5.1
Komission ehdotus asetukseksi ympäristöarviointien nopeuttamisesta
Komissio ei ole tehnyt ehdotuksista vaikutusten arviointia. Komissio on kuitenkin arvioinut vaikutuksia karkealla tasolla Omnibus VIII -ehdotukseen sisältyvässä suppeassa taustaselvityksessään (Staff Working Document). Seuraavassa on esitetty alustavia arviointeja ehdotuksen vaikutuksista Suomessa siltä osin kuin vaikutuksia on tässä vaiheessa mahdollista arvioida.
Lainsäädännölliset vaikutukset
Ehdotus olisi asetuksena suoraan sovellettavaa oikeutta EU:n jäsenvaltioissa. Kuitenkin asetuksesta todennäköisesti seuraisi tarve muuttaa kansallista lainsäädäntöä asetusehdotuksen mukaiseksi ja niin ettei kansallinen sääntely olisi asetuksen kanssa ristiriitaista. Ehdotuksella olisi mahdollisesti vaikutuksia esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettuun lakiin (252/2017, jäljempänä YVA-laki), viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annettuun lakiin (200/2005, jäljempänä SOVA-laki), luonnonsuojelulakiin (9/2023), alueidenkäyttölakiin (132/1999) ja maankäyttö- ja rakennusasetukseen (895/1999), eräiden ympäristöasioiden käsittelystä Lupa- ja valvontavirastossa annettuun lakiin (823/2025, jäljempänä ympäristöasioiden käsittelylaki) sekä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin (1299/2004).
Asetusehdotuksella asetettaisiin velvoitteita liittyen sellaisiin menettelyihin, joista säädetään ennestään direktiiveillä, ja joilla siten on omat kansalliset täytäntöönpanonsa. Ympäristöarviointeja koskee nykyään useita eri EU:n asetuksiin perustuvia poikkeavia menettelyitä. Kyseisten EU:n asetusten tarkoituksena on sujuvoittaa eri sektoreiden lupamenettelyjä, ja niiden säännökset myös poikkeavat ympäristöarviointeja koskevien direktiivien sääntelystä. Eri sektoreita koskevia asetuksia on edelleen valmistelussa. Näin ollen asetusehdotuksen todellinen soveltamisala on muuttuvassa säädöskokonaisuudessa epäselvä. Menettelyjä soveltavat viranomaisten ohella toiminnanharjoittajat ja arviointeihin osallistuvat tahot, kuten yleisö. Kansallisesta lainsäädännöstä merkittävästi poikkeava sääntely olisi todennäköisesti vaikeasti ymmärrettävä.
Ehdotuksessa velvoitettaisiin jäsenvaltiot nimeämään ympäristöllisiä keskitettyjä asiointipisteitä ympäristöarvioinneille sopiville hallinnollisille tasoille. Kukin asiointipiste vastaisi asetusten mukaisten ympäristöarviointien kaikkien näkökohtien edistämisestä ja koordinoinnista. Yhden luukun periaatetta ja siihen lukeutuvaa ennakollisen ohjauksen ja yhteistyön toimintatapaa toteutetaan ympäristöasioiden käsittelyssä kansallisesti jo Lupa- ja valvontavirastossa. Lupa- ja valvontavirasto toimii jo nykyisellään eräiden asioiden yhteyspisteviranomaisena (ympäristöasioiden käsittelylaki 14 ja 15 §) ja kansallisesti on siten olemassa viranomaiselle osoitettuja yhteyspistetehtäviä. Ympäristöasioiden käsittelylailla toteutetun yhden luukun palvelun mukaisen koordinoivan viranomaisen tehtävät ja aiemmin annettuihin EU-säännöksiin perustuvat yhteyspisteviranomaistehtävät ovat hyvin yhtenäiset (ks. HE 41/2025 vp, 4.1.6.1). Uudet velvoitteet vaatisivat kuitenkin lainsäädännöllisiä muutoksia.
Asetusehdotuksella voisi olla vaikutusta kaavoituksesta vastaavien maakuntien liittojen ja kuntien sekä valtion välisiin toimivaltakysymyksiin. Kaavoitukseen liittyvä vaikutusten arviointi tapahtuu SOVA-direktiivin mukaisesti. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan kaavoituksen osalta toimivalta päättää kaavoituksesta ja kaavojen sisällöstä on maakuntien liitoilla maakuntakaavoituksen osalta ja kunnilla yleis- ja asemakaavoituksen osalta.
