1.1  Laki kotoutumisen edistämisestä

1 luku Yleiset säännökset

1 §.Lain tarkoitus. Pykälässä säädettäisiin lain tarkoituksesta. Lain tarkoituksena olisi edistää kotoutumista ja hyviä väestösuhteita. Kotoutuminen ja hyvät väestösuhteet määriteltäisiin lain 3 §:ssä. Lain tarkoitukseksi määriteltäisiin myös maahanmuuttajien yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisen edistäminen. Tasa-arvolla tarkoitettaisiin tasa-arvoa maahanmuuttajamiesten ja -naisten välillä. Lisäksi lain tarkoituksena olisi edistää maahanmuuttajien työllisyyttä ja mahdollisuutta osallistua aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan samoin kuin hyvinvointia ja terveyttä sekä yhdenvertaisin perustein maahanmuuttajien tarpeellisten ja laadukkaiden kotoutumista edistävien palveluiden saatavuutta. 

Lain yleisenä tarkoituksena on, että laissa esitetyillä kotoutumista edistävillä palveluilla edistettäisiin maahanmuuttajien mahdollisuutta saavuttaa muun väestön kanssa yhdenvertainen asema yhteiskunnassa sekä oikeuksien että velvollisuuksien osalta. Aktiiviseen toimimiseen yhteiskunnassa tarvitaan tietoja ja taitoja, mutta myös maahanmuuttajan omatoimisuutta ja tavoitteellista osallistumista erilaisiin kotoutumista edistäviin palveluihin. Tavoitteena on, että ehdotetuilla palveluilla tuettaisiin maahanmuuttajien osallisuutta, hyvinvointia, vaikutusmahdollisuuksia sekä kaksisuuntaista kotoutumista. Euroopan unionin yhteisen kotouttamispolitiikan periaatteiden mukaan kotoutuminen on dynaaminen, kaksisuuntainen vuorovaikutusprosessi, joka edellyttää paitsi kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten toimia, myös vastaanottavan yhteisön ja maahanmuuttajan entistä suurempaa sitoutumista. 

Maahanmuuttajien osallistuminen yhteiskunnan eri aloille lisää maahanmuuttajien ja kantaväestön keskinäistä vuorovaikutusta ja osaltaan edistää suomalaisen yhteiskunnan tapojen ja kulttuurin tuntemusta. Kannustamalla maahanmuuttajia yhteiskunnalliseen osallisuuteen voidaan tukea heidän taitojensa ja tietojensa hyödyntämistä sekä maahanmuuttajien itsensä että koko yhteiskunnan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. 

Lain tarkoituksena olisi myös edistää monialaista yhteistyötä kotoutumista edistävien toimijoiden välillä. Kotoutumista edistäviä palveluja järjestettäisiin osana maakunnan järjestämisvastuulla olevia kasvupalveluita ja sosiaali- ja terveyspalveluita, kunnallisia peruspalveluita ja kansallista koulutusjärjestelmää sekä muina kotoutumista edistävinä palveluina. Kotoutumista edistävien toimijoiden vastuiden muuttuessa kotouttamisen suunnittelun ja kotoutumista edistävien palveluiden yhteensovittaminen on jatkossa entistäkin tärkeämpää. Etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon ja kasvupalveluiden samoin kuin kunnan palveluiden yhteensovittaminen maahanmuuttajan kannalta tarkoituksenmukaiseksi palvelukokonaisuudeksi korostuu, samoin kotoutumislain tavoitteiden yhteensovittaminen näitä palveluita koskevien erityistavoitteiden kanssa. Eri tahojen monialainen yhteistyö on tärkeä keino lain tavoitteiden edistämiseksi. Monialainen yhteistyö määriteltäisiin tarkemmin lain 3 §:ssä. 

Maakuntauudistuksen tavoitteiden huomioimiseksi lain tarkoituksena olisi edistää myös kotouttamisen suunnittelun ja kehittämisen yhteensovittamista maakunnan ja kunnan muun suunnittelun ja kehittämisen kanssa. Kotouttamisen suunnittelu pitäisi sisällään kotouttamisen suunnittelun osana maakunnan sosiaali- ja terveyspalveluita ja kasvupalveluita, ja kunnan palveluita sekä muun maakunnan ja kunnan kotoutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi katsoman suunnittelun. Kotouttamisen suunnittelun yhteensovittamisella muun suunnittelun kanssa tarkoitettaisiin keskeisesti aluekehitystä, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ja alueiden elinvoiman edistämistä koskevaa suunnittelua, mutta tarvittaessa myös muuta suunnittelua tarpeen mukaisesti. Monialaisen yhteistyön ja kotouttamisen suunnittelun ja palveluiden yhteensovittamisella eri politiikka-alojen kanssa edistettäisiin kotouttamisen läpivirtausta ja täsmennettäisiin kaikkien viranomaisten velvoitetta ottaa maahanmuuttajaväestö huomioon palveluita suunniteltaessa ja tarjottaessa. 

Lähtökohtana lain tarkoituksen toteuttamisessa olisi ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittaminen. 

2 §.Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Lain soveltamisala koskisi kaikkia henkilöitä, joilla on voimassa oleva oleskelulupa tai joiden oleskeluoikeus on rekisteröity tai joille on myönnetty oleskelukortti ulkomaalaislain mukaisesti. Näin ollen voimassaolevaa soveltamisalan henkilöpiiriä ei olisi tarkoitusta muuttaa. Oleskeluluvan luonteella ei olisi lain soveltamisalan kannalta merkitystä, sillä myös esimerkiksi tilapäisesti maahan muuttavilla henkilöillä kuten opiskelijoilla ja tilapäisen oleskeluluvan työn perusteella saaneilla olisi mahdollisuus saada laissa mainittuja palveluita, mikäli laissa ei erikseen tästä säädetä tai mikäli se ei olisi ilmeisen tarpeetonta. Lain soveltamisala koskisi myös EU:n ja Pohjoismaiden kansalaisia sekä heidän perheenjäseniään. Lakia voitaisiin soveltaa myös niissä tapauksissa, joissa oleskeluluvan voimassaolo on päättynyt, mutta henkilöllä on vireillä jatkolupaa koskeva hakemus tai hän on valittanut jatkolupaa koskevasta kielteisestä päätöksestä, eikä asiaa ole vielä lainvoimaisesti ratkaistu. 

Lakia ei sovellettaisi kansainvälistä suojelua hakeviin eikä maassa viisumilla tai viisumivapaasti oleskeleviin henkilöihin. Lakia ei sovellettaisi myöskään ensimmäistä oleskelulupaa tai ensimmäistä oleskeluoikeuden rekisteröintiä hakeviin henkilöihin ennen oleskeluluvan tai rekisteröinnin myöntämistä. Lakia ei sovellettaisi henkilöön, jolla on Suomen kansalaisuus, paitsi jos kyseessä on ihmiskaupan uhri. Käytännössä voi esiintyä tapauksia, joissa Suomen kansalaisella olisi tarvetta päästä kotoutumista edistäviä palveluita vastaavien palveluiden piiriin. Näin voi olla esimerkiksi, jos Suomen kansalainen tai monikansalainen, joka on myös Suomen kansalainen, on esimerkiksi asunut koko elämänsä ulkomailla, eikä Suomeen muuttaessaan osaa suomen tai ruotsin kieltä tai kielitaito on heikko. On kuitenkin kotoutumisen määritelmän mukaista ja siten tarkoituksenmukaisempaa, että Suomeen muuttavalle Suomen kansalaiselle järjestettäisiin tukitoimenpiteitä lähinnä osana yleisiä peruspalveluja ja hänen palvelutarpeensa otettaisiin huomioon esimerkiksi kasvupalveluja järjestettäessä. Suomen kansalaisuuden saaminen voidaan pikemminkin katsoa olevan osa maahanmuuttajan kotoutumispolkua, vaikka kansalaisuuden saaminen ei välttämättä aina tarkoita sitä, että kotoutumisprosessi olisi lopullisesti päättynyt. 

Tässä laissa määriteltyjä kotoutumista edistäviä ja tukevia palveluita tarjottaisiin maahanmuuttajalle, joka täyttää toimenpiteen ja palvelun saamisen edellytykset siten kuin tässä laissa tarkemmin säädetään. Kaikki laissa tarkoitetut toimenpiteet eivät toisin sanoen koske kaikkia maahanmuuttajia. 

Tässä laissa säädettyjen kotoutumista edistävien palveluiden tarkoitus on tukea maahanmuuttajan kotoutumista erityisesti maahanmuuton alkuvaiheessa. Mikäli maahanmuuttaja muuttaa pois Suomesta aloitettuaan laissa mainitun viranomaistoimin tuetun kotoutumisprosessin ja palaa myöhemmin Suomeen kotoutuakseen uudestaan, kotoutumispalveluihin pääsy arvioidaan tapauskohtaisesti. 

Pykälän 2 momentin mukaan lain säännöksiä kuntaan ohjaamisesta ja kustannusten korvaamisesta sovellettaisiin 2 momentissa lueteltuihin henkilöihin. Jos henkilön oleskelulupaperuste muuttuu jatkoluvan saatuaan muuksi kuin tässä momentissa mainitut perusteet, ei henkilöstä voitaisi maksaa enää kunnalle korvauksia. Pykälän 3 momentin mukaan säännöksiä sovellettaisiin myös 2 momentissa tarkoitetun henkilön perheenjäseneen tai muuhun omaiseen, jos perheside on ollut olemassa ennen Suomeen tuloa. 

3 §.Määritelmät. Tässä laissa kotoutumisella tarkoitettaisiin maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä, joka edistää maahanmuuttajien osallisuutta työ- ja elinkeinoelämässä, koulutuksessa ja muussa yhteiskunnan toiminnassa sekä hyvinvointia, terveyttä, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa samoin kuin mahdollisuuksia oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen. Varsinainen kotoutuminen tapahtuu vuorovaikutuksessa suomalaisen yhteiskunnan kanssa, keskeisimmin arkipäivän tilanteissa ja lähiyhteisöissä kuten työpaikoilla, oppilaitoksissa, päiväkodeissa ja harrastuksissa. Myös suomalainen yhteiskunta kansainvälistyy maahanmuuttajien osallisuuden myötä ja arvojen ja tapojen monimuotoisuus tulee yhä suuremmassa määrin osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi, jossa maahanmuuttaja hankkii valmiuksia toimia suomalaisessa yhteiskunnassa ja yhteiskunta muuttuu väestön monimuotoistuessa. Samalla yhteiskunnan eri toimijat voivat sekä hyötyä maahanmuuttajien osaamisesta ja verkostoista että edistää kotoutumista parantamalla tuntemustaan eri kulttuureista ja kehittämällä toimintatapojaan maahanmuuttajaväestön tarpeisiin. Perustuslain 17 §:n 3 momentti takaa oikeuden Suomessa asuville ryhmille ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. 

Kotouttamisella tarkoitettaisiin kotoutumisen monialaista edistämistä ja tukemista viranomaisten ja muiden tahojen toimenpiteillä ja palveluilla. Kotouttaminen painottuu maahanmuuton alkuvaiheeseen, usein kuitenkin Suomessa asumisen ensimmäisiin vuosiin. Kotoutumista edistäviä ja tukevia palveluita järjestävät pääasiassa maakunnan ja kunnan viranomaiset, palveluntuottajat, Kansaneläkelaitos, oppilaitokset ja muut toimijat kuten eri järjestöt. 

Maahanmuuttajalla tarkoitettaisiin Suomeen muuttanutta henkilöä, joka oleskelee maassa muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnetyllä luvalla. Kyse olisi maahanmuuttajasta, jolle on myönnetty Suomeen ulkomaalaislaissa tarkoitettu oleskelulupa, oleskelukortti tai jonka oleskeluoikeus Suomessa olisi rekisteröity. Maahanmuuttaja-käsitteen ulkopuolelle jäisi siten ulkomaalainen, jolle on myönnetty viisumi Suomeen tai joka oleskelee Suomessa viisumivapaasti sekä kansainvälistä suojelua hakevat ja ensimmäistä oleskelulupaa hakevat henkilöt ennen oleskeluluvan myöntämistä. 

Hyvillä väestösuhteilla tarkoitettaisiin myönteisiä asenteita ja vuorovaikutusta eri väestöryhmien välillä sekä eri väestöryhmien osallisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Asenteet ja vuorovaikutussuhteet vaikuttavat turvallisuudentunteeseen sekä kykyyn ja haluun osallistua yhteiskuntaan. Tarkastelemalla hyviä väestösuhteita kokonaisvaltaisesti näiden neljän ulottuvuuden, asenteiden, vuorovaikutuksen, osallisuuden ja turvallisuuden kautta, voidaan paremmin vaikuttaa niiden keskinäisiin suhteisiin ja suunnata toimenpiteitä vaikuttavammin. Esimerkiksi syrjimättömyys ja yhdenvertaisuuden toteutuminen ovat avainasemassa osallisuuden tunteen kehittymisessä. 

Monialaisella yhteistyöllä tarkoitettaisiin maakunnan, kunnan, Kansaneläkelaitoksen ja muiden viranomaisten ja toimijoiden, kuten esimerkiksi koulutuksen järjestäjien ja palveluntuottajien sekä järjestöjen, yhteisöjen ja yhdistysten yhteistyötä kotouttamisessa sekä kotoutumista edistävien palveluiden suunnittelussa, järjestämisessä ja tuottamisessa. Järjestöillä tarkoitettaisiin tässä myös työmarkkinajärjestöjä ja yhteisöihin kuuluisivat myös eri uskonnolliset yhteisöt. 

Laissa määriteltäisiin erityisiä toimenpiteitä tarvitseva maahanmuuttaja. Kyseeseen voisi tulla maahanmuuttaja, joka tarvitsee muiden kotoutumista edistävien palveluiden ohella tehostettuja palveluita ja -toimenpiteitä kuten kuntoutus-, kasvatus- ja perheneuvontapalveluita erityisesti sairauden, vamman tai muun syyn vuoksi alentuneen toimintakyvyn, iän, perhetilanteen, luku- ja kirjoitustaidottomuuden tai muun vastaavan syyn perusteella. Erityisiä toimenpiteitä voisivat tarvita esimerkiksi ikääntyneet, yksinhuoltajat, kidutusta kokeneet ja lastensuojelun toimenpiteitä tarvitsevat lapset ja nuoret. 

Uutena kohtana laissa määriteltäisiin palveluntuottaja. Palveluntuottajalla tarkoitettaisiin yhteisöä, säätiötä tai yksityistä elinkeinonharjoittajaa, joka hankintasopimuksen tai maakunnan taikka kunnan päätöksen perusteella tuottaa maakunnalle tai kunnalle tässä laissa tarkoitettuja kotoutumista edistäviä palveluita ja hoitaa palveluprosessiin liittyviä tehtäviä. Palveluntuottaja voi olla myös koulutuksen järjestäjä tai oppilaitos. 

Palvelukokonaisuudella tässä laissa tarkoitettaisiin asiakkaan tarpeen vaatimaa eri palveluista koostuvaa kokonaisuutta. Palvelukokonaisuus muodostaisi tarvittaessa maahanmuuttajan palvelutarpeen mukaisen, maakunnan, kunnan, Kansaneläkelaitoksen kuntoutuspalveluiden ja muiden viranomaisten ja toimijoiden palveluista koostuvan, monialaisen palvelukokonaisuuden. Muu toimija voisi olla myös edellä mainittu palveluntuottaja. 

Lisäksi laissa määritettäisiin kuntapaikka. Kuntapaikalla tarkoitettaisiin maakunnan ja kunnan 37 §:n 2 momentissa tarkoitettuun sopimukseen perustuvaa kunnan ilmoitusta valmiudesta ottaa maahanmuuttaja vastaan 38 §:ssä tarkoitetussa kuntaan ohjaamisen menettelyssä 

4 §. Lain soveltaminen lapseen. Pykälä sisältäisi säännökset lain soveltamisesta lapseen. Sovellettaessa lakia alle 18-vuotiaaseen, olisi ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etua arvioitaessa olisi otettava huomioon, mitä siitä lastensuojelulain (417/2007) 4 §:ssä säädetään. Lapsen etu tulisi huomioida läpäisyperiaatteella kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluita suunniteltaessa, järjestettäessä ja toimeenpantaessa. Lapsen edun huomioiminen tulisi olla myös osa ohjausta, tiedotusta, neuvontaa sekä yhteiskuntaan ja sen toimintaan perehdyttämistä. 

YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59—60/1991) 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsia tulee kohdella yhdenvertaisesti riippumatta heidän omasta tai vanhempiensa taustasta tai ominaisuuksista (2 artikla). Lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja nämä näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. 

Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa (12 artikla). Vähemmistöryhmään kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään (30 artikla). Lapsella on oikeus koulutuksen ohella myös lepoon, leikkiin ja virkistykseen sekä taide- ja kulttuurielämään tutustumiseen (31 artikla). Erityisesti näiden oikeuksien käytännön toimeenpanon kannalta on tärkeä varmistaa kotoutumisen eri tilanteissa alaikäisten maahanmuuttajien mahdollisuudet osallistua ja kertoa mielipiteensä esimerkiksi omasta tai perheensä kotoutumissuunnitelmasta. 

Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Velvollisuudesta selvittää ja ottaa huomioon alaikäisen toivomukset ja mielipide hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla säädetään myös sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 10 §:n 1 momentissa. 

Lastensuojelulain 4 §:n 2 momentin mukaan lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle: 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet; 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon; 3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen; 4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden; 5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen; 6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä 7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että toteutettaessa tässä laissa säädettyjä palveluja on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Säännöksessä ilmaistaisiin selkeä velvollisuus selvittää ja huomioida lapsen etu ja selvittää lapsen mielipide lapsen iästä riippumatta. Lapsen mielipiteet ja näkemykset otettaisiin huomioon sen mukaan kuin tämän ikä ja kehitystaso edellyttävät. Kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle olisi varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain 34 §:n mukaisesti häntä itseään koskevassa asiassa. Lapsen mielipiteen selvittämisen ja kuulemisen tulee tapahtua hänen ymmärtämällään kielellä. Kaksitoista vuotta täyttänyttä lasta olisi esimerkiksi kuultava, kun hänelle laaditaan oma kotoutumissuunnitelma. Lasta olisi kuultava myös esimerkiksi perheryhmäkotiin sijoittamisesta päätettäessä. 

Lapsen mielipiteen selvittämisestä ja kuulemisesta säädetään esimerkiksi lastensuojelulain 20 §:ssä. Samat periaatteet on hyvä huomioida kotoutumislain mukaisessa lapsen mielipiteen selvittämisessä. Lastensuojelua toteutettaessa on kyseisen lainkohdan mukaan selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Lapsen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti sekä siten, että tästä ei aiheudu tarpeettomasti haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheisten ihmisten välisille suhteille. Samoin on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukainen valmius itsensä ilmaisemiseen. Käytettävät menetelmät ja välineet sekä lapsen tarvitsema tuki ja apu määräytyvät sen mukaan. 

Pienen lapsen ollessa kyseessä voidaan muun muassa havainnoida lapsen käyttäytymistä ja hänen suhdettaan läheisiin ihmisiin. Varsinkin hyvin pienen lapsen toivomuksia ja mielipidettä voidaan selvittää myös välillisesti esimerkiksi lapselle läheisten henkilöiden, päiväkodin henkilöstön tai muiden asiantuntijoiden avulla kuulemalla heitä tai hankkimalla heiltä muuta selvitystä. Kouluikää lähestyvien ja sitä vanhempien lasten mielipiteiden ja toivomusten selvittäminen tapahtuu pääsääntöisesti keskustelemalla ja apuna voidaan käyttää lasten kanssa työskentelyyn erikseen kehitettyjä välineitä. Lapsen mielipidettä selvitettäessä on varmistuttava siitä, että lapsi voi aidosti ja vapaasti ilmaista käsityksensä asiasta. Lapsen täytyy tietää, miksi ja missä asiassa häntä kuullaan sekä mihin tarkoitukseen kuulemisessa kerättyjä tietoja käytetään. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi niistä tilanteista, joissa lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä. Säännös vastaisi lastensuojelulain 20 §:n 3 momentin säännöstä. Säännöksen tarkoituksena on korostaa mielipiteen selvittämisen pääsääntöisyyttä ja sitä, että se voidaan jättää tekemättä vain poikkeuksellisesti. Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä vain, jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos se on muutoin ilmeisen tarpeetonta. Selvittäminen saattaa vaarantaa lapsen terveyttä ja kehitystä esimerkiksi silloin, kun lapsen henkinen tila on sellainen, että mielipiteen selvittäminen järkyttäisi häntä tai rasittaisi häntä muuten kohtuuttomasti. Lapsen psyykkinen suojelu menisi tällöin mielipiteen selvittämisen edelle. 

5 §.Tulkitseminen ja kääntäminen. Pykälässä säädettäisiin viranomaisen velvollisuudesta huolehtia asian tulkitsemisesta tai kääntämisestä. Säännös olisi informatiivinen ja sen soveltaminen vastaisi tarkoitukseltaan voimassaolevaa sääntelyä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kielestä ja mahdollisuudesta tulkitsemiseen säädetään laissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Pykälässä säädettäisiin, milloin maahanmuuttajalla olisi oikeus käyttää tulkkia tämän lain tarkoittamien toimenpiteiden ja palvelujen yhteydessä. Jos maahanmuuttaja ei osaa suomen tai ruotsin kieltä, hän tarvitsee monissa asioissa avukseen ammattitaitoista tulkkia. Näistä asioista esimerkkeinä voidaan mainita terveydenhuollon palvelut, kasvupalvelut, sosiaalipalvelut ja lastensuojelu. Erityisesti olisi huolehdittava siitä, etteivät lapset joudu toimimaan tulkkeina vanhemmilleen. Tulkitsemisen voisi suorittaa muukin kuin tulkin tutkinnon tai vastaavat kelpoisuusvaatimukset muutoin täyttävä henkilö. Viranomaisen tulee kuitenkin mahdollisuuksien mukaan varmistaa tulkkauksen laadukkuus ja ensisijaisesti olisi käytettävä kaikkien osapuolten silmissä puolueetonta ja asiansa osaavaa ammattitulkkia. 

Viranomainen voisi asian selvittämiseksi tai asianosaisen oikeuksien turvaamiseksi huolehtia mahdollisuuksien mukaan tulkitsemisesta tai kääntämisestä muussakin asiassa, erityisesti, jos kyseessä olisi asianosainen, joka tarvitsee erityisiä toimenpiteitä. Ohjauksessa, neuvonnassa ja muissa asiakaskontakteissa on harkittava, milloin tulkin käyttö on aiheellista asian molemminpuolisen ymmärtämisen sekä asiakkaan tai viranomaisen oikeusturvan kannalta. Lasten, nuorten ja perheiden asioissa tehdään usein kauaskantoisia ratkaisuja, joten tulkin käyttöä on erityisesti syytä harkita. Hallintolain yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan asianosaisaloitteisessa asiassa maksuttoman tulkitsemis- ja käännösavun saamisen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun kysymys on henkilön perustoimeentuloa koskevasta asiasta. 

Hallintolain 26 §:n mukainen velvollisuus tulkita tai kääntää koskee myös maahanmuuttajien käyttämiä kieliä. Hallintolaissa ei ole kyse virallisesta tulkkauksesta. Siinä käytetyt termit tulkitseminen ja kääntäminen viittaavat asioiden joustavaan hoitoon. Viranomainen voi huolehtia tulkitsemisesta itse tai turvautua ulkopuoliseen apuun. Tulkitseminen ja kääntäminen eivät edellytä, että ne suoritetaan asianomaisen äidinkielellä. Ne voidaan tehdä kielellä, jota asianomaisen voidaan todeta asian laatuun nähden riittävästi ymmärtävän. Erityisesti harvinaisille tai vähän esiintyville kielille ei tulkkeja ole vaikeuksitta saatavilla kaikkialla Suomessa. Tulkkaus ei edellyttäisi sitä, että tulkki olisi samassa tilassa asianosaisen kanssa, vaan tarpeen mukaan voitaisiin käyttää myös etätulkkausta puhelimen tai videon välityksellä. Etätulkkauksella saavutetaan säästöjä matkakustannuksissa ja matkustamiseen kuluvassa ajassa. Myös anonyymi puhelintulkkaus voi olla hyvä vaihtoehto arkaluontoisia asioita käsiteltäessä. Etätulkkausta käytettäessä on kuitenkin huolehdittava tulkkauksen riittävästä laadukkuudesta sekä teknisten ratkaisujen laadusta. 

Hallintolain 26 §:n 2 momentin mukaan asia voitaisiin tulkita tai kääntää sellaiselle kielelle, jota maahanmuuttajan voidaan todeta asian laatuun nähden riittävästi ymmärtävän. Tarkoituksena on edistää asioiden joustavaa hoitoa, kuitenkin siten, että maahanmuuttajan oikeusturvasta huolehdittaisiin asianmukaisesti ja turvattaisiin perustuslain 21 §:n mukaisesti asioiden asianmukainen käsittely. 

6 §.Oikeus työttömyysetuuteen ja toimeentulotukeen. Ehdotetun pykälän mukaan maahanmuuttajan oikeuteen saada työttömyysetuutta sovellettaisiin, mitä työttömyysturvalaissa (1290/2002) säädetään ja oikeuteen saada toimeentulotukea sovellettaisiin, mitä toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) säädetään. Säännöksellä poistettaisiin tämänhetkiset tulkintaepäselvyydet etuuden maksamisen alkamisajankohdasta, joka voimassaolevan lainkohdan mukaisesti on sidottu kotoutumissuunnitelman alkamisajankohtaan. Koska maahanmuuttajalle ei ole vuodesta 2015 alkaen maksettu erityistä kotoutumistukea, ei kotoutumissuunnitelman laatimisajankohdalla ole ollut välttämättä merkitystä etuuksien alkamisajankohtaan. 

Ehdotettu säännös olisi informatiivinen eikä maahanmuuttajalla olisi ehdotetun pykälän perusteella oikeutta toimeentulotukeen tai työttömyysetuuteen eli työttömyyskassan maksamaan ansiopäivärahaan taikka Kansaneläkelaitoksen maksamaan peruspäivärahaan tai työmarkkinatukeen. Etuuksien saamisen edellytykset ratkaistaisiin työttömyysturvalain ja toimeentulotuesta annetun lain perusteella. 

2 luku Kotoutumista edistävät palvelut

7 §. Kotoutumista edistävien palveluiden tavoitteet. Pykälässä ehdotetaan määriteltäväksi kotoutumista edistävien palvelujen yleiset tavoitteet. Kotoutumista edistävien palvelujen tavoitteena olisi tukea maahanmuuttajien työllistymistä, koulutusta ja muuta yhteiskunnallista osallisuutta sekä hyvinvointia, terveyttä, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa samoin kuin maakunnan ja sen alueella olevien kuntien elinvoimaisuutta ja kansainvälistymistä. Laissa ehdotettuja kotoutumista edistäviä palveluita tulisi tarjota etenkin maassaolon alkuvaiheessa, jolloin tiedon ja tuen tarve on suurimmillaan. 

Edistämällä maahanmuuttajien osallisuutta voidaan tukea maahanmuuttajien taitojen ja tietojen hyödyntämistä sekä maahanmuuttajien itsensä että koko yhteiskunnan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla edistetään maahanmuuttajien yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta ja aktiivisuutta yhteiskunnan tasavertaisena jäsenenä. Maahanmuuttajien työllistymistä ja osallisuutta tukemalla edistettäisiin myös maakunnan ja kunnan elinvoimaisuutta ja kansainvälisyyttä samoin kuin yritysten kasvua ja kansainvälistymistä. Samalla tavoitteena on edistää maahanmuuttajan yhtäläistä pääsyä maakunnan, kunnan ja muiden viranomaisten palveluihin ja mahdollisuutta käyttää palveluita yhdenvertaisesti kantaväestön kanssa sekä vastata erityistä tukea tarvitsevien maahanmuuttajien tarpeisiin. 

Ehdotettujen palveluiden tavoitteena on myös edistää tasa-arvoa ja maahanmuuttajien yhdenvertaisuutta eli maahanmuuttajien mahdollisuutta saavuttaa muun väestön kanssa tasavertainen asema yhteiskunnassa sekä oikeuksien että velvollisuuksien osalta. Lisäksi tavoitteena olisi edistää hyviä väestösuhteita sekä tukea maahanmuuttajan mahdollisuuksia oman kielen ja kulttuurin säilyttämiseen. Perustuslain 17 §:n 3 momentti takaa oikeuden Suomessa asuville ryhmille ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Hyviä väestösuhteita edistämällä vahvistetaan yhteiskunnan vakautta ja väestön hyvinvointia, osallisuutta ja turvallisuutta. Myönteinen vuorovaikutus eri väestöryhmien välillä lisää yhteisymmärrystä, ehkäisee väärinkäsitysten syntymistä ja edesauttaa maahanmuuttajien kotoutumista. 

8 §. Kotoutumista edistävien palvelujen suunnittelu, järjestäminen ja tuottaminen. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin yleisellä tasolla kotoutumista edistävien palvelujen suunnittelusta, järjestämisestä ja tuottamisesta sekä korostettaisiin kotoutumisen edistämisen poikkihallinnollisuutta. Säännöksessä otettaisiin huomioon maakuntauudistukseen liittyvät muutokset palveluiden järjestämis- ja tuottamisvastuissa. Maakunnan ja kunnan osalta säädettäisiin vielä erikseen tarkemmin palvelujen suunnittelusta ja järjestämisestä maakunnan ja kunnan vastuita koskevissa pykälissä, sillä ne ovat keskeisimmät kotouttamispalveluiden toimijat. 

Pykälän 1 momentin mukaan kotoutumista edistäviä palveluja järjestettäisiin osana maakunnan järjestämisvastuulla olevia kasvupalveluita ja sosiaali- ja terveyspalveluita, kunnallisia peruspalveluja ja kansallista koulutusjärjestelmää sekä muina kotoutumista edistävinä palveluina. Maahanmuuttajaväestön tarpeet ja kotoutumista edistävien palveluiden tavoitteet olisi otettava huomioon maakunnan, kunnan ja muiden viranomaisten palveluiden suunnittelussa, järjestämisessä ja tuottamisessa. 

Koska kotoutumista edistetään osana koko suomalaista palvelujärjestelmää, tulisi palvelujärjestelmän kauttaaltaan vastata koko väestön, myös maahanmuuttajien tarpeisiin. Koko väestölle suunnattujen peruspalveluiden lisäksi maahanmuuttajat tarvitsevat kotoutumista edistäviä erityisiä alkuvaiheen palveluja, jotka keskeisesti liittyvät ohjaus- ja neuvontapalveluihin, kotoutumiskoulutukseen sekä työmarkkinoille ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumista edistäviin toimiin. Maakunnan ja kunnan olisi huolehdittava siitä, että niiden palvelut soveltuvat maahanmuuttajille ja tarvittaessa palveluita järjestetään erityisiä toimenpiteitä tarvitseville maahanmuuttajille kuten ikääntyneille, yksinhuoltajille, kidutusta kokeneille ja lastensuojelun toimenpiteitä tarvitseville lapsille ja nuorille. 

Maakunta vastaisi maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisestä osana kasvupalveluita ja sosiaali- ja terveyspalveluita. Kunta on jatkossakin merkittävässä roolissa monien kotoutumisen kannalta keskeisten peruspalveluiden järjestäjänä, esimerkiksi koulutuksen, varhaiskasvatuksen, asumisen, vapaa-ajan ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osalta. Myös koko suomalaisella koulutusjärjestelmällä perusopetuksesta korkea-asteen koulutukseen on suuri merkitys kotoutumisen edistämisessä. Lain 18 §:ssä määriteltäisiin kasvupalvelukoulutuksena järjestettävä kotoutumiskoulutus, mutta kotoutumista voidaan edistää myös muulla koulutuksella ja maahanmuuttaja voidaan ohjata myös muuhun kotoutumista edistävään, omaehtoiseen koulutukseen. Lisäksi elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan kumppanuudet ovat oleellisessa asemassa kotoutumisen kokonaisvaltaisessa edistämisessä. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan tämän lain 2 luvussa tarkoitettuja palveluita tai palveluprosessiin liittyviä tehtäviä voisi hoitaa myös palveluntuottaja. Kotoutumista edistävien palveluiden ja palveluprosessin tuottamiseen kasvupalveluissa sovellettaisiin, mitä alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lain ( / ) 4 luvussa kasvupalveluiden tuottamisesta ja kasvupalveluntuottajan velvollisuuksista säädetään sekä mitä julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lain ( / ) 3 § ja 15 §:ssä tehtävien antamisesta palvelutuottajalle ja palveluntuottajan velvollisuuksista säädetään. Edellä mainitun lain 3 §:ssä säädetään tehtävien antamisesta palveluntuottajalle ja 15 §:ssä maakunnan ja palveluntuottajan velvollisuuksista. Kotoutumista edistävien palveluiden tuottamiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa sovellettaisiin, mitä niistä erikseen säädetään.  

Maakunnallisten kasvupalvelujen, mukaan lukien kasvupalveluihin kuuluvat kotoutumista edistävä palvelut, järjestämisestä ja tuottamisesta säädettäisiin alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annettavassa laissa. Edellä mainitun lain mukaan maakunta voisi tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvat kasvupalvelut itse tai antaa niiden tuottamisen palveluntuottajalle. Maakunta voisi tehdä palvelujen tuottamisesta hankintasopimuksen kilpailuttamalla palveluntuottajia julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (197/2016) mukaisesti taikka tekemällä päätöksen palvelun tuottamista koskevista yleisistä edellytyksistä ja hyväksymällä edellytykset täyttävät toimijat palveluntuottajiksi. 

Maakunta voisi antaa palveluntuottajan hoidettavaksi myös maahanmuuttajan palveluprosessiin liittyviä toimia, mikäli katsoisi sen tarkoituksenmukaiseksi.Tarkoituksenmukaisuusarvioinnin merkitystä perustuslain kannalta on arvioitu tarkemmin esityksen kohdassa suhde perustuslakiin.  

Esityksellä laajennettaisiin nykytilaan nähden mahdollisuutta tuottaa kotouttamisen palveluprosessiin liittyviä tehtäviä markkinoilla, siltä osin kuin palveluntuottaja voisi hoitaa asiakkaan alkukartoituksen ja kotoutumissuunnitelman laatimisen ja ohjaamisen palveluihin. Maakunta voisi antaa palveluntuottajan hoidettavaksi myös maahanmuuttajatyönhakijan kotoutumissuunnitelman tarkistamisen ja suunnitelman toteutumisen seurannan. Palveluntuottaja huolehtisi tällöin niistä laissa ja sen nojalla säädetyistä tehtävistä, jotka määräytyisivät maakunnan kanssa tehdyn sopimuksen taikka maakunnan palveluntuottajan hyväksymistä koskevan päätöksen ja palvelun tuottamista koskevien ehtojen perusteella. 

Maakunta laatisi alkukartoituksen kuitenkin omana tuotantona etenkin tilanteissa, joissa se arvioisi omatuotannon olevan maahanmuuttajan, tietyn maahanmuuttajaryhmän tai maakunnan edun mukaista. Omana tuotantona laatiminen voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, jos maahanmuuttaja tarvitsee työllistymisensä ja kotoutumisensa tueksi monialaista palvelutarpeen arviointia ja kasvu- ja sotepalveluiden ja muiden palveluiden yhteensovittamista ja maakunta katsoisi, että omatuotantona laatiminen on tarkoituksenmukaista kokonaisvaltaisen ja tarvittaessa monialaisen palvelutarpeen ja -ohjauksen arvioimiseksi.  

Tarkoituksenmukaisuusharkinta tulisi sovellettavaksi esimerkiksi etenkin 11 §:n 1 momentin kohdalla, jonka mukaan maakunta vastaisi siitä, että maahanmuuttajan osaaminen ja kotoutumisen palvelutarve tulee kokonaisvaltaisesti ja maahanmuuttajan palvelutarpeen edellyttäessä monialaisesti arvioiduksi sekä 13 §:n 1 momentin kohdalla, jonka mukaan maakunta vastaisi siitä, että maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelmaan sisällytetyt palvelut muodostavat maahanmuuttajan kotoutumista edistävän tarkoituksenmukaisen ja tarvittaessa monialaisen palvelukokonaisuuden. Säännöksillä varmistettaisiin, että asiakkaan tarpeisiin vastattaisiin tarvittaessa monialaisen yhteistyön avulla. Käytännössä monialaisen arvioinnin ja tuen tarpeet voisivat tarkoittaa esimerkiksi maakunnan kasvupalveluita ja sosiaali- ja terveyspalveluita, kansallisen koulutusjärjestelmän ja kunnan palveluita sekä tarvittaessa myös kansaneläkelaitoksen kuntoutusta, jolloin voi olla tarkoituksenmukaista, että maakunta laatii alkukartoituksen ja kotoutumissuunnitelman omatuotantona. 

Myös etenkin 13 §:n 23 momentin säännös on merkittävä tarkoituksenmukaisuusharkinnan osalta. Säännöksen mukaan maakunnan olisi huolehdittava siitä, että kotoutumissuunnitelman laatimisessa on käytettävissä henkilön yksilöllisiin tarpeisiin nähden riittävästi asiantuntemusta ja osaamista. Laatimisessa olisi riittävästi asiantuntemusta ja osaamista silloin, kun kotoutumissuunnitelma mahdollistaisi maahanmuuttajan ohjaamisen kotoutumista edistäviin palveluihin yksilön tarpeiden mukaisesti ja kokonaisvaltaisesti ilman, että hallinnonalojen tai palveluntuottajien palvelutarjonnan väliset rajat rajoittavat palveluihin ohjaamista. Velvoite korostuisi etenkin silloin kun maahanmuuttajalla on moniammatillisia tuen tarpeita tai kansallisen koulutusjärjestelmän tuottaman koulutuksen tarve.  

Kasvupalveluiden maahanmuuttaja-asiakkaiden kohdalla tulee varmistaa maahanmuuttajien tasavertainen asema sekä palvelutarpeen kannalta tarkoituksenmukaisin palveluihin pääsy ja ohjautuminen. Tarvittaessa tulisi tehdä yhteistyötä oppilaitosten kanssa koulutuspolulle ohjaamiseksi. Silloinkin, kun palvelun tai palveluprosessiin liittyviä tehtäviä hoitaisi yksityinen palveluntuottaja, maakunnan järjestämisvastuuseen kuuluisi vastuu siitä, että palveluntuottaja noudattaa, mitä alueiden kehittämisestä ja kasvupalvelussa annetussa lakiehdotuksessa ja julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lain 3 § ja 15 §:ssä tehtävien antamisesta palvelutuottajalle ja palveluntuottajan velvollisuuksista säädetään ja tämän lain 2 luvun säännöksiä kotoutumissuunnitelman ja palveluiden tarjoamisen osalta. 

Kotoutumista edistävien palveluiden tuottamiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa sovellettaisiin, mitä niistä erikseen säädetään. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä säädetään laissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ( / ) sekä palvelujen tuottajien toimintaedellytyksistä, rekisteröinnistä ja valvonnasta laissa sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta ( / ). Asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa säädetään tarkemmin laissa asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa ( / ), jäljempänä valinnanvapauslaki. Valinnanvapauslaissa säädetään tarkemmin siitä, mitkä palvelut tuotetaan maakunnan liikelaitoksessa ja mitkä sosiaali- ja terveyskeskuksessa sekä miten asiakkaan valinnanvapaus toteutuu eri palveluissa. Palvelujen sisällöstä ja niihin liittyvästä menettelystä säädetään lisäksi tarkemmin muun muassa terveydenhuoltolaissa (1326/2010) ja sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) sekä useissa erityislaeissa. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan maahanmuuttajan oikeuteen valita palveluntuottaja sovellettaisiin mitä alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lain 27 §:ssä, julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lain 7 §:ssä ja laissa asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa tarkemmin säädetään. 

Alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lakiehdotuksen 27 pykälässä säädettäisiin henkilöasiakkaan valinnanvapaudesta maakunnallisten kasvupalveluiden osalta. Lainkohdan mukaan maakunnallisten kasvupalvelujen asiakkaalla olisi oikeus valita haluamansa palveluntuottaja maakunnan valitsemien palveluntuottajien joukosta, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä. Asiakkaan valintaoikeus käsittäisi oikeuden valita palveluntuottaja kilpailutuksen tai maakunnan muuten ennalta määriteltyjen kriteerien perusteella valitsemien palveluntuottajien joukosta silloin, kun hänelle olisi myönnetty oikeus palveluun, koska kyseessä ei ole subjektiivinen oikeus.  

Julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lain 7 §:n mukaan asiakkaalla olisi oikeus valita palveluntuottaja maakunnan osoittamien palveluntuottajien joukosta, jos asiakkaan palvelutarvetta vastaavaa palvelua tuottaa yhtä useampi palveluntuottaja. Palveluntuottajan vaihtamisesta säädettäisiin alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lain 27 §:n 2 ja 3 momentissa. Maakunnan olisi huolehdittava siitä, että asiakkaiden saatavilla on tietoa palveluntuottajista ja asiakas saa tarvittaessa neuvontaa ja ohjausta palveluntuottajan valinnassa. Jos henkilöasiakas ei käytä valinnanvapauttaan, maakunnan olisi osoitettava hänelle palveluntuottaja. 

