1
Lakiehdotuksen perustelut
17 b §.Hoidon jatkamisen edellytysten selvittäminen sairaalassa erityistilanteissa. Pykälässä säädettäisiin tahdosta riippumattomaan hoitoon määrätyn oikeuspsykiatrisen potilaan hoidon jatkamisen edellytysten selvittämisestä sairaalassa tilanteissa, joissa hoidon jatkamisen edellytyksiä ei ole voitu selvittää mielenterveyslain 17 §:n mukaisessa kuuden kuukauden määräajassa tai joissa päätöstä hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta ei ole muusta poikkeuksellisesta syystä tehty mainitussa määräajassa. Mielenterveyslain 17 §:n mukaan mielentilatutkimuksen jälkeen tahdosta riippumattomaan hoitoon määrätyn potilaan hoidon jatkaminen tai lopettaminen on ratkaistava 11 §:ssä tarkoitetun, eli sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaavan ylilääkärin tai, jos hän on esteellinen tai estynyt, muun tehtävään määrätyn ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkärin, kirjallisella päätöksellä ennen kuin hoitoa on kestänyt kuusi kuukautta. Mielenterveyslain 17 §:ää sovelletaan lain 22 §:n 1 momentin mukaan myös mielentilan vuoksi rangaistukseen tuomitsematta jätettyyn, joka on määrätty tahdosta riippumattomaan hoitoon.
Mielenterveyslaissa säädetty oikeuspsykiatrisen potilaan tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista ja lopettamista koskeva kuuden kuukauden määräaika olisi edelleenkin ehdoton ja sitä olisi noudatettava. Jos määräaika olisi kuitenkin jostain poikkeuksellisesta syystä ylittynyt, eikä sairaalan lääkäri olisi enää toimivaltainen päättämään hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta, olisi oikeuspsykiatrisen potilaan hoidon jatkamisen edellytysten selvittämisessä noudatettava ehdotettua pykälää. Jos määräajan ylittyminen johtuisi sairaalan lääkärin laiminlyönnistä tai virheestä, tulisivat sovellettavaksi virkavastuuta koskevat säännökset. Lisäksi valvontaviranomaiset voisivat ryhtyä valvontatoimenpiteisiin laiminlyönnin tai virheen tultua ilmi.
Oikeuspsykiatrisen potilaan hoidon jatkamista tai lopettamista koskevan päätöksen tekemiselle säädetty kuuden kuukauden määräaika on voinut ylittyä esimerkiksi sen vuoksi, että potilas on poistunut sairaalasta luvallisesti tai ilman lupaa, eikä hän ole palannut tai häntä ei ole saatu palautettua takaisin sairaalaan esimerkiksi poliisin virka-avun avulla ennen määräajan päättymistä. Lisäksi päätöksenteolle säädetty määräaika on voinut ylittyä poikkeustapauksessa sairaalan erehdyksen vuoksi tai siten, että hallinto-oikeus on kumonnut tai jättänyt vahvistamatta sairaalan tekemän hoidon jatkamista koskevan päätöksen muoto- tai menettelyvirheen vuoksi. Hallinto-oikeudet eivät aina palauta asiaa uudelleen käsiteltäväksi sairaalalle tai anna hallintolainkäyttölain 32 §:n 3 momentin mukaista määräystä kumotun päätöksen noudattamisesta, kunnes asia ratkaistaan tai sitä käsittelevä viranomainen määrää toisin. Kun hoidon jatkamista tai lopettamista koskevalle päätökselle säädetty määräaika on kuitenkin tuomioistuinmenettelyn kuluessa lähes poikkeuksetta ylittynyt, ei sairaala ole enää toimivaltainen päättämään hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta.