Ympäristöarviointien yhteensovittaminen edellyttäisi lainsäädäntömuutoksia ainakin luonnonsuojelulain (9/2023) 5 lukuun, jossa säädetään muun muassa Natura-arvioinneista ja niiden tekemisestä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä. Asetusehdotuksen mukaisesti arviointimenettely tulisi tehdä aina yhdessä. Tällä hetkellä kansallinen sääntely mahdollistaa tietyissä tilanteissa arviointien tekemisen erillään. Lisäksi sääntelyä olisi muokattava ainakin niin, että asetusehdotuksen edellyttämät ”seulonta (screening)” ja ”rajaus (scoping)” koskisivat myös Natura-arviointia. Tämä lisäisi myös hallinnollista työtä viranomaisissa. Lisäksi mahdollista on, että luonnonsuojelulakiin olisi tehtävä muitakin muutoksia.
Ympäristöarviointien yhteensovittaminen edellyttäisi mahdollisesti lainsäädäntömuutoksia myös kaavoitusta ja SOVA-lain mukaisia tilanteita koskevissa tilanteissa, joissa Natura-arviointi ja SOVA-direktiivin mukaiset kaavoitusmenettelyyn kuuluvat arvioinnit tulevat yhdistetyiksi. Alueidenkäyttölaki ja maankäyttö- ja rakennusasetus sisältävät säännökset hankkeen toteuttamiseksi laadittavan kaavan ja YVA-menettelyn yhteensovittamisesta. Ehdotuksesta voisi aiheutua muutostarpeita myös näihin.
Myös vesipuitedirektiivin mukaisen arvioinnin, Natura-arvioinnin ja YVA-direktiivin mukaisen arvioinnin yhteensovittaminen mahdollisesti edellyttäisi kansallisia säädösmuutoksia. Kansallinen lainsäädäntö ei alustavan arvion mukaan täysimääräisesti mahdollista asetuksen mukaisia ympäristöarviointien yhteensovittamisia.
Asetusehdotuksessa asetettavat määräajat olisivat osin ristiriitaisia kansallisen lainsäädännön kanssa. Asetusehdotuksessa velvoitettaisiin kansallinen toimivaltainen viranomainen antamaan lausunto hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta 30 päivän kuluessa hankkeesta vastaavan pyynnöstä. Kansallisesti YVA-lain mukaan arviointiohjelmasta tulee ennen yhteysviranomaisen lausuntoa järjestää kuuleminen, jonka kesto on 30 päivää tai erityisistä syistä 60 päivää. Määräaikamuutos edellyttäisi muutoksia YVA-lainsäädäntöön. Asetusehdotuksen täydellisyyden määrittely 30 päivän sisällä kuulemisen päättymisestä nopeuttaisi toiminnanharjoittajan tiedonsaantia, jos ympäristövaikutusten arviointi olisi YVA-menettelyssä riittämätön. Sen sijaan täydellisyyden määrittelystä ehdotettu erillinen ns. tietoinen päätös (informed decision), sen tarkoitus, kattavuus ja sujuvoittava vaikutus jää epäselväksi. Ehdotuksen voi tulkita niin, että päätöstä varten tulisi olla saatavilla myös lupahakemuksen ympäristövaikutuksia ja sen kuulemista koskevat tiedot. Tällä olisi merkittävä vaikutus Suomen suunnittelu- ja lupajärjestelmään ja lainsäädäntöön.
SOVA-direktiivin mukaista menettelyä koskevat määräajat edellyttäisivät mahdollisesti muutoksia direktiiviä täytäntöönpanevaan lainsäädäntöön. Alustavan tulkinnan mukaan asetusehdotuksen 7(2) artiklassa asetettaisiin määräaika muun muassa ympäristöselostuksen laatimiselle, jota ei kansallisesti voida erottaa itse suunnitelman tai ohjelman laatimisesta. Tällöin määräaika mahdollisesti rajaisi myös suunnitteluun käytettävissä olevaa aikaa. Vastaavasti on mahdollista, että luonnonsuojelulain mukaisia Natura-arviointia koskevia säännöksiä olisi muutettava.
Asetusehdotuksen 8 artikla edellyttäisi mahdollisesti kansallisia lainsäädäntömuutoksia. Asetusehdotuksesta ei käy täysin selvästi ilmi, minkä menettelyn kautta lieventävät toimenpiteet tulisivat 8 artiklan mukaisesti viranomaisen arvioitaviksi. Näin ollen on mahdollista, että kansallista lainsäädäntöä olisi muutettava siten, että artiklan edellyttämä menettely tulisi toteutetuksi. Myös muut kansalliset lainsäädäntömuutokset saattavat olla tarpeellisia.
