1
Lakiehdotusten perustelut
1.1
Perhehoitolaki
20 §.Sosiaaliturva. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi perhehoitajan työtapaturma- ja ammattitautiturvasta. Voimassa olevassa momentissa on informatiivinen säännös, jonka mukaan perhehoitajan tapaturmavakuutuksesta säädetään tapaturmavakuutuslaissa. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä säädettäisiin kunnalle tai kuntayhtymälle, joka tekee toimeksiantosopimuksen perhehoitajan kanssa, velvollisuus vakuuttaa perhehoitaja työtapaturma- ja ammattitautilain 3 §:n 1 momentin mukaisella vakuutuksella eli työntekijöitä koskevalla pakollisella vakuutuksella. Momentin mukaan perhehoitajaan sovellettaisiin, mitä työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään työntekijästä, ja kuntaan tai kuntayhtymään, mitä työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään työnantajasta. Perhehoitajan turva vastaisi siten voimassa olevan lain mukaista tilannetta. Vakuutusteknisesti tämän momentin nojalla otettu vakuutus ei olisi kuitenkaan työtapaturma- ja ammattitautilain 2 §:n 1 momentin 5 kohdan tarkoittama pakollinen vakuutus. Vakuuttamisvelvollisuus ei perustuisi työtapaturma- ja ammattitautilain 3 §:ään, vaan ehdotettavaan säännökseen. Siten työtapaturma- ja ammattitautilain soveltamisalaa ja vakuuttamisvelvollisuuden valvontaa koskevat säännökset eivät koskisi perhehoitajien vakuuttamista. Sen sijaan työtapaturma- ja ammattitautilain säännöksiä korvattavista vahinkotapahtumista, etuuksista ja niiden toimeenpanosta, vakuuttamisesta ja vakuutusmaksusta, toimeenpanojärjestelmästä, muutoksenhausta, oikaisumenettelyistä, päätöksen poistamisesta ja takaisinperinnästä sovellettaisiin muutoin soveltuvin osin perhehoitajien vakuutukseen. Tämä sama periaate koskisi myös jäljempänä ehdotettavia muutoksia omaishoitajien, kuntouttavaan työtoimintaan sekä vammaisten ja vajaakuntoisten työtoimintaan osallistuvien vakuuttamiseen.
1.2
Laki omaishoidon tuesta
10 §.Omaishoitajan eläke- ja tapaturmavakuutusturva. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin kunnan velvollisuudeksi vakuuttaa omaishoitaja työtapaturma- ja ammattitautilain 3 §:n 1 momentin mukaisella vakuutuksella eli työntekijöitä koskevalla pakollisella vakuutuksella. Momentin mukaan omaishoitajaan sovellettaisiin, mitä työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään työntekijästä, ja kuntaan tai kuntayhtymään, mitä työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään työnantajasta. Poiketen tästä pääsäännöstä omaishoitajan vuosityöansiona käytettäisiin kuitenkin momentin mukaan omaishoidon tuesta annetun lain 5 §:n mukaisen hoitopalkkion määrää vuositasolla eikä työntekijöitä koskevia työtapaturma- ja ammattitautilain 71—78 §:n vuosityöansiosäännöksiä sovellettaisi. Omaishoidon tuesta annetun lain mukainen vähimmäispalkkio on käytännössä työtapaturma- ja ammattitautilain 79 §:n vähimmäisvuosityöansiota pienempi, minkä vuoksi pääsääntöisesti omaishoitajaan sovellettaisiin mainittua vähimmäisvuosityöansiosäännöstä. Lisäksi omaishoitajan päiväraha määräytyisi alusta alkaen vuosityöansion perusteella poiketen työntekijöiden neljän viikon päivärahaa koskevista työtapaturma- ja ammattitautilain säännöksistä. Muilta osin turvan sisältö vastaisi työtekijöille säädettyä turvaa.
1.3
Laki kuntouttavasta työtoiminnasta
23 §.Tapaturmavakuutus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 1 momentissa säädettäisiin kunnan velvollisuudeksi vakuuttaa kuntouttavaan työtoimintaan osallistuva työtapaturma- ja ammattitautilain 3 §:n 1 momentin mukaisella vakuutuksella eli työntekijöitä koskevalla pakollisella vakuutuksella. Momentin mukaan työtoimintaan osallistuvaan sovellettaisiin, mitä työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään työntekijästä, ja kuntaan, mitä työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään työnantajasta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti, että vuosityöansiona käytetään työtapaturma- ja ammattitautilain 79 §:n mukaista vähimmäisvuosityöansiota eikä työntekijöitä koskevia mainitun lain 71—78 §:n vuosityöansiosäännöksiä sovellettaisi. Momentin mukaan päiväraha olisi 1/360 vuosityöansiosta alusta alkaen poiketen työntekijöiden neljän viikon päivärahaa koskevista työtapaturma- ja ammattitautilain säännöksistä. Muilta osin turvan sisältö vastaisi työtekijöille säädettyä turvaa.