Oikeuspsykiatrisen potilaan hoidon tarpeen arviointi on vaativaa, minkä vuoksi tämä tehtävä on keskitetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle oikeuspsykiatrian asiantuntijavirastona. Oikeuspsykiatristen potilaiden aseman erityisluonteen vuoksi ja kun otetaan huomioon, että tällaisen potilaan tahdosta riippumattoman hoidon lopettaminen pääsääntöisesti tapahtuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vahvistaman sairaalan lääkärin päätöksen nojalla ja mahdollisesti myös mielenterveyslain 18 a §:ssä tarkoitetun avohoidossa tapahtuvan valvonta-ajan jälkeen, ei ole perusteltua, että tämä asema välittömästi muuttuisi sattumanvaraisten seikkojen, kuten potilaan luvattoman sairaalasta poissaolon tai sairaalan erehdyksen vuoksi. Näin ollen on perusteltua, että vaikka potilaan hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta ei olisi tehty päätöstä säädetyssä kuuden kuukauden määräajassa, potilaan oikeuspsykiatrinen asema säilyisi tietyn ajan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos voisi päättää ehdotetun 17 c §:n mukaisesti potilaan hoidon jatkamisesta tai hoidon lopettamisesta säädetyn määräajan jälkeen.
Pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa säädetyn kuuden kuukauden määräajan ylitys havaittaisiin potilasta hoitavassa sairaalassa. Sairaalan huomattua määräajan ylittyneen tai määräajan ylityksen ilmettyä esimerkiksi potilaan tai hänen läheisensä ilmoituksen johdosta sairaalassa työskentelevän virkasuhteisen lääkärin olisi ehdotetun 1 momentin mukaan selvitettävä hoidon jatkamisen edellytykset välittömästi. Jos potilas olisi poistunut sairaalasta ilman lupaa tai luvallisesti, hoidon jatkamisen edellytykset olisi selvitettävä välittömästi, kun potilas olisi palannut tai palautettu sairaalaan. Hoidon jatkamisen edellytysten selvittämiseksi ei laadittaisi tarkkailulausuntoa, vaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemä hoidon jatkamista tai lopettamista koskeva päätös perustuisi 11 §:ssä tarkoitetun lääkärin esitykseen. Hoidon jatkamisen edellytykset selvittävän lääkärin olisi kuitenkin oltava virkasuhteessa kuten tarkkailulausunnon laativan lääkärinkin ja hoidon jatkamisen edellytykset selvitettäisiin vastaavan lääketieteellisen tutkimuksen perusteella kuten päätettäessä hoidon jatkamisesta 17 §:n mukaisesti.
Jos hoidon jatkamiselle tai lopettamiselle säädetyn kuuden kuukauden määräajan päättymisestä olisi kulunut yli kuusi kuukautta, potilaan hoitoon määräämisestä päätettäisiin 2 luvun mukaisesti eli hänet voitaisiin määrätä hoitoon vain muuna kuin oikeuspsykiatrisena potilaana tarkkailulähetteen laatimisesta alkavalla menettelyllä. Säännös on tarpeen potilaan oikeudellisen aseman selkeyttämiseksi määräajan ylitystilanteissa. Kuuden kuukauden aikana mahdolliset hoidon jatkamista koskevat muoto- tai menettelyvirheet tulevat pääsääntöisesti viimeistään ilmi sairaalassa tai hallinto-oikeudessa. On myös todennäköistä, että sairaalasta poistunut potilas saadaan useimmiten tässä ajassa palautettua poliisin virka-avun avulla sairaalaan. Mahdollisesti aloitettu 17 b—17 c §:n mukainen menettely olisi kuitenkin keskeytettävä, jos 17 §:ssä säädetyn määräajan päättymisestä tulisi kuluneeksi kuusi kuukautta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin potilaan hoidon jatkamisesta turvaamistoimen luonteisesti sairaalan havaittua 1 momentin mukaisesti hoidon jatkamiselle tai lopettamiselle säädetyn kuuden kuukauden määräajan ylittyneen. Siihen saakka, kunnes Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tekisi ehdotetun 17 c §:n mukaisesti sairaalan esityksestä päätöksen potilaan hoidon jatkamisesta tai hoidon lopettamisesta, potilaan hoitoa olisi jatkettava hoidon jatkamisen edellytysten selvittämiseksi 11 §:ssä tarkoitetun lääkärin väliaikaispäätöksellä, kuitenkin enintään 14 päivää.
