukset. Valtiovarainministeriöllä on käynnissä kaksi hanketta, joissa viranomaisten tietovarantojen hyödyntäminen on suuressa roolissa. Ensisijaisesti digitaalisen viranomaisviestinnän edistämisohjelman (
VM006:00/2024
) ja edesmenneen omaisen asioiden vaivattoman hoidon edistämiseksi asetetun ohjelman (
VM013:00/2024
) toteutuessa Digi- ja väestötietovirasto pystyisi alusta asti tarjoamaan käyttäjäorganisaatioille palveluväylän vaihtoehtona arkkitehtuuriltaan kevyemmän, modernimman sekä nopeammin toteutettavan tavan hyödyntää Digi- ja väestötietoviraston palvelujen rajapintoja. Säästöihin antaa mahdollisuuden myös se, että palveluväylän käyttövelvollisuuden poistuessa Digi- ja väestötietoviraston palveluväylän käyttöönotolle tarjoaman tuen tarve tulee oletettavasti vähentymään. Digi- ja väestötietoviraston ei myöskään tarvitsisi enää käsitellä palveluväylän käyttövelvollisuudesta poikkeamista koskevia poikkeuslupahakemuksia. Digi- ja väestötietovirasto arvioi, että palveluväylän käyttövelvollisuuden poistamisella voidaan sen toiminnassa saavuttaa vuosittain noin 150 000 euron säästöt. Käyttövelvollisuuden poistamisesta huolimatta palveluväylää tarjottaisiin edelleen tukipalveluna ja Digi- ja väestötietovirasto kehittäisi palvelua käytössään olevien resurssien puitteissa. Digi- ja väestötietovirastolla on jo nyt kyvykkyys joidenkin vaihtoehtoisten liityntätapojen tarjoamiseen. Näistä ei siten aiheudu juurikaan lisäkustannuksia.
Palveluväylän käyttövelvollisuuden poistaminen antaa myös muille julkisen hallinnon viranomaisille mahdollisuuden kustannusten vähentämiseen. Tällä hetkellä palveluväylän käyttämiseen velvoitetut viranomaiset pystyisivät jatkossa ilman Digi- ja väestötietoviraston myöntämää poikkeuslupaa valitsemaan palveluväylän sijaan yksittäistapauksessa käyttökelpoisemman, kustannustehokkaamman tai muuten tarkoituksenmukaisemman integraatiotavan. Esimerkiksi Ensisijaisesti digitaalisen viranomaisviestinnän edistämisohjelman ja edesmenneen omaisen asioiden vaivattoman hoidon edistämiseksi asetetun ohjelman toimeenpanon yhteydessä palvelujen hyödyntäjät voisivat käyttää uusia rajapintoja ilman palveluväylää. Osa nykyisistä palveluväylää hyödyntävistä organisaatioista pystyisi Digi- ja väestötietoviraston tavoin alentamaan kustannuksiaan myös purkamalla olemassa olevia palveluväyläliityntöjään. Digi- ja väestötietoviraston arvion mukaan julkisen hallinnon säästöpotentiaali kokonaisuudessaan on noin kaksi miljoonaa euroa vuodessa. Lukuun eivät sisälly edellä mainitut, Digi- ja väestötietoviraston omassa toiminnassa saavutettavissa olevat säästöt.
Luonnollisen henkilön tunnistuspalvelua käyttää noin 600 organisaatiota, joilta maksuja perittäisiin esitetyn tukipalvelulain 25 §:n muutoksen reunaehdoilla noin 87 organisaatiolta (noin 15 % organisaatioista). Tunnistustapahtumia on palvelussa vuonna 2024 arviolta 230 miljoonaa. Näistä tapahtumista muiden kuin viranomaisten, valtioelinten ja merkittävästi valtion varoista rahoitettujen julkista hallintotehtävää hoitavien sekä kuntien ja hyvinvointialueiden yhteisöjen ja säätiöiden tunnistustapahtumat muodostavat noin 6 %. Vuoden 2025 talousarvioesityksessä sähköisen tunnistuksen välityspalvelun kustannuksiin on osoitettu arviomäärärahaa 7 milj. euroa. Lisäksi tunnistuspalvelun tuottamiseen muutoin arvioidaan tarvittavan noin 2,9 milj. euroa Digi- ja väestötietoviraston toimintamenoista.