Maahanmuuttajien osalta kasvupalvelun mukaisen valinnanvapauden toteutuminen kotoutumista edistävällä tavalla edellyttäisi monen kohdalla jatkossakin henkilökohtaista palvelutarpeen kartoitusta, ohjausta ja neuvontaa, jotta ohjautuminen tarkoituksenmukaiselle palvelun tuottajalle ja palvelukokonaisuuteen tai tarvittaessa palveluntarjoajan vaihtamiseen voitaisiin varmistaa. Ohjausvelvoite korostuisi niiden maahanmuuttaja-asiakkaiden kohdalla, joiden arvioidaan olevan haavoittuvassa asemassa ja jotka tarvitsisivat jatkossakin henkilökohtaista palvelutarpeen kartoitusta ja ohjausta ohjautuakseen tarpeisiinsa parhaiten sopivalle palvelun tuottajalle ja palvelukokonaisuuteen. Ohjausvelvoitteen toteuttaminen myös palveluntuottajien välillä olisi oleellista, mikäli valittu palveluntuottaja ei pystyisi tarjoamaan kotoutujan tarpeisiin soveltuvaa palvelukokonaisuutta. Viime kädessä viranomaisen tulee varmistaa mahanmuuttaja-asiakkaan ohjautuminen ensimmäiselle palveluntuottajalle tai koulutuksenjärjestäjälle sekä palveluntuottajien ja koulutuksenjärjestäjien välillä tarkoituksenmukaisen työllistymis- ja kotoutumiskokonaisuuden varmistamiseksi.  

9 §.Neuvonta ja ohjaus. Pykälässä säädettäisiin kotoutumisen alkuvaiheen palveluista ja niiden järjestämisvastuista. Alkuvaiheen palveluita olisivat neuvonta, ohjaus ja perustietoaineisto suomalaisesta yhteiskunnasta. Säännös vastaisi pääosin sisällöllisesti voimassa olevaa lainsäädäntöä. Neuvonnan sisältöjä avattaisiin kuitenkin voimassa olevaa lainsäädäntöä yksityiskohtaisemmin, millä korostettaisiin neuvonnan laaja-alaisuutta. Lisäksi ehdotettu 2 momentti olisi täysin uusi.  

Säännöksellä täsmennettäisiin hallintolain asettamia viranomaisvelvoitteita neuvonnan ja ohjauksen järjestämisessä. Säännöksellä varmistettaisiin, että maahanmuuttajalle annettaisiin tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta maahantulon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja hänet ohjattaisiin tarvetta vastaavaan viranomaiseen, palveluun tai toimintaan. Maahanmuuton alkuvaiheessa tiedon sekä ohjauksen ja neuvonnan tarve on usein suurin.  

Hallintolaissa säädetään viranomaisten yleisistä velvoitteista ohjauksen ja neuvonnan järjestämisessä. Hallintolain mukaan viranomaisten toiminnan lähtökohtana tulisi olla hyvä hallintotapa kaikkien asiakkaiden, myös maahanmuuttajien asioiden hoitamisessa. Hallintolain 8 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta on maksutonta. Jos asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, lain 8 §:n 2 momentin mukaan sen on pyrittävä opastamaan asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen. Neuvonta liittyy myös hallintolain 7 §:ssä säädettyyn palveluperiaatteeseen, jonka mukaan asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluja.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin neuvonnan ja ohjauksen viranomaisvastuista. Ohjaus- ja neuvontavelvoite koskisi hallintolain mukaisesti kaikkia viranomaisia, mutta säännöksellä korostettaisiin erityisesti maakunnan ja kunnan roolia kotoutumiseen liittyvän ohjauksen ja neuvonnan järjestämisessä. Muita säädöksessä tarkoitettuja viranomaisia olisivat esimerkiksi Kansaneläkelaitos, Maahanmuuttovirasto, työsuojeluviranomaiset ja verohallinto. Hallintolain mukaisesti viranomaiset neuvoisivat oman vastuualueensa palveluista ja tarvittaessa ohjaisivat maahanmuuttajat eteenpäin muiden viranomaisten palveluihin. Neuvontaa toteutetaan myös kootusti nettipohjaisesti, esimerkiksi infopankki.fi –sivuston kautta.  

Lisäksi 1 momentissa määriteltäisiin yleisesti neuvonnan sisältöjä. Neuvontana annettaisiin laaja-alaisesti tietoa suomalaisesta palvelu- ja koulutusjärjestelmästä ja kotoutumista edistävästä toiminnasta. Neuvonnan laaja-alaisuudella edistettäisiin kotoutumisen edistämisen poikkihallinnollisuutta ja maahanmuuttajan ohjautumista tarpeitaan vastaavaan palveluun yli hallinnonalojen rajojen, mikä tehostaisi maahanmuuttajien kotoutumisen edistämistä. 

Neuvontana annettaisiin tietoa maakunnan ja sille palveluita tuottavan toimijan, kunnan, muun viranomaisen, oppilaitoksen tai muun kotoutumista edistävän toimijan kotoutumista edistävistä palveluista. Lisäksi neuvontana voitaisiin antaa tietoa kansalaisyhteiskunnan kotoutumista edistävästä toiminnasta, suomalaisesta yhteiskunnasta, arvoista, lainsäädännöstä, koulutusjärjestelmästä ja työelämästä sekä maahanmuuttajan oikeuksista ja velvollisuuksista Suomessa. Valtioneuvoston kansalliskielistrategiaa koskevan periaatepäätöksen (2012) mukaan Suomeen asettuville ulkomaalaisille tulee antaa kotoutumislain mukaisissa palveluissa järjestelmällisesti tietoa Suomen kaksikielisyydestä ja suomen- ja ruotsin kielen kurssitarjonnasta sekä kaksikielisyyden merkityksestä työmarkkinoilla. 

Kansalaisyhteiskunnalla, järjestöillä ja eri yhteisöillä on usein merkittävä rooli maahanmuuttajien kotoutumisen, yhteiskunnallisen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden edistämisessä etenkin maahanmuuttajien arjessa. Ohjauksen ja neuvonnan keinoin turvattaisiin myös, että maahanmuuttajat saisivat asianmukaista neuvontaa tämän lain 2 luvun mukaista kotoutumista edistävistä palveluista ja työelämästä. Suomalaisten yhteiskuntaa ja työelämää sekä maahanmuuttajien oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva tieto edistää maahanmuuttajan mahdollisuuksia osallistua suomalaisen yhteiskunnan ja työelämän toimintaan sekä parantaa omatoimisuutta.  

Maahan muuttaneille suunnattuja ohjaus- ja neuvontapalveluita on viime vuosina kehitetty eri hankkeissa. Myös joissain kunnissa on kehitetty erityisesti maahan muuttaneiden tarpeisiin vastaavia ohjaus- ja neuvontapalveluita ja näissä kunnissa neuvonta- ja ohjauspalvelut toimivat usein laaja-alaisesti ja maahanmuuttajien tarpeisiin vastaavasti. Maahanmuuttajien ohjaus- ja neuvontapalvelut ovat kuitenkin hyvin eri tasolla riippuen asuinpaikasta ja maahantulon perusteesta, joten jatkokehittäminen on edelleen tarpeen. Tiedonsaanti olemassa olevistakin palveluista voi vaihdella suuresti riippuen maahanmuuttajia kohtaavien viranomaisten palvelujärjestelmän tuntemuksen tasosta. Ohjaus- ja neuvontapalveluiden kehittämisessä tulee huomioida maahanmuuttajien tarpeet, muun muassa neuvonnan monikanavaisuus, matalan kynnyksen periaate ja eri kielillä toimivat ohjaus- ja neuvontapalvelut. Ohjausta ja neuvontaa vahvistaisi viranomaisten välinen, verkostomainen yhteistyö. Maahan muuttaneiden ohjausta ja neuvontaa kehitetään parhaillaan muun muassa Euroopan sosiaalirahaston rahoittamissa Kotona Suomessa -pilottihankkeissa.  

Ohjauksen ja neuvonnan järjestämisessä yhdistettäisiin tarkoituksenmukaisesti henkilökohtaista ja ryhmämuotoista neuvontaa ja opetusta suomalaisesta yhteiskunnasta, palvelujärjestelmästä ja työelämästä, joka voitaisiin toteuttaa myös maahanmuuttajan omalla äidinkielellä tai monikielisesti. Vaikka pääperiaatteena olisi neuvontapisteen perustaminen, voitaisiin toimipisteiden työtä tukemaan järjestää sähköisiä neuvontapalveluita tai etäneuvontaa maakunnan tai useamman maakunnan alueella.  

Pysyvien rakenteiden luomiseksi ja alkuvaiheen ohjauksen ja neuvonnan tehostamiseksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin maakunnalle vastuu siitä, että sen alueella olisi toimipisteitä tai palveluita, joissa maahanmuuttaja voi saada henkilökohtaista alkuvaiheen neuvontaa ja ohjausta. Eri hankkeissa saatujen kokemusten perusteella maahanmuuttajat tarvitsevat varsinkin maahantulon alkuvaiheessa henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa sellaisessa paikassa, johon on helppo tulla, palvelua voi saada myös omalla äidinkielellä ja jossa palvelua voi saada kokonaisvaltaisesti Suomeen muuttoon ja kotoutumiseen liittyvistä asioista. Kukin maakunta vastaisi siitä, että sen alueella olisi tällaisia matalan kynnyksen toimipisteitä tai palveluita sekä siitä, että ohjauksen ja neuvonnan osaamista ja välineitä olisi tarjolla riittävä määrä ottaen huomioon kunkin maakunnan maahanmuuttajien määrä ja tarpeet. 

Maakunta voisi myös sopia toimipisteen tai palvelun järjestämisestä kunnan tai muun maahanmuuttajille palveluja tarjoavan toimijan kanssa samoin kuin toimintaan liittyvien kustannusten jaosta. Koska monessa kunnassa toimii vakiintuneita ohjauksen ja neuvonnan toimipisteitä ja palvelumalleja, säännöksellä mahdollistettaisiin maakunnalle ja kunnalle sekä muille toimijoille maakunnan ja sen alueen kuntien ja maahanmuuttajien tarpeita joustavasti palvelevien mallien luominen ja rahoitus. 

Hyvänä esimerkkinä palvelujen yhteensovittamisesta voidaan mainita Ohjaamo-toimintamalli. Ohjaamotoiminnalla tarkoitetaan matalan kynnyksen monialaista palvelua, jossa yhteisen toiminnan alustan kautta yhteen sovitetaan muun muassa kasvu-, sosiaali- ja terveyspalveluita, kunnan nuorisopalveluja, sivistystoimen ja muiden tahojen palveluja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja kouluttautumisen sekä työllistymisen edistämiseksi. Ohjaamotoiminnan pohjana on sopimuksellisuus. Sopimuksellisuudella tarkoitetaan sitä, että toimintaan osallistuvat tahon sijoittavat työntekijänsä Ohjaamoon tai järjestävät esimerkiksi etäyhteysmahdollisuuden Ohjaamosta. Ohjaamoissa työskentelevien henkilöiden palkkakustannukset menevät siltä taholta johon työntekijä on työsuhteessa. Ohjaamoissa voi työskennellä tai muuten tehdä yhteistyötä julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tahoja. Ohjaamoiden asiakkaina on myös maahanmuuttajanuoria ja monet maahanmuuttajanuoret hyötyvät ohjaamoiden kokonaisvaltaisesta toimintamallista. Maahanmuuttajanuoria tuleekin aktiivisesti ohjata ohjaamotoiminnan pariin. 

Niin ikään pykälällä olisi liittymäkohta esitykseen lain julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista 5 §:ään, jossa säädettäisiin maakunnan ja kansaneläkelaitoksen palvelupisteistä työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun tarjoamiseksi. Myös kunta ja muita toimijoita voisi osallistua työllistymistä edistävään monialaiseen yhteispalveluun Moni maahanmuuttaja hyötyisi monialaisen yhteispalvelun palveluista ja maahanmuuttajia olisi tarvittaessa hyvä ohjata aktiivisesti monialaisen yhteispalvelun pariin. Tämän lain mukaiset toimipisteet ja lain julkisista rekrytointi- ja osaamisen kehittämispalveluista 5 §:n mukaiset monialaiset palvelupisteet voisivat soveltuvin osin toimia myös yhteistyössä tai yhteen sovitettuina palvelupisteinä. 

Yhtenä aluekehittämisen ja kasvupalvelulain 14 §:n tarkoittaman yhteensovittamisen keinona voitaisiin hyödyntää myös maahanmuuttajien ohjaus-ja neuvontapalveluissa palvelun järjestäjien (maakunta, kunnat) ja tuottajien allianssimallia. Toimintamallissa maakunta sopisi allianssimallin käytöstä alueensa kuntien kanssa. Maakunta ja ne kunnat, jotka haluavat mukaan allianssiin, kilpailuttaisivat hankintalain 21 §:n mukaisesti yhdessä mukaan otettavat palveluntuottajat. Maakunta ja kunta voisivat myös sopia, mitä niiden omaa palvelutuotantoa otettaisiin mukaan allianssiin osapuolten itsensä tekemänä. Allianssihankkeen osapuolina olisivat maakunta, kunnat sekä yksityiset ja kolmannen sektorin palvelun tuottajat, jotka suunnittelisivat ja toteuttaisivat hankkeen yhdessä. Jos maakunnat ja kunnat päättävät järjestää palvelunsa allianssimallilla, saattaa tämä tarkoittaa maakuntien ja kuntien palvelujen vahvempaa yhteensovitusta kuin ilman yhteistä sopimusta. Maakunnat ja kunnat voisivat molemmat rahoittaa palveluntuottajia ja siten hankkia palveluja, jossa sama palveluntuottaja tuottaa sekä maakunnan kasvupalveluja ja kunnan elinvoimatehtäviä. Maakunta ja kunnat voisivat myös hyödyntää yhteisiä tiloja palvelupisteissä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin perustietoaineistosta. Perustietoaineisto olisi tavallaan neuvonnan ensivaihe, ja sen avulla maahan muuttavat saisivat heti muuton alkuvaiheessa kirjallisesti tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta. Perustietoaineiston jakamisesta olisivat vastuussa Suomen edustustot ulkomailla, Maahanmuuttovirasto ja maistraatit. Viranomaisen tulisi antaa tieto perustietoaineiston sähköisestä versiosta tai painettu opas asiakkaalle henkilökohtaisesti muiden dokumenttien kanssa oleskeluluvan tiedoksiannon, oleskeluoikeuden rekisteröinnin, oleskelukortin myöntämisen tai kotikunta- ja väestörekisteröinnin yhteydessä. Perustietoaineisto on käännetty yhdelletoista kielelle. Aineisto annettaisiin asiakkaalle sillä kielellä, mitä hän parhaiten ymmärtää. Kukin viranomainen vastaisi osaltaan perustietoaineiston sisällön tuottamisesta ja ajan tasalla pitämisestä. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi perustietoaineiston yhteensovittamisesta, kääntämisestä ja jakelusta. 

10 §. Alkukartoitus. Pykälässä säädettäisiin maahanmuuttajan alkukartoituksen sisällöstä. Kotoutumislain mukainen alkukartoitus keskittyy kotoutumisen edellyttämiin tarpeisiin ja kattaa lähtökohtaisesti maahanmuuttajan työllistymisen edistämiseen, hyvinvointiin ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen liittyvät tarpeet. Maahanmuuttajan alkukartoituksessa arvioitaisiin osaaminen, työllistymis-, opiskelu- ja muut kotoutumisvalmiudet sekä koulutuksen ja muiden kotoutumista edistävien palvelujen tarpeet. Lisäksi alkukartoituksessa selvitettäisiin maahanmuuttajan aikaisempi koulutus, työhistoria ja kielitaito sekä tarvittaessa muut työllistymiseen ja kotoutumiseen vaikuttavat seikat. Kotoutumisvalmiuksien osalta tulee kiinnittää huomiota myös maahanmuuttajan asumistilanteeseen ja olosuhteisiin esim. tilapäisluonteisen asumisen tai asunnottomuuden ehkäisemiseksi. 

Kotoutumislain mukaiseen alkukartoitukseen kuuluisi pääsääntöisesti kielitaidon lähtötason testaus, jonka avulla maahanmuuttaja voitaisiin ohjata oikean tasoiseen suomen tai ruotsin kielen koulutukseen. Lisäksi alkukartoitukseen voi kuulua esimerkiksi osaamisen kartoitusta ja tunnistamista, urasuunnittelua sekä neuvontaa ja ohjausta kotoutumista edistäviin palveluihin. Osaamisen kartoituksen ja tarkoituksenmukaiselle koulutuspolulle ohjaamisen osalta alkukartoitukseen voi sisältyä myös oppilaitoksissa tehtävää osaamisen kartoitusta. Alkukartoituksen tietojen avulla voidaan suunnitella maahanmuuttajan aiemmalle osaamiselle pohjautuvia ammatillisen osaamisen kehittämisen ja täydentämisen toimia samoin kuin korkeakoulutettujen maahanmuuttajien tutkintojen tunnustamiseen ja pätevöitymiseen johtavia polkuja. 

Kotoutumislain mukaiseen alkukartoitukseen voidaan maahanmuuttajan tilanteen ja palvelutarpeen edellyttäessä sisällyttää myös julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lain mukaisen työnhakijan palvelutarpeen arvioinnin tai sosiaalihuoltolain mukaisen palvelutarpeen arvioinnin elementtejä, jotta ohjautuminen myös näihin palveluihin toteutuu täysimääräisesti ottaen huomioon maahanmuuttajan tausta, osaaminen, monialainen palvelutarve ja henkilökohtaiset kotoutumistavoitteensa. Niin ikään tarvittaessa tulisi huomioida Kansaneläkelaitoksen kuntoutuspalveluiden tarve. 

Sosiaalihuoltolain 36 §:n mukaisessa palvelutarpeen arvioinnissa selvitetään, onko henkilöllä tuen tarvetta. Jos henkilö tarvitsee tukea, arvioidaan, onko tuen tarve luonteeltaan tilapäistä, toistuvaa tai pitkäaikaista. Palvelutarpeen arviointi sisältää yhteenvedon asiakkaan tilanteesta sekä sosiaalipalvelujen ja erityisen tuen tarpeesta, sosiaalihuollon ammattihenkilön johtopäätökset asiakkuuden edellytyksistä, asiakkaan mielipiteen ja näkemyksen palvelutarpeestaan, ellei palvelutarpeen arvioimiseen yhteistyössä asiakkaan kanssa ole ilmeistä estettä sekä asiakkaan ja sosiaalihuollon ammattihenkilön arvion omatyöntekijän tarpeesta 

Julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lakiehdotuksen mukaan palvelutarvetta arvioitaessa selvitettäisiin työnhakijan omat työtä ja osaamisen kehittämistä koskevat tavoitteet, ammattitaito, työkyky, työnhakutaidot ja muut työllistymiseen vaikuttavat seikat sekä tehdään arvio työttömän valmiuksista työllistyä avoimille työmarkkinoille ja työttömyyden pitkittymisen todennäköisyydestä. 

Alkukartoituksen laajuus olisi riittävä, kun selvitettyjen tietojen perusteella maahanmuuttaja voitaisiin hänen osaamiseensa ja palvelutarpeeseensa perustuen ohjata työelämään, kasvupalveluihin, tarvetta vastaavaan koulutukseen joko kasvupalveluna tai muuna koulutuksena, sosiaali- ja terveydenhuollon tai kunnan palveluihin, kuntoutuspalveluihin, kolmannen sektorin palveluihin tai kotoutumissuunnitelmaan laatimiseen. Alkukartoituksen kesto ja laajuus voisivat vaihdella riippuen maahanmuuttajan tilanteesta ja tarpeesta. Se voisi sisältää vain lyhyen haastattelun tai tarvittaessa perusteellisemman osaamisen ja palvelutarpeen kartoittamisen. 

Alkukartoituksen perusteella maahanmuuttajan kanssa sovitaan kotoutumista edistävistä palveluista. Tieto mahdollisuudesta osallistua alkukartoitukseen annettaisiin maahanmuuttajille muun muassa 9 §:n mukaisen neuvonnan, ohjauksen ja perustietoaineiston yhteydessä. Alkukartoituksen perusteella maakunta tai kunta arvioisi, onko maahanmuuttajalla tarvetta kotoutumissuunnitelman laatimiselle. Alkukartoitus ja kotoutumissuunnitelma voitaisiin laatia samassa tilanteessa, jos se on alkukartoituksen perusteella tarkoituksenmukaista eikä ole maahanmuuttajan edun vastaista. 

11 §.Alkukartoituksen järjestäminen. Pykälässä määriteltäisiin alkukartoituksen järjestämisen viranomaisvastuut ja ensisijaiset kohderyhmät. Pykälän 1 momentissa tarkoitetuille aikuisille maahanmuuttajille laadittaisiin aina alkukartoitus, muille aikuisille maahanmuuttajille alkukartoitus laadittaisiin 3 momentin mukaisesti pyynnöstä, jos maakunta tai kunta arvioisi maahanmuuttajan sitä tarvitsevan. Alaikäiselle maahanmuuttajan alkukartoitus ja kotoutumissuunnitelma laadittaisiin siten kuin 15 §:ssä tarkemmin säädetään. 

Kohderyhmien ohella pykälän 1 ja 2 momentissa säädettäisiin maakunnan ja kunnan vastuista alkukartoituksen järjestämisessä ja laatimisessa niille maahanmuuttajille, joille kartoitus laaditaan lähtökohtaisesti aina ja 3 momentissa muiden maahanmuuttajien osalta. Maakunta vastaisi 1 momentin perusteella myös siitä, että maahanmuuttajan osaaminen ja kotoutumisen palvelutarve tulee kokonaisvaltaisesti ja maahanmuuttajan palvelutarpeen edellyttäessä monialaisesti arvioiduksi. Säännöksellä varmistettaisiin, että asiakkaan tarpeisiin vastattaisiin tarvittaessa monialaisen yhteistyön avulla ja palvelutarpeen mukaiset palvelut sovitettaisiin yhteen monialaisena yhteistyönä. Käytännössä moniammatillisen tuen tarpeet voisivat tarkoittaa esimerkiksi maakunnan kasvupalveluiden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden, sekä kunnan asumisen, opetuksen, osaamisen kehittämisen, vapaa-ajan, nuorisotoimen ja hyvinvoinnin ja terveyden sekä osallisuuden edistämisen palveluita samoin kuin Kansaneläkelaitoksen kuntoutuspalveluita. 

Jotta maahanmuuttajan palvelutarve voitaisiin kokonaisvaltaisesti ja tarvittaessa monialaisesti arvioida, tulisi maakunnan huolehtia siitä, että alkukartoituksessa on käytettävissä riittävästi asiantuntemusta ja osaamista henkilön tarpeisiin nähden. Laatimisessa olisi riittävästi asiantuntemusta ja osaamista silloin, kun alkukartoituksessa kerätyt tiedot mahdollistaisivat maahanmuuttajan ohjaamisen kotoutumista edistäviin palveluihin yksilön tarpeiden mukaisesti ja ilman, että hallinnonalojen väliset rajat rajoittavat palveluihin ohjaamista. Alkukartoituksen laatijan riittävä asiantuntemus sekä kokonaisvaltainen ja tarvittaessa monialainen palvelutarvearviointi mahdollistaisivat myös 12 §:n mukaisen kotoutumissuunnitelman laatimisen. 

Pykälän 1 momentin mukaan maakunta laatisi alkukartoituksen työttömälle maahanmuuttajalle, joka olisi julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluita annetun lain mukaisesti käynnistänyt työnhaun ja tämän lain 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulle henkilölle eli lähtökohtaisesti kansainvälistä suojelua saaneille henkilöille ja hänen perheenjäsenilleen. Jos maakunta tai palveluntuottaja havaitsisi alkukartoituksen yhteydessä, että maahanmuuttajalla olisi monialaista yhteistyötä edellyttävä palveluntarve, maahanmuuttajan palveluntarve olisi arvioitava monialaisesti yhdessä maakunnan kasvupalvelun, sosiaali- ja terveyspalvelun sekä tarvittaessa kunnan kanssa. 

Etenkin kansainvälistä suojelua saavalle henkilölle ja hänen perheenjäsenelleen alkukartoitus olisi usein tarkoituksenmukaisinta laatia monialaisena yhteistyönä, sillä monilla kansainvälistä suojelua saavilla henkilöillä on usein sekä työllistymisen edistämisen ja sosiaali- ja terveydenhuollon että kunnan palveluiden tarvetta. Alkukartoituksessa on tarve tunnistaa myös esimerkiksi traumataustasta aiheutuvat mielenterveyspalveluiden tarpeet. Alkukartoitusta ei kuitenkaan tarvitsisi laatia monialaisesti, mikäli se olisi ilmeisen tarpeetonta esimerkiksi tilanteessa, jossa alkukartoitus olisi laadittu riittävän kattavasti kasvupalvelun toimesta, eikä maahanmuuttajalla olisi maakunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta. Niiden kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden, jotka eivät ole välittömästi pyrkimässä työmarkkinoille, kartoitus laadittaisiin lähtökohtaisesti aina sosiaalipalveluna, usein yhteistyössä kunnan kanssa.  

Säännös vastaisi kotoutuja-asiakkaiden palvelutarpeen arvioinnin osalta sitä, mitä julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista ( / ) annetun lakiehdotuksen 13 §:ssä säädetään työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta. Ehdotetun säädöksen 1 momentin mukaan, jos maakunta tai palveluntuottaja arvioi, että työttömällä on työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun tarve, työttömän palvelutarve on arvioitava monialaisesti ja palvelutarpeen mukaiset palvelut on sovitettava yhteen monialaisena yhteistyönä. Työllistymistä edistävään monialaiseen palvelukokonaisuuteen voi kuulua myös kunnan tai muun viranomaisen tai toimijan järjestämiä palveluja. Maahanmuuttajalle tehtävä alkukartoitus korvaisi myös edellä mainitussa laissa tarkoitetun työnhakijan palvelutarpeen arvioinnin. Niin ikään pykälällä olisi liittymäkohta esitykseen lain julkisista rekrytointi- ja osaamisen kehittämispalveluista 5 §:ään, jossa säädettäisiin maakunnan ja kansaneläkelaitoksen palvelupisteistä työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun tarjoamiseksi. Myös kunta ja muita toimijoita voisi osallistua työllistymistä edistävään monialaiseen yhteispalveluun. Moni maahanmuuttaja hyötyisi monialaisen yhteispalvelun palveluista ja maahanmuuttajia olisi tarvittaessa hyvä ohjata aktiivisesti monialaisen yhteispalvelun pariin. 

Kasvupalvelu-uudistuksen yhtenä lähtökohtana on kasvupalvelujen tuottaminen niin sanotulla monituottajamallilla, minkä tarkoituksena on lisätä kilpailullisuutta palvelujen tuottamisessa ja tätä kautta lisätä palvelujen vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta sekä luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Maakunta voisi antaa palveluntuottajan hoidettavaksi myös maahanmuuttajan palveluprosessiin liittyviä toimia. Esityksellä laajennettaisiin mahdollisuutta tuottaa kotouttamisen palveluprosessiin liittyviä tehtäviä markkinoilla, sillä nykytilasta poiketen maakunta voisi antaa palveluntuottajan hoidettavaksi myös maahanmuuttajan alkukartoituksen laatimisen kokonaisuudessaan. Voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa jo nykyisin alkukartoitukseen liittyvien tehtävien antamisen palveluntuottajille, esimerkiksi osaamisen kartoituksia osana alkukartoitusta hankitaan jo nykyisin ostopalveluna. Palveluntuottajan mahdollisuuksista tuottaa palveluita ja hoitaa palveluprosessiin liittyviä tehtäviä säädettäisiin tarkemmin 8 §:n 2 momentissa perustuslain edellyttämä tarkoituksenmukaisuusharkinta huomioiden. 

Silloinkin, kun alkukartoituksen laatisi yksityinen palveluntuottaja, maakunnan järjestämisvastuuseen kuuluisi vastuu siitä, että palveluntuottaja noudattaa sitä mitä alueiden kehittämisestä ja kasvupalvelussa annetussa lakiehdotuksessa ja julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lain 3 § ja 15 §:ssä tehtävien antamisesta palvelutuottajalle ja palveluntuottajan velvollisuuksista säädetään ja tämän lain 2 luvun säännöksiä kotoutumissuunnitelman ja palveluiden tarjoamisen osalta. 

Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 41 §:ssä säädetään vastaavasti sosiaalihuollon asiakkaan palvelutarpeen arvioinnin monialaisesta yhteistyöstä. Sosiaalihuoltolain mukaan toimenpiteestä vastaavalla sosiaalihuollon viranomaisella on velvollisuus monialaisen yhteistyön edistämiseen palvelutarpeen arvioinnissa, päätösten tekemisessä ja sosiaalihuollon toteuttamisessa. Maakunnan yhteensovittamisvelvoitteista kasvupalveluiden osalta säädetään alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lakiehdotuksen 22 §:ssä. Lisäksi tässä laissa säädetään maakunnan vastuusta eri kotoutumista edistävien palveluiden yhteensovittamisesta 22 §:ssä. 

Pykälän 2 momentin mukaan kunta osallistuisi maakunnan pyynnöstä alkukartoituksen laatimiseen. Perustellusta syystä kunta voisi laatia alkukartoituksen myös itsenäisesti. Esimerkiksi kansainvälistä suojelua saaneen henkilön alkukartoitus voisi monissa tapauksissa olla tarpeellista laatia yhteistyössä kunnan kanssa. Kunta voisi laatia alkukartoituksen perustellusta syystä kuitenkin itsenäisesti maahanmuuttajan kanssa, mikäli maahanmuuttaja ei ole kasvupalveluiden tai sosiaalipalveluiden tarpeessa ja tämä olisi maahanmuuttajan edun mukaista, esimerkiksi mikäli tällä voitaisiin nopeuttaa kunnan palveluihin ohjaamista. Näin voisi olla esimerkiksi työvoiman ulkopuolella olevien koulutuksen osalta, etenkin lapsia kotona hoitavat vanhemmat olisi hyvä ohjata tehokkaasti kunnan koulutus- ja muihin palveluihin. Mikäli maahanmuuttaja olisi kuitenkin myös maakunnan palveluiden tarpeessa, tulisi maakunnan ja kunnan tehdä yhteistyötä alkukartoituksen laatimisessa. Myös kunnan tulisi varmistaa, että sen alkukartoituksen laatimisessa on käytettävissä maahanmuuttajan yksilöllisiin tarpeisiin nähden riittävästi asiantuntemusta ja osaamista. 

Pykälän 3 momentin mukaan maakunta tai kunta voisi laatia alkukartoituksen myös muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle maahanmuuttajalle, jos tämän arvioidaan sitä tarvitsevan. Maakunta voisi käynnistää alkukartoituksen, mikäli maahanmuuttajalla olisi maakunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve. Kunta voisi käynnistää alkukartoituksen laatimisen kunnan kotoutumista edistäviä palveluita tarvitseville. Pykälässä tarkoitettuja maakunnan ja kunnan palveluita tarvitsevia voisivat olla esimerkiksi kotona lapsia hoitavat vanhemmat, Suomeen puolisoina muuttavat, ulkomaiset tutkinto-opiskelijat ja ikääntyneet maahanmuuttajat samoin kuin maahanmuuttajalapset ja -nuoret. Myös työssä olevat maahanmuuttajat saattavat olla maakunnan sosiaali- ja terveyspalveluina annettavien kotoutumispalveluiden ja kunnan kotoutumispalveluiden tarpeessa. Kunnan palveluita olisivat esimerkiksi kunnan koulutuspalvelut sekä hyvinvointia ja terveyttä sekä osallisuutta edistävät palvelut, asumis-, kulttuuri- ja liikuntapalvelut ja muu toiminta. Alkukartoituksen järjestäminen voisi tapahtua tässä tapauksessa maahanmuuttajan omasta pyynnöstä tai maakunta tai kunta voisivat myös aktiivisesti tarjota maahanmuuttajalle alkukartoitusta. 

Alkukartoituksen 3 momentin mukaista laatimisen tarvetta arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, voitaisiinko alkukartoituksella edistää maahanmuuttajan pääsyä kotoutumista edistäviin palveluihin tai työelämään. Alkukartoitusten saatavuutta ja palveluihin ohjaamista tulisi parantaa erityisesti kotona lapsia hoitavien vanhempien osalta. Perheiden kotoutumisen kannalta on tärkeää, että perheen kaikkien jäsenten kotoutumisen edellytyksiä tuetaan. Turvaamalla vanhempien pääsy kotoutumispalveluiden piiriin voitaisiin tukea myös lasten ja nuorten kotoutumista, hyvinvointia ja koulumenestystä. Kotona lapsia hoitava vanhemmat tulisi lähtökohtaisesti ohjata vapaan sivistystoiminnan maahanmuuttajakoulutukseen. Alkukartoitusten saatavuutta parantamalla voitaisiin myös edistää väliaikaisesti työmarkkinoiden ulkopuolella olevien henkilöiden työllistymistä. 

Maahanmuuttajan mahdollisuutta osallistua alkukartoitukseen ei saisi rajoittaa oleskeluluvan myöntämisen peruste tai sen pituus, koska alkukartoituksen merkitystä voidaan pitää erittäin tärkeänä maahantulon alkuvaiheen kotouttamistoimenpiteenä. Alkukartoitus voitaisiin jättää kuitenkin laatimatta, jos se voitaisiin katsoa ilmeisen tarpeettomaksi ottaen huomioon esimerkiksi maassa oleskeltu pitkä aika tai jos maahanmuuttajan palvelutarpeen katsotaan tulevan muulla taholla riittävän laajalti hänen yksilöllisiin olosuhteisiinsa nähden arvioiduksi. Koska ensimmäinen kotoutumissuunnitelma tulisi laatia lain 16 §:n mukaan viimeistään kolmen vuoden kuluttua ensimmäisen oleskeluluvan tai oleskelukortin myöntämisestä taikka oleskeluoikeuden rekisteröinnistä, ei tämän ajan jälkeen olisi välttämättä tarkoituksen mukaista enää myöskään käynnistää alkukartoituksen laatimista. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että alkukartoitus käynnistettäisiin kahden viikon kuluessa asiakkuuden alkamisesta tai alkukartoitusta koskevasta pyynnöstä. Määräajan tavoitteena on varmistaa, että maahanmuuttajan osaaminen ja palvelutarpeet olisivat selvitettyinä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta kotoutumisprosessi käynnistyisi nopeasti ja jottei kotoutumissuunnitelman laatiminen viivästyisi. 

Alkukartoituksen laatijan olisi tarvittaessa ohjattava maahanmuuttaja saamaan muun viranomaisen tai koulutuksenjärjestäjän palveluita ja palveluntuottajan valinnassa. Ohjaamisessa olisi tehtävä yhteistyötä palveluiden järjestäjän tai tuottajan kanssa. 

Mikäli alkukartoituksen olisi laatinut esimerkiksi maakunta, eikä se voisi järjestää maahanmuuttajalle tiettyjä palveluita, tulisi tällainen henkilö ohjata toisen viranomaisen tai palveluntuottajan järjestämien palveluiden piiriin yhteistyössä niitä järjestävän tahon kanssa. 

Alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lakiehdotuksen 27 §:n mukaisesti asiakkaalla olisi oikeus valita haluamansa palveluntuottaja maakunnan järjestämisvastuunsa mukaisesti nimeämien palveluntuottajien joukosta, jollei muussa laissa toisin säädetä. Etenkin moni haavoittuvassa asemassa Suomeen muuttanut tarvitsee jatkossakin henkilökohtaista ohjausta ohjautuakseen tarpeisiinsa parhaiten sopivalle palvelun tuottajalle ja palvelukokonaisuuteen tai tarvittaessa palvelutarjoajan vaihtamiseen sopivan palvelukokonaisuuden varmistamiseksi. 

Kotoutuminen tapahtuu pääasiassa arjessa ja arkielämän kohtaamisissa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Monet eri yhteisöt ja järjestöt, maahanmuuttajien omat järjestöt mukaan lukien, järjestävät maahanmuuttajien kotoutumista ja yhteiskunnallista osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta edistävää toimintaa. Viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan, järjestöjen, yhteisöjen ja elinkeinoelämän välisten kumppanuuksien merkitys kotoutumisen edistämisessä on edelleen vahvistunut kotoutumislain voimaantultua. Suomen Punaisen Ristin Kotoutumistarjotin-toiminnassa kartoitetaan ja koordinoidaan eri paikkakuntien viranomaisten kotoutumisprosessia tukevaa järjestötoimintaa, johon maahanmuuttajat voivat osallistua. Järjestöt pystyvät usein tarjoamaan matalan kynnyksen toimintaa ja palveluja joustavasti julkisten palvelun rinnalla ja täydentäjänä. Maakunnat ja kunnat voisivat tukea järjestöjen toiminnan näkyväksi tekemistä ja koordinointia. Alkukartoituksessa tulee tiedottaa ja tarvittaessa ohjata myös kolmannen sektorin järjestämiin kotoutumista edistäviin toimiin maahanmuuttajan tausta ja kartoituksessa esiin tulleet seikat huomioiden. 

12 §.Kotoutumissuunnitelma. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelmasta. Pykälän 1 momentin mukaan kotoutumissuunnitelmalla tarkoitettaisiin alkukartoitukseen perustuvaa yksilöllistä suunnitelmaa niistä palveluista, joiden tarkoituksena on tukea maahanmuuttajan mahdollisuuksia työllistyä, opiskella ja saada riittävä suomen tai ruotsin kielen taito sekä muita yhdenvertaista yhteiskunnallista osallisuutta, hyvinvointia, terveyttä ja tasa-arvoa tukevia tietoja ja taitoja. Työllistymisen ohella tarkoituksena voisi olla myös yrittäjyyden tukeminen. Kotoutumissuunnitelmien alkukartoitukseen perustuvuudella ja yksilöllisyydellä huomioitaisiin maahanmuuttajien erilaiset koulutustaustat, työhistoria, ikä, terveydentila ja muut henkilökohtaiset olosuhteet. Yksilöllisyys tarkoittaisi myös muun muassa maahanmuuttajan kotoutumisen edistämien toiveiden, tarpeiden ja edellytysten huomioon ottamista samoin kuin taloudellisen tuen tarvettaan ja perheensä asioita. 

Pykälän 2 momentin mukaan kotoutumissuunnitelmassa sovittaisin alkukartoituksen edellyttämässä laajuudessa kotoutumiskoulutuksesta, omaehtoisesta opiskelusta ja muusta 1 momentissa tarkoitettuja tavoitteita tukevasta koulutuksesta tai palvelusta sekä muista kotoutumista yksilöllisesti edistävistä palveluista. Kasvupalvelun asiakas voidaan ohjata kasvupalveluna järjestettävään kotoutumiskoulutukseen tai muuhun kotoutumista edistävään koulutukseen. Kasvupalvelun asiakkaalla olevalla maahanmuuttajalla, joka opiskelee omaehtoisesti, olisi oikeus työttömyysetuuteen työttömyysturvalaissa säädetyin edellytyksin. Maahanmuuttajan omaehtoisen opiskelun tukemista koskevat säännökset siirrettäisiin kotoutumislaista ja julkisista työvoima- ja yrityspalveluista annetusta laista työttömyysturvalain 9 lukuun. 

Pykälän 2 momentin luettelo kotoutumissuunnitelmassa sovittavista palveluista ei olisi tyhjentävä eikä suunnitelman tarvitse kattaa kaikkia momentissa lueteltuja palveluita. Kotoutumissuunnitelmaan kirjattaisiin palveluita alkukartoitukseen perustuen maahanmuuttajan henkilökohtaisen tarpeen mukaisesti. Lähtökohtana olisi, että suunnitelmaan sisällytetyt palvelut muodostaisivat tarkoituksenmukaisia ja tarvelähtöisiä palvelukokonaisuuksia. 

Suunnitelman tulisi sisältää ainakin suomen tai ruotsin kielen opiskelua. Suomen virallinen kaksikielisyys mahdollistaa kotoutumisen Suomessa myös ruotsin kielellä. Lisäksi suunnitelma sisältäisi maahanmuuttajan tarpeen mukaisesti muita kotoutumista edistäviä palveluja kuten kotoutumiskoulutusta sekä muita työllistymistä ja kotoutumista yksilöllisesti edistäviä kasvu- tai sosiaali- ja terveys- tai kunnan palveluita. Kotoutumista ja työllistymistä edistäviä kokonaisuuksia muodostettaisiin hyödyntämällä ja yhdistelemällä alkukartoituksen edellyttämässä laajuudessa eri palveluita, esimerkiksi kotoutumiskoulutusta, omaehtoista opiskelua ja muita työllistymistä ja osallisuutta edistäviä palveluita. Työllistymistä tukevien palveluiden ohella tarjottaisiin myös yrittäjyyttä edistäviä palveluita, mikäli se olisi tarkoituksenmukaista maahanmuuttajan tausta ja toiveet huomioiden. Kotoutumissuunnitelmaan voisi sisältyä myös esimerkiksi yleissivistävää, valmentavaa tai ammatillista koulutusta, pätevöitymiskoulutusta ja tutkintojen tunnustamista samoin kuin yhteiskuntaan perehdyttävää opetusta, tarvittaessa luku- ja kirjoitustaidon ja perusopetusta täydentävää opetusta sekä oman äidinkielen opiskelua. 

