7.1
Laki kansallisesta vientilupaviranomaisesta
1 § Lain tarkoitus. Pykälässä määriteltäisiin lain soveltamisala. Ehdotetussa laissa annettaisiin EU:n täytäntöönpanoasetusten edellyttämät kansalliset säännökset.
EU:n vientimenettelyasetuksen 4 artiklan mukaan komissio voi tietyn tuotteen taloudellisen ja kaupallisen tilanteen määrittämiseksi pyytää jäsenvaltioita toimittamaan kyseisen tuotteen markkinoiden kehitystä koskevia tilastotietoja ja valvomaan kyseisen tuotteen vientiä kansallisen lainsäädännön sekä komission ilmaisemien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan. Mainitussa artiklassa säädetään lisäksi, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet komission pyyntöjen noudattamiseksi ja toimitettava komissiolle pyydetyt tiedot.
EU:n vientimenettelyasetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi elintärkeiden tuotteiden puutteesta aiheutuvan kriittisen tilanteen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi sekä unionin edun vaatiessa asettaa välittömiä toimia jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan vientiluvan kyseisen tuotteen viennin edellytykseksi.
EU:n vientimenettelyasetus ei nimenomaisesti edellytä jäsenvaltioita nimeämään toimivaltaista viranomaista, vaan vientilupahakemukset käsitellään ja vientiluvat myönnetään jäsenvaltioissa niiden yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti ja sellaisin rajoituksin, joista komissio säätää erillisissä EU:n täytäntöönpanoasetuksissa vientimenettelyasetuksen 3 artiklan sisältämien valtuutussäännösten mukaisesti.
2 § Toimivaltainen viranomainen.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Euroopan unionin vientimenettelyasetuksessa ja sen täytäntöönpanoasetuksissa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on ulkoministeriö. Tehtävä sopii asetuksen kauppapoliittisesta ulottuvuudesta (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 207 artiklan 2 kohta) johtuen sen toimialaan ja lisäksi ulkoministeriöllä on tehtävässä tarvittavat viranomaisvaltuudet. Ulkoministeriössä tehtävä kuuluisi kansainvälisen kaupan osaston vientivalvontayksikölle.
Ulkoministeriön kansainvälisen kaupan osaston vientivalvontayksikkö toimii sekä siviili- että sotilaskäyttöön soveltuvien kaksikäyttötuotteiden ainoana vientilupalupaviranomaisena Suomessa. Lainsäädännön osalta sen tehtävät ja toimivallan rajat pohjautuvat kansalliseen kaksikäyttötuotteita koskevaan vientivalvontalakiin 562/1996 ja Euroopan unionin ja parlamentin uudistettuun kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaa koskevaan asetukseen 821/2021 (aiemmin 428/2009), joiden lisäksi Suomessa on annettu valtioneuvoston asetus vientivalvontaneuvottelukunnasta.
Euroopan unionin vientimenettelylainsäädännössä tarkoitettuna kansallisena vientilupaviranomaisena ulkoministeriön kansainvälisen kaupan osaston vientivalvontayksikön tehtävät aktualisoituisivat harvoin ja yleensä ennalta arvaamattomissa yhteiskunnan poikkeustilanteissa.
Kansallisen vientilupaviranomaisen tehtäviä olisivat muun muassa vientilupavaatimusten sisältöä koskevat yhteydenotot muihin substanssiviranomaisiin ja vientiyrityksiin, yleinen neuvonta, vientilupahakemusten käsittely, ilmoitukset ja raportointi. Esimerkiksi vientiluvan myöntämisperusteiden yksityiskohdista, käsittelyssä huomioon otettavista näkökohdista ja mahdollisista rajoituksista säädetään erikseen EU:n täytäntöönpanoasetuksessa, jota komissio voi tarkentaa tarvittaessa yksityiskohtaisemmalla ohjeistuksella, kuten esimerkiksi rokotteiden osalta (Frequently Asked Questions) on 12.3.2021 tehty. Substanssiministeriöt määräytyvät asiantuntemuksen mukaan riippuen siitä, minkälaisen viennin poikkeuksellisesta rajoittamisesta (esimerkiksi maataloustuotteet, energia, lääkkeet) on kulloinkin kysymys.
