Suomella on Iso-Britannian liitännäisalueiden kanssa voimassa kahdeksan säästötulojen verotusta koskevaa sopimusta: 1) Suomen tasavallan hallituksen ja Anguillan hallituksen välillä Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2004 ja Anguillassa 31 päivänä joulukuuta 2004 tehty sopimus automaattisesta tietojenvaihdosta säästöjen tuottamista korkotuloista (SopS 57/2005), 2) Suomen tasavallan hallituksen ja Brittiläisten Neitsytsaarten hallituksen välillä Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2004 ja Tortolassa 11 päivänä huhtikuuta 2005 tehty sopimus säästötulojen verotuksesta (SopS 59/2005), 3) Suomen tasavallan ja Caymansaarten välillä Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2004 ja Grand Caymanilla 1 päivänä huhtikuuta 2005 tehty sopimus säästötulojen verotuksesta (SopS 61/2005), 4) Suomen tasavallan ja Guernseyn välillä Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 2004 ja St. Peter Port’ssa 19 päivänä marraskuuta 2004 tehty sopimus säästötulojen verotuksesta (SopS 49/2005), 5) Suomen tasavallan ja Jerseyn välillä Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 2004 ja St. Helierissä 19 päivänä marraskuuta 2004 tehty sopimus säästötulojen verotuksesta (SopS 47/2005), 6) Suomen tasavallan ja Mansaaren välillä Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 2004 ja Douglasissa 19 päivänä marraskuuta 2004 tehty sopimus säästötulojen verotuksesta (SopS 51/2005), 7) Suomen tasavallan ja Montserratin välillä Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2004 ja Montserratissa 24 päivänä tammikuuta 2005 tehty sopimus säästötulojen verotuksesta (SopS 63/2005) ja 8) Suomen tasavallan ja Turks- ja Caicossaarten välillä Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2004 ja Grand Turk’ssa 16 päivänä joulukuuta 2004 tehty sopimus säästötulojen verotuksesta (SopS 65/2005).
Sopimukset liittyvät neuvoston direktiiviin säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 2003/48/EY (säästödirektiivi), jonka sovellettavaksi tuleminen edellytti näiden sopimusten tekemistä. Sopimusten perusteella Suomen sopimuspuolten oli joko vaihdettava automaattisesti tietoja Suomessa asuvalle luonnolliselle henkilölle (tosiasialliselle edunsaajalle) maksetusta korosta (Anguilla, Caymansaaret, Montserrat) tai pidätettävä tällaisesta korosta siirtymäkaudella (Brittiläiset Neitsytsaaret 31.12.2011 asti, Guernsey ja Mansaari 30.6.2011 asti, Jersey 31.12.2014 asti ja Turks- ja Caicossaaret 30.6.2012 asti) 15, 20 tai 35 prosentin suuruisen lähdevero, tilitettävä osa tuotosta Suomeen ja aloitettava siirtymäkauden jälkeen tiedonvaihto sekä mahdollistettava se, että edunsaaja voi tiedot vapaaehtoisesti antamalla välttää lähdeveron. Suomen oli annettava sopimuspuolelle (Anguillaa, Caymansaaria ja Turks- ja Caicossaaria lukuun ottamatta) tietoja tässä sopimuspuolessa asuvasta edunsaajasta, jos tälle maksettiin sinne korkoa Suomesta, ja poistettava kaksinkertainen verotus. Lähdevero tilitettiin Suomeen erittelemättömänä eli ilman tietoa henkilöistä, joille korko oli maksettu, koska velvollisuutta antaa tietoja ei ollut (edunsaaja saattoi välttää lähdeveron antamalla tiedot vapaaehtoisesti). Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen ei silloin ole ollut mahdollista.
Sen varmistamiseksi, että säästödirektiivin perustuva vero voitaisiin hyvittää Suomessa täysmääräisesti, kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain (1552/1995) 4 §:ään lisättiin (laki 1283/2003, 30.12.2003) uusi 4 momentti, jonka mukaan säästödirektiivin soveltamisalaan kuuluvien korkojen osalta annettava hyvitys voi, 4 §:n 1 momentista poiketen, olla suurempi kuin Suomessa suoritettavien verojen määrä, ja 5 §:ään uusi 2 momentti, jonka mukaan hyvityksen se osuus, joka ylittää tällaisten korkojen osalta Suomessa samasta tulosta suoritettavat verot, voidaan vähentää samana verovuonna muusta tulosta määrättävästä valtion verosta. Määrä, jota ei voida vähentää, voidaan palauttaa verovelvolliselle.
