7.1
Rikoslaki
17 luku Rikoksista yleistä järjestystä vastaan
1 §.Julkinen kehottaminen rikokseen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi viittaussäännöksenä uusi 3 momentti, jonka mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdystä julkisesta kehottamisesta rikokseen säädetään 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja terrorismirikoksiin liittyvästä julkisesta kehottamisesta mainitun luvun 5 e §:ssä.
Viittaussäännöksen tarve korostuisi sen vuoksi, että 34 a luvun uudessa 5 e §:ssä säädettäisiin rangaistavaksi terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen, joka koskisi värväytymistä terroristiryhmään tai mainitussa luvussa rangaistavaksi säädetyn terrorismirikoksen tekemiseen. Julkinen kehottaminen rikokseen ja terroristisessa tarkoituksessa tehty julkinen kehottaminen rikokseen eivät enää koskisi julkista kehottamista terrorismirikosten tekemiseen, vaan niiden tekemiseen kehottamisen rangaistavuus määräytyisi 34 a luvun uuden 5 e §:n mukaan. Uusi pykälä siis syrjäyttäisi terrorismirikoksia koskevana erityissäännöksenä tämän pykälän 1 momentin ja 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan. Kohdan mukaan tulisivat edelleen rangaistaviksi ne kehottamisteot, jotka tehdään terroristisessa tarkoituksessa, jotka ovat omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle, joilla kehotetaan tekemään muu rikos kuin terrorismirikos ja jotka aiheuttavat rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisen vaaran.
34 a luku Terrorismirikoksista
4 §.Terroristiryhmän toimintaan osallistuminen. Pykälään ehdotettavista muutoksista ensimmäisen mukaan pykälän otsikko ja pykälässä rangaistavaksi säädetyn teon rikosnimike muutetaan ”terroristiryhmän toimintaan osallistumiseksi”. Nykyisin pykälä koskee terroristiryhmän toiminnan edistämistä.
Pykälän muutoksista merkittävin koskisi pykälän 1 momentin 4 kohdan muuttamista. Nykyisin kohdassa säädetään rangaistavaksi se, että tekijä edistääkseen terroristiryhmän 1, 1 a tai 2 §:ssä tarkoitettua rikollista toimintaa taikka tietoisena siitä, että hänen toimintansa edistää sitä, hoitaa terroristiryhmän tärkeitä taloudellisia asioita tai antaa ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeitä taloudellisia tai oikeudellisia neuvoja. Viitatuissa pykälissä säädetään rangaistaviksi terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos ja terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu. Muutetun kohdan mukaan terroristiryhmän toimintaan osallistumisena rangaistavaa olisi terroristiryhmän mainitun rikollisen toiminnan kannalta olennaisen tehtävän hoitaminen.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan soveltamisalan piiriin jäisivät edelleen terroristiryhmän tärkeiden taloudellisten asioiden hoitaminen ja ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeiden taloudellisten tai oikeudellisten neuvojen antaminen, mutta niitäkin koskisi kohdan muutetun sanamuodon mukaisesti rangaistavuuden edellytyksenä se, että sellaisten asioiden hoitaminen tai neuvojen antaminen katsotaan olennaiseksi tehtäväksi. Tämä ei kuitenkaan aiheuttaisi rangaistavuuden edellytysten tiukkenemista kyseisten tekotapojen kohdalla, koska ”olennainen tehtävä” käytännössä kattaisi nykyisin pykälän 1 momentin 4 kohdan piiriin kuuluvat toimet.
Pykälän 1 momentin 4 kohdassa ei kuvattaisi yksityiskohtaisesti sen soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä. Sellainen kuvaaminen ei ole mahdollista senkään vuoksi, että terroristiryhmien toimintatavat ja niiden tekemiä terrorismirikoksia edistävät toimet voivat olla varsin monenlaisia ja ne voivat muuttua ajan kulumisen myötä. Sen sijaan tehtävää kuvattaisiin rangaistussäännöksessä sen merkityksellisyyteen ja luonteeseen viittaavalla tunnusmerkillä edellyttämällä, että kysymyksessä ovat nimenomaan terroristiryhmän momentin johdantokappaleessa mainitun rikollisen toiminnan kannalta olennaiset tehtävät. Muutetun kohdan piiriin kuuluisi kaikkien sellaisten terroristiryhmän rikollisten päämäärien kannalta merkityksellisten tehtävien hoitaminen, jotka konkreettisesti edistävät tai auttavat terroristiryhmän tavoitteena olevien tai sen jo suunnittelemien 1, 1 a tai 2 §:ssä tarkoitettujen rikosten tekemistä tai muuten vaikuttavat myönteisesti terroristiryhmän rikollisiin toimintamahdollisuuksiin ja tavoitteenasetteluun, ja ovat näin edistävästi vaikuttamassa terroristiryhmän edustaman toiminnan vaarallisuuteen.
Pykälän 1 momentin 4 kohdassa puhuttaisiin peruskäsitteenä tehtävästä erityisesti sen vuoksi, että usein kohdan mukainen toimintaan osallistumisteko jatkuisi jonkin aikaa. Kohdan mukainen tehtävä voisi kuitenkin olla myös yksittäinen ja lyhytkestoinen ja liittyä esimerkiksi terroristiryhmän tulevan yksittäisen terrori-iskun tekemiseen. Kohdan soveltamisalaan kuuluvat tietyn henkilön tehtävät voisivat myös vaihtua ja seurata toisiaan terroristiryhmän tarpeiden mukaisesti. Lisäksi olennainen tehtävä voisi muodostua useamman osatehtävän muodostamasta kokonaisuudesta.
