1.1
Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (1705/2009), jäljempänä rahoituslaki, 8 §:ssä säädetään kunnan rahoitusosuudesta lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen käyttökustannuksiin. Pykälän 4 momentissa säädetään kunnan omarahoitusosuuteen lisättävästä euromäärästä, jota korotetaan vuosittain arvioidun kustannustason muutosta vastaavalla euromäärällä ja näin saatava euromäärä jaetaan varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden asukasmäärällä.
Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa (1704/2009) säädetään muun muassa kunnille myönnettävän esi- ja perusopetuksen ikäluokkapohjaisen valtionosuuden määräytymisestä. Valtionosuuden myöntää valtiovarainministeriö osana kunnan peruspalvelujen rahoitusta. Rahoituslain nojalla myönnetään rahoitus esi- ja perusopetuksen toimintoihin siltä osin kuin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa säädetty valtionosuus ei kata perusopetuslaissa säädettyjä toimintoja. Rahoituslaissa on säädetty, että perusopetuksen lisäopetuksen, maahanmuuttajien perusopetukseen valmistavan opetuksen, muille kuin oppivelvollisille järjestettävän esi- ja perusopetuksen, pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvien perusopetuksen oppilaiden osalta myönnettävän lisärahoituksen, ulkomailla järjestettävän perusopetuksen, perusopetuksen sisäoppilaitoslisän ja yksityiselle perusopetuksen järjestäjälle koulukotiopetusta saavista oppilaista myönnettävä koulukotikorotuksen (rahoituslaki 11—15 § ja 18 §) rahoitus on sidottu laissa määritellyllä tavalla valtiovarainministeriön vuosittain päättämään kotikuntakorvauksen perusosaan. Väliaikaiseksi alun perin säädetty vuosien 2013 ja 2014 kustannustason muutoksen tekemättä jättäminen on tehty pysyväksi muuttamalla rahoituslain 11—15 §:ä ja 18 §:ää siten, että kotikuntakorvauksen perusosaa alennetaan euromääräisesti.
Rahoituslain 23 §:ssä säädetään opetustoimen keskimääräisistä yksikköhinnoista. Sen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään vuosittain seuraavan varainhoitovuoden rahoituksen perusteina käytettävät lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen ja taiteen perusopetuksen keskimääräiset yksikköhinnat siten kuin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 54 §:n 2 momentissa ja 57 §:ssä säädetään. Lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen ja taiteen perusopetuksen valtionosuuden perusteena ovat kunkin koulutusmuodon toteutuneiden kustannusten pohjalta opiskelijaa kohti laskettava yksikköhinta ja opiskelijamäärä.
Valtiontalouden säästötoimien vuoksi rahoituslakiin on lisätty väliaikainen 23 a §, jossa säädetään lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen ja taiteen perusopetuksen keskimääräisten yksikköhintojen laskemisesta vuosina 2013—2015. Pykälän mukaan lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen ja taiteen perusopetuksen keskimääräisissä yksikköhinnoissa ei vuosina 2013—2014 oteta huomioon kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 54 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja kustannustason arvioituja muutoksia eikä vuosina 2013—2015 lain 54 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettua toteutuneen kustannustason muutoksen ja arvion erotusta.
indeksikorotusten tekemättä jättämisen lisäksi lukiokoulutukseen kohdistuvien valtiontalouden säästöjen vuoksi lukiokoulutuksen keskimääräinen yksikköhinta on vuonna 2015 7,7251 prosenttia pienempi kuin vuodelle 2014 säädetty keskimääräinen yksikköhinta lukuun ottamatta toiminnan laadun ja laajuuden muutoksen johdosta keskimääräiseen yksikköhintaan tehtävää lisäystä ja kustannustason arvioitua muutosta. indeksikorotusten tekemättä jättämisen lisäksi ammatilliseen peruskoulutukseen on kohdistunut valtiontalouden säästöjä, jonka vuoksi ammatillisen peruskoulutuksen keskimääräinen yksikköhinta on vuonna 2015 2,8169 prosenttia pienempi kuin vuodelle 2014 säädetty keskimääräinen yksikköhinta lukuun ottamatta kustannustason arvioitua muutosta vuodelle 2015. Vähennystä laskettaessa ei oteta huomioon rahoituslain 68 §:ssä tarkoitettua keskimääräisen yksikköhinnan euromääräistä korotusta eikä siitä 69 §:n mukaan tehtävää vähennystä.
Lailla opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta (189/2015), joka on vahvistettu 6.3.2015 ja tulee voimaan 1.1.2016, muutettiin lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen, taiteen perusopetuksen ja ammatillisen lisäkoulutuksen päätetyt valtionosuusindeksiä ja yksikköhintaa koskevat, väliaikaisina toteutetut säästöt pysyviksi. Tämä toteutettiin lisäämällä lakiin uusi 23 b § ja muuttamalla 27 §:n 1 momenttia.
