1.1.1  1.1.1 Valtion virkamiehen ja viranhakijan oikeusturva

Valtion virkamiehen muutoksenhakuoikeuden pääsäännöstä säädetään valtion virkamieslain (750/1994), jäljempänä virkamieslaki, 57 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan valtion virkamies voi hakea muutosta itseään koskevaan päätökseen valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Myös viranomainen saa hakea valittamalla muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla on ratkaistu valitus viranomaisen virkamieslain nojalla tekemästä päätöksestä. Valituksen saa hallintolainkäyttölain 7 §:n mukaan tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen. Virkamies tai virasto saa hakea hallinto-oikeuden päätökseen muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Virkamieslain 57 §:n 3 momentissa säädetään niistä virkamiestä tai viranhakijaa koskevista päätöksistä, joihin ei saa hakea muutosta valittamalla. Virkamieslain 57 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan valittaa ei saa nimittämisestä virkaan tai virkasuhteeseen. 

Viranhakijoiden käytettävissä ovat myös naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986) samoin kuin yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014) säädetyt oikeusturvakeinot ja mahdollisuus saada näiden lakien nojalla oikeudenloukkaustapauksissa hyvitystä. Viranhakijoilla on myös mahdollisuus saattaa viranomaisen toiminta ylimpien laillisuudenvalvojien tutkittavaksi tekemällä kantelu sekä hakea muutosta lainvoimaiseen päätökseen ylimääräisellä muutoksenhakukeinolla, joita ovat kantelu, menetetyn määräajan palauttaminen ja purku. 

Toimivaltainen hallinto-oikeus 

Voimassaolevan virkamieslain 57 §:n mukaan muutoksenhaussa noudatetaan hallintolainkäyttölakia. Toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta säädetään hallintolainkäyttölain 12 §:ssä. Valitus tehdään sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä on viranomaisen toimialue tai jonka tuomiopiirissä päätöksen tehneen viranomaisen päätoimipaikka sijaitsee tai sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä päätös on tehty. Viranomaisen päätöksestä, jonka toimialueena on koko maa, valitus tehdään sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiiriin päätös olennaisimmin liittyy muun muassa sen vuoksi, että tässä tuomiopiirissä sijaitsee sen henkilön kotipaikka, johon päätös liittyy. Jos asiassa ei ole muuten toimivaltaista hallinto-oikeutta, valitus tehdään Helsingin hallinto-oikeudelle. 

Nimityspäätöksen tiedoksianto 

Hallintolain (434/2003) 54 §:n mukaan viranomaisen on annettava tekemänsä päätös viipymättä tiedoksi asianosaiselle. Nimityspäätöksessä asianosaisia ovat sekä nimitetty henkilö että muut hakijat. Ensivaiheessa tieto nimityksestä ilmoitetaan nimitettävälle henkilölle käytännössä puhelimitse. Nimityksen saanut henkilö saa päätöksen kirjallisesti nimittämiskirjan muodossa. Virkamieslain 6 d §:n 2 momentin mukaan nimityspäätöksen tehneen viranomaisen on ilmoitettava viivytyksettä nimityksestä myös kaikille niille, jotka ovat virkaa tai virkasuhdetta hakeneet. Käytännössä tieto nimityksestä toimitetaan muille hakijoille sähköpostitse tai kirjeellä. Ilmoituksessa mainitaan täytettävänä ollut virka tai virkasuhde, päätöksen tehnyt viranomainen, nimityspäivä sekä virkaan tai virkasuhteeseen nimitetty. 

Hallintolain 54 §:n mukaan viranomaisen on annettava tekemänsä päätös viipymättä tiedoksi asianosaisen lisäksi myös muulle tiedossa olevalle, jolla on oikeus hakea siihen oikaisua tai muutosta valittamalla. Hallintolain 55 §:n mukaan tiedoksianto toimitetaan tavallisena tai todisteellisena tiedoksiantona taikka, jos sitä ei voida edellä tarkoitetuin tavoin toimittaa, yleistiedoksiantona. Yleistiedoksiantoa voidaan käyttää myös silloin, kun asiakirja on annettava tiedoksi yli kolmellekymmenelle tiedossa olevalle henkilölle tai kun henkilöiden lukumäärää ei tiedetä. 

Nimityspäätös voidaan toimittaa hallintolain 59 §:n tai sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 19 §:n mukaisena tavallisena tiedoksiantona. Tällöin vastaanottajan katsotaan saaneen asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, jollei muuta näytetä, tai jos kyseessä on sähköisenä viestinä toimitettu asiakirja, kolmantena päivänä viestin lähettämisestä, jollei muuta näytetä. 

Hallintolain 60 §:n mukaan todisteellinen tiedoksianto on mahdollista toimittaa postitse saantitodistusta vastaan. Tiedoksiannon tulee olla todisteellinen, jos se koskee velvoittavaa päätöstä, jonka tiedoksisaannista alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaanottajan oikeuteen vaikuttava määräaika. Sähköisestä asioinnista viranomaisissa annetun lain 18 §:n mukaan tällainen asiakirja voidaan toimittaa myös todisteellisena sähköisenä tiedoksiantona. Hallintolain 62 §:n mukaan yleistiedoksianto tulee toteuttaa siten, että yleistiedoksiannossa asiakirja pidetään määrätyn ajan vastaanottajan nähtävillä viranomaisessa. Asiakirjan nähtäville asettamisesta on ilmoitettava Virallisessa lehdessä ja sen lisäksi viranomaisen ilmoitustaululla tai sellaisessa sanomalehdessä, josta vastaanottajan voidaan otaksua parhaiten saavan tiedon. Ilmoituksesta on käytävä ilmi, mitä asia koskee sekä maininta siitä, missä ja mihin ajankohtaan saakka asiakirja pidetään nähtävillä. Ilmoituksessa on todettava, että tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä ilmoituksen julkaisemisesta Virallisessa lehdessä. 

Päätöksen täytäntöönpano 

Hallintolainkäyttölain 31 §:n mukaan päätöstä, johon saa hakea muutosta valittamalla, ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Päätös voidaan kuitenkin panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman, jos siitä on säädetty erikseen tai jos päätös on luonteeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön heti, tai jos päätöksen täytäntöönpanoa ei yleisen edun vuoksi voida lykätä. Jos asiassa tarvitaan valituslupa, valitus ei estä täytäntöönpanoa. Täytäntöönpanoon ei kuitenkaan saa ryhtyä, jos valitus käy täytäntöönpanon johdosta hyödyttömäksi tai jos korkein hallinto-oikeus kieltää täytäntöönpanon. 

1.1.2  1.1.2 Muutoksenhaku kunnallista viranhaltijaa koskevassa laissa

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003), jäljempänä viranhaltijalaki, mukaisesta muutoksenhausta säädetään lain 10 luvussa. Viranhaltijalain 50 §:n mukaan muutosta haetaan siten kuin kuntalaissa (410/2015) oikaisuvaatimuksen tekemisestä ja kunnallisvalituksesta säädetään. Kunnan nimitysasiassa muutosta voi hakea viran tai virkasuhteen hakija tai kunnan jäsen. Viranhaltijalain mukaan valitettaessa noudatetaan toimivaltaisen hallinto-oikeuden osalta hallintolainkäyttölakia.  

