2.1.1  Rahoituskehyksen rakenne ja painopisteet

Komissio ehdottaa tulevan rahoituskehyksen kokonaistasoksi 1763,1 mrd. euroa sitoumuksina, mikä vastaa 1,26 % EU:n BKTL:stä. Kehyksen kokonaistasoon sisältyisi elpymisvälineen takaisinmaksuun osoitettu 149,3 mrd. euroa. Suomi on vakiintuneesti käyttänyt rahoituskehyksen kokonaistasosta lukuja, jotka sisältävät kaikki sovittavat sitoumukset, myös ulkopuoliset välineet. Kun kokonaistasoon lisätään kehyksen ulkopuolelle ehdotettujen erityisvälineiden (joustoväline, Ukraina-varaus ja Euroopan rauhanrahasto) rahoitus, on komission ehdotuksen kokonaistaso yhteensä 1 893 mrd. euroa sitoumuksina, mikä vastaa noin 1,35 % EU:n BKTL:stä.  

Kuluvan rahoituskehyskauden vertautuvat luvut ovat rahoituskehyksen kokonaistason osalta noin 1 265 mrd. euroa (1,00 % EU:n BKTL:stä) ja noin 1 312 mrd. euroa (1,04 % EU:n BKTL:stä) kehyksen ulkopuoliset erityisvälineet ja Euroopan rauhanrahasto mukaan luettuna. Komission esitys tulevaksi rahoituskehyskokonaisuudeksi olisi noin 580 mrd. euroa voimassa olevaa rahoituskokonaisuutta suurempi.  

Alla olevassa taulukossa on esitetty ne erät, joista komission rahoituskehysehdotus muodostuu. Lainavälineille esitetyt euromääräiset kokonaistasot kuvastavat välineestä mahdollisesti annettavan lainamuotoisen tuen enimmäismääriä. 

Taulukko 1. MFF 2028-2034 – Komission ehdotus 

Komission ehdotus vuosien 2028-2034 monivuotiseksi rahoituskehykseksi jakautuu neljään pääotsakkeeseen (nykyisin seitsemän), joista kolme vastaa talousarviosta tuettavia unionin tärkeimpiä toiminta-aloja ja joissa keskitytään yhteisten poliittisten painopisteiden toteuttamiseen. Neljäs otsake kattaa EU:n yleisen hallinnon menot. Ehdotettu rakenne olisi tältä osin yksinkertaisempi nykykehykseen verrattuna.  

Rahoituskehyksen ensimmäinen otsake ” Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, maatalous ja maaseutu, kalatalous ja merielinkeinot, vauraus ja turvallisuus ” kattaisi jäsenmaille suoraan kohdentuvan rahoituksen muun muassa maatalouspolitiikan, alue- ja rakennepolitiikan ja sisäasioiden rahoituksen osalta. Otsakkeessa olisi myös ennakoimattomiin menoihin varattu uusi EU-väline ( EU Facility ), elpymisvälineen lainojen takaisinmaksuun osoitettu rahoitus sekä tiettyjen keskeisten virastojen kuten Frontexin ja Europolin rahoitus. Otsakkeeseen sisällytettäisiin myös kehysrahoituksen ulkopuolelta rahoitettavan sosiaalisen ilmastotoimien rahaston toimeenpano. Otsakkeen koko olisi kaikkiaan noin 946 miljardia euroa.  

Toinen otsake ” Kilpailukyky, vauraus ja turvallisuus ” olisi tarkoitettu EU:n kilpailukyvyn tukemiseen kohdentamalla rahoitusta muun muassa tutkimukseen, innovointiin ja kehittämiseen sekä lisäämällä puolustus-, turvallisuus- ja avaruusinvestointeja. Otsake olisi kooltaan noin 522 miljardia euroa. Otsakkeen merkittävin ohjelma olisi uusi laaja kilpailukykyrahasto, joka yhdistäisi useita nykykehyksen ohjelmien toimia (esim. Horisontti Eurooppa, InvestEU, Digitaalinen Eurooppa, Euroopan puolustusrahasto, Euroopan avaruusohjelma). Rahaston yleisenä tavoitteena olisi vahvistaa Euroopan kilpailukykyä, erityisesti strategisilla aloilla ja EU:lle kriittisissä teknologioissa koko rahoituksen elinkaaren ajan. Uuden kilpailukykyrahaston toimeenpanon osaksi tuotaisiin myös EU:n päästökauppatuloilla rahoitettava Innovaatiorahasto.  

Lisäksi otsakkeessa olisi muun muassa myös Verkkojen Eurooppa -väline, jolla tuettaisiin Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen valmiiksi saattamista, mukaan lukien kaksikäyttöisiä sekä siviili- että sotilastarpeita palvelevia liikennehankkeita sotilaallisen liikkuvuuden mahdollistamiseksi sekä vahvistettu Erasmus+-ohjelma, jossa yhdistyvät nykyinen Erasmus+ ja Euroopan solidaarisuusjoukot. 

Kolmas otsake ” Globaali Eurooppa -väline ” käsittäisi EU:n ulkoisen toiminnan rahoituksen tulevassa rahoituskehyksessä ja se olisi kooltaan 190 miljardia euroa. Kyseessä olisi EU:n ulkosuhderahoituksen kokonaisuus, joka yhdistäisi nykyisen naapuruus-, kehitys- ja yhteistyövälineen, EU-jäsenyyttä valmistelevan rahoitusvälineen sekä erityisen Länsi-Balkanin tukivälineen. Lisäksi kehyksen ulkopuolisen Ukraina-varauksen rahoitustuki kohdistettaisiin Ukrainalle Globaali Eurooppa -välineen kautta. Komissio ehdottaa, että Ukrainaa voitaisiin tukea sekä avustuksin että lainamuotoisesti, joiden keskinäinen suhde määriteltäisiin myöhemmin.  

Neljäs otsake ” Hallinto ” kattaisi EU:n yleisen hallinnon menot, eläkkeet sekä muun muassa EU:n toimielinten rahoituksen Eurooppa-koulujen menoihin ja olisi kooltaan noin 104 miljardia euroa. Komissio ehdottaa EU:n hallintomenojen kasvattamista merkittävästi, verrattuna nykyisen kehyksen noin 86 miljardiin euroon.  

Alla on taulukossa esitetty komission esityksen mukainen rahoituskehysehdotus otsakkeittain vuosille 2028-2034. Luvut on esitetty kiintein vuoden 2025 hinnoin miljoonina euroina. 

Taulukko 2. MFF 2028-2034 – Rahoituskehysehdotus otsakkeittain 

Komission ehdotuksessa rahoituskehyksen ulkopuolella olevia avustusmuotoisia erityisrahoitusvälineitä vähennettäisiin ja niitä olisivat jatkossa joustoväline sekä Ukraina-varaus, jolla rahoitettaisiin Ukrainalle annettavaa tukea. Joustovälineellä tuettaisiin ennakoimattomia menoja, joita ei voida rahoittaa kehyksen enimmäismäärien rajoissa ja kun muita joustomahdollisuuksia ei ole käytettävissä. Seuraavassa rahoituskehysasetusta tarkastelevassa alakohdassa käydään läpi tarkemmin myös ne artiklat, joissa määritellään kehyksen ulkopuoliset erityisrahoitusvälineet. 

2.1.2  Rahoituskehysasetuksen artiklat liitteineen

Ehdotus neuvoston asetukseksi vuosia 2028-2034 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta jakautuu kaikkiaan viiteen lukuun, jotka ovat: 

1 luku – Yleiset säännökset; 1-3 artiklat 

2 luku – Monivuotiseen rahoituskehykseen tehtävät mukautukset ja erityissäännökset; 4-5 artiklat 

3 luku – Erityisrahoitusvälineet; 6-8 artiklat 

4 luku – Monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen; 9-12 artiklat 

5 luku – Loppusäännökset; 13-14 artiklat 

Yleisiä säännöksiä koskevissa artikloissa täsmennetään monivuotisen rahoituskehyksen seitsemänvuotinen kesto välille 1. tammikuuta 2028 - 31. joulukuuta 2034. Lisäksi 2 artiklassa säädetään toimielimet noudattamaan rahoituskehyksessä vahvistettuja enimmäismääriä vuotuisessa talousarviomenettelyssä perussopimuksen määräysten mukaisesti sekä todetaan ne tilanteet, jolloin voidaan ylittää monivuotisen rahoituskehyksen asianomaiset enimmäismäärät. Artikla on pitkälti nykyisen voimassa olevan asetuksen mukainen, mutta Ukrainalle lainoina myönnettävän rahoitusavun talousarviosta katettava takaus on komission ehdotuksessa yhdenmukaistettu jäsenvaltioita koskevan kohdan kanssa ja lisäksi artiklaa on mukautettu vastaamaan sitä mitä uudessa asetusehdotuksessa erityisrahoitusvälineistä esitetään. Nykyisen voimassa olevan asetuksen vastaavassa artiklassa on Ukrainalle myönnettävän avun osalta säädetty takauksen enimmäismäärästä ja se on ollut myös tässä artiklassa ajallisesti rajattu.  

Komission ehdotuksessa rahoituskehysasetuksen 3 artiklassa säädettäisiin omien varojen enimmäismäärän noudattamisesta, mikä vastaa käytännössä nykyisen asetuksen tekstiä. Omien varojen enimmäismäärän noudattaminen on varmistettava kunkin rahoituskehyksen kattaman vuoden osalta. Jos maksumäärärahojen enimmäismäärät johtavat siihen, että omien varojen tarve ylittää omille varoille vahvistetun enimmäismäärän, rahoituskehyksen enimmäismääriä on muutettava.  

