1.1  1.1 Tausta ja suhde hallitusohjelmaan

Eduskunta hyväksyi lain rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä (431/2023) 24.2.2023 ja laki vahvistettiin 23.3.2023. Laki tuli voimaan 1.1.2024. Lain voimaantulon jälkeen havaittiin tarve selventää salassapidettävien tietojen siirtoon liittyviä oikeuksia Suomen ympäristökeskuksen ( Syke ) ja muiden viranomaisten välillä, jotta tiedonkulku viranomaisten välillä ja muiden viranomaisten lakisääteiset tehtävät eivät häiriintyisi.  

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman (2023) kohdan 6.4 mukaan hallitus edistää tiedon liikkumista julkishallinnon eri tietojärjestelmien välillä. Samalla tunnistetaan ja puretaan julkisten tietovarantojen hyödyntämisen ja jakamisen tarpeettomat oikeudelliset esteet yksityisyyden suoja huomioiden.  

1.2  1.2 Valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä ympäristöministeriössä. Valmistelun aikana ympäristöministeriö pyysi muilta ministeriöiltä tietoja niistä viranomaisista, joiden tiedonsaantioikeuksia rakennetun ympäristön tietojärjestelmän tiedoista tulisi tarkistaa. Ympäristöministeriö sai pyynnön tarkentaa tiedonsaantioikeuksia maa- ja metsätalousministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, sisäministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä sekä valtiovarainministeriöltä. 

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://ym.fi/hankesivu tunnuksella YM050:00/2023  

Hallituksen esitys on tarkastettu oikeusministeriön laintarkastusyksikössä. 

2.1.1  2.1. Viranomaisten tiedonsaantioikeudet rakennettua ympäristöä koskevista salassapidettävistä tiedoista

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä käsitellään rakentamista ja alueidenkäyttöä koskevia tietoja. Näiden tietojen joukossa on myös viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain ( julkisuuslaki , 621/1999) 24 § 1 momentin perusteella salattuja tietoja. Rakennettuun ympäristöön kohdistuvat tiedon salassapitotarpeet kytkeytyvät yleensä yksittäisen rakennuksen tietoihin, joita salataan pääasiassa julkisuuslain 24 § 1 momentin 7 kohdan perusteella.  

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä ei saa käsitellä arkaluonteista henkilötietoa (laki rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä (431/2023) 2 § 3 momentti) tai puolustustarkoitusta varten tapahtuvan alueidenkäytön suunnittelua ja rakentamista koskevia salassapidettäviä tietoja, kun on kysymys 1) Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen tai tukemiseen tarkoitettuja alueita koskevien tietojen käsittelystä, jos näitä koskee Puolustusvoimien määrittämä salassapitotarve tai Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen tai tukemiseen tarkoitettuja tiloja, rakennuksia ja infrastruktuuria koskevia tietoja. 

Arkaluonteisilla tiedoilla tarkoitetaan luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 ( yleinen tietosuoja-asetus ) 9 artiklan mukaisia erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja sekä valtiosääntöisesti arkaluonteisia tietoja, kuten rikostuomioihin ja rikoksiin liittyviä tietoja.  

Viranomaisten tiedonsaantioikeudet salassapidettäviin tietoihin rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä perustuvat joko lakiin rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä (lain 10 §) tai viranomaisia koskeviin erityislakeihin (esimerkiksi laki yleisestä asumistuesta 42 § 938/2014).  

Rakennetun ympäristön osalta viranomaisten tiedonsaantioikeudet perustuvat usein lainsäädäntöön, jossa sallitaan salassa pidettävien tietojen luovutus Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämästä väestötietojärjestelmästä tai muusta viranomaisen ylläpitämästä tietojärjestelmästä. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän ylläpito on Suomen ympäristökeskukselle uusi tehtävä eikä muussa lainsäädännössä ole aiemmin annettu tiedonsaantioikeuksia muille viranomaisille Suomen ympäristökeskuksen tiedoista, minkä vuoksi monilla valtion viranomaisilla ei ole mahdollisuutta saada salassapidettäviä tietoja Suomen ympäristökeskukselta tai sen ylläpitämistä tietovarannoista. 