Digitalisaatiota koskevat säännökset oletettavasti vaatisivat lainsäädännöllisiä muutoksia, esimerkiksi kyseessä oleviin kansallisiin direktiivejä täytäntöönpaneviin lakeihin olisi oletettavasti lisättävä velvoitteita tiedon viemisestä asetusehdotuksen mukaiseen verkkoportaaliin.
Ehdotuksen mahdollisesti edellyttämiä lainsäädäntömuutoksia ei olisi mahdollista saattaa voimaan ennen asetuksen voimaantuloa.
Ympäristövaikutukset
Asetusehdotuksen perustellun päätelmän määritelmä poikkeaa YVA-direktiivin 1 artiklan 2 kohdan g) iv -alakohdassa esitetystä kuvauksesta. Vuonna 2014 direktiiviin liitettiin perusteltu päätelmä, joka kattaa muun muassa toimivaltaisen viranomaisen johtopäätökset hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista. Päätelmän tarkoituksena on ollut toimia arvioinnin laadun ja luotettavuuden varmistajana. Asetusehdotuksen tarkoitus ei olisi heikentää ympäristönsuojelun tasoa, mutta perustellun päätelmän sisällön rajaaminen vain hankkeen ympäristövaikutusten tarkastelun päättämiseen ei vastaisi ehdotuksen tavoitetta. Ehdotus heikentäisi YVA-menettelyn vaikuttavuutta.
Ehdotuksen 8 artiklan muutos lintu- ja luontodirektiivin soveltamiseen olisi merkittävä. Artiklan soveltamisalaan kuuluvien hankkeiden ja suunnitelmien toteuttamisesta syntyvälle satunnaiselle lintu- ja eläinlajien tappamiselle ja häirinnälle ei mahdollisesti tarvittaisi poikkeuslupaa luonnonsuojelulain perusteella. Näissä tilanteissa satunnaista lintu- ja eläinlajien satunnaista tappamista ei pidettäisi tahallisena. Muutos kansalliseen oikeustilaan ja lintu- ja lajisuojelun sääntelyn soveltamiseen olisi huomattava. Ehdotuksen soveltamisalan laajuus ei tule ehdotuksen perusteella täysin selväksi. Samoin epäselvyyttä jää siitä, mitä toimenpiteitä käytännössä milläkin toimialalla olisivat lieventävät toimenpiteet lintujen ja muiden lajien häirinnän ja tappamisen estämiseksi. Sääntelyn tavoite alustavasti arvioiden vaikuttaa saman suuntaiselta kuin tiettyjen uusiutuvan energian hankkeiden osalta on jo voimassa luonnonsuojelulain 70 §:n 5 momentin nojalla.
Ehdotuksen toteutumisen vaikutusten arviointia hankaloittaa se, että komissio ei ole tehnyt vaikutusarviota. Jää siten epävarmaksi, olisiko ehdotuksen toteutumisella negatiivisia vaikutuksia lintukantoihin sekä muiden lajien kantoihin, vaikka sääntelyn perusteella merkittävät haitalliset vaikutukset yksittäisten lajien populaatioihin olisi tarkoitus välttää. Epäselväksi jää, miten useiden samanaikaisten hankkeiden mahdolliset kumulatiiviset merkittävät vaikutukset lajipopulaatioihin voitaisiin varmuudella välttää.
Ehdotuksen 14 artikla vaikuttaisi luonto- ja lintudirektiivin lajisuojelun poikkeuslupamenettelyitä koskevaan tulkintaan merkittävästi. Hankkeiden katsottaisiin palvelevan kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden etuja, jolloin niillä olisi peruste poikkeuksen myöntämiselle, jos muut direktiivien edellytykset täyttyvät.
Ehdotus vaikuttaisi luontodirektiivin Natura-poikkeusmenettelyitä koskevaan tulkintaan merkittävästi. Ehdotus lisäisi erittäin tärkeän yleisen edun -statuksen omaavien hankkeiden määrää ja tältä osin keventäisi Natura-poikkeuslupamenettelyä. Ehdotuksen perusteella ei ole täysin selvää, poistaisiko erittäin tärkeän yleisen edun mukaisuus myös pakottavuusarvioinnin, vai tulisiko sitä koskeva arviointi edelleen tehdä.
Taloudelliset vaikutukset
Komissio on esittänyt selvityksen ehdotuksen vaikutuksista EU:n talousarvioon. Komission alustavan arvion perusteella nämä vaikutukset perustuvat artiklaan, jonka mukaisesti ja asianomaisten jäsenvaltioiden pyynnöstä komissio toimii fasilitaattorina, joka tukee asianomaisten kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja helpottaa yhteisymmärrystä yhteisestä menettelystä sellaisten ympäristöarviointien yhteydessä, joilla on valtioiden rajat ylittäviä vaikutuksia. Komission konservatiivinen oletus on, että vaikutus vastaisi ensimmäisessä vaiheessa kahta kokoaikaista virkamiestä. Komission uuteen rooliin kuuluisi myös komission mahdollisesti isännöimien kokousten järjestäminen.