Kuntalain 139 §:n mukaan päätöksen tiedoksiantoon asianosaiselle sovelletaan, mitä hallintolain 59 §:ssä säädetään tavallisesta tiedoksiannosta ja sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 19 §:ssä säädetään tavallisesta sähköisestä tiedoksiannosta. Päätöksen tiedoksiannosta kunnan jäsenelle säädetään erikseen kuntalain 140 §:ssä ja pääsääntöisesti päätökset ovat tällöin nähtävinä yleisessä tietoverkossa. Kunnan jäsenen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, kun pöytäkirja on asetettu yleisesti nähtäväksi. Kunnallista viranhaltijaa koskeva nimityspäätös voidaan kuntalain 143 §:n nojalla panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. 

1.1.3  1.1.3 Laki tasavallan presidentin kansliasta

Tasavallan presidentin kansliasta annetussa laissa (100/2012), jäljempänä kanslialaki, joka tuli voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2012, säädetään tasavallan presidentin kanslian toiminnasta ja tehtävistä, sen virkamiehistä ja virkasuhteista sekä kanslian tehtävissä toimivista valtion virkamiehistä. 

Kanslian virkamiesten oikeusasema palvelussuhdetta koskevissa asioissa perustuu erillissääntelyyn, eikä valtion virkamieslain säännöksiä sovelleta tasavallan presidentin kanslian virkamiehiin. 

Kanslialain 4 §:n mukaan tasavallan presidentti nimittää kansliapäällikön, linnanvoudin ja esittelijät sekä määrää kansliapäällikön sijaiset. Tasavallan presidentti myös päättää nimittämänsä virkamiehen irtisanomisesta, siirtämisestä, varoituksen antamisesta ja harkinnan-varaisesta virkavapaudesta, virantoimituksesta pidättämisestä, virantoimituksesta pidättämisen voimassa pitämisestä ja virkasuhteen purkamisesta. Lain 5 §:n mukaan kansliapäällikkö päättää kanslian virkamiesten nimittämisestä ja kanslian virkamiehiä koskevista asioista, jollei niistä päättämistä ole säädetty tasavallan presidentin tehtäväksi. Kansliapäällikkö myös tekee ja irtisanoo palvelussuhteen ehtoja koskevan sopimuksen kanslian virkamiehen kanssa. Kansliapäällikön ratkaisuvaltaa voidaan osoittaa muulle kanslian virkamiehelle kansliasäännössä, jonka tasavallan presidentti kanslialain 4 §:n mukaisesti antaa. 

Kanslialain 8 §:n mukaan kansliapäällikkö ja kanslian esittelijät voidaan nimittää virkaan sitä haettavaksi julistamatta. Muu virka on ennen viran täyttämistä julistettava haettavaksi, jollei erityisestä syystä muuta johdu. Tällaisena erityisenä syynä on kanslialakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 91/2011 vp) mainittu esimerkkinä presidentin henkilökohtaisten palvelujen tuottamiseen liittyvät syyt, joista johtuen muun muassa nimitettävän henkilön sukupuolella saattaa olla merkitystä. 

Oikeusturvasta kanslialain mukaisissa virkasuhdeasioissa säädetään lain 9 luvussa. Lain 64 §:ssä säädetään virkamiesoikeudellista asiaa koskevasta valituksesta. Valitus tehdään korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja muutoksenhaussa noudatetaan hallintolainkäyttölakia. Lain 65 §:n mukaan päätökseen, jolla tasavallan presidentti on ratkaissut nimittämäänsä virkamiestä koskevan asian, ei saa hakea muutosta valittamalla. Pykälän 2 momentissa luetellaan ne päätökset, joista ei voi valittaa, ja se vastaa sisällöltään valtion virkamieslain vastaavaa säännöstä. Lain 66 §:ssä säädetään virkamiestä koskevan päätöksen täytäntöönpanosta sekä perusteettoman irtisanomisen tai purkamisen vaikutuksesta virkasuhteen jatkumiseen. 

Tasavallan presidentin kansliassa työskenteli vuoden 2015 lopussa 58 henkilöä, jotka kaikki entisten presidenttien sihteereitä lukuun ottamatta työskentelevät virassa tai virkasuhteessa. 

1.1.4  1.1.4 Tuomioistuinlaitos

Vuoden 2017 alussa voimaan tulleessa tuomioistuinlaissa (673/2016) säädetään tuomioistuimista sekä tuomareista, muista tuomioistuinten jäsenistä ja muusta henkilöstöstä. Tuomioistuinlaissa säädetään myös tuomarinvalintalautakunnasta ja tuomarinkoulutuslautakunnasta sekä niiden tehtävistä ja henkilöstöstä. Valtion virkamieslain muutoksenhakusäännöksiä sovelletaan tuomioistuinten henkilöstöön siltä osin kuin tuomioistuinlain 23 luvussa ei ole asiasta säännöksiä. 

Tuomioistuinlain 23 luvussa ei ole säännöksiä muutoksenhausta virkaan tai virkasuhteeseen nimittämistä koskeviin päätöksiin. Muutoksenhaussa tuomioistuinten henkilöstön virkanimityspäätöksiin sovelletaan valtion virkamieslain 57 §:n 3 momenttia, jossa säädetään virkanimityspäätöksiä koskevasta valituskiellosta. 

Ylimpien tuomioistuinten presidentit nimitetään virkaansa vakinaisesti. Muut päällikkötuomarit nimitetään määräajaksi, joka on pääsääntöisesti seitsemän vuotta. 

Päällikkötuomarin ja vakinaisen tuomarin nimittämisestä säädetään tuomioistuinlain 11 luvussa. Heidät nimittää tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen pohjana on tuomarinvalintalautakunnan valtioneuvostolle tekemä perusteltu esitys tuomarin nimittämisestä. Ylimpien tuomioistuinten presidentit ja jäsenet nimitetään kuitenkin ilman tuomarinvalintalautakunnan esitystä. Tällöin perustellun esityksen valtioneuvostolle tekee kyseessä oleva tuomioistuin. 

Tuomarin nimittämisestä määräaikaiseen virkasuhteeseen säädetään tuomioistuinlain 12 luvussa. Tuomari voidaan nimittää määräaikaiseen virkasuhteeseen vakinaisen tuomarin viran tai määräajaksi täytettävän päällikkötuomarin viran ollessa ilman viran hoitajaa taikka tuomarin ollessa estyneenä tai vuosilomalla. Tuomari voidaan nimittää määräaikaiseen virkasuhteeseen myös, jos se on käsiteltävien asioiden lukumäärän tai laadun vuoksi taikka muusta erityisestä syystä tarpeen. 

Ylimmän tuomioistuimen jäsenen nimittää määräaikaiseen virkasuhteeseen tasavallan presidentti kyseessä olevan tuomioistuimen esityksestä. Korkein oikeus nimittää hovioikeuden ja työtuomioistuimen presidentin sekä käräjäoikeuden laamannin määräaikaiseen virkasuhteeseen. Käräjäoikeuden laamanni nimitetään hovioikeuden esityksestä. Korkein hallinto-oikeus nimittää hallinto-oikeuden, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden ylituomarin määräaikaiseen virkasuhteeseen. 

Tuomarin määräaikaiseen virkasuhteeseen hovioikeuteen, työtuomioistuimeen ja käräjäoikeuteen nimittää vuotta pidemmäksi määräajaksi korkein oikeus asianomaisen tuomioistuimen päällikkötuomarin esityksestä. Vastaavasti korkein hallinto-oikeus nimittää tuomarin hallinto-oikeuteen, markkinaoikeuteen ja vakuutusoikeuteen. 