Rakennettua ympäristöä koskevaa tietoa käsitellään vaihtelevin käytäntein, eikä yhtenäistä toimintatapoja tietojen käsittelyn tai tietojen julkisuuden osalta ole. Tämä on johtanut siihen, että osa viranomaisista määrittelee eri perustein tietoja salassapidettäväksi. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän osalta tämä ilmenee siten, että Suomen ympäristökeskuksessa on määritelty tietoa salaiseksi, jolloin usealla viranomaisella ei ole mahdollisuuksia saada tietoja, joita ne ovat saaneet aikaisemmin erityislainsäädäntöön tai tiedon julkisuuden vuoksi ilman rajoituksia. Esimerkki tällaisesta tiedosta on vedenottamoihin liittyvät paikkatiedot, joita ei ole määritelty joissain valtion viranomaisissa salassapidettäviksi. 

Vedenottamoihin liittyviä paikkatietoja käytetään esimerkiksi Maanmittauslaitoksen toiminnassa. Maanmittauslaitos on saanut näitä tietoja tähän asti Digi- ja väestötietovirastolta.  

Digi- ja väestötietovirasto on luopumassa rakennetun ympäristön tietojen luovuttamisesta ns. ”perättäistoimituksina” vuoden 2024 aikana. Vuoden vaihteen jälkeen, näitä tietoja saisi lähtökohtaisesti vain rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä, josta tehtävien kannalta välttämättömiä salassapidettäviä tietoja saavat vain muutamat viranomaiset.  

2.1.2  2.2 Verohallinnon tiedonsaantioikeudet rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä

Verohallinnon tiedonsaantioikeuksista eri viranomaisilta säädetään laissa verotusmenettelystä (1558/1995), eli veromenettelylaissa . Lain 18 §:ssä on säädetty viranomaisen yleisestä tiedonantovelvollisuudesta. Pykälän 5 momentissa on velvoitettu, että valtion, hyvinvointialueen ja kunnan viranomaisen on toimitettava Verohallinnolle verotusta varten tarpeelliset, hallussaan olevat tiedot kiinteistöistä, niillä olevista rakennuksista, maapohjan ja rakennusten ominaisuuksista, kaavoituksesta ja omistajista. Veromenettelylain 20 §:ssä säädetään siitä, että valtion viranomaisen on Verohallinnon pyynnöstä annettava tai esitettävä tarkastettaviksi sellaiset tiedot, jotka saattavat olla tarpeen verotusta ja muutoksenhakua varten ja jotka selviävät viranomaisen hallussa olevista asiakirjoista tai muutoin ovat tämän tiedossa. Veromenettelylain 22 §:n 4 momentin mukaisesti aiemmat tiedot on annettava salassapitosäännösten estämättä.  

Vuonna 2025 voimaan tuleva rakentamislaki (751/2023) lisää uusia määritelmiä rakentamiseen liittyen. Sen 2 §:n 1 momentin kohdassa 5 rakennus on määritelty seuraavasti: rakennuksella tarkoitetaan erillistä, kiinteää, paikallaan pysytettäväksi tarkoitettua omalla sisäänkäynnillä varustettua kohdetta, joka sisältää katettua ja seinien erottamaa tilaa . Saman pykälän 1 momentin kohdassa 4 rakennus on alistettu määritelmän rakennuskohde alle. Rakennuskohteella tarkoitetaan rakennusta tai rakennelmaa, jolla voi olla vaikutusta ympäröivään alueiden käyttöön ja jonka toteuttamisessa on otettava huomioon olennaisia teknisiä vaatimuksia, sekä erityistä toimintaa varten rakennettavaa aluetta, josta aiheutuu vaikutuksia sitä ympäröivien alueiden käytölle .  

Verohallinnolla on oikeus saada rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä kaikki kaavoitusta ja rakennuksia koskevat tiedot. Erityistapauksissa, Verohallinnolla on oikeus saada myös muut rakentamista (rakennelmat, rakennuskohteet) ja alueidenkäyttöä koskevat tiedot rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä. Tällainen erityistapaus kuitenkin edellyttää erillistä pyyntöä Verohallinnon toimesta Syke:lle.  

2.1.3  2.3 Tilastokeskuksen tiedonsaantioikeudet rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä

Tilastolain (280/2004) 14 §:n mukaan valtion viranomaiset ovat velvollisia antamaan salassapitosäännösten estämättä Tilastokeskukselle tilastojen laatimisen kannalta välttämättömät tiedot hallussaan olevista tietoaineistoista. Lain 15 §:n mukaan Tilastokeskuksella on oikeus kerätä henkilötietoja valtion viranomaisilta, joiden tulee luovuttaa henkilötiedot salassapitosäännösten estämättä. 