Lain 23 b §:ssä säädetään lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen ja taiteen perusopetuksen keskimääräiseen yksikköhintaan tehtävästä koulutusmuodoittain lasketusta euromääräisestä vähennyksestä. Pykälän 1 momentissa säädetään keskimääräisestä yksikköhinnasta tehtävästä vähennyksestä, joka on lukiokoulutuksen osalta 1 012,89 euroa, ammatillisen peruskoulutuksen osalta 770,55 euroa ja taiteen perusopetuksen osalta 2,02 euroa. Keskimääräisestä yksikköhinnasta tehtävässä vähennyksessä on otettu huomioon vuosien 2014 ja 2015 säästöjen lisäksi vuoden 2013 toteutuneen ja vuoden 2014 arvioidun kustannustason tarkistusten tekemättä jättämisestä aiheutuneet muutokset. Pykälän 2 momentissa säädetään, että lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen ja taiteen perusopetuksen keskimääräinen yksikköhinta on kuitenkin vähintään 2015 tasossa, jotta säästöjen vaikutus keskimääräiseen yksikköhintaan tulee otetuksi huomioon vain kerran.
Valtion rahoituksen perusteena käytettävistä lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen, taiteen perusopetuksen ja kansalaisopistojen keskimääräisistä yksikköhinnoista vuonna 2015 annetun valtioneuvoston asetuksen (953/2014) mukaan vuonna 2015 keskimääräinen yksikköhinta on lukiossa 6 004,93 euroa, ammatillisessa koulutuksessa 10 782,42 euroa ja taiteen perusopetuksessa 75,48 euroa. Valtioneuvoston asetuksella (211/2015), joka tuli voimaan 23.3.2015, korotettiin lukiokoulutuksen yksikköhintaa 40 sentillä vuonna 2015.
Keskimääräisten yksikköhintojen perusteella lasketaan lukiokoulutuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjäkohtaiset yksikköhinnat 24 ja 25 §:n mukaisesti sekä opetustuntikohtaisesti rahoitetun taiteen perusopetuksen yksikköhinta 28 §:n mukaisesti.
Ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhinnat opiskelijatyövuotta kohden lasketaan ammatillisen koulutuksen keskimääräisen yksikköhinnan perusteella rahoituslain 27 §:n 1 momentin mukaisesti. Ammatillinen lisäkoulutus on pääosin valtion rahoittamaa. Osan koulutuksesta maksavat opiskelijat ja työnantajat, joilta voidaan periä maksuja. Ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksessa ei ole lakisääteistä kunnan rahoitusosuutta. Oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinta on kaikille koulutuksen järjestäjille sama ja se määräytyy ammatillisen peruskoulutuksen keskimääräisen yksikköhinnan perusteella. Oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinta on rahoituslain 25 §:n 6 momentin mukaan 63,13 prosenttia ammatillisen peruskoulutuksen keskimääräisestä yksikköhinnasta.
Rahoituslain 27 §:n 4 momentissa säädetään ammatillisten erikoisoppilaitosten opiskelijatyöpäiväkohtaisesta yksikköhinnasta. Sen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö määrää vuosittain ammatillisten erikoisoppilaitosten opiskelijatyöpäiväkohtaiseksi yksikköhinnaksi edelliselle vuodelle määrätyn yksikköhinnan tarkistettuna yksikköhintojen soveltamisvuoden arvioituun kustannustasoon. Vuonna 2015 opiskelijatyöpäiväkohtainen yksikköhinta on 72,47 euroa.
Oppilaitosmuotoiseen ammatilliseen lisäkoulutukseen kohdistunut säästövelvoite on toteutettu säätämällä väliaikainen 27 a §. Pykälässä säädetään ammatillisen lisäkoulutuksen ja ammatillisten erikoisoppilaitosten yksikköhintojen laskemisesta vuosina 2013—2015. Sen mukaan oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhintojen laskennan perusteena käytetään euromäärää, joka on tietty prosenttiosuus ammatillisen peruskoulutuksen keskimääräisestä yksikköhinnasta. Vuonna 2015 prosenttiosuus on 93,8 prosenttia. Ammatillisten erikoisoppilaitosten yksikköhintoja tarkistettaessa ei oteta huomioon vuoden 2013 kustannustason muutoksesta johtuvaa tarkistusta vuosina 2013 ja 2015 eikä vuoden 2014 kustannustason muutoksesta johtuvaa tarkistusta vuonna 2014.
Oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen osalta väliaikaiseksi tarkoitettu säästö tehtiin pysyväksi 1.1.2016 voimaan tulevalla 27 §:n 1 momentin muutoksella. Sen mukaan ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhintojen laskennan perusteena käytetään euromäärää, joka on 93,8 prosenttia 23 §:ssä tarkoitetusta ammatillisen peruskoulutuksen keskimääräisestä yksikköhinnasta.
Museoiden, teattereiden ja orkestereiden yksikköhinnoista ja niiden laskemisesta säädetään rahoituslain 35 ja 35 a §:ssä. Lain 35 §:n mukaan museoiden, teattereiden ja orkestereiden yksikköhinnat lasketaan erikseen kunkin taide- ja kulttuurilaitosmuodon osalta vuosittain jakamalla yksikköhintojen määräämistä edeltänyttä vuotta edeltäneenä vuonna niiden toiminnasta aiheutuneet käyttökustannukset asianomaisten kulttuurilaitosten saman kalenterivuoden todellisten henkilötyövuosien yhteismäärällä. Opetus- ja kulttuuriministeriö määrää yksikköhinnan varainhoitovuodelle arvioidun kustannustason mukaiseksi ja ottaen huomioon valtion toimenpiteistä aiheutuvat toiminnan laajuuden ja laadun muutokset soveltuvin osin siten kuin 23 §:n 1 momentissa säädetään. Museoiden, teattereiden ja orkestereiden yksikköhintaa ei porrasteta. Museoiden, teattereiden ja orkestereiden valtionosuusrahoituksessa ei ole lakisääteistä kunnan rahoitusosuutta.
Valtiontalouden säästövelvoitteiden vuoksi väliaikaisessa rahoituslain 35 a §:ssä säädetään museoiden, teattereiden ja orkestereiden yksikköhinnan laskemisesta vuosina 2014 ja 2015. Vuosina 2014 ja 2015 yksikköhinta määrättiin tarkistamalla edellisen vuoden yksikköhinta toiminnan laadun ja laajuuden muutoksilla ja vähentämällä saadusta luvusta museoiden osalta 9 460 euroa, teattereiden osalta 3 675 euroa ja orkestereiden osalta 3 643 euroa. Kustannustason muutoksesta aiheutuvat tarkistukset otettiin huomioon vuonna 2015, mutta ei vuonna 2014. Edellä tavoin lasketusta yksikköhinnasta vähennettiin vuonna 2015 lisäksi museoiden osalta 2 849 euroa, teattereiden osalta 2 183 euroa ja orkestereiden osalta 2 167 euroa.
Rahoituslain 68 §:n nojalla ammatillisen koulutuksen keskimääräistä yksikköhintaa korotetaan investointien rahoitusjärjestelmän siirtymävaiheeseen liittyvän euromäärän ja koulutuksen järjestäjien kirjanpidon mukaisten poistojen välisellä erotuksella, jos poistojen määrä jää pykälässä säädettyjä euromääriä pienemmäksi (ns. takuukorotus). Euromäärä tarkistetaan vuosittain kustannustason muutoksen mukaisesti. Vuosina 2013 ja 2014 kustannustason tarkistusta eikä vuonna 2015 vuoden 2013 arvioidun ja toteutuneen kustannustason muutoksen mukaista tarkistusta tehty lakiin väliaikaisesti lisätyn 68 a §:n perusteella.
1.2
Laki vapaasta sivistystyöstä
Vapaan sivistystyön oppilaitosten toiminnasta ja rahoituksesta säädetään vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa (632/1998) ja vapaasta sivistystyöstä annetussa asetuksessa (805/1998). Vapaasta sivistystyöstä annetun lain 2 §:n mukaan vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat kansalaisopistot, kansanopistot, opintokeskukset, liikunnan koulutuskeskukset ja kesäyliopistot. Vapaasta sivistystyöstä annettua lakia sovelletaan myös steinerpedagogista opettajankoulutusta ja muuta koulutusta järjestävään Snellman-korkeakoulu -nimiseen oppilaitokseen.