Komissio arvioi, että jäsenvaltioille aiheutuvat hallinnolliset vaikutukset ja kustannukset ovat kohtuullisia ja väliaikaisia. Komission mukaan jonkin verran kustannuksia aiheutuu lyhyellä aikavälillä keskitettyjen asiointipisteiden toteuttamisesta ja vaatimuksesta perustaa ympäristöä koskeva keskitetty verkkoportaali. Komissio arvioi investointien vähentävän ajan myötä hallintokuluja ja työmäärää sekä menettelyjen yleisen tehostamisen tuovan kustannussäästöjä jäsenvaltioille.
Ympäristöarviointien yhteensovittaminen edellyttäisi todennäköisesti lisäresursseja viranomaisten toimintaan, koska ympäristöarviointien yhteensovittaminen voisi lisätä hallinnollisia menettelyvaiheita muun muassa Natura-arviointien osalta. Ehdotuksen voidaan tältä osin arvioida mahdollisesti lisäävän hallinnollista taakkaa eikä vähentävän sitä.
Lisäksi ehdotuksessa velvoitettaisiin nimeämään tai perustamaan keskitetty asiointipiste tai asiointipisteitä ympäristöarvioinneille, joka olisi uusi viranomaistehtävä ja jolla siten olisi taloudellisia vaikutuksia. Koska uusi viranomaistehtävä olisi pysyvä, olisi siitä aiheutuva taloudellinen vaikutus jatkuva. Näin ollen kansallinen arvio taloudellisesta vaikutuksesta poikkeaa komission arviosta. Kansallisesti on jo säädetty joistain yhteyspisteviranomaistehtävistä liittyen aiemmin annettuihin EU-säädöksiin. Ympäristöarviointeihin liittyviä viranomaistehtäviä on pääosin keskitetty Lupa- ja valvontavirastoon. Alustavan arvion mukaan ehdotuksen muotoilu mahdollistaisi erillisen yhteyspisteviranomaisen Ahvenanmaalle.
Asetusehdotuksen liitteessä esitetystä nopeutettua tuomioistuinkäsittelyä koskevasta säännöksestä aiheutuisi lisäkustannuksia tuomioistuimille, kun ehdotus laajentaisi nopeutettujen käsittelyjen soveltamisalaa.
Ehdotuksella velvoitettaisiin tiedon saavutettavuuteen verkkoyhteyksin. Ehdotuksen 10(3) artiklan mukaan jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ympäristöarviointeihin ja seulontaan perustuvat selostukset ja data, asiaan liittyvät päätökset ja ympäristövaikutusten ja menettelyjen seuranta olisi asetettava julkisesti saataville keskitettyyn verkkoportaaliin, joka perustuisi paikkatietojärjestelmään. Määräaika säännöksen täytäntöönpanolle olisi 12 kuukautta asetuksen voimaantulosta. Verkkoportaalin perustaminen vaatisi resursseja. Komission arviosta poiketen myös verkkoportaaliin liittyisi pysyviä kustannuksia johtuen muun muassa sen ylläpidosta.
Lisäksi ehdotuksen 10 artiklassa säädettäisiin myös jäsenvaltioiden velvoitteesta mahdollistaa tiedon jakaminen jäsenvaltioiden, toiminnanharjoittajien ja yleisön välillä saumattomasti. Myös tällä velvoitteella olisi taloudellisia vaikutuksia.
Komissio ehdottaa, että toiminnanharjoittaja saisi käyttää ympäristöarviointiraportin laadinnassa aineistoa tai tietoja, jotka olisivat enintään viisi vuotta vanhoja. Monet ympäristövaikutusten arviointiin liittyvät perustiedot eivät kuitenkaan vanhene viidessä vuodessa, esimerkkeinä geologiaan, maisemaan ja kulttuuriperintöön liittyvät tiedot. Ehdotuksella olisi merkittävät taloudelliset vaikutukset toiminnanharjoittajien nykytilan kuvausta koskevan tiedon hankintaan ja se kasvattaisi YVA-menettelyn kustannuksia huomattavasti.