Tuomioistuimen päällikkötuomari nimittää tuomarin määräaikaiseen virkasuhteeseen asianomaiseen tuomioistuimeen enintään vuoden määräajaksi. Tällöin päällikkötuomarin on kuultava johtoryhmää tai tuomioistuimen vakinaisia tuomareita, jollei se ole tarpeetonta nimityksen lyhytaikaisuuden tai muun syyn vuoksi. 

Tuomioistuimissa voi olla myös muita jäseniä, jotka määrätään tehtävään määräajaksi sen mukaan kuin tuomioistuinlaissa tai muussa laissa säädetään. Näitä muita jäseniä ovat ensinnäkin asiantuntijajäsenet, joiden määräämisestä tehtävään säädetään tuomioistuinlain 17 luvussa. Näitä asiantuntijajäseniä on hallinto-oikeudessa, markkinaoikeudessa, työtuomioistuimessa ja vakuutusoikeudessa. Heidät määrätään tehtävään viideksi vuodeksi. Työtuomioistuimen asiantuntijajäsenet ja varajäsenet määrää tasavallan presidentti. Valtioneuvosto määrää asiantuntijajäsenet ja varajäsenet hallinto-oikeuteen, vakuutusoikeuteen ja markkinaoikeuteen. Valtioneuvoston päätös tehdään tällöin yleisistunnossa. Työtuomioistuimen ja vakuutusoikeuden asiantuntijajäsenet määrätään laissa mainittujen tahojen ehdotusten pohjalta. Muiden tuomioistuinten asiantuntijajäsenten tehtävät asianomainen tuomioistuin julistaa haettaviksi. 

Korkeimman hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenistä säädetään korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetussa laissa (1265/2006). Heidän määräämisestään tehtävään säädetään tuomioistuinlain 17 luvussa. Heidät määrää tehtävään viideksi vuodeksi tasavallan presidentti. 

Käräjäoikeudessa, hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa on sotilasjäseniä, joiden toimikausi on kaksi vuotta. Heidän määräämisestään tehtävään säädetään sotilasoikeudenkäyntilaissa (326/1983). Alioikeuden sotilasjäsenet ja heidän varajäsenensä määrää hovioikeus maavoimien komentajan esityksestä. Hovioikeuden sotilasjäsenet ja varajäsenet määrää korkein oikeus puolustusministeriön ehdottamista henkilöistä. Korkeimman oikeuden sotilasjäsenet ja heille varajäsenet määrää tasavallan presidentti. 

Käräjäoikeuden lautamiehistä ja heidän valinnastaan säädetään käräjäoikeuden lautamiehistä annetussa laissa (675/2016). Kunnanvaltuusto valitsee lautamiehet valtuuston jäljellä olevaksi toimikaudeksi. 

Vakuutusoikeudessa on asiantuntijajäsenten lisäksi asiantuntijalääkäreitä, joilta vakuutusoikeus pyytää tarvittaessa asiantuntijalausunnon. He eivät ole tuomioistuimen jäseniä eivätkä tuomarin asemassa. Asiantuntijalääkärit määrää valtioneuvosto viideksi vuodeksi kerrallaan. 

Hovioikeudessa, hallinto-oikeudessa, markkinaoikeudessa, työtuomioistuimessa ja vakuutusoikeudessa voi olla koulutustarkoituksessa määräajaksi täytettäviä asessorinvirkoja. 

Asessorin viroista säädetään tuomioistuinlain 18 luvussa. Asessorin nimittää korkein oikeus tai korkein hallinto-oikeus. Asessorin virkaan nimitetään kolmeksi vuodeksi. Nimitystä voidaan erityisestä syystä jatkaa enintään kahdella vuodella. Asessorin on toimikautensa aikana osallistuttava tuomarikoulutuslautakunnan suunnittelemaan koulutusohjelmaan hänelle koulutuspaikassa laaditun henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukaisesti. 

Käräjäoikeudessa, hovioikeudessa ja hallinto-oikeudessa on myös tuomioistuinharjoittelua suorittavia käräjänotaareita (19 luvun 4 §), joiden nimittämiseen sovelletaan tuomioistuinharjoittelusta annettua lakia (674/2016). Heidät nimittää tuomarinkoulutuslautakunta harjoittelujaksoa vastaavaksi määräajaksi. Tuomioistuinharjoitteluun kuuluu kaksi kuuden kuukauden pituista jaksoa. 

Tuomioistuinten muusta henkilöstöstä säädetään tuomioistuinlain 19 luvussa. Luvun 1 §:n mukaan hovioikeudessa, hallinto-oikeudessa, työtuomioistuimessa ja vakuutusoikeudessa on esittelijöitä. Markkinaoikeudessa on valmistelijoita. Työjärjestyksessä myös muu kelpoisuusvaatimukset täyttävä henkilö voidaan määrätä toimimaan esittelijänä. Esittelijät ja valmistelijat nimittää asianomainen tuomioistuin. Pykälässä ei mainita korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden esittelijöitä, joista säädetään erikseen korkeimmasta oikeudesta ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetuissa laeissa. 

Lisäksi tuomioistuimissa voi olla kansliapäällikön tai hallintopäällikön virka taikka muu vastaava virka, jonka tehtäviin kuuluu tuomioistuimen hallinnosta huolehtiminen. Kanslia- tai hallintopäällikön ja muut virkamiehet nimittää asianomainen tuomioistuin. 

Ylimpien tuomioistuinten kansliapäälliköt ovat esittelijöitä, joiden nimittämisestä säädetään korkeimmasta oikeudesta annetussa laissa ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetussa laissa. Heidät nimittää asianomainen tuomioistuin. Tarkemmat määräykset nimittämisestä ovat tuomioistuinten työjärjestyksissä. 

Esittelijät hovioikeuteen, hallinto-oikeuteen, työtuomioistuimeen ja vakuutusoikeuteen samoin kuin valmistelijat markkinaoikeuteen nimittää tuomioistuinlain mukaan asianomainen tuomioistuin. 

Asianomainen tuomioistuin nimittää myös tuomioistuinten muun henkilökunnan. 

1.1.5  1.1.5 Laki puolustusvoimista

Laki puolustusvoimista (551/2007) on tullut voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008. Puolustusvoimien tehtäviksi on säädetty Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen ja osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Puolustusvoimat on hallinnollisesti puolustusministeriön alainen. 

Puolustusvoimista annetun lain 4 luvussa säädetään Puolustusvoimien henkilöstöstä, kuten toimivallasta nimittää virkaan ja määrätä tehtävään, virkojen ja tehtävien kelpoisuusvaatimuksista, sekä virkamiehen siirtymisvelvollisuudesta. 

Puolustusvoimissa on sotilasvirkoja ja siviilivirkoja. Sotilasvirassa palvelevia on noin 8 000 ja siviilivirassa palvelevia noin 4 000. Ammattisotilailla, erityisesti upseereilla, ura- ja tehtäväkierto Puolustusvoimissa tapahtuu tehtäväänmääräyksellä samassa virassa. Siviilitehtävissä on tehtäväänmääräyksiä vain vähän ja pääosin siviilivirat täytetään joko sisäisellä tai ulkoisella haulla. Osa aliupseerin ja erikoisupseerin viroista täytetään ulkoisella haulla. 

