Julkinen sektori on ulkoistanut toimintojaan yhä enemmän. Valtio on ulkoistanut toimintojaan useimpien ministeriöiden hallinnonalalla. Yleisimmin se on hankkinut ulkopuoliselta palveluntarjoajalta siivous- ja turvallisuuspalveluita, ja näiden lisäksi myös muun palvelutuotannon ulkoistaminen on valtionhallinnossa lisääntynyt. Tietohallintotehtävien palvelujen ulkoistaminen on jatkunut pitkään.  

Perustuslain 124 §:ssä määritellään yleiset ehdot, joiden perusteella julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle. Lainkohdan mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Kuitenkin perustuslakivaliokunta on katsonut, että muulle kuin viranomaiselle voidaan antaa merkittävän julkisen vallan käyttöön liittyvä tehtävä, jos tehtävä on luonteeltaan viranomaista avustava. 

Julkisen sektorin ulkoistamisista on vielä melko vähän tutkimustietoa. Aalto-yliopiston tutkija Suvituulia Taponen on tutkinut väitöskirjassaan julkisen sektorin palvelutuotannon ulkoistamista, sille asetettuja tavoitteita ja niiden toteutumista. Taponen huomasi, että julkisella sektorilla ulkoistamisella usein pyritään pääsemään eroon ongelmasta, joka olisi mahdollista ratkaista johtamista kehittämällä. Taponen havaitsi tutkimuksessaan, että julkisella sektorilla ulkoistamisella tavoitellaan usein palvelun parempaa laatua. Se voi tarkoittaa esimerkiksi palvelun saatavuuden paranemista tai pyrkimystä helpottaa etenkin tiedolla johtamista koko organisaatiossa tai esimerkiksi palvelun vaikuttavuuden parantamista. Julkisella sektorilla toiminnan seuraaminen on usein epäsäännöllistä. Seurannan puutteellisuuden takia joskus ei tiedetä, mikä kohta palveluprosessissa aiheuttaa ongelmia, eikä nähdä muuta vaihtoehtoa kuin ulkoistaa. Näin ulkoistamisesta ei välttämättä saada taloudellista tai palvelujen laatuun liittyvää hyötyä.  

Julkisten palveluiden ulkoistamisia ja yksityistämisiä perustellaan useimmiten taloudellisilla seikoilla, tehokkuudella ja kilpailun tuomalla eduilla. Ulkoistamisen mukana syntyy kuitenkin vajetta demokraattiseen kontrolliin ja monesti myös piilokustannuksia sekä eettisten näkökohtien sivuuttamista. Demokraattinen kontrolli ja julkisuuslainsäädäntö ei ulotu yhtiöitettyihin ja ulkoisilta palveluntarjoajilta ostettuihin toimintoihin. 

Julkisen sektorin ulkoistamisten osalta on mahdollista, että työntekijöiden palkat, työntekijöiden maksamat verot ja ulkoistettua tehtävää hoitavien yritysten voitot menevät ulkomaille. Yksittäisenä ulkoistamispäätöksenä paljon julkisuutta saanut Liikenteen turvallisuusviraston suorittama neuvontapalvelujen ulkoistaminen vei kymmenien asiakaspalvelijoiden työn Espanjaan. Pitkäaikaisesti ulkomailla asuvat ja työskentelevät maksavat myös ansiotuloveronsa ulkomaille ja käyttävät rahansa siellä. Työpaikkojen siirtyminen ulkomaille ei edistä hallituksen työllisyystavoitteen toteutumista. 

Ulkoistamiseen liittyvänä riskinä on, että erityisesti työvoimavaltaisilla palvelualoilla palveluntarjoaja tavoittelee voittoa palvelun tasoa tiputtamalla. Suomalaisen hyvinvointimallin keskeisenä tekijänä on julkinen palvelutuotanto. Se mahdollistaa parhaiten tasa-arvoisen palvelujen laadun ja niiden saatavuuden ohjaamisen.