Jos potilas olisi kuitenkin poistunut sairaalasta ja jäänyt palaamatta sinne, 11 §:ssä tarkoitettu lääkäri ei voisi tehdä määräajan ylitystilanteissa väliaikaispäätöstä potilaan hoidon jatkamisesta. Potilas on voinut poistua sairaalasta ilman lupaa tai luvallisesti palaamatta takaisin sairaalaan, jolloin hänen poissa ollessaan hoidon jatkamiselle tai lopettamiselle säädetty määräaika on voinut ylittyä. Potilas on voinut poistua sairaalasta ennen hoidon jatkamiselle tai lopettamiselle säädetyn määräajan ylittymistä tai, jos määräaika muusta poikkeuksellisesta syystä on ylittynyt, myös määräajan ylittymisen jälkeen. Näissä kaikissa tilanteissa, joissa potilas olisi poistunut sairaalasta ja jäänyt palaamatta sinne, eikä 11 §:ssä tarkoitettu lääkäri olisi ennen potilaan poistumista tehnyt myöskään väliaikaispäätöstä potilaan hoidon jatkamisesta, 11 §:ssä tarkoitetun lääkärin olisi määrättävä potilas tutkittavaksi sairaalaan hoidon jatkamisen edellytysten selvittämiseksi enintään 14 päiväksi. Määrätty tutkimusaika laskettaisiin siitä, kun potilas on saatu palautettua sairaalaan. Potilaan tutkittavaksi ottamista koskevan määräyksen nojalla voitaisiin pyytää poliisin virka-apua potilaan palauttamiseksi sairaalaan. Virka-avusta säädettäisiin ehdotetussa 31 §:n 2 momentissa. Jos potilas poistuisi sairaalasta sairaalan jo tehtyä väliaikaispäätöksen potilaan hoidon jatkamisesta, voitaisiin poliisin virka-apua pyytää 31 §:n 2 momentin mukaisesti sairaalan tekemän väliaikaispäätöksen nojalla.
On perusteltua, että potilaan hoitoa jatkettaisiin sairaalassa väliaikaispäätöksellä tai että hänet pidettäisiin sairaalassa tutkimusmääräyksen nojalla myös silloin, kun sairaala 3 momentin mukaisesti esittäisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle potilaan hoidon lopettamista, sillä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos voisi esityksestä poiketen päättää jatkaa potilaan hoitoa katsoessaan hoitoon määräämistä koskevien edellytysten olevan edelleen olemassa. Potilaan hoidon jatkamisen edellytysten lääketieteellinen arviointi on siten vielä kesken, kunnes Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeuspsykiatristen asioiden lautakunta arvioisi hoidon jatkamisen edellytykset ja tekisi lopullisen päätöksen potilaan hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta. Ehdotettu väliaikainen hoidon jatkaminen tai tutkittavaksi määrääminen olisi perusteiltaan hyväksyttävä myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen kannalta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan mielenterveydeltään heikon henkilön vapaudenriiston perusteena oleva mielenterveyden häiriö tulee luotettavasti todeta toimivaltaisessa viranomaisessa objektiivisen lääketieteellisen asiantuntemuksen perusteella. Kiireellisissä tapauksissa voidaan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan poiketa luotettavan lääketieteellisen selvityksen vaatimuksesta sikäli kuin kyse on todellisesta akuuttitilanteesta, jossa selvitystä ei ole mahdollista hankkia tai kun selvitys ei ole vielä valmistunut.
