1.1  Oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä annetun lain soveltamisala

Laki oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä (372/2010, tietojärjestelmälaki) on tullut voimaan 1 päivänä joulukuuta 2010. Oikeushallinnon valtakunnallinen tietojärjestelmä on ensisijaisesti tarkoitettu lainkäyttöasioiden täytäntöönpanoon sekä oikeushallinnon suunnittelu-, tutkimus- ja tilastointitehtäviä varten (HE 102/2009 vp). Järjestelmä sisältää arkaluonteisia tietoja, kuten tietoja rangaistuksista, jonka vuoksi tietojärjestelmän tiedot on säädetty viranomaisten julkisuudesta annetun lain (621/1999, julkisuuslaki) 24 §:n 1 momentin 28 kohdan nojalla salassa pidettäviksi. Oikeusrekisterikeskus toimii oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän rekisterinpitäjänä.  

Oikeushallinnon valtakunnallinen tietojärjestelmän rakenteesta ja käyttötarkoituksesta säädetään tietojärjestelmälain 4 ja 8 §:ssä. Tietojärjestelmä muodostuu ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmästä, diaari- ja asianhallintatietojen valtakunnallisesta käsittelyjärjestelmästä sekä raportointi-, tilasto- ja arkistojärjestelmästä. Ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmän käyttötarkoituksena on välittää tietoja oikeushallinnon viranomaisten ratkaisuista niiden täytäntöön panemiseksi tai merkinnän tekemiseksi viranomaisen rekisteriin tai oikeusavun piiriin kuuluvien palkkioiden ja korvausten maksamiseksi sekä tietojen käyttämiseksi syyttäjäviranomaisten toiminnassa. Diaari- ja asianhallintatietojen valtakunnallisen käsittelyjärjestelmän käyttötarkoituksena on välittää oikeushallinnon viranomaisille tietoja vireillä olevan asian käsittelyn järjestämiseksi, selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi ja valvonta- tai kehittämistehtävän suorittamiseksi sekä yleisölle tietoja tuomioistuinten käsittelyssä olevista asioista. Raportointi-, tilasto- ja arkistojärjestelmän käyttötarkoituksena on tuottaa tilastoja ja muita tietoaineistoja oikeusoloista oikeusministeriölle ja oikeushallinnon viranomaisille toiminnan suunnittelua ja seurantaa varten sekä hallinnonalalla toimivien tutkimus- ja selvitystehtäviä hoitavien yksiköiden käyttöön. 

Tietojärjestelmälain 1 §:n mukaan mainitussa laissa säädetään lainkäyttöasioiden käsittelyä ja täytäntöönpanoa sekä oikeusministeriön hallinnonalan tutkimus- ja suunnittelutoimintaa palvelevasta valtakunnallisesta tietojärjestelmästä, siihen talletettavista tiedoista, talletettujen tietojen luovuttamisesta ja muusta käsittelystä sekä tuomioistuinten, syyttäjäviranomaisten ja oikeusaputoimistojen velvollisuudesta liittyä tietojärjestelmään ja toimittaa siihen tietoja. Pykälää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 102/2009 vp) on todettu, että lain nimikettä voitaisiin koko oikeushallinnon tietojenkäsittely huomioon ottaen pitää liian laajana, koska laki koskisi vain kolmea eri osajärjestelmää. Ehdotetussa laissa kuitenkin mainitaan ne muut rekisterit, joista säädetään erityislaeissa (2 § 2 mom.), minkä vuoksi lain soveltamisala ei jäisi epäselväksi. Lisäksi todetaan, että ehdotetun säännöksen muotoilulla on selvyyden vuoksi haluttu osoittaa, että ehdotettu laki ei koske kaikkia oikeushallinnossa ylläpidettäviä tietojärjestelmiä. Soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät viranomaiskohtaiset tietojärjestelmät sekä oikeushallinnon viranomaisten henkilöstö- ja taloushallinnon rekistereissä olevista tiedoista muodostetut oikeusministeriön rekisterit samoin kuin rekisterit, joita ylläpidetään toimivaltuuksia ja muita oikeudellista asemaa todentavien tietojen saamiseksi yleiseen käyttöön. 