Pykälän 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu tehtävän hoitaminen edellyttäisi aktiivista toimimista terroristiryhmän terroristisen rikollisen tavoitteen edistämiseksi. Riittävää rangaistusvastuun syntymiseksi ei olisi se, että henkilö on passiivisesti jossakin muodollisessa asemassa terroristiryhmässä tai että hänen hoidettavakseen on annettu tehtävä, jonka mukaisia toimia hän ei kuitenkaan tosiallisesti tee. Käytännössä muodollisiin asemiin terroristiryhmissä kuitenkin liittyy yleensä se, että henkilö tosiasiallisesti toimii jossakin jäljempänä käsiteltävässä tai siihen rinnastettavassa tehtävässä ja näin ollen kohdan tarkoittamalla tavalla myös toimii olennaisessa tehtävässä.
Myös pykälän 1 momentin muutettua 4 kohtaa koskisi momentin johdantokappaleessa asetettu tahallisuusvaatimus, jonka mukaan terroristiryhmän toimintaan osallistumisen rangaistavuus edellyttää sitä, että tekijän tarkoituksena on edistää terroristiryhmän 1, 1 tai 2 §:ssä tarkoitettua toimintaa tai että hän tietää toimintansa edistävän sitä. Kohdassa tarkoitettuun tekoon ei siis syyllistyisi esimerkiksi henkilö, jota terroristiryhmä käyttää hyväkseen välikappaleenaan niin, että hän ei ole tietoinen oman toimintansa liittymisestä terroristiryhmään tai jolla muuten ei ole käsitystä oman toimintansa merkityksestä osana terroristiryhmän toiminnan kokonaisuutta.
Olennaisen tehtävän tulisi palvella nimenomaan terroristiryhmän terroristisia rikollisia tavoitteita. Terroristiryhmällä tarkoitetaan 6 §:n 2 momentin määritelmän mukaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen 1 tai 1 a §:ssä tarkoitettuja rikoksia eli terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia. Terroristiryhmän määritelmä soveltuu joustavasti terroristijärjestöjen alueellisiin tai pienempiinkin osiin ja soluihin sekä järjestöistä kokonaan erillisiin yksittäisiin ryhmiin. Terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä edistävien muiden terrorismirikosten tavoin kysymyksessä olevan olennaisen tehtävän hoitamisen rangaistavuus ei edellyttäisi sitä, että olennaista tehtävää hoitavalla henkilöllä on jo tehtävää hoitaessaan tiedossaan sellainen tulevaisuudessa tehtävä terrori-isku tai muu terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, joka on yksityiskohtaisesti yksilöity esimerkiksi tekoajan, teon kohteen, tekopaikan tai muun vastaavan seikan suhteen.
Pykälän 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen olennaisten edistämistehtävien kirjo voi olla laaja. Edellä jaksossa 2.3.1 on jo selostettu eräitä muutetun kohdan soveltamisalaan keskeisesti kuuluvia toimia. Kysymykseen tulee edellä jo todettujen tärkeiden taloudellisten asioiden hoitamisen ja erittäin tärkeiden taloudellisten tai oikeudellisten neuvojen antamisen lisäksi esimerkiksi osallistuminen terroristiryhmän aseelliseen toimintaan. Luvun 4 a ja 4 b §:ssä jo säädetään rangaistavaksi esimerkiksi se, että annetaan aseellista koulutusta tarkoituksessa edistää 1, 1 a tai 2 §:ssä tarkoitettua rikollista toimintaa ja otetaan aseellista koulutusta tarkoituksessa tehdä 1 §:n 1 momentin 2−8 kohdassa tai 2 momentissa taikka 1 a tai 2 §:ssä tarkoitettu rikos. Tällaista koulutuksen antamista ja ottamista voi tapahtua myös terroristiryhmän toiminnassa. Tämän esityksen mukaisen terroristiryhmän toimintaan osallistumisen tavoin koulutuksen antamisen tai ottamisen rangaistavuus ei edellytä, että terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos tehdään tai että sellainen rikos on yksilöity koulutuksen antamisen tai ottamisen vaiheessa. Nyt muutettavan 1 momentin 4 kohdan mukaista olennaisen tehtävän hoitamista olisi sellainen osallistuminen terroristiryhmän aseelliseen toimintaan, joka ei ole terrori-iskun tekemiseen liittyvää aseen käyttämistä ja joka ei ole erikseen rangaistavaa 4 a §:n mukaisena koulutuksen antamisena tai 4 b §:n mukaisena kouluttautumisena terrorismirikoksen tekemistä varten. Kysymys voi tällöin olla esimerkiksi aseellisesta partioinnista tai vartioinnista terroristijärjestön hallussa olevan paikan tai alueen turvaamiseksi taikka järjestön aseellisen voiman osoittamisesta paikallisen väestön alistamiseksi tai uusien henkilöiden värväämiseksi järjestöön.