Potilaan hoidon jatkamista koskevan väliaikaispäätöksen tai tutkimusmääräyksen kestoa arvioitaessa on otettava huomioon, että hoitoon määräämisestä ja hoidon lopettamisesta päättävä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeuspsykiatristen asioiden lautakunta kokoontuu kerran viikossa. Lisäksi asian selvittämiseksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos saattaisi joutua pyytämään sairaalalta esimerkiksi lisäselvityksiä tai hoitoon määräämistä tai hoidon lopettamista koskevan esityksen täydentämistä. Ennen kuin sairaala tekisi väliaikaispäätöksen potilaan hoidon jatkamisesta, potilasta ja mahdollisia muita henkilöitä olisi kuultava mielenterveyslain 11 § 1 momentin ja hallintolain 34—36 §:n mukaisesti, kuten muutoinkin päätettäessä potilaan tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisestä ja hoidon jatkamisesta. Päätöksenteossa ja asianosaisten kuulemisessa olisi noudatettava luonnollisesti muutoinkin muun muassa hallintolain ja kielilain (423/3003) säännöksiä.
Hoidon jatkamisen edellytysten tultua selvitetyksi sairaalassa 11 §:ssä tarkoitetun lääkärin olisi ehdotetun 3 momentin mukaan lähetettävä viipymättä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle esitys potilaan hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta. Esityksen tulisi sisältää perusteltu kannanotto siitä, ovatko edellytykset potilaan hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta edelleen olemassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle tehtävään esitykseen olisi liitettävä esityksen perusteena olevat asiakirjat, kuten sairauskertomusmerkinnät. Lisäksi esityksessä olisi selvitettävä syy hoidon jatkamiselle tai lopettamiselle säädetyn määräajan ylitykselle. Määräajan ylityksen syy olisi selvitettävä sen vuoksi, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos voisi ehdotetun 17 c §:n 3 momentin mukaisesti ilmoittaa sen aluehallintovirastolle tarpeellisia valvontatoimenpiteitä varten.
17 c §.Hoidon jatkamisesta päättäminen erityistilanteissa. Pykälän 1 momentin mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen olisi käsiteltävä 17 b §:ssä tarkoitetut hoidon jatkamista ja hoidon lopettamista koskevat asiat kiireellisinä. Kun kysymys on tilanteista, joissa oikeuspsykiatrisen potilaan hoidon jatkamista tai hoidon lopettamista koskevan päätöksen tekeminen on myöhästynyt säädetystä kuuden kuukauden määräajasta, on erityisen tärkeää, että potilaan hoidon jatkamisesta tai hoidon lopettamisesta annetaan kiireellisesti päätös niin, ettei potilaan hoitoa jatketa väliaikaispäätösten perusteella kuin välttämättömimmän päätöksentekoon tarvittavan ajan.
Toisin kuin mielenterveyslain 17 §:ssä säädetään sairaalan velvollisuudesta järjestää potilaalle mahdollisuus sairaalan ulkopuolisen lääkärin arvioon, ehdotetussa pykälässä ei ehdoteta ulkopuolisen lääkärin arvion järjestämistä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen päättäessä sairaalaan nähden ulkopuolisena ja riippumattomana tahona oikeuspsykiatrisen potilaan hoidon jatkamisesta. Sairaalan ulkopuolisen lääkärin arvioita koskevat säännökset (12 a—12 c §) lisättiin mielenterveyslakiin lailla mielenterveyslain muuttamisesta (438/2014) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen annettua 3 päivänä heinäkuuta 2012 asiaa koskevan tuomion (X v. Suomi). Ratkaisussaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että Suomen lainsäädännön mukainen menettely tahdosta riippumattoman hoidon jatkamiseksi ei sisällä riittävää oikeusturvamekanismia mahdollista päätöksenteon mielivaltaisuutta vastaan, koska potilaalla ei ole mahdollisuutta saada häntä hoitavaan sairaalaan nähden riippumattoman ulkopuolisen lääkärin arviota hoidon tarpeestaan ennen kuin tahdosta riippumattoman hoidon jatkamisesta päätetään. Ihmisoikeustuomioistuin kuitenkin totesi ratkaisussaan, että (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edeltäjän) Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen tekemä oikeuspsykiatrisen potilaan tahdosta riippumatonta hoitoa koskeva päätös oli tehty riippumattomassa hallintoviranomaisessa, jolla oli oikeudellista ja lääketieteellistä asiantuntemusta. Ihmisoikeustuomioistuin ei pitänyt Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätöstä ongelmallisena eikä edellyttänyt, että potilaalla olisi tullut olla mahdollisuus vedota hyväkseen vielä toiseen riippumattomaan psykiatriseen mielipiteeseen.
