3.1
Konsulisuojeludirektiivin ehdotettavat muutokset
Ehdotuksella muutettaisiin konsulisuojeludirektiivin 6 artiklassa säädettyä direktiivin soveltamisalaa. Parantaakseen konsuliviranomaisten ja kansalaisten oikeusvarmuutta komissio ehdottaa, että artiklassa selvennetään, milloin unionin kansalaisen on katsottava olevan ”edustusta vailla” ja siten oikeutettu saamaan konsulisuojelua muiden EU:n jäsenvaltioiden konsuliviranomaisilta. Tätä varten artiklaan lisättäisiin uusi kohta, jossa vahvistettaisiin perusteet, jotka sen suurlähetystön tai konsulaatin, jolta edustusta vailla oleva EU:n jäsenvaltion kansalainen pyytää konsuliviranomaisten antamaa suojelua, on otettava huomioon määrittäessään, onko EU:n jäsenvaltiolla suurlähetystöä tai konsulaattia, joka pystyisi tietyssä tapauksessa tosiasiassa antamaan konsuliviranomaisten suojelua. Sen suurlähetystön tai konsulaatin, josta edustusta vailla oleva EU:n jäsenvaltion kansalainen hakee konsulisuojelua, olisi paikallisten olosuhteiden mukaisesti otettava huomioon seuraavat perusteet:
a) asianomaisen kansalaisen vaikeudet päästä turvallisesti kansalaisuusjäsenvaltionsa suurlähetystöön tai konsulaattiin tai saada yhteydenottoja niiltä kohtuullisessa ajassa, ottaen huomioon pyydetyn avun luonne ja kiireellisyys sekä kansalaisen käytettävissä olevat keinot;
b) kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion suurlähetystön tai konsulaatin mahdollinen sulkeminen, myös silloin, kun ei voida kohtuullisessa ajassa vahvistaa, onko se toiminnassa ja tavoitettavissa;
c) se, voisiko kansalaisen ohjaaminen kansalaisuusjäsenvaltionsa suurlähetystöön tai konsulaattiin todennäköisesti vaarantaa konsuliviranomaisten antaman suojelun, erityisesti jos asian kiireellisyys edellyttää pyynnön vastaanottaneen suurlähetystön tai konsulaatin välittömiä toimia.
Lisäksi artiklaan esitetään uutta kohtaa, jonka mukaan kansalaisuusjäsenvaltion kunniakonsulin läsnäolo tässä yhteydessä voidaan ottaa huomioon vain, jos edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen pyytämä apu kuuluu kunniakonsulin toimivallan piiriin. Näin vältetään se, että edustusta vailla olevalta EU:n jäsenvaltion kansalaisilta evätään apu vedoten sellaiseen kunniakonsuliin, jolla ei ole toimivaltaa avustaa heitä.
Konsulisuojeludirektiivin 7 artiklassa säädetään siitä, että edustusta vailla olevat EU:n jäsenvaltion kansalaiset ovat oikeutettuja pyytämään suojelua minkä tahansa jäsenvaltion suurlähetystöstä tai konsulaatista. Artiklassa säädetään myös siitä, että EU:n jäsenvaltiot voivat sopia vastuunjakoa koskevista käytännön järjestelyistä konsulisuojeluviranomaisen suojelun antamiseksi edustusta vailla olevalle EU:n jäsenvaltion kansalaiselle.
Konsulisuojeludirektiivin 7 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännökset, jotka koskevat jäsenvaltioiden välisistä järjestelyistä ilmoittamista, siirrettäisiin uuteen 13 b artiklaan, jossa ne ryhmiteltäisiin muihin ilmoitusvaatimuksiin. Lisäksi 7 artiklaan lisättäisiin uusi kohta, jonka mukaan asianomaisessa kolmannessa maassa edustettuina olevien EU:n jäsenvaltioiden suurlähetystöt ja konsulaatit voivat unionin edustuston tuella sopia pyyntöjen jakamisesta käytettävissä olevan kapasiteetin perusteella, jos kriisitilanne johtaa konsuliviranomaisten suojelua koskevien pyyntöjen suureen määrään, paitsi jos tämä vaarantaisi konsuliviranomaisten antaman suojelun, erityisesti jos asian kiireellisyys edellyttää pyynnön vastaanottaneen suurlähetystön tai konsulaatin välittömiä toimia. Näin varmistetaan käytettävissä olevien resurssien tehokas käyttö tällaisissa tilanteissa.