Rahoituskehykseen tehtävistä mukautuksista säädetään asetuksen 4 artiklassa. Komissio esittää, että vuoden 2028-2034 rahoituskehys esitetään vuoden 2025 hintoina. Vuotuisiin teknisiin mukautuksiin sisältyy muun muassa niiden määrien laskeminen, jotka koskevat maksumäärärahojen kokonaisliikkumavaraa, sitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaraa, ennakoimattomiin menoihin varattua liikkumavaraa sekä joustovälineen käyttöön asetettavia määriä. Lisäksi komissio laskee omia varoja koskevassa päätöksessä vahvistettuun omien varojen enimmäismäärään nähden jäävän liikkumavaran. Näitä teknisiä mukautuksia koskevia menettelyjä on mukautettu vastaamaan sitä mitä uudessa asetusehdotuksessa säädetään erityisrahoitusvälineistä. 

Komissio arvioi myös maksusitoumusmäärärahojen ja maksumäärärahojen kokonaismäärät vuoden n + 1 hinnoin käyttäen bruttokansantuotteen (BKT) ja hintojen kehityksen tuoreimpia käytettävissä olevia taloudellisia tietoja ja ennusteita. Nykyisin komissio on tehnyt tekniset mukautukset kiinteän 2 prosentin vuosittaisen deflaatiokertoimen perusteella. Komission uudessa ehdotuksessa esitetään, että mikäli vuoden n + 1 inflaation ennustettaisiin olevan vähintään 1 mutta enintään 3 prosenttia, mukautus tehtäisiin kiinteän 2 prosentin deflaattorin perusteella, ja mikäli vuoden n + 1 inflaation ennustetaan olevan alle 1 tai yli 3 prosenttia, mukautus tehtäisiin tämän todellisen inflaatioennusteen perusteella. 

Asetuksen 5 artiklassa vahvistetaan erityissäännökset sovellettaessa neuvoston asetusta ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi (jäljempänä ehdollisuusasetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2020/2092, annettu 16 päivänä joulukuuta 2020, yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi ). Ehdollisuusasetuksen mukaisesti keskeytetyt maksusitoumusmäärärahat siirretään ilman eri toimenpiteitä seuraavien vuosien talousarvioon kuitenkin sillä rajoituksella, että varainhoitovuoden n määrärahoja ei saa enää siirtää vuoden n + 2 talousarviota myöhempiin talousarvioihin.  

Erityisrahoitusvälineitä koskevaa lukua (6-8 artiklat) on tiivistetty ja erityisrahoitusvälineiden määrää on vähennetty nykyisestä. Erityisrahoitusvälineitä on komission ehdotuksessa siten yksi temaattinen väline ”Ukraina-varaus”, jolla rahoitetaan Ukrainalle annettavaa tukea, ja kaksi ei-temaattista erityisvälinettä ”joustoväline” ja ”yksi ainoa liikkumavaraväline” jotka perustuvat jo vuosien 2021-2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä käytössä olleisiin mekanismeihin. Nykyisen kauden erityisrahoitusvälineistä on komission esityksessä lakkautettu globalisaatiorahasto ja Brexit-mukautusvaraus sekä elpymisvälineen korkokuluihin rahoituskehyksen väliarviossa sovittu EURI-väline. Lisäksi osaksi kehyksen sisällä olevia ohjelmia on siirretty Euroopan solidaarisuusrahasto ja hätäapuvaraus. 

Ukraina-varaus (6 artikla) voidaan ottaa käyttöön Globaali Eurooppa -välineen kautta siinä määriteltyjen Ukrainaa koskevien menojen rahoittamista varten. Ukraina-varaus ei saa ylittää 88,9 miljardin euron määrää vuoden 2025 hintoina vuosina 2028-2034, eikä yksittäisenä vuonna 13,5 miljardin euron määrää. Euroopan parlamentti ja neuvosto päättäisivät Ukraina-varauksen käyttöönotosta SEUT 314 artiklassa määrätyn vuotuisen talousarviomenettelyn puitteissa (talousarvio ja/tai lisätalousarvio). Määrärahat otettaisiin käyttöön monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien lisäksi sekä maksusitoumusmäärärahojen että vastaavien maksumäärärahojen osalta. 

Yksi ainoa liikkumavaraväline (7 artikla) mahdollistaa maksusitoumus- ja maksumäärärahojen enimmäismääriin nähden jäävien liikkumavarojen siirtämisen varainhoitovuosien välillä monivuotisen rahoituskehyksen koko soveltamiskauden aikana. Artiklassa nimetään aiempien vuosien sitoumusmäärärahojen siirtämistä koskeva mekanismi maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaraksi ja aiempien vuosien maksumäärärahojen siirtämistä koskeva mekanismi maksumäärärahojen kokonaisliikkumavaraksi. Lisäksi viimesijaisena keinona käytössä on mahdollisuus ottaa käyttöön rahoituskehyksen yhden tai useamman otsakkeen liikkumavarat kuluvana varainhoitovuonna tai tulevina varainhoitovuosina. Tämän mekanismin komissio ehdottaa nimettävän uudelleen ennakoimattomiin menoihin varatuksi liikkumavaraksi.  

Komissio suorittaa maksumäärärahojen kokonaisliikkumavaran mukautukset vuodesta 2029 alkaen osana 4 artiklassa tarkoitettua teknistä mukautusta, kun taas maksusitoumusten kokonaisliikkumavara ja ennakoimattomiin menoihin varattu liikkumavara otettaisiin käyttöön SEUT-sopimuksen 314 artiklassa määrätyn talousarviomenettelyn puitteissa. Nämä välineen yleisperiaatteet säilyisivät käytännössä samankaltaisena nykyiseen verrattuna. 

Komissio kuitenkin ehdottaa joidenkin nykyisten rajoittavien elementtien karsimista välineen toimeenpanossa. Komission esityksessä on esimerkiksi poistettu maksumäärärahojen vuosittaisten mukautusten enimmäismäärät rahoituskehyksen viimeiselle kolmelle vuodelle, jotka nykyisessä asetuksessa on asetettu vuosille 2025-2027. Lisäksi välineen yksittäiselle vuodelle esitettävä enimmäismäärä olisi käytössä vain ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran osalta, ja olisi rajattu 0,04 prosenttiin unionin bruttokansantulosta, kun aiemmin rajaus koski myös maksusitoumus- ja maksumäärärahojen kokonaisliikkumavaran enimmäiskäyttöä yksittäisenä vuonna. 

Joustovälinettä (8 artikla) voitaisiin käyttää yksittäisenä varainhoitovuonna sellaisten tiettyjen ennakoimattomien menojen rahoittamiseen, joita ei voida rahoittaa yhden tai useamman muun rahoituskehyksen otsakkeen enimmäismäärien rajoissa käytettävissä olevista määristä. Joustoväline otettaisiin käyttöön SEUT-sopimuksen 314 artiklassa määrätyn talousarviomenettelyn puitteissa, kuten nykyisinkin.  

Joustovälineen vuotuista enimmäismäärää ehdotetaan kasvatettavan 2 miljardiin euroon, kun se tällä hetkellä on hieman yli 1,5 miljardia euroa. Tämän lisäksi komissio ehdottaa, että joustovälineelle lisättäisiin myös unionin keräämiä sakkotuloja vastaavat määrät sekä edellisiltä vuosilta käyttämättä jääneitä ja siten vapautettuja sitoumuksia vastaavat määrät, lukuun ottamatta niitä vapautettuja määriä, jotka otettaisiin uudelleen käyttöön EU:n varainhoitoasetuksessa EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU, Euratom) 2024/2509, annettu 23 päivänä syyskuuta 2024, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä (uudelleenlaadittu) tai kansallista ja alueellista kumppanuusrahastoa koskevassa asetuksessa koskevien erityissääntöjen mukaisesti. Komissio ehdottaa myös, että joustovälineen käyttämättömän osan käytölle asetetusta ajallisesta rajoitteesta (n+2) luovuttaisiin ja yksittäisenä vuonna käytettävissä olevan määrän käyttämätöntä osaa voitaisiin käyttää seuraavina vuosina aina kehyskauden loppuun vuoteen 2034 saakka.  

Monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista koskevan luvun (artiklat 9-12) säännöksissä viitataan tapauksiin, joissa monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen katsotaan tarpeelliseksi, minkä vuoksi siitä olisi määrättävä rahoituskehysasetuksessa erikseen. Tällaisia tilanteita olisivat i) rahoituskehyksen tarkistaminen omien varojen enimmäismäärän noudattamisen varmistamiseksi; ii) rahoituskehyksen tarkistaminen perussopimusten tarkistamisen perusteella; iii) rahoituskehyksen tarkistaminen unioniin mahdollisesti liittyvien uusien jäsenvaltioiden vuoksi ja iv) rahoituskehyksen tarkistaminen Kyproksen mahdollisen jälleenyhdistymisen perusteella. Verrattuna nykyiseen rahoituskehysasetukseen, komission ehdotuksessa ei ole enää viittausta siihen, että mahdollisessa monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista koskevassa ehdotuksessa olisi tarkasteltava, onko menoja mahdollista kohdentaa ohjelmien kesken uudelleen ja että, olisi otettava huomioon mahdollisuus kompensoida jonkin otsakkeen enimmäismäärän kasvattaminen supistamalla jonkin toisen otsakkeen enimmäismäärää. Komission mukaan nämä kirjaukset eivät olisi asetuksessa enää välttämättömiä.  