Lain suhteesta muuhun lainsäädäntöön on säädetty lain 2 §:ssä. Sen mukaan, jollei mainitussa laissa toisin säädetä, tietojen luovuttamisesta oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä ja siihen talletettujen tietojen julkisuudesta on voimassa, mitä julkisuuslaissa säädetään, ja muusta tietojärjestelmään talletettujen henkilötietojen käsittelystä, mitä henkilötietolaissa (523/1999) säädetään. Laki ei koske sellaisia oikeushallinnon valtakunnallisia rekistereitä, joista on säädetty erikseen, tällaisia ovat muun muassa rikosrekisteri ja velkajärjestelyrekisteri. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan laki ei vaikuta sellaisen oikeushallinnon viranomaiselle tehdyn tai sille siirretyn tiedonsaantipyynnön käsittelyyn ja ratkaisuun, joka koskee kyseisessä viranomaisessa vireillä olevaan tai olleeseen asiaan kuuluvia asiakirjoja taikka tiedonsaantia tällaisista asioista pidetystä viranomaisen diaarista tai muusta asiarekisteristä. Tältä osin voimassa olevan lain yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella, että 3 momenttiin otettaisiin säännös, jonka mukaan laki ei vaikuttaisi asiakirjajulkisuuden toteutumiseen silloin, kun yksittäistä asiakirjaa pyydetään oikeushallinnon viranomaiselta. Siten tuomioistuimelle tehty tai siirretty tiedonsaantipyyntö, joka koskee tuomioistuimessa vireillä olevaa tai ollutta lainkäyttöasian oikeudenkäyntiasiakirjoja, käsitellään ja ratkaistaan edelleenkin oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuutta koskevien säädösten (370/2007 ja 381/2007) mukaisesti. Vastaavasti syyttäjäviranomaisille tai oikeusaputoimistolle tulleet tiedonsaantipyynnöt ratkaistaan jatkossakin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaisesti. 

Oikeushallinnon valtakunnallista tietojärjestelmää koskevan lain soveltamisala on ollut epäselvä. Epäselvyyttä on ollut siitä, mitä tietojärjestelmiä laki koskee ja miten tehtävät jakautuvat tuomioistuinten ja Oikeusrekisterikeskuksen välillä. Tämä on aiheuttanut ristiriitaisia tulkintoja muun muassa siitä, kuka vastaa tuomioistuinten käsittelemiä asioita koskeviin tietopyyntöihin. Tämän vuoksi lain soveltamisalaa koskevaa pykälää on tarpeen selkeyttää. Siitä tulee ilmetä, että laki koskee vain Oikeusrekisterikeskuksen ylläpitämää valtakunnallista tietojärjestelmää. Laki ei sen sijaan koske yksittäisen tuomioistuimen omaa asianhallintajärjestelmää eikä lailla ole vaikutuksia siihen, miten tuomioistuinten ja muiden oikeushallinnon viranomaisten asianhallintajärjestelmissä olevien tietojen tai asiakirjojen julkisuus määräytyy. 

1.2  Tuomioistuimen velvollisuus ilmoittaa ulosottoperusteesta

Tuomioistuinten velvollisuudesta ilmoittaa ratkaisuistaan säädetään laissa tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa eräistä ratkaisuistaan (373/2010, jäljempänä ilmoitusvelvollisuuslaki). Ilmoitusvelvollisuuslaki on yleislaki, jossa säädetään sellaisista tuomioistuinten ilmoitusvelvollisuuksista, joista ei ole säädetty erityislaeissa. Tarkempia säännöksiä viranomaisten ratkaisujen ja ilmoitusten merkitsemisestä on annettu oikeusministeriön asetuksella tietojen merkitsemisestä oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään (1024/2010). Ilmoitusvelvollisuus täytetään pääsääntöisesti merkitsemällä tiedot oikeushallinnon valtakunnalliseen tietojärjestelmään. Asetuksen 3 §:ssä on luettelo niistä erityislaeista, joissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen on toteutettava merkitsemällä tiedot oikeushallinnon valtakunnalliseen tietojärjestelmään. Merkinnän tekemisen tavasta säädetään tietojärjestelmälaissa. Lisäksi Oikeusrekisterikeskus on antanut ohjeistusta merkintöjen tekemisestä.  