Tilastolain 16 §:ssä on kuitenkin säädetty rajoituksesta Tilastokeskuksen oikeuteen kerätä tietoja tiedonantovelvollisuuden nojalla. Pykälän mukaan Tilastokeskuksella ei ole oikeutta tietoihin, jotka ovat kansainvälisten suhteiden, yleisen turvallisuuden, puolustuksen ja valtion turvallisuuden kannalta salassa pidettäviä tietoja. 

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä käsitellään salassapidettäviä tietoja, joista osa voi olla turvaluokiteltuja.  

Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999, julkisuuslaki ) määrittelee viranomaisen asiakirjojen julkisuutta. Lain 24 §:n 1 momentin mukaan salassa pidettäviä asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, henkilöiden, rakennusten, laitosten, rakennelmien sekä tieto- ja viestintäjärjestelmien turvajärjestelyjä koskevat ja niiden toteuttamiseen vaikuttavat asiakirjat, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna turvajärjestelyjen tarkoituksen toteutumista (kohta 7) sekä asiakirjat, jotka ovat suojelupoliisin ja muiden viranomaisten asiakirjat, jotka koskevat valtion turvallisuuden ylläpitämistä, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna valtion turvallisuutta (kohta 9).  

Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019, tiedonhallintalaki ), säätelee 18 §:ssä asiakirjojen turvallisuusluokittelusta. Valtion virastoissa on turvallisuusluokiteltava asiakirjat ja tehtävä niihin turvallisuusluokkaa koskeva merkintä, jos asiakirja tai siihen sisältyvä tieto on salassapidettävä julkisuuslain 2,5 tai 7-11 kohdan perusteella ja asiakirjaan sisältyvän tiedon oikeudeton paljastuminen tai oikeudeton käyttö voi aiheuttaa vahinkoa kansainvälisille suhteille tai yleiselle turvallisuudelle.  

Turvallisuusluokkaa koskeva merkintä on tehtävä myös niissä tilanteissa, joissa asiakirjan laatinut viranomainen ei ole tehnyt tai kuntien tapauksessa ole pystynyt tekemään turvallisuusluokkaa koskevaa merkintää. Tällöin esimerkiksi kunnan salassapidettäväksi määrittelemä asiakirja voi muuttua valtion viranomaisen käsittelyssä turvallisuusluokitelluksi.  

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä käsiteltävien salassapidettävien tietojen ja asiakirjojen salassapitoperuste on pääsääntöisesti julkisuuslain 24 §:n 1 momentin kohtien 7 ja 9, joiden osalta tulee tehdä arvio siitä, tuleeko asiakirja merkitä turvallisuusluokitelluksi. Viranomaisten käytännöt salassapidosta ja asiakirjojen turvallisuusluokitelussa eivät ole yhtenäisiä.  

Tilastokeskuksella ei tällä hetkellä ole oikeutta saada rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä turvaluokiteltua tietoa tilastolain 16 §:n mukaisen rajoituksen vuoksi. 

4.1  4.1 Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että valtion viranomaisille myönnetään oikeudet välttämättömiin salassapidettäviin tietoihin, jotta viranomaisten välinen tiedonkulku ei keskeydy, mikäli valtion viranomainen luopuisi Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämän väestötietojärjestelmän palveluiden käytöstä ja siirtyisi käyttämään rakennetun ympäristön tietojärjestelmää. Tietojen saannin perusteita ei ehdoteta muutettavaksi. Viranomaisilla tulisi olla tehtäviensä vuoksi oleva välttämätön syy saada salassaidettäviä tietoja. Muilla kuin esityksessä ehdotetuilla viranomaisilla olisi joko omaan erityislainsäädäntöönsä perustuva oikeus saada salassapidettäviä tietoja pyynnöstä tai tehtäviensä hoitamiseksi. 

Lisäksi lakiin rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä tehtäisiin tekninen korjaus. 

4.2  4.2 Pääasialliset vaikutukset

Ehdotuksella ei olisi uusia valtiontalouteen tai kuntien talouteen vaikuttavia vaikutuksia. Esityksessä ei esitetä kunnille tai yrityksille uusia velvollisuuksia tai kevennetä näitä koskevaa sääntelyä. 

Esityksen pääasialliset vaikutukset liittyisivät tiedonhallinnan ja henkilötietojen käsittelyn muutosvaikutuksiin. 