Loppusäännöksissä merkittävää on siirtyminen seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen (artikla 13), jonka mukaan komissio velvoitetaan esittämään uutta monivuotista rahoituskehystä koskeva ehdotus viimeistään 1. heinäkuuta 2033. Tämä takaraja on puolitoista vuotta ennen rahoituskehyskauden päättymistä. Nyt komission oli voimassa olevan rahoituskehysasetuksen mukaan esitettävä ehdotuksensa uudeksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi 1. heinäkuuta 2025 mennessä, eli kaksi ja puoli vuotta ennen rahoituskehyskauden päättymistä. 

Rahoituskehysasetukseen sisältyy myös yksi liite, jossa esitetään vuosia 2028-2034 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vuotuiset enimmäismäärät maksusitoumusmäärärahoille menoluokittain ja vuotuinen enimmäismäärä maksumäärärahoille vuoden 2025 kiintein hinnoin sekä havainnollistetaan vastaavat määrät myös käyvin hinnoin, mikäli käytettäisiin 2 prosentin vuosittaista deflaattoria. 

2.2.1  Omien varojen järjestelmä

Euroopan unionin omat varat ovat tuloja, joilla EU:n talousarvio rahoitetaan. Omat varat jaetaan niin sanottuihin perinteisiin omiin varoihin, joita ovat nykyisin käytännössä tullimaksut sekä muihin omiin varoihin, joita ovat jäsenvaltioiden arvonlisäveropohjaan perustuva vara, kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuva oma vara ja bruttokansantuloon perustuva täydentävä vara.  

Omien varojen päätöksessä säädetään omien varojen vuotuiset enimmäismäärät, joiden puitteissa jäsenmaat ovat velvoitettuja asettamaan varoja unionin käyttöön. Nykyisen omien varojen päätöksen mukaisesti enimmäismäärät ovat maksumäärärahojen kattamiseksi 1,40 prosenttia ja maksusitoumusmäärärahojen kattamiseksi 1,46 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketusta BKTL:sta. 

Voimassa olevassa omien varojen päätöksessä on säännökset poikkeuksellisista ja väliaikaisista lisämäärärahoista covid-19-kriisin seurauksiin puuttumiseksi. Nämä säännökset sisältävät myös unionin elpymisvälineen rahoitukseen liittyvän 750 000 miljoonan euron lainanottovaltuuden. Elpymisvälineen rahoituksen lainanottotoiminnasta aiheutuvien velkojen kattamiseksi omien varojen enimmäismääriä on kasvatettu väliaikaisesti 0,6 prosenttiyksiköllä. Omien varojen enimmäismäärien kasvattamista ei saa käyttää unionin muiden velkojen kattamiseen. 

2.2.2  Komission ehdotus omien varojen päätöksen muuttamiseksi

Komissio perustelee ehdotustaan uudistaa omien varojen järjestelmää, jotta EU pystyisi vastaamaan kasvaviin vaatimuksiin useilla prioriteettialoilla ja lisäksi unionin olisi pystyttävä huolehtimaan elpymisvälineen takaisinmaksusta ilman perusteettomia leikkauksia rahoituskehyksen ohjelmiin tai BKTL-maksuosuuksien merkittävää kasvattamista. EU:n talousarvion olisi lisäksi pystyttävä vastaamaan joustavammin kriiseihin. 

Komissio ehdottaa nykyisen omien varojen järjestelmän yksinkertaistamiseksi ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi kaikista nykyisistä mukautuksista luopumista. Tämä tarkoittaisi, että arvonlisäveroperusteisen oman varan määräytymisperustetta ei jatkossa rajattaisi, ja että kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuviin omiin varoihin ja BKTL-perusteisiin omiin varoihin sovellettavista mukautuksista luovuttaisiin.  

Arvonlisäveroperusteisen oman varan määräytymisperuste on nykyisessä omien varojen päätöksessä rajattu 50 prosenttiin jäsenmaan bruttokansantulosta. Määräytymisperusteen rajaamisesta hyötyvät vuoden 2025 talousarviossa Bulgaria, Viro, Kroatia, Kypros, Luxemburg, Malta ja Portugali.  

Nykyisellään kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuvaan omaan varaan on myönnetty kiinteämääräisiä vähennyksiä Bulgarialle, Tsekille, Virolle, Kreikalle, Espanjalle, Kroatialle, Italialle, Kyprokselle, Latvialle, Liettualle, Unkarille, Maltalle, Puolalle, Portugalille, Romanialle, Slovenialle ja Slovakialle.  

BKTL-perusteisiin tehtävä kiinteämääräinen bruttovähennys, eli niin sanottu maksualennus (” rebate ”), on myönnetty vuosiksi 2021-2027 Itävallalle, Tanskalle, Saksalle, Alankomaille ja Ruotsille.  

Talousarvion tulopohjan vahvistamiseksi nykyisiin omiin varoihin ehdotetaan lisäksi eräitä muutoksia. Kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuvan oman varan määräytymishintaa korotettaisiin nykyisestä 0,8 euroa/kg 1,0 euroon/kg ja määräytymishinta sidottaisiin inflaatioon vuodesta 2028 alkaen. Lisäksi perinteisten omien varojen kantopalkkiota alennettaisiin nykyisestä 25 prosentista 10 prosenttiin. 

Komissio ehdottaa omien varojen enimmäismäärien kasvattamista, jotta rahoituskehyksen ja omien varojen enimmäismäärien välinen liikkumavara riittäisi kattamaan unionin kaikki taloudelliset velvoitteet ja ehdolliset velat. Komission ehdottamat enimmäismäärät ovat maksumäärärahojen kattamiseksi 1,75 prosenttia ja maksusitoumusmäärärahojen kattamiseksi 1,81 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketusta BKTL:sta. 

Komissio ehdottaa viittä uutta omien varojen lajia pohjautuen aiempiin ehdotuksiin ja keskusteluihin. Uudet omat varat tuottaisivat komission mukaan huomattavia tuloja ja niiden täytäntöönpano olisi mahdollista kohtuullisin hallinnollisin rasittein. Komission ehdotus uusiksi omiksi varoiksi sisältää kaksi uutta omaa varaa, jotka sisältyivät jo aiempiin vuosien 2021 ja 2023 komission ehdotuksiin. Nämä kaksi uutta omaa varaa olisivat nykyiseen päästökauppajärjestelmään (ETS 1) sekä hiilirajamekanismiin (CBAM) perustuva oma vara. Komissio ehdottaa lisäksi kolmea uutta omien varojen lähdettä, jotka ovat keräämättä jääneeseen sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrään perustuva oma vara (e-waste), tupakan valmisteveroon perustuva oma vara (TEDOR) sekä EU:n yrityspohjainen oma vara (CORE). 

Päästökauppajärjestelmään perustuva oma vara 

Komissio ehdottaa, että nykyisestä yleisen päästökauppajärjestelmän (ETS 1) huutokauppatuloista 30 prosenttia ohjattaisiin unionin talousarvioon omana varana. Soveltamisalan ulkopuolella olisivat modernisaatiorahastoa varten tarkoitetut alkuperäiset päästöoikeudet sekä innovaatiorahastoa varten tarkoitetut päästöoikeudet. Ehdotus ei koskisi uutta tieliikennettä ja rakennuksia koskevaa päästökauppajärjestelmää (ETS 2). 

Päästökauppajärjestelmästä voitaisiin saada unionin talousarvioon komission arvion mukaan 

67,2 miljardin euron tulot rahoituskehyskauden aikana. 

Hiilirajamekanismiin perustuva oma vara 

Päästökauppajärjestelmää täydentävän hiilirajamekanismin tuloista 75 prosenttia ohjattaisiin unionin talousarvioon omina varoina. Komission arvion mukaan hiilirajamekanismilla voitaisiin saada unionin talousarvioon 9,8 miljardin euron tulot rahoituskehyskauden aikana. 

Keräämättä jääneeseen sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrään perustuva oma vara  

Keräämättä jääneeseen sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrään perustuva uusi oma vara tuottaisi komission arvion mukaan myönteisiä ympäristövaikutuksia ja tukisi samalla unionin strategista riippumattomuutta kriittisten raaka-aineiden osalta. Tämän uuden oman varan käyttöönotto kannustaisi komission mukaan jäsenmaita vähentämään jätettä ja kehittämään keräysjärjestelmiään.  

Keräämättä jääneen romun määrä määriteltäisiin jäsenvaltioiden jo nyt Euroopan tilastoviranomaiselle Eurostatille ilmoittamien tilastoaineistojen perusteella. Oman varan määräytymishintana olisi 2 euroa per kilogramma keräämättä jäänyttä sähkö- ja elektroniikkalaiteromua. Kahden euron hinta per kilogramma olisi sidottu inflaatioon. 

Komission arvion mukaan keräämättä jääneeseen sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrään perustuvalla omalla varalla voitaisiin saada unionin talousarvioon 105,0 miljardin euron tulot rahoituskehyskauden aikana.  