Kotoutumissuunnitelmassa tulisi huomioida myös haavoittuvassa asemassa olevien tai erityisiä toimenpiteitä tarvitsevien maahanmuuttajien tarpeet. Etenkin maahanmuuttajien sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeen tunnistamiseen ja niihin vastaamiseen, mielenterveyspalvelujen järjestämiseen, oikea-aikaisten ja -sisällöllisten lastensuojelutarpeiden tunnistamiseen on tarpeen vastata sosiaali- ja terveyspalveluissa nykyistä kattavammin. Samoin mahdollinen Kansaneläkelaitoksen kuntoutuspalveluiden tarve tulisi huomioida suunnitelmaa laadittaessa, 

Kotoutumissuunnitelmaan voitaisiin tarvittaessa kirjata myös 21 §:ssä tarkoitettuja palveluita ja palvelukokonaisuuksia. Kuten edellä ohjauksen ja neuvonnan sekä alkukartoituksen yhteydessä on todettu, monet eri yhteisöt ja järjestöt, maahanmuuttajien omat järjestöt mukaan lukien, järjestävät maahanmuuttajien kotoutumista ja yhteiskunnallista osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta edistävää matalan kynnyksen toimintaa ja palveluja joustavasti julkisten palvelun rinnalla ja täydentäjänä. Kotoutumissuunnitelmassa tulisi huomioida ohjaus myös näihin palveluihin. Ohjausta helpottamaan on kehitteillä sähköinen työkalu. 

Kotoutumissuunnitelma laadittaisiin yhteistyössä maahanmuuttajan kanssa hänen palvelutarpeensa edellyttämässä laajuudessa ja kotoutumista edistävät tavoitteensa huomioiden. Asiakaslähtöisessä toiminnassa asiakas osallistuu itse alusta asti palvelutoiminnan suunnitteluun yhdessä palvelun tarjoajien kanssa. 

Pykälän 3 momentin mukaan maahanmuuttajalle laadittaisiin monialainen kotoutumissuunnitelma, jos hänellä on monialaista yhteistyötä edellyttävä palvelutarve. Säännös vastaisi kotoutumissuunnitelman osalta sitä, mitä julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista ( / ) annetun lakiehdotuksen 13 §:ssä säädetään työllistymistä edistävästä monialaisesta työllistymissuunnitelmasta. Eri viranomaiset täydentäisivät monialaista kotoutumissuunnitelmaa 13 §:ssä tarkoitetut viranomaisvastuut huomioiden, ellei salassapitosäännöksistä muuta johdu. Eri viranomaisten palveluista koostuva monialainen kotoutumissuunnitelma voitaisiin laatia salassapitosäännöksistä huolimatta myös siinä tapauksessa, että maahanmuuttajan antaa suostumuksensa yhteisen kotoutumissuunnitelman laatimiselle. 

Käytännössä kasvupalvelun ja sosiaalihuoltolain mukaiset suunnitelmat yhteen sovitettuna tarvittaessa kunnan suunnitelmien sekä kansaneläkelaitoksen kuntoutuksen kanssa voitaisiin laatia monialaisena kotoutumissuunnitelmana. Kotoutumissuunnitelmaa ei voida korvata muun lainsäädännön mukaisella asiakassuunnitelmalla, sillä kotoutumissuunnitelma on oleellinen kotoutumisen moniammatilliseksi ja kokonaisvaltaiseksi edistämiseksi. Suunnitelman olemassaolo on myös tärkeää, mikäli henkilö siirtyy esimerkiksi sosiaalihuollon asiakkuudesta kasvupalvelun asiakkaaksi tai päinvastoin, sillä henkilön kotoutumisajan alkaminen määritellään kotoutumissuunnitelman laatimishetken mukaan. 

Mikäli monilaista kotoutumissuunnitelmaa ei voitaisi esimerkiksi salassapitosäännösten vuoksi laatia ja maahanmuuttajalle laadittaisiin useampia asiakassuunnitelmia, kotoutumissuunnitelma ja maahanmuuttajalle laaditut muut asiaan liittyvät suunnitelmat olisi sovitettava yhteen palvelut toteutettava tarvittaessa monialaisena yhteistyönä. Yhteensovittamisella vältettäisiin päällekkäisyydet ja varmistettaisiin, että eri suunnitelmat täydentävät toisiaan. Monialaisen kotoutumissuunnitelman tai eri suunnitelmien yhteensovittamisen tavoitteena olisi, että asiakas saisi moniammatillisen ja parhaiten itselleen soveltuvan palvelukokonaisuuden useiden rinnakkaisten, erillisten palvelujen sijasta. Monialaisella suunnitelmalla myös edistettäisiin julkisten varojen tehokasta käyttöä. Yhteisen suunnitelman laatiminen ei kuitenkaan saa loukata yksilön tietosuojaa. 

Ehdotetun 4 momentin mukaan maakunnan tai kunnan olisi huolehdittava siitä, että maahanmuuttajalle tarjotaan kotoutumissuunnitelmaan sisältyviä palveluja käytettäviksi osoitettujen määrärahojen rajoissa. Maakunnan ja kunnan olisi määrärahojen asettamissa rajoissa pyrittävä aktiivisesti ja kaikin käytettävissään olevin keinoin osaltaan vaikuttamaan suunnitelman toteutumisen onnistumiseen. Maahanmuuttajalla ei kuitenkaan olisi subjektiivista oikeutta palveluihin, ellei tätä oikeutta synny muun lainsäädännön perusteella. Hänelle tarjottaisiin suunnitelmassa sovittuja kotoutumista ja työllistymistä edistäviä palveluja käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa. 

13 §.Kotoutumissuunnitelman järjestäminen. Pykälässä määriteltäisiin kotoutumissuunnitelman järjestämisen viranomaisvastuut ja ensisijaiset kohderyhmät. Pykälän 1 momentissa tarkoitetuille aikuisille maahanmuuttajille laadittaisiin aina kotoutumissuunnitelma, muille aikuisille maahanmuuttajille se laadittaisiin 3 momentin mukaisesti, jos maakunta tai kunta arvioisi maahanmuuttajan sitä tarvitsevan. Alaikäisen oikeudesta kotoutumissuunnitelmaan säädettäisiin tarkemmin 15 §:ssä. Kohderyhmien ohella pykälän 1 ja 2 momentissa säädettäisiin maakunnan ja kunnan vastuista kotoutumissuunnitelman laatimisessa niille mahanmuuttajille, joille kartoitus laaditaan lähtökohtaisesti aina. 

Pykälän 1 momentin mukaan maakunta laatisi kotoutumissuunnitelman työttömälle maahanmuuttajalle, joka olisi julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lain mukaisesti käynnistänyt työnhaun ja tämän lain 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulle henkilölle. Maakunta vastaisi siitä, että maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelmaan sisällytetyt palvelut muodostavat maahanmuuttajan kotoutumista edistävän tarkoituksenmukaisen ja tarvittaessa monialaisen palvelukokonaisuuden. Säännöksellä varmistettaisiin, että asiakkaan tarpeisiin vastattaisiin tarvittaessa monialaisen yhteistyön avulla. Käytännössä moniammatillisen tuen tarpeet voisivat tarkoittaa esimerkiksi maakunnan kasvupalveluiden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä kunnan palveluita, tarvittaessa myös kansaneläkelaitoksen kuntoutusta. Maakunnan yhteensovittamisvelvoitteista kasvupalveluiden osalta säädetään alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lakiehdotuksen 22 §:ssä. Lisäksi tässä laissa säädetään maakunnan vastuusta eri kotoutumista edistävien palveluiden yhteensovittamisesta. 

Maakunta laatisi kotoutumissuunnitelman lähtökohtaisesti kasvupalveluna työttömälle maahanmuuttajalle ja sosiaalipalveluna kansainvälistä suojelua saaneille henkilöille ja heidän perheenjäsenilleen, jos he eivät ole rekisteröityneet kasvupalvelun asiakkaaksi. Jos maahanmuuttaja on rekisteröitynyt kasvupalvelun asiakkaaksi, voi hänellä ja hänen perheenjäsenillään silti olla sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeita ja siltä osin kuin maahanmuuttaja tarvitsisi sosiaali- ja terveyspalveluita kotoutumisensa tueksi, laadittaisiin kotoutumissuunnitelma maakunnan kasvu- ja sosiaalipalvelun monialaisena kotoutumissuunnitelmana. Mikäli monialaisen kotoutumissuunnitelman laatiminen ei esimerkiksi salassapitosäännösten vuoksi olisi mahdollista, laadittaisiin kotoutumissuunnitelma sekä kasvupalveluna että sosiaalipalveluna, jotka yhteen sovitetaan. Etenkin kansainvälistä suojelua saavalle henkilölle ja hänen perheenjäsenelleen kotoutumissuunnitelma olisi usein tarkoituksenmukaisinta laatia monialaisena kotoutumissuunnitelmana, johon myös kunta osallistuisi, sillä monilla kansainvälistä suojelua saavilla henkilöillä on usein sekä kasvu- ja sosiaalipalveluiden että kunnan palveluiden tarvetta. Usein etenkin kiintiöpakolaiset, jotka asettuvat heti Suomeen saavuttuaan kunnan asukkaaksi ilman vastaanottovaihetta tarvitsevat kasvu-, sosiaali-, ja asumis-, perhe- ja muiden palveluiden yhteensovittamista Kotoutumissuunnitelmaan tulisi sisältyä ohjausta myös maakunnan terveyspalveluihin, mikäli maahanmuuttaja tarvitsisi niitä esimerkiksi traumataustansa tai muun syyn vuoksi sekä tarvittaessa ohjausta kuntoutuspalveluihin. Kotoutumissuunnitelmaa ei kuitenkaan laadittaisi sosiaalipalveluna, mikäli se olisi ilmeisen tarpeetonta esimerkiksi tilanteessa, jossa suunnitelma olisi laadittu riittävän kattavasti kasvupalvelun toimesta, eikä maahanmuuttajalla olisi maakunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta. Niiden kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden, jotka eivät ole välittömästi pyrkimässä työmarkkinoille, suunnitelma laadittaisiin lähtökohtaisesti aina sosiaalipalveluna, usein yhteistyössä kunnan kanssa. 

On kuitenkin huomioitava, että myös muiden kuin kansainvälistä suojelua saaneiden maahanmuuttaja-asiakkaiden kohdalla voidaan tarvita kasvupalveluiden yhteensovittamista maakunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden ja/tai kunnan kotoutumista edistävien palveluiden kanssa ja monialaisen kotoutumissuunnitelman laatimista. Maakunnan sosiaalipalveluna laadittava kotoutumissuunnitelma laadittaisiin lähtökohtaisesti viranomaistoimintana maakunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden liikelaitoksessa. 

Säännöksellä olisi liittymäkohta esitykseen lain julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista 5 ja 13 §:iin, joissa edellä kuvatusti säädettäisiin palvelupisteistä työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun tarjoamiseksi sekä monialaisesta työllistymissuunnitelmasta. Moni maahanmuuttaja hyötyisi monialaisen yhteispalvelun palveluista ja maahanmuuttajia olisi tarvittaessa hyvä ohjata aktiivisesti monialaisen yhteispalvelun pariin. 

Kasvupalveluiden maahanmuuttaja-asiakkaiden kohdalla tulee varmistaa maahanmuuttajien muiden asiakkaiden kanssa yhdenvertainen asema sekä kokonaisvaltaisen ja tarvittaessa monialaisen palvelutarpeen kannalta tarkoituksenmukaisin palveluihin pääsy ja ohjautuminen. Kasvupalveluissa järjestettävään kotoutumissuunnitelmaan voisi sisältyä maahanmuuttajan yksilölliseen tarpeeseen perustuen usein paitsi kotoutumiskoulutusta myös aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tutkinnon tunnustamista, ammatillista kotoutumiskoulutusta, työkyvyn edistämistä sekä kotoutumiskoulutuksen jälkeistä oppilaitosten kanssa yhteistyössä tehtävää ohjausta maahanmuuttajalle parhaiten sopivalle koulutuspolulle, ml sujuvien siirtymien varmistaminen ammatilliseen koulutukseen, pätevöitymiskoulutuksiin sekä muihin mahdollisiin koulutusta ja työllistymistä yhdistäviin palvelumalleihin, muihin kasvupalveluihin tai työmarkkinoille. 

Kuten 8 §:n 2 momentin perusteluissa tarkemmin selvennetään, maakunta voisi antaa palveluntuottajan hoidettavaksi kotoutumista edistäviä palveluita sekä maahanmuuttajan palveluprosessiin liittyviä toimia kasvupalvelu-uudistuksen tavoitteiden mukaisesti. Esityksellä laajennettaisiin mahdollisuutta tuottaa kotouttamisen palveluprosessiin liittyviä tehtäviä markkinoilla, sillä nykytilasta poiketen maakunta voisi antaa palveluntuottajan hoidettavaksi myös kotoutumissuunnitelman laatimisen ja tarkistamisen sekä suunnitelman toteutumisen seurannan. Palveluntuottajan mahdollisuuksista tuottaa palveluita ja hoitaa palveluprosessiin liittyviä tehtäviä säädettäisiin tarkemmin 8 §:n 2 momentissa perustuslain edellyttämä tarkoituksenmukaisuusharkinta huomioiden.  

Silloinkin, kun kotoutumissuunnitelman laatisi yksityinen palveluntuottaja, maakunnan järjestämisvastuuseen kuuluisi vastuu siitä, että palveluntuottaja noudattaa sitä mitä alueiden kehittämisestä ja kasvupalvelussa annetussa lakiehdotuksessa ja julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lain 3 § ja 15 §:ssä tehtävien antamisesta palvelutuottajalle ja palveluntuottajan velvollisuuksista säädetään ja tämän lain 2 luvun säännöksiä kotoutumissuunnitelman ja palveluiden tarjoamisen osalta. 

Pykälän 2 momentin mukaan kunta osallistuisi maakunnan pyynnöstä kotoutumissuunnitelman laatimiseen. Esimerkiksi kansainvälistä suojelua saaneen henkilön kotoutumissuunnitelma voisi monissa tapauksissa olla tarpeellista laatia yhteistyössä kunnan kanssa maakunnan ja kunnan palveluiden yhteensovittamiseksi. Kunta voisi laatia kotoutumissuunnitelman perustellusta syystä myös itsenäisesti maahanmuuttajan kanssa. Perusteltu syy voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun maahanmuuttaja tarvitsisi kotoutumisensa tueksi kunnan palveluita mutta ei lähtökohtaisesti olisi kasvupalveluiden tai sosiaalipalveluiden tarpeessa ja suunnitelman laatiminen kunnan kanssa olisi maahanmuuttajan edun mukaista, esimerkiksi mikäli tällä voitaisiin nopeuttaa kunnan palveluihin ohjaamista. Näin voisi olla esimerkiksi työvoiman ulkopuolella olevien koulutuksen osalta, etenkin lapsia kotona hoitavat vanhemmat olisi hyvä ohjata tehokkaasti kunnan koulutus- ja muihin palveluihin. Muita palveluita voisivat olla esimerkiksi sivistyspalvelut, terveyden, hyvinvoinnin ja osaamisen edistämisen palvelut samoin kuin asumisen, liikunnan, kulttuurin ja vapaa-ajan palvelut. Mikäli maahanmuuttaja olisi kuitenkin myös maakunnan palveluiden tarpeessa, tulisi maakunnan ja kunnan tehdä yhteistyötä kotoutumissuunnitelman laatimisessa. 

Lisäksi pykälän 2 momentin mukaan maakunnan ja kunnan olisi huolehdittava siitä, että kotoutumissuunnitelman laatimisessa on käytettävissä henkilön yksilöllisiin tarpeisiin nähden riittävästi asiantuntemusta ja osaamista. Laatimisessa olisi riittävästi asiantuntemusta ja osaamista silloin, kun kotoutumissuunnitelma mahdollistaisi maahanmuuttajan ohjaamisen kotoutumista edistäviin palveluihin yksilön tarpeiden mukaisesti ja kokonaisvaltaisesti ilman, että hallinnonalojen tai palveluntuottajien palvelutarjonnan väliset rajat rajoittavat palveluihin ohjaamista. Velvoite korostuisi etenkin silloin kun maahanmuuttajalla on moniammatillisia tuen tarpeita. 

Pykälän 3 momentin mukaan maakunta tai kunta voisi laatia kotoutumissuunnitelman myös muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle maahanmuuttajalle, jos kotoutumissuunnitelmalla voidaan edistää maahanmuuttajan pääsyä kotoutumista edistäviin palveluihin tai työelämään. Kotoutumissuunnitelman laatimisen tarvetta arvioitaessa otettaisiin huomioon maahanmuuttajan yksilölliset edellytykset ja tarpeet, jotka alkukartoituksessa olisi alustavasti selvitetty. Huomiota tulisi kiinnittää esimerkiksi siihen, voitaisiinko kotoutumissuunnitelman järjestämisellä edistää maahanmuuttajan pääsyä kotoutumista edistäviin palveluihin tai työelämään sekä siihen tarvitseeko maahanmuuttaja kotoutumiskoulutusta, omaehtoista opiskelua tai muita palveluja kotoutumisen tueksi. 

Erityistä huomiota tulisi kiinnittää kotona lapsia hoitavien vanhempien kotoutumissuunnitelmien saatavuuteen. Kotoutumissuunnitelman avulla voitaisiin suunnitelmallisesti edistää kotona lapsia hoitavien vanhempien kotoutumista ja pääsyä kotoutumista edistäviin palveluihin. Kotivanhempien kotoutumista, erityisesti kielen ja yhteiskunnan tuntemusta edistämällä voitaisiin tukea myös lasten hyvinvointia ja koulumenestystä ja siten kasvun aikaista yhteiskunnallisuutta osallisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Edistämällä kotona lapsia hoitavien vanhempien kotoutumissuunnitelmien saatavuutta ja pääsyä kotoutumista edistävään koulutukseen tuettaisiin myös heidän pääsyään työmarkkinoille pitkällä tähtäimellä. 

Etenkin ohjaus kotoutumista edistävään koulutukseen, esimerkiksi vapaan sivistystyön maahanmuuttajakoulutukseen, olisi kotona lapsia hoitaville vanhemmille keskeistä. Valtion kustantaa 100 % osuudella vapaan sivistystyön maahanmuuttajakoulutuksen, mikäli opiskelijalle on laadittu kotoutumissuunnitelma ja koulutus on hyväksytty opiskelijan kotoutumissuunnitelmaan. Kotivanhempien kotoutumissuunnitelmien järjestelmällisellä laatimisella voitaisiin tehostaa kotivanhempien kotoutumisen tukemisen kokonaisvaltaisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Koulutuksen yhteydessä tulisi tarjota mahdollisuuksia vanhemman koulutuksen aikaiseen lastenhoitoon, jotta koulutukseen osallistuminen olisi tosiasiallisesti mahdollista. 

Maassa oleskelun perusteella ei lähtökohtaisesti tulisi olla merkitystä arvioitaessa pykälän 3 momentin mukaista tarvetta kotoutumissuunnitelmalle, vaan suunnitelman laatiminen perustuisi arviolle siitä, onko maahanmuuttajalla todellista tarvetta suunnitelmalle ja onko suunnitelman laatimisesta saatavissa sellaista hyötyä, jotta se kannattaa tehdä. Maahanmuuttajalla tulisi olla myös tosiasiallisia mahdollisuuksia sitoutua ja osallistua suunnitelmassa sovittuihin palveluihin. Esimerkiksi opiskelijan tai työssä olevan maahanmuuttajan kohdalla kotoutumissuunnitelman laatimisesta ei olisi välttämättä saavutettavissa tarkoituksenmukaista hyötyä kotoutumisen kannalta, jos oleskelun Suomessa katsottaisiin olevan lähtökohtaisesti hyvin lyhytaikaista esimerkiksi myönnetyn oleskeluluvan pituuden perusteella tai jos henkilöllä ei olisi tosiasiallista mahdollisuutta osallistua suunnitelmassa sovittuihin palveluihin. 

Silloinkin, kun kotoutumissuunnitelman laatisi yksityinen palveluntuottaja, maakunnan järjestämisvastuuseen kuuluisi vastuu siitä, että palveluntuottaja noudattaa sitä mitä alueiden kehittämisestä ja kasvupalvelussa annetussa lakiehdotuksessa ja julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lain 3 § ja 15 §:ssä tehtävien antamisesta palvelutuottajalle ja palveluntuottajan velvollisuuksista säädetään ja tämän lain 2 luvun säännöksiä kotoutumissuunnitelman ja palveluiden tarjoamisen osalta. 

Pykälän 2 momentin mukaan kunta osallistuisi maakunnan pyynnöstä kotoutumissuunnitelman laatimiseen. Esimerkiksi kansainvälistä suojelua saaneen henkilön kotoutumissuunnitelma voisi monissa tapauksissa olla tarpeellista laatia yhteistyössä kunnan kanssa maakunnan ja kunnan palveluiden yhteensovittamiseksi. Kunta voisi laatia kotoutumissuunnitelman perustellusta syystä myös itsenäisesti maahanmuuttajan kanssa. Perusteltu syy voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun maahanmuuttaja tarvitsisi kotoutumisensa tueksi kunnan palveluita mutta ei lähtökohtaisesti olisi kasvupalveluiden tai sosiaalipalveluiden tarpeessa ja suunnitelman laatiminen kunnan kanssa olisi maahanmuuttajan edun mukaista, esimerkiksi mikäli tällä voitaisiin nopeuttaa kunnan palveluihin ohjaamista. Näin voisi olla esimerkiksi työvoiman ulkopuolella olevien koulutuksen osalta, etenkin lapsia kotona hoitavat vanhemmat olisi hyvä ohjata tehokkaasti kunnan koulutus- ja muihin palveluihin. Muita palveluita voisivat olla esimerkiksi sivistyspalvelut, terveyden, hyvinvoinnin ja osaamisen edistämisen palvelut samoin kuin asumisen, liikunnan, kulttuurin ja vapaa-ajan palvelut. Mikäli maahanmuuttaja olisi kuitenkin myös maakunnan palveluiden tarpeessa, tulisi maakunnan ja kunnan tehdä yhteistyötä kotoutumissuunnitelman laatimisessa. 

Lisäksi pykälän 2 momentin mukaan maakunnan ja kunnan olisi huolehdittava siitä, että kotoutumissuunnitelman laatimisessa on käytettävissä henkilön yksilöllisiin tarpeisiin nähden riittävästi asiantuntemusta ja osaamista. Laatimisessa olisi riittävästi asiantuntemusta ja osaamista silloin, kun kotoutumissuunnitelma mahdollistaisi maahanmuuttajan ohjaamisen kotoutumista edistäviin palveluihin yksilön tarpeiden mukaisesti ja kokonaisvaltaisesti ilman, että hallinnonalojen tai palveluntuottajien palvelutarjonnan väliset rajat rajoittavat palveluihin ohjaamista. Velvoite korostuisi etenkin silloin kun maahanmuuttajalla on moniammatillisia tuen tarpeita. 

Pykälän 3 momentin mukaan maakunta tai kunta voisi laatia kotoutumissuunnitelman myös muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle maahanmuuttajalle, jos kotoutumissuunnitelmalla voidaan edistää maahanmuuttajan pääsyä kotoutumista edistäviin palveluihin tai työelämään. Kotoutumissuunnitelman laatimisen tarvetta arvioitaessa otettaisiin huomioon maahanmuuttajan yksilölliset edellytykset ja tarpeet, jotka alkukartoituksessa olisi alustavasti selvitetty. Huomiota tulisi kiinnittää esimerkiksi siihen, voitaisiinko kotoutumissuunnitelman järjestämisellä edistää maahanmuuttajan pääsyä kotoutumista edistäviin palveluihin tai työelämään sekä siihen tarvitseeko maahanmuuttaja kotoutumiskoulutusta, omaehtoista opiskelua tai muita palveluja kotoutumisen tueksi. 

Erityistä huomiota tulisi kiinnittää kotona lapsia hoitavien vanhempien kotoutumissuunnitelmien saatavuuteen. Kotoutumissuunnitelman avulla voitaisiin suunnitelmallisesti edistää kotona lapsia hoitavien vanhempien kotoutumista ja pääsyä kotoutumista edistäviin palveluihin. Kotivanhempien kotoutumista, erityisesti kielen ja yhteiskunnan tuntemusta edistämällä voitaisiin tukea myös lasten hyvinvointia ja koulumenestystä ja siten kasvun aikaista yhteiskunnallisuutta osallisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Edistämällä kotona lapsia hoitavien vanhempien kotoutumissuunnitelmien saatavuutta ja pääsyä kotoutumista edistävään koulutukseen tuettaisiin myös heidän pääsyään työmarkkinoille pitkällä tähtäimellä. 

Etenkin ohjaus kotoutumista edistävään koulutukseen, esimerkiksi vapaan sivistystyön maahanmuuttajakoulutukseen, olisi kotona lapsia hoitaville vanhemmille keskeistä. Valtion kustantaa 100 % osuudella vapaan sivistystyön maahanmuuttajakoulutuksen, mikäli opiskelijalle on laadittu kotoutumissuunnitelma ja koulutus on hyväksytty opiskelijan kotoutumissuunnitelmaan. Kotivanhempien kotoutumissuunnitelmien järjestelmällisellä laatimisella voitaisiin tehostaa kotivanhempien kotoutumisen tukemisen kokonaisvaltaisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Koulutuksen yhteydessä tulisi tarjota mahdollisuuksia vanhemman koulutuksen aikaiseen lastenhoitoon, jotta koulutukseen osallistuminen olisi tosiasiallisesti mahdollista. 

Maassa oleskelun perusteella ei lähtökohtaisesti tulisi olla merkitystä arvioitaessa pykälän 3 momentin mukaista tarvetta kotoutumissuunnitelmalle, vaan suunnitelman laatiminen perustuisi arviolle siitä, onko maahanmuuttajalla todellista tarvetta suunnitelmalle ja onko suunnitelman laatimisesta saatavissa sellaista hyötyä, jotta se kannattaa tehdä. Maahanmuuttajalla tulisi olla myös tosiasiallisia mahdollisuuksia sitoutua ja osallistua suunnitelmassa sovittuihin palveluihin. Esimerkiksi opiskelijan tai työssä olevan maahanmuuttajan kohdalla kotoutumissuunnitelman laatimisesta ei olisi välttämättä saavutettavissa tarkoituksenmukaista hyötyä kotoutumisen kannalta, jos oleskelun Suomessa katsottaisiin olevan lähtökohtaisesti hyvin lyhytaikaista esimerkiksi myönnetyn oleskeluluvan pituuden perusteella tai jos henkilöllä ei olisi tosiasiallista mahdollisuutta osallistua suunnitelmassa sovittuihin palveluihin. 

14 §. Perheen kotoutumissuunnitelma. Ehdotetun pykälän mukaan maakunta laatisi yhteistyössä kunnan kanssa perheen kotoutumissuunnitelman, jos perheen kokonaistilanne sitä edellyttää. Perheen kotoutumissuunnitelman tarvetta arvioitaessa kiinnitettäisiin erityistä huomiota lapsen tai nuoren kehitystä tukevan ja ohjaavan vanhemmuuden edellytyksiin sekä vanhempien monialaisen tuen ja koulutuksen tarpeisiin. 

Perheen kotoutumissuunnitelman tarvetta arvioitaessa kiinnitettäisiin huomiota perheen kokonaistilanteeseen. Perheen kotoutumissuunnitelmassa kiinnitetään huomiota jokaisen perheenjäsenen kotoutumisen ja osallisuuden mahdollisuuksiin. Etenkin suunnitelma voisi olla tarpeen silloin, kun arvetta tukea lapsen tai nuoren kehitystä vanhemmuutta vahvistamalla. 

Perheen kotoutumissuunnitelman tavoitteena on tukea perhettä maahanmuuton alkuvaiheen aiheuttamissa haasteissa, joita voi muodostua esimerkiksi suomen / ruotsin kielen taidon puutteen, yhteiskunnan ja sen palvelurakenteen tuntemattomuuden sekä sosiaalisten verkostojen vähäisyyden takia. Perheen kotoutumissuunnitelmalla voidaan ehkäistä perheenjäsenten eritahtisesta kotoutumisesta aiheutuvia ristiriitoja perheessä sekä edistää sukupuolien välistä tasa-arvoa samoin kuin tukea vanhempia kasvatustehtävässä sekä lasten ja nuorten koulunkäynnistä ja opiskelusta suoriutumisessa. 

Maahanmuuttajaperheen tarpeet saattavat koskea muun muassa kotona lapsia hoitavien vanhempien pääsyä palveluihin, lasten hoidon järjestämistä, lasten koulunkäyntiä, mahdollisesti sairaiden ja vammaisten perheenjäsenten hoitoa ja huolenpitoa ja asumiseen liittyviä järjestelyjä. Perheen kotoutumissuunnitelmassa tulisi kiinnittää huomiota perheen kaikkien jäsenten pääsyyn palveluihin, sillä erityisesti maahanmuuttajanaiset ja heidän myötään pienet lapset jäävät helposti kotiin ja kotoutumispalveluiden ulkopuolelle, koska saatavilla ei ole riittävästi heidän elämäntilanteeseensa sopivia palveluita eikä tieto saatavilla olevista palveluista välttämättä tavoita heitä. Suomalaiseen yhteiskuntaan osallistuminen saattaa myös vaikeutua, mikäli puoliso ei tue osallistumista kieliopintoihin ja muuhun kodin ulkopuoliseen toimintaan. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat perheväkivallan uhrit. Mahdollisen perheväkivallan tunnistaminen ja siihen puuttuminen tulisi huomioida perheen kotoutumissuunnitelmaa laadittaessa. 

Kodin ja koulun yhteistyö kasvatuksessa edistää kotoutumista. Oppimisvaikeuksista kärsivät lapset, jotka tarvitsevat erityistä tukea koululta ja perheeltä, tulisi tunnistaa perheen suunnitelmassa. Perheen kotoutumissuunnitelmassa määriteltyjen tukitoimien toteutuksessa esimerkiksi neuvolalla, varhaiskasvatuksella, koululla ja nuoriso- ja liikuntatoimella on keskeinen rooli. Perheen kotoutumissuunnitelmalla voidaan koordinoida perheelle annettavaa tukea kunnan ja maakunnan moniammattillisena yhteistyönä kolmannen sektorin palvelut aktiivisesti mukaan ottaen. Suunnitelmassa huomioitaisiin myös alaikäisten tarpeiden vaatimia palveluja. 

15 §.Alaikäisen kotoutumissuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin alaikäiselle maahanmuuttajalle laadittavasta alkukartoituksesta ja kotoutumissuunnitelmasta. Pykälän 1 momentin mukaan maakunta laatisi yhteistyössä kunnan kanssa alkukartoituksen ja kotoutumissuunnitelman alaikäisenä ilman huoltajaa saapuneelle ja oleskeluluvan saaneelle maahanmuuttajalle. Muulle alaikäiselle laadittaisiin alkukartoitus ja kotoutumissuunnitelma, jos siihen on alaikäisen yksilöllisistä olosuhteista johtuva tarve. 

Kaikille Suomeen muuttaville alaikäisille maahanmuuttajille ei olisi siis tarpeellista laatia omaa yksilöllistä kotoutumissuunnitelmaa. Suunnitelman tarvetta arvioitaessa ja suunnitelmaa laadittaessa olisi selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla siten kuin 4 §:ssä tarkemmin säädetään. Maakunnan tulisi järjestää molemmat palvelut yhdessä kunnan kanssa. Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin siitä, että jos maahanmuuttaja olisi 18 vuotta täytettyään 50 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tukitoimenpiteiden tai palveluiden tarpeessa, sovittaisiin näistä 12 §:ssä tarkoitetussa kotoutumissuunnitelmassa. Tämän lain 50 §:n 2 momentissa säädetään siitä, että ilman huoltajaa oleva lapsi tai nuori voi olla tukitoimenpiteiden tai lastensuojelun jälkihuoltoon rinnasteisten palveluiden piirissä, kunnes hän täyttää 21 vuotta. Tällöin hänelle täysi-ikäistyttyään ei tehtäisi alaikäisen kotoutumissuunnitelmaa vaan ns. normaali kotoutumissuunnitelma 12 §:n mukaisesti. 

Pykälän 2 momentin mukaan alaikäisen kotoutumissuunnitelma olisi alaikäisen maahanmuuttajan alkukartoitusta täydentävä yksilöllinen suunnitelma niistä palveluista, joiden tarkoituksena on tukea alaikäisen kasvua, kehitystä, ja hyvinvointia sekä oppimisvalmiuksia ja oman äidinkielen ja suomen tai ruotsin kielen taidon kehittymistä. Yksilöllinen alaikäisen kotoutumissuunnitelma voisi sisältää paitsi perusopintoja ja ammatillisia opintoja, myös oman äidinkielen opetusta, lukio-opintoja, korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta sekä täydennyskoulutusta ja jatkokoulutusta. Opiskelun tukemisen ohella lapsi tai nuori voi tarvita sosiaali- ja terveyspalveluita. Hän voi olla esimerkiksi lastensuojelutoimenpiteiden tarpeessa ja tarvita myös lastensuojelun jälkihuoltoa. Ilman huoltajaa maassa oleva nuori voi tarvita lastensuojelun jälkihuoltoon rinnasteisia palveluita, vaikka ei olisi muuten ollut lastensuojelutoimenpiteiden tarpeessa. Kotoutumista edistävinä toimenpiteinä suunnitelma voisi sisältää myös nuorten osallistumista esimerkiksi nuorten työpajatoimintaan sekä erilaisiin harrastuksiin, järjestö- ja vapaa-ajan toimintaan, jotka tukisivat nuorten sosiaalista vahvistamista. Keskeisiä toimijoita lasten ja nuorten kotoutumisen kannalta ovat maakunnan ja sosiaali- ja terveyshuollon edustajat ja kunnan opetus-, nuoriso- liikunta- ja kulttuuritoimen edustajat. 

Lapsen tai nuoren tuen tarve käy useimmiten ilmi koulussa tai päivähoidossa sekä sosiaalitoimen tai terveydenhuollon palveluja käytettäessä. Kotoutumissuunnitelman tarvetta arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota lapsen ja nuoren mahdollisuuksiin terveyttä ja kehitystä tukevaan elämään, mahdollisuuksiin suoriutua ikätasonsa mukaisessa koulutuksessa sekä vanhempien valmiuksiin tukea lapsen ja nuoren kehitystä ja koulunkäyntiä. 

Erityistä tukea tarvitsevat myös yläasteikäisenä tai vanhempana Suomeen muuttaneet heikon tai vähäisen koulutaustan omaavat nuoret, joilla saattaa olla suuriakin kouluttautumiseen liittyviä ongelmia. Myös näille nuorille tulisi aina laatia yksilöllinen kotoutumissuunnitelma, joka turvaisi perusopetuksen, kotoutumista edistävää ammatillista ja muuta koulutusta ja muita palveluja pitkäjänteisesti Tämän ryhmän osalta olisi 17 vuotta täyttäneiden osalta työttömyysturvalaissa säädettyjen edellytysten täyttyessä mahdollista tukea heidän perusopetuksen oppimäärän suorittamista enintään 48 kuukauden ajan omaehtoisina opintoina työttömyysetuudella. Peruskouluopintojen loppuunsaattaminen edistäisi nuorten mahdollisuutta päästä jatkokoulutukseen ja sitä kautta työelämään sekä estää syrjäytymistä. Alaikäisen kotoutumissuunnitelman laatiminen ja siinä sovittuihin palveluihin osallistuminen olisi erityisen tärkeää nuorten mahdollisen myöhemmän syrjäytymiskehityksen välttämiseksi. 

Maahanmuuttajanuorten yksilöllisen ohjaus- ja neuvontapalvelun järjestämisen ja syrjäytymisen ehkäisyn kannalta tulisi huomioida myös nuorisolakiin tehdyt muutokset vuonna 2016. Nuorisolain tavoitteena on edistää nuorten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä kykyä ja edellytyksiä toimia yhteiskunnassa, tukea nuorten kasvua, itsenäistymistä, yhteisöllisyyttä sekä niihin liittyvää tietojen ja taitojen oppimista samoin kuin nuorten harrastamista ja toimintaa kansalaisyhteiskunnassa, edistää nuorten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja oikeuksien toteutumista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Nuorisolain 9 §:n mukaan paikallisten viranomaisten monialaisen yhteistyön yleistä suunnittelua ja toimeenpanon kehittämistä varten kunnassa on oltava ohjaus- ja palveluverkosto tai muu vastaava yhteistyöryhmä, jonka kohderyhmänä ovat kaikki kunnassa asuvat nuoret. Verkoston tai muun vastaavan yhteistyöryhmän tehtävänä on esimerkiksi edistää nuorille suunnattujen palvelujen yhteensovittamista, yhteisiä menettelytapoja nuoren palveluihin ohjaamisessa sekä tiedonvaihdon sujuvuutta. 

Pykälän 3 momentin mukaan alaikäisen kotoutumissuunnitelma laadittaisiin yhdessä lapsen tai nuoren ja hänen huoltajansa tai edustajansa kanssa. Suunnitelma sovitettaisiin yhteen alaikäiselle laadittavien muiden asiaan liittyvien suunnitelmien kanssa. Alaikäisen huoltajan tai edustajan suostumuksella voitaisiin laatia kotouttamista ja muita alaikäisen maahanmuuttajan tarvitsemia palveluita koskeva yhteinen suunnitelma. 

Lasten ja nuorten osalta olisi ratkaisevaa viranomaisten sitoutuminen kotoutumista edistävien palveluiden järjestämiseen sekä lapsen huoltajan tai edustajan osallistuminen suunnitelman laatimiseen ja toimeenpanoon. Ilman huoltajaa olevan alaikäisen edustamisesta säädettäisiin 8 luvussa. Yhteensovittamisella vältettäisiin päällekkäisyydet ja varmistettaisiin, että eri suunnitelmat täydentävät toisiaan. Yhteensovittamisen ja yhdistämisen tavoitteena olisi, että alaikäinen saisi moniammatillisen ja parhaiten itselleen soveltuvan palvelukokonaisuuden useiden rinnakkaisten, erillisten palvelujen sijasta. Yhteisellä suunnitelmalla ja monialaisella yhteistyöllä myös edistettäisiin julkisten varojen tehokasta käyttöä. Yhteisen suunnitelman laatiminen ei kuitenkaan saa loukata yksilön tietosuojaa. 

Alaikäisen suunnitelma laadittaessa olisi hyvä huomioida nuorille suunnatun ohjaamo-toiminnan mahdollisuudet. Lakiesityksessä julkisista rekrytointi- ja osaamisen kehittämispalveluista 5 §:ssä säädettäisiin maakunnan velvollisuudesta järjestää yhteistyössä alueensa kuntien ja muiden toimijoiden kanssa erityisesti nuorille tarkoitettuja palvelupisteitä, joissa nuoret voisivat saada ilman ajanvarausta monialaisesti tietoa sekä henkilökohtaista neuvontaa, ohjausta ja tukea opiskelumahdollisuuksiin, työllistymiseen ja erilaisiin elämänhallintaan liittyvissä tilanteissa. Tarkoitus on, että nuorille suunnatut palvelupisteet toimisivat nykyisen Ohjaamo-toimintamallin mukaisesti niin sanottuina monialaisina matalan kynnyksen palvelupisteinä. 

16 §.Kotoutumissuunnitelman laatiminen, kesto ja tarkistaminen. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin kotoutumissuunnitelman laatimisesta, kestosta ja tarkistamisesta sekä määriteltäisiin kotoutumissuunnitelmaa koskevat määräajat. 

Pykälän 1 momentin mukaan kotoutumissuunnitelma olisi laadittava viimeistään kuukauden kuluttua alkukartoituksen laatimisesta. Kotoutumissuunnitelma tulisi kuitenkin laatia mahdollisimman nopeasti maahantulon jälkeen, millä tuettaisiin viiveetöntä ohjautumista tarkoituksenmukaisiin palveluihin sekä kotoutumisprosessin etenemistä ja resurssien tehokasta käyttöä. Suunnitelma olisi laadittava viimeistään kolmen vuoden kuluttua ensimmäisen oleskeluluvan tai oleskelukortin myöntämisestä taikka oleskeluoikeuden rekisteröimisestä. Tämän ajan kuluttua voidaan maahanmuutosta katsoa olevan sen verran aikaa, ettei kotoutumissuunnitelmaan uutena toimenpiteenä olisi tarkoituksenmukaista enää käynnistää. Tällöin maahanmuuttaja todennäköisesti olisi kolmen vuoden maassa oleskelunsa aikana omatoimisesti oppinut riittävässä määrin kieltä sekä yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Määräaika vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. 