Konsulisuojeludirektiivin 9 artiklaan lisättäisiin viittaus ”evakuointiin”, jotta artikla kattaisi kaikki tilanteet, joissa EU:n jäsenvaltion kansalaisia pelastetaan ja siirretään hätätilanteen koettelemilta alueilta turvalliseen paikkaan, jonka ei välttämättä tarvitse olla EU:n jäsenvaltion alueella, sekä tilanteet, joissa EU:n jäsenvaltion kansalaisia palautetaan Euroopan unionin alueelle. Lisäksi viittaus päätökseen 96/409/YUTP25 korvataan viittauksella matkustusasiakirjadirektiiviin, koska tällä direktiivillä kumottiin kyseinen päätös.
Konsulisuojeludirektiivin 10 artiklaan lisättäisiin uusi 5 kohta sen selventämiseksi, että jäsenvaltiot voivat ottaa yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteisiinsä mukaan turvallisuus- ja sotilashenkilöstöä, kunniakonsuleita, kansainvälisiä järjestöjä tai kolmansien maiden diplomaatti- ja konsuliviranomaisia, jos se on asianmukaista ja tarpeellista konsuliviranomaisten suojelun antamiseksi. Lisäksi 4 kohtaan lisätäisiin lyhenne ”EUH” 7 artiklaan tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi.
Konsulisuojeludirektiivin 11 artiklassa säädetään unionin edustustojen roolista. Artiklan mukaan unionin edustustojen on tehtävä tiivistä yhteistyötä EU:n jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja konsulaattien kanssa ja yhteensovitettava toimensa niiden kanssa paikallisen yhteistyön ja kriisitilanteissa tehtävän yhteistyön sekä yhteensovittamisen edistämiseksi. Lisäksi artiklassa on säädetty unionin edustustojen ja Euroopan ulkosuhdehallinnon päätoimipaikan roolia tiedonvaihdossa EU:n jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja konsulaattien välillä sekä tarvittaessa paikallisviranomaisten kanssa.
Direktiiviehdotuksessa esitetään, että 11 artiklaa muutettaisiin siten, että artiklassa lueteltaisiin nimenomaisesti unionin edustustojen tärkeimmät tehtävät. Tähän artiklaan tehdyillä muutoksilla selkeytettäisiin unionin edustustojen tukiroolia. Uudessa 2 kohdassa säädetään, että unionin edustustojen on tuettava jäsenvaltioita konsuliviranomaisten antaman suojelun tarjoamisessa Euroopan ulkosuhdehallintoa koskevan päätöksen 5 artiklan 10 kohdan mukaisesti eli jäsenvaltioiden pyynnöstä ja resurssineutraalisti, muun muassa toteuttamalla erityisiä konsuliapua koskevia tehtäviä.
Konsulisuojeludirektiivin 12 artiklassa säädetään paikallisesta yhteistyöstä EU:n jäsenvaltioien ja unionin edustustojen kanssa. Direktiiviehdotuksessa paikallista konsuliyhteistyötä koskevia sääntöjä selkeytettäisiin i luettelemalla paikallisissa konsuliyhteistyökokouksissa käsiteltävät aiheet nimenomaisesti.
Konsulisuojeludirektiivin kriisivalmiutta ja -yhteistyötä käsittelevä 13 artikla esitetään jaettavaksi kahteen osaan siten, että 13 artiklassa keskitytään kriisivalmiuteen ja uudessa artiklassa 13 a kriisitoimintaan. Lisäksi esitetään kaksi uutta artiklaa 13 b, joka käsittelee ilmoitusvelvollisuuksia ja 13 c, joka keskittyy toimenpiteisiin, jotka liittyvät konsulisuojeluun liittyvän tiedon välittämiseen kansalaisille.
Ehdotuksen 13 artiklassa esitetään, että EU:n jäsenvaltiot ja unionin edustustot laativat kolmansissa maissa yhteisen konsulivalmiussuunnitelman. Yhteinen valmiussuunnitelma, jossa määritellään mahdollisen johtovaltion rooli sekä suunnitelmaan liittyvät yhteystiedot, tulee päivittää ja yhteinen valmiusharjoitus järjestää vuosittain. Aikaisemmin vuosittaista päivitystä ja harjoitusta ei ole edellytetty. Koordinaatiovastuu tulisi unionin edustustolle, jos sillä on edustusto ko. maassa.
Artiklaa esitetään lisättävän uusi kohta, jossa ehdotetaan, että EU:n jäsenvaltiot tarjoaisivat kolmansiin maihin matkustaville ja kolmansissa maissa oleskeleville kansalaisilleen mahdollisuuden kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti rekisteröityä kansallisiin matkustusilmoitusjärjestelmiin.
Lisäksi artiklaan esitetään lisättäväksi EU:n jäsenvaltioille tavoitteen pyrkiä yhdenmukaistamaan matkustustiedotteitaan sekä tiedottamaan ensi tilassa muita jäsenmaita tekemistään muutoksistaan.