Momentin 1 kohdassa jo rangaistavaksi säädetystä terroristiryhmän varustamisesta esimerkiksi räjähteillä tai aseilla erotettava erillinen olennainen tehtävä on terroristiryhmän aseistuksen toimintakunnosta tai muusta varustehuollosta huolehtiminen taikka muu vastaava ryhmän toimintavalmiudesta huolehtiminen. Terroristiryhmän terroristisen rikollisen tavoitteen saavuttamista olennaisesti edistävä tehtävä voi myös olla ryhmän toimintaan liittyvä ideologinen tai uskonnollinen koulutus, jolla oikeutetaan terrorismirikosten tekemistä ja kannustetaan niiden tekemiseen. Tällainen koulutustehtävä voi olla myös lapsiin kohdistuvaa tarkoituksessa kasvattaa heistä tulevaisuudessa tehtävien terrorismirikosten tekijöitä.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan piiriin kuuluisi myös terroristiryhmän sisällä tapahtuva huolehtiminen yleisistä terroristiryhmän rikollisen toiminnan ylläpitämiseen ja käynnissä pitämiseen liittyvistä toimista, jotka voivat muun ohessa liittyä terroristiryhmän hallintoon, varojen hankinnan organisoimiseen tai logistiikkaan (esimerkiksi terroristiryhmän ruoka- ja vesihuollosta huolehtiminen). Kysymys voisi olla myös esimerkiksi terroristiryhmän viestintä- tai yhteydenpitopalveluiden luomisesta, ylläpidosta ja salausteknologiasta huolehtimisesta sekä tietoteknologian käyttöön tarvittavien salasanojen ja käyttäjätunnusten oikeudettomasta hankkimisesta terroristiryhmälle.
Muutettavassa kohdassa tarkoitetun olennaisen tehtävän hoitaminen voisi ilmetä myös muiden rikosten kuin terrorismirikosten tekemisenä tarkoituksessa edistää terroristiryhmän 1,1 a tai 2 §:ssä tarkoitettua rikollista toimintaa. Tällaisina rikoksina voisivat tulla kysymykseen esimerkiksi terroristiryhmän terroristista rikollista toimintaa palvelevat väärennysrikokset, tietoverkkorikokset ja erilaiset terroristiryhmän varainhankintaa palvelevat varallisuuteen kohdistuvat rikokset.
Pykälän 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna olennaisena tehtävänä ei voitaisi puolestaan pitää esimerkiksi pelkästään oleskelua terroristiryhmän hallitsemissa tiloissa tai hallitsemalla alueella tai avioitumista terroristiryhmään kuuluvan kanssa taikka sitä, että henkilö ainoastaan toimii tavanomaisissa omaa perhettään palvelevissa kotitaloustehtävissä taikka huolehtii lapsistaan tai muiden lapsista. Mainitun kaltaisesta henkilön yksityiselämän piiriin kuuluvasta ja muusta tavanomaisesta rankaisemattomasta toiminnasta olisi erotettava terroristiryhmää ja sen useita jäseniä laajemmin palvelevat rikollisen toiminnan kannalta olennaiset tehtävät, joiden voidaan katsoa merkitsevän terroristiryhmän jäsenten toimintavalmiudesta huolehtimista.
Omat rajansa tekojen säätämiselle terrorismirikoksiksi ja terrorismirikoksia koskevien rangaistussäännösten soveltamiselle asettaa kansainvälinen humanitaarinen oikeus. Terroristiryhmän toimintaan osallistumisen rangaistavaksi säätämiseen ja rangaistussäännöksen sisältöön liittyy olennaisesti terrorismirikosdirektiivi, jonka 4 artiklan b alakohta edellyttää puitepäätöksen tavoin sellaisen osallistumisen säätämistä rangaistavaksi. Terrorismirikosdirektiivin johdantokappaleen 37 mukaan direktiivillä ei säädellä sellaisia kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa määriteltyjä aseellisten joukkojen toimia aseellisen selkkauksen aikana, joihin sovelletaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta, eikä valtion puolustusvoimien toimia silloin, kun ne suorittavat virallisia tehtäviään, sikäli kuin niihin sovelletaan kansainvälisen oikeuden muita sääntöjä. Terrorismirikosdirektiivin johdantokappaleen 38 mukaan puolueettomien, kansainvälisessä oikeudessa, mukaan lukien kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa, tunnustettujen humanitaarisen avun järjestöjen toimittama humanitaarinen apu ei kuulu direktiivin soveltamisalaan.
Vastaavanlaiset terrorismirikoksia koskevat kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen liittyvät soveltamisalan rajaukset ovat aikaisemmin todetun mukaisesti johdettavissa muistakin terrorismirikoksia koskevista Suomea sitovista velvoitteista kuten useista YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmista ja Euroopan neuvoston yleissopimuksen 26 artiklan 4 ja 5 kappaleesta, jotka kappaleet pitkälti vastaavat terrorismirikosdirektiivin johdantokappaletta 37. Kysymys on muutenkin Suomea yleisesti sitovien kansainvälisen oikeuden velvoitteiden noudattamisesta. Humanitaarista avustustoimintaa konfliktialueilla säännellään I ja IV Geneven sopimuksessa ja Geneven sopimusten I ja II lisäpöytäkirjassa.
Avustustoimiin voivat kohdevaltion luvalla ryhtyä sekä valtiot että puolueettomat humanitaariset järjestöt. Geneven sopimusten I lisäpöytäkirjan kommentaarissa on eritelty tarkemmin niitä kriteereitä, joiden nojalla avustustoimintaa pidetään puolueettomana ja humanitaarisena. Toiminnan humanitaarinen luonne edellyttää, että sen tavoitteena on avustaa siviiliväestöä sopimuksissa määritellyllä tavalla. Toiminnan puolueettomuus puolestaan edellyttää, että apua jaetaan ilman perusteetonta erottelua (syrjimättömyyden periaate) ja todellisen tarpeen mukaan (suhteellisuusperiaate). Erottelua saa tehdä vain puhtaasti humanitaarisin perustein tai aineellisten, esimerkiksi maantieteellisten esteiden vuoksi. Erityisryhmien kuten lasten tai vammaisten erityistarpeiden huomioon ottamista ei pidetä perusteettomana erotteluna.