Tupakan valmisteveroon perustuva oma vara  

Tupakan valmisteveroon perustuva oma vara täydentää ehdotusta tupakan valmisteveroa koskevan neuvoston direktiivin uudelleenlaatimisesta, jolla pyritään mukauttamaan EU:n vähimmäisvalmisteveroja ja laajentamaan direktiivin soveltamisalaa uusiin tuotteisiin. Tupakkatuotteiden vähimmäisvalmisteverokantojen mukaisista laskennallisista verotuotoista 15 prosenttia ohjattaisiin unionin talousarvioon omana varana. Komission mukaan uudella omalla varalla tuettaisiin EU:n terveyspolitiikan tavoitteita ja puututtaisiin tiettyjen tuotteiden rajat ylittäviin ostoksiin. 

Komission arvion mukaan tupakan valmisteveroon perustuvalla omalla varalla voitaisiin saada unionin talousarvioon 78,4 miljardin euron tulot rahoituskehyskauden aikana.  

EU:n yrityspohjainen oma vara 

Yrityspohjaisella omalla varalla pyritään varmistamaan, että sisämarkkinoista hyötyvät yritykset osallistuvat EU:n talousarvion rahoittamiseen. Tämä uusi oma vara olisi yli 100 miljoonan euron liikevaihdon yrityksille kohdistettu maksu. Maksu koskisi EU:n yrityksiä sekä kolmansien maiden yrityksiä, joilla on kiinteä toimipaikka EU:ssa. Maksun suuruus olisi sitä suurempi, mitä suurempi yrityksen liikevaihto. Maksun suuruus eri liikevaihtoluokissa on esitetty alla olevassa taulukossa. 

Taulukko 3. CORE-maksun suuruus liikevaihtoluokittain 

Käyttämällä maksun perusteena liikevaihtoa voidaan varmistaa, että uusi oma vara perustuisi standardoituihin yritystietoihin. Liikevaihdon alarajalla rajattaisiin pienet ja keskisuuret yritykset maksun soveltamisalan ulkopuolelle. Soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät myös tietyt yhteisöt, jotka eivät yleensä tavoittele voittoa.  

EU:n yrityspohjaisen oman varan täytäntöönpanoa varten on tarpeen määrittää yritykset, joilla on velvollisuus maksaa unionille, sekä niiden velvoitteiden laajuus. Jäsenvaltiot keräisivät maksun yrityksiltä. 

Komission arvion mukaan EU:n yrityspohjaisella omalla varalla voitaisiin saada unionin talousarvioon 47,6 miljardin euron tulot rahoituskehyskauden aikana. 

Kriisimekanismi 

Komissio ehdottaa uutta poikkeusmekanismia, jolla voitaisiin vastata nykyistä joustavammin vakaviin kriiseihin, vaikeuksiin ja niiden uhkiin. Neuvosto päättäisi tämän poikkeuksellisen ja kohdennetun kriisimekanismin käyttöönotosta tapauskohtaisesti mahdollisessa kriisitilanteessa. Neuvosto toimisi antamalla asetuksen, joka hyväksytään SEUT-sopimuksen 311 artiklan neljännessä kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen, saatuaan Euroopan parlamentin hyväksynnän. Neuvoston asetuksella annettaisiin komissiolle lupa lainata varoja pääomamarkkinoilta ja lainata kyseiset varat edelleen jäsenvaltioille. Neuvoston asetuksessa vahvistettaisiin myös takaisinmaksun periaatteet. 

Komission jäsenmaille lainaamat varat olisi maksettava takaisin lainansaajina olevilta jäsenvaltioilta saaduilla määrillä. Komission pääomamarkkinoilta lainaamat varat olisi viime sijassa taattu rahoituskehyksen ja omien varojen enimmäismäärän välisestä liikkumavarasta. Tästä syystä omien varojen enimmäismääriä olisi tarpeen kasvattaa poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti yksinomaan tämän välineen lainanotosta aiheutuvien vastuiden kattamiseksi. Sekä maksumäärärahojen että maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärää olisi komission mukaan korotettava 0,25 prosenttiyksiköllä.  

Komission kriisimekanismin puitteissa pääomamarkkinoilta lainaamat varat muodostaisivat ehdollisen vastuun jäsenmaille. Vastuu realisoituisi ainoastaan tilanteessa, jossa lainaa ottanut jäsenvaltio laiminlöisi lainan takaisinmaksuvelvoitteitansa. Jäsenvaltioiden ehdollinen vastuu rajautuu niiden BKTL-osuuteen omien varojen enimmäismääristä. Suomen BKTL-osuuden arvioidaan olevan tulevalla rahoituskehyskaudella noin 1,52 prosenttia. Tämä osuus voisi tilapäisesti ylittyä, mutta osuudet tasattaisiin myöhemmässä vaiheessa. Omien varojen järjestelmän mukaista EU-budjetin rahoittamisvastuuta on selostettu tarkemmin luvussa 5.2. 

2.2.3  Omien varojen päätöksen artiklat

Omien varojen päätöksessä annettaisiin säännöt: 

- kohteesta (1 art.) 

- määritelmistä (2 art.) 

- omien varojen luokista ja laskentamenetelmistä (3 art.) 

- omien varojen enimmäismääristä (4 art.) 

- pääomamarkkinoilta lainaksi otettujen varojen käytöstä (5 art.) 

- poikkeuksellisesta lainanotosta vakavien kriisien, vakavien vaikeuksien tai niiden vakavan uhan seurauksiin puuttumiseksi vuosina 2028-2034 (6 art.) 

- poikkeuksellisen lainanoton enimmäismääristä vakavien kriisien, vakavien vaikeuksien tai niiden vakavan uhan seurauksiin puuttumiseksi vuosina 2028-2034 (7 art.) 

- omien varojen enimmäismäärien poikkeuksellisista ja väliaikaisista korotuksista (8 art.) 

- yleiskatteellisuusperiaatteesta (9 art.) 

- ylijäämän siirtämisestä seuraavalle varainhoitovuodelle (10 art.) 

- omien varojen kantamisesta ja niiden asettamisesta komission käyttöön (11 art.) 

- täytäntöönpanotoimenpiteistä (12 art.) 

- loppu- ja siirtymäsäännöksistä (13 art.) 

- voimaantulosta (14 art.) 

- osoituksesta (15 art.). 

Omien varojen päätöksen ensimmäisessä artiklassa säädetään, että päätöksen säännöt koskevat omien varojen käyttöön asettamista unionin talousarvion rahoittamisen varmistamiseksi. Toisessa artiklassa on annettu määritelmät päätöksen eräistä olennaisista termeistä. Määritelmät koskevat 3 artiklan laskentamenetelmissä viitattuihin termeihin, joista osa perustuu muihin unionin säädöksiin. 

Omien varojen luokkien laskentamenetelmistä säädetään päätöksen 3 artiklassa. Voimassa olevaan päätökseen verrattuna artiklassa annettaisiin laskentamenetelmät myös uusien ehdotettujen omien varojen luokkien osalta. Laskentamenetelmissä on huomioitu myös perinteisten omien varojen kantopalkkion alentaminen ja kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuvan oman varan määräytymishinnan tarkistus. Artiklassa ei säädettäisi enää maksukorjauksista.  

Omien varojen enimmäismääristä säädetään päätöksen 4 artiklassa. Maksumäärärahojen kattamiseksi asetettujen omien varojen kokonaismäärä saa olla enintään 1,75 prosenttia jäsenvaltioiden yhteenlasketusta BKTL:sta. Maksusitoumusmäärärahojen osalta enimmäismäärä on 1,81 prosenttia. Molempia enimmäismääriä on korotettu 0,35 prosenttiyksikköä voimassa olevaan päätökseen verrattuna. Samassa artiklassa on nykyistä päätöstä vastaavat säännöt, miten enimmäismääriä tarkistetaan, jos Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän BKTL:n laskennassa tapahtuu muutoksia. 

Päätöksen 5 artiklassa säädetään, että unioni ei käytä pääomamarkkinoilta lainaksi otettuja varoja toimintamenojen rahoittamiseen. Unioni ei siten voi ottaa pääomamarkkinoilta lainaa avustusmuotoisten toimien rahoittamiseksi.  

Päätöksen 6-8 artikloissa annetaan kriisimekanismia koskevat säädökset:  

Poikkeuksellinen lainanotto vakavien kriisien, vakavien vaikeuksien tai niiden vakavan 

uhan seurauksiin puuttumiseksi vuosina 2028-2034 (6 artikla) 

Jos unioniin tai sen jäsenvaltioihin kohdistuu vakava kriisi, vakavia vaikeuksia tai niiden vakava uhka, neuvosto voi SEUT-sopimuksen 311 artiklan neljännessä kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen annetulla asetuksella aktivoida poikkeuksellisen lainanoton yksinomaan tällaisen tilanteen seurauksiin puuttumiseksi. 

Neuvoston asetuksella voidaan sallia lainanotto jäsenvaltioille myönnettäviä lainoja varten 7 artiklassa tarkoitettujen määrien kokonaismäärän rajoissa edellyttäen, että asianomaiset lainasopimukset tulevat voimaan 1 päivän tammikuuta 2028 ja 31 päivän joulukuuta 2034 välisenä aikana. 

Edellä 1 kohdassa säädettyä menettelyä ei saa aktivoida, jos unionin ohjelmilla pystytään jo riittävästi puuttumaan tilanteen seurauksiin. 