Kriisitoimintaa käsittelevä uusi artikla 13 a perustuu konsulisuojeludirektiivin 13 artiklan 2–4 kohtiin, joissa säädetään yhteistyöstä kriisitilanteessa. Aiemmin 13 artiklan 2 kohtaan sisältyneitä unionin tason pelastusyksiköitä koskevia säännöksiä ehdotetaan laajennettavan siten, että tarvittaessa voitaisiin perustaa myös yhteisiä konsuliviranomaisten ryhmiä, jotka koostuvat EU:n jäsenvaltioiden asiantuntijoista, sekä EUH:n ja komission asiantuntijoista. Ryhmiä voitaisiin lähettää kriisialueille. Ryhmään osallistumisen olisi kuitenkin oltava jäsenvaltioille vapaaehtoista. Ajatuksena on, että lähetettävät ryhmät koostuisivat etupäässä niiden EU:n jäsenmaiden edustajista, jotka eivät ole osallisina kriisissä.
Uusi artikla 13 b tarkentaa ja kokoaa yhteen konsulisuojeludirektiiviin jo aiemmin sisältyvät eri ilmoitusvaatimukset. Lisäksi jäsenvaltiot velvoitettaisiin toimittamaan tietyt tilastotiedot direktiivin seurannan parantamiseksi. Tiedot olisi tarvittaessa toimitettava koneellisesti luettavassa muodossa. Artiklan 4 kohdassa esitetään säädettävän komissiolle mahdollisuus antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan edellä mainittu koneellisesti luettava muoto, jolla tiedot koimissiolle toimitettaisiin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksyttäisiin asetuksessa (EU) N:o 182/2011 säädettyä tarkastelumenettelyä noudattaen.
Uusi artikla 13 c säätää, että jäsenvaltioiden olisi yhdenmukaistettava ja toteutettava toimenpiteitä, joilla kansalaisia tiedotetaan heidän oikeudestaan saada konsuliviranomaisten suojelua SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti. Tätä varten artiklassa luetellaan esimerkkejä mahdollisista toimenpiteistä, joita voitaisiin toteuttaa tässä yhteydessä, kuten SEUT-sopimuksen 23 artiklan ensimmäisen virkkeen liittäminen kansallisiin passeihin, kuten jo 5.12.2007 annetussa
komission suosituksessa K(2007) 584126
suositeltiin. Komission yksiköiden ja EUH:n olisi osallistuttava näihin tiedotustoimiin.
Konsulisuojeludirektiivin 14 ja 15 artikloihin tehtävillä muutoksilla komissio ehdottaa, että konsuliviranomaisten antamasta suojelusta aiheutuneiden kustannusten korvaamista koskevia säännöksiä yksinkertaistettaisiin. Komissio ehdottaa, että kustannusten korvaamista koskevaa menettelyä muutettaisiin siten, että EU:n jäsenvaltion tulisi ensin vaatia korvausta kustannuksista suoraan avustettavalta EU:n jäsenvaltion kansalaiselta. Vasta sen jälkeen, jos avustettava edustusta vailla oleva EU:n jäsenvaltion kansalainen ei ole maksanut vaadittua korvausta, EU:n jäsenvaltio voisi kohdistaa korvausvaatimuksen avustettavan edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusvaltiolle. Lisäksi unionin edustustoilla olisi oltava oikeus saada taloudellista korvausta, jos ne tukevat konsuliviranomaisten suojelun antamista edustusta vailla oleville EU:n jäsenvaltioiden kansalaisille. Ehdotettua uutta korvausmenettelyä olisi sovellettava myös matkustusasiakirjadirektiivin yhteydessä.
Lisäksi komissio ehdottaa konsulisuojeludirektiivin mukaiseen yksinkertaistettuun korvausmenettelyyn kriisitilanteissa muutosta siten, että yksinkertaistettua korvausmenettelyä sovellettaisiin myös silloin, jos kriisitilanteessa ei ole mahdollista tai käytännössä toteutettavissa tehdä eroa edustusta vailla olevien EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten ja edustettuina olevien EU:n jäsenvaltioin kansalaisten välille, ja jos mahdollisuus antaa apua edustusta vailla oleville EU:n jäsenvaltioiden kansalaisille voi edellyttää tai merkitä avun antamista myös edustettuina oleville EU:n jäsenvaltion kansalaisille.