Valtionosuus muodostuu kaikissa vapaan sivistystyön oppilaitosmuodoissa siten, että käyttökustannusten valtionosuuden peruste on kunkin oppilaitosmuodon käyttökustannusten pohjalta suoritetta kohti laskettavan yksikköhinnan ja suoritteen tulo. Suorite ja valtionosuusprosentti vaihtelevat oppilaitosmuodoittain. Kansanopistojen ja Snellman-korkeakoulu –nimisen oppilaitoksen suoritteina käytetään opiskelijaviikkoja. Kansanopistossa opiskelijaviikolla tarkoitetaan yhden opiskelijan viiden työpäivän pituista opiskelujaksoa kansanopistossa, jona aikana hän on saanut ohjattua opetusta keskimäärin vähintään viisi tuntia päivässä. Tätä lyhyemmät ja pitemmät opiskelujaksot muutetaan opiskelijaviikoiksi jakamalla työpäivien lukumäärä viidellä. Kansalaisopistojen, kesäyliopistojen ja opintokeskusten suoritteina käytetään opetustunteja. Valtakunnallisten liikunnan koulutuskeskusten suoritteina käytetään opiskelijavuorokausia. ja alueellisten liikunnan koulutuskeskusten suoritteina käytetään opiskelijapäiviä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa vuosittain valtion talousarvion rajoissa valtionosuuden laskemisen perusteena käytettävien opiskelijaviikkojen, opiskelijavuorokausien, opiskelijapäivien opetustuntien ja opintokerhotuntien määrän. Opetus- ja kulttuuriministeriö määrää vapaasta sivistystyöstä annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan opiskelijaviikkojen, opiskelijavuorokausien, opiskelijapäivien ja opetustuntien yksikköhinnat ja opintokerhotuntien hinnan seuraavaa vuotta varten. Yksikköhinnat määrätään varainhoitovuodelle arvioidun kustannustason mukaisiksi. Vapaasta sivistystyöstä annetun lain 11 §:n 2—6 momentin mukaan yksikköhinnat lasketaan kansanopistoille, kansalaisopistoille, valtakunnallisille liikunnan koulutuskeskuksille, kesäyliopistoille ja opintokeskuksille toteutuneiden kustannusten pohjalta varainhoitovuodesta 2016 lukien vuosittain jakamalla yksikköhinnan määräämistä edeltänyttä vuotta edeltäneenä vuonna oppilaitosten toiminnasta aiheutuneet käyttökustannukset saman kalenterivuoden toteutuneiden suoritteiden määrällä. Lain 11 §:n 4 momentin mukaan kansalaisopistojen keskimääräinen yksikköhinta määrätään vuosittain valtioneuvoston asetuksella soveltuvin osin siten, kuin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 23 §:ssä säädetään. Vuoden 2016 alusta kansalaisopistojen keskimääräinen yksikköhinta säädetään vuosittain valtioneuvoston asetuksella noudattaen, mitä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 54 §:n 2 momentissa ja 57 §:ssä säädetään.
Lain 12 §:n mukaan kustannustason sekä toiminnan laajuuden ja laadun muutos otetaan yksikköhintoja laskettaessa huomioon noudattaen soveltuvin osin, mitä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) 54 §:n 2 momentissa ja 57 §:ssä säädetään. Vapaasta sivistystyöstä annettuun lakiin väliaikaisesti lisätyn 12 a §:n mukaan määrättäessä yksikköhintoja ja säädettäessä kansalaisopiston keskimääräistä yksikköhintaa ei yksikköhinnoissa eikä kansalaisopiston keskimääräisessä yksikköhinnassa oteta huomioon kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 54 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja kustannustason tarkistuksia vuosina 2013 ja 2014 eikä mainitussa 3 kohdassa tarkoitettua tarkistusta vuonna 2015. Vapaasta sivistystyöstä annetun lain 1.1.2016 voimaan tulevan muutoksen (579/2015) mukaan vapaan sivistystyön oppilaitosten keskimääräisiin yksikköhintoihin tehdään vuodesta 2016 lukien vuosien 2013 ja 2014 kustannustason muutoksen tarkistuksen tekemättä jättämistä vastaavat euromääräiset vähennykset kuitenkin siten, että keskimääräiset yksikköhinnat ovat vähintään varainhoitovuoden 2015 tasolla. Lakiin lisätyn 11 b §:n mukaan 11 §:n mukaisesti lasketusta keskimääräisestä yksikköhinnasta vähennetään:
1) kansanopiston opiskelijaviikon osalta 8,00 euroa;
2) valtakunnallisen liikunnan koulutuskeskuksen opiskelijavuorokauden osalta 2,37 euroa;
3) kansalaisopiston opetustunnin osalta 2,23 euroa;
4) kesäyliopiston opetustunnin osalta 4,22 euroa;
5) opintokeskuksen opetustunnin osalta 2,45 euroa.
Lain 11 a § koskee yksikköhintojen laskemista vuosina 2005—2007.
Lailla vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttamisesta(579/2015) selkeytetään eräitä vapaan sivistystyön koulutuksen järjestämistä ja valtionosuuden määräytymistä koskevia säännöksiä, muun muassa opintokerhotunnit poistuvat vuoden 2016 alusta. Samoin kansalaisopistojen yksikköhintojen porrastus tiheästi asutuissa kansalaisopistojen sijaintikunnan asukastiheyden perusteella poistuu 1.1.2016 alkaen.