Asiointivaltuuspalvelua käyttäviä asiointipalveluja on noin 270. Näistä maksuja voitaisiin esityksessä kuvatuilla reunaehdoilla periä 40:ltä, eli noin 15 prosentilta kaikista palvelua käyttävistä asiointipalveluista. Yhdellä käyttäjäorganisaatiolla voi olla useampia asiointipalveluja, joista puolesta-asiointia koskevia tarkastuskyselyjä tehdään. Asiointivaltuuspalvelua käyttäviä organisaatioita on siis vähemmän kuin 270 ja myös esitettyjä maksuja maksavien käyttäjäorganisaatioiden määrä olisi tämän hetken käyttäjätilastojen perusteella alle 40. Asiointipalveluista tehdään vuosittain palveluun noin 60 miljoonaa tarkastuskyselyä. Näistä muiden kuin viranomaisten, valtioelinten ja merkittävästi valtion varoista rahoitettujen julkista hallintotehtävää hoitavien sekä kuntien ja hyvinvointialueiden yhteisöjen ja säätiöiden kyselyt ovat noin 6 %. Maksuja ei siis kohdistuisi arviolta 85 prosentille kaikista asiointipalveluista ja 94 prosenttia tarkastuskyselyistä olisi edelleen maksuttomia. Asiointivaltuuspalvelun tuottamisen kokonaiskustannusten Digi- ja väestötietovirastolle vuonna 2025 osalta on arvioitu olevan 3,7 milj. euroa.
Tukipalvelujen maksullisuuden arvioidaan tuottavan Digi- ja väestötietovirastolle yhteensä noin 810 000–1 450 000 euroa, josta asiointivaltuuspalvelun maksutulojen osuus on noin 220 000–550 000 euroa ja tunnistuspalvelun osuus noin 590 000–900 000 euroa. Digi- ja väestötietoviraston maksutuloilla on vaikutusta julkiseen talouteen sitä kautta, että Digi- ja väestötietoviraston määrärahatarve maksullisten tukipalvelujen kustannusten kattamiseen pienenee eli maksuilla pyritään kattamaan osa tukipalvelujen tuotantokustannuksista.
Tulokertymään liittyy jonkin verran epävarmuuksia. Pääosalla maksujen piiriin tulevista ei ole käyttövelvollisuutta tukipalveluihin – eli ne voivat vapaasti valita, käyttävätkö Digi- ja väestötietoviraston tukipalveluja. Digi- ja väestötietoviraston arvion mukaan maksuttomuus on ollut erityisesti asiointivaltuuspalvelun käyttöönoton edistämisessä olennainen tekijä viime vuosina. On mahdollista, että maksullisuuden myötä osa maksullisuuden piiriin tulevista käyttäjäorganisaatioista harkitsee vaihtoehtoisten palvelujen hyödyntämistä. Markkinoilla ei tosin tällä hetkellä ole tarjolla asiointivaltuuspalvelun kaltaista yksinkertaista ja yhtä luotettavaa sähköistä puolesta-asiointioikeuden tarkastusta tarjoavaa palvelua. Niiden toimijoiden osalta, jotka tulevat maksujen piirin, on mahdollista, että ne ajan myötä siirtyvät käyttämään jotain muuta sähköistä ratkaisua valtuuttamisen tai puolesta-asioinnin ratkaisemiseksi. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että mikään organisaatio siirtyisi takaisin paperivaltakirjoihin, Myöskään täysin samanlaista palvelua kuin luonnollisen henkilön tunnistuspalvelu ei markkinoilla ole tarjolla. Rajatumman määrän tunnistustapoja tarjoavia palveluja markkinoilta kuitenkin löytyy. Luonnollisen henkilön tunnistuspalvelun erityisominaisuus on myös tunnistustapahtuman yhteydessä asiointipalvelulle väestötietojärjestelmästä välitettävät tunnistautunutta henkilöä koskevat tiedot, joita voivat (asiointipalvelulle myönnetystä tietoluvasta riippuen) olla esimerkiksi vakituinen osoite ja asuinkunta.