Kotoutumissuunnitelman laatija ohjaisi maahanmuuttajan hakeutumaan kotoutumiskoulutukseen, omaehtoiseen koulutukseen tai muuhun kotoutumista ja työllistymistä edistävään palveluun kuukauden kuluessa kotoutumissuunnitelman laatimisesta. Ohjauksessa tulee huomioida alkukartoitukseen perustuva maahanmuuttajan palvelutarve ja aikaisempi osaaminen samoin kuin varmistaa ohjauksen pitkäjänteisyys, jotta ohjaus kotoutumiskoulutukseen ja muuhun kotoutumisen ja työllistymisen tukeen sekä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla olevaan aikuisten maahanmuuttajien perusopetukseen, luku- ja kirjoitustaidon opetukseen, tutkintoon johtavaan koulutukseen, pätevöitymiskoulutukseen sekä muuhun koulutukseen ja koulutusten välisiin siirtymiin toteutuu tarkoituksenmukaisella tavalla sekä kotoutumissuunnitelmaa laadittaessa että tarkistettaessa. Pitkäjänteistä osaamisen kehittämistä tarvitsevien henkilöiden osalta myös palveluiden yhteensovittaminen ja soveltuvien palveluketjujen muodostaminen etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden ja kunnan palveluiden kanssa on oleellista. Ohjauksen pitkäjänteisyys edellyttää viranomaisten, koulutuksen järjestäjien ja yksityisten palveluntuottajien tiivistä yhteistyötä ohjausprosessin eri vaiheissa. 

Asiakkaan oikeuteen valita palveluntuottaja säädetään tarkemmin 8 §:n 3 momentissa. 

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelman kesto määräytyisi yksilöllisesti maahanmuuttajan omien tavoitteiden, työ- ja koulutushistorian sekä hänelle suunniteltujen ja tarjottujen palvelujen perusteella. Ensimmäinen kotoutumissuunnitelma laadittaisiin enintään yhden vuoden ajaksi. Suunnitelmia ei tulisi laatia kaavamaisesti pitemmäksi aikaa kuin on tosiasiallisesti tarvetta, vaan suunnitelman laatimisessa tulisi ottaa huomioon maahanmuuttajien yksilölliset eroavaisuudet ja tarpeet. Suunnitelma voitaisiin laatia myös yhtä vuotta lyhyemmäksi ajaksi. 

Erityisiä toimenpiteitä tarvitseville maahanmuuttajille kotoutumissuunnitelmat laadittaisiin yleensä pitemmäksi aikaa kuin nopeasti työmarkkinoille pyrkivälle maahanmuuttajalle. Selvitysten mukaan kotouttamisen tuloksellisuus näyttäisi riippuvan jopa enemmän siitä, kuinka pian maahanmuuttajalla on mahdollisuus päästä kotoutumista edistäviin palveluihin kuin kotouttamiseen käytettävän ajan pituudesta. 

Kotoutumissuunnitelmaan oikeuttava enimmäisaika olisi kolme vuotta ensimmäisen kotoutumissuunnitelman allekirjoittamisesta. Aikaa, jona maahanmuuttajalla on oikeus kotoutumissuunnitelmaan, voitaisiin pidentää enintään kahdella vuodella, jos se on perusteltua sen vuoksi, että maahanmuuttaja tarvitsee kotoutuakseen erityisiä toimenpiteitä. Maahanmuuttajat ovat maahan tullessaan varsin eri tilanteissa ja heidän tarpeensa, osaamis- ja koulutustasonsa, perhetilanteensa ja muut näihin rinnastettavat seikat vaihtelevat hyvin paljon. Toisilla maahanmuuttajilla voi olla koulutuksensa ja osaamisensa puolesta edellytykset nopeaan työllistymiseen, kielenoppimiseen ja muuhun yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Osa maahanmuuttajista taas tarvitsee pidemmän kotoutumisajan ja tehostetumpia kotoutumispalveluita. Kotoutumissuunnitelmat eivät siten voi olla sisällöltään eivätkä kestoltaan kaavamaisia. Esimerkiksi aikuisten perusopetuksen suorittaminen voisi olla syy pidentää enimmäisaikaa. 

Jos kotoutumissuunnitelmaa ei ole tilapäisesti voitu toteuttaa vamman, sairauden, äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan vuoksi tai muusta näihin verrattavasta syystä, kotoutumissuunnitelmaan oikeuttavaa enimmäisaikaa voitaisiin pidentää vastaavasti. Maahanmuuttajan kotoutumisprosessin kannalta olisi kohtuutonta, jos edellä mainitut syyt lyhentäisivät kotoutumissuunnitelman voimassaolon enimmäisaikaa. Vamman tai sairauden tulisi haitata tosiasiallisesti kotoutumissuunnitelmassa sovittuihin palveluihin osallistumista ja siitä tulisi esittää esimerkiksi lääkärinlausunto, jossa tähän otettaisiin kantaa. Mahdollinen pidentäminen ei koskisi kuitenkaan hoitovapaaseen oikeuttavaa aikaa. Pykälän 2 momenttia tarkennettaisiin selvyyden vuoksi sen osalta, että enimmäisajan pidentäminen laissa mainittujen tilapäisten katkosten vuoksi koskee myös 5 vuoden enimmäisaikaa. 

Pykälän 3 momentin mukaan maakunnan ja kunnan olisi seurattava kotoutumissuunnitelman toteutumista. Etenkin seurattaisiin, miten sovitut toimenpiteet ja palvelut edistävät maahanmuuttajan kotoutumista ja onko tarvetta sopia muutoksista kotoutumissuunnitelmaan. Kasvupalveluna laadittava kotoutumissuunnitelma tarkistettaisiin siten kuin julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lakiehdotuksen 11 §:ssä säädetään. Säännöksen mukaan työttömän työnhakijan palvelutarve on arvioitava aina, kun työttömyys on edellisen palvelutarvearvion jälkeen kestänyt yhdenjaksoisesti kolme kuukautta. Sosiaali- ja terveyspalveluna ja kunnan palveluna laadittava kotoutumissuunnitelma tarkistettaisiin palvelutarpeen mukaisesti tai vähintään kerran vuodessa. Suunnitelma voitaisiin tarkistaa myös osapuolten sitä erikseen pyytäessä. 

17 §.Maahanmuuttajan velvollisuus noudattaa kotoutumissuunnitelmaa. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin maahanmuuttajan velvollisuudesta noudattaa kotoutumissuunnitelmaa ja suunnitelman noudattamatta jättämisen sanktioista. Pykälä vastaisi sisällöllisesti voimassa olevaa lainsäädäntöä. 

Kotoutumissuunnitelmaa laadittaessa järjestämisvastuussa oleva maakunta tai kunta selvittäisi maahanmuuttajalle suunnitelmasta ja siihen liittyvistä palveluista aiheutuvat oikeudet ja velvollisuudet siten, että hän ne ymmärtää. Tämä voisi tapahtua yleensä suullisesti, mutta usein kirjallinen selvitys voisi olla tärkeämpää myöhempien epäselvyyksien välttämiseksi. 

Maahanmuuttajan olisi osallistuttava kotoutumissuunnitelmansa laatimiseen ja tarkistamiseen sekä hakeuduttava ja osallistuttava säännöllisesti kotoutumissuunnitelmassa sovittuihin palveluihin. 

Kotoutuminen edistyy paremmin, mikäli maahanmuuttaja itse aktiivisesti sitoutuu kotoutumisprosessiin hankkimalla yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia taitoja ja valmiuksia osallistumalla viranomaisten tai muiden tahojen järjestämiin kotoutumista edistäviin palveluihin. Tämän vuoksi maahanmuuttaja olisi velvollinen noudattamaan suunnitelmaansa sekä hakeutumaan ja osallistumaan suunnitelmassa sovittuihin palveluihin, jotka tukevat hänen kotoutumistaan ja työllistymistään. 

Lisäksi ehdotetun pykälän mukaan velvollisuuksien laiminlyömisen vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysetuutta säädettäisiin työttömyysturvalaissa ja vaikutuksesta toimeentulotukeen toimeentulotuesta annetusta laissa. Mikäli maahanmuuttaja kieltäytyisi esimerkiksi ilman pätevää syytä kotoutumissuunnitelman laatimisesta, sen tarkistamisesta tai osallistumasta kotoutumissuunnitelmassa yksilöidysti sovittuun palveluun, hänen oikeuttaan työttömyysetuuteen voidaan rajoittaa siten kuin työttömyysturvalaissa säädetään tai toimeentulotukea alentaa siten kuin toimeentulotuesta annetussa laissa säädetään. 

Lasten ja nuorten osalta velvollisuus liittyisi lähinnä oppivelvollisuuden suorittamiseen. Muiden kuin työttöminä työnhakijoina olevien velvollisuudet muotoutuvat heidän omien sitoumustensa perusteella. Tämä koskee myös oppivelvollisuutensa suorittaneita alle 17-vuotiaita nuoria. 

18 §.Kotoutumiskoulutus. Pykälän 1 momentin mukaan kotoutumiskoulutuksen tavoitteena on edistää maahanmuuttajien kielellisiä valmiuksia, työllistymistä ja pääsyä jatko-opintoihin sekä yhteiskunnallista osallisuutta. Kotoutumiskoulutuksen kielellisenä tavoitteena olisi, että maahanmuuttaja saavuttaa suomen tai ruotsin kielessä toimivan peruskielitaidon eli keskimäärin yleisten kielitutkintojen tasoa B1.1. vastaavan kielenhallinnan. Tällöin edellytettäisiin, että maahanmuuttaja pystyy seuraamaan yhteiseen kokemukseen tai yleistietoon perustuvaa puhetta ja ymmärtää puheen pääajatukset ja keskeiset yksityiskohdat. Puheessa hänen tulisi osata viestiä itselleen tärkeistä asioista myös hieman vaativammissa tilanteissa ja selviytyä arkitilanteista ja epävirallisista keskusteluista. Luetun ymmärtämisen tavoitteena on pystyä lukemaan monenlaisia, muutaman sivun pituisia tekstejä ja ymmärtää tekstin pääajatukset, avainsanat ja tärkeät yksityiskohdat. Kirjoittamisessa pyrittäisiin selväpiirteisen, sidosteisen tekstin kirjoittamiseen ja tutun tiedon välittämiseen tehokkaasti tavallisimmissa kirjallisen viestinnän muodoissa. 

Kotoutumissuunnitelmassa voitaisiin sopia tavoitteen asettamisesta alemmalle tasolle, mikäli sille olisi erityisiä perusteita. Tällaisia perusteita voisivat olla esimerkiksi maahanmuuttajan ikä, sairaus tai vamma. 

Pykälän 2 momentin mukaan kotoutumiskoulutuksena annettaisiin oppivelvollisuusiän ylittäneelle maahanmuuttajalle suomen tai ruotsin kielen opetusta sekä ammatillisten ja muiden työelämässä tarvittavien valmiuksien opetusta, ammatillista suunnittelua ja ohjausta jatko-opintoihin tai työmarkkinoille. Kotoutumiskoulutuksena annettaisiin myös muuta opetusta, joka edistää yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja elämänhallintaan liittyviä valmiuksia. Koulutus kehittäisi sellaisia kielellisiä, kirjallisia, ammatillisia, yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja elämänhallintaan liittyviä valmiuksia, joiden avulla maahanmuuttaja selviytyy jokapäiväisen elämän tilanteissa uudessa ympäristössään, voi toimia työelämässä ja hakeutua jatko-opintoihin. Kotoutumiskoulutus muodostuisi opintokokonaisuuksista, joiden laajuus voi vaihdella yksilöllisesti opiskelijan pohjakoulutuksen, taitojen ja tavoitteiden perusteella. 

Pykälän 3 momentin mukaan kotoutumiskoulutukseen voisi sisältyä myös moniammatillista aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tutkinnon tunnustamista. Koulutukseen sisältyvällä osaamisen tunnistamisella tuettaisiin kotoutumiskoulutuksen yksilöllistämistä maahanmuuttajan tarpeisiin, ml ammatillinen kotoutumiskoulutus sekä kotoutumiskoulutuksen jälkeistä ohjautumista maahanmuuttajalle parhaiten sopivalle koulutuspolulle, ml ammatillinen koulutus, pätevöitymiskoulutus ja muut mahdolliset koulutusta ja työllistymistä yhdistävät mallit. Koulutuksen aikaisella ohjauksella tuettaisiin opiskelijan etenemistä kotoutumiskoulutuksen sisällä sekä siirtymistä sujuvaan siirtymistä koulutuksen jälkeisiin jatko-opintoihin, muihin palveluihin tai työmarkkinoille. 

Pykälän 4 momentin mukaan kotoutumiskoulutusta annettaisiin lähtökohtaisesti Opetushallituksen laatimien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Opetussuunnitelman perusteista voitaisiin kuitenkin poiketa perustelluista syistä. Perusteltu syy voisi olla esimerkiksi tilanteessa, jossa koulutuksen toteuttamisen joustavasti muulla tavalla voitaisiin katsoa olevan maahanmuuttajan tai maahanmuuttajaryhmän edun mukaista. 

Koulutuksen järjestämisessä huomioitaisiin vuonna 2016 hyväksytyt uudet aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen toteutusmallit. Uusien toteutusmallien lähtökohtana on ollut nopeuttaa työelämään ja jatko-opintoihin johtavaa polkua laatimalla moduuleita kohderyhmittäin esimerkiksi ammatillisiin opintoihin, yrittäjyyteen, vapaaehtoistyöhön, verkko/etäopiskeluun tai muuhun omaehtoiseen opiskeluun lähiopetusjaksojen välillä. Lisäksi tavoitteena on muun muassa koulutuksen toteutustapojen monipuolistaminen. Koulutusmoduulien sisällä ja välillä voi olla esimerkiksi työpaikalla tapahtuvaa oppimista, työelämään tutustumisjaksoja, työkokeiluja, palkkatuettua työtä ja kolmannen sektorin palveluja. 

Kotoutumiskoulutuksen toteutuksen monimuotoistaminen useisiin rinnakkaisiin vaihtoehtoisiin sisällöltään erilaisiin toteutuksiin edellyttää, että eri osapuolten tulee kehittää ja resursoida koulutukseen ohjaamista ja opintojen etenemisen arviointia koulutuksen henkilökohtaistamista ja muiden kasvupalveluiden ja opintojen vuorottelua kotoutumista ja työllistymistä tukevina elementteinä. 

19 §.Kotoutumiskoulutuksen järjestäminen. Pykälän 1 momentin mukaan kotoutumiskoulutusta järjestettäisiin pääsääntöisesti kasvupalvelukoulutuksena siten kuin julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lakiehdotuksen ( / ) 20 §:ssä säädetään. Maakunta vastaisi siitä, että maakunnassa on tarjolla kasvupalveluna tarjottavaa kotoutumiskoulutusta. Säännös vastaisi alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lakiehdotuksen ( / ) 17 §:ää, jonka mukaan maakunta vastaa siitä, että maakunnassa on tarjolla rekrytointi- ja osaamispalveluita. 

Kasvupalveluna tarjottavaa kotoutumiskoulutusta voidaan järjestää suomen tai ruotsin kielellä. Valtioneuvoston kansalliskielistrategiaa koskevan periaatepäätöksen (2012) mukaan Suomeen asettuville ulkomaalaisille tulee antaa kotoutumislain mukaisissa palveluissa järjestelmällisesti tietoa Suomen kaksikielisyydestä ja suomen- ja ruotsin kielen kurssitarjonnasta sekä kaksikielisyyden merkityksestä työmarkkinoilla. Lisäksi periaatepäätöksessä suositellaan, että erityisesti kaksikielisillä paikkakunnilla aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen hankinnassa otetaan huomioon suomen ja ruotsin kielen koulutustarpeet, jotta työelämälähtöinen suomen ja ruotsin oppiminen on mahdollista. 

Pykälän 2 momentin mukaan maakunnan kasvupalveluna järjestämän kotoutumiskoulutuksen opiskelijavalintaan, opiskelijan oikeuksiin ja velvollisuuksiin, koulutuksen keskeyttämiseen sekä koulutukseen liittyvään työssä oppimiseen ja koulutuksen yhteishankintaan sovelletaan mitä julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lakiehdotuksen 20–23 §:ssä ja 35 §:ssä säädetään. 

Pykälän 3 momentin mukaan maakunnan vastuulle kuuluisi lisäksi kotoutumiskoulutuksen yhteensovittaminen julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lain 17 §:ssä tarkoitettujen osaamisen kehittämispalveluiden sekä työkokeilun ja muiden kasvupalveluiden samoin kuin kansallisen koulutusjärjestelmän kanssa siten, että maahanmuuttajien käytössä on yhteen sovitettuja työllistymistä ja ammatillista osaamista edistäviä palvelukokonaisuuksia. Eri palveluiden suunnittelun ja toteuttamisen yhteensovittamisella varmistettaisiin, että maahanmuuttajalla olisi tarjolla tarkoituksen mukaisia osaamisen kehittämisen palvelukokonaisuuksia, jotka vastaisivat sekä eri maahanmuuttajaryhmien että alueen työmarkkinoiden tarpeisiin. Tehokas yhteen sovittaminen kansallisen koulutusjärjestelmän kanssa olisi oleellista maahanmuuttajien aiemman osaaminen tunnistamisessa ja yhteistyössä oppilaitosten kanssa oikealla koulutuspolulle ohjaamiseksi. 

Pykälän 4 momentin mukaan maakunta voisi halutessaan järjestää kotoutumiskoulutusta oppivelvollisuusiän ylittäneille maahanmuuttajille myös muuna kuin kasvupalveluna annettavana koulutuksena, esimerkiksi työmarkkinoiden ulkopuolella oleville ja erityistä tukea tarvitseville maahanmuuttajille edistääkseen näiden ryhmien tai maahanmuuttajaperheiden kotoutumista alueellaan. Kunta voi sekä järjestää kotoutumiskoulutusta että ohjata maahanmuuttajan hakeutumaan omaehtoiseen opiskeluun jota kunta itse tai muu toimija toteuttaa. Momentin tarkoittamana koulutuksena tulisi kyseeseen alueellisen tai paikallisen koulutustarjonnan täydentäminen tarpeen mukaan. 

Vailla perusopetuksen taitoja ja osaamista oleville oppivelvollisuusiän ylittäneille oppivelvollisuusiän ylittäneille tarkoitettu perusopetus voi korvata kotoutumiskoulutuksen.  

20 §. Omaehtoisen opiskelun tukeminen. Ehdotetun pykälän mukaan maahanmuuttajan omaehtoisesta työttömyysetuudella tuetusta opiskelusta säädettäisiin työttömyysturvalain 9 luvussa. Omaehtoisen opiskelun tukemisesta ei jatkossa säädettäisi enää kotoutumislaissa vaan voimassaolevaa lainsäädäntöä vastaavat pykälät siirrettäisiin työttömyysturvalakiin. Ehdotettu pykälä on siten informatiivinen eikä sen perusteella luoda oikeuksia tai velvollisuuksia. 

21 §.Muut kotoutumista edistävät palvelut. Pykälään ehdotetaan kotoutumisen sisällön täsmentämiseksi kirjattavaksi luettelo myös muista kotoutumista edistävistä palveluista, joista ei erikseen säädetä tässä laissa. Luettelo ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi, vaan ohjeeksi niistä asioista, joita olisi otettava huomioon sekä kotoutumisen edistämisen suunnittelussa ja kehittämisessä että kotouttamisen toimeenpanossa. 

Pykälän mukaan kotoutumista edistävinä palveluina voitaisiin järjestää maahanmuuttajalapsen ja -nuoren sekä -perheen kotoutumista edistäviä palveluita ja palvelukokonaisuuksia, erityisiä toimenpiteitä tarvitsevan maahanmuuttajan palveluita, tukitoimia ja palvelukokonaisuuksia sekä muita palveluita ja palvelukokonaisuuksia, jotka edistävät maahanmuuttajan osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia ja kannustavat maahanmuuttajaa omatoimisesti hankkimaan yhteiskunnassa tarvittavia tietoja ja taitoja. 

Pykälä täydentäisi niitä palveluiden mahdollisuuksia, jotka edellä on esitetty kotoutumissuunnitelmissa huomioon otettavaksi. Pykälässä mainittuja palveluja järjestäisivät pääasiallisesti maakunta ja kunnan eri toimialat, mutta keskeisesti myös muut tahot kuten järjestöt mukaan lukien kansalaisjärjestöt ja maahanmuuttajien omat järjestöt. Kotoutumissuunnitelmaan palveluita kirjattaisiin maahanmuuttajan henkilökohtaisen tarpeen mukaisesti. 

Lasten ja nuorten perusopetuksesta ja muusta koulutuksesta huolehtiminen on erittäin oleellista kotoutumisen kannalta. Maahanmuuttajanuorten kielitaito vaihtelee ja huonosti kotimaisia kieliä osaavilla nuorilla on suurempi riski jäädä koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle. Myös peruskoulun, ammatillisten opintojen ja lukion keskeyttäminen on maahanmuuttajanuorilla kantaväestöä yleisempää. Tämä koskee erityisesti lapsia ja nuoria, jotka muuttavat Suomeen peruskouluikäisenä tai tämän iän ylittäneinä. Maahanmuuttajanaiset jäävät maahanmuuttajamiehiä useammin koulutuksen ja kotouttamispalveluiden ulkopuolelle, etenkin puolisoina maahan saapuneet ja kotona lapsia hoitavat äidit. Maakunta, kunnan eri toimialat, keskeisinä opetus, sivistys, liikunta ja kulttuuri, oppilaitokset ja eri järjestöt yhteistyössä ja erikseen voivat järjestää palveluita sekä laajempia eri ryhmien tarpeisiin vastaavia palvelukokonaisuuksia, joilla voidaan edistää maahanmuuttajalasten ja -nuorten sekä -naisten sekä erityistä tukea tarvitsevien maahanmuuttajien ja maahanmuuttajaperheiden kotoutumista, hyvinvointia ja osallisuutta. 

Järjestöillä sekä muilla ei-viranomaistoimijoilla on merkittävä rooli maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisessä, työelämäyhteyksien rakentamisessa ja alkuvaiheen matalan kynnyksen tuessa. Esimerkiksi ystävä-, harrastus- ja läksytoiminta, nais- ja maahanmuuttajajärjestötoiminta sekä valtakunnallinen järjestötoiminta tukevat kotoutumista. Järjestöillä on samanaikaisesti monia rooleja: ne tukevat ja täydentävät viranomaistyötä kumppanuuksin, ovat etujärjestöjä ja asiantuntijoita sekä tarjoavat omalle jäsenistölleen vertaistukea ja yhteisyyttä. Maahanmuuttajien itse perustamien järjestöjen vahvuutena on mahdollisuus tukea kotoutumista kulttuurisensitiivisesti ja monilla eri kielillä. Järjestöjen tekemän työn tunnetuksi tekemiseksi, palveluiden katvealueiden osoittamiseksi ja kehittämiseksi sekä alueellisen koordinaation lisäämiseksi on luotu käytännön työkalu, ns. järjestötarjotin, jonka juurruttamista ja sähköisen version kehittämistä työ- ja elinkeinoministeriö tukee. 

Maahanmuuttajaa voidaan tukea myös omatoimisesti hankkimaan tietoja ja taitoja osallistua yhteiskunnan taloudelliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen elämään. Maahanmuuttajan omatoimisuutta edistävillä palveluilla tarkoitetaan muun muassa vapaa-ajan palveluja, kirjastopalveluja, yhdistysten tukemista, tapaamistilojen järjestämistä, kansalaistoimintaan ohjaamista sekä ystäväpalvelua. Samoin palveluihin kuuluu maahanmuuttajien rohkaiseminen muodostamaan omia opintopiirejä ja käyttämään audiovisuaalisia oppimateriaaleja. 

Pykälällä edistetään myös kantaväestön ja maahanmuuttajien vuorovaikutuksen lisäämistä. Tutustuminen yhteisen toiminnan kautta edistää luottamusta ja lisää tietoa eri väestöryhmien välillä. Vuorovaikutusta edistävää toimintaa tarjoaisivat kuntien lisäksi järjestöt, mutta myös esimerkiksi uskonnolliset yhteisöt. 

22 §.Kotoutumista edistävien palveluiden yhteensovittaminen. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin maakunnan velvollisuudesta tarvittaessa yhteistyössä kunnan, muun viranomaisen ja palveluntuottajan kanssa yhteen sovittaa 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuja kotoutumista edistäviä palveluita siten, että yhteen sovitettuja palveluita tarvitsevat maahanmuuttajat ja maahanmuuttajaryhmät tunnistetaan ja heidän tarvitsemansa palvelukokonaisuudet määritetään sekä maahanmuuttajaa koskevaa tietoa hyödynnetään palveluntuottajien kesken. Pykälän tavoitteena olisi varmistaa hallinnonalat ylittävien palvelukokonaisuuksien luominen ja sitä kautta edistää sekä maakunnan että kunnan palveluiden tarpeessa olevien maahanmuuttajien kotoutumista. Joissain tapauksissa maakuntien tulisi myös yhdessä varmistaa, että kotoutumista edistäviä palveluja voi saada useasta maakunnasta ja maakuntien tulisi myös tehdä yhteistyötä erityisesti sellaisissa kysymyksissä, jotka koskettavat useita alueita yhteisesti tai samanaikaisesti. Maakunta voisi osallistua myös järjestöjen tuottamien kotoutumista edistävien palvelujen koordinointiin. 

Palvelujen yhteensovittamista koskeva velvoite olisi tarkoitettu laajaksi ja kattamaan sekä maakunnan omat palvelut että kunnan tai muun kotoutumista edistävän viranomaisen tai yksityisen palveluntuottajan palvelut, kansallisen koulutusjärjestelmän palvelut ja muun toimijan kotoutumista edistävän toiminnan. Maakunnan omat palvelut olisivat pääosin kasvupalveluita ja sosiaali- ja terveyspalveluita. 

Maakunnan tulisi tunnistaa eri maahanmuuttajaryhmien mahdollisesti tarvitsemat palvelut ja rakentaa palveluohjaus siten, että maahanmuuttajat ja heitä palvelevat toimijat tietävät tarjolla ja käytettävissä olevat palvelut. Eri toimijoiden tulee voida asiakkaan suostumuksen mukaisesti mahdollisimman hyvin hyödyntää yhteisiä asiakastietojärjestelmiä ja niistä saatavilla olevia tietoja, jotta esimerkiksi päällekkäistä työtä ei tehdä tai ettei maahanmuuttajaa ohjata samankaltaiseen palveluun, jossa hän on jo ollut, ellei tähän ole jotain erityistä syytä. 

Pykälällä tehostettaisiin sekä nopeasti työmarkkinoille suuntaavien että kattavampaa ja pitkäjänteisempää osaamisen kehittämistä ja/tai tukea tarvitsevien maahanmuuttajien kotoutumista ja työmarkkinoille siirtymistä. Kotoutumislain mukaisten palveluiden vaikuttavuuden ja kotouttamiseen suunnattujen resurssien tehokkaan käytön edellytyksenä on, että maakunnat sovittavat yhteen työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan kasvupalveluja sekä muita palveluja, kuten opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan koulutustarjontaa. Yhteensovittamisella edistettäisiin siirtymien toimivuutta kotoutumiskoulutuksesta ammatilliseen koulutukseen ja muihin koulutuksiin samoin kuin korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien tutkintojen tunnustamista ja pätevöitymisväyliä ja siten maahanmuuttajien työllistymistä. Yhteensovittamisella varmistettaisiin myös pitkäjänteistä tai eritystä kotoutumisen tukea tarvitsevien osalta myös soveltuvien palveluketjujen muodostaminen sosiaali- ja terveyspalveluiden ja kunnallisten palveluiden kanssa. 

Pykälän 2 momentin mukaan maakunnan ja palveluntuottajan olisi huolehdittava siitä, että maahanmuuttaja saa palvelut tarkoituksenmukaisena kokonaisuutena ja että maahanmuuttaja ohjataan tarkoituksenmukaisten palvelujen piiriin. Säädöksellä edistettäisiin maakunnan ja kunnan palveluiden tarpeessa olevien maahanmuuttajien kotoutumista säätämällä maakunnalle palveluiden kokonaisuuden koordinaatio- ja yhteensovittamisvastuu. Maakunta huolehtisi lisäksi siitä, että palveluntuottajat toimivat keskenään yhteistyössä siten, että maahanmuuttajien käytössä on yhteen sovitettuja palveluja. Maakunta voi ottaa velvoitteen huomioon esimerkiksi suunnitellessaan maakunnan palvelujärjestelmää ja hankintoja sekä sitä, miten palveluntuottajien korvaukset määräytyvät. 

Pykälän 3 momentin mukaan kunnan olisi tarvittaessa huolehdittava siitä, että kunnan kotoutumista edistävät palvelut yhteen sovitetaan siten, että maahanmuuttaja saa tarvitsemansa kunnan palvelut tarkoituksenmukaisena kokonaisuutena. Maakunnalla olisi pääasiallinen vastuu palveluiden yhteensovittamisesta, mutta kunta vastaisi tarvittaessa siitä, että sen omat kotoutumista edistävät palvelut yhteensovitettaisiin. Kyseinen kunnan yhteensovittamisvastuu sisältyy voimassaolevaan lakiin eikä uudistuksella ole tarkoitus muuttaa tätä vastuuta, vaikka maakunnalle on säädetty ensisijainen velvollisuus yhteen sovittaa kaikkien eri toimijoiden palvelut siten kuin 1 ja 2 momentissa säädetään. Kunnan yhteensovittamisvelvoite koskisi erityisesti niitä tilanteita, joissa yhteensovittamista ei ole tapahtunut jo maakunnan toimesta eli tilanteet, joissa maahanmuuttaja ei olisi kasvupalvelun tai sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakas ja käyttäisi vaan kunnan tarjoamia palveluita, joista olisi mahdollisesti sovittu kunnan kotoutumissuunnitelmassa. 

Pykälällä olisi liittymäkohta esitykseen lain julkisista rekrytointi- ja osaamisen kehittämispalveluista 5 §:ään, jossa säädettäisiin maakunnan ja kansaneläkelaitoksen palvelupisteistä työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun tarjoamiseksi. Myös kunta ja muita toimijoita voisi osallistua työllistymistä edistävään monialaiseen yhteispalveluun. Moni maahanmuuttaja hyötyisi monialaisen yhteispalvelun palveluista ja maahanmuuttajia olisi tarvittaessa hyvä ohjata aktiivisesti monialaisen yhteispalvelun pariin. 

3 luku Kotoutumisen edistäminen maakunnassa

23 §.Kotoutumisen edistämisen suunnittelu ja kehittäminen maakunnassa. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan maakunnalla olisi yleis- ja yhteensovittamisvastuu maahanmuuttajien kotouttamisen suunnittelusta, kehittämisestä ja seurannasta maakunnassa. Kotouttamisen poikkihallinnollisuuden vuoksi maakunnan olisi kehitettävä kotouttamista monialaisena yhteistyönä. Kotouttamisen monialaiseen kehittämiseen maakunnassa osallistuisivat ainakin kasvu- ja sosiaali- ja terveyspalveluista, aluekehityksestä sekä hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisestä vastaavat viranomaiset. Myös muun muassa maankäytön suunnittelulla, maakuntakaavoituksella, liikennejärjestelmien toimivuudella, liikunnan edistämisellä ja kulttuuria koskevilla kehittämissuunnitelmilla voidaan tukea maahanmuuttajien kotoutumista. 

Maakunta vastaisi myös maakunnan ja kunnan kotouttamisen suunnittelun ja kehittämisen yhteensovittamisesta. Säännöksellä vahvistettaisiin kotouttamisen kokonaisvaltaista kehittämistä maakunnassa ja sen alueella olevissa kunnissa sekä maakunnan ja kunnan palveluiden suunnittelua ja yhteensovittamista kotouttamista tukeviksi palvelukokonaisuuksiksi ja maahanmuuton alueiden ja kuntien elinvoimatekijöinä vahvistamiseksi. Kunnassa monialaiseen yhteistyöhön osallistuisivat ainakin opetus-, varhaiskasvatus-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimi sekä asumisesta ja elinvoimasta vastaavat viranomaiset. Lisäksi monialaiseen yhteistyöhön osallistuisivat kotoutumista edistäviä palveluja järjestävät järjestöt, yhteisöt ja elinkeinoelämän edustajat sekä muut tahot, joilla on merkittävä rooli maahanmuuttajien kotoutumisen, hyvinvoinnin, työllistymisen, yhteiskunnallisen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden edistämisessä. Useat järjestöt tuottavat matalan kynnyksen toimintaa ja palveluja joustavasti julkisten palvelujen rinnalla ja täydentäjänä. Lisäksi monet järjestöt ja elinkeinoelämän kumppanuudet edistävät maahanmuuttajien täyspainoista osallistumista suomalaiseen työelämään ja yritystoiminnan edistämiseen. 

Maakunta ja alueen kunnat voisivat toimia kumppaneina alueiden kehittämistä ja kasvupalveluja koskevan lakiehdotukseen sisältyvän allianssimallin mukaisesti. Alueiden kehittämistä ja kasvupalveluja koskevan lakiehdotuksen 14 §:n 2 momentin mukaan kasvupalvelut järjestetään valtion, maakunnan ja kunnan muiden palvelujen kanssa yhteen sovitettuina tarkoituksenmukaisina ja toimivina palvelukokonaisuuksina, väestön ja yritysten tarpeet huomioon ottaen sekä sähköistä asiointia hyödyntäen. Maakunnat ottaisivat kasvupalveluja järjestäessään huomioon alueen kuntien kuntalain (410/2015) 7 §:n mukaiset kunnan itsehallinnon nojalla itselleen ottamat tehtävät (kunnan yleinen toimiala) sekä pyrkisivät kasvupalvelujen ja kuntien tehtävien tehokkaaseen yhteensovittamiseen. Maakuntia kannustettaisiin jatkuvaan, syvään ja laaja-alaiseen yhteistyöhön kuntien kanssa, jotta niiden järjestämät palvelut tuottaisivat maksimaalista kasvua ja elinvoimaa alueella ja jotta julkisesta rahoituksesta saataisiin optimaalisin hyöty. 

Palvelujen yhteensovittamiseksi erityisen merkittävänä yhteistyömuotona nähdään hankintoja koskeva yhteistyö, jossa maakunta ja sen alueen kunnat kilpailuttaisivat neuvottelumenettelyllä yhdessä järjestämisvastuillaan olevien kasvu- ja elinvoimapalvelujen koko elinkaarta (suunnittelua, toteutusta ja seurantaa). Kilpailutuksella valitaan sopiva palveluntuottaja tai useita palveluntuottajia allianssin sopimuspuoliksi. Allianssiyhteistyössä maakunta ja kunnat voisivat solmia allianssisopimuksia yhden tai usean yksityisen palveluntuottajan kanssa. Allianssin perusta olisi maakunnan, kuntien ja palveluntuottajien välinen sopimus. Osapuolet voisivat muodostaa palveluiden järjestämiseksi, suunnittelemiseksi ja tuottamiseksi yhteisen organisaation. Maakunta, kunta ja yksityiset yritykset tai kolmannen sektorin toimijat tuottaisivat palveluja saman rakenteen alla. 

Pykälän 2 momentin mukaan maakunnan olisi suunnittelussaan asetettava maahanmuuttajien työllisyyttä ja yrittäjyyttä, hyvinvointia, terveyttä ja osallisuutta sekä yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja hyviä väestösuhteita edistävät valtakunnalliset tavoitteet sekä määriteltävä tavoitteita tukevat toimenpiteet ja vastuutahot. Osana kotoutumisen ja hyvien väestösuhteiden edistämistä maakunnan tulisi edistää vuoropuhelua ja yhteistyötä maahanmuuttajien, etnisten vähemmistöjen, viranomaisten, poliittisten puolueiden ja kansalaisjärjestöjen välillä. Eri väestöryhmien välistä vuoropuhelua voitaisiin edistää esimerkiksi tukemalla maahanmuuttajien omaa aktiivista roolia ja osallistumista suomalaisen yhteiskunnan toimintaan sekä tukemalla maahanmuuttajien järjestötoimintaa. 

Hallinnon eri tasoilla toimii pysyviä, eri maahanmuuton ja kotouttamisen toimijoiden välistä vuoropuhelua edistäviä rakenteita, kuten oikeusministeriön yhteydessä toimiva Etnisten suhteiden neuvottelukunta, etnisten suhteiden alueelliset neuvottelukunnat ja joissakin kunnissa toimivat maahanmuuttoasioiden toimikunnat. Etnisten suhteiden neuvottelukunnan tehtävänä on muun muassa edistää vuoropuhelua ja yhteistyötä maahanmuuttajien, etnisten vähemmistöjen, viranomaisten, poliittisten puolueiden ja kansalaisjärjestöjen välillä, seurata etnisten suhteiden kehittymistä yhteiskunnassa ja tehdä aloitteita maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen osallistumisen ja vaikuttamisen edistämiseksi, turvallisuudentunteen parantamiseksi ja eri väestöryhmien välisen myönteisen asenneilmapiirin kehittämiseksi. 

Maakunnan olisi suunnittelussaan otettava huomioon maakunnan alueella olevien maahanmuuttajien tarpeet samoin kuin kotouttamisen valtakunnalliset tavoitteet. Tällä tarkoitettaisiin lain 31 ja 32 §:n mukaista kotouttamisen valtakunnallista suunnittelua. Lain 31 §:n mukaisesti työ- ja elinkeinoministeriö vastaa kotouttamisen valtakunnallisesta kehittämisestä ja suunnittelusta ja 32 §:n mukaan valtion kotouttamisohjelmassa kotouttamisen kannalta keskeiset ministeriöt määrittelevät valtion kotouttamisohjelmaan sisällytettävät hallinnonalansa kotouttamisen kehittämisen tavoitteet ja toimenpiteet osana hallinnonalansa toiminnan ja talouden suunnittelua. Lisäksi maakunnan olisi arvioitava ennakkoon ja otettava huomioon päätösten vaikutukset eri maahanmuuttajaryhmiin. Maahanmuuttajien tausta, osaaminen ja kotoutumisen tarpeen vaihtelevat erityistä tukea tarvitsevista maahanmuuttajista nopeasti työmarkkinoille pyrkiviin maahanmuuttajiin, joilla tuen tarve voi olla hyvin erilainen eri ryhmillä. 

Pykälän 3 momentin mukaan kotoutumisen suunnittelu ja kehittäminen sovitettaisiin yhteen maakunnan aluekehitystä, elinvoimaa, hyvinvointia ja terveyttä sekä tarvittaessa muuta toimintaa koskevan suunnittelun ja kehittämisen kanssa. Kotouttamista käsiteltäisiin osana alueiden kehittämistä siten kuin alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lain 2 luvussa säädetään. Kotoutumisen edistäminen on otettava huomioon myös lain sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 8 §:n mukaista maakunnan alueellista hyvinvointikertomusta laadittaessa. 

Alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lakiehdotuksen 4 §:n mukaan alueiden kehittämisen tavoitteena olisi 1) vahvistaa alueiden uudistumista, tasapainoista kehittymistä, kilpailukykyä sekä talouden kestävää kasvua; 2) vahvistaa ja monipuolistaa kestävällä tavalla alueiden elinvoimaa ja kasvua tukevaa elin-keinorakennetta sekä edistää taloudellista tasapainoa; 3) edistää kestävää työllisyyttä sekä väestön hyvinvointia, osaamista, yhtäläisiä mahdollisuuksia ja sosiaalista osallisuutta sekä maahanmuuttajien kotoutumista; 4) vähentää alueiden välisiä ja sisäisiä kehityseroja ja kannustaa käytettävissä olevien voimavarojen täysimääräiseen käyttöönottoon kestävällä tavalla; 5) parantaa alueiden omia vahvuuksia ja erikoistumista sekä edistää niiden kulttuuria; ja 6) parantaa elinympäristön laatua, kestävää alue- ja yhdyskuntarakennetta ja saavutettavuutta. 

Pykälän 3 momentin mukaisen yhteensovittamisen tavoitteena on valtavirtaistaa kotouttamisen suunnittelu ja kehittäminen osaksi maakunnan muuta suunnittelua sekä edistää kotouttamisen tavoitteiden huomioimista ja yhteensovittamista etenkin maakunnan aluekehittämisen, elinvoiman, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen mutta myös muun toiminnan kanssa. Kasvavalla maahanmuuttajaväestöllä on yhä suurempi merkitys aluekehityksen eri osa-alueiden suunnittelussa ja toteuttamisessa ja maakuntauudistus mahdollistaa maahanmuuton ja kotouttamisen systemaattisen kytkemisen maakunnan elinvoiman, kasvun ja kansainvälistymisen suunnitteluun samoin kuin maahanmuuttajaväestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. 

Maahanmuuttajat ja kansainväliset osaajat on oleellista kytkeä tehokkaasti osaksi maakunnan ja sen alueella olevien yritysten kasvun, monimuotoisuuden ja innovaatiotoiminnan kehittämistä samoin kuin yritysten, investointien ja osaavan työvoiman houkuttelua. Kansainvälisen osaamisen hyödyntämisellä elinkeinoelämän kasvun ja kansainvälistymisen palveluissa voidaan edistää alueiden ja kuntien kilpailukykyä ja houkuttelevuutta erilaiselle yritys- ja innovaatiotoiminnalle. Maakunnan kasvupalveluissa ja niiden yhteensovittamisessa kunnan elinvoimaa edistävien palveluiden kanssa kansainvälisillä osaajilla on kasvava merkitys monimuotoisena, osaavana työvoimana sekä kansainvälisen osaamisen, pääoman ja verkostojen tuojana alueille. 