1.4
Sosiaalihuoltolaki
27 e §. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin vammaisten henkilöiden työtoiminnan järjestäjän velvollisuudeksi vakuuttaa työtoimintaan osallistuva työtapaturma- ja ammattitautilain 3 §:n 1 momentin mukaisella vakuutuksella eli työntekijöitä koskevalla pakollisella vakuutuksella. Momentin mukaan työtoimintaan osallistuvaan sovellettaisiin, mitä työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään työntekijästä, ja työtoiminnan järjestäjään, mitä työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään työnantajasta. Lisäksi momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti, että vuosityöansiona käytetään työtapaturma- ja ammattitautilain 79 §:n mukaista vähimmäisvuosityöansiota eikä työntekijöitä koskevia mainitun lain 71—78 §:n vuosityöansiosäännöksiä sovellettaisi. Momentin mukaan päiväraha olisi 1/360 vuosityöansiosta alusta alkaen poiketen työntekijöiden neljän viikon päivärahaa koskevista työtapaturma- ja ammattitautilain säännöksistä. Muilta osin turvan sisältö vastaisi työtekijöille säädettyä turvaa.
1.5
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta
71 §. Pykälä säädettäisiin lailla 702/1982 kumotun 71 §:n tilalle. Pykälään ehdotetaan otettavaksi viittaussäännös, jolla sosiaalihuoltolain 27 e §:ssä säädettävä vakuuttamisvelvollisuus ulotettaisiin koskemaan kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain nojalla järjestettävää työtoimintaa. Säännös selkeyttäisi nykyisen lainsäädännöllisesti epäselvän tulkintatilanteen ja ohjaisi yhtenäiseen menettelyyn kehitysvammaisten työtoiminnan vakuuttamisessa.
1.6
Työtapaturma- ja ammattitautilaki
3 §.Työnantajan vakuuttamisvelvollisuus. Pykälän 2 momentin sanamuotoa ehdotetaan korjattavaksi vastaamaan laissa muutoin käytettyä terminologiaa. Momentin mukaan työnantajalla ei ole vakuuttamisvelvollisuutta, jos työnantajan kalenterivuoden aikana teettämästään työstä maksamat tai maksettavaksi sovitut palkat ovat yhteensä enintään 1 200 euroa. Ilmaisun sovitut palkat sijasta ehdotetaan selvyyden vuoksi sanamuotoa sovittu työansio, koska se vastaa laissa tarkoitettua ja muualla laissa käytettyä sanamuotoa. Palkan käsitettä ei ole laissa määritelty, mutta lain 81 ja 168 §:ssä on määritelty ansiomenetyskorvauksen ja vakuutusmaksun perusteena oleva työansio.
8 §.Työntekijänä tehtävä työ. Pykälän 1 kohdassa on ollut tarkoitus viitata työsopimuslain (55/2001)1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen. Kirjoitusvirheen vuoksi lainkohdassa kuitenkin viitataan työsopimuslain 1 §:n mukaiseen työsopimukseen. Pykälän 2 kohdassa on vastaavasti viitattu virheellisesti vain merityösopimuslain (756/2011) 1 §:ään, kun tarkoitus on ollut viitata mainitun lain 1 luvun 1 §:ään. Edellä tarkoitetut kirjoitusvirheet ehdotetaan korjattavaksi.
51 §.Hoitotuki. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi virheellisen rahamäärän korjaus. Momentissa on säädetty hoitotuen määrät vastaamaan vuoden 2014 tasolla olevia haittalisän määriä. Lakiin on kuitenkin vahvistettu virheellinen ylimmän hoitotuen määrä 23,41 euroa, kun sen pitäisi olla 28,96 euroa.
93 §.Palveluasuminen. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi virheellisen rahamäärän korjaus. Rahamäärän 46,82 on tarkoitettu olevan ylimmän haittalisän kaksinkertainen määrä vuoden 2014 tasolla, jolloin oikea rahamäärä on 57,92 euroa.