Puolustusvoimien ylipäällikkyydestä säädetään perustuslain 128 §:ssä, jonka 1 momentissa säädetään tasavallan presidentin Suomen puolustusvoimien ylipäällikkyydestä ja 2 momentissa, että presidentti nimittää upseerit. Puolustusvoimista annetun lain 38 §:n nojalla tasavallan presidentti nimittää virkaan puolustusvoimain komentajan, pääesikunnan päällikön, kenraalin, amiraalin, puolustusvoimien pääinsinöörin, puolustusvoimien ylilääkärin ja kenttäpiispan. Päätöksen nimittämisestä puolustusvoimista annetun lain 38 §:ssä säädettyyn virkaan presidentti tekee valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Muun kuin edellä mainitun upseerin, sotilasprofessorin ja apulaissotilasprofessorin nimittämisestä presidentti päättää sotilaallisena nimitysasiana, jolloin hän tekee päätöksen puolustusvoimain komentajan esittelystä. 

Puolustusvoimien virkojen täyttämisestä haettavaksi julistamatta säädetään puolustusvoimista annetun asetuksen (1319/2007) 16 §:ssä. Kuitenkin apulaisprofessorin, apulaissotilasprofessorin, erikoislääkärin, erikoistutkijan, kirjastonjohtajan, museonjohtajan, osastonjohtajan, osastopäällikön, professorin, puolustusvoimien asessorin, räjähdeainetarkastajan, sotilasprofessorin, toimistopäällikön ja tutkimusjohtajan virat julistaa haettavaksi Pääesikunta. Siten muut kuin edellä mainitut Puolustusvoimien virat voidaan täyttää haettavaksi julistamatta. 

Sodan ajan vaatimukset otetaan huomioon Puolustusvoimien henkilövalinnoissa. Mahdollisuus täyttää Puolustusvoimien virat haettavaksi julistamatta luo edellytyksen valita virkamiehet ja sijoittaa henkilöstöä tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Puolustusvoimista annetun lain 41 §:ssä säädetty kaikkia Puolustusvoimien virkamiehiä, niin sotilasviroissa kuin siviiliviroissakin palvelevia, koskeva siirtymisvelvollisuus turvaa tätä samaa tavoitetta ja muodostaa yhdessä virkojen täyttämisen haettavaksi julistamatta kanssa perustan sellaisen henkilöstökokoonpanon muodostamiselle, jonka avulla Puolustusvoimat voi huolehtia rauhanajan tehtävien tehokkaasta ja turvallisesta suorittamisesta ja sodanajan puolustusvalmiuden ylläpitämisestä. 

Käytännössä nimityspäätökseen vaikuttavat säädettyjen kelpoisuusvaatimusten täyttymisen lisäksi nimitettävän henkilön ansiot ja soveltuvuus Puolustusvoimien muihinkin tehtäviin kuin täytettävänä olevan viran tehtäviin. Sillä, että eräitä virkoja julistetaan avoimeksi ja täytetään julkisen haun kautta, ei ole muutettu sitä, mihin mahdollisuudella virkojen täyttämiseen haettavaksi julistamatta on vastattu. Julkisella haulla täytettävät virkanimitykset rinnastetaan haettavaksi julistamatta tehtäviin nimityksiin, eikä tätä periaatetta ole sääntelyn säädöstason nostamisella tarkoitus muuttaa. Mahdollisuudella täyttää Puolustusvoimien virat haettavaksi julistamatta turvataan Puolustusvoimien henkilöstökokoonpanon muodostaminen sellaiseksi, että se täyttää Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien suorituskyvyt sekä rauhan että sodan aikana. Puolustusvoimien virkojen nimityksissä noudatettavassa menettelyssä on kyse Puolustusvoimien sotilaallisen organisaation järjestämisestä nimitystoimivaltaa käyttämällä. 

Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on perustuslain 80 §:n mukaan säädettävä lailla, eikä eduskunta voi niiltä osin siirtää lainsäädäntövaltaansa. Perustuslain esitöissä (HE 1/1998 vp) säännöksen todetaan kattavan myös virkamiesten oikeusaseman perusteet. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 19/2011 vp) todennut, että valtion virantäyttöä koskevan sääntelyn kannalta on perusteltua, että virantäyttöä koskeva pääsääntö viran haettavaksi julistamisesta säädetään lain tasolla eikä asetuksessa. 

Koska Puolustusvoimien virkojen täyttämisestä haettavaksi julistamatta säädetään tällä hetkellä asetustasolla, tilanne ei vastaa perustuslakivaliokunnan lausunnossaan esittämää vaatimusta lain tasolla säätämisestä. Tämän vuoksi on perusteltua nostaa säännös, eräin säädösteknisin tarkistuksin, puolustusvoimista annettuun lakiin. 

1.1.6  1.1.6 Laki Suomen Pankin virkamiehistä

Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain (1166/1998) 10 luvussa säädetään muutoksenhausta virkasuhdeasioissa. Luvun ainoaan säännökseen, 33 §:ään, on koottu säännökset oikaisusta, muutoksenhausta, lomauttamista ja sivutointa koskevan päätöksen voimaantulosta, virkasuhteen jatkumisesta katkeamatta tietyissä tilanteissa, korvauksen saamisesta perusteettoman määräaikaiseen virkasuhteeseen nimeämisestä ja valituskiellosta. 

Lain tavoitteena on sen esitöiden mukaan (HE 244/1998 vp) vastata aineelliselta sisällöltään valtion virkamieslain ja valtion virkaehtosopimuslain säännöksiä. 

1.3.1  1.3.1 Valtion virkamieslaki

Virkamieslain 57 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan valtion viran tai virkasuhteen nimityspäätöksestä ei voi valittaa. Säännös on ollut eduskunnan harkittavana aiemmin vuosina 2010 ja 2012 (HE 181/2010 vp ja HE 61/2011 vp). Perustuslakivaliokunta on kahdessa lausunnossaan hallintovaliokunnalle tuolloin katsonut, että perustuslaki tai kansainväliset sopimukset eivät edellytä valitusoikeutta virkaan tai virkasuhteeseen nimittämistä koskevasta päätöksestä (PeVL 51/2010 vp ja PeVL 18/2011 vp). Valiokunta esitti kuitenkin hallintovaliokunnan harkittavaksi, että valitusoikeus säädettäisiin. 

Oikeuskansleri ei ratkaisussaan vuonna 2015 (12.2.2015, OKV/1161/1/2014) löytänyt näyttöä siitä, että nimityksessä olisi ylitetty nimittäjälle kuuluva harkintavalta tai käytetty sitä lainvastaisesti. Oikeuskansleri totesi ratkaisun lopuksi kuitenkin, että mahdollisuus hakea muutosta nimityspäätöksiin vahvistaisi yleistä luottamusta virkanimitysten asianmukaisuuteen ja olisi perusteltua viranhakijoiden oikeusturvan kannalta. Oikeuskanslerin mukaan tuomioistuinprosessin tulisi näissäkin tapauksissa olla ensisijainen oikeussuojakeino laillisuusvalvontamenettelyyn nähden.  

Arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon myös osaan nimittämismenettelyistä liittyvät muut oikeusturvan takeet, jollainen on esimerkiksi tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yleisistunnon toimivaltaan kuuluvissa nimityksissä oikeuskanslerin etukäteisvalvonta. Viranhakijalla on myös valtionhallinnon nimityksissä mahdollisuus käyttää yhdenvertaisuuslaissa sekä tasa-arvolaissa säädettyjä oikeussuojakeinoja. 