Pykälän 2 momentin mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen olisi päätettävä määräajan ylitystilanteissa oikeuspsykiatrisen potilaan hoidon jatkamisesta, jos edellytykset hoitoon määräämiselle potilaan tahdosta riippumatta ovat edelleen olemassa, tai hoidon lopettamisesta, jos edellytyksiä hoitoon määräämiselle tahdosta riippumatta ei ole. Päätös tehtäisiin 11 §:ssä tarkoitetun lääkärin esityksen perusteella. Päätös olisi tehtävä viimeistään 14 päivän kuluessa 11 §:ssä tarkoitetun lääkärin tekemästä hoidon jatkamista koskevasta väliaikaispäätöksestä. Jos sairaala olisi antanut määräyksen potilaan ottamisesta tutkittavaksi sairaalaan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen olisi tehtävä hoidon jatkamista tai lopettamista koskeva päätös viimeistään 14 päivän kuluessa siitä, kun potilas olisi palautettu sairaalaan tutkittavaksi. Jos asian selvittäminen sitä välttämättä vaatisi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen olisi mainitun 14 päivän väliaikaispäätöksen aikana tai 14 päivän tutkimusajan kuluessa tehtävä uusi väliaikaispäätös potilaan hoidon jatkamisesta enintään 14 päiväksi, jonka kuluessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen olisi päätettävä potilaan hoidon jatkamisesta tai hoidon lopettamisesta. Uuden väliaikaispäätöksen tekeminen voisi olla välttämätöntä silloin, kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos joutuisi asian selvittämiseksi pyytämään sairaalalta esimerkiksi lisäselvityksiä tai hoitoon määräämistä tai hoidon lopettamista koskevan esityksen täydentämistä. Ennen kuin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tekisi päätöksen tai väliaikaispäätöksen potilaan hoidon jatkamisesta, potilasta ja mahdollisia muita henkilöitä olisi kuultava mielenterveyslain 11 § 1 momentin ja hallintolain 34—36 §:n mukaisesti, kuten muutoinkin päätettäessä potilaan tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisestä ja hoidon jatkamisesta.
Pykälän 3 momentin mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen päätös potilaan hoidon jatkamisesta väliaikaispäätöstä lukuun ottamatta olisi heti alistettava hallinto-oikeuden vahvistettavaksi. Hallinto-oikeuden olisi tällöin tutkittava, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta edelleen olemassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen päätös hoidon jatkamisesta ehdotetaan alistettavaksi hallinto-oikeudelle vastaavasti kuin mielenterveyslain 17 §:ssä edellytetään hoidon jatkamista koskevan sairaalan päätöksen alistamista hallinto-oikeudelle. Oikeuspsykiatrisen potilaan hoidon jatkamispäätöksen alistamisesta hallinto-oikeudelle on säädetty aikanaan mielenterveyslain muuttamisesta annetulla lailla (1504/1994, HE 226/1994). Lain muutoksen tarkoituksena oli täyttää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 4 kappaleesta ilmenevät vaatimukset vapaudenriistoa koskevan asian nopeasta tuomioistuinkäsittelystä. Hallituksen esityksessä (HE 226/1994) ehdotettiin myös hoidon lopettamispäätöksen alistamista hallinto-oikeudelle, mutta eduskunta päätti pysyttää tuolloin voimassa olleen säännöksen hoidon lopettamispäätöksen alistamisesta silloiselle oikeuspsykiatrian asiantuntijavirastolle Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen hoidon lopettamispäätöksen vahvistamisen sijaan tekemää hoitoon määräämispäätöstä eduskunta ei kuitenkaan tuolloin säätänyt alistettavaksi hallinto-oikeudelle, vaikka päätöksessä on tosiasiallisesti kyse hoidossa olleen potilaan