Poikkeuksellisen lainanoton enimmäismäärä vakavien kriisien, vakavien vaikeuksien tai niiden vakavan uhan seurauksiin puuttumiseksi vuosina 2028-2034 (7 artikla) 

Komissiolle siirretään valta lainata varoja pääomamarkkinoilta unionin puolesta edellyttäen, että 6 artiklassa tarkoitettuja edellytyksiä ja tämän artiklan 2 kohdassa säädettyjä enimmäismääriä noudatetaan. Lainanottotoimet toteutetaan asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 224 artiklan mukaisesti ja euromääräisinä. 

Niiden jäljellä olevien pääomamäärien summa, jotka komissio voidaan valtuuttaa lainaamaan pääomamarkkinoilta tällaista rahoitusta varten, rajoitetaan määrään, joka vastaa 8 artiklassa vahvistettua enimmäismäärää, kun otetaan huomioon komission unionin puolesta toteuttamasta lainanotosta johtuvien ehdollisten velkojen ennustettu monivuotinen kehitys. 

Omien varojen enimmäismäärien poikkeuksellinen ja väliaikainen korotus (8 artikla) 

Kutakin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistettua enimmäismäärää korotetaan väliaikaisesti 0,25 prosenttiyksiköllä yksinomaan kaikkien 7 artiklassa tarkoitetusta lainojen myöntämistä varten toteutetusta lainanotosta aiheutuvien unionin vastuiden kattamiseksi siihen asti, kun kaikki tällaiset vastuut ovat lakanneet olemasta. 

Omien varojen enimmäismäärien korotusta ei saa käyttää unionin muiden vastuiden kattamiseen. 

Artiklat 9 ja 10 vastaavat nykyisen päätöksen 7 ja 8 artiklaa. Omien varojen tulot ovat yleiskatteellisia ja varainhoitovuoden mahdollinen ylijäämä siirretään seuraavalle varainhoitovuodelle.  

Päätöksen 11 artiklassa säädetään omien varojen kantamisesta ja asettamisesta komission käyttöön. Muutoksena voimassa olevaan päätökseen, artiklassa säädettäisiin perinteisten omien varojen kantamisen lisäksi yritysten maksuihin perustuvan oman varan kantamisesta ja käyttöön asettamisesta.  

Täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevaan 12 artiklaan on tuotu säännöt yritysten maksuun perustuvan oman varan osalta. Neuvosto voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä SEUT-sopimuksen 311 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, koskien CORE:n osalta sääntöjä yritysten velvoitteista, jäsenvaltioiden maksun kantamisesta sekä kynnysarvojen valuuttamuunnoksista. 

Loppu- ja siirtymäsäännöksissä (13 artikla) on säädetty muun muassa, että elpymisvälinettä koskevia voimassa olevan päätöksen kohtia sovelletaan edelleen. 

Päätöksen voimaantulo on 1. tammikuuta 2028, kuitenkin CORE:n osalta voimaantulovuotta seuraavan kalenterivuoden alusta. 

3.1.1  Rahoituskehysasetus

Rahoituskehysasetus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 312 artiklaan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen (Euratom-sopimus) 106a artiklaan. Neuvosto antaa erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen asetuksen, jossa vahvistetaan monivuotinen rahoituskehys. Neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti saatuaan Euroopan parlamentin jäsentensä enemmistöllä antaman hyväksynnän. 

Valtioneuvoston näkemyksen mukaan ehdotettu oikeusperusta on asianmukainen. 

3.1.2  Omien varojen päätös

Omien varojen päätös perustuu SEUT 311(3) artiklaan ja Euratom-sopimus 106a artiklaan. Neuvosto vahvistaa päätöksen erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen ja Euroopan parlamenttia kuultuaan yksimielisesti. Päätös tulee voimaan, kun jäsenvaltiot ovat hyväksyneet sen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. 

SEUT 311(3) artiklan mukaan neuvosto voi ottaa käyttöön uusia omien varojen luokkia tai poistaa olemassa olevan luokan. SEUT 311 artiklassa annetaan unionille laaja toimivalta päättää omien varojen järjestelmästä mukaan lukien uusista omien varojen luokista. Määräyksessä ei rajoiteta sitä, mitä omat varat voisivat olla. 

Valtioneuvosto katsoo, että komission ehdotus omien varojen päätökseksi on oikeusperustaltaan suurelta osin asianmukainen.  

SEUT 311 artiklaa ei tiettävästi ole aiemmin käytetty oikeusperustana CORE:n kaltaisen veroluonteisen maksun osalta. Valtioneuvosto suhtautuu epäilevästi siihen, voidaanko unionille antaa kyseisen oikeusperustan nojalla oikeutta kerätä tällaista maksua. Myös kriisimekanismi poikkeaa siitä, miten komissiolle annettavasta lainanottovaltuudesta on aiemmin säädetty. Ehdotuksen näitä osia kuvataan ja analysoidaan vielä tarkemmin jäljempänä muistion kohdissa 5.2.1. ja 5.5. 

3.1.3  Toimielinten välinen sopimus talousarvioyhteistyöstä

Toimielinten sopimus talousarvioyhteistyöstä perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 295 artiklaan, jonka mukaan Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio neuvottelevat keskenään ja sopivat yhteisellä sopimuksella yhteistyössään sovellettavista menettelytavoista. Tätä varten ne voivat perussopimuksia noudattaen tehdä toimielinten välisiä sopimuksia, jotka voivat olla velvoittavia. Niistä päätetään neuvostossa määräenemmistöllä. 

Valtioneuvoston näkemyksen mukaan ehdotettu oikeusperusta on asianmukainen. 

4.1.1  Vaikutukset valtiontalouteen

Valtion talousarviossa menot unionin talousarvion kattamiseksi budjetoidaan Suomen maksuina Euroopan unionille (mom. 28.92.69). Näihin menoihin on nykyisellä rahoituskehyskaudella budjetoitu noin 2,5 miljardia euroa vuodessa. Suomi maksaa tämän ohella jossakin määrin myös muilta valtion talousarvion momenteilta rahoitusta Euroopan unionin toimintaan. Komission ehdotus vaikuttaisi jäsenvaltioilta kerättävien omien varojen kokonaistasoon sekä omien varojen järjestelmän maksuosuuksien muutoksiin, joilla olisi vaikutusta Suomen maksuihin Euroopan unionille. 

Komission ehdottama rahoituskehyksen taso ja omien varojen järjestelmän muutokset huomioiden, Suomen EU-maksujen arvioidaan kasvavan nykykauteen nähden noin 4 365 miljoonalla eurolla, eli vuositasolla noin 620 miljoonaa euroa. Käyvin hinnoin muutos nykykauteen olisi noin 7 435 miljoonaa euroa, jolloin kansallisesta talousarviosta maksettavat vuosittaiset EU-maksut olisivat keskimäärin noin 1 060 miljoonaa euroa nykykautta suuremmat. 

Suomen maksuosuudet rauhanrahastoon budjetoidaan talousarviossa Ulkoministeriön hallinnonalalle (mom. 24.90.66) osana eräitä jäsenmaksuja ja rahoitusosuuksia. Suomen maksuosuuden arvioidaan olevan noin 275 miljoonaa euroa nykyisen rahoituskehyksen aikana. Rauhanrahaston kokoa ehdotetaan kasvatettavan nykyisestä noin 17 miljardista eurosta 27,1 miljardiin euroon, joka tarkoittaisi Suomen maksuosuuden kasvua arviolta noin 150 miljoonalla eurolla rahoituskehyksen aikana. 

Komission ehdotuksella alentaa perinteisten omien varojen kantopalkkiota olisi lisäksi talousarvion tuloja (mom. 12.28.92) vähentävä vaikutus. Komission ehdotus alentaa perinteisten omien varojen kantopalkkiota vähentäisi talousarvion tuloja noin 215 miljoonalla eurolla rahoituskehyksen aikana. Kantopalkkion alentamisen seurauksena Suomen kantopalkkiona pidättämät tulot kansalliseen talousarvioon olisivat tulevalla rahoituskehyskaudella arviolta noin 140 miljoonaa euroa. 

Huomioiden edellä mainitut vaikutukset talousarvion menoihin ja tuloihin, olisi kokonaisvaikutus Suomen valtiontaloudelle tällöin noin 4 730 miljoonaa euroa negatiivinen rahoituskehyksen aikana. 

4.1.2  Vaikutukset Suomen EU-saantoihin

Rahoituskehysasetuksessa asetetaan sitoumusten ja maksujen enimmäismäärät koko rahoituskehyskaudelle sekä kullekin vuodelle erikseen. Sitoumuksille asetetaan lisäksi otsakekohtaiset enimmäismäärät sekä koko kehyskaudelle että vuosittaisesti. Tarkemmat säännökset unionin menojen rahoituksesta annetaan sektorikohtaisissa säädöksissä määriteltyjen toimenpiteiden, prioriteettien ja muiden tavoitteiden perusteella. Rahoituskehysasetus ei siten suoraan määrittele Suomen saantoja eri EU-politiikkaohjelmista. 