Komissio ehdottaa, että konsulisuojeludirektiivin lisättäisiin uusi 16 a artikla, joka sisältäisi säännöt, joita sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn konsuliviranomaisten suojelun antamiseksi, mukaan lukien, jos konsuliasian luonteen vuoksi on tarpeen, erityiset henkilötietoryhmät sekä henkilötietojen siirtäminen kolmansiin maihin ja kansainvälisille järjestöille. Henkilötietoja voi olla tarpeen siirtää esimerkiksi evakuointilentojen järjestämisen yhteydessä. Direktiiviehdotuksen mukaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27 päivänä huhtikuuta 2016 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus).
Konsuliviranomaisten konsulipalvelun antaminen edustusta vailla oleville kansalaisille edellyttää henkilötietojen käsittelyä muun muassa konsulipalvelun saajan henkilöllisyyden todentamiseksi, avustavan jäsenvaltion ja kansalaisuusjäsenvaltion viranomaisten välistä yhteistyötä ja koordinointia varten, pyydetyn konsulipalvelun antamiseksi sekä korvauspyyntöjen käsittelyä ja asiaankuuluvien yhteystietojen vaihtoa varten.
Henkilötietojen käsittelytarkoitukset on yksityiskohtaisesti täsmennetty direktiiviehdotuksen 16 a artiklan 1 kohdan a) -f) kohdissa. Henkilötietoja voitaisiin käsitellä ainoastaan silloin, kun avustava jäsenvaltio siirtää konsulipalvelun antamisen konsulipalvelun saajan kansalaisuusjäsenvaltiolle sen hoidettavaksi konsulisuojeludirektiivin 3 artiklan mukaisesti kansalaisuusjäsenvaltion pyynnöstä, konsulipalvelun saajan tunnistamiseksi konsulisuojeludirektiivin 8 artiklan mukaisesti, konsulipalvelun antamisessa konsulisuojeludirektiivin 9 artiklassa tarkoittamissa tilanteissa, yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteissä direktiiviehdotuksen 10 ja 11 artiklan, 13 artiklan 1 kohdan ja 13 a artiklan mukaisesti, 10 artiklan 4 kohdassa ja 13 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yhteystietojen antamisessa sekä korvauspyyntöjen käsittelyssä 14 ja 15 artiklan mukaisesti.
Direktiiviehdotuksen mukaan EU:n jäsenvaltion viranomaiset sekä unionin toimielimet voivat käsitellä myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja kuten konsulipalvelun saajan terveystietoja, tai rikostuomioihin ja rikoksiin liittyviä tietoja, jos se on välttämätöntä edellä mainituissa artikloissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.
Direktiiviehdotuksessa säädetään tietojen antamisvelvollisuudesta toiselle Euroopan unionin jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.
Lisäksi komissio ehdottaa säädettäväksi myös tietojen siirtämisestä kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle silloin, kun sen on tarpeen direktiivin 9 artiklassa mainittujen avustustapausten hoitamiseksi tai 10 artiklan mukaisissa yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteissä tai 13 a artiklan mukaisissa kriisivalmiuteen liittyvien tehtävien suorittamisessa. Tietojen siirtämisessä olisi tällöin direktiiviehdotuksen mukaan noudatettava yleisen tietosuoja-asetuksen V luvun sääntelyä.
Direktiiviehdotuksessa on säännökset myös henkilötietojen säilytysajoista. Direktiivin perustelujen kohdassa 43 todetaan, että on tarpeellista täsmentää käsiteltyihin henkilötietoihin sovellettavia suojatoimia, kuten kerättyjen henkilötietojen enimmäissäilytysaika. Mahdollisten kustannusten perimisen varmistamiseksi on tarpeen, että avustavan jäsenvaltion tai unionin toimielinten ja elinten osalta enimmäissäilytysaika on 12 kuukautta ja kansalaisuusjäsenvaltioiden osalta 24 kuukautta. Direktiiviehdotuksen mukaan kansalaisuusjäsenvaltioon sovellettava pidempi säilytysaika on tarpeen myös mahdollisten väärinkäytösten ja muun vilpillisen toiminnan estämiseksi, myös sellaisten henkilöiden osalta, jotka hakevat toistuvasti konsuliviranomaisten suojelua ja yrittävät salata toimintansa kääntymällä useiden eri jäsenvaltioiden konsuliviranomaisten puoleen. Jos henkilötiedot koskevat virkamiesten, kuten kunniakonsulien, yhteystietoja, tietoja olisi säilytettävä niin kauan kuin kyseinen henkilö toimii kyseisenä yhteyshenkilönä.
Konsulisuojeludirektiiviin lisättäisiin uusi 16 b artikla, jolla pannaan täytäntöön perusoikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin konsuliviranomaisten antaman suojelun yhteydessä.
Konsulisuojeludirektiivin 19 artiklaan lisättäisiin uusi kohta, jossa säädettäisiin konsulisuojeludirektiivin arvioinnista kahdeksan vuoden kuluttua siitä, kun muutokset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.