Pykälän tarkoittama yhteensovittaminen koskisi aluekehityksen osalta maahanmuuton ja kotouttamisen huomioimista etenkin alueiden kehittämisestä ja kasvupalvelusta annetun lakiehdotuksen 5 ja 10 §:ssä tarkoitetussa aluekehittämispäätöksessä, 9 §:ssä tarkoitetussa maakunnan yhteistyöryhmässä, 10 §:ssä tarkoitetussa maakuntaohjelmassa, 8 §:ssä tarkoitetussa alueiden uudistumisen neuvottelukunnassa ja 11 §:ssä tarkoitetussa alueiden kehittämisen keskustelussa siten kuin alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lain 2 luvussa tarkemmin säädetään. Kotoutumista edistävien tavoitteiden toteuttamiseksi maakunnassa voidaan laatia alueiden kehittämisestä ja kasvupalvelusta annetun lakiehdotuksen 12 §:ssä tarkoitettu yhteistyösopimus. Kasvupalveluina annettavien kotoutumista edistävien palveluiden osalta 11 §:ssä tarkoitettujen keskustelujen tarkoituksena olisi ohjata palvelurakenteen kehittämistä sekä käsitellä maakunnan kotoutumista edistävien palveluiden keskeisiä tavoitteita, palvelutuotannon työnjakoa ja yhteistoimintaa muiden maakuntien kanssa sekä omavalvonnan toteutumista. Keskusteluissa arvioitaisiin lisäksi valtakunnallisten tavoitteiden toteutumista, maakunnan palvelujen kehitystä ja kehittämistarpeita, toimintaympäristön ja palvelujen tarpeen muutoksia sekä tuottavuuden lisäämistä. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ( / ) 8 § mukaan maakunnan on arvioitava ennakkoon ja otettava huomioon päätösten vaikutukset eri väestöryhmien hyvinvointiin ja terveyteen. Sen on myös asetettava suunnittelussaan tavoitteet, joilla sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen ja tuottaminen edistävät hyvinvointia ja terveyttä. Lisäksi maakunnan on määriteltävä tavoitteita tukevat toimenpiteet ja vastuutahot. Maakunnan on valmisteltava omalta osaltaan valtuustolle valtuustokausittain alueellinen hyvinvointikertomus väestön hyvinvoinnista, terveydestä ja niihin vaikuttavista tekijöistä sekä toteutetuista toimenpiteistä. Kertomus laaditaan yhteistyössä alueen kuntien kanssa. Maakunnan on toimittava yhteistyössä alueen kuntien kanssa ja tuettava niitä asiantuntemuksellaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. 

Pykälän 4 momentin mukaan maakunta laatisi maakuntastrategiaa, alueiden kehittämisen maakuntaohjelmaa ja alueellista hyvinvointikertomusta täydentävän maahanmuuton ja kotouttamisen ohjelman, ellei ohjelman laatiminen ole perustellusta syystä tarpeetonta. Ohjelmaa ei olisi tarpeen laatia, mikäli kotouttamisen suunnittelu ja kehittäminen, maakunnan maahanmuuttajaväestön tarpeet ja hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä osaamisen kehittäminen ja hyödyntäminen elinvoiman ja kansainvälistymisen ajurina olisi riittävän kattavasti katettu maakuntastrategiassa ja alueiden kehittämisen maakuntaohjelmassa sekä alueellisessa hyvinvointikertomuksessa. Erillisen maahanmuuton ja kotouttamisen ohjelman tarpeeseen voi vaikuttaa myös maakunnan maahanmuuttajaväestön määrä ja mahdolliset erityistarpeet, ml esimerkiksi kansainvälistä suojelua saavien tai haavoittuvassa asemassa olevien määrä maakunnassa. Kotouttamisen poikkihallinnollisuuden vuoksi kotoutumisen edistämisen suunnittelussa ja kehittämisessä monialainen yhteistyö on oleellisessa asemassa. Maahanmuuton ja kotouttamisen ohjelma valmisteltaisiin yhteistyössä kuntien ja muiden maakunnan viranomaisten sekä kotouttamisen ja alueiden kehittämiseen osallistuvien yhteisöjen, järjestöjen ja elinkeinoelämän edustajien sekä muiden tahojen kanssa. 

Pykälän 5 momentin mukaan maakunnan olisi huolehdittava oman henkilöstönsä osaamisen kehittämisestä kotouttamisessa, sillä kotouttamisen edistäminen kasvupalveluissa ja sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä valtavirtaistaminen osaksi maakunnan muuta suunnittelua edellyttää osaavaa henkilöstöä. 

24 §.Maakunnan kotoutumista edistävien palveluiden järjestäminen. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan maakunnan olisi huolehdittava siitä, että kotoutumista edistäviä palveluita järjestetään ja tuotetaan osana maakunnan järjestämisvastuulla olevia kasvupalveluita ja sosiaali- ja terveyspalveluita sekä tarvittaessa muina kotoutumista edistävinä palveluina käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin maakunnassa esiintyvä maahanmuuttajien palvelutarve edellyttää. Maakunnan olisi huolehdittava siitä, että sen palvelut soveltuvat myös maahanmuuttajille. 

Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin maakunnan omista kotoutumista edistävistä palveluista ja se tarkentaisi 8 §:ssä säädettyjä kaikkien eri kotoutumista edistävien viranomaisten palveluiden järjestämistä. Palveluiden yhteensovittamisesta säädettäisiin edellä 22 §:ssä. Säännös täsmentäisi eri viranomaisten velvoitetta ottaa maahanmuuttajaväestö huomioon palveluja järjestettäessä. Maakunnan tulisi erityisesti ottaa huomioon kotoutumista edistäviä palveluja tarvitsevien maahanmuuttajien heterogeenisuus ja se, että palveluketjut ja palvelukokonaisuudet olisivat mahdollisia ja saavutettavissa kaikilla eri perusteilla Suomeen muuttaville samoin kuin erityistarpeita omaaville maahanmuuttajille. Samoin maakunnan tulisi huolehtia siitä, että sen järjestämisvastuulla olevat palvelut olisivat laadukkaita, maahanmuuttajien tarpeisiin oikea-aikaisesti ja riittävästi vastaavia sekä vaikuttavia. 

Pykälän 2 momentin mukaan maakunnan kotoutumista edistäviä palveluita voitaisiin järjestää myös maakuntien välisenä yhteistyönä. Palvelujen järjestäminen yhteistyössä voi tulla kyseeseen etenkin silloin, kun maakunnan maahanmuuttajaväestön koko ja jakauma huomioiden palveluita voidaan järjestää maakuntien yhteistyönä tehokkaammin ja maahanmuuttajien tarpeisiin paremmin vastaavasti. 

25 §.Muut maakunnan kotoutumista edistävät tehtävät. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin maakunnan muista kuin 23 ja 24 §:issä säädetyistä tehtävistä maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisessä. Maakunta vastaisi toimialueellaan kuntien tukemisesta ja neuvonnasta kotoutumisen edistämisessä sekä järjestämisvastuullaan olevien kasvupalveluiden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä muiden maakunnan kotoutumista edistävien palveluiden neuvonnasta ja tukemisesta. Kyse olisi vastaavanlaisesta tehtävästä, joka on nykyisin säädetty ELY-keskuksen vastuulle. 

Osana kotoutumisen ja hyvien väestösuhteiden edistämistä maakunnan tulisi edistää vuoropuhelua ja yhteistyötä maahanmuuttajien, etnisten vähemmistöjen, viranomaisten, poliittisten puolueiden ja kansalaisjärjestöjen välillä. Eri väestöryhmien välistä vuoropuhelua voitaisiin edistää esimerkiksi tukemalla maahanmuuttajien omaa aktiivista roolia ja osallistumista suomalaisen yhteiskunnan toimintaan sekä tukemalla maahanmuuttajien järjestötoimintaa. 

26 §.Maahanmuutto- ja kotouttamisasioiden yhteistyöryhmä. Pykälässä säädettäisiin maakunnan tai useamman maakunnan asettamasta maahanmuutto- ja kotouttamisasioiden yhteistyöryhmästä. Pykälän mukaan yhteistyöryhmä olisi asetettava, ellei asettamista katsottaisi perustellusta syystä tarpeettomaksi. Pykälän tarkoittama yhteistyöryhmä täydentäisi alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lakiehdotuksen 9 §:n mukaista maakunnan yhteistyöryhmää. Erillisen maahanmuutto- ja kotouttamisasioiden yhteistyöryhmän asettaminen voisi olla tarpeetonta, mikäli kotouttamista ja maahanmuuttoa koskevat asiat tulisivat riittävän kattavasti käsiteltäväksi edellä mainitussa aluekehittämisen yhteistyöryhmässä tai mikäli maahanmuuttajia olisi maakunnan alueella erityisen vähäinen määrä. 

Yhteistyöryhmän tehtävänä olisi tukea kotouttamisen kehittämistä, suunnittelua ja toimeenpanoa maakunnassa sekä kotouttamisen yhteensovittamista maakunnan aluekehityksen, elinvoiman ja kansainvälistymisen sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja muun suunnittelun kanssa. Samoin tehtävänä olisi tukea yhdenvertaisuuden ja hyvien väestösuhteiden edistämistä maakunnassa. Yhteistyöryhmällä voisi olla muitakin maahanmuuttoon liittyviä tehtäviä, esimerkiksi opiskelijoiden, työntekijöiden ja erityisasiantuntijoiden maahanmuuton sisällyttäminen alueen kasvun, kansainvälistymisen ja elinvoiman kehittämiseen ja suunnitteluun ja osaavan työvoiman tarpeeseen vastaamiseen. Yhteistyöryhmässä voisi olla maakunnan viranomaisten lisäksi edustus Kansaneläkelaitoksesta, valtion lupa- ja valvontavirastosta, maakunnan alueen kunnista, oppilaitoksista, elinkeinoelämän edustajista ja kansalaisjärjestöistä sekä muista alueellisista maahanmuuttoasioiden kanssa työskentelevistä toimijoista. Kuten edellä on todettu, monilla järjestöillä, yhteisöillä, elinkeinoelämän edustajilla ja muilla tahoilla on merkittävä rooli maahanmuuttajien kotoutumisen, työllistymisen, ja hyvinvoinnin sekä yhteiskunnallista osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden edistämisessä. 

Etnisten suhteiden neuvottelukunnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (771/2015) mukaisesti valtakunnallisen neuvottelukunnan lisäksi on perustettu seitsemän etnisten suhteiden alueellista neuvottelukuntaa. Alueellisten neuvottelukuntien toiminta kattaa usean ELY-keskuksen alueen niin, että kaikki ELY-keskukset osallistuvat yhden alueellisen neuvottelukunnan toimintaan. Maahanmuutto- ja kotouttamisasioiden yhteistyöryhmä ja etnisten suhteiden neuvottelukunta tekisivät tarvittaessa yhteistyötä tai voisivat muodostaa neuvotteluorganisaation, jos useampi maakunta asettaa yhteisen yhteistyöryhmän. 

27 §.Maakunnan omavalvonta. Pykälässä säädettäisiin maakunnan omavalvonnasta. Pykälän 1 momentin mukaan maakunnan olisi laadittava sen järjestämisvastuulleen kuuluvista kotoutumista edistävistä tehtävistä ja palveluista omavalvontaohjelma. Omavalvonnalla tarkoitettaisiin järjestelyä, jonka avulla varmistetaan, että kotoutumista edistäviä palveluita järjestetään lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Sen tarkoituksena olisi myös varmistaa maakunnan toiminnan ja järjestämien palvelujen suunnitelmallisuus. Ohjelmassa olisi määriteltävä myös, miten kotoutumista edistävien palveluiden tuottaminen, saatavuus ja laatu sekä maahanmuuttajien yhdenvertaisuus varmistettaisiin siitä riippumatta, tuottaako palvelun maakunta tai palveluntuottaja. Omavalvontaohjelmassa olisi lisäksi todettava, miten kotoutumista edistävien palveluiden tuottamista, laatua sekä yhdenvertaisuutta seurataan ja miten havaitut puutteellisuudet korjataan. 

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä omavalvontaohjelman sisällöstä ja laatimisesta sekä omavalvontaohjelmaan sisältyvästä suunnitelmasta laadunhallinnan sekä vaikuttavuuden edistämiseksi. 

4 luku Kotoutumisen edistäminen kunnassa

28 §.Kotoutumisen edistämisen suunnittelu ja kehittäminen kunnassa. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan kunnalla olisi yleis- ja yhteensovittamisvastuu maahanmuuttajien kotouttamisen suunnittelusta, kehittämisestä ja seurannasta kunnan tehtäviin kuuluvissa palveluissa ja muissa toimenpiteissä. Ehdotettu pykälä vastaisi lähtökohtaisesti voimassa olevan lain 30 §:ää. Kunnan yhteensovittamisvastuu kotoutumista edistävien palveluiden osalta tarkoittaisi kunnan peruspalvelujen sekä erityisten kotoutumista edistävien palvelujen yhteensovittamista siten, että kunnan kotoutumista edistävät palvelut ovat laadukkaita, maahanmuuttajien tarpeisiin oikea-aikaisesti ja riittävästi vastaavia sekä vaikuttavia. Eri tahojen tulisi sovittaa palvelunsa sisällöllisesti, taloudellisesti ja ajallisesti yhteen. Lisäksi kunnan olisi kehitettävä kotouttamista monialaisena yhteistyönä. Monialaiseen yhteistyöhön osallistuisivat esimerkiksi kunta, maakunnallisten kotoutumispalveluiden tuottajat ja poliisi ja muut viranomaiset sekä kotoutumista edistäviä palveluja järjestävät järjestöt, yhdistykset ja yhteisöt samoin kuin yritykset ja muu elinkeinoelämä. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan kunnan olisi kotoutumisen edistämisen suunnittelussa, kehittämisessä ja seurannassa asetettava maahanmuuttajien osallisuutta, koulutusta, työllisyyttä, hyvinvointia, terveyttä, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä hyvien väestösuhteiden edistämistä koskevat tavoitteet sekä määriteltävä tavoitteita tukevat toimenpiteet, vastuutahot ja seuranta. 

Kunnan olisi suunnittelussaan otettava huomioon kotouttamisen valtakunnalliset ja maakunnalliset tavoitteet ja kunnan elinvoiman edistäminen. Tällä tarkoitettaisiin lain 31 ja 32§:n mukaista kotouttamisen valtakunnallista suunnittelua. Lain 31 §:n mukaisesti työ- ja elinkeinoministeriö vastaa kotouttamisen valtakunnallisesta kehittämisestä ja suunnittelusta ja 32 §:n mukaan valtion kotouttamisohjelmassa kotouttamisen kannalta keskeiset ministeriöt määrittelevät valtion kotouttamisohjelmaan sisällytettävät hallinnonalansa kotouttamisen kehittämisen tavoitteet ja toimenpiteet osana hallinnonalansa toiminnan ja talouden suunnittelua. 

Lisäksi kunnan olisi arvioitava ennakkoon ja otettava huomioon päätösten vaikutukset eri maahanmuuttajaryhmiin, etenkin työvoiman ulkopuolella oleviin sekä lapsiin ja nuoriin. Kunnat ovat väestörakenteeltaan varsin erilaisia ja osassa kuntia maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaa on tehty jo useita vuosia, kun taas joihinkin kuntiin on vasta viime aikoina muuttanut ensimmäisiä maahanmuuttajia tai maahanmuuttajien määrä kunnassa on alkanut kasvaa. Myös kunnan voimavarat, maahanmuuttoa ja kotouttamista koskeva osaaminen sekä maahanmuuttajien palvelutarve kunnassa ovat ohjanneet kotoutumista edistävien palveluiden kehittämistä. Kunnan on seurattava kotouttamista voimassaolevan lain mukaisesti ja ehdotuksella on tarkoitus vahvistaa tätä velvoitetta kytkemällä seuranta tavoitteiden ja toimenpiteiden asettamiseen. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan kunnan kotoutumisen edistämisen suunnittelu ja kehittäminen olisi otettava huomioon kuntalain (410/2015) 37 §:ssä tarkoitettua kuntastrategiaa sekä kuntalain 110 §:ssä tarkoitettua kunnan talousarviota ja -suunnitelmaa laadittaessa. Kuntalain 37 §:n mukaan kunnassa on oltava kuntastrategia, jossa valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista. Kuntastrategiassa tulee ottaa huomioon muun muassa kunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen, palvelujen järjestäminen ja tuottaminen, henkilöstöpolitiikka, kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet, elinympäristön ja alueen elinvoiman kehittäminen. Kuntastrategian tulee perustua arvioon kunnan nykytilanteesta sekä tulevista toimintaympäristön muutoksista ja niiden vaikutuksista kunnan tehtävien toteuttamiseen. Kuntastrategiassa tulee määritellä myös sen toteutumisen arviointi ja seuranta. Kuntastrategiaa koskevien yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan kuntastrategiaa koskevan pykälän tavoitteena on vahvistaa kunnan toiminnan ohjaamista kokonaisuutena sekä liittää kunnan strateginen suunnittelu ja taloussuunnittelu nykyistä tiukemmin yhteen. Lisäksi perusteluissa todetaan, että kuntastrategiaa koskevan pykälän yhtenä tavoitteena on, että kunnassa olisi mahdollista laatia vain yksi strategia, johon koottaisiin mahdollisimman laajasti myös erityislainsäädännössä edellytettyjä suunnitelmia. 

Lain sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 7 § mukaan kunnan edistäessä asukkaittensa hyvinvointia kuntalain 1 §:n mukaisesti, sen on seurattava asukkaittensa elinoloja, hyvinvointia ja terveyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä alueittain ja väestöryhmittäin. Kuntalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä sekä toteutetuista toimenpiteistä on raportoitava kunnanvaltuustolle vuosittain. Lisäksi valtuustolle on kerran valtuustokaudessa valmisteltava hyvinvointikertomus. Kunnan on strategisessa suunnittelussaan asetettava hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle tavoitteet. Lisäksi sen tulee määritellä tavoitteita tukevat toimenpiteet. Päätösten vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen on arvioitava ennakkoon ja otettava huomioon kunnan eri toimialojen päätöksenteossa. Kunnan eri toimialojen on tehtävä yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Lisäksi kunnan on nimettävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuutaho ja tehtävä yhteistyötä maakunnan sekä muiden kunnassa toimivien julkisten toimijoiden sekä yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. 

Kotoutumisen laaja-alaiseksi edistämiseksi kuntastrategiassa voitaisiin asettaa tavoitteeksi maahanmuuttaja-asukkaiden huomioiminen kuntastrategian ja hyvinvointikertomuksen eri osa-alueilla, ml maahanmuuttajien hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja kunnan elinvoimaisuuden kehittäminen. Tavoitteita voitaisiin edistää esimerkiksi kehittämällä monimuotoista kaupunki- ja palvelurakennetta, kannustamalla maahanmuuttajien mukaan ottamista voimavarana monimuotoistamaan kunnan ja sen alueella olevien yritysten, muun elinkeinoelämän ja yhteisöjen toimintaa, tarjoamalla kotoutumista tukevalla toiminnalle sopivia toimintatiloja sekä ehkäisemällä maahanmuuttajien eriytymistä omille asuinalueille. Maahanmuuttajien osallisuudella ja yhteiskunnallisella yhteenkuuluvuudella edistettäisiin kunnan eri väestöryhmien vuoropuhelua ja hyvinvointia. Samalla kunnan elinkeinoelämän kehittämispalveluiden tulisi aktiivisesti hyödyntää kasvavaa maahanmuuttoa kunnan alueella olevien yritysten kasvussa ja kansainvälistymisessä ja innovaatiotoiminnassa. Maahanmuutolla, monimuotoisuudella ja kansainvälisellä osaamisella on kasvava merkitys alueiden ja kuntien elinvoiman kehittämisessä, ja kansainvälisten osaajien kytkemisellä osaksi elinkeinoelämän kasvun ja kansainvälistymisen palveluita voidaan merkittävästi edistää alueiden ja kuntien kilpailukykyä ja houkuttelevuutta erilaiselle yritys- ja innovaatiotoiminnalle. 

Pykälän 4 momentin mukaan kunta tai useampi kunta yhdessä laatisi kotouttamisen suunnittelun ja kehittämisen edistämiseksi ja monialaisen yhteistyön vahvistamiseksi kuntastrategiaa ja kunnan talousarviota ja -suunnitelmaa täydentävän kunnan kotouttamisohjelman, jollei sen laatiminen olisi perustellusta syystä tarpeetonta. Ohjelmaa ei olisi tarpeen laatia, mikäli kotouttamisen suunnittelu ja kehittäminen, kunnan maahanmuuttajaväestön tarpeet ja hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä osaamisen kehittäminen ja hyödyntäminen elinvoiman ja kansainvälistymisen ajurina olisi riittävän kattavasti katettu kuntastrategiassa. Kotouttamisohjelma olisi keskeinen väline, jolla voidaan vaikuttaa kotouttamisen sisältöön kuntastrategiaa täydentävästi. Kotouttamisohjelmassa tulisi ottaa huomioon kaikki kunnan alueella asuvat maahanmuuttajat oleskelun perusteesta riippumatta. Kotouttamisohjelma voitaisiin laatia kuntakohtaisena tai seudullisena. 

Pykälän yleistavoitteena olisi kotoutumisen suunnittelun valtavirtaistaminen osaksi kunnan eri toimialojen suunnittelua ja kehittämistä. Kotouttamisen kehittäminen kuntastrategiassa tai erillisessä kotouttamisohjelmassa tulisi sisältää suunnitelma siitä, miten kunnan eri palvelut toteutetaan maahanmuuttajille soveltuvina, tarveanalyysi ja suunnitelma erityisistä kotoutumista edistävistä ja tukevista palveluista, lasten ja nuorten kotoutumisen edistämisestä sekä työvoiman ulkopuolella olevien ryhmien, kuten kotona lapsia hoitavien vanhempien, ikääntyneiden ja vammaisten sekä luku- ja kirjoitustaidottomien henkilöiden kotoutumisen, osallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Niin ikään kotouttamisen yhteensovittamisen varmistamiseksi tulisi nimetä yhteensovittamisesta vastaava kunnan viranomainen sekä eri kotoutumista edistävistä palveluista vastaavat tahot, joista kunnan eri toimialat samoin kuin muut kotouttamisen toimijat ovat tietoisia. Vastuutahon ja eri toiminnoista vastaavien kunnan toimijoiden määrittely tehostaisi myös kotouttamisen suunnittelua ja hallinnointia kunnassa sekä parantaisi maahanmuuttajan ohjausta ja ohjautumista tarkoituksenmukaisiin kunnan palveluihin. Lisäksi kehittämiseen tulisi sisällyttää suunnitelma hyvien etnisten suhteiden ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseksi sekä suunnitelma kotouttamisen seurannasta. Etenkin työvoiman ulkopuolella olevien kotoutumisen edistäminen on kunnan keskeinen tehtävä. Niin ikään kunnan tulisi huomioida maahanmuuttajien hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä se, kuinka maahanmuuttajien kansainvälinen osaaminen ja verkostot hyödyttävät kunnan elinvoiman edistämistä ja elinkeinoelämän kasvua ja monimuotoistumista. 

Kuntien roolissa ja tehtäväkentässä tapahtuu sosiaali- ja terveydenhuolto- ja maakuntauudistuksen johdosta muutoksia, jotka tulee ottaa huomioon kunnan kotoutumisen edistämisen suunnittelussa. Uudistusten myötä kunnalla ei olisi enää lakisääteisiä tehtäviä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä. Kunnat vastaavat kuitenkin jatkossakin nykyisen lainsäädännön periaatteiden mukaisesti työllisyyden hoidosta ja edistämisestä sekä osaamisen ja sivistyksen sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä, liikunta-, kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista, nuorisotoimesta, paikallisesta elinkeinopolitiikasta, maankäytöstä, rakentamisesta ja kaupunkisuunnittelusta ja pääosin asuntopolitiikasta. 

Erityisesti maahanmuuttajien ja järjestöjen osallisuutta kotoutumisen edistämisen suunnittelussa ja kehittämisessä olisi hyvä vahvistaa esimerkiksi pyytämällä lausuntoja tai järjestämällä kuulemistilaisuuksia. Maahanmuuttajien osallistuminen kotouttamista koskevien tavoitteiden ja toimenpiteiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja seurantaan tukee heidän kotoutumistaan varsinkin paikallisella tasolla. Kuulemisen yhtenä tavoitteena olisi myös saada laaja-alaisesti yhteiskunnan eri tahoja osallistumaan kotouttamisen kumppanuuteen. Kansalaisjärjestöt sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöt voivat merkittävällä tavalla vaikuttaa toimenpiteiden järjestämiseen ja hyvien etnisten suhteiden edistämiseen kunnassa. Mukaan tulisi saada myös paikallisia yrittäjiä ja työnantajia. Nuorisolain 24 § velvoittaa kunnat ottamaan selvää nuorten mielipiteistä heitä koskevista asioista päätettäessä. Myös alaikäisillä maahanmuuttajilla on oikeus osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kotikunnassa kehitystään vastaavasti, joten myös lasten ja nuorten mielipiteitä tulee paikallisesti selvittää kotoutumisen edistämisen suunnittelussa ja kehittämisessä. Lausunnon pyytäminen tai kuulemistilaisuuden järjestäminen pelkästään aikuisille ei olisi riittävää, vaan monialaisessa yhteistyössä tulisi huomioida myös ne kanavat, joiden kautta lapset ja nuoret tavoitetaan, kuten koulut ja sähköiset kanavat. 

Pykälän 5 momentin mukaan kunnan kotouttamisen suunnittelu ja kehittäminen yhteen sovitettaisiin maakunnan suunnittelun kanssa siten kuin 23 §:ssä säädetään. Tämän lainkohdan mukaan maakunnan olisi kotouttamisen poikkihallinnollisuuden vuoksi kehitettävä kotoutumista monialaisena yhteistyönä ja erityisesti sen alueella olevien kuntien kanssa yhteensovittaminen on oleellista alueellisen kokonaisnäkemyksen muodostamiseksi. Maakunnan ja kunnan kotoutumisen edistämisen suunnittelu yhteen sovitettaisiin etenkin kasvu- ja sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä aluekehityksen, hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen suunnittelun kanssa. Yhtenä aluekehittämisen ja kasvupalvelulain 14 §:n tarkoittaman yhteensovittamisen keinona voitaisiin hyödyntää palvelun järjestäjien (maakunta, kunnat) ja tuottajien allianssimallia. Toimintamallissa maakunta sopisi allianssimallin käytöstä alueensa kuntien kanssa. Maakunta ja ne kunnat, jotka haluavat mukaan allianssiin, kilpailuttaisivat hankintalain 21 §:n mukaisesti yhdessä mukaan otettavat palveluntuottajat. Maakunta ja kunta voisivat myös sopia, mitä niiden omaa palvelutuotantoa otettaisiin mukaan allianssiin osapuolten itsensä tekemänä. Allianssihankkeen osapuolina olisivat maakunta, kunnat sekä yksityiset ja kolmannen sektorin palvelun tuottajat, jotka suunnittelisivat ja toteuttaisivat hankkeen yhdessä. 

Pykälän 6 momentin nojalla kunnan tulisi huolehtia siitä, että sen oma henkilöstö olisi mahdollisimman hyvin koulutettu ja perehdytetty maahanmuuttaja- ja kotouttamisasioihin, ja että se osaisi tunnistaa muun muassa maahanmuuttajien erityiset tarpeet ja ohjata tarvetta vastaaviin palveluihin. Kotoutumisen edistäminen eri maahanmuuttajaryhmien tarpeisiin vastaten sekä kotouttamisen valtavirtaistaminen osaksi kaikkia kunnan palveluita edellyttää osaavaa henkilöstöä. 

29 §.Kunnan kotoutumista edistävien palveluiden järjestäminen. Pykälän 1 momentin mukaan kunnan olisi huolehdittava siitä, että kunnan kotoutumista edistäviä palveluita järjestetään osana kunnallisia peruspalveluita ja muina kotoutumista edistävinä palveluina käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä maahanmuuttajien palvelutarve edellyttää. Maahanmuuttajaväestön tarpeet ja kotoutumisen edistäminen olisi otettava huomioon kunnan eri toimialojen kuten varhaiskasvatus-, perusopetus-, koulutus-, työllistymis-, asumis-, sivistys-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimen palvelujen yleisessä suunnittelussa, toiminnassa ja seurannassa. Peruspalveluja täydentäisivät tarvittaessa maahanmuuttajille kohdennetut erityiset kotoutumista edistävät toimenpiteet ja palvelut, jotka liittyvät keskeisesti kieli- ja muuhun koulutukseen, ohjaukseen ja neuvontaan. Kunnan olisi lisäksi huolehdittava siitä, että sen palvelut soveltuvat myös maahanmuuttajille. Kotoutumisen ja hyvien väestösuhteiden valtavirtaistaminen eri sektoreilla edistäisi kotoutumista ja täsmentäisi kaikkien viranomaisten velvoitetta ottaa maahanmuuttajaväestö huomioon palveluja järjestettäessä. 

Lasten ja nuorten perusopetuksesta ja muusta koulutuksesta huolehtiminen on oleellinen kotoutumisen lähtökohta. Maahanmuuttajanuorten kielitaito vaihtelee ja huonosti kotimaisia kieliä osaavilla nuorilla on kantaväestön nuoria suurempi riski jäädä koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle. Myös peruskoulun, ammatillisten opintojen ja lukion keskeyttäminen on maahanmuuttajanuorilla kantaväestöä yleisempää. Tämä koskee erityisesti lapsia ja nuoria, jotka muuttavat Suomeen peruskouluikäisenä tai tämän iän ylittäneinä. Tälle ryhmälle omaehtoiseen opiskeluun vuonna 2016 tehty pidennys perusopetuksen loppuunsaattamiseksi edistää mahdollisuuksia saada perusopetuksen päättötodistus ja siten myös siirtymiä jatko-opintoihin. 

Kunnan kotouttamistoimien oleellinen kohderyhmä ovat myös muut työvoiman ulkopuolella olevat, kuten kotona lapsia hoitavat vanhemmat, ikääntyneet tai pitkäaikaissairaat, jotka jäävät usein kotiin ja siten kotoutumista edistävien palvelujen ulkopuolelle. Kunnan tulisi huolehtia siitä, että sen alueella järjestetään eritasoisia kielitaitoa ja kotoutumista edistäviä kursseja ja muuta koulutusta tukemaan työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien mahdollisuuksia opiskella suomen tai ruotsin kieltä ja suomalaisen yhteiskunnan toimintaa elämäntilanteestaan huolimatta. Esimerkiksi vapaan sivistystyön maahanmuuttajakoulutus ja sen aikana tarjottava mahdollisuus lastenhoitoon on oleellinen koulutusväylä monelle kotona lapsia hoitavalle maahanmuuttajalle. Kotivanhempien tavoittaminen kotoutumissuunnitelmien ja koulutuksen piiriin tarjoaisi mahdollisuuden antaa vanhemmille tietoa myös suomalaisesta varhaiskasvatusjärjestelmästä sekä varhaiskasvatuksen mahdollisuuksista tukea lasten kasvua ja kehitystä. 

Lisäksi kunnan tulisi erityisesti huomioida kansainvälistä suojelua saaneiden ja heidän perheenjäsentensä mahdollinen erityisen tuen tarve ja palvelut. Kunnan tulisi myös huolehtia siitä, että 2 luvun mukaisia kotouttamispalveluita hoitamaan on nimetty kunnassa vastuutahot, ml kunnan tehtävät maahanmuuttajan alkukartoituksen ja kotoutumissuunnitelman laatimisessa. 

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan kunnan kotoutumista edistäviä palveluja voitaisiin järjestää myös kuntien välisenä yhteistyönä. Palvelujen järjestäminen yhteistyössä voi tulla kyseeseen etenkin silloin, kun kunnan maahanmuuttajaväestön koko ja jakauma huomioiden palveluita voidaan järjestää kuntien yhteistyönä tehokkaammin ja paremmin vastaamaan maahanmuuttajien tarpeisiin. 

30 §.Kunnan maahanmuuton ja kotouttamisen yhteistyöryhmä. Kunta tai useampi kunta yhdessä voisi asettaa kunnan maahanmuuton ja kotouttamisen suunnittelun ja toimeenpanon kehittämistä sekä hyvien väestösuhteiden edistämistä varten paikallistason monialaisen yhteistyöryhmän. Yhteistyöryhmän tehtävänä olisi tukea kunnan kotouttamisen kehittämistä, suunnittelua ja toimeenpanoa sekä kotouttamisen yhteensovittamista kunnan muun suunnittelun kanssa samoin kuin yhdenvertaisuuden ja hyvien väestösuhteiden edistämistä kunnassa. Yhteistyöryhmällä voisi olla muitakin maahanmuuttoon liittyviä tehtäviä. Vastaavanlainen säännös on voimassaolevan lain 31 §:n 2 momentissa. Ainakin pienissä kunnissa yhteistyöryhmän kokoaminen voisi olla tarkoituksenmukaista kuntien välisenä yhteistyönä. Useiden kuntien yhteinen yhteistyöryhmä helpottaisi myös maahanmuuttajajärjestöjen osallistumista verkostotyöhön, koska kaikissa kunnissa ei välttämättä toimi maahanmuuttajajärjestöjä. Paikallistason yhteistyö eri toimijoiden kanssa luo puitteet sille, että eri viranomaisten ja muiden tahojen palveluista voidaan rakentaa maahanmuuttajien yksilöllisiä tarpeita vastaavia palvelukokonaisuuksia samoin kuin hyödyntää maahanmuuttajien osaamista kunnan elinvoiman rakentajana maahanmuuttajia itseään ja kuntaa hyödyttävällä tavalla. 

5 luku Valtion kotoutumista edistävät toimet

31 §.Kotoutumisen edistämisen valtakunnallinen suunnittelu, kehittäminen ja ohjaus. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin työ- ja elinkeinoministeriön kotouttamiseen liittyvistä tehtävistä. Säännös vastaisi nykyistä lainsäädäntöä, mutta ministeriön tehtäviä olisi täsmennetty ottamaan huomioon maakunta-, sosiaali- ja terveydenhuolto- ja kasvupalvelu-uudistusten tuomat muutokset.  

Työ- ja elinkeinoministeriöllä olisi vastuu kotouttamispolitiikan valtakunnallisesta suunnittelusta, kehittämisestä ja ohjauksesta sekä yhteensovittamisesta muiden politiikka-alojen ja hyvien väestösuhteiden edistämisen kanssa. Samoin työ- ja elinkeinoministeriöllä olisi vastuu kotouttamispolitiikan ja hyvien väestösuhteiden edistämisen valtakunnallisesta seurannasta ja arvioinnista. Kotoutumisen edistäminen on poikkihallinnollinen politiikka-alue, joka koskettaa useita eri aloja; keskeisimmin työ-, koulutus-, asumis-, varhaiskasvatus, kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- sekä sosiaali- ja terveys- ja elinkeinopolitiikkaa. Kotoutumisen ja hyvien etnisten suhteiden edistämisen valtavirtaistaminen eri politiikka-aloille edistää kotoutumista ja täsmentää eri hallinnonalojen velvoitetta ottaa maahanmuuttajaväestö huomioon toimintansa suunnittelussa, kehittämisessä ja ohjauksessa.  

Työ- ja elinkeinoministeriö seuraisi ja arvioisi kotoutumisen ja hyvien väestösuhteiden toteutumista yhteistyössä muiden hallinnonalojen kanssa. Ministeriön yhteydessä toimiva kotouttamisen osaamiskeskus tuottaa seuranta-, arviointi- ja tutkimustietoa, jota eri ministeriöt, maakunnat, kunnat ja muut kotouttamisen toimijat voivat hyödyntää kotouttamisen suunnittelussa ja kehittämisessä sekä täytäntöönpanon seurannassa. 

32 §. Valtion kotouttamisohjelma. Pykälän 1 momentissa ehdotettaisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti, että valtioneuvosto päättäisi valtakunnallisesta kotouttamisen kehittämisestä laatimalla kotouttamisen tavoitteet sisältävän valtion kotouttamisohjelman neljäksi vuodeksi kerrallaan. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi ohjelman valmistelusta. Kotouttamisen kehittämisen kannalta keskeiset ministeriöt määrittelisivät kukin omaa hallinnonalaansa varten kotouttamisen kehittämisen tavoitteet ja toimenpiteet osana hallinnonalansa toiminnan ja talouden suunnittelua. Kotoutumista edistävät tavoitteet tulisi ottaa läpäisyperiaatteella huomioon eri hallinnonalojen valtakunnallisissa ohjelmissa ja strategioissa, keskeisimmin koulutus-, työllistymis-, kasvu-, asumis- sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen yleisessä suunnittelussa, toteuttamisessa, seurannassa ja arvioinnissa. Säännös olisi tältä osin nykysääntelyn mukainen. 

Pykälän 2 momentin mukaan valtion kotouttamisohjelma huomioitaisiin maakuntalain 35 §:ssä säädetyn maakuntien maakuntastrategioiden pitkän aikavälin tavoitteet sekä kotoutumista edistävien palveluiden yhdenvertaisen ja riittävän saatavuuden edistäminen maakunnissa ja kunnissa. Säännöksessä huomioitaisiin tarve varmistaa palveluiden yhdenvertainen saatavuus ja yhteensovittaminen maakunnissa ja kunnissa. Säännös kytkeytyisi lain 23 ja 28 §:iin, joiden mukaan maakuntien ja kuntien tulisi omassa suunnittelussaan huomioida kotouttamisen valtakunnalliset tavoitteet. Etenkin valtion kotouttamisohjelma olisi maakuntien ja kuntien suunnittelua ohjaava väline. Kotouttamisen suunnittelu, kehittäminen ja seuranta maakunnissa kytkettäisiin laissa alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista osaksi alueiden kehittämistä ja kasvupalveluiden seurantaa, millä edistetään kotouttamisen huomioon ottamista maakunnan suunnittelussa ja seurannassa. 

Valtion kotouttamisohjelma valmisteltaisiin monialaisena yhteistyönä. Maakuntien ja kuntien edustajat voisivat työ- ja elinkeinoministeriön aloitteesta osallistua valtion kotouttamisohjelman laatimiseen. Säännöksellä edistettäisiin kotouttamisen valtakunnallisen, maakunnallisen ja kunnallisen tason suunnittelun ja kehittämisen yhteensovittamista. 

33 §.Ministeriöiden välinen yhteistyöelin. Ehdotetun pykälän mukaan ministeriöiden välisen kotouttamista koskevan yhteistyön ja tiedonkulun edistämiseksi sekä toimenpiteiden yhteensovittamiseksi työ- ja elinkeinoministeriön tukena toimisi kotouttamisen kannalta keskeisten ministeriöiden edustajista muodostettu yhteistyöelin. Yhteistyöelin toimisi työ- ja elinkeinoministeriön tukena myös valtion kotouttamisohjelman valmistelussa keräten, arvioiden ja analysoiden tietoa maahanmuuttajien kotouttamisen kehittämiseksi. Yhteistyöelimessä tuotaisiin yhteiseen käsittelyyn eri hallinnonalojen kotouttamista koskevia linjauksia ja kehittämisehdotuksia. Yhteistyöelimen jäsenien tulisi olla eri ministeriöiden korkean tason virkamiehiä, jotta varmistettaisiin yhteistyöelimen toiminnan vaikuttavuus. Pykälä vastaisi voimassaolevaa säännöstä. 

34 §.Palveluiden saatavuuden ja kustannuskehityksen seuranta. Pykälän mukaan työ- ja elinkeinoministeriö seuraisi yhdessä muiden keskeisten ministeriöiden kanssa maakunnan järjestämisvastuulla olevien kotoutumista edistävien palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden ja rahoituksen tason riittävyyden toteutumista valtakunnallisesti ja maakunnittain. Ministeriö voisi tarvittaessa pyytää yhdeltä tai useammalta maakunnalta selvityksen, jossa tarkastellaan kotoutumista edistävien palvelujen tarvetta, saatavuuden ja laadun toteutunutta sekä arvioitua tulevaa kehitystä maakunnassa ja sen alueella sijaitsevissa kunnissa. Lisäksi selvityksessä voitaisiin pyytää arvioimaan maakunnassa toteutettavia kustannusten hallinnan kannalta välttämättömiä toimenpiteitä ja mahdollisia muita toimenpiteitä, joilla palvelujen yhdenvertainen saatavuus ja laatu voidaan valtionrahoituksella ja muulla tulorahoituksella turvata.  

Pykälän tarkoituksena on varmistaa työ- ja elinkeinoministeriölle riittävä tiedonsaanti, jotta se voi todentaa maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen rahoitusta osana maakunnalle valtionosuutena osoitettua määrärahaa. Pykälä ei anna työ- ja elinkeinoministeriölle valtuutta puuttua siihen, miten maakunta kohdentaa yleiskatteellisen rahoituksen. Työ- ja elinkeinoministeriön tulee kuitenkin olla tietoinen, miten kotoutumispalveluita on rahoitettu maakunnissa osana kotoutumis-, kasvu- ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Muutoin ministeriöllä ei ole käytettävissään kokonaiskuvaa kotoutumispalveluihin käytetyistä resursseista eikä valtakunnan tasolla voitaisi riittävästi arvioida palveluiden vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Seurannan avulla voitaisiin myös tuoda esiin maakuntien rahoituksen käytön suhteen sellaisia eroja, jotka voisivat vaikuttaa maahanmuuttajien kotoutumista edistävien palveluiden yhdenvertaiseen saatavuuteen. 