Asetusehdotuksessa velvoitettaisiin jäsenvaltioita pyrkimään luopumaan tiettyihin toiminnanharjoittajiin kohdistuvista hallinnollista kustannuksista. Esityksestä jää epäselväksi, mitä vaikutuksia säännöksellä käytännössä olisi. Alustavan arvion mukaan ehdotettu säännös ei nykymuotoilullaan velvoittaisi jäsenvaltioita tosiasiassa luopumaan maksuista. Jos ehdotettu säännös vaikuttaisi kuntien mahdollisuuteen periä hankkeita varten laadittujen kaavojen laatimiskustannuksia hankkeesta vastaavalta taholta voimassa olevan alueidenkäyttölain mukaisesti, olisi ehdotuksella vaikutusta kuntien talouteen ja myös kuntien mahdollisuuksiin laatia yksityisten tahojen intresseissä olevia hankekaavoja.
Komissio ehdottaa itselleen uutta tehtävää, jossa se toimisi pyydettäessä fasilitaattorina valtion rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia koskevissa suunnitelmissa, ohjelmissa tai hankkeissa, jotka koskevat kahta tai useampaa jäsenvaltiota. Komissio on arvioinut työn edellyttävän kaksi henkilötyövuotta. Fasilitointi edellyttää syvää asiantuntemusta kyseessä olevien valtioiden menettelyistä, hallinnosta ja lainsäädännöstä. Taloudelliset vaikutukset eivät koko EU:n tasolla olisi suuret, mutta komission osallistumisen todellinen merkitys menettelyissä jää epäselväksi ja uuden tehtäväkokonaisuuden perustelut ovat ohuet. Lisäksi on epäselvää, vaikuttaisiko ehdotus jäsenmaiden ja komission väliseen toimivaltajakoon jaetun toimivallan Espoon sopimuksessa ja SOVA-pöytäkirjassa.
Hallinnolliset vaikutukset
Ehdotus loisi uusia viranomaistehtäviä ympäristöarviointien edistämisestä ja koordinoinnista, jotka on ehdotuksessa osoitettu nimettävälle keskitetylle asiointipisteelle. Ehdotuksen myötä toimivaltaisen viranomaisten sovellettavaksi tulee myös ympäristöarviointien yhteensovittamista koskevia uusia säännöksiä. Viranomaisten toimintaa sujuvoittavia säännöksiä on jo kansallisesti toteutettu 1.1.2026 voimaan tulleessa ympäristöasioiden käsittelylaissa, esimerkiksi ennakollista ohjausta ja yhteistyötä koskevassa 3 §:ssä. Lupa- ja valvontavirasto on toimivaltainen viranomainen esimerkiksi valtaosassa YVA-lain soveltamisalaan kuuluvista hankkeista.
Ehdotus voisi vaikuttaa kaavoja laativien maakuntien liittojen ja kuntien sekä valtion välisiin toimivaltakysymyksiin, jos yhteyspisteviranomaisena toimisi valtion viranomainen, jolle siirtyisi toimivaltaa kaavoituksen osalta. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan päätösvalta kaavoituksen ja kaavojen sisällön osalta on maakunnilla ja kunnilla. Ehdotuksen YVA-menettelyn arviointiohjelmalausuntoa koskeva määräaika (7(1)(b) artikla) ei mahdollista YVA-lain mukaista arviointiohjelmasta kuulemista. Tällöin myöskään YVA-lain 17 §:ssä tarkoitetut viranomaiset eivät voisi lausua arviointiohjelmasta, eikä arviointiohjelmalausuntoa laativalla yhteysviranomaisella olisi käytössään annettuja lausuntoja.
Asetusehdotuksen 8 artiklan soveltaminen voi mahdollisesti vähentää viranomaistyötä lintu- ja luontodirektiivin poikkeuslupamenettelyiden käsittelyn osalta siltä osin kuin on kyse artiklan mukaisista tilanteista. Toisaalta artiklan velvoite toimivaltaiselle viranomaiselle arvioida lieventävien toimenpiteiden asianmukaisuutta ja suhteellisuutta voi lisätä viranomaistyön määrää. Artiklan perusteella ei ole täysin selvää, minkä menettelyn kautta arviointivelvollisuus aktivoituisi, jos artiklan tavoitteena on luopua poikkeuslupamenettelyistä tietyissä tilanteissa. Myös tiedon digitaaliseen jakamiseen liittyvistä velvoitteista voisi seurata lisäistä viranomaistyötä, joka liittyisi esimerkiksi saumattoman tiedonsiirron velvoitteeseen. Lisäksi esityksestä seuraisi esimerkiksi toimivaltaisiin viranomaisiin ja tuomioistuimiin kohdistuvia lisäkustannuksia, joita on tarkemmin käsitelty U-kirjelmän taloudelliset vaikutukset -osiossa.