4.3  4.3 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

4.4  4.4. Tietoyhteiskuntavaikutukset

5.1  5.1 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Mikäli lakiin ei tehtäisi muutoksia, Verohallinnon tiedonsaantitarpeisiin ja -oikeuksiin ei olisi vaikutuksia. Verohallinto voisi jatkossakin tehdä erillisen tietopyynnön tarvitsemistaan erityistiedoista. Muiden viranomaisten osalta tiedonkulku voi keskeytyä, mikäli Digi- ja väestötietovirasto lopettaa tiedontoimituspalvelunsa tai mikäli paikkatietoon kohdistetaan uusia salassapitoperusteita. Mikäli viranomaiset eivät saisi tehtävissään välttämättömiä tietoja rakennetusta ympäristöstä voisivat näiden viranomaisten tehtävät keskeytyä kokonaan tai osittain. 

9.1  9.1 Ehdotuksen kannalta keskeiset perusoikeudet

Ehdotettu laki rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä annetun lain muuttamisesta on merkityksellinen perustuslain (731/1999) yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa koskevan 10 §:n 1 momentin kannalta.  

9.2  9.2 Yksityisyyden suoja

9.2.1 Johdanto 

Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta on säädettävä tarkemmin lailla. 

Perustuslain 10 §:n mukaista suojaa täydentävät ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 8 artiklan mukainen yksityiselämän suoja sekä EU:n perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvattu yksityiselämän suoja ja 8 artiklassa turvattu henkilötietojen suoja. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan siltä osin kuin perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat. EU:n tuomioistuimen antamat tuomiot määrittävät näiltä osin yksityiselämän ja henkilötietojen suojan keskeistä sisältöä. Samoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä katsottu kattavan myös henkilötietojen suojan. 

9.2.2 Rakennetun ympäristön tietojärjestelmään sisältyvien tietojen luonne

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä annetun lain mukaan, rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä käsitellään alueidenkäyttöön ja rakentamiseen liittyvää paikkatietoa.  

Paikkatiedon luonteeseen kuuluu, että se voi olla myös henkilötieto. Tieto saa henkilötietoluonteen, jos se liittyy tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön. Tieto voi olla henkilötieto esimerkiksi, jos luonnollisten henkilöiden omistuksessa tai käytössä olevaan paikkaan, kuten asuinrakennukseen, voidaan yhdistää tieto siitä, kuka rakennuksessa asuu tai kuka sen omistaa. 

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä käsiteltävät tiedot voivat sisältää myös salassa pidettäviä tietoja, jos sellaisia tietoja sisältyy kuntien, maakuntien tai valtion viranomaisten niihin asiakirjoihin, joita käsitellään tietojärjestelmässä. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä käsiteltävät asiakirjat ja tiedot olisivat julkisia, ellei salassapitoperuste jonkin asiakirjan kohdalla johtaisi tiedon salassapitotarpeeseen.  

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä käsitellään henkilötietoja laajamittaisesti. Seuraavassa selostetaan, miten kansallista liikkumavaraa on käytetty ottaen huomioon perustuslain vaatimukset ja perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset tällaisen tiedon käsittelyssä.  

Salassa pidettävän tiedon käyttö ja luovutus  

Suomen ympäristökeskus hallinnoi rakennetun ympäristön tietojärjestelmän käyttöoikeuksia ja päättää siten myös siitä, millä tahoilla on oikeus saada käyttää tietoja suoraan käyttöoikeuksien nojalla. Jos kyse olisi muista kuin yhteisrekisterinpitäjinä (kunnat, maakuntien liitot, laki rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä 4 §) toimivista tahoista, käyttöoikeuksien myöntämisessä olisi asiallisesti kyse myös julkisuuslaissa tarkoitetusta tiedon antamisesta julkisesta asiakirjasta. Ympäristökeskus voi käsitellä ja muun muassa antaa ulkopuolisille myös kuntien tallentamia salassa pidettäviä tietoja, jolloin Suomen ympäristökeskuksen vastuulla on huolehtia julkisuuslain ja tiedonhallintalain mukaisesti, että se ei luovuta järjestelmästä eteenpäin salassa pidettäviä tietoja muille kuin näihin tietoihin oikeutetuille. Vastaavasti sen on varmistettava, että tiedon saajalla on oikeus käsitellä luovutettavia henkilötietoja. Samoin jos maakunta tai kunta luovuttaisi tietojärjestelmään tallentamiaan asiakirjoja julkisuuslain 14 §:n perusteella, sen olisi varmistettava, että tiedon pyytäjällä olisi laissa säädetty oikeus asiakirjassa olevien salassa pidettävien tietojen saamiseen ja henkilötietojen käsittelyyn.  