Arvioitaessa oikeusturvanäkökohtia nimityksiin liittyvän valituskiellon kohdalla on otettava huomioon myös nimitetyn virkamiehen oikeusturvan tarve. Nimityspäätöksen pysyvyys on merkittävä osa nimitetyn henkilön oikeusturvaa. Valituskiellon poistamista harkittaessa on otettava myös huomioon vaatimukset, joita viranomaisen toiminta ja toiminnan häiriöttömän jatkuvuuden vaatimukset asettavat. 

Nimityspäätöksen pysyvyys vaikuttaa merkittävästi myös kiinnostukseen hakeutua valtion virkoihin ja virkasuhteisiin ja siten valtion kykyyn houkutella pätevimpiä työnhakijoita.  

Kunnallisen viran täyttämistä koskevasta päätöksestä voivat hakea muutosta sekä virkaa hakeneet että kunnan jäsenet. Kunnallisten viranhaltijoiden nimityspäätöksiä koskevan muutoksenhakuoikeudesta tausta nojautuu kunnalliseen itsehallinnon toteuttamiseen, eikä valitusoikeuden avaamiselle valtion virkanimityksissä ole johdettavissa siitä suoranaista perustetta. 

Oikaisuvaatimusmenettely 

Oikaisuvaatimusmenettely rajautuu virkamieslaissa taloudellisia etuuksia koskeviin asioihin lain 52 §:ssä. Oikaisuvaatimus kohdistuu sellaiseen viranomaisen palkanmaksatus- tai muuhun toimenpiteeseen, joka ei ole varsinainen päätös. Tällaisessa hallintoasiassa on tarpeen tehdä päätös vasta oikaisuvaatimuksen johdosta. Virkamieslain 52 §:n mukaisessa menettelyssä ei ole kysymys tavanomaisesta, esimerkiksi hallintolain 7 a luvussa tarkoitetusta oikaisuvaatimusmenettelystä, vaan tavasta saada valituskelpoinen päätös taloudellista etuutta koskevassa asiassa.  

1.3.2  1.3.2 Laki tasavallan presidentin kansliasta

Kanslialain virkamiesoikeudelliset säännökset perustuvat pitkälti virkamieslain säännöksiin ja niissä on otettu huomioon ennen kanslialain voimaantuloa tehdyt muutokset. Kanslialakia on tarpeen muuttaa, jotta tasavallan presidentin kanslian virkamiesten oikeusturvaa nimittämisasioissa koskeva säännös vastaisi valtion virkamieslakiin ehdotettuja muutoksia, jotka liittyvät muutoksenhakuun virkaan ja tai virkasuhteeseen nimittämisestä. 

Tasavallan presidentin kanslian virkamies voi valittaa itseään koskevasta päätöksestä lukuun ottamatta kanslialain 65 §:ssä säädettyjä poikkeuksia. Muutoksenhaussa noudatetaan hallintolainkäyttölakia, ellei kanslialaissa toisin säädetä. Muutoksenhaku virkamiesoikeudellisissa asioissa poikkeaa tasavallan presidentin kanslian osalta muista viranomaisista siten, että valitusviranomaiseksi on kanslialaissa säädetty korkein hallinto-oikeus. Hallintolainkäyttölaissa pääsääntönä on, että valtion hallintoviranomaisen tekemästä hallintopäätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen. Poikkeuksena tästä ovat vain valtioneuvoston yleisistunnon päätökset, joista valitetaan suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Myös kunnallisin virkasuhteisiin liittyvät valitukset käsitellään hallinto-oikeudessa. 

Edellä esitetyn perusteella on tarkoituksenmukaista, että myös tasavallan presidentin kanslian nimitysasioissa muutoksenhaku tapahtuisi valittamalla hallinto-oikeuteen. Kanslian asemaan liittyvät erityispiirteet on mahdollista ottaa huomioon kanslian virkamiesten valitusoikeuden rajoituksilla. Lisäksi on huomattava, että nimityspäätöksiin liittyvän kaiken muutoksenhaun ohjaaminen hallinto-oikeuksiin edistäisi muutoksenhakijoiden yhdenvertaista kohtelua. 

Virkamieslain 57 §:n mukaan hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Virkamieslain vuoden 2017 alusta voimaan tullut muutos (laki 1059/2016) oli osa valituslupajärjestelmän yleistä laajentamista eri hallinnonaloille ja uusiin asiaryhmiin. Kanslialain säännökset olisi tältäkin osin perusteltua saattaa virkamieslain mukaisiksi.  

1.3.3  1.3.3 Tuomioistuinlaitos

Tuomioistuinlaissa ei ole säännöksiä muutoksenhausta virkaan tai virkasuhteeseen nimittämistä koskevaan päätökseen. Virkamieslain 57 §:n 3 momentin valituskieltosäännöksiä sovelletaan siten myös tuomioistuinlaissa tarkoitetuissa virkanimitysasioissa. Kun virkamieslain 57§:ssä avataan valitusoikeus virkanimityspäätöksistä, samassa yhteydessä on tarpeen arvioida valituskieltosääntelyä muutoksenhaussa tuomarin tai muun lainkäyttöhenkilöstön virkaan tai virkasuhteeseen nimittämistä koskevista päätöksistä. 

Arvioinnissa on otettava huomioon, että perustuslain 3 §:n mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Perustuslain 103 §:ssä säädetty tuomarin virassapysymisoikeus kuuluu keskeisiin tuomioistuinten riippumattomuuden takeisiin. Tuomioistuimia koskevassa sääntelyssä on pidetty tärkeänä, että myös määräajaksi virkasuhteeseen nimitetyt tuomarit ja määräajaksi asiantuntijajäsenen tehtävään määrätyt tuomioistuimen jäsenet ovat toimikautensa ajan perustuslain 103 §:ssä tarkoitetussa tuomarin asemassa. Ylimmissä tuomioistuimissa myös esittelijät ovat perustuslain 103 §:ssä tarkoitetussa tuomarin asemassa. 

Arvioinnissa on otettava huomioon tuomareiden nimittämismenettelyyn liittyvät oikeusturvan takeet. Näihin kuuluvat erityisesti tuomarinvalintalautakunnan rooli tuomareiden virkanimitysmenettelyssä sekä tuomarinkoulutuslautakunnan osallistuminen asessorien ja käräjänotaarien valintaan. 

Lainkäyttöasioiden valmistelu ja ratkaiseminen muodostavat tuomioistuimissa kokonaisuuden. Lainkäyttöasiat ratkaistaan tuomioistuimissa pääosin esittelijän perustellun ratkaisuehdotuksen pohjalta. Arvioitaessa valitusoikeuden avaamista virkanimityspäätöksiin on asianmukaista tarkastella lainkäyttöhenkilöstöä kokonaisuutena, johon kuuluvat tuomareiden lisäksi esittelijät ja valmistelijat. 

Siinä tapauksessa, että päädyttäisiin kuitenkin valitusoikeuden avaamiseen joidenkin lain- käyttöhenkilöstöön kuuluvien virkojen osalta, valitusoikeus olisi vaikeaa järjestää niin, että siinä otettaisiin samalla huomioon tuomioistuinlaitoksen oikeusastejärjestys ja tuomioistuinlinjojen erillisyys. 