Avustushenkilöstöllä on oikeus tarjota aseellisen konfliktin oloissa avun tarpeessa olevalle siviiliväestölle muun muassa elintarvikkeita, lääkintätarvikkeita sekä hoitoa haavoittuneille ja sairaille. Määräykset kattavat sekä valtioidenväliset aseelliset konfliktit ja miehitystilanteet että valtioidenvälistä luonnetta vailla olevat konfliktit. Puolueetonta ja humanitaarista avustustoimintaa harjoittavat henkilöt nauttivat tämän toimintansa osalta Geneven sopimuksiin tai lisäpöytäkirjoihin perustuvaa suojelua. Lääkintätehtäviä koskee I lisäpöytäkirjan 16 artikla, jonka mukaan ketään ei voida rangaista lääkintäetiikan mukaisten lääkintätehtävien hoitamisesta. Rankaisemisen kieltoon ei vaikuta se, kenen hyväksi lääkintätehtäviä hoidetaan.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaisiin tekoihin ei voida olettaa liittyvän merkittäviä rajanveto-ongelmia suhteessa kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen tai muihin terrorismirikoksia lähellä oleviin rikoksiin, kun otetaan huomioon aikaisemmin todettu siitä, minkälaisia olennaisia tehtäviä kohdan soveltamisalaan kuuluisi. Näille tehtäville tunnusomaista olisi niiden terroristiryhmän nimenomaan rikollisia tavoitteita konkreettisesti hyödyttävä luonne. Nämä tehtävät myös erottaisi kansainvälisen humanitaarisen oikeuden avustustoimista ja muista rikoksista terrorismirikoksille tyypillisesti tekijän tarkoitus tai tietoisuus. Kohdan mukaisista toimista rangaistaisiin sitä, jonka tarkoituksena on edistää terroristiryhmän 1, 1 a tai 2 §:ssä tarkoitettua rikollista toimintaa tai jonka tieten hänen toimintansa edistää sitä. Tällainen tekijän tarkoitus tai tietoisuus yleensä puuttuu humanitaariseen avustustoimintaan osallistuvalta.
Pykälän 1 momentin muiden kohtien tavoin 4 kohdan mukaisten tekojen rangaistavuus ei edellyttäisi sitä, että terroristiryhmän toiminnassa tehdään 1, 1 a tai 2 §:ssä tarkoitettu rikos tai sen rangaistava yritys. Jos sellainen rikos tehdään ja jos terroristiryhmän toimintaan osallistuneen henkilön teko on riittävän kiinteässä yhteydessä sellaisen rikokseen, momentin lopun mukaisesti terroristiryhmän toimintaan osallistunut voitaisiin tuomita sellaisen rikoksen tekijänä tai rikokseen osallisena. Erityisesti 5 luvun 6 §:n mukaisen avunannon osalta on huomattava, että rangaistavaksi avunannoksi kelpaavat hyvin moninaiset toisen henkilön rikosta edistävät toimet. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan avunannosta tuomitaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muulla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan soveltamisalan laajentaminen laajentaisi myös eräiden muiden tämän luvun rangaistussäännösten soveltamisalaa. Tämä koskisi 5 §:n 1 momenttia ja 5 c §:n 1 momenttia, joiden mukaan rangaistavaa terrorismirikoksen rahoittamisena ja matkustamisena terrorismirikoksen tekemistä varten on myös 4 §:n mukaisten tekojen rahoittaminen ja niiden tekemistä varten matkustaminen.
Terroristiryhmän toiminnan edistämisestä ja tämän esityksen mukaisesta terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta tuomitaan vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kahdeksan vuotta. Rangaistuksen määräämiseen liittyen myös 1 momentin muutetun 4 kohdan osalta pitäisi paikkansa se, mitä pykälän säätämisen yhteydessä on todettu (HE 188/2002 vp, s. 55). Rangaistusta momentin mukaisista teoista mitattaessa on otettava huomioon se, että rangaistus toimintaan osallistumista on oikeassa suhteessa mahdollisesta pääteosta tai varsinkin avunannosta siihen tuomittavaan rangaistukseen. Toimintaan osallistuminen on etäämmällä itse rikoksesta kuin avunanto. Jos päärikosta ei ole tehty, on rangaistusta toimintaan osallistumisesta mitattaessa pyrittävä arvioimaan, minkälaiseen rikokseen ryhmän toiminta tähtäsi, ja pyrittävä suhteuttamaan toimintaan osallistumisesta tuomittava rangaistus siihen rangaistukseen, joka tällaisesta täytetystä rikoksesta olisi voitu tuomita. Pykälän sallimat ankarimmat rangaistukset tulevat siis kysymykseen siinä todennäköisesti harvinaisessa tilanteessa, että on tehty hyvin ankarasti rangaistava 1 §:n mukainen terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, mutta ryhmän toimintaan osallistunutta ei voida tuomita tällaisen rikoksen tekijänä tai siihen muuten osallisena.
Pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentin 4 kohdassa säädetään oikeudellisesta neuvonnasta, ei koske rikoksen esitutkintaan tai tuomioistuinkäsittelyyn taikka rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvää oikeudellisen avustajan tai asiamiehen tehtävien hoitamista. Koska mainittua kohtaa muutettaisiin niin, että siinä ei enää erikseen mainittaisi oikeudellisten neuvojen antamista, momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti. Tämä toteutettaisiin poistamalla momentista sanat ”oikeudellisesta neuvonnasta”.