35 §.Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtävät. Valtion lupa- ja valvontavirastosta annetun lakiehdotuksen mukaan virasto on monialainen valtion hallintoviranomainen, joka turvaa perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista alueilla toimien ja valvoo yleistä etua hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä. Viraston toimialueena olisi koko maa, jollei toisin säädetä. Tehtävät, joissa virasto toiminta-ajatustaan toteuttaa, määrittyisivät erityislainsäädännön mukaisesti eli virasto vastaisi tehtävistä ja niihin sisältyvästä yleisen edun valvonnasta vain sen mukaan kuin lailla erikseen säädetään. Viraston toteuttamalla ohjauksella ja valvonnalla pyritään ennakoivasti, vuorovaikutteisesti ja yhdenvertaisesti varmistamaan valvonnan kohteena olevien toimialojen palveluiden käyttäjien oikeuksien toteutuminen sekä palvelun tuottajien velvoitteiden täyttäminen. 

Ehdotetun pykälän mukaan valtion lupa- ja valvontavirasto vastaisi maahanmuuttajien kotoutumista edistävien palveluiden suunnittelusta, ohjauksesta ja valvonnasta toimialallaan sekä huolehtisi, että maahanmuuttajien tarpeet otetaan huomioon muita Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialaan kuuluvia toimenpiteitä ja palveluja suunniteltaessa ja järjestettäessä. 

Erityisesti viraston toimialaan kuuluisi, että se valvoo maakuntaa sen järjestäessä asumista ilman huoltajaa tulleille alaikäisille. Ehdotetun 2 momentin mukaan Valtion lupa- ja valvontavirasto valvoisi 50 §:ssä tarkoitettujen perheryhmäkotien ja muiden asumisyksiköiden toimintaa. Asumisyksiköiden valvontaan sovellettaisiin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta annetun lain ( / ) 4 luvun 23—27 §:ää, 5 luvun 31 §:ää sekä 6 luvun 32, 33 ja 35 §:ää. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta annetun lain 4 luvun 23 §:ssä säädetään ohjauksen ja valvonnan yleisistä periaatteista, 24 §:ssä viranomaisten välisestä yhteistyöstä, 25 §:ssä tarkastusoikeudesta, 26 §:ssä hallinnollisesta ohjauksesta ja kehotuksesta ja 27 §:ssä määräyksistä ja pakkokeinoista. Lain 5 luvun 31 §:ssä säädetään täytäntöönpanosta. Lain 6 luvun 32:ssä säädetään tietojen saamisesta, 33 §:ssä tietojen luovuttamisesta 35 §:ssä virka-avusta. 

Pykälän 3 momentin mukaan valtion lupa- ja valvontaviraston olisi toimittava sille tässä laissa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan yhteistyössä maakunnan kanssa. 

6 luku Kuntaan ohjaaminen

36 §.Kuntaan ohjaamisen valtakunnalliset tavoitteet ja toimenpiteet. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan lain 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kuntaan ohjaamisen valtakunnalliset tavoitteet ja painopisteet (kuntaan ohjaamisen valtakunnallinen suunnittelu) vahvistettaisiin osana alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lakiehdotuksen 10 §:n mukaista aluekehittämispäätöstä. Säännöksellä vahvistettaisiin kuntaan ohjaamisen yhteyttä aluekehittämiseen. Aluekehittämispäätös ja siihen osana kuuluvat kuntaan ohjaamisen valtakunnalliset tavoitteet ja painopisteet valmisteltaisiin poikkihallinnollisesti eri ministeriöiden kanssa. Aluekehittämispäätöksen ja lain 32 §:n mukaisen valtion kotouttamisohjelman tavoitteet yhteen sovitettaisiin. Työ- ja elinkeinoministeriön olisi aloitettava aluekehittämispäätökseen liittyvien kuntaan ohjaamisen valtakunnallisten tavoitteiden ja painopisteiden valmistelu osana valtion kotouttamisohjelman valmistelua, kun hallitus vaihtuu. 

Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvosto voisi tarvittaessa täsmentää 1 momentissa tarkoitettua kuntaan ohjaamisen valtakunnallista suunnittelua määrittelemällä tarkennetut tavoitteet ja painopisteet lain 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kuntaan muuton valtakunnallisen tasaisen jakautumisen ja sujuvuuden varmistamiseksi.  

Pykälän 3 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö valmistelisi 1 ja 2 momentissa tarkoitetun kuntaan ohjaamisen valtakunnallisen suunnittelun tarvittaessa yhteistyössä kuntaan ohjaamisen kannalta keskeisten ministeriöiden ja maakuntien kanssa. Valmistelussa kuultaisiin kuntia tarvittavassa laajuudessa. Valtakunnallisten tavoitteiden ja painopisteiden lähtökohtana olisivat muun muassa työllisyyttä, työvoimaa, koulutuspaikkoja, asuntoja sekä kotoutumista edistäviä palveluja eri maakunnissa koskevat seurantatiedot sekä niiden vaikutus mahdollisuuksiin vastata eri ryhmien palvelutarpeisiin. Tavoitteiden ja painopisteiden valmistelussa olisi huomioitava myös maakunnan alueella olevien vastaanottokeskuspaikkojen määrä sekä ilman huoltajaa maassa olevien alaikäisten turvapaikanhakijoiden asuinyksiköiden määrä. 

37 §.Kuntaan ohjaamisen suunnittelu ja kehittäminen maakunnassa. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan maakunta vastaisi lain 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kuntaan ohjaamisen strategisesta suunnittelusta valtakunnallisen aluekehittämispäätöksen tavoitteisiin ja painopisteisiin perustuen. Maakunnan kuntaan ohjaamisen alueelliset tavoitteet, suunnittelu, kehittäminen ja toimenpiteet käsiteltäisiin osana 23 §:ssä tarkoitettua kotouttamisen suunnittelua ja kehittämistä maakunnassa ja sovitettaisiin yhteen aluekehityksen kanssa siten kuin 23 §:ssä kotouttamisen ja aluekehityksen yhteensovittamisesta maakunnassa säädetään. Maakunnan olisi lain 23 §:n mukaisessa kotouttamisen suunnittelussaan otettava huomioon kuntaan ohjaamisen valtakunnalliset tavoitteet ja painopisteet samoin kuin määriteltävä kuntaan ohjaamisen menettelytavat ja vastuutahot maakunnassa.  

Tarvittaessa maakunta laatisi lain 23 §:n 4 momentin mukaisen maakuntastrategiaa, alueiden kehittämisen maakuntaohjelmaa ja alueellista hyvinvointikertomusta täydentävän maahanmuuton ja kotouttamisen ohjelman, ellei ohjelman laatiminen olisi perustellusta syystä tarpeetonta. Ohjelma valmisteltaisiin yhteistyössä muun muassa kuntien ja muiden maakunnan viranomaisten sekä kotouttamiseen ja alueiden kehittämiseen osallistuvien yhteisöjen, järjestöjen ja elinkeinoelämän edustajien kanssa. Erillisessä maahanmuuton ja kotouttamisen ohjelmassa voitaisiin käsitellä myös kuntaan ohjaamista maakunnassa siltä osin kuin asiaa ei olisi riittävästi maakuntastrategiassa- ja ohjelmassa käsitelty. Erillisen ohjelman tarpeeseen voisi vaikuttaa esimerkiksi kansainvälistä suojelua saavien tai haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden määrä maakunnassa. 

Pykälän 2 momentin mukaan maakunta laatisi alueensa yhden tai useamman kunnan kanssa sopimuksen ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä Suomeen otettujen henkilöiden kuntaan ohjaamisesta. Kunta vastaisi tällöin asunnon järjestämisestä pakolaiselle ja tämän perheelle. Kiintiöpakolaisten maahantuloprosessi eroaa muiden kansainvälistä suojelua saaneiden henkilöiden osalta lähtökohtaisesti siten, että pakolaiskiintiö perustuu eduskunnan vuosittaiseen päätökseen ja siihen, että kiintiöpakolaiset odottavat Suomeen pääsyä kolmansissa maissa. Kuntaan ohjaaminen ja erityisesti asunnot on siksi varmistettava ennen Suomeen saapumista suoraan kuntiin muuttaville kiintiöpakolaisille, joista osa on kiireellistä uudelleen sijoitusta tarvitsevia ns. hätätapauksia. Mikäli pakolaiskiintiössä Suomeen valittaisiin ilman huoltajaa tullut alaikäinen, noudatettaisiin hänen osaltaan, mitä tämän lain 8 luvussa säädetään. 

Maakunta voisi laatia kunnan kanssa sopimuksen myös muiden kuin ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä Suomeen otettujen kansainväistä suojelua saaneiden henkilöiden kuntaan ohjaamisesta, mikäli se katsoisi sopimuksen tarpeelliseksi ottaen huomioon esimerkiksi maakunnan alueella olevien maahanmuuttajien määrä sekä erityisen tuen ja kuntaan ohjaamisen tarve samoin kuin kuntien mahdollinen toive sopimuksen laatimiseen sekä tavoite järjestää kuntaan muutto maakunnassa hallitusti ja suunnitelmallisesti. Sopimusperusteisen kuntaan muuton tarpeessa voivat kiintiöpakolaisten lisäksi olla oleskeluluvan turvapaikkamenettelyssä saaneista henkilöistä etenkin erityistä tukea tarvitsevat, vammaiset, yksinhuoltajat ja monilapsiset perheet. 

Sopimuksen tarpeellisuuttaa arvioitaessa voitaisiin huomioida myös ohjaaminen alueille, joissa on riittävästi kotoutumista edistäviä opiskelu- ja työllistymismahdollisuuksia sekä maahanmuuttajien tarpeita vastaavia sosiaali- ja terveyspalveluja, mukaan lukien mielenterveyspalvelut. Lisäksi maakunta voisi sopia kuntaan ohjaamisesta myös niiden kuntien kanssa, joihin kohdistuu vähemmän muuttoa suoraan vastaanottokeskuksista. Kuntaan ohjaamisessa voitaisiin siten huomioida humanitaaristen syiden ohella myös alueen työvoiman saatavuuden ja väestöpohjan vahvistaminen sekä maahanmuuttajien osaamispotentiaalin hyödyntäminen. Turvapaikanhakijoina maahan saapuneiden alaikäisten, joille on myönnetty oleskelulupa, hoiva, huolenpito ja kasvatus järjestettäisiin siten kuin tämän lain 8 luvussa säädetään. 

38 §.Kuntaan ohjaaminen. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan päävastuu lain 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kuntaan ohjaamisesta olisi maakunnalla. Edellä tarkoitettu henkilö voisi siirtyä kuntaan myös vastaanottokeskuksen ohjaamana, jos se on kuntaan ohjaamisen tai henkilön itsensä kannalta tarkoituksenmukaista. Kuntaan siirtyminen vastaanottokeskuksen ohjaamana voisi olla tarkoituksenmukaista kuntaan siirtymisen sujuvoittamiseksi esimerkiksi maakunnissa, joissa on paljon vastaanottokeskuspaikkoja tai turvapaikanhakijoiden määrän nopeasti kasvaessa. Kuntaan siirtymisen nopeutuminen säästäisi turvapaikanhakijoiden vastaanoton kustannuksissa ja nopeuttaisi kotoutumisen käynnistymistä. Kuntaan ohjaamisen tarkoitus on saattaa oleskeluluvan saanut henkilö mahdollisimman nopeasti kunnallisten palveluiden ja muiden kotouttamispalveluiden piiriin, joihin hänellä on tämän lain nojalla oikeus. Oleskeluluvan saanut henkilö voi siirtyä kuntaan myös itsenäisesti ilman maakunnan tai vastaanottokeskuksen ohjaamista, jolloin hän järjestää asuntonsa ja kuntaan muuttonsa itse.  

Ehdotetun pykälän tavoitteena on hallittu ja suunnitelmallinen kuntaan ohjaaminen kansainvälistä suojelua saaneiden ja muiden tämän lain 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta. Voimassaolevan kotoutumislain mukaan kunta voi tehdä sopimuksen ELY-keskuksen kanssa lain 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kuntaan osoittamisesta, mutta ELY-keskuksella ei ole lakiin perustuvaa kuntaan ohjaamisen toiminnallista vastuuta. Oleskeluluvan saaneen turvapaikanhakijan kuntaan ohjaaminen olisi siten nykytilanteeseen verrattuna maakunnalle osin uusi tehtävä. 

Maahanmuuttovirasto on nykyisin ohjeistanut vastaanottokeskuksia kuntaan siirtymisen menettelyssä. Toimintamalli otettiin käyttöön vuonna 2010 vuoden 2009 poikkeuksellisen suuren turvapaikanhakijamäärän seurauksena, ja menettely oli alun perin tarkoitettu tilapäiseksi tukemaan kuntapaikkajonon purkua. Toimintamallilla, jossa vastaanottokeskus on avustanut oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden kuntiin siirtymistä, ei ole ollut kuitenkaan lainsäädäntöpohjaa. Tällä esityksellä toimintamallista säädettäisiin laissa. 

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan maakunta vastaisi ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä Suomeen otettujen henkilöiden kuntaan ohjaamisesta yhteistyössä Maahanmuuttoviraston kanssa. Maakunta laatisi 37 §:n 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen pakolaisten kuntaan ohjaamisesta. Maahanmuuttovirasto hyödyntäisi kiintiöpakolaisten kuntaan ohjaamisessa 37 §:n 2 momentissa tarkoitettuun sopimukseen perustuvaa kunnan ilmoitusta kuntapaikasta, jolle kiintiöpakolainen voidaan ohjata. Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä kuntaan ohjaamisesta. Asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin maakunnan ja Maahanmuuttoviraston vastuista ja menettelytavoista kuntaanohjaamisessa tilanteessa, jossa vastaanottokeskuksista kuntaan siirtyminen tai kiintiöpakolaisten kuntaan ohjaaminen ei suju hallitusti ja suunnitelmallisesti esimerkiksi turvapaikanhakijoiden määrän äkillisen tai laajamittaisen kasvun myötä. 

39 §.Kuntaan ohjaamista koskevat tiedot. Voimassa olevassa kotoutumislaissa on säädetty erillisestä kuntaanosoitusrekisteristä, jota ELY-keskukset pitävät. Kunkin ELY-keskuksen eri tavoin ylläpitämiin kuntaanosoitusrekistereihin on talletettu muun muassa tieto siitä, mihin kuntaan henkilö on osoitettu. Tietojen saamiseksi ei ole olemassa eri ELY-keskusten tiedot kokoavaa sähköisesti päivittyvää valtakunnallista rekisteriä, joka vastaisi nykypäivän ajantasaisiin tietotarpeisiin. 

Ehdotetun pykälän mukaan kuntaan ohjaamisen kannalta tarpeelliset tiedot talletettaisiin ulkomaalaisasioiden tietojärjestelmään (UMA). Talletettavia tietoja olisivat kuntaan ohjatun henkilön asia- tai asiakasnumerot, nimet, sukupuoli, syntymäaika, -paikka ja -maa, henkilötunnus, ulkomainen henkilönumero tai muu maahanmuuttajan yksilöimiseksi annettu tunnus, kansalaisuustiedot, tiedot siviilisäädystä ja perhesuhteista, äidinkieli ja kielitaito sekä koulutusta, ammattitaitoa ja työkokemusta koskevat tiedot. Ulkomaalaisasioiden tietojärjestelmää kehitetään Maahanmuuttovirastossa. Suurin osa kuntaan ohjaamisen kannalta merkittävistä tiedoista talletetaan jo nykyisin UMA-järjestelmään, jatkossa talletettaisiin lisäksi tieto siitä, mihin kuntaan henkilö on ohjattu sekä tieto käytettävissä olevista kuntapaikoista. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan kuntaan ohjaamista koskevat tiedot poistettaisiin, kun niiden käyttötarvetta ei enää ole ja viimeistään viiden vuoden kuluttua viimeisestä kuntaan ohjattua henkilöä koskevasta merkinnästä. Tietojen pysyvästä säilyttämisestä määräisi arkistolaitos siten kuin arkistolain (831/1994) 8 §:n 3 momentissa säädetään. Muutoin sovellettaisiin, mitä arkistolain 8 §:n 2 momentissa säädetään asiakirjan säilyttämisestä. 

40 §.Kuntaan ohjaamista koskevien tietojen käyttö. Ehdotetun pykälän mukaan oikeus kuntaan ohjaamista koskevien tietojen käyttöön olisi Maahanmuuttovirastolla, vastaanottokeskuksella, maakunnalla, työ- ja elinkeinoministeriöllä, Kansaneläkelaitoksella, kunnan viranomaisella, jos tiedot olisivat välttämättömiä niille tässä laissa, ulkomaalaislaissa tai muussa laissa säädettyjen maahanmuuttoon liittyvien tehtävien hoitamista varten. 

7 luku Kustannusten korvaaminen

41 §.Valtion korvaukset. Tämän lain mukaisten palvelujen järjestämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta ehdotetaan säädettäväksi lain 7 luvussa. Ehdotettu 41 § sisältäisi yleissäännöksen lain mukaisten palveluiden järjestämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista. Valtio korvaisi kunnalle ja maakunnalle valtion talousarvion rajoissa palveluiden järjestämisestä aiheutuvat kustannukset sen mukaan kuin tässä luvussa säädetään. Voimassa olevan kotoutumislain mukaan kunnalle voidaan korvata muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon erityiskustannuksia, mutta valmisteilla olevan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyisi kunnilta maakunnille, jolloin sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nykyisenkaltaisesta korvaamisesta kunnille voitaisiin luopua. Maakuntien rahoituksesta annetun lakiehdotuksen mukaisesti maakunnille myönnettäisiin rahoitus niiden järjestämisvastuulle kuuluvien tehtävien kattamiseksi. Kunnille voimassa olevan lain mukaisesti maksettavien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten rahoitus siirrettäisiin uudistuksessa maakuntien yleiskatteellisen rahoitukseen. Lisäksi voimassa olevan lain mukaan kunnalle maksettavasta laskennallisesta korvauksesta osa siirrettäisiin maakuntien yleiskatteelliseen rahoitukseen. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yleisesti, että kustannukset korvataan laskennallisen perusteen tai todellisten kustannusten mukaan. Laskennallisesta korvauksesta lain 2 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetusta kuntaan muuttaneesta henkilöstä säädettäisiin tarkemmin 42 pykälässä. Kunnalle aiheutuneiden todellisten kustannusten korvaamisesta säädettäisiin erikseen 43–45 §:ssä.  

Korvausta maksettaisiin pykälän 3 momentin mukaan siitä alkaen, kun henkilölle, jonka kunnassa asumisen perusteella korvaus maksetaan, on rekisteröity ensimmäinen kotikunta väestötietojärjestelmään. Jos henkilöllä, jonka kunnassa asumisen perusteella korvaus maksetaan, ei ole oleskelulupaa maahan tullessaan eikä hän voi oleskeluluvan saatuaan saada kotikuntalain (201/1994) mukaista kotikuntaa, korvausta maksettaisiin kuitenkin pykälän 4 momentin mukaan siitä alkaen, kun hänelle on myönnetty oleskelulupa. Tällaisia henkilöitä voisivat olla esimerkiksi ulkomaalaislain 51 tai 89 §:n perusteella oleskeluluvan saaneet henkilöt. 

42 §.Laskennallinen korvaus kunnalle alkukartoituksesta sekä alkuvaiheen ohjauksen ja neuvonnan, tulkitsemisen ja muiden kotoutumista edistävien palveluiden järjestämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan kunnalle maksettaisiin valtion varoista laskennallista korvausta 2 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetun henkilön alkukartoituksesta, alkuvaiheen ohjauksesta ja neuvonnasta, tulkitsemisen kustannuksista ja muista kotoutumista edistävien palveluiden järjestämisestä. 

Kunnalle maksettaisiin valtion varoista laskennallista korvausta pakolaisten kotoutumista tukevan toiminnan järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin kuten nykyisinkin. Laskennallista korvausta on viime vuosina maksettu siten, että 7 vuotta täyttäneen henkilön osalta maksetaan 2 300 euroa vuodessa ja alle 7-vuotiaan henkilön osalta maksetaan 6 845 euroa vuodessa. Maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusten myötä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyisi kunnilta maakunnille. Siltä osin kuin kotoutumispalveluita järjestettäisiin osana maakunnan järjestämisvastuulla olevia kotoutumis-, sosiaali- ja terveys- ja kasvupalveluita, rahoitettaisiin ne osana näitä palveluita siten kuin maakuntien rahoituksesta annetussa lakiehdotuksessa säädettäisiin. Arvion mukaan 7 vuotta täyttäneen henkilön laskennallisesta korvauksesta 30 % ja alle 7-vuotiaan henkilön osalta 5 % on kohdistunut sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Tämä osa laskennallisesta korvauksesta siirrettäisiin maakuntien yleiskatteelliseen rahoitukseen. 

Voimassa olevan lain mukaan kunnalle voidaan korvata 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuille henkilölle järjestetystä tulkitsemisesta aiheutuneet kustannukset. Arvion mukaan 70 % tulkitsemisen kustannuksista on kohdistunut sosiaali- ja terveydenhuollon tulkkauksiin ja 30 % muihin kotoutumisen edistämiseen liittyvään tulkitsemiseen, kuten kotoutumissuunnitelman laatimiseen, pakolaisen maahantulon alkuvaiheeseen liittyvään kotoutumista edistävien palvelujen käytön opastukseen, asumisneuvontaan ja muuhun perehdyttämiseen kunnassa sekä koulun tai varhaiskasvatuksen ja kodin väliseen yhteistyöhön. Korvausjärjestelmän yksinkertaistamiseksi ja hallinnollisen työn vähentämiseksi tulkitsemisen kustannukset lisättäisiin jyvitettynä osaksi laskennallista korvausta siltä osin kuin niiden on arvioitu kohdistuneen muihin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon tulkkauksiin. Arvioitu sosiaali- ja terveydenhuollon tulkkauksiin kohdistunut määräraha siirrettäisiin maakuntien yleiskatteelliseen rahoitukseen. 

Voimassa olevan lain mukaan kunnalle maksetaan laskennallista korvausta alkukartoituksen järjestämisestä aiheutuneista kustannuksista. Laskennallinen korvaus alkukartoituksen järjestämisestä on 700 €. Kunnat ovat lain voimassaolon ajan tehneet alkukartoituksia varsin vähän, viime vuosina vuosittain yhteensä vain hieman yli 400 alkukartoitusta, joista on haettu valtiolta korvausta kotoutumislain perusteella. Korvausjärjestelmän yksinkertaistamiseksi ja hallinnollisen työn vähentämiseksi myös alkukartoituksesta aiheutuneet kustannukset jyvitettäisiin osaksi 7 vuotta täyttäneen henkilön laskennallista korvausta. 

Laskennallisia korvauksia tulisi käyttää lähtökohtaisesti alkuvaiheen ohjauksen ja neuvonnan järjestämiseen, kunnan kotoutumista edistäviin palveluihin kuten alkukartoituksen järjestämiseen, muuhun kotoutumista tukevaan toimintaan sekä tulkitsemisesta aiheutuviin kustannuksiin kotoutumisen edistämisessä. Laskennallinen korvaus kattaa kansainvälistä suojelua saavien kotoutumista tukevana toimintana muun muassa sivistys-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluja, lasten ja nuorten palveluja, osaamis- ja elinkeinopalveluja, ikäihmisten palveluja ja osallisuutta edistäviä palveluja sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja rasismin ehkäisyyn liittyviä toimenpiteitä ja palveluja. 

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan laskennallista korvausta maksettaisiin kolmen vuoden ajan siitä alkaen, kun henkilölle, jonka kunnassa asumisen perusteella korvaus maksetaan, on rekisteröity ensimmäinen kotikunta väestötietojärjestelmään. Jos henkilöllä, jonka kunnassa asumisen perusteella korvaus maksetaan, ei olisi oleskelulupaa maahan tullessaan eikä hän voisi oleskeluluvan saatuaan saada kotikuntalain mukaista kotikuntaa, korvausta maksettaisiin siitä alkaen, kun hänelle on myönnetty oleskelulupa. Ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä Suomeen otetusta henkilöstä laskennallista korvausta maksettaisiin kuitenkin neljän vuoden ajalta. Korvausta ei voitaisi maksaa kolmea tai neljää vuotta pidemmältä ajalta, vaikka viranomaiset jatkaisivat 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kotoutumisaikaa yli kolmen tai neljän vuoden. Koska lakia ei sovellettaisi Suomen kansalaisiin, myöskään laskennallista korvausta ei maksettaisi sen jälkeen, kun henkilö on saanut Suomen kansalaisuuden. Laskennallinen korvaus voitaisiin maksaa kunnalle ilman erillistä hakemusta. Nykytilaa ei näiltä osin muutettaisi. 

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä laskennallisen korvauksen perusteista ja maksatuksesta. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin muun muassa laskennallisen korvauksen määrästä sekä maksamisesta kunnalle ilman erillistä hakemusta. 

Voimassa olevan kotoutumislain mukaisesti pakolaisten vastaanotosta aiheutuvia kustannuksia korvataan myös Ahvenanmaan maakunnan kunnille. Laskennallista korvausta maksettaisiin jatkossakin Ahvenanmaan maakunnan kunnille. Maakuntien rahoituslaki ei kuitenkaan koske Ahvenanmaan maakuntaa, joten esityksellä on vaikutuksia Ahvenanmaan maakunnan rahoitukseen. Tällä hetkellä on vielä linjaamatta, miten sosiaali- ja terveydenhuollon erityiskustannusten sekä toimeentulotuen kustannusten korvaamisessa Ahvenmaan osalta menetellään. 

43 §.Korvaus kunnan rahoittamasta toimeentulotuesta. Pykälässä säädettäisiin valtion varoista maksettavasta korvauksesta niihin kustannuksiin, jotka kunnalle on aiheutunut 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuille henkilöille maksetun toimeentulotuen rahoituksesta. Toimeentulotuesta aiheutuneet kustannukset korvattaisiin 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta enintään kolmen vuoden ajalta.  

44 §.Korvaus vastaanottoon varautumisesta. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan kunnalle voitaisiin korvata ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä Suomeen otetun henkilön vastaanottoon varautumisesta aiheutuneita välttämättömiä kustannuksia enintään kolmen kuukauden ajalta ennen henkilön Suomeen tuloa tai kuntaan muuttoa silloin, kun asunnon varaamista ennakkoon ei ole voitu välttää. Perustellusta syystä kustannukset voitaisiin korvata enintään kuudelta kuukaudelta. Perusteltu syy voisi olla esimerkiksi kunnan asuntotilanne. 

Voimassa olevan lain 49 §:n 1 momentin kohdan 3 mukaan kunnalle voidaan korvata erityisistä syistä muut kunnalle aiheutuneet kustannukset. Kotoutumisen edistämistä koskevan lain mukaisten kustannusten korvaamisesta kunnille annetun työ- ja elinkeinoministeriön ohjeen (29.10.2013 TEM/2331/00.03.05.02/2013) mukaan tällaisia kuluja voisivat olla esimerkiksi kansainvälistä suojelua saaville varattavien asuntojen odotusajan välttämättömiä kustannuksia, esimerkiksi vuokria tai sähkölaskuja tai välttämättömiä asunnon kalustamiskuluja silloin, kun asunnon varaamista ennen henkilön tai perheen Suomeen tuloa tai kuntaan muuttoa ei ole voitu välttää. Vaikka voimassa olevan lain mukaisten erityiskustannusten korvausten järjestelmää yksinkertaistetaan, on ehdotettu säännös tärkeä erityisesti kiintiöpakolaisten kuntiin muuton varmistamiseksi.  

Pykälän 2 momentin mukaan korvaamisen edellytyksenä olisi lisäksi, että siitä on erikseen sovittu maakunnan ja kunnan kesken. 

45 §.Ihmiskaupan uhrille annetuista palveluista ja tukitoimista aiheutuvien kustannusten korvaaminen. Pykälässä olisi erityissäännös ihmiskaupan uhrille annetuista palveluista ja tukitoimista aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan kunnalle korvattaisiin ihmiskaupan uhrin osalta kustannukset, jotka aiheutuvat ihmiskaupan uhrin uhriasemasta johtuvien erityistarpeiden vuoksi järjestettävästä toimenpiteestä tai palvelusta enintään kymmeneltä vuodelta. Tällaisia toimenpiteitä tai palveluita voisivat olla esimerkiksi henkilön turvallisuuden takaamisesta sekä muusta uhriasemaan liittyvän erityistarpeen vuoksi järjestettävästä toimenpiteestä ja palvelusta. Nykytilanteeseen verrattuna erillisistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista maksettavista erityiskustannusten korvauksista luovuttaisiin, koska sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus siirtyisi uudistuksessa maakuntien yleiskatteelliseen rahoitukseen. Esityksessä tulkitsemisesta aiheutuvat kustannukset esitetään siirrettäväksi osaksi laskennallista korvausta, joten tulkitsemisesta aiheutuneita kustannuksia voitaisiin tämän pykälän nojalla korvata ainoastaan siinä tapauksessa, että ihmiskaupan uhrin osalta kunnalle ei makseta laskennallista korvausta. 

Kunnan olisi pykälän 2 momentin mukaan pyydettävä ihmiskaupan uhrien auttamisesta huolehtivan vastaanottokeskuksen johtajan lausunto siitä, ovatko korvattaviksi haetut kustannukset aiheutuneet ihmiskaupan uhrin uhriasemasta johtuvien toimenpiteiden ja palvelujen järjestämisestä. Ihmiskaupan uhrien auttaminen on keskitetty Joutsenon vastaanottokeskukseen. Pykälän 3 momentin mukaan kunnalle maksettavien korvausten edellytyksenä olisi lisäksi, että siitä on erikseen sovittu maakunnan ja kunnan kesken. 

46 §.Korvaus alaikäisenä ilman huoltajaa saapuneen hoivan järjestämisestä. Ehdotetun pykälän mukaan maakunnalle korvattaisiin 50—52 §:ssä tarkoitetuista alaikäisenä ilman huoltajaa Suomeen saapuneelle järjestetyistä palveluista maakunnalle aiheutuneet kustannukset. Kustannukset korvattaisiin enintään kymmeneltä vuodelta. Kyse olisi ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten asumisen ja tuen järjestämisestä aiheutuvista kustannuksista sekä lastensuojelun jälkihuoltoon rinnasteisista palveluista 18—20-vuotiaalle ilman huoltajaa Suomeen saapuneelle nuorelle, mikäli maakunnassa esiintyvä palveluntarve niin edellyttäisi. 

Pykälän 2 momentin mukaan maakunnalle maksettavien korvausten edellytyksenä olisi lisäksi, että siitä on erikseen sovittu maakunnan ja kasvupalveluviraston kesken. 

47 §.Edustajalle maksettava palkkio ja kulut. Kasvupalveluvirasto maksaisi valtion varoista hakemuksesta lapselle määrätyn edustajan palkkion tehtäviin käytetyn ajan perusteella ja korvauksen edustamisesta aiheutuneista kuluista silloin, kun edustaja on määrätty tämän lain perusteella tai kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain perusteella ja lapselle on myönnetty oleskelulupa. Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä palkkion maksamisen perusteista ja palkkion suuruudesta, korvattavista kuluista sekä menettelystä palkkion maksamisessa ja kulujen korvaamisessa. 

48 §.Korvauksen maksaminen. Maakunnan ja kunnan tulisi pykälän mukaan hakea tässä laissa säädettyä korvausta sille aiheutuneista kustannuksista kasvupalveluvirastolle osoitetulla hakemuksella. Kustannusten korvaamista olisi haettava viimeistään vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana tapahtuneesta toiminnasta korvausta haetaan. Kustannuksia ei korvattaisi, jos niiden korvaamista haettaisiin myöhemmin kuin yhden vuoden kuluttua. Voimassa olevan lain mukaan kustannusten korvaamista olisi haettava kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana tapahtuneesta toiminnasta korvausta haetaan. Yhtä vuotta voidaan pitää riittävänä aikana korvauksen hakemiseen, koska korvausjärjestelmän yksinkertaistamisen vuoksi erikseen korvattavien kustannusten määrä vähenee huomattavasti. 

Jotta korvaus voitaisiin maksaa, olisi hakemus yksilöitävä erittelemällä kustannukset, joista korvausta haetaan. Korvaushakemukseen tulisi myös liittää kustannuksiin liittyvät tositteet aina, kun se on mahdollista. Kasvupalveluvirasto voisi tarvittaessa tehdä tarkastuksia kustannusten todenmukaisuuden varmistamiseksi esimerkiksi pistokokein. Kustannukset korvattaisiin maakunnalle ja kunnalle arvonlisäveroineen, jos maakunta ja kunta hakisivat korvausta myös arvonlisäveron osuudesta. Jos arvonlisäveron korvaamista haetaan, maakunnan ja kunnan olisi hakemuksessaan esitettävä selvitys palvelun arvonlisäverollisuudesta. Niissä tapauksissa, joissa maakunta ja kunta ovat jo saaneet palvelun arvonlisäverollisesta osuudesta valtiolta laskennallisen palautuksen, maakunnan ja kunnan on vähennettävä kuluistaan arvonlisäveron osuus ennen korvauksen hakemista. Muutoksenhausta säädettäisiin 56 §:ssä. 

Pykälän 2 momentin mukaan laskennallinen korvaus voitaisiin maksaa kunnalle myös ilman erillistä hakemusta. Laskennallisten korvausten maksatukset on maksettu kunnille pääsääntöisesti ilman erillistä hakemusta keväästä 2016 alkaen. Laskennallisten korvausten maksatukset kunnille automatisoitiin työ- ja elinkeinoministeriössä ajalla 1.6.2015-31.3.2017 toimineen AMIF-rahoitteisen LAKO-AUTO-hankkeen kehittämistyönä. Hankkeessa Maahanmuuttoviraston ylläpitämään UMA-järjestelmään luotiin toiminto, jolla se yhdistää kotoutumislain mukaisten korvausten maksatuspiiriin kuuluvien henkilöiden asiakastiedot väestötietojärjestelmästä saataviin kotikuntatietoihin ja muodostaa tästä laskennallisen korvauksen maksatusehdotelman, jonka perusteella nykyisin KEHA-keskus maksaa kunnille kuukausittain automaattisesti laskennallisen korvauksen ilman kunnan erillistä hakemusta. Niiden maksatusten henkilöpiiriin kuuluvien henkilöiden osalta, joiden tiedot eivät automaattisesti kirjaudu järjestelmiin ja jotka eivät näin ollen listaudu automaattisiin maksatusehdotelmiin (esimerkiksi henkilöt, joilla on turvakielto väestötietojärjestelmässä), tiedot käsitellään manuaalisesti Maahanmuuttoviraston toimesta. Tämän jälkeen kunta voi saada näitäkin henkilöitä koskevat maksatukset automaattisesti.  

49 §.Maksetun korvauksen palautusvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin kunnalle ja maakunnalle maksetun korvauksen palautusvelvollisuudesta. Kasvupalveluvirasto voisi säännöksen mukaan määrätä kunnan ja maakunnan palauttamaan valtion maksaman korvauksen tai osan siitä, jos korvauksen suorittamista varten on annettu virheellisiä tai erehdyttäviä tietoja taikka muutoin käy selville, että korvaus on suoritettu perusteettomasti. Palautettavalle määrälle olisi 2 momentin mukaan suoritettava korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentin mukaan määräytyvän korkokannan suuruinen viivästyskorko. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että kasvupalveluviraston päätös maakunnalle tai kunnalle perusteettomasti maksetun korvauksen palauttamisesta on tehtävä viimeistään viidentenä kalenterivuonna sen toimintavuoden päättymisestä, jolta korvaus on maksettu. Päätökseen saisi hakea muutosta siten kuin tämän lain 56 §:ssä säädettäisiin muutoksenhausta. 

8 luku Ilman huoltajaa maassa asuvaa lasta ja nuorta koskevat säännökset

50 §.Ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten tuki. Pykälässä säädettäisiin sellaisen ilman huoltajaa olevan lapsen tai nuoren, jolle on myönnetty oleskelulupa hänen haettuaan Suomessa alaikäisenä kansainvälistä suojelua, hoivan, huolenpidon ja kasvatuksen järjestämisestä. 

Pykälän 1 momentin mukaan sellaisen ilman huoltajaa olevan lapsen tai nuoren, jolle on myönnetty oleskelulupa hänen haettuaan Suomessa alaikäisenä kansainvälistä suojelua tai joka on otettu Suomeen ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä, hoiva, huolenpito ja kasvatus järjestettäisiin perheryhmäkodissa, perhehoidossa, tuettuna asumisena taikka muuten tarkoituksenmukaisella tavalla. Säännöksessä täsmennettäisiin nykylain säännöksiä, joiden mukaan hoito järjestetään perheryhmäkodissa tai tuetun perhesijoituksen avulla taikka muuten tarkoituksenmukaisella tavalla. Muu tarkoituksenmukainen tapa mahdollistaa yksilölliset asumisratkaisut, silloin kun se on lapsen edun mukaista. Joissain tilanteissa lapsen edun mukaista voi olla ennen oleskeluluvan myöntämistä alkaneen yksityismajoituksen jatkuminen myös oleskeluluvan myöntämisen jälkeen. 

Pykälän 2 momentin perusteella lapsi tai nuori voisi olla tukitoimenpiteiden tai lastensuojelun jälkihuoltoon rinnasteisten palveluiden piirissä, kunnes hän täyttää 21 vuotta. Kirjaus mahdollistaisi tukitoimenpiteet sekä lastensuojelulain jälkihuoltoon rinnastettavien palveluiden tarjoamisen sellaiselle ilman huoltajaa maassa asuvalle 18 - 20-vuotiaalle, jonka arvioidaan olevan tuen tarpeessa. Palveluiden tarkoituksena olisi tukea nuoren itsenäistymistä hänen yksilölliset tarpeensa ja elämäntilanteensa huomioiden. Palveluista aiheutuvat kustannukset korvattaisiin 46 §:n mukaan enintään kymmeneltä vuodelta. 

Lastensuojelulain 76 §:n mukaan jälkihuolto on järjestettävä lapsen tai nuoren tuen tarpeeseen perustuvan asiakassuunnitelman mukaan. Lain esitöiden mukaan jälkihuolto voi pitää sisällään mitä tahansa sosiaalihuollon tai terveydenhuollon palveluita. Jälkihuollon aikana nuorelle tulisi turvata ainakin yksi nuorta tukeva aikuissuhde. Tukena voi olla esimerkiksi aikaisemman asuinpaikan aikuinen, tukihenkilö, sosiaalityöntekijä tai perhetyöntekijä. Jälkihuoltoon sisältyy myös nuoren tukeminen koulutukseen ja työelämään sijoittumisessa.  

Myös nuoren asumisen järjestäminen on tärkeä osa jälkihuoltoa. Asumisvaihtoehtoja arvioitaessa on huomioitava, mikä on nuoren jälkihuollollisen tuen tarve ja määrä. Nuoren tuen tarpeen mukaan asumisvaihtoehtoja voivat olla esimerkiksi asuminen tukiasunnossa, jossa työntekijä käy säännöllisesti tai tarvittaessa, taikka muu tuettu asuminen tai esimerkiksi oma vuokra-asunto. Jälkihuollon päättyessä sosiaalityöntekijän on tarvittaessa laadittava yhdessä nuoren kanssa suunnitelma, jossa kuvataan jälkihuollon päättymisen jälkeen nuorella tarvittaessa käytettävissä olevat yleiset palvelut ja tukitoimet sekä muut hänelle sopivat ja käytettävissä olevat tuki- ja etuusjärjestelmät. Itsenäistymässä olevaa nuorta ei tulisi jättää vaille mitään tukea hänen täytettyään 21 vuotta, vaan hänet tulisi tällöin tarvittaessa ohjata ja saattaa kunnan muiden palvelujen piiriin. 

Pykälän 3 momentin mukaan perheryhmäkodin kasvuoloihin ja toimitiloihin, yhdessä hoidettavien lasten ja nuorten määrään sekä henkilöstöön sovellettaisiin, mitä lastensuojelulain 58–60 §:ssä säädetään Lastensuojelulain 58 §:n mukaan lapsen hoidossa, kasvatuksessa ja kasvuolojen järjestämisessä tulee noudattaa, mitä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:ssä on säädetty. Lapsen hoito ja kasvatus on järjestettävä ja lasta kohdeltava siten, että hänen yksityisyyttään kunnioitetaan. Lastensuojelulaitoksessa on oltava riittävät ja asianmukaiset toimitilat ja toimintavälineet. Laitoksessa voi olla yksi tai useampi asuinyksikkö. Yksiköt voivat toimia myös toisistaan erillisinä. 

Perheryhmäkotien toimintaan tulisi niin ikään soveltaa lastensuojelulain 59 §:ää, jonka mukaan asuinyksiköissä saadaan hoitaa yhdessä enintään seitsemää lasta tai nuorta. Samaan rakennukseen voi olla sijoitettuna enintään 24 lasta tai nuorta. Asuinyksikössä tulee olla vähintään seitsemän hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää. Jos samassa rakennuksessa on useampi asuinyksikkö, asuinyksikköä kohden tulee olla vähintään kuusi hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää. Jos hoito- ja kasvatustehtävissä toimiva työntekijä asuu yhdessä hoidettavien lasten tai nuorten kanssa, voidaan mainituista henkilöstön määristä poiketa. Kiireellisissä tapauksissa voidaan väliaikaisesti poiketa edellä esitetyistä lasten määristä, jos se on välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi. Edelleen 59 §:n mukaan henkilöstön määrä olisi suhteutettava hoidettavien lasten tai nuorten lukumäärään, heidän tarvitsemaansa hoitoon ja kasvatukseen sekä toiminnan luonteeseen ottaen huomioon, mitä lain 60 §:ssä säädetään. 