Pykälän toisessa momentissa viitataan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 2015/479 mainittuihin tehtäviin, jotka kuuluvat ulkoministeriölle. Ulkoministeriön toimivalta kytkeytyy hallintolain (434/2003) mukaisiin hallintomenettelyihin.
Pykälän kolmannessa momentissa henkilötietojen käsittelystä vastaavana rekisteripitäjänä toimisi ulkoministeriön kansainvälisen kaupan osaston vientivalvontayksikkö. Rekisterinpitäjästä säätämistä voidaan pitää erityisen perusteltuna silloin, kun rekisterinpitäjä on viranomainen tai rekisterinpitäjästä voisi muutoin olla epäselvyyttä. Rekisteröidyn oikeuksien toteutumisen kannalta on tärkeää, ettei lainsäädäntö jätä epäselväksi sitä, mikä taho on vastuussa henkilötietojen käsittelyä koskevien vaatimusten noudattamisesta. Arvioitaessa tarvetta säätää rekisterinpitäjästä tulee ottaa huomioon myös perustuslain 2 §:n 3 momentti, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Lailla säätämiseen taas kohdistuu yleinen vaatimus lain täsmällisyydestä ja tarkkuudesta.
3 § Valvonta. Pykälässä säädettäisiin, että Tulli vastaa EU:n vientimenettelyasetukseen ja sen nojalla annettaviin EU:n täytäntöönpanoasetuksiin liittyvästä valvonnasta. Valvonta tarkoittaa yksilöityjen vientilupajärjestelmän piiriin kuuluvien tuotteiden vientivalvontaa unionin ulkopuolelle, jossa Tulli valvoo, että eri vientilupajärjestelmissä säädettyjä ehtoja ja määräyksiä noudatetaan.
Pykälä on tarpeellinen siitä syystä, että tullilaki (304/2016) ei sisällä säännöksiä kaikista Tullin yksittäisistä tehtävistä, vaan lähinnä niistä toimivaltuuksista, joilla Tulli voi näitä valvontatehtäviä suorittaa. Vastaavan sisältöinen säännös sisältyy esimerkiksi kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain (562/1996) 8 §:ään.
4 § Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen.
Ulkoministeriö ja Tulli ovat keskeisiä toimijoita laissa tarkoitetun vientilupajärjestelmän toimeenpanossa ja valvonnassa Suomessa. 4 §:n 1 ja 2 momentin mukaan ulkoministeriön vientivalvontayksiköllä ja Tullilla olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada EU:n vientimenettelyasetuksen ja EU:n täytäntöönpanoasetusten ja tämän lain velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi välttämättömät tiedot maksutta muulta viranomaiselta. Välttämättömillä tiedoilla tarkoitetaan nimenomaan vientilupa-asian käsittelyn kannalta välttämättömiä tietoja ja niitä tietoja, joiden avulla voidaan löytää ne viejätahot, jotka joutuvat hakemaan vientilupaa. Näitä perustiedon kaltaisia tietotyyppejä voisivat olla esimerkiksi yrityksen nimi, yrityksen edustajan nimi ja tunnistetiedot ja asemayrityksessä, henkilön etu-ja sukunimi, yhteystiedot (postiosoite, sähköpostiosoite, puhelinnumerot, kieli, tuotteen, palvelun, teknologian tai ohjelmiston nimi. Kyse ei siis ole arkaluonteisista henkilötiedoista, kuten henkilön terveystiedoista tai esimerkiksi sähköpostikeskusteluista tai luottamukselliseen asiakassuhteeseen liittyvistä tiedoista. Kun perustiedot on substanssiviranomaiselta saatu, vientilupaviranomainen osaa sen jälkeen kääntyä asiassa niiden potentiaalisten viejätahojen puoleen, joiden on osattava hakea vientilupaa viennilleen ennen viennin suorittamista. Lupaviranomainen ohjeistaa ja pyytää näitä tahoja tekemään suljetussa sähköisessä järjestelmässä vientilupahakemuksen (tätä varten on oma sähköinen lomake), jonne hakija voi liittää tarvittavia tietoja viennistään. Substanssiviranomaiselta tietoja tarvitaan erityisesti siihen, että nämä viejätahot voidaan nopeasti löytää, sillä rajoitusten voimaantullessa ei viejätaholla ole välttämättä itsellään tietoa siitä, että sen tuote on asetettu rajoituksenalaiseksi ja vaatii vientilupaa ennen vientiä.