5 §.Terrorismirikoksen rahoittaminen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että luvun uudessa 5 e §:ssä rangaistavaksi säädettävä terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen lisätään niiden rikosten joukkoon, joiden rahoittaminen on terrorismirikoksen rahoittamista. Momentin muutetun sanamuodon mukaan terrorismin rahoittamisesta tuomittaisiin se, joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan jotakin 1, 1 a, 2−4, 4 a−4 c tai 5 c−5 e §:ssä tarkoitettua rikosta.
Pykälän 1 momentin esitöiden (HE 18/2014 vp, s. 29/II) mukaisesti rangaistuksen tuomitseminen terrorismirikoksen rahoittamisesta ei edellyttäisi, että rahoittamisen kohteena oleva terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen on yksityiskohtaisesti yksilöity esimerkiksi tekoajan tai -paikan suhteen. Myöskään rahoittamisen kohteena olevan kehottamisrikoksen tekotavan ei tarvitsisi olla yksilöity, kunhan kysymys on ehdotettavan 5 e §:n tunnusmerkistössä kuvatusta rikollisesta toiminnasta.
Pykälän 1 momentissa säädetään rangaistavaksi myös 4 §:ssä tarkoitetun rikoksen eli tämän esityksen mukaisen terroristiryhmän toimintaan osallistumisen rahoittaminen. Mainitun pykälän 1 momentin 4 kohdan soveltamisalan laajentamisesta seuraisi, että myös kohdan mukaisten uusien tekojen rahoittaminen tulisi rangaistavaksi terrorismirikoksen rahoittamisena.
Edellä on jo jaksossa 4.1.3 käsitelty sitä, että terrorismirikoksen rahoittamisen kahdeksan vuoden enimmäisrangaistus on merkittävästi korkeampi kuin terrorismirikoksiin liittyvän julkisen kehottamisen kahden vuoden enimmäisrangaistus tulisi olemaan. Viimeksi mainitusta rikoksesta voitaisiin tuomita myös sakkoa. Terrorismirikoksen rahoittamisen vähimmäisrangaistus on neljä kuukautta vankeutta.
Terrorismirikoksen rahoittamisen rangaistusasteikon on oltava laaja, koska rahoitettavat terrorismirikokset vaihtelevat merkittävästi vakavuudeltaan. Edellä todetun mukaisesti aikaisemmissa hallituksen esityksissä on korostettu rahoittamisrikoksen rangaistuksen suhteuttamista rangaistusta määrättäessä siihen, kuinka vakavaa terrorismirikosta rahoitetaan. Aikaisemmissa esityksissä on myös nostettu esiin vähäisiä rahoittamisrikoksia koskien mahdollisuus tuomita rangaistusasteikko alittaen tai jättää rangaistukseen tuomitsematta. Tämä liittyy erityisesti siihen, että terrorismirikoksen rahoittamisen tunnusmerkistö ei edellytä annettavilta tai kerättäviltä varoilta vähimmäismäärää. Tällaiset 6 luvun mahdollistamat ratkaisut on kuitenkin tarkoitettu käytettäviksi vain poikkeustilanteissa.
5 c §.Matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että luvun uudessa 5 e §:ssä rangaistavaksi säädettävä terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen lisättäisiin niiden terrorismirikosten joukkoon, joiden tekemiseksi momentissa tarkoitettu rangaistavaksi säädetty matkustaminen voidaan tehdä. Momentin muutetun sanamuodon mukaan se, joka matkustaa toiseen valtioon tehdäkseen siellä 1, 1 a, 2−4, 4 a−4 c, 5, 5 a, 5 b tai 5 e §:ssä tarkoitetun rikoksen, olisi tuomittava, jollei teko ole jonkin mainitun pykälän mukaan rangaistava, matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Pykälän 1 momentin soveltamisalan kannalta merkityksellisiä ovat edelleen sen säätämisen ja muuttamisen yhteydessä esitetyt näkökohdat (HE 93/2016 vp, s. 36 ja 37 sekä HE 30/2018 vp, s. 104 ja 105). Niistä esimerkiksi ilmenee, että myöskään matkustamisrikoksen kohteena olevan rikoksen ei tarvitse olla yksityiskohtaisesti yksilöity. Tämä koskisi myös matkustamista terrorismirikoksiin liittyvän julkisen kehottamisen tekemiseksi. Kun momentissa säädetään rangaistavaksi matkustaminen 4 §:ssä tarkoitetun rikoksen eli tämän esityksen mukaisen terroristiryhmän toimintaan osallistumisen tekemiseksi, rangaistavaksi tulisi myös matkustaminen mainitun pykälän 1 momentin 4 kohdan laajentamisesta aiheutuvien uusien tekojen tekemiseksi.