Ilmoitusvelvollisuuslain 4 §:ssä säädetään tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa ja tiedottaa ulosottoperusteen muodostavasta ratkaisusta. Sen mukaan tuomioistuimen on ilmoitettava ulosottoviranomaiselle tuomiostaan, turvaamistoimipäätöksestä ja muusta ulosottoperusteesta merkitsemällä tätä koskevat tiedot oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään tietojen välittämiseksi teknisen käyttöyhteyden avulla ulosottoviranomaiselle. Pykälän otsikon sanamuodon ja esitöiden perusteella säännöksen tarkoituksena on varmistaa ulosottoperusteen välittyminen täytäntöönpanoviranomaiselle sähköisesti. 

Ulosottoperusteista säädetään ulosottokaaren (705/2007) 2 luvun 2 §:ssä. Sen mukaan ulosottoperusteita ovat muun muassa tuomioistuimen riita- tai rikosasiassa antama tuomio ja tuomioistuimen antama turvaamistoimipäätös tai pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätös väliaikaisesta vakuustakavarikosta. Turvaamistoimista säädetään pakkokeinolaissa (806/2010). Sen 6 luku koskee vakuustakavarikkoa, josta päättää tuomioistuin (2 §). Väliaikaisesta vakuustakavarikosta voi päättää myös pidättämiseen oikeutettu virkamies (3 §). Luvussa on säännökset esimerkiksi myös vakuustakavarikon kumoamisesta (4 §) ja uudelleen käsittelystä (5 §). Luvun 10 §:n mukaisesti vakuustakavarikon ja väliaikaisen vakuustakavarikon täytäntöönpanosta huolehtivat ulosottoviranomaiset noudattaen soveltuvin osin ulosottokaaren 8 luvun säännöksiä turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanosta. Pakkokeinolaissa ei ole säännöksiä tuomioistuimen ilmoitusvelvollisuudesta koskien turvaamistoimipäätöksiä, vaan niistä ilmoittaminen perustuu ilmoitusvelvollisuuslain edellä mainittuun ulosottoperustetta koskevan säännökseen.  

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on päätöksessään 30.6.2016 (Dnro 1021/4/15) esittänyt, että tuomioistuinten päätöksistä ilmoittamista koskevaa sääntelyä täsmennetään nykyisestä. Päätöksen perusteena on kantelu, jossa on ollut kysymys tuomioistuimen vakuustakavarikon kumoavan turvaamistoimipäätöksen toimittamisesta tiedoksi ulosottoviranomaiselle. Tapauksessa tieto käräjäoikeuden vakuustakavarikon kumoavasta ratkaisusta oli tullut ulosottoviranomaisen tietoon vasta, kun kantelija oli itse toimittanut tuomion ulosottoon. Tiedonkulun ongelmista johtuen kantelijan omaisuus oli ollut takavarikossa noin kahden vuoden ajan, vaikka takavarikko oli jo kumottu.  

Apulaisoikeusasiamiehen käsiteltävänä olleessa tapauksessa on ollut ollut kysymys turvaamistoimen kumoavasta päätöksestä, mitä säännös ei sen sanamuotoa tiukasti tulkiten koske. Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa selostetuista tapahtumatiedoista käy ilmi, että tapauksessa myös vakuustakavarikon kumoamista koskeva tieto on talletettu järjestelmään. Tieto ei kuitenkaan ole välittynyt ulosottoviranomaiselle, koska se on järjestelmän ohjeistuksen mukaisesti talletettu kentälle, jonka tiedot eivät välity muille viranomaisille. Kansalaisten oikeusturvan kannalta on selvää, että niin ulosottoperusteen muodostavan kuin kumoavankin päätöksen tulee välittyä järjestelmässä samalla tavalla. Tällaisen ratkaisusta tiedottaminen ulosottoviranomaiselle ei voi jäädä asianosaisen velvollisuudeksi. Edellä todetun perusteella voimassa olevaa sääntelyä tulee tarkistaa.  