125 §.Päätöksen antaminen työnantajalle. Pykälän toiseen virkkeeseen ehdotetaan lisättäväksi viittaus myös 139 §:n 4 momenttiin. Pykälässä säädetään, mistä asioista työnantajalle on annettava päätös. Vahvistetusta laista on virheellisesti jäänyt pois viittaus 139 §:n 4 momenttiin, jonka mukaan korvaus sairaanhoitokustannuksista maksetaan työnantajalle, jos työnantaja on laissa säädetyn tai sopimukseen perustuvan velvollisuuden nojalla maksanut työntekijän sairaanhoitokustannuksia.
128 §.Eräiden kulukorvausten hakeminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus myös 139 §:n 4 momenttiin. Pykälässä säädetään, missä asioissa on haettava korvausta. Vahvistetusta laista on virheellisesti jäänyt pois viittaus 139 §:n 4 momenttiin, jonka mukaan korvaus sairaanhoitokustannuksista maksetaan työnantajalle, jos työnantaja on laissa säädetyn tai sopimukseen perustuvan velvollisuuden nojalla maksanut työntekijän sairaanhoitokustannuksia. Myös näissä tapauksissa on korvausta haettava.
204 §.Vapaaehtoinen työajan vakuutus ulkomailla työskentelevälle työntekijälle. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös vakuutuksenottajan tekemästä vakuutuksen irtisanomisesta. Muiden vapaaehtoisten vakuutusten osalta irtisanomisesta on säädetty, mutta tästä pykälästä irtisanomissäännös on jäänyt pois. Momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan vakuutuksenottaja voisi kirjallisesti irtisanoa vakuutuksen päättymään aikaisintaan siitä ajankohdasta, kun irtisanomisilmoitus on saapunut vakuutusyhtiölle. Säännös vastaa 194 §:n, 199 §:n 3 momentin ja 200 §:n 3 momentin säännöstä.
252 §.Vakuutuslaitoksen ja muutoksenhakuelimen oikeus saada tietoja. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi selvyyden vuoksi säännös, jonka mukaan vakuutuslaitoksella on oikeus saada Verohallinnolta 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut tiedot työntekijän ansioista, vaikka verotusta ei olisi vielä vahvistettu. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan vakuutuslaitoksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada viranomaiselta tiedot työntekijän työsuhteista, yrittäjätyöstä ja ansioista, hänelle maksetuista etuuksista sekä muista seikoista, jotka ovat välttämättömiä käsiteltävänä olevan vakuutus- tai korvausasian ratkaisemista varten. Säännös koskee myös verotietoja. Ehdotetulla lisäyksellä varmistettaisiin vakuutuslaitoksen mahdollisuus saada lain toimeenpanon vuoksi välttämättömät työntekijää koskevat tiedot työansioista Verohallinnolta jo ennen kuin työntekijän ansioita koskeva verotus on vahvistettu. Verotuksen vahvistamisen odottaminen johtaisi kohtuuttomaan viivytykseen vahingoittuneen toimeentulon kannalta tärkeissä ansionmenetyskorvausasioissa.
1.7
Maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaki
84 §.Päätöksen antaminen. Pykälässä säädetään päätöksen antamisesta viittaussäännöksin työtapaturma- ja ammattitautilakiin. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan lisättäisiin työtapaturma- ja ammattitautilakiin ehdotettua muutosta vastaavasti viittaus mainitun lain 139 §:n 4 momenttiin. Viittaus on virheellisesti jäänyt pois sekä vahvistetusta työtapaturma- ja ammattitautilaista että vahvistetusta maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaista. Päätös annettaisiin näin työnantajalle myös silloin, kun työnantaja on laissa säädetyn tai sopimukseen perustuvan velvollisuuden nojalla maksanut työntekijän sairaanhoitokustannuksia. Samalla pykälää selkeytettäisiin kielellisesti.
86 §.Eräiden kulukorvausten hakeminen. Pykälässä säädetään missä asioissa korvausta on erikseen haettava. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin työtapaturma- ja ammattitautilakiin ehdotettua muutosta vastaavasti viittaus mainitun lain 139 §:n 4 momentissa tarkoitettuihin kustannuksiin. Muutos liittyy edellä 84 §:ään ehdotettavaan muutokseen. Viittaussäännös on virheellisesti jäänyt pois kummastakin vahvistetusta laista. Muutoksen myötä työnantajan olisi erikseen haettava vakuutuslaitokselta korvausta lain tai sopimuksen nojalla maksamistaan työntekijän sairaanhoitokustannuksista. Viittaus lisättäisiin säännökseen uutena 7 kohtana.