Säästödirektiivi on kumottu neuvoston direktiivillä 2015/2060/EU vuodesta 2016 alkaen.
Sopimusten 11 (Montserrat), 12 (Caymansaaret), 17 (Guernsey, Jersey, Mansaari ja Turks- ja Caicossaaret) tai 18 artiklan (Brittiläiset Neitsytsaaret) 2 tai 3 kohdan mukaan sopimuspuoli voi keskeyttää sopimuksen soveltamisen välittömästi ilmoittamalla siitä, jos säästödirektiivin tai sen osien soveltaminen keskeytetään EU:ssa tilapäisesti tai pysyvästi EU:n lainsäädännön mukaisesti. Tähän määräykseen ja direktiiviin 2015/2060/EU viitaten Brittiläiset Neitsytsaaret, Caymansaaret, Guernsey, Jersey, Mansaari, Montserrat ja Turks- ja Caicossaaret ovat vuoden 2015 marraskuun 18, 24, 12, 13 ja 15 päivänä ja vuoden 2016 toukokuun 9 päivänä ja huhtikuun 4 päivänä päivätyillä kirjeillään ilmoittaneet, että ne keskeyttävät sopimustensa soveltamisen säästödirektiivin kumoamisen vuoksi. Ne ovat samalla ilmoittaneet alkavansa käyttää tietojenvaihdossa Suomen kanssa OECD:n julkaisemaa kansainvälistä automaattista finanssitilitietojen vaihtamista koskevan standardin (Common Reporting Standard, CRS) mukaista automaattista tietojenvaihtoa. Suomi on 8 päivänä heinäkuuta 2016 päivätyillä kirjeillään ilmoittanut niille keskeyttävänsä sopimusten soveltamisen samasta syystä vuoden 2016 alusta lukien ja alkavansa myös käyttää CRS-standardia tiedonvaihdossa niiden kanssa.
Suomen ja Anguillan välisestä sopimuksesta puuttuu määräys mahdollisuudesta keskeyttää sopimuksen soveltaminen. Anguilla soveltaa nykyisin CRS-standardia.
Suomella on näiden lainkäyttöalueiden kanssa voimassa myös sopimukset verotietojen vaihtamisesta (SopS 42/2011, 59/2011, 34/2010, 84/2009, 78/2009, 74/2008, 117/2011 ja 44/2011), jotka koskevat pyynnöstä tapahtuvaa tietojenvaihtoa ja verotarkastuksia ulkomailla. Anguillaa, Montserratia ja Turks- ja Caicossaaria lukuun ottamatta Suomella on niiden kanssa voimassa myös sopimukset (SopS 59/2011, 34/2010, 84/2009, 78/2009 ja 74/2008), jotka koskevat keskinäistä sopimusmenettelyä etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tuloa oikaistaessa, laivoja tai ilma-aluksia kansainvälisessä liikenteessä käyttävien yritysten kaksinkertaisen verotuksen välttämistä ja luonnollisten henkilöiden kaksinkertaisen verotuksen välttämistä.
Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 59 §:n mukaan, jos valtiosopimus tai muu kansainvälinen velvoite, johon Suomi sitoutuu, sisältää määräyksen itsehallintolain mukaan maakunnan toimivaltaan kuuluvassa asiassa, maakuntapäivien on, jotta määräys tulisi siellä voimaan, hyväksyttävä säädös, jolla määräys saatetaan voimaan. Itsehallintolain 18 §:n 5 kohdan mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat maakunnalle tulosta perittävää lisäveroa, tilapäistä ylimääräistä tuloveroa, elinkeino- ja huviveroja ja maakunnalle perittävien maksujen perusteita ja kunnalle tulevaa veroa. Lakiehdotus ei koske näitä veroja tai maksujen perusteita, vaan verotietojen vaihtamista ja korkotulosta ulkomailla kannetun lähdeveron tilittämistä erittelemättöminä määrinä Suomelle, joten lakiehdotukselle ei ole tarpeen saada Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntää. Itsehallintolain perusteella maakuntapäivien hyväksyminen ei myöskään yleisesti ottaen ole tarpeen näiden sopimusten irtisanomiselle tai kumoamislaille.