2.1  Laki oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä

Lain soveltamisalaa koskevaa 1 §:ää on syytä selventää, jotta laista käy selvästi ilmi, että se on tarkoitettu koskemaan vain Oikeusrekisterinkeskuksen ylläpitämää valtakunnallista tietojärjestelmää, eikä lailla ole vaikutusta oikeushallinnon viranomaisten kuten tuomioistuinten omien asianhallintajärjestelmien käyttöön tai niihin talletettujen tietojen luovuttamiseen. Tämä koskee myös valmisteilla olevia AIPA- ja HAIPA- tietojärjestelmiä. Uusien tietojärjestelmien käyttöönotto ei vaikuta siihen, miten Oikeusrekisterikeskuksen ja oikeushallinnon viranomaisten väliset tehtävät jakautuvat. Lain soveltamisalan selventämiseksi lain 1 ja 2 §:ää ehdotetaan muutettaviksi siten, että 2 §:n 3 momentissa oleva soveltamisalaa rajaava säännös siirrettäisiin 1 §:n 2 momentiksi.  

Oikeushallinnon valtakunnallinen tietojärjestelmä on siis tietoja välittävä järjestelmä, eikä sitä koskevalla lainsäädännöllä ole vaikutusta tuomioistuinten tai täytäntöönpanoviranomaisten asiakirjojen julkisuuteen, joka määräytyy muun lainsäädännön perusteella. Tietojärjestelmään kirjatut tiedot ovat julkisuuslain salassapitosäännösten perusteella salassa pidettäviä osana tätä järjestelmää. Siten esimerkiksi tuomioistuimelle tehty tietopyyntö, joka koskee tuomioistuimessa vireillä olevaa tai ollutta lainkäyttöasian oikeudenkäyntiasiakirjaa, käsitellään ja ratkaistaan edelleenkin oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuutta koskevien säädösten (370/2007 ja 381/2007) mukaisesti. Vastaavasti syyttäjäviranomaisille tai oikeusaputoimistolle tulleet tiedonsaantipyynnöt ratkaistaan jatkossakin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaisesti.  

2.2  Laki tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa eräistä ratkaisuistaan

Edellä esitetyn perusteella voimassa olevan lain perusteella on ollut epäselvää, miten turvaamistoimipäätöksen kumoavasta ratkaisusta ilmoitetaan ulosottoviranomaiselle. Esityksessä ehdotetaan tarkistettavaksi ilmoitusvelvollisuuslain 4 §:n sanamuotoa siten, että siinä nimenomaisesti säädettäisiin tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa turvaamistoimipäätöksen ja muun ulosottoperusteen lisäksi tällaisen ratkaisun kumoamisesta. Ilmoitusvelvollisuus toteutettaisiin merkitsemällä tätä koskevat tiedot oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään, josta ne välitettäisiin teknisen käyttöyhteyden avulla ulosottoviranomaiselle. Myös pykälän otsikkoa muutettaisiin tätä vastaavasti.  

Perusteltua on, että Oikeusrekisterikeskus tarkistaa myös ilmoitusvelvollisuudesta annettua ohjeistusta ja näin huolehtii siitä, että toimivallanjako eri viranomaisten välillä muodostuu selkeäksi. Ohjeistuksella tulee varmistua siitä, että tuomioistuimet merkitsevät mahdolliset ulosottoperusteen kumoamista koskevat ratkaisut oikeille kentille, jotta ne välittyvät laissa tarkoitetulla tavalla ulosottoviranomaiselle.  

3.1  Taloudelliset vaikutukset

Esityksessä ehdotettujen muutosten tarkoituksena on ainoastaan selkeyttää jo voimassa olevaa lakia eikä niillä tämän vuoksi ole taloudellisia vaikutuksia.  

3.2  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Tietojärjestelmälain soveltamisalan tarkentaminen poistaa aiemman epätietoisuuden tehtävänjaosta tuomioistuinten ja Oikeusrekisterikeskuksen välillä.  

Vastaavasti ilmoitusvelvollisuuslain tarkentamisella varmistetaan se, että jatkossa myös turvaamistoimen tai muun ulosottoperusteen kumoamista koskevat päätökset välittyvät järjestelmässä tuomioistuimista ulosottoviranomaisille.