5 e §.Terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen. Pykälässä ehdotetaan uutena terrorismirikoksena säädettäväksi rangaistavaksi terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen. Pykälän 1 momentin mukaan se, joka joukkotiedotusvälinettä käyttäen tai julkisesti väkijoukossa taikka yleisesti tietoon saatetussa kirjoituksessa tai muussa esityksessä kehottaa tai houkuttelee värväytymiseen terroristiryhmään tai tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemiseen siten, että kehotus tai houkuttelu on omiaan aiheuttamaan värväytymisen tai terrorismirikoksen tekemisen, olisi tuomittava terrorismirikokseen liittyvästä julkisesta kehottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Pykälän 1 momentista tulisi julkista kehottamista terrorismirikosten tekemiseen koskeva erityissäännös. Julkisesta kehottamisesta muiden rikosten kuin 34 a luvussa rangaistaviksi säädettyjen terrorismirikosten tekemiseen säädettäisiin 17 luvun 1 §:n 1 momentissa ja tämän luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa. Uusi rangaistussäännös poikkeaisi mainituista kahdesta muusta lainkohdasta siinä, että kehottamisrikoksen rangaistavuus ei tässä tapauksessa edellyttäisi kehotuksesta seuraavaa terrorismirikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisen vaaraa. Sellaista konkreettista vaaraa ei edellytettäisi myöskään terroristiryhmään värväytymistä koskevan julkisen kehottamisen suhteen. Rangaistusvastuun syntymiseksi riittäisi pykälän 1 momentin mukaan se, että kehotus tai houkuttelu on omiaan aiheuttamaan värväytymisen tai terrorismirikoksen tekemisen.
Pykälän 1 momentin soveltamisalan kannalta merkityksellisiä ovat 17 luvun 1 §:n perustelut (HE 6/1997 vp, s. 110−112), joihin uuden rangaistusäännöksen perustelut seuraavassa osittain perustuvat.
Pykälän 1 momentissa tarkoitetuista joukkotiedotusvälineistä nykypäivänä käytännössä merkityksellisimpiä ovat viestien, tietojen ja ilmoitusten välittämiseen tarkoitetut ja momentissa tarkoitettujen kehotusten esittämiseen soveltuvat sähköiset viestintävälineet, erityisesti internet ja alati kehittyvät sosiaalisen median väylät. Joukkotiedotusvälineiden piiriin kuuluvat myös perinteisemmät viestinnän välineet kuten sanoma- ja aikakauslehdet, televisio ja radio sekä laajalle ja yksilöimättömälle vastaanottajajoukolle jaetut lehtiset ja muut vastaavat painotuotteet. Sähköisen viestintävälineen joukkotiedotusluonne ei riipu lähetysten luvallisuudesta tai luvattomuudesta. Joukkotiedotusvälineestä ei ole kysymys, jos vain rajoitettu henkilöpiiri voi vastaanottaa lähetettyjä viestejä. Joukkotiedotusvälineitä eivät ole myöskään erilaiset yhteisöjen sisäiset tietoverkot tai vastaavat viestinnän väylät.
Julkisesti väkijoukossa tapahtuvana kehottamisena pidetään sellaista lausumaa, joka on luvultaan ja kokoonpanoltaan määräämättömän henkilöjoukon kuultavissa julkisessa tai yksityisessä tapahtumapaikassa. Yleisesti tietoon saatetusta kirjoituksesta tai muusta esityksestä voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun kirjoitus jaetaan suureen joukkoon asuntoja, joita ei ole jollakin perusteella rajoitettu taikka kun se jaetaan yleisölle esimerkiksi kaupungin kaduilla tai kiinnitetään luettavaksi paikkaan, jossa monet rajoitettuun ryhmään kuulumattomat henkilöt voivat sen lukea.
Pykälän 1 momentin mukaan tekotapoina olisivat 17 luvun 1 §:n 1 momentissa rangaistavaksi säädetyn julkisen kehottamisen tekotapoja vastaavasti kehottaminen ja houkutteleminen. Näistä tekotavoista kehottaminen on suorasukaisempaa yllytyksen tyyppistä toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan niin, että kehotuksen tietoonsa saanut henkilö värväytyy terroristiryhmään tai tekee tietyn terrorismirikoksen. Houkutteleminen on puolestaan pikemminkin taivuttelua taikka sellaista värväytymisen tai tietyn terrorismirikoksen tekemisen puolesta puhuvaa toimintaa, jossa värväytyminen tai terrorismirikoksen tekeminen esitetään perusteltuna ja tavoiteltavana tekona.
Tässä tarkoitetun julkisen kehottamisen kohteena voisi olla niin terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten, erityisesti terrori-iskujen, kuin niiden tekemistä edistävien rikoslain 34 a luvussa rangaistaviksi säädettyjen terrorismirikosten tekeminen (esimerkiksi ryhtyminen terrorismirikosten rahoittamiseen, terrorismirikoksiin liittyvän koulutuksen antamiseen tai ottamiseen taikka terrorismirikoksiin liittyvään värväystoimintaan). Kehottaminen terroristiryhmään värväytymiseen voisi samalla pitää sisällään kehotuksen jonkin tai joidenkin terrorismirikosten tekemiseen terroristiryhmän toiminnassa tai värväytymiskehotus voisi suorastaan ilmetä kehotuksena tehdä terrorismirikoksia ryhmän toiminnassa.
Koska terrorismirikoksiin liittyvän julkisen kehottamisen olisi oltava omiaan aiheuttamaan värväytyminen tai terrorismirikoksen tekeminen, pykälän 1 momentissa tarkoitettua rangaistavaa kehottamista tai houkuttelemista ei olisi sellaisten lausumien esittäminen, joita ei lausuman antajasta tai muista asiayhteydestä ilmenevistä syistä johtuen ole aihetta pitää vakavasti otettavina tai muutenkaan kehotuksen noudattamiseen johtavina. Julkisen kehotuksen olisi oltava sisällöltään sen luonteinen, että sillä voidaan olettaa olevan kehottajan tarkoittamaa vaikutusta joihinkin vastaanottajiinsa. Tällaista vaikutuksen tavoittelua ja terrorismirikoksiin liittyvän julkisen kehottamisen edellyttämää kehottajan tahallisuutta ei yleensä liity esimerkiksi taiteellisissa tai tieteellisissä yhteyksissä tai tiedonvälityksessä esitettyihin lausumiin, jotka voivat sisältyä esityksen dialogiin tai toisten henkilöiden esittämien lausumien toistamiseen tai esiin tuomiseen. Rangaistusvastuu ei edellyttäisi, että julkisen kehotuksen seurauksena joku esimerkiksi lausumiensa tai muun käyttäytymisensä perusteella ryhtyy valmistautumaan terroristiryhmään värväytymiseen tai terrorismirikoksen tekemiseen.
