4.2
Vaikutukset talouteen
Komission mukaan ehdotetut muutokset parantaisivat finanssimarkkinoiden valvontaa ja turvallisuutta. Komissio näkee, että yhtenäisemmälle EU:n finanssivalvontakehikolle on tarvetta, koska finanssipalveluita ja -tuotteita tarjotaan entistä useammin jäsenvaltioiden rajojen yli. Lisäksi rahoitusmarkkinoiden integraation syveneminen altistaa jäsenvaltiota yhteisille rahoitusmarkkinoiden häiriötiloille entistä enemmän. Komission näkemyksen mukaan Euroopan valvontaviranomaisten resurssit ovat liian vähäiset niiden nykyistenkin velvollisuuksien hoitamiseen. Lisäksi Yhdistyneen Kuningaskunnan eroaminen EU:sta tulee aiheuttamaan loven Euroopan valvontaviranomaisten tuloihin, mikä osaltaan johtaa tarpeeseen uudistaa Euroopan valvontaviranomaisten rahoitusta.
Vaikutukset Euroopan finanssivalvontajärjestelmään
Euroopan valvontaviranomaisten rahoitusrakennetta ehdotetaan muutettavaksi niin, että EU-budjettirahoitus pysyisi korkeintaan 40 prosentissa, mutta jäljelle jäävä vähintään 60 prosentin osuus kerättäisiin epäsuorina valvontamaksuina kansallisen toimivaltaisen viranomaisen avustuksella suoraan toimijoilta. Ehdotettujen muutosten johdosta Euroopan valvontaviranomaisten rahoitus painottuisi entistä enemmän toimialan rahoitukseen. Vaikka EU-budjettirahoituksen osuus pysyisi samana, voi tällä olla vaikutusta myös Suomen budjettitalouteen. Yhdistyneen Kuningaskunnan lähtö EU:sta vähentää yhden valtion osuuden 40 prosenttiyksikön osuudesta, jolloin jäljelle jäävien 27 valtion rahoitusosuudet kasvavat, jos euromääräinen rahoituksen kokonaistarve pysyy samana.
Eri jäsenvaltioissa toimivaltaisten viranomaisten rahoitus ja näin ollen niiden Euroopan valvontaviranomaisille maksamat maksut on järjestetty eri tavoin. Joissakin jäsenvaltioissa rahoitus on julkista ja joissakin yksityistä. Suomessa Finanssivalvonnan valvontamaksujen perusteet on laadittu siten, että Finanssivalvonnan valvontamaksuista annetun lain (879/2008) mukaisesti valvontamaksuina ja toimenpidemaksuina kerättävä määrä riittää kattamaan 95 prosenttia Finanssivalvonnan kustannuksista, ja loppuosa eli viisi prosenttia jää Suomen Pankin vastattavaksi.
Komissio arvioi, että ehdotetut muutokset eivät vaikuttaisi kansallisten toimivaltaisten viranomaisten rahoitukseen, sillä niiden aiemmin Euroopan valvontaviranomaisille maksama osuus kerättäisiin jatkossa suoraan toimialalta. Komissio arvioi, että ehdotetut muutokset eivät vaikuttaisi toimialalta kerättyihin valvontamaksuihin, sillä nykyisin kerättävästä määrästä jäisi Euroopan valvontaviranomaisten osuus pois. Finanssivalvonta on komission vaikutusarvion mukaan maksanut Euroopan valvontaviranomaisille vuosittain noin miljoona euroa. Komission näkemyksen mukaan uusi rahoitusmalli myös joustavoittaisi Euroopan valvontaviranomaisten rahoitusta monipuolistaessa niiden tulonlähteitä. Komission ehdottama Euroopan valvontaviranomaisten rahoitusmallin muutos tarkoittaisi sitä, että Suomessa kerättäisiin sekä kansallista valvontamaksua että Euroopan valvontaviranomaisten epäsuoraa valvontamaksua Euroopan valvontaviranomaisten puolesta. Näiden maksujen määräytymisperusteet olisivat erilaiset, mistä voi aiheutua kustannuksia ja sekaannusta toimialalle.