2.3.1  2.3.1 Valtion virkamieslaki

Esityksessä ehdotetaan, että valitusoikeus valtion virkaan ja virkasuhteeseen nimittämisestä avataan viran tai virkasuhteen hakijoille lukuun ottamatta uudessa 59 §:ssä säädettäviä valitusoikeuden rajoituksia. Valitusoikeutta ei olisi nimityksistä, joissa nimittämistoimivalta kuuluu tasavallan presidentille tai valtioneuvoston yleisistunnolle, päätös koskee nimittämistä enintään kahden vuoden määräajaksi tai virka taikka virkasuhde täytetään lain nojalla haettavaksi julistamatta. Valitusoikeutta ei olisi myöskään Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen sotilasvirkaa koskevasta nimityspäätöksestä, jos virka voidaan lain nojalla täyttää haettavaksi julistamatta. Valitusoikeutta ei olisi siinäkään tapauksessa, että virka täytetään hakumenettelyä käyttäen. Tuomioistuinten eräiden virkojen ja virkasuhteiden osalta valituskiellosta säädetään lisäksi tuomioistuinlaissa. Valtionhallinnossa työskenteli noin 66 000 virkamiestä vuonna 2016. Valitusoikeus koskisi virkoja ja virkasuhteita, joissa työskentelee noin 40 000 virkamiestä. 

Tasavallan presidentin nimitystoimivalta 

Valitusoikeus ei koskisi tasavallan presidentin nimitystoimivaltaan kuuluvia nimityksiä. Tasavallan presidentin toimivaltaan kuuluvat päätökset eivät kuulu myöskään päätöksiin, joista voi valittaa hallintolainkäyttölain 2 luvun nojalla. Tasavallan presidentin nimitystoimivallasta säädetään perustuslaissa sekä muualla lainsäädännössä. Tasavallan presidentti nimittää virkamieslain soveltamisalaan kuuluvista virkamiehistä esimerkiksi oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin, valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän sekä tuomarit ja upseerit. Tasavallan presidentti nimittää myös muun lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvaa valtion henkilöstöä, kuten tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikön ja esittelijät sekä linnanvoudin ja Suomen Pankin pääjohtajan. Seuraavassa taulukossa on tietoa tasavallan presidentin tekemistä nimityksistä vuosina 2012—2015: 

Valtioneuvoston nimitystoimivalta 

Valitusoikeus ei koskisi myöskään valtioneuvoston yleisistunnon nimitystoimivaltaan kuuluvia nimityksiä. Yleistoimivalta valtion virkoihin nimittämisessä on osoitettu valtioneuvostolle perustuslain 126 §:n 2 momentissa. Valtioneuvoston nimitystoimivallasta säädetään tämän lisäksi valtioneuvostosta annetussa laissa (175/2003). Lain 13 §:n mukaan valtioneuvosto nimittää ministeriöiden kansliapäälliköt ja muut ministeriöiden virkamiehet lukuun ottamatta puolustusministeriön viroissa toimivia upseereita, joiden nimittäminen on perustuslaissa säädetty tasavallan presidentin tehtäväksi. 

Jos virkaan nimittäminen säädetään muualla laissa tai asetuksessa valtioneuvoston ratkaistavaksi, asia ratkaistaan valtioneuvoston yleisistunnossa. Valtioneuvoston yleisistunnon nimitysvallan piiriin kuuluvista virkamiehistä säädetään valtioneuvoston asetuksella valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 42 §:ssä. Valtioneuvoston yleisistunto nimittää ministeriön virkamiehistä valtiosihteerin, valtiosihteerin kansliapäällikkönä, kansliapäällikön, alivaltiosihteerin, osastopäällikön, ylijohtajan ja muun johtajan, apulaisosastopäällikön, toimistopäällikön, hallitusneuvoksen, lainsäädäntöneuvoksen, finanssineuvoksen, budjettineuvoksen ja muun neuvoksen sekä neuvottelevan virkamiehen ja hallitussihteerin. Seuraavassa taulukossa on valtioneuvoston yleisistunnon tekemät nimitykset vuosina 2012—2015: 

Valtioneuvoston yleisistunnon nimittämien virkamiesten nimityksissä on oikeuskanslerin etukäteisvalvonta. Oikeuskanslerinviraston valvonta kattaa ministeriöiden ja virastojen ylimpien virkamiesten nimitykset, joilla on virkojen aseman takia yhteiskunnallista merkitystä. Etukäteisvalvonta varmistaa nimityspäätösten ja -menettelyn lainmukaisuuden näissä nimityksissä, minkä vuoksi muutoksenhakuoikeuden sallimiseen ei ole samanlaista tarvetta ja perusteita kuin muissa valtionhallinnon nimityksissä.  

Määräaikaiset virkasuhteet ja määräajaksi virkaan nimittäminen 

Valitusoikeutta ei ehdoteta avattavaksi myöskään nimitettäessä enintään kahden vuoden määräajaksi. Valtion henkilöstöstä vuonna 2015 enintään kaksi vuotta kestävissä määräaikaisissa virkasuhteissa työskenteli noin 6 000 virkamiestä. Tämä koskee sekä määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämistä (9 § 1 mom.) että virkaan nimittämistä määräajaksi (9 § 2 mom.). Valtion virkamieslaissa ei säädetä määräaikaisten virkasuhteiden haettavaksi julistamisesta. Valtionvarainministeriön voimassaolevan ohjeistuksen mukaan nimitettäessä määräaikaiseen virkasuhteeseen yli vuoden määräajaksi noudatetaan kuitenkin samoja periaatteita kuin virkaan nimitettäessä. Enintään vuoden määräaikaisia virkasuhteita voidaan täyttää myös ilman haettavaksi julistamista. Täytettäessä määräaikainen virkasuhde ilman haettavaksi julistamista ei nimitysprosessissa ole virkaan tai virkasuhteeseen hakijoita eikä siten asianosaisia, jotka voisivat valittaa. 

Muutoksenhakumahdollisuuden rajaamisella yli kahdeksi vuodeksi tehtäviin määräaikaisiin nimityksiin pyritään mahdollistamaan muutoksenhaku niissä määräaikaisissa nimityksissä, joissa tuomioistuimen päätöksellä on keskimääräiset käsittelyajat huomioon ottaen muu kuin jälkikäteinen vaikutus. Määräaikaisen nimityksen päättymisen jälkeen saatavalla nimityksen kumoavalla tuomioistuimen päätöksellä ei ole oikeusturvaa antavaa tai sitä lisäävää merkitystä. 

Lain nojalla haettavaksi julistamatta tehtävät nimitykset 

Esityksessä ei ehdoteta valitusoikeuden avaamista myöskään niissä tilanteissa, joissa nimitys tehdään siten, että virkaan tai virkasuhteeseen ei ole hakijoita, jotka voisivat toimia valittajina. Nimittämisestä virkaan tai virkasuhteeseen ilman haettavaksi julistamista säädetään virkamieslain 6 b §:ssä sekä pykälän 3 momentin mukaisesti myös muualla lainsäädännössä kuten Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, poliisitoimen ja ulkoasiainhallinnon virkojen sekä tuomarin virkojen osalta. Virkamieslain 6 b §:ssä säädetyissä tilanteissa ei ole virkaan tai virkasuhteeseen hakijoita, joilla voisi olla asianosaisen rooli. 