98 §.Korvausten maksamisen etusijajärjestys. Pykälässä säädetään korvausten maksamisen etusijajärjestyksestä. Lähtökohtaisesti korvaus maksetaan sille, jolle se on myönnetty, jollei laissa toisin säädetä. Korvauksen maksamisen etusijajärjestyksellä tarkoitetaan sitä, missä järjestyksessä maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksen olisi maksettava takautuva korvaus silloin, kun takautuvaan korvaukseen on lain mukaan oikeus useammalla taholla.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että ensimmäisellä sijalla etusijajärjestyksessä kohdassa 1 olisivat ainoastaan maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitokselle 112 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiset maksamattomat maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiset pakollisen vakuutuksen vakuutusmaksut korotuksineen ja viivästyskorkoineen. Sen sijaan 112 §:n 2 ja 3 kohdissa mainitut tapaturmavakuutusjärjestelmään sinänsä kuulumattomat korvauksensaajan maksamatta jääneet maatalousyrittäjän eläkelain 10 ja 10 a §:n mukaisten pakollisten vakuutusten vakuutusmaksut korotuksineen ja viivästyskorkoineen sekä korvauksensaajan maksamatta jääneet maatalousyrittäjän eläkelain mukaiset ryhmähenkivakuutusmaksut viivästyskorkoineen siirrettäisiin etusijajärjestyksessä ensimmäiseltä sijalta työnantajan jälkeen sijalle 5. Muutoksen myötä 5—9 kohtien numerointi samalla muuttuu.
Pykälään lisättäisiin uusi toinen momentti, jossa todettaisiin, että mitä 1 momentin 1 kohdassa säädetään, ei koskisi tämän lain mukaisten vapaehtoisten vakuutusten vakuutusmaksuja. Säännöksen myötä vapaaehtoisiin työ- ja vapaa-ajan vakuutuksiin perustuvien maksamattomien vakuutusmaksujen asema etusijajärjestystä sovellettaessa säilyisi nykyisellään. Eli tämän lain mukaisiin vapaaehtoisiin vakuutuksiin perustuvat vakuutusmaksusaatavat eivät sisälly 98 §:n etusijajärjestykseen. Maksamattomia vakuutusmaksuja voidaan kuitenkin vahingoittuneen suostumuksella yrittää kuitata hänelle maksuun tulevista myöhemmistä korvauseristä. Viime kädessä saatavia voidaan periä ulosoton kautta.
105 §.Vakuutusmaksuvelvollisuus. Pykälään lisättäisiin uusi kolmas momentti, jossa säädettäisiin, ettei pykälän 2 momentin viittaus maatalousyrittäjän eläkelain säännöksiin koske tämän lain mukaista vapaaehtoista vakuutusta.
112 §.Maksamatta jääneiden vakuutusmaksujen vähentäminen korvauksesta. Pykälään lisättäisiin uusi neljäs momentti, jossa todettaisiin, että tämän lain mukaiseen vapaaehtoiseen vakuutukseen perustuvasta korvauksesta voidaan korvauksensaajan suostumuksella vähentää pykälän 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitetut vakuutusmaksut korotuksineen ja viivästyskorkoineen sekä 116 §:n ja 124 §:n mukaisten vapaaehtoisten vakuutusten maksamatta jääneet vakuutusmaksut viivästyskorkoineen siten kuin tässä pykälässä säädetään. Lisäksi todettaisiin, ettei pakolliseen vakuutukseen perustuvasta korvauksesta kuitenkaan voitaisi vähentää edellä tarkoitettuja maksamattomia vapaaehtoisten vakuutusten vakuutusmaksuja. Säännös on tarpeen lisätä, jotta soveltamiskäytännöt vähentämisen osalta eivät muuttuisi. Ilman erityissäännöstä vapaaehtoiseen vakuutukseen olisi vähentämisen osalta sovellettu pakollista vakuutusta koskevia säännöksiä lain 114 §:n 2 momentin nojalla.
113 §.Maksamatta jääneiden vakuutusmaksujen vähentäminen työeläkkeestä. Pykälää muutettaisiin siten, että tämän lain mukaisiin vapaaehtoisiin vakuutuksiin perustuvia maksamattomia vakuutusmaksuja korotuksineen ja viivästyskorkoineen ei voitaisi vähentää maatalousyrittäjän ja apurahansaajan maatalousyrittäjän eläkelain 97 §:ssä tarkoitetusta eläkkeestä. Muutoksen myötä säännös vastaisi nykyistä soveltamiskäytäntöä.
127 §.Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksen oikeus irtisanoa vapaaehtoinen vapaa-ajan vakuutus. Pykälässä säädetään, että maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksella on oikeus irtisanoa vapaaehtoinen vapaa-ajan vakuutus vakuutusehdoissa määrätyillä. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että otsikosta poistettaisiin maininta maatalousyrittäjästä, koska pykälä koskee myös apurahansaajien vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen irtisanomista.