Komission vaikutusarvion mukaan ESMA:lla tulisi olemaan yli 20 000 epäsuoraa valvontamaksua maksavaa valvottavaa, EBA:lla yli 10 000 ja EIOPA:lla yli 4 000. Komission arvion mukaan Euroopan valvontaviranomaisille maksettava epäsuora yhtiökohtainen valvontamaksu olisi 383—19 549 euroa. Maksujen painotettu keskiarvo olisi 1 528 euroa, joka nousisi reilut 200 euroa vuoden 2016 vastaavasta 1 301 eurosta. Ottamalla huomioon painotetun keskiarvon ja epäsuorien valvottavien määrän tämä tarkoittaisi yli 50 miljoonan euron vuosittaisia epäsuoria valvontamaksuja Euroopan valvontaviranomaisille.
Komission näkemyksen mukaan uusien valvontatehtävien hoitamiseen EBA:an tarvittaisiin 29 uutta kokoaikaista työntekijää ja EIOPA:an 35. Suurin määrä uusia työntekijöitä tarvittaisiin ESMA:an, jonne tarvittaisiin 156 uutta kokoaikaista työntekijää. Komissio on arvioinut kansallisten valvontaviranomaisten kokemuksiin pohjautuen, että ESMA:an tarvittaisiin esimerkiksi 32 kokoaikaista työntekijää esitteiden hyväksymiseen, kuusi kokoaikaista työntekijää valvomaan noin 120 EuVECA-, EuSEF- ja ELTIF-rahastoa, kuusi kokoaikaista työntekijää valvomaan vertailuarvoja ja indeksejä, 22 kokoaikaista työntekijää valvomaan raportointipalveluiden tarjoajia sekä neljä kokoaikaista työntekijää maksujen keräämisen ja rahoituksen pariin. Lisäksi ESMA tarvitsisi edellä mainittuihin toimintoihin liittyen lakimiehiä, kirjanpitäjiä ja erityisasiantuntijoita sekä toimistotilaa ja IT-tarvikkeita. Komissio arvioi, että ESMA tarvitsisi kahden miljoonan euron edestä teknologiaa raportointipalveluiden valvontaa varten, puoli miljoonaa euroa rahastojen valvontaan ja puoli miljoonaa euroa esitteiden hyväksymiseen.
Lisäksi komission mukaan ehdotuksessa esitetyt toimivaltuuksien ja hallinnon muutokset kasvattaisivat Euroopan valvontaviranomaisten resurssitarpeita huomattavasti. Ehdotetut muutokset hallintorakenteessa ja epäsuorissa valvottavissa aiheuttavat kustannuksia valvontaviranomaisille. Epäsuorista valvottavista aiheutuisi EBA:lle ja EIOPA:lle noin 200 000 euron sekä ESMA:lle miljoonan euron käännöskustannukset vuosittain. Lisäksi epäsuorista valvottavista aiheutuisi ESMA:lle IT-kustannuksia 100 000 euron arvosta. Lisäksi ESMA:n olisi perustettava järjestelmä, jonka kautta se keräisi suorilta valvottavilta valvontamaksut. Komissio arvioi tällaisen järjestelmän perustamisen maksavan miljoonasta kolmeen miljoonaan euroon ja järjestelmän vuosittaisiksi ylläpitokustannuksiksi 600 000—1 400 000 euroa.
Komissio ei ole laatinut laajaa vaikutusarviota ehdotusten vaikutuksista ESRB:hen. EKP rahoittaa ESRB:n sihteeristön toiminnan, joten ehdotukset sihteeristön tehtävien lisäämiseksi voivat lisätä EKP:n kustannuksia. Koska ESRB-asetukseen ehdotettavat muutokset ovat pieniä, ei niillä arvioida olevan muita merkittäviä vaikutuksia.