Maksujen vaikutus muuhun julkiseen talouteen on vähäinen. Siitä, että maksu voitaisiin jättää perimättä ainoastaan siltä osin kuin kyse on julkisoikeudelliseen tarpeeseen tapahtuvasta tukipalvelun käytöstä, voi johtua vähäisiä kustannuksia sellaisille viranomaisille ja muille maksuttomaan käyttöön oikeutetuille, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa markkinoilla. Arvioidaan kuitenkin, että vaikutukset jäävät vähäisiksi, koska taloudellista toimintaa viranomaisilla, valtioelimillä ja merkittävässä määrin valtion varoista rahoitetuilla julkista hallintotehtävää hoitavilla on todennäköisesti vain vähäisessä määrin – ja vain vähemmistöllä niistä. Taloudellisessa toiminnassa ei välttämättä myöskään hyödynnetä luonnollisen henkilön tunnistuspalvelua tai asiointivaltuuspalvelua.
Myös kuntien tai kuntayhtymien sekä hyvinvointialueiden tai hyvinvointiyhtymien kokonaan omistamat yhteisöt sekä mainittujen perustamat säätiöt voitaisiin vapauttaa maksuista julkisoikeudellisessa toiminnassa niin, että kuntia ja hyvinvointialueita ja niiden yhtymiä kohdeltaisiin tasapuolisesti maksuttomien palvelujen hyödyntämisessä – riippumatta siitä, millä tavalla organisoituen ne järjestävät lakisääteisten tehtäviensä hoitamisen. Esityksellä ei siis olisi vaikutuksia myöskään kuntien tai hyvinvointialueiden talouteen laajemmin tarkasteltuna. Kuten edellä on todettu, myös kuntien ja hyvinvointialueiden yhteisöille ja säätiöille voi tulla vähäisiä taloudellisia vaikutuksia siitä, että tukipalvelut olisivat maksullisia ei julkisoikeudellisessa toiminnassa, jota harjoitetaan kilpailutilanteessa markkinoilla. Yhteisöillä on kuitenkin mahdollisuus ottaa tukipalvelujen maksut huomioon asiakasmaksujaan tai muita liiketoiminnan tulojaan määritellessään. Tämä vähentäisi niille maksuista aiheutuvia kustannuksia. Kunnallista itsehallintoa ja rahoitusperiaatetta käsitellään jäljempänä jaksossa 10.3.
Edellä jaksossa 4.2.3 kuvattuja välilliseen julkishallintoon kuuluvia organisaatioita tulisi todennäköisesti maksullisuuden piiriin. Näiden toimijoiden rahoitus on järjestetty pääosin muilla tavoin kuin suoraan valtion varoista, vaikkakin toimijoiden taloudella on kytkös julkiseen talouteen. Maksujen ei kuitenkaan arvioida muodostavan merkittävää kustannuslisää näille toimijoille.
Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle ja ortodoksiselle kirkolle sekä niiden seurakunnille aiheutuu palvelujen maksullisuudesta jonkin verran taloudellisia vaikutuksia. Seurakunnat ja kirkko hyödyntävät jonkin verran lähinnä luonnollisen henkilön tunnistuspalvelua (noin 140 000 tunnistustapahtumaa vuodessa).
4.2.5
Vaikutukset viranomaisten toimintaan ja palvelujen tuottamiseen
Kansalaisneuvonnan yleisen neuvontapalvelun lakkauttamisella arvioidaan olevan jonkin verran vaikutuksia muiden viranomaisten antaman neuvonnan määrään. On mahdollista, että neuvontamäärät kasvavat jonkin verran, sillä kansalaisneuvonnan yleisneuvonnasta nykyisin noin 50 % (noin 12 500 yhteydenottoa vuodessa) on kohdistunut muiden viranomaisten tarjoamiin palveluihin. Vaikutusten yksittäiseen viranomaiseen arvioidaan kuitenkin olevan vähäisiä, sillä neuvontamäärät jakautuvat julkisen hallinnon eri viranomaisille. Esityksen valmistelussa on arvioitu, että esimerkiksi suurille viranomaisille, kuten Kansaneläkelaitokselle ja Verohallinnolle, tulisi noin 5–10 kpl neuvontatilanteita lisää viikkotasolla ja pienemmille virastoille tulisi vain yksittäisiä neuvontatilanteita lisää kuukausitasolla. Kansalaisneuvonnasta ei kuitenkaan ole annettu kuin yleistä neuvontaa – eli varsinainen kunkin viranomaisen toimialan asioihin liittyvä erityinen neuvonta ei lisääntyisi viranomaisissa.