Salassa pidettävien tietojen luovuttamisen rajoituksista seuraa, että tiedon salassapitotarve selvitetään aina erikseen ennen tiedon luovuttamista. Jos Suomen ympäristökeskus luovuttaa salassa pidettäviä tietoja eteenpäin, sen on varmistettava, että tiedon pyytäjällä on lakisääteinen oikeus saada kyseiset salassa pidettävät tiedot. Samoin, jos Suomen ympäristökeskus tai muu yhteisrekisterinpitäjä luovuttaa rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä tietoja julkisuuslain tai tiedonhallintalain säännösten nojalla, sen on noudatettava asianomaisten lakien säännöksiä salassa pidettävien asiakirjojen antamisesta.  

Oikeudesta saada salassa pidettäviä tietoja säädetään pääasiassa julkisuuslaissa ja muualla lainsäädännössä. Lisäksi tietojärjestelmää 10 §:ssä s säädetään viranomaisten oikeudesta saada salassa pidettäviä tietoja. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmään ei voi tallentaa sellaisia kuntien tai maakunnan liittojen asiakirjoihin sisältyviä tietoja, jotka koskevat puolustustarkoitusta varten tapahtuvaa alueidenkäytön suunnittelua ja rakentamista, sillä tällaisen tiedon käsittely on rajattu pois lain soveltamisalasta tietojärjestelmästä annetun 1 §:n 2 momentissa. Tietojärjestelmässä ei voi myöskään käsitellä arkaluonteista henkilötietoa. 

Henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuus 

Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuudesta. Sen mukaan henkilötiedot on kerättävä tietty nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla. 

Kun henkilötietojen käsittely perustuu asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c tai e alakohtiin, voidaan kansallisen liikkumavaran mukaisesti säätää niistä tahoista ja tarkoituksista, joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa. Mikäli katsotaan, että tietojen käyttötarkoitus muuttuu luovutuksen seurauksena, on luovutuksen edellytyksiä arvioitava käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatetta vasten siten kuten tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa säädetään. Luovutussäännöksen on oltava välttämätön ja oikeasuhtainen toimenpide tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi. 

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä palvelee alueidenkäyttöä ja rakentamista koskevia tiedonsaannin tarpeita (laki rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä 2 §). Tietoja kerätään tietojärjestelmästä annetun lain 5 ja 7 §:n mukaisesti. Lisäksi tietovarannot voivat sisältää 9 §:n perusteella tallennettuja tietoja.  

Lakiehdotuksessa ei ehdoteta Suomen ympäristökeskukselle uusia tiedonsaantioikeuksia. 

Lakiehdotuksen 10 §:ssä ehdotetut uudet tiedonsaantioikeudet koskisivat salassa pidettäviä rakentamista koskevia tietoja, jossa kyse on laitosten tiedoista, jotka olisi salattu julkisuuslain 24 §:n 1 momentin kohdan 7 mukaisesti. Tällaisissa tiedoissa salattavat henkilötiedot olisivat osoitetietoja tai pysyviä rakennustunnuksia. Osoitetietojen ja pysyvien rakennustunnusten tarkoitus on rakennuksen sijainnin osoittaminen ja rakennuksen yksilöiminen järjestelmässä viranomaisten tarkoitusta varten. Tietojen luovuttamisella ei poikettaisi siten yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan mukaisesta käyttötarkoitussidonnaisuudesta. 

Salassapidon murtaminen

Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 17/2016 vp, s. 2—3 ja siinä viitatut lausunnot). (PeVL 12/2019 vp, s. 3) 

Valiokunta ei ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (ks. esim. PeVL 71/2014 vp, s. 3/I, PeVL 62/2010 vp, s. 4/I ja PeVL 59/2010 vp, s. 4/I). (PeVL 17/2021 vp, kappale 188). 