Virkamieslain 6 b §:n mukaan työsuhteisen tehtävän ja yli vuoden kestäneen määräaikaisen virkasuhteen tilalle perustettu virka voidaan ensi kertaa täytettäessä täyttää virkaa haettavaksi julistamatta, jos virkaan nimitetään kyseistä tehtävää hoitava työntekijä tai kyseisessä määräaikaisessa virkasuhteessa työskentelevä virkamies. Virkamieslain 6 b §:n mukaan voidaan virkoja täyttää haettavaksi julistamatta myös 5 c §:n mukaisessa valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelytilanteessa sekä nimitettäessä virkamies 27 §:n 4 momentissa säädetyn uudelleensijoittamisvelvollisuuden tai 32 §:n 1 momentissa säädetyn takaisinottovelvollisuuden perusteella. Myös 9 a §:ssä tarkoitettuun virkaan määräajaksi nimitetty voidaan säädetyn määräajan päättymisen jälkeen nimittää muuhun virkaan tai virkasuhteeseen enintään kahden vuoden määräajaksi ilman hakumenettelyä. 

Ministerin toimikaudeksi on vuodesta 2005 alkaen voitu nimittää niin sanottu poliittinen valtiosihteeri. Poliittisen valtiosihteerin nimityksen valmistelee valtioneuvoston kanslia ja hänet nimittää valtioneuvosto asianomaisen ministerin valinnan mukaisesti. Pääministerillä ja ministereillä voi olla apunaan myös ministerin erityisavustajan nimikkeellä toimivia virkamiehiä, jotka nimitetään määräaikaiseen virkasuhteeseen enintään ministerin toimikaudeksi. Pääministeri nimittää erityisavustajat ministerin esityksestä. Nimittämistä varten ministeri toimittaa esityksen valtioneuvoston kanslialle. 

Puolustusvoimien virat voidaan täyttää niitä haettavaksi julistamatta. Tällä hetkellä virkojen täyttämisestä haettavaksi julistamatta säädetään asetustasolla. Muutos Puolustusvoimien virkojen osalta on sääntelyn nostaminen lain tasolle. Puolustusvoimien viroista seuraavat virat julistetaan kuitenkin haettavaksi: apulaisprofessorin, apulaissotilasprofessorin, erikoislääkärin, erikoistutkijan, kirjastonjohtajan, museonjohtajan, osastonjohtajan, osastopäällikön, professorin, puolustusvoimien asessorin, räjähdeainetarkastajan, sotilasprofessorin, toimistopäällikön ja tutkimusjohtajan virat. Puolustusvoimien viroissa ja virkasuhteissa työskentelee noin 12 000 virkamiestä. Sotilasvirkoja näistä on noin 8 000. Upseerin virkoja, joihin nimittää tasavallan presidentti, on hieman vajaa 3 000. 

Rajavartiolaitoksen ylimmät virkamiehet ja upseerit nimittää tasavallan presidentti. Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) 12 §:n mukaan rajavartiolaitoksen muut sotilasvirat voidaan täyttää niitä haettavaksi julistamatta. Rajavartiolaitoksen viroissa ja virkasuhteissa työskentelee noin 3 000 virkamiestä. Sotilasvirkoja on 2 560 kappaletta. Poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 15 j §:n mukaan vanhemman konstaapelin, vanhemman rikoskonstaapelin ja nuoremman konstaapelin virka voidaan täyttää sitä haettavaksi julistamatta. Näissä poliisin viroissa ja virkasuhteissa työskenteli vuonna 2016 noin 5 000 virkamiestä. Yhteensä poliisina työskentelee noin 7 300 virkamiestä. 

Ulkoasiainhallinnossa on kansainvälisen käytännön mukaisesti ura- eli karriäärijärjestelmä. Diplomaattiuralle ja hallintouralle rekrytoidaan uusia virkamiehiä järjestämällä perusteellinen ja monivaiheinen julkinen haku ja kouluttamalla valitut virkamiehet perusteellisesti kansainvälisiin ja ulkoasiainhallinnon käytäntöihin. Tämän jälkeen uralla eteneminen tapahtuu urajärjestelmän sisällä ilman julkista hakumenettelyä. Ulkoasiainhallintolain (204/2000) 15 §:n mukaan ulkoasiainhallinnon yleisvirat voidaan täyttää haettavaksi julistamatta. Yleisviroissa työskentelee noin 1 000 virkamiestä. Edellä mainituissa tilanteissa ei ole virkaan tai virkasuhteeseen hakijoita, joilla olisi asianosaisen rooli valittajan ominaisuudessa. Valitusoikeus avautuisi ulkoasiainhallinnon virkoihin, joissa työskentelee noin 400 virkamiestä. 

Nimityspäätöksen kumoaminen 

Vakiintuneen näkemyksen mukaan kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta tulla nimitetyksi virkaan tai virkasuhteeseen. Nimittävällä viranomaisella on myös oikeus päättää siitä, nimitetäänkö virkaan ketään tai jätetäänkö virka täyttämättä. Kun mahdollisuus muutoksenhakuun nimityksissä avataan, nimityspäätös voi jäädä voimaan tai se voidaan kumota muutoksenhaun seurauksena. 

Virkamieslain 57 §:n nojalla valitettaessa noudatetaan hallintolainkäyttölakia, lukuun ottamatta virkamieslaissa säädettyjä poikkeuksia. Voimassa olevan hallintolainkäyttölain 7 §:n mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että viranomaisen päätös on lainvastainen.  

Toimivaltainen hallinto-oikeus 

Esityksessä ehdotetaan, että nimitystä koskevan valituksen käsittelevästä toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta säädetään erikseen. Valitus virkaan tai virkasuhteeseen nimittämistä koskevasta päätöksestä tehtäisiin sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä päätöksen tehneen viranomaisen päätoimipaikka sijaitsee. Jollei tätä perustetta voitaisi käyttää, valitus tehtäisiin sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä päätös on tehty. Tällä varmistetaan, että samaa nimityspäätöstä koskevia valituksia ei käsitellä useammassa tuomiopiirissä samanaikaisesti tai siten, että nimityspäätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta syntyy epäselvyyttä. 

Päätöksen toimeenpano 

Myös päätöksen toimeenpanosta säädettäisiin erikseen. Päätös voitaisiin panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Tämä mahdollistaa sen, että huolimatta nimityspäätöksestä tehdystä valituksesta, virkaan nimitetty hakija voisi halutessaan alkaa hoitaa virkaa ja aloittaa tehtävässä jo ennen kuin päätös on saanut lainvoiman. Nimittävälle viranomaiselle ei myöskään syntyisi tarvetta järjestää viran tai virkasuhteen tehtäviä väliaikaisesti tai nimittää määräaikainen sijainen. 

Virkaan nimitetyllä ei olisi kuitenkaan velvollisuutta alkaa hoitaa virkaa tilanteessa, jossa nimityspäätös ei ole vielä saanut lainvoimaa. Tämä perustuu siihen, että nimitetyllä ei ole varmuutta tehtävien jatkuvuudesta, jos nimityspäätös tulisi kumotuksi. Virkaan nimitetyllä olisi mahdollisuus alkaa hoitaa virkaa vasta sitten kun päätös on saanut lainvoiman. Nimityspäätös pantaisiin näissä tilanteissa täytäntöön vasta päätöksen saatua lainvoiman. 

Tilanteessa, jossa virkaa ei ole alettu hoitaa sen vuoksi, että päätös ei ole saanut lainvoimaa, viranomainen joutuu järjestämään tehtävät määräaikaisesti muulla tavalla. Voimassaolevan virkamieslain mukaan näissä tilanteissa virkamies voidaan nimittää määräajaksi tai muutoin rajoitetuksi ajaksi virkasuhteeseen työn luonteen tai avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikaiseksi järjestämiseksi. 