Tullin osalta tiedot koskisivat sen valvontatehtävää, joka liittyy tässä laissa tarkoitettuihin vienteihin. Tällaisia viranomaistahoja voisivat olla esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö, puolustusministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Huoltovarmuuskeskus, aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet ja Työterveyslaitos. Pyydettävät tiedot saattavat sisältää salassa pidettävää tietoa, joka liittyy EU:n vientimenettelyasetuksen ja EU:n täytäntöönpanoasetuksen jäsenmaata velvoittavaan sisältöön.
Edellä mainitun tiedon saanti liittyy aina poikkeukselliseen ja ajallisesti rajattuun tilanteeseen, jonka kesto on EU:n täytäntöönpanoasetuksessa määrätty ja jota komissio voi myöhemmin pidentää tai mahdollisesti lyhentääkin. Tietojen saanti voi liittyä itse tuotteeseen, sen saatavuuteen tai sen ominaisuuksiin. Komissio voi EU:n vientimenettelyasetuksen mukaan vaatia vientilupaa tietyille tuotteille, jos kyseessä on elintärkeiden tuotteiden puutteesta aiheutuvan kriittisen tilanteen ehkäiseminen, korjaaminen tai kun unionin etu vaatii välittömiä toimia. Nämä tietyt tuotteet saattaisivat olla esimerkiksi rokotteita, suojavarusteita, lääkkeitä, maataloustuotteita, energiaa, raaka-aineita tai lähestulkoon mitä tahansa, minkä viennin rajoittamiseen ei välttämättä voida etukäteen varautua. Tiedonsaanti ns. substanssiviranomaisilta määräytyykin sen asiantuntemuksen mukaan riippuen siitä, minkälaisen vientituotteen poikkeuksellisesta rajoittamisesta on kulloinkin kysymys. Välttämätön tiedonsaanti liittyy usein esimerkiksi vientiluvan vaatimiseen tuotteissa, jotka eivät yleensä vientilupaa tarvitse, vientilupavaatimuksen informointiin oikeille vientiyrityksille, vientilupaharkintaan eli siihen, myönnetäänkö yksittäistapauksessa vientilupa vai ei ja millä perusteilla sekä Tullin valvontaan, jotta vientilupia osataan vaatia Tullin toimesta edellä mainituissa tapauksissa. Koska ulkoministeriöllä ei välttämättä ole asiantuntijuutta eri tuotteista, niiden sisällöstä, saatavuudesta tai mahdollisista viejistä, ulkoministeriö tarvitsee välttämättömät tiedot muilta substanssiviranomaisilta kyetäkseen ratkaisemaan vientilupahakemukset lyhyessä määräajassa.
Esimerkiksi rokotteita koskevassa EU:n täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2021/111 vientilupa-asiassa oli tehtävä päätös 2 arkipäivän kuluessa siitä, kun vientilupaviranomainen oli saanut tarvittavat tiedot. Edellä mainitun EU:n täytäntöönpanoasetuksen liitteessä 1 on vientilupalomakemalli, josta ulkoministeriö on tehnyt poikkeustilanteita varten sähköisen lomakkeen asianhallintajärjestelmään. Asianhallintajärjestelmässä viejä voi tehdä tietoturvallisesti, nopeasti ja helposti vientilupahakemuksen ja liittää siihen vaadittavia tietoja ja asiakirjoja. Tiedonsaanti muilta viranomaisilta ja vientilupaa tarvitsevalta viejältä liittyy myös vientilupalomakemallissa tarvittaviin välttämättömiin tietoihin.