Palveluväylän käyttövelvollisuuden poistamisella ei ole välitöntä vaikutusta viranomaisten toimintaan tai palvelujen tuottamiseen, koska palveluväylän tuottamista jatketaan ja käyttäjäorganisaatioille tarjotaan käyttöönoton ja käytön tukea. Palveluväylä siis säilyisi edelleen keskeisenä liityntäratkaisuna ja palvelu voi saada lisää käyttäjiä, edellyttäen, että sen tekninen kehitys etenee halutulla tavalla. Digi- ja väestötietovirasto kehittää palveluväylää edelleen käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Digi- ja väestötietovirasto myös jatkaa yhteistyötä palveluväylän taustalla olevaa X-Road-teknologiaa kehittävän ja teknologian ylläpidosta vastaavan NIIS-yhdistyksen (Nordic Institute for Interoperability Solutions) kanssa. Suomen ja Viron välinen väestö- ja kaupparekisteritietojen vaihtaminen jatkuu ja tapahtuu jatkossakin palveluväylän kautta. Jatkossa viranomaisilla olisi palveluväylän käyttömahdollisuus, mutta ei käyttövelvollisuutta.
Digi- ja väestötietoviraston on nykytilanteessa perusteltua olla mukana NIIS-yhdistyksen jatkokehittämisessä, vaikka palveluväylän käyttövelvollisuus poistetaan. NIIS-yhdistys vaikuttaa ja toimii yleiseurooppalaisessa kontekstissa ja tekee yhteistyötä monissa eri konsortioissa liittyen tiedonsiirtoon ja yhteentoimivuuteen. Osallistumalla NIIS-yhdistyksen jatkokehittämiseen voidaan vaikuttaa siihen, että X-Road kehittyy haluttuun suuntaan ja että palveluväylä säilyy varteenotettavana vaihtoehtona tiedonsiirtojen toteuttamiselle.
Käyttövelvoitteesta luopuminen ei vaaranna julkishallinnon digitaalisen infrastruktuurin yhdenmukaisuutta eikä heikennä yhteentoimivuutta. Muutoksen tavoitteena on mahdollistaa käyttäjäorganisaatioille vaihtoehtoisia, kustannustehokkaampia, helpommin ylläpidettäviä ja vähintään saman tietoturvatason menetelmiä toteuttaa tietoturvallisia tiedon siirron ratkaisuja. Palveluväylän käyttövelvollisuudesta luopuminen tuo merkittävästi joustavuutta ja sitä myötä kustannustehokkuutta erityisesti organisaatioille, joille ei ole palveluväylää käytössä. Digi- ja väestötietoviraston väestötietojärjestelmän tietopalveluissa palveluväylä säilyy käytössä yhtenä mahdollisena integraatioratkaisuna.
Suurimmat hyödyt palveluväylän käyttövelvollisuuden poistamisesta ilmenevät juuri muiden viranomaisten toiminnassa. Se, että viranomainen ei yksittäistapauksessa ole sidottu palveluväylään, vaan voi valita omiin tarkoituksiinsa parhaiten sopivan liityntätavan, tuo tehokkuutta järjestelmien toteuttamiseen.
Palveluväylän käyttövelvollisuuden poistaminen ei tarkoita, että viranomaisten olisi välttämätöntä tarjota tietovarantoihinsa lukuisia eri liityntävaihtoehtoja. Muutoksella pyritään vain tekemään mahdolliseksi vaihtoehtoisten liityntätapojen tarjoaminen ja hyödyntäminen. Digi- ja väestötietovirasto on tähän saakka tarjonnut omiin palveluihinsa liityntäratkaisuna palveluväylää. Tiettyihin Digi- ja väestötietoviraston palveluihin on kuitenkin jo nyt olemassa muitakin liityntäratkaisuja. Palveluväylän käyttövelvollisuuden poistamisen jälkeen Digi- ja väestötietovirasto voi tuoda tällaisia vaihtoehtoisia liityntätapoja saataville.