Oikeus saada virkavapautta ja eroaminen toisesta virasta 

Ehdotuksen mukaan, jos valtion virkaan nimitetty virkamies alkaa hoitaa valtion toista virkaa ennen kuin nimityspäätös saa lainvoiman, virkamiehellä on oikeus saada virkavapautta aikaisemmasta virkasuhteesta kunnes nimityspäätös saa lainvoiman. Virkamies katsottaisiin eronneeksi aikaisemmasta valtion virasta vasta siitä ajankohdasta, josta nimityspäätös on saanut lainvoiman. 

Nimityspäätöksen tiedoksianto asianosaiselle 

Nimityspäätöksen valitusaika alkaisi kulua päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen tiedoksiannosta asianosaisille säädettäisiin 59 §:ssä. Päätöksen tiedoksiantoon asianosaiselle sovellettaisiin, mitä hallintolain 59 §:ssä säädetään tavallisesta tiedoksiannosta ja sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 19 §:ssä säädetään tavallisesta sähköisestä tiedoksiannosta. 

2.3.2  2.3.2 Tasavallan presidentin kansliasta annettu laki

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tasavallan presidentin kansliasta annetun lain hakijoiden oikeusturvaa nimittämisasioissa koskevaa säännöstä siten, että se vastaa edellä valtion virkamieslakiin ehdotettuja muutoksia, joilla avataan mahdollisuus muutoksenhakuun virkaan ja tai virkasuhteeseen nimittämisestä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että valitusviranomainen virkasuhdeasioissa olisi hallinto-oikeus nykyisen korkeimman hallinto-oikeuden sijasta ja että valitus hallinto-oikeuden päätöksestä edellyttäisi valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta. 

2.3.3  2.3.3 Tuomioistuinlaitos

Ehdotuksen mukaan valittamalla ei saisi hakea muutosta tuomioistuinten lainkäyttöhenkilöstön virkoja ja virkasuhteita koskeviin päätöksiin. Muutosta ei saisi hakea valittamalla myöskään päätöksiin, jotka koskevat nimittämistä kansliapäällikön tai hallintopäällikön virkaan tai virkasuhteeseen taikka niitä vastaavaan virkaan tai virkasuhteeseen, jonka tehtäviin kuuluu tuomioistuimen hallinnosta huolehtiminen. Ehdotus liittyy valtion virkamieslain muutosehdotukseen, jonka mukaan virkanimityspäätöksistä olisi valitusoikeus lukuun ottamatta laissa lueteltuja erityistilanteita. 

Tuomioistuinlakia koskevassa ehdotuksessa on otettu huomioon se, että lainkäyttötehtävien hoitaminen muodostaa tuomioistuimissa kokonaisuuden. Myös sääntelyn yhtenäisyys puoltaa sitä, että valituskiellon piirissä olisivat tuomioistuinten lainkäyttötehtäviä koskevat virkanimityspäätökset kokonaisuutena, johon kuuluvat tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yleisistunnon tekemien nimityspäätösten lisäksi myös tuomioistuinten ja tuomarinkoulutuslautakunnan tekemät nimityspäätökset. 

Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yleisistunnon tekemien nimityspäätösten osalta ehdotus rinnastuu ehdotettuun valtion virkamieslain 59 §:n 1 momentin 1 kohtaan, jonka mukaan valittamalla ei saa hakea muutosta nimityspäätökseen, jos nimittämistoimivalta kuuluu tasavallan presidentille tai valtioneuvoston yleisistunnolle. 

Valituskielto koskisi myös asessorin ja käräjänotaarin määräaikaisia koulutusvirkoja. Käräjänotaarien osalta ehdotus vastaisi ehdotettua valtion virkamieslain 59 §:n 1 momentin 2 kohtaa, jonka mukaan valittamalla ei saa hakea muutosta nimityspäätökseen, jos päätös koskee nimittämistä enintään kahden vuoden määräajaksi. Valituskieltoa puoltaa myös näiden virkojen luonne koulutusvirkoina sekä tuomarinkoulutuslautakunnan rooli asessoreiden esivalinnassa samoin kuin käräjänotaareiden valinnassa ja nimittämisessä. 

Valituskielto koskisi myös nimittämistä tuomioistuimen kansliapäällikön tai hallintopäällikön virkaan. Kansliapäällikön ja hallintopäällikön nimittää kyseessä oleva tuomioistuin. Ylimmissä tuomioistuimissa he kuuluvat esittelijöinä lainkäyttöhenkilöstöön ja ovat perustuslain 103 §:ssä tarkoitetussa tuomarin asemassa. Muissa tuomioistuimissa hallintopäällikkö tai kansliapäällikkö ei kuulu lainkäyttöhenkilökuntaan, mutta tällöinkin on tärkeää, että heillä on heidän tehtäviensä hoidossa tarvittava päällikkötuomarin luottamus. 

Tuomioistuinlaissa lainkäyttöhenkilöstö muodostaa kokonaisuuden, johon kuuluvat myös esittelijät sekä markkinaoikeudessa valmistelijat. Ehdotuksen mukaan myös nimityspäätökset näihin virkoihin tai virkasuhteisiin olisivat valituskiellon piirissä. 

Muihin tuomioistuimen henkilöstön virkanimityspäätöksiin saisi hakea muutosta valittamalla siten kuin virkamieslaissa säädetään. Ylimmissä tuomioistuimissa muutosta haettaisiin kuitenkin kyseessä olevalta tuomioistuimelta, jossa asia ratkaistaisiin täysistunnossa. 

2.3.4  2.3.4 Laki puolustusvoimista

Puolustusvoimien virkojen täyttämisestä haettavaksi julistamatta säädetään puolustusvoimista annetun asetuksen 16 §:ssä. Puolustusvoimista annetun lain muuttamisessa olisi kyse muutoksesta, jossa säännös virkojen täyttämisestä haettavaksi julistamatta nostettaisiin lain tasolle perustuslain 80 §:n edellyttämällä tavalla. Samalla siirrettäisiin professorin, apulaisprofessorin, sotilasprofessorin ja apulaissotilasprofessorin virkojen haettavaksi julistaminen puolustusvoimista annetun lain 38 a §:stä uuteen 36 a §:ään. 

2.3.5  2.3.5 Laki Suomen pankin virkamiehistä

Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain 10 luku ehdotetaan muutettavaksi rakenteellisesti siten, että voimassa oleva 33 § jaettaisiin erillisiin säännöksiin. Luvun rakenne vastaisi paremmin muuta virkamiehiä koskevaa erityislainsäädäntöä. Lain tavoitetta vastaavasti luvun aineellinen sisältö yhteensovitettaisiin valtion virkamieslakiin tehtävien muutosten kanssa. 

Lakiin lisättäisiin soveltuvin osin valtion virkamieslain 59 §:ää vastaavat muutokset valitus- oikeudesta virkaan tai virkasuhteeseen nimittämistä koskevaan päätökseen ja poikkeuksesta valitusoikeuteen. Valtion virkamieslaissa säädetäisiin valitusoikeuden rajoittamisesta muun muassa valtioneuvoston yleisistunnon nimittämistoimivaltaan kuuluvista päätöksistä. Suomen Pankista annetun lain (214/1998) 11 §:n 2 momentin nojalla pankkivaltuuston tehtävänä on Suomen Pankin hallinnon osalta muun muassa nimittää johtajat johtokunnan esityksestä. Tästä syystä poikkeus valitusoikeuteen rajattaisiin valtioneuvoston yleisistunnon nimittämistoimivallan sijaan pankkivaltuuston nimittämistoimivaltaan.