Rokotteita koskevassa täytäntöönpanoasetuksessa on rajattu maat, joihin rokotteiden vienti vaatii poikkeuksellisesti vientiluvan. Näin ollen ulkoministeriön ja Tullin välttämätön tiedonsaanti on koskenut tässä tapauksessa erityisesti rokotteiden vientiin liittyviä kysymyksiä maihin, joiden osalta poikkeuksellisesti vaaditaan vientilupaa. Substanssiviranomaisen eli sosiaali- ja terveysministeriön tai Fimean tiedonanto rokoteasioissa on liittynyt muun muassa alalla toimiviin rokotevalmistajiin tai vientiyrityksiin, rokotteiden tuotekuvaukseen sekä rokotteiden ja niiden ainesosien saatavuuteen. Nämä tiedot ovat yleensä julkisia ja kansallinen vientilupaviranomainen tarvitsee tällaisia tietoja vientilupaa harkittaessa.
Vertailun vuoksi kaksikäyttötuotteiden osalta ulkoministeriön vientivalvontayksikön tiedonvaihdosta on säädetty kaksikäyttötuotteita koskevan lain (562/1996) 7 §:ssä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston kaksikäyttötuotteita koskevan asetuksen 821/2021 artiklassa 23. Kyseessä olevassa asetuksessa on käsitelty jäsenvaltioiden ja komission keskinäisten neuvottelujen ja tietojenvaihdon soveltamisalaa, jotta valvonnan toteutus olisi yhtenäistä ja yhdenmukaista kaikkialla unionissa. Pääsääntöisesti tiedonvaihto liittyy viejäyrityksiin, mutta siltä osin, jos kyse olisi henkilötiedoista, tietojen käsittelyn ja vaihdon yhteydessä noudatetaan luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaata liikkuvuutta koskevia sovellettavia sääntöjä, jotka vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) 2016/679 (7) yleinen tietosuoja-asetus. Suomessa kaksikäyttötuotteiden vienti perustuu eurooppalaisittain vertailtuna laajaan avoimuuteen. Suomessa vientilupiin liittyen julkisia tietoja ovat viejä, määrämaa ja tuotteen kuvaus. Vientilupakäsittelyssä yrityksen ammatti- ja liikesalaisuuden piiriin liittyvät kysymykset eivät ole julkista tietoa viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 § 1 momentin kohdan 20 mukaan.
EU:n vientimenettelyasetuksen, sen täytäntöönpanoasetuksien ja tämän lain velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi välttämättömät tiedot eivät yleensä koske henkilötietoja, mutta niitä ei kuitenkaan suljeta tiedonsaannin ulkopuolelle, koska tulevaisuuden kriisitilanteita ja niissä esiintyviä vientiin liittyviä rajoituksia on vaikea ennustaa etukäteen. Henkilötietojen käsittely rajoittuu vientilupahakemuksessa vaadittaviin tietoihin eli viejänä toimivan luonnollisen henkilön nimeen, henkilötunnukseen ja yhteistietoihin tai yrityksen puolesta vientilupahakemuksen tehneen henkilön nimeen, yhteystietoihin yrityksessä ja asemaan kyseessä olevassa yrityksessä. Edellä mainittuja tietoja ei saa käyttää muuhun, kuin siihen tarkoitukseen, johon niitä on pyydetty. Koska tietosisältöjä ei voida etukäteen luetella laissa tyhjentävästi tarpeellisina tietoina, tietopyynnöissä on kuvattava tapauskohtaisesti ja edellä mainituin tavoin, mihin tarkoitukseen tietoa tarvitaan ja millä tavoin tieto on välttämätöntä (PeVL 12/2014 vp).