Ottaen huomioon käytettävissä olevat tiedot sekä rahoituskehyksen rakenteeseen, menojen kohdentumiseen ja muihin rahoituksen jakautumiseen vaikuttavat tekijät, tässä vaiheessa ei voida vielä riittävän luotettavasti arvioida komission ehdotuksen vaikutuksia Suomen kokonaissaantoihin. Komission ehdotukset ennakkoallokaatioihin perustuvan rahoituksen osalta merkitsisivät kuitenkin maatalouden ja koheesion osalta vähennyksiä yhteensä noin 1,2–1,3 miljardia euroa ja lisäyksiä muuttoliike, rajaturvallisuus ja sisäasioiden rahastojen osalta noin 1 miljardi euroa. Suomen saantojen kannalta merkittäviä ovat myös otsakkeen 2 ohjelmat, joiden saanto jaetaan jäsenmaille avoimen kilpailun periaatteella komission hallinnoimien rahoitushakujen kautta, kuten Horisontti Eurooppa tai Euroopan kilpailukykyrahasto. Komissio ehdottaa merkittäviä lisäyksiä otsakkeen 2 ohjelmiin, minkä voidaan arvioida kasvattavan myös Suomen saantoja näillä sektoreilla verrattuna nykyiseen rahoituskehykseen. Saanto-osuuksien suuruus määräytyy sektorikohtaisissa asetuksissa määriteltyjen toimenpiteiden ja prioriteettien perusteella, joten näiden saantojen määrää on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Saantoarvioiden tarkentamiseksi tarvitaankin lisätietoa komissiosta rahoituksen tarkemmasta jakautumisesta esimerkiksi kilpailukykyrahaston eri prioriteettien välillä. 

4.1.3  Omien varojen järjestelmään ehdotettujen muutosten vaikutukset

Nykyisiin omiin varoihin ehdotetut muutokset 

Perinteisten omien varojen kantopalkkioiden alentaminen pienentäisi Suomen EU-maksuja rahoituskehyskaudella noin 480 miljoonaa euroa. Samalla Suomen perinteisistä omista varoista saatujen kantopalkkiotulojen määrä alenisi noin 215 miljoonalla eurolla. Ehdotetun muutoksen kokonaisvaikutus Suomen valtiontaloudelle olisi siten n. 265 miljoonaa euroa positiivinen rahoituskehyskaudella. 

Nykyisistä arvonlisäveroon, kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen sekä bruttokansantuloon perustuviin omiin varoihin sovellettavista maksukorjauksista luopuminen alentaisi Suomen EU-maksuja, sillä Suomi ei ole ollut näiden maksukorjausten piirissä. Arvonlisäveroon perustuvan oman varan osalta vaikutus olisi noin 40 miljoonaa euroa rahoituskehyskaudella, kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuvan oman varan osalta noin 60 miljoonaa euroa ja bruttokansantuloon tehtävien maksualennusten osalta noin 1 060 miljoonaa euroa. Kokonaisvaikutus rahoituskehyskaudella olisi noin 1 160 miljoonaa euroa EU-maksuja vähentävä. 

Komission ehdotus korottaa ja sitoa inflaatioon kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen sovellettava määräytymishinta alentaisi Suomen maksuja rahoituskehyskaudella noin 60 miljoonalla eurolla. 

Uudet omat varat 

Päästökauppajärjestelmään perustuva uuden oman varan arvioidaan olevan Suomelle epäedullinen. Mikäli 30 prosenttia päästökaupan huutokauppatuloista siirrettäisiin Unionin talousarvioon omina varoina, kasvaisi Suomen EU-maksut noin 240 miljoonalla eurolla rahoituskehyskaudella. 

Hiilirajamekanismin tuloihin perustuvan oman varan arvioidaan olevan Suomelle edullinen EU-maksujen suhteen. Ehdotus alentaisi Suomen EU-maksuja arviolta noin 40 miljoonalla eurolla rahoituskehyskauden aikana. Arvio perustuu komission laskelmiin, joissa on huomioitu hiilirajamekanismiin suunniteltu soveltamisalan laajentaminen teräksen ja alumiinituotteiden alavirtaan. Komissio on ehdottanut, että laajentamisesta saatavat tulot käytettäisiin hiilirajamekanismiin suunnitellun vientihyvityksen rahoittamiseksi. Vientihyvityksen rahoitusmalli on kuitenkin toistaiseksi epäselvä, joten vaikutusarvioissa on oletettu kaikkien CBAM-tulojen kertyvän joko jäsenmaiden talousarvioihin tai omina varoina unionin talousarvioon. 

Laskelmissa on käytetty päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien ja hiilirajamekanismin päästösertifikaattien keskihintana komission ehdotusten mukaista 88,33 euroa per hiilidioksiditonni, 2025 hinnoin.  

Päästökauppajärjestelmään ja hiilirajamekanismiin perustuvien omien varojen osalta on oletettu, että kyseiset tulot tulisivat kansalliseen talousarvioon täysimääräisesti ja niistä lasketut omien varojen osuudet maksettaisiin erikseen talousarvion Suomen maksut EU:lle momentilta (mom. 28.92.69). Vaihtoehtoisesti voitaisiin olettaa, että omien varojen osuus päästökauppajärjestelmän ja hiilirajamekanismin tuloista tilitettäisiin suoraan unionin talousarvioon nykyisten tullitulojen tapaan, jolloin kyseiset tulot vähentyisivät kansallisessa talousarviossa, mutta toisaalta Suomen maksut EU:lle vähentyisivät myös bruttokansantuloon perustuvan oman varan osalta. Nettovaikutus Suomen talousarvioon olisi kuitenkin sama vaihtoehtojen välillä. Päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokauppatulot tuloutetaan talousarvion momentille 12.32.21. Vuoden 2025 talousarviossa huutokauppatuloja arvioidaan kertyvän 556 miljoonaa euroa. Komission odotetaan antavan alkuvuodesta 2026 ehdotus päivitetystä asetuksesta omien varojen käyttöön asettamisesta (ns. MAR-asetus EU 609/2014), jossa säädettäisiin, miten uudet omat varat asetettaisiin unionin talousarvion käyttöön. 

Yrityspohjainen oma vara (CORE) poikkeaa muista ehdotetuista uusista omista varoista, koska sillä ei olisi välitöntä vaikutusta kansalliseen talousarvioon. CORE-maksun maksaisivat yritykset ja valtio toimisi ainoastaan tulojen kantajana ja tilittäjänä unionille. Suomen ja muiden jäsenmaiden keräämät CORE-maksut pienentäisivät kuitenkin Suomen talousarviosta maksettavaa BKTL-perusteista omaa varaa. CORE alentaisi Suomen EU-maksuja noin 720 miljoonalla eurolla rahoituskehyskauden aikana. Suomeen sijoittautuneiden yritysten osuus CORE:sta olisi noin 1 050 miljoonaa euroa rahoituskehyksen aikana, joka vastaa noin 2,2 prosenttia koko omasta varasta.  

Tupakan valmisteveroon perustuva oman varan arvioidaan olevan Suomelle edullinen EU-maksujen suhteen. Tupakan valmisteveroon perustuva oma vara alentaisi Suomen EU-maksuja arviolta noin 830 miljoonalla eurolla rahoituskehyskauden aikana. 

Keräämättömään sähkö- ja elektroniikkaromuun perustuva oma vara on alustavien arvioiden mukaan Suomelle taloudellisesti edullinen. Ehdotettu uusi oma vara alentaisi Suomen EU-maksuja arviolta noin 700 miljoonalla eurolla rahoituskehyskaudella. 

Taulukko 4 Komission ehdotuksen arvioidut vaikutukset Suomen EU-maksuun 

Omien varojen enimmäismäärien korottaminen 

Omien varojen enimmäismäärien ja rahoituskehyksen menokaton välistä liikkumavaraa tarvitaan, jotta unioni pystyy kaikissa tilanteissa kattamaan toiminnastaan syntyvät vastuut. Omien varojen enimmäismäärät määrittävät, kuinka paljon jäsenvaltiot voisivat vuositasolla joutua asettamaan varoja komission käyttöön. 

Kuluvalla rahoituskehyskaudella rahoituskehyksen menokaton ja omien varojen enimmäismäärän välinen liikkumavara on ollut keskimäärin noin 0,48 prosenttia eli noin 86 miljardia euroa vuositasolla. Koko rahoituskehyskaudella liikkumavaran suuruus on arviolta noin 600 miljardia euroa. 

Komission ehdotuksen mukaan omien varojen enimmäismääriä nostettaisiin 0,35 prosenttiyksikköä, jolloin enimmäismäärät olisivat maksumäärärahojen kattamiseksi 1,75 prosenttia ja maksusitoumusmäärärahojen kattamiseksi 1,81 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketusta BKTL:sta. Komission ehdottamaan rahoituskehyksen menojen enimmäismäärään (rahoituskehyksen enimmäismäärät lisättynä erityisvälineillä), 1 867 miljardia euroa, nähden liikkumavaraa jäisi tällöin noin 590 miljardia euroa eli noin 0,42 prosenttia. Eli euromääräisesti liikkumavara pysyy käytännössä nykykauden tasolla, mutta bruttokansantuloon suhteutettuna liikkumavaran arvioidaan laskevan hieman. 

Komission syksyllä 2025 antaman arvion mukaan vuosittaiset riskit, jotka liikkumavarasta katetuista ehdollisista veloista voitaisiin teoriassa enimmillään joutua kattamaan EU:n talousarviosta, olisivat tulevalla rahoituskehyskaudella keskimäärin noin 0,15 prosenttia EU 27 BKTL:sta eli noin 30 miljardia euroa vuodessa. Käyttämätöntä liikkumavaraa jäisi siten noin 0,27 prosenttia. 

Kriisimekanismi 

Suomen laskennallinen vastuu muodostuisi vain välillisesti omien varojen järjestelmässä sovitun EU-budjetin rahoittamisvastuun kautta, jota on selostettu tarkemmin luvussa 5.2. 