Kehotuksen varteenotettavuus voisi selkeästi ilmetä jo pelkästään kehotuksen sisällöstä erityisesti tilanteissa, joissa kehotetaan terrori-iskujen tekemiseen. Kehotuksen vaikuttavuutta voivat kuitenkin edistää myös kehotuksessa käytettyjen sanamuotojen ja ilmaisujen lisäksi kehotuksen esittämisen olosuhteet muuten. Kehotuksen sisältämään viestiin on saatettu liittää terroristista propaganda-aineistoa tai linkkejä sellaiseen aineistoon taikka kehotus on saatettu esittää sellaista aineistoa sisältävillä sivustoilla. Kehotuksen esittäjällä saattaa myös olla sellainen uskonnollinen tai muuten johonkin tehtävään perustuva asema tietyssä yhteisössä, että hänen lausumillaan on erityistä painoarvoa.
Rangaistavuuden piiriin ei kuuluisi sellainen terrorismin ihannointi (esimerkiksi terroristijärjestön tunnusten tai muun vastaavan sitä koskevan materiaalin esillä pitäminen tai julkisuuteen tuominen), josta puuttuisi säännöksen nimenomaan edellyttämä kehottaminen tai houkutteleminen värväytymiseen tai terrorismirikoksen tekemiseen. Muiden terrorismirikosten tekemistä edistävien tekojen tavoin terrorismirikoksiin liittyvän julkisen kehottamisen rangaistavuus ei edellyttäisi, että kehottamisen tai houkuttelun kohteena oleva terrorismirikos olisi yksityiskohtaisesti määritelty tekoajan, tekopaikan tai tekotavan suhteen. Teon rangaistavuuden kannalta riittävää olisi esimerkiksi se, että julkisesti kehotetaan antamaan tai ottamaan terroristista koulutusta tai antamaan rahaa terroristiryhmälle.
Pykälän 1 momentin mukaisen julkisen kehottamisen tarkoituksena oleva värväytyminen terroristiryhmään tarkoittaisi sitä, että henkilö tulee kuulumaan niiden henkilöiden piiriin, jotka toimivat 6 §:n 2 momentin määritelmän mukaisessa terroristiryhmässä terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemiseksi tai jotka muuten osallistuvat ryhmään liittyvään rikolliseen terroristiseen toimintaan. Viimeksi mainittu voi ilmetä paitsi 3 ja 4 §:ssä tarkoitettuna terroristiryhmän johtamisena ja terroristiryhmän toimintaan osallistumisena, myös muiden terrorismirikosten tekemisenä ryhmän toiminnassa (esimerkiksi ryhmän puitteissa tapahtuva koulutuksen antaminen ja ottaminen terrorismirikoksen tekemistä varten sekä värväys terrorismirikoksen tekemiseen). Myös kehottamisrikoksen yhteydessä 6 §:n 2 momentin terroristiryhmän määritelmä kattaa terroristijärjestöjen alueelliset tai pienemmätkin osat ja solut sekä terroristijärjestöistä erilliset yksittäiset ryhmät.
Tämän luvun 4 c §:ssä rangaistavaksi säädetystä väen värväämisestä terroristiryhmään tiettyjen terrorismirikosten tekemisen tarkoituksessa terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen eroaisi siinä, että 4 c §:ssä tarkoitetusta varsinaisesta värväysrikoksesta poiketen terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen kohdistuisi laajaan ja yksilöimättömään henkilöjoukkoon. Kehottamisrikos ei myöskään edellyttäisi vähintäänkin sellaista yrittämiseen sisältyvää vaaraa värväyksen onnistumisesta, jota 4 c § edellyttää. Näitä näkökohtia korostaisi myös kysymyksessä olevan kahden rikoksen rangaistusasteikkojen merkittävä poikkeaminen toisistaan. Värväyksestä terrorismirikoksen tekemiseen tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Mainitulla värväysrikoksella on kohde, mikä tekee siitä merkittävästi terrorismirikoksiin liittyvää julkista kehottamista paheksuttavamman ja vaarallisemman rikoksen.
Terrorismirikoksiin liittyvän julkisen kehottamisen rangaistavaksi säätämisellä pyrittäisiin vaikuttamaan aikaisessa vaiheessa terrorismirikoksia estävästi. Tämän vuoksi rangaistavia olisivat sellaiset kehottamisteot, jotka ovat omiaan aiheuttamaan terroristiryhmään värväytymisen tai terrorismirikosten tekemisen. Pykälän 1 momentin soveltamisalaan kuuluisivat kuitenkin myös ne tapaukset, joissa kehotuksen seurauksena joku sen kohteena ollut henkilö on ryhtynyt toimenpiteisiin, ja lähtökohtaisesti myös nekin tapaukset, joissa kyseinen henkilö on kehotuksen seurauksena tehnyt terrorismirikoksen tai sen rangaistavan yrityksen. Viimeksi mainituissa tilanteissa kehottajaan saattaa kuitenkin soveltua yllytystä koskeva 5 luvun 5 §, mihin liittyisi tämän pykälän 2 momentti. Joka tapauksessa henkilön ryhtyminen terrorismirikoksen tekemiseen liittyviin toimenpiteisiin kehotuksen seurauksena yleensä osoittaisi, että julkinen kehottaminen on ollut omiaan aiheuttamaan terroristiryhmään värväytymisen tai terrorismirikoksen tekemisen.