hoidon jatkamisesta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen olisi lisäksi pykälän 3 momentin mukaan toimitettava ilmoitus tekemästään potilaan hoidon jatkamista tai hoidon lopettamista koskevasta muusta kuin väliaikaispäätöksestä sairaalan valvonnasta vastaavalle aluehallintovirastolle. Ilmoituksessa olisi mainittava potilaan tunnistetiedot sekä syy siihen, minkä vuoksi sairaalan päätöstä potilaan hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta ei ole tehty säädetyssä määräajassa. Aluehallintovirasto voisi ryhtyä tiedon saatuaan tarvittaessa valvonta- ja ohjaustoimenpiteisiin. Ehdotetulla säännöksellä pyrittäisiin ennalta ehkäisemään hoidon jatkamiselle ja lopettamiselle säädetyn määräajan ylitystilanteita valvonnan ja ohjauksen keinoin.
Pykälän 4 momentin mukaan potilasta saataisiin pitää hoidossa hänen tahdostaan riippumatta enintään kuusi kuukautta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoidon jatkamista koskevan muun kuin väliaikaispäätöksen nojalla. Ehdotettu kuuden kuukauden määräaika vastaisi mielenterveyslain 17 §:ssä säädettyä oikeuspsykiatrisen potilaan hoidon jatkamisen enimmäisaikaa. Tämän jälkeen potilaan tahdosta riippumattoman hoidon jatkamisesta ja hoidon lopettamisesta päätettäessä olisi meneteltävä siten, että 11 §:ssä tarkoitettu sairaalan lääkäri päättäisi taas 17 §:n mukaisessa normaalimenettelyssä potilaan hoidon jatkamisesta tai hoidon lopettamisesta.
17 d §.Menettely hallinto-oikeudessa erityistilanteissa. Pykälässä säädettäisiin menettelystä silloin, kun hallinto-oikeus jättää vahvistamatta tai kumoaa oikeuspsykiatrisen potilaan hoidon jatkamista koskevan päätöksen muusta syystä kuin 8 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettujen edellytysten puuttumisen vuoksi. Mielenterveyslain 17 §:n mukaan oikeuspsykiatrisen potilaan hoidon jatkamista koskeva päätös on annettava potilaalle tiedoksi viipymättä ja heti alistettava hallinto-oikeuden vahvistettavaksi, jolloin hallinto-oikeuden on tutkittava, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta edelleen olemassa. Jos hoidon jatkamista koskeva päätös on tehty säädetyn kuuden kuukauden määräajan jälkeen tai päätöstä tehdessä on tapahtunut muu muoto- tai menettelyvirhe, ei hallinto-oikeus voi vahvistaa alistettua päätöstä. Hallinto-oikeus ei tällöin tutki 8 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjä hoidon jatkamisen sisällöllisiä edellytyksiä, vaan jättää päätöksen vahvistamatta. Jos hoidon jatkamista koskevaan päätökseen on haettu lisäksi muutosta, hallinto-oikeus käsittelee alistus- ja muutoksenhakuasiat yleensä yhdessä, jolloin hoidon jatkamista koskeva päätös lisäksi kumotaan valituksen johdosta. Ehdotetun pykälän mukaan hallinto-oikeuden olisi näissä tilanteissa välittömästi siirrettävä asia käsiteltäväksi potilaan hoidosta vastaavalle sairaalalle. Asia olisi siirrettävä sairaalalle hallinto-oikeuden päätöksenantopäivänä nopeinta mahdollista tiedonsiirtotapaa kuten telefaksia tai muuta suojattua sähköistä yhteyttä käyttäen. Kun hoidon jatkamiselle tai lopettamiselle säädetty kuuden kuukauden määräaika olisi näissä tilanteissa useimmiten tuomioistuinkäsittelyn aikana ylittynyt, sairaalassa olisi meneteltävä 17 b §:ssä säädetyn mukaisesti eli selvitettävä potilaan hoidon jatkamisen edellytykset, tehtävä hoidon jatkamisesta väliaikaispäätös ja tehtävä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle esitys potilaan hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta.