157 §.Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksen ja muutoksenhakuelimen oikeus saada tietoja. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin selvyyden vuoksi työtapaturma- ja ammattitautilakiin ehdotettua muutosta vastaavasti säännös siitä, että maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksella on oikeus saada Verohallinnolta pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut tiedot työntekijän ansioista, vaikka verotusta ei olisikaan vielä vahvistettu. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan maatalousyrittäjän eläkelaitoksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada viranomaiselta tiedot työntekijän työsuhteista, yrittäjätyöstä ja ansioista, hänelle maksetuista etuuksista sekä muista seikoista, jotka ovat välttämättömiä käsiteltävänä olevan vakuutus- tai korvausasian ratkaisemista varten. Säännös koskee myös verotietoja. Ehdotetulla lisäyksellä varmistettaisiin maatalousyrittäjän tapaturmavakuutuslaitoksen mahdollisuus saada lain toimeenpanon vuoksi välttämättömät työntekijää koskevat tiedot työansioista Verohallinnolta jo ennen kuin työntekijän ansioita koskeva verotus on vahvistettu. Verotuksen vahvistamisen odottaminen johtaisi kohtuuttomaan viivytykseen vahingoittuneen toimeentulon kannalta tärkeissä ansionmenetyskorvausasioissa.
180 §.Siirtymäsäännökset. Pykälän 2 momentissa säädetään poikkeuksista 1 momentissa säädettyyn pääsääntöön, jonka mukaan vahinkotapahtumiin sovelletaan vahinkotapahtuman sattumisajankohdan mukaista lainsäädäntöä. Pykälän 2 momentin 3 kohtaan lisättäisiin vahvistetusta maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaista pois jäänyt viittaus lain 112 §:ään, joka koskee maksamatta jääneiden vakuutusmaksujen vähentämistä korvauksesta sekä 113 §:ään, joka koskee maksamatta jääneiden vakuutusmaksujen vähentämistä työeläkkeestä. Näin paitsi IV ja VII säännöksiä myös lain 112 ja 113 §:ä sovellettaisiin ennen lain voimaantuloa sattuneisiin vahinkotapahtumiin. Lisäksi momentin 3 kohtaan lisättäisiin maininta siitä, että lain 112 §:n nojalla korvauksesta voidaan vähentää myös maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/1981) mukaiset pakolliset vakuutusmaksut korotuksineen ja viivästyskorkoineen. Edelleen todettaisiin, että 112 §:n 4 momenttia sovellettaisiin myös maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain 21 §:ssä tarkoitettujen vapaaehtoisten vakuutusten perusteella maksettavaan korvaukseen ja vakuutusmaksuihin viivästyskorkoineen.
1.8
Laki urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta
8 §.Sairaanhoidon korvaus. Pykälän otsikkoa ja viittaussäännöstä työtapaturma- ja ammattitautilakiin ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan sen sisältöä, koska pykälässä ei enää säädetä lailla 483/2015 tehdyn muutoksen jälkeen lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaussäännös, jonka nojalla sairaanhoidon matkakulujen korvaamiseen sovelletaan työtapaturma- ja ammattitautilain 50 §:n säännöksiä. Tällainen säännös oli jäänyt työtapaturma- ja ammattitautilain säätämisen yhteydessä epähuomiossa lisäämättä tähän lakiin.
12 §.Kuntoutuksen korvaaminen. Pykälän otsikkoa ja viittaussäännöstä työtapaturma- ja ammattitautilakiin ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan sen sisältöä, koska pykälässä ei enää säädettäisi pelkästään ammatillisesta kuntoutuksesta, vaan kuntoutuksesta laajemmin. Pykälän 1 momentin viittaussäännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että ammatilliseen kuntoutukseen sovellettaisiin myös työtapaturma- ja ammattitautilain 91 §:n säännöstä, joka koskee ammatillisessa kuntoutuksessa olevan työtapaturma- ja ammattitautiturvaa. Lisäksi säädettäisiin, että urheilijalle korvattaisiin työtapaturma- ja ammattitautilain 93—98 §:ssä tarkoitettuja kustannuksia. Nämä viitatut säännökset koskevat kuntoutuksen korvattavia palveluasumisen, apuvälineiden, asunnonmuutostöiden, tulkkauspalveluiden ja omaisen sopeutumisvalmennuksen kustannuksia sekä kuntoutuksen matkakustannuksia. Säännökset olivat jääneet työtapaturma- ja ammattitautilain säätämisen yhteydessä epähuomiossa lisäämättä tähän lakiin.