Sama henkilö voi esittää useita ehdotettavassa rangaistussäännöksessä tarkoitettuja julkisia kehotuksia. Tällaisissa tilanteissa erityisesti kehottamistekojen ajallinen yhteys sekä toisaalta kehotusten sisällön samanlaisuus tai toisaalta kehotusten sisällön selkeä toisistaan poikkeaminen olisivat keskeisiä seikkoja arvioitaessa sitä, katsotaanko henkilön menettelyllään syyllistyneen yhteen vai useampaan terrorismirikoksiin liittyvään julkiseen kehottamiseen.
Terrorismirikoksiin liittyvän julkisen kehottamisen tapahtuessa terroristiryhmän toimintaan liittyvänä rikoksentekijä saattaa samalla menettelyllään syyllistyä siihen terroristiryhmän toimintaan osallistumiseen, joka tässä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi 4 §:n 1 momentin 4 kohdassa. Tuolloin tekijä tuomittaisiin ainoastaan ankarammin rangaistavasta osallistumisrikoksesta. Tällainen tekojen yhtyminen voisi liittyä erityisesti pitkäkestoiseen yhdeksi kehottamisrikokseksi katsottavaan toimintaan.
Mitä kauempana terrorismirikos on terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemisestä, sitä enemmän rikosta koskevan rangaistussäännöksen soveltamisessa on kiinnitettävä huomiota oikeusturvanäkökohtiin. Tämä koskee myös rangaistavaksi ehdotettavaa terrorismirikoksiin liittyvää julkista kehottamista. On huolehdittava siitä, että kukaan ei päädy liian kevyin perustein epäillyn tai syytetyn asemaan. Esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 2 momentti edellyttää, että esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa selvitettävä esitutkinnan aloittamisen edellytysten olemassaolo niin, että ketään ei aiheettomasti aseteta rikoksesta epäillyn asemaan. Tämä koskee erityisesti sen selvittämistä, onko esitutkintakynnys ylittynyt eli onko mainitun pykälän 1 momentin mukaisesti syytä epäillä, että rikos on tehty. Asian edettyä esitutkintaan esitutkintaviranomaisia ohjaavat esitutkintalain 4 luvun esitutkintaperiaatteet. Rikosepäilyn asianmukaista selvittämistä, teon oikeudellista arviointia jo tutkinnan alkuvaiheessa ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista edistää myös se, että jo terrorismirikosten tutkintavaiheessa syyttäjä osallistuu aktiivisesti tutkinnan ohjaamiseen esitutkintalain 5 luvussa tarkoitetun esitutkintayhteistyön puitteissa ja että syytteen nostamisesta terrorismirikoksista päättää 34 a luvun 7 §:n nojalla valtakunnansyyttäjä.
Terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen olisi rangaistavaa vain tahallisena. Tahallisuuden sisältönä voisi olla suoranainen tekijän tarkoitus, että terroristiryhmään värväydytään tai terrorismirikos tehdään. Tahallisuuden tulisi kattaa koko tunnusmerkistössä tarkoitettu menettely. Tahallisuuden sisältö määräytyisi sitä koskevien yleisten sääntöjen ja periaatteiden perusteella.
Terrorismirikoksiin liittyvästä julkisesta kehottamisesta tuomittaisiin sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Merkittävää rangaistuslajin valinnan ja rangaistuksen mittaamisen kannalta olisi muun muassa se, minkälaisen teon tekemiseen on julkisesti kehotettu, sekä se, missä määrin se on ollut omiaan johtamaan värväytymiseen terroristiryhmään tai terrorismirikoksen tekemiseen. Vakavimmat kehottamisteot liittyisivät tilanteisiin, joissa kehotetaan tekemään terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia, joiden joukossa erityisen vakavia ovat henkeen ja terveyteen kohdistuvat terrori-iskut. Toisaalta joissakin tilanteissa myös terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä edistävät rikokset voivat olla hyvinkin vakavia rikoksia. Esimerkkeinä niistä voi mainita räjähde- tai asekoulutuksen antamisen terrori-iskun tekemistä varten tai laajamittaisen terroristisen värväys- tai rahojenkeräämistoiminnan harjoittamisen.
Pykälän 2 momentin mukaan, jos kehottaminen tai houkutteleminen aiheuttaa sen, että tässä luvussa rangaistavaksi säädetty rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, sovelletaan, mitä 5 luvussa säädetään osallisuudesta rikokseen. Vastaava säännös on julkista kehottamista rikokseen koskevassa 17 luvun 1 §:n 2 momentissa. Kuten mainitun momentin perusteluista ilmenee, kysymys on lähinnä 5 luvun 5 §:n mukaisesta yllyttäjän vastuusta. Mainitun pykälän mukainen yllyttäjän vastuu voi periaatteessa tulla kysymykseen myös tilanteissa, joissa yllyttäjä ei ole henkilökohtaisessa kanssakäymisessä rikoksentekijän kanssa. Edellytyksenä yllytyksen rangaistavuudelle on pääteon tai sen rangaistavan yrityksen tapahtumisen ohella se, että yllyttäjän tahallisuus ulottuu kehotuksen kohteena olevaan rikokseen kokonaisuudessaan, myös sen sisältämään seuraukseen.