4 §:n momentissa 3 tiedon saantiin oikeutetuilla viranomaisilla eli ulkoministeriön vientivalvontayksiköllä ja Tullilla on oikeus luovuttaa 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja välttämättömiä tietoja myös muulle viranomaiselle. Poikkeustilanne saattaa vaatia myös kansallisen vientilupaviranomaisen ja useiden substanssiviranomaisten välistä saumatonta yhteistyötä ja tiedonvaihtoa kiireellisessä EU:n täytäntöönpanoasetuksessa vaadittavassa aikataulussa. Substanssiministeriön tai -ministeriöiden on koordinoitava oman hallinnonalansa kanta asiaan ja toimitettava asiakirjat tai tiedot ulkoministeriölle, joka muodostaa näiden pohjalta Suomen kansallisen kannan vientilupahakemukseen. Koska ulkoministeriön vientivalvontayksiköllä ei ole yhteistä järjestelmää tai rajapintoja muiden viranomaisten kanssa, viranomaiset toimittavat tiedot ja asiakirjat tietoturvaluokituksen edellyttämin tavoin.
Tiedonsaannin välttämättömyys saattaa liittyä myös niihin tietoihin, joita komissio jäsenmailta EU:n vientimenettelyasetuksen 4 artiklan tai sen nojalla annettavan EU:n täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti poikkeustilanteessa vaatii. Tiedonantajina toimisivat käytännössä ulkoministeriö tai Tulli ja ne voisivat luovuttaa komissiolle 1 ja 2 momentissa mainittuja tietoja sen varmistamiseksi, että EU:n vientimenettelyasetusta ja EU:n täytäntöönpanoasetuksia tai tätä lakia on noudatettu.
Esimerkiksi rokotteita koskevan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/111 artiklassa 2 on edellytetty, että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle rokotteita koskevat vientilupahakemukset, ja rokotevalmistajien on ilmoitettava komissiolle mahdollisten jo solmittujen ennakkohankintasopimusten tietoja komissiolle. Näitä tietoja ovat muun muassa viennin lukumäärä, lopullinen määränpää, lopulliset vastaanottajat ja tuotteiden tarkka kuvaus. Nämä tiedot saattavat sisältää salassa pidettäviä tietoja kuten liike- ja ammattisalaisuuksia. Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/111 artiklassa 3 on asetettu jäsenvaltiolle velvollisuus ilmoittaa komissiolle myönnetyistä ja evätyistä rokotteita koskevista vientiluvista. Näissä ilmoituksissa on oltava pakollisia tietoja kuten viejän henkilöllisyys, määrämaa, lopullinen vastaanottaja, rokoteannosten lukumäärä sekä kuvaus tavaroista. Komissio asettaa myönnettyjä ja evättyjä lupia koskevat tiedot julkisesti saataville ottaen asianmukaisesti huomioon toimitettujen tietojen luottamuksellisuuden. Näistä tietojen annosta vastaisi ulkoministeriön kansainvälisen kaupan osaston vientivalvontayksikkö. Henkilötietojen käsittelystä on tarkemmin luvussa 10.
5 § Viittaus rikoslakiin. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää, että tekojen tai laiminlyöntien rangaistavuudesta säädetään laissa. Rikoslain 46 luvussa säädetään maahantuontiin ja maastavientiin liittyvistä rikoksista. Lakiesityksen 5 §:ssä viitataan säännöstelyrikoksen rangaistavuuden osalta rikoslain 46 luvun 1–3 §:iin. Rikoslain 46 luvun 1 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan se, joka rikkoo tai yrittää rikkoa Euroopan unionin antamissa tuontia ja vientiä koskevissa asetuksissa säädettyä tai mainittujen säädösten nojalla annettua säännöstelymääräystä, on tuomittava säännöstelyrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Rikoslain 46 luvun 2 §:ssä säädetään törkeästä säännöstelyrikoksesta ja rikoslain 46 luvun 3 §:ssä lievästä säännöstelyrikoksesta.