Maksujen vaikutus viranomaisten toimintaan on vähäinen, koska viranomaiset voitaisiin jättää maksuvelvollisuuden ulkopuolelle. Maksu voitaisiin jättää perimättä ainoastaan siltä osin kuin kyse on viranomaisen, valtioelimien ja eräiden julkista hallintotehtävää hoitavien julkisoikeudelliseen tarpeeseen tapahtuvasta tukipalvelun käytöstä. Tällä voi olla jonkin verran vaikutuksia viranomaisen tai muun maksuttomaan käyttöön oikeutetun toimintaan, jos se harjoittaa taloudellista toimintaa kilpailutilanteessa markkinoilla. Arvioidaan kuitenkin, että vaikutukset jäävät vähäisiksi, koska taloudellista toimintaa viranomaisilla, valtioelimillä ja merkittävässä määrin valtion varoista rahoitetuilla julkista hallintotehtävää hoitavilla on todennäköisesti vain vähäisessä määrin – ja vain vähemmistöllä niistä. Kunnilla ja hyvinvointialueilla on kuntalain 126 §:n ja hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) 131 §:n perusteella lähtökohtainen velvollisuus eriyttää kilpailutilanteessa markkinoilla tapahtuva toiminta. Taloudellisessa toiminnassa ei välttämättä myöskään hyödynnetä luonnollisen henkilön tunnistuspalvelua tai asiointivaltuuspalvelua. Muut kuin viranomaiset eivät myöskään tukipalvelulain 5 §:n 2 ja 3 momentin mukaan saa käyttää luonnollisen henkilön tunnistuspalvelua kuin julkisessa hallintotehtävässä tai julkisessa tehtävässä. Mikäli viranomainen tai maksuttomaan käyttöön oikeutettu muu organisaatio on esimerkiksi integroinut samaan asiointivaltuuspalvelun käytön rajapintaan taloudellisessa toiminnassa tapahtuvaa käyttöä ja julkisoikeudellista käyttöä, olisi sen pystyttävä erottamaan maksullinen (taloudellisessa toiminnassa tapahtuva) käyttö maksuttomasta julkisoikeudellisesta käytöstä. On mahdollista, että jotkin organisaatiot voivat joutua ryhtymään tämän johdosta toimenpiteisiin tukipalvelun käytön uudelleen järjestämiseksi jonkin liityntänsä osalta.
4.2.6
Muut yhteiskunnalliset vaikutukset
Kansalaisneuvonnan muiden viranomaisten palveluja koskevan yleisneuvonnan lakkauttamisella ei olisi suoraa vaikututusta kansalaisten neuvonnan saamiseen mahdollisissa kriisitilanteissa. Koronapandemian puhjettua Digi- ja väestötietovirasto sai Kansalaisneuvonnan kokemuksensa vuoksi tehtäväkseen tarjota valtakunnallista koronavirukseen liittyvää yleisneuvontaa. Kansalaisneuvonnan yleisen neuvontapalvelun lakkauttamisella ei kuitenkaan ole vaikutusta viraston mahdollisuuksiin ottaa vastaan tällaisia tehtäviä eikä se toisaalta suoraan puolla tehtävän osoittamista nimenomaisesti Digi- ja väestötietovirastolle mahdollisessa uudessa häiriö- tai kriisitilanteessa. Tarpeet neuvontaan kriisitilanteissa tulisi arvioida erikseen riippumatta Kansalaisneuvonnan yleisneuvonnan järjestämisestä.
4.2.7
Vaikutukset tietosuojaan ja tietoturvallisuuteen
Kansalaisneuvonnan yleisen neuvontapalvelun lakkauttamisella ei arvioida olevan vaikutuksia tietosuojaan tai tietoturvallisuuteen. Kansalaisneuvonta on ollut viranomaisten omaa neuvontaa täydentävää neuvontaa eikä neuvonta ole erityisesti kohdistunut tietosuoja- tai tietoturvallisuuskysymyksiin. Digi- ja väestötietoviraston kansalaisneuvonnan yleisen neuvontapalvelun lakkauttamisesta vapautuvien resurssien suuntaaminen viraston omien digitaalisten palvelujen käyttäjätukeen ja neuvontaan sekä digitaalisten palvelujen käytön tukeen liittyviin tehtäviin osaltaan edesauttaa tietoturvallisuuden toteutumista. Myös tukipalvelujen (Suomi.fi-palvelujen) neuvontaa jatkettaisiin.
Palveluväylä on tekninen tiedonsiirtoratkaisu organisaatioiden tietojärjestelmien välillä. Tiedonsiirtoratkaisulla ei ole vaikutusta siihen, miten rekisterinpitäjät tai käsittelijät käsittelevät henkilötietoja omissa järjestelmissään. Käyttäjäorganisaation luopuessa palveluväylän käytöstä tietosuojan ja tietoturvallisuuden kannalta merkityksellistä on lähinnä tiedon luottamuksellisuuden ja eheyden sekä järjestelmien käytettävyyden varmistavan vaihtoehtoisen tiedonsiirtoratkaisun tietoturvallisuuden taso.