Vaikutukset Finanssivalvontaan
Ehdotetuilla muutoksilla voidaan katsoa olevan merkittäviä viranomaisvaikutuksia vain Finanssivalvontaan, sillä muutokset koskevat pitkälti rahoitusmarkkinoilla toimivia tahoja. Ehdotuksen myötä Suomessa kerättäisiin toimialalta sekä kansallista valvontamaksua että Euroopan valvontaviranomaisten epäsuoraa valvontamaksua Euroopan valvontaviranomaisten puolesta. Finanssivalvonta joutuisi uudistamaan valvontamaksujärjestelmäänsä, mikä lisäisi muun muassa Finanssivalvonnan henkilöstötarvetta. Kahden eri viranomaisen kerätessä valvontamaksuja rahoittaakseen toimintaansa vaarana on, että valvontamaksujen tarkoituksellisuus ja suhteellisuus jossain määrin katoaa. Lisäksi vaarana ovat oikeudelliset epäselvyydet muun muassa siitä, kuka päätökset todella tekee ja mihin niistä valitetaan. Jos uudet tehtävät ja uusi rahoitusmalli johtaisivat Euroopan valvontaviranomaisten resurssien kasvattamiseen, voisi kehitys aiheuttaa painetta kansallisten valvontamaksujen laskemiseen.
Toisaalta Euroopan valvontaviranomaisten työmäärän kasvaessa tämän pitäisi ainakin teoriassa johtaa työmäärän vähenemiseen Finanssivalvonnassa. Kuitenkin todellisuudessa ehdotetut muutokset voivat johtaa päällekkäisiin työtehtäviin ja kustannuksiin kansallisessa ja Euroopan valvontaviranomaisessa. Esimerkiksi ehdotettu strateginen valvontasuunnitelma yhdessä vertaisarvioiden kanssa voisi johtaa siihen, että Euroopan valvontaviranomaiset odottaisivat Finanssivalvonnan panostavan sellaisiin valvonnan osa-alueisiin, jotka kansallisen tason riskiarvion perusteella eivät vaatisi merkittäviä panostuksia, mikä ei olisi tehokasta resurssien kohdentamista.
Vaikutukset toimialaan Suomessa
Ehdotetuilla muutoksilla olisi vaikutuksia hyvin erilaisiin finanssialan toimijoihin. Alla käsiteltävien vaikutusten lisäksi ehdotetuilla muutoksilla on vaikutusta finanssialan toimijoiden valvontamaksuihin sekä raportointivelvollisuuksiin, sillä Euroopan valvontaviranomaisille ehdotetaan vahvempaa oikeutta saada tietoa suoraan finanssialan toimijoilta, jos ne eivät ole saaneet kansallisilta viranomaisilta pyytämiään tietoja. Suurimmat yksittäiset ja merkittävimmät vaikutukset Suomessa kohdistuisivat rahoitusmarkkinatoimijoihin ja esitteitä julkaiseviin kiinteistöalan yhtiöihin.
Suomessa julkaistaan vuosittain noin 60 esitettä. Ehdotettu sääntely koskettaisi noin 5—10 esitettä vuosittain. Suurin osa esitteistä, joita ehdotettu sääntely koskisi, ovat kiinteistö- ja vuokrayhtiöiden julkaisemia. Kiinteistö- ja vuokrayhtiöiden lisäksi Suomessa on viime vuosina julkaistu pari lääketieteellistä tutkimusta tekevän yhtiön ja yhden laivaliikenneyhtiön esitettä, jotka tulisivat ehdotettujen toimivaltuuksien piiriin.
