Kotihoidon toimivuuden haasteet ovat suuria. Tällä hetkellä yksi keskeinen ongelma on kotikäyntien riittämätön määrä suhteessa hoidettavan potilaan vointiin. Riittävä määrä kotikäyntejä on kyettävä takaamaan jo pelkästään hoidettavien inhimillisten olosuhteiden turvaamiseksi. Lisäksi kotikäynnit suoritetaan usein kovan kiireen vuoksi hyvin pikaisesti, mikä ei potilaan hyvinvoinnin näkökulmasta ole toivottavaa. 

Jatkuva kiire heijastuu myös hoitohenkilökunnan työhyvinvointiin. Hoitajien työtaakkaa tulisi helpottaa ja heidän jaksamiseensa panostaa. Monet kotihoidon parissa työskentelevät ovat ylityöllistettyjä ja jatkuvasti valtavan työpaineen alla. Ottaen huomioon hoitotyön luonteenpiirteet tulisi hoitohenkilökuntaa olla riittävän paljon, jotta työn vaatimustaso saataisiin kohtuulliseksi. Lisäksi palkkataso on liian matala suhteessa työn vaativuuteen ja vastuullisuuteen. Kotihoito on yhteiskunnan näkökulmasta laitoshoitoon nähden todella edullinen hoitomuoto, ja olisi perusteltua turvata kotihoitoon riittävät resurssit. Vuotuiset säästöt ovat mittavat verrattuna tilanteeseen, jossa entistä useampi potilas olisi laitoshoidossa.  

Koronaepidemia on vaikuttanut voimakkaasti monien ikääntyneiden henkilöiden arkeen. Rajoitustoimien myötä avunsaanti ja sosiaaliset kontaktit ovat heikentyneet merkittävästi. Kotihoidon käyntejä on myös jouduttu rajoittamaan. Kun omaisten käynnit ovat vähentyneet, on avuntarve kasvanut entisestään. Samoin hoidettavien tilan seuranta on vähentyneiden vierailujen myötä entistä enemmän kotihoidon henkilökunnan vastuulla. Epidemian johdosta kotihoitoon kohdistuu ennennäkemätön paine, joten hoidon laadun sekä potilasturvallisuuden takaamiseksi tarvitaan riittävät resurssit. Lisäksi kotihoidon kehittämistä on suunniteltava pitkällä aikajänteellä, koska väestön ikääntymisen seurauksena haasteet tähän liittyen tulevat kasvamaan tuntuvasti jo lähitulevaisuudessa.