Säännöstelymääräyksiä, joilla viitataan poikkeuksellisesti sekä säännöstelylakien sisältämiin säännöksiin, että niiden nojalla annettuihin määräyksiin, voi olla kahdentyyppisiä. Toiset niistä koskevat lakien tavoitesisältöä, toiset menettelytapoja. Tavoitesisällön kannalta keskeiset normit voivat koskea sitä, mitä asian kannalta pidetään hyväksyttävänä. Menettelytapasäännökset etupäässä edistävät säännösten valvontaa ja ne voivat koskea esimerkiksi erilaisten ilmoitusten tekemistä ja tietojen antamista. Näiden erottaminen toisistaan saattaa olla käytännössä hankalaa.
Säännöstelyrikoksien tunnusmerkistö ei sisällä säännöstelyrikoksen tekotapojen kuvausta. Tämä johtuu siitä, ettei säännöstelyrikoksen kaikkia ajateltavissa olevia tekotapoja ole mahdollista kuvata riittävän yksityiskohtaisesti. Säännöstelyrikoksia koskevilla rangaistussäännöksillä pyritäänkin ensisijaisesti turvaamaan säännöstelylakien tavoitteiden toteutumista ja niiden piiristä on haluttu rikoslain 46 luvun 15 §:n mukaan rajata pois vähäiset ilmoittamis- tai tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnit ja muut vähäiset menettelytaparikkomukset, joita ei katsota säännöstelyrikoksiksi. Säännöstelyrikoksen tekemiseen liittyy usein väärien tietojen antaminen valvontaviranomaiselle, asianmukaisen ilmoituksen antamatta jättäminen, tavaran luvaton valmistaminen, varastointi, kaupan pitäminen, maahantuonti ja maastavienti (HE 66/88 vp s. 178–180).
Säännöstelyrikos on seuraamuksena esimerkiksi kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaa koskevan lain (562/1996) 9 §:ssä, jossa rikoslain (39/1889) 46 luvun 1–3 §:n mukaisesti säännöstelyrikoksesta tuomitaan se, joka tahallaan rikkoo tai yrittää rikkoa kaksikäyttötuotteita koskevan lain 3 § tai 4 §:ää taikka viranomaisen niiden nojalla antamaa määräystä. Kyseeseen tulee yleensä luvanvaraisen tuotteen vienti tahallisesti ilman vientilupaa. Vastaavaa voidaan edellyttää myös tässä laissa viejältä, joka elintärkeän tuotteen viejänä kriittisessä ja arkaluonteisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa tahallaan ja tietäen rikkoo viranomaismääräyksiä esimerkiksi hyötyäkseen siitä itse taloudellisesti. Kyseeseen voisi tulla tahallinen vientiluvan hakematta jättäminen ja samalla tietoinen vienti maahan, johon vientilupaa poikkeuksellisesti vaaditaan. Tahallinen väärien ja harhaanjohtavien tietojen antaminen viranomaisille sähköistä vientilupaa haettaessa tai muuten, esimerkiksi vientituotteen loppukäytöstä, olisi tahallisena rikoslain (39/1889) 46 luvun 1–3 §:ssä säännöstelyrikoksena rangaistavaa.
Tässä lakiesityksessä tarkoitettu rangaistavuus koskisi vain edellä mainittuja tahallaan tehtyjä tekoja, joissa viejä siitä huolimatta, että hänellä on käytössään kaikki mahdollinen tieto, hakee itselleen taloudellista hyötyä esimerkiksi muiden yhteiskunnassa heikompiosaisten kustannuksella. Tarkoitus on saada tahallisuutta osoittavat räikeimmät teot ja laiminlyönnit rangaistavuuden piiriin, millä toivon mukaan olisi myös rikollisuutta ehkäisevä vaikutus. Lisäksi rangaistussäännös on linjassa esimerkiksi kaksikäyttötuotteiden vientiä koskevan lain (562/1996) sekä ulkomaankaupan hallintoa sekä tarkkailu- ja suojatoimenpiteistä annetun lain (1521/1994) säännöstelyä koskevien rangaistussäännösten kanssa.