Esitteiden hyväksymisen siirtyminen Finanssivalvonnalta Pariisissa sijaitsevaan ESMA:an vaikeuttaisi mahdollisesti kyseisten yhtiöiden rahoituksen hankkimista. Asiointi kotimaisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa voi useimmissa tapauksissa olla helpompaa ja nopeampaa kuin ESMA:ssa, koska kotimaisen valvojan kanssa on yhteinen kieli ja useimmat suomalaiset esitteitä julkaisevat yhtiöt sijaitsevat pääkaupunkiseudulla niin kuin Finanssivalvontakin. Ehdotus tosin mahdollistaisi myös sen, että ESMA voisi halutessaan delegoida esitteen hyväksymisen takaisin Finanssivalvonnalle. Tässäkin tapauksessa esitteen käsittelyaika voisi kuitenkin pidentyä.
Suomessa ehdotettu sääntely koskisi etenkin yhtiöitä, jotka rahoittavat asuntoja ja toimitiloja Suomessa. Ehdotetut muutokset voivat hankaloittaa sääntelyn piiriin tulevien yhtiöiden rahoituksen hankkimista tai nostaa rahoituksen hintaa. Rahoituksen hankinnan vaikeutumisella tai kallistumisella kiinteistö- ja vuokrayhtiöille voi olla epäsuoria vaikutuksia Suomessa asuntojen ja toimitilojen hintaan.
Suomessa on rekisteröitynä kaksi EuSEF-rahastoa, yksi EuVECA-rahasto eikä yhtään ELTIF-rahastoa. Suomessa on kaksi vaihtoehtorahaston hoitajaa, jotka hoitavat edellä mainittuja rahastoja. Toinen EUSEF-rahasto tukee työhyvinvointia julkisella sektorilla ja toinen maahanmuuttajien työllistymistä. EuSEF-rahastot ovat yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneita rahastoja, joten voi olla, että ESMA:n olisi hankalampi arvioida rahastojen yhteiskunnallista merkitystä eri jäsenvaltioissa ja näin ollen päättää niiden rekisteröinnistä. Lisäksi valvonnan keskittäminen ESMA:an voisi nostaa varsinkin pienten toimijoiden kynnystä perustaa tällaisia rahastoja.
Sijoituspalveluyritysten kaupparaportoinnin valvonnan siirto kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta ESMA:an aiheuttaa järjestelmäkustannuksia sijoituspalveluyrityksille. Suomessa on noin 60 sijoituspalveluyritystä, joista suurin osa toteuttaa kauppoja. Sijoituspalveluyritysten lisäksi myös luottolaitokset tarjoavat sijoituspalveluita. Suurin osa suomalaisista sijoituspalveluyrityksistä on pieniä toimijoita. Suora kaupparaportointi ESMA:lle tai kansainvälisen raportointipalveluiden tarjoajan käyttö voi aiheuttaa niille huomattavia lisäkustannuksia niiden kokoon nähden. Toisaalta isoissa finanssikonserneissa, jotka joutuvat raportoimaan kauppojaan useille eri kansallisille valvojille, voi keskittäminen johtaa kustannushyötyihin.
Lisäksi sijoitus- ja vaihtoehtorahastojen tuominen ESMA:n tuoteinterventio-oikeuksien piiriin voi aiheuttaa niille lisäkustannuksia. Kuitenkin sijoitus- ja vaihtoehtorahastoja koskeva lainsäädäntö muutettaisiin näin vastaavanlaiseksi kuin sijoituspalveluyrityksiä koskeva, mikä parantaisi rahoitusmarkkinoilla toimivien samantasoisia kilpailuedellytyksiä. Suomessa on noin 400 sijoitusrahastoa ja melkein saman verran vaihtoehtorahastoja, joita hoitaa 25 rahastoyhtiötä ja 103 vaihtoehtorahaston hoitajaa.