Kriisimekanismin lainanoton takauksena toimii viimesijassa omien varojen enimmäismäärien erillisen 0,25 prosenttiyksikön korotuksen ja rahoituskehyksen välinen liikkumavara. Tämä erilliskorotus olisi tarkoitettu yksinomaan tämän välineen lainanotosta aiheutuvien unionin vastuiden kattamiseen. Komission lainanotto pääomamarkkinoilta olisi rajattu siten, että lainanotosta aiheutuvat ehdolliset vastuut eivät saisi minään vuonna ylittää 0,25 prosenttia jäsenvaltioiden yhteenlasketusta BKTL:sta. Komission arvion mukaan tämä vastaisi noin 350 miljardin euron lainapääoman enimmäismäärää rahoituskehyskauden aikana. Suomen laskennallinen vastuu tästä komission arvioimasta enimmäismäärästä olisi noin 5,3 miljardia euroa lisättynä koroilla. 

5.1.1  Voimassa olevaan omien varojen päätökseen liittyvät eduskunnan lausumat

Eduskunta hyväksyi voimassa olevan omien varojen päätöksen (2020/2053) 18.5.2021 HE 260/2020 vp; PeVL 14/2021 vp; EV 54/2021 vp . Hyväksyessään omien varojen päätöksen eduskunta hyväksyi useampia lausumia, joista tämän U-kirjelmän osalta keskeisimmät ovat seuraavat:  

1. Eduskunta edellyttää että, elpymisväline pidetään poikkeuksellisena ja kertaluonteisena ratkaisuna, järjestely ei toimi ennakkotapauksena eikä Suomi hyväksy vastaavan järjestelyn toistamista tai muuttamista pysyväisluonteiseksi.  

6. Eduskunta edellyttää, että Suomi noudattaa vakiintuneita veropoliittisia kantojaan, eikä hyväksy Suomelle haitallisia ylikansallisia veroja. 

7. Eduskunta edellyttää, että Euroopan unionin uusien varojen järjestelmän kehittäminen ei johda Suomen kokonaisveroasteen nousuun.  

Kuten edellä todettiin, komission ehdotus uudeksi omien varojen päätökseksi ei sisällä uutta, elpymisvälineen kaltaista rahoitusmalliehdotusta.  

Komission uutta omien varojen päätösehdotusta arvioidaan verotukseen liittyvistä näkökulmista myöhemmin tässä muistiossa jaksossa 5.5. 

5.2.1  Kriisimekanismi – käyttötarkoitus, päätöksentekomekanismi sekä tarkkarajaisuus ja vastuun enimmäismäärä

Kriisimekanismilla komissio voisi ottaa pääomamarkkinoilta lainaa ja lainata sitä edelleen jäsenvaltioille vakavien kriisien, vakavien vaikeuksien tai niiden vakavan uhan seurauksiin puuttumiseksi vuosina 2028-2034. Merkittävänä erona elpymisvälineeseen on se, että avustusten antaminen ei olisi mahdollista. 

Neuvosto päättäisi täytäntöönpanoasetuksella poikkeuksellisen ja kohdennetun kriisinhallintamekanismin käyttöönotosta tapauskohtaisesti kunkin kriisin erityispiirteet ja tarpeet huomioon ottaen. Neuvosto toimisi SEUT 311(4) artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen määräenemmistöllä saatuaan Euroopan parlamentin hyväksynnän. SEUT 311(4) artiklan nojalla on aiemminkin otettu käyttöön mahdollisuus hyväksyä omien varojen järjestelmään liittyviä täytäntöönpanotoimenpiteitä asetuksella, (ks. ns. IMSOR- asetus Neuvoston asetus (EU, Euratom) 2021/768, annettu 30 päivänä huhtikuuta 2021, Euroopan unionin omien varojen järjestelmää koskevista täytäntöönpanotoimenpiteistä ja asetuksen (EU, Euratom) N:o 608/2014 kumoamisesta ), omista varoista annetun päätöksen asettamissa rajoissa.  

Neuvoston asetuksella hyväksyttäisiin myös lainojen määrä. Jos tällainen poikkeuksellinen kriisinhallintamekanismi aktivoitaisiin, sen täytäntöönpanossa noudatettaisiin sen kannalta olennaisimmassa ohjelmassa tai välineessä vahvistettuja sääntöjä. 

Unioni voi nykyisinkin antaa lainaa jäsenvaltioille tai kolmansille maille. Komission lainanottovaltuudesta on ollut tapana säätää asianomaisessa lainatukea koskevassa säädöksessä. Lainatukea koskeva säädös on voinut perustua esimerkiksi SEUT 122 artiklaan, joka on tarkoitettu sovellettavaksi joko olemassa olevissa tai ennalta tarkasti rajatuissa poikkeuksellisissa tilanteissa. Tämän oikeusperustan soveltuvuutta erilaisiin ennalta määrittelemättömiin kriiseihin voidaan kuitenkin pitää kyseenlaisena. Lisäksi SEUT 122 artikla ei anna Euroopan parlamentille minkäänlaista roolia päätöksenteossa. Näillä seikoilla on oletettavasti vaikutusta siihen, miksi komissio on ehdotuksessaan päätynyt SEUT 311 (4) artiklaan.  

Kriisimekanismin aktivointia koskeva päätöksentekomenettely poikkeaa tähän mennessä käytetyistä säädöstavoista, joilla komissio on ottanut lainaa ja lainannut sen edelleen jäsenvaltiolle. SEUT 311(4) artiklaan perustuvia asetuksia ei ole annettu tällaiseen käyttötarkoitukseen aikaisemmin. Mekanismin aktivointia koskevan päätöksen voitaisiin alustavasti katsoa olevan 311 (4) artiklassa tarkoitettu neuvoston täytäntöönpanotoimi. Ei ole kuitenkaan täysin selvää, olisiko SEUT 311(4) artikla asianmukainen oikeusperusta antaa neuvoston asetus komission lainanottovaltuuden aktivoimiseksi. Lisäksi lainan käyttötarkoitus vakavien kriisien, vakavien vaikeuksien tai niiden vakavan uhan seurauksiin puuttumiseksi on varsin väljästi määritelty ja jättää neuvostolle laajan harkintavallan.  

Asian valtiosääntöoikeudellisen arvioinnin kannalta positiivisena voidaan pitää sitä, että toimittaisiin unionin perussopimus- ja päätöksentekojärjestelmän puitteissa eikä toimielinten välistä tasapainoa neuvoston ja Euroopan parlamentin vahvasta asemasta johtuen millään tavalla horjutettaisi (PeVL 10/2019 vp, PeVL 38/ 2018 vp, PeVL 28/2013 vp, PeVP 92/2012 vp, 3 § ja siinä viitatut PeVL 46/1996 vp, s. 2/II, PeVL 49/2010 vp, s. 4/II ja s. 5/I). Tämä huomio koskee luonnollisesti komission ehdotuksia kokonaisuudessaan.  

Komission lainamarkkinoilta lainaamien pääomien enimmäismäärää ei ole rajattu euromääräisesti. Pääomien enimmäismäärä olisi rajattu vain välillisesti lainanotosta syntyvien ehdollisten vastuiden kautta, joiden vuosittainen määrä ei saisi minään vuonna ylittää 0,25 prosenttia jäsenvaltioiden yhteenlasketusta BKTL:stä. Komission lainanotto on rajattu 2028–2034 väliselle ajalle, mutta lainojen takaisinmaksulle ei ole omien varojen päätöksessä esitetty takarajaa. Lainojen takaisimaksun takarajan puuttuessa ja lainanoton rajoittaminen ainoastaan vuotuisten ehdollisten vastuiden määrään voisivat mahdollistaa komission arvioimaa 350 miljardin euron lainapääomaa suuremmat lainapääoman määrät. Ehdotusta ei voida näistä syistä pitää täysin tarkkarajaisena. 

Elpymisvälineen lainanoton takauksena toimii 0,6 prosenttiyksiköllä korotettu omien varojen enimmäismäärä. Muutoin unionin jo olemassa oleva lainanotto perustuu rahoituskehyksen ja omien varojen enimmäismäärien väliseen liikkumavaraan. 

Komission ehdottama kriisimekanismi ei olisi yhteisvastuullista velkaa. Juridisesti yhteisvelalliset vastaavat velkojalle omasta ja toistensa puolesta eli kukin velallinen on velkojalle vastuussa koko velasta. Kansallisesti asiasta on säädetty velkakirjalaissa (622/1947). https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:yhteisvastuu" \Oikeustiede: yhteisvastuu – Tieteen termipankkiMääritelmä Yhteisvelalliset vastaavat velkojalle omasta ja toistensa puolesta eli ovat solidaarisessa vastuussa. Selite Yhteisvastuu on velkakirjalain (622/1947) 2 §:n mukaan pääsääntö yhteisvelallisten vastuusta. Kukin velallinen on velkojalle vastuussa koko velasta. Jos vastuunjaosta on sovittu velkojan kanssa toisin, sopimus sitoo. Silloin velalliset voivat olla ositellussa vastuussa. Yhteisvastuussa lähtökohta on, että jokainen yhteisvelallinen vastaa yhtä suuresta osasta velkaa eli pääluvun mukaisesta osuudesta. Velalliset voivat kuitenkin sopia keskinäisestä vastuunjaosta, mutta se ei vaikuta velkojan oikeuteen. Kukin velallinen on jaosta huolimatta velkojalle vastuussa koko velasta. Jos joku velallisista joutuu maksamaan velkojalle yli oman osuutensa, hänellä on takautumisoikeus muita velallisia kohtaan. Vastaava vastuuperiaate pätee myös kansainvälisesti ja EU-lainsäädännössä ( eng. ” joint and several liability” ). Mekanismiin ei sisälly esimerkiksi SEUT 125 artiklassa kiellettyä vastuuta toisen jäsenvaltion sitoumuksista.  