Huomionarvoista on, että tässä laissa tarkoitetulta viejän teolta vaaditaan tahallisuutta, ei tuottamuksellisuutta. Näin todistustaakka tahallisuuden olemassaolosta jää viranomaistaholle. Tahallisuuden osoittaminen oikeuskäytännössä säännöstelyrikoksissa, kuten kaksikäyttötuotteiden vientiä koskevissa teoissa, on osoittautunut erittäin vaikeaksi, eikä oikeustapauksia ole kovin paljon. EU:n vientimenettelyasetuksessa, EU täytäntöönpanoasetuksissa ja tässä laissa tarkoitetut viennit eivät normaalitilanteessa vaadi vientilupaa. Näin poikkeuksellinen vientilupavaatimus voi tulla viejille tiedoksi yllättäen, ja samanaikaisesti viejiltä vaaditaan lyhyen ajan kuluessa toimenpiteitä, joihin viejien ei ole tarvinnut aikaisemmin perehtyä. Tällaisessa tilanteessa viejien ei odoteta tuntevan vientiluvan hakemiseen tai vientiin liittyviä rajoituksia siinä laajuudessa kuin esimerkiksi mitä ammattimaisilta kaksikäyttötuotteiden viejiltä voidaan odottaa. Rikoslain 46 luvun 15 §:n rajoitussäännös suojaa tämän lakiesityksen viejää niissä tapauksissa, joissa viejä on laiminlyönyt vähäisen ilmoittamis- tai tiedonantovelvollisuuden tai muuten syyllistynyt vähäiseen menettelytapamääräyksen rikkomiseen. Edellä mainittua sovelletaan laajasti viejän hyväksi, eikä tekoja pidetä rikoksina, sillä rikoslain 46 luvun 15 §:n mukaan vähäisiä ilmoittamis- tai tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntejä ja muita vähäisiä menettelytaparikkomukset ei katsota säännöstelyrikoksiksi.
Sen sijaan, edellä mainittu säännöstelyrikos tulisi asiassa kyseeseen, jos viejä tahallisesti ilmoittaa viranomaiselle harhaanjohtavia tietoja loppukäyttäjästä tai loppukäytöstä ja siten tahallisesti, omaa taloudellista etua ajatellen, suorittaa viennin täysin tietoisena siitä, että viennin kohde, esimerkiksi ohjelmisto, ei menekään siviilikäyttöön, vaan sotilaalliseen käyttöön asevientikieltomaassa. . Säännöstelyrikos ja sen lievän ja törkeän muodon erot koskien muun muassa taloudellisen hyödyn määrää, vaaran aiheuttamista sekä muita rikokseen liittyvät seikkoja arvioidaan tapauskohtaisesti syytteen nostavan viranomaisen ja lopulta tuomioistuimen toimesta.
6 § Muutoksenhaku.
Ulkoministeriön tekemästä vientilupapäätöksestä on mahdollisuus valittaa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 10 §:n mukaiseen toimivaltaiseen hallinto-oikeuteen, joka tässä asiassa olisi Helsingin hallinto-oikeus. Ulkoministeriön vientivalvontayksikkö toimii Suomessa ainoana lupaviranomaisena kaksikäyttötuotteita ja tämän lain vientejä koskevissa asioissa.
Valitus Helsingin hallinto-oikeudessa on käsiteltävä kiireellisenä, koska kyseessä on poikkeustilanne, jossa elintärkeiden tuotteiden, kuten maskit tai rokotteet, vienti EU:n vientimenettelyasetuksen ja EU:n täytäntöönpanoasetusten mukaan vaativat vientilupaviranomaiselta ripeää toimintaa, jolla saattaa olla merkittäviä esimerkiksi kansanterveydellisiä vaikutuksia. Lisäksi kielteisillä vientilupapäätöksillä saattaa olla merkittävät taloudelliset vaikutukset viejille, joiden vientiä ei normaalitilanteessa rajoiteta. Oikaisumenettelystä ei näissä kiireellisissä poikkeustilanteissa säädetä.
7 § Voimaantulo. Lain voimaantulopykälä sisältäisi lain tavanomaisen voimaantulosäännöksen. Tarkoituksena on, että laki tulisi voimaan 1. päivänä syyskuuta 2022.