Raportointipalveluiden tarjoajat ovat uusia toimijoita, eikä niitä vielä ole Suomessa. Raportointipalveluiden tarjoajat tarjoavat palveluitaan jäsenvaltioiden rajojen yli, joten niiden valvonnan keskittämisen ESMA:lle voidaan nähdä tuovan skaalaetuja. Samoin kriittisten ja kolmansien maiden vertailuarvojen valvonnan keskittämisen yhteen toimijaan voidaan katsoa olevan tehokasta, sillä samat vertailuarvot ovat tärkeitä sekä koko EU:ssa että useissa jäsenvaltioissa. Tällä hetkellä Suomessa ei ole valvottavia vertailuarvoja.
Solvenssi II -direktiiviin ehdotetuilla muutoksilla kasvatettaisiin EIOPA:n roolia liittyen sisäisten mallien hyväksymiseen, sekä vakuutusyhtiöiden että vakuutusyhtiöryhmien kohdalla, jälkimmäisessä tapauksessa erityisesti kansallisten toimivaltaisten viranomaisten erimielisyystilanteissa. Vakuutusyhtiöiden toimintaan ehdotuksilla ei ole erityisiä suoria vaikutuksia.
Suomessa vakuutustoiminta on pääosin kansallista. Rajat ylittävää tarjontaa on vain vähän suurten yritysten ottamia vapaaehtoisia vakuutuksia lukuun ottamatta. Suomen vahinkovakuutusmarkkinat poikkeavat muista kansallisista vakuutusmarkkinoista siinä, että liikennevakuutus on henkilövahinkojen osalta Suomessa huomattavan kattavaa suhteessa muihin jäsenvaltioihin. Liikennevakuutuksesta maksetaan jatkuvina elinikäisiä eläkkeitä, jotka ovat ensisijaisia suhteessa lakisääteiseen sosiaaliturvaan, kun muissa jäsenvaltioissa liikennevakuutuskorvaukset voidaan maksaa kertakorvauksina ja ne ovat toissijaisia lakisääteisen sosiaaliturvaan nähden. Edellä mainitusta syystä liikennevakuutukseen liittyvät vakuutusyhtiön taseen pitkäaikaiset vastuut ovat suhteessa olennaisesti suuremmat kuin eräissä muissa jäsenvaltioissa. Suomalaisille vahinkovakuutusyhtiöille on uskottu lakisääteisen tapaturmavakuutuksen hoitaminen. Myös tässä vakuutuslajissa kyse on liikennevakuutuksen tavoin hyvin pitkähäntäisestä liikkeestä, mistä muodostuu merkittävä vastuuvelka. Yhdessä nämä kaksi kansallista vakuutuslajia yleensä muodostavat enemmän kuin puolet vahinkovakuutusyhtiön taseen vastuuvelasta. Kun kyse on kansalliseen lainsäädäntöön perustuvista vakuutuslajeista, jotka poikkeavat riskeiltään merkittävästi muiden maiden vastaavista vakuutuslajeista, on lähtökohtaisesti arvioitavissa, että kansallisilla valvontaviranomaisilla olisi parhaimmat edellytykset niitä koskevien ratkaisuehdotusten arvioimiseksi.
Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen yhteydessä Suomen lakisääteinen työeläkevakuutustoiminta jätettiin EU:n henkivakuutusdirektiivien soveltamisalan ulkopuolelle ja on myös nyt muutettavan Solvenssi II -direktiivin soveltamisalan ulkopuolella. Suomalaiset eläkesäätiöt ja -kassat ovat lakisääteistä työeläkevakuutustoiminnan osalta on myös lisäeläkedirektiivin (IORP II-direktiivin) soveltamisalan ulkopuolella. Suomalaiset työeläkelaitokset eivät myöskään anna tietoja eurooppalaisille finanssivalvojille. Työeläkelaitokset ovat kansallisessa toimivallassa olevia sosiaaliturvarahastoja, joita koskee kansallinen vakavaraisuuslainsäädäntö. Ne eivät myöskään harjoita rajat ylittävää palveluntarjontaa.