Jos oikeuspsykiatrisen potilaan hoidon jatkamista koskevan päätöksen vahvistamatta jättäminen tai kumoaminen johtuisi muusta muoto- tai menettelyvirheestä kuin hoidon jatkamiselle säädetyn määräajan ylittymisestä, hallinto-oikeus voisi myös antaa hallintolainkäyttölain 32 §:n 3 momentissa tarkoitetun määräyksen kumotun päätöksen noudattamisesta. Tällöin sairaalassa voitaisiin hallinto-oikeuden väliaikaismääräyksen voimassa ollessa päättää oikeuspsykiatrisen potilaan hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta normaalimenettelyssä 17 §:n mukaisesti. Jos taas hoidon jatkamista koskevan päätöksen vahvistamatta jättäminen tai kumoaminen johtuisi hoidon jatkamiselle säädetyn määräajan ylittymisestä, hallinto-oikeus ei voisi antaa väliaikaismääräystä kumotun päätöksen noudattamisesta. Tällöin olisi toimittava pykälässä ehdotetulla tavalla eli siirrettävä asia välittömästi sairaalan käsiteltäväksi, jossa meneteltäisiin 17 b §:ssä ehdotetulla tavalla.
18 a §.Sairaalasta poistaminen sairaanhoitopiirin toimintayksikön valvonnassa. Pykälään ehdotetaan teknisluonteista muutosta siten, että ensimmäisen lauseen pykäläviittaus muutetaan muotoon ”17 §:n 3 ja 6 momentissa tarkoitettu henkilö”. Voimassa olevassa 18 a §:ssä oleva viittaus ”17 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettu henkilö” edellyttää teknistä tarkistusta 17 §:ään kohdistuneiden aiempien lainmuutosten (438/2014 ja 752/2015) vuoksi.
22 §.Rangaistukseen tuomitsematta jätetyn hoito hänen tahdostaan riippumatta. Voimassa olevaan 22 §:n 1 momenttiin ehdotetaan teknisluonteisia muutoksia johtuen ehdotetuista 17 b—17 d §:stä sekä pykälän muista tarkennustarpeista. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen viimeisen virkkeen kieliasua muutettaisiin ja siihen lisättäisiin sanat ”sairaalasta poistamiseen ja hoidon lopettamiseen”. Lisäksi 1 momentissa viitattaisiin myös ehdotettuihin 17 b—17 d §:ään sekä valvonta-aikaa koskevaan 18 a §:ään. Rangaistukseen tuomitsematta jätettyyn tahdosta riippumattomaan hoitoon määrättyyn potilaaseen on käytännössä sovellettu myös 18 a §:n säännöstä valvonta-ajasta eli sairaalasta poistamista sairaanhoitopiirin toimintayksikön valvonnassa, vaikka viittaussäännös on aikanaan 18 a §:n lisäämistä koskevan mielenterveyslain muutoksen (1423/2001) yhteydessä jäänyt tekemättä 22 §:n 1 momenttiin.