Voimassa olevan tukipalvelulain 5 §:n 1 momentin mukaan palveluväylän käyttövelvollisuudesta on mahdollisuus poiketa esimerkiksi tietoturvallisuuteen liittyvästä syystä. Käyttövelvollisuuden poistamisen myötä viranomaisen ei enää tarvitsisi hakea poikkeuslupaa, jos se haluaisi tietojen suojaamiseen liittyvistä syistä poiketa palveluväylän käyttövelvollisuudesta.
Silloin, kun tietojärjestelmien välisen integraatioratkaisun tarve liittyy tukipalvelun käyttämiseen, tukipalvelun palvelutuottaja vastaa tukipalvelunsa laadusta. Tukipalvelulain 4 luvussa säädetään tukipalvelujen laatu- ja tietoturvallisuusvaatimuksista, tietojärjestelmää koskevista vaatimuksista, toiminta- ja ilmoitusvelvollisuudesta häiriötilanteissa sekä varautumisesta häiriötilanteisiin.
Viranomaisten digitaalisten palvelujen tietoturvallisuuteen kohdistuvista vaatimuksista on säädetty yleisellä tasolla digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetussa laissa. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on suunniteltava ja ylläpidettävä digitaaliset palvelunsa siten, että niiden tietoturvallisuus ja tietosuoja on varmistettu. Säännöksessä edellytetään, että viranomainen arvioi jo digitaalisen palvelun suunnitteluvaiheessa, miten palvelun käyttöön liittyvä tietoturvallisuus aiotaan järjestää. Säännöksessä ei tarkemmin määritellä digitaalisen palvelun suunnittelussa huomioitavia tietoturvallisuusvaatimuksia. Viranomaisen on pystyttävä osoittamaan tietoturvallisuutta koskevalla suunnitteludokumentaatiollaan ja siihen liittyvillä testausraporteilla, että tietoturvallisuus on varmistettu riittävillä tietoturvallisuustoimenpiteillä. Digipalvelulain lisäksi myös julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019, tiedonhallintalaki) 4 luvussa säädetään tietoaineistojen käsittelyn tietoturvallisuusvaatimuksista ja 4 a luvussa kyberturvallisuutta koskevista vaatimuksista.
Vaikka palveluväylän käyttövelvollisuudesta luovutaan, lainsäädännöstä johtuu vaatimuksia viranomaisten käyttämien tiedonsiirtoratkaisujen tietoturvallisuudelle. Ei siis ole nähtävissä, että käyttövelvoitteesta luopuminen aiheuttaisi heikennyksiä tiedonsiirtoratkaisujen tietoturvallisuuteen tai tietosuojaan taikka niitä koskeviin vaatimuksiin.
Tukipalvelujen kohdennetulla maksullisuudella voisi ajatella olevan merkitystä tietosuojan tai tietoturvallisuuden toteutumiselle, jos maksullisuuden piiriin kuuluvat organisaatiot kustannussyistä ottaisivat käyttöön jonkin Digi- ja väestötietoviraston palvelua turvattomamman palvelun. Edellä on selostettu säännöksiä, jotka velvoittavat viranomaisia huolehtimaan palvelujensa tietoturvasta. Digipalvelulain 6 §:ssä säädetään lisäksi siitä, milloin viranomaisella on lähtökohtainen velvollisuus käyttää luonnollisen henkilön tunnistuspalvelua tai muuta vahvaa sähköisen tunnistamisen palvelua. Viranomaiseksi mainitussa laissa katsotaan myös välillisen julkishallinnon organisaatiot, jotka hoitavat julkista hallintotehtävää. On myös huomattava, että kaikkia tunnistuksen välityspalveluja ja vahvan sähköisen tunnistamisen palveluja koskevat vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja luottamuspalveluista annetun lain mukaiset tietoturvallisuuteen ja tietosuojaan liittyvät vaatimukset. Maksuperustelain mukaan viranomaisen palvelut ovat lähtökohtaisesti maksullisia. Tukipalveluista laskutetaan palvelujen käyttäjäorganisaatioita, joiden vastuulla on edelleen huolehtia palvelujensa tietoturvallisuudesta sekä asiakkaidensa henkilötietojen suojaamisesta. Tukipalvelujen maksullisuudella ei poiketa käyttäjäorganisaatioiden velvollisuudesta huolehtia henkilötietojen suojaamisesta tai velvollisuudesta huolehtia tietoturvallisuudesta.