Perheryhmäkodeissa hoito- ja kasvatustehtävissä olevan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksissa noudatettaisiin lastensuojelulain 60 §:ää, jonka mukaan lastensuojelulaitoksessa on oltava lasten ja nuorten tarvitsemaan hoitoon ja kasvatukseen nähden riittävä määrä sosiaalihuollon ammatillista ja muuta henkilöstöä. Sosiaalihuollon ammatillisella henkilöstöllä tarkoitetaan erityisesti sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa laissa (272/2005) määriteltyjä ammattihenkilöitä. Laitoksen hoito- ja kasvatustehtävistä vastaavalla johtajalla tulisi olla sanotun lain 10 §:n 4 momentin mukainen kelpoisuus. Hoito- ja kasvatustehtävissä olevan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksissa on otettava huomioon toimintayksikön asiakaskunnan erityistarpeet ja toiminnan luonne. Suositeltavaa olisi, että osa työntekijöistä olisi maahanmuuttajataustaisia. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin aineiden ja esineiden haltuunotosta, henkilötarkastuksesta ja henkilönkatsastuksesta perheryhmäkodissa. Näiden osalta sovellettaisiin, mitä lastensuojelulain 64—67 §:ssä säädetään. Nykylaissa on säännökset koskien aineiden ja esineiden haltuunottoa ja asukkaan käytössä olevien tilojen tarkastamista, joiden osalta viitataan kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain pykäliin. Esityksellä laajennettaisiin käytettävissä olevia rajoitustoimenpiteitä joillain lastensuojelulain mukaisilla toimenpiteillä. Uusien toimenpiteiden tuomisella perheryhmäkotien käyttöön voidaan joissain tilanteissa mahdollistaa perheryhmäkotiasuminen myös tilanteissa, joissa lapsen tukeminen edellyttää esimerkiksi päihteidenkäytön selvittämistä. Tämä ei poissulje sitä, että lapsi voi lastensuojelulain mukaisesta syystä tulla huostaan otetuksi ja sijoitetuksi sijaishuoltoon. Uusien toimenpiteiden käyttöönotto edellyttää, että perheryhmäkotien henkilökunta saa koulutusta niiden käytöstä. Toimenpiteiden käyttöönoton tavoitteena ei ole muuttaa perheryhmäkodin luonnetta ensisijaisesti hoivaa ja huolenpitoa tarjoavana yksikkönä, jonka toiminta perustuu lasten ja henkilökunnan väliseen luottamukseen. 

Lastensuojelulain 64 §:ssä säädetään rajoitustoimenpiteiden käyttämisen yleisistä edellytyksistä. Sen mukaan lapseen saa kohdistaa rajoitustoimenpiteitä vain siinä määrin kuin lapsen oma tai toisen henkilön terveys tai turvallisuus taikka muu rajoitustoimenpiteitä koskevissa säännöksissä säädetyn edun turvaaminen välttämättä vaatii. Toimenpiteet on toteutettava mahdollisimman turvallisesti ja lapsen ihmisarvoa kunnioittaen. 

Lastensuojelulain 65 §:ssä säädetään aineiden ja esineiden haltuunotosta. Jos lapsella on hallussaan päihtymistarkoituksessa käytettävää ainetta tai tällaisen aineen käyttöön erityisesti soveltuvia välineitä, ne on otettava laitoksen haltuun. Samoin on otettava laitoksen haltuun lapsella olevat aineet tai esineet, jotka on tarkoitettu lapsen itsensä tai toisen henkilön vahingoittamiseen. Laitoksen haltuun saadaan ottaa aineet tai esineet, jotka ominaisuuksiensa puolesta soveltuvat vaarantamaan lapsen omaa tai toisen henkilön henkeä, terveyttä tai turvallisuutta tai vahingoittamaan omaisuutta, jos on todennäköistä, että lapsi käyttää aineita tai esineitä tämän säännöksen tarkoittamalla tavalla. Haltuun otetun omaisuuden luovuttamiseen tai hävittämiseen sovelletaan, mitä muussa laissa säädetään. Haltuunoton voi tehdä laitoksen johtaja tai laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Asiasta on viipymättä ilmoitettava johtajalle tai hänen määräämälleen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvalle henkilölle, jonka tulee tehdä haltuunotosta päätös, jollei omaisuutta palauteta. 

Laitoksen haltuun saadaan lisäksi ottaa lapsella olevat lapsen oman tai toisten lasten sijaishuollon järjestämistä tai laitoksen yleistä järjestystä todennäköisesti vakavasti haittaavat aineet ja esineet. Haltuunotosta tekee päätöksen laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Toimenpidettä ei saa jatkaa pidempään kuin se säännöksessä mainitusta syystä ja lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta on välttämätöntä. 

Lastensuojelulain 66 §:ssä säädetään henkilöntarkastuksesta ja henkilönkatsastuksesta. Jos on perusteltua syytä epäillä, että lapsella on vaatteissaan tai muutoin yllään lastensuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettuja aineita tai esineitä, hänelle saadaan asian tutkimiseksi tehdä henkilöntarkastus. Tarkastuksen tekee laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Jos on perusteltua syytä epäillä, että lapsi on käyttänyt lastensuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettuja päihdyttäviä aineita, häneen saadaan kohdistaa henkilönkatsastus, joka voi käsittää puhalluskokeen suorittamisen tai veri-, hius-, virtsa- tai sylkinäytteen ottamisen. 

Lastensuojelulain 67 §:ssä säädetään omaisuuden ja lähetysten tarkastamisesta sekä lähetysten luovuttamatta jättämisestä. Sen mukaan, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapsella on hallussaan lastensuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettuja aineita tai esineitä taikka lapsen olinpaikka on sijaishuollon tarkoituksen toteuttamiseksi kiireellisesti selvitettävä, saadaan hänen käytössään olevat tilat tai hallussaan oleva omaisuus tarkastaa. Jos on perusteltua syytä epäillä, että lapselle osoitettu kirje tai siihen rinnastettava muu luottamuksellinen viesti taikka muu lähetys sisältää lastensuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettuja aineita tai esineitä, saadaan lähetyksen sisältö tarkastaa kirjettä tai muuta luottamuksellista viestiä lukematta. 

Lakiehdotuksen 50 §:n 5 momentin mukaan päätöksen 5 momentissa tarkoitettujen rajoitustoimenpiteiden käytöstä tekee perheryhmäkodin johtaja tai hänen määräämänsä hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Rajoitustoimenpiteiden kirjaamiseen sovellettaisiin, mitä lastensuojelulain 74 §:ssä säädetään. Lastensuojelulain 74 §:ssä säädetään muun muassa, että rajoitustoimenpiteiden käytön seurannan ja valvonnan turvaamiseksi on asumisyksikön asianmukaisesti kirjattava käyttämänsä rajoitustoimenpiteet. Kirjaamisen tulee sisältää rajoitustoimenpiteen kuvaus, toimenpiteen peruste ja kesto, toimenpiteestä päättäneen, sen käytännössä toteuttaneen ja siinä läsnä olleen henkilön nimi sekä tarvittaessa lastensuojelulain 66 §:n 1 momentissa ja lastensuojelulain 67 §:n 3 momentissa tarkoitettu erityinen syy. Lisäksi on mainittava toimenpiteen mahdollinen vaikutus hoito- ja kasvatussuunnitelmaan. Kirjaamisessa on myös mainittava, miten lasta on kuultu ennen rajoitustoimenpiteestä päättämistä tai sen toteuttamista ja lapsen mielipide asiasta. Kirjaamisten sisältö on lähetettävä tiedoksi lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle kuukausittain. 

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin, että ilman huoltajaa maassa asuvan lapsen ja nuoren perhehoitoon sovelletaan, mitä perhehoitolaissa säädetään. Voimassa olevan lain mukaan ilman huoltajaa maassa asuvan alaikäisen hoiva, huolenpito ja kasvatus voidaan järjestää tuetun perhesijoituksen avulla. Nykyisin laissa ei kuitenkaan säädetä tarkemmin tuetun perhesijoituksen sisällöstä. Esityksessä luovutaan tuetun perhesijoituksen käsitteestä ja käytetään sen sijaan perhehoidon käsitettä. Sovellettavaksi tulisivat perhehoitolain säädökset perhehoitajan kelpoisuudesta, toimeksiantosopimuksesta, toimeksiantosopimuksen irtisanomisesta ja purkamisesta, oikeuksista vapaaseen ja sen aikaisesta sijaishoidosta, koulutuksesta ja tuesta, hyvinvointi- ja terveystarkastuksista, hoitopalkkiosta, kustannusten korvaamisesta, käynnistämiskorvauksesta, indeksisidonnaisuudesta, sosiaaliturvasta, ilmoittamisvelvollisuudesta ja valvonnasta. 

Ilman huoltajaa Suomessa olevan, oleskeluluvan saaneen lapsen asuminen ja huolenpito voitaisiin siten järjestää kotoutumislain nojalla perhehoidossa siten, että maakunta tekee perhehoitajan kanssa perhehoitolain (263/2015) mukaisen toimeksiantosopimuksen lapselle ja perhehoitajalle annettavasta tuesta, palveluista ja perhehoidon palkkioista ja kulukorvauksista. Kotoutumislain nojalla perhehoitoon tehty sijoitus ei siten ole lastensuojelulain mukaista sijaishuoltoa eikä siitä tule tehdä erillistä lastensuojelulain mukaista sijoituspäätöstä. Tämä ei poissulje sitä, että lapsi perhehoidossa ollessaan voi lastensuojelulain mukaisesta syystä tulla huostaan otetuksi ja sijoitetuksi sijaishuoltoon. Päätökset perhehoitoon sijoittamisesta voidaan tehdä sosiaalihuoltolain 21 §:n perusteella. 

51 §.Tuettu asuminen. Pykälässä säädettäisiin tuetun asumisen järjestämisestä 18 - 20 -vuotiaille nuorelle, joka on saapunut Suomeen alaikäisenä ilman huoltajaa ja joka tarvitsee apua ja tukea asumisensa järjestämisessä. Palvelut järjestettäisiin tuettuna asumisena siten, kuin sosiaalihuoltolain (1301/2014) 21 §:ssä säädetään. Voimassa olevan lain mukaan lapsi tai nuori voi olla tukitoimenpiteiden piirissä, kunnes hän täyttää 21 vuotta tai kunnes hänellä on huoltaja Suomessa. Nykylaki siis mahdollistaa 18—20-vuotiaiden asumisen perheryhmäkodissa tai muussa asumisyksiköissä. Voimassa olevassa laissa viitataan kuitenkin kaikkien asuinyksiköiden osalta lastensuojelulain 58—60 §:ään, eikä mahdollisteta kevyemmin mitoitettua tuettua asumista. Ehdotuksen viittaus sosiaalihuoltolain 21 §:ään mahdollistaisi asiakkaan tarpeen mukaisten tuetun asumisen palveluiden järjestämisen 18—20-vuotiaille nuorille. 

Sosiaalihuoltolain 21 §:n mukaan asumispalveluja järjestetään henkilöille, jotka erityisestä syystä tarvitsevat apua tai tukea asumisessa tai asumisensa järjestämisessä. Tuettua asumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat tukea itsenäiseen asumiseen tai itsenäiseen asumiseen siirtymisessä. Tuetulla asumisella tarkoitetaan asumisen tukemista sosiaaliohjauksella ja muilla sosiaalipalveluilla. Tuetussa asumisessa tarjottavan tuen määrä on tarkoitus olla joustava. Tuettua asumista voidaan järjestää yksikkömuotoisesti tai tuomalla tukea asiakkaan omaan asuntoon. Tuki voi olla tarvittaessa olla myös ympärivuorokautista. Sosiaalihuoltolain mukainen tuettu asuminen soveltuu lain perusteluiden mukaan esimerkiksi lastensuojelun jälkihuollon asiakkaille. 

18—20-vuotiaille tarjottuun tuettuun asumiseen voi sisältyä myös 50 §:n 2 momentin mukaisia tukitoimenpiteitä tai lastensuojelun jälkihuoltoon rinnasteisia palveluita. 

Pykälän 2 momentin mukaan tuettua asumista voitaisiin perustellusta syystä järjestää myös 17-vuotiaalle ilman huoltajaa Suomeen saapuneelle lapselle, jos se on lapsen edun mukaista. Säädöksen tavoitteena on mahdollistaa tuettu asuminen hajasijoitettuna tai yksikkömuotoisesti niille 17-vuotiaille, joiden edun mukaista ei ole asua perheryhmäkodissa esimerkiksi siksi, että he ovat saapuneet Suomeen vasta lähellä 18-vuotispäiväänsä, eikä pidempiaikainen asuminen perheryhmäkodissa olisi todennäköistä. Pitempiaikaisesti jatkuva tuki tuetussa asumisessa voi tällaisessa tilanteessa olla 17-vuotiaan edun mukaista. 

52 §.Ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten asumisen ja tuen järjestäminen. Pykälässä säädettäisiin ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten asumisen ja tuen järjestämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan maakunta vastaa ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten hoivan, huolenpidon ja kasvatuksen järjestämisestä 50 ja 51 §:ssä tarkoitetulla tavalla, jos maakunnassa esiintyvä palveluntarve niin edellyttää. Maakunta vastaisi perheryhmäkodin tai tuetun asumisen ohjaamisesta ja omavalvonnasta sekä tarvittaessa yhteistyössä muun maakunnan kanssa lasten ja nuorten sijoittamisesta 50 §:n 1 momentissa tarkoitettuun asumiseen.  

Voimassa olevan lain mukaan kunta voi perustaa lapsille ja nuorille tarkoitetun perheryhmäkodin tai muun asuinyksikön. Kunta sopii ELY-keskuksen kanssa perheryhmäkodin tai muun asuinyksikön perustamisesta, lasten ja nuorten sijoittamisesta näihin yksiköihin, kotoutumista edistävien palvelujen järjestämisestä sekä toimenpiteistä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Pykälässä ehdotetaan vastuun siirtämistä kunnalta ja ELY-keskukselta maakunnalle. Maakunnan järjestämisvastuu takaisi sen, että jatkossa asumista voitaisiin järjestää riittävästi niillä alueilla, joilla tarvetta on. Perustamistapa olisi nykyistä kevyempi ja mahdollistaisi nopeamman reagoinnin ilman huoltajaa tulleiden määrien muuttuessa. Menettelytapa antaisi maakunnalle mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Maahanmuuttoviraston kanssa turvapaikanhakuvaiheen ja kotoutumisvaiheen asumisyksiköiden sijoittelussa ja joissain tilanteissa myös asumisen järjestämisessä. Maakunnan omavalvonnalla tarkoitettaisiin yksiköiden ohjaamista tukevaa omavalvontaa. Yksiköiden varsinainen valvonta olisi valtion lupa- ja valvontaviraston tehtävä. Maakunta myös vastaisi lasten ja nuorten sijoittamisesta perheryhmäkoteihin, tuettuun asumiseen, perhehoitoon taikka muuten tarkoituksenmukaiseen asumiseen. Maakunta tekisi tässä tarvittaessa yhteistyötä muun maakunnan kanssa. Maakuntien välinen yhteistyö voisi olla tarpeen esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa on lapsen edun mukaista muuttaa toisen maakunnan alueelle esimerkiksi opiskelujen vuoksi. 

Pykälän 2 momentin mukaan maakunta järjestäisi tukipalveluita tai lastensuojelun jälkihuoltoon rinnasteisia palveluita 18—20-vuotiaalle ilman huoltajaa Suomeen saapuneelle nuorelle, jos maakunnassa esiintyvä palveluntarve niin edellyttää. Momentin tarkoituksena on selventää voimassa olevan lakiin verrattuna maakunnan velvoitetta järjestää jälkihuoltoa sitä tarvitseville. 

Pykälän 3 momentin mukaan maakunta ja kunta vastaisivat ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten kotoutumista edistävien palveluiden järjestämisestä siten kuin 2 luvussa säädetään. Hoivan, huolenpidon ja kasvatuksen järjestämisvastuun siirtäminen maakunnalle edellyttää tiivistä yhteistyötä maakunnan ja kunnan välillä, koska kunta jatkossakin vastaa monista ilman huoltajaa tulleille tarjottavista palveluista, ml. perusopetuksesta. 

53 §.Edustajan määrääminen. Pykälässä säädettäisiin edustajan määräämisestä oleskeluluvan saaneelle ilman huoltajaa Suomessa olevalle lapselle. Ilman huoltajaa Suomessa oleva ulkomaalainen lapsi on vajaavaltainen, minkä vuoksi hän tarvitsee edustajan henkilöään ja varallisuuttaan koskevissa hallinto- ja tuomioistuinasioissa. 

Ilman huoltajaa olevan lapsen edustamisesta säädetään myös vastaanottolaissa, jossa säädetään edustajan määräämisestä, kelpoisuudesta ja tehtävistä, edustajan vapauttamisesta tehtävästään ja edustajan tehtävän lakkaamisesta. Laissa on säännös myös lapsen edustamiseen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta. Tässä laissa viitataan asianmukaisilta osin kyseisen lain säännöksiin. 

Lapsi kuuluu edustamisen näkökulmasta vastaanottolain soveltamisalaan siihen saakka, kunnes hänelle myönnetään oleskelulupa. Lapsen oikeusturvan toteutumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että edustamiseen ei tule lainsäädännöstä johtuvaa katkosta, kun hän siirtyy vastaanottopalveluiden piiristä kunnan asukkaaksi. Muun muassa tämän vuoksi myös tässä laissa on soveltuvin osin säädettävä ilman huoltajaa olevan lapsen edustamisesta. Vastaanottolain 5 luvun mukaan edustajan määräämistä koskevia säännöksiä sovelletaan niiden lasten edustamiseen, jotka ovat hakeneet kansainvälistä suojelua, saavat tilapäistä suojelua tai ovat joutuneet ihmiskaupan uhriksi, eikä heillä ole oleskelulupaa. Näille lapsille määrättäisiin vastaanottolain mukaan edustaja viivytyksettä, jos he ovat Suomessa ilman huoltajaa tai muuta laillista edustajaa. 

Tämän lain nojalla edustaja määrättäisiin viivytyksettä pykälän 1 momentin perusteella oleskeluluvan saaneelle lapselle, joka on Suomessa ilman huoltajaa tai muuta laillista edustajaa. Kyse voisi olla esimerkiksi pakolaiskiintiössä oleskeluluvan saaneesta lapsesta ja sellaisesta ihmiskaupan uhriksi joutuneesta lapsesta, jolla on myönnetty oleskelulupa, jos hän on Suomessa ilman huoltajaa tai muuta laillista edustajaa. Myös muulle oleskeluluvan saaneelle lapselle, joka on Suomessa ilman huoltajaa tai muuta laillista edustajaa, voitaisiin määrätä edustaja. Jos edustaja vapautettaisiin tehtävästään sen jälkeen, kun kansainvälistä suojelua hakenut lapsi on saanut oleskeluluvan, uutta edustajaa ei voitaisi määrätä kansainvälistä suojelua hakevan vastaanottoa koskevan lain perusteella. Näissä tilanteissa lapselle voitaisiin määrätä edustaja tämän lain perusteella. Säännös voisi tulla sovellettavaksi esimerkiksi tilanteissa, joissa edustaja on vapautettu tehtävästään sen vuoksi, että lapsi muuttaa oleskeluluvan saatuaan kauas vastaanottokeskuspaikkakunnalta. Näissä tapauksissa olisi tarkoituksenmukaista, että edustaja olisi lähempänä paikkakuntaa, jossa lapsi asuu. Oleskeluluvan myöntäminen ei kuitenkaan suoraan vaikuttaisi edustajan tehtävään.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että hakemuksen edustajan määräämisestä tekisi lapsen oleskelukunnan sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimielin. Mainitun lainkohdan mukaan sosiaalihuollon toimeenpanoon sosiaalihuoltolain mukaan kuuluvista tehtävistä sekä niistä tehtävistä, jotka muussa laissa säädetään sosiaalilautakunnan taikka muun vastaavan toimielimen tehtäväksi, huolehtii yksi tai useampi kunnan määräämä monijäseninen toimielin. Ennen hakemuksen tekemistä lasta olisi 2 momentin mukaan kuultava ja lapsen etu otettava huomioon 4 §:ssä säädetyllä tavalla. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että muutoin edustajan määräämiseen sovellettavan, mitä vastaanottolain 39 §:n 3 momentissa säädetään. Käräjäoikeuden ilmoitusvelvollisuuteen sovellettaisiin, mitä vastaanottolain 44 §:ssä säädetään. Kyseisessä säännöksessä säädetään käräjäoikeuden ilmoitusvelvollisuudesta väestötietojärjestelmään ja holhousviranomaiselle. 

54 §.Edustajan kelpoisuus ja tehtävät. Pykälässä säädettäisiin edustajan kelpoisuudesta ja tehtävistä. Tämän lain nojalla määrättävän edustajan kelpoisuuteen ja tehtäviin sovellettaisiin, mitä kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain 40 ja 41 §:ssä säädetään. Edustajaksi määräämisen edellytyksenä olisi, että henkilö on toimittanut käräjäoikeuden nähtäväksi rikosrekisterilain (770/1993) 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun otteen rikosrekisteristä. 

Ennen lapsen henkilöä tai varallisuutta koskevan päätöksen tekemistä lasta olisi kuultava ja lapsen etu otettava huomioon 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 12 artiklan mukaan lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan välityksellä. 

Edustaja käyttäisi huoltajan puhevaltaa lapsen koulu-, sosiaali- ja terveydenhuoltoasioissa ja muissa lapsen elämään liittyvissä keskeisissä kysymyksissä. Edustajan olisi tarvittaessa avustettava lasta yhteyden pitämisessä lapsen Suomessa tai muualla oleviin sukulaisiin. Edustaja voisi käynnistää lapsen perheen jäljittämisen Suomen Punaisen Ristin henkilötiedustelun kautta, jos lapsella ei ole tarkkaa tietoa perheensä olinpaikasta eikä yhteystietoja perheen tavoittamiseksi. Hänen tulisi mahdollisuuksien mukaan neuvotella lapsen tulevaisuudesta lapsen sukulaisten kanssa. Edustajan palkkion maksamisesta ja kulujen korvaamisesta säädetään 47 §:ssä.  

55 §.Edustajan vapauttaminen tehtävästään ja edustajan tehtävän lakkaaminen. Pykälän 1 momentin mukaan edustajan vapauttamiseen tehtävästään sovellettaisiin, mitä vastaanottolain 42 §:n 1 ja 3 momentissa säädetään. Lainkohdan mukaan edustaja on vapautettava tehtävästään, kun lapsella on Suomessa huoltaja, jollei vapauttaminen ole lapsen edun vastaista. Edustaja voidaan vapauttaa tehtävästään myös, jos hän sitä pyytää tai on sairauden tai muun syyn vuoksi estynyt tai kykenemätön hoitamaan tehtäväänsä taikka jos siihen on muu erityinen syy. Käräjäoikeuden ilmoitusvelvollisuuteen sovellettaisiin, mitä edellä mainitun lain 43 §:ssä säädetään. 

Pykälän 2 momentin mukaan edustajan tehtävästä vapauttamista koskevan hakemuksen voisi tehdä edustaja, 15 vuotta täyttänyt lapsi itse, lapsen oleskelukunnan sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimielin tai lapsen huoltaja. Jos kunnan, maakunnan, perheryhmäkodin tai tuetun asumisen työntekijä havaitsee, että lapsen edustaja laiminlyö tehtäviään tai ei ole sopiva tehtäväänsä tai huomaa lapsen olevan esimerkiksi peloissaan tai ahdistunut edustajan toiminnan vuoksi, tilannetta olisi pyrittävä selvittämään lasta ja edustajaa kuullen ja tarvittaessa pantaisiin vireille edustajan vapauttamista koskeva asia. 

Pykälän 3 momentin mukaan edustajan tehtävän lakkaamiseen sovellettaisiin, mitä vastaanottolain 43 §:ssä säädetään. Muulla laillisella edustajalla tarkoitettaisiin sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimielintä silloin, kun lapsi on otettu huostaan. Edustajan tehtävä lakkaa myös, mikäli lapsi saa Suomen kansalaisuuden, sillä kansalaisuuden saaneet eivät kuulu kotoutumislain soveltamisalaan. 

9 luku Erinäiset säännökset

56 §.Oikaisuvaatimus ja valitus. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta tässä laissa tarkoitettuun päätökseen. Muutoksenhaku koskisi yksittäistä maahanmuuttajaa koskevia päätöksiä ja esimerkiksi valtion kunnille tai maakunnille maksamiin korvauksiin liittyviä päätöksiä. Muutoksenhaun ensi vaiheeksi ehdotetaan oikaisuvaatimusta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin muutoksenhakuun liittyvästä oikaisuvaatimuksesta. Ehdotetun lain nojalla tehtyihin päätöksiin saisi lähtökohtaisesti vaatia oikaisua siten kuin hallintolain 7 a luvussa säädetään. Hallintolain 49 d §:n mukaan oikaisuvaatimus on tehtävä sille viranomaiselle tai muulle julkista hallintotehtävää hoitavalle, joka on tehnyt päätöksen. Ehdotetun lain nojalla päätöksiä voisi tehdä maakunnan ja kunnan lisäksi palveluntuottaja. 

Edellä tarkoitetusta pääsäännöstä poikettaisiin vaadittaessa oikaisua palveluntuottajan päätökseen. Oikaisuvaatimus palveluntuottajan päätöksestä tulisi tehdä sille maakunnalle tai kunnalle, jonka palveluntuottajasta on kyse, eli, jonka kanssa tehtyyn sopimukseen tai jonka päätökseen palveluntuottajan toimivalta perustuisi. Edellä tarkoitettu poikkeussäännös saa tukea hallintolain 49 d §:n pykälän perusteluista, joissa todetaan, että esimerkiksi tilanteissa, joissa hallintopäätöksen tekee yksityinen taho, saattaa olla tarkoituksenmukaista, että oikaisuvaatimuksen ratkaisee yksityisen tahon sijaan tätä valvova tai ohjaava viranomainen (HE 230/2014 vp, s. 57/I). Kun palveluntuottajan päätöksestä vaadittaisiin oikaisua maakunnalta tai kunnalta, olisi asiakkaalla mahdollisuus saattaa yksityisen palveluntuottajan tekemä päätös viranomaisen harkittavaksi. Oikaisuvaatimusten käsittely toimisi keinona valvoa palveluntuottajan toimintaa. Viranomaisen, jolle oikaisuvaatimus olisi toimitettava, tulisi käydä ilmi päätökseen liitetystä oikaisuvaatimusosoituksesta hallintolain 46 §:n mukaisesti. 

Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. 

Muutoksenhausta käräjäoikeuden päätökseen, joka koskee ilman huoltajaa olevan lapsen edustajan määräämistä ja tehtävästä vapauttamista säädettäisiin erikseen 8 luvussa. Pykälän 3—5 momentissa viitattaisiin muutoksenhakuun siten, kuin siitä julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lakiehdotuksen 7 luvussa, työttömyysturvalain 12 luvussa ja sosiaalihuoltolain 6 luvussa säädetään. 

57 §.Valituskielto. Pykälässä säädettäisiin, että maakunnan ja/tai kunnan yhdessä maahanmuuttajan kanssa laatimaan kotoutumissuunnitelmaan, ei saisi hakea muutosta valittamalla. 

Kotoutumissuunnitelmaa voidaan luonnehtia hallintotoimeksi, joka liittyy maahanmuuttajan kotoutumista edistävien ja tukevien palvelujen järjestämiseen. Kotoutumissuunnitelman laatiminen maahanmuuttajan ja viranomaisten yhteistyönä ei sinänsä anna maahanmuuttajalle välitöntä oikeutta palveluihin eikä taloudellisiin tukiin tai avustuksiin. Palveluiden järjestäminen jää viime kädessä maakunnan ja kunnan käytettävissä olevien voimavarojen ja muiden mahdollisuuksien varaan. Tämän vuoksi kotoutumissuunnitelma ei ole sellainen viranomaispäätös, jolla olisi suoria oikeusvaikutuksia maahanmuuttajan asemaan. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin katsonut, että ainakin kotoutumissuunnitelman laatimisen epäämisestä tulisi olla mahdollisuus hakea muutosta valittamalla (ks. PeVL 42/2010 vp). Tämän vuoksi valituskielto koskisi vain jo laadittua kotoutumissuunnitelmaa.  

Perustuslain 9 §:n 1 momentin mukaan maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. Tämän vuoksi säädettäisiin kuntaan ohjaamiseen liittyvästä valituskiellosta. Edellä mainitut valituskiellot vastaisivat voimassaolevaa lakia. 

58 §.Vakuutusturva. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin siitä, että tässä laissa säädettyihin kotoutumista edistäviin palveluihin osallistuvalle tulisi järjestää työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu vakuutus sekä ryhmävastuuvakuutus, siten kuin niistä erikseen säädetään. Voimassaolevan lain 84 §:n mukaan työttömyysetuutta saavalle edellä 22 §:ssä tarkoitettuun maahanmuuttajan kotoutumista edistävään omaehtoiseen opiskeluun ja työmarkkinatukea saavalle muihin yksilöllisesti sovittuihin toimenpiteisiin osallistuttaessa sattuneesta tapaturmasta tai niissä saadusta ammattitaudista suoritetaan henkilölle korvaus valtion varoista samojen periaatteiden mukaan kuin työtapaturma- ja ammattitautilaissa (459/2015) säädetään työtapaturmasta ja ammattitaudista. Korvaus suoritetaan kuitenkin vain, jos vahingon kärsineellä ei ole oikeutta vähintään saman suuruiseen korvaukseen muun lain mukaan. Työ- ja elinkeinoministeriön tulee järjestää 1 momentissa tarkoitetuissa kotoutumista edistävissä toimenpiteissä oleville ryhmävastuuvakuutus. 

Koska palvelujen järjestäminen siirtyisi maakuntien vastuulle, siirtyisi myös palveluihin liittyvän vakuutusturvan järjestäminen maakunnan vastuulle. Säännöksessä yhdenmukaistettaisiin ehdotetun lain mukaisiin palveluihin liittyvä vakuutusturva siten, että palveluun osallistuvalla tulisi olla koko palvelun ajan voimassa sekä ryhmävastuuvakuutus että työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen tapaturmavakuutus. 

Maakunta tai kunta voisi siirtää vakuuttamisvelvollisuuden hankintasopimuksessa tai muussa palvelun toteuttamista koskevassa sopimuksessa palveluntuottajan tehtäväksi. Esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen osalta maakunta voisi nykytilaa vastaavasti edellyttää koulutuspalvelun tuottajan ottavan laissa tarkoitetut vakuutukset. Vaikka maakunta tai kunta voisi siirtää vakuuttamisvelvollisuuden palveluntuottajalle, maakunnalla tai kunnalla olisi kuitenkin aina viimekätinen vastuu palveluun osallistuvaan nähden siitä, että vakuutusturva on järjestetty. 

Pykälän 2 momentin mukaan maakuntaan, kuntaan tai palveluntuottajaan sovellettaisiin, mitä työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään työnantajasta, ja palveluun osallistuvaan, mitä mainitussa laissa säädetään työntekijästä. Tapaturmavakuutuksen perusteella maksettavat etuudet palvelun aikana sattuneesta tapaturmasta vastaisivat lakisääteiden työtapaturmavakuutuksen etuuksia. 

59 §.Paluumuuton tukeminen. Pykälässä säädettäisiin paluumuuton tukemisesta. Pykälän 1 momentin mukaan maakunta voisi korvata 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulle henkilölle, joka palaa vapaaehtoisesti koti- tai lähtömaahansa muuten kuin tilapäisessä tarkoituksessa, kohtuulliset matka- ja muuttokustannukset. Lisäksi maakunta voisi maksaa yhdelle henkilölle enintään kahden kuukauden ja perheelle enintään neljän kuukauden toimeentulotuen perusosan määrää vastaavan paluumuuttoavustuksen. Edellytyksenä paluumuuton tukemiselle olisi, että henkilön olisi tarkoitus muuttaa maasta muuten kuin tilapäisessä tarkoituksessa. Osoituksena tästä voisi olla esimerkiksi maistraatille tehty muuttoilmoitus, josta ulkomailla oleskelun vakinainen tarkoitus ilmenisi. 

Pykälän 2 momentin perusteella korvauksen matka- ja muuttokustannuksista sekä paluumuuttoavustuksen myöntäisi hakemuksesta se maakunta, jonka alueella 1 momentissa tarkoitettu henkilö asuu. Korvauksen matka- ja muuttokustannuksista sekä paluumuuttoavustuksen voisi periä takaisin pykälän 3 momentin nojalla sen myöntänyt maakunta. Korvaus matka- ja muuttokustannuksista ja paluumuuttoavustuksesta voitaisiin periä takaisin, jos osoittautuu, että korvaus tai avustus olisi maksettu virheellisin perustein tai perusteettomasti. Hakemus takaisinperinnästä tehtäisiin sille hallinto- oikeudelle, jonka tuomiopiirissä maakunta sijaitsee. 

60 §.Maahantulomatkan kustannusten korvaaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevaa lakia. Maahanmuuttovirasto korvaisi pykälän 1 momentin mukaan ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä Suomeen otetun henkilön ja tämän perheenjäsenen maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset. Maahanmuuttovirasto voisi 2 momentin mukaan yksittäisessä tapauksessa päättää hakemuksesta korvata muunkin kuin 1 momentissa tarkoitetun kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenen maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset, jos kustannusten korvaamatta jättäminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon kansainvälistä suojelua saavan henkilön tai hänen perheenjäsenensä vaikea vamma, vakava sairaus tai muu vastaava poikkeuksellisen painava syy. Poikkeuksellisen painava syy voisi tällöin liittyä lapsen edun toteutumisen varmistamiseen esimerkiksi lapsen vammaisuuden vuoksi. Poikkeuksellisen painavana syynä ei tulisi kyseeseen yksinomaan kansainvälistä suojelua saavan henkilön tai hänen perheenjäsenensä varattomuus. 

Maahanmuuttovirasto korvaisi 2 momentissa tarkoitetun kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenen maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset hakemuksesta. Tämä merkitsisi sitä, että maahantulomatkan kustannusten korvaaminen ei momentissa tarkoitetuissa tapauksissa olisi viranomaisaloitteista, eikä Maahanmuuttoviraston tarvitsisi näin ollen ottaa kantaa poikkeuksellisen painavan syyn olemassaoloon jokaisen kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenen kohdalla, eikä sillä olisi erityistä velvollisuutta neuvoa jokaista kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsentä tuomaan poikkeuksellisen painava syy esiin. Maahanmuuttovirasto voi neuvoteltuaan asiasta sisäministeriön kanssa antaa ohjeen maahantulomatkojen korvaamisesta. 

Perheenjäsen määritellään ulkomaalaislain 37 §:ssä. Maahantulomatkat korvattaisiin ainoastaan sellaisten kiintiöpakolaisten perheenjäsenten osalta, joilla on ollut perheside perheenkokoajana olevaan kiintiöpakolaiseen ennen oleskeluluvan myöntämistä ja ainoastaan sellaisten 2 momentissa tarkoitettujen kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden perheenjäsenten osalta, joilla on ollut perheside Suomessa kansainvälistä suojelua saavaan ennen tämän Suomeen tuloa. Maahantulomatkalla tarkoitettaisiin ensimmäistä matkaa Suomeen oleskeluluvan myöntämisen jälkeen. 

Maahanmuuttoviraston ohjeiden mukaan se korvaa matkakustannukset vain siinä tapauksessa, että perheenjäsen matkustaa Suomeen Suomen Punaisen Ristin (SPR) ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) järjestämällä matkalla. Hänen saattajansa matkakustannukset voidaan korvata vain poikkeustapauksessa, kun siitä on sovittu etukäteen SPR:n ja Maahanmuuttoviraston kesken. Kustannuksia ei korvata suoraan perheenkokoajalle tai Suomeen saapuvalle perheenjäsenelle vaan IOM:lle. Jos perheenjäsenen matkakulut korvataan, Maahanmuuttovirasto lähettää perheenkokoajalle myönteisen oleskelulupapäätöksen sekä SPR:n ja Maahanmuuttoviraston yhteisesti laatiman ohjeistuksen matkakulujen korvaamisesta ja matkan järjestämisestä. 

61 §.Alueellinen etnisten suhteiden neuvottelukunta. Pykälässä säädettäisiin maakunnan tai useamman maakunnan yhdessä asettamasta alueellisesta etnisten suhteiden neuvottelukunnasta. Maakunnan olisi asetettava neuvottelukunta joko itse tai yhdessä useamman maakunnan kanssa. Maakunta voisi järjestää toiminnan myös siten, että alueellinen neuvottelukunta toimisi tämän lain 26 §:ssä tarkoitetun maahanmuutto- ja kotouttamisasioiden yhteistyöryhmän yhteydessä. Pykälässä säädettäisiin alueellisen neuvottelukunnan kokoonpanosta siten, että vähintään puolet jäsenistä tulisi olla maahanmuuttajia tai eri etnistä alkuperää olevia henkilöitä edustavien järjestöjen edustajia. Eri etnistä alkuperää olevia henkilöitä edustavilla järjestöillä tarkoitettaisiin sellaisia järjestöjä, jotka edustavat eri etnisiä vähemmistöryhmiä. Kokoonpanossa tulisi ottaa huomioon maahanmuuttaja- ja muiden vähemmistöryhmien moninaisuus. Tarkoituksena on tarjota osallistumisväylä sellaisille järjestöille, joilla ei ole vielä muita alueellisia tai maakunnallisia vaikuttamiselimiä. Neuvottelukunnan tehtävänä olisi edistää vuoropuhelua ja yhteistyötä maahanmuuttajien, etnisten ryhmien ja viranomaisten välillä kotoutumiseen ja hyviin väestösuhteisiin liittyvissä asioissa. Maakunta pystyisi määrittelemään tarkemmin kunkin neuvottelukunnan tehtävät tai jättämään sen neuvottelukunnan itsensä määriteltäväksi työjärjestyksessään. 

62 §.Tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin viranomaisten ja muiden toimijoiden tiedonsaantioikeudesta. Pykälä vastaisi pääasiallisesti voimassaolevaa lakia. Pykälän 1 momentin nojalla työ- ja elinkeinoministeriöllä, Valtion lupa- ja valvontavirastolla, maakunnalla, kasvupalveluvirastolla, kunnan viranomaisella, Kansaneläkelaitoksella sekä Väestörekisterikeskuksella olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä saada tämän lain mukaisten tehtävien suorittamiseksi välttämättömät tiedot toisiltaan, Maahanmuuttovirastolta, vastaanotto- ja järjestelykeskukselta, palveluntuottajalta sekä ilman huoltajaa olevalle lapselle määrätyltä edustajalta. Tietojen antaminen ei edellyttäisi henkilöasiakkaan antamaa erillistä suostumusta, mikäli kyse on häntä koskevien tietojen vaihtamisesta. 

Pykälän 2 momentin mukaan palveluntuottajalla olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä maakunnalta ja kunnan viranomaiselta sekä toiselta palveluntuottajalta 2 luvussa tarkoitettujen palvelujen järjestämiseksi välttämättömät henkilöasiakasta koskevat tiedot. Esimerkiksi alkukartoituksen laatineen viranomaisen tai palvelujen tuottajan olisi huolehdittava siitä, että alkukartoituksen tiedot siirtyvät sille viranomaiselle tai palveluntuottajalle tai oppilaitokselle, jonka asiakkaaksi maahanmuuttaja alkukartoituksen jälkeen ohjataan. Siirrettävien tietojen tulee olla välttämättömiä ja merkityksellisiä henkilöasiakasta koskevia tietoja juuri laissa määriteltyjen tehtävien suorittamiseksi. 

Pykälän 3 momentin mukaan ilman huoltajaa olevalle lapselle määrätyllä edustajalla olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 54 §:ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot maakunnalta, kunnan viranomaiselta, Kansaneläkelaitokselta, Maahanmuuttovirastolta sekä vastaanotto- ja järjestelykeskukselta. Edustajan tehtävistä säädetään tarkemmin vastaanottolain 41 §:ssä. 

63 §.Salassapitovelvollisuus. Pykälä vastaisi voimassa olevaa lakia. Pykälän mukaan tämän lain mukaisten tehtävien hoitamista varten saadut tiedot ja asiakirjat olisi pidettävä salassa siten kuin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään. Salassapitosäännös koskee muun kuin asianosaisen oikeutta saada tieto asiakirjasta. Myös asianosaisen oikeus asiakirjaan määräytyisi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaisesti. 

64 §.Lain soveltaminen. Uudenmaan maakunnassa. Laissa kasvupalvelujen järjestämisestä Uudenmaan maakunnassa säädettäisiin Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan mahdollisuudesta perustaa kuntayhtymä, joka olisi kasvupalvelujen järjestämisvastuussa Uudenmaan maakunnassa. Ellei kuntayhtymän perussopimus syntyisi määräaikaan 1.3.2019 mennessä, järjestämisvastuu Uudenmaan kasvupalveluista siirtyisi valtiolta maakunnalle kuten muissakin maakunnissa. Yhteistoiminnan muotona olisi kuntayhtymä, jonka jäsenyys olisi avoin kaikille Uudenmaan kunnille. 