24 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 ja 2 momenttiin ehdotetaan teknisluonteisia muutoksia. Pykälän 1 momentin kolmannen virkkeen kieliasua muutettaisiin ja 2 momentin viimeiseen lauseeseen lisättäisiin sanat ”valittamalla hallinto-oikeuteen”. Momentit jäisivät muutoin asiasisällöltään entiselleen.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan sairaalan lääkärin 17 b §:n 2 momentissa tarkoitettuun potilaan hoidon jatkamista koskevaan väliaikaispäätökseen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 17 c §:n 2 momentissa tarkoitettuun potilaan hoidon jatkamista koskevaan väliaikaispäätökseen sekä sairaalan lääkärin 17 b §:n 2 momentissa tarkoitettuun potilaan tutkittavaksi määräämistä koskevaan päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Valitus olisi tehtävä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Valitus voitaisiin käsitellä hallinto-oikeudessa valituksenalaisen päätöksen tehneen viranomaisen lausuntoa pyytämättä. Tuomioistuinkäsittelyn nopeuttamiseksi hallinto-oikeus voisi harkintansa mukaan käsitellä lyhytaikaisista väliaikaispäätöksistä tai tutkimusmääräyksistä tehdyt valitukset nopeutetussa menettelyssä, jossa viranomaisen lausuntoa ei tarvitsisi pyytää. Muilta osin muutoksenhaussa noudatettaisiin hallintolainkäyttölakia. Valituksen johdosta annettuun hallinto-oikeuden päätökseen ei saisi valittamalla hakea muutosta, sillä kysymys olisi lyhytaikaisesta väliaikaispäätöksestä tai tutkimusmääräyksestä, jonka jälkeen mahdollisesti tehtävästä hoidon jatkamista koskevasta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen päätöksestä olisi pykälän 2 momentin mukaisesti valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. Myöskään ihmisoikeusvelvoitteet eivät edellytä jatkovalitusoikeutta korkeimpaan hallinto-oikeuteen mainituista lyhytaikaisista päätöksistä.
Lisättäessä pykälään uusi 3 momentti voimassa olevan pykälän 3 momentti siirtyisi 4 momentiksi ja 4 momentti 5 momentiksi. Pykälän 4 momentiksi siirtyvää 3 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että sen ensimmäisessä virkkeessä viitattaisiin 1 ja 2 momentin sijasta 1—3 momentissa tarkoitettuihin päätöksiin. Lisäksi momentin viimeistä virkettä tarkennettaisiin siten, että ylilääkärin olisi lähetettävä valituskirjelmä, valituksenalaisen päätöksensä perusteena olevat asiakirjat sekä 1 momentissa tarkoitetusta päätöksestä tehdyn valituksen johdosta antamansa lausunto viipymättä valitusviranomaiselle. Ylilääkäri lähettäisi siis vain 1 momentin mukaisissa valitusasioissa lausuntonsa hallinto-oikeudelle.
Pykälä jäisi muutoin asiasisällöltään entiselleen.
31 §.Poliisin virka-apu. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että poliisi olisi sairaalassa työskentelevän virkasuhteisen lääkärin pyynnöstä velvollinen antamaan virka-apua potilaan palauttamiseksi sairaalaan, myös silloin, kun potilas olisi 17 b §:n 2 momentin mukaisesti määrätty tutkittavaksi sairaalaan. Säännös koskisi tilanteita, joissa oikeuspsykiatrisen potilaan hoidon jatkamiselle tai lopettamiselle säädetty kuuden kuukauden määräaika olisi ylittynyt ja potilas olisi poistunut sairaalasta ja jäänyt palaamatta sinne. Sairaalan 11 §:ssä tarkoitetun lääkärin olisi tällöin annettava 17 b §:n 2 momentin mukainen määräys potilaan tutkittavaksi ottamisesta sairaalaan. Kyseisen määräyksen nojalla poliisin olisi annettava virka-apua potilaan palauttamiseksi sairaalaan. Jos 17 §:n mukaisen määräajan päättymisestä olisi kuitenkin kulunut yli kuusi kuukautta, potilaan hoitoon määräämisestä päätettäisiin ehdotetun 17 b §:n 1 momentin mukaan muuna kuin oikeuspsykiatrisena potilaana. Näin ollen poliisin virka-apua voitaisiin pyytää tutkimusmääräyksen nojalla kuuden kuukauden ajan 17 §:ssä tarkoitetun määräajan päättymisestä.