Perustuslakivaliokunta on painottanut toistuvasti, että erottelussa tietojen saamisen tai luovuttamisen tarpeellisuuden ja välttämättömyyden välillä on kyse tietosisältöjen laajuuden ohella myös siitä, että tietoihin oikeutettu viranomainen omine tarpeineen syrjäyttää ne perusteet ja intressit, joita tiedot omaavaan viranomaiseen kohdistuvan salassapidon avulla suojataan. Mitä yleisluonteisempi tietojensaantiin oikeuttava sääntely on, sitä suurempi on vaara, että tällaiset intressit voivat syrjäytyä hyvin automaattisesti. Mitä täydellisemmin tietojensaantioikeus kytketään säännöksissä asiallisiin edellytyksiin, sitä todennäköisemmin yksittäistä tietojensaantipyyntöä joudutaan käytännössä perustelemaan. Myös tietojen luovuttajan on tällöin mahdollista arvioida pyyntöä luovuttamisen laillisten edellytysten kannalta. Tietojen luovuttaja voi lisäksi kieltäytymällä tosiasiallisesti tietojen antamisesta saada aikaan tilanteen, jossa tietojen luovuttamisvelvollisuus eli säännösten tulkinta saattaa tulla ulkopuolisen viranomaisen tutkittavaksi. Tämä mahdollisuus on tärkeä tiedonsaannin ja salassapitointressin yhteensovittamiseksi (ks. esim. PeVL 48/2017 vp, s. 5 ja siinä viitatut lausunnot). Valiokunnan mielestä erottelua puoltavat seikat saavat erityisen painoarvon säädettäessä viranomaisen oikeudesta saada tai luovuttaa tietoja salassapitosäännösten estämättä sähköisessä toimintaympäristössä (ks. PeVL 73/2018 vp, s. 8—10 ja PeVL 12/2019 vp, s. 4) 

Perustuslakivaliokunta on aiemmin arvioinut säännöstä, jonka mukaan Rikosseuraamuslaitoksella on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä maksukortin myöntäneeltä tai maksun välittäjänä toimivalta maksulaitokselta välttämättömät tiedot Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymän maksukortin käytön hallinnointia varten sekä maksukortin vankeuslain 9 luvun 3 a §:n ja tutkintavankeuslain 5 luvun 3 a §:n mukaista maksutapahtumien valvontaa varten (PeVL 36/2020 vp, s. 5). Perustuslakivaliokunnan mukaan sääntely oli valiokunnan tietojen luovuttamista ja saamista koskeva käytäntö huomioiden sinänsä asianmukaisesti sidottu välttämättömyyteen. Välttämättömyyden arvioinnin kannalta oli kuitenkin ongelmallista, että lakiehdotuksesta ei tarkemmin ilmennyt, mitä maksukortin käytön hallinnoinnilla tarkoitetaan. Säännöksen täsmentäminen oli edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (PeVL 36/2020 vp, s. 5) ja PeVL 27/2021 vp, kappale 21 ja 22). 

Perustuslakivaliokunta on arvioinut, että tiedonhallintalain 23 §:ssä säädetty katselupalvelu ei sovellu sellaiseen luovutukseen, jossa viranomaisen on arvioitava luovutettavan tiedon tapauskohtaista välttämättömyyttä (PeVL 11/2024 vp, kappale. 13, PeVL 73/2018 vp, s. 10.). Perustusvaliokunnan mielestä tekninen rajapinta on sinällään tietoturvallinen tapa siirtää tietoa sähköisessä muodossa. Henkilötietojen ja salassa pidettävien tietojen osalta olisi teknisesti varmistettava luovutettavien tietoaineistojen tapauskohtainen tarpeellisuus tai välttämättömyys tietoja saavan viranomaisen tehtävien hoitamiseksi (PeVL 73/2018 vp, s. 10). 

Lakiehdotuksen 10 §:n tehtävän muutoksen mukaan useilla uusilla viranomaisilla olisi oikeus saada välttämättömät tiedot rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä salassapitosäännösten estämättä lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseen. Esityksen 10 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa selvitetään tarkemmin, mitkä olisivat niitä lakisääteisiä tehtäviä, joita varten tiedon saaminen voisi olla näille viranomaisille välttämätöntä. Tiedot luovutettaisiin vain teknisen rajapinnan välityksellä, jolloin voitaisiin teknisesti varmistaa luovutettavien tietojen tapauskohtainen välttämättömyys tietoja saavan viranomaisen tehtävien hoitamiseksi, kun luovutettavat tiedot ovat henkilötietoja tai salassa pidettäviä tietoja.  

Edellä kerrotuilla perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.