Kasvupalveluiden järjestämisestä Uudenmaan maakunnasta annetun lakiehdotuksen 3 §:n mukaan kuntayhtymän tehtävänä olisi hoitaa kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettuihin kasvupalveluina järjestettäviin kotouttamista edistäviin palveluihin liittyvät maakunnan tehtävät. Ehdotetussa pykälässä olisi siten tarpeellista säätää vastaavasti Uudenmaan maakunnan osalta. Esityksen mukaan poiketen siitä, mitä tässä laissa säädetään kotoutumista edistävien palvelujen järjestämisestä kasvupalveluina maakunnassa, sovelletaan näihin palveluihin liittyviin maakunnan tehtäviin Uudenmaan maakunnassa, mitä kasvupalvelujen järjestämisestä Uudenmaan maakunnassa annetussa laissa ( / ) säädetään kuntayhtymästä ja sille kuuluvista tehtävistä. Näin ollen kuntayhtymän tulisi suunnitella, kehittää ja seurata maahanmuuttajien kotoutumista siltä osin kuin kotoutumista edistäviä palveluita järjestettäisiin kuntayhtymän järjestämisvastuulla olevina kasvupalveluina.  

Uudenmaan maakunnalla olisi yleis- ja yhteensovittamisvastuu maahanmuuttajien kotouttamisen suunnittelusta, kehittämisestä ja seurannasta Uudenmaan maakunnassa, mutta sen tulisi kytkeä kuntayhtymä mukaan maakunnan ja kuntayhtymän yhteistoiminnan ja yhteisen suunnittelun vahvistamiseksi. Uudenmaan maakunta vastaisi myös esimerkiksi kuntaan ohjaamisesta, kustannusten korvaamisesta ja ilman huoltajaa maassa asuvaa lasta koskevista maakunnan velvollisuuksista. 

Pykälän 2 momentin mukaan, jos 1 momentissa tarkoitetun kuntayhtymän kasvupalvelun asiakkaana oleva maahanmuuttaja tarvitsee yhteen sovitettuja kotoutumista edistäviä palveluita, kuntayhtymä ja Uudenmaan maakunta vastaisivat yhdessä palveluiden yhteensovittamisesta ja tarkoituksenmukaisen palvelukokonaisuuden muodostamisesta. 

Alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lakiesityksen 21 §:n mukaan maakunnan olisi huolehdittava, että yhteen sovitettuja palveluja tarvitsevat asiakasryhmät ja asiakkaat tunnistetaan ja heidän tarvitsemansa palvelukokonaisuudet määritellään sekä asiakasta koskevaa tietoa hyödynnetään palveluntuottajien kesken. Maakunnan tulee tunnistaa eri asiakasryhmien mahdollisesti tarvitsemat palvelut ja rakentaa palveluohjaus siten, että esimerkiksi työnhakija ja häntä palvelevat toimijat tietävät työnhakijan muut mahdollisesti tarvitsemat palvelut. Palvelujen yhteensovittamista koskeva velvoite olisi laaja ja kattaisi sekä saman asiakkaan tarpeisiin liittyvät kasvupalvelut ja sosiaali- ja terveyspalvelut, että erilaiset muut kasvupalveluihin liittyvät maakunnan palvelut. Vastaava säännös maakunnan kotoutumista edistävien palveluiden yhteensovittamisvelvoitteesta yhteistyössä kunnan, muun viranomaisen ja palveluntuottajan kanssa sisältyy tämän lain 22 §:ään. Uudenmaan erillisratkaisun osalta yhteensovittamisvelvoite koskisi sekä maakuntaa että kuntayhtymää ja ne vastaisivat yhdessä siitä, että maahanmuuttaja saa tarvitsemansa palvelut tarkoituksenmukaisena kokonaisuutena. 

10 luku Voimaantulo

65 §.Voimaantulo. Pykälä sisältäisi voimaantuloa koskevat säännökset. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021. 

Pykälän 2 momentin mukaan tällä lailla kumottaisiin laki kotoutumisen edistämisestä (1386/2010). 

66 §.Kuntaa sitovien sopimusten ja vastuiden siirtäminen maakunnalle. Pykälässä säädettäisiin kunnalta maakunnalle siirtyvistä sopimuksista ja vastuista. Kunta siirtäisi maakunnalle lapsille ja nuorille tarkoitetun perheryhmäkodin tai muun asuinyksikön perustamiseen liittyvät sopimukset 1 päivästä tammikuuta 2021. Jos sopimusta ei olisi mahdollista siirtää, kunnan ja maakunnan olisi sovittava erikseen sopimukseen liittyvän vastuun lakkaamisesta. 

Voimassaolevan lain 28 §:n mukaan kunta voi perustaa lapsille ja nuorille tarkoitetun perheryhmäkodin tai muun asuinyksikön. Kunta sopii elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa perheryhmäkodin tai muun asuinyksikön perustamisesta, lasten ja nuorten sijoittamisesta näihin yksiköihin, kotoutumista edistävien palvelujen järjestämisestä sekä toimenpiteistä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Käytännössä kunta on itse perustanut tällaisia asumisyksiköitä tai ostanut palvelut palveluntuottajalta. Ehdotetun 52 §:n mukaan maakunta vastaisi jatkossa ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten hoivan, huolenpidon ja kasvatuksen järjestämisestä 50—51 §:ssä tarkoitetulla tavalla, mikäli maakunnassa esiintyvä palveluntarve niin edellyttää. Nykyisten asumisyksiköiden jatkuvuuden ja lapsen edun toteutumisen varmistamiseksi on perusteltua, että kunta voisi siirtää voimassaolevat sopimukset maakunnalle, mikäli siihen on edelleen tarve. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan kunnan olisi tehtävä viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2020 maakunnalle yksityiskohtainen selvitys edellä 1 momentissa tarkoitetuista siirtyvästä sopimuksesta. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan tällä lailla kumotun kotoutumisen edistämisestä annetun lain 41 ja 49 §:n perusteella tehdyt sopimukset päättyisivät 31 päivänä joulukuuta 2020. Kyse olisi voimassaolevan lain mukaisesta sopimuksesta kuntaan ohjaamisesta ja erityiskustannuksista sovittavista korvauksista, jotka kunta ja ELY-keskus solmivat keskenään. Ehdotetussa laissa ei vastaavanlaisia sopimuksia enää tehtäisi. 

67 §. Muut siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että kunnan olisi haettava tällä lailla kumotun kotoutumisen edistämisestä annetun lain 45–53 §:n nojalla myönnettäviä korvauksia 31 päivään joulukuuta 2021 mennessä. Valtion kunnille maksamien korvausten järjestelmää yksinkertaistettaisiin ja erityiskustannusten korvaamisesta pääosin luovuttaisiin. Korvauksista osa siirrettäisiin soveltuvin osin maakunnan yleiskatteelliseen rahoitukseen ja osa kunnalle maksettavaan laskennalliseen korvaukseen. Siirtymäsäännöstä tarvittaisiin, jotta kunnilla olisi kohtuullisesti aikaa hakea korvauksia kustannuksista, joihin he ovat oikeutettuja voimassaolevan lain 6 luvun 45—53 §:n perusteella. 

Pykälän 2 momentti koskisi jo tehtyjä kotoutumissuunnitelmia. Ei olisi tarkoituksenmukaista puuttua jo laadittuihin kotoutumissuunnitelmiin, vaan niitä noudatettaisiin, kunnes kotoutumissuunnitelma olisi tarkistettu tämän lain 16 §:n 3 momentin mukaisesti. 

Pykälän 3 momentin mukaan kotoutumiskoulutukseen sovellettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos koulutus on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa.  

Pykälän 4 momentin mukaan haettaessa muutosta ennen tämän lain voimaantuloa annettuun päätökseen sovellettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys 

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki kotoutumisen edistämisestä. Esityksessä keskeisin muutos nykytilaan olisi se, että kotoutumista edistäviä palveluita järjestettäisiin jatkossa osana maakunnan järjestämisvastuulla olevia kasvupalveluita ja sosiaali- ja terveyspalveluita, kunnallisia peruspalveluita ja kansallista koulutusjärjestelmää sekä muina kotoutumista edistävinä palveluina. Lähtökohtana lain tarkoituksen toteuttamiseksi olisi edelleen perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Ehdotettuja säännöksiä onkin syytä tarkastella keskeisten perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Esityksen kannalta merkityksellisiä perustuslain säännöksiä ovat erityisesti 6, 9, 10, 16, 19, 21, 121 ja 124 §. 

Ehdotetun uuden lain tavoitteena on perustuslain 6 §:ssä perusoikeutena turvatun yhdenvertaisuusperiaatteen toteuttaminen. Ihmiset ovat perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa pykälän 2 momentin mukaan ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Esityksessä ehdotetaan, että lakia sovellettaisiin kaikkiin maahanmuuttajiin oleskelun luonteesta ja perusteesta riippumatta. Lain yhtenä tarkoituksena on ehdotetun 1 §:n mukaan vahvistaa maahanmuuttajien tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista. 

Lain soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin ainoastaan maahanmuuttajat, jotka ovat saaneet Suomen kansalaisuuden. Saadessaan Suomen kansalaisuuden henkilön voidaan katsoa kotoutuneen jo siinä määrin suomalaiseen yhteiskuntaan, että kotoutumislain mukaisia palveluita ei hänen kohdallaan enää tarvittaisi. 

Ehdotetussa laissa pyritään huomioimaan lapsille perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan kuuluva oikeus tasa-arvoiseen kohteluun yksilöinä, ja heidän oikeutensa saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Tältä osin lakiehdotus on merkityksellinen myös lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 12 artiklan näkökulmasta. Lakiehdotuksen 4 § sisältää yleissäännöksen lapsen mielipiteen selvittämisestä ja oikeudesta tulla kuulluksi. Lisäksi lakiehdotus sisältää säännöksen alaikäiselle laadittavasta kotoutumissuunnitelmasta, jonka mukaan suunnitelman tarvetta arvioitaessa ja sitä laadittaessa on selvitettävä alaikäisen toivomukset ja mielipide. 

Maahanmuuttajan kannalta tärkeitä näkökohtia liittyy perustuslain 9 §:n mukaiseen liikkumisvapauteen. Sen mukaan maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. Jokaisella on myös oikeus lähteä maasta. Tätä oikeutta voidaan rajoittaa oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi tai maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi. Esityksen kuntaan ohjaamista koskevilla säännöksillä ei puututa henkilön oikeuteen itse valita tai vaihtaa asuinpaikkaansa. 

Jokaisen yksityiselämä on suojattu perustuslain 10 §:n 1 momentin nojalla. Perustuslain 10 §:n säännöksen yksityiselämän suojasta katsotaan sisältävän ainakin henkilökohtaisen identiteetin suojan, henkilötietojen suojan ja esimerkiksi moraalisen ja fyysisen koskemattomuuden suojan. Perustuslailla turvatun yksityiselämän suojan lähtökohtana on, että yksilöllä tulee olla oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden tahojen aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä. 

Hallituksen esitys on valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellinen erityisesti perustuslain 10 §:ssä turvatun henkilötietojen suojan kannalta. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta on säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan lainsäätäjän liikkumavaraa rajoittaa lisäksi se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy samassa säännöksessä turvatun yksityiselämän suojan piiriin (esim. PeVL 71/2014 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että lainsäätäjän on turvattava henkilötietojen suoja tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa (esim. PeVL 18/2012 vp, s.2 ja PeVL 71/2012, s. 2). Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että erityisesti rekisteröinnin tavoitteista, rekisteröitävien henkilötietojen sisällöstä, henkilötietojen sallituista käyttötarkoituksista, henkilötietojen luovutettavuudesta ja erityisesti teknisellä käyttöyhteydellä luovuttamisesta, henkilötietojen säilytysajoista sekä rekisteröidyn oikeusturvasta tulee säätää lain tasolla kattavasti ja yksityiskohtaisesti (esim. PeVL 12/2002 vp, s. 5, 19/2012 vp, s. 2 ja PeVL 71/2014 vp, s. 2). Nämä näkökohdat soveltuvat henkilötietojen käytön sääntelyyn laajemminkin (ks. esim. PeVL 29/2016 vp, PeVL 13/2016 vp, s. 3–4, PeVL 14/2009 vp, s. 2, PeVL 11/2008 vp, s. 3/I ja PeVL 51/2002 vp, s. 1–2). 

Perustuslakivaliokunta on tietosuojalakia koskevassa lausunnossaan (PeVL 14/2018 vp) todennut, että henkilötietojen suojan toteuttaminen tulisi jatkossa ensisijaisesti taata yleisen tietosuoja-asetuksen ja säädettävän kansallisen yleislain nojalla. Tähän liittyen tulisi välttää kansallisen erityislainsäädännön säätämistä sekä varata sellaisen säätäminen vain tilanteisiin, joissa se on yhtäältä sallittua tietosuoja-asetuksen kannalta ja toisaalta välttämätöntä henkilötietojen suojan toteuttamiseksi (PeVL 2/2018 vp, s. 5). Perustuslakivaliokunnan mielestä lähtökohtaisesti riittävää on, että henkilötietojen suojaa ja käsittelyä koskeva sääntely on yhteensopivaa tietosuoja-asetuksen kanssa. Valiokunnan käsityksen mukaan tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely mahdollistaa myös viranomaistoiminnan sääntelyn osalta nykyistä kansallista sääntelymallia huomattavasti yleisemmän, henkilötietojen suojaa ja käsittelyn perusteita sääntelevän lakitasoisen sääntelyn. Valiokunta on arvioinut nykyisen henkilötietojen sääntelymallin varsin raskaaksi ja monimutkaiseksi ja viitannut siihen, että valiokunnan käytännön mukaan sääntelyn selkeyteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota perusoikeuskytkentäisessä sääntelyssä, joka koskee luonnollisia henkilöitä heidän tavanomaiseen elämäänsä kuuluvissa toiminnoissa (ks. PeVL 31/2017 vp, PeVL 45/2016 vp, s. 3 ja PeVL 41/2006 vp, s. 4/II). Myös sääntelyn selkeyden vuoksi kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee jatkossa suhtautua pidättyvästi ja rajata sellaisen säätäminen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen antaman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Perustuslakivaliokunta on myös lausunnossaan (PeVL 15/2018 vp) todennut, että valiokunnan mukaan on lähtökohtaisesti riittävää perustuslain 10 §:n 1 momentin kannalta, että sääntely täyttää EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa asetetut vaatimukset. Valiokunnan mukaan henkilötietojen suoja tulee jatkossa turvata ensisijaisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja säädettävän kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee siten suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 4—5).  

Lakiehdotuksen 6 luku sisältää säännökset kuntaan ohjaamista koskevien tietojen tallettamisesta jatkossa ulkomaalaisasioiden tietojärjestelmään, josta Maahanmuuttovirastolla olisi kehittämis- ja ylläpitovastuu. Tarkoituksena ei ole enää jatkossa säätää erillisestä kuntaanosoitusrekisteristä voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti. Laissa säädettäisiin yksityiskohtaisesti siitä, mitä tietoja tietojärjestelmään talletettaisiin. Vastaavat tiedot sisältyvät jo nykyisin ulkomaalaisrekisterilakiin lukuun ottamatta tietoa siitä, mihin kuntaan henkilö on ohjattu sekä tietoa käytettävissä olevista kuntapaikoista. Sisäministeriö on laatimassa parhaillaan esitystä laiksi henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Kyseistä lakiehdotusta sovellettaisiin maahanmuuton hallinnonalalla suoritettavaan henkilötietietojen käsittelyyn. Laki korvaisi lain ulkomaalaisrekisteristä (1270/1997), joka esitetään kumottavaksi. Lisäksi voimassaolevasta kotoutumislaista kumottaisiin kuntaanosoitusrekisteriä koskevat säännökset. Tavoitteena on, että jatkossa henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa säädettäisiin yhdessä laissa, joka täydentää EU:n tietosuoja asetusta (Asetus luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EU 2016/679)) sekä tietosuojalakia (HE 9/2018). Esityksen mukaan tietosuoja-asetus on henkilötietojen käsittelyn ensisijainen säädös. Tietosuoja-asetusta täydentää kansallinen tietosuojalaki, joka on henkilötietojen käsittelyyn sovellettava yleislaki. Tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia täydentävä ja täsmentävä uusi maahanmuuttohallinnon henkilötietolaki ei muodostaisi itsenäistä ja kattavaa sääntelykokonaisuutta, vaan sitä sovellettaisiin yhdessä edellä mainittujen säädösten kanssa. Ehdotettavaan lakiin sisällytettäisiin myös työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle kuuluvassa laissa kotoutumisen edistämisestä olevat kuntaanosoitusrekisterisäännökset eli tämän esityksen 39 §:n ja 40 §:n kuntaan ohjaamista koskevat tiedot.  

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 15/2018 vp) todennut lisäksi, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä suurempi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta (ks. HYPERLINK "https://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiakirjat/PeVL+14/2018" PeVL 14/2018 vp, s. 5). Perustuslakivaliokunnan tuoreen käytännön mukaan arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on, tietosuoja-asetuksen mahdollistamissa puitteissa, edelleen syytä arvioida sääntelyn laintasoisuuden näkökulmasta.  

Maahanmuuttohallinnossa käsiteltävät tiedot koskevat usein arkaluonteisia henkilötietoja. Yksilön oikeuksien toteuttamiseksi sekä oikeusturvanäkökulmasta on välttämätöntä säätää henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia täydentävästi ja ottaen huomioon myös perustuslakivaliokunnan aikaisempi lausuntokäytäntö.  

Edellä mainitun perusteella kuntaanohjaamista koskevien tietojen tallentamisen jatkossa UMA-järjestelmään katsotaan ottavan huomioon tietosuoja-asetuksen ja valmisteilla olevan kansallisen tietosuojalain vaatimukset. Tietojen käsittelyn perusteena on tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu lakisääteinen velvoite, koska viranomaisten toimesta tapahtuva henkilötietojen käsittely maahanmuuttohallinnossa on edellä todetun mukaisesti lakisääteistä. 

Viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta arvioidessaan perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisten tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttamismahdollisuudet ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta ”tarpeellisiin tietoihin”, jos tarkoitetut tiedot on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus ”tietojen välttämättömyydestä” jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 31/2017 vp s. 2, PeVL 42/2016 vp s. 2, PeVL 38/2016 vp. s. 2 ja PeVL 71/2014 vp, s 3).  

Esityksen 62 §:ssä ehdotetuissa tiedonsaantioikeutta ja tiedon luovuttamista koskevassa säännöksessä on kyse yksityiselämän suojaan kohdistuvasta rajoituksesta, jota on arvioitava perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa. Tiedonsaantioikeudesta on siten säädettävä laissa, sitä koskevan säännöksen on oltava täsmällinen ja tarkkarajainen, tiedonsaantioikeudelle on oltava perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta hyväksyttävä peruste, tiedonsaantioikeuden on oltava oikeasuhtainen sillä tavoiteltuun päämäärään nähden eikä tiedonsaantioikeus saa puuttua yksityiselämän suojan ytimeen. Lisäksi riittävä oikeusturva on turvattava eikä tiedonsaantioikeus saa olla Suomea sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden vastainen. (PeVM 25/1994 vp, s. 4—5). 

Esityksen mukaan työ- ja elinkeinoministeriöllä, Valtion lupa- ja valvontavirastolla, maakunnalla, kasvupalveluvirastolla, kunnan viranomaisella, Kansaneläkelaitoksella sekä Väestörekisterikeskuksella olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä tämän lain mukaisten tehtävien suorittamiseksi välttämättömät tiedot toisiltaan, Maahanmuuttovirastolta, vastaanotto- ja järjestelykeskukselta, palvelun tuottajalta sekä ilman huoltajaa olevalle lapselle määrätyltä edustajalta. Lisäksi palveluntuottajalla olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä maakunnalta ja kunnan viranomaiselta sekä toiselta palveluntuottajalta 2 luvussa tarkoitettujen palveluiden järjestämiseksi välttämättömät tiedot. Ilman huoltajaa olevalle lapselle määrätyllä edustajalla olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 55 §:ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot maakunnalta, kunnan viranomaiselta, Kansaneläkelaitokselta, Maahanmuuttovirastolta sekä vastaanotto- ja järjestelykeskukselta. Tietojen saaminen olisi kaikkien tahojen osalta rajattu välttämättömiin tietoihin. Tällaisia tietoja olisivat esimerkiksi alkukartoitukseen ja kotoutumissuunnitelmaan laatimiseen liittyvät henkilöä koskevat tiedot ja kustannusten korvaamiseen liittyvien tietojen vaihtaminen henkilön maksatuspiiriin kuulumisen varmistamiseksi. Esitys vastaisi pääasiallisesti voimassaolevaa lainsäädäntöä ja muutokset koskisivat ainoastaan uusien viranomaistahojen nimeämistä laissa. Ehdotetun sääntelyn arvioidaan siten edelleen olevan perustuslain mukainen sekä aikaisempi että tuore perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö huomioon ottaen. 

Perustuslain 16 §:n 2 momentissa säädetään erityisesti yhtäläisistä mahdollisuuksista saada muuta kuin perusopetusta kykyjensä ja erityisten tarpeittensa mukaisesti. Varattomuus ei saa olla tällaisen opetuksen saamisen esteenä. Yhtäläinen mahdollisuus sisältää mahdollisuuksien tasa-arvon, mutta säännöksessä on erityisesti mainittu kyvyt ja erityiset tarpeet. Näin ollen opetusjärjestelyissä voidaan ottaa ja käytännössä otetaan huomioon sellaisia seikkoja, jotka edellyttävät erityistä tukea tai muuten asetettavia perusteita muun kuin perusopetuksen poikkeukselliselle järjestämiselle. Erityisesti huomiota on tässä yhteydessä kiinnitettävä ammatilliseen koulutukseen, joka antaa edellytykset toimeentulon hankkimiselle. Ihmisoikeussopimuksissa on myös perusopetuksen jälkeistä opetusta koskevia säännöksiä. 

Sosiaaliturvaa koskevan perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Säännös ei periaatteessa aseta maahanmuuttajia erityisasemaan muuhun väestön nähden. Käytännössä maahanmuuttajat saattavat keskimääräistä useammin olla tilanteessa, jossa kyseinen säännös tulee sovellettavaksi. Perustuslain 19 §:n 1 momentti koskee niin sanottua viimesijaista toimeentuloa; kun toimeentuloa ei saa mistään muusta lähteestä, astuu voimaan tämän pykälän mukainen velvoite, joka toimeentulon osalta hoidetaan käytännössä toimeentulotuella. Perustuslain 7 §:n 1 momentissa jokaiselle turvattu oikeus elämään kytkeytyy läheisesti 19 §:n 1 momenttiin. 

Kun huomioon otetaan esimerkiksi omaisuus, sukulaisilta kuten vanhemmilta saatava tuki ja muut vastaavat seikat, on maahanmuuttajilla useimmissa tapauksissa vähemmän sellaista verkostoitumiseen perustuvaa tukea, joka tulisi otetuksi huomioon ennen toimeentulotukea. Lisäksi työllistymisen esteet muodostuvat useammin maahanmuuttajilla sellaisiksi, että toimeentulotuki muodostuu toimeentulon lähteeksi. Välttämätön huolenpito koskenee myös keskimääräistä useammin maahanmuuttajia kuin kantaväestöä. Välttämätön huolenpito sisältää muun muassa kiireellisen laitoshoidon, lastensuojelun, vammaisuuteen tai vanhuuteen liittyvän välttämättömän huolenpidon sekä esimerkiksi asunnottomuuden. Maahanmuuttajia, varsinkin kansainvälistä suojelua saavien ja ihmiskaupan uhrien asema, on ainakin heidän oleskelunsa alkuvaiheessa sellainen, että perustuslain 19 §:n 1 momentin mukainen välttämätön huolenpito tulee sovellettavaksi. Lailla taataan 19 §:n 2 momentin mukaan oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. 

Jokaisella on perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Kyseiset perustuslain säännökset ovat keskeisiä hallintopäätöksen tarpeellisuuden ja muutoksenhakukelpoisuuden näkökulmasta. Esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen 56 §:ssä on säännös muutoksenhausta ja 57 §:ssä valituskiellosta. Perustuslakivaliokunta on arvioinut kotoutumissuunnitelmaa koskevaa valituskieltoa aiemmin kolmeen otteeseen. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 42/2010 vp se totesi, että esimerkiksi säännökset ns. subjektiivista oikeutta harkinnanvaraisempienkin oikeuksien ja etuuksien myöntämisedellytyksistä voivat sinänsä muodostaa riittävän täsmällisen perustan perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitettuna oikeutena pidettävän suhteen syntymiselle yksilön ja julkisen vallan välille. Kotouttamissuunnitelma voi valiokunnan mielestä esimerkiksi silloisen lakiehdotuksen 11, 12, 14 ja 17 §:n perusteella sisältää tämänkaltaisia elementtejä. Näiden seikkojen vuoksi perustuslakivaliokunta katsoi, että hallintovaliokunnan oli syytä harkita 83 §:n 1 momentin muutoksenhakukiellon poistamista. Vähintäänkin oli sen mielestä tarvetta varmistaa, että kotoutumissuunnitelman laatimisen epäämisestä on mahdollisuus hakea muutosta valittamalla. 

Hallintovaliokunta totesi lausunnossaan HaVM 26/2010 vp, että kuten valituskieltoa koskevan säännöksen perusteluissa tuodaan esiin, kotoutumissuunnitelma ei anna maahanmuuttajalle välitöntä subjektiivista oikeutta toimenpiteisiin tai palveluihin eikä taloudellisiin tukiin tai avustuksiin. Toimenpiteiden ja palvelujen järjestäminen jää viime kädessä viranomaisten käytettävissä olevien voimavarojen ja muiden mahdollisuuksien varaan. Kyseessä on nimensä mukaisesti suunnitelma, jonka kunta ja TE-toimisto laativat yhdessä maahanmuuttajan kanssa. 

Kotoutumissuunnitelmaa koskevassa ehdotuksessa on muutettu viranomaisvastuut vastaamaan maakunta-, sosiaali- ja terveydenhuolto- ja kasvupalvelu-uudistuksia, mutta kotoutumissuunnitelmaa koskevia perusteluja ei ole perustuslain kannalta merkittävällä tavalla muutettu. Kyse on edelleen suunnitelmasta, joka laaditaan yhdessä maahanmuuttajan kanssa. Ehdotetun 12 § 4 momentin mukaan maahanmuuttajalle tarjotaan kotoutumissuunnitelmaan sisältyviä toimenpiteitä ja palveluja käytettäviksi osoitettujen määrärahojen rajoissa. Näin ollen kotoutumissuunnitelma ei edelleenkään anna maahanmuuttajalle välitöntä subjektiivista oikeutta siinä yhdessä sovittuihin palveluihin, kuten kotoutumiskoulutukseen. Maahanmuuttajalle maksettavat etuudet eivät ole jatkossa myöskään sidottu kotoutumissuunnitelman laatimisajankohtaan. 

Perustuslain 121 §:ssä säädetään kunnallisesta itsehallinnosta. Pykälän 2 momentin mukaan kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla. Perustuslakivaliokunta on käytännössään korostanut, että kunnille annettavista tehtävistä säädettäessä on huolehdittava kuntien tosiasiallisista edellytyksistä suoriutua velvoitteistaan (PeVL 41/2002 vp, s. 3/II, PeVL 50/2005 vp, s. 2/I). Voimassa olevaan kotoutumislakiin sisältyy jo nykyisellään kunnalle säädettyjä velvoitteita järjestää palveluja maahanmuuttajille. 

Perustuslain 121 §:n 4 kohdassa itsehallinnolle kuntaa suuremmalla alueella ei ole säädetty itsehallinnon keskeisistä elementeistä samalla tavoin kuin kunnallisen itsehallinnon osalta. Perustuslain mukaan itsehallinnon keskeisistä elementeistä edellytetään säädettäväksi lailla. Maakuntien itsehallinnon elementtejä voidaan tarkastella kunnallisen itsehallinnon avulla. 

Maakunnan uudet tehtävät kotoutumisen edistämisestä perustuvat hallituksen sosiaali- ja terveydenhuolto- ja maakuntauudistusta koskevaan esitykseen sekä alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annettuun esitykseen. Maakunnan tehtävistä ja järjestämisvastuista kotoutumisen edistämisessä säädetään kaikissa näissä kolmessa esityksessä. Lakiehdotuksen 24 §:n mukaan maakunnan olisi huolehdittava siitä, että kotoutumista tukevia palveluita järjestetään ja tuotetaan osana maakunnan järjestämisvastuulla olevia kasvupalveluita ja sosiaali- ja terveyspalveluita sekä tarvittaessa muina kotoutumista edistävinä palveluina käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin maakunnassa esiintyvä maahanmuuttajien palvelutarve edellyttää. Lakiehdotuksen 38 §:n mukaan työ- ja elinkeinoministeriö seuraisi maakunnan järjestämisvastuulla olevien kotoutumista edistävien palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden ja rahoituksen tason riittävyyden toteutumista valtakunnallisesti ja maakunnittain. Ministeriö voisi tarvittaessa pyytää yhdeltä tai useammalta maakunnalta selvityksen, jossa tarkastellaan kotoutumista edistävien palveluiden tarvetta, saatavuuden ja laadun toteutunutta sekä arvioitua tulevaa kehitystä maakunnassa ja sen alueella sijaitsevissa kunnissa. Lisäksi selvityksessä voitaisiin pyytää arvioimaan maakunnassa toteutettavia kustannusten hallinnan kannalta välttämättömiä toimenpiteitä ja mahdollisia muita toimenpiteitä, joilla palveluiden yhdenvertainen saatavuus ja laatu voidaan valtionrahoituksella ja muulla tulorahoituksella turvata. 

Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Edelleen perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. 

Perustuslain 124 §:ssä asetettuun lailla säätämisen vaatimukseen sisältyy, että tehtävien siirtoa koskevan sääntelyn on oltava riittävän täsmällistä. Perustuslain 124 §:n esitöiden mukaan lähtökohtana tulee olla, että julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle säädetään lailla. Koska etenkin julkisten palvelutehtävien hoitaminen on kuitenkin voitava järjestää joustavasti eikä tällaisten tehtävien antamisesta ole sääntelyn tavoitteiden kannalta tarpeen edellyttää säädettäväksi yksityiskohtaisesti lailla, voitaisiin hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle säätää tai päättää myös lain nojalla. Tehtävän antamiseen oikeuttavan toimivallan olisi tällöinkin perustuttava lakiin (HE 1/1998 vp, s. 179/I). Perustuslakivaliokunta on todennut, että julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle myös lain nojalla tehtävällä sopimuksella (PeVL 11/2004 vp, s. 2/I, PeVL 11/2002 vp, s. 5/I ja PeVL 26/2017 vp, s. 48). 

Perustuslain 124 §:n esitöiden mukaan julkisen hallintotehtävän antamisesta viranomaiskoneiston ulkopuolelle voitaisiin säätää tai päättää vain ehdotetussa säännöksessä tarkoitettujen edellytysten vallitessa. Tehtävän antamisen olisi ensinnäkin oltava tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Tarkoituksenmukaisuusarvioinnissa tulisi hallinnon tehokkuuden ja muiden hallinnon sisäisiksi luonnehdittavien tarpeiden lisäksi kiinnittää erityistä huomiota yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen tarpeisiin. Myös hallintotehtävän luonne olisi otettava huomioon. Siten tarkoituksenmukaisuusvaatimus voi palveluiden tuottamiseen liittyvien tehtävien kohdalla täyttyä helpommin kuin esimerkiksi yksilön tai yhteisön keskeisiä oikeuksia koskevan päätöksenteon kohdalla. Tarkoituksenmukaisuusvaatimus on oikeudellinen edellytys, jonka täyttyminen jäisi tapauskohtaisesti arvioitavaksi. (HE 1/1998 vp, s. 179/II) 

Perustuslakivaliokunta on painottanut vakiintuneessa lausuntokäytännössä, että tarkoituksenmukaisuusvaatimus on oikeudellinen edellytys, jonka täyttyminen jää tapauskohtaisesti arvioitavaksi (PeVL 44/2016 vp, s. 5, PeVL 16/2016 vp, s. 3, PeVL 12/2014 vp, s. 2/II, PeVL 8/2014 vp, s. 3/II, PeVL 5/2014 vp, s. 3/I, PeVL 23/2013 vp, s. 3/I, PeVL 65/2010 vp, s. 2/II, PeVL 57/2010 vp, s. 5/I, PeVL 48/2010 vp, s. 4/I ja niissä viitatut lausunnot. Ks. myös HE 1/1998 vp, s. 179/II). Perustuslakivaliokunta on arvioidessaan tarkoituksenmukaisuuskriteerin täyttymistä kiinnittänyt huomiota muun muassa tehtävissä tarvittavaan erityisosaamiseen tai resursseihin (PeVL 29/2013 vp, s. 2, PeVL 37/2010 vp, s. 5/I), palvelutarpeen lisääntymiseen (PeVL 6/2013 vp, s. 2/II, PeVL 16/2016 vp, s. 3), palveluiden alueelliseen saatavuuteen (PeVL 11/2004 vp, s. 2/I) ja joustavuuteen (PeVL 6/2013 vp, s. 2/II) sekä toiminnan tehokkuuteen (PeVL 3/2009 vp, s. 4/II). Tarkoituksenmukaisuusvaatimuksessa ei valiokunnan mukaan ole kysymys vain taloudellisesta tarkoituksenmukaisuudesta, vaikka järjestelyn taloudellisiin vaikutuksiin onkin asianmukaisesti kiinnitettävä riittävästi huomiota (PeVL 11/2006 vp, s. 2—3). Merkitystä on myös viranomaisen henkilöstöresurssien riittävyydellä (PeVL 23/2013 vp, s. 3/II, PeVL 6/2013 vp, s. 2/II). (PeVL 26/2017 vp, s. 49) 

Lakiehdotuksen 8 §:n mukaan kotoutumista edistäviä palveluja järjestettäisiin osana maakunnan järjestämisvastuulla olevia kasvupalveluita ja sosiaali- ja terveyspalveluita, kunnallisia peruspalveluita ja kansallista koulutusjärjestelmää sekä muina kotoutumista edistävinä palveluina. Maahanmuuttajaväestön tarpeet ja kotoutumisen edistäminen olisi otettava huomioon maakunnan, kunnan ja muiden viranomaisten palveluiden suunnittelussa, järjestämissä ja tuottamisessa sekä seurannassa. Ehdotuksen 8 §:n 2 momentin mukaan tämän lain 2 luvussa tarkoitettuja palveluita tai palveluprosessiin liittyviä tehtäviä voisi hoitaa myös palveluntuottaja. Kotoutumista edistävien palveluiden ja palveluprosessin tuottamiseen kasvupalveluissa sovellettaisiin, mitä alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lain ( / ) 4 luvussa kasvupalveluiden tuottamisesta ja kasvupalveluntuottajan velvollisuuksista säädetään sekä mitä julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lain ( / ) 3 § ja 15 §:ssä tehtävien antamisesta palvelutuottajalle ja palveluntuottajan velvollisuuksista säädetään. Kotoutumista edistävien palveluiden tuottamiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa sovelletaan, mitä niistä erikseen säädetään. 

Esityksellä laajennettaisiin mahdollisuutta tuottaa kotouttamisen palveluprosessiin liittyviä tehtäviä markkinoilla, sillä maakunta voisi antaa palveluntuottajan hoidettavaksi myös maahanmuuttajan palveluprosessiin liittyviä toimia, mikäli katsoisi sen tarkoituksenmukaiseksi. Palveluntuottaja voisi hoitaa asiakkaan alkukartoituksen laatimisen ja ohjaamisen palveluihin. Maakunta voisi antaa palveluntuottajan hoidettavaksi myös maahanmuuttajatyönhakijan palveluprosessiin liittyvän kotoutumissuunnitelman laatimisen ja tarkistamisen sekä suunnitelman toteutumisen seurannan. Palveluntuottaja huolehtisi tällöin niistä laissa ja sen nojalla säädetyistä tehtävistä, jotka määräytyisivät maakunnan kanssa tehdyn sopimuksen taikka maakunnan palveluntuottajan hyväksymistä koskevan päätöksen ja palvelun tuottamista koskevien ehtojen perusteella. 

Perustuslain edellyttämä tarkoituksenmukaisuusharkinta huomioiden maakunta laatisi alkukartoituksen ja kotoutumissuunnitelman kuitenkin omana tuotantona etenkin tilanteissa, joissa se arvioisi omatuotannon olevan maahanmuuttajan, tietyn maahanmuuttajaryhmän tai maakunnan edun mukaista. Omana tuotantona laatiminen voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, jos maahanmuuttaja tarvitsee työllistymisensä ja kotoutumisensa tueksi monialaista palvelutarpeen arviointia ja kasvu- ja sotepalveluiden ja muiden palveluiden yhteensovittamista ja maakunta katsoisi, että omatuotantona laatiminen on tarkoituksenmukaista kokonaisvaltaisen ja tarvittaessa monialaisen palvelutarpeen ja -ohjauksen arvioimiseksi tai palvelukokokonaisuuden tuottamiseksi. Kasvupalveluiden maahanmuuttaja-asiakkaiden kohdalla tulee varmistaa maahanmuuttajien tasavertainen asema sekä palvelutarpeen kannalta tarkoituksenmukaisin palveluihin pääsy ja ohjautuminen. Tarvittaessa tulisi tehdä yhteistyötä oppilaitosten kanssa koulutuspolulle ohjaamiseksi. Silloinkin, kun palvelun tai palveluprosessiin liittyviä tehtäviä hoitaisi yksityinen palveluntuottaja, maakunnan järjestämisvastuuseen kuuluisi vastuu siitä, että palveluntuottaja noudattaa, mitä alueiden kehittämisestä ja kasvupalvelussa annetussa lakiehdotuksessa ja julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista annetun lain 3 § ja 15 §:ssä tehtävien antamisesta palvelutuottajalle ja palveluntuottajan velvollisuuksista säädetään ja tämän lain 2 luvun säännöksiä kotoutumissuunnitelman ja palveluiden tarjoamisen osalta. 

Tehtävien, joita palveluntuottaja voisi hoitaa, ei siten katsota sisältävän sellaista merkittävän julkisen vallan käyttämistä, jota ei voitaisi siirtää yksityisen hoidettavaksi. Asiakkaan palveluprosessiin liittyvien tehtävien siirtäminen palveluntuottajalle voisi olla tarkoituksenmukaista tilanteessa, jossa palveluntuottajalla on erityisosaamista esimerkiksi jonkin maahanmuuttajaryhmän kotoutumisen ja työllistymisen edistämisestä. Palveluntuottajalla voi tällöin olla maakuntaa paremmat edellytykset arvioida, mitä yksittäisiä palveluja ja millaista tukea maahanmuuttaja tarvitsee kotoutuakseen. Palveluntuottajalla voi olla myös maakunta paremmat resurssit tarjota maahanmuuttajalle henkilökohtaista, yksilöllistä ohjausta ja tukea. 

Maakunnan toimivalta antaa tehtäviä palveluntuottajan hoidettaviksi perustuisi lakiin. Tehtävien antaminen palveluntuottajalle tapahtuisi alueiden kehittämistä ja kasvupalveluja koskevan lakiehdotuksen mukaisesti. Maakunta voisi antaa tehtävät palveluntuottajan hoidettavaksi joko hankintasopimuksella kilpailutettuaan ensin palveluntuottajia tai käyttämällä mainitussa lakiehdotuksessa tarkoitettua hyväksymismenettelyä. 

Oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten täyttämiseksi maakuntalaissa säädettäisiin palvelujen tuottamista koskevasta maakunnan vastuun toteuttamisesta ja sen valvonnasta. Maakuntalain 9 §:n mukaan maakunnan tulee varmistaa, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavilla liikelaitoksilla sekä palveluja tuottavilla yrityksillä, yhteisöillä ja säätiöillä on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palveluiden tuottamisesta. Maakunnan tulee ottaa hallintosääntöönsä ja palveluntuottajien kanssa tekemiinsä sopimuksiin maakunnan järjestämisvastuun toteuttamiseksi tarvittavat määräykset. Viime kädessä markkinoilla tuotetuissa palveluista vastaa maakunta. Vastuuta maakunnan lakisääteisistä tehtävistä ja niiden hoitamisten laadusta ei voi ulkoistaa. 

Maakuntalain 9 §:n 2 momentin mukaan maakunnan tulee ohjata ja valvoa sen järjestämisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa. Maakunnalla on oikeus saada palveluntuottajalta salassapitosäännösten estämättä palveluiden asianmukaisen tuotannon edellytysten varmistamista ja valvonnan toteuttamista varten välttämättömät tiedot. Maakuntalain 10 §:n 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi kantelun johdosta tutkia, onko maakunta toiminut voimassa olevien lakin mukaan. Lakiehdotuksen 27 §:ssä säädetään maakunnan kotoutumista edistävien palvelujen valvonnasta (omavalvonta). 

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että ehdotettu laki on sopusoinnussa perustuslain kanssa ja voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.