Omien varojen päätöksessä säädetään jäsenvaltioiden maksuvelvoitteiden perusteet, jotka ovat määräsuhtaiset. Mikäli kriisimekanismista lainaa saanut jäsenvaltio ei suorittaisi velvoitteitaan unionille, hoidettaisiin unionin vastuu edellä jaksossa 5.2. selostetun tavanomaisen menettelyn mukaisesti. Komission ehdotus ei siis tältä osin poikkea jo voimassa olevista järjestelyistä. 

5.4.1  Omien varojen enimmäismääriin liittyvät laskennalliset vastuut

Omien varojen päätöksen maksujen vuotuisen enimmäismäärän nostaminen 1,40 prosentista 1,75 prosenttiin nostaa vuoden 2025 hinnoin arvioituna Suomen laskennallisen vuotuisen enimmäisvastuun nykyisen kauden noin 4,1 miljardista eurosta noin 5,3 miljardiin euroon. Kriisimekanismin osalta ehdotettu 0,25 prosenttiyksikön erillinen enimmäismäärien korotus kasvattaisi vuotuisia laskennallisia vastuita noin 0,8 miljardilla eurolla. 

Omien varojen enimmäismäärien mukaisen laskennallisen vastuun toteutumista ei voida pitää todennäköisenä, mutta se muodostaa ne vastuiden enimmäismäärät, joihin jäsenmaat sitoutuvat omien varojen päätöksessä. Konkreettiset vastuut muodostuvat EU:n talousarvion rahoittamisesta sekä rahoituskehyksen ja omien varojen enimmäismäärien välisestä liikkumavarasta katetuista ehdollisista vastuista.  

5.4.2  Liikkumavaraan liittyvät ehdolliset velat

Tässä osiossa esitettyihin liikkumavarasta katettuihin ehdollisiin vastuihin liittyvät euromääräiset arviot on annettu muistion muista luvuista poiketen käyvin hinnoin, sillä tietyistä ehdollisista vastuista ei ole riittävää vuosikohtaista tietoa, joiden avulla ne voitaisiin muuttaa kiinteähintaisiksi. 

Liikkumavarasta katetaan luottoriskejä, jotka johtuvat unionin luotonanto- ja takaustoimenpiteistä. Komissio julkaisee vuosittain kertomuksen EU:n talousarviosta katettujen ehdollisten velkojen määrästä ja koostumuksesta. Viimeisin komission kertomus COM (2024) 507 final kuvastaa tilannetta 31.12.2023 mennessä annetuista luotoista ja takauksista. Komission kertomuksen ajankohtana ehdolliset vastuut koostuivat EU:n jäsenvaltioille myönnetyistä maksutaselainoista, Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin (ERVM) lainoista, Euratom-lainoista, SURE-välineestä myönnetyistä lainoista, elpymis- ja palautumistukivälineestä myönnetyistä lainoista, sekä eräistä Ukrainalle myönnetyistä lainoista (makrotaloudellinen apu + sekä Ukrainan tukiväline). Näiden vastuiden kokonaismäärä oli 31.12.2023 noin 135 miljardia euroa.  

Komission kertomuksen jälkeen on hyväksytty uusi Ukrainan tukiväline, jolla voidaan lainata Ukrainalle varoja enintään 33 miljardia euroa, uusi Ukrainan lainayhteistyömekanismi, josta unionin vastuu olisi enintään 18,1 miljardia euroa sekä puolustusteollisuusohjelma SAFE, jonka puitteissa myönnettyjen lainojen enimmäismäärä on 150 miljardia euroa.  

Komission rahoituskehysehdotukseen sisältyy uusi liikkumavarasta taattu 150 miljardin euron Catalyst Europe -lainaväline sekä 100 miljardin euron tukiväline Ukrainalle, josta ennalta määräämätön osuus olisi liikkumavarasta taattua lainaa.  

Huomioiden olemassa olevat, jo hyväksytyt sekä nyt komission ehdottamat uudet vastuut, voisivat tavanomaisesta liikkumavarasta katetut ehdolliset vastuut nousta tulevalla rahoituskehyskaudella noin 585 miljardiin euroon, josta komission ehdottamien uusien välineiden osuus olisi enintään 250 miljardia euroa. Suomen vastuuta liikkumavarasta katetuista lainoista ja takauksista voidaan arvioida Suomen BKTL-osuuden avulla, joka on tulevalla rahoituskehyskaudella arviolta noin 1,52 prosenttia. Tällöin Suomen euromääräinen osuus näistä liikkumavarasta katetuista ehdollisista vastuista olisi kokonaisuudessaan noin 8,9 miljardia euroa lisättynä koroilla, josta komission ehdottamien uusien välineiden osuus olisi enintään noin 3,8 miljardia euroa lisättynä koroilla.  

Elpymis- ja palautumistukivälineen puitteissa myönnettyjen lainojen takauksena toimii erillinen 0,6 prosenttiyksikön korotettu osuus omien varojen enimmäismääristä. Elpymis- ja palautumistukivälineestä aiheutuvat ehdolliset velat koskevat vain välineestä myönnettyjä lainoja, ei avustuksia. Komission kertomuksen COM (2024) 507 final mukaan näiden lainojen kokonaismäärä oli 284 miljardia euroa vuoden 2023 lopussa, josta Suomen laskennallinen ehdollinen vastuu on noin 4,3 miljardia euroa lisättynä koroilla.  

Kriisimekanismin puitteissa otettavien lainojen pääomien enimmäismäärä on komission arvion mukaan käyvin hinnoin noin 395 miljardia euroa. Suomen laskennallinen vastuu tästä enimmäismäärästä olisi noin 6 miljardia euroa lisättynä koroilla. Jaksossa 5.2.1 on selostettu kriisimekanismin puitteissa otettavien lainojen pääomien enimmäismääriin liittyviä epäselvyyksiä. 

Suomen vastuu kaikista edellä mainituista ehdollisista veloista olisi siten karkeasti arvioiden noin 19,2 miljardia euroa, josta komission ehdottamien uusien välineiden osuus olisi noin 9,8 miljardia euroa. 

Komission ehdottamien omien varojen enimmäismäärien ja rahoituskehyksen, erityisvälineiden ja ehdollisten vastuiden väliin jää vielä noin 0,27 prosenttia EU 27 BKTL:sta käyttämätöntä liikkumavaraa. Käyttämätöntä liikkumavaraa tarvitaan muun muassa turvaamaan omien varojen enimmäismäärien riittävyys myös tilanteessa, jossa jäsenvaltioiden talouskehitys, ja siten yhteenlaskettu BKTL toteutuisi ennustettua heikompana. Käyttämätön liikkumavara voi myös mahdollistaa uusien liikkumavaraan perustuvien lainainstrumenttien ehdottamisen tulevaisuudessa. Tällaisten uusien lainainstrumenttien ehdottamisten ja toteutumisten todennäköisyyttä ei voida arvioida ennalta. 

5.4.3  Vastuihin liittyvät riskit

Suomen valtion taloudellista kantokykyä rasittaa Suomen kokonaisvastuiden, valtionvelan ja ehdollisten vastuiden pitkäkestoinen ja voimakas kasvu sekä riskinkantokyvyn heikkeneminen, joihin kohdistuu lähitulevaisuudessa kasvavia lisäpaineita ottaen huomioon muun muassa heikko talouskasvu, epäedullinen väestökehitys ja kasvavat tarpeet puolustusmenoissa. Samat haasteet koskevat laajasti myös muita EU-maita lisäten riskiä rahoitusvastuiden realisoitumiseen. Komission lainavälineisiin usein liittyvät pitkät aikaulottuvuudet lisäävät rahoitusvastuiden riskejä, mikä vaikeuttaa myös Suomen vastuuseen liittyvän riskin arviointia. 

Tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella komission ehdotusten myötä Suomen ehdolliset vastuut eivät kasvaisi tavalla, joka riskinsä puolesta voisi vaarantaa budjettisuvereniteetin tai Suomen valtion mahdollisuudet vastata niistä velvoitteistaan, joita sillä Suomen perustuslain mukaan on. 

Uusien ehdotettujen lainarahoitteisten välineiden, Catalyst Europen ja kriisimekanismin, ehdollisten vastuiden riskien toteutumisten todennäköisyyksien arvioinnissa on otettava huomioon se, että rahoitusvastuu realisoituu vain siinä tapauksessa, että lainaa ottanut jäsenvaltio ei maksa lainaansa takaisin komissiolle. Tällaisen takaisinmaksun laiminlyönnin todennäköisyys voidaan arvioida lähtökohtaisesti olevan pieni, vaikka sitä ei voida täysin poissulkea ottaen huomioon rahoitusvastuiden pitkä aikajänne ja ulkoisen toimintaympäristön vaikea ennakoitavuus. On syytä todeta, ettei jäsenvaltioiden lainojen takaisinmaksuun liittyviä laiminlyöntejä ole tähän mennessä tapahtunut.